Rentoihin vaatteisiin pukeutunut nainen astelee alas Kouvolan teatterin rappusia. Vaaleat hiukset ovat kiinni huolettomalla letillä. Huulilla kareilee jännittynyt, kenties hieman väsynyt hymy.

Sinisissä silmissä tuikkii hyväntuulinen pilke.

Hän on näyttelijä Satu Lemola, ja hänen syksynsä on ollut kiireinen. Vasta edellisenä iltana hän esitti naispääosaa Herrasmieshuijarit-musikaalissa näyttelijöiden omaisille järjestetyssä esityksessä.

– Kouvolan teatteriin pääsy on ollut tähänastisen urani kohokohta. Christinen rooli Herrasmieshuijareissa on suurin ja haastavin tekemäni rooli, hän hymyilee.

Kuuden viikon uurastus on vihdoin palkittu, ja esitys on valmis. Tästä eteenpäin musikaaliesityksiä onkin liki viikoittain pitkin syksyä ja talvea.

– Tämä on ollut intensiivinen heittäytyminen, eikä muulle elämälle juuri ole jäänyt aikaa. Toisaalta minusta on ihanaa uppoutua johonkin täysillä joksikin aikaa, ja sitten siirtyä uusiin projekteihin.

Hänet on kiinnitetty Kouvolaan kahdeksi vuodeksi. Näyttelijäliiton 1350 työikäisestä jäsenestä vain noin kolmasosa on kiinnityksellä, ja loput työskentelevät freelancereina.

– Tuntuu että elämä on ollut aikamoista juoksemista sen jälkeen, kun valmistuin neljä vuotta sitten. On ihanaa pysähtyä tänne Kouvolaan ja asettua hetkeksi aloilleni.

Ujoutta ja epävarmuutta

Lapsesta saakka Satu Lemola on rakastanut laulaa ja esiintyä. Hän on kuitenkin aina ollut kova jännittämään.

Haastattelutilanne on hänelle uusi. Sekin jännittää.

– Kärsin ujoudesta, mutta palo päästä esiintymään ei ole koskaan sammunut. Siinä on aina ollut ristiriita. Olen kuitenkin halunnut mennä pelkojani kohti ja haastaa itseäni, 30-vuotias Lemola kertoo.

Lemola haki opiskelemaan Lahden ammattikorkeakoulun musiikkiteatterilinjalle ja valmistui sieltä vuonna 2015.

– On yleisesti tiedossa että tällä alalla työt ovat kiven alla, tai että ne jakautuvat pienemmälle porukalle. Työn saannin epävarmuus on aina läsnä. Olen ollut onnekas, sillä olen valmistumiseni jälkeen saanut tehdä töitä käytännössä koko ajan.

Näin ei kaikilla näyttelijöillä ole. Etenkin freelancerina työskentelevät näyttelijät joutuvat sietämään epävarmuutta ja markkinoimaan itseään aktiivisesti päivästä toiseen.

– Freelancer elättää itsensä todella pienistä puroista. Hän saattaa olla aamupäivällä dubbaamassa, iltapäivällä tekemässä radiokuunnelmaa ja illalla esiintymässä näytelmässä, kertoo Näyttelijäliiton toiminnanjohtaja Elina Kuusikko.

Töiden hakeminen ja vastaanottaminen on jatkuvaa, ja harva työ tarkoittaa edes viikon yhtäjaksoista työskentelyä samassa paikassa. Tämä hankaloittaa arjen suunnittelua.

– Näyttelijän oman elämän hallinta on moneen muuhun ammattiin nähden vaikeaa muun muassa epäsäännöllisten tai myöhäisten työaikojen vuoksi. Päivähoidon järjestäminen voi olla hankalaa ja aikaa parisuhteelle tai ystäville ei aina jää, Kuusikko toteaa.

"Tunteiden vuoristorataa"

Kiinnitetyn näyttelijän – kuten Satu Lemolan – arki koostuu tavallisimmin kuusipäiväisistä työviikoista ja kaksivuorotyöstä. Harjoitukset ovat aamukymmenestä kahteen ja uudestaan illalla kuudesta puoli kymmeneen. Toisinaan iltaharjoitukset korvaa esitys.

– Väliin jäävän neljän tunnin aikana syön, otan kenties nokoset ja yritän harrastaa liikuntaa. Työhön kuuluu kuitenkin myös paljonitsenäistä harjoittelua vapaa-ajalla. Yritän yhä opetella rytmittämään arkeani tehokkaammin, Satu Lemola kertoo.

Näyttelijän arki ei kuitenkaan ole yllättänyt – ainakaan negatiivisesti.

– Jo opiskeluaikoina tiesin, ettei tämä tulisi olemaan helppoa. Olin kuitenkin varautunut siihen että arki tulisi olemaan jopa raskaampaa.

Tiukimpia paikkoja hänelle ovat olleet koe-esiintymiset. Suurissa julkisissa koe-esiintymisissä on monta sataa hakijaa.

– Sinulle annetaan numero ja pari minuuttia aikaa esittää oma pätkä. On täysin oma lajinsa pystyä antamaan kaikkensa raadin edessä sen jälkeen, kun on odottanut omaa vuoroaan joskus jopa koko päivän.

Vuoroaan odotellessa Satu Lemola pyrkii saamaan jännitystään kuriin hengittelemällä ja lämmittelemällä ääntään ja kehoaan.

– Pidän omasta rauhastani. Jotkut taas mieluummin juttelevat muiden hakijoiden kanssa. Koe-esiintymisissä vallitsee usein hyvä yhteishenki, sillä olemme kaikki samalla viivalla.

Osalle ryhmästä päätös tulee väistämättä olemaan kielteinen. Satu Lemola pyrkii aina muistuttamaan itselleen, ettei se ole henkilökohtaista.

– Etenkin opiskeluaikoina “ei” oli kova kolaus. Nyt olen oppinut käsittelemään sen herättämiä tunteita paremmin. Projekteihin haetaan taitojen lisäksi myös tietynlaista tyyppiä. Aina kyse ei ole pelkästään siitä, kuka oli parempi tai huonompi.

Vaikka näyttelijä olisi tehnyt edellisen työnsä kuinka hyvin tahansa, se ei tarkoita että hänelle tarjotaan seuraavaa työtä. Aina tulee uusi päätöksentekijä, joka kenties haluaa rooliin jonkun toisen.

Näyttelijäliiton toiminnanjohtaja Elina Kuusikko on havainnut, että tavallisimmin näyttelijöiden urakehitys on kuin aallokkoa.

– Välillä on paljon töitä, ja välillä on hiljaisempaa. Todella harva näyttelijä pysyy näkyvissä rooleissa koko uraansa. Yleisö katsoo asioita eri näkökulmasta: voi näyttää, että näyttelijä on samaan aikaan niin televisiossa kuin näytelmässä, vaikka todellisuudessa tv-sarja saattaa olla kuvattu vuotta aikaisemmin, Kuusikko toteaa.

Yksi asia yhdistää kaikkia: kun koe-esiintymisestä saa vastaukseksi “kyllä”, voi hengähtää – ainakin hetkeksi.

– Se tuntuu mahtavalta. Siinä tulee hypittyä ja kiljuttua, ja muutamat itkutkin on tullut itkettyä onnesta. Tämä ammatti on aikamoista tunteiden vuoristorataa, nauraa Satu Lemola.

Näyttelijän on tunnettava itsensä

Herrasmieshuijarit-musikaali sai ensi-iltansa Kouvolan teatterissa torstaina. Ennen lavalle astumista perhoset kutkuttelevat yhä Satu Lemolan vatsassa. Hän on kuitenkin oppinut käsittelemään jännitystään juuri näyttelemisen avulla.

Yleisön edessä Lemola säteilee.

– Lavalla on aika paljaana, joten minun on täytynyt opetella tuntemaan itseni. On ollut mielenkiintoista huomata, kuinka paljon näyttelijän ammatissa täytyy ja myös saa käsitellä omia epävarmuuksia ja pelkoja. Se on kuin terapiaa.

Tulevia projekteja hänellä on muun muassa nuoren Anu Pentikin rooli niin ikään Kouvolan teatterissa. Suunnitelmia kiinnityksen jälkeiselle ajalle ei vielä ole.

– Toiveissani on opiskella lisää ja kehittää taitojani etenkin kameran edessä. Toivon pääseväni tekemään mahdollisimman monipuolisia töitä ja rooleja – suurimpana haaveena niistä olisi kenties iso musikaalirooli, Satu Lemola hymyilee.

Helsingin kaupunki julkisti aamulla uudet suunnitelmat keskustan itä–länsi-suunnassa alittavasta tunnelista. Keskustatunnelista on syntymässä iso poliittinen kiista, koska kaupunginvaltuuston suurimmat ryhmät, kokoomus ja vihreät, ovat täysin eri linjoilla tunnelin rakentamisesta.

Tunnelia koskeva esitys on kaupunkiympäristölautakunnan pöydällä jo ensi tiistaina.

Lue lisää: Tässä on Helsingin uusi tunnelisuunnitelma: autolla maan alla Sörnäisten kulmilta Länsisatamaan

Vihreiden Otso Kivekäs: "Ei tämä kauhean lupaavalta näytä"

Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Otso Kivekäs (vihr.) sanoo, että selvitysten mukaan tunneli vähentäisi joukkoliikenteen käyttöä ja lisäisi keskustan läpi kulkevien autojen määrää.

– Tunneli ei parantaisi keskustan elinvoimaa ja se lisäisi hiilipäästöjä, Kivekäs sanoo.

Kivekäs pitää kuitenkin hyvänä, että asia on selvitetty.

– Mutta ei tämä kauhean lupaavalta näytä.

Kivekäs sanoo, että iso osa tunnelin liikenteestä olisi pois joukkoliikenteestä, eli se ei vähentäisi liikennettä kaduilta. Kivekkään mukaan tunneli vähentäisi autojen määrää keskustassa noin seitsemän prosenttia. Sama saataisiin hänen mukaansa aikaan muutamalla kävelykadulla.

Kivekkään mukaan tunneli muuttaisi metromatkoja automatkoiksi.

– Ihmiset eivät menisi metrolla Itä-Helsingin ja Espoon väliä, vaan hyppäisivät mielummin auton rattiin ja se ei ole kaupungin tavoitteiden mukaista, Kivekäs selventää.

Kivekkään mukaan esitettyjen selvitysten perusteella hanke ei ole kannattava. Hän viittaa arvioon kustannuksista, jotka olisivat noin 1,4 miljardia euroa.

Puolella tästä rahasta saataisiin Kivekkään mukaan Laajasalon raitiovaunulinja, Raide-Jokeri, Hernesaaren raitiovaunulinja ja Kalasataman raitiovaunulinja.

– Autolla pitää voida kulkea keskustassa, mutta ei niiden määrää pitäisi lisätä, vaan pitäisi pyrkiä joukkoliikenteeseen, Kivekäs sanoo.

Kookoomuksen Risto Rautava: "Kasvattaisi elinvoimaa ja viihtyvyyttä"

Kokoomuksen kaupunginvaltuutettu ja kaupunkiympäristölautakunnan varapuheenjohtaja Risto Rautava sitä vastoin sanoo, että tunneli kasvattaisi Helsingin elinvoimaa ja lisäisi kaupungin viihtyvyyttä.

Rautava pitää satamayhteyksiä tärkeinä ja sanoo, että kaupungista saataisiin näin toimivampi.

– Saataisiin autoja maan alle maan päältä, Rautava sanoo.

Rautavan mielestä esitelty selvitys on hyvä lähtökohta.

– Nyt päätetään vasta siitä, jatketaanko suunnittelua.

Rautavan mukaan tunnelin myötä Helsinkiin saataisiin kävelykeskusta.

– Nämä liittyvät toisiinsa.

Rautava: Kustannusarvio on vielä täysin auki

Kokoomuksen Rautava huomauttaa hankkeen kustannusarvion olevan vielä täysin auki. Hänen mukaan hanke saatettaisiin myös toteuttaa perinteisistä rahoitusmalleista poikkeavalla tavalla.

Hän sanoo, että rahoitusvaihtoehdot selvitettäisiin.

– Yksityisen rahan käyttö on varmaan yksi sellainen, jota tullaan selvittämään.

Rautava totea infrahankkeiden kiinnostavan yksityisiä sijoittajia tällä hetkellä.

Hän painottaa, että autot olisi saatava pois maan päältä ja kaupungista tulisi näin asukkaille viihtyisämpi.

Korjaus kello 20.43: Otso Kivekkään etunimi väliotsikossa ja kuvatekstissä. Korjaus kello 21.43: Muutettu kohta: "Kivekäs sanoo, että iso osa tunnelin liikenteestä olisi joukkoliikennettä" muotoon: "...olisi pois joukkoliikenteestä."

Lue myös:

Tässä on Helsingin uusi tunnelisuunnitelma: autolla maan alla Sörnäisten kulmilta Länsisatamaan

Viime kevään ja kesän aikana hirvensalmelainen mies onnistui huijaamaan kuntaa, yrityksiä, yksityishenkilöitä ja mediaa.

Tarina, jonka mukaan mies oli päässyt onnellisten sattumien kautta Ferrarille Italiaan töihin, kuulosti niin hienolta, että moni oli valmis sijoittamaan siihen jopa rahaa. Kukaan ei epäillyt miehen kertomusta, vaan sitä toistivat alueelliset mediat toisensa perään.

Nyt tarina on paljastunut valheeksi.

Helmikuussa Ferrarille

Hirvensalmelaistamiestä haastateltiin Ylen Etelä-Savon alueellisessa radiolähetyksessä helmikuussa 2019. Vaatimattoman kuuloinen mies kertoi juuri allekirjoittaneensa työsopimuksen Ferrarin F1-tallin kanssa.

– Alkaa itsellekin valjeta tämän koko homman suuruus, että täältä Hirvensalmelta ponkaistaan tuonne keskeiselle areenalle, mies totesi Ylen haastattelussa.

Hän kertoi, että työt Ferrarilla alkaisivat 15. helmikuuta, samana päivänä, kun talli julkaisisi uuden F1-sarjan autonsa kuukautta ennen kauden alkua.

Kevään aikana miestä haastattelivat Ylen lisäksi ainakin Länsi-Savo ja Etelä-Saimaa, Hirvensalmelainen, Erikoissanomat sekä Etelä-Savon maaseutuhankkeiden yhteinen viestintäkanava Maaseutukuriiri.

Ennen tämän jutun julkaisemista tavoittelimme miestä puhelimella, tekstiviestillä, sähköpostilla ja Facebookin kautta. Useiden päivien tavoittelun jälkeen mies vastasi, mutta ei lopulta suostunut kommentoimaan asiaa mitenkään.

Kaikki alkoi karting-autoista

Ennen viime kevättä mies teki töitä tuntityöläisenä kunnan ja Euroopan maaseuturahaston tukemassa karting-hallissa, jota ylläpitää paikallinen autourheiluseura.

Haastatteluissa hän kertoi, kuinka oli vuoden 2018 aikana ollut aktiivisesti puuhaamassa sähköllä kulkeviin karting-autoihin uusia akkuja. Akut tilattiin Kiinasta, ja ainoana kartinghallin kielitaitoisena työntekijänä hän otti ohjat asian hoitamisesta.

Mies kertoi Ylelle olleensa asian tiimoilta yhteydessä myös karting-autojen italialaiseen valmistajaan, OTL Electro Kartiin. Hän sanoi vierailleensa tehtaalla ja ystävystyneensä konsernin johtajan kanssa.

– Konsernin johtaja kuuluu Fiatin hallitukseen ja Fiat taas omistaa Ferrarin, ja niin edelleen, mies kertoi.

Innokkaana Formula 1 -sarjan seuraajana mies heitti konsernin johtajalle vitsin, että löytyisiköhän hänelle töitä Ferrarilta. Sitten hän palasi Suomeen.

Urheiluautojen rattiin Ferrarin turvapäällikön luvalla

Länsi-Savon haastattelussa mies kertoi, kuinka marraskuussa 2018 hän sai yllättävän puhelinsoiton. Mieheltä kysyttiin, pääsisikö hän käymään Italiassa. Hän pakkasi laukkunsa ja lähti.

Italiassa oli miehen mukaan vastassa Ferrarin turvapäällikkö, joka kierrätti hirvensalmelaista tehtaalla ja vei hänet ajamaan Ferrarin urheiluautoilla.

Mies kertoi Länsi-Savolle saaneensa ajettavakseen muun muassa Ferrarin superauton FXX:n. Lopuksi he katselivat turvapäällikön kanssa yhdessä Kimi Räikkösen viimeisimmän kilpailun, jonka jälkeen mies lähti kotiin.

Kotiin ehdittyään mies sai jälleen puhelun. Tällä kertaa kerrottiin, että Ferrarilla olisi työpaikka auki. Sen jälkeen kysymys oli vain sopimukseen liittyvien yksityiskohtien neuvottelusta ennen kuin työt alkaisivat.

Tittelinsä mies kertoi olevan koordinaattori ja työtehtävinään Ferrarin koko matkustavan henkilökunnan asioiden hoitaminen.

Vaikka titteli saattoi kuulostaa epämääräiseltä ja matka kartinghallilta Ferrarille ehkä liian hyvältä ollakseen totta, kukaan ei kyseenalaistanut miehen tarinaa.

Videoblogi ja yhteistyösopimus kunnan ja paikallisen rakennusfirman kanssa

Paikallislehti Hirvensalmelaisen haastattelussa maaliskuussa mies kertoi aikomuksestaan viedä Hirvensalmea maailmalle samalla, kun kiertää F1-osakilpailuissa Ferrarin mukana.

– Tuli juttua erään mekaanikon kanssa Italiassa, mistä olen ja onko minulla jonkinlaisia yhteistyökuvioita Suomen tahon kanssa. Minulla heräsi ajatus, että miksipä ei Hirvensalmen kuntaa voisi markkinoida vähän laajemminkin, esimerkiksi maailmanlaajuisesti, mies totesi Hirvensalmelaiselle.

Juuri ennen kauden alkua hän teki yhteistyösopimuksen Hirvensalmen kunnan kanssa. Korvausta vastaan hän pitäisi videoblogia kiertäessään F1-kisoissa ja mainostaisi videoillaan Hirvensalmen kuntaa.

Videoiden sisältö alkoi hämmentää

F1-kauden ensimmäinen osakilpailu käytiin Australian Melbournessa 17. maaliskuuta. Ensimmäinen video ilmestyi reilun viikon päästä osakilpailusta.

Videolla mies seisoo kuvaruudussa mustassa Ferrari-toppatakissa, jonka alta pilkottaa punainen pikeepaita. Taustalla on vaalean rakennuksen ulkoseinä, joka eteen on pystytetty Hirvensalmen vaakunalla varustettu lakana.

Videolla mies kertoo, että alkaa pitää videoblogia, koska myös pieneltä paikkakunnalta pystyy pääsemään maailmalle. Hän kuvailee, kuinka Hirvensalmella on kesäisin paljon kesäasukkaita ja talvella hiljaisempaa.

– Kierretään ensin tässä Italiassa ja jatketaan sitten kuulumisia seuraavalla kerralla Bahrainista, mies sanoo.

Kuva siirtyy italialaiselle metroasemalle kuvaamaan junaa ja sen jälkeen Venetsian turistinähtävyyksien pariin. Seuraa sarja valokuvia Venetsiasta. Taustalla soi pirteä musiikki.

Video päättyy. Mies itse ei esiinny alkua lukuun ottamatta yhdessäkään kuvassa. Kolmeminuuttisella videolla ei nähdä myöskään mitään Ferrariin liittyvää.

Neljä muuta kanavalla julkaistua videota noudattavat samaa kaavaa. Mies puhuu ensin kameralle taustallaan Hirvensalmi-lakana, jonka jälkeen musiikin siivittämänä katsellaan kuvia nähtävyyksistä ja tunnetuista rakennuksista.

Kahdessa viimeisessä videossa nähdään sekä valokuvia että videomateriaalia F1-kisasta ja varikolta. Materiaali haiskahtaa kuitenkin vahvasti jonkin tv-yhtiön kuvaamalta. Kukaan varikkohenkilökunnasta tai kuskeista ei kiinnitä huomiota kameraan tai kuvaajaan. Kukaan ei juttele kuvaajalle saati lähetä terveisiä Hirvensalmelle.

Videoita katsellessa nousee epäilys, onko mies käynyt lainkaan paikoissa, joissa hän väittää käyneensä. Epäily saa vahvistusta, kun suurin osa videoiden valokuvista jäljittyy internetin kuvapankkeihin tai ulkomaalaisille F1-uutissivustoille. Kuvat eivät ole miehen ottamia, vaan ne on kopioitu netistä.

Kunta lähetti ohjeita sisältöön, videoiden tulo lakkasi

Videoblogiin pääsi vielä viime viikolla Youtuben lisäksi myös Hirvensalmen kunnan nettisivuilta valikosta “vapaa-aika ja matkailu”. Hirvensalmen kunnan elinkeinoasiamies Heikki Isokääntä kertoo, että videoblogi oli alkuun näkyvillä kunnan etusivulla. Se siirrettiin valikkolinkkien taakse sen jälkeen, kun sisällön ei katsottu olevan sellaista, mitä oli odotettu.

– Olemme aina aikaisemmin käyttäneet valmiiksi toimitettua videomateriaalia. Nyt tilanne oli sellainen, että tämä oli vähän tällainen harrastelijapohjainen juttu. Ei se ihan sellaista ole, mitä me ollaan totuttu, Isokääntä sanoo.

Isokäännän mukaan kolmannen videon kohdalla heräsi epäilys siitä, pitääkö miehen tarina alkuunkaan paikkaansa. Viidennen videon jälkeen hänelle lähetettiin ohjeita, millaista sisältöä Hirvensalmen kunta toivoi.

– Että jos menee vaikka Kanadaan, niin eikö voisi pyytää ystävällisiä ihmisiä vaikka lähettämään terveisiä meille. Tämmöinen, missä olisi paikallisia ihmisiä otettu mukaan, ei onnistunut koskaan, Isokääntä kertoo.

Ohjeiden lähettämisen jälkeen videoita ei ole ilmestynyt lainkaan. Isokäännän mukaan ainakin neljä jaksoa on jäänyt ilmestymättä.

Kunta ei ole lähtenyt selvittämään tarinan paikkansapitävyyttä saati penäämään maksamaansa palkkiota mieheltä takaisin.

– Me emme ole halunneet missään tapauksessa olla se taho, joka levittää tätä asiaa, ennen kuin on varmuutta siitä, pitääkö tarina paikkansa. Meillä on ollut tosi pienet rahat tässä kiinni, ja meille on jotain toimitettu sieltä. Ei sitä ole kukaan varmistanut, ettei se pidä paikkaansa.

Siksi videot pidettiin kunnan verkkosivuilla syyskuun alkuun saakka.

Rakennusyhtiö ja yksityishenkilöt velkojina

Ennen F1-kauden alkua paikallisen rakennusfirman yrittäjä Santtu Koistinen sopi miehen kanssa kaupallisesta yhteistyöstä. Videoita oli määrä tulla yhteensä 20, vähintään yksi jokaisesta osakilpailusta. Koistinen teetti miehelle firman logolla ja teksteillä varustetun lipun, ja sovittiin, että mies pitää rakennusfirmaa videoilla esillä.

Yrittäjä maksoi miehelle etukäteen yli 2000 euroa. Vastinetta rahalle ei ole tullut.

– Ei minun firmani ole näkynyt muuta kuin yhdessä Facebookiin laitetussa videossa, jonka hän teki hätäpäissään sen jälkeen, kun otin häneen yhteyttä. Siinä hän kannustaa ihmisiä bongaamaan firman lipun Monacosta, Koistinen kertoo.

Hän alkoi epäillä koko jutun todenperäisyyttä ja oli asiasta yhteydessä poliisiin.

– Ei poliisi ryhtynyt tutkimaan asiaa, vaan ohjasi minut oikeusaputoimistoon. Eihän siellä yrittäjiä auteta, joten olen turvautunut omaan juristiin. Eräs tuttu poliisi tiesi kertoa, että juristin kautta asian saa poliisille tutkittavaksi, yrittäjä kertoo.

Hänen mukaansa mies on yrittänyt saada rahoitusta muiltakin hirvensalmelaisilta yrityksiltä. Tiettävästi muut yritykset eivät ole lähteneet mukaan, mutta moni yksityishenkilö kertoo Ylelle lainanneensa miehelle rahaa saamatta omiaan koskaan takaisin.

Yksi heistä on Kari Liimatainen, Hirvensalmen autourheilijoiden jäsen, joka työskenteli miehen kanssa samaan aikaan kartinghallilla.

– Minulle hän on velkaa vain joitakin satoja euroja. Mutta tiedän ihmisiä, joiden kohdalla puhutaan tonneista, Liimatainen kertoo.

Myös muut Ylen haastattelemat henkilöt vahvistavat miehen olevan usealle taholle velkaa yhteensä useiden tuhansien eurojen edestä.

Ferrari: ”Meillä ei ole mitään tekemistä hänen kanssaan”

Yle soitti Ferrarin viestintätoimistoon, josta varmistettiin, ettei mies ole Ferrarin palkkalistoilla, eikä Ferrarilla ole hänen kanssaan muutakaan yhteistyötä.

Ferrarin viestintäpäällikkö Joanne Marshall piti tapausta outona. Hän on jättänyt asian Ferrarin lakiosaston käsiin, mutta arvelee, ettei Ferrari ryhdy minkäänlaisiin toimenpiteisiin miehen suhteen.

Kerroimme rakennusyrittäjä Santtu Koistiselle, että miehen tarina on varmistettu valheelliseksi. Koistinen halusi kokeilla, pitäytyykö mies edelleen tarinassaan, vaikkei videoita ole ilmestynyt toukokuun jälkeen. Hän kysyi lauantaina 7.9. mieheltä sähköpostilla, voisiko ostaa enemmän mainostilaa.

Mies sanoi olevansa sairaslomalla, mutta tiedusteli, minkälaista summaa Koistinen ajatteli. Samassa viestissä hän vihjasi koordinaattorin tehtäviensä olevan ”peitehommia” ja varsinaisen, Ferrarin F1-autoon liittyvän työnsä alkavan viikolla 39.

Itä-Suomen poliisilaitoksen rikosylikomisario Sami Asikainen ei kerro, onko tapauksesta tehty rikosilmoitusta tai aloitettu tutkintaa.

Etelä-Savon käräjäoikeudessa vireillä ei ole yhtään rikos- tai siviiliasiaa mieheen liittyen.

Sotkamolainen valokuvaajaharrastaja Valtteri Mulkahainen on jälleen mukana kansainvälisessä humoristisia eläinkuvia palkitsevassa Comedy Wildlife Photography Awards -kilpailussa.

Viime vuonna voitto heltisi kahdesta sarjasta samassa kilpailussa.

– Voitin parhaan kuvasarjan ja parhaan kuvan nimi -palkinnon. Tämän vuoden kisa ratkeaa 13. marraskuuta. Finaaliin on valittu 40 parasta kuvaa, joista omani on piiloleikkiä leikkivä karhu, Mulkahainen kertoo.

Mulkahainen iloitsee siitä, että myös muissa valokuvakilpailuissa on viime aikoina tullut menestystä.

– Voitin luontokuvakilpailun kesällä Intiassa Vuokatin talvimaisemakuvalla ja 35 Awards-kilpailussa olin finaalissa. Vuosi sitten olin samassa kilpailussa jaetulla kolmannella sijalla.

Mulkahainen luonnehtii valokuvaamista ja metsissä samoilua rakkaaksi harrastukseksi. Ammatiltaan hän on liikunnan ja terveystiedon opettaja.

– Kun töiden jälkeen pääsen metsään kuvaamaan, se on minulle henkireikä. Kuljen metsässä melkein päivittäin.

– Taidan kaivata jo omia lastenlapsia. Ehkä siksi näen näissä pikkukarhuissa lapsenomaisuutta ja haluan tallentaa niiden touhuja ja leikkejä kameran linssin kautta, Mulkahainen sanoo.

Vaaramaisema on tärkeä kuvauskohde luontokuvaajalle karhujen ohella

Mulkahainen kertoo karhujen ohella kuvaavansa paljon muutakin luontoa, kuten Vuokatin kaunista vaaramaisemaa. Karhujen ohella myös muita eläimiä löytyy hänen kuva-albumistaan.

– Pöllöjä, joutsenia ja ahmoja. Pääsen karhuja ja ahmoja lähelle eläinten ruokintapaikoilla. Itse päivystän pikkumökissä kamera valmiudessa.

– Olen nähnyt vilaukselta karhun muutoin muutaman kerran metsässä, mutta yleensähän se on niin, että sinä et näe karhua, vaikka karhu näkee sinut.

Nyt Mulkahaisen pitää vielä jännittää kaksi kuukautta, miten Comedy Wildlife Photography Awards -kilpailussa käy.

– Pääpalkinto olisi safarimatka Afrikaan kahdelle eli luontokuvaajan unelmien täyttymys, Mulkahainen sanoo.

Muiden kuvaajien Comedy Wildlife Photography Awards-kilpailukuvia tältä ja viime vuodelta:

Poliisi on jäänyt perjantai-iltana auton alle liikennevalvontatehtävän yhteydessä Porvoossa, kertoi Itä-Uudenmaan poliisi Twitterissä. Epäilty kuski on poliisin hallussa.

Loukkaantunut poliisi on toimitettu sairaalaan.

Helsingin poliisi tiedotti lauantaiaamuna, että yöllisen yliajon tapahtumat ovat siirtyneet tutkintaan Helsingin poliisilaitokselle. Samalla poliisi kertoi tutkinnan olevan vasta alkuvaiheessa.

– Tutkimme muun muassa tapahtumien tarkkaa kulkua. Tällä hetkellä nimikkeet ovat törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen ja törkeä vammantuottamus, mutta ne voivat vielä muuttua. Kuljettajan ei epäillä olleen päihteiden vaikutuksen alaisena, sanoo rikosylikomisario Juhani Vuorisalo Helsingin poliisilaitokselta tiedotteessa.

– Ilmoitustietojen perusteella auto on ajanut huomattavaa ylinopeutta ja ehtinyt jarruttaa vähän ennen törmäystä. Tässä vaiheessa ei vaikuta siltä, että poliisia olisi haluttu vahingoittaa tahallisesti.

Poliisi kertoo tiedottavansa asiasta lisää heti, kun se on mahdollista.

Iäkäs pariskunta on kuollut omakotitalon palossa Espoon Lintuvaarassa myöhään perjantai-iltana.

Naapuri oli tehnyt hälytyksen nähtyään talon räystään alta tulevan savua ja sisätiloissa liekkejä. Kun pelastuslaitos saapui paikalle, talo oli täynnä savua ja sitä tuli myös kattorakenteiden alta.

Pelastuslaitos teki sammutushyökkäyksen, haki asukkaat sisältä ja aloitti elvytyksen. Mies ja nainen todettiin kuitenkin kuolleiksi.

Poliisi tutkii palon syttymissyytä. Palon arvellaan syttyneen sähkölaitteesta.

Päivystävä palomestari Riku Rantala kertoi STT:lle, että palo lähti liikkeelle talon takkahuoneesta. Vainajat löydettiin talon toisesta päästä. Rantalan mukaan talossa ei ollut palohälyttimiä.

1980-luvulla rakennettu harjakattoinen 150-neliöinen talo kärsi merkittäviä palo- ja savuvahinkoja. Sammutustyöt paikalla olivat kello yhden jälkeen jo päättyneet, mutta jälkivartiointi jatkuu.

Hälytys palosta tehtiin Reserviläisentielle hieman iltayhdentoista jälkeen.

Suomen satavuotiasta hallitusmuotoa juhlitaan tänään avoimin ovin Valtioneuvoston linnassa ja Säätytalossa. Ovet ovat avoinna kello 10–15. Samaan aikaan Kauppatorilla tarjotaan torikahvit.

Myös pääministeri Antti Rinne (sd.) osallistuu avoimien ovien päivään ja on yleisön tavattavissa työpaikallaan Valtioneuvoston linnassa osan päivästä.

Kauppatorilla voi kahvia hörppiessä kuunnella musiikkia sekä Hallitusmuoto 100 -aiheisia keskusteluja. Aamupäivällä keskusteluissa ovat mukana muun muassa presidentti Tarja Halonen, korkeimman oikeuden presidentti Tatu Leppänen, pääministeri Rinne, opetusministeri Li Andersson (vas.) sekä sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen (vas.).

Valtioneuvoston linnan tutustumiskierroksen reitillä yleisö näkee muun muassa linnan portaikon, jonka toisen kerroksen tasanteella Eugen Schauman ampui kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin vuonna 1904. Lisäksi tutustutaan valtioneuvoston istuntosaliin ja tasavallan presidentin esittelysaliin.

Viimeksi sekä Valtioneuvoston linna ja Säätytalo olivat samanaikaisesti avoinna yleisölle Suomen itsenäisyyden juhlavuonna 2017.

Onko tällainen alakulo normaalia? Miksi lapseni on ahdistunut? Mikä auttaisi hänen yksinäisyyteensä?

Tällaisiin kysymyksiin vastaillaan paljon Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) vanhempainpuhelimen palveluissa. Monet nykyvanhemmat ovat hyvin kiinnostuneita nuortensa tunteista ja hyvinvoinnista, kertoo MLL:n auttavien puhelinten päällikkö Tatjana Pajamäki.

– Huolet ovat erilaisia. Yhdistävä tekijä meidän näkökulmastamme on, että vanhempi kokee olevansa niiden kanssa yksin.

Myös Väestöliitto on huomannut, että nykyvanhempia kiinnostaa entistä enemmän lastensa tunne-elämä.

Moni suomalainen on kasvanut keskellä välttelevää tunnemaailmaa, jossa kiintymyssuhteet ovat voineet jäädä etäisiksi. Nykyvanhemmat ymmärtävät tämän. Heillä on enemmän valmiuksia hyödyntää tunnetaitoja kasvatuksessa kuin heidän omilla vanhemmillaan oli, sanoo Väestöliiton vastuuasiantuntija Minna Oulasmaa.

– He ovat tunnistaneet omien vanhempiensa kasvatustavat ja haluavat tarjota lapsilleen enemmän läsnäoloa, läheisyyttä ja tunteiden pukemista sanoiksi.

Vähemmän rikoksia ja alkoholia

Tutkimusten valossa nuoret viettävät mielellään aikaa perheensä kanssa. He tekevät aiempaa vähemmän rikoksia ja käyttävät entistä vähemmän alkoholia. Koulupudokkaidenkin osuus on laskenut.

Moni seikka vihjaa, että nuoret ovat entistä kunnollisempia. Kyräilevä, tappeluihin osallistuva nuori kapinallinen on väistymässä historiaan ja sivullisetkin saavat tuntea olonsa nuorten joukossa turvalliseksi.

Joten mitä nykyajan kasvattajat tekevät oikein?

Entistä useampi nuori kokee kyselyjen mukaan, että huoltajille on helppo puhua vaikeistakin asioista. Tästä Tatjana Pajamäki soisi vanhemmille kiitosta.

– Monet vanhemmat ovat suhteessa nuoriin aiempaa enemmän auki ja vastaanottavaisia. Se on hienoa, mutta samalla se on kuormittavaa.

Pajamäki tulkitsee, että osin tästä juontuu puhe vanhemmuuden rankkuudesta.

– Vanhempana on aika paljon helpompaa, jos lapset kertovat vain asioista, jotka menevät putkeen.

Yhteiskunta jakautuu tässäkin. Ongelmat ja ahdistukset kasautuvat yhä enemmän tietyille nuorille ja perheille.

– On nuoria, jotka haluaisivat olla perhekeskeisiä, mutta eivät voi valita niin, Pajamäki sanoo.

Isovanhemmatkin haluavat oppia tunteista

Sukupolvien väliset kasvatuserot saattavat ajaa vanhemmat ja isovanhemmat törmäyskurssille. Minna Oulasmaa hoitaa sukupolvien välisiä sovitteluja Väestöliitossa.

– Itsereflektio on isovanhemmille usein vaikeampaa kuin nuoremmille polville, Oulasmaa sanoo.

Isovanhemmatkin haluavat aikuisten lastensa ja nuorten parasta, keinot ovat vain erilaiset.

Lasten ja nuorten tunteet kiinnostavat vanhempia, koska maailma on muuttunut. Yhteiskunta on vähemmän hierarkkisempi muutenkin ja tunteista puhutaan muuallakin entistä enemmän, asiantuntijat sanovat.

Lapset itse kasvavat tunneälykkäiksi päiväkodista alkaen. Oulasmaa on huomannut, että heillä on aiempaa enemmän kykyä havainnoida toisten tunteita ja ilmaista omiaan sanoin.

Ahdistusta ja maailmantuskaa

Nuoret eivät kuitenkaan voi paremmin kuin ennen, sanoo Nuorisotutkimusseuran tilastotutkija Sami Myllyniemi.

Samaan aikaan kun ilmassa on hyviä merkkejä, ahdistus on lisääntynyt. Tulevaisuuden epävarmuus, ilmastonmuutos ja maailman poliittinen tilanne huolestuttavat nykynuoria.

Kun maailma on epävarma, koti saattaa tuntua entistä tärkeämmältä turvapaikalta, Myllyniemi sanoo. Siitä huolimatta hän ei ole varma, että nuoret olisivat aiempaa perhekeskeisempiä. Yhä harvempi mainitsee oman perheen perustamisen tärkeäksi tavoitteekseen.

Nuorison "kunnollisuus" on ollut trendi jo viimeiset parikymmentä vuotta.

– Syytä on moni miettinyt otsa rypyssä, Myllyniemi sanoo.

Kyse saattaa olla kulttuurin syvävirtauksista, ja siitä, että nykyään ei yksinkertaisesti ole "cool" näyttäytyä sekavana julkisesti. Sosiaalisen median aikana kaikki saattaa päätyä julki.

Ennen nuoriso tappeli kaduilla, nyt internetissä, Myllyniemi sanoo.

– Jos haluaa nähdä huonosti käyttäytyviä nuoria, se onnistuu kyllä menemällä nettiin.

Yksi ihminen on kuollut ulosajossa Karviassa Satakunnassa, kertoo pelastuslaitos.

Onnettomuus sattui Karvian keskustan pohjoispuolella neljän aikaan aamuyöllä. Ulosajo oli raju, ja auto katkaisi valaisinpylvään ja puun. Auto murskaantui törmäyksessä täysin.

– Nopealla silmäyksellä arvioiden voi sanoa, että vauhtia on ollut reilusti, kertoi päivystävä palomestari Joni Salo STT:lle.

Autossa oli kaksi miestä, joista toinen, vuonna 2000 syntynyt, kuoli heti. Toinen, vuonna 1999 syntynyt, oli päässyt ulos autosta ja kävellyt läheiselle talolle pyytämään apua. Talon asukas teki hätäilmoituksen.

Loukkaantunut kuljetettiin sairaalahoitoon.

– Hän lähti sairaalaan tutkittavaksi, mutta ainakin kävelykuntoisena hän oli tähän läheiseen taloon itsensä saanut, Salo sanoo.

Myöhemmin poliisi tiedotti, että nuorten miesten käyttämä henkilöauto ajoi Sarvelantietä Karvian keskustasta pohjoisen suuntaan huomattavalla ylinopeudella. Alueen nopeusrajoitus on 60 kilometriä tunnissa.

Pelastuslaitoksen tiedossa ei vielä ollut, kumpi miehistä oli ajanut autoa.

Tie oli hetken aikaa poikki, mutta viiden jälkeen pelastuslaitos kertoi, että liikenne paikalla kulkee ohjatusti.

Vuoden 2019 paras suomalainen olut on valittu. Voittajaksi vuosittaisessa Suomen paras olut -kilpailussa selvisi tällä kertaa kuopiolaisen Iso-Kallan Panimon Groteski-olut. Groteski-olut osallistui kilpailuun sarjassa muut oluet.

Olut on tyyliltään Piwo Grodziskie, ja sille on tyypillistä mieto alkoholipitoisuus sekä vehnäoluen ja savun aromit.

– Finaalituomaristo piti olutta raikkaana ja mielenkiintoisena ja se olikin finaalin ylivoimainen voittaja, kertoo finaalituomariston puheenjohtaja Mariaana Nelimarkka tiedotteessa.

Tuomaristo arvosti harvinaisen tyylin esittelemistä Suomessa.

Suomen paras olut -kisa järjestettiin tänä vuonna yhdeksännen kerran, ja sen tavoite on nostaa suomalaisten oluiden arvostusta sekä tehdä oluita ja niiden valmistajia tunnetuiksi.

Tänä vuonna kilpailuun ilmoittautui 46 panimoa, jotka kisasivat yhteensä 300 eri oluella.

Tampereen Santalahti ei houkuttele kaupungin isoja, nykyisin Ratinassa soivia musiikkifestivaaleja. Ei ainakaan vielä.

Santalahti on laaja alue Näsijärven ja ja Rantaväylän välissä, ja kaupungin suunnitelmissa tälle kaistaleelle mahtuu kaikkea:

Isoja konsertteja, sirkusta tai vaikka kissanäyttelyitä. Skeittaajia ja mattopyykkäreitä, koirapuisto, lintutorni. Järvimaisema ja venesatama, talvella jääkenttä.

Aluetta rakennetaan pala palalta. Osa on jo valmiina, ja uuden ison tapahtumapuiston on määrä valmistua ensi kesäksi. Kaupungin suunnitelmissa sinne mahtuu 25 000 hengen yleisö.

Sauna Open Air, Tammerfest ja Blockfest kuitenkin odottelevat rauhassa, mitä Santalahteen on muotoutumassa. Ratina ei ole hiljenemässä.

Uusi alue ei lähitulevaisuudessa kiinnosta myöskään Hiedanrantaan asettunutta Uusi Tampere -musiikkifestivaalia. Hiedanranta on Lielahdessa, kaupungin keskustasta katsoen Santalahden "takana" Ylöjärvelle päin.

"Saa isommat festivaalit mennä ensin"

Muutaman välivuoden pitänyt Sauna Open Air palasi viime kesänä eikä tapahtumalla ole muuttohaluja pois keskustasta. Tuottaja Riki Huhtala sanoo, että Ratinanniemi on Saunan kokoiselle festivaalille juuri sopivan kokoinen paikka.

– Jos Sauna kasvaa nykyistä isommaksi ja jos Santalahdessa kaikki toimii, niin voi olla sitten eri juttu. Mutta se ei ehkä ole Saunan tulevaisuus, miettii Riki Huhtala.

Missään tapauksessa Sauna Open Air ei aio ryhtyä Santalahden pioneeriksi.

– Saa jotkut isommat festivaalit mennä ensin toteamaan, että kaikki toimii. Esimerkiksi Santalahteen kulkemiset, parkkipaikat, julkinen liikenne, meluhaitat ja mitä kaikkea siinä nyt voikin tulla, luettelee Huhtala.

Blockfestin perustaja Kalle Kallonen puolestaan sanoo, että ensin täytyy "palaveroida oikeiden tahojen kanssa" ja katsoa myös, miten festivaali parhaiten kehittyy. Hän ei tässä vaiheessa halua kommentoida asiaa enempää.

"Rammstein ei olisi edes mahtunut Santalahteen"

Tammerfestiä on järjestetty Tampereen keskustassa jo parikymmentä vuotta, ja siellä se haluaa pysyä.

– Ratina on meidän pääareena. Kaupunkifestivaalina me halutaan pysyä keskustassa niin kauan kuin se on mahdollista. Santalahti on harkinnan arvoinen paikka sitten siinä tapauksessa, että Ratinanniemi jää pieneksi, sanoo Tammerfestin promoottori Timo Isomäki.

Isomäki sanoo käyneensä tutustumassa Santalahteen ja pitää alueen varustusta suhteellisen hyvänä. Mutta Tammerfestissä mietitään samoja asioita kuin Saunassakin – muun muassa miten saada yleisö paikalle ja taas konsertin jälkeen jouhevasti sieltä pois.

– On siinä monta monessa. Esimerkiksi Rammstein esiintyi tänä kesänä Ratinan stadionilla kahtena elokuun iltana. Se tuotanto ei olisi edes mahtunut Santalahteen, Isomäki sanoo.

Samaan aikaan Tammerfestin kanssa järjestettiin Uusi Tampere -festivaali Hiedanrannassa. Se on edellä mainittuihin festivaaleihin verrattuna paljon pienempi ja iältään nuorin.

Uuden Tampereen tuottaja Antti Hietala sanoo, että Saunalahtea kauniiksi mutta ei juuri heille "ideaaliksi paikaksi".

Sen sijaan Hiedanrannan Kuivaamo ympäristöineen on Hietalan mukaan täydellinen. Siellä on käytössä monta paikkaa ja myös sisätiloja, joita Santalahdessa ei ole.

Muiden järjestäjien tapaan myös Hietala miettii yleisön liikkumista Santalahteen ja sieltä pois.

"Santalahti on saavutettavissa jalan keskustasta"

Tampereen kaupungilla tapahtuma-alueiden, esimerkiksi juuri Santalahden projektipäällikkönä on Markus Joonas. Hänen mukaansa kulkua tapahtumapuistoon on kyllä mietitty: Santalahteen mennään kolmen kilometrin matka kävellen.

– Santalahti on saavutettavissa jalan keskustasta. Kaikille isoille festivaaleille mennään kävellen, ei Tammerfestiinkään mennä autolla portille asti. Yleisö on tottunut siihen.

Santalahdesta on täyteenmyydyn konsertin jälkeen lähdössä yhtä aikaa 25 000 ihmistä. Markus Joonas uskoo sen sujuvan.

– Viimeisen soinnun jälkeen kaikki lähtevät kerralla. Silloin meillä on mahdollisuus ottaa yksi kaista Paasikiventietä hetkeksi käyttöön, Joonas kertoo.

Hän uskoo, että erilaiset tapahtumat lisääntyvät kaupungissa jatkuvasti, ja siksi tarvitaan lisää myös erilaisia ja erikokoisia tapahtumapaikkoja. Viittä vaille valmis Santalahti on tästä yksi esimerkki, ja kannelle junaraiteiden päälle rakennettava Areena toinen.

Santalahteen kulku helpottuu sitten, kun ratikan toinen vaihe Pyynikintorilta Lielahteen valmistuu. Siihen menee tosin aikaa, sillä valtuusto päättää sen rakentamisestakin vasta ensi vuoden syksyllä.

Lääkkeiden saatavuusongelmat jatkuvat edelleen, eikä niille näy loppua. Ongelman hoitamiseen on tulossa kuitenkin pientä helpotusta, kun lääkealan valvojan Fimean uusi lääkehaku valmistuu.

Hankaluuksiin on törmätty silloin, kun lääkärin määräämä reseptilääke on loppunut toimitusvaikeuksien takia. Apteekki voisi vaihtaa lääkkeen muuhun, jos lääkärin vain saa kiinni ja hän hyväksyy lääkevaihdon.

Aina se ei onnistu saman tien ja vaihtorumba vie aikaa, vaivaa ja aiheuttaa tarpeetonta hammasten kiristelyä.

Hakukone kertoo, jos lääke on loppu

Fimea on nyt muuttamassa lääkepulasta ilmoittamista ja tiedottamista. Fimeassa on rakenteilla tietokanta, josta näkee, onko lääkettä saatavilla.

Fimea julkaisee jo nyt kaikki saatavuushäiriöt verkkosivuillaan pdf-lomakkeina. Tiedot eivät kuitenkaan vielä näy Fimean sivuilla olevassa lääkehaussa.

Uusi järjestelmä näyttää lääkkeen perustietojen lisäksi onko sitä saatavilla. Lääkäri voi reseptiä kirjoittaessaan vaihtaa lääkkeen heti toiseen, jos alunperin kaavailtua lääkettä ei olekaan apteekeissa. Samalla voi katsoa milloin alkuperäistä lääkettä voi taas olla saatavilla.

Saatavuuden tarkistaminen lääkäreille rutiiniksi

Uudessa häiriöilmoituksessa pyydetään lisäksi tietoa siitä, onko lääkkeelle olemassa vaihtoehtoja.

Tietokantaa varten Fimea alkaa kerätä häiriötietoja uudella tavalla ensi kuun alusta lähtien. Hakutoiminnon pitäisi olla valmis vuoden vaihteessa, jolloin sen käyttöä voidaan viestiä tarkemmin myös lääkäreille.

Koska saatavuusongelmat alkavat olla kroonisia ja globaaleja, lääkkeen saatavuuden tarkistamisesta voi tulla lääkäreille uusi käytäntö.

Liikesalaisuuksista apua ennakointiin

Uutta ilmoittamisessa on myös se, että lääketoimittajilta pyydetään tietoja lääkkeen markkinaosuuksista. Liikesalaisuuden piirissä olevaa tietoa ei julkaista, ja se lähetetään Fimeaan erityisellä turvapostilla.

Markkinaosuuksien jakautuminen antaa Fimealle mahdollisuuden reagoida ajoissa mahdolliseen lääkepulaan ja hankkia rinnakkaisia tuotteita.

Esimerkkinä Fimeasta kerrotaan, että joku valmistaja voi olla alallaan erittäin hallitseva. Silloin pienemmillä vaihtoehtoisilla tuojilla voi olla kova työ saada korvaavia eriä Suomeen riittävän paljon ja riittävän nopeasti. Ennakkotieto helpottaa tällaisissa tilanteissa.

Viimeaikaisissa tapauksissa ajoissa saatu tieto olisi Fimean mukaan auttanut muun muassa rintasyöpälääke letrotsolin korvaamisessa.

Lue myös:

Koko kesän riivannut lääkepula jatkuu – nyt ovat huvenneet rintasyöpälääkkeen tukkuvarastot

Moni suosittu e-pilleri loppu apteekeista – ihmisiä neuvotaan hakemaan korvaavia reseptejä

Lääkkeiden saatavuushäiriöt ovat kasvaneet rajusti: "Tämä on iso ongelma"

Suomi kärvistelee lääkepulassa, mutta johtuuko se tehtaiden tulipaloista ja räjähdyksistä? Muutos huonompaan tapahtui jo vuosia sitten

Kyläkauppa on muutakin kuin paikka, josta ostaa litra maitoa ja kilo perunoita. Se on paikka, jossa voi vaihtaa kuulumiset muiden asiakkaiden tai kauppiaan kanssa. Kyläkauppojen määrä hupenee nopeasti, mutta nyt valtio on tulossa hätiin tarjoamalla kyläkaupoille taloudellista tukea.

Ylitornion Lohijärvellä sijaitseva Piimätien puoti on yksi maan runsaasta 200 kyläkaupasta. Kyläkauppiaan leipä ei ole Sari Salosen mukaan leveä. Kyse on suuremmasta asiasta, elämäntavasta.

– Niin kauan kauppaa voi pitää, kun ei itse joudu maksajaksi, hän naurahtaa.

Kaupan olemassaolo on Lohijärvelle ja lähikylille elinehto. Lähimmät kaupat ovat puolensadan kilometrin päässä: Ruotsin puolella Matarengissä ja koillisen suuntaan lähdettäessä Raanujärvellä.

– Monella menisi todella vaikeaksi, jos kauppaa ei olisi. Kaikilla ei ole autoa, jolla pääsisi kulkemaan, sanoo Piimätien puodissa asioimassa käynyt Sauli Lindberg läheisestä Pessalompolon kylästä.

Ainoa vapaapäivä kuluu välttämättömiin asiointeihin

Piimätien puodin kauppiaan Sari Salosen arki on muuttunut keväästä. Toukokuussa hänen aviomiehensä kuoli yllättäen ja alkusyksystä kotiseudulleen Pirkanmaalle palasi anoppi, joka oli apuna kaupassa.

Kauppiaan vapaa-aika on vähissä. Työhön on sitouduttava vahvasti.

– Yhden maanantain kuukaudesta olen pitänyt kauppaa kiinni ja käyttänyt päivän asiointiin. Minulle sopisi paremmin hoitaa asiat sunnuntai-iltana, mutta silloin ei valtion virastoista löydy ketään paikalta.

Kyläkauppias saa olla monena

Toiminta ei ole pelkästään perusmyyntiä ja toimimista sosiaalisena solmukohtana. Kyläkauppias Sari Salosen apua pyydetään esimerkiksi usein puhelimen käyttöön liittyvien ongelmien kanssa.

– Puhelimen toiminnan kanssa voi olla ongelmia, akku voi tarvita latausta tai joku kaipaa apua soittaessaan esimerkiksi terveyskeskukseen, johon pitää saada oikea ihminen langan toiseen päähän..

Kyläkauppakatoa hidastetaan tuella

Suomessa ovat kyläkaupat lopettaneet noin 30 kaupan vuosivauhdilla. Eri puolilta Lappia löytyy kylistä tyhjiksi jääneitä kauppakiinteistöjä. Kauppansa menettäneistä kylistä yksi on Lokka Sodankylässä.

– Kylän elinvoimaanhan se iski, arvioi Lokan kyläyhdistyksen puheenjohtaja Risto Pyhäjärvi kaupan lopettamisen vaikutuksia.

Nyt valtio on herännyt toimimaan harvaan asuttujen alueiden palveluiden puolesta. Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä esitti keväällä tuen myöntämistä kyläkaupoille. Ruokaviraston kautta maksettavan tuen haku alkoi 13. syyskuuta.

– Paikallisten kyläkauppojen rooli maaseudulla on äärettömän tärkeä. Monipalvelukeskuksina ne tuovat välttämättömät peruspalvelut lähelle asukkaita ja yrityksiä. Samalla ne tukevat koko alueen elinvoimaisuutta ja hyvinvointia, Leppä perustelee ministeriön tiedotteessa.

Saisin vaikka sen yhden rilluttelupäivän! Henkisen jaksamisen kannalta tuki olisi todella kova juttu. Sari Salonen

Tuen maksimimäärä on 22 500 euroa. Tukea voi saada, jos sitoutuu hoitamaan kaupan lisäksi posti-, apteekki- tai käteisnostopalvelua tai polttoainejakelua.

Piimätien puodin kauppiaalle Sari Saloselle tuki olisi tervetullut.

– Minähän voisin saada sillä palkattua itselleni sijaisen muutamaksi tunniksi kuukaudessa. Saisin vaikka sen yhden rilluttelupäivän! Henkisen jaksamisen kannalta tuki olisi todella kova juttu.

Mallia suomalaiset ovat ottaneet länsinaapurista. Ruotsissa vastaava valtion avustus on ollut käytössä vuodesta 2016 alkaen ja saadut kokemukset ovat hyviä.

Tankkauspiste on turistin lottovoitto

Ylitornion Lohijärvellä Piimätien puodin palveluvalikoimaa täydentävät polttoainejakelu sekä käteisnosto- ja veikkauspalvelut.

Veikkausmiljoonia ei Lohijärvelle – tai muuallekaan Ylitorniolle – ole peleistä siunaantunut, mutta polttoaineen saanti on monelle etelän ihmiselle ollut kuin lottovoitto. Etelästä tulijat eivät aina ymmärrä, että pohjoisessa ei ole huoltoasemaa ihan joka kulman takana.

– Useampi autoilija on huojentunut, kun on huomannut, että täällä pääsee tankkaamaan, sanoo Sari Salonen.

Kun kauppa on tunnin ajomatkan päässä...

Lokassa kylän väki on tottunut siihen, että tankki on täytettävä ja kauppatavarat hankittava Sodankylässä käydessä. Ajomatkaa Lokasta Sodankylään on tunnin verran.

– Kaupan lopetettua ei täältä ole saanut polttoainetta. Se on näkynyt kelkkaturistien vähenemisenä, sanoo kyläyhdistyksen puheenjohtaja Risto Pyhäjärvi.

Usein kauppa on viimeinen palvelu, joka kylästä löytyy. Lokan tilanne ei ole näin synkkä; kylässä on edelleen koulu. Siellä on kaksi oppilasta, jotka saavat etäopetusta keskiviikosta perjantaihin.

Kaupan jälkeistä aikaa on kalastajien ja poromiesten Lokassa Sodankylässä eletty puoli vuosikymmentä.

– Vaikea sanoa, miten paljon kaupan lähtö on vaikuttanut, miten paljon kouluasiat, mutta yksi lapsiperhe päätti rakentaa Savukosken puolelle. Luulen, että Lokkaan olisivat rakentaneet, jos kouluasiat olisivat olleet selvillä, miettii Risto Pyhäjärvi.

Voit keskustella aiheesta klo 22 asti.

Lue myös:

Kyläkauppojen alamäkeä koetetaan hillitä tuella - "Tuntipalkaksi jäi reilut kaksi euroa"

Pariskunta teki sen, mihin muut eivät ikinä ryhtyisi – perusti kaupan 300 asukkaan pitäjään: "Talvi oli tosi karmeaa aikaa"

Suvi Jylhä, 25, aloitti kauppiaana, vaikka joka vuosi 30 kyläkauppaa sulkee ovensa – "Valehtelisin, jos sanoisin, että elämään on mahtunut muutakin"

Opetusalan ammattijärjestö OAJ on teettänyt ammatillisille opettajille kyselyn, jossa tiedusteltiin ammatillisen koulutuksen reformin vaikutusta opetukseen. Uudistuksen tavoitteena oli muun muassa lisätä työpaikoilla tapahtuvaa oppimista.

Kyselyn tulokset julkaistaan kokonaisuudessaan ensi tiistaina 17. syyskuuta, mutta kyselyn ennakkotietojen perusteella opettajat näkevät alalla useita ongelmia.

Kuusi kymmenestä kyselyyn vastanneesta opettajasta sanoo, että opiskelijoille ei ole tarjolla riittävästi työpaikkoja. Työtehtäviä ei myöskään nähdä kiinnostaviksi.

Peräti 70 prosenttia vastanneista ammatillisista opettajista katsoo, että työpaikoilla ei ole riittäviä resursseja opiskelijan ohjaamiseen ja arviointiin.

Enemmistöllä opettajista ei myöskään ole kyselyn mukaan mahdollisuutta käydä riittävän usein työpaikalla paikan päällä ohjaamassa opiskelijaa. Myöskään työpaikkaohjaajien kanssa keskusteluun ei ole kyselyyn vastanneiden mielestä riittävästi resursseja.

– Rahoitusleikkausten seurauksena ammatillisesta koulutuksesta on lähtenyt yli tuhat opettajaa. Kyselyn tulokset osoittavat, että tällä on ollut rajuja seurauksia. Kun aiemmin opettaja käytti tyypillisesti tunnin työaikaa työssäoppimisen ohjaamiseen opiskelijaa ja osaamispistettä kohden, nyt tuo aika on kyselyyn vastanneilla opettajilla kutistunut 40 minuuttiin, sanoo OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen tiedotteessa.

– Jotta yhteistyö työpaikkojen kanssa saadaan toimimaan, tarvitaan ehdottomasti lisää opettajia ja heille työaikaa työpaikoilla tapahtuvan oppimisen edistämiseen.

Luukkaisen mukaan tulee varmistaa jopa entistä paremmin, että toiselta asteelta saa riittävät valmiudet jatkaa ammattikorkeakouluun. Hän penää tiedotteessaan lisäresursseja myös ammattikorkeakouluille.

– Ammattikorkeakouluista tulee esimerkiksi 80 prosenttia maamme sosiaali- ja terveysalan korkeakoulutetuista työntekijöistä, Luukkainen sanoo tiedotteessa.

Kysely tehtiin helmikuussa ja siihen saatiin yli 1 400 vastausta.

Lue lisää:

Näin ammatillinen koulutus muuttui – pelkoa ohjauksen riittävyydestä: "Yksilöllinen opetus vaatii työtä"

Harjoittelu ulkomailla poiki 19-vuotiaalle amisopiskelijalle töitä ja rakkauden – ammattiopistoissa povataan vaihto-opiskelun suosion kasvua

Ohjattava opiskelija vai ilmainen työntekijä? Palkattomat harjoittelut on työelämän yleistyvä ilmiö, joka kasaantuu ammattikorkeakouluihin

Ammattikoululaisilla on muita opiskelijoita useammin vaikeuksia maksaa opintolainaa takaisin

Opettajilla synkkä näkemys ammatillisen koulutuksen uudistuksesta – “Vahvat voivatkin selvitä, heikot jäävät vaille tarvitsemaansa tukea”

Poliisi tiedottaa tutkivansa perjantain ja lauantain välisenä yönä Iisalmessa tapahtunutta ampumista. Asiaa tutkitaan tapon yrityksenä.

Poliisi sai lauantaina noin puoli neljän aikaan yöllä ilmoituksen ampumisesta Iisalmen Lippuniemessä. Ilmoituksen mukaan asuinhuoneiston ikkunaan oli ammuttu ja ampuja oli poistunut paikalta autolla. Asunnossa oli kyseisellä hetkellä ihmisiä.

Aamuyön ja aamun aikana poliisi suoritti kotietsintöjä ja kiinniottoja usein partioin. Epäilty ampuja on nyt otettu kiinni ja todennäköinen tekoväline on saatu poliisin haltuun.

Poliisi kertoo jatkavansa tapahtuman tutkintaa kuulusteluilla ja teknisellä tutkinnalla eikä tässä vaiheessa tiedota asiasta enempää.

Jalasjärveläinen 86-vuotias Kaisu Pihlaja on jo 13 vuoden ajan kutonut kaikille kotikuntansa kutsuntaikäisille nuorille villasukat. Pitkävartiset ja oikeasta villasta.

– Pojanpoikani Jaakko Pihlaja sanoi että pitkät varret on hyvät ja pitkävartiset sukat pysyy pitkällä marssilla hyvin jalassa, Kaisu Pihlaja toteaa.

Kutsuntasukkien kutominen on Kaisu Pihlajan pojanpojan ansiota. Reserviupseerikoulussa Jaakko Pihlaja oli huomannut, että kaikilla palvelustovereilla ei ollutkaan mummojensa kutomia sukkia mukana. Jaakko Pihlaja esitti omalle mummolleen idean:

– Jaakko pyysi minulta sukkia niille, joilla ei ollut. Hän ajatteli, että jos niillä ei ole mummuja tai ne eivät osaa tehdä kantapäitä, Kaisu Pihlaja kertoo.

Niin Kaisu Pihlaja alkoi kutoa sukkia, jotka pojanpoika vei pari tai kaksi kerrallaan lomilta palatessaan ystävilleen.

Ajan myötä sukkien kutomisesta on tullut Kaisu Pihlajalle tapa osoittaa isänmaallisuutta. 6-vuotiaana pikkulottiin liittyneelle isänmaallisuus on tärkeää.

Tänä vuonna sukkapareja valmistui 41. Parhaana vuonna 50 eli noin yksi sukkapari viikossa.

– Se vähän vaihtelee ajan ja voimieni mukaan, Kaisu Pihlaja sanoo.

Vaikka aina puhutaan "armeijan harmaista", voi sukkien joukossa olla muutakin kuin harmaasta langasta neulottuja. Viime vuosina miesten sukkaparien joukkoon on pitänyt tehdä myös vähän pienempiä kokoja, naisille.

– Kyllä armeijaan sopii melkein mikä väri vaan. Se on sukka, ja kun se on lämmin ja istuva, ei ole väliä, minkä värinen se on, Kaisu Pihlaja sanoo.

Tiistaina 17. syyskuuta järjestettävään Kurikan alueen kutsuntatilaisuuteen lähtee nyt myös kaksi toisen kutojan sukkaparia. Tämä tuntematon "Hanna" saa Pihlajalta kiitokset. Samalla hän toivoo, että joku ottaisikin sukkien kutomisen tehtäväkseen.

– Soisin, että perinne jatkuisi ja joku muu jatkaisi, ja ajattelisi sillä tavalla isänmaata.

Puolustusvoimille sukat kelpaavat

Puolustusvoimain Pohjanmaan alueen kutsuntaupseeri luutnantti Harri Kevari on ollut jakamassa Kaisu Pihlajan kutomia sukkia kutsuntatilaisuuksissa alusta asti. Ensimmäisellä kerralla hän kertoo miettineensä, menevätkö sukat nuorille kaupaksi. Menivät.

Viimeiset kuusi vuotta Kevari on myös hakenut sukkalaatikon Pihlajalta. Tänä vuonna hakureissulla oli mukana myös Porin prikaatin komentaja, prikaatinkenraali Mika Kalliomaa.

Pohjanmaan alueen kutsunnat ovat parhaillaan käynnissä. Kevarin mukaan kutsunnoissa on fiksuja nuoria miehiä.

– Aina puhutaan, että miesten kunto on huonontunut. Luulen, että pohjakosketus on nyt tapahtunut ja olemme tulossa "ylöspäin", Kevari sanoo.

Jalasjärven alueen nuoret lähtevät varusmiespalvelukseensa sukkapari mukanaan. Kevarin mukaan sukkia osataan arvostaa ja niiden käyttömukavuus selviää nuorille nopeasti.

– Villasukka on paras mahdollinen saapassukka oli kesä tai talvi. Ensimmäisellä marssilla nuoret huomaavat, että ei mikään muu ole niin hyvä ja että varmasti tulee hiertymiä, ellei ole villasukkia.

Keskustan tuore puheenjohtaja Katri Kulmuni (kesk.) uskoo, että pienet ja keskisuuret yritykset pystyisivät investoimaan paremmin tulevaisuuteen, jos yritysten lainojen valtiontakausta nostettaisiin.

Elinkeinoministeri Kulmuni ehdotti valtiontakauksen nostamista Ylen Ykkösaamussa lauantaiaamuna. Voit katsoa lähetyksen klikkaamalla ylläolevaa kuvaa.

– Voisi olla järkevää, että valtion takausta nostettaisiin vähän suuremmaksi, esimerkiksi 80 prosenttiin, Kulmuni sanoi.

Nykyisin valtio takaa pienten ja keskisuurten yritysten lainoja noin puolella lainapääomasta.

Nostaminen laittaisi Kulmunin mukaan investointeja liikkeelle ja nostaisi sitä kautta työllisyyttä. Hän vie asian budjettiriiheen.

– Elinkeinoministerinä edistän tätä asiaa ja vien sitä eteenpäin.

Keskustan kannatus oli Ylen viime mittauksessa pohjalukemissa, eli vajaat 12 prosenttia (11,6 %).

Kulmuni on luvannut tuplata kannatuksen puolueen puheenjohtajana.

Ensi vuoden kesäkuussa voimaan astuva uusi tieliikennelaki tuo muutoksia useiden liikennemerkkien ulkonäköön. Muodonmuutoksen kokee myös yksi Suomen yleisimmistä liikennemerkeistä, suojatien merkki.

Uudessa suojatien liikennemerkissä muutos on iso, sillä siinä kävelevä henkilö ei enää ole selkeästi mies.

Tähän mennessä suojatien yli on liikennemerkissä kävellyt reipasaskelinen kovakuntoisen näköinen aikuinen henkilö, joka piirteiltään muistuttaa enemmän miestä kuin naista.

Uusi suojatien liikennemerkki on olemukseltaan enemmän sukupuoleton ja iätön. Hahmo on entisen liikennemerkin tapaan kokonaan musta. Sillä on irrallaan muusta ruumiista oleva musta täysin pyöreä pää. Hartiat ovat pyöristyneet, ja kävelijä on muutenkin nykyistä hahmoa tanakampi.

Kun vanhassa suojatien merkissä kävelevällä miehellä oli takki päällä ja kengät jalassa, ei uudesta merkistä pysty henkilön vaatetusta päättelemään. Jalat ovat jalkaterättömät töpöt. Askellus on perinteistä hahmoa hitaampi.

Mallia Tanskasta ja Norjasta

Väyläviraston tieliikenneohjauksen asiantuntija Tuomas Österman kertoo, että uudessa suojatien merkissä hahmon olemusta on pyritty selkeyttämään poistamalla yksityiskohtia ja saamaan pääosaan ihmishahmon kävely.

– Nämä uudet ovat nyt hyvin lähellä Tanskan ja Norjan vastaavia merkkejä. Ne ovat olleet suunnittelun lähtökohtana, kertoo Österman.

Österman kertoo, että esimerkiksi EU ei määrää merkkejä muuttamaan. Merkkejä ohjeistaa Wienin liikennemerkkisopimus, mutta se antaa vain raamit, joiden mukaan merkit pitää suunnitella ja valmistaa.

Yhtenäistämistä kohti ollaan kuitenkin menossa, sillä esimerkiksi automaattisesti ohjautuvat autot vaativat mahdollisimman yhtenäisiä liikennemerkkejä kaikissa maissa.

– Sellaisia turhia koukeroita on poistettu. Henkilöt ovat nyt sellaisia pallopäitä, kertoo Tuomas Österman.

Kolme muodonmuutosta

Suojatien merkki tuli ensimmäistä kertaa Suomessa käyttöön vasta joulukuussa 1957. Silloin ilmestyi liikennemerkki, jossa sinisellä pohjalla oli valkoinen kolmio. Kolmion sisässä käveli musta hahmo.

Ensimmäisessä suojatien merkissä suojatietä kuvasivat kaksi katkoviivaa.

Mikkeliläinen Olavi Pakarinen on perehtynyt Suomen liikennemerkkien historiaan. Hän kertoo, että ensimmäinen liikennemerkki otettiin Suomessa käyttöön vuonna 1921. Autojen määrä oli tuohon aikaan vielä pieni, ja niiden rekisteröintikin alkoi vasta seuraavana vuonna.

Ensimmäinen liikennemerkki oli metrin mittaisista ja valkoisiksi maalatuista laudoista tehty kolmio. Se oli varoitusmerkki, joka pystyi varoittamaan mistä tahansa vaarasta.

Vuonna 1937 liikennemerkkejä oli jo 30 erilaista. Niiden joukossa olivat muun muassa linja-autopysäkin merkki, autolla ajo kielletty -merkki, kielletty ajosuunta, tasoristeyksestä kertova merkki ja varoitusmerkki etuajo-oikeutetulle tielle saapumisesta.

– Vuonna 1957 tapahtui iso lisääntyminen merkkien määrässä, ja vasta silloin tuli ensimmäisen kerran suojatien merkki, kertoo Pakarinen.

Vuoden 1957 suojatien merkillä pärjättiin 18 vuotta, sillä seuraava uudistus koitti vuonna 1975. Tuolloin liikennemerkin perusilme säilyi entisellään, mutta kävelevä mies oli selvästikin edellistä vauhdikkaampi.

– Siinä ihminen laitettiin juoksemaan suojatien yli, kertoo Olavi Pakarinen

Myös liikennemerkin reunoihin tuli kapea valkoinen kaistale.

Kolmas versio suojatien merkistä tuli Olavi Pakarisen mukaan teiden varsille vuonna 1985. Siinä kävelevä mies sai kasvoinpiirteitä. Hänelle tuli muun muassa selkeä lauka.

Mies myös muuttui ryhdikkäämmäksi ja kapeammaksi. Suurin muutos edellisiin merkkeihin verrattuna on kuitenkin suojatiessä. Entinen katkoviiva on korvattu leveillä mustilla ja valkoisilla kaistaleilla kuvaamaan tiehen maalattua suojatietä.

Vuoden 1985 suojatien liikennemerkki on se, joka on vielä muutaman kuukauden voimassa.

– Suojatien merkissä on alusta lähtien ollut mies kävelemässä tai juoksemassa, kertoo Olavi Pakarinen.

Kritiikkiäkin tullut

Merkkien uusiminen ei ole saanut kaikilta kiitosta. Esimerkiksi Liikenneturvan Vaasan toimiston yhteyspäällikkö Heli Lintamo pohti blogissaan, olisiko suojatien merkkien muutostöistä aiheutuvat rahat voitu laittaa liikenneturvallisuuden parantamiseen.

Lintamo kertoo, että pelkästään Vaasan kaupungissa suojatiemerkkien uusiminen maksaa useamman satatuhatta euroa. Hän uskoo, että jos kaikki suunnitellut liikennemerkkien ulkomuotouudistukset toteutuvat, niin Vaasan kaupungin osalta puhutaan jopa miljoonasta eurosta.

– Kannattaako siis Suomen kaupunkien, kuntien ja Ely-keskusten laittaa rahaa liikennemerkkien muutostöihin? Vai kannattaisiko nuokin miljoonat satsata taajamien liikenneympäristön turvallisuuden parantamiseen ja liikenneturvallisuustyön edistämiseen, kysyy Heli Lintamo Liikenneturvasta.

Väyläviraston tieliikenteen ohjauksen asiantuntija Tuomas Österman perustelee liikennemerkkien uusimista erityisesti sillä, että ne olisivat yhtenäisempiä muiden maiden merkkien kanssa. Toisaalta myös liikennemerkkien pitää pysyä ajassa mukana.

– Kun löytää jostain kuvastosta vanhan kuvan liikennemerkeistä, niin kyllä ne kovin vanhanaikaisilta tuntuvat. Kun uusiin totutaan, näyttävät nämä nykyiset puolestaan vanhanaikaisilta, sanoo Österman.

Moneen merkkiin muutoksia

1.6.2020 muuttuvat lähes kaikki liikennemerkit jonkin verran. Useihin liikennemerkkeihin tulee vain pieni tarkennus esimerkiksi reunanauhoihin, jotka ovat vastaisuudessa hieman nykyistä leveämmät.

Selkeästi nykyaikaistuneita ovat Tuomas Östermanin mukaan liikennemerkit, joissa on jokin tekninen laite. Tällaisia ovat esimerkiksi ne, joissa on auton, traktorin, polkupyörän tai moottoripyörän kuva.

– Nykyisessä pyörätien merkissä on paljon yksityiskohtia, joita uusista on karsittu. Kun merkin näkee kymmenien metrien päästä, ei yksityiskohdilla ole merkitystä.

Vaikka yksityiskohdat muuttuvat, säilyy jokaisen uudistuvan merkin perusilme samana.

– Kenelläkään ei pitäisi olla mitään ongelmaa tunnistaa ja ymmärtää niitä. Siinä mielessä uudet ovat hyvin samoja kuin nykyiset.

Linja- ja kuorma-auton symbolit on uusittu jo 1990-luvulle, eikä niitä siksi tässä vaiheessa uusita.

10 vuotta aikaa

Kun uudet merkit tulevat ensi vuoden kesäkuussa voimaan, on edessä iso urakka. Liikennemerkkejä on Suomessa valtavasti.

Kunnat hoitavat merkkien vaihdon oman kunnan alueella, ja valtio puolestaan valtion teille uudet liikennemerkit. Aivan heti ne eivät vaihdu, sillä liikennemerkien uusimiseen on aikaa 10 vuotta. Pitkään tulee siis olemaan uutta ja vanhaa suojatien merkkiä rinnakkain.

– Sitä mukaa kun kunnat ja kaupungin merkkejä uusivat, tulevat uudet liikennemerkit tilalle, kertoo Väyläviraston tieliikenteen ohjauksen asiantuntija Tuomas Österman.

Uudet merkit on Väylävirastolle suunnitellut konsultti, joka teki merkeistä useita vaihtoehtoja. Niistä Väylävirasto valitsi sopivimmat ja teki tarvittavia muutosehdotuksia.

Lisää heijastusta

Virossa käyneet suomalaiset ovat havainneet, että siellä suojatien merkin reunat ovat neonkeltaiset ja merkit ovat isompia kuin Suomessa. Merkit erottuvat tien laidasta jo kauas.

– Se on tehostamiskeino, jota entisessä Itä-Euroopassa käytetään yleisesti.

Virosta Väylävirasto ei kuitenkaan mallia lähtenyt hakemaan.

– Me emme siihen halua mennä. Jos lähdemme tehostamaan joitakin suojatietä, toiset suojatiet jäävät heikommin huomatuksi.

Tuomas Österman ei usko, että autoilijoiden piittaamattomuus suojateitä kohtaan johtuisi siitä, etteivätkö he näkisi suojatietä tai suojatien merkkiä.

– Uuteen suojatien merkkiin on kuitenkin tulossa entistä heijastavampi pinta. Uskomme, että se on parempi tapa varmistaa suojatien huomaaminen.

Väyläviraston tieliikenteen ohjauksen asiantuntija Tuomas Österman muistuttaa vielä, millainen liikennemerkin ulkomuodon pitää olla.

– Liikennemerkin pitää olla sellainen, että sen yhdellä vilkaisulla ymmärtää.

15-vuotias Fanny Mäkiranta ja 18-vuotias Netta Koivula haluavat poliisiksi.

Fanny Mäkiranta on vielä liian nuori täyttääkseen Poliisiammattikorkeakoulun hakuvaatimukset. Hän tavoittelee kuitenkin haavettaan askel kerrallaan ja opiskelee tämän vuoden Ilmajoella Etelä-Pohjanmaan opiston poliisilinjalla.

– Poliisin työ kiinnostaa minua ja tämä linja valmentaa Poliisiammattikorkeakoulun pääsykokeisiin, Mäkiranta kertoo

Netta Koivula voisi jo hakea Poliisiammattikorkeaan, mutta ei halunnut.

– Koin, että on sellaisia osa-alueita, joita haluan parantaa, ennen kuin edes yritän, Koivula sanoo. Hän on tullut Raumalta Ilmajoelle tavoitteenaan parantaa valmiuksiaan etenkin äidinkielessä ja liikunnassa.

Valmennusta pääsykokeisiin

Etelä-Pohjanmaan opistolla syksyllä alkanut poliisilinja valmentaa opiskelijoita Poliisiammattikorkeakoulun pääsykokeisiin.

Opinnot sisältävät muun muassa oikeustieteen opintoja ja tutustumista käräjäoikeuden toimintaan. Noin puolet valmennuksesta on liikuntaa, toinen puoli teoreettisempaa opiskelua. Erityisesti painotetaan äidinkielen taitoja ja fyysistä kuntoa.

Vuoden kestävän linjan aikana suoritetaan 25 opintopistettä avoimen yliopiston opintoja, jotka opiskelija voi saada osaksi tutkintoaan, kunhan opiskelupaikka Poliisiammattikorkeakoulussa tai muussa korkeakoulussa on hallussa.

– Meillä on kieli- ja viestintäopintoja, rikosoikeutta ja esitutkintakursseja. Tärkeää on ihmisten kanssa toimeentuleminen ja tietotaito alalta. Se karttuu tutustumalla ammattiin esimerkiksi poliisivierailujen kautta, sanoo vastuuopettaja Katja Saari.

Tiettävästi tässä laajuudessa ei vastaavia valmentavia opintoja ole suomenkielisinä muualla, mutta Kruunupyyssä on tänä syksynä käynnistynyt ruotsinkielinen poliisialan valmennuskoulutus.

Myös verkkovalmennusta on opiskelupaikasta haaveileville tarjolla ja Poliisiammattikorkeakoulun valintakokeeseen voi tutustua itsenäisesti koulun nettisivuilla.

Ensimmäistä kertaa järjestettävällä linjalla on 13 opiskelijaa. Heille järjestetään omia "pääsykokeita" pitkin vuotta. Ne noudattelevat Poliisiammattikorkeakoulun pääsykokeita.

Opiskelijoiden ensimmäinen fyysinen testikin on jo tehty. Seuraavan kerran kuntoa testataan tammikuussa.

Äidinkieli ja liikunta painopisteitä

Poliisiammattikorkeakouluun hakee vuosittain noin 4000 henkilöä. Heistä 400 saa opiskelupaikan.

Poliisiammattikorkeakoulun koulutusjohtaja Petri Alkiora toteaa vuoden poliisilinjalle osallistumisen olevan opiskelijoilta suuri panostus ja osoitus motivaatiosta alalle. Opiskelupaikkaa ammattikorkeassa se ei silti takaa.

– Kyseessä ei ole Poliisiammattikorkeakoulun esikoulu, vaan valmennuskurssi. Opiskelijat ovat siellä omalla "riskillään".

Vaikka hakijoita Poliisiammattikorkeakouluun on nyt hyvin, ovat esimerkiksi Lappi, Itä-Suomi ja Helsinki toivottua heikommin edustettuina. Koska moni palaa valmistumisensa jälkeen kotiseudulle töihin, olisi opiskelijoiden alueellinen kattavuus toivottavaa.

Myös ruotsinkielisten hakijoiden osuus on matala.

– Ruotsinkielinen tutkintokoulutus alkaa 1,5 vuoden välein ja suomenkielinen neljä kertaa vuodessa. Myös meille hakeminen tapahtuu yhteishaun ulkopuolella taajemmin neljästi vuodessa. Moni kaksikielinen hakeutuu varmasti suomenkieliseen koulutukseen, Alkiora sanoo.

Äidinkielen ja liikunnan painottaminen koulutuksessa kuulostaa koulutusjohtajan mukaan oikealta.

– Yleisesti mieshakijoilla on haasteita äidinkielen kanssa ja naisilla fyysisen kunnon kanssa.

"Minusta tulee lainkuuliainen poliisi"

Fanny Mäkiranta hakee poliisilinjan jälkeen jatkamaan opintojaan turvallisuusalalle. Kun Poliisiammattikorkeakouluun hakemisen edellytykset täyttyvät, hän aikoo pyrkiä heti toteuttamaan haavettaan.

– On vaativaa olla poliisi, mutta aion panostaa siihen, että pääsen kouluun. Minusta tulee hyvä poliisi, joka voi joskus oikeasti pelastaa jonkun hengen, Mäkiranta sanoo.

Netta Koivulakin aikoo tavoitella unelmaansa kansanopistovuoden jälkeen.

– Näen, että poliisi on ammattina sellainen, että siinä voi kehittää itseään ja se on aina kiinnostanut minua. Minusta tulee lainkuuliainen poliisi ja haluan edistää omalla osaamisellani yhteistä hyvää.