Euroopan ympäristöpääkaupungin johtoon Lahdessa on nimitetty yritysjohtaja, tuottaja Milla Bruneau. Lahti valittiin kesällä 2019 Euroopan ympäristöpääkaupungiksi 2021, ja hanketta ryhtyy luotsaamaan kaupunginvaltuuston puheenjohtajana tällä kaudella toiminut Bruneau (kok.).
Bruneau aloittaa työssään heti maanantaina. Hankkeen johtaja vastaa ympäristöpääkaupunkihankkeen resursseista, hallinnosta sekä kansallisista ja kansainvälisistä kumppanuuksista. Hankkeen sisällöstä vastaa aiemmin nimitetty ohjelmajohtaja Saara Vauramo, lisää henkilökuntaa palkataan syksyn aikana.
Ympäristöpääkaupunkihankkeen johtoon haki 22 ihmistä, joista haastateltiin viisi. Loppusuoralle selvisi Bruneaun lisäksi toimitusjohtaja Sami Tornikoski, jolla on työtaustaa muun muassa WWF:ssä.
Konsernipalvelujohtaja Mika Mäkisen mukaan valinnasta vastannut työryhmä oli yksimielinen.
– Me haimme nimenomaan johtajaa ja johtajakokemusta. Milla Bruneaulla on erittäin vankka johtajakokemus. Tässä ei ole yhtään aikaa jäädä harjoittelemaan, vaan ensi maanantaista lähtien johtajan pitää viedä täydellä voimalla hanketta eteenpäin.
Johtajanimityksestä nousi kohu
Hankejohtajan paikkaa ehdittiin tarjota Milla Bruneaulle jo elokuun puolivälissä. Lahden kaupunginjohtaja Pekka Timonen aikoi nimetä Bruneaun tehtävään suoraan.
Suunnitelmasta nousi kuitenkin poliittinen kohu, minkä jälkeen tehtävä laitettiin avoimeen hakuun. Kaupunginvaltuultetut vaativat kaupungilta avoimenpaa toimintatapaa.
Milla Bruneaun mielestä kohu oli tarpeellinen, sillä sen ansiosta ympäristöpääkaupunki-hankkeesta käytiin poikkeuksellisen vilkasta keskustelua. Bruneaun mielestä lahtelaisten kriittisyys hanketta kohtaan johtuu siitä, että sen merkityksestä tai sisällöstä ei vielä tiedetä tarpeeksi.
– Me kutsumme kaupunkilaiset itse vaikuttamaan siihen, millainen meidän vuosi tulee olemaan ja miten me vaikutamme kaupungin ympäristöasioihin pysyvästi. Se ei tarkoita sitä, että me alamme sulkea keskustaa autoilta. Meidän täytyy tehdä Lahteen sopivia ratkaisuja, sanoo Bruneau.
Lahdella ensimmäinen teemavuoden isännyys Suomessa
Lahti sai ensimmäisenä suomalaiskaupunkina European Green Capital Award -palkinnon kesäkuussa. Sen myötä Lahti toimii Euroopan ympäristöpääkaupunkina vuonna 2021. Lahden ansioina pidetään kiertotalousinnovaatioita, vesiensuojelun hyviä esimerkkejä sekä osallistavaa yleiskaavamallia, jotka kaikki ovat helposti muualla hyödynnettäviä ratkaisuja.
Suomn kansalaisuuden saaneiden määrä väheni edellisvuodesta vuonna 2018, kertoo Tilastokeskus.
Kansalaisuuksia myönnettiin 9211 ulkomaalaiselle. Se on noin neljännes vähemmän kuin ennätysvuonna 2017.
Suomen kansalaisuuden saaneiden kärjessä olivat Venäjän, Somalian ja Irakin kansalaiset. Neljänneksi eniten kansalaisuuksia myönnettiin virolaisille.
Kansalaisuuden saaneet olivat keski-iältään 28-vuotiaita. Naisia oli hieman enemmän kuin miehiä: kansalaisuuden sai viime vuonna 4876 naista ja 4335 miestä.
Valtaosa kansalaisuuden saaneista säilytti myös aiemman kansalaisuutensa. Viime vuoden lopussa Suomessa asui vakituisesti runsaat 125 000 kaksoiskansalaista.
Suurimmat kaksoiskansalaisuusryhmät olivat Venäjän, Ruotsin ja Somalian kansalaiset.
Löytöeläinhoitolan yrittäjä Nanne Korpivaaralle Isonkyrön kissaongelma on tuttu – mutta hän luonnehtii sitä erikoiseksi. Paikkakunnalla ei juurikaan tavata löytöeläimiä, vaan kyse on nimenomaan villiintyneistä kissoista: niiden määrästä ja hallitsemattomasta lisääntymisestä.
– Ongelma on päässyt jopa tavallista pahemmaksi. On havahduttu siihen, että kulttuuri on vähän vanhanaikainen, annetaan leikkaamattomien kissojen ulkoilla vapaana.
Korpivaaran mukaan lämmin edelliskesä suosi ulkona majailevien kissojen lisääntymistä entisestään.
– Silloin alettiin puhua kunnolla kissakriisistä. Eikä suotta, eikä yhtään liian aikaisin.
Villikissapopulaatiot ovat olleet ongelma Suomessa jo vuosia ja sitä on yritetty torjua eri tavoin.
Käytännöt ovat kirjavia, sillä Ruokaviraston mukaan villiintyneen kissan kiinniottamisesta ei ole säädetty velvollisuutta kunnalle tai millekään muullekaan taholle. Kunnat voivat kuitenkin halutessaan tarjota tai ostaa löytöeläinten noutopalveluja
Isossakyrössä kunta tarttui kissaongelmaan poikkeuksellisella tavalla. Paikallisen teurastamoyrittäjän kanssa tehtiin sopimus kissojen loukuttamisesta, niiden toimittamisesta löytöeläinhoitolaan ja mahdollisesta lopettamisesta, jos loukutetut kissat todetaan täysin villiintyneiksi.
Kissaongelma erilainen maalla ja kaupungissa
Korpivaara vastaanottaa löytöeläimiä Isostakyröstä ja Seinäjoen seudulta. Kun hän saa löytöeläimestä ilmoituksen kaupungista, ne ovat pääsääntöisesti kesyjä kissoja tai kesytettäväksi sopivia.
Isostakyröstä tulevat kissat ovat joko niin huonokuntoisia tai villiintyneitä ja ilman ihmiskontaktia kasvaneita, ettei niistä ole lemmikeiksi.
– Kissat ovat ihania eläimiä hoidettuina ja asianmukaisesti kasvatettuina. Sen takia suututtaa että arvostus on niin alhaista: ei arvosteta niin paljon että niille suotaisiin kunnollinen elämä, Nanne Korpivaara puuskahtaa.
Isonkyrön kissaongelma on päässyt kasvamaan monestakin syystä. Osin se johtuu piittaamattomuudesta: yhä ajatellaan, että kissa kuuluu luontoon ja että se pärjää siellä.
– Kissa ei kuulu Suomen luontoon, eikä kestä pakkasta ja nälkiintymistä. Ne, jotka puolustavat leikkaamattomuutta ja vapaata ulkoilua, voisivat tulla meille harjoitteluun vastaanottamaan pitempään ulkona omillaan olleita kissoja. Näky ei ole mieltä ylentävä.
Hän huomauttaa, että kissojen hallitsematon lisääntyminen johtuu usein yksinkertaisesti siitä, että leikkaamattomat kissat tekevät pennut luontoon tai ulkorakennukseen. Sitten joku alkaa ruokkia niitä ottamatta kuitenkaan kokonaan hoitoonsa.
– Jos kissaa alkaa ruokkia, se pitäisi ottaa kokonaan hoitoon ja huolehtia myös sen terveydestä.
Luonnosta loukutettu sairas kissa. Sami Hahtolan albumista
Kunnalle roimat kulut
Isonkyrön kunnanjohtaja Tero Kankaanpää sanoo, että kyseessä on paikallinen, tiettyjä alueita koskeva ilmiö.
Ongelmaan tartuttiin, kun Korpivaara ilmoitti villikissahavainnoistaan. Myös asukkaat olivat tehneet ilmoituksia, huomattuaan kissojen määrien yhtäkkisesti kasvaneen esimerkiksi naapurustossaan.
Kustannukset kissoista; loukuttamisesta, siirtämisestä löytöeläinhoitolaan tai mahdollisesta lopettamisesta, ovat tänä vuonna olleet jo yli 3500 euroa – ja lisäkustannuksia on luvassa.
Loukuttamista jatketaan vielä ensi vuonna, että ongelma saadaan hallintaan.
– Jos ei olisi ryhdytty toimimaan, kustannukset olisivat jatkossa vain isommat. Nyt asiaan puututaan ja sille on ihan selkeät eläinsuojelulliset perusteet.
Valtaosa loukutetuista ollut villikissoja
Yrittäjä Sami Hahtola on loukuttanut kissoja Isossakyrössä pian vuoden. Hän menee loukkuineen paikalle pyynnöstä.
Tähän mennessä kiinniotetut populaatiot ovat olleet kooltaan 5-30 kissaa. Hahtola arvelee, että noin 90 prosenttia kissoista on ollut villikissoja.
Päätöksen kissan kohtalosta tekee aina eläinlääkäri: jos kissa vaikuttaa sairaalta, sillä ei ole tunnistusmerkintää, se on huonokuntoinen ja täysin villiintynyt, se lopetetaan.
Hahtolalla on teurastamotoimintaa varten hankittu tainnuttajan pätevyys. Kissojen lopettaminen tapahtuu hänen tai eläinlääkärin toimesta.
Nanne Korpivaara huomauttaa, että ilman ihmiskontaktia ollutta on vaikea kesyttää ja että villikissan kesyttämisen yrittäminen ei välttämättä edes ole kissan etu
– Kissallekin on suuri kärsimys, jos sitä yritetään väkisin pitää. Niille pitäisi pystyä kuitenkin tekemään tietyt hoitotoimenpiteet.
Sami Hahtola muistuttaa, että maatiloilla pyörivät rokottamattomat kissat voivat olla elintarviketurvallisuusriski. Iso populaatio voi hävittää paikallisesti myös paljon pikkulintuja ja oravia.
Kissojen lopettaminen jakaa mielipiteitä
Kissojen loukuttaminen ja lopettaminen jakavat mielipiteitä. Siihen ovat törmänneet niin Hahtola kuin Korpivaarakin.
– Monet kuitenkin ymmärtävät että kyse on eläinsuojelutyöstä: siinä ennaltaehkäistään täyttä katastrofia. Tiedossa on lähimenneisyydestä Isossakyrössä lähes sadan kissan populatio yhdessä talossa. Jokainen ymmärtää, että jos ei näihin nyt puututa, tilanne on hetken kuluttua järkyttävä, Korpivaara sanoo.
Huolta on aiheuttanut myös lemmikkikissojen joutuminen loukkuihin. Kunnanjohtaja Kankaanpään mukaan huoli on aiheeton.
– Kenenkään lemmikkejä ei lopeteta, kyllä asiantuntija kesykissan ja villikissan erottaa.
Hän huomauttaa, että kissan steriloinnista huolehtiminen olisi ensisijaisesti toivottava toimenpide.
– Siruttaminen on maaseudulla yhä harvinaista, mutta leikkaaminen ja siruttaminen yhdessä helpottaisivat kovasti ongelmaa ja sen hallintaa.
Turun kaupunginteatterin edessä virtaa Aurajoki. Amélie-musikaalin työryhmä uskoo, että kunhan katsojat näkevät esityksen, alkaa Aurajoki näyttää erehdyttävästi Seineltä.
Turkua on muutenkin verrattu moneen kertaan Pariisiin. “Varför Paris, vi har ju Åbo.”
Sen pariisilaisemmaksi ei elokuva oikein voi tulla kuin mitä Amélie on. Se on yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä ranskalaiselokuvista. Siksi on perusteltua muistella elokuvan herättämiä tuntemuksia nyt, kun Amélie nähdään ensimmäistä kertaa Suomessa teatterin lavalla.
Turkua rinnastetaan silloin tällöin Pariisiin. Amélie-musikaali antaa yhden uuden perustelun tälle. Päivi Leppänen / Yle
Turun kaupunginteatterissa Amélieta esittää viime keväänä näyttelijäksi valmistunut, 26-vuotias Marketta Tikkanen. Hänet on aiemmin nähty muun muassa Aku LouhimiehenTuntemattomassa sotilaassa Kariluodon vaimona ja Tampereen teatterin Tytöt 1918 -musikaalissa.
Tikkanen oli Amélie-elokuvan ilmestyessä kahdeksanvuotias. Katsomiskokemus vaikutti innostavasti jopa ranskan kielen opiskeluun.
– Teini-iässä katsoin elokuvan uudestaan ja uudestaan, varmaan lähemmäs kymmenen kertaa. Tykästyin siihen niin.
Amélie teki nimiroolin näytelleestä Audrey Tautousta elokuvatähden yhdessä yössä. Turussa Marketta Tikkanen näyttää hämmästyttävän paljon Tautoulta. Sama suloisuus, sama herkkyys.
– Peruukki varmaan tekee aika paljon, sanoo Tikkanen selvästi hyvillään siitä, että yhdennäköisyys on huomattu.
Myös Turun musikaaliversion ohjaaja-koreografi Reija Wäre muistaa hyvin sen onnellisen olon, joka valtasi mielen kolmekymppisenä, kun hän oli nähnyt elokuvan ensi kerran.
– Siinä on hyvin kaunis suhde maailmaan: hyväksyvä ja kanssaihmisistä hyvää ajatteleva.
Bonusta tuli vielä siitä, että Wäreen oli itsekin ujona helppo samastua Améliehin. Hän ymmärsi, millaista aran ihmisen on suhtautua ulkopuoliseen maailmaan.
Sanotaan, että Amélie on tarina, jota joko rakastetaan tai vihataan. Kriittiset katsojat ovat maininneet perusteluksi lähinnä imelyyden. Joka tapauksessa tarinan tunnelmat ovat omintakeisia. Joku muistaa, miten hienolta Améliesta tuntui kuulla crème brûléen sokerikuoren rasahtavan rikki. Marketta Tikkaselle on jäänyt elokuvasta mieleen toinen tuntemus.
– Muistan, kun Amélie rakasti työntää kätensä linssien sekaan. Katsoja saatiin siinä niin herkäksi. Mikä tunnelma!
Musikaalin nähtyään Aurajoki saattaa näyttää ihan Seineltä, uskovat ohjaaja-koreografi Reija Wäre ja Amélieta esittävä Marketta Tikkanen. Päivi Leppänen / Yle
Amélie inspiroi pieniin, hyviin tekoihin
Amélie on romanttinen aikuisten satu ujosta tarjoilijasta, joka haluaa olla muille salaperäinen hyväntekijä ja kylvää ympärilleen onnenkipinöitä.
– Hän on ollut yksinäinen lapsi, joka pakenee mielikuvitusmaailmaan. Aikuisenakin hän katsoo kanssaihmisiään kuvittelun kautta, kertoo ohjaaja-koreografi Reija Wäre.
Nimiroolia esittävä Marketta Tikkanen kuvailee Amélieta sulkeutuneeksi tyypiksi, joka avautuu.
– Hän ei pysty kohtaamisiin reaalielämässä. Tämä esitys on matka toisen ihmisen luo.
Amélie ei ihmistyyppinä ole kuin esittäjänsä, mutta pienten, hyvien tekojen tekeminen kyllä kutkuttaa näyttelijä Tikkastakin. Rooli onkin jo inspiroinut ajattelemaan, mitä kaikkea kivaa voi keksiä.
– Pukuhuonekaveri oli laittanut treenikenkääni suklaapatukan ja pienen viestin. Tulin siitä niin onnelliseksi. Amélie herättää meissä juuri halun tehdä hyvää toisille, sanoo Tikkanen.
Samaa todistaa ohjaajan kuulema kommentti koeyleisöltä.
– Yksi katsoja sanoi: Mä haluaisin alkaa Amélieksi!
Reija Wäre toivoo, että esitys karkottaa kyynisyyttä ja itsekkyyttä. Se on hyvää vastapainoa sille, että arki vaatii kaikilta niin paljon tehokkuutta ja kontrollointia.
Amélie (Marketta Tikkanen) vaihtaa keltaisiin pupunkorvakenkiin ja ottaa käyttöön mielikuvituksen supervoimat.Päivi Leppänen / Yle
Teatterissa soivat eri sävelmät kuin elokuvassa
18 vuotta sitten julkaistu elokuva Améliesta on levinnyt laajalti, noussut maailman parhaiden elokuvien listauksiin ja kirvoittanut fanitoimintaa. Selvää on, että nimiroolissa olevaa Marketta Tikkasta verrataan vielä monta kertaa elokuvan Audrey Tautouhun.
– Heissä molemmissa on kyllä samankaltaista viattomuutta, arkuutta ja herkkyyttä. Tätä edellyttää tekstikin, sanoo Reija Wäre.
Siinä mielessä siis elokuvaan tottuneiden ei pitäisi pettyä teatteriversioon.
Sen sijaan katsojia saattaa hämmentää musiikki. Elokuvan soundtrack, joka on Yann Tiersenin säveltämää, pursuaa ranskalaisuutta, musette-haitari on keskiössä. Teatterimusikaali taas on Daniel Messén säveltämä, ja musiikki on Broadway-tyyliin selvästi popimpaa.
Turussa musiikin on sovittanut Jussi Vahvaselkä. Sitkeän sähköpostittelun jälkeen hän sai luvan sovittaa jenkkimusikaalia ranskalaisemmaksi. Se tarkoitti etenkin musetten lisäämistä.
– Ehkä Améliesta ei kannata jättää pois ranskalaisuutta, sanoo hiukan vinosti Turun kaupunginteatterin toimitusjohtaja Arto Valkama.
Muuten Pariisi kyllä hehkuu lavalla. Valosuunnittelija Kalle Ropponen on loihtinut 700 hehkulampulla Montmartren kujien tunnelmaa. Kahvilassa, Amélien työpaikalla, taas loistavat 50-luvun neonvalot.
“En voisi olla iloisempi, että nimeni on Amelie”
Istuukohan Turun kaupunginteatterin katsomossa tänä syksynä useampikin Amélie? Ainakin yksi on varma, salolainen 12-vuotias Amelie Lindholm. Hän on saanut nimensä juuri Jean-Pierre Jeunet’n ohjaaman elokuvan mukaan.
– Amélie kuuluu ehdottomasti elokuvieni TOP-kymppiin, eikä mikään muu nimi kuulostanut tyttärelle yhtä hyvältä. Se oli minusta ja isästä, Arto Lindholmista, niin kaunis nimi, ettei siihen sopinut rinnalle edes etunimeä tai toista nimeä, kertoo äiti Jaana Joutsela.
Ja mikäs sen onnellisempaa kuin että tyttären omasta mielestäkin nimi on nätti.
– En voisi olla iloisempi, että nimeni on Amelie. Nimen tarina on niin hieno, vaikka en ole itse vielä elokuvaa nähnytkään, sanoo Amelie Lindholm.
Jaana-äiti on todellakin halunnut säästää elokuvaa, jotta tytär varmasti ymmärtää, mikä sen sanoma on.
– Hyvää kannattaa odottaa. Huomaan tyttäressäni samaa hyväntahtoisuutta kuin elokuvan Améliessa. Josko hän itsekin löytäisi yhdistäviä tekijöitä.
Salolainen Jaana Joutsela keksi tyttärelleen, Amelie Lindholmille, nimen lempielokuvastaan. Tarja Hiltunen / Yle
Amelie Lindholm oli jopa mukana koe-esiintymisissä, kun Turun kaupunginteatteri haki näyttelijöitä lapsi-Amélien rooliin. Jännittävä prosessi vei aina kolmanteen eli viimeiseen vaiheeseen, jossa oli 18 hakijaa.
– Se oli ensimmäinen koe-esiintymiseni. Olin iloinen, että hakijoina oli kaikennäköisiä ja -kokoisia tyttöjä. Kaikilla ei suinkaan ollut polkkatukkaa, muistelee Amelie Lindholm.
Turun kaupunginteatterin esityksessä vuorottelee kolme lapsi-Amélieta: Iida Honkanen, Alisa Kujala ja Tilda Mäkimattila.
Amélie-musikaalin ensi-ilta ja Suomen kantaesitys on Turun kaupunginteatterissa perjantaina 13. syyskuuta 2019.
Vankilavirkailijain liitto tyrmistyi Rikosseuraamuslaitoksen epäilyksestä, että vanginvartijat toimittaisivat rikollisjärjestö United Brotherhoodille kiellettyä tavaraa vankiloissa.
Epäilys esitetään Rikosseuraamuslaitoksen asiantuntijalausunnossa, joka on liitetty todisteeksi United Brotherhoodin lakkauttamiskanteeseen. Kyseessä on julkinen paperi, jonka kuka tahansa voi pyytää käräjäoikeudesta ja josta uutisoitiin eilen laajasti sen jälkeen, kun Aamulehti nosti asian esille.
Syyttäjä ja Poliisihallitus vaativat, että United Brotherhood -jengi ja sen alaisuudessa toimiva Bad Union -organisaatio määrätään välittömästi väliaikaiseen toimintakieltoon ja julistetaan lakkautetuiksi.
Liiton mukaan on tyrmistyttävää, että julkisuuteen kerrotaan keskeneräisistä asioista ja pitää lausuntoa mustamaalaavana.
– Missään tapauksessa ei voida syyttää koko vankiloiden henkilökuntaa, jos kyse on parista yksittäisestä tapauksesta, Vankilavirkailijain liiton puheenjohtaja Antti Santamäki sanoo tiedotteessa.
"Törkeää syyllistämistä"
Risen lausunnon mukaan kaikkein suljetuimmilta osastoilta löytyy säännöllisesti puhelimia, teräaseita, huumausaineita sekä muita niin sanottuja kiellettyjä tavaroita. Tämä viittaa lausunnon mukaan siihen, että henkilökunnan jäseniä osallistuu ainakin puhelimien ja niiden käyttöön liittyvien tarvikkeiden salakuljettamiseen vangeille.
Vangeilta saatujen tietojen mukaan on myös syytä epäillä, että henkilökuntaa on yritetty painostaa toimimaan järjestäytyneeseen rikollisuuteen kuuluvien vankien hyödyksi.
Vankilavirkailijain liitto kertoo tiedotteessaan, että se on keväästä asti pitänyt esillä, että uhkaaminen, väkivalta ja painostus ovat lisääntyneet UB:n taholta.
– UB on ylittänyt rajan. Näköjään nyt sitten myös keskushallinto ylitti rajan törkeällä tavalla syyllistämällä koko henkilökunnan kiellettyjen tavaroiden toimittamisesta vankilaan. Tämä kertoo karua kieltä hallinnon arvostuksesta työntekijöitä kohtaan, Santamäki sanoo tiedotteessa.
Korkein hallinto-oikeus on antanut välipäätöksen, joka koskee Kittilän kunnassa virkarikoksista syytettyjen luottamushenkilöiden pidättämistä luottamustoimistaan. KHO ei keskeytä valtiovarainministeriön tekemää pidätyspäätöstä, vaan päättäjien hyllytys jatkuu ainakin siihen asti, kunnes KHO saa ratkaistuksi asian ja antaa siitä lainvoimaisen tuomion.
Korkeimmalta hallinto-oikeudelta oli haettu valtiovarainministeriön päätöksen täytäntöönpanon keskeyttämistä. Kittilän kunta vaati, että kaikki hyllytetyt luottamushenkilöt pääsisivät takaisin päätöksentekoon, vaikka asiasta ei ole vielä lainvoimaista tuomiota.
Valtiovarainministeriö ja Kittilän kunta ovat valittaneet Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätöksestä, jolla hallinto-oikeus kumosi tiettyjen virkarikoksista syytettyjen luottamushenkilöiden pidättämisen luottamustoimistaan virkarikosoikeudenkäynnin ajaksi ns. Lex Kittilän perusteella.
Valtiovarainministeriö haluaa KHO:n kumoavan hallinto-oikeuden päätöksen lopettaa eräiden luottamushenkilöiden virastapidättämisen. Kittilän kunta taas haluaa, että loputkin syytetyt saisivat palata päätöksentekoon oikeudenkäynnin ajaksi.
Päätöstä odotellaan vielä myös rikosoikeudesta
Korkein hallinto-oikeus käsitteli vasta Lex Kittilään perustuvien päätösten täytäntöönpanoa sinä aikana, kun se itse käsittelee asiaa. Se antaa ratkaisunsa varsinaisista hyllytyspäätöksistä myöhemmin.
Virkarikosoikeudenkäynnissä puolestaan odotetaan käsittelyä Rovaniemen hovioikeudessa. Lapin käräjäoikeuden tuomioista voi valittaa vielä syyskuun loppuun asti.
Käräjäoikeus hylkäsi kaikki virkarikos- ja työrikossyytteet. Syyttäjä Sari Anttonen ja Kittilän entinen kunnanjohtaja Anna Mäkelä ovat ilmaisseet tyytymättömyytensä käräjäoikeuden tuomioon.
Kaakkois-Suomen poliisi on aloittanut tutkinnan Iitissä sijaitsevan erityislastensuojelulaitoksen toimintaan liittyvistä epäkohdista.
Loikalan kartanon johtoa epäillään vapaudenriistosta, pakottamisesta ja pahoinpitelystä. Rikosnimikkeet täsmentyvät tutkinnan edetessä. Poliisilla on kaksi pääepäiltyä, joista toinen on laitoksen johtaja.
Poliisi selvittää laitoksen muiden työntekijöiden osallisuutta tapahtumiin.
Marraskuussa 2018 keskusrikospoliisi aloitti tutkinnan muhoslaisesta lastensuojelun erityislaitoksesta Pohjolakodista.
Loikalan tapauksessa poliisi epäilee yli 30 lapsen joutuneen rikoksen uhriksi. He ovat laitoksessa vuosina 2018–2019 asuneita nuoria.
Loikalan kartanon johtaja Heidi Rauha ei halua ottaa tässä vaiheessa kantaa tutkinnassa olevaan rikosasiaan. Hänen mielestään asia pitäisi selvittää aikanaan oikeudessa, mikäli siihen on tarve. Rauha sanoo, ettei tässä vaiheessa tarkkaan tiedä, mistä häntä epäillään.
Poliisi ei ole vielä aloittanut uhrien tai työntekijöiden kuulemisia.
Lasten riisuttamista ja eristämistä
Loikalan kartanoon kohdistuva tutkinta alkoi kesällä. Tutkintapyynnön poliisille teki eduskunnan apulaisoikeusasiamies.
Kyseessä on toinen tutkintapyyntö, jonka apulaisoikeusasiamies on tehnyt lastenkodin toiminnasta. Aiempi tutkinta koskee Muhoksella sijaitsevaa Pohjolakotia. Tutkinta on kesken.
Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin määräsi ennalta ilmoittamattoman tarkastuksen Loikalan kartanoon loppuvuodesta 2018.
Käynnin aikana lapset kertoivat muun muassa, että laitokseen saavuttuaan heidän piti riisuutua alasti ja he joutuivat eristyksiin. Loikalan kartanon toiminnassa oli apulaisoikeusasiamiehen mukaan myös muita epäkohtia.
Laitoksen johdon mielestä heille ei annettu mahdollisuutta kommentoida apulaisoikeusasiamiehen raporttia ja se sisälsi virheitä.
Tutkinnanjohtaja Juha Paukkunen Kaakkois-Suomen poliisista kertoo, että apulaisoikeusasiamiehen raportti sisältää asioita, jotka ovat moraalisesti tai eettisesti arveluttavia ja vastoin lastensuojelun ohjeistuksia.
Paukkusen mukaan poliisi selvittää nyt yhteistyössä syyttäjän kanssa, ovatko ne rikoksena rangaistavia.
Turun yliopistollisen sairaalan uusi T3-sairaalan rakentamiskustannukset ovat kasvaneet vuosien saatossa reippaasti.
Tuoreessa toteumaennusteessa arvioidaan, että rakentamiskustannukset uudelle sairaalalle ovat yli 185 miljoonaa euroa. Se on noin neljänneksen enemmän kuin sairaanhoitopiiri alun perin arvioi. Kun irtaimisto, sairaalan laitteet ja tutkimuslaitteet, sekä alkurakentamiseen liittyvät betonin lujuusongelmat lasketaan mukaan, kustannukset nousevat 210 miljoonaan euroon. Kustannustennousua on tällöin yli 32 prosenttia.
Kustannusten nousu liittyy lähes pelkästään yleiseen rakennuskustannusten nousuun pitkässä projektissa, kertoo Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin hankejohtaja Timo Seppälä.
– Rakentaminen valmistuu seitsemän vuotta kustannusarvion laatimisen jälkeen. Viime vuosina rakennuskustannukset ovat nousseet markkinatilanteesta johtuen. Se tuo tietenkin nousua myös hankkeen kustannuksiin. Eli rahaa menee tietysti enemmän, mutta hanke on pysynyt suunnitelman mukaisessa kustannustasossa, Seppälä sanoo.
"Betonin lujuusongelmassa oli kyllä ihan tarpeeksi"
Sairaanhoitopiirin hankejohtaja Timo Seppälä sanoo, että kustannusten nousu on tiedostettu.
– Näin tulee käymään. Rakennuskustannukset lähtivät voimakkaaseen nousuun muutama vuosi sitten.
– Betoni-ongelma on ollut se isoin yllätys. Muuten hanke on ihan suunnitelman mukaisessa laajuudessa. Tiedossa ei ole tällä hetkellä mitään ongelmia. Siinä betonin lujuusongelmassa oli kyllä ihan tarpeeksi yhteen hankkeeseen, Seppälä päivittelee.
T3-sairaalan kansirakenteen betonin lujuusongelma tuo lisäkuluja noin 11 miljoonaa euroa. Betoniongelmista on tulossa vielä oikeudenkäynti YIT Infran kanssa. Betonin lujuusongelma tuli ilmi vuonna 2016.
T3-sairaalan on tarkoitus valmistua vuoden 2021 lokakuussa. Sairaala rakennetaan tien päällä olevalle betonikannelle. Betonikannen rakennustyöt alkoivat vuonna 2016 ja itse sairaalan rakentaminen alkoi viime vuonna.
Ensimmäinen katsastus 200 000 kilometrin kohdalla – kuulostaako pelottavalta?
Toukokuussa 2018 voimaan tullut uusi katsastuslaki mahdollistaa sen, että uusi auto voidaan katsastaa ensimmäisen kerran vasta neljän vuoden päästä sen ostamisesta. Senkin jälkeen väli on kaksi vuotta aina auton kymmenenteen ikävuoteen saakka.
– Jos auto on työkäytössä ja sillä ajetaan vuosittain vaikka 50 000 kilometriä, tulee ensimmäinen katsastus eteen vasta 200 000 kilometrin kohdalla. Se on jo muheva määrä kilometrejä, kertoo K1-katsastusketjun markkinointijohtaja Ville Rutanen.
Paljon käytössä olevalle autolle ensimmäinen katsastus vasta nelivuotiaana voi olla turvallisuusriski, sanoo K1-katsastusketjun markkinointijohtaja Ville Rintanen.Katja Halinen / Yle
Jo nyt on ollut havaittavissa, että ihmiset tuovat autonsa katsastettavaksi vapaaehtoisesti vuoden välein, Rutanen sanoo. Tämän hän uskoo kasvavan entisestään.
– Edellisen esimerkin auton toinen katsastus olisi vasta 300 000 kilometrin kohdalla. Auton alustassa ehtii tapahtua paljon sadan tuhannen kilometrin aikana.
Ajokiellot lisääntyneet
Kun uusi katsastuslaki tuli voimaan, epäiltiin katsastusalalla sen johtavan katsastusten lisääntymiseen kesäaikana ja vähenemiseen muina vuodenaikoina. Tämän arveltiin johtavan siihen, että katsastusasemilla vähennettäisiin väkeä, jos töitä ei riitä ympäri vuoden.
Pelätty ilmiö ei ole toistaiseksi aiheuttanut odotettua tulosta. Tämä on huomattu jopa Porissa, jossa on väkilukuun nähden hyvin paljon katsastusasemia.
84 000 asukkaan Porissa on kymmenen katsastusasemaa, kun esimerkiksi suurin piirtein saman kokoisessa Kouvolassa ja asukasluvultaan lähes kolmanneksen suuremmassa Kuopiossakin niitä on kahdeksan.
Katsastusten määrä oli elokuussa Porissa noin kymmenen prosenttia alhaisempi kuin viime vuoden elokuussa.
– Riski tuskin on kovin suuri. Tuntuu siltä, että ihmiset edelleen kohdistavat katsastuksensa niihin perinteisiin aikoihin, pohtii Porissa Katsastuskontti-asemalla työskentelevä katsastusmies Jukka Puukka.
Puukka on ollut alalla 12 vuotta. Suurimmat muutokset uuden lain myötä ovat kohdistuneet ajokieltojen määrään, jotka ovat lisääntyneet hurjasti.
– En ole urallani nähnyt niin loppuun ajettuja renkaita, mitä näkyy nyt. Ihmisille se tulee myös yllätyksenä, että saa suoraan ajokiellon, kun aikaisemmin auton katsastus on hylätty.
Hylätty katsastuspäätös aiheutti aiemmin sen, että vikojen korjaukseen sai aikaa kuukauden. Saman ajan autolla sai myös ajaa. Nyt auto jää katsastusaseman pihaan, jos leiman sijaan napsahtaakin ajokielto. Sileäksi ajettujen renkaiden lisäksi ajokieltoja on tullut myös käsijarrun viallisuudesta.
Pitkät katsastusvälit voivat katsastusmiehen mielestä olla turvallisuusriski.
– Autoilijan oma vastuu auton kunnosta kasvaa. Kyllähän niitä väljiä niveliä on jo näkynyt. Hiljaisissa uusissa autoissa voi tulla neljän vuoden jälkeen yllätyksenä, kun mitään vikoja ei ole kuulunut, Puukka kertoo.
Katsastusmies Jukka Puukka ihmettelee, miksi viime aikoina autoissa on näkynyt entistä enemmän sileäksi ajettuja renkaita.Katja Halinen / Yle
Auto kuntoon jo katsastusasemalla?
Hintakilpailu ei ole tulevaisuuden suurin valttikortti, siitä K1-katsastusketjun markkinointijohtaja Ville Rutanen on melko varma.
Hän uskoo, että tulevaisuudessa katsastusasemilla tarjotaan entistä enemmän palveluita perinteisen katsastuksen lisäksi.
– Työllistämme korkeasti koulutettuja autoalan ammattilaisia. Palvelutarjontaa voisi hyvin laajentaa koskemaan esimerkiksi kuntokartoituksia ja ruostesuojauksia.
Kilpailussa hinta usein määrää tahdin. Porissa katsastusten hinnat ovat pysyneet viime vuosina melko vakaina, Rutanen sanoo. Saman on huomannut katsastusmies Jukka Puukka.
– Hinnat ovat Porissa jopa alhaisia ympäryskuntiin verrattuna. Paljoa ei tästä voi enää laskea, kipuraja on lähellä, Puukka miettii.
Korjaus kello 17.41: Markkinointijohtajan sukunimi on Rutanen, ei Rintanen, kuten jutussa alun perin luki.
Rakennusala käyttää maailmanlaajuisesti noin puolet kaikista maailman raaka-aineista ja aiheuttaa kolmasosan kasvihuonekaasupäästöistä. Yhtenä ratkaisuna päästöjen pienentämiseen on kiertotalous eli idea siitä, että toisen roska on toisen aarre.
Lapin ammattikorkeakoulussa koulutetaan tulevaisuuden rakennusammattilaisia katse vahvasti tulevaisuudessa ja kiertotalous on nivottu osaksi koulutusta.
– Puhumme opiskelijoiden kanssa, että aina kun käytetään resursseja järkevämmin – käytetään uusiutuvia resursseja, uusiutuvaa energiaa tai uusiutuvia materiaaleja – edistetään kiertotalouden periaatteita, rakennus- ja yhdyskuntatekniikan tuntiopettaja Mikko Vatanen Lapin ammattikorkeakoulusta kertoo.
Sellaiset toimijat, jotka ottavat nyt tästä tilaisuudesta onkeensa, pärjäävät parhaiten jatkossa. Mikko Vatanen
Lapin ammattikorkeakoulu on hankkinut oppilaiden käyttöön myös ohjelmiston, jonka avulla voidaan ennakoida rakennusten ympäristövaikutuksia sekä niihin sitoutunutta hiilen määrää. Projektipäällikkö Miika Poikajärven mukaan työkalulla pystytään arvioimaan rakennuksen erilaisia vaikutuksia sen elinkaaren ajalta ja vertailemaan eri rakennevaihtoehtojen vaikutuksia.
– Sitä kautta pystytään optimoimaan jo suunnitteluvaiheessa, mitä valitaan rakennukseen käytettäväksi, Poikajärvi sanoo.
Ohjelmistossa on myös kiertotaloustyökalu, jolla voi arvioida rakennuksen kierrätettävyysastetta. Sillä voi laskea, minkä verran on käytetty neitseellisiä materiaaleja, kierrätettyjä tai uudelleen käytettyjä materiaaleja ja sitä, kuinka paljon niitä saadaan takaisin kiertoon.
Betonin arvo laskee sen päätyessä seinästä maanrakennukseen.Jenni Mehtonen / Yle
Kuinka saada materiaalin arvo säilymään?
Osana opintojaan opiskelijat pohtivat, kuinka rakennusmateriaalien arvo saataisiin säilymään.
Mikko Vatanen käyttää esimerkkinä betonia, joka maksaa uutena seinäelementtinä 200 euroa neliöltä. Betonia uusiokäytetään maanrakennuksessa tienrakennuksen pohjana, mutta tällöin materiaalin alkuperäinen arvo romahtaa.
– Kun kierrätämme materiaalia, menetämme sen arvosta 95 prosenttia. Meidän pitää löytää ratkaisumalleja, että kiertotalous etenee ja kehittyy, Vatanen sanoo.
Tuotekehityksen ja lainsäädännön on kuljettava käsi kädessä
Rakennusteollisuus RT:n ympäristö- ja energiajohtaja Pekka Vuorinen muistuttaa kuitenkin, että jo nyt betonirakenteiden kierrätysaste on Suomessa hyvin korkea. Vuorisen mukaan rakennusteollisuudessa kierrätystuotteiden hyödyntämistä rajoittaa määräysten tiukentuminen.
– Esimerkiksi 30 vuotta käytössä olleiden rakennuseristeiden käyttäminen uudelleen voi nykymääräysten mukaan olla mahdotonta. Samoin on hyvin vaikea uudelleenkäytössä varmistaa, että vaikkapa rakennuselementtien pakkaskestävyys on vaatimusten mukainen, Vuorinen sanoo.
Hänen mukaansa kiertotalous tarjoaa kuitenkin rakennusteollisuudelle merkittäviä kehittämismahdollisuuksia, kunhan tuotekehitys ja lainsäädäntö kulkevat käsi kädessä. Vuorisen mukaan vuoropuhelu lainsäätäjien ja alan kesken toimii Suomessa hyvin.
– Nyt esimerkiksi kehitämme yhdessä ympäristöministeriön kanssa rakennusalan pakkaus- ja suojamuovien tehokkaampaa hyödyntämistä.
Myös alan oppilaitokset muuallakin kuin Lapissa ovat lähteneet vauhdilla kehittämään erilaisia kiertotaloushankkeita.
Ympäristömyönteinen työnantaja on houkuttelevampi
Lapin ammattikorkeakoulussa opiskelijoiden mielenkiinto kiertotaloutta kohtaan on ylittänyt odotukset ja paikkoja kiertotalouteen liittyville kursseille on lisätty. Rakennus- ja yhdyskuntatekniikan opiskelija Heini Tuuliaisella on kova motivaatio.
– Olen aina ollut kiinnostunut ympäristöystävällisestä katsomistavasta elämässä ja se oli yksi hyvä syy tälle alalle opiskellakin, jotta pääsisi kehittämään alaa ympäristöystävällisempään suuntaan.
Olisin pettynyt, jos joutuisin työskentelemään yrityksessä, jossa ei haluta panostaa ollenkaan kierrättämiseen. Heini Tuuliainen
Tuuliainen kertoo huomanneensa, että kiertotalousajattelu on monessa alan yrityksessä vielä tuntematonta.
– Monessa yrityksessä olen huomannut, että raha on se, joka ratkaisee. Ajatellaan, että kierrättäminen on jotenkin paljon kalliimpaa, vaikka se ei oikeasti ole.
Tuuliainen huomauttaa, että yrityksen panostus kiertotalouteen vaikuttaa myös siihen, kuinka houkuttelevalta työnantajalta yritys näyttää.
– Olisin pettynyt, jos joutuisin työskentelemään yrityksessä, jossa ei haluta panostaa ollenkaan kierrättämiseen.
Ympäristöministeriön tavoitteena on pienentää rakennusten elinkaaren aikaista hiilijalanjälkeä. Tätä on suunnitelmissa vauhdittaa lainsäädännöllä ensi vuosikymmenen puoliväliin mennessä.
Myös Sitra on julkaissut tiekartan siitä, miten rakentamisen kiertotaloutta voidaan edistää.
Rakennustekniikan opettaja Mikko Vatanen Lapin AMK:sta ennustaa, että kiertotalouskäytäntöjen arkistuessa rakennusalalla termi itsessään tulee jäämään pois käytöstä.Antti Ullakko / Yle
Kiertotalous on ainoa tie tulevaisuuteen
Rakennustekniikan opettaja Mikko Vatanen veikkaa, että kiertotalous terminä katoaa vähitellen kielenkäytöstä.
– Voi olla, että itse termistä aletaan pikkuhiljaa luopua, kun siitä tulee arkipäivää eikä sitä tarvitse niin voimakkaasti nostaa kuin nyt terminä nostetaan.
Hän myös lisää, että kiertotalouteen nyt satsaavat rakennusalan yritykset ovat tulevaisuudessa voittajia.
– Meillä ei oikeastaan ole toista järkevää reittiä olemassa. Sellaiset toimijat, jotka ottavat nyt tästä tilaisuudesta onkeensa, pärjäävät parhaiten jatkossa.
Vatanen muistuttaa, että yhtenä edellytyksenä on taloudellinen kannattavuus.
– Vaikka nämä ratkaisut ovat ympäristön kannalta järkeviä, niiden on oltava myös taloudellisesti järkeviä.
Norjan dominointi hiihtourheilussa ei vie lajia eteenpäin parhaalla mahdollisella tavalla, katsoo Suomen hiihtoliiton uusi toiminnanjohtaja Ismo Hämäläinen.
Kesäkuussa tehtäväänsä valitun Hämäläisen mukaan Norjan ylivalta ei ole hiihtourheilulle hyväksi, mikä on huomattu Norjassakin.
– He ovat ryhtyneet järjestämään kesäisin nuorten kansainvälisiä hiihtoleirejä, sanoo Hämäläinen.
Keinot norjalaisten horjuttamiseksi löytyvätkin hiihtomaiden kansainvälisestä yhteistyöstä. Suomi ponnistelee kärkimaita kiinni Hiihtoliiton kohentuneen talouden turvin.
– Olemme tehneet positiivista tulosta kaksi viime vuotta, joten suunta on oikea, sanoo Hämäläinen.
Hänen mukaansa iso haaste Suomessa on sää. Siihen kun ei pystytä vaikuttamaan ja Hiihtoliiton talous on pitkälti riippuvainen siitä, minkälaisia talvia tulee.
Salpausselän kisojen asemaa hiihdon maailmancupin kisakalenterissa uusi toiminnanjohtaja pitää vankkumattomana. Lahden maailmancup -kisa on jo instituutio ja pitkät perinteet ovat Lahden etuna, katsoo Hämäläinen.
Hän muistuttaa samalla, että Lahden tulee olla hereillä ja Salpausselkää pitää kehittää entistä paremmaksi niin yleisölle kuin kilpailuillekin.
Salpausselän haaste on se, että arvokisaviikonloppu ei ole vakiintunut, vaan sen päivämäärä vaihtelee vuosittain.
Sosiaali ja terveyspalveluja Pohjois-Karjalassa tuottavan Siun soten talous uhkaa jäädä tänäkin vuonna reilusti miinukselle. Uusimman ennusteen mukaan alijäämää on kertymässä 13,5 miljoonaa euroa.
Luvut sinänsä eivät yllätä, sillä reilu vuosi sitten kesällä Siun soten talousennuste näytti miinusta jopa 20 miljoonaa euroa. Suomen lähes kaikki sairaanhoitopiirit kamppailevat saman ongelman kanssa ja tekevät reilusti tappiota. Siun sote on 14 kunnan kuntayhtymä, joka tuottaa julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut Pohjois-Karjalassa.
Poikkeuksellista sen sijaan on, että Siun soten toimitusjohtaja Ilkka Pirskanen kertoo taloustilanteesta henkilöstölle tiukkasanaisessa videotervehdyksessä. Pirskasen video on liitetty henkilöstön viikkokirjeeseen ja lähetetty koko Siun soten henkilökunnalle maanantaina.
"Tulosvastuu on saatava todelliseksi"
Videolla Pirskanen toteaa, että "suunnan on muututtava". Viesti on kohdistettu erityisesti lähiesimiehille, joiden “tulosvastuu on saatava todelliseksi”. Videolla Pirskanen kyseenalaistaa myös, ovatko oikeat henkilöt oikeissa tehtävissä, jos parempaa tulosta ei synny.
Toimitusjohtajan mukaan talouden parantaminen onnistuu vain niin, että “koskaan ei löysätä”. Hän myös vannottaa, että “heikkoihin työsuorituksiin” on puututtava viipymättä.
Siun soten toimitusjohtaja Ilkka Pirskanen lähestyi henkilökuntaa videotervehdyksellä "avoimuuden nimissä". Heikki Haapalainen / Yle
Henkilöstön mukaan Pirskanen ei ole aikaisemmin lähettänyt vastaavia videoterveisiä henkilökunnalle. Yle on nähnyt Pirskasen videon.
Syyllistävä sävy ihmetyttää
Pääluottamusmies Markku Nuutinen Siun sotelta kertoo, että erityisesti lähiesimiehet ovat kokeneet toimitusjohtajan videotervehdyksen syyllistäväksi.
– Lähiesimiesten valvontaa lisätään, mutta vastuuta vähennetään. Se on hankala yhtälö, Markku Nuutinen sanoo.
Esimerkiksi sijaisen palkkaamiseen lähiesimies tarvitsee nykyään seuraavan portaan johdon luvan.
– Syntyy vaikutelma, että esimiesten päätöksentekotaitoa epäillään.
Siun sote ennenkin rajulla säästökuurilla
Siun soten säästöistä on uutisoitu usein. Viime vuoden kesällä Yle julkaisi jutun Siun soten kulukurista, jossa jopa nenäliinahankinnoista tingittiin.
Yksi keino kulujen karsimiseksi Siun sotessa on ollut toimintalähtöinen työvuorosuunnittelu. Sen tarkoituksena on, että henkilöstöä voidaan kohdistaa joustavasti sinne, missä sitä kulloinkin tarvitaan.
Hoitajien näkökulmasta toimintalähtöinen työvuorosuunnittelu on ollut ongelmallinen, sillä työvuorotoiveita ei juurikaan huomioida. Nykyisin hoitaja voi esittää vain muutaman vuorotoiveen työvuorolistaan, ja työvuorot tehdään keskitetysti.
Johdon näkökulmasta puolestaan työvuorojen tarkalla suunnittelulla saadaan olemassa olevat työntekijät hyödynnettyä tehokkaammin ja sijaisten tarve vähenee. Siun soten johdon mukaan toimintalähtöinen työvuorosuunnittelu lisää työhyvinvointia.
Viime keväänä Yle uutisoi työvuorosuunnittelun aiheuttamasta riidasta Siun sotessa. Hoitajat toivat ilmi, että pitkät työputket, yksittäiset vapaapäivät ja oman elämän hallinnan menettämisen tunnet olivat lisääntyneet toimintalähtöisessä työvuorosuunnittelussa.
– Henkilöstö kokee tällä hetkellä, että he ovat antaneet jo kaikkensa. Ei ole enää mitään, mistä säästää, pääluottamusmies Markku Nuutinen sanoo.
Hänen mukaansa sairauslomat ovat lisääntyneet, ja hoitajien uupuminen näkyy poissaoloina nyt myös sellaisisissa yksiköissä, joissa sairauslomia on ollut aikaisemmin vähemmän.
Työvuorosuunnittelu on aiheuttanut paljon kitkaa Siun sotessa tänä vuonna.Ismo Pekkarinen / AOP
Videon tavoitteena avoimuus
Toimitusjohtaja Ilkka Pirskanen kertoo, että halusi tehdä videotervehdyksen avoimuuden nimissä.
– Päätöksillä pitää olla kasvot. Asioita voi kirjoitella sähköpostiin tai henkilöstötiedotteeseen, mutta nyt valittiin tällainen keino.
Pirskanen kertoo, että säästöjä tehdään Siun sotessa tänäkin syksynä monella rintamalla. Hänen mukaansa esimerkiksi joidenkin palvelujen ulkoistamiset ovat mahdollisia, mutta päätöksiä niistä ei ole tehty.
– Työvuoroja täytyy suunnitella niin, että sijaisten tarvetta saadaan vielä entisestäänkin vähennettyä, Pirskanen sanoo.
Sairaanhoitopiirien ahdinko syvenee
Pirskasen mukaan Siun soten ongelmat eivät poikkea Suomen muiden sairaanhoitopiirien tilanteesta.
– Valtakunnan tason vertailussa olemme hyvin kilpailukykyisiä talouden hoidossa, Pirskanen sanoo.
Esimerkiksi Kuopion yliopistollisessa sairaalassa on käyty yt-neuvotteluja vuoden alusta lähtien. Syyskuun alussa Kys ilmoitti, että se saattaa vähentää jopa 250 työntekijää.
Siun sotessa ei ole toistaiseksi päätetty säästötavoista, jotka vaatisivat yt-neuvotteluja. Esimerkiksi lomautuksia tai irtisanomisia ei voi tehdä ilman yt-menettelyä.
Ilkka Pirskasen mukaan yt-neuvottelujen tarve selviää syksyn aikana, kun Siun soten talouden tämän vuoden luvut varmistuvat, ja kunnat antavat raamit ensi vuoden budjetille.
Rovaniemen hovioikeus on koventanut 22-vuotiaan Abdullhadi Barhumin saamaa tuomiota törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja raiskauksesta.
Tuomio piteni hovissa aikaisemmin maaliskuussa Oulun käräjäoikeuden antamasta kahden vuoden ja kuuden kuukauden mittaisesta vankeusrangaistuksesta kolmeen vuoteen, sillä hovioikeus katsoi miehen syyllistyneen törkeään raiskaukseen.
Rikokset tapahtuivat Oulun Tuirassa viime marraskuussa. Uhri oli teon tapahtuman aikana 14-vuotias. Tekijä ja uhri eivät tunteneet ennestään tosiaan.
Tuomittu tapasi uhrin somessa
Käräjäoikeuden tuomion mukaan uhri oli pyytänyt sosiaalisen median sovelluksessa Snapchatissa jotakuta hakemaan hänelle savukkeita.
Barhum oli vastannut tytön pyyntöön ja hakenut hänelle myöhemmin myös alkoholia. Käräjäoikeuden mukaan mies tiesi, että uhri on 14-vuotias, sillä tyttö oli kertonut ikänsä tälle. Mies tapasi tytön kaksi kertaa ja raiskaus tapahtui toisella kerralla. Käräjäoikeuden maaliskuisen tuomion mukaan raiskaus ei kuitenkaan ollut kokonaisuutena arvostellen törkeä.
Käräjäoikeus katsoi, että tuomiota ankaroittava peruste olisi ollut uhrin nuori ikä, mutta tytölle ei sen mukaan aiheutettu esimerkiksi vakavaa ruumiinvammaa tai mielenterveyden häiriötä.
Barhum on kiistänyt syyllistyneensä rikoksiin, hänen mukaansa sukupuoliyhteys tapahtui yhteisymmärryksessä. Hänen mukaansa uhri oli väittänyt olevansa 17-vuotias.
Litinää, lotinaa, rapinaa ja suhinaa. Kuiskattua puhetta tai erilaisia syömisestä lähteviä ääniä. Ah, miten ihanaa!
Äänistä nauttivat ihmiset ovat kyselytutkimuksissa kuvailleet tuntemuksiaan esimerkiksi päälaelta alaspäin leviävänä kihelmöintinä ja rentoutumisen tunteena.
Näitä tuntemuksia kutsutaan ASMR-kokemuksiksi. Jutun lopussa olevia videoita katsomalla voit kokeilla, oletko sinä ASMR-sensitiivinen.
Kenties yleisimmin ASMR-kokemusten yhteydessä on puhuttu kuiskausten aiheuttamasta mielihyvästä. Tätä on hyödynnetty viime aikoina esimerkiksi mainonnassa.
Mielihyvän kokemuksia voi saada kuitenkin myös näkö- tai tuntoaistien kautta.
Helsingin yliopiston yliopistolehtorin, psykologi Eino Partasen mielestä ASMR on hyvä rentoutumiskeino.
– Vaikea nähdä, että ASMR:stä voisi olla mitään haittaa. Jos sillä pystyy rentouttamaan itsensä akuutissa stressitilanteessa, se on mielestäni vain suositeltavaa. Paljon parempi rentoutuskeino se on kuin kalja!
Kukaan ei tarkkaan tiedä, mistä ilmiössä on kyse
ASMR on vähän tutkittu aihe, ja valtaosa tutkimuksista on tehty kyselytutkimuksina.
– Objektiivisen tutkimuksen tekeminen on hankalaa, koska ASMR on viime kädessä hyvin subjektiivinen kokemus. Sama jos pyytäisimme ihmisiä painamaan nappia, kun he ovat onnellisia, Partanen pohtii.
Ilmiön vaikutusta aivoissa on koetettu tutkia jonkin verran.
– On saatu vähän viitteitä siitä, että aivojen toiminnalliset yhteydet olisivat ASMR-sensitiivisillä erilaiset kuin heillä, jotka eivät ole sensitiivisiä.
Esimerkiksi paperisilpun rapistelun ääni voi tuottaa ASMR-kokemuksia. Jari Kovalainen / YLE
Youtube on täynnä ASMR-videoita, joiden sisältö on kaikkea mitä kuvitella saattaa. Ja enemmänkin: kuiskutuksia, rapsutuksia, hammaslääkärikäyntejä, korvien sivelemistä, saippuan syöntiä tai pilkkomista, slimen käsittelyä, hiusten harjaamista ja niin edelleen.
Osalle ihmisistä kauhun kokemukset tuottavat mielihyvää. ASMR-kokemusta jotkut hakevat vaikkapa kuvitelmasta, että lempeästi kuiskiva lääkäri vahingossa tappaa sinut.
Myös Spotify tarjoaa lukuisia valmiita soittolistoja ASMR-äänille.
Mikä ääni toimii sinulle?
ASMR.FI-sivusto on listannut yleisimpiä ASMR-reaktioita laukaisevia ääniä ja ärsykkeitä.
Kuiskaamisen ja pehmeän puheen lisäksi listalla ovat muun muassa erilaiset suuäänet ja sivujen kääntely. Riippuu ihmisestä, minkälainen ääni tai visuaalinen ärsyke mielihyvää tuottaa.
Puoli seitsemän tarjoaa sinulle mahdollisuuden katsoa muutamia erilaisia ASMR-esimerkkejä. Jos yksikään ei aiheuta kihelmöintiä, älä välitä – vain osa ihmisistä kokee ASMR-kokemuksia.
Mitä tarkoittaa, että syyttäjä luopui rangaistusvaatimuksesta Raaseporin tasoristeysonnettomuudessa? - Professori: Ei sido tuomioistuinta, mutta käytännön vaikutus on merkittävä
Syytetyn loukkaantuminen ja julkisuus voidaan katsoa epävirallisiksi rangaistuksiksi
Raaseporin tasoristeysonnettomuuden syytettä ajava syyttäjä ilmoitti keskiviikkona, ettei sittenkään vaadi turma-auton kuljettajalle rangaistusta. Syyttäjä katsoo, että vaikka tuomioistuin toteaisi kuljettajan syyllistyneen onnettomuudessa rikoksiin, tämä voidaan jättää tuomitsematta rangaistukseen.
Helsingin yliopiston rikosoikeuden emeritusprofessorin Raimo Lahden mukaan sillä, että syyttäjä on tätä mieltä, on käytännössä merkittävä vaikutus tuomioistuimen toimintaan.
– Tuomioistuin ei rangaistuksen määräämisen osalta ole sidottu siihen, mitä syyttäjä esittää. Kuitenkin yleinen suuntaus on, että syyttäjän kanta muodostaa keskustelun pohjan, ja siitä poikkeamiseksi pitäisi ilmetä puoltavia seikkoja, Lahti sanoo STT:lle.
Syytetyn itsensä loukkaantuminen on oppikirjaesimerkki
Syyttäjä perusteli rangaistusvaatimuksesta luopumista sillä, että syytetty loukkaantui itsekin kolarissa ja on joutunut julkiseen ryöpytykseen.
Lahden mukaan syyttäjän esittämiä perusteluja voidaan pitää niin sanottuina epävirallisina sanktioina, jotka tuomioistuin voi ottaa huomioon rangaistusta mitatessa. Tuomioistuin voi siis katsoa, että tarvetta varsinaiselle rangaistusseuraamukselle ei ole, sillä syytetty on joutunut jo kärsimään epävirallisista sanktioista.
Lapin yliopiston rikosoikeuden professori Minna Kimpimäki selittää, että puhutaan sanktiokumulaatiosta: voidaan katsoa että tekijälle on tullut jo muita seurauksia ja että rikosoikeudellisen sanktion tuleminen niiden päälle olisi kohtuutonta. Terveydentila on Kimpimäen mukaan tyypillinen seikka, joka voi vaikuttaa rangaistukseen.
– Syytetyn itsensä loukkaantuminen on oppikirjaesimerkki siitä, minkä tyyppisiä seikkoja voidaan ottaa huomioon rangaistuksen kohtuullistamisessa tai siinä, että jätetään tuomitsematta rangaistukseen.
Myös oikeudenkäynnin julkisuus voidaan ottaa huomioon.
– Siinä on ollut linjauksena, että jos julkisuus on hyvin henkilöön käyvää eikä perustu rikokseen, niin hyvinkin saattaa olla huomioon otettava seikka.
"Tapaus mennee enintään tuottamuksen alarajoilla"
Vaikka syytteellä ei tavoiteltaisi rangaistusta, oikeudenkäynti ei Lahden mukaan ole turha.
– Kun on tapahtunut kuolemia, syyttäjän näkökulmasta voi olla voimakas julkinen intressi selvittää onnettomuuden syyt. Kun asia viedään oikeuteen, on pääkäsittely ja todistajien kuuleminen, jolloin saadaan paljon parempi selvyys kuin esitutkinta-aineiston perusteella.
Kimpimäki huomauttaa, että tuomioistuin voi myös päätyä hylkäämään syytteen, jolloin rangaistuksen kohtuullisuutta ei tarvitse arvioida lainkaan.
– Aivan ensimmäiseksi tuomioistuimen täytyy tehdä ratkaisu siitä, onko rikosta tapahtunut vai onko onnettomuus ollut rankaisematon tapaturma. Jos tuomioistuin tässä tapauksessa päätyy pitämään tekoa tuottamuksellisena, mennään varmaankin ihan tuottamuksen alarajoilla.
Taajamajunan ja armeijan auton törmäyksessä kuoli kolme
Alun perin haastehakemuksessaan syyttäjä ilmoitti vaativansa onnettomuusautoa kuljettaneelle miehelle tuntuvaa sakkoa tai ehdollista vankeutta. Miestä syytetään kolmesta kuolemantuottamuksesta, liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja palvelusrikoksesta.
Onnettomuus sattui syksyllä 2017 Raaseporin Skogbyssä vartioimattomassa tasoristeyksessä. Armeijan kuorma-auto ajoi risteykseen, ja VR:n taajamajuna törmäsi siihen. Kolme varusmiestä kuoli ja viisi loukkaantui.
Risteys oli todettu vaaralliseksi, ja lisäksi ajo-olosuhteet olivat haasteelliset. Onnettomuus sattui aamuhämärässä, ja satoi räntää.
Helsingin poliisi on saanut vihjeitä, joiden mukaan pääkaupunkiseudulle viriteltäisiin perjantai-illaksi suurta nuorten joukkotappelua. Poliisin mukaan tappeluun voisi osallistua jopa useita kymmeniä nuoria.
Poliisi ei halua kommentoida mahdollisen tappelun syitä tarkasti.
– Nuorten kohdalla on usein kyse eri asuinalueiden tai eri koulua käyvien joukkojen välisistä nujakoista, Helsingin poliisin komisario Jarmo Heinonen sanoo.
Poliisin mukaan nuorten väliset isommat yhteenotot tapahtuvat usein lähellä koulujen alkua tai loppua. Hieman vastaavanlainen uhkatilanne oli myös viime viikolla, mutta poliisi oli silloin paikalla, eikä mitään vakavaa ehtinyt tapahtua.
Poliisilla on saamiensa vihjeiden perustella tieto paikasta tai paikoista, joilla yhteenottoja voisi tapahtua. Poliisi on vihjeiden perusteella lisännyt läsnäoloaan epäillyillä alueilla Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla.
– Olemme varautuneet näiden vihjeiden perustella, Heinonen sanoo.
Poliisi vetoaa vanhempiin: "Katsokaa nyt nuorten perään"
Poliisi toivoo, että vanhemmat katsoisivat nyt tarkemmin lastensa perään.
– Olisi tärkeää keskustella nuorten kanssa siitä, että kaikki tappelut ovat hyvin vakavia asioita. Suurissa joukoissa voi sattua myös suuria vahinkoja, Heinonen sanoo.
Poliisi muistuttaa, että sivullisten on syytä pysytellä kaukana nujakoista, koska ne voivat olla vaaraksi myös ohikulkijoille.
–Ei näihin mitään katsomoa kaivata, ja nehän voivat vain innostaa entisestään nuoria, Heinonen toteaa.
Kotkassa sijaitsevalle akvaariotalo Maretariumille on satanut onnitteluja eurooppalaisilta kalatutkijoilta.
Akvaariotalon altaassa elävä ankeriaslaji Anguilla anguilla on nimittäin tuottanut harvinaista ankeriaanmätiä.
Luonnonvarakeskuksen tutkija Jouni Tulonen luonnehtii tapahtunutta yllättäväksi.
– Kyllä tätä voi sensaatioksi luonnehtia. Aikaisemmin Euroopassa ei ole todettu Anguilla anguilla ankeriaan tulleen sukukypsäksi luonnostaan.
Epämuodostunut ankerias olikin valmis kutemaan
Aluksi ankeriasnaaraan luultiin olevan sairas. Sen muodonmuutos hämmästytti akvaariotalon henkilökuntaa heinäkuussa.
– Yksi ankeriaista oli keskeltä valtavan pullea, sen pää oli litistynyt ja pyrstö kuin surkastumassa. Ankerias näytti epämuodostuneelta, sairaalta yksilöltä, Kotka Maretariumin toimitusjohtaja Sari Saukkonen kertoo.
Kyseessä oli kuitenkin kutuvalmis ankeriasnaaras.
Tieto ja kuvat ankeriaasta välitettiin Luonnonvarakeskuksen tutkijalle, joka Saukkosen mukaan ei aluksi pitänyt koko tapahtumaa mahdollisena, sillä Anguilla anguillan mätiä ei ole koskaan saatu Euroopassa ilman laboratorioissa annettavaa hormonihoitoa.
Maretariumin akvaristi-sukeltaja Teemu Lakka otti yhteyttä Euroopan muihin ankeriastutkijoihin ja sai Hollannista vahvistuksen sille, että Maretariumin altaassa on harvinaista ankeriaan mätiä.
Tutkijat pitävät ankeriaan mädin laskemista Maretariumin hyvien allasolosuhteiden seurauksena.
Luonnossa kaikki Euroopan ja Pohjois-Afrikan ankeriaat kutevat Keski-Atlantilla sijaitsevalla Sargassomerellä.
Suomen ankeriaille kertyy kutumatka noin 6000 kilometriä. Eurooppalaisin satellliittiseurannoin on todettu, että kutumatka kestää noin kaksi vuotta.
Mädin laskemisen jälkeen Anguilla anguilla ankerias kuolee. Myös Kotkan akvaariotalon ankerias kuoli, ja vielä kesken mädin laskun.
– Mädin laskeminen on jo itsessään rankka prosessi ankeriaalle. Ei pystytä suoraan toteamaan, että kuoliko Kotkan ankerias mädin laskuun vai johonkin muuhun, Tulonen sanoo.
Lisätutkimuksia
Ankeriaan lisääntymisen tiimoilta tehdään paljon tutkimustyötä sekä Euroopassa että Japanissa.
Luonnonvarakeskuksen ja Hollannista Wageningen yliopiston tutkijat ovat tulossa lokakuun lopulla Maretariumiin tekemään jatkotutkimuksia. Tutkijat ottavat muun muassa verinäytteitä, joista määritetään kalojen hormonipitoisuudet.
Akvaariotalossa uskotaan, että ankeriaiden avulla ankeriastutkimuksissa päästään aimo harppaus eteenpäin.
Ankeriasta pidetään arvokkaana ruokakalana ja maailman ankeriaskannat ovat uhattuina. Erityisesti ankeriaan poikaset, niin kutsutut lasiankeriaat ovat vähentyneet voimakkaasti 1970-luvulta lähtien.
Suomen uhanalaisluokituksen mukaan ankerias on äärimmäisen uhanalainen.
Maretariumin isot ankeriaat ovat peräisin Asikkalasta Vesijärvestä.
Rovaniemeläinen yritys Luxury Action avaa pohjoisnavalla pop up -hotellin ensi keväänä, kertoo uutiskanava CNN. Ylellisiin matkailupalveluihin erikoistunut yhtiö siirtää 10 lämmitettävää lasi-iglua pohjoisnavalle huhtikuuksi ja markkinoi niitä kansainvälisesti North Pole Igloos -nimellä.
Yhtiön perustaja Janne Honkanen sanoo CNN:n haastattelussa, että pohjoisnapa on ollut pitkään maapallon eksklusiivisin matkailukohde, mutta siellä ei ole ollut tarjolla mitään mukavaa majoitusvaihtoehtoa. Vain noin tuhat henkilöä käy pohjoisnavalla vuodessa, ja he majoittuvat yleensä kylmissä teltoissa.
Matkailu pohjoisnavalle on myös käytännössä mahdotonta suuren osan vuodesta. Sinne voi kuitenkin lentää helikopterilla huhtikuisin, ja silloin pohjoisnavalle voidaan kuljettaa painavaa tavaraa ja ihmisiä.
North Pole Igloos -hotelli aikookin olla auki ensi keväänä sen aikaa, kun helikopteriliikenne on mahdollista eli huhtikuun ajan. Iglut ja matkailijat siirretään sinne Huippuvuorilta.
Honkasen mukaan hotellissa on tarjolla muun muassa lämmin sisävessa, keittiömestari sekä henkilökuntaa opastamassa ja turvaamassa matkailijoita.
– Mukavuuksista huolimatta matkailijoilta vaaditaan kuitenkin tutkimusmatkailijan tai tiedemiehen asennetta, Honkanen sanoo CNN:lle.
Suomessa asiasta on kirjoittanut ainakin Lapin Kansa.
Aino Sibeliuksen (1871-1969) kutsumustyö oli olla vaimo. Jo kihlausaikana hän sanoi, että “ihaninta olisi kun saisi ommella Jannen paidannappeja ja henkseleitä”.
Tietokirjailija Riitta Konttinen kuvaa Ainoa sanoilla rohkeus ja periksiantamattomuus. Ilman niitä Aino Sibelius ei olisi yksin pystynyt pitämään kaikkia lankoja käsissään.
"Velvollisuudentunto on hallinnut vaimoni koko elämää", Jean Sibelius (1865-1957) on todennut.
– Aino oli intohimoinen, voimakkaiden tunteiden ihminen, joka harvoin antoi niiden purskahtaa esille. Hän oli hyvin hillitty ulospäin ainakin vieraiden silmissä.
Aino ei valittanut osaansa. Korkeintaan mökötti ja heittäytyi puhumattomaksi.
– On paljon taiteilijapariskuntia, joissa vaimo ei ole innostunut miehensä työstä ja töherryksistä. Ainolla oli ihan toisenlainen näkemys. Vaikka oli vaikeaa, hän sanoi itselleen, että "pidä tähtäin näkyvissä, sekä suuri linja", Konttinen kertoo.
Aino ja Jean Sibeliukselle syntyi kuusi tytärtä, joista Kirsti kuoli jo pienenä lavantautiin. Kuvassa Aino ja esikoinen Eva.Aino Sibelius -kirjan kuvitusta/Siltala
Aino antoi säveltäjän säveltää
Tällä kertaa kirjoitetaan Aino Sibeliuksesta, ei kansainvälisesti tunnetuimmasta säveltäjästämme. Siitä Riitta Konttinen joutui muistuttamaan itseään monta kertaa kirjoittaessaan uusinta teostaan.
Tällä viikolla ilmestynyt Aino Sibelius-kirja on laajin hänestä julkaistu varsinainen elämäkerta.
Konttinen on aikaisemmin kirjoittanut suomalaisista naistaiteilijoista kuten Venny Soldanista ja Helene Schjerfbeckistä. Nyt tehtävä oli erityisen suuritöinen.
Kirjailija halusi, että myös Aino saa ansaitsemaansa huomiota ja arvostusta.
– Itse asiassa Aino oli suurelta osin se, joka teki Jean Sibeliuksen sävellystyön mahdolliseksi.
Tehtävä ei ollut aina helppo.
Tietokirjailija ja taidehistorian professori emerita Riitta Konttinen kertoo, että elämäkerran kirjoittaminen oli raskas ja iso urakka.Mårten Lampén / Yle
Historiankirjoitusta vain miehistä
Heidän yhteinen elämänsä oli tarkoitettu Sibeliuksen musiikin luomiseen ja Aino antautui kokonaan Jeanin uralle. Musiikki oli alusta saakka kaikkein tärkeintä.
– Se aiheutti Ainossa fyysisiä vibraatioita. Puolison sävellykset menivät ikään kuin suoniin ja verenkiertoon, Riitta Konttinen kuvailee.
Aino oli sitä mieltä, että säveltäjän oli saatava säveltää sinfonioita, eikä mitättömiä “voileipäkappaleita”, joiden tarkoitus oli tuoda perheelle ruokarahat.
– Ainolle se oli tyypillinen kaksoiskarriääri. Vaimo teki oman osuutensa sävellystyön hyväksi.
Jean arvosti, mutta kun vaimoa kiiteltiin miehen säveltämisen mahdollistamisesta, Aino itse vähätteli osuuttaan:
– Ei missään tapauksessa. Nero kyllä ilmentää itsensä, missä oloissa tahansa.
Jean Sibelius sai 50-vuotislahjaksi flyygelin. Sitä soittivat myös Aino Sibelius ja perheen tyttäret. Aino Sibelius -kirjan kuvitusta/Siltala
Ainolla oli puolisonaan arvostettu säveltäjä. Hänen veljiään olivat kuuluisat Järnefeltit: säveltäjä-kapellimestari Armas, taidemaalari Eero ja kirjailija Arvid.
Myös Aino oli monipuolinen osaaja. Hän oli musikaalinen sekä kirjallisesti, matemaattisesti ja taiteellisesti lahjakas.
– Jäikö Aino kuitenkin kaikkien näiden miesten varjoon?
– Kyllä hän jäi. Välttämättä. Koko historiankirjoitus on ollut sellaista, että naiset eivät ole olleet kiinnostavia, vaan suurmiehet.
Aino Sibelius on pitkään ollut esikuva säveltäjän vaimosta, mutta Riitta Konttiselle myös jotain muuta.
– Minulle hän on ollut merkittävä itsenäisenä, vahvana ja myös monien asioiden särkemänä ihmisenä. Hänellä oli paljon vaikeuksia, mutta hän pääsi niiden yli.
Aino pakeni saunaan
Ainola Järvenpäässä oli säveltäjän vaimolle rakas. Siitäkin huolimatta, että se oli myös loputon työmaa ja taakka, josta hän yksin vastasi. Aino hoiti talon polttopuiden hankkimisesta puutarhan hoitoon.
– Hän oli esteetikko, joka rakasti värejä, tuoksuja ja kukkia.
Ainolan isosta puutarhasta perhe sai hedelmiä, vihanneksia ja marjoja. Aino Sibelius -kirjan kuvitusta/Siltala
Kun säveltäjästä tuli kuuluisa, löysivät myös turistit tiensä Ainolaan. Heitä ei estänyt kävelemästä suoraan sisälle sekään, että talo oli perheen koti ja yksityisaluetta.
Konttinen kertoo Ainon paenneen uteliaita pihan saunarakennukseen. Palvelijattarella puolestaan oli lappu, jossa luki "Professor is not at home". Sitä hän näytti innokkaille ihailijoille.
Lapsen kuolemaa seurasi masennus
Elämäkerrassa Riitta Konttinen kirjoittaa Ainon elämää varjostaneista vaikeuksista kuten lapsen kuolema, Jean Sibeliuksen alkoholinkäyttö, velat ja rahavaikeudet, sisaren itsemurha, Ainon sairastama nivelreuma ja vaikea masennus.
Perheeseen syntyi kuusi tytärtä, joista Kirsti kuoli lavantautiin vain kaksivuotiaana. Lapsen menetys johti äidin syvään masennukseen, Jean purki pahaa oloaan alkoholiin.
Ainon elämän onnellisinta aikaa olivat vuodet sen jälkeen, kun puolison nielusta oli leikattu kasvain. Jeanin oli pidettävä taukoa alkoholista.
– Mutta sitten into kosteisiin juhliin vähitellen palasi, Konttinen sanoo.
Säveltäjä tunnettiin myös leveästä rahan käytöstään. Sen huomasi myös Ainolan sihteeri Santeri Levas, jonka mukaan Jeanilla ei ollut minkäänlaista käsitystä rahan arvosta. Se mikä tuli, se myös nopeasti meni.
Riitta Konttinen kertoo Aino Sibeliuksen ja Eva-tyttären keskustelusta ennen äidin kuolemaa. Tytär ihmetteli, miten ihmeessä äiti "uskalsi mennä papalle". Yhdessä he päättelivät, että sen täytyi johtua rakkaudesta.
Ainola oli Aino Sibeliuksen koti siihen saakka kun hän kuoli 97-vuotiaana.
Hänet ja Jean Sibelius on haudattu Ainolan puutarhaan. Hautapaaden keskellä lukee Jean Sibelius. Ainon nimi on kirjoitettu hänen omasta toiveestaan pienellä ja kursiivilla kiven alalaitaan.
Aino Sibelius totesi myöhemmällä iällä, että hänen elämänsä oli ollut kuin yksi ainoa onnellinen päivä. Aino Sibelius -kirjan kuvitusta/Siltala
Aikaisemmin (2015) on ilmestynyt tietokirjailija Jenni Kirveksen kirjoittama Aino Sibelius - ihmeellinen olento. Se kertoo Ainon ja Jannen elämästä ja perustuu paljolti heidän kirjeenvaihtoonsa.
