Mies kaapattiin autoon ja kuljetettiin sen takakontissa Espooseen. Perillä kaksi miestä pahoinpiteli takakonttiin runnotun uhrin muun muassa nyrkein, sähkölamauttimella, nyrkkiraudalla ja teräaseella.
Kaappaus ja pahoinpitely tapahtuivat huhtikuussa selviää Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden tuomiosta.
Uhri sai tapahtumavyyhdissä hengenvaaralliset vammat. Molemmat teosta syytetyt kiistivät syytteet.
Kaksi henkilöä tuomittiin rikoksentekijän suojelemisesta
Toinen tekijöistä tuomittiin törkeästä pahoinpitelystä, törkeästä vapaudenriistosta ja ampuma-aserikoksesta neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Toinen sai neljän ja puolen vuoden vankeusrangaistuksen törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä vapaudenriistosta.
Heidän lisäkseen kaksi muuta henkilöä tuomittiin rikoksentekijän suojelemisesta.
Puutiaisten aiheuttama borrelioositartunta oli 1970-luvulla tiedettyä yleisempää.
Turun yliopiston ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimus osoittaa, että borrelioosille altistuneiden määrä oli huomattavasti suurempi 50 vuotta sitten verrattuna nykypäivään.
Tutkimus tarkasteli 70-luvun taitteessa kerättyjä verinäytteitä. Niiden perusteella ihmiset olivat viisi kertaa altistuneempia borrelioosille kuin 2010-luvulla.
– Yhteensä 20 prosenttia näistä näytteistä sisälsi borreliabakteeria kohtaan muodostuneita vasta-aineita. Muutama vuosi sitten julkaistiin samankaltainen tutkimus, jossa käytettiin vuonna 2011 kerättyjä verinäytteitä. Näistä näytteistä vain 4 prosenttia sisälsi borreliavasta-aineita, Turun yliopiston tiedotteessa kerrotaan.
Taudin vähenemistä selittää osin se, että nykyään borrelioosi osataan tunnistaa ja hoitaa.
– Tutkimustulosten perusteella voimme sanoa, että 50 vuotta sitten borreliabakteerin aiheuttamat infektiot ovat olleet varsin yleisiä, ja taudin ilmaantuvuus on ollut paljon korkeampi kuin tänä päivänä, tohtorikoulutettava Julia Cuellar tutkimusryhmästä kertoo tiedotteessa.
– Nykyään tauti osataan tunnistaa ja hoitaa, mikä osin selittää infektioiden vähenemisen, Cuellar jatkaa.
Tulokset on julkaistu Clinical Microbiology and Infection -lehdessä. Tutkimuksessa käytettiin vuosina 1968–1972 kerättyjä näytteitä ja taustatietoja, jotka kuuluvat THL:n ylläpitämään Autoklinikka-aineistoon. Autoklinikka-väestötutkimukseen osallistui yli 50 000 vapaaehtoista ympäri Suomea vuosina 1966–1972.
Suomessa liikenne- ja viestintäministeriön virkamiehet pohtivat parhaillaan kevytautoihin liittyvää ongelmaa, joka naapurimaassa Ruotsissa on jo ratkaistu. Siellä nuoret ovat jo pitkään voineet ajaa EU:n ajokorttidirektiivin määräyksiin sopivilla A-traktoreilla, joiden teknisiä ratkaisuja harkitaan otettavaksi soveltuvin osin myös Suomen kevytautolakiin.
Pitäisikö Suomen ottaa mallia länsinaapurista, jotta suunnitellut kevytautot sopisivat komissionkin mielestä 15-vuotiaan ajettavaksi AM-ajokortilla? Mahdollisesti, sanoo liikenne- ja viestintäministeriön yksikönpäällikkö Sini Wirén.
Ruotsin A-traktorit ovat henkilö- tai lavapakettiautoista muunnettuja ajoneuvoja, joissa on tilaa enintään kahdelle, kuormatila ja vetokoukku, ja niillä saa ajaa enintään kolmeakymppiä.
– Meillä ei ole vielä poliittisesti linjattu, mitä asioita komission kanssa käytävissä keskusteluissa otetaan esille. Mutta nuo ovat relevantteja ehdotuksia, sanoo Sini Wirén.
Wirénin mukaan epävirallisissa keskusteluissa komissiolta tuskin saadaan varmoja askelmerkkejä siitä, minkälaisen kevytautolain se voisi lopullisesti hyväksyä.
– Tässä haetaan sellaista kompromissia, joka kävisi molemmille, sekä Suomelle että Euroopan komissiolle.
Ruotsissa EPA- ja A-traktorit olivat liikenteessä jo ennen EU-jäsenyyttä, joten niitä ei ole tarvinnut hyväksyttää komissiolla.
Lukiota Haaparannalla Tornedalsskolanissa käyvä Jennifer Rovanperä suuntaa koulupäivän päätyttyä pysäköintialueelle ja nousee isoon Nissaniinsa.
Rovanperän kulkupeli näyttää tavanomaiselta lavapakettiautolta, mutta sillä Rovanperä saa ajaa laillisesti Ruotsin maanteillä.
– Ajan tällä lähinnä, kun olen menossa kouluun tai harjoituksiin. Ei tarvitse olla vanhemmilta kyytiä kyselemässä, kertoo Jennifer Rovanperä.
Rovanperä sanoo harkinneensa mopoauton ja A-traktorin välillä. Lopullisen valinnan teki perheen isä.
– Isän mielestä tämä on turvallisempi kuin mopoauto, perustelee Rovanperä.
Rovanperän A-traktori on omin voimin rakennettu noin 15-vuotiaan Nissanin pohjalta. Avolava-autossa ohjaamoa ei tarvitse erikseen lyhentää, mutta monet A-traktorit on katkaistu kuljettajan penkin takaa jotta kyytiin mahtuu vain sallitut kaksi henkilöä.
Ruotsissa on arviolta parikymmentä tuhatta EPA- ja A-traktoria. Menopelin lain sallima suurin nopeus on 30 kilometriä tunnissa. Nopeus on tehty muuttamalla vaihteiston välityksiä.
Suomessa nopeusrajoitukseksi olisi tullut 60 kilometriä tunnissa. Meillä rajoitus oli määrä toteuttaa sähköisesti.
A- ja EPA-traktorien modernisoimisesta on keskusteltu Ruotsin valtiopäivillä. Suomen aikeita päästää 15-vuotiaat liikenteeseen kevytautojen ratissa ovat kritisoineet muun muassa Pyöräliitto ja osa liikenneturvallisuusasiantuntijoista.
Avolava-autot ovat suosittuja A-traktorien aihioita Ruotsissa, mutta niitä rakennetaan myös vanhoista isoista dieselfarmareista. Suomessa kevytautoiksi haluttiin uusia pikkuautoja, joiden päästöt ovat pienet.Kimmo Hiltula / Yle
Mutta entäs päästöt?
Suomen kevytautohanke lähti Ruotsiin nähden toisenlaisista lähtökohdista: muunnettaville autoille haluttiin esimerkiksi enintään kymmenen vuoden ikäraja, jotta ne olisivat riittävän vähäpäästöisiä.
Ruotsissa monet A-traktorit on tehty vanhoista avolava-autoista tai ison perheautoluokan autoista, joissa on usein isot dieselmoottorit.
– Erityisesti liikenneturvallisuus on uusissa autoissa paremmalla tasolla, mutta myös päästönäkökulma on asia joka pitää pitää mielessä, jos ruvetaan vanhoista autoista muuttamaan kevytautoja, sanoo erityisasiantuntija Aino Still liikenne- ja viestintäministeriöstä.
Kevytautoilta ei myöskään ole haluttu vaatia teknisiä muutoksia, jotka olisi vaikea myöhemmin purkaa. Ruotsissa A-traktorien muuttaminen takaisin henkilöautoksi on useimmiten mahdotonta tai ainakaan se ei kannata.
– Yhtenä ajatuksena tässä oli taloudellinen näkökulma. Jos nuoren käytössä ollut kevytauto voidaan myöhemmin muuttaa tavalliseksi henkilöautoksi, siinä voi tulla kustannussäästöä, arvioi Aino Still.
Suomen kevytautoihin suunniteltua sähköistä nopeudenrajoitinta ei olisi voinut asentaa itse, joten muutokset molempiin suuntiin edellyttäisivät joka tapauksessa käyntiä autokorjaamolla. Ruotsissa A-traktorin voi rakentaa itse – muutoskatsastus on kuitenkin hoidettava katsastuskonttorilla tavanomaiseen tapaan.
Vuosikatsastusta A-traktoreilta ei vaadita, Suomen kevytautoille katsastusvelvoite säädettäisiin lakiesityksen mukaan erikseen asetuksella.
Tarvitaanko Suomessa kevytautoja vai pitäisikö koko asia unohtaa? Keskustele aiheesta klo 22 asti.
Suomi on saanut EU-komissiolta kirjeen, jossa komissio toteaa, että maan julkiset menot kasvavat liikaa, ja komissio suosittelee hillitsemään kasvua.
Suomen lähettämässä vastauksessa valtiovarainministeriön alivaltiosihteeri Tuomas Saarenheimo sanoo, että budjettia tulee tarkastella osana pitkän aikavälin tavoitteita. Julkinen talous on tarkoitus tasapainottaa vuoteen 2023 mennessä.
Saarenheimon mukaan nyt investoidaan tulevaisuuteen kertaluonteisilla menoilla, jotka rahoitetaan valtion omaisuutta myymällä.
Hän sanoo, että Suomi ei ole vaarassa rikkoa EU:n sääntöjä, ja julkisen talouden alijäämä jää merkittävästi alle kolmen prosentin rajan. Saarenheimon mukaan Suomi ei näin ole syyllistynyt vakaus- ja kasvusopimuksen noudattamatta jättämiseen.
EU tyytymätön Italian ja Ranskan budjettiesityksiin
Euroopan komissio vaati tiistaina Italialta ja Ranskalta nopeita lisäselvityksiä niiden ensi vuoden budjettiesityksistä. Komission mukaan Italian budjetti ei ole linjassa valtion velan vähentämistä koskevien vaatimusten kanssa, joista on sovittu vakaus- ja kasvusopimuksessa.
Italian EU:lle toimittamassa budjettiluonnoksessa valtion velka olisi 2,2 prosenttia bruttokansantuotteesta. Tämä ei kirjeen allekirjoittaneiden EU:n talouskomissaarien Valdis Dombrovskisin ja Pierre Moscovicin mukaan riitä siihen, että Italian massiivinen valtionvelka vähenisi.
Ranskan budjettiesityksessä puolestaan on mukana yhdeksän miljardin veronleikkaukset, joiden hallitus toivoo suitsivan Ranskaa kuukausikaupalla vaivanneita keltaliivien mielenosoituksia. EU:n mukaan leikkaukset eivät sovi yhteen unionin yhteisten budjettipelisääntöjen kanssa.
Myös Espanja ja Portugali saivat Suomen, Italian ja Ranskan ohella komissiolta kirjeen, jossa pyydettiin selvityksiä.
Puinen rima kiinnittyy Alaeldin Josephin, 28, käsissä vauhdilla rakenteilla olevaan tupakkakatokseen Savon ammattiopiston työsalissa. Joseph on mukana parinkymmenen opiskelijan porukassa, josta puolet on maahanmuuttajia.
Sudanista kotoisin oleva Joseph kertoo rakastavansa rakennushommia ja olevansa aamulla koululla joskus jo ennen opettajaa.
– Uskon, että minä saan töitä. Olen innostunut, ja minulla on toive saada sitä työtä mitä minä haluan
Afganistanilainen Razmuhammad Karimi, 20, on ollut omassa kotimaassaan rakentamassa taloja jo yhdeksänvuotiaana.
– Minä osaan tämän työn. Valmistun tälle työalalle, ja saan heti työpaikan, hän uskoo.
Razmuhammad Karimi on työskennellyt rakennustyömaalla Afganistanisssa jo yhdeksänvuotiaana.Antti Karhunen / Yle
Tarkoitus tinkiä kielitaidosta
Maahanmuuttajien opiskelua on tähän saakka hidastanut tai jopa estänyt puutteellinen kielitaito. Opetus on lähtökohtaisesti rakennettu suomea äidinkielenään puhuville, joilla on peruskoulusta saatu ymmärrys suomalaisesta yhteiskunnasta ja sen rakenteista.
Nyt tiukoista kielivaatimuksista aiotaan tinkiä. Savon ammattiopiston tavoitteena on olla "kielitietoinen oppilaitos" vuoteen 2022 mennessä.
Idea on yksinkertainen: ammattikieltä opetetaan maahanmuuttajille työn ohessa. Silloin myös jokainen oppilaitoksen työntekijä on kielellinen malli opiskelijoille.
Uuden ajattelu- ja opetustavan esimerkkinä on ammatillisen erityisopettajan Jyri Kokkosen hyviä kokemuksia tuottanut opetusmenetelmä.
– Kaverit otetaan alalle vähän huonommallakin kielitaidolla. Jos kaverilla on intoa tehdä töitä, niin kyllä hän oppii siinä samalla myös kielen, Kokkonen sanoo.
Jyri Kokkosen opetusmenetelmä toimii mallina Savon ammattiopistossa käyttöön otettavalle uudelle tavalle opettaa maahanmuuttajia.Antti Karhunen / Yle
Kokkosen opetusryhmässä on aina myös suomalaisia nuoria, mikä lisää maahanmuuttajien kieliharjoittelua.
Joukossa on kerran ollut myös opiskelija, joka ei ollut läpäissyt vaadittua kielitasotestiä.
– Otin siinä riskin, mutta hän on tällä hetkellä tosi ammattilainen, Kokkonen myhäilee.
Yritykset kertovat, mitä tarvitsevat
Nyt Savon ammattiopisto, Ylä-Savon ammattiopisto ja Ingmanedu aikovat yhdistää voimansa maahanmuuttajien kouluttamisessa aloille, joissa työntekijöistä on pulaa.
Ideana on, että työnsyrjään voisi päästä kiinni vähän puutteellisemmallakin kielitaidolla.
Savon ammattiopiston koulutuspäällikön Timo Törmäsen mukaan lähtökohtana ovat yritysten tarpeet.
– Yrityksen kanssa määritellään työtehtävät, joihin me valmennamme. Yritykset ottavat opiskelijat työssäoppimaan ja toivottavasti sitten työllistävät heidät, hän visioi.
Savon ammattiopiston koulutuspäällikön Timo Törmäsen mukaan yritysten tarpeet otetaan lähtökohdaksi maahanmuuttajien koulutuksessa.Antti Karhunen / Yle
Opiskelijoiden aiempi osaaminen ja valmiudet on tarkoitus kartoittaa jo heti alkuvaiheessa, jolloin opiskelija voidaan opastaa oikeaan suuntaan, tekemään juuri hänelle sopivaa tutkintoa.
Törmäsen mukaan koulutusta voidaan tarvittaessa antaa myös tutkinnonosa kerrallaan.
– Tavoitteena on tarjota erilaisia polkuja erilaisille ihmisille. Tähtäyspisteenä ovat erityisesti yritykset, joilla on työvoimapula.
Mukana jo parikymmentä yritystä
Hanke on jo heti tuoreeltaan herättänyt mielenkiintoa yrityksissä. Yhteistyöstä on tehnyt aiesopimuksen jo parikymmentä yritystä, joista yksi on korjausrakentamiseen erikoistunut Jokiväri.
Jokiväri tekee parhaillaan isoa putkiremonttia kuopiolaisessa kerrostaloyhtiössä. Työmaalla on töissä kolme maahanmuuttajaa, joista yksi sai työpaikan ammattikoulun työharjoittelun perusteella.
Vastaavan työnjohtajan Jaakko Hintikan mielestä hänen töissään olevilla maahanmuuttajilla on asenne kohdallaan.Antti Karhunen / Yle
Vastaavan työnjohtajan Jaakko Hintikan mukaan maahanmuuttajat ovat koko työporukan positiivisimpia työntekijöitä.
– Positiivisuus ja asennoituminen työntekoon tarttuvat, ja ne kannustavat myös muuta porukkaa, Hintikka kehuu.
Hintikka vakuuttaa, että töissä pärjää aluksi melko vähäiselläkin kielitaidolla. Ne sanat, joita tarvitaan, oppii hänen mukaansa nopeasti työn ohessa.
– Voidaan näyttää ihan käytännössä, mitä tarkoittaa laasti ja mikä on lasta, tai mitä eroa on kynnellä ja kynnyksellä, hän selittää.
Työnjohtajan sanat vahvistaa työmaalla tasoitustöitä tekevä Messan Hillah. Hän tuli Togosta Suomeen viisi vuotta sitten, oppi kielen töitä tekemällä, ja on nyt Suomen kansalainen.
– Maahanmuuttajan pitää mennä kouluun ja yrittää oppia suomen kieli. Se ei ole helppoa, mutta koko ajan pitää yrittää, hän hymyilee.
Messan Hillah kannustaa maahanmuuttajia opiskelemaan suomen kieltä.Antti Karhunen / Yle
– Kaksi ja puoli euroa litralta. Silloin loppuisi ainakin pienituloisilta autoilu, sanoo nokialainen Esko Aaltonen.
Aaltonen on juuri saanut pureskeltavakseen taloustieteilijöiden selvityksen siitä, miten liikenteen päästöt puolitettaisiin vuoteen 2030. Selvityksen ydin on se, että polttoaineen hintaa säädellään päästöoikeuksilla.
Käytännössä se tarkoittaisi liikenteen polttoaineiden hinnan asteittaista nousua.
Yle jalkautui Tampereella huoltoasemille kysymään, mitä ajatuksia ehdotus herättää.
– Jotainhan tässä täytyy ympäristön vuoksi tehdä. Mutta en tiedä, onko säännöstely kuitenkaan ainoa mahdollisuus, sanoo Esko Aaltonen. Bensamittari Aaltosen vieressä pysähtyy 45 litraan.
– Ymmärrän toki huolen ilmastosta, mutta pitäisi miettiä sitä, mitä on järkevää tehdä Suomessa, ja mitä pitäisi tehdä muualla, sanoo Risto Finneman Pinsiöstä.
Ehdotukseen on siis leivottu sisään polttoaineiden hinnan nousu. Mutta missä kulkisi kipuraja, jonka ylittyessä autoilu lähtisi laskuun? Esko Aaltosella se oli kaksi ja puoli euroa litralta.
– Minulla ei ole siihen kantaa. Maksaa polttoaine mitä tahansa, minun on pakko sitä ostaa. Asun maalla, ja tarvitsen ammatissani autoa, sanoo Finneman.
– Jokaisen pitää kuitenkin ajaa se, mitä tarvitaan. Itse ajan vähän, ja ehkä olisi parempi kehittää julkista liikennettä ja parantaa ympäristöystävällisempien polttoaineiden asemaa, sanoo autoaan tankkaava Kati Nurmikolu.
Autoliitto: Onko ymmärretty seuraukset?
Tutkijat korostavat sitä, että heidän keinonsa eivät ole erityisen radikaaleja, mutta itse tavoite on. Päästölupiin perustuva järjestelmä leikkaisi autoilua aina sieltä, missä se on vähiten tärkeää.
Autoliitossa uskotaan, että nouseva hinta toimisi varmasti liikenteen ja sen päästöjen vähentämisessä. Se ei kuitenkaan olisi ainoa seuraus.
Autoliiton toimitusjohtajan Pasi Niemisen mukaan päästöjen puolittaminen polttoaineen hintaa nostamalla vaikuttaisi merkittävästi muun muassa tulonjakoon, työssäkäyntiin ja asuntojen hintoihin.
– Se jakaisi ihmiset voittajiin ja häviäjiin. Maksajia olisivat ne, joille auton käyttäminen on pakko, Nieminen sanoo.
Hallituksen tavoitteena kuitenkin on puolittaa liikenteen päästöt vuoteen 2030 mennessä. Selvitystä vetänyt Matti Liskikin ihmettelee, ymmärsivätkö päättäjät mihin sitoutuvat. Samaa aprikoidaan Autoliitossa.
– Näyttää siltä, että ensin sitouduttiin tavoitteeseen, ja nyt sitten vasta mietitään keinoja. Tiekarttaa ei ole kenelläkään, eikä vaikutuksia ole arvioitu. On rakennettu auton varaan, ja yhtäkkiä pitäisi hankkiutua niistä eroon, Nieminen sanoo.
Nieminen ihmettelee myös valtion verolinjaa. Tarjolla on pelkkää keppiä, porkkanaa ei näy.
– Miten voi olla, että uudet autot pidetään verotuksella todella kalliina, kun ne päästäisivät vähemmän? Miten voi olla, että sähköautoista peritään käyttövoimaveroa painon perusteella, vaikka niillä päästöjä saataisiin alas?
Noor Assad, 22, pystyi lukemaan kysymyksen mykistyneiden lukiolaisten kasvoilta.
– Seuraavaksi minulta kysyttiin erinäisiä verbien taivutusmuotoja ja muuta nippelitietoa, hän sanoo.
Assad toimi viime talvena äidinkielen sijaisena espoolaisessa lukiossa. Ennen tuntia etiäinen takaraivossa kehotti kertaamaan kaikki kielitieteen yksityiskohdat, koska kysymyksiä luultavasti tulisi. Ja niitä todella tuli.
Tenttauksen ja syvien epäilysten jälkeen opiskelijat viimein vakuuttuivat hänen olevan oikeassa paikassa.
Ihmisille huivipäinen äidinkielenopettaja on edelleen hämmentävä yllätys. Assadin elämässä outo tilanne oli vain yksi monista.
Maahanmuuttotaustaisten työllistymisestä tietyille aloille, kuten lähihoitajiksi tai ravintolan työntekijöiksi, on tiedostettu jo useiden vuosien ajan.
Tutkimukset osoittavat, että ulkomaalaistaustaiset nuoret joutuvat perustelemaan edelleen uravalintojaan opinto-ohjaajalle keskimääräistä enemmän.
Muun muassa kasvatussosiologian dosentti Mira Kalalahti on selvittänyt hiljattain koulutuksen merkitystä maahanmuuttotaustaisten nuorten elämänkulussa.
Helsingin ja Turun yliopiston yhteistyönä toteuttamassa tutkimushankkeessa seurattiin yli 400:aa nuorta yhdeksänneltä luokalta lukion tai ammattikoulun viimeiselle vuodelle.
Noin puolet haastatteluista nuorista olivat ensimmäisen tai toisen sukupolven maahanmuuttajia.
Tutkimuksen loppuraportti julkaistaan tällä viikolla.
– Ulkomaalaista taustaa omaavat nuoret kertoivat joutuneensa käymään enemmän keskustelua siitä, minkälaisia tulevaisuuden suunnitelmia he pitävät itselleen mahdollisina, Kalalahti sanoo
Maahanmuuttotaustaisilla yhä vaikeuksia löytää toimivaa koulutuspolkua
Suomeen vastamuuttaneiden vaikeaa työllistymistä on perusteltu muun muassa kehnolla kielitaidolla tai tietämättömyydellä.
Tämä selitys ei kuitenkaan päde heidän Suomessa syntyneisiin lapsiinsa.
Kalalahti analysoi tutkimuksen tiimoilta myös opinto-ohjaajien näkemyksiä.
Hän korostaa, että osa ohjaajista hoitaa ulkomaalaistaustaisten nuorten opinto-ohjauksen mallikkaasti, osa taas näkee heidät osana tilastoa.
– Ohjaustyön ammattilaisina he tietävät tilastojen perusteella, miten maahanmuuttotaustaisten nuorten on yhä vieläkin keskimääräistä vaikeampaa löytää toimivaa koulutuspolkua ja pyrkivät siten ohjaamaan niille poluille, joissa saa varmemmin esimerkiksi tukiopetusta, Kalalahti sanoo.
Assad itse ei koe olevansa kantasuomalainen tai maahanmuuttaja, vaan erinäisillä mielikuvilla rodullistettu. Hän mainitsee ilmiön näkyvän esimerkiksi lääkärin vastaanotolla.
– Äskettäin esimerkiksi kävin terveyskeskuksessa ja lääkäri kysyi heti alkuun, osaanko suomea, sen sijaan, että olisi vastaanotolle valmistautumisen yhteydessä tarkistanut henkilötiedoistani asiointikieleni.
Assad päätti tavoitella lääkärin uraa jo peruskoulun viimeisellä luokalla. Halu auttaa on kasvanut erityisesti Libanonin matkojen jälkeen, joiden aikana hän vieraili muun muassa palestiinalaisten pakolaisleireissä.Antti Haanpää / Yle
Yle kertoi maanantaina tutkimuksesta, jossa hakijan äidinkielellä ja nimellä todettiin olevan erittäin suuri vaikutus hakijan työnsaantiin Suomessa.
Tutkimuksessa keskityttiin erityisesti Suomessa syntyneisiin tai lapsesta asti Suomessa asuneisiin maahanmuuttotaustaisiin nuoriin.
Vuonna 2017 Suomessa oli 385 000 maahanmuuttotaustaista, eli henkilöä, joiden molemmat tai ainoa vanhempi oli syntynyt ulkomailla. Suomessa syntyneiden maahanmuuttotaustaisten suhteellinen osuus on kasvanut vielä nopeammin.
Mutta ovatko maahanmuuttajien lapset maahanmuuttajia?
Assadin mielestä eivät, mutta siksi hänet luokitellaan. Hänen virallinen äidinkielensä on arabia, mutta hän määrittelee itsensä kaksikieliseksi.
Suomessa ihminen voi virallisesti puhua äidinkielenään vain yhtä kieltä, mikä saattaa aiheuttaa väärinkäsityksiä ja vääristää tilastoja.
– Minä olen siis virallisesti vieraskielinen. Jos hankkisin lapsia Suomessa, niin olisivat hekin. Myös heidän täällä syntyvät lapsensa olisivat edelleen tilastoissa vieraskielisiä. Tämä on katkeamaton ketju.
Virallinen äidinkieli on mutkistanut Assadin elämää päiväkodista lähtien.
"Jos joku kyseenalaistaa minut, minä kyseenalaistan hänet"
Lapsena Assad oli ujo. Hän kuunteli päiväkodissa mieluummin muita kuin osallistui keskusteluun.
Puhumattomuudesta seurasi johtopäätöksiä ja soitto vanhemmille: Assadin tulisi siirtyä valmistavaan maahanmuuttajille tarkoitettuun luokkaan, kun peruskoulu alkaisi.
– Hiljaisuudestani oli vedetty johtopäätös, etten kieltä osaamattomana ollut kykenevä aloittamaan koulutaipalettani. Olin vain ujo, mutta ruskea, lapsi, Assad sanoo.
Puheterapeuttien ja eri tahojen kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen hänen vanhempansa allekirjoittivat päiväkodille lomakkeen vastuuvapautuksesta. Tämän ansiosta Assad pääsi aloittamaan peruskoulunsa normaalissa luokassa.
Suomen kielen taito ja sen todistelu osoittautui kuitenkin ala- ja yläasteen aikana Assadin keskeiseksi missioksi.
Seitsemännen luokan alussa hän tajusi jälleen olevansa suomi toisena kielenä -opintokonaisuuden piirissä.
S2-oppimäärään ovat oikeutettuja sellaiset oppilaat, joiden äidinkieli ei ole suomi, ruotsi tai saame tai joilla on muutoin monikielinen tausta.
"Suomen kieli on vaikea aine heillekin, joiden vanhemmat puhuvat sitä äidinkielenään", hän sai vastaukseksi mennessään puhumaan asiasta päättävälle opettajalle.
Assad ei kuitenkaan enää taipunut ja siirtyi äidinkielen opetukseen muun luokkansa kanssa.
– Jos joku kyseenalaistaa minut, minä kyseenalaistan hänet.
Assad kokee olevansa etuoikeutettu. Korkeasti koulutetussa perheessä yliopistossa opiskelu on ollut itsestäänselvyys.
Silti näkymä omasta tulevaisuudesta sai jatkuvasti kolauksia, kun lukion uusi opinto-ohjaaja suositteli suoraan lääkärin sijasta lähi- tai sairaanhoitajan opintoja.
– Kumpaakaan ammattia väheksymättä on silti outoa, että miltei kympin keskiarvon opiskelijalta varmistellaan jatkuvasti, onko hän varma valinnastaan, Assad sanoo.
Työelämässä Assad on kokenut huivin olevan joillekin ylitsepääsemättömän suuri este. Antti Haanpää / Yle
Maahanmuuttaja vai yksilö?
Itä-Suomen yliopistolehtori Anne-Mari Souto on vastannut omalta osaltaan opinto-ohjaajien kouluttamisesta.
Hänen mukaansa nuoren virallinen äidinkieli tai ulkonäkö saattaa toimia eräänlaisena erontekijänä, jolloin henkilö nähdään vain ja ainoastaan maahanmuuttajana yksilön sijasta.
– Nuorille puhutaan usein mahdollisuuksien sijaan realistisista vaihtoehdoista. Taustalla on yleensä olettamuksia keskivertosuomalaista heikoimmista resursseista, kuten kielitaidosta ja korostuneesta työllistymistarpeesta.
Soudon mukaan ohjaajien tulisi nostaa rohkeasti kissa pöydälle, mitä yhteiskunnan epätasa-arvoon tulee.
– Rasismista ja siitä, kuinka se rajoittaa nuorten koulutukseen ja työelämään liittyviä toiveita ja mahdollisuuksia, ei useinkaan nosteta puheeksi opinto-ohjaajien aloitteesta. Usein odotetaan, että nuori itse tuo aiheen esille, mutta se on paljon vaadittu, hän sanoo.
"Jos joku kyseenalaistaa minut, minä kyseenalaistan hänet." Noor Assad
Assad valmistui lukiosta kolme vuotta sitten. Paineet jatkokoulutukseen pääsemiseksi olivat kovat, joten lepääminen ennen pääsykokeita ei tullut kysymykseen. Todellinen uupumus oli nurkan takana.
– Tuolloin ensimmäisen hakukerran aikaan olin vain niin täynnä itseni kyseenalaistamista, hän kertoo.
Ensin tähtäimenä oli Helsingin yliopiston lääketieteellinen. Lukion opinto-ohjaajalle oli tarkoituksena lähettää kortti sisäänpääsyn jälkeen.
– Minulla oli suuri tarve todistaa minua kyseenalaistaneelle opolle, että minähän pääsen yliopistoon lukemaan lääketiedettä ja vieläpä ensimmäisellä hakukerralla, Assad sanoo.
"Ei ole normaalia kasvaa ympäristössä, jossa ympärillä olevat ihmiset pitävät huolen siitä, että tiedän varmasti, kuinka paljon eroan muista", Assad sanoo.Antti Haanpää / Yle
Postikorttia ei ole vielä lähetetty.
Välivuosia on nyt kertynyt parin vuoden verran, mutta tulevaisuuden suunta tuntuu edelleen oikealta.
Tällä hetkellä hän työskentelee osastonsihteerinä psykiatrian erikoissairaanhoidossa päästäkseen tutustumaan mahdolliseen erikoistumisvaihtoehtoon.
Jonain päivänä Assad haluaisi toimia Lääkärit ilman rajoja -järjestössä.
– Terveys on ihmisoikeus ja asia, jota joka ikinen elävä ihminen tarvitsee, vaikkei kaikilla olekaan siihen mahdollisuutta, Assad toteaa.
Helsingin hovioikeus kehottaa Itä-Uudenmaan käräjäoikeutta seuraamaan tuomarinsa käytöstä ja pyytää oikeudelta selvitystä ensi vuoden loppuun mennessä, hovioikeus tiedottaa.
Hovioikeuden kannanotosta selviää, että asianajajat, poliisi ja syyttäjät näkevät tuomarin käytöksessä ongelmia. Asianajajat kuvailevat käytöstä painostavaksi, epäasialliseksi, nöyryyttäväksi ja kyykyttämiseksi. Asianajajat ja syyttäjät pitävät tuomitsemislinjaa poikkeuksellisena ja arvostelevat tuomaria jopa puolueellisuudesta. Lausumissa kerrotaan muun muassa törkeästä ja asiattomasta käytöksestä ja papereiden heittelystä.
– Käyttäytymisen perusteella monessa asiassa asiamiesten päämiehille on syntynyt käsitys siitä, että tuomari ei ole puolueeton, sanotaan Asianajajaliiton selvityspyynnössä.
Myös syyttäjät pitävät tuomaria asenteellisena ja tämän käytöstä poikkeuksellisen huonona.
Itä-Uudenmaan käräjäoikeudessa vuodesta 2005 toiminut miestuomari sanoo hovioikeuden mukaan antamassaan selvityksessä, että hänellä on tapanaan keskittyessään kurtistaa otsaansa ja hän monista eri syistä työntää tuolia ja silloin tällöin myös tuskastuu istunnossa, kuten monet muutkin oikeuden puheenjohtajat.
Hän on myös todennut hovioikeuden mukaan tarjoutuneensa keskustelemaan syyttäjien kanssa asioista, kun hänen tietoonsa on tullut moitteita. Hovioikeuden asiakirjasta ei suoraan selviä, kiistääkö mies kaikki häneen kohdistetut väitteet.
STT ei tavoittanut tuomaria tiistaina kommentoimaan asiaa.
Käräjäoikeuden laamanni puolustaa tuomariaan
Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden laamanni Timo Heikkinen puolustaa hovioikeudelle alaistaan. Hänen mukaansa tuomari on yksi ahkerimmista tehokkaimmista ja oikeudellisesti osaavimmista tuomareista. Hänen mukaansa tuomarin käyttäytyminen on moitteetonta käräjäoikeuden sisällä, vaikkakin asiakkaat ovat antaneet tuomarin istuntosalitoiminnasta selvästi enemmän moitteita kuin muiden tuomareiden toiminnasta.
Ennakkoasenne saattaa johtua laamannin mukaan siitä, että tuomari perehtyy juttuihin etukäteispainotteisesti ja pyrkii tarvittaessa ohjaamaan juttua oikealle uralle, mikä saattaa näyttäytyä joillekin ennakkoasenteena.
– Tätä saattaa lisätä tuomarin käyttämä oikeustieteellinen kieli, kehonkieli ja äänensävy, laamanni on hovioikeuden mukaan sanonut.
2010-luvulla vanhempia on neuvottu opettamaan verkon ja somen turvataitoja lapsille, kun ekaluokka alkaa. Nyt yhä useamman lapsen päiväkotiura loppuu jo viisivuotiaana. Siirtyminen koulun ja sosiaalisen median vaikutuksen piiriin alkaa siis entistä aikaisemmin.
Esimerkiksi Tampereella kaikki kaupungin esikouluopetuksessa olevat lapset käyvät eskarinsa kouluissa.
Vaikka kuusivuotiaalla itsellään ei olisi puhelinta, koulun vanhemmilla lapsilla varmasti on.
– Mutta eivät ne ekaluokkalaisetkaan median turvataitoja tai somea vielä kunnolla hallitse. Voi syntyä tilanteita, joissa eskarilaiset näkevät puhelimilta sopimatonta sisältöä tuntematta edes somen perusasioita, Suvi Uski sanoo.
Hän on yksi Someturvan perustajista ja näkee työssään, millaista jälkeä sosiaalinen media jättää. Vuonna 2017 perustettu Someturva tarjoaa juridisia neuvoja ja psykologista ensiapua kaikenikäisille, jotka kaipaavat sosiaalisessa mediassa kohtaamiinsa ongelmiin apua.
Nuorimmat avunpyytäjät ovat seitsemänvuotiaita ekaluokkalaisia.
"Me kehumme lasta, kun hän oppii käyttämään Padia. Mutta me emme vielä edes tiedä, millaista jälkipyykkiä joudumme tulevaisuudessa somen jäljiltä pesemään", Suvi Uski toteaa.Pekka Tynell / Yle
Ei enää vain pornoa
Asiantuntijoiden mukaan yhä nuoremmilta lapsilta kiristetään seksuaalissävytteisiä kuvia ja heille lähetetään videoita, joita pienen mieli ei pysty käsittelemään.
– Aikuiset ovat lähetelleet hyvin pienille lapsille esimerkiksi videoita itsestään masturboimassa. Joissain lasten WhatsApp-ryhmissä on kiertänyt videoita, joissa tapetaan ihminen, Uski kertoo.
Hän korostaa, että kuka tahansa lapsi voi törmätä pornoon tai esimerkiksi pahoinpitelyvideoihin. Samalla luokalla tai koulussa on aina joku, jolla on puhelimessaan vähintään WhatsApp-sovellus.
– Kenenkään ei pitäisi joutua näkemään sellaista materiaalia, mutta vielä syvemmin se järkyttää, jos puhetta vaikeista tai vaarallisista somevideoista ei ole ollut ensinkään, Uski toteaa.
Uski neuvoo, että saman luokan lasten vanhempien kannattaisi yhdessä sopia pelisäännöistä. Kun kaikilla on samat säännöt siitä, milloin puhelin laitetaan pois, mitkä pelit tai sovellukset ovat ok, lapset eivät voi aina vedota siihen, että “munkin pitää saada, kun kaverikin saa”.
Mediakasvatuksen lisäksi seksuaalivalistusta pitäisi kouluissa antaa jo nykyistä paljon nuoremmille. Sari Sarani
Kiristetty voi päätyä PornHubiin
Someturvan juristi Jenny Rontu on käsitellyt tapauksia, joissa lapsilta ja nuorilta on ensin houkuteltu esimerkiksi WhatsAppin kautta kuvia.
Sitten kuvilla on kiristetty lisää materiaalia.
– Että jos et live-videossa tee niin tai näin, kuvat päätyvät verkkoon, pornosivustoille tai vanhemmille. Ja tilanne vain pahenee.
Rontu on Someturvan kaksivuotisen toiminnan aikana kohdannut tapauksia, joissa suomalaistyttöjen videoita on uhattu ladata esimerkiksi Suomessakin suositulle PornHub-pornosivustolle.
Someturvan tietojen mukaan nuorimmat uhkaillut ja kiristetyt ovat 12-vuotiaita.
Kyberrikollisuuteen erikoistunut keskusrikospoliisin rikosylikomisario Sari Sarani kertoo, että videokuvaa voi päätyä myös muille pornosivustoille kotimaassa tai maailmalla.
– Mediakasvatuksen lisäksi seksuaalivalistusta pitäisi kouluissa antaa jo nykyistä paljon nuoremmille. Muuten lapsi ei välttämättä edes tiedä, mitkä oman kehon rajat ovat, mikä on oikein ja väärin, Sarani toteaa.
Kun ennen pienet lapset tutkivat ja tutustuivat omaan kehoonsa fyysisesti, nyt medialaitteet ovat linkittyneet tähänkin.
Pelastakaa Lapset -järjestön asiantuntija Hanna-Leena Laitinen kertoo, että on jo päiväkotilapsia, joilla on joko oma puhelin tai vapaa pääsy esimerkiksi perheen tabletille.
Laitisen mukaan vanhempien pitäisi ymmärtää, että enää ei ole mitään erillistä digimaailmaa, vaan lasten elämässä some ja digilaitteet ovat aina arjessa ja sosiaalisessa kanssakäymisessä läsnä.
– Pikkutytöt ovat kuvanneet genitaalialueitaan iPadilla ja tutkineet kehoaan videon avulla. Tässä riskinä tietysti on, että materiaali leviää verkkoon, Laitinen kertoo.
"Pelkästään järjestöjen panos ei riitä"
Suomen vahva varhaiskasvatus- ja peruskoulujärjestelmä olisi luonnollinen paikka välittää laajasti vanhemmille tietoa.
Kuitenkin niin Pelastakaa Lapsien, keskusrikospoliisin kuin Someturvankin asiantuntijoiden mukaan mediakasvatuksen ja some-turvataitojen saanti vaihtelee alueellisesti ja voi olla täysin päiväkoti- ja koulukohtaista.
– Ei ole tarpeeksi aikaa, resursseja tai tietoa. Nyt digiturvataidoissa ja digitaalisen median käytössä tarvitaan ammattilaisten rakenteellista koulutusta, jotta lasten parissa toimivat ammattilaiset pystyvät tukemaan lapsia toimimaan turvallisesti verkossa. Pelkästään järjestöjen panos ei riitä, Pelastakaa Lapsien Laitinen toteaa.
Asiantuntijoiden mukaan sosiaalista mediaa tai verkkopelejä käyttävät Suomessa jo päiväkoti-ikäiset lapset. Tällä hetkellä etenkin nuoret viihtyvät vielä esimerkiksi Snapchatissa, mutta sometrendit tulevat ja menevät nopeasti.Yle
Vanhempainliiton toiminnanjohtaja Ulla Siimes korostaa, että vanhemmat janoavat nyt tietoa. Kun teknologia ja sovellukset kehittyvät vauhdilla, vanhemmat haluavat pysyä tahdissa.
– Koulujen ja vanhempainyhdistysten järjestämät somevanhempainillat ovat aina täynnä. Tässä tarvitaan toimivaa yhteistyötä vanhempien, järjestöjen ja opetuksen ammattilaisten kesken, Siimes toteaa.
Siimes kehottaa vanhempia pyytämään päiväkodeista ja kouluista tietoa ja yhteistä keskustelua. Kun yksi nostaa aiheen esiin, idea voi saada tuulta alleen ja nousta esimerkiksi vanhempainiltojen puheenaiheeksi.
– Vanhemmissa on monen eri sukupolven edustajia ja eri tasoisia somen käyttäjiä. Minun lapsuudessani oli namusetiä tai itsensäpaljastajia, ei someahdistelijoita. Verkon tuomia puolia voi olla vaikea tunnistaa ja ymmärtää, Siimes sanoo.
Puhelinnumero riittää
Yle uutisoi keväällä, miten pedofiilit etsivät pieniä lapsia suosituilta pelialuistoilta, kuten Fortnitesta ja Minecraftista. Someturvan Suvi Uski muistuttaa, että verkossa lapsia eivät enää etsi vain pedofiilit, vaan myös aikuiset, jotka haluavat hyötyä lapsista rahallisesti. Alastomuutta sisältävillä ja seksuaalissävytteisillä kuvilla ja videoilla käydään nyt kauppaa myös Suomesta käsin.
Pelastakaa Lapset -järjestön Laitinen kertoo, että pienten lasten on vaikea ylipäätään hahmottaa, että esimerkiksi turvallisen tuntuisessa WhatsAppissa tai muissa palveluissa viestejä voi lähettää myös vieras aikuinen.
Aika moni vanhempikin mieltää WhatsAppin yhä turvalliseksi ja käteväksi perheen viestintäkanavaksi.
Kyberrikollisuuteen erikoistunut rikosylikomisario Sari Sarani sanoo, että vain pieni osa tapauksista, joissa lapsia tai nuoria houkutellaan seksiin netissä, tulee muiden tietoon.Katriina Laine / Yle
Rikosylikomisario Sarani korostaa, että riskejä on kaikilla somealustoilla. Ja vaikka itsellä ei olisi yhtäkään sovellusta, oma puhelinnumero on aina jollain toisella tallessa.
– Kun yhteystietoluetteloita saadaan varastettua tai vuodetaan, oma puhelinnumero voi päätyä rikollisiin käsiin. Siksi näistä asioista täytyy tietää ja puhua enemmän, jotta asiat eivät tule täysin yllätyksenä ja tuntemattomina vastaan.
Somekiusaaminen jää usein piiloon
Sosiaalisen median käytön kasvu on lisännyt myös verkossa tapahtuvaa kiusaamista. Someturvan Suvi Uskin mukaan kiusaaminen verkossa voi olla julmempaa kuin niin sanotusti perinteinen kiusaaminen.
– Sitä ei pääse pakoon, se seuraa kaikkialle eikä verkko unohda, Uski sanoo.
Koululaiset ovat esimerkiksi repineet vessan oven auki ja kuvanneet kiusattua lasta vessanpöntöllä ja sitten jakaneet videon someen.
Lapset ovat tehneet kiusattujen kuvista myös meemejä tai yhdistäneet kuviin pornografisia elementtejä ja jakaneet niitä eteenpäin.
Mitä kiusallisempaa materiaalia, sen paremmin se verkossa etenee ja pysyy. Jenny Rontu
Someryhmistä voidaan myös jättää ulkopuolelle, tai niiden keskusteluissa herjataan yhtä.
Someturvan juristi Jenny Rontu on käynyt läpi lasten kertomia tapauksia, joissa alastonkuvat ovat lähteneet leviämään ympäri koulun someryhmiä, mutta myös siitä eteenpäin verkkoon.
Rontu muistuttaa, että ihastukset, omaan kehoon tutustuminen ja seksuaalinen herääminen kuuluvat lapsuuteen.
– Minullakin oli ala-asteella eka poikakaveri, kuten monella muulla, se ei ole uutta. Digiaika vain on muuttanut lapsuuden ihastumisiakin ja se voi näkyä tavoilla, joita lapsi ei osaa ennakoida, Rontu sanoo.
Someturvasta apua hakeneet 8–10-vuotiaat lapset ovat kertoneet lähettäneensä tyttö- tai poikakaverille alastonkuvia.
Näissä tapauksissa lapset ovat ottaneet kuvan esimerkiksi pepustaan pikkarit päällä tai kuvanneet itseään koskettelemassa kehoaan.
Kun kimpassa olo sitten on loppunut, kuvat ovat päätyneet kiusantekona yleiseen someen.
– Ja mitä hirveämpää tai kiusallisempaa materiaalia, sen paremmin se verkossa etenee ja pysyy, Rontu toteaa.
Uutisointi lisää uskallusta kertoa
Oulun seksuaalirikosvyyhti paljastui vuosi sitten. Samalla Someturvalle lasten itsensä ilmoittamat seksuaalirikosten määrät nousivat yli 50 prosentilla.
Marras–joulukuun aikana ilmoituksia tuli yli sata, kun siihen mennessä samana vuonna ilmoituksia oli ehtinyt tulla noin 50.
– Ihmeteltiin, kun meidän tiimimme oli vähän alakuloisen oloinen. Huomattiin, että yhtäkkiä meillekin alkoi tulvia näitä tapauksia. Oulun tapausten uutisointi sai lapset kertomaan niistä, Suvi Uski kertoo.
Lapset ja nuoret eivät aina edes tiedosta, että rikosta on tapahtunut, että lapsi on uhri, ei koskaan syyllinen.
– Tästä syystä asioista pitäisi puhua. Niin mediassa, kouluissa kuin kotonakin.
Someturvalle ilmoitetuissa tapauksissa, joissa alaikäisen seksuaalista itsemääräämistä on loukattu, 85 prosenttia lapsista ja nuorista on kertonut vahingoittaneensa itseään esimerkiksi viiltelemällä tai harkinneensa itsemurhaa.
Someturvan tilaston mukaan nuorimmat heistä ovat 13-vuotiaita lapsia.
– Eli jo alastonkuvien levittely koulun somessa voi ajaa lapset vahingoittamaan itseään. Usein verkkokiusaaminen myös jää piiloon. Tähän auttaa vain jatkuva keskustelu ja luottamuksen vaaliminen kotona, Uski toteaa.
Suomen merkittävimmän vuosittaisen journalismin alan tunnustuksen Suuren Journalistipalkinnon jakavat jatkossa suomalaiset mediatoimijat. Palkintoa on jakanut vuodesta 2001 lähtien ruotsalainen mediakonserni Bonnier. Asiasta kertoi Päätoimittajien yhdistys PTY.
Bonnier luovuttaa nyt palkinnon oikeudet Päätoimittajien yhdistykselle, jonka kumppaneina palkinnon jatkossa jakavat ja rahoittavat Alma Media, Sanoma, Yle, MTV, Keskisuomalainen, Otavamedia, A-lehdet, Kaleva, TS-Yhtymä ja KSF Media.
Osapuolet ovat tehneet palkinnosta kolmivuotisen sopimuksen, joka alkaa ensi vuonna.
Ensi maaliskuussa järjestettävän palkintogaalan järjestää ja televisioi MTV. Sekä Gaalan järjestämisvuoro että palkintolautakunnan puheenjohtajuus kiertävät jatkossa mediatalojen kesken.
Palkintokategoriat ovat jatkossa: vuoden journalisti, vuoden juttu, vuoden journalistinen teko ja vuoden journalistinen pomo. Jokaisen neljän palkinnon arvo on saajalleen 7 500 euroa.
Ylen toimittajista muun muassa Tom Kankkonen ja Olli Seuri on aiemmin valittu Vuoden journalisteiksi ja Jessikka Aro on saanut Vuoden juttu -palkinnon.
Junaliikenne on toistaiseksi keskeytynyt Tampereen ja Parkanon välillä ratavaurion vuoksi, kertoo VR.
Se pyytää matkustajia varautumaan viivästyksiin, ja alkaa korvata junaliikennettä bussikuljetuksilla Tampereen ja Parkanon välillä.
Rataliikennekeskus kertoo, että junaliikenne on keskeytynyt tarkalleen Ylöjärvellä, missä tavaraliikenteen vaihtotyössä tapahtui vaurio. Korjausarvioita ei ole tällä hetkellä, kerrotaan keskuksesta.
Villasarvikuono, jättiläishirvi, luolakarhu, sapelihammaskissat... Kun viimeisin jääkausi väistyi ja ilmasto alkoi muuttua, se tiesi sukupuuttoaaltoa suurille nisäkäslajeille. Pitkään luultiin, että tuo aalto pyyhkäisi myös villamammutit maapallolta.
Jääkaudella mammutteja oli ollut pohjoisella pallonpuoliskolla paljon, Espanjasta Alaskaan. Kun olot niukkenivat, mammutit vähenivät ja populaatiot pirstoutuivat, mutta sukupuuttoon mammutit eivät sittenkään kuolleet.
Helppoa ei kyllä ollut niilläkään. Euraasian ja Pohjois-Amerikan kylmän ilmanalan ruohoarojen kadotessa syötävää oli etsittävä yhä pohjoisempaa, jossa olosuhteet säilyivät pisimpään mammuteille otollisina.
Vähitellen lajille olisi epäilemättä koittanut loppu, elleivät jotkin mammutit olisi löytäneet Siperian pohjoisimmalta reunalta turvapaikkaa.
Elämä jatkui meren saartamana
Villamammuttien viimeiset asuinsijat olivat Koillis-Siperian rannikolla Wrangelinsaarella. Siellä elämä jatkui eristyksissä kauan sen jälkeen, kun mantereelle jääneet sukulaiset olivat kuolleet.
Saaren populaatio oli hengissä vielä neljä tuhatta vuotta sitten, seitsemisen tuhatta vuotta kauemmin kuin mantereen mammuttilaumat.
Uimalla saarelle ei sentään ollut päädytty.
– Wrangelinsaari oli kiinni mantereessa vielä silloin kymmenen tuhatta vuotta sitten. Ne asuivat siellä, kun merenpinta alkoi nousta ja saari pikku hiljaa irtosi mantereesta, kuvailee Helsingin yliopiston luonnontieteellisen keskusmuseon intendentti Laura Arppe.
Baltiansaksalaisen tutkimusmatkailijan Ferdinand von Wrangelin mukaan nimetty noin 7 600 nelikilometrin laajuinen Wrangelinsaari sijaitsee Pohjoisessa jäämeressä 140 kilometrin päässä Koillis-Siperian rannikosta. Luonnoltaan hyvin monimuotoinen saari on Unescon maailmanperintökohde.
Arppen johtamassa tutkimuksessa ryhdyttiin selvittämään mammuttien sukupuuton viimeistä lukua. Miksi ne lopulta kuolivat myös Wrangelinsaarelta?
Neljän vuosituhannen takaisista elinolosuhteista ei ollut löytynyt aiemmissa tutkimuksissa muutosta, jonka takia mammutit olisivat alkaneet voida huonosti.
– Elintila supistui aluksi edelleen mutta saavutti ihan stabiilin koon kahdeksan tuhatta vuotta sitten, ja saaren kasvillisuuden tutkimuksissa on todettu, että siinäkin suurimmat muutokset tapahtuivat jo holoseenikauden alussa, Arppe kertoo.
Holoseenikausi, geologinen aikakausi, jota elämme edelleen, alkoi jääkauden jälkeen.
Ainutlaatuinen aineisto ansaitsi tarkan tutkimuksen
Wrangelinsaaren mammuttien katoamista selvittämässä oli Helsingin yliopiston lisäksi tutkijoita myös saksalaisista Tübingenin yliopistoista ja Senckenberg-keskuksesta sekä Venäjän tiedeakatemiasta.
– Wrangelinsaari tiedetään viimeiseksi paikaksi, jossa mammutit olivat elossa. Ihan jo se, että meillä oli käsissä ainutlaatuinen aineisto, tietysti motivoi meitä tutkimaan sen mahdollisimman hyvin, Arppe perustelee.
Wrangelista löytyneiden hampaiden ja luiden vertailuaineistot ovat Pohjois-Siperian mantereelta, Alaskasta ja Yukonista, vanhin 40 000 vuoden takaa, nuorin Alaskan St Paulin saarelta. Sieltä mammutit hävisivät 5 600 vuotta sitten.
Tämä Wrangelinsaaren jokirannasta löytynyt poskihammas oli joitakin tuhansia vuosia sitten mammutin suussa. Juha Karhu
Laura Arppen tutkimusalalla on pitkä nimi: stabiili-isotooppipaleoklimatologia. Se tarkoittaa muinaisten olosuhteiden tutkimista alkuaineiden stabiili-isotoopeista. Tutkimus perustuu kemiallisiin merkkeihin, joista ympäristö- ja ilmasto-oloista jää kudoksiin.
Tutkimuksen hypoteesi oli, että mammuttien hampaiden ja luiden hiilen, typen ja rikin isotooppianalyysit kertoisivat Wrangelinsaaren ilmastonmuutoksesta ja mammuttien ekologisen lokeron asteittaisesta kutistumisesta, samalla tavoin kuin mantereella vaikka paljon myöhemmin.
– Etenkin hiilen ja typen perusteella voidaan tehdä johtopäätöksiä elinympäristöstä ja nimenomaan sen ravintokäytöstä, Arppe selittää.
Ruokavalio yllätti normaaliudellaan
Tutkijoiden olettamus oli, että Wrangelin mammuttien ruokavaliossa näkyisi suuri ero siihen, mitä jääkaudella kukoistanut mammuttikanta oli nostellut kärsällään suuhunsa Siperiassa ja Alaskassa.
Tulokset osoittivat toista.
– Se oli oikeastaan se yllättävä tieto. Wrangelinsaaren mammutit eivät eronneet isotooppikoostumusten perusteella ravinnoltaan millään tavalla jääkautisista esi-isistään. Ne olivat ihan loppuun asti täysin verrattavissa Siperian jääkautisiin mammutteihin.
Siitä päätellen ilmeisin selitys ei ollut oikea: sukupuuton syynä ei ollut se, että Wrangelin mammuteilta olisi loppunut sopiva ruoka tai se olisi muuttunut huonoravinteiseksi.
Isotoopit kertoivat vain pitkistä muutoksista
Onko arvoitus siis edelleen ratkaisematta? Tavallaan, Arppe myöntää.
– Luihin taltioituvat isotooppikoostumukset ovat luonteeltaan sellaisia, että ne heijastavat hyvin pitkän aikavälin elintapoja, hän selittää.
Mutta sekin, että mitään ei löytynyt, sisältää vastauksen tai ainakin vahvan viitteen siitä.
– Sen perusteella, että emme nähneet suurta muutosta, ehdotimme lopulliseksi sukupuuton syyksi jotakin kohtalaisen äkillistä tapahtumaa, josta ei jää jälkeä näillä menetelmillä tutkittavaksi.
Äskettäinen esimerkki sellaisesta on Huippuvuorilta: sieltä löytyi viime talven jäljiltä 200 peuraa, jotka olivat kuolleet, koska eivät pystyneet kaivamaan ruokaa talvisen rankkasateen jäädyttämästä hangesta.
Mutaatio haittasi rasvavarastojen käyttöä
Wrangelinsaaren mammuttipopulaatio oli eristyneisyyden vuoksi väistämättä sisäsiittoinen. Se ehkä haittasi niiden selviytymiskuntoa äkillisessä tukalassa tilanteessa.
Merkitystä saattoi olla myös jääkauden siperialaismammuttien ja Wrangelin mammuttien erolla, jonka tutkijat havaitsivat ravinnon rasvoista ja hiilihydraateista kertovan karbonaattihiilen koostumuksessa.
Siperian mammutit käyttivät muhkeaan ruumiiseensa varastoituneita rasvoja selvitäkseen jääkauden ankarissa pakkasissa. Holoseenikauden lämpimissä ilmasto-oloissa eläneillä Wrangelin saarimammuteilla ei ollut vastaavaan tarvetta, tutkijat päättelevät.
DNA-tutkimukset ovat aiemmin osoittaneet, että Wrangelin mammuteilla oli rasva-ainevaihduntaan vaikuttanut mutaatio.
Tämä Siperiasta löytynyt täydellinen mammutin luuranko oli myytävänä huutokaupassa Hongkongissa viime keväänä.Jerome Favre / EPA
Hampaiden kasvukerroksissa voi olla vastauksia
Perin äkillisistä loppua olisi tiennyt sellainen luonnonmullistus, joka teki selvää dinosauruksista 66 miljoonaa vuotta sitten. Entäpä jos mammutitkin menehtyivät avaruudesta pudonneen asteroidin takia?
Laura Arppe hymyilee.
– Näihin isotooppikoostumuksiin ei olisi jäänyt siitä jälkeä. Näillä datoilla emme sinänsä pysty sulkemaan pois sitä mahdollisuutta.
Ei hän toki usko, että syypää olisi ollut avaruuden murikka. Eiköhän syy löydy muualta, ehkä uusilla isotooppitutkimuksilla.
– Mahdollisuuksia kyllä on. Näytteet vain pitää ottaa eri tavalla.
Villamammuttien syöksyhampaat kasvavat vähän samalla tavoin kuin puut, joihin muodostuu vuosittaisia lustoja, Arppe selittää.
– Jos näytteiden otto osataan kohdistaa sillä tavalla, että niitä saadaan yksittäisistä kasvukerrostumista, niin saatettaisiin päästä käsiksi jopa hyvinkin lyhytaikaisiin tapahtumiin ja ehkä ratkaista se, mitä mammuteille lopullisesti tapahtui.
Loppuiko puhdas vesi?
Yksi hypoteesi mammuttien kuolinsyyksi voisi olla jano. Wrangelinsaaren jokivesien kemiallisen koostumuksen on havaittu muuttuvan aika ajoin eläinten kannalta hyvin vaikeaksi, Arppe kertoo.
– Vesiin vapautuu saaren kallioperästä todella korkeita pitoisuuksia suoloja ja esimerkiksi raskasmetalleja, jotka ovat myrkyllisiä. Voisi ajatella, että jos rapautuminen kiihtyy, niin myrkyllisiä elementtejä saattaa vapautua vielä enemmän.
Isotooppitutkimuksissa saatiin sitä tukevia tuloksia.
– Näimme rikin ja strontiumin isotooppikoostumuksissa viitteitä siitä, että rapautuminen olisi kiihtynyt keskiholoseenin aikaan eli niillä ajoilla, kun mammutit alkoivat voida huonosti. On hyvin mahdollista, että Wrangelin mammuttien juomavesivaranto saastui aika ajoin juomakelvottomaksi.
Intendentti Laura Arppe ja yksi Helsingin yliopiston luonnontieteellisen museon mammuteista. Ne ovat kooltaan ja ulkonäöltään tarkkoja kopioita jääkauden jättiläisistä. Ville Tapio / Yle
Mahtoiko saastuminen yltyä aikoinaan niin pahaksi, että siitä koitui suoranainen joukkomyrkytys ja -kuolema? Siihen Arppella ei ole vastausta.
– Emme voi sanoa tämänhetkisen datamme perusteella, josko vaikka koko populaatio olisi kuollut kerralla. Siihen vaadittaisiin ihan erilainen tutkimus.
Sellainen onkin suunnitteilla. Tarkoituksena on etsiä, onko syöksyhammasnäytteissä jälkiä erittäin korkeista pitoisuuksista esimerkiksi juuri raskasmetalleista, Arppe kertoo.
"Neandertalilaiset tarvitsivat mammutteja"
Villamammutti oli sukulaisensa afrikannorsun kokoluokkaa eli jopa kuusitonninen jössikkä. Lihaa oli niin paljon, että varhaisten eurooppalaisten kannatti saalistaa mammutteja, vaikka vaaran on täytynyt olla valtava kivikautisten aseiden käyttelijöille.
Neandertalilaisten olemassaolo oli suorastaan riippuvainen mammutinlihasta saaduista kaloreista, sanoi israelilaisen Tel Avivin yliopiston professori Ran Barkai viime keväänä Human Biology -lehdessä julkaistun tutkimuksen yhteydessä.
Varsinaisesti tutkimus käsitteli neandertalilaisten ja mammuttien kykyä sopeutua kylmään. Tutkimuksessa esitettiin, että niillä oli geneettisesti samankaltainen kylmänsietokyky.
Suomesta on löydetty kymmenen mammutinjäännettä: hampaita, syöksyhampaan palanen, kaksi olkaluuta sekä reisi-, kylki- ja uusimpana kyynärluu. Se löytyi Vuosaaren satamaa ruopattaessa vuonna 2005.
Nykyihmisten roolia mammuttien sukupuutossa on pohdittu paljon.
Yhdysvaltalaisen New Mexicon yliopiston paleobiologi Felisa Smith tuli viimevuotisessa tutkimuksessaan siihen tulokseen, että minne ihminen on ilmestynyt, siellä isojen nisäkkäiden sukupuutot ovat aina yltyneet, niin menneisyydessä kuin nytkin.
Ihminen metsästi suurnisäkkäitä ja kilpaili niiden kanssa riistasta, ihmisen mukana tuli koira, joka auttoi metsästyksessä, ihminen poltti elinympäristöjä, ja vaikutukset ruokkivat toisiaan, Smith perusteli Science-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa.
Laura Arppe pitää mammuttien katoamisessa uskottavimpana "hybriditeoriaa", kuten hän muotoilee.
– Ympäristön ja ilmaston muutokset olivat avainroolissa siinä, että villamammutti ajautui ahtaalle ja populaatiokoot kutistuivat pieniksi. Siinä vaiheessa ihmisen metsästysvaikutus on voinut olla ihan ratkaiseva.
Mahtoiko ihminen olla jopa se äkkitekijä, jota tutkijat etsivät selitykseksi Wrangelin mammuttien sukupuutolle?
Tutkijat sanovat, että siitä on jokseenkin mahdoton saada todisteita. Nuorimmat mammuttilöydöt ovat kuitenkin vain joitakin satoja vuosia vanhempia kuin saarelta toistaiseksi löydetyt varhaisimmat arkeologiset todisteet ihmisistä.
Noin 13 000 vuotta sitten joku taiteili mammutin Rouffignacin luolan seinään nykyisessä Ranskassa. Rex Features / AOP
Geneetikot tavoittelevat mammutin kloonaamista
Viime vuosina useat tutkijaryhmät ovat ilmoittaneet aikovansa herättää jääkauden ikonin uudelleen henkiin. Kloonaushankkeita on muun muassa Venäjällä ja Kiinassa. Nimekkäin on yhdysvaltalaisen Harvardin yliopiston Revive & Restore -projekti.
Sitä johtava professori George Church aikoo luoda Siperian ikiroudassa säilyneen mammuttien DNA:n ja aasiannorsunaaraiden avulla "norsun, jolla on mammutin piirteitä", etenkin kylmänsietokykyä.
Tulevaisuudenkuvissaan hän näkee uuden ajan mammuttilaumoja vaeltamassa villamammuttien muinaisilla valta-alueilla Siperiassa.
Laura Arppe ei näistä projekteista innostu. Mammuteilla oli aikansa ja paikkansa, oma sosiaalinen rakenteensa ja elämässään varmasti paljon sellaista, mitä me emme ymmärrä, hän sanoo.
– Tiedän, että Siperiaan on rakennettu Ice Age -tyyppistä puistoa, jossa on säästetty suuria avoimia alueita isojen kasvinsyöjäeläinten palauttamiselle. Mutta vaikka tilaa löytyisi, en usko, että mammutteja pystyttäisiin palauttamaan oikeasti olosuhteisiin, joissa ne olisivat tyytyväisiä.
Sulava ikirouta luovuttaa yhä uusia mammuttilöytöjä
Kävipä mammutinpalautushankkeille miten tahansa, aidosti akuutti mammuttikysymys ovat löydöt, joita Siperian ikiroudasta paljastuu yhä enemmän ilmastonmuutoksen edetessä.
Ehditäänkö ne saada talteen, ja kenen käsiin ne päätyvät?
– Tietysti löytöjen soisi päätyvän tieteelliseen tutkimukseen ja museoihin ihmisten nähtäville sen sijaan, että ne myydään yksityisille omistajille ja pajoihin, joissa syöksyhampaista työstetään koriste-esineitä. Ne ovat tieteelle täysin menetettyjä, sanoo Laura Arppe.
Mammutinluiden kaivaminen omaksi hyödyksi on Venäjällä valtaosin laitonta. Kaupan torppaamiseksi ei kuitenkaan ole norsunluukaupan kiellon kaltaista kansainvälistä sopimusta . Syöksyhammasparin löytäjä ja myyjä voi rikastua kymmenillä tuhansilla euroilla.
Halsua on kiristämässä kunnallisveronsa Suomen ennätyslukemiin.
Pienen keskipohjalaisen Halsuan kunnanhallitus esittää valtuustolle peräti puolentoista prosenttiyksikön korotusta tuloveroon. Veroäyri nousisi näin 23,5 prosenttiin, mikä on prosenttiyksikön enemmän kuin tänä vuonna eniten verottavissa kunnissa. Tänä vuonna kireintä, 22,5 prosentin, tuloveroa perivät Haapajärvi, Honkajoki, Jämijärvi, Reisjärvi ja Teuva.
Kunta laskee, että noin 29 000 euroa vuodessa tienaavalle kuntalaiselle korotus on noin 30 euroa kuukaudessa. Pienituloisimmille eläkeläisille korotuksella ei juurikaan ole kunnan mukaan vaikutustaeläketulovähennyksen takia.
– Vuosien mittaan kertynyt tuloveron korotuspaine konkretisoituu nyt ja vuonna 2020 erityisesti sote-menojen voimakkaan kasvun seurauksena. Samalla kunnan muussa toiminnassa on tarve varautua palkkamenojen kasvuun yleisten kunta-alan palkkaneuvottelujen seurauksena. Hallituksen lähtökohtana on ollut, että nykyinen palvelutaso pystytään säilyttämään, perustelee ehdotustaan kunnanjohtaja Jari Penttilä.
Tuloveroprosentin nostolla talousarvioesitys ei jää alijäämäiseksi. Halsua aikoo muun muassa jatkaa alle 5-vuotiaiden maksutonta päivähoitoa.
Sote-menoja pyritään hillitsemään ennaltaehkäisevästi tarjoamalla maksutonta ohjattua ryhmämuotoista kuntosalitoimintaa ikäihmisille toimintakyvyn ja liikunta-aktiivisuuden lisäämiseksi.
Kunnilla suuret paineet useiden prosenttiyksikköjen veronkorotuksiin
Halsuan kunnanhallituksen puheenjohtaja Timo Pärkkä sanoo, että lopulta Halsuan omilla toimilla ei aitoihin säästöihin päästä. Sopeuttamisvara kohdistuu Halsuan osalta ainoastaan kuntayhtymä Soiten toteuttamiin sote-palveluihin.
Laajemmassa mittakaavassa hän sanoo muidenkin pienien kuntien ahdingon syvenevän.
– Kuntien talous on siinä tilanteessa, että hallituksen kuntatalousohjelman perusteella paine nousee alle 6 000 asukkaan kunnissa vuoteen 2023 mennessä noin 5,5 prosenttiyksikön veroprosentin nostoon. Kaikkiaan 187 kunnassa nostopaine on yli 3 prosenttiyksikköä vuoteen 2023 mennessä, sanoo Pärkkä.
Halsua odottaa taloutensa kohenevan reilusti, mikäli suunnitelmat tuulivoimaloiden rakentamisesta kunnan alueelle etenevät lähivuosina. Ensi kevääksi valmistuu kaava, joka mahdollistaisi 60 tuulivoimalan pystyttämisen.
Halsualla toivotaan, että ruotsalaisen OX2-yhtiön ajaman tuulivoimapuiston rakentaminen alkaisi jo vuonna 2021. Kunta laskee saavansa tuulivoimaloista yli miljoona euroa kiinteistöveroja vuodessa. 1,5 prosentin ansiotuloverotuksen lasketaan tuovan kunnan kassaan 200 000 euroa.
Hoitotyöntekijöillä on vaikeuksia pitää ruokataukoja.
Terveys- ja sosiaalialan ammattijärjestö Tehyn tekemässä kyselyssä lähes kaikki pääluottamusmiehet ilmoittavat, että taukoja jää pitämättä etenkin päivystys- ja leikkaustehtävissä. Ongelmia on myös vuodeosastoilla, kotihoidossa ja palvelutaloissa.
Ruokatauko jää usein pitämättä siksi, että potilaat ovat tärkeysjärjestyksessä ykkössijalla.
Ongelma on hyvin yleinen koko maassa niin sosiaali- kuin terveyssektorilla kunnissa, kuntayhtymissä ja yliopistosairaaloissa, kertoo Tehyn edunvalvonta-asiantuntija Maija Wilskman. Vain pieni osa vastaajista ilmoittaa, että ruokatauot saadaan aina pidettyä.
Useissa kunnissa, muun muassa Hämeenlinnassa, Tampereella ja Turussa, kaupunkien potilastyötä päivävuoroissa tekevät hoitajat ovat yleistyöajassa.
Yleistyöaikaan kuuluu puolen tunnin ruokatunti työntekijän omalla ajalla. Samalla se pidentää työpäivää. Järjestely hiertää hoitajia, sillä työtehtävistä irrottautuminen voi olla hankalaa.
Hämeenlinnassa kirjelmöity kaupungille
Hämeenlinnalainen sairaanhoitaja Henna Miettinen on yksi heistä, joilla ruokatunti jää lähes päivittäin pitämättä.
– Työmiehet voivat laittaa lapion hiekkaan, mutta me emme voi tehdä niin. Kyllä meidän täytyy hoitaa potilaan asia ensin kuntoon ja sitten vasta lähteä syömään.
Hämeenlinnassa terveydenhuollon hoitohenkilöstö on laajalla rintamalla kirjelmöinyt kaupungille halusta päästä eroon erillisestä ruokatunnista. Tänä vuonna kaupungille on toimitettu kaksi kirjelmää.
– Viesti on edelleen se, että me haluamme ruokailla joustavasti työn ohessa niin kuin se oli aiemmin, toteaa Henna Miettinen.
Tehy-lehden mukaan useat kuntatyönantajat ryhtyivät vuoden 2015 jaksotyöuudistuksen yhteydessä siirtämään työntekijöitä jaksotyöajasta yleistyöaikaan.
Hämeenlinnalainen sairaanhoitaja Henna Miettinen haluaa ruokatauon sisältyvän työaikaan.Timo Leponiemi / Yle
Hämeenlinnassa hoitohenkilökunta katsoo ruokataukoihin liittyvien ongelmien heikentävän asiakkaiden palvelua ja työhyvinvointia
– Työpäivän keskeyttäminen erillisellä ruokatunnilla haittaa moniammatillista työskentelyä. Osa potilastyötä tekevistä työntekijöistä, esimerkiksi lääkärit, ruokailevat joustavasti työajalla. Jos hoitaja poistuu ruokatunnilleen, yhteistyö kärsii, Miettinen sanoo.
Valtakunnallisesta linjasta ei poiketa
Hämeenlinnan henkilöstö- ja hallintojohtaja Anne Iijalainen vetoaa työaikajärjestelyissä valtakunnalliseen sopimukseen.
– Kun taustalla on kunnallinen ja yleinen virka- ja työehtosopimus, me ei voida niistä asioista poiketa.
Ruokailujärjestelyt voivat nousta esille kevään työehtosopimusneuvotteluissa.
– Jos valtakunnallisella tasolla päästään asiasta yhteisymmärrykseen ja se kirjataan sopimuskirjaan, me tietenkin teemme muutoksen meilläkin. Muutosta pitää siis odottaa vähintään kevääseen saakka, sanoo Iijalainen.
Lahdessa löydettiin kompromissi
Lahdessakin päivävuoroja tekevä hoitohenkilökunta on yleistyöajassa. Runsaan vuoden kestäneiden neuvotteluiden jälkeen ruokataukoasia ratkesi viime vuonna työntekijöiden toivomalla tavalla (Etelä-Suomen Sanomat).
– Lahdessa noudatetaan yleistyöaikaa, mutta ruokailu tapahtuu edelleen joustavasti työajalla, iloitsee Lahden kaupungin pääluottamusmies, Tehyn Päivi Manninen.
Turussa kaupunki haastettiin hiljattain käräjille työsopimusrikkomuksesta. Työntekijäpuoli katsoo työnantajan päättäneen yksipuolisesti yleistyöaikaan siirtymisestä. Päätöstä asiaan odotellaan marraskuun lopulla.
Turun yliopistollisen keskussairaalan työntekijöitä ollaan siirtämässä yleistyöaikaan paraikaa, mutta työntekijät ovat jarrutelleet siirtoa.
Vihreät lakkauttavat puoluelehtenä toimivan Vihreän Langan rahoittamisen. Koska puolue on lehden suurin rahoittaja, päätös johtaa koko lehden lakkauttamiseen. Viimeinen numero julkaistaan joulukuussa.
Vihreiden puoluesihteeri Veli Liikanen perustelee asiaa tiedotteessa siten, ettei puoluelehti pysty tavoittamaan alati suuremmasta vihreistä kiinnostuneesta joukosta kuin pienen osan. Levikin kasvattaminen ei ole onnistunut, vaikka rahoitusta on jaettu 450 000 euroa vuosittain.
– Tänä päivänä yhä useampi Vihreiden kannattaja seuraa ja käy poliittista keskustelua sosiaalisen median kanavissa. Haluamme palvella heitä paremmalla läsnäololla, uusilla osallistumismahdollisuuksilla ja ajantasaisella tiedolla Vihreiden politiikasta, Liikanen sanoo tiedotteessa.
Rahoittaminen loppuu nykyisen sopimuskauden päättyessä eli vuodenvaihteessa.
Vihreän Langan päätoimittaja on Riikka Suominen. Hän harmittelee asiaa lehden verkkosivuilla ja Twitterissä ja näkee nykyisen kehityksen uhkaavana demokratialle.
– Kun toimittajia irtisanotaan, silmiä ja korvia on vähemmän. Sen sijaan kuiskailevia suita on nykyään entistä enemmän. Viestinnästä on tullut yhä tärkeämpi osa liiketoimintaa ja politiikkaa, Suominen kirjoittaa Vihreässä Langassa.
Oulun poliisilaitos on saanut kehotuksen kiinnittää huomiota lapsien tekemiksi epäiltyjen ja lapsiin kohdistuneiden rikosten esitutkintojen kestoon. Lain mukaan esitutkinnat on toimitettava kiireellisesti epäillyissä rikoksissa, joissa osallisina on alle 15-vuotiaita.
Kehotuksen on tehnyt eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen kanteluratkaisussaan. Kantelut liittyvät kahteen tapaukseen, joista ensimmäisessä sekä epäilty että asianomistaja olivat 14-vuotiaita, toisessa tapauksessa kouluavustajaa epäiltiin 8-vuotiaan lapsen pahoinpitelystä.
Ensimmäisessä tapauksessa asianomistajaa kuulusteltiin yhdeksän kuukautta epäillyn rikoksen jälkeen, epäiltyä tekijää puolitoista vuotta rikosilmoituksen tekemisestä. Toisessa tapauksessa esitutkinta kesti yli kaksi vuotta.
Oikeusasiamiehen mukaan kumpikaan esitutkinnoista ei ollut laaja tai vaikea selvittää. Viipymiset johtuivat oikeusasiamiehen mukaan Oulun poliisilaitoksen erittäin vaikeasta työtilanteesta, joka ilmeni oikeusasiamiehelle tarkastuksen yhteydessä keväällä 2019.
Esittelijäneuvos Juha Haapamäki kertoo, että vastaavia kehotuksia joudutaan silloin tällöin antamaan, ei kuitenkaan kovin usein. Haapamäki toteaa, että poliisi joutuu priorisoimaan toimintaansa, jonka vuoksi näitä tilanteita syntyy.
– Oulun poliisilaitos on ryhtynyt korjaaviin toimenpiteisiin ja on lisännyt henkilöstöä tutkinnan puolelle.
Oulun poliisista rikosylikomisario ja rikostorjuntasektorin johtaja Janne Koskela kertoo, että Oulun poliisilaitoksen alueella isoimmat vaikeudet esitutkinta-ajoissa ovat olleet juuri Oulun alueella. Hänen mukaansa kannellut tapaukset ovat tapahtuneet vuosina 2016 ja 2017.
– Kevättalvesta 2018 lukien rikostorjuntaa on tehostettu lapsiin ja nuoriin kohdistuneiden sekä väkivaltarikollisuuden osalta. Väkivaltaryhmään on perustettu kaksi uutta tutkijan virkaa tutkintojen jouduttamiseksi viime keväänä.
Poliisihallitus tekee tarkastuksen Oulun poliisilaitokselle marraskuussa, jolloin alaikäisiin liittyvien esitutkintojen käsittelyajat otetaan keskusteluun.
Maailmantalouden epävarmuus on alkanut rokottaa yhä selvemmin teknologiateollisuutta, ilmenee alan etujärjestön julkaisemista tiedoista. Lähes kaksi kolmasosaa alan teollisuusyrityksistä kertoo, että on saanut loppukesän ja alkusyksyn aikana vähemmän tilauksia kuin edellisellä vuosineljänneksellä. Tarjouspyyntöjen määrän kerrotaan pudonneen jyrkästi.
Tiedot perustuvat Teknologiateollisuus ry:n tuoreeseen tilauskanta- ja henkilöstötiedusteluun.
– Tulokset viestivät suhdannekäänteestä, toimialojen epäyhtenäisestä kehityksestä sekä yritysten välisten erojen kasvusta. Huomionarvoista on, että esimerkiksi teknologiateollisuuden suurimman toimialan, kone- ja metallituoteteollisuuden, vientitilausten arvo on supistunut kolme kvartaalia peräkkäin, sanoo Teknologiateollisuus ry:n pääekonomisti Petteri Rautaporras tiedotteessa.
Alan työllisyys on pysynyt kutakuinkin ennallaan aiemmin hankitun vahvan tilauskannan tukemana. Kuuden viime vuoden aikana tapahtuneesta tilauskannan kasvusta noin 60 prosenttia koostuu laivatilauksista.
Kokonaisuudessaan alan uusien tilausten arvo kasvoi yhä kahdeksan prosenttia edellisestä vuosineljänneksestä, mutta etujärjestön mukaan kasvu selittyy pienellä määrällä suurehkoja tilauksia.
Tarjouspyyntöjä mittaava saldoluku on ollut tämänhetkistä lukemaa heikompi vain yhden kerran kymmenen viime vuoden aikana. Tarjouspyyntöjen perusteella näyttääkin siltä, että tilausten kehitys on loppuvuonna ja talvella heikompaa kuin viime aikoina.
– Käänne on ollut nähtävissä, sillä maailmantalouden epävarmuus ei ole helpottanut, tärkeiden vientimaiden talous on notkahtanut ja taantuman todennäköisyys kasvaa myös Suomessa. Tulokset eivät puhu yhtäkkisestä romahduksesta, mutta käänne näyttäisi tapahtuneen ja suunta on huolestuttavasti alaspäin. Hälytyskellot soivat, Rautaporras luonnehtii.
Päättäjiä patistetaan puuttumaan tilanteeseen
Teknologiateollisuuden toimitusjohtaja Jaakko Hirvola patistaa päättäjiä puuttumaan nopeasti kehitykseen.
– Vaikka työllisyyden ja kasvun tukemiseksi tehtäisiin oikeita poliittisia ratkaisuja, niiden vaikutus näkyy yleensä vasta viiveellä. Tästä syystä päätöksiä ei voi siirtää, jos niillä halutaan tukea työllisyyttä ja yritysten investointeja nyt heikkenevässä suhdanteessa, Hirvola sanoo.
– Esimerkiksi kohtaanto-ongelmasta ja työperäisen maahanmuuton lisäämistarpeesta on puhuttu vuosia. Nyt tarvitaan nopeita päätöksiä ja ripeää toimeenpanoa, hän lisää.
Teknologiateollisuuden työmarkkinajohtaja Minna Helle korostaa kustannuskilpailukyvyn tärkeyttä ja lähettää terveiset meneillään oleviin työmarkkinaneuvotteluihin.
Teknologiateollisuuden työmarkkinajohtaja Minna Helle ei lyhentäisi työaikaa nykytilanteessa.Esa Syväkuru / Yle
– Etenkään nyt synkkenevän talousnäkymän keskellä ei kannata päätyä työajan lyhentämiseen, koska tällainen lopputulos heikentäisi yritysten kilpailukykyä ja työllistämismahdollisuuksia, Helle viestittää tiedotteessa.
Vielä elokuussa kerroimme, että teknologiateollisuuden tilanne on valoisampi:
Liikettä ei ilmesty arkeen vahingossa, vaan siihen tarvitaan tietoinen päätös aktiivisuudesta, toteaa liikuntatieteiden tohtori Arto Pesola.
– Sohvan voittaminen vaatii yrittämistä ja järkevän vaihtoehdon, hän sanoo.
Tällä viikolla julkaistu työikäisten aikuisten liikkumisen suositus korostaa arkisen aktiivisuuden tärkeyttä reippaamman liikkumisen rinnalla. Suositus nostaa esiin sen, että kaikenlainen liikkuminen edistää terveyttä ja hyvin lyhyetkin liikuntahetket ovat hyödyllisiä.
Arto Pesolan mielestä olennainen asia arkisen liikunnan lisäämisessä on se, että toiminnan mieltää itse järkeväksi ja riittävän helpoksi. Silloin aktiivisuudesta on helpompaa pitää kiinni.
– Jos vaikkapa roudaat kävellen kolme kauppakassia kolmen kilometrin matkan siksi, että täyttäisit liikuntasuositukset, se jää pitkällä aikavälillä varmasti tekemättä, Pesola sanoo.
Vaikka arkiaktiivisuus tapahtuu muun tekemisen sivussa, se vaatii myös suunnittelua.
Liikuntatieteiden tohtori Arto Pesola vinkkaa muutaman keinon, joilla vapaa-aikaan ja töihin saa lisää liikettä.
1. Lähde vapaa-aikana ulos
Vapaa-aikana kannattaa lähteä ulos.
– Ulkona aktiivisuutta kertyy enemmän kuin sisällä. Vähintäänkin nyt, kun alkaa olla sen verran kylmää, että on pakko pysyä liikkeessä, Arto Pesola sanoo.
Ulkoiluun on hyvä keksiä jotakin itselle mielekästä sisältöä. Jollekin se voi olla lasten kanssa leikkimistä, toiselle vaikkapa lehtien haravointia. Mielekkäästä toiminnasta saattaa huomaamatta kertyä paljonkin liikettä.
2. Tee kotitöistä reipasta liikuntaa
Lumitöillä saa nopeasti hien pintaan.Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva
Kotitöistä saa helposti lisää liikuntaa. Esimerkiksi roskat voi kipaista viemässä sen verran reippaasti, että hengästyttää.
– Lyhyetkin pätkät reipasta liikuntaa auttavat jo vähän suojaamaan esimerkiksi sydän- ja verisuonitaudeilta ja kakkostyypin diabetekselta, Arto Pesola sanoo.
Talvella lumityöt tuovat reipasta liikuntaa. Myös imurointi voi saada hien pintaan. Pölyjä kannattaa pyyhkiä ahkerasti ylähyllyiltäkin, niin ylävartaloonkin tulee arjesta poikkeavaa liikettä ja venytystä.
3. Ota kauppareissuille kunnon reppu
Kauppareissuja varten kannattaa hankkia hyvin istuva reppu. Ostosten kantaminen on siinä helpompaa kuin tavallisissa kauppakasseissa.
Kauppareissut ja muut asiointimatkat toistuvat usein, ja siksi tällaisiin rutiineihin yhdistetystä liikunnasta saa helposti ison palasen liikuntaa. Monesti välimatkat ovat sellaisia, että niitä on mahdollista kulkea jalkaisin tai pyörällä. Autoon verrattuna julkisenkin liikenteen valitseminen tuo usein lisäaskelia.
4. Hanki sadekamppeet työmatkoille
Asiointimatkojen lisäksi päivittäin toistuvat matkat työpaikalle tai opiskelemaan ovat monille hyviä hetkiä liikuntaan. Ainakin osan matkasta voi usein kulkea kävellen tai pyörällä.
– Ilmastonmuutos on mielestäni hyvä näkökulma aktiivisuuden edistämiseen. Se voi lisätä omalla lihasvoimalla tehtyihin matkoihin niin sanottua järkevyyskerrointa aika paljon, vaikka olisikin niin mukavaa lähteä autolla, Arto Pesola sanoo.
Työmatkakävelyn tai -pyöräilyn ennalta-arvattavat esteet kannattaa raivata pienellä ennakkosuunnittelulla. Jo illalla on esimerkiksi hyvä kaivaa esiin sateenvarjo tai vedenpitävä vaatetus, ettei suunnitelma kaadu aamulla sateiseen säähän.
Jos matkan varrella on mahdollista valita portaat hissin sijaan, se kannattaa. Portaiden nouseminen on tehokasta treeniä.
5. Ehdota töissä 2 minuutin taukoa puolen tunnin välein
Moni istuu työssään pitkiä jaksoja paikallaan. Kahden minuutin tauko puolen tunnin välein parantaa vireystilaa ja aktivoi lihaksia.AOP
Työpaikoilla vahva normien verkosto tukee istumista. Kokouksissa on yleensä tapana istua ja vierailijoitakin kehotetaan kohteliaasti istumaan alas.
Pesola ehdottaa työpaikkojen kokouksiin ja opiskelijoiden luennoille parin minuutin taukoja puolen tunnin välein. Tällaisesta käytännöstä kannattaa hänen mukaansa vinkata kokouksen pitäjälle tai opettajalle, sillä yhden osallistujan on yksin hyvin vaikeaa rikkoa normia.
– Kahdella minuutilla aktiivisuutta puolen tunnin välein on jo vaikutusta. Se parantaa verensokeritason säätelyä, koettua vireystilaa, aktivoi lihaksia ja sitä kautta aineenvaihduntaa, Arto Pesola toteaa.
Joillekin työporukoille sopii, että koko kokous pidetään istumisen sijaan seisten tai kävellen.
6. Laita ajatukset kulkemaan kävelemällä
Moni jämähtää työssään pitkiksi ajoiksi paikalleen tietokoneen ääreen, ja siihen pitäisi saada pieniä taukoja. Pesolan mielestä on olennaista, että aktiivisuus edistää työn sujuvuutta eikä tee siitä hankalampaa.
– Minä en kyllä kiireessä esimerkiksi printtaa kauempana sijaitsevaan printteriin saadakseni liikuntaa, vaan haluan saada asian tehtyä. On hyvä miettiä järkevyyttä, Pesola sanoo.
Luovuutta vaativassa tehtävässä pikku kävely, vaikka vain toimiston ikkunan ääreen, saa ajatukset kulkemaan paremmin. Johonkin työhön sopii, että puhelimessa puhuessa kävelee.
Jutun vinkit antanut Arto Pesola on liikuntatieteiden tohtori, joka toimii tutkimuspäällikkönä Active Life Labissa, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun tutkimuslaboratoriossa. Hän toimii myös yrittäjänä istumisen ja arkiaktiivisuuden seurantaan keskittyvässä Fibion Oy:ssä. Aiemmin Pesola on kirjoittanut kirjoja luomuliikunnasta, jonka hän määrittelee kaikeksi liikkumiseksi ja lihasten aktivoimiseksi.
Keski-Suomen keskussairaalassa pitkään kytenyt johtajuuskriisi on kärjistynyt niin, että kymmenet ylilääkärit harkitsevat työpaikan vaihtoa. Ainakin yksi ylilääkäri on irtisanoutunut tilanteen vuoksi.
Ylilääkäreiden mielestä sairaanhoitopiirin johto ei ymmärrä tarpeeksi hyvin käytännön työtä eikä arvosta ylilääkäreiden näkemystä potilastyöstä.
– Tällä hetkellä odotamme, että saisimme tilanteeseen korjauksen, että voisimme jatkaa työtä täällä, sanoo kehittäjäylilääkäri Pirjo Mustonen Keski-Suomen sairaanhoitopiiristä.
Sairaanhoitopiirin johtaja Juha Kinnunen ei hätkähdä lääkäreiden aikeista vaihtaa työpaikkaa.
– Lääkärit ovat sellainen ammattikunta, että he tulevat ja menevät. Jos joku työntekijä kokee arvojensa, perusperiaatteidensa tai tavoitteidensa olevan jotakin muuta kuin mitä organisaatio tarjoaa, on varmaan kaikkien kannalta perusteltua, että ihminen hakeutuu johonkin muualle töihin, Kinnunen sanoo.
Juha Kinnusen mukaan asian tiimoilta järjestetään keskusteluja niin nopeasti kuin mahdollista.Jaana Polamo / Yle
Pirjo Mustosen mielestä Kinnusen kommentit kertovat siitä, miten eri todellisuudessa johto ja lääkärit elävät.
– Ylilääkärit ovat erittäin sitoutunutta, pitkäaikaisesti täällä työssä ollutta porukkaa. Johto on tullut ja mennyt huomattavasti nopeammalla syklillä. Ehkä johdon pitäisi miettiä työpaikan vaihtamista, jos heidän näkemyksensä poikkeavat niin paljon organisaation perustehtävän tekemisestä, Mustonen sanoo.
Jos oman alansa huippuasiantuntijoita lähtee, on heitä Mustosen mukaan vaikea saada takaisin.
Samanaikaiset muutokset vaikeuttavat lääkärien työtä
Sairaalan tilanne tuli julkisuuteen viime viikolla, kun Keskisuomalainen uutisoi ylilääkäreille tehdystä sisäisestä kyselystä. Kyselyyn vastasi 60 lääkäriä, ja noin puolet heistä kertoi harkinneensa työpaikan vaihtoa vakavasti kuluneen vuoden aikana.
Syynä tilanteen kärjistymiseen on moni samaan aikaan käynnissä oleva suuri muutos, joista merkittävin on vuosi sitten tehty johtamisjärjestelmän uudistus. Sen myötä osastonylilääkäreiltä siirrettiin hallinnolliset ja henkilöstön johtamiseen liittyvät tehtävät palveluesimiehille.
Uudistus on koettu niin, ettei lääkäreitä enää oteta mukaan päättämään omaa työtään koskevista asioista.
– Itse en ole esimiesasemassa, mutta se heijastuu meillekin päin niin, että emme oikein tiedä, kenen kanssa meidän pitäisi tiettyjen asioiden suhteen asioida. Komentoketju on epäselvä, kirurgi Ville Väyrynen toteaa.
Ville Väyrysen (vas.) ja Pirjo Mustosen mukaan ylilääkärit ovat yrittäneet saada keskusteluyhteyttä paremmaksi tuloksetta.Jaana Polamo / Yle
Tuolloin Helsingin yliopistollisen keskussairaalan (Hyks) henkilöstö suivaantui juuri ylilääkärien korvaamisesta palveluesimiehillä. Henkilökunta koki, ettei heitä kuunneltu päätöksiä tehtäessä, ja kriisin seurauksena Hyks menetti ammattitaitoista työvoimaa.
Mustosen mielestä johtaminen on uuden järjestelmän myötä pirstaloitunut, mikä hankaloittaa viestintää, mikä puolestaan estää käytännöntyön sujuvuuden.
– Lääkärin työhön liittyy paljon vastuuta. Voi alkaa tuntua kuormittavalta ja turhauttavalta, jos vastuun lisäksi omaan työhön ei sisälly mahdollisuuksia vaikuttaa. Valta ja vastuu olisi hyvä säilyttää samoissa käsissä, Mustonen sanoo.
Tökkivä puheentunnistus käyttöön koko sairaalassa
Yhtä aikaa organisaatiouudistuksen kanssa kokeiluun otettiin puheentunnistussovellus, jonka on määrä korvata sihteerit lääkäreiden saneluiden puhtaaksi kirjoittajina. Sovelluksen käyttöönotto on saanut kritiikkiä, koska lääkäreiden mielestä se on keskeneräinen.
Sovellusta täytyy opettaa tunnistamaan sanoja, ja tällä hetkellä lääkärit joutuvat käyttämään potilastyöaikaa sovelluksen kanssa työskentelyyn.
– Kukaan ei vastusta puheentunnistusta sinänsä, mutta sovelluksen ongelmat eivät ole korjaantuneet pilotoinnin aikana. Nyt sitä ollaan ottamassa käyttöön kaikille lääkäreille, vaikka 30 minuutin potilasvastaanotosta täytyy varata 10 minuuttia siihen, Mustonen sanoo.
“Uudessa sairaalassa ei ole mitään, mitä minä olisin siihen antanut”
Lisäksi lääkärit kokevat, ettei heidän näkemyksiään ole otettu tarpeeksi huomioon uutta sairaala Novaa suunniteltaessa. Sairaanhoitopiirin johtaja Juha Kinnunen sanoo, että lääkärit ovat olleet mukana päätöksenteossa uuden sairaalan suunnittelun alusta lähtien. Myös johtava ylilääkäri Vesa Kataja on todennut, että suunnittelussa on ollut mukana koko talo (Keskisuomalainen).
Ville Väyrysen mukaan se pitää paikkansa, mutta vain paperilla. Muun muassa puheet siitä, ettei uuteen sairaalaan tulisi pitkiä käytäviä, unohtuivat, koska jokaiseen potilashuoneeseen oli saatava luonnonvaloa.
– Olen ollut paikalla näissä tilaisuuksissa, joissa olemme saaneet esittää mielipiteitä. Kuitenkin voin sanoa, että uudessa sairaalassa ei ole mitään, mitä minä olisin siihen antanut. Meitä kyllä kuullaan, mutta pikkuisen valikoivasti, Väyrynen sanoo.
Novaan siirtyminen tapahtuu nykyaikataulun mukaan noin vuoden päästä.
Mustonen ja Väyrynen toteavat, etteivät lääkärit vastusta muutoksia, mutta toivoisivat työn kehittämiselle, esimerkiksi juuri puheentunnistukseen liittyen, järkevämpää aikataulua.
– Että kuunneltaisiin ammattilaisia, jotka ovat tehneet käytännön työtä vuosikausia hyvillä tuloksilla. Heillä on taatusti antaa näkemyksiä siihen, miten näitä kannattaa toteuttaa ja mitkä ovat toteuttamiskelpoisia, Väyrynen sanoo.
Kriisin taustalla on Mustosen ja Väyrysen mukaan pitkään jatkunut huono ja riittämätön vuoropuhelu johdon ja henkilöstön välillä. Juha Kinnunen puolestaan toteaa, että hänen on vaikea tunnistaa arvoristiriitaa tahojen välillä. Hän näkee lääkärien reagoinnin normaalina reagointina muutostilanteeseen.
– Varmaan moni on harkinnut työpaikan vaihtamista, mutta se, että ne realisoituisivat oikeasti, se on toistaiseksi ollut hallinnassa.
Kinnusen mukaan tilanteen korjaamiseksi pyritään tekemään kaikki mahdollinen, jottei lääkäreitä irtisanoutuisi.
Keskustelutilaisuuksia järjestetään niin nopeasti kuin mahdollista. Myös puheentunnistuksen tekniset ongelmat pyritään poistamaan.
Kinnunen myöntää, että jos tiettyjä avainhenkilöitä irtisanoutuu pieniltä erikoisaloilta äkisti, voisi se aiheuttaa vakavaa häiriötä sairaalan toimintaan.
– Mutta jos puhutaan vaikka jostakin isommasta erikoisalasta, ja sieltä yksittäisiä lääkäreitä poistuisi, niin ei aiheuttaisi mitään vakavaa ongelmaa siinä.
Kinnunen muistuttaa, että uusi sairaala on sairaanhoitopiirille rekrytointivaltti. Uusissa tiloissa oli muutama viikko sitten vieraana Kuopion yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueen johtoa.
– Yksi vieraistamme totesi ääneen, että meidän uusi ja moderni sairaalamme pelottaa heitä, koska viemme heiltä kaikki heidän parhaat osaajansa, Kinnunen sanoo.
Pirjo Mustosen ja Ville Väyrysen mielestä kommentit kuulostavat harmillisilta.
– Olivatpa taustasyyt kritiikille mitä tahansa, toivoisin, että johtomme viesti olisi, että niitä yritetään selvittää. Eikä sellainen “jos homma ei kiinnosta niin tuossa on ovi” -tyyppinen lausunto. Jokainen tässä haluaa ihan saman lopputuloksen ja ajetaan samaa asiaa pikkuisen eri tavalla, Väyrynen toteaa.
Kokemäen kirkkoneuvosto vaatii kirkkoherra Hannu Tomperin erottamista. Erottamisesta päättää oman harkintansa mukaan Turun tuomiokapituli.
Satakunnassa sijaitsevan Kokemäen kirkkopoliitikkojen ja kirkkoherran suhteet ovat olleet kärjistyneet jo vuosien ajan. Kiistoja on ollut muun muassa kiinteistöjen kunnostuksesta.
Kiistoja on ratkottu muun muassa piispantarkastuksessa. Kirkkoherra itse teki työsuojeluilmoituksen kirkkovaltuuston puheenjohtajasta viime vaalikaudella kiistojen takia. Tomperin mukaan hän on kokenut työssään painostusta, uhkailua ja epäasiallista kohtelua.
Harvinaisia kiistoja
Tuomiokapitulin lakimiesasessori Matti Mäkinen kertoo, että seuraavaksi tuomiokapituli haluaa kuulla kirkkoherra Tomperin näkemyksiä asiasta. Tähän mennessä Kokemäen kirkkoneuvosto ei ole kuullut kirkkoherraa.
Mäkinen sanoo, että vastaavat ristiriidat ovat harvinaisia. Satakunnassa vastaava tapaus oli viimeksi Raumalla, kun tuomiokapituli tutki nelisen vuotta sitten tuolloisen kirkkoherra Seppo Sattilaisen toimia.
