Hampurilaisketju Hesburger nousi uutisotsikoihin kurjista työoloistaan. Kaksitoista yrityksen entistä ja nykyistä työntekijää kertoi huonoista työoloista Ylelle.
Ylen haastattelemien työntekijöiden mukaan he ovat joutuneet muun muassa tekemään jopa kymmentuntisia työpäiviä ilman taukoja ja työskentelemään ilman palkkaa.
Hesburgerin perustaja Heikki Salmela kertoo yöunien jääneen vähäisiksi viimeisen parin yön aikana.
– Pahalle tuntuu. Päätin, että tämä asia pengotaan nyt täydellisesti. Lähden itse myös mukaan selvitystyöhön.
Anonyymit viestit hankala käsitellä
Heikki Salmela pitää ongelmallisena, että viestipalvelu Jodelista lähtenyt keskustelu on käyty suurimmaksi osaksi anonyymisti.
– Aluksi en ollut uskoa tätä ollenkaan. Pakko nyt on ollut muuttaa käsitystä.
Hän kertoo olevansa avoimesti mukana selvitystyössä.
– Eräs työntekijä lähestyi minua Facebookissa ja annoin hänelle puhelinnumeroni. Haluan että asiat selvitetään. Otamme tämän vakavasti.
Taustalla työvoimapula
Ravintola-alalle on ollut viime aikoina hankala saada palkattua uusia työntekijöitä, mikä johtuu ainakin osittain koronasta.
Heikki Salmela uskoo, että työvoimapula on nyt esiin tulleiden epäkohtien taustalla.
– Henkilöstöä on ollut vaikea saada. Jos on vain kaksi ihmistä töissä, niin totta kai se on hankala tilanne. Työvoimapula on merkittävä asia.
Myös Ylen haastattelemat työntekijät kertovat, että työvoimapula ja alimiehitys työvuoroissa on suurin syy ongelmille.
Palvelualojen ammattiliitto Pamin sopimusasiantuntija Raimo Hoikkala arvioi perjantaina Ylelle, että ravintola-alalla on työvoimapulan lisäksi vetovoimahaasteita.
– Jos nuorta on kohdeltu epäreilusti, niin ei ravintola-ala varmasti tulevaisuudessa houkuta, Hoikkala sanoo.
Hesburgerilla on nyt edessään selvitystyö, jossa Salmela siis sanoo olevansa itse mukana.
– Nyt on mentävä eteenpäin. Tulemme tiedottamaan, mitä tästä seuraa ja mitä olemme oppineet.
Työntekijät ovat kertoneet loputtomasta kiireestä, joka on uuvuttanut ja altistanut virheille.
– Jää majoneesit laittamatta ja tulee väärä juoma. Yhden ihmisen pitää huolehtia niin järjettömän monesta yhtä aikaa, kertoi Turussa työskennellyt Viivi Peltonen Ylelle.
Salmela itse kertoo olevansa tyytyväinen palveluun, jota on Suomen eri Hesburgereissa saanut.
– Olette maailman tärkeimpiä tekijöitä. Olen erittäin kiitollinen teistä. Toivottavasti saadaan myös lisää väkeä.
Voit keskustella aiheesta Yle Tunnuksella. Kommentointi sulkeutuu 28.8. kello 23.
Metsän kuningas, karhu, on tehnyt tällä viikolla selvää Juupajoella sijaitsevasta mehiläistarhasta. Mesikämmen on käynyt ruokailemassa tarhalla sekä keskiviikon että torstain välisinä öinä.
Mehiläisharrastaja Leo Järvenpään pihapiirissä olleet viisi pesää ovat nyt tuhoutuneet.
– Kyllä se aika karua jälkeä on. Karhu tulee pesälle, kaataa sen ja katsoo, mitä sisällä on. Karhu haluaa syödä sieltä toukkia ja jos on hunajaa tai talviruokaa, ne kelpaavat myös.
Karhu teki tuhojaan samalla tarhalla myös toukokuun lopussa. Lisäksi se kävi toisen tarhaajan pesillä. Järvenpää arvioi, että kyseessä voi olla sama karhu, joka muistaa hyvän ruokapaikan.
– Toukokuussa luonnossa on vähän ruokaa, ja karhut tulevat hakemaan toukkia. Nyt elokuussa luonnossa on ruokaa, mutta karhu on tullut silti pesilleni. Se on oppinut, että mehiläispesillä on helppoa ruokaa.
Tuhotut mehiläispesät sijaitsevat pihapiirissä noin 50 metrin päässä Järvenpään perheen kodista. Ajatus pihalla liikkuvasta pedosta hiukan huolettaa.
– Ei minua varsinaisesti pelota, koska ajattelen, että karhu ei ole vaarallinen ihmiselle. En ole nähnyt sitä, joten luulen, että se väistää ihmistä. Meillä on kuitenkin pieniä lapsia, ja on mahdollista, että tulee jonkinlainen vaaratilanne, sanoo Leo Järvenpää.
Hallinto-oikeus jäädytti karhujahdin
Längelmäveden riistanhoitoyhdistyksen petoyhdyshenkilö Juha Jokinen on käynyt paikan päällä toteamassa vahingot ja asentamassa riistakameran. Karhu ei tullut tarhalle perjantain vastaisena yönä.
– Laitoimme riistakameran, jotta näkisimme, millainen kaveri tai keitä siellä käy. Paikka on sellainen, että ei oikein löytynyt mitattavaa jälkeä, kertoo Juha Jokinen.
Pirkanmaalle on myönnetty kolme karhun kaatolupaa Mänttä-Vilppulan ja Oriveden välisille alueille. Jokisen mukaan yhden luvan olisi voinut käyttää juuri tähän yksilöön. Karhujahti on kuitenkin pantu jäihin.
Hämeenlinnan hallinto-oikeus kielsi välipäätöksellään Pirkanmaalle myönnettyjen karhun kannanhoidollisten poikkeuslupien toimeenpanon, kunnes ympäristöjärjestön tekemät valitukset on ratkaistu.
Hallinto-oikeuden esittelijän mukaan Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piirin valitukset karhunkaatoluvista pyritään ratkaisemaan tavanomaista nopeammalla aikataululla. Tarkkaa aikataulua ei ole tiedossa, mutta valitukset on tarkoitus käsitellä nopeammin kuin normaalin 8–12 kuukauden kuluessa.
Ongelmia tai vahinkoja aiheuttavan pedon karkottamiseen tai poistamiseen voi hakea poikkeuslupaa Suomen riistakeskukselta tai akuuteissa tapauksissa poliisilta. Tämä on nyt mietinnässä Juupajoella.
Toisessa huoneessa on ympärivuotisessa viljelyssä muun muassa kirsikkatomaatteja ja punaisia helmitomaatteja.
– Lajit ovat muuttuneet ja muuttuvat koko ajan, sanoo Strand, toisen polven kasvihuoneyrittäjä. Hän on pyörittänyt tilaa vaimonsa kanssa vuodesta 2005.
Lajien lisäksi paljon muutakin on muuttunut kasvihuoneyrittäjien arjessa 2000-luvulla.
Luonnonvarakeskuksen pitkän aikavälin tutkimus (2004-2017) osoittaa kotimaisen kasvihuoneviljelyn puolittaneen hiilijalanjälkensä ja samanaikaisesti myös kasvihuoneissa käytetyn öljyn määrä on pudonnut peräti 85 prosenttia.
Myös Strandin tila on ollut ilmastotalkoissa mukana.
Tilalle on rakennettu jo vuonna 2007 kiinteä polttoainekeskus, jonka myötä polttoöljy korvattiin hakkeella ja turpeella. Öljy on yhä varalla, mutta tarvetta sille ei ole ollut.
Tuotettavien lajien valikoima on muuttunut siinä missä tuotantotavatkin. Pasi Takkunen / Yle
"Hiilijalanjälki pudonnut rajusti"
Kasvihuoneviljelyn hiilijalanjälki on pudonnut 2000-luvulla 56 prosenttia.
Toiminnanjohtaja Jyrki Jalkanen Kauppapuutarhaliitosta sanoo, että taustalla on useita syitä.
Öljylämmityksestä luopuminen on keskeinen tekijä. On siirrytty hiilineutraaleihin energiamuotoihin: puupohjaisiin, kuten hakkeeseen ja pellettiin, sekä peltoenergiaan.
– Samanaikaisesti, kun energiamuodot ovat muuttuneet ympäristöystävällisemmiksi, toimialan satotaso on noussut merkittävästi. Nämä kaikki yhdessä ovat vaikuttaneet siihen, että hiilijalanjälki per tuotettu kilo on pudonnut rajusti.
Luonnonvarakeskuksen tutkija Frans Silveniuksen mukaan satotaso on keskeinen asia, kun tutkitaan kasvihuone - tai mitä tahansa maataloustuotantoa.
– Satotason noston onnistuminen on monen asian summa. Siihen kuuluvat lämmitys, valaistus, kastelu, lannoitteet, hiilidioksidilannoitus ja kasvualusta.
Miten käy turpeen kasvualustana?
Kasvihuoneilla käytetään kasvuturvetta kasvien kasvualustana.
Samalla, kun energiaturpeen alasajo on jo meneillään, pohditaan myös, että pitääkö kasvuturpeelle löytyä korvaaja ja löytyykö sellaista.
Silvenius huomauttaa, että hyöty voi hävitä, jos kasvualustan korvaamisen takia sato pienenee.
– Viljelytekniset ominaisuudet täytyy ottaa huomioon, kun korvataan turvepohjaista kasvualustaa jollain muulla, Frans Silvenius sanoo.
Parhaillaan on menossa tutkimushanke, jolla haetaan ratkaisua siihen, voidaanko kasvuturpeen rinnalle löytää muita kasvualustavaihtoehtoja.
Jyrki Jalkanen sanoo, että helppoa ratkaisua ei ole näköpiirissä. Vaihtoehtoisia kasvualustoja voisivat hänen mukaansa olla kaislikkojen kasvimassa tai esimerkiksi rahkasammal.
– Suurimmat odotukset kohdistuvat metsiin. Sieltä on löydettävissä komponentteja, jotka jo nyt yhdistettynä kasvuturpeeseen toimivat viljelyssä. Mutta nämä ovat vasta ensimmäisiä kokeita ja visioita, Jyrki Jalkanen selvittää.
Myös kasvihuoneviljelijä Joakim Strand näkee turpeen korvaamisen kasvualustana haasteellisena.
– Yksi vaihtoehto on kivivilla, mutta se tulee ulkomailta ja riittääkö se kaikille? Kivivillan kohdalla on myös kierrätysongelma. Turpeella sitä ei ole, ja se on kotimaista, Strand miettii.
Strandin tilalle on investoitu tietokoneisiin, joilla seurataan tarkasti kasvihuoneiden lämmön- ja vedenkulutusta. "Kasteluvesi mitataan ja melkein punnitaan, paljonko sitä tarvitaan taimille", Joakim Strand sanoo.Pasi Takkunen / Yle
Närpiöläistilalla vaihdetaan lamput ledeiksi
Kasvihuoneyritysten määrä on vähentynyt voimakkaasti viime vuosina, mutta pinta-ala on pysynyt melko vakaana. Yrityskoko on ollut kasvussa ja uudet kasvihuoneet ovat vanhoja tehokkaampia.
Kiinteisiin polttoaineisiin siirtyminen vaatii laitteiston uusimisen ja se on kallis investointi, vaikka itse energia olisikin edullista.
Frans Silveniuksen mukaan kasvihuoneviljelyn ilmastopäästöjä on mahdollista pienentää tulevaisuudessa edelleen.
Polttööljyn vaihtaminen uusiutuvaan energiaan on edelleen tärkeä keino, samoin palaturpeen poltosta luopuminen, sekä siirtyminen kohti vihreää sähköä.
– Myös tuotannon tehostaminen, että saadaan enemmän satoa ja energiankulutuksen pienentäminen, kuten esimerkiksi valaistuksessa led-valoihin siirtyminen.
Jyrki Jalkasen mukaan kotimainen kasvihuoneviljely on hyvällä tiellä. Yhä parempia tuloksia saadaan yhä useammilta viljelmältä vuodesta toiseen.
– Espanjalaisen tomaatin hiilijalanjälki on puolen kilon luokkaa per tuotekilo, meillä se on kahden kilon paikkeilla, eli noin nelinkertainen. Mutta meillä on jo viljelmiä, joissa päästään alle espanjalaisten lukemien.
Strandin tilalla satotaso on noussut viime vuosina. Tilalla on investoitu tietokoneisiin, joilla seurataan kasvihuoneiden lämpötiloja ja mitataan kastelua.
Seuraavia energiatehokkuuteen liittyviä asioita närpiöläistilalla on lamppujen vaihto ledeihin. Lisäksi tarkoitus on parantaa ylivuotavan kasteluveden talteenottoa ja kierrättämistä.
Tänä vuonna sosiaalinen media on vilissyt kuvia täysistä tattikoreista. Luonnontuotealan toimialajärjestön Arktisten Aromien toiminnanjohtaja Birgitta Partanen kuvaa kuluvaa syksyä huippukaudeksi: ahkerimmat poimijat tienaavat useita satoja euroja päivässä. Tateista maksetaan useita euroja ykköslaadun kilolta.
Muutenkin syksy vaikuttaa poikkeukselliselta, kun esimerkiksi suppilovahveroita on noussut jo, vaikka kyseessä on myöhäisen syksyn sieni.
Toimitusjohtaja Loreno Dalle Valla sieniä ostavasta Dalle Vallasta kertoo, että uusia ostopisteitä on avattu menneellä viikolla ja kiire on sienenostajan päivän sana. Samaa sanoo Sienestä Oy:n yrittäjä Esko Holopainen.
Sienien jatko on ostamisen jälkeen jalostustyötä. Osa pakastetaan sellaisenaan, kun taas osa etikoidaan, suolataan, kuivataan tai viipaloidaan.
Esimerkiksi Sienestän koko tuotanto menee tällä hetkellä kotimaan ravintoloihin. Holopainen kertoo jalostuksen ideana olevan, että tuotteet pyritään tekemään ravintoloissa helposti hyödynnettäviksi.
– Osa menee myös tuoreena tällä hetkellä eteenpäin, mutta muuten säilötään ja toivotaan, että saadaan myytyä sato eteenpäin ennen seuraavan sienikauden alkua.
Kuka voi myydä sieniä?
Esko Holopainen kertoo, että osa sienien myyjistä pääsee jopa useiden tuhansien eurojen tienesteihin. Hänen tiedossaan on myös paikallisia poimijoita, jotka ovat parin–kolmen vuoden säästöillä ostaneet esimerkiksi uuden auton.
Parhaimmat poimijaporukat tuovat kerralla useita satoja kiloja sieniä.
– Jos koko kauden käyttää hyödyksi, kun sienikausi alkaa keväällä korvasienellä, kesällä kerää marjoja ja sienillä jatkaa syksyllä aina marraskuulle saakka, niin kyllä tuossa ajassa ehtii ihan hyvin tienata, Holopainen summaa.
Sienestä Oy:n ostopisteeseen voi tulla periaatteessa kuka tahansa myymään, jos on myyntikelpoista tavaraa tarjolla. Ennen toimeen ryhtymistä kannattaa ottaa mukaan kokenut sienestäjä tai kysyä ostajalta ohjeet.
– Nyt on valtava tattibuumi, joten tattia ostetaan tällä hetkellä kolmessa eri luokassa.
Luokat ovat ykkös-, kakkos- ja kolmosluokka. Ykkösluokan tatista maksetaan paras hinta.
Osa poimijoista, esimerkiksi sotkamolainen Heikki Tervo, valikoi metsässä sienet, joita poimii. Tervon mukaan vetisen sään jälkeen sieniä pitää valikoida.
Sienien kerääminen on hänelle hyvä lisätienesti.
– Puhutaan kuitenkin tuhansista euroista, Tervo sanoo.
Sotkamolainen Heikki Tervo saattaa olla sienimetsällä viikon jokaisena päivänä.Sipe Myllyniemi / Yle
Holopaisen tapaan Birgitta Partanen painottaa, että kylmiltään metsään ei kannata lähteä. Tärkeää ovat esimerkiksi sopivat varusteet ja sienituntemus.
– Asianmukaiset varusteet kannattaa olla. Sienet kerätään koriin, ei muovipussiin. Ne kannattaa myös putsata metsässä.
Voit keskustella aiheesta lauantaihin 28. elokuuta kello 23:een asti.
Ryhdikkään laavun sisällä tuoksuu vielä tuore puu.
Uusi laavu on noussut vielä rakenteilla olevan jousiammuntaradan kupeeseen. Metsästyskausi on alkanut ja kaatosateesta huolimatta paikalle on löytänyt iso joukko nuoria seura-aktiiveja.
Kurikan metsästysseuran puheenjohtaja Tommi Teerimäki on tyytyväinen.
– Ei tässä ole vielä monta kertaa makkaratulilla istuttu, Teerimäki paljastaa.
Metsästäjäliitto palkitsi Kurikan Metsästyseuran vuoden metsästysseurana. Kurikassa on ansioiduttu mm. nuoristyössä. Birgitta Vuorela / Yle
Noin 650 jäsenen Kurikan metsästyseura Etelä-Pohjanmaalla on hyvä esimerkki siitä, että uusia jäseniä saadaan mukaan, kun kynnykset lajin pariin tehdään mahdollisimman mataliksi.
Metsästäjäliitto palkitsi seuran tänä vuonna vuoden metsästysseurana. Perusteluissa mainitaan muun muassa ansiot nuorisotyön saralla.
Ensimmäinen onnistuminen ei unohdu
Kimmo Rintanen on mukana useammassa työryhmässä, joissa metsästysharrastuksen tulevaisuutta pohditaan nuorisotyön kannalta.
Hänen mukaansa on lähdettävä liikkeelle siitä, mikä metsästyksessä on olennaista, eli riistasta.
Kurikan metsästysseura on pitänyt paikallisille eräkerhoa ja isännöinyt valtakunnallisia Metso-leirejä. Muun muassa näissä yhteyksissä on vartavasten järjestetty nuorille mahdollisuus saada riistaa.
– Sen sijaan, että itse seisoo tutulla passipaikalla, voi jättää oman pyssyn puun nokkaan ja ottaa nuoren siihen. Kun hän saa sieltä elämänsä ensimmäisen onnistumisen, se on hieno kokemus sillekin, joka mahdollisuuden on tarjonnut.
Metsästystä harrastavista moni todella muistaa ensimmäisen onnistuneen riistalaukauksen lopun ikänsä. Niin myös Kimmo Rintanen.
– Omani oli rusakko, isäni ajamana.
Leireiltä ja kerhoista oppia käytäntöön
10-vuotias Iida-Maria Rintanen ja 14-vuotias Aaro Ratavaara ovat molemmat löytäneet metsästyksen pariin isän mukana.
Aarolla metsästyskortti on ollut taskussa jo muutaman vuoden ajan, Iida-Maria valmistautuu tutkintoon parhaillaan. Takana on kuitenkin jo useampi vuosi harrastusta.
– 6-vuotiaana sain harrastuspyssyn aloin ampua sillä kotona, kertoo Iida-Maria.
Vaikka Kurikassa pyörinyt eräkerho ja Metso-leirit ovat tuoneet nuoria lajin pariin, kummankaan kaveripiiristä ei montaa metsästyksestä innostunutta löydy.
– Olen yrittänyt houkutella mukaan, joku on lähtenytkin, kertoo Aaro.
Aaro Ratavaara 14v on jo kokenut eränkävijä. Birgitta Vuorela / Yle
Iida-Maria opiskelee parhaillaan metsästäjätutkintoa varten. Ilmakiväärillä ampuminen on tuttua ja jousikin sopii käteen, mutta yksi asia metsästysharrastuksessa on eniten mieleen.
– Oman koiran kanssa kulkeminen on kivointa, kertoo Iida-Maria, jolla on jo oma karhukoira.
Aarolla on jo useamman vuoden kokemus eräkerhosta ja valtakunnallisista Metso-leireistä, joita Kurikan metsästysseura on isännöinyt. Sieltä saa hyvän pohjan tositoimiin, jotka huipentuvat siihen, kun itse pyydetty riista valmistetaan ruuaksi.
Riistaruoka valmistuu yleensä yhdessä isän tai papan kanssa. Yksi on kuitenkin ylitse muiden.
– Mumman laittama rusakko, vastaa Aaro empimättä, kun riistaherkkua udellaan.
Eettiset kysymykset ovat tärkeä osa nuorisotyötä
Metsästysharrastus on perinteisesti periytynyt vanhemmilta lapsille.
Kaava toimii yhä, mutta myös muita teitä lajin pariin täytyisi löytää, että tulevaisuudessakin porukkaa löytyisi esimerkiksi pitämään sorkkaeläinkantaa kurissa.
Nuorisoleireillä osallistujia on ollut eri puolilta Suomea, erilaisin taustoin. Leirillä asioita voi opettaa kädestä pitäen.
– Ai näinkö tuli tehdään? Kaiken voi näyttää ja he huomaavat, että ei tämä vaikeaa ollutkaan, kertoo Kimmo Rintanen.
Tekemisen ohella on helppo tuoda esiin jokamiehenoikeuksia, metsästyslakia ja metsästyksen etiikkaa.
– Kyllä se etiikka pitää olla siellä, koska kaikki perustuu kestävään käyttöön. Se on peruskulmakivi, sanoo Kimmo Rintanen.
Yhteistyötä, kenneltoimintaa ja uusia tuulia
Metsästysseurojen pariin hakeudutaan nykyään muistakin kuin perinteiseen metsästykseen liittyvistä syistä.
Se laajentaa harrastajakuntaa osaltaan.
– Koiraharrastus ja kenneltoiminta esimerkiksi tuovat koko ajan enemmän väkeä mukaan, muistuttaa Tommi Teerimäki.
Koiraharrastus tuo seuraan jäseniä. Kurikkaan on vasta perustettu kanakoirajaos edistämään seisovien koirien harrastusmahdollisuuksia. Birgitta Vuorela / Yle
Metsästysseura voi hyötyä monenlaisesta yhteistyöstä. Kurikan metsästysseura tekee yhteistyötä muun muassa kalastusseurojen ja seurakunnan kanssa.
– Toiminnasta saadaan monipuolista ja monia kiinnostavaa, kun siihen otetaan mahdollisimman monta eri tahoa mukaan.
Panostukset uusin harrastusmuotoihin ovat nekin omiaan tuomaan uutta väkeä mukaan. Jousimetsästys esimerkiksi, on nouseva trendi ja sitä varten on Kurikassa rakentumassa rata.
Uudet ihmiset tuovat uusia idoista, sanoo Kurikan metsästysseuran puheenjohtaja Tommi Teerimäki.Birgitta Vuorela / Yle
– Harrastuneisuus kasvaa uusien lajien myötä. Mitä enemmän on harrastajia, sitä suurempaa on myös lajin hyväksyttävyys, sanoo Kimmo Rintanen.
Osasyy metsästyseurojen ukkoutumiseen on siinä, että jäseneksi voi olla vaikea päästä. Kurikassa jokainen hakemus käsitellään tapauskohtaisesti.
– Jatkossakin tarvitaan lisää jäseniä. Uudet ajatukset tulevat uusien ihmisten mukana.
Kaksitoista Hesburgerin nykyistä ja entistä työntekijää kertoi eilen Ylelle epäkohdista pikaruokaketjun työoloissa.
Haastateltavat nostivat esille muun muassa työn tekemisen ilman taukoja ja palkkaa sekä puutteet työhön perehdyttämisessä. Monelle heistä Hesburger oli ensimmäinen oikea työpaikka.
Kävimme läpi seitsemän kokemusta yhdessä Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueen johtajan Päivi Laakson ja työsuojelutarkastaja Tarmo Järvisen kanssa.
Lue myös: Jasmin Ristolainen ja 11 muuta nuorta kertovat karuista työoloista Hesessä – hampurilaisketjun mukaan joskus ei ole pidetty taukoja
1. Onko työntekijän suostuttava tekemään työtä ilman palkkaa?
Omalla ajalla ei tarvitse tehdä töitä. Työntekijällä on kuitenkin velvollisuus noudattaa työvuorolistaan merkittyjä työvuoroja.
Ylelle puhuneet Hesburgerin työntekijät kertovat, että työvuoroissa on niin kiire, että he ovat joutuneet tulemaan etukäteen töihin tai jäämään työvuoron jälkeen tekemään töitä selviytyäkseen heille osoitetuista tehtävistä.
– Jos ravintola menee kiinni yhdeksältä, siinä on puoli tuntia aikaa sulkea paikka. Siinä ajassa pitää tilittää rahat, pestä parilat ja lattiat, hoitaa tiskikone, tyhjentää roskikset, juoma-astiat... Ei se aika riitä yhtään mihinkään, yksi haastatelluista sanoi.
Miten kuuluisi menetellä tilanteissa, joissa työntekijä kokee, ettei hän kiireen takia ehdi tekemään työvuoron aikana kaikkia hänelle määriteltyjä tehtäviä?
– Palaute pitää antaa esimiehelle. Työnantajan on järjestettävä työvuorot sillä tavalla, että kaikki työtehtävät ehtii annetussa ajassa tekemään, sanoo työsuojelutarkastaja Tarmo Järvinen.
Hesburger-ketju työllisti viime vuonna Suomessa noin 5 400 henkilöä.Antti Haanpää / Yle
2. Pitääkö työtä tehdä ilman taukoja?
Jotkut Ylelle puhuneet Hesburgerin työntekijät kertovat työskennelleensä kymmenen tunnin pituisia päiviä ilman taukoja. Se ei ole työehtosopimuksen mukaan sallittua.
Työehtosopimuksen mukaan työntekijällä on oltava vähintään yksi kahvitauko, kun työvuoron pituus on yli neljä tuntia.
Mikäli työnantaja ei pysty järjestämään työn luonteesta johtuen varsinaista taukoa, tulee työntekijällä olla mahdollisuus nauttia virvokkeita työn lomassa.
Mitä virvokkeiden nauttiminen työn lomassa käytännössä tarkoittaa?
– Se tarkoittaa sitä, että työntekijällä on oltava oikeus lyhyeen taukoon. Käytännössä virvokkeiden nauttiminen työn lomassa tarkoittaa juomataukoa tai kahvitaukoa, jonka aikana työn on keskeydyttävä hetkellisesti, Järvinen kertoo.
Yli kuuden tunnin työpäivän aikana työntekijällä on oltava lisäksi mahdollisuus ruokataukoon. Se on vähintään puolen tunnin lepoaika tai riittävän pitkä tauko, jonka aikana ehtii ruokailla. Ruokataukoa ei lasketa työajaksi, jos työntekijä saa sen aikana poistua vapaasti työpaikalta.
3.Saako työntekijä työskennellä kymmentuntisia päiviä?
Matkailu-, ravintola- ja vapaa-ajan palveluita koskevan työehtosopimuksen mukaan työvuoron pituus on enintään 10 tuntia. Kymmenen tunnin pituisia työvuoroja ei kuitenkaan saa teettää kohtuuttomasti.
Työntekijän suostumuksella aikaa voidaan pidentää yli kymmeneen tuntiin.
Matkailu-, ravintola- ja vapaa-ajan palveluita koskeva työehtosopimus on yleissitova. Se tarkoittaa sitä, että jokaisen ravitsemusalalla toimivan työantajan on sovellettava työehtosopimusta.
Pikaruokaravintoloissa työskentelee kuitenkin paljon alaikäisiä. Alle 18-vuotias saa tehdä vain 8-tuntisia päiviä ja alle 15-vuotias enintään seitsemän tuntia päivässä.
Hesburger on suomalainen pikaruokaketju, jonka kotimaassa toimivien ravintoloiden verollinen myynti oli viime vuonna 217 miljoonaa euroa.Antti Haanpää / Yle
4. Saako työnantaja laittaa työntekijät työskentelemään päivästä toiseen kiireessä, ilman taukoja?
– Jos työntekijä ei voi toistuvasti pitää kahvitaukoja tai lakisääteistä ruokataukoa, kuulostaa työn mitoituksessa olevan jotain vialla, sanoo Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueen päällikkö Päivi Laakso.
Laakson mukaan työssä saa olla satunnaisia päivän aikana ohimeneviä ruuhkahuippuja, mutta tauottomuus ei saa olla jatkuvaa tai toistuvaa.
Työnantaja vastaa työn mitoituksesta eli siitä, että käytössä olevien työntekijöiden määrä on sellainen, että työntekijät ehtivät pitää taukoja, eikä kenenkään turvallisuus tai terveys vaarannu töissä.
5. Onko ok, että työntekijä syö eväänsä varaston tai pukuhuoneen lattialla?
Työpaikalla on oltava taukotila jossakin muodossa.
Hesburgerin työntekijät kertovat Ylelle, että joissakin hampurilaisketjun ravintoloissa ei ole erillistä kahvihuonetta. He kertovat syövänsä eväänsä pahimmillaan varaston tai pukuhuoneen lattialla.
– Varasto tai pukuhuoneen lattia, eikä pukeutumis- tai suihkutilat ole koskaan asianmukainen ruokailutila. Näin asia ei saa olla työpaikalla, sanoo työsuojelutarkastaja Tarmo Järvinen.
Lue myös: Hampurilaisketjun karut työolot nousivat esiin, ja nyt niitä kommentoi ammattiliitto: "Tämä sotii täysin Hesburgerin vastuullisuuskampanjaa vastaan"
6. Voiko työntekijän lähettää kotiin aiemmin kuin työvuorolistaan merkitty työvuoro päättyy ilman, että koko työvuorosta maksetaan palkkaa?
Kaikki Ylelle puhuneet työntekijät kertovat joutuneensa tekemisiin niin kutsutun kotiuttamisen kanssa.
“Kotiuttamisella” työntekijät viittaavat siihen, että työntekijää pyydetään lähtemään töistä aikaisemmin kuin tämän työvuorolistaan merkitty vuoro päättyy. Loppuajan palkkaa ei työntekijöiden mukaan makseta.
– Työntekijällä on oikeus pitää kiinni työvuorosta. Jos työvuorolistaa muutetaan, se vaatii molempien osapuolten suostumuksen, sanoo Tarmo Järvinen.
Hesburger toimii Suomen lisäksi ulkomailla.Antti Haanpää / Yle
7. Saako työntekijän laittaa tekemään työtehtäviä, joihin häntä ei ole perehdytetty?
Hesburgerin työntekijät kertovat kokeneensa perehdyttämisen työtehtäviin riittämättömäksi. Jotkut työntekijät kertovat tilanteista, joissa he ovat joutuneet töihin keittiöön ilman, että heille on esimerkiksi opetettu purilaisten paistamista. Vain harvoille oli kerrottu taukokäytännöistä.
– Perehdyttäjän pitää arvioida, kuinka paljon yksittäinen työntekijä tarvitsee perehdyttämistä. Ensimmäisessä työpaikassa oleva työntekijä tarvitsee enemmän perehdyttämistä kuin jo pitkään työelämässä ollut, Tarmo Järvinen aluehallintovirastosta sanoo.
Pitääkö työnantajan informoida työntekijää esimerkiksi siitä, että hänellä on oikeus pitää tauko yli neljän tunnin työvuoron aikana?
– Kyllä, taukokäytännöistä pitää kertoa työntekijälle. Osa perehdyttämistä on se, että opastetaan työpaikan käytäntöihin, työsopimuksiin ja työlainsäädäntöön, kertoo Järvinen.
Onko työehtosopimuksen tai työlainsäädännön antaminen luettavaksi riittävää?
– Ei riitä, että ensimmäisessä työpaikassa työnnetään pelkästään luettavaa. Se ei ole työlainsäädännön mukaista, Järvinen sanoo.
Työsuojelutarkastaja huomauttaa, että työnantajan pitää järjestää myös esimiehelle aikaa perehdyttämiseen.
– Uuden työntekijän perehdyttäminen ei tule normaalin työn päälle, vaan siihen on oikeasti varattava aikaa, sanoo Tarmo Järvinen.
Tekstiilikierrätyksen pilottilaitoksella Paimiossa vaatejätekasat odottavat syksyä. Silloin ihmisten loppuun käyttämistä vaatteista ja teollisuuden tekstiileistä aletaan tehdä täällä uutta tekstiilimateriaalia.
Tekstiilikuitujen mekaanista kierrätystä ja kierrätyskuitujen käyttöä raaka-aineena aloitellaan nyt ensimmäisten joukossa maailmassa.
– Se on se ensimmäinen linkki, jolla pystymme todistamaan, että suljettu kierto on mahdollinen. Eli voidaan palata oikeasti tekstiiliin. Vastaavia keskuksia on Euroopassa ehkä viisi kappaletta, joissa tähän pyritään, mutta olemme tällä hetkellä varmasti kärkikastissa, sanoo VTT:n tutkimusprofessori Ali Harlin.
Paimiossa pian käynnistyvä tekstiilijätteen kierrätyslaitos on ensimmäisiä maailmassa. Nyt käytöstä poistetut vaatteet odottavat vielä muuntautumistaan uusiksi kuiduiksi.Markku Sandell / Yle
Suomen tekstiiliala on heräilemässä vuosikymmenien hiljaiselon jälkeen. Ala kurkottelee saastuttavan ja paljon parjatun tekstiiliteollisuuden uuden aikakauden mannekiiniksi. Käynnissä oleva tekstiiliteollisuuden murros mahdollistaa uuden liiketoiminnan ja työpaikkojen syntymisen Suomeen, arvioidaan VTT:n ja Suomen Tekstiili&Muoti ry:n laatimassa tiekartassa.
Sen mukaan alalle voitaisiin saada arviolta 1,2 miljardin euron edestä investointeja ja noin 17 000 uutta työpaikkaa. Vastaavaa ei ole nähty alalla vuosikymmeniin.
– Tähän johtaa tietysti se kriisi, johon kansainvälinen pikamuoti on joutunut. Kaikki isot tuottajat, jotka toimivat alalla, ovat antaneet suoran lupauksen omistajilleen, että he muuttavat toimintatapaa, jotta pystyvät toimimaan vielä seuraavalla vuosikymmenellä ja ollakseen hyväksyttyjä toimijoita, Harlin sanoo.
VTT:llä ja monissa yrityksissä uskotaan, että tekstiiliteollisuudesta tulee Suomelle vientituote. Samalla maailman päästöt vähenevät.
– Näkemys on, että Suomi voisi toimia Pohjois-Euroopan alueella merkittävämpänäkin kierrättäjänä. Mahdollisuudet ovat miljoonatonniluokkaan päästöjen vähentämisessä hiilidioksidissa, Harlin sanoo.
Ali Harlin
Sama materiaali palaa vaatteeseen uudelleen
Tekstiilien kierrätys on osa laajempaa kokonaisuutta, jossa myös uudet selluloosapohjaiset kuidut kiertävät täysin palvelleina vaatteina takaisin kuiduksi ja sitä kautta uusiksi vaatteiksi.
Selluinnovaatioista tunnetuin lienee vast'ikään pörssiin listautunut jyväskyläläiläinen Spinnova. Se on laajentanut VTT:n laboratoriomittakaavassa toteuttaman puukuituja langaksi muokkaavan prosessin tuotannolliseen mittakaavaan. Infinited Fiber Companyn innovaatio puolestaan tekee tekstiilijätteestä uutta tekstiilikuitua.
Suomella on etunaan muun muassa se, että alaa ei sido tiukka raami, kuten monia maita, joissa on vanha perinteinen tuotantoketju käytössä.
Spinnovan toimitusjohtaja ja toinen perustaja Janne Poranen ja puukuitukankaasta valmistettu takki.Isto Janhunen /Yle
Suomessa heitetään tekstiiliä pois yli satamiljoonaa kiloa vuodessa. Yksi iso laitos pystyisi kierrättämään tämän kaiken.
– Me pystymme palauttamaan arvokkaat tekstiilimateriaalit takaisin kiertoon. Se on päätehtävämme. Tämä on se selkeä puuttuva palanen, mitä tarvitsemme, että tekstiilien kiertotalous ja kierrätysliiketoiminta Suomessa edistyy, sanoo asiakkuus- ja kehitysvastaava Henna Knuutila Rester Oy:stä.
Rester Oy avaa teollisuuden käyttämiä tekstiileitä Paimion kierrätyslaitoksen kuidunavauslinjastolla kuiduksi ja myy kierrätyskuitua teollisuuden tarpeisiin. Rester valittiin juuri Sitran kiinnostavimpien kiertotalousyritysten listalle.
Rester Oy:n linjastolla jätetekstiilistä tuotettua uutta kuitua.Markku Sandell / Yle
EU-maissa pitää järjestää käytöstä poistettavien tekstiilien keräys kierrätykseen viimeistään vuonna 2025. Suomessa valtakunnallinen poistotekstiilien keräys käynnistyy vuoteen 2023 mennessä. Nyt keräystä järjestetään isoissa kaupungeissa ja vaatekaupoissa.
– Selvästi tämä herättää mielenkiintoa. Luulen, että kahden vuoden päästä tilanne on aivan toinen kuin tällä hetkellä. Ne tekstiilimateriaalit, joita pystytään mekaanisesti kierrättämään, varmasti kiertävät, Knuutila sanoo.
Tällä hetkellä ainakin Paimiossa vielä opetellaan ja selvitetään, miten tekstiilikuidun kierrätys lähtee pyörimään. Monikerroksiset, useita materiaaleja sisältävät vaatteet ovat ainakin vielä hankalia kierrätettäviä.
– Toppatakit ja paljettimekot ovat haasteellisia, sanoo Lounais-Suomen jätehuollon projektipäällikkö Markku Kokkonen.
Suuri osa Kalajoen menneen kesän metsäpalojen sammutustöissä olleista työskenteli ilman asianmukaisia suojavarusteita. Tutkijaa tämä ei yllätä, sillä kyseessä on hänen mukaansa enemmän tai vähemmän maan tapa.
– Se, mitä tuolla yleisesti näkee, on raskaan sammutusasun housut ja t-paita, kertoo erikoistutkija Marko Hassinen Pelastusopistosta.
Hassinen on tutkinut kollegansa Juha Laitisen kanssa sammuttajien suojautumista ja altistumisia metsäpaloissa kaksivuotisessa tutkimushankkeessa.
Tulokset ovat karua kuultavaa.
– Kokeissa todettujen aineiden pitoisuudet yllättivät. Metsäpaloa vastaavissa metsänhoidollisissa kulotuksissa todettiin korkeita keuhkoja ärsyttävien ja syöpävaarallisten aineiden ilmapitoisuuksia.
Laitisen mukaan myös häkäpitoisuudet nousivat hetkittäin todella korkeiksi, joka näkyi sammuttajien veri- ja uloshengitysilmanäytteissä heti altistumisen jälkeen.
Myrkyille altistuu myös ihon kautta
Läheskään kaikki sammuttajat eivät käytä minkäänlaisia hengityssuojaimia. Ja vaikka käyttäisivätkin, niistä ei ole suojaa häkää vastaan. Paras yhdistelmä olisi kaasu- ja hiukkassuodattimin varustettu kasvomaski ja erillinen häkävaroitin.
– Tiedän, että näitä on jonkin verran hankittu pelastuslaitoksille, mutta ei läheskään kaikille sammuttajille. Mielestäni tämän pitäisi olla jokaisen metsäpaloja sammuttavan perusvaruste, Laitinen sanoo.
Metsäpalojen noki sisältää myös syöpävaarallisia aineita. Kuva on sammustustöistä Porvoon Sikilässä keväällä 2020. Yle/Mikael Kokkola
Myös ihon suojaus on paikoin puutteellinen. Erikoistutkija Marko Hassisen mukaan yleisin metsäpalojen sammutusasu on niin sanottu raskas sammutusasu, joka suojaa hyvin kuumuudelta ja kipinöiltä. Asu toimii hyvin rakennuspalojen sammutustehtävissä, mutta huonosti metsäpaloissa.
– Asu on niin raskas, että sillä ei jaksa kovin pitkään työskennellä. Tämä johtaa sitten usein siihen, että takki jätetään pois, jolloin käsivarsien ja yläkropan kautta tulee ihoaltistuksia, Hassinen selittää.
Altistus jatkuu niin kauan, kunnes noki pestään pois.
– Sitten siellä ollaan kyynärpäitä myöten noessa, joka sisältää syöpävaarallisia aineita, Juha Laitinen toteaa.
Sammuttajat eriarvoisessa asemassa
Niin metsäpalojen kuin muidenkin tulipalojen sammutusjoukot koostuvat usein sekä virkaa tekevistä ammattilaisista että sopimuspalokuntalaisista.
Osa sopimuspalokuntien jäsenistä tekee työtä ilman henkilökohtaista korvausta. Vastuukuviot työturvallisuuden suhteen eivät ole ihan yksinkertaisia. Lakia tulkitaan eri alueille eri tavoin.
– Joillakin pelastuslaitoksilla esimerkiksi järjestetään kaikille hälytystehtävissä palveleville sopimuspalokuntalaisille työterveyshuolto. Mutta on myös pelastuslaitoksia, joiden sopimuspalokuntalaisista vain savusukeltajat kuuluvat työterveyshuollon piiriin, kertoo työsuojeluasioista vastaava järjestöpäällikkö Aleksi Peurala Suomen Sopimuspalokuntien liitosta (SSPL).
Asianmukaiset varusteet ja ohjeet niiden käyttöön pitäisi Janne Korhosen mukaan saada koko maahan.Elina Rantalainen / Yle
Käytännöt vaihtelevat myös varusteiden osalta. SSPL:n Päijät-Hämeen alueosaston puheenjohtaja Janne Korhonen penää vastuuta valtiolta.
– Meiltä oikeastaan puuttuu valtiollinen ohjaus ja tuki siihen, että saataisiin varusteet ja työturvallisuuskäytännöt yhteneväisiksi koko maassa.
Tarjolla olevat maskit eivät houkuta
Palataan vielä puutteelliseen hengityksen suojaamiseen. Pelastusopiston tutkijoiden käsityksen mukaan pelastuslaitokset ovat nihkeitä hankkimaan puhaltimellisia kasvomaskeja, koska ne ovat kalliita. Mutta olisiko niille käyttäjiä, jos niitä olisi tarjolla?
Soittokierros kenttätöissä kokeneille palomiehille paljastaa, että tällä hetkellä yleisesti tarjolla olevat FFP3-tason suojaimet jäävät usein kokonaan käyttämättä. Pelastajat kokevat, että maski tekee raskaasta työstä vielä pykälän raskaampaa.
– Tiedonpuutteesta ei voi olla kyse, sitä on kyllä tarjolla. Mutta onko kyse puhtaasti rahasta, saamattomuudesta vai välinpitämättömyydestä, sitä en osaa sanoa. Sitä ei ole tutkittu, Marko Hassinen toteaa.
Muun muassa tätä kysymystä puivat pian viranomaiset, jotka ovat olleet tekemisissä Pohjois-Karjalan kohuttujen emokarhutapausten kanssa.
Lieksassa ja Enossa havaitut, pienpetorautoihin itsensä loukanneet kaksi karhuemoa määrättiin lopetettavaksi heinä-elokuun taitteessa. Tämä herätti tuhansissa eläinten ystävissä vastareaktion, jonka myötä viranomaisten jokaista liikettä on tarkkailtu etenkin sosiaalisessa mediassa suurennuslasin kanssa.
Sanoista on edetty myös tekoihin. Karhujen pelastamiseksi on viritelty pelastusryhmiä ja viranomaisille on lähetetty runsaasti palautetta, jossa asiaa pyydetään vielä harkitsemaan. Asiaan on ottanut kantaa jopa Tasavallan presidentin puoliso, rouva Jenni Haukio.
Itä-Suomen poliisin rikosylikomisario Harri-Pekka Pohjolainen pitää tapauksen keräämää huomiota poikkeuksellisena. Osin tästä syystä viranomaiset käyvät aiheen tiimoilta syksyllä vakavan keskustelun.
– Saman pöydän ääreen on määrä kerätä edustajat kaikista asianosaisista viranomaisista. Tavoitteena on linjata tällaisten tilanteiden koordinointi jatkossa, Pohjolainen kertoo.
– Nyt on toimittu säädösten mukaan ja oikein. Mutta kun julkista keskustelua on käyty näin paljon, asiaa ei voi jättää tähän, hän jatkaa.
Tämä kuva on tullut eläinten ystäville loppukesästä tutuksi. Pienpetorautaan tassunsa satuttanut karhuemo tallentui pentuineen riistakameraan Joensuun Enossa.Itä-Suomen poliisi
"Arvoksi nähdään vain liha ja taljat"
Kritiikkiä on esitetty etenkin Itä-Suomen poliisille. On ihmetelty, miksi lopettamisiin päädyttiin, millaisia niiden perusteet ovat olleet ja minkä vuoksi ulkopuolisesta avusta on kieltäydytty.
Kenties voimakkaimmin asiaa on pitänyt somessa esillä Turun yliopiston eläin- ja ympäristöetiikan dosentti Elisa Aaltola. Hänen mielestään viranomaiset ovat toimineet tapauksessa väärin.
– Maailmalla on tavallista, että loukkaantuneita ruskeakarhuja autetaan. Suomessa näiden eläinten arvoksi tunnutaan näkevän vain liha ja taljat, Aaltola sanoo.
Filosofi Elisa Aaltola on ottanut voimakkaasti kantaa Pohjois-Karjalan loukkaantuneiden karhujen puolesta.Turun yliopisto
Poliisin toimintaa valvova Poliisihallitus on Aaltolan kanssa eri linjoilla. Se antaa Itä-Suomen poliisilaitokselle tapauksesta puhtaat paperit, koska lopetuspäätökset tehtiin useiden asiantuntijoiden kuulemisen jälkeen.
Prosessissa ovat olleet sen eri vaiheissa mukana Riistakeskus, Luonnonvarakeskus, maa- ja metsätalousministeriö, valvontaeläinlääkäri ja läänineläinlääkäri.
– Poliisi on turvallisuusviranomainen. Lähtökohtaisesti tämä tarkoittaa ihmisten turvaamista, poliisitarkastaja Kai Vepsäläinen sanoo.
– Oikeuskäytännössä eläimet katsotaan esineiksi. Eläimillä on oikeuksia, mutta poliisityössä etusijalla ovat ihmisten oikeudet ja turvallisuus. Lopulliset päätökset tehdään tämän pohjalta, hän jatkaa.
Poliisitarkastaja Kai Vepsäläisen mukaan Itä-Suomen poliisi on toiminut loukkaantuneiden karhujen tapauksessa oikein.Poliisihallitus
Avuntarjoukset torjuttu
Elisa Aaltolaa ja tuhansia muita suomalaisia tilanne turhauttaa.
Aaltola on välittänyt viranomaisille lukuisia yhteydenottoja, joissa kiipeliin joutuneita karhuemoja tarjoudutaan auttamaan. Poliisi on torjunut tarjoukset.
Viimeisimpänä torjutuksi on tullut kotimainen vapaaehtoisryhmä, johon kuuluu sen vetäjän mukaan eläinlääkäreitä sekä kokenut susien ja karhujen pannoittaja.
– Meillä on kaikki välineet ja nukutusaineluvat kunnossa. Haluaisimme yrittää etsiä Enossa nähtyä karhua ja katsoa, voisiko sen hengen pelastaa, salametsästystä torjuvan Anti-Poaching Association of Finlandin (APAF) perustaja Jere Hietala sanoo.
Viranomaiset yrittivät aiemmin itse pyydystää Enossa liikkuvaa karhua sen tutkimista varten, tuloksetta. Operaatiossa käytettiin Ruotsissa valmistettua riistahäkkiä.
Jere Hietalan mielestä pyydystämisen yrittämistä voisi hyvin jatkaa.
– Ei tietenkään ole kohtuullista kuormittaa viranomaisia loputtomiin, mutta meidän apumme olisi tarjolla, jos siihen haluttaisiin tarttua. Ikävä kyllä en enää usko, että niin käy, Hietala sanoo.
"Pienpetoraudoista syytä keskustella"
Kai Vepsäläisen mukaan mikään laki ei estä Itä-Suomen poliisia ottamasta Jere Hietalan avuntarjousta vastaan. Kyseessä olisi kuitenkin äärimmäisen harvinainen poikkeus.
Tavallisesti virka-apupyynnöt suunnataan tahoille, joiden kanssa siitä on sopimukset. Tällaisia ovat esimerkiksi suurriistavirka-apua tarjoavat metsästäjät.
– Nämä tilanteet halutaan ratkaista viranomaisvoimin. Virka-avun lakisääteiset korvaukset ja vastuukysymykset ovat tuttujen asiantuntijatahojen, kuten Luonnonvarakeskuksen (Luke), kanssa selkeitä, hän kertoo.
Pienpetorauta aiheutti vakavia vammoja Lieksassa tiistaina kaadetulle karhuemolle.Teuvo Kaukola
Luken erikoistutkija Katja Holmala sanoo organisaatiossaan olevan osaamista suurpetojen nukuttamiseen ja pyydystämiseen. Kyseessä on kuitenkin aina vaikea operaatio.
– Parasta olisi, jos nämä ikävät tilanteet vältettäisiin kokonaan. On syytä keskustella, miten kaikki pienpetoraudat saataisiin vähintäänkin ohjeistuksen keinoin karhuturvalliseksi.
Huolta etenkin pienistä pennuista
Pohjois-Karjalan karhuemojen kohtalo näyttää viranomaisten näkökulmasta juuri nyt selvältä. Lieksan emokarhu ammuttiin tiistaina ja sama odottaa Enon karhua, mikäli siitä tehdään havaintoja.
Elisa Aaltola suree etenkin Enon karhun neljän pennun kohtaloa. Jos emo tapetaan, ne jäävät yksin luontoon. Läänineläinlääkäri ja kotimainen suurpetotutkija Ilpo Kojola ovat arvioineet, että pennut selviävät.
– Toivon, että auttamisen vaihtoehtoja harkittaisiin vielä. Karhu on itse yrittänyt selviytyä ja pystynyt hoitamaan pentuaan, joten kiirettä lopettamiselle ei ole. Sen sijaan olisi vastuu yrittää poistaa raudat, Aaltola sanoo.
Aaltola muistuttaa, että Euroopan Unionin luonnonsuojeludirektiivi velvoittaa jäsenmaitaan suosimaan rauhoitettujen eläinlajien auttamista tappamisen sijaan. Karhu on Suomessa rauhoitettu laji.
– Olen keskustellut asiasta oikeusoppineiden kanssa. Heidän tulkintansa on, että tässä ratkaisussa liikutaan vähintään harmaalla alueella, Aaltola sanoo.
Aiheesta voi keskustella 29.8. kello 23.00 saakka.
Tänään vietetään Suomen luonnon päivää. Yksi päivän teemoista on lähiluonto, eikä luonnosta nauttiakseen aina tarvitse mennä kauas. Lähde matkalle monimuotoiseen luontoon.
Torstaina Kabulin lentokentän lähialueella sattuneessa räjähdyksessä kuoli yli 100 ihmistä. Myöhemmin maan itäosissa tehtiin toinen isku. Molemmissa iskuissa osallisena oli Afganistanissa toimiva Isis-haara. Viranomaiset eivät ole kertoneet, oliko surmatulla johtajalla yhteyksiä torstain iskuun.
Naisten tulevaisuus Afganistanissa herättää huolta – kysyimme, mitä länsi voi tehdä
Naispoliisit osallistuivat maaliskuussa 2021 Kabulissa tapahtumaan, joka järjestettiin päivää ennen kansainvälistä naistenpäivää.Hedayatullah Amid / EPA
Ääri-islamilaisen Talibanin valtaannousu Afganistanissa on herättänyt huolta ja pelkoja siitä, mitä maassa tapahtuu naisten oikeuksille. Edellisellä valtakaudellaan Taliban käytännössä sulki naiset koteihinsa. Yle kysyi muun muassa presidentti Tarja Haloselta ja YK:n tasa-arvojärjestön apulaispääjohtajalta Anita Bhatialta, mitä länsi voi tehdä auttaakseen Afganistanin naisia.
Kuinka tasavallan presidentti arvioi Afganistanin evakuointioperaatiota?
Sauli Niinistö vieraili Ylen Ykkösaamussa edellisen kerran 29. toukokuuta.Silja Viitala / Yle
Kymmenen päivää kestäneessä operaatiossa Suomi evakuoi Afganistanista 330 henkilöä. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö arvioi evakointitoimia TV1:n Ykkösaamun vieraana kello 10.05. Seija Vaaherkumpu haastattelee.
Ilmastoaktivisti Vanessa Nakate: Ilmastoliikkeellä on rotuongelma
Ugandalainen ilmastoaktivisti Vanessa Nakate pitelee kylttiä, jossa kehotetaan yhdistymään tieteen taakse.Luke Dray/Yle
Ugandalainen ilmastoaktivisti Vanessa Nakate kuvattiin Greta Thunbergin ja kolmen muun valkoisen ilmastoaktivistin rinnalla Maailman talousfoorumin kokouksessa Davosissa. Uutistoimisto AP rajasi hänet pois kuvasta.
– On ironista, että minut huomattiin vasta kun minut poistettiin, Nakate sanoi Ylelle Kampalassa. Hän toivoo, että muitakin afrikkalaisia aktivisteja kuultaisiin, sillä ilmastoaktivismi ei ole vain länsimaiden oikeus.
Kirjailija Jari Järvelä ei pelkää murskata miesneromyyttiä – uudessa romaanissa valokeilaan pääsee Aino Aalto, eikä kuvaus Alvarista ole mairitteleva
Jari Järvelä on useissa teoksissaan tuonut esiin vaiettujen näkökulmaa. Hän haluaa uskoa, että romaaneillakin voi vaikuttaa.Pyry Sarkiola / Yle
Alvar Aallon maine on mittava, mutta monen rakennuksen ja esineen suunnittelusta kunnia voisi kuulua myös puoliso Aino Aallolle. Jari Järvelän romaanissa valokeilaan pääsee Aino, eikä Alvaria kuvata mairittelevassa valossa. Romaanissa muun muassa kysytään, miksei Alvar muuttanut arkkitehtitoimistonsa nimeä pelkäksi Aalloksi, jolloin huomio olisi jakautunut tasaisesti molemmille.
Sää on poutaista ja melko lämmintä
Ilmatieteen laitos
Launtaipäivä on poutainen ja aurinko paistaa monin paikoin. Etelässä pilvisyys on runsasta ja myös Keski- ja Pohjois-Lapissa sää pilvistyy. Lämpötila nousee etelässä noin +20 asteeseen ja pohjoisessakin voidaan hätyytellä 20 astetta.
Tässä on alue, jota ihminen on muokannut isolla kädellä.
Näille niityille kipattiin 1960–1980-luvuilla kaikkiaan noin 3,4 miljoonaa tonnia yhdyskuntajätettä. Vuosaaren kaatopaikka suljettiin yli 30 vuotta sitten, ja seuraavien vuosikymmenten aikana alueelle tuotiin viisi miljoonaa kuutiota ylijäämämaata eri puolilta Helsinkiä.
2000-luvulla kaatopaikkakaasujen talteenottoa on parannettu, ja aluetta on maisemoitu ja rakennettu uuteen uskoon. Nyt historiasta muistuttavat enää infokyltit ja opastekontit, joita on viime viikkojen aikana asennettu paikoilleen. Vuosaarenhuipuksi nimetty alue on ollut etenkin itähelsinkiläisten suosima virkistysalue jo pitkään, mutta aluetta ei ole koskaan virallisesti otettu käyttöön.
– Tätä ei ole koskaan virallisesti avattu, vaikka tietty joukko ihmisiä on jo pitkään tiennyt, että tänne voi tulla. Nyt tämä valtava itähelsinkiläinen virkistysalue halutaan antaa kaikkien käyttöön, sanoo Helsingin kaupunkiympäristön toimialan luontoasiantuntija Tuuli Ylikotila.
Maisema joka ei jätä kylmäksi
Aiemmin alue tunnettiin nimellä Helsingin itäinen maantäyttöalue. Paikalle on tuotu ylijäämämaita sieltä, missä Helsinkiä on rakennettu: Vuosaaren satama-alueelta, Kruunuvuorenrannasta, Hartwall-areenan rakennustyömaalta sekä lukuisilta pienemmiltä työmailta eri puolilta kaupunkia.
Alueen korkein kohta on 60 metrin korkeudella merenpinnasta, joten Vuosaarenhuippu on varsin kuvaava nimi. Alue on silti muutakin: Vuosaarenhuippu on kaikkiaan noin 30 hehtaarin kokoinen maa-alue, johon kuuluu varsinaisen täyttömän lisäksi vanhan kaatopaikan uudelleen maisemoitu alue laajoine niittyineen.
Huipulta avautuu näkymä kaikkiin ilmansuuntiin pitkälle Sipoonkorven kansallispuistoon, Kilpilahden jalostamolle, Helsingin ja Vantaan lähiöihin ja merelle.
Uudet opasteviitat ja merkityt luontopolut helpottavat laajalla alueella kulkemista.Vesa Marttinen / Yle
Huipulle johtavia reittejä on maisemoitu hauskasti: välillä näkymä on kuin Tunturi-Lapissa ja välillä kuljetaan kivikäytävien ja pähkinäpensaslehtojen keskellä. Vuosaarenhuippu ja sen pääarkkitehti Jukka Toivonen tiimeineen palkittiin vuonna 2006 Maailman luonnonsuojelusäätiön IUCN:n toimesta parhaana tekona monimuotoisen luonnon puolesta.
Alue avataan kaikkien käyttöön virallisesti syyskuun alussa, ja samalla otetaan käyttöön uusi sisäänkäynti Niinisaarentien puolella. Sisäänkäynnin yhteyteen on valmistunut iso parkkipaikka, roskasäiliöt ja opastekontit, joissa kerrotaan alueen historiasta ja luontoarvoista. Samalla aukeaa kaksi opastettua luontopolkua, joita pitkin alueeseen on helppo omin nokin tutustua.
Vuosaarenhuipun uusi pääsisäänkäynti parkkipaikkoineen sijaitsee Niinisaarentiellä.Vesa Marttinen / Yle
Helsingin rakentamispalvelu Staran puutarhuri ja työnjohtaja Maarit Naatus on jatkanut Jukka Toivosen työtä tämän jäätyä eläkkeelle vajaat pari vuotta sitten. Naatus pitää paikkaa ja työtä arvossaan: työpäivien aikana on tullut todistettua muun muassa kyykäärmeiden parittelua sekä harvinaisen ampiaishämähäkin liikkeitä.
– Tämä on täysin erilainen paikka kuin joku puisto, koska täällä seurataan miten luonto toimii ja yritetään mukailla sitä ja elää sen mukaan. Me ei tehdä väkisin mitään vaan toimitaan luonnon ehdoilla.
Kivitasku on Vuosaarenhuipun tyypillinen lintulaji.Vesa Marttinen / Yle
Vuosaarenhuipun polkuja kulkiessa on vaikea kuvitella, että jossain näiden maiden alla lepää miljoonia tonneja roskaa. Viime kuukausien aikana vanhojen kaatopaikkojen roskia on putkahtanut maan pintaan muun muassa Helsingin Iso Huopalahdessa ja Vantaan Sotungissa.
Vuosaaressa vastaavaa ei tule tapahtumaan, Tuuli Ylikotila vakuuttaa.
– Koko kaatopaikka-alue on kunnostettu kokonaan uusiksi, ja se työ saatiin valmiiksi vasta viime vuonna. Alueelle on rakennettu muun muassa kokonaan uusi kaasujenkeräysjärjestelmä.
Vuosaarenhuipulle johtava tie kivimuureineen.Vesa Marttinen / Yle
Voit keskustella aiheesta lauantaina 28.8.2021 kello 23 saakka.
Monessa kaupungissa on korona-aikana kokeiltu ilmaista pysäköintiä kaupungin keskustassa. Maksutonta pysäköintiä on kokeiltu esimerkiksi Lappeenrannassa, Mikkelissä ja Kajaanissa.
Ilmaisen pysäköinnin avulla haluttiin tukea yrittäjiä koronapandemian aiheuttamassa poikkeustilanteessa.
Ilmaisen pysäköinnin aikana ihmiset pystyivät hakemaan noutoruokansa ravintolasta tai hoitamaan nopeita asioita ilman pelkoa, että auton tuulilasiin ilmestyisi pysäköintivirhemaksu.
Lappeenrannassa kokeilu kesti kolme kuukautta: maaliskuusta kesäkuuhun. Kokeilu sai myönteisen vastaanoton yrittäjiltä.
– Yrittäjät ovat olleet kovilla. Ei ainoastaan koronan takia, vaan keskustan kehittämisen takia. Keskustoja tehdään nyt kävelypainotteisiksi. Ja kyllä asiakkaat saapuvat vieläkin tänne autoilla, sanoo Marja-Liisa Tingander lahjatavara- ja sisustusliike Eleonorasta.
Eleonoran yrittäjä Marja-Liisa Tingander on joutunut muuttamaan kauppansa tuotevalikoimaa, koska autoa ei saa kaupan eteen pysäköityä.Mikko Savolainen / Yle
Yrittäjä: "Ajatuksena oli ihana, mutta siitä ei kukaan tiennyt"
Ylen tapaamat yrittäjät kertovat, että ilmainen pysäköinti ei suoraan lisännyt asiakasvirtaa kivijalkakauppohin. Syynä tähän oli yrittäjien mukaan se, ettei monikaan asiakas tiennyt ilmaisesta pysäköinnistä.
– Ajatuksena maksuton pysäköinti oli ihana, mutta siitä ei kukaan tiennyt, sanoo yrittäjä Marja-Liisa Tingander.
Ihmetystä herätti myös se, ettei maksuttomuudesta kerrottu kadunvarsilla. Lisäksi se vaati parkkisovelluksen.
– Asiakkaat ihmettelivät, miksei maksuttomuudesta voinut lukea vaikka tolpissa. Se myös ihmetytti, miksei se voinut toimia kiekolla, yrittäjä Maarit Eskola-Heikkinen Fysio Eskolasta.
Lappeenrannan toimitilojen toimitusjohtaja Mikko Hietamiehen mukaan kaupunki tiedotti asiasta laajasti some-sivustoillaan ja myös media kertoi siitä.
– Parhaimman mukaan asiasta tiedotettiin. Jos sitä ei huomattu, en voi sille mitään. Pitää muistaa, että me otimme kokeilun todella nopeasti käyttöön.
Fysio Eskolan yrittäjä Maarit Eskola-Heikkisen mukaan asiakkaat tiesivät huonosti ilmaisen pysäköinnin mahdollisuudesta.Mikko Savolainen / Yle
Ilmainen pysäköinti kiekolla tai mobiilisovelluksella
Maksuttoman pysäköinnin tavat vaihtelivat eri kaupungeissa. Mikkelissä tunnin ilmaiseen pysäköintiin riitti pysäköintikiekon käyttö.
Lappeenrannassa puolen tunnin maksuttoman pysäköinnin sai puolestaan vain puhelimen parkkisovellusta käyttämällä. Vaikka pysäköinti oli ilmaista, piti parkkisovellukseen syöttää pankkikortin tiedot. Jos parkkisovelluksella pysäköintiajan merkitsi vähemmän kuin 30 minuuttia, näytti maksun loppusumma nollaa.
– Kokeilun aikana mobiilimaksaminen kasvoi huomattavasti Lappeenrannassa. Siinä mielessä kokeilu onnistui, sanoo Lappeenrannan toimitilojen toimitusjohtaja Mikko Hietamies.
Lappeenrannassa mobiilimaksutapahtumien määrä pysäköinnissä kasvoi kokeilun aikana 77 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Määrän kasvusta huolimatta autoilijat antoivat kuitenkin kritiikkiä mobiilisovelluksen käyttöpakosta edun saamiseksi.
Miksi päädyttiin mobiilisovelluksen käyttöön?
– Halusimme lähteä nopealla aikataululla kokeilemaan maksuttomuutta. Koimme, että mobiilimaksaminen oli nopein tapa sen toteuttamiseen, Hietamies toteaa.
Kiekolla tapahtuva ilmainen pysäköinti olisi vaatinut liikennemerkkien vaihdon.
– Liikennemerkit osoittavat, miten missäkin pitää pysäköinti hoitaa. Jos ydinkeskustan alueelle olisi haluttu puolen tunnin maksuton ja kiekollinen pysäköinti, se olisi vaatinut aika monen liikennemerkin vaihtoa, vastaa Hietamies.
Lappeenrannassa mobiilimaksun käyttö lisääntyi 77 prosenttia ilmaisen pysäköintikokeilun aikana. Mikko Savolainen / Yle
Ilmaiskokeilut eivät jatku
Kajaani luopui maksuttomasta pysäköinnistä tammikuussa, koska kokemukset maksuttomuudesta olivat kaksijakoiset. Liikkeissä, joissa käydään nopeasti asioimassa, ilmainen tai kiekkopysäköinti on tykätympi. Puolestaan kaupoissa, joissa ostoksilla ollaan pidempään, eivät pidä maksullista pysäköintiä pahana.
Mikkelissä kokeilu kesti viime vuonna maaliskuusta syyskuuhun. Sielläkin kokeilu loppui, vaikka yrittäjät toivoivat jatkoa. Kielteistä päätöstä Mikkelissä perusteltiin sillä, että kaupungilta jää rahaa saamatta, jos pysäköinti olisi jatkuvasti ilmaista.
Lappeenrannassa kokeilusta saatiin hyviä kokemuksia, mutta jatkoa ei ole luvassa. Toimitusjohtaja Mikko Hietamies Lappeenrannan toimitiloista perustelee asiaa sillä, että nyt ei ole käynnissä kevään kaltaisia koronarajoituksia. Siksi myöskään tukitoimia tarvita.
– Kokeilu liittyi korona-ajan poikkeukselliseen tilanteeseen. Halusimme tukea yrittäjiä maksuttoman pysäköinnin avulla. Nyt vastaavia koronarajoituksia ei ole käytössä, sanoo toimitusjohtaja Mikko Hietamies Lappeenrannan toimitiloista.
Kokeiluja ei haluta jatkaa myöskään siksi, että se käy kaupunkien kukkaroille kalliiksi. Kokeilun aikana Lappeenrannan kaupungin pysäköintiyhtiö Williparkilta jäi saamatta arviolta 11 000 euroa kuukaudessa.
Pysäköintipaikkoja on vähän Valtakadun varrella Lappeenrannassa.Elli Sormunen / Yle
Maksuttomuutta tärkeämpi olisi saada lisää pysäköintipaikkoja
Yrittäjien mielestä Lappeenrannassa pitäisi jatkaa kokeilua, vaikka se toisi vähemmän rahaa kaupungille.
– Asia pitäisi nähdä laajemmin ja pitkäjänteisemmin. Tämän kokoisen kaupungin pitäisi olla imagoltaan sellainen, että kivijalkakauppoihin tulo olisi sujuvaa ja helppoa. Raha ei saisi olla ratkaiseva tekijä, yrittäjä Maarit Eskola-Heikkinen toteaa.
Maksuton pysäköinti ei ole ainoa asia, jota yrittäjät toivovat. Eskola-Heikkisen yritys sijaitsee Lappeenrannan keskustassa kadulla, jonka varrella pysäköintipaikkoja on vain vähän. Yrittäjät toivovat kadunvarsille lisää pysäköintitilaa.
– Tämän kokoisessa kaupungissa pitää päästä nopeasti hoitamaan asiansa ja vieressä olevat parkkipaikat helpottaisi sitä, Eskola-Heikkinen sanoo.
Koronapassin oikeudellisia reunaehtoja selvitellään parhaillaan sosiaali- ja terveysministeriön johdolla. Asiaa valmistelevan työryhmän tehtävänä on arvioida edellytykset ja tarpeet koronapassia koskevalle lainsäädännölle.
Valmistelulle on varattu aikaa syyskuun loppuun saakka.
Samaan aikaan tapahtumakentällä viritellään jo erilaisia koronapassikokeiluja.
Helsingin kaupunki järjesti maanantai-iltana kutsuvierastilaisuuden, jossa koronapassia testattiin. Musiikkiklubi G Livelab Tampere aloitti puolestaan oman kokeilunsa viime viikolla.
Myös pohjalaismaakunnissa on jo lähdetty liikkeelle.
Esimerkiksi Lapuan teatteri ja kokkolalainen viihdeorkesteri Guardia Nueva aikovat järjestää syksyllä esityksiä, joihin pääsee vain koronapassia näyttämällä.
Koronapassilla tarkoitetaan todistusta, joka kertoo, onko passin omistaja rokotettu, onko hän sairastanut hiljattain koronan tai onko hänellä tuore negatiivinen testitulos.
Kokkolassa ja Lapualla ei katsottu tarpeelliseksi jäädä odottamaan valtakunnallisia linjauksia koronapassin käytöstä.
– Minusta asia on hyvin selvä. Ratkaisuja on tehtävä, jos me halutaan, että meillä on konsertteja, joissa on yleisöä, sanoo Guardia Nuevan taiteellinen johtaja Raimo Vertainen.
Vertainen kertoo, että orkesteri on konsertoinut edellisen kerran viime vuoden joulukuussa – silloinkin tyhjässä kirkossa.
Lapualla on tarkoitus järjestää syksyn aikana kaksi teatterinäytöstä, joihin pääsee vain rokotustodistuksen esittämällä.
Teatteri Lapuan tuottaja Kai Pöntisen mukaan tavoitteena on, että väki lähtisi rohkeammin liikkeelle.
– Varsinkin vanhempi väki voi olla hyvinkin arkaa. Nyt yleisö voi näissä kahdessa näytöksessä luottaa siihen että kaikki muutkin ovat kahteen kertaan rokotettuja.
Linjauksia odotetaan
Kokkolassa tämän viikonlopun venetsialaisten iltaohjelma jouduttiin perumaan viime hetkillä.
Ohjelman järjestämisestä vastaava KPO:n Sokos Hotelli Kaarlen johtaja Jaki Silvennoinen harmittelee, että koronapassi ei ole vielä käytössä.
Kokeiluihin Silvennoinen ei lähtisi suinpäin.
– Ajattelen tässä koko tapahtumateollisuutta ja siinä mielessä pitäisi saada yleinen linjaus, sillä muuten vaarana on viidakko, jossa yhdellä on yhtä ja toisella toista. Yksi yhtenäinen standardi helpottaisi kaikkia, myös yleisöä, huomauttaa Silvennoinen.
Seinäjokelainen Rytmikorjaamo ja Vaasan kulttuurinäyttämö Rizt odottavat myös ensisijaisesti valtakunnallista linjausta.
Passikokeilua ne eivät pidä mahdottomana, mutta näkevät vielä tässä vaiheessa ongelmaksi tapahtumiin jo etukäteen myydyt liput ja ihmisten asettamisen eriarvoiseen asemaan.
Pakollinen vai vapaaehtoinen?
Musiikkiklubi G Livelab perustaa kokeilunsa vapaaehtoisuuteen. Koronapassin näyttäminen ei ole edellytys konserttiin pääsylle.
G Livelabin toimitusjohtaja Annamaija Saarelan mukaan Muusikkojen liiton lakimiehet ovat linjanneet, että rokotustodistuksen esittämisen pitää olla vapaaehtoista, asiakkaita ei voida erotella passin esittämisen perusteella eikä passin esittämiseen saada houkutella millään porkkanalla.
Viihdeorkesteri Guardia Nuevan taiteellinen johtaja Raimo Vertainen ihmettelee vapaaehtoisuuden vaatimusta.
– Jos haluat matkustaa esimerkiksi Keski-Eurooppaan, onhan silloinkin näytettävä koronapassi. Miksi samaa ei voisi edellyttää konsertissa, pohtii Vertainen.
Hän huomauttaa myös, että kenenkään ei ole pakko tulla konserttiin. Se on vapaaehtoista.
Mutta voiko tapahtumajärjestäjä omalla päätöksellään vaatia asiakkaalta koronatodistusta? STM ei anna selvää vastausta.
Sosiaali- ja terveysministeriön viestinnästä todetaan, että koronapassikokeilujen osalta yksityiset elinkeinonharjoittajat vastaavat oman toimintansa lainmukaisuudesta. Ministeriö ei ole valvova viranomainen, eikä arvioi elinkeinonharjoittajien toimintaa tältä kannalta.
Ministeriö pitääkin suotavana, että koronapassikokeiluja suunniteltaessa toimijat arvioivat itse niiden lainmukaisuutta ja yhdenvertaisuutta ennen käyttöönottoa.
Yhdenvertaisuus koetuksella?
Keväällä tehtyjen alustavien selvittelyjen perusteella koronapassin edellyttäminen merkitsee ihmisten asettamista eri asemaan heidän terveydentilansa perusteella.
Oikeusministeriön lausunnon mukaan ykstyisellä elinkeinonharjoittajalla voi elinkeinovapauden nojalla olla oikeus päättää tarjoamistaan palveluista ja niiden saamisen edellytyksistä.
– Nämä edellytykset eivät kuitenkaan saa muodostua syrjiviksi, sillä yhdenvertaisuuslain soveltamisala ulottuu laajasti myös elinkeinotoimintaan, todetaan oikeusministeriön lausunnossa.
Pohjalaiset koronapassikokeilijat perustelevat toimiaan sillä, että passin käyttöönotolla voidaan lisätä terveysturvallisuutta.
– Passin vaatiminen osoittaa vastuullisuutta tapahtumajärjestäjiltä, sanoo taiteellinen johtaja Raimo Vertainen.
Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soiten infektioylilääkäri Marko Rahkonen muistuttaa, että vaikka koronapassi lisää koronaturvallisuutta, se ei korvaa muita turvatoimia, kuten esimerkiksi maskeja.
Myöskään aluehallintoviraston määräämiin kokoontumisrajoituksiin ei koronapassikokeiluilla voida vaikuttaa. Esimerkiksi Helsingin kaupungin testitilaisuudessa noudatettiin voimassa olevia koronarajoituksia.
– Avin määräykset ovat voimassa mahdollisista koronapassikokeiluista riippumatta. Niin kutsutulla koronapassilla ei tällä hetkellä ole mitään juridista merkitystä, toteaa aluehallintoylilääkäri Laura Blåfield Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastosta.
Kuvio alkaa olla kirkkonummelaiselle Heidi Jaarola-Snellille jo tuttu: Eino-lapsen nenä vuotaa tai häntä yskittää. Korona-aikana se tarkoittaa sitä, että seuraavaksi lapsi viedään koronatestiin.
Niin nytkin, viidettä kertaa.
– Testi on helppo varata ja se on ohi nopeasti, mutta hankaloittaahan se asioita paljon, kun pitää lähteä viemään lasta testiin ja jännittää sitä, onko tulos positiivinen, Jaarola-Snell kertoo.
Toistaiseksi kaikki lapsen ja äidin testit ovat olleet negatiivisia. Testausrumballa on kuitenkin vaikutuksensa parturi-kampaamon yrittäjänä työskentelevän Jaarola-Snellin arkeen.
– Joudun sumplimaan ja siirtämään asiakkaiden aikoja. Jos vielä itse saan sen flunssan, niin sitten taas puljataan asiakkaiden kanssa. On se taloudellisestikin kurjaa, hän toteaa.
Heidi Jaarola-Snellin poika on vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäinen. Äiti on huomannut, että päiväkodissa ajoittain lasten nenät vuotavat tai he yskivät.
– Mutta eihän sitä tiedä, onko kyseessä flunssa vai vuotaako lapsen nenä muuten vaan.
Heidi Jaarola-Snell onkin sitä mieltä, että tietoa pikkulasten koronatartunnoista ja heillä ilmenevistä oireista ei ole tuotu esille tarpeeksi.
Lisäksi hän toivoo avoimuutta siihen, kuinka päiväkodeissa ilmenneistä tartunnoista tiedotetaan. Hänestä päiväkodin nimi tulisi mainita, jos ilmoitetaan esimerkiksi kirkkonummelaisessa päiväkodissa ilmenneestä tartunnasta.
– Silloin pystyisi paremmin tarkkailemaan lapsen oireistoa ja vointia, jos tartunta on vaikka todella lieväoireinen, niin siihen osaisi reagoida paremmin.
Heidi Jaarola-Snell ja Eino-poika.Heidi Jaarola-Snellin albumi
Pienet lapset sairastavat usein oireettomana
THL:n ylilääkäri Emmi Sarvikivi kertoo, että vaikka lapset sairastavat koronainfektion pääsääntöisesti lievänä, heitä on testattu paljon viime syksystä lähtien. Suuri osa positiivisen testin antaneista pikkulapsista on testaushetkellä ollut oireettomia.
– Viimeksi kuluneen vuoden seurantatiedon perusteella pienten lasten tartuntojen yleisyys on kyllä huomattavasti vähäisempi kuin aikuisten, Sarivikivi sanoo.
Hänen karkean arvionsa mukaan alle 3-vuotiaiden tartuntoja on pandemian aikana tähän mennessä havaittu runsaat pari tuhatta. Koronan oireillessa alle kolmivuotiaalla taudinkuva on samankaltainen kuin muissakin virusinfektioissa, eikä koronavirusta pysty pelkästään oireiden avulla tunnistamaan.
– Se voi ilmetä esimerkiksi hengitystieoireina tai vatsavaivoina.
Sarvikivi kertoo, että rekisteritiedon mukaan kolme tuhannesta koronaviruspositiivisesta alle 20-vuotiaasta on otettu sairaalahoitoon, ja lastensairaaloille vastikään tehdyn kyselyn mukaan vain hyvin harvoja voimakasoireisia taudinkuvia on havaittu.
Syksyn ja alkutalven nuhien ja flunssien kanssa arvuutteleville vanhemmille Sarvikivellä on muutama neuvo. Tämänhetkisen ohjeistuksen mukaan lievien hengitystieoireiden takia pientä lasta ei tarvitse viedä välittömästi testiin, mutta varhaiskasvatukseen tai kouluun ei tulisi lievienkään oireiden kanssa mennä. Jos lapsen lähipiirissä tiedetään olleen varmistettu koronatapaus, eli on mahdollista että lapsi on altistunut koronalle, suositellaan oireisten altistuneiden testaamista.
Sarvikivi sanoo, että kansallisia strategioita ollaan päivittämässä, ja muun muassa testaamista koskevat ohjeistukset todennäköisesti tarkentuvat.
– Jäljittämisen ja testauksen ylikuormituksen helpottamiseksi voisi olla tarpeen kohdentaa resurssit niin, että toiminta on mahdollisimman vaikuttavaa epidemian torjunnan kannalta.
HUSin Lehtonen suosittelee maskeja pienimmillekin
HUSin diagnostiikkajohtajan Lasse Lehtosen mukaan koronatartuntoja esiintyy tällä hetkellä toiseksi eniten 10–20-vuotiaiden keskuudessa. Eniten tartuntoja havaitaan 20–30-vuotiailla.
– Virusta liikkuu aika paljon kouluissa ja päiväkodeissa ja sitä myötä myös altistuksia tapahtuu paljon, hän sanoo.
Lähiopetuksessa tartuntoja ja altistuksia voidaan pyrkiä ennaltaehkäisemään maskien käytöllä. Maskisuositus on voimassa yli 12-vuotiaille, mutta Lehtonen on sitä mieltä, että niiden käytöstä voisivat hyötyä nuoremmatkin.
– Aika monet kunnat ovat suositelleet maskeja nuoremmille ja käsittääkseni kokemukset ovat olleet pääasiassa hyviä. Tilanteessa, jossa testaaminen ja tartunnanjäljitys on kuormittunutta, tuntuisi perustellulta lisätä maskien käyttöä.
Lehtonen myös suosittelee viemään lapsen koronatestiin edelleen vähäisistäkin oireista.
– Niin kauan kun merkittävä osa väestöstä on rokottamatta kattavasti, oireisiin on syytä suhtautua vakavasti ja käydä testeissä.
Hänen mukaansa kiivasta keskustelua käydään parhaillaan siitä, miten menetellään sitten, kun rokotuskattavuus saadaan tarpeeksi korkealle tasolle.
– On valittava joko strategia, jossa testataan ja jäljitetään ja pyritään pitämään tartuntaluvut pieninä, tai strategia, jossa luotetaan siihen että rokotteet tehoavat.
Molemmissa vaihtoehdoissa on paremmat ja huonommat puolensa, Lehtonen kertoo. HUSissa testaus- ja jäljityskapasiteetit ovat jo nyt äärimmillään ja mitä enemmän niihin panostetaan, sitä enemmän henkilöstöä on poissa perusterveydenhuollosta.
Toisaalta jos rokotussuoja ei osoittaudu riittäväksi, sairaalahoitoa vaativien tautitapausten ja long covid -potilaiden määrä on saatava joillain keinoilla kuriin. Kuitenkaan yhteiskunnan toimintaa ei voi rajoittaa loputtomiin, Lehtonen sanoo.
Hän itse toivoo, että voiton puolelle päästäisiin rokotteiden avulla, joskaan kaksi rokoteannosta ei siihen todennäköisesti riitä.
– Kansallinen rokotusasiantuntijaryhmä pohtii lähipäivinä asiaa. Rokotteiden saatavuus on parantunut, joten siinä mielessä Suomeen olisi varmasti mahdollista saada sellainen määrä rokotteita, että riskiryhmien ja rokotusikäisen väestön kolmas rokotekierros voisi alkaa alkukeväästä.
Hallitus pohtii myös parhaillaan Suomen uutta koronastrategiaa. Lasse Lehtosen mielestä sen olisi syytä valmistua mahdollisimman pian.
– Tuhansia ihmisiä on sidoksissa muun muassa tartunnanjäljitykseen ja testaukseen ja meidän tulisi saada tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Strategian tulisi olla hyvin suunniteltu ja perustua tutkittuun tietoon. Silloin se on vahvalla pohjalla, Lehtonen sanoo.
Voit keskustella aiheesta 28.8.2021 kello 23:00 saakka.
– Tulihan se shokkina. Onlyfansin pornokielto on vähän sama asia kuin McDonald's lakkaisi myymästä hampurilaisia, hän sanoo.
Onlyfans on somepalvelu, joka tunnetaan erityisesti seksuaalisen sisällön myynti- ja ostopaikkana. Roininen tarjoaa siellä tilaajilleen pornokuvia, -videoita ja kahdenkeskisiä keskusteluja maksua vastaan.
Noin vuosi sitten hän latasi somepalveluun ensimmäiset alastonkuvansa. Nyt hän saa elantonsa virtuaalisesta seksityöstä.
Myös esimerkiksi huippukokeilla, taiteilijoilla ja urheilijoilla on tilejä Onlyfansissa, mutta palvelu tunnetaan kuitenkin etupäässä seksuaalisesta sisällöstä. Kristiina Lehto / Yle
Onlyfans mahdollisti pornolla elämisen ilman ylimääräisiä välikäsiä
Brittiläinen Onlyfans aloitti toimintansa vuonna 2016. Koronapandemian alussa maaliskuussa 2020 sivustolla oli 26 miljoonaa rekisteröitynyttä käyttäjää, ja nyt niitä on jopa 130 miljoonaa.
Seksityö on koronan vuoksi siirtynyt entistä enemmän nettiin.
Onlyfansista on tullut mediatutkimuksen professorin Susanna Paasosen mukaan alan johtava somealusta, koska se ei ole sulkenut käyttöehdoissaan seksuaalista sisältöä pois.
– Pornon tekijöillä on ollut vaikeaa niin sanotussa tubetaloudessa, missä Pornhubin kaltaiset alustat piratoivat heidän sisältöään, Paasonen sanoo.
– Itsenäisillä tekijöiden on ollut hankala löytää yleisöään ja saada työstään rahaa, hän jatkaa.
Onlyfans on tuonut tähän muutoksen.
Alustalla sisällöntuottajat määrittelevät kuukausihintansa itse. Anna Roininen pyytää tilaajiltaan 16 dollaria kuukaudessa. Yhtiö ottaa siitä 20 prosentin provision.
Yhtiön ailahtelun taustalla on Visan ja Mastercardin painostus
Onlyfans perusteli pornokieltoa maksunvälityspalveluiden, kuten Visan ja Mastercardin, yhtiöön kohdistamalla painostuksella.
Yhtiön tiedotti pornografian kieltämisen olevan edellytys sille, että se pystyy kasvamaan.
Seksityöläiset nostivat aiheesta metelin.
Pin up -henkistä materiaalia sivustolle tuottava Iris Flinkkilä sanoi Ylen Takaisin Pasilaan -podcastissa, että yhtiön päätös veti seksityöläisiltä maton jalkojen alta.
– Korona-aikana seksityöntekijät eivät ole voineet tehdä töitä tavalliseen tapaan, ja he ovat tienanneet elantonsa Onlyfansin kautta.
– Tämä jättiyhtiö on tehnyt omaisuuden seksityöläisten selkänahasta, ja hyvin lyhyellä varoitusajalla sisällöntuottajien toimeentulo voidaan pyyhkäistä pois.
Iris Flinkkilä hakeutui Onlyfansiin, koska esimerkiksi Instagram sensuroi erityisesti naiskehoja, ja sen
yhteisösäännöt ovat käyneet tukalaksi ihmisille, jotka haluavat puhua seksistä ja seksuaalisuudesta vapaasti. Kotialbumi
Yhtiö kertoi julkisesti saaneensa "tarvittavat vakuutukset" sille, että se pystyy jatkossakin tukemaan erilaisia sisällöntuottajia.
Seksityöntekijöiden luottamus Onlyfansiin on särkynyt
Sisällöntuottajat Flinkkilä ja Roininen uskovat julkisen keskustelun vaikuttaneen Onlyfansin kuperkeikkaan, mutta molemmat kertovat seksityöläisten luottamuksen yhtiöön romuttuneen täysin.
– Onlyfans edusti meille sisällöntuottajille vapautta. Tämä farssi on osoittanut, että ne arvot ovat kaupan, Flinkkilä sanoo.
Hän itse on päätoiminen graafikko, ja sisällöntuottaminen Onlyfansiin on hänelle harrastuksenomainen sivutyö. Hänelle sääntömuutos ei olisi aiheuttanut taloudellista kriisiä.
Anna Roinisen tilanne on toinen.
– Meiltä, jotka teemme pornoa ja varsinaista seksityötä päätoimisesti, uudet sisältösäännöt olisivat vieneet työt alta, Roininen sanoo.
Roininen kertoo etsivänsä työlleen nyt uutta alustaa.
Alustan vaihtaminen ei kuitenkaan ole aivan yksinkertaista.
– Somessa isoin hallitsee. Jos kilpailijoilla on joitakin kymmeniä tuhansia käyttäjiä, on iso riski siirtyä pois Onlyfanssista, mediatutkimuksen professori Susanna Paasonen sanoo.
Samaan hengen vetoon hän toteaa asioiden muuttuvan nopeasti.
– Onlyfansin menestyskaari on tämä korona-aika. Olisi hölmöä sanoa, että se olisi ikuista eikä sille ole vaihtoehtoja.
Myös sisällöntuottajat uskovat, että tapahtumaketju voi piankin saada vielä uusia käänteitä.
Alajärven kaupunginjohtaja Vesa Koivunen on kokenut retkeilijä ja aktiivinen ulkonaliikkuja.
Hän arvee nukkuvansa vuoden mittaan ulkona yhteensä kuukauden päivät. Vuodenajalla tai säällä ei ole väliä, kunhan on oikeanlaiset vaatteet ja varusteet.
Nyt kun ihmisiä houkutellaan nukkumaan ulkona Suomen ladun järjestämän tempauksen merkeissä, on ajankohta Koivusenkin mielestä elokuussa oiva: illat ovat tunnelmallisia ja pimeitä, ilma on raikasta ja luonnossa kuuluu vielä ääniä.
Koivunen kehottaa kokeilemaan ulkona nukkumista matalalla kynnyksellä. Heti ei välttämättä kannata rämpiä syvälle synkimpään metsään.
– Ulos voi mennä nukkumaan vaikka omalle parvekkeelle tai takapihalle. Jos kylmä hiipii, pääsee lämpimään sänkyyn nukkumaan. Kokeilla kannattaa kuitenkin ehdottomasti.
Suomen Latu järjestää kuudennen Nuku yö ulkona -tempauksen nyt lauantaista sunnuntaihin. Tempauksella muun muassa kannustetaan suomalaisia retkeilemään ja nauttimaan lähiluonnosta.
Vesa Koivunen on harrastanut retkeilyä 30 vuotta ja yhä siinä kiehtoo samat asiat: luonnon äänet, luonnon rauha ja luonto itsessään.
Koivunen on retkeillyt myös ääriolosuhteissa, niin 30 asteen helteellä kuin 40 asteen pakkasessa, sekä syysmyrskyssä.
Ikimuistoisin yö oli tulipalopakkasella Oulujärvellä sijaitsevassa saaressa.
– Lähtiessä lämpötila oli –20 astetta ja sääennuste lupasi lauhtuvaa. Aamulla pakkasta oli 40 astetta. Hiihdimme autolle, eikä se lähtenyt käyntiin.
Vesa Koivunen retkeilee ja yöpyy luonnossa kesät talvet. Tämän vuoden ensimmäinen telttaretki oli pojan kanssa uudenvuoden yönä kansallispuistossa.Vesa Koivunen
Pelottavin kokemus oli syysmyrskyssä. Puita kaatui yöllä ympäriinsä, ihan läheltäkin. Kun teltasta kurkisti aamulla, maisema oli kuin sotatanner.
– Ei voinut tehdä muuta kuin pysyä paikallaan ja toivoa parasta.
Eläimiä hän ei ole pelännyt, eikä ole petoja kohdannut.
– Luotan siihen, että ne väistävät ihmistä ja niin ovat tehneetkin .
Tunnissa valmiina lähtöön
Kokeneella retkeilijällä tavaroiden pakkaaminen käy rutiinilla. Koivunen sanoo, että jos kutsu käy, hän on tunnissa valmis vaikka viikon retkelle.
Työmoodista pääsee pois myös lyhyemmällä irtiotolla.
– Perjantaina työpäivän jälkeen vain pakkaa tavarat rinkkaan ja ajaa yöksi metsän siimekseen.
Olennaista onnistuneeseen retkeilyyn on Koivusen mukaan on hyvät välineet: tarkoitukseen sopiva teltta, lämmin makuupussi ja makuualusta.
Koivusella telttoja on useita. Vedenpitävä teltta on hyvä Suomen vaihtelevissa sääoloissa, alle kilon painoinen kevytteltta taas on kätevä pitkällä vaelluksella, kun kannettavaa on muutenkin paljon.
Koppimönkijöitä eli katettuja traktorimönkjöitä saapuu siistiksi riviksi Turun Impivaaran jää- ja jalkapallohallien parkkipaikalle. Niistä hyppää nuoria, jotka saapuvat tällä tavoin omatoimisesti jääkiekko- ja jalkapalloharjoituksiin.
Kristian Karapuu käy menopelillä koulussa ja jääkiekkoharjoituksissa. Hän pyysi koppimönkijää vanhemmiltaan kauan. Ne maksavat parikymmentä tuhatta euroa.
– Vanhemmat olivat shokissa mönkijän hinnasta, mutta sain lopulta sen 15-vuotispäivänäni. Vaaratilanteita ei ole tullut. Ajaminen on samanlaista kuin automaattivaihteisella autolla, kertoo Kristian ja tarjoaa koeajelun hallin pihalla.
Kristian Karapuu ajaa kouluun ja kiekkotreeneihin koppimönkijällään.Minna Rosvall / Yle
Joukkuetoveri Eino Himanen on toinen tyytyväinen koppimönkijäkuljettaja. Myös Himasella meni hetki aikaa, ennen kuin vanhemmat suostuivat hankkimaan pojalleen mönkijän. Hallilta matka kotiin kestää noin 30 minuuttia.
– Kaatuminen ei ole ollut vaarana, kun menee tarpeeksi hitaasti mutkiin. Sain ajoluvan teoriakokeen kautta. Opettelin isän kanssa ajamaan tällä. 17-vuotiaana yritän hankkia erikoisluvan ajokorttia varten, kertoo Himanen.
Eino Himanen kertoo, että kavereita pyrkii kyytiin,mutta toisaalta aika monella on jo oma mönkijä.Minna Rosvall / Yle
Koppimönkijöiden suosio ylittämässä mopoautojen suosion
Kehityspäällikkö Markku Erkheikki Traficomista näkee tilastoista villityksen suosion. Tosin aivan tarkkoja katettujen koppimönkijöiden lukumääriä on vaikea suoraan löytää, sillä ne tilastoidaan painonsa ja nopeutensa mukaan moniin eri luokkiin. Yleisimmin nuoret suosivat katettuja T1-luokan mönkijöitä.
Selvää faktaakin tilastoista löytyy. Tammi-heinäkuussa tänä vuonna T1 traktorimönkijöitä rekisteröitiin yli 700, kun esimerkiksi mopoautoja rekisteröitiin vain 148. Yhteensä katettuja koppimönkijöitä oli kesäkuun lopussa liikennekäytössä Suomessa 2 700.
Kaikkien liikennekäytössä olevien mönkijöiden kokonaismäärä on 30 000.
– Viime kuukausien luvut näyttävät, että niistä voi tulla jopa suositumpia kuin mopoautoista. Kyytiin voi ottaa kaverin, joitakin niistä pääsee ajamaan traktorikortilla eli ilman ajokoetta vain ajo-opetuksen ja teoriakokeen suorittamalla. Jotkut kulkevat 60 kilometriä tunnissa, pohtii Erkheikki suosion syitä.
Mopoautojen suosion laskuun on monia syitä. Kevytautokeskustelu oli vilkasta muutamia vuosia sitten. Mopoauto- ja mopokortti eriytettiin vuonna 2013 erillisiksi.
– Osasyy on katettujen ja traktorimönkijöiden suosion lisääntyminen sekä henkilöautokortin ikäpoikkeuslupien aika vahva suosio.
Loppuvuodesta 2018 alkaen nuori on voinut saada 17-vuotiaana luvan henkilöajokortin hankinnalle, jos on ollut riittävää esimerkiksi töissä kulkemiseen liittyvää tarvetta siihen.
Liikenneturva varoittaa kaatumisriskistä
Liikenneturvan yhteyspäällikkö Elias Ruutti on myös saapunut katsomaan kiekkoilijoiden menopelejä Impivaaran hallien edustalle. Hän on seurannut jo jonkin aikaa koppimönkijäinnostusta ja pitää yhteyttä harrastajiin.
– Tässä mönkijässä näkyy jälkiä, että nurin voisi olla menty. Nämä ovat aika suorituskykyisiä ajoneuvoja. Rauhallinen kaasunkäyttö ja hidas vauhti etenkin käännöksissä ovat tärkeitä, neuvoo Ruutti.
Liikenneturvan yhteyspäällikkö Elias Ruutti löysi kolhuja koppimönkijöistä. Hän neuvoo rauhalliseen kaasutukseen varsinkin käännöksissä. Minna Rosvall / Yle
Ruutti muistuttaa, että koppimönkijät on tarkoitettu maasto- ja hyötykäyttöön. Niissä on aika pehmeät alustat. Onnettomuuksissa on tyypillistä, että ne kaatuvat ja suistuvat tieltä.
Ruutti toivoo, että vanhemmat seuraavat nuorten ajamista. Liikenneturvalla on omilla nettisivuillaan myös informaatiota koppimönkijöistä.
– Turvallisuus on kiinni kuljettajasta. Huonosti käytettynä nämä ovat vaarallisia, mutta järkevästi käytettynä ihan hyvä tapa liikkua. Kyllä näillekin paikka liikenteessä löytyy.
Ruutti on nähnyt hurjasteleviakin kuskeja. Viidenkympin rajoitusalueella koppimönkijä tuli heittämällä ohi.
– Näillä ei voi ajaa kaasu pohjassa sillä alueella kuten mopoautolla, joka kulkee enintään 45 kilometriä tunnissa. Nämä kulkevat jopa kuuttakymppiä, joten tarkkana pitää olla, muistuttaa Ruutti.
Ajopelejä odottamassa jääkiekkoilijoita ja jalkapalloilijoita Impivaaran hallien edessä.Minna Rosvall / Yle
Voit keskustella aiheesta Yle Tunnuksella. Kommentointi sulkeutuu 29.8. kello 23.
Tiktokin suomalaiset suurnimet kohtaavat tänään jalkapalloviheriöllä. Räpfaijan eli Ville Vuorisen ja Hoodifaijan eli Zico Jaddan luotsaamat joukkueet pelaavat toisiaan vastaan Janakkalan Turengissa.
Ottelun tuomarina toimii somepoliisi Konstaapeli Daniel, jolla on Tiktokissa reilut 100 000 seuraajaa.
Yle Kioskin Lloyd Libiso juontaa paikan päältä suoraa lähetystä, jota voit seurata artikkelin videosta kello 15.40 alkaen. Ottelu alkaa kello 16. Yle näyttää tapahtuman tunnelmaa ja ottelun ensimmäiset minuutit.
Sisällöntuottajien peliin odotetaan noin 1 500 katsojaa. Pelkästään Räpfaijan joukkueen pelaajilla on Ville Vuorisen mukaan yli kaksi miljoona seuraajaa. Uniikkeja seuraajia on satojatuhansia. Joukkueen kokoonpanon valitsi Vuorisen poika.
Hoodifaijan joukkue koostuu lähes kokonaan maahanmuuttajataustaisista somenimistä.
Tiktokin yhteisöllisyys yllätti Räpfaijan
Futisottelu on Ville "Räpfaija" Vuorisenaikaansaama tapahtuma. Vuorinen liittyi Tiktokiin vasta muutama kuukausi sitten, kun hänen poikansa pyysi isää räppäämään videolle.
– Eka video meni heti viraaliksi, ja aloin räpätä muista tiktokkaajista. 30 000 seuraajaa tuli hetkessä, Vuorinen kertoo.
Vuorinen alkoi tehdä veljensä kanssa musiikkia ja räpätä lisää. Oman kylän bomberit on kappale, josta hänet parhaiten tunnetaan. Nykyään hän saa jaella nimikirjoituksia poikansa ikäisille faneille.
Vuorisen mukaan poika on ottanut isän kuuluisuuden hyvin vastaan. He ovat keskustelleet sen herättämistä tunteista.
– Tiktokin yhteisöllisyys yllätti. Kaikki huomio on ollut pelkästään positiivista.
Tapahtumalla Vuorinen kertoo haluavansa luoda "hyvää fiilistä" nuorille.
– Paikalliset mopojätkät ovat tulleet sanomaan, ettei täällä Turengissa oikein tapahdu mitään. No nyt tapahtuu.
