Riitta Kyllönen huokaa. Kauppareissulla on juuri juteltu työkaverin kanssa eilisestä tulipalosta, jossa heidän työpaikkansa Kemet Electronics Oy:n teollisuushalli osin tuhoutui. Pääluottamusmiehen kesäloma on loppumassa, mutta tällä hetkellä ei ole työpaikkaa, mihin palata.

Torstaina aamukuudelta syttynyt tehdaspalo vei mennessään suomussalmelaisen perinteikkään työnantajan tuotantotiloista kolmanneksen. Kyseessä on kunnan suurin yksittäinen työnantaja, joka työllistää noin 140 henkilöä. Perjantaina kukaan työntekijöistä ei ole päässyt töihin.

– Jokainen on vähän, että mitä nyt? Pitäisi lomalta palata töihin ja nyt ei voikaan mennä. Tällaisella pienellä paikkakunnalla on vaikea löytää uutta työpaikkaa, jos entiseen ei pääse, Kyllönen kuvailee tuntojaan.

Perjantaina palon sammutuksessa on siirrytty operatiivisesta toiminnasta selvittelyvaiheeseen. Kemet Electronics Oy:n toimitusjohtaja Janne Kinnunen kertoo, että ensimmäisenä tiedotetaan henkilökuntaa.

Sen jälkeen selvitetään, millä aikataululla tuotanto jatkuu.

– Tilanne ei ole katastrofaalinen joka puolella kiinteistöä. Suunnittelemme, miten saadaan tuotanto jatkumaan mahdollisimman nopeasti ja minimoitua tuotantokatkos, Kinnunen sanoo.

Kinnunen kertoo myös parhaillaan selvittävänsä kriisiavun järjestämistä työyhteisölle.

Myös Suomen ammattiliittojen keskusjärjestön työehtoasiantuntija Ismo Kokko nostaa esille Kemet Electronics Oy:n teollisuushallin tulipalon inhimillisen puolen. Tällaisissa tilanteissa työntekijöillä on usein huoli työpaikkansa tulevaisuudesta.

– Tämä on tragedia kaikille osapuolille. Keskusteluavun tarjoaminen työntekijälle ei ole kaukaa haettua, jos tilanne äityy oikein pahaksi, Kokko sanoo.

Ismo Kokko korostaa myös avoimen tiedotuksen merkitystä. Työntekijöille on kerrottava, mitä tulipalosta seuraa, kuinka pitkäksi aikaa työt keskeytyvät ja kuinka jokaisen tulee toimia.

Henkilöstön keskustelun tuki ja työyhteisön tapaamisen tarve on tullut selväksi myös pääluottamusmies Riitta Kyllöselle.

– Kriisiavulle on tarve. Ehdottomasti pitäisi järjestää yhteinen keskustelutilaisuus lähiaikoina. Vaikka ei lopullista tietoa saakaan, vaikka osviittaa tilanteesta, Kyllönen sanoo.

Tulipalon tai muun työnteon keskeyttävän tapahtuman jälkeiseen aikaan on oma protokollansa. Sitä noudattaa jokainen työnantaja. Työpaikan tulipalon kohdalla työntekijän asema on suojattu työsopimuslaissa. Jos työnteko keskeytyy esimerkiksi tulipalon vuoksi, palkanmaksu on turvattu maksimissaan 14 päiväksi.

Kahden viikon jälkeen on edessä ilmoittautuminen työttömäksi. Sen jälkeen korvauksena on työttömyyspäiväraha.

Helsingin pantin Kampin toimipisteen konttorinjohtaja Riku Pyrrö lainaa työkseen rahaa.

Riihikuivaa saa sitä sun tätä vastaan: kultakoruja, rannekelloja, tietokoneita, metsästysaseita, kameraobjektiiveja, sähkökitaroita, design-lasiesineitä ja timanttisormuksia.

– Arvioimme yksityishenkilön tuoman tuotteen, sitten sen hinnan, jolla voimme myydä tuotteen huutokaupassa, jos asiakas ei hae vakuuttaan pois. Tämän arvion perusteella lainaamme rahaa, Pyrrö kuvailee panttilainaamon toimintaa.

Koronatilanteen aiheuttama niukentunut taloustilanne on näkynyt Helsingin pantilla erikoisella tavalla.

– Epätietoisuus tilanteen kestosta näkyy ihmisten käyttäytymisessä. Toisaalta tuodaan enemmän tavaraa pantattavaksi, jotta saadaan katettua puuttuvia palkkoja, toisaalta ihmiset ovat myös hakeneet panttejaan pois, jotta huonon tilanteen jatkuessa olisi taloudellista puskuria tallella, Pyrrö kertoo.

Kilpailevan ketjun, Suomen Panttilainan, operatiivinen päällikkö Jani Kovasiipi kertoo samanlaista tarinaa.

– Koronarajoitteet eivät heti vaikuttaneet liiketoimintaamme, mutta kevääseen tultaessa huomasimme soittimien ja työkalujen lisääntyvän lainavakuuksissa. Asiakkaat kertovat töiden loppuneen äkillisesti ja tarvitsevansa lainaa siihen asti, kunnes työt taas jatkuvat.

Kovasiiven mukaan heidän lainasummiensa mediaani on noin 500 euroa.

– Tällaisia myönnetään tuhansia vuodessa. Nuoret asiakkaat panttaavat useimmin matkapuhelimen tai koruja.Vanhemmat asiakkaat, joiden varallisuus on kasvanut, panttaavat arvokkaampia esineitä.

Korona saa ihmiset panttaamaan työkalut ja pöytähopeat

Kovasiipi aloitti Suomen Panttilainaamolla sen avatessa ensimmäisen panttilainaamonsa Hakaniemeen vuonna 2008. Suomen Panttilainan omistaa ruotsalainen Pantbanken Sverige. Kovasiiven mukaan Ruotsissa panttilainaamoissa pyörii enemmän rahaa kuin Suomessa.

– Ruotsissa yksityishenkilöiden kuluttaminen on paljon voimakkaampaa kuin Suomessa ja kulttuuriin kuluu varallisuuden näyttäminen pukeutumisessa, kelloissa ja koruissa. Sanoisin, että Ruotsissa panttilainaamoihin tarjotaan rahallisesti arvokkaampia esineitä kuin Suomessa, Kovasiipi arvioi.

Riku Pyrrö on työskennellyt Helsingin panttilainaamossa yli parinkymmenen vuoden ajan, vuodesta 1998. Hän todisti vuoden 2008 finanssikriisin seurauksia näköalapaikalta.

– Vuoden 2008 talouskriisiin verrattuna koronakriisi on ollut hiljaisempi, ihmiset ovat olleet vähemmän liikkeellä. Vuonna 2008 tilanne näkyi heti lisääntyneenä lainanottamisena, Pyrrö kertoo.

Koronan vaikutukset alkavat kuitenkin paljastua koko mitassaan vasta hiljalleen.

– Kyllä varsinkin ihan viime aikoina on huomannut, että ihmiset tuovat kalliimpia rannekelloja ja jo pidempään suvussa olleita pöytähopeita pantattavaksi.

– Kesällä ihmiset ovat olleet liikkeellä enemmän ja valitettavasti taloudelliset puskurit alkaa olemaan lopussa. Ihmiset käyttävät sen mitä heiltä vielä löytyy, Pyrrö kertoo.

Korkojen keräämistä ja kullan kurssin seurantaa

Toisin kuin voisi luulla, panttilainaamot eivät tee voittoaan huutokauppaamalla heille jääneitä esineitä eteenpäin.

– Voittomme perustuu korkoihin, jotka kertyvät meille jätettyjen esineiden vakuudesta, Pyrrö kertoo.

Lisäksi asiakkailta peritään lainanhoitokulut. Jos asiakas ei hae vakuuttaan pois, tuote päätyy Helsingin pantin huutokauppaan. Jos Helsingin pantti myy tuotteen korkeammalla hinnalla kuin lainapääoma ja kertyneet korot, voitto palautetaan asiakkaalle.

Kaikkein isoin tuoteryhmä panttilainaamoille on kultakorut, joita on noin 80 prosenttia tuoduista esineistä.

Tämän takia panttilainaamot ovat tottuneet seuraamaan erästä indikaattoria, johon suuren yleisön huomio kääntyy vain kriisiaikoina, kuten nyt koronaviruksen kurittaessa maailmantaloutta.

– Seuraamme päivittäin kullan maailmanmarkkinahinnan muutoksia, ja teemme päätöksen lainahinnoistamme sen mukaan. Ihan päivittäin emme muuta lainahintojamme, koska tuotteen panttauspäivästä mahdolliseen myyntipäivään on minimissään noin puoli vuotta, Pyrrö kertoo.

Kullan hinnan kehitystä pitää siis arvioida pitkällä aikavälillä eteenpäin.

Nyt on mainio hetki omistaa ylimääräistä kultaa: kullan hinta on ennätyskorkealla. Tammikuun alussa globaaleilla kultamarkkinoilla kullan hinta oli hieman yli 1 500 dollaria per unssi, nyt elokuun häämöttäessä noin 1 900 dollaria.

Tämän tietää myös Suomen Panttilainan Jani Kovasiipi.

– Keväällä kullan ja hopean maailmanmarkkinahinta jatkoi nousemistaan ennätyskorkealle epävarmuuden lisääntyessä maailmassa. Tämä lisäsi jalometallien panttaamista, joten me puolestamme pystyimme kasvattamaan jalometalleista myönnettävää lainaa.

Arvoesineet ja käteinen ovat yhdistelmä, joka houkuttelee rikollisia

Panttilainaamolle tilanne on siis varsin otollinen. Kullan hinta on korkealla, ihmiset tuovat entistä arvokkaampia esineitä pantattaviksi ja jopa netissä pyörivä huutokauppatoiminta rullaa.

– Huutokaupassa tuotteet menevät nytkin hyvin. Ihmiset ovat kotosalla, joten on aikaa tutkia ja katsella netistä tavaraa tilattavaksi, Pyrrö sanoo.

Panttilainaamojen toiminnassa eivät luottotiedot tai muu henkilöhistoria paina. Asiakkaalta kysytään henkilöllisyystodistus ja tiettyjen arvoesineiden kohdalla omistustodistus – esimerkiksi kalliita rannekelloja tai arvokoruja pantattaessa.

Jos esineen oikeasta omistajasta on epäilystä, voi panttilainaamo syytä ilmoittamatta kieltäytyä antamasta lainaa.

Toimintamallin huomioiden ei ole ihme, että panttilainaamot houkuttelevat myös lain kaitapuolen kulkijoita.

– Poliisi ilmoittelee meille varastetuista arvoesineistä, jotta pidämme silmällä, näkyykö niitä asiakkaillamme. Olemme tehneet poliisin kanssa hyvin paljon yhteystyötä, jotta tällaista toimintaa saadaan kitkettyä, Pyrrö kertoo.

Mutta miten panttilainaamon väki voi tietää esimerkiksi lahjoina saatujen tai suvussa kulkeneiden tavaroiden taustat?

Pyrrön sanoo luottavansa vaistoonsa.

– Mitä pidempään tätä on tehnyt, niin sitä paremmin osaa yhdistää pisteet ja tietää, milloin kannattaa alkaa kysellä asiakkaalta lisäkysymyksiä.

Pyrrö vakuuttaa, että vaikka epärehelliselle toiminnalle on periaatteessa loistavat puitteet, se ei pitkässä juoksussa ole heille kannattavaa.

– Jos myyntiin tulee rikollisesti hankittua tavaraa, niin niistä aiheutuu rikosoikeudellisia prosesseja. Niissä häviämme rahaa.

Miten koronatilanne on vaikuttanut sinun talouteesi? Oletko pantannut tavaraa tai harkinnut panttaavasi?

Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin 2.8. kello 23:een saakka.

Lue seuraavaksi:

Kuluttajien luottamus kasvoi – odotukset omasta ja valtion taloudesta vahvistuivat

Yllätys pakkolomille: Koronakriisi näyttää hellittävän odotettua nopeammin, lomautukset putosivat puoleen – mutta taas nuorten asema heikkenee

Lomautus teki restonomiopiskelija Julian, 23, tulevaisuudesta epävarman ja valmistuminen työttömäksi pelottaa – "Nuori on helposti heittopussina"

Lappeenrannassa oli 1900-luvun alkupuolella kirkko, jollaista ei ole Suomessa sen koommin nähty. Lappeenrannan sotilasleirin alueella sijainnut ortodoksinen leirikirkko oli puurakenteinen ja kurotteli noin 25 metrin korkeuteen.

Kirkko on ollut monilla mittapuilla valtava, sillä sen sisään mahtui peräti 700 henkeä. Tuohon aikaan Lappeenrannan väkiluku ilman sotilaita oli noin 400 ihmistä ja rakennuskanta oli hyvin matalaa, joten leirikirkko on ollut maamerkkinä merkittävä.

Kirkko on omana aikanaan ollut vähintäänkin eräs Suomen suurimmista, puisista sotilasleirikirkoista. Erityisesti puiseksi ortodoksikirkoksi se on ollut Suomessa poikkeuksellisen kookas.

Kirkko oli olemassa alle 20 vuotta vuosina 1904–1921. Kun kirkko purettiin, sen sijainti unohtui vähitellen. Aikalaishavaintoja kirkosta ei enää juuri ole, mutta valokuvia on hämmästyttävän paljon. Niiden perusteella lappeenrantalaiset historianharrastajat ovat nyt selvittäneet, missä kirkko ja sen huomattavasti vaatimattomampi edeltäjä aikanaan olivat.

Yksi heistä on arkkitehti Martti Muinonen, jonka äänessä kuuluu valtaisaa intoa, kun hän kertoo selvitystyön mielestään suurimmasta voitosta. Ensimmäisen leirikirkon paikalle pystytettiin sen purkamisen jälkeen muistokivi, joka katosi ja se löydettiin vasta nyt.

– Muistokivi on työnnetty Lentokentäntien ja Kesämäenkadun risteyksen ojaan, Muinonen sanoo järkyttyneenä.

Mutta miten Lappeenrantaan on päädytty rakentamaan peräti kaksi suurta puukirkkoa ja mitä niille sitten tapahtui? Sen selvittämiseksi on käytävä pikaisesti 1700-luvulla.

“Vaatimaton leirikirkko ei ole riittävän edustava”

Turun rauhan jälkeen 1743 venäläiset sotilasjoukot saapuivat Lappeenrantaan korjaamaan Linnoitusta Lappeenrannan taistelun jäljiltä. Heidän perässään tulivat venäläiset kauppiaat, ja venäläisten osuus alueen kaupunkiväestöstä saattoi olla 1700-luvun lopulla jopa lähes kolmannes.

Lappeenrannan Linnoituksessa vihittiin vuonna 1785 käyttöön ortodoksinen kivikirkko, joka on nykyään Suomen vanhin, edelleen käytössä oleva ortodoksikirkko. Suomen autonomian aikana 1800-luvun lopulla Linnoituksen venäläinen varuskunta kasvoi, ja erityisesti kesän sotilasleirien aikaan kirkko kävi auttamattomasti liian pieneksi.

Venäläisille perustettiin leirialue Lappeenrannan Leiriin, nykyisen Maasotakoulun alueelle vuonna 1893. Leiri sijaitsee noin kilometrin päässä Linnoituksesta, ja Lappeenrannan nykyinen keskusta sijoittuu suunnilleen alueiden väliin.

Venäläiseen sotilaskulttuuriin on aina kuulunut olennaisena osana kirkko, ja uudelle leirialueelle päätettiinkin rakentaa yksinkertainen leirikirkko vuonna 1901. Se oli puupaneloitu, neliskulmainen hirsirakennus, jonka harjakorkeus oli noin 11 metriä. Kirkon kelloilla oli erillinen pieni kellotorni.

Vaatimaton rakennus ei kuitenkaan miellyttänyt Suomen kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovia, joka ei pitänyt sitä riittävän edustavana.

Pieni kirkko purettiin vain muutamaa vuotta myöhemmin vuonna 1904 ja paikalle pystytettiin ortodoksisten perinteiden mukaisesti muistokivi.

Mieskuoro houkutteli siviilitkin Leirikirkkoon

Jo kesällä 1904 vihittiin käyttöön uusi ja merkittävästi suurempi Leirikirkko. Sen piirustukset on signeerannut sotilasinsinööri, kapteeni M. Redko. Ei kuitenkaan ole varmuutta siitä, oliko hän kirkon varsinainen arkkitehtisuunnittelija.

Martti Muinosen mukaan kirkko edustaa kaunista ja perinteistä puukirkkotyyliä. Kirkko oli tarkoitettu kesäkäyttöön, ja sen takia kirkossa ei ollut lämmitysuuneja.

– Outoa kyllä, kirkossa oli katon harjalla harvemmin meillä nähdyt pitsikuvioidut, puiset harjakoristeet, jollaisia on käytetty muun muassa vanhavenäläisessä puurakennustaiteessa, Muinonen sanoo.

Hänen mukaansa vastaavaa puurakenteista ja pelkästään sotilasleirin käyttöön tarkoitettua leirikirkkoa ei ole rakennettu ainakaan muualle Suomeen.

Uusi kirkko rakennettiin noin kilometrin päähän edellisestä ja se sijaitsi lähempänä Lappeenrannan Keisarinasemaa, joka noudatteli kirkon kanssa samaa, ruskehtavaa värimaailmaa. Simola-Lappeenranta-rautatien Keisarinasema rakennettiin vuonna 1885 Venäjän keisarin Aleksanteri III:n vierailua varten ja se paloi vuonna 2013.

Vaikka Leirikirkko oli rakennettu sotilaskäyttöön, kävivät siellä myös siviilit. Lappeenrannan ortodoksisen seurakunnan kirkkoherran Timo Tynkkysen mukaan seurakunnalla on hallussaan Linnoituksen kirkon silloisen papin valituskirjelmä siitä, että Linnoituksen kirkkoon ei tullut ketään. Kaikki menivät Leirikirkkoon.

– Syy oli siinä, että Leirikirkossa oli sotilaista koottu mieskuoro ja Linnoituksen kirkossa ei ollut kuoroa. Väki ei mennyt Linnoitukseen, ja se vaikutti tietysti papin tuloihin, kun kukaan ei pyytänyt toimituksia, Tynkkynen kertoo.

Kirjettä säilytetään Kansallisarkiston Mikkelin toimipaikassa Lappeenrannan ortodoksisen seurakunnan arkistossa.

Ehtoolliskalusto edelleen käytössä

Kun Suomi itsenäistyi, Venäjän valtion omaisuus jäi Suomeen ja venäläisistä varuskunnista rakennuksineen tuli Suomen valtion omaisuutta. Kirkkokin oli ollut sotaväen, ei seurakunnan omaisuutta, ja koska Lappeenrannan ortodoksisen seurakunnan pääkirkko oli Linnoituksessa, jäi leirikirkko tarpeettomaksi.

1918 Lappeenrannan Linnoitus suljettiin, koska alueesta tehtiin punaisten vankileiri eikä kirkkoonkaan siten päässyt. Silloin Leirikirkko sai toimittaa hetken sijaiskirkon virkaa.

– Kesällä 1918 varmaan ihan viimeisiä Leirikirkossa tehtyjä toimituksia oli isotätini avioliittoon vihkiminen, Tynkkynen arvelee.

Kun Leirikirkko lopulta jäi pois käytöstä, siihen alkoi kohdistua vandalismia. 1920-luvun nuoressa Suomessa venäläisten kirkkojen ylläpito ei ollut valtion ja kuntien asialistalla kovinkaan korkealla, ja valtiovalta päätti purattaa kirkon vuonna 1921.

Huutokaupan seurauksena tehtailija Pekka Kinnunen osti rakennuksen purkumateriaalit. Hirsien uudesta sijoituspaikasta ei ole tietoa, mutta on todennäköistä, että niitä on käytetty uudelleen jossain toisessa rakennuksessa. Kaksi kirkon kelloista on puolestaan sijoitettu Lemin kirkkoon.

– Kirkon pienempi esineistö siirrettiin Linnoitukseen, mutta esimerkiksi ikonostaasi on lähetetty Sortavalaan silloiseen kirkollishallitukseen, kertoo Tynkkynen.

Varasto tuhoutui toisessa maailmansodassa, jolloin myös ikonostaasi eli alttarin kirkkosalista erottava kuvaseinä on viimeistään tuhoutunut. Tekstiilejä ja kirjoja kirkosta on kuitenkin säilynyt paljon. Kun Imatralle rakennettiin 50-luvulla ortodoksinen kirkko, varastoitua esineistöä siirrettiin sinne. Esimerkiksi alkuperäinen ehtoolliskalusto on edelleen käytössä.

Muistokivi löytyi ojasta

Molempien leirikirkkojen sijainnit hämärtyivät ja unohtuivat vähitellen, sillä rakennuksista ei ole jätetty minkäänlaisia merkkejä alueelle. Tynkkysen, Muinosen sekä Matti Hakulisen ja Juhani Sirkiän muodostama harrastelijaryhmä on nyt vanhojen valokuvien ja karttojen perusteella selvittänyt metrien tarkkuudella, missä kirkot todennäköisesti sijaitsivat.

Toisen, suuremman leirikirkon paikalla on nykyään kerrostalo ja se sijaitsee nykyisen Suonionkadun varrella Lappeenrannan Leirin kaupunginosassa. Paikan kyljessä on pesäpallokenttänä toimiva Vanha kenttä ja aivan sen lähettyviltä alkaa Prisman liikekeskuksen parkkipaikka.

Koska kirkosta on useita valokuvia, sen sijaintia on pystytty vertailemaan ilmakuviin, joissa erottuu kirkkoa ympäröivä aita, mikä auttoi sen paikantamisessa.

Ensimmäisen leirikirkon sijainnin selvittäminen puolestaan oli aavistuksen mutkikkaampaa. Ilmakuvia 1900-luvun alkuvuosilta ei alueelta hevin löydy, mutta sattumalta Muinonen törmäsi kuvaan, jossa on hahmotettavissa kirkon alkuperäisellä paikalla seisova muistokivi.

Nyt kivi seisoo onnettomana muutaman sadan metrin päässä lentokentän toisella puolella, keskellä pusikkoa. Vaikka kivi on suhteellisen julkisella paikalla, ei sitä ole osattu yhdistää Leirikirkkoon, sillä sen risti on rikottu ja muistolaatta poistettu. Kiven löytymisessä auttoi Muinosen kaveri Jukka Luoto, joka muisteli nähneensä tuntomerkkejä vastaavan kiven ulkoilureissullaan.

Muinonen arvelee, että muistokiven siirto alkuperäiseltä paikaltaan on tapahtunut vuosien 1920-1930-välisenä aikana, kun Leirikenttä on otettu lentokenttäkäyttöön. Eniten hän ihmettelee kuitenkin sitä, miksi kivi on päätynyt ojaan.

– Se on suunnilleen samalla leveysasteella kuin tämä alkuperäinen kirkko. Ovatkohan suomalaiset ajatelleet, että siirretään se hienovaraisesti tänne metsään?

Muinonen ryhmineen on sitä mieltä, että muistokivi ansaitsisi edustavamman paikan. Ehkäpä vielä tulevaisuudessa lappeenrantalaiset pääsevät ihastelemaan toisen leirikirkon paikalle siirrettyä muistokiveä ja näkevät sielunsa silmin Suomen suurimman, puisen leirikirkon kohoavan edessään.

Puhelin soi. Sähköasioissa soitteleva myyjä antaa ymmärtää, että tekemällä sopimuksen 365 Hankinta Oy:n kanssa asiakas voisi säästää merkittäviä summia sähkönsiirtokustannuksista.

Väite on virheellinen, sillä oikeasti sähkön siirtohintoja ei voi Suomessa kilpailuttaa. Sähkönsiirrossa toimivat alueelliset monopolit eikä sähkönsiirtoa voi ostaa niiden rajojen yli.

Kuluttaja-asiamies Katri Väänänen kertoo Ylen MOT-toimitukselle, että mahdollisella siirtohintojen kilpailutuksella myyminen täyttää harhaanjohtavan markkinoinnin tunnusmerkit.

– On selvä, että kyseessä on harhaanjohtava markkinointi. Mutta tavalliselle kuluttajalle käsitteet voivat olla vähän epäselviä, joten ei ole ihme, että voi “mennä vipuun”.

Kyse on todellisuudessa sähköntuottajan kilpailuttamisesta. Harhaanjohtavaa puhelinmyyntiä tehdään suomalaisen yhtiön nimissä, jonka omistajaksi ja hallituksen ainoaksi jäseneksi on ilmoitettu slovakialainen Juraj Jakabovic.

Siirtohintasäästöillä kaupittelulle on sosiaalinen tilaus

Siirtohintoihin vetoavalle markkinoinnille on syntynyt tilausta, sillä monia kansalaisia sähkön siirtohintojen korkea taso ja hinnannousu kiukuttavat.

Sähkönsiirron kustannukset ovat nousseet Suomessa rajusti viime vuosina. Pelkästään vuosina 2013–2018 kuluttajilta perittävät maksut nousivat peräti 50 prosenttia.

Vuonna 2016 käytiin laajaa poliittista ja julkista keskustelua sähkönsiirtoyhtiöiden toiminnasta, kun Caruna ilmoitti rajuista hinnankorotuksista. Yle kertoi Carunan harrastavan myös verokikkailua.

Miten sähkönsiirtoa ”optimoidaan” kun sitä ei voi kilpailuttaa?

Sähkönsiirron säästöillä ratsastava 365 Hankinta Oy kaupittelee kyseenalaista palveluaan puhelinmyynnillä.

Puheluissa suomenkieliset myyjät kertovat, että yhtiöllä on “mahdollisuus optimoida sähkönsiirto asiakkaille”.

“Monella asiakkaalla ei ole heidän käytön nähden halvin mahdollinen siirtotuote käytössään”, 365 Hankinta Oy:n edustaja kirjoittaa yhdessä MOT:n näkemässä sähköpostiviestissä asiakkaalle.

Sähkönsiirtoa ei kuitenkaan voi kilpailuttaa eri yhtiöiden välillä. Siirrosta peritään alueellisen monopoliyhtiön määrittelemä perusmaksu sekä käyttöön perustuva maksu.

Sähkönsiirron hinnassa onkin suuria eroja eri yhtiöiden välillä: esimerkiksi Pohjois-Karjalassa, jossa 365 Hankinta on hankkinut asiakkaita, siirtohinta on korkeampi kuin vaikkapa pääkaupunkiseudulla. Vuosittain voisi omasta kulutuksesta riippuen säästää helposti satojakin euroja, jos sähkönsiirron voisi ostaa mistä tahansa yhtiöstä.

Mutta koska näin ei voi toimia, on vähintään epäselvää, mihin Hankinta 365 -yhtiön suurten säästöjen markkinointi perustuu. Tästä myös kuluttaja-asiamies on vaatinut yhtiöltä selvitystä.

Jokaisella alueellisella monopoliyhtiöllä on toki olemassa erilaisia siirtotuotteita kuten päivä- ja yösähkön tai talvi- ja kesäkuukausien erilaiset hinnat. Niiden välinen hintaero on kuitenkin usein pieni verrattuna eroihin yhtiöiden välillä.

MOT tavoitti 365 Hankinta -yhtiön slovakialaisomistajan Juraj Jakabovicin. Tämä kiistää, että asiakkaille luvattaisiin säästöjä. Jakabovicin mukaan yhtiö on luonut palvelun, jossa se ilman asiakkaalle koituvia kustannuksia selvittää, voisiko asiakas hyötyä siitä, että ottaisi käyttöön oman yhtiönsä erilaisen siirtotuotteen.

Jakabovic kertoo myös, että sähkönsiirrosta vastaavat yhtiöt eivät kannusta kuluttajia parhaan siirtohinnan löytämiseen: asiakkaalla saattaa olla esimerkiksi turhan suuri pääsulake ja siksi hän joutuu liian kalliiseen hintaryhmään.

Pääsulakkeen vaihtaminen pienemmäksi voi vaikuttaa siirtomaksuihin tai olla vaikuttamatta, riippuen paikallisen sähkönsiirrosta vastaavan yhtiön käytännöistä ja hintaryhmistä. Kustannuksia voi myös tulla itse sulakkeen vaihdosta.

Kuluttaja-asiamies: ennakkomaksuille pitää olla erityinen peruste

365 Hankinta vaatii asiakkaalta ensimmäisen laskun yhteydessä 20 prosentin “ennakkomaksun”. Se lasketaan asiakkaan arvioidun vuosikulutuksen perusteella ja voi olla satoja euroja asiakasta kohden.

Yhtiö perustelee ennakkomaksua “pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla”.

“Sähkön hankinta peilaa pohjoismaalaisen sähköpörssin laskentalogiikkaa, johon asennetaan vakuuksia. Maksamme sähköstä pörssille päivittäin ja syystä laskutustapa 20% ennakko”, yhtiön verkkosivuilla kerrotaan.

Yhtiö ei verkkosivujensa mukaan tarjoa muuta laskutusmallia.

Kuluttaja-asiamiehen mukaan yhtiön ennakkomaksu voidaan rinnastaa niin sanottuun vakuuteen.

– Laissa ei määritellä milloin vakuutta voidaan vaatia, mutta yleisissä sähkönmyyntiehdoissa todetaan, että vakuutta tai ennakkomaksua voi uudelta asiakkaalta vaatia vain, jos on erittäin painava syy. Tällainen painava syy voi olla esimerkiksi perusteltu epäily siitä, että kuluttaja ei pysty suoriutumaan maksuista.

– Edes yksittäinen maksuhäiriömerkintä ei yksinään oikeuta vaatimaan vakuutta. Se, että kaikilta uusilta asiakkailta vaaditaan vakuutta, ei ole ehtojen mukaista, sanoo kuluttaja-asiamies Väänänen.

Asiasta on tehty Kilpailu- ja kuluttajaviraston ratkaisu muun muassa vuonna 2016.

Hankinta 365 Oy:n käsityksen mukaan yhtiön ennakkomaksuja ei voida rinnastaa vakuuteen vaan kyse on siitä, että ensimmäinen lasku on ennakkolasku ja sitten siirrytään jälkikäteislaskutukseen. Yhtiön omistaja Jakabovic perustelee vastauksessaan asiakkailta vaadittavaa ennakkoa sillä, että näin “turvataan” sähköpörssistä ostettavan energian maksaminen.

Kuluttaja-asiamies Väänänen pitää ongelmallisena myös sitä, että palvelua myydään puhelimessa. Kilpailu- ja kuluttajavirasto vaati tänä kesänä rajoituksia puhelinmyyntiin. Ongelma ei viraston mukaan koske yksinomaan sähkönmyyntiä vaan myös muita tuotteita ja palveluja.

Lähteet: Esimerkkihenkilöiden sähkölaskut, PKS:n ja Vantaan energian hinnastot ja asiakaspalvelu. Pohjois-Karjalan sähköllä on tänä kesänä sähkönsiirron hintaa alennettu touko-elokuun ajaksi. Kesäale vähentää esimerkkiomakotitalon sähkönsiirtokustannuksia vuositasolla noin 50 euroa ja kerrostaloasunnon osalta noin 20 eurolla tähän laskelmaan verrattuna.

Yli sata valitusta

Kilpailu- ja kuluttajavirasto kertoi heinäkuun alussa selvittävänsä 365 Hankinta Oy:n toimintaa. Viranomaisselvityksestä uutisoi ensimmäisenä Ilta-Sanomat.

Yhtiö on laskuttanut asiakkaita, vaikka nämä omasta mielestään eivät ole edes tehneet sopimusta. Kilpailu- ja kuluttajavirastosta kerrotaan MOT:lle, että 365 Hankinta -yrityksen toimintatavoista on tähän mennessä tehty 129 valitusta. Niistä valtaosa on jätetty heinäkuun aikana.

Yhtiön omistaja Juraj Jakabovic kiistää perusteettomat laskut ja vetoaa siihen, että sopimuksen tekemisen osuus myyntipuhelusta nauhoitetaan ja tarkistetaan. Hän myös kertoo, että yhtiö on vaihtanut kuljetusyritystä, jotta asiakkaat saisivat sopimuksen itselleen määräajan puitteissa.

Vaikka kyseessä on tuoreehko yhtiö ja sähkösopimuksia kaupitellaan nimenomaan sähkön siirtohinnoista säästämisellä, toimintamallin taustalla vaikuttaa olevan pitkään alalla toiminut henkilö.

Ylen MOT-toimituksen selvityksen mukaan 365 Hankinta -yhtiön kyseenalainen markkinointi kytkeytyy ainakin kahteen muuhun aikaisempaan tapaukseen Suomessa: yhtiöihin nimeltä 220 Energia Oy ja Fi-Nergy Oy.

Jäljet johtavat alan ”sarjatoimijaan”

365 Hankinta Oy:n omistavalla Jakabovicilla ei Ylen MOT-toimituksen selvityksen mukaan vaikuta olevan tiiviitä suhteita Suomeen.

Suomalaisen yhtiön perustaminen näyttää liittyvän hänen liikekumppaniinsa. Jakabovic on perustajaosakas ja hallituksen jäsen slovakialaisessa yhtiössä, jonka nykyinen osakas on Håkan Gustafsson.

Gustafsson on sähkönmyynnin konkari, jonka kahden yhtiön toimintaan viranomaiset ovat puuttuneet Suomessa. Vuonna 2014 markkinaoikeus kielsi Gustafssonin 220 Energia Oy:tä muuttamasta yksipuolisesti ja lainvastaisesti sopimusehtojaan. Markkinaoikeus käsitteli asiaa kuluttaja-asiamiehen hakemuksesta.

Tammikuussa 2020 Kilpailu- ja kuluttajavirasto varoitti kuluttajia Gustafssonin toisesta yhtiöstä eli Fi-Nergy Oy:stä. Viranomainen oli saanut useita ilmoituksia Fi-Nergy Oy:n tekemistä virheistä sopimuksissa ja laskutuksessa.

Ylen MOT-toimitus on saanut vinkkejä Fi-Nergy Oy:n kyseenalaisista toimintatavoista. Yhtiö on muun muassa perinyt liian suuria maksuja sähkön myynnistä, eikä se suostu palauttamaan asiakkailleen rahoja.

365 Hankinta Oy on ilmoittanut verkkosivujensa avaamisen yhteydessä myös saman puhelinnumeron, joka on ilmoitettu yhteystiedoksi kahdelle Gustafssonin suomalaiselle ja kolmelle hänen virolaiselle yhtiölleen.

Näin toimijat selittävät yhteyttä yritysten välillä

MOT:n haastattelema Håkan Gustafsson kiistää jyrkästi, että hänellä olisi rooli 365 Hankinta -yhtiössä. Sen omistaja eli Juraj Jakabovic kertoo olleensa heinäkuun loppuun asti töissä Gustafssonin alaisena Fi-Nergy Oy:ssä ja samaan aikaan harjoittaneensa omaa liiketoimintaansa 365 Hankinta -yhtiössä.

Gustafssonin mukaan hän on ystävänpalveluksena rekisteröinyt 365 Hankinta Oy:n verkkosivut sekä auttanut ystäväänsä ja alaistaan hankkimaan ja perustamaan oman yrityksen.

Yhtiöiden monet toimintatavat ovat samankaltaisia. Myös Gustafssonin Fi-Nergy markkinoi säästöjä sähkönsiirrossa. Jos asiakas löytää heidän verkkopalvelunsa avulla säästöjä omissa sähkönsiirtomenoistaan, yhtiö ottaa siitä palkkion.

Voidaanko sanoa, että 365 Hankinta on ottanut käyttöön Fi-Nergyn toimintamalleja? Kun kyseessä on henkilö, joka on työskennellyt kanssasi vuosia?

– Varmasti näin on, hän on myös halunnut jatkaa sellaisia aktiivisia myyntikanavia, joista me olemme itse luopuneet, kuten puhelinmyynti. Ja totta kai olemme silloin ohjanneet hänen yritystään meidän yhteistyökumppanin kanssa yhteen, sanoo Gustafsson.

Jakabovic on nyt lähes puolitoista vuotta ollut yhtä aikaa Fi-Nergyn palveluksessa ja oman saman alan yrityksen omistaja.

Eikö ole erikoista, että alaisesi perustaa tavallaan alan kilpailevan yrityksen?

– Me luovuimme yhdestä asiakashankintakanavasta, niin ei se minua haittaa. Kyllä kilpailua maailmaan mahtuu.

Gustafsson kiistää saavansa taloudellista etua 365 Hankinta Oy:stä.

Kuluttaja-asiamies vaatii toimintakieltoa suomalaismiehelle

Markkinaoikeus saa ratkaistavakseen Fi-Nergyä koskevan Kilpailu- ja kuluttajaviraston vaatimuksen. MOT:n oikeudesta hankkimasta hakemuksesta käy ilmi, että virasto esittää kieltovaatimuksia paitsi yhtiölle, myös Gustafssonille henkilönä. Tämä on toimenpiteenä poikkeuksellinen.

– On harvinaista että näin tehdään, mutta tämä on välttämätöntä ja markkinaoikeus voi antaa kiellon sekä yritykselle että henkilölle, toteaa Väänänen.

Sekä Gustafssonia että Fi-Nergyä vaaditaan lopettamaan sopimusehtojen yksipuolinen muuttaminen sekä asiakkaiden kannalta kohtuuttomat laskutuskäytännöt. Hakemuksessa muutettavia toimintatapoja on kuusi ja jokaista muutosvaatimusta vaaditaan tehostettavaksi 100 000 euron uhkasakolla.

Hakemuksessaan kuluttaja-asiamies perustelee tätä sillä, että Gustafsson on jatkanut markkinaoikeuden aiemmin kieltämiä toimintatapoja Fi-Nergyn vastuuhenkilönä. Tämä osoittaa hakemuksen mukaan “ilmeistä henkilökohtaista piittaamattomuutta kuluttajan suojaksi asetettujen säännösten noudattamisesta”.

Kuluttajien kannalta on erityisen haastavaa, että Gustafssonin kaltaiset toimijat jatkavat toimintaa uuden yhtiön nimissä jouduttuaan viranomaisten kanssa hankaluuksiin.

– Vaihdetaan muutaman vuoden välein yhtiön nimeä ja sama toimintamalli jatkuu. Saamme kyllä näistä nopeasti tietoa, mutta kuluttajilta tämä edellyttää aktiivisuutta, on paljon vaadittu että ottaa selvää näistä taustoista. Kun tähän yhdistetään vielä yleisesti puhelinmyynnin ongelmat, tästä tulee kuluttajien kannalta ongelmallista.

Yrittäjä vetoaa nopean kasvun aiheuttamiin haasteisiin

Gustafssonin mukaan Fi-Nergy kasvoi niin nopeasti, että asiakaspalvelussa olikin ongelmia, jotka on nyt hänen mukaansa korjattu.

– Viime syksynä aloitimme myynnin ja teimme kolmessa kuukaudessa 10 000 sopimusta. Idea oli hyvä, mutta prosessia ei oltu viety loppuun. Joulukuusta helmikuuhun emme kertakaikkiaan pystyneet palvelemaan kaikkia asiakkaita.

MOT:n tietojen mukaan ongelmia esimerkiksi rahojen palautusten kanssa on ollut myös helmikuun jälkeen.

– Kyllä, koko ajan parannamme toimintaamme kuten laskutusta ja koulutamme ihmisiä, meillä on vielä monessa asiassa myös varmasti parantamisen varaa.

Osittain Gustafssonin mukaan kyse on myös siitä, että markkinaoikeudessa haetaan ennakkoratkaisua muun muassa siihen, voiko sähkönmyyntisopimuksia tehdä sellaisten asiakkaiden kanssa, joilla on vielä yli kuusi kuukautta entistä määräaikaista sopimusta jäljellä.

Kuluttaja-asiamies tulkitsee yhtiön muuttaneen sopimusehtojaan yksipuolisesti. Gustafsson on eri mieltä.

– Kyseessä ei ole sopimuksen muuttaminen vaan hinnoittelumuutos, jollaisia on oikeus tehdä, jos ilmoittaa siitä 30 päivää aikaisemmin.

Markkinaoikeudesta kerrotaan, että käsittelypäivää Fi-Nergyn tapaukselle ei ole vielä päätetty. Kuluttajavirasto ei myöskään ole tehnyt päätöstä siitä, miten se mahdollisesti etenee sähkönsiirrolla markkinoivan 365 Hankinta Oy:n suhteen. Yrityksestä on tehty tutkintapyyntöjä myös poliisille.

Koulun alku tarkoittaa paluuta lähiopetukseen, mutta kouluissa on varauduttu tartuntatilanteen pahenemiseen.

– Syksyyn lähdetään tilanteessa, jossa koronatilanne on rauhallinen, mutta viruksen uhka ei ole ohi, Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen kertoo.

– Pyrimme rakentamaan koulunpidon niin, että kyky reagoida muuttuviin tilanteisiin on mahdollisimman hyvä.

Opetushallitus järjesti aamulla tiedotustilaisuuden, jossa arvioitiin koulunalun lisäksi etäopetuksen onnistumista koronakeväänä. Tekeillä olevan selvityksen mukaan jonkin verran haasteita aiheuttivat puutteet digilaitteissa ja opiskelutaidoissa.

Ensi viikolla palataan lähiopetukseen

Lähiopetukseen paluussa noudatetaan Opetushallituksen aiemmin kesällä määrittelemiä käytänteitä.

– Tavoitteena on taata jokaiselle oppijalle lakisääteinen oikeus turvalliseen oppimiseen, korostaa Opetushallituksen johtaja Anni Miettunen.

Tartuntojen huolellinen ehkäiseminen on ensiarvoisen tärkeää, korostaa pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen.

THL:stä annetaan täsmennettyjä ohjeita todennäköisesti tällä viikolla. Kouluissa odotetaan näitä ohjeita esimerkiksi sen osalta, suositellaanko kouluissa syksyllä maskien käyttöä.

– Koulujen on huolehdittava tilat niin, että väljyyttä on riittävästi, Anni Miettunen kertoo varautumisesta.

– Voidaan myös miettiä, onko mahdollista esimerkiksi vuorojärjestelyin huolehtia ruokailuista tai itse koulunkäynnistä.

Opetushallituksen edustajat korostavat, että on koronakevään aikana syntyneitä oppimisen aukkoja on arvioitava ja paikattava mahdollisimman nopeasti.

Lue myös: Koulut valmistautuvat paikkaamaan korona-ajan oppimisaukkoja – "Dramaattinen muutos", vertaa tutkija etäopetuksen oppimishetkiä normaaliin

Montaa vastavalmistunutta jäi kaivelemaan omien juhlien peruuntuminen toukokuussa. Lukiokoulutus ja taiteen perusopetus -yksikön päällikön Petri Lehikoisen mukaan yhteistä lakkiais- ja päättäjäispäivää suositellaan järjestettäväksi elokuun lopulle.

– Nykytiedon mukaan hyvin monissa paikoissa ollaan juhlia järjestämässä. Valmistelut on varmasti monissa perheissä käynnissä ja nuoret ovat juhlansa ansainneet, toivottavasti se onnistuu.

Kunta voi tarvittaessa päättää koulun sulkemisesta

Jokaisen koulun on myös sisällytettävä vuosisuunnitelmaansa varautumisohjeet tartuntatilanteen pahenemisen varalta.

– Voi olla, että todella joudutaan poikkeuksellisiin opetusjärjestelyihin, sanoo Olli-Pekka Heinonen.

Heinosen mukaan kunta tai aluehallintovirasto voi tartuntatautilain nojalla päättää jopa koulun sulkemisesta. Toimet on kuitenkin rajattava siihen, mikä on tartuntojen leviämisen kannalta välttämätöntä.

– Olemme varautuneet siihen, että tilanne voi eri alueilla vaihdella. Silloin pitää pystyä varautumaan siihen, että opetusta voidaan järjestää normaalista poikkeavalla tavalla, lisää Anni Miettunen.

Etäkoulukeväänä pieniä puutteita laitteissa ja opiskelutaidoissa

Hankekoordinaattori Jaakko Vuorion mukaan perusopetuksen ja toisen asteen oppilaat, opettajat ja huoltajat arvioivat kevään etäopetuksen sujuneen olosuhteisiin nähden hyvin.

Arvio perustuu Opetushallituksen loppuvuonna julkaistavaan raporttiin, jossa on koottu yhteen erilaisia kotimaisia ja kansainvälisiä selvityksiä. Vuorio kuitenkin painottaa, että varsinaista tutkimusta asiasta on edelleen hyvin vähän.

Vuorion mukaan myös digilaitteiden määrä on ollut kohtalainen. Kansallisen koulutuksen arviointikeskus Karvin selvityksen mukaan 15 prosenttia opettajista on kuitenkin arvioinut, että digilaitteiden tai nettiyhteyden puute on heikentänyt tasavertaisuutta.

– Koulunkäynti on ollut kuormittavaa opettajille, oppilaille ja perheille, joten tukimuotoja tulee kehittää. Positiivista kuitenkin on, että digitaidot ovat kehittyneet, Vuorio summaa.

Lukioissa ja ammatillisessa koulutuksessa opiskelijat arvioivat opetuksen sujuneen hyvin ja laitteiden riittäneen, mutta opiskelutaidoissa on ollut paikoin parantamisen varaa. Esimerkiksi 16 prosenttia lukiolaisista koki, etteivät heidän oppimistaitonsa riittäneet etäoppimiseen.

– Selkeitä haasteita ammatillisessa koulutuksessa taas on tuottanut työssä oppiminen, mitä on ollut haastava toteuttaa, Vuorio kertoo.

Vuorion mukaan onkin tärkeä selvittää, millaisia jälkiä etäkoulukevät oppijoihin jättää.

Aiheesta voi keskustella keskiviikkoiltaan klo 23.

Lisää aiheesta:

Poikkeusjärjestelyt jatkuvat todennäköisesti peruskoulujen lähiopetuksessa myös syksyllä – selvitimme, mitä tämä tarkoittaa

Lukioiden ja ammattioppilaitosten lukuvuosi alkaa periaatteessa lähiopetuksena – tilanne voi tosin muuttua viime tingassa

Peruskoulun pitäisi taata samat lähtökohdat köyhien ja varakkaiden lapsille, mutta repikö korona tasa-arvon kappaleiksi?

Uusimmat tiedot koronaviruksesta

Tosihädässä minuutti voi olla ratkaisevan pitkä aika.

Heinäkuun puolessa välissä Parkanossa sattui kahden henkilöauton ja kuorma-auton kolari, jonka seurauksena kaksi ihmistä kuoli ja kaksi loukkaantui vakavasti. Onnettomuustutkinnassa kävi ilmi, että pelastusyksikkö oli päätynyt aluksi väärään paikkaan, ja se saapui onnettomuuspaikalle 13 minuuttia myöhässä.

Poliisin mukaan ei ole näyttöä siitä, että myöhästyminen olisi vaikuttanut kolarin henkilövahinkoihin.

Parkanon tapaus herätti kysymyksen siitä, voiko avun oikeaan paikkaan saapumiseen luottaa.

Järjestelmä mahdollistaa inhimillisen virheen - vielä

Parkanon kolarissa syy pelastajien myöhästymiseen oli se, että hätäpuhelun soittajan gps-signaali näytti paikaksi Ylöjärven, jonne hätäkeskuspäivystäjä hälytti kiireessä pelastusyksiköt. Ensimmäinen signaali näytti kuitenkin noin 70 kilometriä väärän paikan.

Yleensä sijainti tarkentuu puhelun aikana. Nykyjärjestelmässä se vaatii hätäkeskuspäivystäjältä manuaalisen päivityksen, käytännössä napin painamisen. Hätäkeskuslaitoksen tekemän alustavan selvityksen mukaan päivystäjä ei kiireessä kuitenkaan varmistanut sijaintia.

Vakavat virheet hätäkeskuspäivystäjien toiminnassa ovat harvinaisia. Lähihistoriasta löytyy kuitenkin tapaus, jossa sijainnin varmistamisen laiminlyönti toi hätäkeskuspäivystäjälle oikeudellisia seuraamuksia.

Toukokuussa 2014 sattui pesäpallo-ottelussa onnettomuus (Savon Sanomat), kun yksi pelaajista sai päähänsä osuman pallosta. Kuopion hätäkeskuksen päivystäjä jätti ristiriitaisen osoitetiedon varmistamatta, minkä vuoksi avun saapuminen viivästyi parikymmentä minuuttia. Pohjois-Savon käräjäoikeus antoi miehelle varoituksen tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Hätäkeskuspalveluiden johtaja Marko Nieminen tiedostaa järjestelmästä löytyvän heikkouden.

– Tänä syksynä käyttöön otettavassa hätäkeskustietojärjestelmän versioon tulee ominaisuus, joka päivittää puhelimen välittämän sijaintitiedon automaattisesti.

Päivityksen jälkeenkin hätäkeskuspäivystäjälle jää vastuu selvittää tapahtumapaikan todellinen sijainti.

– Päivystäjän pitää varmistaa puhelussa esimerkiksi se, missä kaupungissa onnettomuus on tapahtunut. Tekniseen paikannukseen ei siis luoteta sokeasti.

Virheisiin ei ole varaa, Marko Nieminen tietää.

– Aina kun avuntarvitsijaa ei löydetä, niin on kyse vakavasta asiasta.

Sijainti hukassa ja kartoissa voi olla vanhaa tietoa

Väärään paikkaan päätyminen on pelastajille stressaava tilanne. Tämän tietää hyvin kenttätyötä pitkään tehnyt ja nykyisin Pirkanmaan pelastuslaitoksen operatiivinen päällikkö Mika Kupiainen.

– Kylmät väreet siinä iskevät, jos menee antamaan apua, eikä kohteessa olekaan mitään. Missä se on se ihminen, joka tarvitsee apua.

Kupiaisen mukaan tapaukset, joissa yksiköt päätyvät väärään osoitteeseen, eivät ole jokapäiväisiä Pirkanmaan pelastuslaitoksessa. Vielä harvemmin väärään paikkaan ajamisesta aiheutunut viive on olennaisesti vaikuttanut onnettomuuden seurauksiin.

Kupiaisen mukaan vaikeimpia tilanteita ovat ne, joissa hälyttäjä ei tiedä missä on.

–Tai sitten hälytystehtävä on sellaisessa paikassa, esimerkiksi maastossa tai järvellä, että sijainnista on vaikeaa antaa tarkkaa tietoa.

Pelastuslaitoksen karttajärjestelmä saa tietonsa Maanmittauslaitokselta. Maanmittauslaitoksen tiedot taas perustuvat siihen, mitä kunnat ja muut tahot sinne kertovat.

Kun tietoja ja karttoja päivitetään harvakseltaan, voivat pelastuslaitoksen karttatiedot olla muutoksesta pahimmillaan kuukausia vanhentuneet.

– Huonolla tuurilla kartassa on juuri tapahtumapaikan kohdalla väärä tieto, kun hälytys tulee.

Väärät osoitteet ovat yksittäistapauksia

Hätäkeskuslaitos ottaa vuosittain vastaan kolme miljoonaa ja välittää eteenpäin puolitoista miljoonaa hätäpuhelua. Siihen nähden tilanteita, joissa virheellisen sijaintitiedon määrityksen vuoksi olisi päädytty harhaan, tapahtuu karkeasti arvioiden vain muutamia kymmeniä vuodessa, hätäkeskuspalveluiden johtaja Marko Nieminen sanoo.

– Yleensä kyseessä on inhimillinen virhe tai sijaintitieto välittyy järjestelmästä syystä tai toisesta epätarkasti tai kokonaan virheellisesti. Ongelmatilanteissa pyritään eri keinoilla ja yhteistyössä viranomaisten kesken haarukoimaan tapahtumapaikkaa.

Nieminen muistuttaa, että hätäkeskuksessa ei luoteta pelkästään tietotekniikkaan.

– Hätäkeskuspäivystäjät pyrkivät kaikissa tilanteissa varmistamaan myös soittajalta sijaintitiedon, vaikka järjestelmä olisi tarjonnut jo ilmoittajan sijainnin kartalle. Hätäkeskuspäivystäjä kysyy aina ilmoittajalta paikkatietoja myös suullisesti, jotta voidaan varmistaa järjestelmän antaman tiedon luotettavuus.

Teknologia on lisännyt turvallisuutta, mutta...

Paikannusmenetelmät ovat kehittyneet huimasti 2000-luvulla etenkin matkapuhelinteknologian ansiosta. Sijainti saadaan selville puhelimen sijaintipalvelujen eli gps:n ja tukiasematietojen perusteella sekunneissa,

– Kun aloitin Hätäkeskuslaitoksessa 17 vuotta sitten, hätäpaikannus tehtiin lähettämällä faksi teleoperaattoreiden valvomoon.

Lue lisää: Digitreenit: Kännykkä voi pelastaa henkesi - viisi turvavinkkiä, joilla varaudut hätätilanteisiin

Niemisen mukaan älypuhelimista löytyvä automaattinen paikannustoiminto AML (Advanced Mobile Location) on ollut merkittävä parannus onnettomuuspaikan löydettävyyteen. AML on Googlen kehittämä palvelu, joka aktivoi puhelimen paikannustiedot automaattisesti hätänumeroon soitettaessa ja toimittaa ne matkapuhelinverkon kautta hätäkeskukseen.

AML löytyy kaikista alle kymmenen vuotta vanhoista Android-puhelimista ja maaliskuun 2018 jälkeen päivitetyistä iOS-laitteista. Ominaisuus on sisäänkoodattu puhelimen käyttöjärjestelmään, joten sen käyttämiseen ei tarvita erillistä sovellusta.

AML:n lisäksi 112 Suomi -sovellus helpottaa avun saamista oikeaan osoitteeseen. Sillä voi soittaa hätänumeroon ja sen kautta välittyvät koordinaatit hätäkeskuksen tietoon.

112-sovellukseenkaan ei voi luottaa sokeasti. Pirkanmaan pelastuslaitoksen operatiivisella päälliköllä Mika Kupiaisella on tästä omakohtaista kokemusta.

– Soitin vapailla ollessani tällä sovelluksella ilmoittaakseni myrskyvahingoista. Hätäkeskuspäivystäjä kertoi, että sovellus paikantuu noin kilometrin verran väärään paikkaan. Hän pyysi odottamaan hetkisen ja tarkisti sijainnin, ja sitten vasta sijainti täsmentyi.

Kupiaisen mukaan paikallistuntemus on edelleen arvossaan pelastuslaitoksen työssä. Myös suunnistustaitoa tarvitaan.

– Jos paikantaminen ei toimi, niin meillä on peruskartastot, joiden avulla löydämme kohteeseen.

Osaisitko toimia äkillisessä onnettomuustilanteessa? Entä oletko asentanut 112 Suomi -sovelluksen? Keskustele aiheesta keskiviikkoon 5.8. kello 23.00 saakka.

Kaksi kuoli ja kaksi loukkaantui vakavasti onnettomuudessa Parkanossa – raskas ajoneuvo ja kaksi henkilöautoa kolaroivat

Poliisi tutkii Parkanon kuolonkolaria – ei olisi päässyt paikalle välttämättä nopeammin, vaikka hätäpuhelu olisi paikantunut oikein

Kaksi kuolemaa vaatineen kolarin apu viivästyi 13 minuuttia – syynä inhimillinen ja tekninen virhe, apu meni ensin väärään paikkaan

Sähkönsiirto halvemmalla on kuluttajia hämäävä viritys

Sähkönsiirron hinta kiukuttaa monia. Tähän markkinarakoon iskenyt suomalaisyritys hehkuttaa puhelinmyynnissä säästöjä siirtohintojen optimoinnilla. Onko myyntipuheille katetta? Kuluttaja-asiamies selvittää yhtiön toimintaa.

Korona sekoitti koulujen arjen keväällä, miten syksyyn varaudutaan?

Kouluissa ja toisen asteen oppilaitoksissa on tarkoitus palata lähiopetukseen tänä syksynä. Opetushallitus kertoo tiistaiaamun tiedotustilaisuudessa, miten syksyllä alkavaan lukuvuoteen varaudutaan koronakevään jälkeen. Luvassa on myös alustavia tietoja digiopetuksen sujumisesta viime keväänä.

Apu voi päätyä väärään paikkaan, jos hätäkeskuksessa unohtuu painaa nappia

Hätäkeskuksen paikannusjärjestelmä mahdollistaa inhimillisen erehdyksen. Pahimmillaan sijaintitiedon käsin tehtävän päivityksen unohdus voi johtaa siihen, että pelastusyksiköt päätyvät väärään osoitteeseen. Vaikka vahinkoja sattuu vain harvoin, voivat niiden seuraukset olla vakavia.

Kaspianmeren hirviö lähti eläkkeelle

Venäjän laivastolla oli Neuvostoliiton perua taistelualus, jollaista kellään muulla ei ollut. Se ei tosin koskaan ajanut taisteluun, vaan päätyi ruostumaan paikalleen yli kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Viime perjantaina se teki hinaajien vetämänä viimeisen matkansa.

Poutasää hellii suurinta osaa maata

Sää on suurelta osin poutaista. Paikoin Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa kuurottelee ja kuurosadealue liikkuu pohjoisessa. Muutoin on pääosin poutaista ja lännessä selkeämpää.

Lämpötilat vaihtelevat 20 asteen molemmin puolin.

Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

7.10 Opettajia uhkaavat lomautukset – miten kouluopetus onnistuu?

7.25 Pyöräilijät ja uudet liikennesäännöt

7.40 Ranskalaisten ohjeita maskinkäyttöön

7.44 Jälkipörssi

8.16 Maskisuositus tulossa – miten siihen pitäisi varautua?

8.50 Suomalaisten treffikokemuksia koottu kirjaksi

Juontajina Juha Hietanen ja Milla Madetoja

Elokuun veronpalautukset on maksettu tänään 1,9 miljoonalle ihmiselle, Verohallinto kertoo tiedotteessa. Ne, jotka eivät saaneet veronpalautuksia vielä tänään, saavat veronpalautuksen syyskuun ja joulukuun välisenä aikana.

Veronpalautuksen maksuajankohta riippuu siitä, milloin verotus on päättynyt. Kaikilla verotus ei ole vielä päättynyt. Heille uusi verotuspäätös tulee lokakuun loppuun mennessä.

Jos veronpalautus ei näy tilillä

Jos veronpalautus ei tullut tilille, Verohallinto suosittaa tarkastamaan tilanteen Omaverosta. Syy veronpalautuksen tulematta jäämiselle voi olla esimerkiksi se, että verohallinnolle ei ole ilmoitettu oikeaa tilinumeroa tai palautusten saajalla on velkaa ulosotossa.

Veronpalautusta ei makseta myöskään silloin, jos sitä käytetään maksamattomien verojen maksuun.

Jos esitäytettyä veroilmoitusta on täydennetty tai korjattu, maksupäivä on voinut muuttua. Mikäli maksupäivä on muuttunut, siitä saa tiedon uudessa verotuspäätöksessä tai Omaverossa.

Veronpalautuksen maksupäivä voi muuttua myös silloin, jos puoliso on muuttanut omaa veroilmoitustaan. Puolisoiden verotus päättyy samaan aikaan.

Jos veronpalautus on alle 10 euroa, sitä ei makseta ollenkaan. Veronpalautus voi jäädä maksamatta myös siksi, jos veroilmoitus on jätetty antamatta tai ilmoituksessa on olennaisia puutteita. Palautus maksetaan, kun ilmoituspuutteet on korjattu.

Lue myös:

Tiesitkö, että puolisosi voi vaikuttaa nyt veronpalautuksiisi? Verottaja kertoo neljä kiinnostavaa pointtia uusista käytännöistä

Miten käytät syksyn veronpalautusrahat? Asiantuntijat neuvovat, kannattaako kuluttaa, maksaa laskut vai pistää rahat säästöön

Tuhansia uusia tilejä ilmoitettu verottajalle – tänään on viimeinen päivä toimia, jos ei halua veronpalautuksiaan vaikeimman kautta

Vuosi 2013 oli synkkä.

Niina Salin-Pakarinen jäi yllättäen leskeksi ja 12-vuotiaan tyttärensä yksinhuoltajaksi, kun hänen miehensä kuoli traagisesti hukkumalla heinäkuussa vuonna 2013. Sitten tytär sairastui vakavasti.

– Tarvitsin vastapainoksi jotakin, joka vie ajatukset pois rankoista kokemuksista. Elämä on joskus tällaista selviytymistaistelua.

Parissa vuodessa kypsyi ajatus ryhtyä kioskiyrittäjäksi. Paikaksi valikoitui Pontuksen kioski Lappeenrannassa, jossa hän oli työskennellyt myyjänä.Kioskeissa hän oli tehnyt muutenkin koko työuransa.

– Yrittäjyys piti pään kasassa niin, että se vei väkisinkin ajatuksia pois vaikeista asioista. Se oli pelastus siinä surussa.

Ei koskaan lomaa

Töitä 49-vuotiaalla kioskiyrittäjällä on riittänyt.

Viimeksi hän piti lomaa syyskuussa vuonna 2015. Vapaapäiviä ovat juhannuspäivä ja joulupäivä, mutta muuten hän tekee yksinyrittäjänä 12–13 tunnin työpäiviä. Tytär ja toinen nuori työntekijä auttavat aina toisinaan kioskilla. Tytär on nyt armeijassa ja on toipunut sairaudestaan.

Niina Salin-Pakarisen tilanne voi olla tuttua ainakin yrittäjille, pätkätyöläisille ja opiskelijoille.

– Kohtalotovereita on varmasti monia. Tiedän, että esimerkiksi ravintola-alalla on ihmisiä, jotka eivät voi pitää lomaa.

Salin-Pakarinen kuitenkin viihtyy työssään eikä pidä lomailua juhannuspäivän ja joulupäivän vapaita lukuun ottamatta välttämättömänä.

Aina lomaa ei tarvita

Työterveyslaitoksen johtaja Kirsi Ahola sanoo, että osa ihmisistä ei tarvitse lomaa terveyden kannalta, jos he palautuvat riittävän hyvin työstään muuten.

– Vaikka loma tuntuu kovin tärkeältä, päivittäisellä palautumisella on isompi merkitys. Sillä voi kiinnittää huomiota elämänlaatuun ja työssäjaksamiseen.

Aholan mukaan fyysiseen palautumiseen riittää usein se, että lopettaa työnteon siltä päivältä. Psyykkinen palautuminen on vaikeampaa.

– Siihen ei välttämättä riitä, että lähtee pois työpaikalta. Ajatukset työstä voivat salaa tulla vapaa-ajalle.

Irtautuminen työstä voi vaatia aiempaa enemmän ponnistelua silloin, kun töitä tehdään etänä kotona. Työn parista olisi hyvä siirtyä pois esimerkiksi käymällä kävelyllä ja siivoamalla työvälineet illaksi pois näkyviltä.

Mutta mistä sitten tietää, että on loman tarpeessa? Aholan mukaan silloin tulee tunne siitä, että käy ylikierroksilla eikä oikein rentoudu. Voi myös olla vaikea saada unta.

– Tulee urautumisen tunne, että painaa vähän niin kuin zombin elämää. Mikään ei tunnu ilahduttavan. Ei ole uutta intoa ja energiaa. Sosiaalinen toiminta tuntuu enemmän riesalta, kertoo Kirsi Ahola.

Riittävä loman pituus riippuu puolestaan Aholan mukaan lomaa edeltävän kuormituksen asteesta, päivittäisestä palautumisesta sekä omasta kunnosta.

Jos lomaa pystyy pitämään, minimipituus hyvinvoinnin palautumisen kannalta on 7–9 päivää.

– Kaikki päivät sen jälkeen lisäävät ja kasvattavat hyvinvointia.

Kioskiyrittäjä Niina Salin-Pakarisen työpäivä alkaa tyypillisesti jo ennen aamukahdeksaa.

Kiitollinen asiakkaista

Päivän aluksi Salin-Pakarinen katsoo sähköpostit, maksaa laskuja, käy tukussa hakemassa tavaroita, vastaa puheluihin, leipoo ja työskentelee asiakaspalvelussa.

Osasta asiakkaista on tullut ystäviä Salin-Pakariselle.

Toissapäivänä eräs tuttu asiakas toi hänelle mustikoita ja toinen lettuja. Jouluna joku askarteli.

– Asiakkaat ovat isoin voimavara, miksi tätä jaksaa. Vaikka olen aikuinen, niin kyllä kehu aina lämmittää mieltä.

Salin-Pakarinen näkee työnsä merkityksellisenä. Hän on huomannut olevansa monelle ainoa ihmiskontakti päivän aikana.

– Jokaisella pitäisi olla joku, joka kysyy, mitä kuuluu. Täällä on yllättävän paljon sellaisia, joilla ei ole ketään. Minusta on tärkeää luoda ihmiselle tunne, että hänestä ollaan kiinnostuneita.

Lomahehkuttajat

Niina Salin-Pakarinen on tuonut työpaikalleen varmuuden vuoksi hammasharjansa ja peseytymistarvikkeensa, jos päivä venyy pitkäksi.

– Minähän melkein asun tässä kopissa, hän sanoo ja naurahtaa.

Kerran paikallisessa S-Marketissa hän oli ottamassa maitohyllyllä jogurtteja. Vieressä oli poika, joka kysyi äidiltään, miten kioskintäti voi olla kaupassa käymässä.

– Vastasin, että on minulla omakin koti.

Salin-Pakarinen kertoo olevansa tottunut siihen, ettei hänellä ole lomaa. Siksi hän ei osaa kaivata sitä.

– Jos minulla olisi loma, en suunnittelisi etukäteen mitään. Nauttisin siitä, ettei minulla ole aikataulua tai ohjelmaa.

Toki joskus on aamuja, jolloin kioskiyrittäjääkin väsyttää. Silloin tuttujen lomahehkutus ärsyttää, kun itsellä sitä mahdollisuutta ei ole.

– Sitten kun pääsen tänne, avaan koneen ja laitan kahvit tippumaan, niin päivä lähtee taas käyntiin.

Salin-Pakarisen läheiset tulevat tapaamaan häntä työpaikalle, eikä kukaan ole tuominnut hänen työmääräänsä. Yrittäjyys vaatii kuitenkin Salin-Pakarisen mukaan sinnikkyyttä ja työlle antautumista.

– Jos hetkeäkään harkitset ryhtyväsi yrittäjäksi, valmistaudu vuoden ajan etukäteen pyytämään anteeksi läheisiltäsi sitä, että olet poissa. Aloita valmistautuminen siis ajoissa, sanoo Niina Salin-Pakarinen.

Vapaalla kannattaa tehdä jotain ihan muuta kuin töissä

Työterveyslaitoksen johtaja Kirsi Aholan mukaan yrittäjyydessä on se hyvä puoli, että omaa tekemistä ja työaikoja voi kuitenkin säädellä itse.

– Harvoin lomaa pidetään, jos yritys menisi sitten konkurssiin. Silti olisi hyvä, että pystyisi välillä nollaamaan kuormitusta ja vahvistamaan omia voimavarojaan.

Työn ulkopuolella kannattaa tehdä jotain hyvin erilaista. Jos työ on sosiaalista, vapaalla voi olla yksin tai lukea. Jos työssä istutaan koneella kirjoittamassa, vapaalla kannattaa tehdä jotain sosiaalista.

– Jos lähtee lounastauolla ulos kävelemään, sekin edistää hyvinvointia. Työpäivän aikanakin voi tehdä asioita, jotka auttavat palautumaan, esimerkiksi pitää taukoja, kertoo Kirsi Ahola.

Ahola sanoo silti, että lomaankin pitäisi joskus olla mahdollisuus. Esimerkiksi pätkätyöläinen voi miettiä, voisiko työpaikan vaihtamisen välissä pitää esimerkiksi viikon tauon.

– Liiallinen tehokkuus ei ole paras mahdollinen vaihtoehto. Ymmärrän, että moni ei halua jättää ottamatta vuoden pätkää viikon loman takia, mutta työn aloitusajankohta saattaa olla neuvoteltavissa.

Kesän alusta lähtien Niina Salin-Pakarinen on pitänyt vapaapäivän maanantaisin. Silloin hän on saattanut istua ystävänsä kanssa kallioilla juomassa kahvit tai viettää päivän tyttärensä kanssa vaikkapa ruokaa laittaen.

– Ensin minulle tuli olo, että olisin lintsannut jostakin, kun aloin pitää maanantain vapaana. Nyt yritän ajatella, että olen ansainnut vapaan. Sanon itselleni ääneen, että anna nyt olla.

Salin-Pakarinen laittaa nykyään myös puhelimen äänettömälle maanantaisin. Työt jatkuvat jälleen tiistaina.

Keskustella aiheesta 6.8.2020 kello 23 asti.

Lue myös:

Laura Hallamaan kolumni: Katsoin seitsemän vuotta vierestä, kun muut jäivät kesälomalle – miksi kaikilla ei ole oikeutta lomaan?

Puolet nuorista työntekijöistä ei saa pitää kesälomaa putkeen, vaikka haluaisi – "Yhdenjaksoisen loman puute on yleensä aina lainvastainen"

Peruskoulut avataan ensi viikosta alkaen ennennäkemättömässä tilanteessa. Koronan toista aaltoa jännitetään. Samaan aikaan kuntien talous on aikaisempaa ahtaammalla johtuen myös koronasta.

• Opetushallitus järjestää tiistaiaamuna kello 9 tiedotustilaisuuden lähiopetukseen paluusta. Yle seuraa tiedotustilaisuuden annin tähän juttuun.

Talousvaikeuksien takia moni kunta on ajoittanut henkilöstönsä lomautuksia syksyyn ja osittain myös opettajiin. Sekä työnantaja- että työntekijäpuolen tietojen mukaan noin puolet kunnista on kaavailemassa lomautuksia taloustilanteensa helpottamiseksi.

Kunnista 16 on ajoittamassa lomautuksia syksyyn. Reilut joka kymmenes kunta on lomauttamassa myös opettajia.

– Lomautukset liittyvät työmäärän vähenemiseen, mutta tässä tilanteessa on todella iso ristiriita. Raha määrää kaiken. Meidän mielestä on myös muita vaihtoehtoja, puheenjohtaja Olli Luukkainen opettajien ammattijärjestö OAJ:sta paheksuu Ylen Aamussa lomautuksia etenkin korona-aikana.

Opettajajärjestön mukaan syksyllä pitäisi kiriä kinni syntyneitä oppimisaukkoja ja auttaa osaa oppilaista kuromaan umpeen puutteita, joita kevään etäopetus on aiheuttanut. Lomautukset eivät Luukkaisen mukaan missään määrin vastaa tähän tarpeeseen.

Puheenjohtaja Luukkainen ei tarkemmin kerro, mistä kunnat voisivat säästää henkilöstön sijaan. Henkilöstösäästöihin mennään hänen mukaansa liian helposti, kun säästöjä pitäisi hakea kuntien toiminnasta ja niin sanotuista rakenteista.

Kuntia edustavan kuntatyönantajien, KT:n neuvottelupäälikkö Hannu Freundin mukaan kunnissa ei ole koskaan oltu näin hankalassa tilanteessa. Kuntien taloustilanne oli jo ennen koronaa tukala.

– Ei ole mitenkään yllättävää, että ollaan tässä tilanteessa. Lomautukset kertovat tilanteen vakavuudesta, Freund taustoittaa.

Lue myös:

Koulut valmistautuvat paikkaamaan korona-ajan oppimisaukkoja – "Dramaattinen muutos", vertaa tutkija etäopetuksen oppimishetkiä normaaliin

Kuntien talouskurimus jatkuu – Helsinki on aivan omassa sarjassaan, muut isot kaupungit miinuksella

Analyysi: Kuntatalous on pahojen virusten kourissa, mutta puolueilta puuttuvat siihen lääkkeet

Omituinen koulukevät

Ensi viikolla Suomen pienimpään kouluun Utössä palaa kuusi alakoululaista.

– Sählyn pelaaminen onnistuu tänäkin vuonna, kolme kolmea vastaan, iloitsee Utön koulun ainoa opettaja Joonas Kokkoniemi.

Moni lapsi tulee laivalla ympäröiviltä saarilta, monet usean tunnin matkan päästä.

– Jos tuulee liian kovaa, järjestämme etäopetusta.

Peruskoulujen määrä on laskenut merkittävästi 2000-luvulla. Vuonna 2018 kouluja oli 42 prosenttia vähemmän kuin vuosituhannen alussa.

Utön koulun kaltaiset pienet koulut ovat nykyään Suomessa yhä harvemmassa. Koulujen raju väheneminen on kohdistunut 2000-luvulla erityisesti alle 50 oppilaan kouluihin.

Opetushallituksen tuoreesta selvityksestä ilmenee, että jos Suomen peruskoulujen väheneminen jatkuu samanlaisena, koulujen määrä lähes puolittuu vuoteen 2040 mennessä.

Koulujen määrä voi lähes puolittua

Opetushallitus on laatinut kolme erilaista laskelmaa peruskouluverkon kehityksestä. Laskelmat pohjautuvat Tilastokeskuksen väestöennusteeseen ja vuosina 2000–2018 kouluverkossa tapahtuneisiin muutoksiin.

Vuonna 2018 perusopetuksessa oli noin 550 000 oppilasta. Väestöennusteen mukaan vuonna 2040 peruskoululaisia olisi enää noin 425 000.

Kouluja on Suomessa tällä hetkellä 2 300. Kolmesta laskelmasta jyrkimmän mukaan vuoteen 2040 mennessä määrä laskisi 1 300 kouluun, eli 46 prosenttia. Tässä laskelmassa koulujen väheneminen jatkuu samaa tahtia kuin 2000-luvun alkupuolella.

Jyrkän skenaarion toteutuminen aiheuttaisi koulujen keskimääräisen oppilasmäärän kasvamisen 236 oppilaasta 336 oppilaaseen. Joissain tapauksissa myös koulumatkat saattaisivat pidentyä huomattavasti.

Opetushallituksen opetusneuvos Kari Nyyssölä ei usko näin rajuun koulujen vähenemiseen jatkossa.

– Tämä jyrkin skenaario ei välttämättä sellaisenaan toteudu. Uskoisin, että se väheneminen jää sellaiseen runsaaseen kolmannekseen, Nyyssölä kommentoi.

Tällä hän viittaa opetushallituksen toiseen skenaarioon, jossa koulujen määrän vähenemistä hillittäisiin kansallisesti tai alueellisesti erilaisilla toimilla. Tässä laskelmassa koulujen määrä vähenisi noin 37 prosentilla.

Kolmannessa laskelmassa koulujen keskimääräinen oppilasmäärä pysyisi nykyisellään ja koulujen määrä laskisi noin neljänneksellä.

Tulevaisuudessa yhä useampi opiskelee isossa koulussa

– Jos haluaisi järjestää koko koulun tapahtuman, pitäisi vuokrata Oulun jäähalli, Oulun Ritaharjun koulun rehtori Pertti Parpala naurahtaa.

Suomen suurimmassa koulussa opiskelee tulevanakin lukuvuonna noin 1 500 oppilasta.

Jos tämän koulun oppilaat pelaavat keskenään sählyä, kaikkien turnausten järjestämiseen menee viikko.

2000-luvulla suurten koulujen määrä on lisääntynyt: vuonna 2018 Suomessa oli 100 yli 700 oppilaan kouluja, kun vuonna 2000 niitä oli vain 13.

Samaan aikaan koulun keskimääräinen koko on kasvanut 145:stä oppilaasta 236:n.

Opetushallituksen Nyyssölän mukaan koulun koko ei vaikuta suoranaisesti oppimistuloksiin, vaikka vaikeuksia voi ilmetä siirryttäessä pienistä kouluista suurempiin.

– Kokoon ei kannata kiinnittää huomiota, vaan toimintatapoihin ja siihen, että koulua kehitetään.

Myös rehtori Pertti Parpala on sitä mieltä, että koulun koko ei vielä sinällään kerro paljon.

– Tietysti se, mitä sanotaan pienistä kouluista, että kaikki tuntee kaikki, ei toteudu täällä.

Hän kuitenkin korostaa, että koulun oppilaat eivät juuri koskaan itse havaitse opiskelevansa niin suuressa koulussa.

Ritaharjun koulussa opetus on järjestetty viiteen rakennukseen, joista kukin on keskikokoisen suomalaiskoulun kokoinen, noin 200–300 oppilaan yksikkö.

– Jos kysyt, muistaako rehtori kaikkien oppilaiden nimet ja kasvot, niin ei muista. On työmaata, että muistaa kaikkien 109 opettajan nimet.

Hän kuitenkin lisää, että näillä 109 opettajalla on paljon osaamista. Suuret koulu mahdollistaakin oppilaille enemmän valinnanvaraa.

Ritajärven koulussa kahdeksasluokkalaisista muodostuu joka vuosi useampia alkeisespanjan ryhmiä.

Kouluja lakkautetaan usein säästösyistä

Suomessa kunnat ovat vastuussa opetuksen järjestämisestä ja kouluverkon suunnittelusta.

Yksi suuri syy koulujen lakkauttamiselle liittyykin kuntien taloudelliseen tilanteeseen.

– Kyllähän se edullisempaa on. Oulussakin pienemmillä yksiköillä voi olla jopa kaksinkertaiset kustannukset oppilasta kohden, toteaa Pertti Parpala.

– 2000-luvulla yhteiskunnallisena trendinä on ollut, että palveluverkostot harvenevat ja haetaan suurempia yksiköitä, Nyyssölä toteaa.

Vaikka koulujen lakkauttamista usein perustellaan säästösyillä, seurantatutkimusta saavutetuista säästöistä ei todellisuudessa ole juuri tehty.

Utön koulun ainoa opettaja Joonas Kokkoniemi toivoisi lisää luovuutta pienten koulujen suunnitteluun.

– Tällaisia yksiopettajaisia kouluja voisi harkita, ne voivat olla kustannustehokkaampia. Tai vaikka se, että yhtenä päivänä viikossa mennään bussikuljetuksella koulukeskukseen.

Kaupunkimaantieteen apulaisprofessori Venla Bernelius arvioi, että kustannusarvioissa koulun tarkoitus myös nähdään liian kapeasti.

– Koulu ei tähtää yksin oppilaiden kouluttamiseen, vaan se vaikuttaa keskeisesti koko paikkakunnan vetovoimaan.

Utössä opettava Joonas Kokkoniemi on samaa mieltä.

– Moni turisti on tänä kesänä sanonut, että nyt kun etätyöt lisääntyy, voisi harkita muuttoa tänne. He ovat ilahtuneita siitä, että täällä on koulu.

– Koulu mahdollistaa ympärivuotisen asumisen myös lapsiperheille. Ilman koulua ulkosaaristossa asuisi pelkästään lapsettomia.

Juttua päivitetään Opetushallituksen tiedotustilaisuuden jälkeen 4.8.2020.

Aiheesta voi keskustella keskiviikkoiltaan klo 23.

Lue lisää:

Suomi on jo tyhjä kyläkouluista, mutta kukaan ei tunnu tietävän koulujen sulkemisen vaikutuksia lasten hyvinvointiin ja oppimistuloksiin

Lapsiasiavaltuutettu: Valtion pitäisi saada päättää koulujen lakkauttamisesta, koska kunnat eivät huomioi lasten oikeuksia – "Harhaisesti hoetaan, että säästetään seinistä"

Kyläkoulua ei tarvitse enää edes lakkauttaa – kouluista voidaan luopua kaikessa hiljaisuudessa

Koulut varautuvat lähiopetuksen alkamiseen – Opetushallituksen pääjohtaja: "Voi olla, että joudutaan poikkeuksellisiin opetusjärjestelyihin"

Suomussalmella viime viikolla sattuneen elektroniikkatehdas Kemet Electronics Oy:n teollisuushallin palon todennäköinen syttymissyy oli selvinnyt.

Paikkatutkinnan sekä palon alkuvaiheen silminnäkijähavaintojen ja kuvamateriaalin perusteella todennäköiseksi palon syttymispaikaksi on selvinnyt tuotantotilan poistoilmapuhaltimen ympäristö.

Poliisi jatkaa tutkintaa puhaltimen teknisillä tutkimuksilla, joilla pyritään selvittämään lopullinen palon syttymissyy.

Paikkatutkinnan perusteella poliisilla ei ole syytä epäillä tulipaloon liittyvän rikosta.

Kemet Electronicsin tehdas syttyi palamaan 30.7. aamulla. Tehdas työllistää noin 140 henkeä ja on toiminut Suomussalmella 41 vuotta. Tulipalo jätti yli sadan ihmisen työnäkymän auki.

Kemet Electronis oy:n toimitusjohtaja Janne Kinnunen kertoo, että Kemet Electronicsin työntekijät on nyt tavoitettu ja jokaiselle on henkilökohtaisesti soitettu. Tuotanto pyritään saamaan käyntiin saman suuruisena kuin ennen paloa.

Työntekijöistä noin 15–20 on nyt mukana tuotannon uudelleen käynnistämisessä. Tuotannon ylösajossa on Kinnusen mukaan konsernin tuki ja työt halutaan saada käyntiin Suomussalmella mahdollisimman nopeasti.

– Käytetään henkilöstöä hyödyksi tässä tilanteessa mahdollisimman paljon. Päivämäärää, milloin saadaan tuotanto käyntiin, on vaikea arvioida. Tällä hetkellä etsitään materiaaleja ympäri maailmaa, Kinnunen kertoo palon jälkitöistä.

Torniossa Putaan kaupunginosassa on räjähtänyt auton alle sijoitettu pommi. Poliisin mukaan räjähdys tapahtui viime yönä noin kello 00.50. Lapin poliisi tutkii asiaa tuhotyönä ja räjähderikoksena.

Rajavartiolaitokselta vahvistetaan Ylelle, että kyseinen ajoneuvo on Rajavartiolaitoksen käytössä ollut vuokra-auto.

– Kyseessä oli tunnukseton vuokra-auto, se oli pysäköity kadun laitaan, kapteeniluutnantti Tommy Håkans Länsi-Suomen merivartiostosta sanoo.

Poliisi pyytää havaintoja Torniossa Putaan kaupunginosassa erityisesti Aarnintien ja Thurevikinkadun tienoilla viime yönä puolen yön ja kello yhden välisenä aikana liikkuneista henkilöistä ja ajoneuvoista.

Puoli kymmeltä tiistai-iltana poliisi pyysi räjähdyksen aikana Aarnintietä ajaneen pienen punaisen henkilöauton kuljettajaa ja samoihin aikoihin Aarnintiellä mopolla liikkunutta henkilöä ilmoittautumaan poliisille lisätietojen antamista varten.

Lisäksi tapahtuma-aikaan Aarnintieltä Thurevikinkadulle jalkaisin liikkuneita kolmea miestä sekä kahta valkeaan ja mustaan huppariin pukeutunutta jalkaisin Länsipohjankatua Miukin suuntaan likkunutta miestä pyydetään ilmoittautumaan poliisille lisätietojen antamista varten.

Tutkinta on alkuvaiheessa ja poliisi on niukkasanainen tapauksesta. Poliisi ei ole esimerkiksi kertonut, onko kukaan loukkaantunut räjähdyksessä. Viranomainen ei myöskään kommentoi, oliko isku kohdennettu nimenomaan Rajavartiolaitosta vastaan.

– Tutkinnan turvaamiseksi poliisi ei kerro tässä vaiheessa tapauksesta enempää, tutkinnanjohtaja Miska Sillanpää toteaa.

Alue on kerrostaloaluetta. Putaalta on vuokrattu asuntoja rajavartijoille, jotka valvovat länsirajaa.

Kaikki havainnot pyydetään ilmoittamaan Lapin poliisiin joko puhelimitse numeroon 0295466481 tai sähköpostitse osoitteeseen rta.lappi@poliisi.fi.

"En halua räjähtää auton mukana"

Aarnintiellä asuva Arlene Kulokorpi kertoo olleensa makuuhuoneessa, kun lähistöllä räjähti.

– Kuului ihan jäätävä pamaus. Nousin sängystä kuin Naton ohjus ja menin katsomaan ikkunaan, mitä on tapahtunut. Huomasin, että talojen välistä tuli savupilvi, joka hälveni muutaman sekunnin päästä.

Noin minuutti räjähdyksen jälkeen hän kertoi puhuneensa puhelimessa poliisin kanssa.

– Poliisi kielsi menemästä ulos ja kehotti pysymään sisätiloissa. Sahasin makuuhuoneen ja keittiön ikkunan väliä ja menin parvekkeelle tupakalle katsomaan, näkyykö mitään liikettä, jotta olisi voinut saada näköhavaintoja.

Kulokorpi kertoo, että hän ei nähnyt kodistaan suoraan tapahtumapaikalle, koska edessä on pyörävarasto.

Kun hän uskaltautui aamulla ulos, hän näki räjähdyksen jälkiä.

– Tiellä oli muovin ja metallin palasia.

Hän luki myöhemmin uutisen, jossa kerrottiin että pommi oli ollut Rajavartiolaitoksen käyttämän auton alla.

Kulokorpi sanoo, että tapahtuneen takia häntä pelottaa asua alueella.

– Pelottaa oman autonkin puolesta. En halua räjähtää auton mukana.

Hän aikoo jatkossa katsoa autonsa alle ennen liikkeelle lähtemistä ja on kehottanut vaimoaan tekemään samoin.

"Jumalattoman kova pamaus"

Samalla alueella asuva nuori mies kertoo kuulleensa "jumalattoman kovan pamauksen" noin yhden aikaan yöllä.

– Ensimmäisenä ajattelin, että ei se mikään ilotulite voi olla, vaan joko aseella on ammuttu tai joku on räjähtänyt, hän sanoo.

Nuori mies kertoo, että ei nähnyt, missä räjähdys tarkalleen ottaen tapahtui eikä tiedä tarkemmin tapahtuneesta.

– Näin rajavartioston auton yhden talon rapun edessä poikittain ja lisäksi siellä oli aseistettuja poliiseja.

Tämän jälkeen pelottaa liikkua pimeällä

Torniolainen Marita Hannu asuu noin kilometrin päässä tapahtumapaikalta. Hän kertoo kulkevansa Aarnintietä lähes päivittäin, mutta kuuli tapahtuneesta vasta toimittajalta.

– Kyllähän tuo on aika pelottavaa, että tuollaista tapahtuu. Varsinkin pimeällä voi olla pelottavaa liikkua tällaisen jälkeen, Hannu kommentoi juuri kuulemaansa uutista.

Haaparannalta Tornioon pistäytynyt Heimo Collin oli ehtinyt kuulla pommiuutisen jo aiemmin.

– Toivottavasti se on ilkivaltaa eikä siihen liity muuta kuten, kosto, näyttämisen halu... Vai onko erehdytty autosta, Collin miettii.

Collin pohdiskelee, että jos isku on tehty tarkoituksellisesti juuri rajavartijoiden autoon, taustalla voisi olla kosto esimerkiksi pieleen menneestä nuuska- tai huumelastista tai mitä tahansa antipatiaa rajavalvontatilannetta tai alueelle majoittuvia vartijoita kohtaan. Hän arvioi, että teko ei ei ensitietojen perusteella vaikuta välttämättä ammattimaiselta työltä.

– Nythän tämä on pelkkää arvailua, kun tietoa ei ole.

Collin uskoo, että kyseessä on yksittäinen tapaus, eikä häntä siksi pelota.

Muokattu kello 14.03: Poistettu silminnäkijän nimi.

– Täydellinen kuvaussää, huikkaa mies puiston laidalta puiden katveesta.

Joku jaksaa iloita kaatosateesta keskellä kuuminta kesälomakautta. Katuvalokuvaaja Kasperi Kropsu on luvannut ottaa minut keikalle mukaan. Kuvaamme ihmisiä, kun he vähiten sitä odottavat.

Kropsu käyttää sateenvarjoa maastoutuakseen katukuvaan ja rajatakseen kuvista pois epäoleellisen.

– Sade luo dokumentaarista tunnelmaa ja näyttää ihmiset aidoimmillaan.

Juuri hetkien aitous on se, mitä niin monet katukuvaajat haluavat työssään taltioida. Siksi he työskentelevät muiden huomaamatta.

– En kutsu tätä salakuvaamiseksi, mutta en myöskään kysy kuvattavilta lupaa. Kuvaan ensin, ja jos kohde näyttää siitä ärsyyntyvän, käyn sitten kertomassa, mitä olen tekemässä.

Toisenlainen marssijärjestys ei käy. Kun ihmiset huomaavat, että heitä kuvataan, he alkavat näytellä, ja kuva on pilalla.

Tien laidassa keski-ikäinen mies punaisessa pusakassa syöttää rahaa vihreän pensasrivisten edessä seisovaan pysäköintimittariin. Värien kontrasti vie valokuvaajan huomion, ja hän syöksyy kamera kädessä kohti. Mies ei näytä olevan moksiskaan, vaan on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

– Vain kerran minut on kunnolla haukuttu kadulla kuvaamisen takia, Kropsu sanoo.

Ammattiskeittari tarttui kameraan loukattuaan nilkkansa

Katuvalokuvaaja Kropsun kuvissa on menneiden aikojen nostalgiaa. Hän innostuu kauniista autoista, kesämekoista, tulppaaneista ja lierihatuista.

– Vanhoista herroista ja rouvista tyyli oikein hehkuu. En kiinnitä huomiota nykyajan pussihousukansaan. Se ei näytä hyvältä valokuvissa.

Kuviinsa Kropsu rajaa tarkoin valittuja paloja, jotka voisivat hyvin olla vuosikymmenten takaa. Jalkakäytävälle parkkeerattu sähköskootteri tai älypuhelinta tuijottava sivustakatsoja voi pilata muuten hyvän kuvan tunnelman.

– Nyt tuli money shot! Kropsu iloitsee.

Hän on juuri tallentanut torikojun vesipisaroiden peittämän muovi-ikkunan lävitse ohikulkijan polvipitkän hameen, sääret ja korkokengät. Kuva on 50-lukulaisittain aistikas mutta tahdikas.

Kropsun esikuvat, kuten Ernst Haas, Fred Herzog tai Saul Leiter, kuvasivat kinokoon Leica-kameroilla, kehittivät kuvansa pimiössä, ja julkaisivat aikakauslehdissä. Kropsu jäljittelee samaa varhaisen värifilmikuvan estetiikkaa, mutta kuvaa pienellä digijärjestelmäkameralla, käsittelee kuvat tietokoneella ja julkaisee vähintään kahdesti päivässä Instagramissa.

Katukuvaamisen Kropsu aloitti kaksi vuotta sitten sattumalta. Hän harjoitteli määrätietoisesti rullalautailun Suomen maajoukkueessa Tokion olympialaisiin, kunnes loukkasi nilkkansa. Skeittaaminen sai jäädä yhdeksän kuukauden ajaksi, ja oli pakko keksiä uutta tekemistä. Hän osti kameran, ja on siitä lähtien pitänyt sen aina matkassa.

Kropsu kuvaa joka päivä. Joskus hän kävelee kaduilla kamera kädessään vain kilometrin – toisinaan kymmenen. Edes lähikauppaan hän ei lähde ilman kameraa. Samaa hän suosittelee meille lajin parissa aloitteleville.

– Kamera käteen ja kadulle! Sisällä istuskelemalla ja mietiskelemällä ei synny kuvia.

Kiusallinen katukuvaus dokumentoi omaa aikaamme

Katukuvaus yleistyi toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvalloissa. Markkinoille tuli pieniä ja nopeita kameroita, joilla saattoi kuvata kenenkään huomaamatta. Katukuvaajat julkaisivat kultakauttaan elävien Lifen ja Lookin kaltaisissa aikakauslehdissä, mutta raivasivat tiensä myös gallerioihin.

Suomen valokuvataiteen museon johtajan Elina Heikan mukaan puhtaimmillaan katukuvaus on tilannekuvia ohikiitävistä hetkistä kadulla. Nykyään monet katuvalokuvaajat tosin ovat erkaantuneet perinteestä, ja kuvaavat nyt abstraktimpia aiheita – kuten valojen ja varjojen leikkiä.

Heikan mukaan taustalla on kulttuurin muutos.

– Nykyään ei ole ok, että kuvaaja saalistaa hetkiä kaduilla. Tuntemattomien kuvaaminen ilman lupaa on kiusallista. Mutta toisaalta, mitä me menetämme, jos katukuvausta ei tehdä? Me jäämme ilman aitoa dokumentointia omasta ajastamme, Heika pohtii.

Museonjohtaja Heika vilkaisee Kasperi Kropsun kuvia, ja näkee niissä genren klassisia piirteitä.

– Tulee mieleen Vivian Maier väreissä. Kuvista näkee, että sekä kuvaaja että kohteet ovat liikkeessä. Kuvissa on myös vahvaa tarinallisuutta. Tiedän, mitä on tapahtunut juurin ennen kuvaushetkeä, ja osaan aavistaa, mitä tapahtuu seuraavaksi, hän sanoo.

Kropsun tilannekuvien virran katkaisee aika ajoin pysähtyneet asetelmat ja sommitelmat. Ne tuovat yllätyksellisyyttä fiidiin, joka Instagram-ajalla on se varsinainen teos.

• Lue lisää katukuvaaja Vivian Maierista: Omalaatuinen lastenhoitaja valokuvasi ihmisiä ja salasi kuvat vuosikymmeniksi – maailmankuulut otokset Suomessa esillä ensimmäistä kertaa

Skeittarit ja katukuvaajat ovat häiriköitä julkisessa tilassa

Kasperi Kropsun nilkka on toipunut taannoisesta onnettomuudesta jo hyvän aikaa sitten ja hän on palannut rullalautailun pariin, mutta ei ota sitä turhan vakavasti.

– Jätin toistaiseksi kaikki sponsorit pois, ja olen sen myötä löytänyt taas skeittaamisen ilon, hän sanoo.

Rullalautailutaustasta on hyötyä katukuvauksessa. Aivan kuin skeittareihin, myös katukuvaajiin suhtaudutaan kuin häiriköihin julkisessa tilassa. Kropsu on kehittänyt paksun nahan, eikä pelkää ventovieraiden kuvaamista.

Sen myös huomaa. Porthaninkadulla tyhjää liiketilaa remontoiva mies kurkistaa ovesta kadulle, ja Kropsu kuvaa häntä ujostelematta suoraan silmiin. Kumpikaan ei näytä tilanteesta vaivaantuvan.

Toinenkin yhtäläisyys rullalautailuun on. Molempien lajien harrastajat etsivät jatkuvasti uusia spotteja kaupungista. Nyt Kropsulla on silmät sekä rullalautailulle että valokuvaukselle.

Kropsu toivoo, että voisi elättää itsensä valokuvaajana. Tänä keväänä Turun taideakatemian ovet eivät auenneet, mutta nyt hänen kuvansa ovat herättäneet mainostajien kiinnostuksen ja työtarjouksia on alkanut sataa.

– Jo 60-luvulla katukuvaajat lainasivat visioitaan muotibrändeille. Teen mielelläni kaupallisia kuvia, jos voin käyttää niissä omaa tyyliäni.

Ehkä jo pian voimme nähdä Kropsun kuvia kadunvarsien mainosständeissä.

Helsingin katukuvauksen Instagram-sukupolvi

Helsinki-kuvista kiinnostuneita Kasperi Kropsu eli @kasperikropsu suosittelee seuraamaan Instagramissa ainakin seuraavia katukuvaajia:

• Taru Latva-Pukkila / @tarulp
• Adam MacKintosh / @mackintosh.adam
• Jari Pulkkinen / @travelerjari
• Satu Söderholm / @satusod
• Henri Tuovinen / @hnxcam
• Jukka Vehmas / @jukkavehmas_

Lue myös:

Harvinainen ratkaisu: koronapandemia sai valokuvanäyttelyn kipuamaan Kansallismuseon muureille

Omalaatuinen lastenhoitaja valokuvasi ihmisiä ja salasi kuvat vuosikymmeniksi – maailmankuulut otokset Suomessa esillä ensimmäistä kertaa

Katuvalokuvaus tallentaa arjen herkkyyden ja rujouden

Aamuinen pyörähdys Helsingin ja Pasilan rautatieasemilla osoittaa, ettei kasvomaski ole vielä se olennaisin osa työmatkalaisten varustusta.

Maskeja näkyy verrattain vähän, tosin enemmän kuin keskikesällä. Useimmiten maski näyttää olevan keski-iän ylittäneen naisen kasvoilla.

Pasilan asemalla junaa odottelevat Minna ja Sisu Ristolainen. Kumpikaan heistä ei ole koskaan kokeillut hengityssuojainta kasvoilleen.

Oletko käyttänyt maskia julkisessa liikenteessä? Oletko kokeillut hengityssuojainta? Aiotko käyttää, jos suositus tulee?

– En. En. En, Sisu Ristolainen, 10, lataa.

– Mutta jos tulee suositus, niin koko perhe – myös Sisu – laittaa maskin, äitinsä täsmentää.

Ristolaisten kommentit kuvaavat hyvin tämän aamuista pikakyselyä asemilla.

– Ei tämä ole turhamaisuuskysymys, vaan kun ei ole suoraan suositeltu käyttöä, niin ei olla hankittu vielä, Minna Ristolainen sanoo.

Myöskään Karina Fagerstöm ei ole toistaiseksi tuntenut tarvetta suojata kasvojaan maskilla.

– En liiku julkisilla niin paljon. Ulkoilen, liikun fillarilla ja asun pienellä paikkakunnalla, ei ole vielä sellaista tunnetta.

Jos Terveyden ja hyvinvoinnin laitos antaisi asiasta nykyistä tiukemman suosituksen, saisi se Fagerströmin muuttamaan käytöstään.

– Ehdottomasti. Olen kokeillut maskia ja minulla on niitä kotona. Jos on pakko ja kova suositus, niin sitten on pakko käyttää.

"Jos nyt annetaan suositus ja odotetaan, että ihmiset tilaavat maskeja netistä, varmaankin huomattava osa jättää käyttämättä"

Psykologian tohtori ja terveyden edistämisen dosentti Pilvikki Absetz Tampereen yliopistosta osaa selittää ihmisten tämän hetkistä suhtautumista kasvomaskeihin.

Keväällä asiantuntijat kiistelivät julkisesti maskien hyödyistä ja haitoista, eikä maskeja ollut helposti saatavilla. Näiden yhteisvaikutuksena ei myöskään syntynyt sosiaalisia normeja, jotka olisivat tukeneet maskien käyttämistä.

– Ja kaikki tämä sitten tietenkin johti siihen, että yksilötasolla viestit koettiin ristiriitaisina. Monet muut motivaatiotekijät, jotka ihmisillä oli maskien käyttöä vastaan tai niiden puolesta jylläsivät, ja se puolestaan johti siihen, että vaan osa käyttää ja osa ei käytä.

Absetz toteaa, että jos ihmisten halutaan käyttävän maskeja, viralliset ohjeet ja suositukset tarvitaan nopeasti. Samalla hänen mukaansa voimavaroja tulisi kohdentaa niin sanottuun valinta-arkkitehtuuriin. Käytännössä, maskien käyttöön ohjattaisiin niiden helpolla saatavuudella.

– Esimerkiksi kauppaan mennessä, jos sinulla ei ole omaa maskia, niin siellä olisi maskit saatavilla heti. Ja työntekijät käyttäisivät niitä ja näyttäisivät esimerkkiä asiakkailleen.

– Jos nyt annetaan suositus ja pelkästään odotetaan, että ihmiset tilaavat maskeja netistä tai ostavat niitä apteekista, niin kyllä meillä varmaankin huomattava osa ihmisistä jättää edelleenkin käyttämättä.

Suomessa maskikeskustelusta ehti Pilvikki Absetzin mukaan tulla rakettitiedettä, kun keskustelu keskittyi suojainten teknisiin ominaisuuksiin.

Absetz ei allekirjoita, että suomalaisiin puree ainoastaan pakko, vaan että olemme kuitenkin lopulta suosituskansa.

– Uskon, että kun suositus on olemassa ja ympäristö, joka tukee sitä, niin sosiaaliset normit alkavat muodostua. Ne ovat aika voimakkaita keinoja ilman pakkoakin.

Jaana Tihtonen on astumassa junaan pyöränsä kanssa. Hänellä ei ole hengityssuojainta kasvoillaan, mutta maskit ovat mukana.

– Kyllä käytän maskeja, minulla on koko ajan mukana kertakäyttömaskit.

Tihtonen sanoo suojanneensa kasvonsa nyt viikon verran, ja hän uskoo kasvomaskien käytön lisääntyvän.

– Varmaan pääkaupunkiseudulla ainakin, kun täällä joutuu olemaan tiiviissä tiloissa. En usko, että suomalaisilla on siinä mitään ongelmaa. Ja maskithan ovat ihan hienon näköisiä nykyään.

– Minusta näyttää, että maskeja on alettu käyttää enemmän ja ostettukin enemmän, ainakin uutisten mukaan, Marjatta Iivonen toteaa.

Iivonen sanoo, että olisi toivonut ihmisten jo heti alun alkaen käyttäneen maskeja. Hän uskoo niistä olevan hyötyä, vaikka epäilee, saadaanko asiasta koskaan lopullista varmuutta.

Tuovi Tamminen uskoo suojautumisen tehoon. Hän on lähdössä junalla Kemiin ja pukenut ylleen sekä hengityssuojaimen että suojakäsineet. Ne ovat hänelle vakiovaruste julkisilla paikoilla ja liikenteessä.

Maski kasvoilla puhuminen ei tuota Tammiselle ongelmaa, mutta yhteiskäytössä silmälasien kanssa on omat hankaluutensa.

– Maski lähtee tippumaan nenän vartta pitkin, vaikka sen laittaisi ylös kasvoilla. Ja sitten silmälasit alkavat huuruuntua.

Tuovi Tammisen mukaan hankaluuksiin tottuu, mutta hän ei silti usko ihmisten alkavan sankoin joukoin kasvomaskeja käyttämään.

– En usko. Ihmiset katsovat, että se on ruma.

Rene Andersson käyttää kasvomaskia työssään, joten vapaa-ajalla hänellä täytyisi olla erityisen painava syy pukea hengityssuojain kasvoilleen.

– Mahdollisesti harkitsen, kyllä sen kanssa toimeen tulee.

Entä jos THL täsmentää suositusta?

– Mikäli tulee selkeämpiä linjauksia esimerkiksi THL:ltä, niin siinä tapauksessa kyllä.

Lue myös:

Maskihamstraus on alkanut: Myynnissä on monenhintaisia maskeja – Hintaa pudottaa kertakäyttömaskeilla pakkauskoko, kankaisilla toistokerrat

Näin käytät maskia oikein – huomioi ainakin nämä viisi asiaa

Kaksi vesiskootterikuskia törmäsi toisiinsa perjantaina Akaassa lähellä Toijalan satamaa. Poliisi tutkii onnettomuuteen johtaneita tapahtumia.

Molempia kuskeja epäillään törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Poliisi totesi jo paikan päällä, että molemmat kuskit olivat liikkeellä selvin päin.

Kuskit loukkaantuivat turmassa niin, että vammat vaativat hoitoa. Vesiskootterit törmäsivät keulat vastakkain ja vaurioituivat merkittävästi.

Lähistöllä olleen veneen ja muiden vesiskoottereilla liikkeellä olleiden ansiosta paikalle saatiin nopeasti apua veden varaan joutuneille kuljettajille.

Luovuttajalla vastuu kuskin kyvyistä

Poliisi epäilee vesiliikennerikoksesta myös henkilöitä, jotka luovuttivat vesiskootterit kuskeille. Sääntely muuttui uuden vesiliikennelain myötä kesäkuun alussa.

Luovuttajalla on vastuu siitä, että kuljettajalla on riittävä ikä, kyky ja taito vesikulkuneuvon kuljettamiseen ja että hän saa riittävän opastuksen niiden turvalliseen käyttöön. Poliisi epäilee tässä vaiheessa esitutkintaa, että näin ei ole kaikilta osin tapahtunut. Alaikäisiä kuskit eivät olleet, mutta nyt tutkitaan olivatko kyvyt ja taidot kunnossa.

Poliisin mukaan vesiskoottereita lainataan ja vuokrataan reilusti aiempaa enemmän valtakunnalisesti, mutta myös Pirkanmaalla.

– Vanha ajatus siitä, että vesillä on vapaus kulkea, mutta vastuu on ankara kun jotain sattuu, pitää siis paikkaansa. Tästä Akaan tapahtumakin on valitettava esimerkki, toteaa poliisi tiedotteessa.

Lue lisää:

Kaksi vesiskootteria törmäsi Toijalassa – muut vesilläliikkujat auttoivat

Viime perjantaina useista alaikäisiin kohdistuneista seksuaalirikoksista Helsingissä todennäköisin syin epäiltynä vangittu mies on tunnettu seksuaalirikollinen. 46-vuotias mies on tuomittu lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista jo kaksi kertaa vankeuteen.

Mies valitti molemmilla kerroilla Helsingin käräjäoikeuden tuomioista hovioikeuteen. Viimeksi Helsingin hovioikeus tuomitsi miehen 10 vuoden vankeuteen vuonna 2014 raiskauksesta, useasta törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä sekä useasta seksuaalipalvelujen ostamisesta nuorelta tai sen yrityksestä.

Tuomiosta vähennettiin miehen tuomiota edeltänyt vapaudenmenetysaika, mutta tuomiota olisi silti ollut vielä jäljellä syksyyn 2022 saakka. Vankeusrangaistukseen tuomittu voi päästä ehdonalaiseen vapauteen, kun hän on suorittanut rangaistuksestaan kaksi kolmasosaa eli tässä tapauksessa noin kuuden vuoden vankeuden jälkeen.

Mies oli siis oletettavasti poistumisluvalla, koevapaudessa tai ehdonalaisessa vapaudessa syyllistyessään nyt poliisin tutkinnassa oleviin alaikäisiin kohdistuneisiin seksuaalirikoksiin. Epäillyt rikokset ovat tapahtuneet Helsingissä vuosina 2018–2020.

– Rikoksesta epäillyn epäillään tehneen ensimmäiset rikokset jo vankeusaikana, kertoo tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Jutta Antikainen Helsingin poliisilaitokselta.

Sen enempää poliisi ei keskeneräistä rikostutkintaa kommentoi.

Miehen uhreina kymmeniä alaikäisiä

Miehen viimeisimpään hovioikeuden tuomioon vuonna 2014 johtaneessa seksuaalirikostapauksessa miehellä oli 40 uhria, jotka olivat iältään 13–17-vuotiaita. Rikokset tapahtuivat vuosina 2009–2012.

Helsingin käräjäoikeus oli vuonna 2013 tuominnut miehen 10 vuoden ja neljän kuukauden vankeuteen, joten hovioikeus lyhensi tuomiota hieman.

Käräjäoikeus katsoi miehen syyllistyneen 63 eri seksuaalirikokseen. Hovioikeus piti tuomion muuten ennallaan, mutta muutti yhden lapsen seksuaalisen hyväksikäytön yrityksen rikoksen törkeäksi muodoksi.

Käräjäoikeuden tuomion mukaan mies oli matkustanut Helsingistä jopa Lappiin saakka tapaamaan uhrejaan tai hän oli maksanut lasten ja nuorten matkoja luokseen tavoitteenaan sukupuolinen kanssakäyminen uhrien kanssa. Hän oli kosketellut uhreja intiimialueilta asunnoissaan, hotelleissa ja jopa metsässä sekä ollut heidän kanssaan yhdynnässä.

Mies oli houkutellut uhreja seksuaaliseen kanssakäymiseen kanssaan lupaamalla rahaa ja lahjoja. Osa uhreista oli ollut miehen kanssa tekemisissä vuosien ajan, osa muutamia päiviä. Uhrit olivat kokeneet tapahtumien jälkeen voimakasta ahdistusta, masennusta, unettomuutta ja keskittymiskyvyn puutetta.

Käräjäoikeuden syyttäjä vaati miehelle 13 vuoden enimmäisrangaistusta.

Alaikäisiin kohdistuvia seksuaalirikoksia vuodesta 2003

Ensimmäisen tuomionsa mies sai vuonna 2006 Helsingin käräjäoikeudessa. Käräjäoikeus tuomitsi miehen vankeuteen kolmeksi vuodeksi ja kuudeksi kuukaudeksi useista alaikäisiin kohdistuneista seksuaalirikoksista. Mies valitti hovioikeuteen, mutta hovioikeus piti Helsingin käräjäoikeuden antaman tuomion ennallaan.

Mies oli tuolloin syyllistynyt 27:een alaikäisiin kohdistuvaan seksuaalirikokseen, kuten lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön tai sen yritykseen ja seksuaalipalvelujen ostamiseen alaikäiseltä henkilöltä. Uhrien lukumäärä ei osittain salatusta tuomiosta ilmene.

Rikokset olivat tapahtuneet vuosina 2003–2006. Mies asui tuolloin Vantaalla.

Hän pääsi ehdonalaiseen vapauteen huhtikuussa 2008, ja aloitti uusien alaikäisiin kohdistuvien seksuaalirikosten tekemisen jälleen maaliskuussa 2009.

Miehen toimintamalli on ollut kaikilla kerroilla samankaltainen. Hän on etsinyt internetin avulla nuoria poikia sukupuoliseen kanssakäymiseen kanssaan johdonmukaisesti, suunnitelmallisesti ja jatkuvasti.

Yli puolet uhreista alle 16-vuotiaita poikia

Poliisin tutkinnassa olevassa uusimmassa tapauksessa miestä epäillään kolmesta törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, seksuaalipalvelujen ostamisesta nuorelta ja neljästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Epäillyt rikokset ovat tapahtuneet vuosina 2018–2020 Helsingissä. Poliisin mukaan uhrit ovat alaikäisiä poikia. Yli puolet tunnistetuista uhreista ovat olleet rikosten tekohetkellä alle 16-vuotiaita.

Poliisi on kirjannut kokonaisuuteen liittyen 15 erillistä rikosilmoitusta. Poliisin mukaan rikosepäilyjä voi tulla ilmi lisää, koska kaikkien epäillyn seksuaalirikoksen uhrien henkilöllisyys ei ole vielä selvillä.

Miehen epäillään tutustuneen poikiin netin kautta ja tavanneen osan uhreista. Toisten uhrien kanssa miehen epäillään vaihtaneen seksuaalissävytteisiä viestejä ja kuvia. Miehen epäillään myös tehneen seksuaalisia tekoja tapaamilleen pojille ja maksaneen usealle pojalle seksuaalisista teoista ja kuvista.

Syytteen nostamisen määräpäivä on 4.11.2020.

Lisätty 4.8. klo 15:37: Tutkinnanjohtajan kommentti ja tietoja miehen toiminnasta vuoden 2013 käräjäoikeuden tuomion pohjalta.

Lisää aiheesta:

46-vuotias mies vangittiin epäiltynä alaikäisiin poikiin kohdistuvista seksuaalirikoksista Helsingissä

Liperin ja Rääkkylän uusimmasta nähtävyydestä ei ole epäselvyyttä.

Arvinsalmelle viikonvaihteessa saapuneesta Nestori-lossista on parin päivän aikana tullut suosittu kuvauskohde.

Lähes jokaisella ylityksellä joku kyytiläisistä kaivaa puhelimen esiin ottaakseen lossista kuvan.

Uusi lossi ratkaisi raskaan liikenteen pullonkaulan

Arvinsalmen vanhaan lossiin verrattuna Nestori on vaikuttava lautta.

Pituutta sillä on 50 metriä ja leveyttä 15 metriä eli pelkästään kansialaa on puolet enemmän kuin vanhassa lossissa.

Kantavuudessa ero on vielä suurempi. Nestori voi ottaa kyytiin 150 tonnia, kun vanhan lossin kantavuus oli 60 tonnia.

Lossinhuoltaja Jere Marttinen kertoo, että kyytiin mahtuu helposti kaksi täyttä tukkirekkaa.

– Normaalipainoiset pääsevät kaikki yli. Vain korkeat erikoiskuljetukset joutuvat yhä kiertämään, Marttinen toteaa.

Vuonna 2018 Arvinsalmen ylitti keskimäärin 17 raskasta ajoneuvoa vuorokaudessa. Määrän uskotaan nousevan uuden lossin myötä.

Liperin ja Puumalan lossit vaihtuivat päikseen

Vaikka Nestori on Pohjois-Karjalassa uusi lossi, on sillä ikää jo kahdeksan vuotta. Aiemmin lossi on liikennöinyt Puumalan Kietävälässä.

Kietävälässä liikennemäärät ovat pienemmät kuin Arvinsalmella, minkä takia lossien asemapaikat päätettiin vaihtaa päikseen. Arvinsalmen vanha lossi numero 150 palvelee nyt siis Puumalassa.

Lossien vaihdon yhteydessä vaihtuivat myös liikennöitsijät. Arvinsalmella lossia operoi Kymen Saaristoliikenteen ja Suomen lauttaliikenteen työyhteenliittymä.

Nestorin mukana Liperiin siirtyi neljä työntekijää. Arvinsalmen vanhoista lossinkuljettajista Nestorin kanssa jatkaa kaksi.

Nestorin kyyti on vakaata, mutta hieman hitaampaa

Mikko Muhonen on kuljettanut Arvinsalmella lossia kuusi vuotta. Hyppäys Nestorin puikkoihin on mieluinen muutos.

Nestorin tekniikka vaatii perehtymistä, mutta lossin ohjaaminen ei poikkea paljoa vanhasta.

Iso lautta vaatii pitemmän jarrutus- ja kiihdytysmatkan, minkä takia salmen ylitys vie nyt aavistuksen pidempään.

– Nestori on vakaampi ohjata, se ei tee äkkinäisiä liikkeitä. Näkyvyys tässä on tosi hyvä. Ohjaamo on korkealla ja ikkunat isot, Muhonen luettelee.

Ikkunoista näkyvä maisema on Muhosen mielestä yksi työn parhaita puolia. Lossin puikoissa Saimaan järviluonto on lähellä ja vuodenaikojen vaihtumista helppo seurata.

Iso lossi pärjää aallokossa

Liperin Arvinsalmella myrskytuulet ovat toisinaan keskeyttäneet lossiliikenteen. Nestorin pitäisi olla tässä suhteessa varmempi.

Jere Marttinen ei muista, että Kietävälässä Nestori olisi jäänyt kertaakaan rantaan tuulen takia. Tehokkaan koneen ansiosta lossi pystyy kulkemaan aallokossa.

Jos Nestori syystä tai toisesta jäisi rantaan, on Arvinsalmella pienempi varalossi, joka saadaan otettua käyttöön muutamassa tunnissa.

Lue lisää:

Tulevaisuudessa rekat mahtuvat helposti lossikyytiin –Suomen lauttaliikenne uudistetaan pohjia myöten