Valtio alkaa neuvotella lääkärihelikopteritoimintaa hallinnoivan FinnHEMSin muuttamisesta valtionyhtiöksi. Talouspoliittinen ministerivaliokunta linjasi asiasta kokouksessaan tiistaina.

Tavoitteena on, että valtio ostaisi FinnHEMSin kaikki osakkeet ja ottaisi vastuulleen lääkärihelikopteripalveluiden toteutuksen ja hallinnoinnin kahdeksassa tukikohdassa viimeistään vuoden 2022 alussa. Lääkärihelikoptereiden avulla varmistetaan, että kiireellisissä hätätilanteessa esimerkiksi erikoislääkäripalvelut saadaan nopeasti paikalle.

Tällä hetkellä FinnHEMSin omistavat yhtä suurin osuuksin Suomen viisi yliopistollista sairaanhoitopiiriä. Lentotoiminta on kilpailutettu ja sitä hoitaa kaksi yritystä, joiden sopimukset päättyvät vuoden 2021 lopussa.

Tavoitteena on, että jatkossa valtionyhtiönä FinnHEMS tuottaa lentotoiminnan itse ja hankkii myös omat helikopterit ja ohjaamomiehistöt.

Jatkossa sama taho hoitaisi maksamisen ja hallinnoinnin

Hallitusneuvos Ismo Tuominen sosiaali- ja terveysministeriöstä sanoo, että FinnHEMSin muuttaminen valtionyhtiöksi toisi synergiaetuja.

– Tällä hetkellä helikopterilentämisen menot, 29 miljoonaa euroa, maksetaan valtion budjetista. Ideana on, että jatkossa maksaja ja yhtiön hallinnoija olisivat sama taho, Tuominen sanoo.

Suunnitelmien mukaan FinnHEMSistä tulisi valtionyhtiö viimeistään vuoden 2022 alussa. Samalla lentotukikohtien määrä nousisi kuudesta kahdeksaan.

– Jatkossa FinnHEMS valtionyhtiönä hoitaa koko kuvion, toisin kuin nyt. Tärkein etu on se, että pystytään vahvistamaan yhteistyötä myös Rajavartiolaitoksen ja Puolustusvoimien helikopteritoimintojen kanssa. Kun toiminta on kallista, yhteistyötä täytyy lisätä.

Vaikka lääkärihelikopteritoiminnan hallinnointi jatkossa siirtyisi valtiolle, sairaanhoitopiirit vastaisivat edelleen varsinaisesta ensihoidosta. STM:n Ismo Tuomisen mukaan sairaanhoitopiirit ovat alustavissa neuvotteluissa suhtautuneet myönteisesti FinnHEMSin muuttamiseen valtionyhtiöksi.

FinnHEMS Oy on vastannut lääkärihelikopteritoiminnasta vuodesta 2012 asti, jolloin entisen Medi-Helin toiminta siirtyi sen vastuulle. FinnHEMS hallinnoi toimintaa, valvoo tukikohtien turvallisuutta ja vastaa tukikohtien hallinnoinnista.

Yle kipusi luotettavuudessa ykkössijalle kahdeksan eurooppalaisen yleisradioyhtiön vertailussa. Suomalaisten näkemys Ylestä oli luotettavampi kuin esimerkiksi brittien näkemys Iso-Britannian yleisradioyhtiö BBC:stä. Yle sai luottamuksessa arvosanan 7,77 asteikolla 1–10.

Oxfordin yliopiston Reuters-instituutin vertailun mukaan Ylen uutissisällöt myös tavoittivat kansalaiset muita yleisradioyhtiöitä tasapuolisemmin, riippumatta lukijoiden, kuulijoiden ja katselijoiden poliittisista mielipiteistä.

Myös muut vertailun yleisradioyhtiöt tavoittivat oman maansa kansalaiset melko laajasti poliittisesta suuntautumisesta riippumatta. Useissa maissa yleisradioyhtiön sisältöihin luottivat enemmän poliittisesti vasemmalle suuntautuneet kuin oikealle suuntautuneet kansalaiset.

– Teemme luotettavan uutisoinnin puolesta päivittäin töitä ja siksi tulos on hieno. Tavoitamme hyvin kaikki suomalaiset riippumatta heidän yhteiskunnallisista näkemyksistään, Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan vastaava toimittaja Jouko Jokinen sanoo Ylen tiedotteessa.

Nuorten tavoittaminen vaikeaa

Kaikkien kansalaisten tavoittaminen on yleisradioyhtiöille entistä vaikeampaa.

Esimerkiksi nuorten tavoittaminen verkon uutissisällöillä on haastavaa. Useissa vertailuun osallistuneissa mediataloissa nuorten tavoittaminen oli kolmen vuoden aikana heikentynyt. Yle Uutisten verkkosisältöjä käytti tämän vuoden alussa viikoittain 27 prosenttia alle 25-vuotiaista suomalaisista.

– Nuorten tavoittamiseksi olemme koonneet Yle Uutisissa verkoston, joka keskittyy tekemään uutissisältöjä nimenomaan nuoremmille yleisöille, Jouko Jokinen sanoo.

Reuters-instituutin vertailussa oli Ylen lisäksi mukana seitsemän muuta eurooppalaista yleisradioyhtiötä: BBC (Iso-Britannia), ARD (Saksa), France Tv / Radio France (Ranska), RAI (Italia), RTVE (Espanja), EPT (Kreikka) ja Cesky rozhlas (Tsekki).

Kyselyyn osallistui noin 2 000 henkilöä kustakin maasta. Aineisto kerättiin tämän vuoden alussa. Yle on tutkimuksen tilaaja ja tutkimuksen on rahoittanut kansainvälinen yleisradioyhtiöiden PBI-yhteisö.

Linkki tutkimukseen: Old, Educated and Politically Diverse: The Audience for The Public Service News (2019)

Korjaus 10.9.2019 klo 16:06: Jutussa luki alun perin, että Yle on yksi tutkimuksen tilaajista. Kohta on korjattu seuraavaan muotoon: Yle on tutkimuksen tilaaja. Lisäksi lisätty tieto, että tutkimuksen on rahoittanut PBI-yhteisö.

Rauman kaupunginjohtaja Kari Koski sanoo, että UPM:n ilmoitus aikakauslehtipaperia valmistavan koneen sulkemisesta on valitettava tieto perinteiselle paperintuotantopaikkakunnalle.

– Tämä oli isku, jota ei olisi toivonut, mutta kun se on tullut, siihen on otettava kiinni. Tämmöistä maailma on, sitä paperilaatua ei pystytä Suomessa kilpailukyisesti tuottamaan.

Kaupunginjohtaja Koski sanoo, että hänellä ei ole vielä tarkkoja tietoja yksityiskohdista eli mahdollisista eläkejärjestelyistä. Kaupunki pyrkii kuitenkin kaikin mahdollisin voimin auttamaan työpaikkansa menettäviä.

Arvioitu henkilöstön vähennys on 179 henkilöä eli kolmasosa UPM:n Raumalla olevasta henkilökunnasta.

– Vaikutus Rauman työttömyysasteeseen on suunnilleen yksi prosentti, mutta täytyy muistaa, että jokaiselle yksittäiselle ihmiselle tilanne on hankala, kaupunginjohtaja Koski muistuttaa.

– Raumalle on tulossa yli tuhat uutta työpaikkaa eli kyllä tässä pärjätään, mutta työpaikat eivät ole tietenkään aivan samantasoisia kuin paperitehtaalla, koska siellä on aika kovat palkat.

Kaupunginjohtaja Koski arvioi, että Rauman imagolle paperikoneen alasajolla ei ole merkitystä.

– Näitä pysäytyksiä on ollut muuallakin. Toivottavasti niitä ei enää Suomeen tule.

Rami Aalto avaa kotitalonsa oven Kiteen Kesälahdella yhdellä kädellä. Toisen varassa hän pitelee pientä, vain kuukauden ikäistä vauvaansa.

Sylissä oleva pieni ihminen on myös syy siihen, miksi Aalto päätti 44-vuotiaana kouluttautua uudestaan.

Ennen Aalto asui Turussa ja työskenteli teatteriteknikkona. Sitten hän tapasi puolisonsa, muutti Kesälahdelle Etelä- ja Pohjois-Karjalan rajalle ja sai lapsen. Uudessa kotikunnassa vanhalle ammatille ei ollut käyttöä.

— Ei ainakaan niin paljon, että sillä olisi perhettä elättänyt, Aalto sanoo.

Lähiseuduilla oli kuitenkin töitä paljon enemmän kuin tekijöitä, joskin aivan toisella alalla. Aalto päätti ottaa suuren harppauksen ja kouluttautua lähihoitajaksi oppisopimuskoulutuksella, joka keskittyy vanhuspalveluihin.

Lyhyesti voisi todeta, että Aalto on kuin taivaan lahja uusille kotikulmilleen. Hän edustaa juuri sellaista ihmistä, joita muuttotappioista kärsiville alueille toivotaan.

Tarve hoitajille on kova

Koulupaikka järjestyi uudesta koulutusohjelmasta, jossa luokallinen aikuisopiskelijoita valmistuu suoraan ammattiin oppisopimuksen kautta.

Oppisopimuksessa ei sinänsä ole mitään uutta, mutta Etelä-Karjalassa se on kohdennettu helpottamaan alueen kriittistä hoitajapulaa.

— Meillä on rekrytointiongelmia ja varsinkin kesällä ajoittain oli tiukkaa. On ollut päiviä, kun ei saada sijaisia ja päivän kuormitus voi nousta korkeaksi. Nyt toivotaan, että saamme vetovoimaa kotihoitoon ja Etelä-Karjalaan, kotihoidon palvelupäällikkö Miia Inna kuvailee tilannetta Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksotelta.

Etelä-Karjalassa ongelmat ovat olleet suurennuslasin alla erityisesti viimeisen vuoden aikana, ja niihin ovat puuttuneet myös valvontaviranomaiset.

Ammattiliitto SuPer teki kesällä 2018 Eksoten kotihoidosta valvontapyynnön aluehallintovirastoon ja kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle, sillä kotihoito ei täyttänyt lakien ja asetusten vaatimuksia.

Etelä-Karjalassa suuri ongelma on siinä, ettei hoitajia saada palkattua riittävästi. Kun henkilöstöä on liian vähän, työn kuormittavuus kasvaa.

Samalla alueen kotihoidon maine kärsii ja se houkuttelee uusia työntekijöitä alueelle entistä huonommin.

Tilannetta helpottaakseen Eksote aloitti Saimaan ammattioppilaitos Sampon kanssa pikaisella aikataululla uuden kohdennetun koulutusohjelman, jossa oppisopimuspaikat on järjestetty Eksoten kotihoitoyksiköissä. Opiskelijat valmistuvat lähihoitajiksi, jotka ovat suuntautuneet ikääntyvien hoidon ja kuntoutumisen osaamisalalle.

29 opiskelijan koululuokka aloitti opintonsa elokuussa. Heistä kaksi työskentelee opintojensa ajan muilla hoiva-alan toimijoilla, loput Eksotella. Valmistuttuaan uuden lähihoitajan ei ole pakko jäädä Eksotelle töihin, mutta opiskelijoiden sitouttamiseen pyritään kaikin keinoin.

Valoisia puolia kohti

Rami Aallon oppisopimuspaikka on Parikkalassa, jossa hän harjoittelee uutta ammattia. Alkuun opiskelijat eivät kulje kotihoidossa yksin, vaan ohjaajan kanssa. Ennakkoon Aalto sanoo tunteneensa alaa pintaraapaisun verran.

— Mitä nyt on lehdistä huonoja ja hyviä juttuja lukenut.

Huonoissa jutuissa puhutaan aina kiireestä ja liian pienistä resursseista. Se puoli on tullut esiin myös opiskelijalle. Aalto sanoo silti haluavansa keskittyä tekemään työnsä mahdollisimman hyvin, niillä mahdollisuuksilla kuin on annettu.

— Kun katson ohjaajaa ja muita, joiden mukana olen ollut, niin he tekevät työn niin hyvin, että vähäinenkin aika riittää. Ei se oikeasti tietysti riitä, mutta jos asiakkaalle antaa huomiota ja tekee työn hyvin, niin sitten se toimii. Toivottavasti kaikki tekevät niin, Aalto pohtii.

Hoitajille ja pomoille parempi vuorovaikutus

Etelä-Karjalassa kotihoidon tilannetta on pyritty korjaamaan ja kokonaisuus on saatu käännettyä oikeaan suuntaan. Siitä Eksote sai Superilta tunnustusta syyskuun alussa. Liitto antoi kiitosta huonoon tilanteeseen tarttumiseen ja erityisesti siihen, että Eksoten johto on alkanut kuunnella työntekijöiden kehittämisehdotuksia.

Superin asiantuntija Sari Erkkilä kertoi Ylelle, että uskoo, parannusten alkavan houkutella myös lisää työntekijöitä alueelle.

Eksoten kotihoidon palvelupäällikkö Miia Inna sanoo, että monia asioita pitää vielä kehittää ja sitä varten on olemassa suunnitelma.

Toistaiseksi paras muutos on tapahtunut keskustelukulttuurissa.

— On pyritty luomaan avoimuutta ja keskusteluyhteyttä henkilökunnan välille. Ajatuksia saa tuoda rohkeasti esiin. On paljon kysymyksiä, joihin ei heti pystytä tuomaan vastauksia. Niitä mietitään sitten yhdessä, Inna sanoo.

Työssäjaksamista pitää oppia

Uusien lähihoitajien koulutus tapahtuu käytännössä niin, että opiskelijat saavat lähiopetusta kolmena päivänä kuukaudessa.

— Koulussa käydään läpi lähihoitajan tutkintoon kuuluvia osaamisalueita ja sitten opiskelijalla on paljon omatoimista opiskelua. Suurimman osan työstä opiskelija oppii kentällä työskennellessä kotihoidossa, kuvailee sosiaali- ja terveysalan lehtori Anna-Maija Koskinen Saimaan ammattikoulusta.

Elokuussa alkanut oppisopimuskoulutus on toistaiseksi kertaluonteinen kokeilu. Koskinen toivoo, että se saa jatkoa. Oppisopimuskoulutukset ovat hänen mukaansa yleisesti hyvin suosittuja.

— Valtavasti olisi halukkaita. Toivotaan, että työnantajat innostuisivat tästä enemmänkin, Koskinen kertoo.

Koska sosiaali- ja terveysalalla työn kuormittavuus on tiedossa, siitä puhutaan paljon myös opiskelijoiden kanssa. Koulussa opiskellaan myös keinoja työssäjaksamiseen.

— Koulutuksen aikana käydään läpi keinoja ja aikuisopiskelijoiden kanssa tulee aitoa ja rehellistä keskustelua käytännön työkentästä. Oppiaineisiin kuuluu myös se, miten työssäjaksamista pitää itse edistää, Koskinen kuvailee.

Ulos asiakkaiden kanssa

Lähihoitajaksi opiskeleva Rami Aalto sanoo, että ei toki ole vielä alan asiantuntija, mutta uskoo voivansa vaikuttaa myös itse työhyvinvointiinsa.

— Hyvä huumori ja fiilis vaikuttaa paljon. Tuolla missä mä nyt olen ollut, on tosi mukavia ihmisiä ja se varmaan auttaa jaksamaan, jos raskasta.

Omaksi vahvuudeksi työssä Aalto mainitsee sen, etteivät jutut lopu ihan nopeasti kesken. Toisaalta juuri sosiaaliselle puolelle hän toivoisi työssä lisää aikaa.

— Olisi hyvä, että asiakkaan luona voisi olla pidempää. 5—10 minuutin käynnillä ei paljoa ehdi jututtaa. Olisi hienoa, jos asiakkaan voisi viedä ulos edes vartin kävelylle nyt kun säät sallivat. Siihen ei ilmeisesti ole aikaa, mutta toivottavasti tulevaisuudessa olisi, Aalto sanoo.

Ja vaikka ala on uusi, on Aallolle jo selvää, mikä siinä tuo itsellekin eniten iloa.

— Työssä parasta kun saa vanhuksen hymyilemään tai tapahtuu jotain positiivista. Se on aika priceless.

Imatran kaupunki aloittaa koko henkilöstöä koskevat yt-neuvottelut. Henkilöstöä koskevat sopeutustoimet voivat sisältää osa-aikaistuksia, lomautuksia, irtisanomisia ja muita palvelussuhteen muutoksia.

Sopeutustoimet voivat johtaa enintään 40 henkilön vakituisen työsuhteen päättymiseen.

Henkilöstöä koskevat toimet liittyvät kaupungin säästötarpeeseen. Kaupungin on karsittava ensi vuonna menoistaan yhteensä 1,6 miljoonaa euroa. Henkilöstökulujen ohella kaupunki etsii muita säästökohteita.

Imatran kaupunginhallitus päätti aloittaa välittömästi kaupungin talouden tasapainotuksen edellyttämät sopeutustoimenpiteet ja kokonaisvaltaisen palvelurakenteen uudistuksen, joka pitää sisällä myös henkilöstörakennetta koskevat toimenpiteet.

Kaikkiaan Imatran kaupungin talouden tasapainotustarve on 5,2 miljoonaa euroa vuonna 2020. Säästöjen lisäksi kaupunki tarvitsee siis lisää tuloja.

Kaupungin taloutta rasittavat erityisesti Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin kasvavat menot.

Veronkorotus harkinnassa

Lisää tuloja saadakseen kaupunki harkitsee veronkorotusta.

– Kyllä on korotuspaineita. Myös tulopuolen eriä joudutaan katsomaan, sanoo kaupunginjohtaja Kai Roslakka.

Veronkorotuksen suuruutta Roslakka ei vielä lähde arvioimaan. Tällä hetkellä Imatran tuloveroprosentti on 20,0.

Henkilöstöjärjestöjen toive: kovia irtisanomisia mahdollisimman vähän

Henkilöstöjärjestöille uutinen kaupungin säästöpaineista ei tullut yllätyksenä. Imatralla olevat pääluottamusmiehet toivovat, että irtisanomisia tulisi mahdollisimman vähän.

– Ettei tulisi kovinkaan paljon niitä kovia irtisanomisia Aina toivoisi, että mahdollisimman monelle löytyisi väyliä eläköityä tai päästä niin sanottuun eläkeputkeen, sanoo JHL:n pääluottamusmies Tuija Kuikka.

JUKOn pääluottamusmiehen Juha Mäkitalon mukaan henkilöstövähennykset ovat ikäviä.

– Mieluummin näkisin, että talouden tasapainottamista haettaisiin muilla keinoilla kuin henkilöstösäästöillä, Mäkitalo kertoo.

Imatran kaupungilla on noin 800 työntekijää.

SeiLabin tiloissa Seinäjoella on ruuhkaa salmonellanäytteiden laboratoriohuoneessa. Täällä on tutkittu viime aikoina muun muassa neljällä kauhavalaisella maito- ja lihatilalla paljastunutta salmonellatartuntaa.

Tilanteen uskotaan kuitenkin olevan nyt hallinnassa.

– Uusia tartuntoja ei ole ilmennyt, kertoo Seinäjoen alueen johtava hygieenikko Seppo Kangas.

Salmonellatapauksia on todettu tänä vuonna 19:llä nautatilalla pääasiassa pohjalaismaakunnissa. Viime vuosi oli tartuntojen suhteen poikkeuksellinen, kun uusia tapauksia ilmeni koko maassa nautatiloilla 29 kappaletta.

Salmonellatartunnat ovat kasvussa muun muassa nautatiloilla, ja Ruokavirasto haluaa selvittää syyn suuntaukseen. Syitä on pohdittu myös muun muassa tuotantoeläinten terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen tähtäävässä Eläinten terveys ETT ry:ssä.

– Kyse voi olla ilmastonmuutoksesta tai tuotantorakennemuutoksesta – tilat ovat suurempia ja niillä käsitellään suurempia rehumääriä. Eläimet liikkuvat tiloilta toisille ja uusia tuotantomuotoja on tullut lisää, kuten vasikoiden kolmivaihekasvatus, joka tavallaan altistaa tiettyjen tartuntojen leviämiselle, pohtii ETT:n asiantuntijaeläinlääkäri ja tarttuvien eläintautien erikoiseläinlääkäri Olli Ruoho.

Salmonellasaneeraus voi olla tilalle työläs ja pitkäkin prosessi. Tilojen puhdistaminen voi viedä kuukausia ja kustannukset voivat nousta maidontuotantotiloilla kymmeniin tuhansiin tai jopa sataan tuhanteen euroon.

Naakkajahtiin viikonloppuna?

Naakkojen epäillään aiheuttaneen salmonellaryppään nimenomaan Kauhavalla. Tilojen läheisyydessä on liikkunut ilmeisesti sama iso naakkaparvi ja salmonellaa löytyi myös naakkojen ulosteesta.

Bakteeri leviää yleensä ympäristötartuntana eli jyrsijöiden ja lintujen ulosteista.

– Ulosteita tutkitaan vieläkin ja jos tänne tulee näytteitä, me kyllä tutkimme ne. Niitä voi lähettää tänne kuka tahansa, niin saamme kartoitettua tilannetta tarkemmin, Seppo Kangas kertoo.

Naakkojen levittämä salmonella on herättänyt huolta maatiloilla Kauhavan ulkopuolellakin. Parvet ovat paikoitellen isoja ja aiheuttavat muitakin tuhoja tiloilla.

– Sanoisin näin, että paniikkiin ei ole aihetta. Mutta tietysti kun tällaisia tapauksia tulee, niin kyllä ne antavat viitteen siitä, että tilojen tautisuojaukseen ja erityisesti rehuvarastojen ja ruokintalaitteiden suojaukseen on syytä kiinnittää huomiota, muistuttaa Olli Ruoho.

Maanviljelijöiden, metsänomistajien ja maaseutuyrittäjien etujärjestö MTK Etelä-Pohjanmaa otti kantaa tällä viikolla naakkatilanteeseen. Yhdistys haastoi alueen metsästäjiä pelottelemaan naakkoja pois maatiloilta siten, etteivät kotieläimet säikähdä.

Järjestön kenttäpäällikkö Ari Mäkelän mukaan naakkakantaa tämä ei vähentäisi, mutta se saisi linnut pois nimenomaan karjasuojien luota. Naakkajahteihin kehotetaan lähtemään tulevana lauantaina 14. syyskuuta yhteistyössä maatilojen kanssa.

Lue lisää:

Uusia salmonellatartuntoja Etelä-Pohjanmaalla – tapausten uskotaan olevan lähtöisin naakoista

Salmonella on yleistynyt nautatiloilla – Ruokavirasto aikoo selvittää miksi

Kolmelta maatilalta Kauhavalla on löytynyt salmonellaa

Yliopiston ja ammattikorkeakoulun lukuvuosien alkaminen on aiheuttanut yllätyksen kaupunkipyörien vuokraajille Lappeenrannassa. Kaupunkipyörien vuokraajat ovat havainneet, että pyöriä ei tahdo enää saada ajoon rautatieasemalta eikä kaupungin keskustasta.

Sen sijaan korkeakoulujen kampusalueella seisoo tiistaiaamuna 36 kaupunkipyörää. Skinnarilan kampusalue on noin kahdeksan kilometrin päässä kaupungin keskustasta.

Monen opiskelijan suusta kuuluu, että kaupunkipyöriä käyttävät lähinnä vaihto-oppilaat ja ulkomaalaiset opiskelijat, joilla omaa pyörää Suomessa ei ole.

– Kyllä suomalaisetkin käyttävät kaupunkipyöriä, mutta vaihtarit ehkä kaikkein eniten, opiskelijat Aarni Vaittinen toteaa.

Maisterin tutkintoa Lappeenrantaan tekemään tulleen Hari Pathakin mielestä kaupunkipyörät ovat hyvä idea. Silti hän ei ole vielä kokeillut niitä.

– En ole vielä vuokrannut kaupunkipyörää, mutta ehkä ensi kesänä. Asun tässä ihan lähellä, joten kävelen, kertoo Pathak.

Miehen mukaan lähestyvä talvi ei houkuttele pyöräilemään.

– Ehkä ensi kesänä kokeilen kaupunkipyörää, toteaa Pathak.

Pyörät pyörivät kampusalueella, eikä palaudu keskustaan

Korkeakouluopiskelijat näyttävät siis suosivan kaupunkipyöriä siirtyessään rautatieasemalta tai keskustasta noin kahdeksan kilometrin päähän Skinnarilan kampukselle. Pyörät eivät kuitenkaan palaudu samaa tahtia.

– Se on jatkuvaa liikehdintää. Jos 30 pyörää siirretään keskustaan, ne ovat hyvin äkkiä siirtyneet takaisin yliopistolle päin, sanoo kaupunkipyöriä vuokraavan Kaakau-yrityksen toimitusjohtaja Aleksanteri Repo.

Repo on luonnollisesti tyytyväinen, että pyörillä ajetaan.

– Tarkoitus kuitenkin on, että pyöriä olisi tarjolla ympäri Lappeenrantaa, Repo sanoo.

Pyörien määrää ei pystytä tasaamaan joka päivä

Kaupunkipyörät ovat tänä kesänä olleet ensimmäistä kertaa käytössä Lappeenrannassa. Vuokrattavana on 85 pyörää.

Pyörän saa käyttöön pysäkiltä, joita on eri puolilla kaupunkia. Pyörän voi palauttaa mille tahansa pysäkille. Vuokraaja saa pyörän käyttöönsä mobiilisovelluksen avulla.

Kaakau tasaa pyörien määrä eri pysäkkien välillä kaksi kertaa viikossa. Näin on sovittu Lappeenrannan kaupungin kanssa.

Käytännössä yrityksen työntekijä hakee pakettiautolla polkupyöriä asemilta, joille pyöriä on kasaantunut ja vie niitä muille pysäkeille.

– Ehkä tarkastelemme nyt, millä tahdilla pyöriä liikutellaan, toimitusjohtaja Aleksanteri Repo sanoo.

Ilmastokoordinaattori Petri Kero Lappeenrannan kaupungilta sanoo, että kaupunki ei voi velvoittaa yritystä tasaamaan pyörien määrää useammin.

Poikkeuksellinen ilmiö

Kaakau vuokraa kaupunkipyöriä Lappeenrannan lisäksi seitsemässä kaupungissa. Toimitusjohtaja Aleksanteri Revon mukaan Lappeenrannassa tänä syksynä paljastunut ilmiö on ainoa laatuaan.

Esimerkiksi Kotkassa, Kouvolassa ja Porvoossa on myös korkeakouluopiskelijoita. Se selkeästi näkyy pyöräilymäärissä.

– Mutta tällaista positiivista ongelmaa, jossa koko järjestelmä tyhjenee korkeakoulujen kupeeseen ei ole ollut Lappeenrannan lisäksi muualla.

Repo arvioi, että Lappeenrannan ilmiö johtuu suuresta opiskelijamäärästä.

– He ovat aktiivisia ja ehkäpä ympäristötietoisia. He haluavat käyttää tällaista palvelua uskomattoman paljon.

Kausimaksut saavat kannatusta

Opiskelija Aarni Vaittisen mukaan opiskelijat suhaavat eniten koulun ja kodin väliä kaupunkipyörillä. Monet opiskelijat asuvat Huhtiniemessä. Sieltä kampukselle tulee matkaa vajaa neljä kilometriä.

Lappeenrannassa kaupunkipyöriä voi vuokrata joko tunti- tai kuukausihintaan. Aikaperusteiset maksut lähtevät eurosta ylöspäin, kuukausimaksut vaihtelevat 9–18 euron välillä.

Pyörien tuntiveloituksesta opiskelija Aarni Vaittinen ei innostu. Hänen mielestään kaupunkipyörien kuukausi- tai kausimaksut ovat järkevämmät.

– Kausimaksulla homma on houkuttelevampi. Silloin sitä voisi käyttää oman pyörän korvikkeena, Vaittinen pohtii.

"Lappeenrantaan mahtuisi vähintään toiset 85 pyörää"

Sekä Kaakaun toimitusjohtaja Aleksanteri Repo että ilmastokoordinaattori Petri Kero kaupungilta ovat sitä mieltä, että pyöriä ei ole Lappeenrannassa riittävästi.

Näyttää siltä, että yritys ja kaupunki alkavat keskustella ensi kesän pyörien määrästä.

– Tämän kesän oppien mukaan Lappeenrantaan mahtuisi vähintään toiset 85 pyörää, jos haluaisimme oikeasti kattaa koko kaupungin. Esimerkiksi Lauritsalan suunnalla pysäkkejä ei ole juuri ollenkaan, Kaakaun toimitusjohtaja Aleksanteri Repo sanoo.

Ensimmäinen kesä oli vilkas. Revon mukaan kaupunkipyöriä käyttivät paikallisten lisäksi matkailijat.

– Meille on tärkeää, että meidän palvelu on meidän osalta niin hyvässä kunnossa kuin voi olla. Kaupunki määrittelee, minkä laajuinen palvelu on, Repo sanoo.

Kaupunkipyörät ovat liikenteessä ainakin lokakuun loppuun asti, kelien salliessa marraskuun loppuun asti.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Husin johto on käynnistänyt lisäselvitykset Uuden lastensairaalan tilanteesta. Yle kertoi maanantaina sairaalan hoitajien työkuormasta, resurssipulasta sekä potilasturvallisuuden vaarantaneista tapauksista.

Hoitajat lähettivät maaliskuussa kirjeen ongelmista sekä lastensairaalan johdolle että valvovalle viranomaiselle, joka selvittää yhä tilannetta.

Julkisuudessa esiin tulleita Uuden lastensairaalan ongelmia puidaan ensi maanantaina myös Husin hallituksessa.

STT:n tavoittamat Husin hallituksen jäsenet eivät kommentoi tilannetta, mutta korostavat, että mahdolliset ongelmat tulee selvittää pikaisesti.

Aluehallintovirasto arvioi, että sen vielä kesken oleva selvitys valmistuu alkusyksyn aikana. Avi ei kommentoi kesken olevaa asiaa.

Lue lisää:

Vastasyntyneen vauvan kuolema oli vain senteistä kiinni – hoitajat kertovat vakavista puutteista potilas­turvallisuudessa Uudessa lastensairaalassa

“Tässä meillä on peiliinkatsomisen paikka” – HUS:n toimitusjohtaja Juha Tuominen harmittelee Uuden lastensairaalan hoitajien pelkoa puhua epäkohdista

Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori, oikeustieteen tohtori Kimmo Nuotio kertoo odottavansa mielenkiinnolla sitä, miten tuomioistuin arvioi kannetta, jossa vaaditaan rikolliseksi katsotun United Brotherhood-järjestön lakkauttamista.

Nuotion mukaan kanteen menestyminen riippuu siitä, kuinka hyvin syyttäjä ja Poliisihallitus pystyvät todistamaan sen, että rikollisuus on keskeinen osa järjestön toimintaa. Kannetta itsessään hän pitää perusteltuna.

– United Brotherhoodin kaltaisilla järjestöillä on pitkälle menevät organisaatiot ja toimintamallit. Tässä mielessä kanne on ihan mahdollinen, joten itse pidän perusteltuna koeponnistaa tämä linja. Hyvä, että asiaan saadaan tuomioistuimen ratkaisu, Nuotio toteaa.

Valtionsyyttäjä Leena Metsäpelto ja Poliisihallitus kertoivat maanantaina nostaneensa Itä-Uudenmaan käräjäoikeudessa yhteisen kanteen United Brotherhoodin ja sen alajärjestö Bad Unionin lakkauttamiseksi. Kanne on nostettu yhdistyslain perusteella. Poliisihallitus myös vaatii kanteessa järjestön määräämistä välittömään toiminta­kieltoon. Vastaavanlaista kannetta ei ole aiemmin Suomessa nostettu.

Nuotio arvioi, että Poliisihallitus ja syyttäjä ovat todennäköisesti keränneet kanteen tueksi paljon näyttöä ennen kuin sen nostamisesta on päätetty.

Nuotion mukaan United Brotherhoodin tapauksessa viranomaiset selvästi etsivät nyt keinoja rajoittaa ja puuttua sellaiseen rikolliseen alakulttuuriin, joka on systemaattista ja johon järjestäytyneen rikollisuuden perinteiset torjuntakeinot eivät ole tehonneet.

"Huumerikollisuuden asema järjestön toiminnassa epäsuorempi"

Vaikka kanteelle on Nuotion mielestä hyvät perustelut, sen menestymistä oikeudessa voi vaikeuttaa ainakin yksi seikka. Nuotio vertaa United Brotherhoodin tapausta lakkautetun uusnatsijärjestö Pohjoismaisen vastarintaliikkeen (PVL) tapaukseen.

Nuotion mukaan PVL:n rikolliset toimintatavat, muodot ja vallankumoukselliset pyrkimykset oli kirjattu selvästi liikkeen dokumentteihin, mutta samoin ei välttämättä ole United Brotherhoodin tapauksessa. Tämä ero voi hankaloittaa järjestön rikollisten pyrkimysten todistamista.

– United Brotherhoodin tapauksessa huumerikollisuuden asema järjestön toiminnassa on ollut tavallaan epäsuorempi, Nuotio huomauttaa.

Viranomaisten pyrkimyksiä lakkauttaa jokin järjestö on usein moittittu tehottomaksi, koska järjestöjen on odotettu aloittavansa toimintansa helposti uudelleen.

Esimerkiksi PVL:n lakkauttaminen ei ole estänyt Suomen uusnatseja järjestäytymästä uudella tavalla.

Nuotio myöntää, että järjestöjen "tarinaa ei ole helppo saada päättymään" ja ne saattavat keksiä jotain korvaavaa toimintaa. Mutta esimerkiksi PVL:n tapauksessa lakkauttamisella on kuitenkin ollut Nuotion mielestä merkitystä.

– Tunnusten kieltäminen ja toiminnan jatkamisen kieltäminen rangaistuksen uhalla on tietyllä tavalla tehokas toimintamuoto. Siinä mennään järjestön identiteettiin, jonka menettämisellä voi olla jäsenille suuri merkitys.

Jengien liivikieltoa selvitettiin takavuosina

Nuotio myöntää, että viranomaisten pyrkimys lakkauttaa jokin järjestö saattaa kuulostaa Suomen oloissa järeältä toimelta.

Hän kuitenkin huomauttaa, että PVL:n tapaus saattoi herättää viranomaiset ajattelemaan, että minkälainen toiminta vapaassa demokraattisessa yhteiskunnassa voi olla sallittua.

– Tässä (PVL:n) tapauksessa tuntui selvältä, että demokraattisessa yhteiskunnassa on vaikea sallia toimintaa, joka tähtää kokonaan toisenlaiseen hallintajärjestelmään.

Rikollisten jengien toiminnan lakkauttamisesta on keskusteltu myös poliittisella tasolla useiden vuosien aikana. Nykylainsäädännöllä poliisilla ei ole toimivaltuuksia jengien tunnusten käytön kieltämiselle tai toimitilojen sulkemiselle.

Esimerkiksi vuonna 2012, silloin sisäministerinä toiminut Päivi Räsänen (kd.) halusi selvittää, voidaanko edes rikollisjengien tunnusliivien käyttö kieltää lailla. Anna-Maja Henriksson (r.) selvittikin asiaa oikeusministerinä, mutta kävi ilmi, että kielto ei onnistu.

Keskusrikospoliisin mukaan Suomessa toimii tällä hetkellä seitsemän organisaatiota, jotka katsotaan järjestäytyneiksi rikollisryhmiksi. United Brotherhoodin lisäksi Suomessa toimivat Bandidos MC, Cannonball MC, Outlaws MC, Hells Angels MC, Satudarah MC sekä Bats.

Organisaatioilla on poliisin mukaan noin 75 osastoa, joissa on noin 800 jäsentä.

Lue myös:

Poliisin viimeviikkoiset operaatiot olivat harvinaisen iso isku United Brotherhoodia vastaan – katso video poliisin tiedotustilaisuudesta

Poliisi huolissaan: Suomessa on 800 rikollisjengien jäsentä – ulkomailta tulee uusia ryhmiä ja rikollisuus lisääntyy

Ritva Metsola ja Marja Koivu kävelyttävät koiriaan koirapuiston vierustalla Kotkassa. Koirapuistoa reunustavat korkeat verkkoaidat, joiden sisälle naiset eivät astu.

– Ei voi tietää, onko siellä kaikki koirat rokotettu vai ei. Tänne ei kaivata koiria, joita ei ole. Karkuun emme aio lähteä, mutta koirapuistoon emme mene, sanovat molemmat rouvat painokkaasti.

Norjan tautitapaukset on herättäneet huolta ja keskustelua koiranomistajien keskuudessa.

– Olemme juuri puhuneet aiheesta. Olemme kauhuissamme, että mitä jos se leviää tänne, sanovat rouvat yhdestä suusta.

Yle Uutiset kertoi viikonloppuna, että Norjassa parisataa koiraa on sairastunut ja runsaat 20 koiraa on kuollut tuntemattomaan sairauteen. Oireena on ollut veriripuli. Maanantaina Kennelliitto suositteli koiranomistajia välttämään kuonokontaktia tuntemattomien koirien kanssa Norjan tautitapauksien vuoksi.

Myös Ruokavirasto suosittelee välttämään koirien tuontia Norjasta Suomeen sekä koirien viemistä Suomesta Norjaan.

Kennelliitto: Ei syytä paniikkiin

Epäilyt Norjan taudin leviämisestä Suomeenkin alkoivat Etelä-Pohjanmaalta, kun teuvalainen koiranomistaja päivitti Facebookissa sunnuntaina omien koiriensa sairastumisesta ja toisen menehtymisestä.

Suomen Kennelliitto suhtautuu vakavasti tautitapauksiin, mutta korostaa, että tauti ei ole levinnyt Suomeen.

Norjassa asuvat koirat eivät kuitenkaan edelleenkään saa osallistua Suomen Kennelliiton alaisiin koiratapahtumiin Suomessa. Kiellon jatkamisesta on päättänyt Kennelliiton hallitus. Tilannetta arvioidaan uudelleen ensi viikolla.

Kennelliiton mukaan suomalaisten koiranomistajien on syytä olla varovaisia, mutta paniikkiin ei ole syytä. Suomen Kennelliiton hallituksen puheenjohtajan Harri Lehkosen mukaan nyt on tärkeää pitää koiran rokotukset ajan tasalla.

– Emme tiedä, mistä tässä taudissa on kyse. On syytä pitää ne suositellut rokotukset kunnossa ja ainakin tarkistaa, että rokotukset eivät ole menneet vanhaksi, Lehkonen painottaa.

"En anna vieraan koiran tulla lähelle"

Kotkassa koiraansa ulkoiluttanut Ritva Metsola aikoo noudattaa Kennelliiton suositusta vieraiden koirien kuonokontaktin välttämisestä.

– En anna nyt kenenkään vieraan koiran tulla niin lähelle. Nämä tutut koirat on eri asia, sanoo Metsola.

Toisesta koirapuistosta Kotkasta löytyvät Juha Tuominen ja Jaakko Sinkko koiriensa kanssa. Heidän mielestään koirapuistoa ei silti tarvitse Tuomisen ja Sinkon mielestä karttaa, kun rokotukset ovat koirilla kunnossa.

– Sitten kyllä pitäisi olla aika eristyksessä. Kun on sosiaalinen koira, se tarvitsee seuraa ja niitä kavereita on koirapuistossa. Olemme käyneet siellä ihan normaalisti, sanoo Sinkko.

Myös Henna Uronen kertoo lukeneensa Norjan tautitapauksista somesta. Uronen käy yleensä koiransa kanssa koirapuistossa päivittäin ja myös antaa oman koiransa tervehtiä muita koiria.

– Ensin vaikutti siltä, että pitäisi olla varuillaan myös täällä Suomessa. Tänään sitten taas luin, että ei tarvitse olla varuillaan. Olen kuitenkin vältellyt koirapuistoon menemistä. Ehkä alitajuisestikin pitää hihnaa vähän tiukemmalla, kun ei oikein tiedä mistä on kyse, sanoo Uronen.

Suomessa kilpaillaan normaalisti

Norjassa koirien kokeet, kilpailut ja näyttelyt on peruttu ainakin ensi maanantaihin asti. Norja ei myöskään lähetä edustusjoukkueita kansainvälisen koiranjalostusliiton, FCI:n, kansainvälisiin mestaruuskilpailuihin.

Suomen Kennelliiton tietojen mukaan myös Ruotsin ja Tanskan Kennelliitot ovat kieltäneet Norjassa asuvien koirien osallistumisen tapahtumiin toistaiseksi. Islannin eläinlääkintäviranomaiset ovat asettaneet maahantulokiellon norjalaisille koirille.

Kennelliitto ei ole toistaiseksi rajoittamassa eikä kieltämässä kilpailuja tai koirakokeita Suomessa. Näillä näkymin myös Turun MM-agilitykisat järjestetään ensi viikonloppuna normaalisti.

– Norjalaisilta koirilta on tietysti pääsy evätty kaikkiin kilpailuihin ja kokeisiin Suomessa, linjaa Kennelliiton hallituksen puheenjohtaja Harri Lehkonen.

Sairastumisia kaikkialla Norjassa

Norjan eläinlääketieteellisen instituutin mukaan sairastuneita koiria oli jo perjantaihin mennessä noin 190 ja uusia sairastuneita raportoidaan yhä lisää.

Tautitapauksia on raportoitu 20. elokuuta alkaen. Sairastumisia on koko maassa; niitä on kirjattu 70 eläinklinikalta eri puolilta Norjaa. Sairastuneissa on kaikenikäisiä ja kaikenlaisia koiria. Tauti ilmenee verisenä ripulina, oksennuksena ja nopeasti heikkenevänä yleiskuntona.

Norjan Kennelliiton maanantaisen tiedon mukaan maan elintarvikeviranomaisille on ilmoitettu, että 25 koiraa on kuollut. Vielä ei ole varmuutta siitä, ovatko koirat kuolleet samaan tautiin. Oireet ovat kuitenkin olleet samanlaisia.

Useimmat sairastuneet koirat ovat kuitenkin toipuneet taudista nopeasti, kun ne ovat saaneet eläinlääkärin hoitoa.

Tutkittavaa on paljon

Suomen Kennelliiton tietojen mukaan kymmenelle koiralle on tehty ruumiinavaus ja näytteet on lähetetty Norjan eläinlääketieteellisen instituutin ja Eläinlääketieteellisen korkeakoulun analysoitaviksi.

Alustavien tulosten mukaan kuolleilta koirilta todettiin verinen suolistotulehdus. Tutkimuksissa löydettiin kaksi bakteeria, jotka molemmat voivat aiheuttaa ripulia. Toistaiseksi ei voida sulkea pois sitä, etteikö tauti voisi olla tarttuva.

Norjan eläinlääketieteellisen instituutin mukaan sairauden aiheuttajan tutkiminen on hyvin haastavaa. Mahdollisimman kattavan kuvan saamiseksi ruumiinavauksista saatavia tietoja täydennetään koirien taustatiedoilla, joita kerätään koiranomistajilta ja eläinlääkäriasemilta.

Norjan terveysviranomaisten mukaan viitteitä taudin tarttumisesta ihmiseen ei ole. Terveysviranomaiset painottavat kuitenkin huolehtimaan tarkkaan hygieniasta, kun ollaan koirien kanssa tekemisissä.

Koiranruokahuhu kumottu

Norjan Eläinlääketieteellinen instituutti on kumonnut huhut siitä, että taudin aiheuttaja voisi olla jokin tietty koiranruoka. Instituutin mukaan tähän mennessä saatu tutkimustieto ei tue tätä olettamaa. Sairastuneet koirat ovat syöneet useita erityyppisiä koiranruokia.

Koiran saama ravinto on vain yksi niistä tutkimuslinjoista, joita tutkijat seuraavat. Parhaillaan selvitetään, voisiko mahdollinen taudinaiheuttaja olla esimerkiksi vesi, sieni-itiöt, loiseläimet, bakteeri tai virus. Toistaiseksi tutkijat ovat sulkeneet taudinaiheuttajista pois salmonellan, kampylobakteerin ja tunnetut myrkyt.

Lisää aiheesta:

Kennelliitto suosittelee välttämään koirien kuonokontaktia – Ruokavirastoon tullut kymmenkunta ilmoitusta eri puolilta Suomea, viranomaiset rauhoittelevat koiranomistajia

Norjassa on kuollut yli 20 koiraa tuntemattomaan tautiin – Ruokavirastolta ja Kennelliitolta varoituksia Suomeenkin

Kevytmoottoripyörät hyrähtävät syksyisessä illassa käyntiin, kun poikakolmikko valmistautuu lähtemään ajelulle. Alaikäisten kaverusten taskuista löytyy kevytmoottoripyörän ajoon oikeuttava ajokortti.

Pian siellä on myös henkilöautokortti.

17-vuotias Mauri Heiskanen työskentelee oppisopimuksella sähköasennusliikkeessä. Hänellä on jo liikenne- ja viestintävirasto Traficomin myöntämä ikäpoikkeuslupa, jolla hän saa henkilöauton ajokortin 17-vuotiaana.

– Pitää päästä töihin helposti talvella, koska julkiset eivät kulje sinne ja työpaikalla pitää päästä liikkumaan autolla.

Linja-autolla työmatkaan kuluisi kaksi tuntia. Heiskanen on haaveillut ajokortista siitä asti, kun kuuli, että se on mahdollista hankkia myös alaikäisenä.

– Aion aloittaa mahdollisimman pian autokoulun.

Eemeli Metelisellä ei vielä ole poikkeuslupaa, mutta hän aikoo pian hakea sitä. Hän pelaa jääpalloa, ja edestakainen matka kotoa Lappeenrannasta treeneihin on 200 kilometriä.

– Pelaan Mikkelissä jääpalloa Kamppareitten joukkueessa. Olisi kätevää, ettei tarvitse äidin tai isän lähteä joka ilta kuskaamaan sinne, Metelinen toteaa.

Ajokortti helpottaisi nuoren elämää suuresti.

– Kyllähän se pitää treeneihin päästä, ei auta sitten kuin kulkea bussilla tai vanhempien kyydillä, jos en saa poikkeuslupaa.

Metelinen suunnittelee kulkevansa autolla myös esimerkiksi kouluun.

– Jonkinnäköisellä roadtripilläkin voisi käydä ja kavereita aion myös kuljettaa.

Jo 11 000 hakenut poikkeuslupaa

Viime vuoden heinäkuussa voimaan tullut uusi ajokorttilaki höllensi ikäpoikkeusluvan saamista. Ennen tarvittiin erityisen painavia syitä, nyt perusteluiden ei tarvitse olla enää yhtä painavia.

– Luvan voi saada, jos nuorella on säännöllinen kulkemistarve kouluun, töihin, työharjoitteluun tai tavoitteelliseen harrastukseen, Liikenne ja viestintävirasto Traficomin erityisasiantuntija Henna Antila selittää.

Lupia on haettu reilussa vuodessa noin 11 000 kappaletta ja niitä on myönnetty jo 8 500 kappaletta.

– Uusi ajokorttilaki on vaikuttanut ihan huomattavasti määriin. Aikaisemmin ikäpoikkeuslupia haettiiin noin 20–50 kappaletta vuodessa ja niitä myönnettiin vain murto-osalle hakijoista.

Parhaillaan käsittelyä odottaa noin 2 600 hakemusta.

– Kyllä se mielestäni osoittaa, että nuorilla on säännöllisiä kulkemistarpeita. Suomi on perinteisesti pitkien etäisyyksien maa.

Kielteisiä päätöksiäkin on tehty. Niihin on päädytty Antilan mukaan esimerkiksi siksi, että kuljettavat matkat jäävät bussilla, junalla tai kävellen alle tuntiin tai joukkoliikenteen vuoroja tarvitsee odottaa alle tunnin.

– Muita kielteisten päätösten syitä ovat esimerkiksi se, ettei hakemuksella ole esitetty mitään omia kulkemistarpeita tai Traficomin määräyksen mukaista pakollista todistusta hakemisen perusteesta ei ole toimitettu.

Tällainen pakollinen liite voi olla esimerkiksi urheiluvalmentajan allekirjoittama todistus säännöllisestä ja tavoitteellisesta urheilutoiminnasta.

Poikkeuslupien määrä näkyy autokouluissa

Uusi ajokorttilaki mahdollistaa sen, että ajokorttia varten tarvittavien teoria- ja ajo-opetuksen suorittamisen voi aloittaa jo 16-vuotiaana.

Käytännössä kaikki opetus voi siis olla suoritettuna ennen ikäpoikkeusluvan hakemista. Jos poikkeusluvan saa, voi ajokokeeseen astella heti täytettyään 17 vuotta.

– Opetussuoritukset eivät vanhene. Ne eivät siis mene hukkaan, vaikka poikkeuslupaa ei saisikaan.

Jos poikkeuslupaa ei saa, voi rauhassa odottaa täysi-ikäistymistä ja jatkaa ajokortin hankkimista silloin.

Poikkeusluvalla saadun ajokortin säännöt ja oikeudet ovat täysin samat kuin täysi-ikäiselle myönnettävän kortin. Kulkemista ei ole rajattu esimerkiksi pelkästään treeni- tai koulumatkoihin.

Ikäpoikkeuslupahakemusten suuri määrä heijastuu jo autokoulujen oppilasmääriin. Koulutuspäällikkö Sampsa Lindberg Cap-autokoulusta kertoo, että varsinkin maaseudulla ja harvaan asutuilla alueilla sijaitsevissa autokouluissa nuoria kuljettajaoppilaita on yhä enemmän.

Lindbergiä henkilöauton kuljettajien nuori ikä mietityttää.

– 15–17-vuotiaiden vahinkoriski liikenteessä on huomattavan korkea verrattuna muutamaa vuotta vanhempiin.

Myös liikenneopettaja Tuukka Vuorinen on huomannut työssään, että 16-vuotiaalla ja 17-vuotiaalla kuljettajalla on eroa. Lappeenrannan Drive Centerillä työskentelevän Vuorisen mielestä nuori ikä pitäisikin huomioida opetuksessa.

– 17-vuotiaalla ajamiseen liittyvät moraaliset asiat ovat hyvin eri tasolla kuin vaikka 18- tai 19-vuotiaalla. Nuoremmat eivät juuri välitä siitä, sujuuko ajaminen liikennesääntöjen mukaisesti vai vähän sinne päin. Mitä enemmän ikää tulee, sen tarkempia ollaan.

Liikenneopettaja Tuukka Vuorinen uskoo, ettei poikkeuslupien suuri määrä vaikuta mopo- tai kevytmoottoripyöräkorttien hankkimisen määrään. Mopokortin voi saada 15-vuotiaana ja kevytmoottoripyöräkortin 16-vuotiaana.

– Kortteja haetaan niin eri-ikäisinä. Oman kokemukseni mukaan kevytmoottoripyöräkorttia haetaan nykyään entistä enemmän, siinä on oppilasmäärät kasvaneet.

Kevytauto ei ollut vaihtoehto

Sen sijaan kevytautojen määrässä ikäpoikkeusluvat voivat näkyä. 15–17-vuotiaille suunnatut kevytautot tulevat maanteille aikaisintaan ensi vuoden marraskuussa.

Kevytautolla tarkoitetaan tavallista henkilöautoa, jonka ajonopeutta on rajoitettu.

Kevytautoja koskevan lain oli tarkoitus tulla voimaan tänä vuonna. Lain voimaantuloa lykättiin, sillä EU-komissio antoi Suomelle huomautuksen kevytautojen turvallisuudesta.

– He, jotka ovat ehkä miettineet, että lapselle hankitaan kevytauto, lähtevät varmaan enemmän mukaan tähän ikäpoikkeuslupaprosessiin, liikenneopettaja Tuukka Vuorinen toteaa.

Mauri Heiskanen ja Eemeli Metelinen eivät harkinneet kevytauton hankkimista. Heiskasen mukaan kevytautot ovat turhan kalliita.

– Aiemmin minulla ei ollut tällaista kulkemistarvetta, joten en olisi kevytautoa tarvinnut 16-vuotiaana, Metelinen pohtii.

Lappeenrantalainen lähihoitaja Anne Karhu, 63, on äärimmäinen harvinaisuus. Hän on "työn sankareiden" eläkkeeksi kutsutulla työuraeläkkeellä ja nainen.

Eläketurvakeskuksen tilastojen mukaan tällä hetkellä pitkään työelämässä olleille tarkoitetulla työuraeläkkeellä on kaikkiaan yhdeksän. Heistä kaksi on naisia.

Suomessa on sentään kaikkiaan noin 1,5 miljoonaa eläkeläistä.

– Kyllä tämä on tosi ihanaa aikaa, Karhu huokaa eläkkeelle päästyään.

Karhu on tyytyväinen ratkaisuunsa hakea työuraeläkettä – eikä sen hakeminenkaan ollut kovin hankalaa.

Mikä työuraeläkkeestä oikein tekee vain muutaman suomalaisen eläkemuodon?

Pitkästä puurtamisesta pitäisi hyötyä

Entisessä Neuvostoliitossa ryhdyttiin 1920-luvulla palkitsemaan parhaita työläisiä. Heitä kutsuttiin työn sankareiksi.

Annettiin prenikka ja kunniakirja vähintään 35 vuotta työskenneelle erityisen ansioituneelle henkilölle. Joskus saattoi saada myös tavaralahjoja.

Vuoteen 1991 mennessä työn sankareita oli yhteensä yli 20 000. Nimike oli ajan myötä muuttunut sosialistisen työn sankariksi. Sitten Neuvostoliitto hajosi.

Suomessa "työn sankarin" on täytynyt paiskia töitä vähintään 38 vuotta. Se on vähimmäisvaatimus vuoden 2017 eläkeuudistuksessa kehitetylle työuraeläkkeelle, jota ryhdyttiin oitis kutsumaan "työn sankarin" eläkkeeksi.

Idea on vähän sama meillä ja naapurissa: vuosien työn pitäisi näkyä jossain.

Harvojen herkku

Eläkeiän rajaa nostettiin vuoden 2017 eläkeuudistuksessa. Vanhuuseläke alkoi karata niiltä pitkään raskaissa töissä olleilta, joiden krempat eivät vielä oikeuttaneet työkyvyttömyyseläkkeeseen.

Kehitettiin työuraeläke, joka tarjoaa heille väylän päästä eläkkeelle hieman virallista vahuuseläkeikää aiemmin

Työuraeläkkeen suosio on kuitenkin jäänyt vähäiseksi ja siitä hyötyneiden eläkeläisten määrä marginaaliseksi.

Eläketurvakeskuksen tilastojen mukaan työuraeläkkeellä on tähän mennessä ollut viime ja tämän vuoden aikana yhteensä 32 henkilöä. Viime vuonna heitä oli 21 ja tänä vuonna 11.

Työuraeläkkeen saaneet ovat olleet hyvin lähellä virallista vanhuuseläkeikäänsä, joten suurin osa on jo siirtynyt vanhuseläkkeelle.

Tämän vuoden heinäkuun lopussa näistä kaikista "työn sankareista" oli työuraeläkkeellä vanhuuseläkettä odottamassa enää yhdeksän. Heistä vain kaksi on naisia.

Paljon porua

Työuraeläkeläisten määrä on käsittämättömän pieni verrattuna siihen poliittiseen vääntöön ja julkisuuteen, jonka uusi eläkelaji eläkeuudistuksen yhteydessä synnytti.

Kaikki alkoi Rukan lumilla 2009. Silloiselle pääministeri Matti Vanhaselle (kesk.) valaistui kesken hiihtoloman, että Suomen orastavaa kestävyysvajetta pitäisi torjua nostamalla eläkeikä 63:sta 65:een.

Ay-järjestöt pillastuivat ja uhkasivat jopa yleislakolla. Raskasta ja pienipalkkaista työtä tekevät kauhistuivat eläkeiän karkaamista.

Ajatus jalostui lopulta eläkeiän asteittaiseksi nostamiseksi. Tunnelmaa taltutettiin kehittämällä työuraeläke ja SAK, STTK ja Kuntatyönantajat sekä EK hyväksyivät lopulta uuden eläkeratkaisun. Akava jäi sovun ulkopuolelle.

Nopeasti tajuttiin kuitenkin työuraeläkkeen tiukat ehdot. Sen voi saada 63 vuotta täyttänyt ja vähintään 38 vuotta rasittuneisuutta ja kuluneisuutta aiheuttavassa työssä ollut henkilö, jonka työkyky on sairauden, vian tai vamman vuoksi heikentynyt, mutta kuitenkin vähemmän kuin täyden työkyvyttömyyseläkkeen myöntäminen edellyttää.

Hakuprosesissa kaikki vaatimuskohdat pitäisi vielä pystyä selvittämään kirjallisesti työhistorioin ja lääkärinlausunnoin.

Näytti siltä, että eläkkeen voi saada vain yksijalkainen puolisokea kiviporariveteraani. Alkoi kirjoittelu siitä, että työuraeläke olisi vain teollisuusmiesten eläkelaji.

Toinen huomio oli se, että eläkehän on käytännössä huononnettu työkyvyttömyyseläke – eläkepotti ei enää karttuisi työuraeläkkeen aikana toisin kuin työkyvyttömyyseläkkeellä. "Työn sankari" jäisi vanhuuseläkkeelle pienemmällä eläkkeellä kuin pitkään työkyvyttömänä ollut.

Ei ihme, että hakijoita ei ole ollut rynnäköksi asti.

Suurta ryntäystä ei halutakaan

Eläkeasiantuntijat ovat arvioineet, että työuraeläke ei olisikaan kovin vetovoimainen uudistuksen alkuvuosina. Eläkejakso jää silloin kovin lyhyeksi: 2018 se oli vain kolme kuukautta ja tänä vuonna 63 vuotta täyttäville puoli vuotta, eli se aika, jonka eläkeuudistus loitonsi vanhuuseläkkeen alinta alkamisaikaa.

Moni ei ole halunnut lähteä hakemaan paljon paperityötä vaativaa eläkettä muutaman kuukauden takia.

Toisin voi olla muutaman vuoden kuluttua. Silloin vuonna 1962 ja sen jälkeen syntyneet alkavat lähestyä 63 vuoden ikää ja vanhuuseläke siintää vasta parin vuoden päässä 65 vuoden ikäisenä.

Silloinkaan Suomessa ei nähtäne suurta "työn sankarien" joukkoa. Suomen Kuvalehti kertoi eläkeuudistuksen suunnitteluvaiheessa käsiinsä saaneesta sosiaali- ja terveysministeriön muistiosta, jossa todettiin, ettei työuraeläkkeelle voisi päästää vuosittain yli 2 000:ta henkilöä.

Edes poliisit ja palomiehet eivät voi päästä automaattisesti eläkkeelle alle 65-vuotiaina, vaan jokaisen työntekijän kohdalla pitää tehdä yksilöllinen arvio, muistiossa todettiin.

Taustalla väijyi kestävyysvaje eikä millekään ammattikunnalle haluttu myöntää oikotietä eläkkeelle. Tarkoituksena oli päinvastoin tukkia niitä ja pidentää ihmisten työuria.

Arkikokemus on hyvä

Anne Karhun työuraeläke osoittaa, että sen saaminen ei ole aivan mahdotonta.

Karhu valmistui perushoitajaksi 1976 ja on tehnyt 43 vuoden työuran lähihoitajana vanhustyössä. Hoitotyö on ollut fyysiesti raskasta ja aiheuttanut muun muassa nivelrikkoja.

– Työn aiheuttamat rasitukset ovat jo useamman vuoden kropassani tuntuneet. Haittavaikutuksia on tullut arkeen, Karhu kertoo.

Työuraeläkkeestä Karhu luki lehdestä.

– Kun uudistus tuli viittasin silloin sille kintaalla. Vaivani eivät vielä olleet silloin sillä tasolla. Mutta nehän lisääntyivät ja työterveys sitten vinkkasi tästä minulle.

"Tämä olikin ihan selvä juttu"

Hankalalta vaikuttanut hakumenettely hieman toppuutteli Karhua.

– Kyllä se arvelutti. Siinä pisteessä, kun työterveyslääkäri sanoi, että tämä on ihan selvä juttu, niin ajattelin, että katin kontit – tämä mikään selvä ole, Varman lääkärithän ne tämän päättävät. Mutta loppujen lopuksihan tämä olikin ihan selvä juttu!

Karhun mukaan kaikki sujui hyvin, vaikka toki hän joutuikin tekemään hakulomakkeiden ja työterveyslausuntojen hankkimisen lisäksi paljon paperityötä: työhistoriasta piti kirjoittaa kokonainen essee.

Mukaan tulivat kaikki työpaikat, lasten syntymät, hoitovapaat, kaikki sairaudet ja sairauslomat. Työnantaja joutui kirjaileman toisen selonteon työstä ja Karhun työnkuvasta.

Haku sujui hyvin ja nyt Karhulla on puoli vuotta "työn sankareille" räätälöityä eläkettä ennen vanhuuseläkkeelle siirtymistä. Aika oli muutenkin sopiva, sillä Karhun puoliso on ollut jo kolme vuotta eläkkeellä ja pari lastenlasta peruskouluikäisiä.

Villasukan kantapään opettelua

Varsinaista heikkoutta työuraeläkkeestä Karhu ei löydä.

– Onhan tässä se, että eläke on sitten se, mikä se on tähän asti, eikä se enää siitä nouse. Mutta minulla ei ole tätä kuin puoli vuotta, niin eipä tulot sieltä paljoa enää nousisikaan, vaikka töissä olisinkin.

– Ja kyllähän tämä on sellaisen henkisen vapautuksen tuonut!

Karhulla ei ole suuria suunnitelmia eläkevuosien varalle. Nyt ehtii hoitaa pihaa ja harrastaa kelloon katsomatta.

– Jotain uuttakin täytyy arkeen vielä tuoda. Jahka syksyn pimät tulevat, niin villasukan kantapään kutomisen ajattelin opetella. Pitää olla tavoitteita, "työn sankari" Karhu suunnittelee.

Työn sankareita nimitetään taas

Ja kerrottakoon lopuksi, että työn sankarin arvonimi ei kadonnut Venäjältä Neuvostoliiton myötä. Presidentti Vladimir Putin otti sen uudelleen käyttöön vappuna 2013, jolloin prenikan rintaan sai viisi venäläistä työn sankaria.

Se oli neljä vähemmän kuin työuraeläkeläisiä on Suomessa.

Kalevauva.fi, eli muusikot Aapo Niininen ja Kimmo Numminen keksivät kevättalvella 2016 idean, josta nousi parissa vuodessa monella tapaa palkittu suosikkiyhtye. Koko idea syntyi noin seitsemässä minuutissa.

– Ajatuksena oli keksiä joku projekti, että saataisiin ilmaiset liput Kaustisen kansanmusiikkijuhlille, muistelee Kimmo Numminen.

Numminen googlaili ideoita projektiin ja törmäsi Vauva.fi -keskustelufoorumille. Syntyi ajatus tehdä kappaleita foorumin teksteihin.

– Ideathan tulevat nopeasti. Se oli sellainen yksi lyhyt Messenger-keskustelu, missä se hiottiin valmiiksi, muistelee duon toinen muusikko Aapo Niininen.

Abauttiarallaa juurikin se tunne kun...

Vauva.fi-palstan jälkeen tekstejä on kerätty muun muassa Twitteristä ja uusimpana hittinä yhtye teki kesäbiisin erilaisista inhokkisanonnoista. Positiiviset miehet eivät halua suhteutua ärsyttäviin muotisanontoihinkaan kielteisesti, koska heidän mukaansa nekin ovat lopulta aika mukavia. Suosikkiärsykki irtoaa tosin molemmalta:

– Jäätävä soija, hiestä puhuttaessa, sanoo Aapo Niininen

– Zempatiaa, jatkaa Kimmo Numminen.

Kalevauva.fi sanoo suhtautuvansa kunnioituksella teksteihin, jota internet ja sen erilaiset keskustelupalstat tarjoavat uuden kansanmusiikin tekijöille paljon.

– Me emme halua nauraa kommentoijille, vaan tuoda niitä keskustelupalstojen absurdeja kommentteja uuteen muotoon. Juhlistaa ja kunnioittaa niitä tekstejä.

Koskettamisen ja naurattamisen rajapinnalla

Kappaleista saatu palaute on välillä yllättänyt duon itsensäkin.

– Kappaleissa ollaan usein sillä rajapinnalla, että koskettaa, mutta alkaa vähän naurattaakin. Ja ihmiset ovat saaneet voimabiisejä joistakin kappaleista, kun ovat muuttaaneet esimerkiksi uuteen kaupunkiin. Sellaiset ovat olleet mukavia kommentteja kuulla.

Vantaa-tervehdyksessä lohi kohtaa sydämen

Kolmessa vuodessa Kalevauva.fi -yhtye on noussut nopeasti kansan suosikiksi muun muassa YouTube-julkaisujen takia. Palkintojakin on ropissut. Esikoisalbumi valittiin vuoden kansanmusiikkilevyksi vuonna 2017 ja samana vuonna yhtye äänestettiin Vuoden vantaalaiseksi.

Se kunnianosoitus on Vantaalla kasvaneille muusikoille tärkeä, ja se myös tuodaan esille yhtyeen jokaisella keikalla. Niillä opetetaan muun muassa oikeaoppinen Vantaa-tervehdys.

– Nyrkki yhteen, ja siitä molskahtaa lohen pyrstö V:n muotoon sydämen päälle.

Mutta millainen on Kalevauva.fi:n mielestä vantaalainen identiteetti?

– Se on ehkä vähän se ongelma. Kappaleessammekin sanotaan, että kaupunki ilman identiteettiä. Ehkä sen on kuitenkin sellainen Helsingin rento maalaisveli. Että ei ole ihan nöpönuukaa, ja voi menna ihan verkkareissa raitille kävelemään.

Katso Kalevauva.fi:n koko haastattelu ja lopun pelimannihaaste Yle Areenassa:

Pirkko Koposella, 69, on jännät paikat, kun elämä on järjestymässä uuteen kotiin.

Vaikka muutto on vielä kesken ja tavarat hakevat hieman paikkaansa, ehtii hän käydä saunansa ovella kurkkaamassa millaisissa tiloissa löylyihin pääsee, kunhan muutto on ohi.

– Täällähän tuoksuu jo ihan saunalta, toteaa Koponen ilmaa nuuhkaistuaan.

Jostain todellakin leijailee hieman tervan ja savun sekainen tuoksu, vaikka saunaa ei ole käytetty vielä kertaakaan.

Tarkalleen ottaen sauna ei ole ihan pelkästään Pirkko Koposen sauna. Sitä käyttää upouuden pientalon kolme muutakin asukasta, kunhan ovat ensin Koposen seinänaapureiksi muuttaneet.

– Mitenkähän me sitten saunavuorot jaetaan? Jotenkin niistä pitää varmaan sopia, mietiskelee Koponen ääneen.

Pohdiskelu osuu oikeaan, sillä asumismuodossa on kyse osittaisesta yhteisasumisesta niin kutsutussa modernissa kyläyhteisössä. Vajaassa kymmenessä vuodessa niitä on rakennettu Suomeen viisi. Uusin valmistui kesällä Kouvolaan.

Ei ehdotonta alaikärajaa

Pirkko Koposen ja kolmen muun asukkaan talo sijaitsee kuluneen kesän asuntomessualueella Korian Pioneeripuistossa Kouvolassa.

Virkkulankylän nimeä kantavassa yhteisössä on kahdeksan pientaloa, joissa jokaisessa on neljän asunnon lisäksi yhteiset oleskelutilat. Entisaikojen kyläyhteisön tuntua pyritään luomaan yhteisellä korttelitalolla. Sitä kutsutaan tuttavallisesti kylätaloksi.

Lähes asuintalojen keskipisteessä sijaitsevassa kylätalossa on keittiön ja Postin automaattipisteen sisältävä yhteinen oleskelutila sekä iso lasitettu terassi.

Terveyspalveluja virkkulalaisille tuottaa Kymenlaakson sosiaali- ja terveysyhtymä Kymsote.

Esimerkiksi tehostetusta palveluasumisesta Virkkulankylät eroavat siinä, että asukas voi räätälöidä itselleen palvelut, olipa sitten kyse kotiapu- tai hoivapalveluista – jos niille kokee tarvetta.

Virkkulankyliin on usein julkisuudessa liitetty määritelmät "ikäihminen", "vanhus", "seniori" tai "55 vuoden alaikäraja".

– Tämä on kolmannen elämän asumismuoto. Sille ei ole tarkkaa rajaa. Kolmas elämä voi alkaa 45-vuotiaana tai 65-vuotiaana, määrittelee Virkkulankylät kymmenisen vuotta sitten ideoinut Leo Tolonen, 74.

Nyt hän työskentelee kyliä hallinnoivan Kuusikkoaho Oy:n toimitusjohtajana.

Kun elämä lähestyy loppusuoraa

Idean Virkkulankylistä Tolonen kertoo saaneensa seuratessaan uutisia Suomen vanhushuollosta, johon oli tullut mukaan kansainvälisiä toimijoita. Myös palvelujen kilpailutuksista oli tullut arkipäivää.

Virkkulan syntytarinassa Tolonen kertoo ajatelleensa, että vanheneva ihminen oli jäämässä heitteille ellei jotain tehdä.

Tolonen – muun muassa entinen päätoimittaja, kustantaja ja Venäjän kaupan asiantuntija – päätti tehdä. Hän halusi kehittää Suomeen uudenlaisen vanhenevien ihmisten elinympäristön, jossa kolmas elämä voi alkaa.

Tolosen mielestä kolmas elämä voi alkaa esimerkiksi silloin, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa tai eläkepäivät ovat alkaneet, ja on aikaa harrastuksille ja omalle elämälle.

– Se on se vaihe elämässä, kun ei olla vielä loppusuoralla, mutta katsotaan jo sinne, lisää Tolonen.

Kouvolan Korian lisäksi Virkkulankyliä on Outokummussa, Joensuussa, Kauhavalla ja Porissa. Suunnitelma-asteella kyliä on parisenkymmentä. Asukkaiden kokemuksia uudesta asumismuodosta on Tolosen mukaan tarkoitus ryhtyä selvittämään lähiaikoina.

Yksinäisyydestä eroon

Virkkulankylien yhtenä tavoitteena on vähentää yksinäisyyttä yhteisöllisen vuokra-asumisen keinoin. Asuntojen ja kylätalon yhteistilojen avulla asukkaille on tarjolla seuraa samankaltaisissa elämäntilanteissa olevilta. Omaankin rauhaan pääsee niin halutessaan.

Suomen uusimmassa Virkkulankylässä yksinäisyyden poistamisessa auttavat Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamkin vanhustyön eli geronomian kolmannen vuoden opiskelijat. He ovat asukkaiden käytettävissä kylätalossa kerran viikossa.

– Emme välttämättä itse järjestä tapahtumia asukkaille, vaan autamme heitä järjestämään tekemistä itselleen, sanoo opiskelija Hanna Uosukainen.

Opiskelijat ovat lanseeranneet tapaamishetkelleen nimen "geronomit keskiviikkoisin".

– Yhteinen tekeminen voi olla vaikka porukalla lenkkeilyä, jos asukkaat niin haluavat, lisää opiskelija Tuulikki Juppi-Meriläinen.

Yksinäisyyden poistaminen on tärkeää myös toimitusjohtaja Leo Toloselle, jolla on asiasta selvä ja painokas näkemys.

– Yksinäisyys on Suomessa kansantauti, sanoo Tolonen vakavana.

Ihmiset ja seura tärkeämpiä kuin seinät

Suomen johtava yksinäisyystutkija, kasvatuspsykologian dosentti Niina Junttila pitää modernia kyläyhteisöasumista toimivana ajatuksena.

Hän arvelee, että Suomessa on kenties liian kauan ajateltu, että vanhuksen pitää pystyä asumaan omassa kodissa mahdolllisimman pitkään.

– Kyllä muut ihmiset ja seura ovat ainakin useimmille paljon tärkeämpää kuin omat seinät, sanoo Junttila.

Yhteisöasuminenkaan ei silti välttämättä sovi kaikille. Uuteen paikkaan asettuminen voi olla vaativaa, jos on jo ehtinyt asua yksin.

Niina Junttilan mukaan yhteisöasuminen vaatii sopeutumista myös muiden ihmisten tavoille.

– Mutta ihminen, joka tekee ratkaisun muuttamisesta tuommoiseen paikkaan, kaipaa varmaankin seuraa ja samalla turvallisuutta ja tekemistä ympärilleen. Meitä on monenlaisia, huomauttaa Junttila.

Vanhustyön keskusliiton mukaan yli 75-vuotiaista suomalaisista joka kolmas on kertonut kokeneensa yksinäisyyttä.

“Hypin seinille jos en näe ihmisiä”

Pirkko Koponen päätti muuttaa Kouvolan Virkkulankylään Korialle poikansa suosituksesta.

– Poika sanoi, että olisi kiva, jos asuisin lähempänä. Hän asuu noin kymmenen kilometrin päässä, ja hänen työmatkansa kulkee tästä ohi.

Aiemmin Koponen asui palvelutalon rivitalossa parisenkymmentä kilometriä kauempana Valkealassa. Sielläkin Koponen sanoo viihtyneensä.

– Juttelimme toistemme kanssa ulkona, ja hauskoja hetkiähän siellä oli.

Hauskoja hetkiä ja virkistävää toimintaa Koponen odottaa uudessakin asuinpaikassaan. Toiminta voi hänen mielestään olla oikeastaan mitä tahansa kunhan sitä tehdään yhdessä. Hän sanoo olevansa sosiaalinen ihminen.

– Jos menee päiväkin, että ei näe ihmisiä, niin johan sitä alkaa kävellä pitkin seiniä, tokaisee Koponen ja nauraa hersyvästi.

Hetkeksi hän menee kuitenkin mietteliääksi. Koponen muutti uuteen kotiinsa syyskuun alussa, ja naapureita on vasta muutama. Kylän 32 asunnosta vajaa puolet on varattu.

– Sitä mietin, että lähteekö tämä kehittymään niin, että tänne tulee paljon ihmisiä. Toivoisin, että tulisi.

Kainuun prikaatin varusmiehiä joutui tänään liikenneonnettomuuteen noin kuudelta illalla, tiedottaa Kainuun prikaati.

Varusmiehistä viisi vietiin ambulanssilla ja seitsemän puolustusvoimien ajoneuvoilla tarkastettaviksi Lapin keskussairaalaan.

Onnettomuus tapahtui kesken Pohjoinen 19 -paikallispuolustusharjoituksen tiellä 82 Ketolan ja Kemijärven välillä, kun Pasi-miehistönkuljetusajoneuvo törmäsi toisen Pasin perään, etummaisen väistäessä poroa.

Ajoneuvoissa oli yhteensä 28 henkilöä, joista 27 oli varusmiehiä ja yksi henkilökunnan jäsen. Viisitoista varusmiestä on tarkkailtavana Sarriojärven leirisairaalassa.

Harjoituksen johtaja: "Ei tietoa vakavista loukkaantumisista"

Harjoituksen johtaja, eversti Jari Osmosen mukaan tällä haavaa ei vaikuta siltä, että kukaan sairaalaan viedyistä olisi vakavasti loukkaantunut.

– Tässä vaiheessa ei ole tietoa mistään vakavista loukkaantumisista. Meillä on kuitenkin varotoimenpide, että käytetään tarkistuttamassa sairaalassa.

– Aina kun on kyse onnettomuudesta, jossa varusmiehiä on mukana, toimitaan näin.

Osmonen oli vielä yhdeksän aikaan illalla melko vähäsanainen tapahtuneesta. Hän ei itse ollut paikalla onnettomuuden tapahtuessa.

– Minun saamien tietojeni mukaan siinä on poroa väistetty ja sitten vielä on aurinko häikäissyt. Siinä on peräänajosta ollut kyse.

Onnettomuudessa olleet varusmiehet ovat olleet yhteydessä läheisiinsä.

Osmonen kertoo, että onnettomuus tapahtui harjoituksen olleessa

Poliisi tutkii tapahtunutta.

Poliisin mukaan Saaristomeren Airistolla elokuussa sattuneen veneturman tapahtumien kulku alkaa pääpiirteittäin olla selvä. Veneiden kulkemat reitit ovat tiedossa. Poliisi on tutkinut sekä tutkakuvia että veneiden omia plottereita.

Pienempi moottoripurjehtija on tullut Airistoa pitkin Turusta etelään päin. Ennen törmäystä Airiston eteläpäässä veneen kulkusuunta on ollut väylän suuntaisesti koillisesta lounaaseen.

Isompi moottorivene puolestaan on tullut väylää pitkin Airiston matkailukeskuksesta länteen päin. Veneiden kohtaamiskulma on ollut noin 45–60 astetta. Isompi veneistä on tullut takaviistosta pienempään nähden.

Pienempi vene on kulkenut noin kuuden solmun ja isompi vene noin 23–25 solmun matkavauhtia ennen törmäystä.

Pienempää venettä ajoi toinen veneen omistajista, vuonna 1974 syntynyt nainen. Hänen lisäkseen veneessä olivat vuonna 1970 syntynyt nainen ja kaksi 2000-luvulla syntynyttä tyttöä, jotka loukkaantuivat lievästi.

Sen lisäksi veneessä olivat vuosina 1969 ja 1973 syntyneet veljekset, jotka menehtyivät turmassa.

Isompaa venettä ajoi veneen omistaja, vuonna 1967 syntynyt mies. Kyydissä oli hänen vuonna 1968 syntynyt vaimonsa. He eivät loukkaantuneet onnettomuudessa.

Molemmissa veneissä seilanneilla oli vuosikymmenien kokemus vesillä liikkumisesta. Syy siihen, miksei kumpikaan osapuoli havainnut toistaan ajoissa, on edelleen epäselvä.

Lue lisää:

Poliisi tutkii Airiston turmaa moottoriveneiden välisenä onnettomuutena

Molemmat Airiston veneturmassa kuolleet olivat purjeveneen matkustajia – Onnettomuustutkintakeskus kuulee kummankin veneen kuljettajia

Iso vene tuli takaa päälle Airistolla – moottoriveneen kuljettajaa epäillään kahdesta törkeästä kuolemantuottamuksesta

Airiston veneturma vaati toisen uhrin – kaksi kuoli ja useita loukkaantui veneiden törmäyksessä

Aivan Lappeenrannan keskustassa Oleksi-kävelykadulla sijaitsevaan Timanttiset kulta- ja kelloliikkeeseen on murtauduttu viime yönä.

Murto tapahtui aamuyöllä kello neljän aikaan.

Murtautujia oli poliisin mukaan useita. Saaliikseen he saivat kelloja ja koruja.

– Vielä ei pystytä tarkemmin saaliin määrää arvoimaan, kertoo rikoskomisario Marko Heinonen Kaakkois-Suomen poliisista.

Poliisin mukaan tekijöitä oli useita. He olivat liikkeellä aiemmin Mikkelistä anastetulla henkilöautolla. Auto on Volkswagen 5D Touran. Väriltään se on punainen. Auton rekisterinumero on FGT-270.

Poliisin tutkijat tekevät parhaillaan rikospaikkatutkintaa kelloliikkeen sisällä. Aamulla paikan päällä ollut Ylen toimittaja kertoi, että useat kellohyllyt näyttivät olevan tyhjinä.

Poliisi kaipaa havaintoja tapahtumaan, ajoneuvoon ja henkilöihin liittyen. Havainnot voi lähettää sähköpostitse osoitteeseen vihjeet.kaakkois-suomi@poliisi.fi tai puhelimitse numeroon 050 4479574.

Samaan kello- ja kultaliikkeeseen murtauduttiin myös 9.9.2016. Silloin murtautujat veivät etupäässä arvokelloja. Murtautujat ajoivat tuolloin autolla ikkunasta sisään.

Lehtori Riikka Mantila nostaa muovilaatikosta teurastetun karitsan sisäelinnipun Turun ammatti-instituutin opetuskeittiön pöydälle. Lammas on saatu Turun kauppahallista.

Nuoren norjalaiskokin Emil Lundemo Bakkenin silmät välähtävät, kun ryhmälle jaetaan töitä. Tronheimin läheltä tuleva kokki tietää, miten käsitellä lammasta.

– Työskentelen Norjassa ravintolassa, joka tekee yhteistyötä maanviljelijöiden kanssa. Teen usein ruokaa lampaan sydämestä tai kokonaisesta lampaasta, kertoo Lundemo Bakken.

– Tästä tulee yksinkertainen ja elegantti ruokalaji – aivan kuten Pohjoismaatkin ovat. Siitä tulee eräänlainen taco. Laitan sydämen palasiksi ja alle punajuurta ja päälle salsaa.

Kauppahallin lisäksi Turun alueen kaupat ja tukut ovat lahjoittaneet kokeille ruokatarvikkeita.

Sisäelimiä, munuaisia ja maksaa

Turun ammatti-instituutin lehtori Riikka Mantila on järjestänyt nuorten kokkien tapaamisen. Hän kertoo, että hävikkiruoka innosti nuoria kokkeja jo ennakkoon. He tulivat Suomeen kokkaamaan illallisen Pohjoismaiden keittiömestareiden hallitukselle.

– Selvitin lihakaupassa, että tämä on hävikkiraaka-ainetta. Sisäelimiä, munuaisia ja maksaa myydään lihaliikkeen tiskillä, kertoo Mantila kokeille.

– Karitsanmaksahan on herkullinen raaka-aine, mutta sitä ei mene niin paljon kaupaksi kuin sitä tulee teurastuksen yhteydessä.

Lampaiden lisäksi pöydälle lastataan kasviksia, kalaa ja kanaa.

Mukana on raaka-aineita, joiden parasta ennen -päivämäärä on mennyt umpeen edeltävänä päivänä. Lisäksi on ruuanvalmistuspäivänä umpeutuvia eli punaisella lapulla varustettuja paketteja.

Riikka Mantila seuraa norjalaiskokin tekemistä. Hän muistuttaa, että sydämen kypsymisaikaa pitää pohtia.

Pelkkä grillaus ei ehkä riitä. Pitkä matalalämpökypsytys uunissa tai kypsennys sirkulaattorin avulla olisi ehkä ollut parempi ratkaisu, jotta liha ei jää sitkeäksi.

Sirkulaattori on sekoittimella varustettu vedenkuumennuslaite.

Gourmetherkkuja syntyi liukuhihnalta

Nuoret kokit tarttuvat innokkaasti paketteihin, joissa näkyy 50 prosentin alehintalappuja. Heille ekologisuus on tärkeää.

Ruotsalainen Louise Sandberg työskentelee Malmön kaupungissa kalaravintolassa. Hän käsittelee Turussa vierailevilta huippukokeilta ylimääräiseksi jäänyttä siikaa.

Kokit olivat leikanneet vain parhaat palat omalle aterialleen. Loppu kala luovutettiin nuorille kokeille.

– On hyvä, että voimme käyttää koko tämän hienon kalan emmekä vain sen parhaita paloja. Paneroin tätä leivänpalasilla, ja sitten se paistetaan voissa. Tarjoilen tämän perunatikkujen kanssa, kertoo Sandberg.

Tanskalainen Lars Gotsche Wortmann kertoo työskentelevänsä paljon kasvisten kanssa. Hän tarttuu punajuuriin ja paistaa niitä pilkottuina paistinpannulla. Tämän jälkeen hän muotoilee niistä punajuuripihvejä.

Riikka Mantila esittelee kriikuna- ja omenahillopurkkeja. Hillo on tehty yleisellä alueella kasvaneista hedelmistä. Omenat ja kriikunat olisivat jääneet muuten mädäntymään puihin, eli nekin ovat hävikkiruokaa.

Gotsche Wortmann saa idean käyttää hilloja jälkiruokaan.

– Teen perinteisen tanskalaisen jälkiruuan tästä kuivahtaneesta leivästä. Kastan sitä tällä tavalla kananmunaan ja sen jälkeen sokeri-kaneliseokseen. Hilloja ja kermavaahtoa tarjotaan leivän kanssa.

Ylijäämäraejuustosta palloja ja pursotusta

Suomen edustaja Vilja Valliranta päättää kokeilla, mitä voisi tehdä raejuustosta, sillä sitä on saatu paljon kokkailutuokioon. Alkupalaksi hän valmistaa raejuustopalloja.

– Kokeilen, miten tämä murskattu raejuustopallo suhtautuu friteeraukseen. Ensimmäinen testi osoitti, että korppujauho kannattaa kiinnittää kananmunalla pallon pintaan, kertoo Valliranta ja kaapii samalla raejuustoa rasvan keskeltä.

Valliranta ottaa myös lohipaketin ja repii lohen hajalleen vadille ja laittaa kypsiä punajuuripaloja lohen sekaan. Sitten hän pursottaa raejuustosta ja kermasta tehtyä massaa koristeeksi.

– Teen mielelläni hävikkiraaka-aineista ruokaa. Olisi mukavaa, jos tulisi enemmän tällaisia mahdollisuuksia, kertoo Valliranta, joka työskentelee turkulaisessa Roster-ravintolassa.

Hävikkiruoka on jo tuttu juttu Pohjoismaissa

Nuoret kokit kävivät Suomen vierailullaan kokkailun lisäksi sienimetsässä ja saivat samalla tietoiskun luonnon yrttien käyttämisestä.

Turun ja Helsingin yliopistoissa työskentelevä aistinvaraisen laadun professori Mari Sandell esitteli Turussa tehtävää ruokatutkimusta ja Flavoria-ravintolaa, jossa tutkitaan muun muassa valitun ruuan ja jätetyn biojätteen määrää.

Sandellin vetämässä FoodiEX-hankkeessa kehitettiin jäätelötyyppinen ruoka koko kukkakaalista, siis vihreine lehtineen. Kukkakaalijäätelöä lähdetään esittelemään Espanjaan, Ranskaan ja Ruotsiin parin viikon päästä, ja samalla kartoitetaan suhtautumista kestävän kehityksen tavoilla tuotettuihin konsepteihin.

Jäätelöt maistuivat nuorille kokeille. Sandell on huolissaan hävikkiruuan suuresta määrästä. Hävikkiruoka.fi-sivuston mukaan maailmanlaajuiseti 30 prosenttia vuosittaisesta tuotetusta menee roskiin.

– Se on ihan järjettömän suuri luku, kun pohditaan, paljonko ihmistyövoimaa, energiaa ja vettä on käytetty ruuan tuottamiseen. Ruoka päätyy roskiin, kun ihmiset eivät halua tai muista käyttää sitä. Syitä ruokahävikin syntymiseen on monia, kertoo Sandell.

Sandell muistuttaa, että yksittäiset suomalaiset heittävät ruokaa roskiin 23 kiloa henkeä kohti vuodessa. Hän sai kokkien kanssa järjestetystä tapaamisesta itsekin tietoa eri maiden käytännöistä.

Kaikissa Pohjoismaissa on kokkeja, jotka käyttävät aktiivisesti hävikkiruokaa, mutta yhdistämällä voimia ja jakamalla tietoa innostus hävikkiruuan käyttämiseen leviää.

Nuorten kokkien koko päivän urakka päättyi edustussaunalla Turun Ruissalossa. Sinne saapunut joukko Pohjoismaisten keittiömestareiden hallituksen jäseniä katseli kiinnostuneena ruokapöydän antia.

Nuoret kokit saivat kiitosta ponnisteluistaan. Ennen saunaa virisi innostunut keskustelu hävikkiruuan käyttömahdollisuuksista ravintoloissa.

Aiheesta voi keskustella kello 22:een saakka.

Lue lisää:

Näin voit parantaa ilmastoraportin synkkiä lukuja – Ruoan heittäminen roskikseen ei ole pikkujuttu

Se näyttää ihan tavalliselta ravintolalta, mutta on tosielämän tutkimuslaboratorio: sovelluksella lounastajan ruokatavat ja -hävikki syyniin

Pääsiäissuklaata kesähelteellä – Saksassa kytee hävikkiruokabuumi, jossa hyvä ruoka halutaan pelastaa roskikselta

Tiistaina Kemijärvellä sattuneen Puolustusvoimien Pasi-ajoneuvojen törmäyksen syyksi on varmistumassa jarrutus. Onnettomuudessa olleet varusmiehet matkustivat kotimaassa valmistetulla panssaroidulla pyörävetoisella miehistön kuljetusvaunulla.

– Vaunun takaosassa on turvavyölliset istumapenkit. Pasi-miehistönkuljetusajoneuvoa käytetään muun muassa rauhanturvatehtävissä ja kriisinhallinnassa. Se on kestänyt jopa miinan räjähdyksen, niin että miehistölle ei ole sattunut mitään, sanoi harjoituksen johtaja, eversti Jari Osmonen.

27 varusmiestä ja yksi henkilökunnan jäsen joutuivat maanantaina liikenneonnettomuuteen, kun Pasi-miehistönkuljetusajoneuvo jarrutti tiellä olleen poron vuoksi. Takana kulkenut toinen Pasi-ajoneuvo törmäsi edellä jarruttaneen Pasin perään.

Kaikki varusmiehet jäivät yön yli tarkkailtaviksi, mutta kukaan ei Puolustusvoimien mukaan loukkaantunut vakavasti. Puolustusvoimista ei vielä aamulla osattu kertoa, milloin varusmiehet pääsevät sairaalasta.

Tutkinnanjohtajan, rikoskomisario Marko Ijäksen mukaan tämäntyyppisiä onnettomuuksia sattuu, kun joudutaan väistämään poroa.

– Tämä on normaali peräänajokolari, mutta onnettomuudessa osallisena oli ei-tyypillinen miehistönkuljetusajoneuvo.

Tutkinta yhteentörmäyksestä jatkuu edelleen.

Itä-Uudenmaan poliisi kertoo Twitterissä ottaneensa kiinni yhden ihmisen, jota epäillään Porvoon Pääskytien koululla tänä aamuna tapahtuneesta pahoinpitelystä. Poliisin tietojen mukaan epäilty ei ole kenenkään oppilaan vanhempi.

Poliisi sai epäillyn kiinni Porvoon keskustan alueelta. Mies on poliisille entuudestaan tuttu, Itä-Uudenmaan poliisista kerrotaan.

Pääskytien koulussa oli keskiviikkona aamulla hieman yli yhdeksän uhkaava tilanne. Paikalle hälytettiin useita poliipartioita.

Porvoon Pääskytien koulun rehtori kertoo, että koulun pihalla oleskellut noin 30-vuotias mies löi tänään aamulla häntä kasvoihin. Lisäksi koulumatkalla ollutta oppilasta pahoinpideltiin koulun lähellä.

– Ennen kello yhdeksää oppilaat tulivat minun työhuoneeseeni ja kertoivat, että ulkona on häiritsevästi käyttäytyvä mies. Pyysin häntä menemään muualle, ja hän tuli luokseni ja löi minua kasvoihin, rehtori Kimmo Sirén sanoo STT:lle.

Tämän jälkeen paikalle tuli muita aikuisia ja mies poistui paikalta.

Henkilöllä ei Itä-Uudenmaan poliisin mukaan ollut mukana asetta.

Koulu toimi hätäohjeistuksen mukaan

– Sitten oli tieto, että hän olisi palannut, mistä syystä oppilaat menivät luokkatiloihin ja odottivat lukkojen takana noin puoli tuntia.

Koulu toimi tilanteessa hätäohjeistuksen mukaan. Oppilaita käskettiin olemaan matalana pimeän luokan lattialla.

– Oppilaat ja henkilökunta suojautuivat tapahtuman aikana varmuustoimenpiteenä sisätiloihin. Sisälle suojautuminen sujui hyvin. Sisälle suojautumista on harjoiteltu säännönmukaisesti Porvoon kouluissa, Sirén kertoo.

Tieto miehen palaamisesta osoittautui Sirénin mukaan virheelliseksi. Koulun alueella tapahtuma ei aiheuttanut vaaraa oppilaille. Poliisi selvittää asiaa.

Koulun mukaan koulupäivää jatkettiin normaalisti ja oppilaiden vanhempia on tiedotettu Wilman kautta. Koulu tarjoaa keskusteluapua sitä tarvitseville.

Yle kertoi aamulla, että koulu-uhkauksia on viikoittain ja ne ovat poliisin huolenaiheena.

11.9.2019 klo 11:13 korjattu, että koulualueella uhkaus kohdistui poliisin mukaan yhteen koulussa töissä olevaan henkilöön ei oppilaaseen. Porvoon kaupungin mukaan oppilasta pahoinpideltiin koulumatkalla ei koulualueella.