Puupohjaista tekstiilikuitua valmistavia tehtaita saattaa syntyä Suomeen lähivuosina useita. Samalla Suomessa voidaan korvata nykyisin fossiilisista aineista tehtäviä suojavarusteita biopohjaisilla materiaaleilla.

Perusteilla olevan yritysten yhteenliittymän tarkoituksena on aloittaa Suomessa niin laaja tuotanto, että kertakäyttöisten infektiosuojien valmistuksessa oltaisiin omavaraisia ja tuotteita riittäisi myös vientiin.

– Koronapandemia on päällä nyt ja varusteiden tarve sen mukainen, mutta tuotannon käynnistämiseen kuluu aikaa muutama vuosi. Meillä on tässä pitkäkestoinen näkökulma, sanoo apulaisprofessori Paulus Torkki Helsingin yliopistosta.

Suomi soveltuisi biopohjaisten suojavarusteiden tuotantoon erinomaisesti, sillä raaka-ainetta on tarjolla yllinkyllin. Tällä hetkellä puumassasta saatavasta selluloosasta, ligniinistä ja hemiselluloosasta pystytään hyödyntämään vain osa. Myös maataloudesta löytyisi sopivia raaka-aineita.

– Me tutkimme miten maa- ja metsätalouden sivuvirtoja voidaan hyödyntää suojavarusteiden valmistuksessa, sanoo akatemiatutkija Katri Laatikainen LUT-yliopistosta.

Biopohjaisista suojavarusteista voi hyvinkin tulla uusi metsäteollisuuden kivijalka tulevaisuudessa, kun muoville etsitään korvaajaa.

Lue myös: Kun hengityssuojaimet vietiin käsistä, suomalaistutkijat saivat idean aikuisten vaipoista – nyt kaavaillaan jo tuotannon aloittamista

Suomalaisyritykset aikovat valmistaa tuotteita yhteistyössä

Kuitupohjaisia tuotteita jo nykyisin valmistavista yrityksistä esimerkiksi Ahlstrom-Munksjö, Tekstiimi Industrial ja Lifa Air ovat kiinnostuneita lähtemään mukaan yhteenliittymään.

Yritysten tavoitteena on kaupallistaa tällä hetkellä vielä laboratorioissa tehtävää tutkimusta. Laboratorio-olosuhteista olisi tarkoitus siirtyä mahdollisimman nopeasti koelaitoksissa tehtävään valmistukseen, ja pian sen jälkeen käynnistettäisiin massatuotanto tehtaissa.

– Aluksi meidän täytyy päättää keskitymmekö kaiken kansan maskeihin, kirurgisiin suojaimiin, vai korkeamman tason FFP2- ja FFP3 -suojaimiin, sanoo tutkimushanketta vetävä akatemiatutkija Katri Laatikainen LUT-yliopistosta.

Lappeenrannan-Lahden teknillinen yliopisto johtaa Business Finlandin rahoittamaa Bioprot-tutkimushanketta. Mukana ovat myös Helsingin yliopisto ja LAB-ammattikorkeakoulu. Konsortioon on tässä vaiheessa ilmoittautunut mukaan kymmenkunta suomalaisyritystä, mutta määrä voi vielä muuttua.

– Meille on tulossa mukaan yrityksiä kaikkiin arvoketjun vaiheisiin, ja se tarkoittaa, että tästä voisi tulla täysin kotimainen tuote. Huoltovarmuuden kannalta asia on erittäin merkittävää.

Kuitukankaan valmistamisessa tarvitaan uudenlaisia koneita. Niitä valmistettaisiin Suomessa, koska nykyiset muovipohjaisia raaka-aineita kankaan valmistuksessa käyttävät tuotantolinjat eivät välttämättä sovellu biopohjaisille raaka-aineille.

Tutkimuksessa kehitetään myös suojavarusteissa käytettävää pinnoitetta, joka torjuu mikrobeja.

Biopohjaiset suojavarusteet olisivat uusi tuoteryhmä esimerkiksi maalinvalmistaja Teknokselle ja tuotteita markkinoivalle Bernerille.

Jätteen määrä vähenee murto-osaan

Tällä hetkellä kertakäyttöiset suojavarusteet päätyvät hävitettäviksi, ja myös biopohjaiset varusteet tullaan aluksi hävittämään tai puhdistamaan.

Puolustusvoimille kunnossapito- ja tukipalveluita tuottava Millog Oy tarjoaisi yhteenliittymässä suojainten turvallista puhdistusta.

– Kyse on biovaarallisen jätteen käsittelystä. Meidän roolimme on selvittää, onko puhdistus taloudellisesti kannattavaa ja toisaalta kehittää puhdistusta huoltovarmuuden tarpeisiin, sanoo uusien liiketoimintojen johtaja Manu Skyttä Millog Oy:sta.

Puolustusvoimien järjestämässä kokeilussa onnistuttiin tänä keväänä puhdistamaan käytettyjä hengityssuojaimia vetyperoksidihöyrytyksellä. Puhdistaminen vähentäisi suojaimista syntyvän jätteen määrää.

Tämä kuitenkin edellyttää lainmuutosta.

Business Finlandilta haetaan tukea

Yhteenliittymän perustaminen on poikkeuksellinen hanke Suomessa, jota vauhdittaa koronapandemia. LUT-yliopisto käynnisti vasta alkukesästä suojavarusteiden valmistamista koskevan tutkimuksen, ja sen ympärille on syntymässä muutamassa kuukaudessa yritysten yhteenliittymä.

Yritykset päättävät vuoden loppuun mennessä lähtevätkö ne mukaan yhteenliittymään. Toiminnan käynnistämiseen rahoitusta on tarkoitus hakea Business Finlandilta.

Hallituksen ministerikolmikko kertoo perjantai-iltana pääministeri Sanna Marinin (sd.) johdolla Naantalille suunnattavista tukitoimista, jos Neste päättää sulkea öljynjalostamonsa. Marinin kanssa Naantalissa vierailevat elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) ja työministeri Tuula Haatainen (sd.).

Neste Oyj kertoi maanantaina mittavista yt-neuvotteluista, joiden osana yhtiö harkitsee Naantalin jalostamon lakkauttamista. Jalostamolla työskentelee lähes 350 ihmistä.

Ministerikolmikko on perjantaina keskustellut tilanteesta Nesteen jalostamon johdon ja työntekijöiden sekä kaupungin edustajien kanssa.

Valtion toimista kerrotaan tarkemmin kello 20.00 alkavassa tiedotustilaisuudessa.

Yle näyttää tiedotustilaisuuden suorana lähetyksenä Yle Areenassa. Pääset katsomaan lähetystä tämän jutun kuvaa klikkaamalla. Toimittajana Naantalin kaupungintalolla on Lassi Lähteenmäki.

Kova isku Naantalille

Elinkeinoministeri Mika Lintilä kertoi aiemmin perjantaina Ylen aamussa, että Naantalia varten perustetaan rakennetyöryhmä, jos jalostamo päätetään sulkea.

Pääministeri Marin oli jo maanantaina yhteydessä Naantalin kaupunginjohtaja Jouni Mutaseen. Hän vakuutti valtion kantavan vastuunsa, ja olevan työntekijöiden sekä alueen tukena vaikeassa tilanteessa.

Kaupunginjohtaja Mutanen pitää hyvin tärkeänä, että valtio omilla muutosturvatoimenpiteillään tukee työntekijöitä sekä pehmentää kuntien ja alueen taloudellisia menetyksiä, jos työpaikkojen vähennykset toteutuvat.

Naantali on jo käynnistellyt muutosturvatyöryhmää yhdessä alueellisten toimijoiden kanssa. Ryhmään kutsutaan alueen kaupunkien, ely-keskuksen, elinkeinoyhtiöiden, koulutuksen järjestäjien ja muiden keskeisten tahojen edustajat. Ryhmän tehtävänä on etsiä keinoja, joilla voidaan tukea työntekijöiden koulutusta ja työllistymistä

Jalostamon sulkeminen laskisi merkittävästi Naantalin saamia yhteisö- ja kunnallisverotuloja. Taloudellisista vaikutuksista ei kuitenkaan voida vielä antaa tarkkaa arviota.

Aiemmin aiheesta:

Naantalissa jalostamon mahdollinen lakkautus otettiin vastaan järkyttyneenä – Valtuuston puheenjohtaja: "Sokki tämä on"

Analyysi: Naantalin öljynjalostamo kokee Kaipolan paperitehtaan kohtalon – Näiden 3 syyn takia öljy on auringonlaskun ala

Yle seuraa: Neste harkitsee Naantalin jalostamon sulkemista, koska fossiilisten öljytuotteiden kysyntä laskee ja kilpailukyky ei riitä

Etenkin reggaeartistina tunnetuksi tullut Nopsajalka eli Antti Hakala sanoo kipuilleensa loppuunpalamisen kanssa käytännössä koko uransa ajan.

– Ensimmäinen kerta, kun tämä ystäväni burnout ilmoitti itsestään, oli sinä päivänä, kun ensimmäinen soololevyni saatiin valmiiksi.

Vuosi oli 2006.

Artisti sanoo, että loppuunpalaminen ilmeni palan tunteena kurkussa. Hän ei kiinnittänyt asiaan ensiksi huomiota, mutta sitten se alkoi vaikeuttaa laulamista.

– Se ajoi minut konfliktiin, jossa jouduin pitämään ensimmäisen kerran vuoden tauon musiikista. Silloin se oli pelottavaa. Sitä yritti ratkaista ja miettiä, mikä avuksi ja miten parannun tästä.

Toipuminen lähti oivalluksesta: siitä, että parantua ei oikeastaan tarvitse.

– Tämä on ominaisuus, joka ilmoittaa minulle itsestään. Kehoni kertoo, että nyt ei mennä samaan tahtiin.

– Mun oma body, se tietää, millä saa huomion. Että jarruta vähän, Nopsajalka kuvailee.

Hän kertoi uupumiskokemuksistaan Radio Suomen Päivässä perjantaina. Voit kuunnella haastattelun kokonaisuudessaan tästä:

Artistin comeback

Nopsajalka ilmoitti lopettavansa keikkailun kokonaan kolme vuotta sitten: hän veti viimeisen keikkansa Helsingin Circuksessa syyskuussa 2017.

Tuolloin hän ei kertonut syytä oikein avoimesti. Nyt uutta musiikkia on syntynyt ja uudella, myöhemmin julkaistavalla levyllään hän käsittelee loppuunpalamistaan. Miksi nyt?

– Siksi, että olisi mahdollisuus palata, artisti vastaa ja lisää halunneensa puhua loppuunpalamisesta aiemminkin.

– Siitä on hyvä puhua. En jaksa, että jengi jää ihmettelemään, mitä nämä sun lopettamiset ja aloittamiset ovat. Kipuilen sen asian kanssa edelleen joka päivä. Rakennan settiä uudestaan.

Nopsajalka toivoo, että alalla voitaisiin puhua jaksamisesta laajemminkin – ja ennen kaikkea siitä, mitä asialle voitaisiin tehdä.

– Millä tavalla tätä alaa voitaisiin kehittää, että voitaisiin voida paremmin ja luoda menestyksekästä uraa ilman, että tarvitsee ajaa itseään ihan loppuun ja sitten jäädä keikkatauolle lataamaan itseään, hän havainnollistaa.

– Luovan alan ihmiset ovat todella herkkiä ja olemme haavoittuvassa asemassa ja arvaamattomalla alalla. Olisi hyvä, jos luovan alan ihmiset voisivat puhua keskenään näistä asioista.

Kehon, mielen, sydämenkin asioita

Loppuunpalaminen, burnout, ei ole kuitenkaan vain muusikoiden ja muilla luovilla aloilla työskentelevien ihmisten ongelma.

– Se on jonkinlainen mekanismi tässä meidän kapitalistisessa meiningissämme: että bruttokansantuote saadaan ylös niin, että laitetaan jengi kuhisemaan ylikierroksilla, Nopsajalka pohtii.

Kaikki kunnia julkiselle terveydenhuollolle – olen yrittänyt saada apua, mutta prosessit ovat tyssänneet syystä tai toisesta. Nopsajalka

Uupuminen on tavallaan rakennettu sisään järjestelmään, hän arvioi.

– Burnout on ennemmin metodi kuin sairaus. Sitä tarvitaan, että saadaan tarpeeksi toimintaa.

Loppuunpalaneiden ihmisten hoitaminen on kuitenkin kallista ja vaikeaa.

– Kaikki kunnia julkiselle terveydenhuollolle – olen yrittänyt tosi paljon saada apua, mutta prosessit ovat tyssänneet syystä tai toisesta.

– Nämä ovat kehon, mielen ja sydämen asioita. Ehkä meillä ei ole sellaisia asiantuntijoita, artisti sanoo.

Nopsajalka puhuu haastattelussa burnoutista ystävänään. Onko se oikeasti ystävä?

– Se on ehkä sellainen tarinankertojan metodi. Henkilöin sen, koska se on osa minua. Yritän harjoittaa sitä, että suhtautuisin itseeni lempeästi, hän selittää.

Siinä mielessä burnout on siis ystävä, että se ilmoittaa, milloin on liian vaikeaa.

Nopsajalka kehottaa muitakin ainakin kokeilemaan metodia. Myös esimerkiksi meditoinnista voi olla apua, hän lisää.

– Me olemme yksilöitä. Se iskee herkkään paikkaan, hän kuvailee uupumusta.

Entä nähdäänkö artisti vielä jonain päivänä keikkalavoilla?

– En tiedä. Sekoitan pakkaa, ja funtsailen asiaa, vastaus kuuluu.

Voit keskustella aiheesta lauantaihin 19. syyskuuta kello 23:een asti.

Lue seuraavaksi:

Nopsajalka lopetti uransa ollakseen neljän lapsen isä – parin vuoden aikana syntyneet henkilökohtaiset kappaleet saivat pyörtämään päätöksen

Lisää uupumuksesta:

Nora Rantalainen, 26, käy psykologilla kuin hierojalla ja toivoo, että kaikki suomalaiset tekisivät samoin – moni nuori aikuinen huoltaa mielenterveyttään

Eeva Kolu, 34, paloi kolmesti loppuun ja puhuu nyt millenniaalien burnoutista, jotta voisimme olla itsellemme armollisempia – 5 syytä, miksi nykyaika uuvuttaa

Joka kesä joku innostuu kulkemaan Suomen päästä päähän milloin milläkin keinoin. Tällä kertaa jämsänkoskelainen matkaratsastuksen kaksinkertainen suomenmestari Ritva Lampinen päätti ratsastaa Hangosta Nuorgamiin.

– Täytyyhän tehdä jotain, mitä muistella vanhana kiikkustuolissa, nauraa Lampinen.

Mukaan hän houkutteli muun muassa naapurissa asuvan sukulaistyttönsä Pinja Mäntysen. Kaksikko on pitkään treenannut hevosia yhdessä. Töitäkin pitää tehdä, ja siksi Pinja Mäntynen ei ole voinut olla koko matkaa mukana. Hän iloitsee, että pääsi kuitenkin liittymään Lampisen seuraan loppumatkalle Rovaniemeltä Nuorgamiin.

– Työt haittaavat harrastuksia, Mäntynen naurahtaa.

Kahden kuukauden ratsastamisen jälkeen seurue on viimein ennättänyt Utsjoen kuntaan. Koko matkaa ei ole taitettu samoilla hevosilla, vaan mukana on useampi yksilö.

– Lähdimme 18. heinäkuuta ja matka on mennyt oikein hyvin. Olemme kiitollisia: valtavan ihania ihmisiä on ollut matkan varrella, kertoo Ritva Lampinen.

Matkanopeus viitisen kilometriä tunnissa

Tavoitteena on päästä perjantai-illaksi perille Nuorgamiin.

Sopivia ratsastusreittejä on suunniteltu netin ja karttojen avulla. Matkaa on taitettu enimmäkseen metsäteitä, metsää ja polkuja pitkin. Hevoset eivät pelkää autoja, mutta autoteiden lähellä pitää olla varovainen aina, sillä hevoset saattavat säikähtää jotakin muuta ja laukata auton alle.

Kaksikko on ratsastanut 20–60 kilometriä päivässä. Keskimääräinen matkanopeus on vain viitisen kilometriä tunnissa hevosten ruokataukojen takia.

– Hevoset pysähtyvät aika ajoin syömään heinää, kertoo Lampinen.

Vaikka hevosille näyttääkin lappilainen heinä maistuvan, ei siihen tarvitse pelkästään tyytyä. Huoltojoukot kuljettavat asuntoautojen perässä heinää mukana, ja huolehtivat samalla muutoinkin sekä hevosten että matkalaisten hyvinvoinnista.

Lampiselle pitkien matkojen ratsastus on tuttua puuhaa. Tämä on hänen mukaansa ensimmäinen kerta, kun joku ratsastaa Hangosta Nuorgamiin asti.

Pinja Mäntynen ei ole koskaan ratsastanut näin pitkää matkaa. Hevosen selässä ja pitkiä matkoja ratsastaessa ehtii miettiä kaikenlaisia asioita. Muun muassa sitä, että tällainen vaellusratsastus saattaisi olla kaksikon uusi laji.

– Tällaisia viikonlopun mittaisia ratsastusreissuja luultavasti teemme jatkossakin, Mäntynen pohtii.

Lampaantalja ei sopinut satulahuovaksi

Yksi haaste matkan aikana on tullut. Ritva Lampinen kertoo, että keinotekoinen satulahuopa aiheutti hevosille ongelmia selkään, kun iho ei päässyt hengittämään materiaalin läpi. Lampaantaljankin kokeilu jäi lyhyeen, sillä se oli liian ohutta nahkaa.

Ratkaisu kuitenkin löytyi matkan varrelta, porotilalta.

– Porontaljat ovat olleet hyviä, ne eivät ole aiheuttaneet ongelmia selkään, kertoo Lampinen.

Korkein hallinto-oikeus (KHO) antoi perjantaina päätöksen, jonka mukaan Oulun hiippakunnan tuomiokapituli sai antaa varoituksen papille, joka vihki samaa sukupuolta olevan parin avioliittoon.

"Kaikilla uskonnollisilla yhdyskunnilla on itsenäinen oikeus päättää, vihkivätkö ne avioliittoon samaa sukupuolta olevia pareja", ratkaisussa todetaan.

Ratkaisu kumosi alemman oikeusasteen päätöksen, jonka mukaan varoitus oli lain vastainen. Itse varoitus annettiin syksyllä 2017 pastori Árpád Kovácsille.

• Lue lisää: KHO: Tuomiokapituli sai antaa varoituksen papille, joka vihki samaa sukupuolta olevan parin avioliittoon

Arkkipiispa Tapio Luoma arvioi Ylelle, että KHO:n ratkaisu oli hallinnollinen eli se linjasi siitä, minkälaisista asioista hiippakuntien tuomiokapitulit voivat lain mukaan antaa varoituksia.

Näin ollen KHO ei ottanut minkäänlaista kantaa siihen, tulisiko kirkon sallia sateenkaariparien vihkiminen.

– Kyseessä oli Korkeimmalta hallinto-oikeudelta ennen kaikkea hallinnollinen päätös. Siinä mielessä KHO tuli antaneeksi tehtävän ja asian ratkaisemisen nimenomaan kirkon tehtäväksi, Luoma sanoo.

Luoma ei näe, että ratkaisulla olisi vaikutusta – ainakaan suoraa – siihen, miten muut tuomiokapitulit suhtautuvat antavat samaa sukupuolta olevien vihkimiseen.

– Päätös ei nähdäkseni vaikuta suoraan kirkon linjaan. Kirkolla on voimassa oleva avioliittonäkemys, mutta kirkko nyt itse ratkaisee sen suunnan, mihin tässä asiassa mennään.

Luoma: Ratkaisu ei velvoita muita hiippakuntia

Varoituksen saanut pappi on sanonut pelkäävänsä, että kirkko kiristää ratkaisun seurauksen yleisesti linjaansa sateenkaariparien vihkimiseen muissakin hiippakunnissa.

Luoma ei pidä todennäköisenä, että hallinnollinen päätös vaikuttaisi hiippakuntien tekemiin sisällöllisiin ratkaisuihin.

– Minusta tällaista velvoitetta ei tule. Tuomiokapitulit ovat linjauksissaan itsenäisiä ja käyttävät itsenäistä harkintavaltaa ja myös tästä eteenpäin kapitulien harkintavalta säilyy, Luoma sanoo.

Seuraava askel kirkon suunnan etsimisessä otetaan 21. lokakuuta pidettävässä piispainkokouksessa.

– On selvä, että tästä eteenpäin asiasta keskustellaan kirkossa edelleen voimakkaasti. Meidän kirkossa on avioliittonäkemys, jolla on hyvin pitkät historialliset juuret, ja on selvää, että nykyinen nopeasti muuttunut maailma on haastanut sen. Tätä keskustelua nyt käydään, Tapio Luoma summaa.

Lue myös: Kiristääkö kirkko linjaansa sateenkaariparien vihkimisestä KHO:n päätöksen takia? Tätä pelkää varoituksen saanut pappi, Helsingissä asiaa selvitetään

Anarkistipappi Árpád Kovács sai kirjallisen huomautuksen piispalta, mutta haluaa jatkaa kansainvälisen työn pastorina ja anarkistiliitossa

Sähköpotkulaudoistaan tuttu Voi Technology kertoo ottavansa käyttöön uuden reaktiotestin, jolla on määrä ehkäistä sähköpotkulaudoilla ajoa humalassa.

Yhtiön mukaan testi tulee tehtäväksi sen sovelluksessa kaikille käyttäjille viikonloppuöisin kello yhden ja neljän välillä.

Testi mittaa nopeutta, tarkkuutta ja refleksejä, ja sen voi tehdä muutamassa sekunnissa. Yhtiö tuo testin sovellukseensa tänä viikonloppuna.

– Riippumatta siitä, kuinka hyvät pisteet testissä saa, sovellus kehottaa aina käyttäjää harkitsemaan ajoa, jos on nauttinut alkoholia, sanoo Voi Technologyn Suomen operatiivista toimintaa johtava Reetta Alastalo tiedotteessa.

Reaktiotesti ei kuitenkaan ole pakollinen, yhtiö kertoo.

Sähköpotkulaudat ilmestyivät pääkaupunkiseudun katukuvaan viime vuoden keväällä. Ne herättivät aluksi huolta esimerkiksi siksi, että käytettyjä lautoja jätettiin kaduilla sinne tänne, minkä pelättiin olevan vaaraksi näkövammaisille:

• Sähköpotkulaudat lojuvat siellä täällä – ensin huolestui some, nyt Suomen suurin valtuusto: "En halua kieltää mitään, mutta haluan yhteiset pelisäännöt"

Myöhemmin helsinkiläisestä Töölön sairaalasta kerrottiin, että sinne on tullut uusi potilasryhmä: tuolloisen tiedon mukaan sairaalaan päätyi viikoittain leikattavaksi kolmesta neljään sähköpotkulautailijaa.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri HUS huomautti reilu viikko sitten, että sähköpotkulautojen huono maine on jossain määrin ylimitoitettu. Usein syy ei ole sähköpotkulaudassa, vaan alkoholin käytössä, tukielin- ja plastiikkakirurgian tulosyksikön toimialajohtaja Jarkko Pajarinen sanoi tiedotteessa.

– Polkupyörä, sähköpotkulauta tai muu kevyen liikenteen väylän kulkuneuvo ovat turvallisia menopelejä Helsingin liikenteessä, mutta vain selvin päin ja asianmukaisesti käytettynä, hän summasi.

Tiedotteessa todettiin lisäksi, että HUSin neurokirurgian teho-osastolla viime vuonna hoidetuista vakavista pään vammoista yli puolet tapahtui reilussa humalassa.

Testistä voi tulla myös pakollinen

Voi-yhtiö kertoo kokeilevansa nyt kahta mallia ongelman kitkemiseksi. Norjassa yhtiö on tehnyt reaktiotestin tekemisestä viikonloppuöisin pakollista, ennen kuin skuutin voi avata.

Suomessa yhtiö testaa vapaaehtoista mallia.

– Meillä on kuitenkin mahdollisuus tehdä testin tekemisestä myös Suomessa pakollista, Reetta Alastalo sanoo.

Kilpaileva sähköpotkulautayhtiö Tier kertoo, että sillä ei ole vastaavaa avausta suunnitteilla, mutta se seuraa Voin kokemuksia mielenkiinnolla.

– Varmasti meidänkin on mahdollista tulevaisuudessa kehitellä jotain vastaavaa, Tierin Tampereen toiminnan johtaja Juuso Koskela sanoo Ylelle.

Hän toteaa myös Tierin kantavan huolta humalaisista sähköpotkulautailijoista.

– Ihmisiä ohjeistetaan ja neuvotaan, ettei kannata ajaa humalassa. Applikaatiosta löytyy myös tähän ohjeistusta.

Kolikolla on kuitenkin kääntöpuoli, hän jatkaa.

– Käyttöä on todella vaikea seurata tai rajoittaa.

Voit keskustella aiheesta lauantaihin 19. syyskuuta kello 23:een asti.

Lue seuraavaksi:

Ylilääkäri: Jos sähköpotkulautoja ei käytettäisi öisin, vammojen määrä puolittuisi – nyt yritys pohtii, toisiko kypärä turvaa

Vihattujen ja rakastettujen skuuttien vuokrausbisneksestä putosi jo kolme firmaa, mutta katukuvaan ne jäävät – pysäköinti edelleen holtitonta

Heikki Valkama: Luulimme saavamme lentävät autot, mutta saimme sähköpotkulaudat

Nuorille mopoilijoille tarkoitetut suljetut alueet, joilla voi ajella aiheuttamatta häiriötä, kiinnostavat pitkin Suomea. Tämä on huomattu Pohjois-Savossa Kuopion Nilsiässä, jossa avattiin mopoalue kesäkuun lopussa.

Neljän kilometrin päässä Nilsiän keskustasta sijaitsevalla alueella on vajaan sadan metrin mittainen asvaltoitu suora.

Hanketta on vienyt eteenpäin paikallisen Järvi-Kuopion seurakunnan nuorisotyöntekijä Tiitus Lahti, joka kertoo kysymysten koskeneen pääasiassa sitä, miten tällainen paikka saatiin ylipäätään aikaiseksi.

– Myös valvonta ja turvallisuus ovat nousseet esille kysymyksissä, Lahti kertoo.

Mopoalueella on selvät pelisäännöt, jotka löytyvät infotaululta. Sen vieressä on jauhesammutin.

Paikalla ei ole valvontaa ja mopoilijat ovat siellä omalla vastuullaan. Mopon pitää olla rekisterissä ja vakuutettu.

Myös Kontiolahdella Pohjois-Karjalassa on vastattu lukuisiin kysymyksiin kunnan moposuorasta.

– Ainakin 23 kuntaa on ollut yhteydessä asiasta, kertoo kunnanjohtaja Jere Penttilä.

Asukkaat eivät arvostaneet ajelemista taajamassa

Mopoilijoiden oma paikka oli puheissa Nilsiässä vuosikausia, mutta toden teolla sitä lähdettiin toteuttamaan hellekesän 2018 jälkeen. Tuolloin myöhään mopoilla liikkuneiden nuorten ja taajaman asukkaiden välit kiristyivät, koska moni nukkui ikkunat auki.

– Mopoilijoille näytettiin jopa kirvestä, mikä ei ole kovin aikuista käyttäytymistä, Lahti kertoo.

Apuna urakassa ovat olleet Nilsiän pitäjäyhdistyksen nuorisofoorumi ja muut nuorten kanssa tekemisissä olevat tahot. Alueelle on saatu myös lahjoituksia paikallisilta yrityksiltä.

Paikasta pitää tehdä houkutteleva

Mopoalueen eteen on tehty valtavasti talkootyötä. Rakentamiseen on saatu Kuopion kaupungin talkooraha-avustusta.

Viimeisimmäksi paikalle tuotiin iso kaivonrengas nuotiopaikaksi. Suunnitelmissa on rakentaa sen viereen laavu tai kota.

– Nuoret ovat saaneet suunnitella alusta saakka, mitä tänne halutaan, nuorisotyöntekijä Tiitus Lahti kertoo.

Asvaltoidun suoran päähän on toivottu kääntöpaikkaa. Suoraa aiotaan myös pidentää yli satametriseksi. Loppusyksyn aikana rakennetaan vielä crossirata.

Mopoalueen houkuttelevuuteen halutaan panostaa, koska mopoilijat ajavat edelleen mieluiten Nilsiän keskustaajamassa.

Lue myös:

“Nuoruus ilman mopokorttia olisi ihan perseestä” – Monelle mopoikäiselle ajaminen ei ole pelkkä harrastus, vaan elämän tärkein juttu

Juuan mopolla rälläävä kunnanjohtaja sai muutkin mukaan – satojen päristelijöiden letka liikkeellä Pohjois-Karjalassa

Perjantain ja lauantain välisen puolenyön hetkellä astuivat voimaan uudet matkustussäännöt, joiden myötä sisärajaliikenteen valvonnasta luovutaan muun muassa Ruotsista, Norjasta, Islannista ja Saksasta saapuvien matkustajien kohdalla.

Uusien sääntöjen mukaan rajavalvonnasta voidaan luopua, jos lähtömaassa ei ole todettu yli 25:tä uutta koronavirustartuntaa 100 000:ta ihmistä kohden edellisten kahden viikon aikana. Maalistat tarkastetaan viikoittain.

Rajanylitysten rajoitukset koskevat yhä useita maita. Suomeen voi nyt matkustaa kymmenestä Schengen-alueen maasta ilman maahantulorajoituksia.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen liikennevalomalli auttaa seuraamaan, mistä maista Suomeen voi matkustaa ilman rajoituksia. Nyt liikennevalomallissa vihreällä merkittyihin vähäisen tartuntariskin maihin kuuluvat muun muassa Pohjoismaat Tanskaa lukuun ottamatta.

Pohjoismaiden vastaisten maarajojen valvonta päättyiSisärajavalvonta loppui myös Ruotsin ja Norjan vastaisilla rajoilla. Rajavartiolaitoksen mukaan Suomen ja Ruotsin sekä Suomen ja Norjan välisen maarajan voi nyt ylittää kaikkialta ilman, että ylittäjiin kohdistetaan rajatarkastuksia.

– Käytännössä sisärajavalvonnan päättyminen tarkoittaa sitä, että rajavartiomiehet poistuvat rajanylityspaikoilta ja tarkastustoiminta päättyy. Ruotsista ja Norjasta voi vapaasti saapua Suomeen perjantain keskiyön jälkeen, myös maastorajan kautta, Lapin rajavartioston apulaiskomentaja everstiluutnantti Janne Kurvinen totesi tiedotteessa.

Kurvisen mukaan rajavartiolaitokselle jää valmius palauttaa sisärajavalvonta tarvittaessa. Muualta maasta Lapin rajavartiostoa tukemaan saapunut rajavartiolaitoksen henkilöstö palaa omiin vartiostoihinsa. Myös Lapin rajavartioston henkilöstö palaa tavallisiin toimipaikkoihinsa ja tehtäviinsä. Länsi- ja pohjoisrajoilla on ollut sisärajavalvonnan aikana vuorokausittain yhteensä noin 60–100 rajavartijaa.

Rajavartiolaitoksen mukaan vilkkaimpinakin viikkoina Lapin Rajan alueella liikenne oli Ruotsin rajalla noin 85 prosenttia ja Norjan rajalla noin 83 prosenttia vähäisempää kuin vuonna 2019.

Lue lisää:

Uusimmat tiedot koronaviruksesta

Ruotsiin saa jälleen tästä päivästä eteenpäin matkustaa ilman karanteenia. Hallitus päätti 11. syyskuuta, että matkustusrajoituksia kevennetään 19. syyskuuta alkaen.

Suomi luopuu liikenteen rajoituksista Suomen ja sellaisten EU- ja Schengen-maiden välillä, joissa uusien koronatapausten ilmaantuvuus on enintään 25 tautitapausta 100 000:ta henkilöä kohden edellisten 14 päivän aikana.

Viranomaiset tarkastelevat tilannetta viikoittain. Omaehtoisen karanteenin tarvetta voi lauantaista alkaen arvioida THL:n liikennevalojen avulla.

Rajamuodollisuudet loppuivat perjantain ja lauantain välisenä yönä.

Mitkä matkustusasiat muuttuvat?

Ruotsista ja muista hallituksen listaamista maista saa tulla Suomeen turistina eikä suomalaistenkaan tarvitse olla omaehtoisessa karanteenissa.

Muutos näkyy heti esimerkiksi Torniossa Suomen ja Ruotsin rajalla.

– Poistamme kaikki liikkumista haittaavat rajaesteet puolilta öin eli sen jälkeen liikenne on normaalia. Loput esterakennelmat poistetaan lauantaina valoisaan aikaan, yön pimeydessä siihen työhön ei ryhdytä, kertoo kapteeniluutnantti Tommy Håkans Rajavartiolaitoksesta.

Erilaisten kylttien poistamiset kuuluvat ely-keskukselle, joka Håkansin arvion mukaan hoitaa homman maanantain aikana. Valtaosa Torniossa olevista rajavartijoista lähtee kotimatkalle lauantaiaamuna. Purkutöihin jää kymmenkunta ihmistä.

Miten paljon lentoja tulee Ruotsista Suomeen ja lähtee Suomesta Ruotsiin?

Perjantaina oli tiedossa, että viikonloppuna Helsinki-Vantaan ja Tukholman välillä liikennöivät sekä Finnair että Scandinavian Airlines, SAS. Ensimmäinen lento Ruotsiin lähtee lauantaina kello 12 ja ensimmäinen Ruotsista saapuva lento tulee kello 15.

Lauantaina Helsinki-Vantaalta lähtee kolme Finnairin lentoa Tukholmaan ja sieltä tulee kolme lentoa. Sunnuntaina Finnair lentää neljä lentoa Tukholmaan ja takaisin, SAS yhden lennon molempiin suuntiin.

Miten paljon on laivaliikennettä Suomen ja Ruotsin välillä?

Laivayhtiö Tallink Siljalta kerrotaan, että Suomen ja Ruotsin välillä liikennöi kaksi laivaa, Baltic Princess ja Galaxy. Laivat kulkevat Turun ja Tukholman välillä, ja reitti menee Ahvenanmaan kautta.

– Matkustajia on ollut todella vähän ja on edelleen, lähinnä liikennöidään rahtilaivoina, rahtikonseptilla. Mitään merkittävää nousua ei ole näkyvissä. Viikonloppuina on ollut hieman enemmän matkustajia, sanoo viestintäassistentti Armi Kailio Tallink Siljalta.

Kailion mukaan yhtiö on valmis ottamaan nopeasti uusia reittejä ja laivoja liikenteeseen, jos matkustaminen normalisoituu ja kysyntä vilkastuu.

Viking Linen tiedotusjohtaja Johanna Boijer-Svahnström kertoo, että tänä viikonloppuna liikennöidään Turku-Tukholma-Turku-reitillä yksi vuoro molemmista kaupungeista aamulla ja yksi vuoro molemmista kaupungeista illalla.

– Tänä viikonloppuna Tukholmaan on menossa suomalaisia runsas sata molempina päivinä, se on normaalia vähemmän. Nämä ovat reittimatkustajia, jotka jäävät maihin, Boijer-Svahnström kertoo.

Vastaavasti Tukholmasta Turkuun on tulossa vähemmän matkustajia, alle sata ruotsalaista molempina päivinä. Hekin ovat reittimatkustajia, jotka jäävät maihin. Laivoilla on muitakin matkustajia, muun muassa Ahvenanmaalle menijöitä ja risteilijöitä, jotka eivät jää maihin.

Ruotsin rajan lähellä asuva: "Hyvä, että palataan normaaliin"

Keminmaalaisesta Jesse Miettusesta on mukavaa, kun raja-alueella palataan vähitellen normaaliin. Ruotsin ja Suomen koronatapausten määrät ovat tällä hetkellä sellaisella tasolla, ettei hän tunne suurta koronapelkoa.

– Totta kai sieltä Ruotsin puolelta voi jotain tulla, mutta jossain vaiheessa rajojen on auettava, hän miettii.

Rajojen avautuminen ei vaikuta suuremmin hänen elämäänsä. Miettunen käy Ruotsin puolella, jos on tarvetta.

Haaparantalaiset Antti Syrjälä ja Sara Miettinen ovat myös tyytyväisiä liikkumisen helpottumiseen.

– Hyvä, että palataan normaaliin eikä rajalla tarvitse olla joka kerta passia näyttämässä, sanoo Syrjälä.

Sara Miettinen uskoo, että suomalaisten ja ruotsalaisten välit saattavat olla vähän tiukat rajavalvonnan päättymisen jälkeen.

– Olen suomalainen, joten olen saanut kulkea ihan vapaasti, joten ei ole näin tarvinnut ajatella. Mutta umpiruotsalaisten ja umpisuomalaisten välillä voi olla aika vaikeaa nyt lähiaikoina, Miettinen pohtii.

Rajan tuntumassa jotkut suomalaiset ovat olleet tuohtuneita nähdessään Ruotsin kilvissä liikkuvia henkilöautoja. Ruotsin puolella ovat muutamat pahoittaneet mielensä siitä, että suomalaiset ovat voineet vierailla Ruotsissa samalla kun ruotsalaisten tuloa Suomeen on rajoitettu.

– On oikein, että ruotsalaiset pääsevät rajan ylitse siinä missä me suomalaisetkin, sanoo torniolainen Paavo Mäkiollitervo.

Muutaman viikon ajan osa haaparantalaisista on saanut kulkea rajan ylitse takavuosien malliin. Näiden niin sanottuun rajayhteisöön kuuluvien ihmisten paluu näkyi paikallisessa kauppakeskuksessa tunteikkaina kohtaamisina.

– Useammastakin kaupasta kerrottiin, asiakkaat ihan kyyneleet silmissä kertoivat, kuinka ihanaa oli jälleen päästä Suomeen, kertoo yhteisömangeri Eija-Sinikka Juho Rajalla-kauppakeskuksesta.

Lue myös:

Matkustusrajoitukset poistuvat muun muassa Ruotsista, Kyprokselta ja Japanista, uusi malli perustuu testaamiseen ja matkan kestoon – Yle seurasi hallituksen tiedotustilaisuutta

"Tervetuloa ruotsalaiset Suomeen!" – matkustusrajoitusten höllentäminen sai Kauppatorilla lähinnä kiitosta

Länsi-Pohjan koronatilanne on suvantovaiheessa – rajan yli voi asioida ilman riskiä ja kasvomaskisuositus ei ole enää voimassa

Länsirajan liikennemäärissä ei isoja muutoksia

Epävarmuus, pelot, ahdistus, masennus ja uupuminen näkyvät äitien elämässä nyt korostuneesti.

Näin kuvailee tapaamiaan naisia Äimä ry:n vertaistukiryhmää vetävä Riika Laaksonen. Äimä on yhdistys, joka auttaa raskausajan tai synnytyksen jälkeistä masennusta sairastavia äitejä antamalla vertaistukea.

Laaksonen on tehnyt vapaaehtoisena työtä neljän vuoden ajan ja sanoo, että tuleva syksy mietityttää. Keväällä perheiden ja äitien hyvinvointia tukevat palvelut keskeytettiin monin osin ja palvelut jäivät tauolle. Esimerkiksi neuvoloissa synnytysvalmennuksia peruttiin.

– Kyllä se sillä tavalla on, että kaikki mikä jäi, löytyy nyt edestäpäin, Laaksonen sanoo.

Laaksonen vetää vertaistukiryhmää noin kolmen viikon välein ja antaa tarvittaessa vertaistukea yksilöllisesti.

– Kevään kotona oleminen on vaikeuttanut monen oloa ja jos jo ennestään oli ahdistusta tai masennusta, niin tilanne ei ainakaan ole helpottanut, Laaksonen sanoo.

Valtakunnallisen Äimä ry:n toiminnanjohtaja (vs.) Niina Kettunen kertoo, että avuntarve on kasvanut niin, että heillä on pulaa vapaaehtoisista tukiäideistä. Tänä vuonna tukiäitipyynnöt ovat tuplaantuneet viime vuodesta ja erityisen paljon tukea on kaivattu jo raskausaikana.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta puolestaan tutkimusprofessori Mika Gissler kertoo sähköpostitse, että raskauden aikaiset ja synnytyksen jälkeiset erikoissairaanhoidossa hoidetut mielenterveyshäiriöt ovat yleistyneet 2010-luvulla. Tähän ei ole tapahtunut muutosta tilastoissa koronan aikana.

– Äitiys- ja lastenneuvoloiden sekä perusterveydenhuollon muiden käyntien määrä on vähentynyt, joten emme tiedä, ovatko kaikki palveluita tarvitsevat saaneet tarpeellista tukea ja hoitoa, hän kuitenkin jatkaa.

Ahdistuksen ja masennuksen kokeminen ovat normaaleja asioita, mutta jos ne alkavat haitata elämää, niin silloin voi olla tarve ammattiauttajalle. Päästäkseen mukaan Äimän avun piiriin, yhdistys ei esimerkiksi vaadi diagnoosia äidin masennuksesta.

Vertaistuen saajissa kevään kotonaolo on näkynyt vahvasti äitien ja sitä kautta perheiden jaksamisessa.

– Korona-aika on ihan varmasti kärjistänyt ongelmia perheissä, kun apua ei ollut saatavissa, Riika Laaksonen jatkaa.

Hänen mukaansa esimerkiksi ensiodottajat kokivat keväällä turvattomuutta, kun synnytysvalmennuksia jäi pois ja moni joutui synnyttämään ilman tukihenkilöä.

– Kun ihminen jää yksin kaiken keskellä, se saattaa lisätä riskiä sairastua odotuksen aikaiseen tai synnytyksen jälkeiseen masennukseen.

Myös Laaksosen vetämä vertaisryhmä joutui jäämään tauolle keväällä. Hän on saanut useita yksityisiä yhteydenottoja perheiltä, joissa tilanteet olivat kärjistyneet. Jotkut perheet ovat olleet avioeron partaalla, kun arkea ei enää jaksettu.

Laaksosen kokemuksen mukaan kesä ja rajoitusten purut hieman helpottivat äitien ja perheiden jaksamista, mutta nyt syksyn tullen äidit kokevat taas ahdistusta ja pelkoa.

– Paljon on pelkoa tulevasta ja oma jaksaminen on kortilla, koko tilanteeseen ollaan jo todella uupuneita ja jos ei ole tukiverkkoa käytössä tai sitä ei voi hyödyntää, se on hirveän kuluttavaa ja raskasta, Laaksonen kuvailee.

– Voisin sanoa, että ahdistus on suuri ja käsin kosketeltavissa.

Yhä useampi äiti on peloissaan tullessaan synnyttämään

Koronapandemian vuoksi lisääntyneet synnyttäjien ahdistukset ja pelot näkyvät myös Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) synnytyssairaalassa Lohjalla.

Ahdistusta äideissä lisää varsinkin pelko yksin jäämisestä synnytyksen ajaksi tai sen jälkeen. Kevään tukihenkilörajoitukset ovat yhä monella mielessä ja äidit jännittävät pääseekö puoliso tai tukihenkilö mukaan synnytykseen ja lapsivuodeosastolle. Keväällä synnyttäjän tukihenkilön osallistumista rajattiin hetkellisesti vain synnytyksessä mukana olemiseen.

Synnytykseen voi tulla mukaan kuitenkin vain oireeton tukihenkilö. Se on saanut vauvaa odottavia pariskuntia eristäytymään erityisen tarkasti. Synnyttäjiä huolestuttaa koronaan sairastuminen niin, että osa pariskunnista on keskittänyt elämänsä vain kotiin ja yhdessä ulkoilemiseen. Oman sairastumisen lisäksi huolettaa myös taudin mahdolliset vaikutukset vauvaan. Tulevien vanhempien elinpiiri on saattanut käydä kapeaksi ja tukiverkostoa ei ole tavattu.

– Tämä eristäytyneisyys, yksinolo ja etätyöt ovat vaikuttaneet todennäköisesti myös sosiaalisten verkostojen vähenemisen kautta, osastonylilääkäri Hanna Rouhe Lohjan sairaalan synnytykset ja naistentaudit -osastolta sanoo.

Hänen mukaansa toiminnan siirtyminen nettiin lisää myös erilaisia jännitteitä ja ahdistuksia.

Rouhe on tutkinut ja hoitanut synnytyspelkoa vuosia.

– Synnytyspelko ja psyykkinen oireilu raskauden aikana ovat lisääntyneet viimeisten vuosien aikana, mutta minusta tuntuu, että korona on pompauttanut ne taivaisiin.

Tarkkoja tilastoja Rouheen mukaan pelon tai ahdistuksen lisääntymisestä ei ole saatavilla, sillä kaikki pelokkaat ja ahdistuneet äidit eivät ole esimerkiksi pelkopoliklinikan asiakkaita. Rouheen mukaan ahdistukset ja pelko tulevat esille sekä äitiyspoliklinikalla että synnytyksissä.

– Synnyttäjät ovat ahdistuneempia ja tarvitsevat enemmän tukea tullessaan synnyttämään. He ovat pelokkaampia ja ahdistuneempia myös ilman merkittävää synnytyspelkoa, Rouhe kuvailee.

Ahdistuneet äidit työllistävät kätilöitä

Sairaalan kätilöt ovat huomanneet, että synnyttäjiä on keväästä lähtien ollut raskaampaa hoitaa ja he tarvitsevat aiempaa enemmän tukea esimerkiksi vuodeosastolla. Rouheen mukaan on myös enemmän synnyttäjiä, joilla on ollut mielialalääkitys jo raskausaikana.

Ahdistuneet ja pelokkaat äidit työllistävät synnytyssalissa ja lapsivuodeosastolla kätilöitä. Heille annetaan lisätukea sairaalassa, mutta myös arvioidaan, tarvitsevatko he jatkotukea.

Rouhe itse pohtii kuinka synnyttäjien ahdistus voidaan saada rauhoitettua ja mistä työhön saisi lisäresursseja.

– Jotenkin synnyttäjät pitää saada rauhoitettua, Rouhe sanoo.

– Meillä ei ole ollut yhtään koronatapausta, ja isät ja doulat ovat saaneet olla mukana synnytyksissä, Rouhe kertoo Lohjan synnytyssairaalan tilanteesta.

– Tärkeä on muistaa , että yksin ei tarvitse jäädä pelkojen ja ahdistusten kanssa. Hyvä ottaa asia puheeksi neuvolassa ja sitä kautta apu järjestyy.

Vertaistukityötä tekevä Riika Laaksonen peräänkuuluttaa nyt kaikkien äitien ja heidän lähipiiriläistensä yhteistä työtä. Nyt tarvitaan tsemppaamista ja yhteishenkeä. Omaa elämää ei kannata vertailla somen tarjoamiin mielikuviin.

– Moni antaa somessa sen käsityksen, että menee hyvin. Tämä voi korostaa toisen huonoja hetkiä. Jos olet ahdistunut, niin se kyllä hajottaa ja korostaa kurjuutta entisestään, Laaksonen toteaa.

Lue lisää:

Jo raskaana olevan äidin ahdistus voi haitata äidin ja lapsen vuorovaikutusta

"Parempia viikkoja varjosti aina pelko seuraavasta romahduksesta" – joka kymmenes isä masentuu lapsen saamisen jälkeen

Luennon teema on “Menestyksen avaimet”. Elokuvaohjaaja Markku Pölönen on palkattu Speaker’s Forumin kautta jälleen yhdelle puhujakeikalle.

Mutta yleisön edessä Pölönen ei enää onnistukaan esittämään itseään: leppoisaa menestysohjaajaa, joka kertoo hauskoja juttuja. Sanat takkuavat. Hiljaisuus on kiusallinen.

Pölönen laskuttaa luennostaan 2 000 euroa. Yleisö ei tiedä, että se menee ulosottoon. Tähtiohjaaja on lähtenyt luentoreissulle konttorihuoneensa lattialta, pahvilaatikkoon taitettavalta patjalta. Oikeaan kotiin ei ole varaa.

On 2010-luvun alku, ja Pölösen avaimet ovat hukassa.

Koronaköyhien joukko kasvaa

Suomalainen köyhyys on moninaista. On sukupolvelta toiselle periytyvää osattomuutta. Ja on köyhyyttä, joka tulee yllättäen, kun sairaus, ero tai työttömyys romuttavat talouden. Yksi sotkee raha-asiansa itse, toinen on olosuhteiden uhri.

Voi olla, että pian Suomessa on uusi köyhien joukko, koronaköyhät: pandemian vuoksi toimeentulonsa menettäneet yrittäjät, free lancerit, irtisanotut ja pätkätyöläiset.

Monen kalenteri näyttää tyhjää, ja jos säästöjä ei ole, pohja voi pettää nopeasti.

Markku Pölönen tietää, millaista on pudota korkealta köyhyyteen. Silti hän puhuu aiheesta varoen, eikä edes esitä, että tietäisi jotakin kipeästä, elämänmittaisesta osattomuudesta.

– Niukkuuden ja köyhyyden ero on yhtä suuri kuin sukeltamisen ja hukkumisen, Pölönen sanoo.

Hän itse oli pinnan alla monta vuotta.

Kuuden neliön koti ja puolentoista neliön huussi

Jos kädet levittää sivulle, ne osuvat melkein seiniin. Sängyn ja kapean pöytälevyn väliin jää juuri ja juuri tilaa jaloille. Sähköt on vedetty jatkoroikalla viereiseltä mökiltä. Virtaa tarvitaan keittolevyyn, tietokoneeseen ja kylmimpinä öinä lämpöpatteriin.

Juomavesi on gallonassa ja pihalla nököttää maastokuvioitu huussi.

Kuuden neliön kokoinen harmaa vaja Enossa Pielisen rannalla on ollut koko kesän Markku Pölösen koti.

Kaupunkiasunto, vuokrakaksio Joensuun keskustassa, on putkiremontissa. Mutta oikeastaan Pölönen viihtyy vajassaan paremmin kuin kaupungissa.

– Tämä on vapaaehtoista niukkuutta, hän sanoo.

Sillä on vissi ero köyhyyteen. Oikeastaan vaja ja sen ympäristö ovat pääomaa, sillä paikka on Pölöselle erityislaatuinen.

Ensinnäkin on hiljaisuus. Niin suuri ja rauhoittava, että päivän voi ongelmitta kuluttaa katsellen, kuinka kaarnanpalaset liikkuvat telttakatoksen päällä tuulessa.

Toiseksi on tuttuus. Pölönen muistaa rannan puut ja hiekkasärkän lapsuudesta. Hän oli itse lautapoikana vajaa 45 vuotta sitten, kun veli rakensi vajan. Kun Pielinen hönkii syksyä, Pölönen tunnistaa järven tuoksun.

Viinitila Italiassa ja taksilla kauppaan

2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen ajan Pölösellä meni lujaa. Elokuvat Kivenpyörittäjän kylä, Kuningasjätkä ja Koirankynnen leikkaaja olivat tehneet ohjaajasta kotimaisen elokuvan juhlitun raskassarjalaisen.

Rahaa tuli niin, ettei aina keksinyt, mihin sen olisi laittanut.

Pölösellä oli yhtiökumppaninsa kanssa viinitila Genovan lähellä Italiassa ja pöydässä konjakkia joka kahvilla.

– Ihmettelin aidosti, miksi kaikki eivät käy taksilla kaupassa, kun se on niin kätevää.

Kontiolahteen Joensuun kupeeseen nousi Suomen ensimmäinen elokuvakylä. Siellä kuvattiin suosittu Karjalan kunnailla -televisiosarja. Suunnitelmat olivat suuret: samassa kulissikylässä tehtäisiin elokuvia ja tv-tuotantoja vielä pitkään.

– Jossakin vaiheessa äly tippui kyydistä. Sössin raha-asiani ihan itse. Luottokortti vinkui, verot jäivät maksamatta ja niin edelleen, Pölönen sanoo.

Luottotiedot ja elämänhallinta menivät

Kun Yle torppasi pitkään suunnitellun televisiosarjan, romahdus oli vääjäämätön.

Syöksy oli jyrkkä. Alta lähtivät yhtä aikaa avioliitto, asunto ja elanto. Velat menivät ulosottoon. Luottotiedot paloivat, samoin elämänhallinta.

Pölönen päätyi patjamajoitukseen toimistonsa lattialle teollisuuskiinteistöön Joensuun laitakaupungille. Äkillinen köyhyys muutti arjessa kaiken. Oudointa oli kuitenkin se, mitä köyhyys teki pään sisällä.

Pölönen alkoi vältellä ihmisiä. Kun oli aiemmin juhlahetkenä tarjonnut koko baarille, oli vaikea myöntää, että nyt ei ollut varaa pullakahveihin.

Pikkuhiljaa häpeä ja katkeruus luikertelivat mieleen. Ne tuntuivat tärinänä sisuksissa. Aamulla herätessä mielessä oli vain kirosanoja.

Sättiminen kohdistui ensin yhteiskuntaan ja muihin ihmisiin, vaikka Pölönen kokee saaneensa apua enemmän kuin moni muu. Vähän myöhemmin katkeruus suuntautui omaan itseen.

– Myönteinen legenda itsestä, tarina ihan hyvästä tyypistä, katosi, Pölönen sanoo.

Vainoharhaisuus valtasi mielen

Köyhyys sysäsi kummallisella tavalla normaalin ulkopuolelle. Se aiheutti vainoharhaisuutta. Pölönen pelkäsi, että viereistä teollisuuskiinteistöä valvovat vartijat huomaavat hänen asuvan laittomasti konttorihuoneessa.

Sen vuoksi hän kääri patjan joka aamu suureen pahvilaatikkoon. Vartijoita eivät Pölösen liikkeet kiinnostaneet, mutta silti hän hiiviskeli: lähti olevinaan töistä joskus alkuillasta ja palasi sitten salaa nurkkia pitkin toimistokopperoon nukkumaan.

Luottotietojen menettäminen tiputti Pölösen ykkösluokasta karjavaunuun. Yhtäkkiä tavallista vakuutusta ei myönnetty, vuokra-asuntoa ei saanut eikä kaupasta voinutkaan ostaa osamaksulla uutta kännykkää hajonneen tilalle. Kiusalliset hiljaisuudet asiointitilanteissa seurasivat toistaan.

Kun Pölöselle myönnettiin taiteen Pro Finlandia -mitali vuonna 2016, tuotantoyhtiö lupautui maksamaan hotellihuoneen Helsingissä. Hotelliin kirjautuessa Pölöseltä kysyttiin luottokorttia. Sitä ei ollut. Seuraavaksi kysyttiin 250 euron takausmaksua. Sitäkään ei ollut. Pölönen sai huoneensa, mutta pian ovelle koputettiin.

– Sisään astui mies, joka kävi sanaakaan sanomatta lukitsemassa baarikaapin ja poistui.

Niukkuudella voi ylpeillä, köyhyydellä ei

Pölönen oppi köyhyyden ja niukkuuden eron.

Suomessa on perinteisesti arvostettu niukkuutta ja halveksittu pröystäilyä. Se on peruja pientilallisuudesta ja jälleenrakennuksesta sotien jälkeen.

– Niukkuudella voi ylpeillä. Se on ylevää. Tiukkaa on ollut, mutta aina on pärjätty, Pölönen sanoo

Niukkuus sisältää toiveen paremmasta. Vaikka se olisi kuvitelmaa, toivo ajaa eteenpäin. Mutta köyhyydessä toivo on menetetty. Silloin jäljelle jää katkeruus.

Se ei ole Pölösellekään vierasta, vaikka hän ei jäänyt hukuksiin. Tv-sarjan hyllyttäminen Ylessä jäytää edelleen niin, ettei katkeruudesta ole päässyt vieläkään kokonaan yli.

– Saatana, kymmenen vuotta tätä tunnetta, Pölönen kiroaa vajansa pihassa ja hörppää pikakahvia armeijan vihreästä muovikuksasta.

Automatkoilla itkettiin välit selväksi

Kahvit juodaan ulkona, koska vajaan ei mahdu. Pöydässä on ruislastuja ja pala parmesania. Tai oikeastaan ruislastujen kylkeen on katettu kimpale toivoa.

Vaikeimpinakaan vuosina Pölönen ei lakannut ostamasta parmesania. Hän söi mieluummin useamman päivän tattaripuuroa, jotta rahat riittivät joskus juustokimpaleeseen. Siitä luopuminen olisi ollut luovuttamista.

Pölösen kiskoivat pinnalle kaksi todellista henkilöä ja yksi kuviteltu: omat, nyt jo aikuistuneet lapset sekä eräs mies muinaisesta Kiinasta.

Avioeron jälkeen Pölösen lapset asuivat lähinnä äitinsä kanssa. Ei toimistohuoneessa voinut elää lapsiperhe-elämää, vaikka sitäkin yritettiin. Yhteys lapsiin säilyi kuitenkin koko ajan, ja siitä Pölönen kiittää ex-puolisoaan.

Perheen joulunvietto muuttui. Lapset viettivät joulunpyhät äitinsä kanssa Pohjanmaalla ja uuden vuoden isänsä kanssa Pohjois-Karjalassa. Pitkien automatkojen aikana ehti itkeä ja puhua välit selviksi teini-ikäisten kanssa. Voi olla, ettei samanlaista mahdollisuutta olisi tarjoutunut normaalissa perhe-elämässä, jos Pölösen vauhtivaihde olisi jäänyt päälle.

– Ilman avioeroa ja kaikkea sitä seurannutta, olisin kadottanut lapseni maailman tuuliin, Pölönen sanoo.

Keisarillinen kirjuri tuli uneen

Se kolmas auttaja ilmestyi unessa. Kerran Pölönen istui junassa ja torkahti. Unen ja valveen rajalla tapahtui jotakin, ja herätessä päässä oli runo.

– Oli heti selvää, ettei se ollut minun keksimäni, Pölönen sanoo.

Joku oli toimittanut Pölösen päähän säkeet: “Kaislat kasvavat veneeni läpi, vasen polveni ei anna minun nukkua. Kuu loistaa Shangyin kapakan yllä.”

Myöhemmin kävi ilmi, että asialla oli Liu Ping, entinen keisarillinen kirjuri 2 000 vuoden takaa Kiinasta, Pölösen alitajunnan tuote.

Liu Ping eli hyvin samantyyppisessä tilanteessa kuin Pölönen: hän oli kuulunut keisarin sisärenkaaseen, mutta joutunut epäsuosioon ja tipahtanut köyhyyteen.

Liu Ping järsi laitakaupungin luukussaan halpaa valaanlihaa, mutta toivoaan hän ei ollut menettänyt. Keisarillisen kirjurin asenne köyhyyteen oli viiston humoristinen. Liu Pingin tunne-elämä ei ollut kuollut, vaan runoissaan tämä liikuttui pienistä asioista.

Liu Ping toimitti Pölöselle runon 70 perättäisenä aamuna. Kun Pölönen heräsi viiden aikaan superlonpatjaltaan konttorihuoneessa, runo oli valmiina päässä. Pölönen kirjoitti sen ylös ja laittoi Facebookiin. Myöhemmin hän luki kaikki runot nauhalle.

Ihmisarvon voi tarkistaa tietokoneelta

Enää Liu Ping ei lähetä runoja. Pölönen sen sijaan sai vaikeiden vuosien jälkeen ammatillisen itsetuntonsa takaisin.

Elokuvaohjaaja Jarmo Lampela kannusti Pölöstä muokkaamaan elokuvaksi Ylen torjuman pitkän televisiosarjan.

– Jarmo sanoi, että tämä tarina on pakko tehdä. Sitten aloin itsekin uskoa niin.

Syntyi jälleenrakennuksen ajan Suomesta kertova elokuva Oma maa. Pölönen huomasi, että vaikka edellisestä ohjauksesta oli kulunut lähes vuosikymmen, hän osasi ja pystyi edelleen.

Tarina niukkuudesta ja selviytymisestä sai lopulta yli 200 000 katsojaa ja oli vuonna 2018 Suomen toiseksi katsotuin kotimainen elokuva.

Tänä vuonna elokuun 5. päivänä Pölönen istui vajassaan tietokoneen ääressä. Siinä hän oli tehnyt töitä koko kesän, mutta tämä päivä oli erityinen.

Hän näpytteli tunnukset koneelle ja tarkisti sen, minkä tiesi: luottokelpoisuus oli viimein palautettu.

Ensitöikseen Pölönen otti pienen lainan muuttokuluihin.

– Halusin testata palautettua ihmisarvoani.

Sitten Pölönen keitti kahvit ja leikkasi viipaleen parmesania.

9.06 Miten hallituspuolueet myyvät budjetin omilleen?

9.19 Viikonlopun sää

9.26 Aamun kirja: Max Seeckin Pahan verkko

9.38 Futiksen huippusarjat käynnissä, miten käy EM-kisojen?

9.42 Viimeinen sana: Tarvitaanko mediakohu, jotta vähemmistöjen oikeudet toteutuvat?

Juontajana Juha Hietanen

Matkustaminen vapautuu tänään

Ruotsalaiset ovat tästä päivästä lähtien jälleen tervetulleita Suomeen, ja tästä iloitaan länsirajalla. Lentoyhtiöt lisäävät liikennettä Tukholmaan, laivayhtiöt ovat vielä odottavalla kannalla.

Rajamuodollisuudet esimerkiksi Suomen ja Ruotsin rajalla loppuivat puoliltaöin viime yönä.

Hallitus päätti 11. syyskuuta matkustusrajoituksien keventämisestä. Suomi luopuu liikenteen rajoituksista Suomen ja sellaisten EU- ja Schengen-maiden välillä, joissa uusien koronatapausten ilmaantuvuus on enintään 25 tautitapausta 100 000:ta henkilöä kohden edellisten 14 päivän aikana.

Oppositio Ylen varjobudjettiriihessä: Perussuomalaiset leikkaisivat, kokoomus vaatii työllisyyskeppiä

Hallituksen budjettiriihi vietiin alkuviikosta päätökseensä, mutta sen varjossa oppositiopuolueiden edustajat kokoontuivat Ylen pyynnöstä. Kävi ilmi, että oppositionelikko pitää paitsi hallituksen työllisyystoimia myös tavoitetasoa täysin riittämättöminä. Kun valtionvelkakin näyttää karkaavan käsistä, perussuomalaiset kaipaavat jo säästölistoja.

Vihreät pitää puoluekokouksen etänä

Vihreät järjestää puoluekokouksen tällä kertaa poikkeusjärjestelyin. Puolueen jäsenet kokoontuvat yhteen etätyökalujen avulla. Kokouksen avaa lauantaina puheenjohtaja Maria Ohisalo, joka ottanee kantaa budjettiriihen ilmastopäätöksiin.

Yle näyttää suorana puoluekokouksen avauspuheenvuorot ja lehdistötilaisuuden kello 9.55 alkaen. Kysyimme myös kolmelta vihreältä poliitikolta, miltä puolueen tilanne näyttää.

Korona on pahentanut synnytyspelkoa

Koronapandemian vuoksi monia palveluja, kuten neuvolan synnytysvalmennuksia, on siirretty verkkoon. Odottavat äidit puolisoineen ovat saattaneet eristäytyä taudin pelossa kotiinsa, ja muutenkin pandemia herättää huolta ja epävarmuutta. Tämä näkyy nyt odottavien ja synnyttävien äitien olotilassa.

Synnytyssairaalassa Lohjalla synnytyspelkoa hoitava lääkäri on havainnut, että synnyttämään tulevat äidit ovat aiempaa ahdistuneempia ja pelokkaampia, vaikka taustalla ei olisi erityistä synnytyspelkoa.

Yhdysvaltain korkeimman oikeuden liberaalituomari Ruth Bader Ginsburg on kuollut

Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomari Ruth Bader Ginsburg on kuollut. Taistelu hänen seuraajastaan alkoi heti. Yhdysvaltain senaatin republikaanijohtaja Mitch McConnell sanoo, että senaatti äänestää uudesta korkeimman oikeuden tuomarista huolimatta siitä, että presidentinvaalit ovat 46 päivän päästä.

Demokraattien presidenttiehdokkaan Joe Bidenin mukaan Ginsburgin seuraaja tulisi päättää vasta marraskuun presidentinvaalien jälkeen. Lue kirjeenvaihtajamme Mika Hentusen analyysi Ginsburyn merkityksestä Yhdysvalloille ja tämänhetkisestä tilanteesta.

Aurinkoa ja puuskaista tuulta

Sää on suurelta osin poutaista ja monin paikoin aurinkoista. Pohjois-Lapissa on pilvistä, ja Itä- ja Pohjois-Lapissa voi tulla päivän mittaan vähän vettä. Luoteistuuli on puuskaista suuressa osassa maata. Kovimmat puuskat osuvat Kainuuseen, Koillismaalle ja Itä-Lappiin.

Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Toukokuussa 2020 Ulla-Maaria Koivula sai Piilaaksosta tarpeekseen. Hän oli asunut San Franciscon kupeessa kuusi vuotta, mutta nyt legendaarisen laakson viimeinenkin hohto oli himmenemässä.

Kaikki syyt, joiden vuoksi hän oli Kaliforniaan lähtenyt, olivat murentuneet. Lasten hienot koulut olivat koronan vuoksi kiinni. Verkostoitumismahdollisuudet olivat jäissä, kun kukaan ei tavannut kasvokkain. Mahtavat teknologiafirmat olivat sulkeneet toimistonsa ja lähettäneet työntekijänsä kotiin. Pääsy upeisiin luonnonpuistoihin ja rannoille oli estetty.

Jo aiemmin jokavuotiset maastopalot olivat vaikeuttaneet ulkoilua neljänä–viitenä kuukautena vuodessa.

Kun yhtäkkiä tunsi olevansa vankina ylikalliissa talossaan, lumous oli tiessään.

Koivula varasi lentoliput ja lensi lapsineen Suomeen. Hänen yhdysvaltalainen miehensä tuli myöhemmin perästä.

He eivät ole ainoita. Piilaakso on alkanut korona-aikana tyhjentyä: Googlen ja Facebookin kaltaiset jätit ovat ilmoittaneet, että toimistotöihin ei palata ennen ensi kesää. Sadan neliökilometrin alueelle pakkautuneet teknologiaosaajat etsivät vaihtoehtoisia paikkoja asua. Heitä on lähtenyt muualle Yhdysvaltoihin, Uuteen-Seelantiin, Eurooppaan – ja Suomeen.

Miksei siis Kontiolahdelle?

Yöt Yhdysvaltain ajassa

Kello on kaksitoista päivällä. Ulla-Maaria Koivula on tehnyt jo monta tuntia töitä, kun mies Jonathan Hull heräilee. Hull on työskennellyt edellisyönä aamuviiteen, Yhdysvaltain länsirannikon aikaa iltaseitsemään.

Hull on töissä Facebookilla ja vastaa yhtiön VIP-kumppanuuksista. Hän vetää Kontiolahdelta käsin tiimiä, joka tekee yhteistyötä muusikkojen, näyttelijöiden, kirjailijoiden, mielipidejohtajien ja muiden julkisuuden henkilöiden kanssa.

Koivula syö lounasta, Hull aamupalaa. Kun pariskunnan ruokahetki on ohi, Hull menee hakkaamaan puita ja Koivula palaa töihinsä.

Ulla-Maaria Koivula johtaa Thinglinkiä, perustamaansa kasvuyritystä, joka keskittyy virtuaalisiin ja interaktiivisiin oppimisympäristöihin. Pandemia-aikana etäoppimistyökalujen tarve on kiihtynyt, Koivula sanoo. Töitä on enemmän kuin koskaan.

Silti aikaakin on enemmän kuin koskaan.

Palo Altossa elämänrytmi oli kiivasta jo ennen koronaa. Kun virus sulki vanhemmat ja kolme lasta neljän seinän sisään, arjesta tuli kaoottista. Työt muuttuivat entistä intensiivisemmiksi, kun kaikenlaisen teknologian kysyntä räjähti. Samaan aikaan iholla oli nelivuotias ja kaksi kotikoululaista.

Porrastettujen työaikataulujen takia perheellä on yhtäkkiä enemmän aikaa olla yhdessä. Iltapäivällä Hull hakee nuorimmaisen päiväkodista ja touhuaa lasten kanssa muutaman tunnin ennen etäyhteyden ottamista Kaliforniaan. Koivula hoitaa lasten aamut ja illat.

– Ja kun olen heidän kanssaan, olen todella heidän kanssaan, enkä yritä pallotella sataa asiaa yhtä aikaa. Ulla pystyy keskittymään työhönsä, ja ilta- ja yöaikaan minä pystyn keskittymään omaan työhöni, Hull selittää.

He ovat haltioituneita itäsuomalaisesta peltomaisemasta, joka aukeaa ikkunasta, ja mahdollisuudesta hengittää joka päivä raitista ilmaa.

Hullin kollegat Facebookilla ovat suhtautuneet järjestelyyn kannustavasti.

– Heistä on ihan villiä, että olen Suomen maaseudulla ja teen töitä iltakuudesta aamukahteen. Onhan tämä epätavanomaista, mutta jokaisen perheen täytyy löytää tapansa selviytyä tänä uutena aikana, Hull sanoo.

He ovat viettäneet Koivulan vanhalla sukutilalla jo aiemmin monta kesää ja joulua. Tällä kertaa he eivät ole halunneet elämöidä somessa Suomi-idyllistään, koska Yhdysvaltoihin verrattuna Suomen koronatilanne ja -vapaudet ovat eri planeetalta.

Mutta sen he haluavat sanoa, että etätyö Suomessa voisi olla heidän kaltaistensa teknologiaosaajien uusi normaali.

Kaliforniasta meneillään pako

Pandemia on Suomelle miljardiluokan mahdollisuus, sanoo Suomen Los Angelesin -konsulaatin päällikkö Stefan Lindström.

Hän on itsekin huomannut, että Kaliforniasta on meneillään jonkin sortin pako.

– Näen huomattavan muutoksen ystäväpiirissäni, moni liikkuu tällä hetkellä. Yksi kaverini, intialais–amerikkalainen, muuttaa parin viikon kuluttua Viroon. Kilpailu talentista on nyt todella kovaa, hän sanoo.

Viron lisäksi start-up-yrittäjiä, it-osaajia ja sijoittajia houkuttelee erilaisin pikakaistoin esimerkiksi Hollanti. Kanada lupaa kansainvälisille osaajille työ- ja oleskeluluvan kahdessa viikossa.

Suomella olisi tässä kilpailussa paljon annettavaa, pääkonsuli sanoo.

– Koulutus lapsille, työn ja vapaa-ajan tasapaino, luonto, ympäristöajattelu. Se, että Suomi on turvallisin maa, herättää aina mielenkiintoa. Ja onnellisuusjuttu, Lindström listaa.

Pandemia-aikana amerikkalaisten Suomea koskevat tiedustelut ovat hieman lisääntyneet. Hiljattain esimerkiksi kolmikymppinen arkkitehti kysyi Lindströmiltä, mitä hänen pitäisi tehdä, jotta voisi muuttaa perheineen Suomeen.

Mutta Suomeen ei saa työlupaa, ellei ole suomalaista työnantajaa.

– Nämähän eivät ole ihmisiä, jotka rasittavat sosiaaliturvajärjestelmäämme. He työllistävät itsensä sekunnissa. Myös heidän pitäisi olla mahdollista tulla, Stefan Lindström sanoo.

Hän muistuttaa, että kärkiosaajat tuovat mukanaan innovaatioita, investointeja ja muita kerrannaisvaikutuksia. Samaa sanoo Ulla-Maaria Koivula.

– Välitön etu ei ole se, että saadaan heti verotuloja. Välitön etu on se, että luodaan osaajaverkkoa, joka houkuttelee lisää osaajia.

Jos maassa on ennestään yksikin tuttava, se vaikuttaa muuttopäätökseen, Koivula sanoo. Hän kertoo jo saaneensa ystäviltään kyselyitä Kontiolahdelle muutosta.

Tähän havaintoon yhtyy Shoshana Berger, Kalifornian Berkeleyssä asuva suunnittelujohtaja, joka miettii parhaillaan perheensä ja ystäviensä kanssa, mihin he voisivat muuttaa muutamaksi vuodeksi.

– Se, että tunnemme Suomesta jonkun, on ehdottomasti plussaa ja auttaa päätöksen tekemisessä, Berger kertoo puhelimessa.

Hän tuntee yrittäjä–sijoittajat Jyri Engeströmin ja Caterina Faken, jotka asuvat nyt Suomessa. Suomi tuntuu varteenotettavalta vaihtoehdolta myös siksi, että Berger on asunut Tanskassa ja käynyt Helsingissä muun muassa esiintymässä Slushissa.

– Pimeästä ja kylmästä huolimatta elämänlaatu on hyvää. Rakastamme Pohjoismaissa lasten itsenäisyyttä ja tunnetta yhteisestä edusta yksilön edun sijaan.

Berger kuuluu kansainvälisen suunnittelu- ja innovaatioyrityksen IDEOn johtoon ja haaveilee innostavista töistä Suomessa. Hänen miehensä tekee mainostoteutuksia Applelle.

Berger toisi mielellään mukanaan siskonsa ja äitinsä. Korona-aika on saanut heidät, kuten monet muutkin, miettimään, mikä on lopulta hyvää elämää.

Synnyinosavaltio Kalifornian ongelmat tuntuvat yhä häiritsevämmiltä: maastopalojen myrkyttämä ilma, kustannustaso, kodittomuus, levottomuudet ja nyt tauti, joka ei ole kontrollissa.

– Kun tulee tällainen repeämä elämään, sen jälkeen on helpompi ajatella, kuinka eri lailla asiat voisivat olla, Berger sanoo.

Sanna Marinin noste pitäisi hyödyntää

Huippuosaajien liikkuminen korona-aikana on pantu merkille työ- ja elinkeinoministeriössä. Business Finland on kohdentamassa Piilaaksoon Suomi-markkinointia ja pyrkii selvittämään, kuinka aitoa kiinnostus Suomeen tulolle olisi.

Valtiovarainministeri Matti Vanhanen (kesk.) ehdotti äskettäin, että EU:n ulkopuolisille osaajille ja työllistäjille luotaisiin oikotie Suomeen. Vanhasen mukaan heille voitaisiin antaa oleskelulupa parissa viikossa.

Mitään uutta etätyöviisumia tuskin on kuitenkaan luvassa pian, sanoo johtava asiantuntija Laura Lindeman TEMistä. Hän koordinoi Marinin hallituksen isoa hanketta, Talent Boostia, joka pyrkii parantamaan koko työperäistä maahanmuuttoa. Tavoitteena on muun muassa painaa kaikkien työlupien käsittelyajat kuukauteen.

Työnteon salliminen myös etätöissä, siis muissa kuin suomalaisyrityksissä työskenteleville ulkomaalaisille, vaatisi lakimuutoksen. Se ei tapahdu Lindemanin mukaan hetkessä.

Isoin haaste on muuttaa ajattelutapoja, Lindeman sanoo. Suomen ulkomaalaispolitiikkaa on perinteisesti tehty turvallisuus edellä, ei talous edellä.

Helsinki Business Hubin toimitusjohtaja Marja-Liisa Niinikoski ei ymmärrä, miksi tänne muuttavien työnantajan pitäisi olla suomalainen. Hän tekee markkinointisuunnitelmia ja selvityksiä parhaillaan Business Finlandin kanssa.

– Globaalit nomadit menevät minne tykkäävät ja vievät varallisuutensa sinne. Me tulemme takamatkalta tähän kilpailuun osaajista, Niinikoski sanoo.

Hänen mukaansa Suomen pitäisi hyödyntää Sanna Marinin ja hyvän koronatilanteen herättämät mielikuvat maailmalla.

– Ensimmäistä kertaa Helsingillä on brändi, joka saattaa ohittaa Tukholman brändin, Niinikoski sanoo.

Hän kiittelee sitä, että Maahanmuuttovirastoon on saatu uusi johtaja, joka toivottavasti ei "enää etsi virheitä vaan mahdollisuuksia".

Nouseva brändi: Suomen maaseutu

Kontiolahdella Jonathan Hullin etätyöjärjestely on voimassa vuoden loppuun. Jatko on vielä auki. Jos Facebook ei pane etätöille päättymispäivää, kuten Twitter on tehnyt, hän jäisi mielellään Suomeen.

Koronatilanne on kääntänyt Suomen heikkoudet vahvuuksiksi, Ulla-Maaria Koivula sanoo. On etäisyyksiä ja “tylsää” vakautta.

Mikä tärkeintä, on toimivat koulut, jotka ovat auki.

Pariskunnan mielestä Suomea voisi markkinoida etätyöparatiisina. Varsinkin maaseutu olisi brändäyksen arvoinen. Jos tulee New Yorkista tai Los Angelesista, ei Helsinki ole välttämättä wow.

– Mutta jos tulee keskelle huikeaa luontoa, jossa on supernettiyhteydet, kaikki puhuvat englantia, on turvallista ja hiihtopolut, jotka lähtevät ovelta, niin se on wow, Koivula sanoo.

Jonathan Hullin mielestä Suomen pitää yksinkertaistaa maahanmuuttoprosessejaan huomattavasti, jos se aikoo houkutella tosissaan teknologiaväkeä. Hull sai oleskeluluvan neljän kuukauden odottamisen jälkeen sillä perusteella, että hänen puolisonsa on suomalainen.

Ilman puolisoa työlupaa ei olisi irronnut, sillä Facebookilla ei ole vaadittavaa toimipistettä Suomessa.

Myös arkiset asiat, kuten puhelinliittymät ja pankkitilit, ovat tökkineet. Suomessa harvaa asiaa voi tehdä ilman pankkitunnuksia, mutta niiden saaminen ilman suomalaista henkilötunnusta on vaikeaa.

Koivula ehdottaa, että koulu- ja sosiaaliturvapalveluista voisi tehdä paketit, joita Suomi voisi myydä tiettyyn hintaan lyhyt- tai osa-aikaiseen oleskeluun.

– Pysyvään muuttoon voi olla korkea kynnys. Mutta jos edes vähäksi aikaa tulisi tutustumaan ja tarjoaisi loistavan kokemuksen, se voisi olla polku saada osaamiskeskittymiä.

Olennaista olisi, että englanninkielisiä koulupaikkoja ja opettajankoulutusta lisättäisiin nopeasti, jotta olisi kapasiteettia ottaa vastaan kansainvälisiä perheitä.

Koivula toisi Thinglinkin ydintiiminsä Kaliforniasta, Pietarista ja Skotlannista Kontiolahdelle heti muutamaksi kuukaudeksi, jos rajanylitys- ja lupa-asiat saataisiin kuntoon.

– Ei pidä kehittää vain sitä, että ihmiset tulevat turisteina Suomeen. Etätyö on tullut jäädäkseen, Koivula sanoo.

– Eikä niiden tarvitse sitä talvea täällä olla. Voi olla vaikka keväästä syksyyn.

Lue lisää:

Kaksi ulkosuomalaista kertoo, miksi korona kannusti palaamaan Suomeen – Emma Winiecki: "Suomen turvallisuus ja vakaus korostuvat pandemian aikana"

Suomeen töihin haluavien jono kasvaa Migrin ovella, apulaisoikeuskansleri moittii venyneistä käsittelyajoista: "Nyt ei mene hyvin"

Palaatko enää koskaan toimistolle? Fujitsu puolittaa etätöiden vuoksi konttorit Japanissa, Suomessa DNA on jo vähentänyt työpisteitä

Forbes: Facebook Tells Employees To Work From Home Up Until Summer 2021

The Verge: Tech companies’ work from home policies have some workers ready to flee Silicon Valley

Syyskuisena aamuna Elina Heletoja on noussut ylös kuudelta. Unta suurperheen äidille kertyy yleensä viidestä kuuteen tuntia yössä. Tavallisiin arkirutiineihin perheessä kuuluu aamupalan laittaminen ja lasten valmisteleminen koulua ja päiväkotia varten.

Toisinaan Heletoja lähtee aamutoimien jälkeen töihin valmistautumaan Kotkan keskustassa toimivan Public Cornerin avaamiseen.

– Vuorottelemme mieheni kanssa. Välillä hän menee töihin aamulla, välillä minä. Toinen hakee lapset iltapäivällä päiväkodista, kun toinen menee illaksi töihin.

Kesän jälkeen seitsemänhenkisen perheen elämä on palautunut raiteilleen. Kaikki viisi lasta ovat taas koulussa ja päiväkodissa, molemmat vanhemmat töissä.

Toisin oli vielä muutama kuukausi sitten.

Kun koronavirus iski Suomeen maaliskuussa ja siirryttiin poikkeusoloihin, ravintolat menivät kiinni. Työt loppuivat myös Elina Heletojalta. Hän kertoo, että ensireaktio oli shokki.

– Sitä ei voinut uskoa todeksi. Ravintola-alalla on aina ollut töitä melkein rajattomasti. Tuntui oudolta ajatella, että mistä niitä töitä nyt sitten lähdetään hakemaan, kun ravintolat menevät kiinni.

Alkushokin jälkeen tuli kova stressi. Laskut eivät odottaisi kuukausia. Tilanne kosketti koko perhettä, sillä Heletojan mieskin työskentelee alalla yrittäjänä.

– Mieheni joutui sulkemaan ravintolansa. Hän jäi kotiin hoitamaan yrityksensä asioita. Silloin iski paniikki siitä, että jostain pitää saada töitä ja rahaa.

Heletojan pää oli täynnä kysymyksiä. Kauanko tämä kestää? Mitä sitten, jos töitä ei löydykään? Joutuvatko perheen molemmat vanhemmat pysyttelemään kotona? Millä laskut maksetaan?

Kesken pahimman epätoivon Heletoja sai työnantajaltaan huojentavan tiedon. Konsernin sisällä olisi mahdollista saada korvaavia töitä. Heletoja pääsi kaupan kassalle sekä ruokakuskiksi ravintolan kotiinkuljetuspalveluun.

– Helpotus oli suuri! Olen todella kiitollinen työnantajalleni. Asiat hoidettiin sieltä suunnalta todella hyvin.

Kaupoista tarjottiin työvuoroja aina viikko kerrallaan. Heletoja otti vastaan kaikki vuorot, mitä vain oli mahdollista saada.

Mies hoiti kotona lapsia, kun Elina Heletoja kävi töissä. Sosiaalisena ihmisenä hänelle ei tuottanut vaikeuksia sopeutua uuteen työympäristöön. Hän pääsi tutustumaan uusiin työkavereihin ja kuten baaritiskin takana, myös kaupan kassalla sai olla tekemisissä ihmisten kanssa.

– Kaupassa töissä ollessani saatoin tavata tuttuja baarin asiakkaita, jotka ihmettelivät, mitä minä siellä tein. Olihan se hyvin erilainen ympäristö olla töissä, mutta työnä se oli todella mielekästä.

Epätietoisuus tulevaisuudesta kuitenkin kaiveli yhä. Edelleen oli epävarmaa, milloin ravintolat avataan ja millaisilla säädöksillä.

Pojat menivät pitkin seiniä

Työn ja suurperheen arjen yhteensovittaminen ei ollut helppoa. Kun lasten harrastukset, tarhat ja koulut jäivät tauolle, tilanne kotona oli ajoittain kaoottinen.

– Meillä on kolme pientä poikaa ja hehän menevät pitkin seiniä, kun ei ole tarpeeksi virikkeitä. Kun lapset olivat kotona 24/7, niin kyllä se meininki kotona oli ihan sirkukseen verrattavissa. Koko ajan piti toimia ohjelmatoimistona ja keksiä tekemistä.

Myös Elina Heletojan vapaa-aika sujui tiiviisti perheen parissa. Ystäviä ei juuri tullut nähtyä, kotoa poistuttiin vain harvoin.

– Lasten auttaminen koulunkäynnissä oli välillä hankalaa, kun tein töitä niin paljon kuin tarjolla oli.

Uusi lisämauste arkeen tuli, kun Heletojaa pyydettiin kuvaamaan videopäiväkirjaa elämästään tv-ohjelmaa varten.

Koronarajoitusten voimaantulon jälkeen Heletoja ja seitsemän muuta naista alkoivat pitää kokemuksistaan videopäiväkirjaa Ylelle. Niistä koostetussa Tilipäiväkirjat-realitysarjassa naiset kuvaavat työelämänsä ja arkensa mullistumista poikkeuksellisena keväänä.

Lue lisää: Kampaamoyrittäjän painajainen: Iida Ketola, 30, oli juuri selviämässä elämänsä kriisistä, kun korona tuli ja sekoitti kaiken

Kotkalainen Elina Heletoja päätyi mukaan projektiin sattumalta.

– Aluksi tähän kysyttiin erästä kaveriani, mutta hän oli sitä mieltä, että minä olisin sopivampi henkilö. Hänen mielestään minulla olisi tähän oman tarinani kanssa enemmän annettavaa, Heletoja sanoo.

Ajatus tuntui ensin vieraalta.

– Ajattelin, etten saa kuvattua yhtään mitään. Itseni kuvaaminen ei tuntunut luontevalta ja aikaa sitä varten oli vaikea löytää

Hän päätti kuitenkin hypätä mukaan ja lähetti eteenpäin kaikki videot, mitä sai tehdyksi. Hän kuvasi arkeaan töissä ja kotona maaliskuusta kesäkuuhun. Videolle taltioitui muun muassa hetket kesäkuun alusta aamulta, jolloin baarit saivat jälleen avata ovensa asiakkaille.

Lopputulos on nähtävissä kahdeksanosaisessa sarjassa Yle Areenassa.

Nyt tilanne on palautunut töiden ja muun elämän puolesta suurin piirtein sellaiseksi kuin se oli ennen koronapandemiaa. Ensimmäistä kertaa kuukausiin Elina Heletoja on voinut välillä keskittyä myös itseensä.

– Minun omaa aikaani on se, kun joskus töiden jälkeen pääsen käymään jossain ravintolassa ottamassa muutaman siiderin, Heletoja hymähtää.

Vaikka kaiken stressin jälkeen tilanne on nyt tasapainossa, pieni pelko jyskyttää takaraivossa koko ajan. Koronavirustartuntojen määrä on ollut viime viikkoina kasvussa.

– Kyllä viimeaikaiset uutiset hieman huolettavat. Tulee pohdittua, suljetaanko ravintolat uudelleen, jos toinen aalto lähtee kunnolla liikkeelle. Mutta ei tässä voi mennä kuin päivä kerrallaan ja toivoa, että niin ei käy.

Koronaepidemian aiheuttaman hullunmyllyn aikana Heletoja myös oppi jotain itsestään.

– Pitää olla tosi hyvät hermot, pienistä asioista ei voi ottaa stressiä. Jos ei joskus ehdi pestä pyykkiä tai siivota, niin ei siitä voi itseään syyttää liikaa. Ei koko ajan voi suorittaa kympin arvoisesti.

Lapin matkailuelinkeinon liiton toiminnanjohtaja Nina Forsell sanoo, että matkailuyritykset janoavat edelleen selkeitä ohjeita siitä, miten ulkomaalaiset matkailijat voisivat tulla turvallisesti Suomeen.

– Valitettavasti on ollut suurta epätietoisuutta siitä, miten Suomeen pääsee. Ensisijassa sitä on ollut paikallisten matkailuyritysten parissa, mutta entistä enemmän nyt myös matkanjärjestäjien keskuudessa haluttaisiin saada selvyys siitä, että talven matkat voidaan toteuttaa. Se on vielä suuri kysymysmerkki, valitettavasti, Forsell sanoi perjantaina Ylen suorassa verkkolähetyksessä.

Katso lähetys: Voidaanko matkailualan romahdus vielä estää? Miltä näyttää Lapin matkailu koronan jälkeen? Asiantuntijat vastaavat

Nina Forsellin mukaan hallituksen linjaus ilmaantuvuusrajan nostosta 25:een oli hyvä asia, mutta suunniteltu tuplatestaus ja karanteeni herättävät hämmennystä.

Forsellin mielestä linjasta pitäisi saada selkeä mahdollisimman nopeasti.

– Tuntuu, että on tosi paljon erilaisia tulkintoja, joten on tärkeää saada sellaiset selkeät linjaukset, että ne mahdollistavat matkailun. Tämä on hyvin tärkeä asia Lapille.

Erityisen vaikea kysymys on vaatimus kolmen päivän karanteenista, sillä Forsellin mukaan se estää matkailupalvelujen käytön eli käytännössä loman viettämisen.

Olo on kuin olisi pudotuspelissä häviöllä

Koronakriisi on saanut matkailu-alan toimijat kehittämään jo uutta toimintaa ja palveluja.

Kansainvälisille matkailijoille aktiviteettejä järjestävässä Villi Pohjola -yhtiössä ryhdyttiin tekemään ns. hybridistrategiaa. Toimitusjohtaja Sami Päivike sanoo, että keväällä haettiin aktiivisesti vaihtoehtoisia liiketoimintamuotoja, joilla voitaisiin saada korvaavaa kassavirtaa koronakriisin keskellä.

– Fakta on se, että talvikausi näyttää aika haastavalta, mutta jos ei olisi tehty mitään, talvikausi näyttäisi erittäin haastavalta.

Villi Pohjola on tehnyt viime aikoina isoja investointeja, ja koronakriisi vie tulopohjan minimiin ainakin toistaiseksi. Päivike vertaa tilannetta lätkäturnaukseen, jossa ollaan 4–2 tappiolla pudotuspelissä.

– Silloin teroitetaan hokkarit ja mennään täysillä päätyyn ja pelataan oma vaihto mahdollisimman hyvin. Eli ollaan rohkeita, tehdään investointeja, uskotaan tulevaan, haetaan vaihtoehtoja ja käytetään mahdolliset puskurirahastot rakentamiseen.

Päivike kertoo, että yhtiölle on muodostunut liikennöinti-, korjaamo- ja huoltopalveluja, joita se tarvitsee itse matkailuyhtiönä, mutta joita se myy nyt myös ulkopuolisille asiakkaille. Lisäksi Villi Pohjola on ryhtynyt paketoimaan ulkomaalaisille matkailijoille suunnattuja palveluja uudelleen niin, että ne käyvät kaupaksi kotimaisille asiakkaille.

Voidaanko jatkuvan kasvun tiellä jatkaa?

Lapin yliopiston apulaisprofessori, matkailututkija Outi Rantala pitää matkailualan ahdinkoa poikkeuksellisena, vaikka maailmanlaajuisia kriisejä on ollut aikaisemminkin.

– Toki se näyttää aivan kamalalta monien sellaisten ihmisten näkökulmasta, jotka työskentelevät tai ovat yrittäjänä matkailualalla. Onhan tässä kyse työpaikoista, elinkeinosta ja tulevaisuudesta.

Mutta kun etsitään keinoja selvitä nykyisestä kriisistä, tulisi Rantalan mukaan pohtia samalla myös keinoja selvitä tulevaisuudessa odottavista haasteista. Yksi esimerkki on ilmastonmuutos, joka pakottaa matkailualankin miettimään asioita uudelleen.

– Matkailututkimuksen puolella on pitkään pohdittu, voidaanko jatkuvan kasvun ideologiassa jatkaa. Esimerkiksi teknologinen kehitys ei tule koskaan täysin kompensoimaan lentoliikenteen kasvua. Vaikka tämä tilanne on ollut aivan järkyttävä Lapin matkailuelinkeinon suhteen, niin tämä on myös tarjonnut tilaisuuden ajatella näitä asioita uudestaan, Rantala avaa.

Hädässäkään ei kannata tuhota mainetta

Samaan tapaan kuin hukkuva takertuu oljenkorteen, moni yritys saattaa nyt etsiä paniikinomaisesti pelastusta uhkaavalta konkurssilta. Silloin saatetaan päätyä käyttämään ratkaisuja, jotka eivät ole hyviä pitkän aikavälin näkökulmasta.

Esimerkiksi jos Lapin imago kolhiintuu halpamyynnin ja palvelun heikkenemisen seurauksena, hyvä maine saattaa olla mennyttä pitkäksi aikaa.

– Aikaisemminkin on ollut tuhkapilvistä ja terroristihyökkäyksistä aiheutuneita katkoksia matkailussa, mutta aina on kuitenkin palattu samaan. Nyt pitää miettiä uudenlaisia näkökulmia, esimerkiksi uusia toimijoita, kuten erilaisia järjestöjä, ja miten voimme monipuolistaa matkailutarjontaa, Rantala sanoo.

Lue myös:

Onko matkailijan toinen koronatesti turha? Matkailualan tilaaman mallinnuksen mukaan ministeriön linjaamalta tuplatestaukselta putoaisi pohja

Lohi: Hallituksessa neuvotellaan vielä Lapin matkailusta: "Tulkinta riskimaista Suomeen tulevien turistien karanteenista on kestämätön"

STM:n tiukka linja: kaikki riskimaista yli kolmeksi vuorokaudeksi tulevat pakkokaranteeniin – matkailuala: charter-matkat Lappiin menivät sen tien

Pälkäneläisessä Anna Tapion koulussa on omalaatuinen maskotti. Tiettävästi Suomen ainoa koulukana Anneli seuraa opetusta tunneilla ja on hurmannut suuren osan oppilaista ja henkilökunnasta.

Koulumestari Kirsi-Marja Penttilä kertoo, että Anneli tykkää istua olkapäällä ja hipsutella hiuksia.

Penttilän mukaan kanalla on koulussa rauhoittava vaikutus. Lintu saattaa välillä itsekin rentoutua niin, että alkaa torkkua olkapäällä tai orrella.

Osaa Anneli olla myös vilkasliikkeinen.

– Se juoksee perässä koulun käytävällä. Kun huutaa Anneli, niin se tulee hirveätä kyytiä, Penttilä sanoo.

Anneli auttaa oppilaita muun muassa piirtämisessä.

– Se kuiskuttelee vinkkejä, mitä kannattaa piirtää, kun teen siitä sarjakuvaa, sanoo Anna Tapion koulun oppilas Tea Ojala.

Ojala kertoo, että Anneli on ihmisrakas.

– Se tykkää olla hupuissa ja nakerrella hiuksia.

Annelin elämää Anna Tapion koulussa voi seurata esimerkiksi kanan omalta Facebook-tililtä.

Ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen (vihr.) toivoo, että valkoposkihanhille tarkoitettuja levähdysalueita saataisiin perustettua jo ensi kevääksi. Ne olisivat Mikkosen mukaan yksi keino ehkäistä lintujen aiheuttamia haittoja.

Mikkonen kertoi TV1:n Ykkösaamussa, että parhaillaan selvitetään, mistä niin sanottuja hanhipeltoja saataisiin käyttöön.

– Tiedän, että Pohjois-Karjalan alueella on mietitty Vapon vanhoja turvetuotantoalueita, että voisiko sinne rakentaa peltoja. Meillähän on kurjille olemassa eri puolilla Suomea kurkipeltoja. On sovittu joidenkin viljelijöiden kanssa, että heidän peltonsa on tarkoitettu lintujen pysähtymiseen ja heille maksetaan siitä tietysti korvaus.

Tänä syksynä valkoposkihanhia voi karkottaa ensi kertaa myös ampumalla. Poikkeuslupaa valkoposkihanhien karkotukseen voi hakea Varsinais-Suomen elyltä. Vaikka EU:n lintudirektiivi suojaa valkoposkihanhea, lupia karkotukseen jopa ampumalla voi saada, jos muilla keinoilla ei voida välttää kohtuuttomia satovahinkoja.

Karkotuksen lisäksi Mikkosen mielestä tarvitaan myös hanhipeltoja.

– Jos ei ole mitään paikkaa, mihin hanhet menevät, nehän lentävät kohta takaisin samalle pellolle ja ovat entistä nälkäisempiä, kun lentopyrähdys on vienyt niiltä energiaa.

Voisiko suojelusta luopua?

Krista Mikkonen kertoo, että silloin, kun valkoposkihanhi päätyi suojeltujen listalle, lintuja oli vain 20 000 kappaletta. Nyt kanta on kasvanut pitkälti yli miljoonaan yksilöön.

– Tämä on hyvä esimerkki siitä, että on onnistuttu lajin suojelussa. Mutta on ihan selvää, että jos tänä päivänä tällaista listaa tehtäisiin, niin varmastikaan valkoposkihanhea ei sinne laitettaisi, Mikkonen toteaa.

Mikkonen uskoo, että jos suojeltujen lajien lista avattaisiin ja päivitettäisiin, valkoposkihanhi otettaisiin todennäköisesti pois sieltä. Listan päivittäminen on kuitenkin liian kuuma peruna, sillä listalle olisi paljon uusia tulokkaita, joiden tilanne on heikentynyt, Mikkonen sanoo.

– Siinä on varmaan tällaisia poliittisia hankaluuksia avata sitä, koska toiset pelkäävät, että jos se päivitettäisiin, sinne menisi niin paljon uusia lajeja. Ei haluta, että niitä pitää huomioida monessa toiminnassa.

Mikkosen mukaan EU:ssa kuitenkin pohditaan, voisiko valkoposkihanhelle miettiä kannanhoitosuunnitelmaa, koska tilanne on haastava monessa maassa.

Lisää aiheesta:

Ympäristöministeri Krista Mikkonen haluaa valkoposkihanhille omat pellot jo ensi kevääksi

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin HUSin diagnostiikkajohtaja Lasse Lehtonen toivoo Suomen seuraavan Viron esimerkkiä ja kieltävän alkoholin anniskelun öisin. Viro ilmoitti torstaina kieltävänsä alkoholin myynnin ravintoloissa keskiyön ja aamukymmenen välillä.

Ravintoloiden toimia on rajoitettu monessa muussakin Euroopan maassa, kuten Tanskassa, Tshekissä, Irlannissa ja Islannissa.

– Suomessa iso osa koronatartuntaryppäistä on peräisin ravintoloista ja yöelämästä. Tartuntoja on paljon nuorilla, ja vaarana on, että he tartuttavat ensin toisiaan ja hetken päästä tartunnat siirtyvät isovanhempiin, Lehtonen perustelee Ylelle.

Esimerkiksi Espanjassa on käynyt Lehtosen kuvailemalla tavalla.

Lehtonen toivoisi mahdollisen kiellon joustavan sen mukaan, kuinka paljon virusta esiintyy eri puolilla maata.

– Meillä voisi olla valtakunnallinen tartuntamääräsuositus, jonka mukaan aluehallintovirastot toimisivat. Olisi hyödyllistä, että olisi selkeät raja-arvot määriteltynä, Lehtonen sanoo.

Lehtonen tviittasi aiheesta perjantaina.

Vaikka epidemiatilanne on juuri nyt rauhallinen Suomessa, Lehtonen kehottaa katsomaan eteenpäin.

– Jos tartuntojen määrän kasvu kehittyy samaan tahtiin kuin se on nyt kehittynyt, jossain vaiheessa tulee vastaan tilanne, että jotain täytyy tehdä.

Yökerhossa on vaikea pitää turvaväliä ja käyttää maskia

Yökerhoissa on Lehtosen mukaan se ongelma, että niissä on vaikea suojautua virukselta.

– Meillä on tietyt suojaamistoimet, kuten käsihygienia, etäisyyksien pito ja kasvomaskit, mutta niitä toimenpiteitä on hyvin vaikea soveltaa yöelämässä.

Lehtosen mukaan ravintoloiden rajoittamistoimista olisi hyvä päättää mahdollisimman pian.

– Keskeistä on, että osataan oikea-aikaisesti puuttua niihin paikkoihin, joissa tartunnat leviävät. Ja ne ovat Suomessa nyt ravintolat. Virossakin tilanne lähti äkkiä huononemaan, eikä Suomessa virus käyttäydy eri tavalla. Jos emme pysty nyt näitä toimia tekemään, edessä voi olla tiukemmat rajoitukset, jotka ovat taloudellisesti hankalampia kuin kellonaikaan sidotut rajat.

Hallitusneuvos Ismo Tuominen sosiaali- ja terveysministeriöstä kertoo Helsingin Sanomille, että ravintoloiden rajoituksia käsitellään seuraavan kerran ensi viikolla. Kesäkuussa voimaan astuneen lain mukaan rajoituksia säädellään kuukausittain asetuksella.

Lue myös:

Ravintolasta alkunsa saanut tartuntarypäs pahenee Lahdessa – jo yli 20 sairastunut koronavirukseen

Näin koronavirus alkoi levitä suomalaisissa jääkiekkojoukkueissa – vaikutukset ovat ulottuneet jo neljään kaupunkiin vain muutamassa päivässä

Lähes kaikki Mikkelissä korona-altistuksen saaneet on tavoitettu – uusia tartuntaketjuja ei ole löytynyt

Etelä-Savossa useita koronatartuntoja, joukossa muun muassa lukiolainen ja Jukurien pelaajia

Korona ryöpsähti nyt Mikkelissä – yli sata altistunut, viisi tartuntaa varmistettu, terveyspalvelujen johtaja odottaa lisää positiivisia testituloksia