Turku siirtyy pormestarimalliin. Turun kaupunginvaltuusto hyväksyi asian maanantai-iltana ratkaisevan äänestyksen jälkeen lukemin 50-15.

Pormestarin kannalle kallistuivat kokoomus, vihreät, Sdp, Rkp. ja kristillisdemokraatit. Hajaääniä tuli myös vasemmistoliitosta.

Pääosa vasemmistoliitosta, keskusta ja perussuomalaiset olisivat kehittäneet nykyistä kaupunginjohtajavetoista järjestelmää.

Turku siirtyy pormestarin johdettavaksi kuntavaalien jälkeen vuonna 2021. Muutos merkitsee sitä, että kaupungin johtoon nousee vaalikauden mittaiseksi ajaksi poliitikko, jonka valtuusto valitsee omasta keskuudestaan. Lisäksi valitaan kolme apulaispormestaria.

Pormestarille siirtyvät kaupunginjohtajan ja kaupunginhallituksen puheenjohtajan tehtävät.

Lue lisää:

Turku aikoo keskittää valtaa superpormestarille – Tampereellakin seurataan, miten homma onnistuu

Turun kaupunki kiristää vyötä, julkaisi 95 kohdan listan: asiakasmaksuja korotetaan, luokkakoot kasvavat, vanhuspalveluihin rakennemuutos

Turku nappaa konstit B-korista, jos säästöjä ei muuten synny: kaupunkifillareista voidaan luopua ja funikulaari muuttaa maksulliseksi

Puolustusvoimien varusmieskyselyt osoittavat, että armeijan keskeyttäneistä varusmiehistä noin 9 prosenttia on kokenut paljon tai usein koulukiusaamista. Kaikilla palvelukseen astuneista varusmiehistä vastaava luku on 5 prosenttia.

– On tietysti selvää, että noinkin merkittävä ero siinä palveluksensa keskeyttäneissä on erittäin ikävää.

– Tietysti on mietittävä miten me pärjätään niiden varusmiesten kanssa, joita on koulukiusattu ja mitä me voimme asialle tehdä, sanoo Pääesikunnan koulutuspäällikkö prikaatikenraali Jukka Sonninen.

Varusmiespalvelukseen astuu vuosittain yli 20 000 varusmiestä. Heistä noin 15 prosenttia keskeyttää palveluksen eri syistä. Noin puolet keskeytyksistä johtuu mielenterveyden tai käyttäytymisen häiriöistä.

Koulukiusaaminen on sekä THL:n kouluterveyskyselyn että Puolustusvoimien varusmieskyselyiden valossa lievässä laskussa, mutta vain lievässä.

– Vakava ongelmahan tämä on. Ihan pöyristyttävää, jos tilanne on sellanen että noinkin suurta osaa suomalaisista kiusataan koulussa, sanoo Sonninen ilmiöstä.

Sosiaalikuraattori voi olla ensimmäinen kenelle kerrotaan kouluaikaisesta kiusaamisesta

Ilmiönä koulukiusaaminen on monisyistä. Nuorten kohdalla porukkaan kuuluminen on tärkeämpää ja kavereiden merkitys korostuu. Murrosiässä omien ikätovereiden kiusaaminen voi olla nuorelle musertava ja itsetuntoa tuhoava kokemus.

Koulukiusaamiseen liittyykin usein häpeää, eikä siitä välttämättä kerrota kenellekään.

Jarmo Österlund on työskennellyt Santahaminan varuskunnassa sosiaalikuraattorina 19 vuotta. Kuraattorin toimisto on hyvin usein se paikka, jossa nuori aikuinen kertoo koulukiusaamisestaan ensimmäistä kertaa.

– Kouluaikana koti on ollut pakopaikkana, mutta täällä ei ole sitä. Koko ajan esillä oleminen herättää ahdistavan tunteen, että minulla ei ole oikeastaan missään taukoa täällä, kuvaa Kaartin jääkärirykmentin sosiaalikuraattori Jarmo Österlund nuorten kokemuksia.

Österlundin asiakkaana on vuosittain noin tuhat nuorta miestä ja naista. Hänelle koulukiusaamiskokemusten käsittely varusmiesten kanssa on lähes viikottaista.

Kiusatulle ryhmässä olo on ahdistavaa, varsinkin, jos koulukiusaaminen on ollut toistuvaa ja rajua.

– He kertovat siitä, miten vaikea on olla tuvassa, miten pelkää käskyjä tai ripeää toimintaa tai pelkää, että joku kavereista alkaa kiusaamaan tai että koulussa koettu tilanne tapahtuu uudestaan.

Varusmiesten hyvinvointia tukevat sosiaalikuraattori, sotilaspappi ja terveyspalvelut. Kuraattorin puheille voi armeijassa päästä jopa helpommin kuin monissa kouluissa. Sosiaalikuraattori on varusmiesten käytettävissä tarvittaessa mukana myös kenttäharjoituksissa.

– Mitä tahansa tapahtuu viikon aikana, me käydään kerraten läpi miten on mennyt. Jos asiat alkavat sujua ilman suuria pettymyksiä ja huolenaiheita niin sitten etenemme tällä tavalla – jopa joskus koko palveluksen ajan. Jos tilanne taas menee pidemmälle ja tulee mielenterveydellisiä ongelmia, olemme yhteistyössä terveysaseman ja lääkärin kanssa ja tilaamme tarvittaessa psykologin apua, Österlund kertoo.

Enemmän puhetta tarvitaan

Österlundin mielestä koulukiusaamisessa vertaisten kanssa keskustelu on kaikkein tärkein asia.

– Ongelmat tavallaan jatkuvat ja kumuloituvat koko ajan. Emme pääse katkaisemaan tätä, jos emme nosta asiaa enemmän esiin nuorten keskuudessa, arvioi sosiaalikuraattori.

Myös varusmieskoulutuksessa psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä on ryhdytty ajattelemaan uudella tavalla.

Ensi syksynä käynnistyvässä varusmiehiä ja ryhmänjohtajia koskevassa koulutusuudistuksessa näihin taitoihin kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota.

– Näitä asioita meidän pitäisi koulutuksessa ja omassa toiminnassa korostaa, koska siellä on joukossa 5–10 prosenttia sellaisia, joita on enemmän kiusattu kuin ihan vähän.

Lue lisää:

Monen armeija-aamut päättyvät kahden ensimmäisen viikon aikana – lue neljä faktaa varusmiespalveluksen keskeyttämisestä

Yhä useampi nuori ei kelpaa armeijaan mielenterveysongelman vuoksi: puolustusvoimien seula tiukentunut

Bussilippujen valikoima kapenee, miten käy pienten kuntien matkustajien?

Suurten kaupunkien joukkoliikenne kerää yhä enemmän matkustajia, mutta syrjäalueilla vaihtoehdot hupenevat. Viimeisetkin yhteiskunnan tukemat seutuliput ovat poistumassa, ja tilalle tulevien lippujen valikoima on kirjava. Paikoin pientä osaa bussimatkustajia voi uhata isokin hinnankorotus, jos kunta ei tarjoa palveluseteliä poistuvien lippujen tilalle.

Trump käski Turkin presidenttiä lopettamaan hyökkäyksen Syyriaaan

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on käskenyt Turkin presidenttiä Recep Tayyip Erdogania lopettamaan hyökkäyksen Syyriaan heti. Trump totesi puhelussaan Erdoganille, että Turkin on saatava aikaan heti tulitauko ja aloitettava neuvottelut tilanteesta kurdien kanssa.

Booker-palkinto Atwoodille ja Evaristolle

Booker-kirjallisuuspalkinto jaettiin illalla poikkeuksellisesti kahdelle kirjailijalle. Raati palkitsi sekä kanadalaisen Margaret Atwoodin että brittiläis-nigerialaisen Bernardine Evariston.

Presidentti Niinistö tapaa rauhannobelistin tänään

Presidentti Sauli Niinistö tapaa tänään Etiopian pääkaupungissa Addis Abebassa maan presidentin Sahle-Work Zewden sekä pääministeri Abiy Ahmedin, joka voitti juuri Nobelin rauhanpalkinnon. Niinistö kutsuttiin jo viime vuonna vierailulle Etiopiaan, mutta matka toteutuu vasta nyt.

Koulukiusaaminen näkyy armeijan keskeyttämistilastoissa

Armeijan keskeyttäneistä varusmiehistä noin yhdeksän prosenttia on kokenut koulukiusaamista paljon tai usein. Kaikilla palvelukseen astuneista varusmiehistä vastaava luku on viisi prosenttia. Armeija-aika voi nostaa aiemmat koulukiusaamiskokemukset uudestaan esiin, mutta kuraattorin puheille voi armeijassa päästä jopa helpommin kuin monissa kouluissa.

Lue 18 tarinaa työstä potilaiden eteen Suomessa

Suomen terveydenhuolto on elänyt viime vuodet historiansa suurinta mullistusta. Selvitimme, miten lääkäreiden ja hoitajien arki sujuu ja miten potilaat perheineen uudistuksen keskellä voivat. 18 tarinassa on mukana myös pieniä oivalluksia siitä, miten palveluja voidaan parantaa.

Poutaa koko maahan

Tästä päivästä on tulossa poutainen lähes koko maahan. Aurinkokin näyttäytyy Länsi-Lapista maan keskiosaan ja kaakkoon yltävällä alueella. Illalla lounaasta lähestyy sadealue, josta yltänee sadekuuroja etelään ja lounaaseen.

Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Kolme vuotta sitten vierailin eräällä broileritilalla ja tein vierailustani kaupallisen yhteistyökirjoituksen blogiini. Viime keväänä, kun eräs tuttavani kuuli minun lopettaneen lihansyönnin, oli hänen päällimmäinen tunteensa vahingonilo. “Sinua varmaan kaduttaa ja hävettää se yhteistyö,” hän epäili. “Ei hävetä.” minä vastasin ja tajusin, että hänestä olin nyt valinnut puoleni. Ruokavalioihimme liitetään turhaan stereotypioita, halusimme sitä tai emme.

Ruoka ei ole ollut enää pitkään aikaan vain ruokaa. Se on identiteettipolitiikkaa, jolla kerromme varallisuudesta, korostamme trendikkyyttä tai liitämme itsemme osaksi jotakin ryhmää. Julkisessa keskustelussa korostuvat maakuntien lihaa syövät heteromiehet ja kaupunkien tiedostavat nuoret naiset. Meidät pakotetaan jatkuvasti valitsemaan puolemme, vaikka todellisuudessa moni meistä haluaisi vain syödä, tekemättä siitä sen suurempaa numeroa.

Tuo kolme vuotta sitten tehty yhteistyö oli ilmiön malliesimerkki. Sain kampanjasta valtavasti palautetta. Somelle tyypilliseen tapaan rakentava kritiikki hukkui älämölöön, jossa eniten tilaa sai se, joka huusi koviten. Nykyään olen jo fiksumpi, enkä enää avaa herjausviestejä, mutta tuolloin vietin monta unetonta yötä selaten minulle lähetettyjä eläintenkidutusvideoita. Monen viesti oli selvä: “Odotin sinulta enemmän.”

Katsontakannasta riippuen olin joko kettutyttö tai elintarviketeollisuuden kätyri.

Seuraajani pettyivät, koska en ollutkaan heidän odotustensa mukainen. En ollut koskaan aiemmin saanut näitä viestejä, vaikka liharuokareseptit olivat jossain vaiheessa blogini kulmakivi. Vasta kuvat kuolleista linnuista saivat ihmiset liikkeelle. Kriitikkojen mielestä annoin hyväksyntäni tehotuotannolle. Toisaalta sain palautetta myös siitä, että ylitin hyvän maun rajat julkaistessani kuvia päättömistä broilereista. Katsontakannasta riippuen olin joko kettutyttö tai elintarviketeollisuuden kätyri.

Omasta mielestäni yritin kirjoituksellani sanoa, että syökää vähemmän lihaa, mutta jos syötte, niin syökää edes kotimaista.

Olen kyllästynyt siihen, että ruokaan suhtaudutaan niin tunnepitoisesti. Kaipaisin tunnekuohujen tilalle keskustelua siitä, mikä on järkevää.

Esimerkiksi kasvisruokapäiväkeskusteluissa käytetään usein tunnepitoisia puheenvuoroja puolesta ja vastaan. Keskustelussa unohtuu, että kasvisruokareseptien kehittäminen laitoskeittiöissä on järkevää, sillä kolmannes suomalaisista on päivittäin joukkoruokailun piirissä. Ruokapalvelut käyttävät suurta valtaa. Ne tutustuttavat meidät kasvisruokavaihtoehtoihin, tukevat niiden siirtymistä arkiruokailuun ja vaikuttavat yleiseen asenneilmapiiriin. Joku joskus sanoi, että nyhtis lakkasi olemasta trendikästä silloin, kun se päätyi perähikiän ABC:n lounaspöytään. Vitsissä saattaa elää totuuden siemen.

Myös oman kasvissyöntini taustalla on ajatus siitä, että se on järkevää. Vielä 1960-luvulla suomalaiset söivät alle 40 kiloa luullista lihaa vuodessa. Nyt määrä on kaksinkertaistunut ja viime vuonna vastaava luku oli jo 80 kiloa. Vaurastuminen näkyy paitsi ihmisten ruokailutottumuksissa, myös lisääntyneissä elintasosairauksissa.

Viime vuoden lokakuussa päätin kokeilla, millaista elämä ilman lihaa olisi. Osallistuin lihattomaan lokakuuhun ja lisäsin ruokavaliooni kasvisproteiineja, kasviksia ja kalaa. Päätin suhtautua kokeiluun rennosti ja ostaa aamuneljältä nakkikioskilta hodarin, jos himo käy liian suureksi. Valitsin kasvisvaihtoehdon kun sellainen oli tarjolla, kokkasin kotona kasvisruokaa ja ostin enemmän kalaa kuin koskaan aikaisemmin. Joulukuussa tajusin, että lihaton lokakuuni oli jatkunut jo kolme kuukautta. Päätin jatkaa niin kauan kun kokeilu tuntuu mukavalta. Vielä en ole lopettanut.

En silti kutsu itseäni kasvissyöjäksi. Olen sekasyöjä, joka syö Utsjoella omalla niityllä ruokaillutta poroa ja tenttaa kauppahallin kalakauppiaalta miten kala on pyydystetty. Tamperelaisena koen myös kroonista himoa kansallisruokaamme, tulisia kanansiipiä kohtaan ja valehtelisin, jos väittäisin etten vuoden aikana ole antanut himolleni kertaakaan periksi.

Ennen kaikkea kyse on valinnoista. On selvää, että ympäristön vuoksi jokainen meistä joutuu muuttamaan elintapojaan ja pohtimaan kulutustaan. Lihasta asteittain luopuminen oli minulle helppoa, mutta ravintolaharrastuksestani en ole valmis tinkimään. Joku toinen taas arvostaa kotimaista rotukarjan pihviä niin paljon, että luopuu ennemmin omasta autosta tai talven kaukolennoista.

Ja se on ihan ok. Kannustan kuitenkin jokaista kokeilemaan, millaista elämä ilman jokaviikkoista keittokinkkupakettia olisi. Jo niin pienellä teolla voi säästää rahaa, karsia ruokavaliostaan yli 15 kiloa turhaa lihaa vuodessa ja saada ehkä hiukan pienemmän vyötärönympäryksenkin. Ei hullumpi kokeilu.

Emmi Nuorgam

Kirjoittaja on saamelainen ja tamperelainen toimittaja, joka myi perheensä auton, jotta rahat riittävät ravintoloissa syömiseen.

Aiheesta voi keskustella 15.10. klo 16.00 asti.

Lue myös:

Joona-Hermanni Mäkisen kolumni: Lihansyönnillä ei ole tulevaisuutta

Maryan Abdulkarimin kolumni: Teollinen eläintuotanto – ihmiskunnan historian suurin rikos?

Selma Vilhusen kolumni: Kokeilin vegaanihaastetta, ja se sai minut löytämään itsestäni uuden myötätuntolihaksen

Netissä kerätään nimiä Raaseporin tasoristeysturman oikeuskäsittelyn lopettamiseksi.

Adressin tekijä on kokkolalainen Anne Yrjänä. Hän pitää epäinhimillisenä, että turma-autoa kuljettanut nuorimies on jätetty yksin vastuuseen onnettomuudesta.

Adressit.com-palvelussa julkaistuun vetoomukseen on kertynyt tiistain aamuyhdeksään mennessä yli 1 900 nimeä viidessä päivässä. Allekirjoittajista valtaosa on Kokkolasta, Helsingistä ja Raaseporista.

Turma kosketti vahvasti pohjalaisia, sillä kaksi kuolleista varusmiehistä oli pohjalaismaakunnista, yksi Kokkolasta ja toinen Pedersörestä.

Kokkolalainen Anne Yrjänä ei itse tuntenut turmassa menehtynyttä kokkolalaista varusmiestä, mutta nuori kuului Yrjänän tuttavapiiriin ystäviin.

Kahden vuoden aikana Yrjänä on seurannut nuorten elämää, joihin turma on vaikuttanut.

– Siitä oma mielenilmaukseni oikeastaan nousi, kun näin mitä pitkä oikeusprosessi on tehnyt osallisille ja omaisille. Mielestäni käräjäoikeuden päätös oli oikea ja kohtuullinen. Nyt toivon, että varusmies saisi toivoa tästä adressista, eikä hän joutuisi olemaan yksin asian kanssa, sanoo Yrjänä.

Kahden vuoden takaisessa kuorma-auton ja junan törmäyksessä kuoli kolme varusmiestä, joista yksi oli Kokkolasta ja toinen Pedersörestä. Lisäksi viisi varusmiestä loukkaantui, mukaan lukien kuljettaja itse.

Käräjäoikeus vapautti kuorma-autoa kuljettaneen varusmiehen syytteistä, muun muassa kolmesta kuolemantuottamuksesta edellisviikolla, mutta apulaisvaltakunnansyyttäjä valitti ratkaisusta hovioikeuteen. Syyttäjä on perustellut jatkovalitustaan sillä, että syytteiden hylkäämisperusteet eivät olleet hyväksyttävät.

LUE MYÖS:

Raaseporin tasoristeysturman puinti oikeudessa jatkuu – syyttäjä valittaa ratkaisusta hovioikeuteen

Raaseporin tasoristeysturmakuskin syytteet kumoon käräjäoikeudessa: ei tuomiota eikä rangaistusta

Saarijärvellä Kahasuon reilun 30 hehtaarin turvetuotantoalueella on hiljaista, vain pieni tuulenvire kahisuttelee kellastuvia lehtiä.

Kesän tuotantokausi on ohi ja kuivattu punaruskea turve peitelty mustan muovin alle talteen.

– Kunhan pakkaset kovettavat maan, kunnostamme alueen ensi kesää varten, kertoo maaseutuyrittäjä Juha Korkeamäki.

Korkeamäen puoliksi omistamalta Kahasuolta on nostettu energiaturvetta reilun 10 vuoden ajan.

Maidontuotannon turpeeseen vaihtanut Korkeamäki on harmissaan siitä, että kotimaista lähienergiaa on lähdetty ajamaan alas.

– Turpeen osuus koko maan energiapaletissa on vain viisi prosenttia ja osassa lämpölaitoksia sitä ei voi korvata millään. Toki uusia tekniikoita tulee varmasti ajan kanssa, mutta tällä hetkellä turpeelle ei ole muita korvaajia kuin ulkomailta tuotu kivihiili, maakaasu tai öljy, toteaa Korkeamäki.

Energiaturvetta puolet vähemmän 10 vuoden kuluttua

Alkuvuodesta energiaturpeen käyttö on laskenut 22 prosenttia (Tilastokeskus) viime vuoden vastaavaan aikaan verrattuna.

Turpeenpoltto on nyt alimmillaan sitten 1990-luvun, kertoo Bioenergia ry:n toimialapäällikkö Hannu Salo.

– Laskun ennakoidaan jatkuvan niin, että hallitusohjelmassa mainittu energiaturpeen käytön puolittuminen vuoteen 2030 mennessä tapahtuu päästöoikeuden hinnan nousun vuoksi jo paljon aiemmin.

Samaa tahtia vähenee yrittäjien ja kausityöntekijöiden työllisyys.

Maamme suurin turpeentuottaja on Vapo, mutta turve tuo leivän myös reilun 400 yksityisen yrittäjän pöytään.

Viime vuonna turpeen työllistävä vaikutus (Bioenergia ry) suoraan oli noin 2300 ja välillisesti yli 4200 henkilötyövuotta.

Pieniä turveyrittäjiä huolettaa, miten tuotannon investoinnit kuoletetaan, jos kysyntää ei enää ole.

– Alkuinvestoinnit eli kunnostukset, maaston raivaus, teiden tekemiset, ojankaivuut, vesiensuojelurakenteiden tekeminen, koneet ja kalusto. Ne lasketaan sadoissa tuhansissa euroissa, sanoo Korkeamäki.

Pelkällä turpeella ei pärjää

Vaikka Korkeamäen sukutilalla oli tuotettu maitoa 1700-luvulta lähtien, perinteen katkaiseminen ja lehmistä luopuminen kuusi vuotta sitten ei tehnyt tiukkaa.

– Siinä vaiheessa olin jo niin kyllästynyt olemaan navetassa kiinni vuorokaudet, viikot ja kuukaudet läpeensä, että luopuminen oli helppoa.

Toimeentulon turvasi muutamaa vuotta aiemmin lähisuolla aloitettu turpeennosto.

Pelkän turpeen varassa ei kovin moni yksityinen turveyrittäjä elä, vaan tulot kertyvät useista eri lähteistä.

Näin on myös Korkeamäen tilalla, jossa pellot on valjastettu kuminan viljelyyn ja toiminimellä mies tekee kantojyrsintää sekä metallitöitä omassa pajassa.

– Me yksityiset turveyrittäjät olemme etupäässä pieniä toimijoita, jotka ovat perustaneet omille mailleen turvesoita lisäelinkeinona. Kun lähiseudulla ei ole teollisuutta tai muita töitä, on vaan keksittävä jotakin.

Turveyrittäjän omatunto

Turveyrittäjyys on vaatinut paksua nahkaa, tunnustaa Korkeamäki.

– Kyllä tässä saa niin paljon törkyä niskaansa jatkuvasti. En toki henkilökohtaisesti, koska ainakin täällä ihmiset ymmärtävät tämän toiminnan, mutta yleensä mediassa ja muualla.

Turvetuotantoa on syytetty vuosikausia muun muassa vesistöjen pilaamisesta. Tuoreimpien tutkimusten mukaan vesistöjä varjelevat tahot ovat haukkuneet ainakin osittain väärää puuta.

Vesien on todettu tummuvan ilmastonmuutoksen (Oulun yliopisto) vaikutuksesta ja ravinteita valuvan järviin enimmäkseen vanhoista metsäojituksista (Luonnonvarakeskus).

– Turvetuotanto perustuu hyvin pitkälle faktoihin ja tutkimuksiin, ei mielikuviin, sanoo Korkeamäki.

Kahasuolta lähteviä vesiä on mitattu 13 vuotta joka kuukausi ympäri vuoden.

– Me tiedämme nämä omat mittaustulokset ja ne ovat sellaisia, että ei voi missään nimessä sanoa meidän pilaavan vesiä.

Nyt energiaturpeen käyttöä ajetaan alas sen hitaan uusiutumisen ja hiilipäästöjen takia.

– Koskaan ei ole omatunto kolkuttanut. Tämä on laillinen elinkeino, jota yrittäjät harjoittavat omilla tai vuokramailla. Kyllä me turveyrittäjät uskomme tähän ammattiin ja siihen, että meitä vielä tarvitaan.

Mitä turpeen tilalle?

Moni on kritisoinut sitä, että hallituksen ensimmäisessä budjetissa ei poistettu energiaturpeen verotukea.

Korkeamäen suoltaan nostamalla jyrsinturpeella tehdään kaukolämpöä muun muassa jyväskyläläisiin koteihin.

Jyväskylän Energian toimitusjohtaja Tuomo Kantolan mukaan verotuen lopettamisen vaikutukset yhtiölle olisivat 5-10 miljoonaa euroa vuodessa, riippuen vuodesta.

Vaikka verotuki poistuisi, ei turpeen käyttö loppuisi siihen. Kohonneet kustannukset uhkaisivat näkyä kaukolämpöasiakkaiden laskussa.

– Vaihtoehtoisesti se leikkaisi mahdollisuuksia investointeihin ja näin hidastaisi siirtymistä hiilivapaaseen energiantuotantoon, sanoo Kantola.

Turvetta tarvitaan etenkin voimalaitosten seospoltossa puupolttoaineen sekaan, sillä turpeessa oleva rikki (Sanja-Maria Ollin kandidaatintutkielma) vähentää kattiloiden korroosiota ja energia saadaan tuotettua tehokkaammin kuin pelkällä puulla.

Energiateollisuus ry:n mukaan turpeen polton vähentäminen kasvattaa energiapuun käyttöä merkittävästi 2020-luvulla. Kotimaista puupolttoainetta on riittävästi, mutta se edellyttää merkittäviä investointeja ja metsienkäytön lisäystä.

Luontojärjestöt ja Suomen ilmastopaneeli vaativat, että metsien hakkuita ei ainakaan kasvateta nykyisestä tasostaan.

Muutakin kuin energiaa

Energiaksi polttamisen lisäksi turvetta löytyy lähes jokaisen arkipäivästä. Esimerkiksi kaupasta kotiin kannettavat salaatit ja yrtit kasvavat turpeessa.

Turvetta löytyy myös multasäkeistä, joita selkä vääränä kannetaan puutarhoihin ja kasvimaille tai vaihdetaan ruukkukukille.

Lisäksi kosmetiikassa naamioina tai kylpyihin käytettävä turve on yhtälailla suosta nostettua kuin mikä tahansa muukin turvemateriaali.

Suurin osa turpeesta menee nyt energiaksi, vain noin 15 prosenttia nostetusta turpeesta käytetään muihin tarkoituksiin, kertoo Hanna Haavikko Suomen turvetuottajat ry:stä.

– Jos muiden turvetuotteiden kilpailukykyä ei varmisteta, energiaturpeen alasajo tarkoittaa koko toimialan alasajoa, sanoo Haavikko.

Haavikon mukaan tällä hetkellä pelkästään kasvu- tai kuiviketurpeen tuotanto ei ole taloudellisesti kannattavaa.

Vapo on investoinut turpeesta valmistettavan aktiivihiilen tuotantoon ja avaa uusia turvetuotantoalueita.

Päästöpahiksesta hiilensitojaksi

Osa Kahasuon turvetuotantoalueesta oli ennen peltoa, johon työkoneet aina upposivat. Loput alueesta oli metsää, joka ei kasvanut ojituksista ja lannoituksista huolimatta. Paksussa turpeessa puu ei kasva, toteaa Korkeamäki.

Suolta voi nostaa turvetta vielä 10 vuoden ajan.

– Kunhan alueelta on saatu turve pois ja kivennäismaa näkyviin, istutetaan sinne puita hiiltä sitomaan. Todennäköisesti täällä nähdään tulevaisuudessa männyntaimikko.

– Saattohoitopotilaalla saattaa olla koviakin kipuja. Silloin me vastaamme siihen kivunhoitoon. On pahoinvointia, vatsa ei toimi, ruoka ei maistu, on monenlaisia muita oireita.

Näin kertoo apulaisosastonhoitaja Anne-Maria Rantanen. Hänelle sekä palliatiivinen hoito että saattohoito ovat osa työtä Hämeenkyrön terveyskeskuksessa.

– Potilaan henkistä ahdistusta ja tuskaa unohtamatta se on iso asia.

Hämeenkyrössä elämänsä loppuvaihetta elävä saa olla rauhassa omassa huoneessaan. Omaiset voivat olla lähellä ympäri vuorokauden, jopa lemmikit saavat tulla.

Suomessa on noin 30 000 ihmistä vuosittain palliatiivisen hoidon tarpeessa. Pirkanmaalla heitä on noin 3 000. Näin arvioi Taysin palliatiivisen yksikön ylilääkäri Juho Lehto. Hänen mukaansa Pirkanmaan kunnissa on saattohoidon suhteen hyvä tilanne.

Näin ei kuitenkaan ole kaikkialla.

Tasa-arvoinen hoitoon pääsy ei tällä hetkellä toteudu Suomessa. Tämä on selvinnyt Sosiaali- ja terveysministeriössä parhaillaan käynnissä olevassa hankkeessa, jonka tarkoitus on antaa ehdotuksia saattohoitoa koskevan lain muuttamiseksi.

Ei henkilökuntaa ja liian pitkät etäisyydet

Ministeriön selvityksen mukaan saattohoidon laatukriteereille on suuri tarve. Alueellinen vaihtelu on suurta, ja parhaiten palveluita on saatavilla Etelä-Suomessa ja suurissa kaupungeissa.

Ongelmia on monia. Palliatiiviseen hoitoon ja saattohoitoon koulutettua henkilökuntaa ei ole tarpeeksi. Lisäksi eri yksiköiden henkilökuntamitoituksessa on suurta vaihtelua. Myös harveneva terveyskeskussairaalaverkko vaikeuttaa vuodeosastohoidon järjestämistä kohtuullisen etäisyyden päähän.

Tekeillä onkin laatukriteerisuositukset, jotka valmistuvat tämän vuoden puolella.

Pirkanmaan edustajat valmiita parantamaan saattohoitoa

Yle kysyi saattohoidosta Pirkanmaan kansanedustajilta.

Kysymys kuului: "Kuolevan ihmisen saattohoito vaihtelee merkittävästi Pirkanmaan kunnissa. Pitäisikö luoda tiukka henkilöstömitoitus ja osaamiskriteerit niille sairaanhoidon yksiköille, joissa on runsaasti saattohoitoa vaativia potilaita?"

Vihreitten Satu Hassi, demarien Pia Viitanen,kokoomuksen Anna-Kaisa Ikonen ja perussuomalaisten Veikko Vallin painottavat kuolevan potilaan ihmisarvoa.

– Ihmisiä tulee kohdella tasa-arvoisesti asuinkunnasta riippumatta, Hassi kirjoittaa.

– Ihmisen lähtö tästä maailmasta pitää aina olla arvokas ja yhtä hyvin huolehdittu kuin syntymä, Vallin muistuttaa.

Sekä Anna-Kaisa Ikonen että demarien Ilmari Nurminen muistuttavat, että Tampereella on jo pitkään toiminut saattohoidon suomalainen uranuurtaja, Pirkanmaan hoitokoti.

Keskustan Jouni Ovaska ja kokoomuksen Pauli Kiuru painottavat hoitajien koulutusta.

– Tärkeintä on lisätä henkilöstön koulutusta ja osaamista. Mitoitus ei aina takaa osaamista, Ovaska kommentoi.

Pauli Kiuru kirjoittaa muun muassa, että "saattohoito vaatii erityisosaamista. Siihen on syytä tarjota riittävät valmiudet koulutuksessa".

Vasemmistoliiton Anna Kontula "kannattaa tiukkoja minimikriteereitä henkilöstön määrän ja osaamisen suhteen". Vihreitten Iiris Suomelan mielestä "Pirkanmaalla voitaisiin hyvin päättää jo nyt meille sopivammasta mitoituksesta".

Demarien Marko Asell valitsi vaihtoehdon 'en tiedä', ja neljä kansanedustajaa jätti vastaamatta Ylen kyselyyn.

Saattohoito on muutakin kuin vain syöpähoitojen jatke

Pirkanmaalla palliatiivista hoitoa ja myös saattohoitoa koordinoi nykyisin sairaanhoitopiiri. Tavoitteena on tarjota tasapuolista ja hyvää hoitoa kaikissa alueen kunnissa.

Hoitoketju ulottuu yliopistosairaalasta terveyskeskuksiin asti, sillä aika usein ihmiset haluavat kuolla lähellä kotia.

– Me autamme terveyskeskuksia ja tietysti hoidamme sitten ne kaikkein hankalimmat tapaukset, sanoo Taysin palliatiivisen yksikön ylilääkäri Juho Lehto.

Palliatiivinen hoito ja varsinkin saattohoito yhdistetään usein syöpiin, mutta Juho Lehto oikaisee käsitystä. Niihin erikoistuneen hoitoyksikön apua tarvitaan myös esimerkiksi ALS-potilaita hoitavalla neurologian osastolla tai sydän- ja keuhkosairauksien osastolla.

– Parhaimmillaan palliatiivinen hoito alkaa jo silloin, kun vielä varsinaista tautiakin voidaan hoitaa. Jo silloin hoidetaan oireita ja elämänlaatua ja käydään keskusteluja tulevasta, jolloin tautikohtaista hoitoa ei enää ole.

Juho Lehto toivoo, että tulevaisuudessa palliatiivisen ja saattohoidon ketju voitaisiin katkeamatta ulottaa kuolevan potilaan kotiin asti. Tähän tarvitaan kotisairaaloita – eikä toive koske vain Pirkanmaata vaan koko valtakuntaa.

Keskustelu aiheesta on auki klo 20 asti.

Lue lisää:

8-vuotias Veea sai kuolla kotona – kotisaattohoidossa kuoleva lähtee keskellä elämää ja arkea

Korkein oikeus on hylännyt syyttäjien valituslupahakemuksen Talvivaaran Kaivososakeyhtiön johtoa vastaan ajetussa rikosasiassa. Jutussa oli kysymys arvopaperimarkkinoita koskevista tiedottamisrikoksista ja sisäpiiritiedon väärinkäytöistä. Helsingin hovioikeuden tuomio jäi näin ollen pysyväksi.

Helsingin hovioikeus hylkäsi maaliskuussa suurimman osan Talvivaaran entisen toimitusjohtajan Pekka Perän ja entisen tuotantojohtajan Lassi Lammassaaren syytteistä

Hovioikeus katsoi toimitusjohtaja Perän syyllistyneen vain yhteen arvopaperimarkkinoita koskevaan tiedottamisrikokseen.

Lammassaaren oikeus tuomitsi sisäpiiritiedon väärinkäytöstä kahdessa syytekohdassa. Hovioikeus kumosi molempien ehdolliset vankeustuomiot ja tuomitsi heidät sen sijaan sakkoihin.

Syyttäjät hakivat korkeimmasta oikeudesta valituslupaa ennakkopäätösperusteella ja muulla painavalla perusteella.

Lue myös:

Entinen ympäristöministeri Ville Niinistö avautuu ahdistuksestaan Talvivaaran kaivosta kohtaan

Hannele Pokka: On häpeällistä, että Kainuussa ollaan yhä ilman korvauksia Talvivaaran aiheuttamista vahingoista

Hovioikeus tuomitsi Pekka Perälle 240 euroa sakkoa tiedottamisrikoksesta vaikka syyttäjä vaati vankeutta – "Perä on melkein tyytyväinen"

Miltä tuntuu, kun kuulet sanan Talvivaara? Yhdestä kaivoksesta tuli kansallinen trauma, joka määritteli uudelleen koko alan

Helsingin yliopiston ravintolat lopettavat naudanlihan tarjoilun. Naudanliha poistuu Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan omistamien Unicafe-ravintoloiden ruokalistalta ensi vuoden helmikuussa. Naudanliha poistuu myös kahvilatuotteista, kuten leivistä ja panineista. Asiasta uutisoi ensimmäisenä Helsingin Sanomat.

– Idea tuli henkilökunnalta, kun mietimme seuraavaa vastuullisuustekoamme. Totesimme, että tämä on tapa, jolla pystymme leikkaamaan merkittävästi meidän hiilidioksidipäästöjämme, Unicafen liiketoimintajohtaja Leena Pihlajamäki sanoo.

Ravintolatoimintaa pyörittävän Ylvan mukaan naudanlihan poistaminen ravintoloiden tarjonnasta vähentää raaka-aineiden hiilijalanjälkeä 11 prosentilla eli noin 240 000 hiilidioksidikilolla vuodessa. Unicafe-ravintoloissa myydään päivittäin noin 10 000 lounasta.

Unicafe-ravintoloiden käyttämästä lihasta noin 15 prosenttia on nautaa. Jatkossa nauta korvataan sianlihalla, broilerilla tai kasvisproteiinilla. Pihlajamäki vakuuttaa, että jatkossakin ravintoloissa on tarjolla yhtä herkullisia lounasvaihtoehtoja.

– Meillä ei ole tähänkään asti ollut tarjolla naudan sisä- tai ulkofilettä, kun opiskelija-aterian hintaraami on tiukka. Naudan jauheliha on helpompi korvata jollain muulla raaka-aineella. Moni asiakas ei tule kiinnittämään muutokseen huomiota, Pihlajamäki arvelee.

Samalla, kun naudanliha poistuu ruokalistalta, Ylva pyrkii nostamaan kasvis- ja vegaanilounaiden myyntiosuuden yli puoleen ensi vuoden loppuun mennessä. Tällä hetkellä osuus on noin 40 prosenttia.

– Tavoite on kunnianhimoinen, mutta ei lainkaan mahdoton, Pihlajamäki sanoo.

Pihlajamäki kertoo, että asiakkaita houkutellaan valitsemaan kasvisvaihtoehto muun muassa sijoittamalla kasvisruokavaihtoehdot linjastossa ensimmäiseksi.

– Se on tutkitusti yksi tehokkaimmista keinoista, Pihlajamäki toteaa.

Lue myös:

Ex-kansanedustaja ja tv-tähti Antero Vartia koukuttaa kuluttajat päästöjen hyvittämiseen – Näin toimii hiljaisuudessa valmisteltu Compensate

Antero Vartian perustama hiilipäästöjen hyvityspalvelu juuttui lakihetteikköön – "Epäselvä arpajaislaki vaikeuttaa ilmastotoimia"

Yliopistoruokaloiden omistaja valittiin kansainväliseen vastuullisuushankkeeseen ainoana suomalaisena yrityksenä

Helsinki–Vantaalta Barcelonaan lähtevien lentojen odotetaan kulkevan tänään normaalisti.

Maanantaina toistasataa Barcelonan El Bratin kentän kautta liikennöivää lentoa peruttiin, kun mielenosoittajat ottivat poliisin kanssa yhteen lentokentällä ja tukkivat kentälle johtavia teitä. Protesteissa on kyse Katalonian itsenäisyysjohtajien saamista tuomioista, joita mielenosoittajat eivät hyväksy.

Peruttujen lentojen joukossa oli Finnairin yölento Barcelonasta Helsinkiin. Finnairin viestinnästä kerrotaan, että uutta reittiä etsitään parhaillaan. Tiistaina Finnairilla on kaksi lentoa Helsingistä Barcelonaan ja kaksi toiseen suuntaan.

– Tämän päivän lennot lennetään tämän hetken tiedon mukaan normaalisti. Aamulento on jo matkalla Barcelonaan, sanoo Finnairin henkilöstöviestinnän johtaja Satu Haataja.

Finnair seuraa tilannetta

Mielenosoitukset Barcelonan lentokentällä päättyivät myöhään maanantai-iltana. Haatajan mukaan Finnair seuraa tilannetta päivän aikana.

– Seurataan tilannetta, ja toimitaan sitten sen mukaan. Matkustajia tiedotetaan lentojen muutoksista suoraan tekstiviestillä tai sähköpostilla.

Tiistaina Helsingin ja Barcelonan väliä liikennöi myös Norwegian, jolla on yksi lento Barcelonaan ja yksi takaisin.

Finavian viestinnästä kerrotaan, että Barcelonan tilanne ei aiheuta erityisiä toimenpiteitä Helsinki–Vantaalla. Tällä hetkellä peruutuksista tai myöhästymisistä Barcelonan-lennoilla ei ole tietoa.

Lue myös:

Katalonia heräsi mielenosoitusten jälkeiseen aamuun – Mitä nyt tapahtuu? Kolme kysymystä Katalonian itsenäisyysjohtajien tuomioista

Barcelonan lentokenttä kaaoksessa – poliisi taltutti patukoin mielenosoittajia, yksi lento Suomeen on peruttu

Turun kaupungin omistama Arkea ja julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ovat aloittaneet neuvottelut työehtosopimuksen paikalliseen sopimiseen liittyen.

Osapuolet palasivat neuvottelupöytään maanantaina. Neuvotteluja on määrä jatkaa ensi viikon tiistaina. Neuvotteluissa on mukana myös Julkis- ja yksityisalojen toimihenkilöliitto Jyty.

Arkea ei tässä vaiheessa halua kommentoida Ylelle neuvotteluja. JHL:n puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine kertoo, että tilanne on vaikea.

– Tilanne on todella vaikea, kun lähdemme yhdessä säästötoimenpiteitä tarkastelemaan. Enempää yksityiskohdista ei vielä pysty sanomaan, mutta meillä on viikko aikaa katsoa työnantajan antamia asioita, jotka ovat neuvottelupöydässä.

Kiista alkoi kun Arkea ilmoitti haluavansa vaihtaa työntekijöiden työehtosopimuksen halvempaan. Arkea perustelee päätöstään työpaikkojen säilyttämisellä, JHL:n mukaan mukaan kyse on merkittävistä palkanalennuksista ja etujen heikennyksistä.

Niemi-Laine painottaa, että tärkeintä neuvotteluissa on nyt se, että työehtosopimusta ei yksipuolisesti vaihdeta.

– Meidän pahin ajatus on ollut, että nykyiset työehtosopimukset dumpataan ikuiseksi ajoiksi ja korvataan muilla. Jos me nyt päästään siihen, että meillä on määräaikainen Avain-TES jonkun verran heikennettynä versiona ja saadaan kahden vuoden päästä Arkean tilanne muuttumaan, niin tilanne on toinen, kuin se, että työnantaja sanelee ja dumppaa sopimukset oikein huolella.

Lue lisää:

JHL lopetti työtaistelutoimien valmistelun – JHL ja Arkealle halvempia työehtoja ajava Turun kaupunki palaavat neuvottelupöytään maanantaina

Turun kaupungin Arkea muuttaa 1 000 työntekijän työehtosopimuksen halvempaan, koska "se on ainoa vaihtoehto" – JHL syyttää lain rikkomisesta

Metalliyhtye Stam1nan nokkamies Antti Hyyrynen on kirjoittanut romaanin.

Hyyrysen esikoisromaani Viimeinen Atlantis ilmestyy 10. helmikuuta. Tuolloin julkaistaan myös uusintapainos yhtyeen samannimisestä albumista.

Hyyrysen esikoisromaani on kuvaus lähitulevaisuuden luhistuvasta maailmasta ja kahdesta kotiaan etsivästä pakolaisesta.

– Olen kirjasta lapsenomaisen riemuissani, sillä kolmikymmenvuotinen unelmani toteutuu. Tunnen, että romaani tulee merkitsemään lukijoillekin paljon, Hyyrynen sanoo.

Viimeinen Atlantis -romaani ilmestyy päivälleen kymmenen vuotta Stam1nan Viimeinen Atlantis -albumin ilmestymisen jälkeen.

Albumi kritisoi voimakkaasti yhteiskunnan kulutustottumuksia ja otti kantaa luonnonsuojelun puolesta. Albumille myönnettiin ympäristöpalkinto ilmestymisvuonna 2010.

Ulvilassa asuvat ja työskentelevät Mari Kartano ja Piia Myllylä ovat tehneet perhepäivähoitajan työtä jo usean vuoden ajan. Heillä on ollut tapana käydä hoitolapsiensa kanssa yhteisillä kävelyretkillä.

Tänä syksynä heille kypsyi ajatus siitä, että lapsia voisi hoitaa yhdessä koko ajan.

– Huomasimme, että meillä synkkaa tosi hyvin. Päätimme aloittaa jatkuvan yhteistyön, Mari Kartano kertoo.

Nyt Mari Kartano ja Piia Myllylä hoitavat molempien lapsia yhdessä Mari Kartanon kotona.

THL:n tilastojen mukaan perhepäivähoito käy koko ajan harvinaisemmaksi. Viime vuonna varhaiskasvatuksessa oli vähän yli 252 000 lasta. Heistä vain 7 prosenttia eli noin 18 000 lasta oli perhepäivähoidossa.

Työkaveri jakaa vastuuta

Perhepäivähoitajan työ on vastuullista ja lasten kanssa yksin työskennellessä kädet saattavat helposti loppua. Alan suosio onkin ollut laskussa, vaikka kysyntää on edelleen olemassa.

Esimerkiksi Porissa uusia perhepäivähoitajia tarvittaisiin lisää. Perhepäivähoidon esimies Heli Yrjönkoski Porin kaupungilta sanoo, että uusia perhepäivähoitajia tarvittaisiin monessa eri kaupunginosassa.

Ulvilalaisten Mari Kartanon ja Piia Myllylän mukaan parityöskentely helpottaa taakan jakamista selvästi.

– Työkaverin saaminen on aivan ihana asia. Nyt ehtii antamaan enemmän aikaa lapsille, Mari Kartano sanoo.

Helpommin saman ikäisiä kavereita

Yhdellä perhepäivähoitajalla voi olla lain mukaan neljä lasta hoidettavana. Lisäksi mukana saa olla yksi esikoulu- tai kouluikäinen osapäiväisesti.

Pienessä ryhmässä kaikilla lapsilla ei välttämättä ole oman ikäistään leikkiseuraa. Tämä mahdollisuus korostuu silloin, kun joku lapsista jää jostain syystä kotiin ja ryhmä pienenee entisestään.

– Nyt me pystymme paremmin huomioimaan myös eri ikäisten lasten tarpeet, Piia Myllylä sanoo.

Toisen koti rauhoittuu omalle perheelle

Yksi ominaispiirre perhepäivähoitajan työssä on se, että koti on työpaikka. Vieraiden lasten läsnäolo voi vaikuttaa koko perheen elämään, mutta parityöskentelyssä toisen hoitajan koti rauhoittuu kokonaan.

Piia Myllylällä on neljä omaa lasta. Näistä yksi on mukana Myllylän omassa päivähoitoryhmässä, mutta kolme muuta ovat jo koululaisia.

– He saavat nyt olla paremmassa rauhassa siellä kotona. Myös minulla on työpäivän jälkeen eri tavalla rauhaa kuin ennen, Piia Myllylä sanoo.

Kunnallisella puolella harvinainen ratkaisu

Ulvilassa toimivatMari Kartano ja Piia Myllylä tekevät parityötään omilla toiminimillään yksityisinä perhepäivähoitajina. Se tarkoittaa sitä, että he voivat neuvotella esimerkiksi työajoistaan joustavasti itse.

Kunnallisella puolella työparina toimiminen on hyvin harvinaista. JHL:n vastaava sopimustoimitsija Minna Pirttijärvi arvioi, että työpareja on kahden käden sormilla laskettava määrä. Ongelmana on, että työparin osapuoliin sovelletaan erilaisia työehtoja.

Omassa kodissaan lapsia hoitava perhepäivähoitaja tekee 40-tuntista työviikkoa, kun taas hänen kotiinsa töihin tulevalla työparilla työviikko on tunnin ja vartin verran lyhyempi. Kunnissa näitä tapauksia on ratkottu yksi kerrallaan.

Pirttijärven mukaan työparien muodostaminen voisi kuitenkin lisätä yksinäisen ammatin vetovoimaa. Parityöskentely voisi myös auttaa perhepäivähoitajia jaksamaan eläkeikään saakka.

– Se voi olla ratkaisu, jos ikääntynyt hoitaja saa kaverikseen nuoremman. Siinä tapahtuu oppimista molemmin puolin, ja se tuo mahdollisuuden räätälöidä työtä, jos toisella on vaikka ongelmia selän tai lonkkien kanssa, Pirttijärvi sanoo.

Onko koira eri tavalla eläin kuin hirvikärpänen? Kenellä on oikeus päättää, milloin sairaudesta kärsivän kissan elämä päättyy? Saako eläimen kasvattaa vain syötäväksi, munivaksi, lypsettäväksi tai myytäväksi?

Lapset ovat valmiita ja innokkaita pohtimaan monenlaisia eläimiin ja lajien välisiin suhteisiin ja niiden etikkaan liittyviä kysymyksiä, sanovat Oulun yliopistossa lasten eläinsuhteita tutkivan AniMate-hankkeen tutkijatohtorit Riikka Hohti ja Tuure Tammi.

Hohti huomauttaa, että vaikka eettisiä asioita ei aina pidetä sopivina pienten lasten mietittäviksi, hänen kokemuksensa mukaan lapset itse nostavat aiheita esiin ja haluavat keskustella niistä.

Tutkijoiden mielestä perusopetus kuitenkin oikoo mutkia tavoissa, joilla se eläimet esittää. Hohti ja Tammi ovat molemmat entisiä luokanopettajia.

– Toisaalta koulutiedossa eläin näyttäytyy yleistettävänä, lajityypillisenä ja luonnontieteellisenä eläimenä, ja toisaalta epämuodollisina hetkinä lapset kertovat eläintarinoita omista kokemuksistaan ja kohtaamisistaan, Hohti sanoo.

Lautaslinkkiä ei luoda luokassa

Jos eläimiä käsitellään luokkahuoneessa joko elävinä tai kuvina, koulun ruokalassa ne päätyvät lautaselle. Tammen kokemuksen mukaan linkkiä eläimen ja eläintuotannon välille ei helposti luoda.

– Eläimet ja ihmiset ovat monella tavalla riippuvaisia toisistaan, mutta kyse ei ole helposta yhdessäolosta, vaan siihen liittyy monenlaisia jännitteitä ja isoja ristiriitoja, Tammi sanoo.

Vaikka aihe kiinnostaisi tai hämmentäisi lapsia, tilaa sen käsittelylle ei välttämättä ole.

– Käytännössä ajanpuute ja suunnitellun opetuksen raamit saattavat helposti estää sen, että lapset pääsisivät ottamaan näitä asioita puheeksi, Hohti toteaa.

Monimutkaisuuden siivoaminen näkymättömiin on tutkijoiden mielestä karhunpalvelus. Eläinten oikeudet ovat vain yksi osa lajien välisistä riippuvuussuhteista käytävässä keskustelussa. Tammi korostaa, että jo pelkkä eläinten oikeuksista puhuminen normittaa ihmisen eläimistä erilliseksi ja niiden yläpuolelle, vaikka ihmisen eristäminen muusta ympäristöstä on täysin mahdoton tehtävä.

Eläinten pedagogisia hyötyjä on tutkittu paljon, ja tutkijoiden mukaan koulut ovatkin ottaneet asukeikseen eläimiä, joiden hoito kuuluu osaksi opetusta. Lasten ja eläinten suhdetta tarkastellaan kuitenkin heidän mielestään aikuisten näkökulmasta ja positivistisesti eli vain luonnontieteelliseen tietoon nojaten. Vaikutuksia siis seurataan esimerkiksi verenpainetta mittaamalla, ei aidosti lasten näkemyksiä kuunnellen.

– Toistaiseksi on hyvin vähän laadullista tutkimusta lasten ja eläinten suhteen arkipäivästä tai monilajisuudesta yleensä ilman lähtökohtaista hyötyasetelmaa, Hohti toteaa.

Tuhannen taalan paikka

Tutkijat toivoisivat kouluilta aikaa ja tilaa sensitiivisten ja vaikeiden asioiden käsittelyyn. Valmiina annetun eettisen koodiston tai etiikkaohjeiden sijaan olisi heidän mielestään syytä vaalia ja viljellä lasten tilannekohtaista herkkyyttä. He painottavat olevan kaikkien etu, että lapset ymmärtävät monilajisuuden merkityksen, ja sen voi ottaa osaksi lähes mitä tahansa opetussisältöä. Hohti kutsuu tätä "tuhannen taalan paikaksi" opettajille.

– Elämässä ei ole yhtäkään ilmiötä, mikä ei olisi monilajinen. Esimerkiksi me ihmiset olemme kuin ympäriinsä kulkevia bakteerien koteja. Opettajilla on äärettömän paljon tilaisuuksia kääntää näkökulmia, hän selittää.

Tammi käyttää nuorten ilmastoliikehdintää esimerkkinä siitä, että nuoret kyllä haluavat ottaa vastuuta ja päästä sanomaan sanottavansa.

– Olisi hyvä, jos kouluopetus ottaisi esimerkiksi energiapolitiikkaa tai kasvissyönnin merkitystä osaksi käytännön opetussuunnitelmaansa. Ei riitä, että eettisyydestä opitaan keskustelemaan, sillä eettiset kysymykset ovat moniulotteisesti mukana kaikessa toiminnassa.

Uusi opetussuunnitelma tuo muutosta

Eläinten oikeudet ja hyvinvointi mainitaan perusopetuksen uusimmassa opetussuunnitelmassa evankelisluterilaisen uskonnon, elämänkatsomustiedon, biologian ja ympäristöopin kohdalla. Esimerkiksi ympäristöopin opetussuunnitelmaan sisältyy luonnonvarojen kestävän käytön periaatteiden ja eläinten hyvinvoinnin pohtiminen.

Opetushallituksen opetusneuvos Leena Nissilä painottaa, että vuodesta 2016 alkaen asteittain käyttöön tullut opetussuunnitelma huomioi eettiset pohdinnat ja kestävän tulevaisuuden myös yleisosiossaan. Tämä tarkoittaa, että teemojen tulee sisältyä kaikkien oppiaineiden opetukseen. Toisin sanoen luokissa siis kuuluu pohtia kestäviä elämäntaitoja ja oman toiminnan vaikutusta ympäristöön, oli meneillään sitten historian tai fysiikan oppitunti.

Nissilän mukaan aiempien, oppiaineperustaisten opetussuunnitelmien aikana esimerkiksi eettisille keskusteluille ei välttämättä ollut tilaa, kun jo sisältötavoitteiden täyttämisessä saattoi tulla kiire. Laaja-alainen osaaminen tuotiin osaksi perusopetuksen opetussuunnitelmaa juuri siksi, ettei lapsen maailma jakaudu oppiaineiden mukaisesti.

– Monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa nimenomaan varataan aikaa keskusteluille. Muutoksen pitäisi nyt olla meneillään.

Nissilä korostaa opetussuunnitelmien määrittelevän ensisijaisesti tavoitteita. Opettajilla on laaja päätösvalta siinä, millaisia materiaaleja ja menetelmiä he käyttävät.

Opetusneuvoksen mielestä keskustelu eläimestä lautasella sopisi osaksi eettistä pohdintaa opetuksessa.

– Pidämme todella tärkeänä sitä, että lapsi saa eväät eettisesti perusteltujen valintojen tekemiseen ja ylipäätään oppii asettumaan toisen asemaan, oli kyse eläimestä tai ihmisestä.

Keskusrikospoliisi etsii kahta autoa Raisa Räisäsen katoamiseen liittyen. Tamperelainen 16-vuotias koripalloilija katosi lauantaina 16. lokakuuta vuonna 1999. Katoamisesta tulee huomenna keskiviikkona 20 vuotta.

Poliisi etsii nyt kahta katoamisiltana Tampereella liikkunutta autoa. Keskusrikospoliisin rikoskomisario Paavo Tuominen sanoo, että autot on nähty lähellä katoamispaikkaa katoamisiltana lähellä puoliöitä.

Autot tallentuivat Postipankin valvontakameraan. Autot olivat katoamisvuonna noin kymmenvuotiaita eli peräisin 1980-luvulta.

Toinen on autoharrastajien mukaan Buick Electra ja toinen Dogde Aspen.

Autoista kertoi ensin Aamulehti.

Silminnäkijä kertoi poliisille autoista jo vuonna 2007. Silminnäkijän mukaan Raisa Räisäsen näköinen nainen voi olla noussut tähän Sokoksen edestä Hämeenkadulta. Valvontakamerakuvia ei ole Sokoksen edestä vaan eri paikasta Hämeenkadulta.

Kuvia ei ole ennen julkaistu.

Vastaavia vinkkejä amerikkalaisista autoista on tullut tuolta yöltä poliisille. Myös Ylelle tulleen vinkin mukaan Tampereen keskustassa ajeli tuolloin musta pitkä auto, jossa oli tummennetut ikkunat. Tuomisen mukaan tällaisia vinkkejä on tullut aiemminkin.

Poliisi tavoittelee nyt autoista tietäviä, että nämä autot voidaan poissulkea tutkinnasta.

Sähköpostia voi laittaa rikosvihje.krp@poliisi.fi.

20 vuotta katoamisesta

Yle julkaisi sunnuntaina laajan jutun Raisa Räisäsen katoamisesta. Sen mukaan poliisilla on ollut kolme tutkintalinjaa.

Nämä autot ovat tutkintalinjojen ulkopuolelta.

• Nuori koripalloilija Raisa Räisänen katosi 20 vuotta sitten – Poliisilla on kolme eri teoriaa, mitä tapahtui: "Uskon, että syyllinen löytyy"

Poliisin mukaan viikonlopun jälkeen on tullut tavallista enemmän vinkkejä, noin kymmenkunta.

Yhteensä vinkkejä on tullut keskusrikospoliisille noin 3 000.

Lue lisää:

Nuori koripalloilija Raisa Räisänen katosi 20 vuotta sitten – Poliisilla on kolme eri teoriaa, mitä tapahtui: "Uskon, että syyllinen löytyy"

Elävä arkisto: Kun Raisa Räisänen katosi, äiti tasapainoili toivon ja pelon välilläElävä arkisto: Kun Raisa Räisänen katosi, äiti tasapainoili toivon ja pelon välillä

Yhdeksäsluokkalainen Niilo Mämmelä selailee Kouvolan pääkirjaston DVD-hyllykköä. Monipuolisessa elokuvahyllyssä seisovat rinnakkain niin ulkomaiset palkitut teokset kuin kotimaisetkin klassikot.

Jatkossa Mämmelän ei enää tarvitse mennä kirjaston hyllyille, sillä nyt elokuvavalikoimaa pääsee selailemaan ja elokuvia katsomaan muutamassa sekunnissa Kirjastokino-videopalvelun kautta.

Maksuttomaan Kirjastokinoon kirjaudutaan kirjastokortilla, minkä jälkeen elokuvia pystyy katselemaan oman internet-verkkoyhteyden kautta. Elokuvat toimivat niin tietokoneella, tabletilla kuin matkapuhelimellakin.

Tuore uudistus yllättää Niilo Mämmelän.

– En ollut aikaisemmin kuullutkaan Kirjastokinosta. Edellisen kerran olen lainannut kirjastosta lastenelokuvia joskus nuorempana. Nyt katson elokuvia Netflixistä.

Mämmelä uskoo ainakin kokeilevansa kirjaston ilmaispalvelua.

– Kuulostaa ihan hyvältä. Tätä voisi jopa käyttääkin. Ehkä vielä aluksi katson, mitä Netflixistä löytyy, mutta jos sama elokuva olisi Kirjastokinossa, niin miksi elokuvaa ei voisi katsoa sieltä.

Monen kirjaston palvelu

Aloitusvaiheessa Kirjastokinosta löytyy yli 500 elokuvaa ja kokeilun aikana sisältöä laajennetaan ja päivitetään. Valikoimasta voi selailla halutessaan komediaa, kauhua, lastenelokuvia tai dokumentteja. Aivan uusimpia elokuvia palvelussa ei ole.

– Haluamme laajentaa verkossa olevaa valikoimaa muun muassa suomalaisten elokuvien osalta, sanoo Kouvolan kaupungin johtava informaatikko Tuomas Kunttu.

Ensimmäiset Kirjastokino-videopalvelut otettiin käyttöön lokakuun alussa. Palvelu on saatavissa jo yli 50 eri kirjastossa eri puolilla Suomea, muun muassa Turussa, Porissa ja Raumalla. Kirjastokinon kunnalta veloitettava kuukausimaksu perustuu asukaslukuun, eli palvelun kokonaishinta vaihtelee kunnittain.

Kirjastokinon lisäksi osassa Suomen kirjastoissa on käytössä vastaavanlainen elokuvapalvelu nimeltään Viddla. Se on Kirjastokinoa hieman iäkkäämpi palvelu.

Viddla otettiin käyttöön ensimmäisen kerran Rautalammin kirjastossa vuonna 2017. Tällä hetkellä palvelu on käytössä kaikkiaan 86 kirjastossa, esimerkiksi Oulussa, Kuopiossa, Mikkelissä ja Lappeenrannassa.

Lappeenrannan kirjaston e-aineistoista vastaavan Paula Mäkelän mukaan Viddlasta saadut palautteet ovat olleet positiivisia. Palautteen pohjalta Mäkelä arvioi, että Viddla on tavoittanut kaikenikäiset käyttäjät.

– Kehuja on tullut helppokäyttöisyydestä, kuvanlaadusta ja elokuvavalikoimasta, Mäkelä sanoo.

"Monet eivät osaa ajatellakaan"

Lappeenrannassa Viddla otettiin käyttöön vuoden alussa. Elokuvien kuukausittaiset katselukerrat ovat vaihdelleet 250–450:n välillä.

– Negatiivista palautetta Viddlasta on tullut hyvin vähän. Joissain tapauksessa palvelu ei ole lähtenyt toimimaan tabletilla, koska laitteen käyttöjärjestelmä on ollut liian vanha.

Viddlan elokuvatarjontaa pääsee selailemaan Kirjastokinon tavoin ilmaiseksi alueen kirjastokortin tunnuksilla.

Viddlalta kerrotaan, että elokuvien katselumäärät ovat kasvaneet tasaisesti. Esimerkiksi Kuopiossa Viddla otettiin käyttöön helmikuussa 2018. Viime vuoden aikana Kuopion alueen kirjastoissa Viddlan kautta elokuvia katsottiin yhteensä yli 3 400 kertaa.

Yksi katselukerta Viddlan kautta maksaa kirjastolle kolme euroa.

Suomen kirjastoseuran toiminnanjohtaja Rauha Maarno uskoo, että kirjastojen kehittyvät e-aineistot, mukaan lukien elokuvat, kasvattavat jatkossa entisestään suosiotaan.

– Monet eivät osaa ajatellakaan, että kirjastot tarjoavat tällaista elokuvien striimauspalvelua. Käyttäjämäärä nousee varmasti, Maarno sanoo.

Kokeilukäytössä puoli vuotta

Kymenlaaksossa Kirjastokinoon siirtyminen on osa Kyyti-kirjastojen e-aineistojen päivittämistä. Kirjastokino on Kymenlaaksossa aluksi kokeilu, jota pystyy käyttämään ensi vuoden maaliskuulle saakka.

Nykyään internet on täynnä monenlaisia elokuvien suoratoistopalveluita, joissa elokuvia on tarjolla valtava määrä. Miksi kirjaston tulee tarjota elokuvia?

– Kirjastolaissa sanotaan, että kirjaston tulee tarjota yleisön käyttöön erilaisia kulttuurituotteita. Elokuvat ovat kulttuurituotteita siinä missä kirjallisuuskin, Kouvolan kirjaston johtava informaatikko Tuomas Kunttu sanoo.

Hän lisää, että kirjaston tehtävä on tuoda kulttuurituotteet kaikkien saataville varallisuudesta riippumatta.

– Elokuvien katselu osaltaan kehittää myös ihmisen kuvanluku- ja medianlukutaitoa. Ne ovat nykypäivänä erittäin tärkeitä asioita, Kunttu jatkaa.

Kirjasto edelleen kirjojen koti

Elokuvapalveluiden ei uskota jatkossakaan syövän kirjaston kirjapalveluita. Esimerkiksi Kouvolan kirjastojen vuosilainauksista noin 75 prosenttia on kirjoja, 10 prosenttia elokuvia ja viisi prosenttia muuta.

Kunttu uskoo, että vaikka elokuvat ovat nyt paremmin saatavilla, kirjojen lainausmääriin tämä ei vaikuta.

Elokuvien lainausmäärät ovat edelleen Kouvolassa korkealla tasolla. Viime vuonna elokuvia lainattiin kirjastosta noin 140 000 kertaa. DVD-elokuvien lainausmäärät ovat olleet 10 prosentin vuosittaisessa laskussa. Sen sijaan Blu-ray-levyjen lainaaminen on noussut. Kuntun mukaan sähköisellä palvelulla on tarkoitus palvella laajempaa yleisöä.

– Hyllyyn elokuvat tuskin jatkossakaan jäävät, Kunttu ennustaa.

Kiinnostus herää

Yhdeksäsluokkalaiset Erika Liiri ja Emilia Kielenniva ovat molemmat lainanneet aikaisemmin elokuvia kirjastosta, jossa heidän mielestään on monipuolinen elokuvavalikoima.

Kirjastokinon palvelu kuulostaa heistä mielenkiintoiselta uudistukselta.

– Se kuulostaa kiinnostavalta. Viimeksi olen lainannut kirjastosta Harry Potter -elokuvia, Kielenniva sanoo.

Liiri pitää Kirjastokinoa kätevänä.

– Jos jatkossa kirjaston elokuvat saa netistä, niin ei tarvitse tulla kirjastoon lainaamaan.

Kouvolan kirjastossa uusi palvelu on jo saanut hyvän vastaanoton.

– Senioritapahtumassamme tämä oli oikea hitti, Kouvolan kirjaston johtava informaatikko Tuomas Kunttu sanoo.

Kouvolalainen eläkeläinen Tarja Ala-Krekola on hyvillään uudesta elokuvapalvelusta. Hän lainaa paljon elokuvia kirjastosta ja on elokuvakerhon jäsen.

– Aikaisemmin olen katsonut hyvin vähän elokuvia tietokoneelta, mutta nyt alan katsoa enemmän, Ala-Krekola hymyilee.

KPK Yhtiöt aloittaa yt-neuvottelut. Yhtiö hakee 1,7 miljoonan euron vuosittaisia säästöjä. Mahdolliset toimenpiteet voivat johtaa enintään 15 henkilötyövuoden vähentämiseen. Suurin paine kohdistuu KPK Mediaan eli käytännössä lehtien julkaisuun, kertoo konsernin toimitusjohtaja Vesa Pihlajamaa.

Vähennykset toteutetaan irtisanomisilla, osa-aikaistamisilla, eläköitymisillä ja muilla ratkaisuilla. Yt-neuvottelujen piirissä on 200 työntekijää.

– Taustalla on tämä muotisana median murros, vaikka meillä on sinällään on tälle alueelle kattava valikoima mediatuotteita. Digitilaajien määräkin kasvaa hyvin, mutta se ei riitä kattamaan sitä, mitä menetämme printtitilaajia ja mainostajia printin puolella, sanoo Pihlajamaa.

Lisäksi KPK Yhtiöt aikoo muuttaa työn organisointia. Yt-neuvottelut eivät koske KP Jakelua ja KPK Digi-liiketoimintayksikköä.

Juuri viime aikaisiin uutisiin lehtien yhdistymisestä viitaten Keskipohjanmaa-lehden toimituksen pääluottamusmies Jukka Anias sanoo, että yt-neuvottelut eivät tulleet suurena yllätyksenä toimitukselle.

Muuttuuko Keskipohjanmaa kuusipäiväiseksi?

Lehtien lakkauttamisia tai yhdistämisiä ei Pihlajamaan mukaan ole näköpiirissä. Sen sijaan tarkasteltavana ovat konserniin kuuluvien lehtien ilmestymispäivät.

– Iso osa lehdistämme ilmestyy vain kerran viikossa, tämä kertoo jo sen että ne pysyvät entisellään. Paine kohdistuu niihin, joilla on useampia ilmestymispäiviä viikossa, kertoo toimitusjohtaja Vesa Pihlajamaa.

– Pelkään tämän johtavan Keskipohjanmaan muuttumiseen kuusipäiväiseksi, ennakoi pääluottamusmies Jukka Anias.

Anias on toiminut pitkään lehden luottamusmiehenä. Hän muistelee, että viimeisen kymmenen vuoden aikana yhtiössä on käyty kuudet yt-neuvottelut, viimeksi kaksi vuotta sitten.

KPK Yhtiössä työskentelee noin 250 henkilöä ja konsernin liikevaihto on noin 30 miljoonaa euroa.

Liiketoimintaan kuuluvat julkaisut ovat Keskipohjanmaa, Haapavesi-lehti, Kalajokilaakso, Kalajokiseutu, Kokkola-lehti, Lestijoki, Nivala-lehti, Perhonjokilaakso, Pietarsaaren Sanomat ja Selänne.

KPK Yhtiöiden liiketoiminta-alueet ovat KPK Media, KPK Crea, KPK Digi, KPK Events, KPK Print.

Postin työehtosopimusneuvottelut ovat menneet pahasti jumiin. Palvelualojen työnantajat Paltan toimitusjohtaja Tuomas Aarto arvioi STT:lle, että työntekijöiden työehtosopimusta koskevassa kiistassa loppuu aika kesken. Hän uskoo, että näin ollen päädytään sopimuksettomaan tilaan.

Ratkaisusta ei ole vielä hänen mukaansa päästy edes kunnolla aloittamaan neuvotteluja, joten on mahdotonta, että se syntyisi kahdessa viikossa. Nykyinen Postin työehtosopimus päättyy kuun lopussa.

Jos työntekijäpuolen Posti- ja logistiikka-alan unioni (PAU) toteuttaa uhkaamansa työtaistelutoimet, osapuolten neuvottelut katkeavat ja prosessi siirtyy valtakunnansovittelijan toimistoon, Aarto toteaa.

PAUn hallitus kokoontuu huomenna käsittelemään neuvottelutilannetta. Järjestö kertoo tiedotteessa tekevänsä tuolloin työtaistelupäätökset neuvottelujen vauhdittamiseksi sekä pakettilajittelijoiden tilanteen takia. Työtaisteluista tiedotetaan ensi viikolla.

Neuvotteluja osapuolten kesken käytiin tuloksetta eilen. Seuraavan kerran on tarkoitus neuvotella torstaina aamupäivällä.

– Itse en odota, että siinä mitään ihmeempiä ilmenee tai tilaisuus kauan kestää, Aarto arvioi.

"Työantajan tavoitteita mahdoton hyväksyä"

Työnantaja haluaa korvata nykyiset viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksen määräykset soveltuvin osin jakelua koskevaa työehtosopimusta vastaavilla määräyksillä. Se ei PAUlle sovi, sillä Medialiiton ja Teollisuusliiton välinen jakelua koskeva työehtosopimus on liiton mukaan määräystensä osalta selkeästi heikompi kuin PAUn viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimus.

– Vanhalla sopimuksella jatkaminen ei ole tässä Postin tilanteessa mahdollista, Aarto sanoo.

Posti toimii alalla ainoana eri työehtosopimuksella.

Posti on luvannut, että työntekijöiden palkat eivät laske vaan se hakee ensisijaisesti joustavuutta toimintaan. Joustavuutta olisi muun muassa se, että myös Posti voisi jakaa kirjeitä ja aikakausilehtiä aamun sanomalehtien jakelun yhteydessä. Joustavuutta haetaan myös työvuorosuunnitteluun, jossa työvuorot sovitaan nyt 5–6 viikkoa etukäteen.

– Fakta on se, että 5–6 viikkoa on todella pitkä aika, jos asiakas haluaa Postilta palvelua lyhyemmällä ajanjaksolla. Postin ainoa mahdollisuus on tällä hetkellä toteuttaa se ylitöinä, mikä tulee kalliiksi, Aarto sanoo.

PAU tulkitsee jouston työvuorosuunnitteluun niin, että työnantajan ei tarvitsisi etukäteen ilmoittaa työajan päättymisajankohtaa.

– Työnantajan tavoitteiden hyväksyminen tarkoittaisi jo valmiiksi matalapalkkaisissa, fyysisesti raskaissa töissä oleville postilaisille pienempiä palkkoja, pidempää työaikaa ja arkea vaikeuttavia työaikamalleja, jotka toki toisivat työnantajan toivomaa joustavuutta, tiedotteessa sanotaan.

Työehtosopimusneuvottelujen piirissä on noin 10 000 ihmistä, joista suurin osa työskentelee postinjakelussa.