Tänään hieman ennen aamuyhdeksää Kotkaan omakotitalon pihaan rantautunut mursu on todettu nälkiintyneeksi ja hyvin huonokuntoiseksi.

Luonnontieteellisen museon yli-intendentin Risto Väinölän mukaan Suomen vierailullaan mursu on todennäköisesti syönyt merenpohjasta simpukoita. Väinölä on kuitenkin huolissaan saatavilla olleen ruoan määrästä.

Mursut syövät tyypillisesti ravinnokseen pohjalla liikkuvia selkärangattomia, kuten simpukoita, äyriäisiä, merimakkaroita ja matoja. Väinölän mukaan simpukat ovat Itämeressä pieniä.

Mursu ei varsinaisesti pyydystä ravintoaan. Väinölän mukaan mursu tyypillisesti purskuttaa vettä pehmeään merenpohjaan ja herkän tuntoelimensä, niin sanottujen mursuviiksiensä, avulla tunnistaa pohjaeläimiä sekä kuolleita ja liikuntakyvyttömiä kaloja ja vesilintuja.

Väinölä kertoo, kuinka mursut eivät viihdy syvissä vesissä, koska ne syövät ravintonsa merenpohjasta. Mursut elävät tyypillisesti jään tuntumassa.

Mursuja esiintyy muun muassa Huippuvuorilla, Koillis-Grönlannissa ja Venäjän luoteisosassa Vienanmerellä Novaja Zemljan ympäristössä.

Tapaus on harvinainen

Väinölän mukaan mursu on arktinen hylje-eläin, kuten suomalaisille tutumpi norppa.

Mursuja on kolmea alalajia, Suomessa nyt nähty atlantinmursu, tyynenmerenmursu ja Siperian rannikolla viihtyvä laptevinmursu.

Kolmesta lajista tyynenmerenmursu on isoin. Lajin mursukoiras voi painaa jopa 2 000 kiloa ja naaras yli 1 000 kiloa. Atlantinmursukoiras painaa noin 1 000 kiloa ja naaras 500–800 kiloa. Pituutta lajilta voi löytyä jopa kolme metriä. Haminaan ja Kotkaan päätynyt mursu on naaras.

Haminan mursu on Suomen historian ensimmäinen. Saksan rannikkoa pidemmälle mursu ei ole uinut aiemmin.

Väinölän mukaan kymmenien vuosien välein Itämerellä on tehty esimerkiksi valashavaintoja, mutta tällaiset “eksoottisten eläinten" tapaukset ovat harvinaisia.

– En osaa ennustaa voisivatko tapaukset olla lisääntymässä tai vähentymässä, varmasti jatkossakin tällaista tapahtuu, Väinölä sanoo.

Väinölä kertoo, kuinka mursuasia oli kaiken kaikkiaan täysin odottamaton ja syitä on vaikea arvioida.

Hänen mukaan mursuissa on jonkin verran samaa kuin jääkarhuissa. Ilmastonmuutoksen seurauksena lajien elinolosuhteet ovat kapenemassa, mikä voi mahdollisesti selittää viime päivien tapahtumia.

Mursut lisääntyvät laumoissa

Jos mursu selviää, eläin voi kuitenkin olla pidemmällä aikavälillä pulassa, sillä muita mursuja ei ole lähettyvillä. Mursut oleskelevat ja lisääntyvät laumoissa.

Väinölän mukaan mursunaaras voi lisääntyä parin vuoden välein. Mursukoiraat ovat moniavioisia. Ne tappelevat syöksyhampaat viuhuen siitä, kuka saa hedelmöittää mahdollisimman monta naarasta.

Sukukypsiä mursut ovat viiden ja kahdeksan ikävuoden välillä. Ne aloittavat lisääntymisen yleensä noin kymmenenvuotiaina, koiraat naaraita vanhempina saavutettuaan valta-asemaa hierarkiassa.

Väinölän mukaan mursut saattavat elää jopa 30-vuotiaiksi.

Korkeansaaren eläinlääkäri ja paikallinen eläinsuojeluviranomainen selvittävät parhaillaan mursun kuntoa Kotkassa. Eläin on joko lopetettava tai siirrettävä hoitoon Korkeansaareen.

Lue lisää:

Mursua valmistellaan seuraavaa siirtoa varten, Korkeasaari valmistautuu vastaanottamaan – Yle seuraa suorassa lähetyksessä mursun kohtaloa

Mursu jätti jälkeensä kamalan löyhkän: "Emme voineet montaa minuuttia olla siinä, kun päätä alkoi särkeä"

Koronaan sairastuminen laittaa monen kesäsuunnitelmat uusiksi, sillä pandemia ei suinkaan ole ohi.

Korona-aika on lisännyt myös Kilpailu- ja kuluttajavirastoon tulleita, tapahtumien peruutuksia ja muutoksia koskevia yhteydenottoja. Virasto saa jatkuvasti kyselyjä siitä, kuka korvaa ja mitä, kun kaikki ei menekään omien suunnitelmien mukaan.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston johtava asiantuntija Raija Marttala vastaa Ylen viiteen kysymykseen, joita moni on joutunut kesän aikana pohtimaan.

1. Sairastun, enkä pääse tapahtumaan, johon olen jo hankkinut lipun, mitä teen?

– Silloin on kyllä vitsit vähissä, Raija Marttala toteaa.

Sairaustodistuksesta ei tässä tapauksessa ole hyötyä.

Oma sairastuminen ei ole peruste saada lippurahoja takaisin, ellei ole maksanut oston yhteydessä peruutusturvamaksua.

– Pääsylippua ostaessa lähtökohta on, että ostajalle itselleen tulevat esteet eivät ole peruste saada lipun hintaa takaisin. Esimerkiksi sairastuessa konsertti- ja tapahtumalipuilla ei ole palautusoikeutta.

Käyttämättömän lipun voi yrittää myydä eteenpäin esimerkiksi sosiaalisen median kanavien kautta. Usein suositun tapahtuman lipulle löytyy nopeasti ostaja.

Lisäksi netistä löytyy kaupallisia lippujen myyntipalveluita. Niiden luotettavuus kannattaa varmistaa ennen kuin tarjoaa lippujaan myytäväksi.

2. Tapahtumajärjestäjä ilmoittaa, että esiintyjiä on sairastunut ja esitys perutaan, korvataanko lipun hinta?

Kyllä. Tällöin on oikeus saada rahat takaisin. Ei ole kuluttajan vika, että tapahtuma on peruuntunut.

– Jos tapahtumaa ei järjestetä ollenkaan tai sen ajankohta siirtyy, lipun ostaneella on oikeus lipun hinnan palautukseen, Raija Marttala toteaa.

Rahat pitää palauttaa, jos peruuntumisen syy on esimerkiksi esiintyjän sairastuminen.

Poikkeuksena ovat lippuvälittäjän lipun toimittamisesta perimät kulut – niitä ei tarvitse maksaa takaisin ostajalle.

3. Festivaalin pääesiintyjä peruu tulonsa, voinko saada rahat takaisin?

Näin on tänä kesänä jo tapahtunut.

Maailmankuulun räppäri Post Malonen esiintyminen Weekend-festivaaleilla Hämeenlinnasssa peruuntui. Samoin kävi brittimuusikko Liam Gallagherin keikalle Ilosaarirockissa viime viikonloppuna.

Kysymykseen korvauksista ei ole yksiselitteistä vastausta.

– Tilannetta arvioidaan tapauskohtaisesti, johtava asiantuntija Raija Marttala sanoo.

Jos kyseessä on festivaali, jossa on paljon esiintyjiä, pelkkä yhden esiintyjän peruuntuminen ei välttämättä oikeuta saamaan lippurahjoja takaisin.

– Silloin kun esiintyjä on niin sanotusti iso tähti, voi olla oikeus hinnanalennukseen.

– Jos kyse on koko tapahtuman pääesiintyjästä ja hänellä on iso merkitys tapahtuman kokonaisuuden kannalta, silloin saattaa olla oikeus jopa koko lipun hinnan palautukseen.

Myös sillä on merkitystä, kuinka monen päivän festivaalilipun on ennakkoon hankkinut.

– Kun kolmipäiväisen tapahtuman pääesiintyjä perutaan, korvaukseen vaikuttaa, onko hankkinut usean päivän lipun vai ainoastaan päivälle, jonka päätähti ei esiinnykään.

Rahat voi saada takaisin, mikäli tapahtuma ei esiintyjävaihdosten jälkeen lainkaan vastaa sitä, mitä markkinoinnin perusteella saattoi odottaa näkevänsä ja kuulevansa.

4. Milloin kannattaa ottaa yhteyttä järjestäjään rahojen takaisin saamiseksi?

Yleisohje on, että tapahtumajärjestäjältä kannattaa tiedustella hyvitystä mahdollisimman nopeasti.

– Jos vaikka pääesiintyjä vaihtuu, kannattaa olla järjestäjään yhteydessä, mikäli on ostanut lipun pääasiallisesti pääesiintyjän takia, Raija Marttala sanoo.

5. Mikä neuvoksi, jos järjestäjä tai lipunmyyjä ei halua palauttaa rahoja tai neuvotella hyvityksestä?

Kilpailu- ja kuluttajaviraston johtava asiantuntija Raija Marttala neuvoo asiakasta tekemään ensin kirjallisen reklamaation tapahtumajärjestäjälle tai lipun välittäjälle.

Järjestäjien pitäisi peruutustilanteissa ohjeistaa asiakkaita siitä, mille taholle reklamaatio kannattaa tehdä.

– Jos yhteisymmärrystä ei synny, Kuluttajaneuvonta voi auttaa. Viime kädessä asian ratkaisee Kuluttajariitalautakunta.

Millaisia kokemuksia sinulla on? Menikö festarikesä osaltasi mönkään? Oletko koskaan saanut hyvitystä tai lippurahat takaisin? Keskustelu on avoinna 20.7.2022 kello 23 saakka.

Lue myös:

Limp Bizkitiä ei nähdäkään Qstockissa – taustalla yhtyeen laulajan terveyshuolet

Toinen Ed Sheeranin konserteista Olympiastadionilla perutaan

Miksi suositusta aikaistettiin juuri nyt? Näin THL:n Nohynek ja Salminen perustelevat uutta rokotuslinjausta

“Toivoin, ettei minun tarvitsisi lomalla miettiä kaikkia haasteita, joita vamma tuo mukanaan.”

Näin kirjoitti 27-vuotias Pinja Eskola lomaristeilystään satoja tykkäyksiä keränneessä Instagram-postauksessa.

Pyörätuolia käyttävä Eskola koki toistuvaa syrjintää lomansa aikana.

– Lähdin lomamatkalle, jonka aikana koin jatkuvaa ohitse puhumista, ja avustajani nähtiin matkailuhenkilökunnan toimesta ikään kuin holhoajani, vaikka olen täysin kykenevä tekemään omat päätökseni ja omat elämänvalintani.

Eskolan mukaan ilmiö ei ole uusi ja vastaavaa tapahtuu jatkuvasti niin Suomessa kuin ulkomaillakin.

Sama ongelma suomalaisessa terveydenhuollossa

Yhteensä kuusi päivää kestänyt Pohjois-Euroopan risteily sisälsi lukuisia tilanteita, joissa Eskolaa kohdeltiin vähättelevästi. Hyvänä esimerkkinä hän pitää reissun ensimmäisen päivän illallista.

– Avustajaltani tultiin kysymään, että mitä hän haluaisi minun juovan. Vastasin suoraan tarjoilijalle, että vettä, Eskola toteaa.

Tarjoilija puhui edelleen avustajalle, vaikka tämä sanoi Eskolan vastaavan asioistaan.

– Sitten tarjoilija alkoi esittelemään minulle mehuvalikoimaa. Hänellä ei käynyt edes mielessä, että olisinko halunnut tilata esimerkiksi alkoholipitoista juomaa.

Sama kuvio toistui läpi illan.

– Hän kysyi jatkuvasti avustajaltani, vaikka niin minä, avustajani kuin pöydässä olevat, minulle entuudestaan tuntemattomat ihmiset sanoivat, että minulle voi puhua, Eskola kuvailee.

Vammaisiin kohdistuva ohitse puhuminen ja vähättely ovat Eskolan mukaan hyvin yleisiä ilmiöitä. Osa kokee, että vastaavia ongelmia kohtaa eniten ulkomailla. Osa taas pitää niitä yleisempinä Suomessa.

– Olen matkustanut todella paljon ympäri Eurooppaa ja harvemmin olen kokenut, että ulkomailla olisi puhuttu minun ohitseni niin kuin Suomessa. Tämä risteily oli siinä mielessä poikkeuksellinen, että minut ohitettiin jatkuvasti, Eskola toteaa.

Suomessa vastaavat kokemukset ovat liittyneet esimerkiksi lääkärikäynteihin ja kaupassa asiointiin.

– Jos käyn lääkärillä, niin hän saattaa kysyä vaivoistani avustajaltani. Ei avustaja niitä tiedä, ellen minä niitä hänelle kerro.

Tilanteet yleensä korjaantuvat, kun Eskola vastaa avustajalle suunnattuun kysymykseen itse. Tunne on kaikesta huolimatta epämiellyttävä.

– Ihan kuin olisin näkymätön, Eskola kuvailee.

Älä oleta, vaan kysy – näin toimit oikein

On monta asiaa, jotka kannattaa ottaa huomioon vammaisen ihmisen kanssa asioidessa.

Eskola korostaa, ettei apuvälineiden, kuten pyörätuolin, käyttö kerro mitään ihmisen ymmärryksen tasosta. Vammaisen seurassa olevaa ei myöskään tulisi olettaa tämän avustajaksi.

– Hän voi olla ihan hyvin kumppani, kaveri tai kuka tahansa. Ei siis tulisi tehdä oletuksia toisen toimintakyvystä, eikä myöskään siitä, missä seurassa liikkuu, Eskola sanoo.

Se, minkä itse luulee ystävälliseksi teoksi, ei aina tunnu siltä vammaisen näkökulmasta. Selkokielellä puhuminen ja äänenvoimakkuuden nosto ilman syytä tuntuvat Eskolan mukaan vähättelyltä.

Oma tila on kaikille tärkeä, niin myös vammaisille.

– Toivoisin myös kaikkien ymmärtävän, ettei toisen pyörätuoliin tai muuhun apuvälineeseen saa koskea ilman lupaa, vaikka kuinka haluaisi olla avuksi, Eskola sanoo.

Pahimmillaan hyvän tahdon ele voi tuntua kohteesta pelottavalta ja aiheuttaa ahdistusta.

–Monet voivat kokea olonsa todella turvattomaksi, jos pyörätuoli vaan randomisti napataan avustajan, tai vammaisen itsensä käsistä ja lähdetään työntämään jonnekin. Pahimmillaan se voi laukaista ahdistuskohtauksia.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta keskiviikkoon 20.7. kello 23:aan saakka.

Lue myös:

Seksuaalineuvoja Pinja Eskola, 26, kielsi pitkään vammaisuutensa, koska yhteiskunta oli opettanut, että vammaisuus on huono asia

Simo Kero tarvitsee ainakin viiden ihmisen apua elääkseen, mutta työhakemuksia ei tule – nyt hän pelkää joutuvansa muuttamaan pois kotoa

Kehitysvamma-sana koetaan leimaavana, siksi kuusamolainen yhdistys halusi olla edelläkävijä ja vaihtoi nimensä

Taunolan pientilalla Kouvolan Sippolassa asuu harvinainen jääräpäinen kolmikko: kaksi aasitammaa ja yksi kesäkuussa syntynyt orivarsa.

Aasien omistajat Hanne Kareinen ja Mikko Kareinen kertovat, että Suomessa aasi ei ole kovin tavallinen lemmikki. Suomessa on muutama sata aasia.

– Aasivarsan hankkiminen ei ole helppoa tai nopeaa, Hanne Kareinen sanoo.

Kun ensimmäinen aasi hankittiin Taunolan tilalle kolme vuotta sitten, kävi tuuri. Aaseja kasvattavalla Tukkilan tilalla Porvoossa sattui olemaan eläkekotia etsivä aasiori myynnissä.

– Olen lapsuudessa käynyt Mäntyharjulla maatilalla, jossa oli aaseja pihassa kesäisin. Minä ihastuin niihin, ja sen jälkeen olen salaa haaveillut aasista, Hanne Kareinen sanoo.

Taunolan tilalla asuvien tammojen nimet ovat Taateli ja Viola. Viola synnytti kesäkuussa orivarsan, joka sai nimen Onni-Olavi.

– Onni-Olavilla on paljon vauhtia, ja se tykkää toiminnasta, Mikko Kareinen kertoo.

Varsa saa usein rapsutuksia, ja vaikka sillä ei ole ikäistään aasikaveria, tilalta löytyy seuraa ihmislapsista.

Jääräpään saa liikkeelle porkkanalla

Aasi on tunnettu itsepäisenä eläimenä, mutta rapsutukset ja porkkanat maistuvat.

– Se jääräpäisyys johtuu ehkä siitä, että aasi ei näe vaivaa, jos ei koe saavansa hyötyä jostain toivotusta tehtävästä. Mutta ne ovat fiksuja, ja ne saa motivoitua vaikka porkkanalla, Hanne Kareinen sanoo.

Aasien kanssa voi tehdä paljonkin eri asioita. Esimerkiksi Violan selässä on ollut lapsia talutusratsastuksessa.

– Aaseja voi harjata, ja niiden kanssa voi harrastaa esimerkiksi agilityä. Voi myös käydä retkellä, ottaa omat eväät mukaan ja antaa aasin mutustella heinää niityllä, sanoo Mikko Kareinen.

Aasia ei saa päästää lihoamaan

Taunolan tilalla asuu myös lehmiä, lampaita ja vuohia.

– Muut eläimet ovat alkuperäisiä lajeja Suomessa. Aasit ovat meillä ainoat, jotka ovat vähän kauempaa peräisin, Mikko Kareinen sanoo.

Muiden eläinten aitaus ei sovi aaseille. Aaseilla tulee olla kuiva paikka, jossa ei kasva liikaa herkkuja.

Aasin luontainen tapa on nyhtää ja etsiä ruokaa, joten niillä on Taunolassa oma aitauksensa. Sen ne ovatkin nyhtäneet melko tyhjille ruohosta.

– Aasia ei saa päästää lihomaan, koska sen laihduttaminen on todella vaikeaa. Suomessa on tavallaan liian hyvät olosuhteet aaseille, Hanne Kareinen sanoo.

Taunolan aasit syövät vapaasti olkea, ja joka päivä ne saavat myös kuivaheinää.

Lue lisää:

Aasi on vanha sielu – pitkäkorvainen jukuripää huutaa kuin hinaaja ja rakastaa rapsutusta

"Kuka söi taas mamman laventelit?" Vekkulit aasit valloittavat ihmiset ja kukkapuskat

Inga Hofmann jonottaa turvatarkastukseen Helsinki-Vantaan lentoasemalla, mutta jono on kuulemma lyhyt verrattuna Berliinin vastaavaan.

– Siellä pitää olla kentällä vähintään kaksi ja puoli tuntia ennen lentoa, Hofmann kertoo.

Saksalainen Hofmann on palaamassa kotiinsa Berliiniin. Hän oli viiden päivän lomalla Suomessa. Se ei sujunut suunnitelmien mukaan.

Heti lentokoneen laskeuduttua Helsinki-Vantaalle Hofmannin sähköpostiin kilahti viesti lentoyhtiö Lufthansalta. Yhtiö ei ollut pystynyt lastaamaan hänen laukkuaan koneeseen, vaan se oli jäänyt Saksaan.

Finavian viestinnästä kerrotaan, että heidän asiakaspalveluunsa on tullut viime viikkoina päivittäin kyselyitä matkalaukuista. Finavian asiakaspalvelu ohjaa matkustajat eteenpäin matkatavaroista vastaavalle taholle eli lentoyhtiöille. Finavian sivuilta löytyy ohje, miten toimia, jos matkalaukut eivät tulekaan perille.

Matkalaukut myöhästelevät ympäri Eurooppaa. The New York Times kertoi, että Yhdysvaltalainen lentoyhtiö Delta Airlines turvautui ongelmien takia luovaan ratkaisuun. Se lennätti heinäkuussa koneellisen pelkkiä matkalaukkuja Lontoosta Yhdysvaltoihin purkaakseen myöhästyneiden matkalaukkujen ruuhkaa.

Viiden päivän lomalle Suomeen tullut Inga Hofmann tiesi varautua ongelmiin lentokentällä. Sen takia hän pakkasi mukaansa vain lentomatkalaukullisen tavaroita. Sen saa ottaa mukaan matkustamoon – ainakin yleensä.

– Lufthansan kone oli kuulemma niin täynnä, että kaikkien matkustajien lentomatkalaukut kerättiin ruumaan vietäviksi.

Hofmann ei ollut saanut suoria lentoja Berliinistä Helsinkiin, joten hänellä oli vaihto Frankfurtissa. Matkalaukku jäi sinne.

– Yleensä pakkaan reppuun vähän vaihtovaatteita, jos minulla on ruumaan menevä matkalaukku. Nyt pakkasin reppuun vain passin, lompakon ja hyttyssuihkeen, Hofmann kertoo.

Kotimatkalla olleen poliisin matkalaukku jäi Kairoon

Tänä kesänä on kerrottu lentokenttien ruuhkista ja ongelmista. Tuhansien matkustajien laukut ovat olleet myöhässä.

Esimerkiksi Business Insider kertoo irlantilaisesta miehestä, joka odotti laukkuaan turhaan viikon. Sen jälkeen hän osti hyvin edullisen lentolipun, jotta hän pääsi Dublinin lentokentän matkatavara-alueelle kyselemään laukkuaan. Loppujen lopuksi hän löysikin sen.

Suomessakin osa matkustajista on saanut odottaa laukkuaan kauan. Yksi heistä on Mikko Lampila. Hänen lentoreittinsä Suomeen ei ollut se ihan tavallisin: Juba–Kairo–Istanbul–Helsinki.

Lampila työskentelee YK:n tehtävissä poliisiasiantuntijana Etelä-Sudanissa, jonka pääkaupunki Juba on.

Lennot sujuivat hyvin, mutta matkalaukku jäi Kairoon, vaikka vaihtoaikaa oli seitsemän tuntia.

– Se tosiaan yllätti, kun odotin Helsingissä hihnan äärellä laukkuani. Sinne jäi tuliaiset, kertoo Lampila.

Lentoyhtiö vastaa matkatavaroista. Tällä kertaa se oli Turkish Airlines. Laukun saapumista voi usein seurata seurantanumeron perusteella verkosta, mutta Lampila ei käyttänyt siihen aikaansa.

– Vietin mieluummin aikaan perheen kanssa. Ajattelin, että tulee kun tulee.

Laukku tuli vasta kaksitoista päivää myöhemmin Suomeen. Se toimitettiin kotiovelle.

– Kahva oli vähän vääntynyt, mutta muuten ehjä.

Lampila palaa pian Etelä-Sudaniin. Hän toivoo, että matkalaukku saapuisi sinne samaan aikaan kuin hän, sillä sen noutaminen myöhemmin kentältä olisi hankalaa. Juban lentokentältä on vielä 800 kilometrin matka sinne, missä Lampila on töissä.

– Pitää nyt tarkkaan miettiä, mitä laitan käsimatkatavaroihin, jos joudun olemaan pari päivää Jubassa ennen matkan jatkumista.

Hofmann jännitti, pääseekö hän Helsinki-Vantaalla lentomatkalaukun kanssa koneeseen

Suomeen saavuttuaan saksalaisen Inga Hofmannin oli pakko käydä saman tien kauppakeskuksessa ostoksilla.

Hän oli pakannut Frankfurtiin jääneeseen laukkuunsa vaatteiden lisäksi vaelluskengät. Uusia kenkiä hän ei raaskinut ostaa.

– Onneksi oli hyvä sää, niin pystyi vaeltamaan tennareilla.

Huvittavana yksityiskohtana hän kertoo vahingossa kaataneensa farkuilleen tomaattikastiketta Berliinissä odottaessaan kentällä lentoaan.

– Ajattelin vaihtaa puhtaat housut sitten Suomessa, mutta nyt lomailin viisi päivää farkuissa, joissa oli tomaattia, hän nauraa.

Matkalaukkunsa Hofmann sai sunnuntaina. Hän nouti sen Helsinki-Vantaan lentoasemalta.

– Virkailija kysyi laukun tuntomerkkejä. Niitä oli kuulemma paljon varastossa, joten tuntomerkeillä hän löytäisi sen nopeammin kuin koodin perusteella. Jouduin valitettavasti kertomaan, että laukkuni on musta. Siitä ei tainnut olla paljon apua, Hofmann toteaa.

Hofmann kehuu palvelun olleen ystävällistä. Hänen mukaansa paikalla oli kolme muutakin turistia hakemassa myöhästyneitä matkatavaroitaan. Urheilutoimittajana Saksassa työskentelevä Hofmann jututti sveitsiläistä naiskaksikkoa. He olivat tulleet retkeilemään Suomeen, mutta rinkat telttoineen olivat jääneet saapumatta.

Tänään tiistaina Saksaan palannut Hofmann jännitti Helsinki-Vantaalla lentoa odottaessaan, saako hän tällä kertaa viedä lentomatkalaukkunsa koneeseen käsimatkatavarana.

Lentokoneesta hän lähetti Whatsapp-viestin: "Made it to the plane WITH suitcase". Pääsin koneeseen matkalaukun kanssa.

Oletko lentänyt tänä kesänä? Millaisia kokemuksia sinulla on ollut kenttien ruuhkista? Voit keskustella aiheesta keskiviikkoon 20.7. kello 23:een asti.

Lue myös:

Hurjan pitkiä jonoja, viivästyneitä matkalaukkuja ja lyhyen varoitusajan peruutuksia – Euroopassa lentäminen koettelee nyt hermoja

Helsinki-Vantaan lentoasemalla historiansa suurimmat ruuhkat – "Näyttää siltä, että koko maailma on nyt liikkeellä"

Saudi-Arabiaan nousee futuristinen miljoonakaupunki Neom – suomalaisyritykset havittelevat hankkeesta jättiurakoita

Osa Venäjältä vetäytyneistä yrityksistä on löytämässä korvaavia markkinoita Lähi-idästä. Esimerkiksi Saudi-Arabia perustaa vihreään teknologiaan keskittyvän talousalueen, johon kaivataan suomalaisten asiantuntemusta. Muun muassa lahtelainen Isku hakee Arabian niemimaalta merkittävää myynnin kasvua sen jälkeen, kun yhtiö vetäytyi Venäjältä.

EU-komissio: Julkisten rakennusten lämpötila 19 asteeseen ensi talvena

Euroopan unionin komissiolta odotetaan tänään esitystä siitä, miten Euroopan maat selviävät ensi talveksi ennustetusta energiakriisistä. Ennakkoon mediaan vuodettujen tietojen perusteella komissio ehdottaisi esimerkiksi, että julkisten tilojen lämpötilaa alennettaisiin talvella. Kaasun käyttöä rajoitettaisiin, jotta sitä riittäisi talveksi. EU-maiden energiaministerit puivat tilannetta viikon päästä.

Näkyykö EU:n tuessa Ukrainalle sotaväsymystä?

Sodan pitkittyminen ja helppojen keinojen loppuminen voivat vähentää Euroopan tukea Ukrainalle, sanovat asiantuntijat. Venäjä jauhaa sotaansa välittämättä seurauksista taloudelle tai ihmishengille. Tyyli on kuin toiselta planeetalta verrattuna EU-tapaan tehdä politiikkaa.

Laki sallii koirat ruokakaupoissa, mutta käytännössä lähes kaikki yritykset kieltävät lemmikit tiloissaan

Lemmikit ovat ruokakaupoissa edelleen enemmän poikkeus kuin sääntö, vaikka lain mukaan omistaja saisi ottaa karvaisen ystävän mukaansa. Lemmikit kaupoissa salliva lakimuutos tuli voimaan huhtikuussa 2021. Asenteet ja käytännöt eivät silti ole vuoden aikana muuttuneet.

Lounaassa hätyytellään ehkä hellerajaa

Sää on laajalti poutaista ja lännessä sekä etelässä myös selkeää. Idässä ja pohjoisessa pilvisyys on runsasta. Lämpötila kohoaa melko laajalti 20 asteen yläpuolelle. Lounaassa voidaan hätyytellä jo hellerajaa.

Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Kun Helsingin hotelli Tornissa 8. heinäkuuta asiakkaan levittämän tuntemattoman aineen epäiltiin aiheuttaneen oireita henkilökunnalle, Rebecca Buchtin tiimille soitettiin.

Hän on Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion kenttäpalveluiden ryhmäpäällikkö. Suurin osa laboratorioon tutkittavaksi tulevista näytteistä saapuu sinne hänen ryhmänsä kautta.

Hotelli Tornista taltioidut näytteet ovat nyt rikosteknisessä laboratoriossa Vantaan Jokiniemessä. 140 työntekijän rikostekninen laboratorio vastaanottaa yli 70 000 tutkimusnäytettä vuodessa.

Torniin hälytettiin poliisin TEPO-ryhmä

Kun poliisin rikostutkinnassa kaivataan tietoa tuntemattomasta aineesta tai materiaalista, käynnistyy useiden viranomaisten yhteistyö.

Jos aineella epäillään olleen henkeen tai terveyteen liittyviä vaikutuksia, rikospaikalle hälytetään poliisin erikoiskoulutettu terrori- ja pommiryhmä TEPO.

Näin tehtiin myös hotelli Tornissa heinäkuun alussa.

– Se on hieman turhan karmivan kuuloinen nimi, sillä ryhmä kutsutaan paikalle myös tapauksissa, joissa ei epäillä terrorismia tai pommiuhkaa, Bucht sanoo.

Rikostekniset tutkijat etsivät rikospaikalta sormenjälkiä ja muita näytteitä. TEPO varmistaa, etteivät näytteet aiheuta myöhemmin vaaraa laboratorion työntekijöille.

Rikospaikalta näytteet kulkevat yleensä yhteen Suomen poliisin 23 rikosteknisestä tutkimuskeskuksesta. Mikäli rikospaikalla tehtyihin mittauksiin tarvitaan lisävahvistus tai jos näytteitä halutaan tutkia tarkemmin, näytteet siirtyvät tutkimuskeskuksesta Buchtin työpaikalle Vantaalle.

Rikosteknisessä laboratoriossa näytteet kirjataan ja niiden sinetit ja laatu tarkistetaan. Korkean tason laboratoriosta saadaankin näytteestä usein viimeinen sana.

– Meillä on tarvittava osaaminen ja laitteisto, jotta voimme tutkia miltei mitä vain, Bucht sanoo.

Tulosten saanti voi kestää

Poliisi ei ole vielä kertonut julkisuuteen, mitä hotelli Tornista levitetystä aineesta tiedetään. Joko tieto on jätetty medialle kertomatta rikostutkinnallisista syistä tai laboratorion tulokset eivät vielä ole tulleet.

– Sen voi sanoa, ettei kyse ole aineesta, joka olisi vaatinut Tornissa asioineille ihmisille soittelua jälkikäteen, tutkinnanjohtaja Crista Granroth Helsingin poliisista sanoo.

Rikostekniseen laboratorioon tulevat näytteet laitetaan aina kiireellisyysjärjestykseen. Hätätilanteissa vastauksia voi saada alle vuorokaudessa, mutta palvelulupaus on 90 vuorokautta.

Nopeus riippuu myös näytteen laadusta. Jos aine on sekoittunut useiden muiden aineiden kanssa, voi näyte vaatia kemiallista esikäsittelyä tulosten saamiseksi.

Puhtaammasta näytteestä tuloksen voi saada nopeammin. Iso osa laboratoriotyöstä onkin näytteiden laadun parantamista.

– Kemianteknologia on niin kehittynyttä, että tuloksia voi saada jopa äärimmäisen pienistä näytemääristä, Bucht sanoo.

Näytteet kerätään rikospaikoilla usein pinnoilta pyyhkäisemällä. Haastavampaa on, jos näyte pitäisi saada sisäilmasta. Ulkotiloissa liikkuva aine taas voi jäädä kokonaan mysteeriksi.

Hidasteita voi myös syntyä, jos näyteaine osoittautuu harvinaiseksi, ja laboratoriolta puuttuu laatukriteerien mukaiset vertailunäytteet. Tällöin apua haetaan alihankkijoilta tai muilta rikosteknisiltä laboratorioilta ulkomailta.

Jopa 100 000 näytettä vuodessa

Vantaan Jokiniemen laboratorio on Suomen ainoa rikostekninen laboratorio. Poliisilaitokset ympäri Suomea lähettivät sinne kymmeniä tuhansia näytteitä vuodessa. Vuonna 2020 näytteitä tuli lähes 100 000.

Buchtin mukaan eniten saapuu DNA-näytteitä, viime vuonna yli 30 000. Huume- ja lääkeainenäytteitä sekä liikennejuopumuksiin liittyviä verinäytteitä saapui molempia noin 14 000. Sormenjälkinäytteitä tarkistettiin lähes 6 000 kappaletta.

Hotelli Tornin tapauksen kaltaisia aineita, jotka ovat tahalleen levitettyjä, ei Buchtin mukaan saavu laboratorioon juuri koskaan.

– Todella harvinaista. En muista viiden vuoden ajalta yhtäkään vastaavaa tapausta.

Laboratorionäytteet ovat usein tärkeässä osassa rikosten selvittämisessä, mutta Bucht painottaa, että rikokset ratkeavat eri viranomaisten yhteistyöllä.

– Jos näyte paljastuu vaikkapa kokaiiniksi, se on vain osa tutkintakokonaisuutta. Huumausainerikokset liittyvät muun muassa aineiden hallussapitoon, käyttöön ja kauppaan, ja näiden asioiden osoittamiseen tarvitaan myös poliisin tutkintaa.

Kun Bucht lukee uutisia ratkenneista rikosjutuista, hän toisinaan näkee työnsä tuloksen myös laboratorion ulkopuolella.

– Välillä huomaan, että hei, me osallistuimme tämän rikoksen ratkaisemiseen.

Voit keskustella aiheesta torstaihin 21. heinäkuuta kello 23:een saakka.

Lue myös:

Tuntemattoman aineen levittämisestä hotelli Tornissa epäilty nainen on otettu kiinni – aineen alkuperä edelleen selvittämättä

Tämä kaikki hotelli Tornin tapauksesta tiedetään: tuntemattomasta aineesta oireita saaneet jälleen töissä, mutta poliisitutkinta ei etene

Korkeasaaren Villieläinsairaalaan matkalla ollut mursu kuoli yöllä. Korkeasaaren eläintarhan mukaan viime päivien koettelemukset ja kuljetus olivat heikkokuntoiselle eläimelle liian raskaat.

– Eläin oli huonossa kunnossa jo päivällä, hyvin vaisu, eikä enää juurikaan liikkunut ja hengitti aika raskaasti. Nukuttaminen on aina riski, mutta eläintä haluttiin auttaa,sanoi Korkeasaaren eläintenhoidon ja suojelun johtaja Nina Trontti Ylen Aamussa.

Eläinsuojelulain mukaan hädässä olevaa eläintä on autettava. Vaihtoehtoina ovat joko eläimen lopettaminen tai siirtäminen asiantuntevaan hoitoon.

Trontin mukaan eläintarhaan on tullut paljon kyselyjä ihmisiltä siitä, miksi mursua ei autettu aiemmin, annettu esimerkiksi ruokaa ja vettä.

– Toivoisin ymmärrystä, sillä tilanne oli uusi kaikille. Pyrittiin toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla eläimen auttamiseksi. Lisäksi mursu lähti vielä Haminan edustalla itse uimaan merelle, joten sitä olisi ollut hankala siinä vaiheessa ottaa vielä kiinni, Trontti sanoi.

Mursulle ei ole suunnitelmissa järjestää hautajaisia, mutta se viedään patologille tutkittavaksi. Tavoitteena on selvittää, oliko kuoleman syynä eläimen huono kunto vai jokin muu. Tapauksesta halutaan ottaa oppia mahdollisten uusien tilanteiden varalta.

Asiantuntijahavaintojen mukaan mursu on todennäköisesti liikkunut pidemmän aikaa Itämerellä, mutta siellä ei ole riittävästi ravintoa. Mursut syövät muun muassa suuria määriä simpukoita.

Kotkassa omakotitalon pihaan ilmestynyt mursu oli jo tiistaina heikossa kunnossa. Se nukutettiin seitsemän jälkeen tiistai-iltana, jotta sen kuntoa päästiin tutkimaan tarkemmin. Kello kymmenen aikaan aloitettiin kuljetus Helsinkiin, mutta mursu menehtyi.

Jo etukäteen siirron onnistumista pelättiin. Korkeasaaren mukaan mursu oli erittäin nälkiintynyt, laiha ja sen ihonalainen rasvakerros oli niin ohut, että todennäköisesti tästä syystä eläin ei viihtynyt enää vedessä vaan hakeutui maalle. Arvion mukaan oli epätodennäköistä, että eläin selviäisi siinä kunnossa hengissä ja löytäisi tiensä Itämerestä ulos.

Korkeasaaren Villieläinsairaala on Suomen suurin loukkaantuneiden ja orpojen luonnonvaraisten eläinten hoitola.

Mursu herätti harhailumatkallaan paljon huomiota

Mursu ilmestyi Haminan edustalle viime perjantaina. Se lepäili poliisin eristämänä ja jatkoi sitten matkaansa viikonlopun jälkeen Kotkan edustalle.

Haminassa siivottiin maanantaina Salmenvirran rantaan pötköttelemään uineen mursun jättämiä sotkuja. Mursu jätti jälkeensä muun muassa karmean löyhkän ja likatahroja.

Mursu jatkoi matkaansa Kotkan edustalle, jossa se ui rysään ja kaatoi muun muassa kalastajan veneen.

Kotkalainen Jukka Hovila huomasi Kymenlaaksossa liikkuneen mursun pihallaan tiistaiaamuna seitsemän aikaan. Eläin oli talon pihalla mennessään murjonut mattotelineen, ja asukkaiden auto jouduttiin siirtämään pihamaalta turvaan.

Mursu oli kavunnut 150 metrin matkan maata pitkin, ennen kuin se päätyi kuusiaidan viereen pötköttämään. Poliisi ja pelastuslaitos vahtivat mursua, paikalla oli myös Korkeasaaren asiantuntija. Poliisi eristi alueen ja toivoi, ettei paikalle tulisi ihmisiä.

Aiemmin paikalla kävi kaksi eläinlääkäriä selvittämässä mursun kuntoa sekä sitä, mitä mursulle tehdään.

Voit keskustella aiheesta 21.7. kello 23:een asti.

Lue myös:

Mursu menehtyi matkalla villieläinsairaalaan – "Viime päivien koettelemukset ja kuljetus olivat heikkokuntoiselle eläimelle liian raskaat"

Mursu jätti jälkeensä kamalan löyhkän: "Emme voineet montaa minuuttia olla siinä, kun päätä alkoi särkeä"

Mursu tuhosi yli 10 000 euron arvoisen kalastuskaluston – vain vene jäi: "Aluksi se oli kaverillinen, eikä ollenkaan uhkaava"

Mursu ui rysään Kotkan edustalla – kaatoi kalastajan veneen pelastusoperaatiossa

Mursu on lähtenyt rannasta vesille Haminassa, mutta voi näyttäytyä vielä

Mursu pysytteli yön yli rannalla Haminassa – poliisi toivoo, että ihmiset antavat uupuneen villieläimen kerätä voimia rauhassa

Meripelastuksen hälytysnumerossa oli keskiviikkona aamulla häiriö, joka esti puheluiden soittamisen hälytysnumeroon. Merivartiosto kertoi Twitterissä puoli yhdeltätoista, että vika on saatu korjattua.

Meripelastuksen hätänumeroon 0294 1000 saa tällä hetkellä yhteyden normaalisti.

Vika oli valtakunnallinen ja haittasi puheluita kaikilla merialueilla.

Keskusrikospoliisi tutkii, liittyykö toisen henkirikostutkinnan yhteydessä esille noussut kertomus 18 vuotta sitten kadonneen perholaisen Pekka Tuukkasen tapaukseen.

Lausuma tuli esille kesäkuussa Vaasan hovioikeudessa, jossa käsiteltiin Pihtiputaan Muurasjärvellä syksyllä 2020 tapahtunutta henkirikosta.

Viime vuoden marraskuussa Keski-Suomen käräjäoikeus tuomitsi kaksi miestä vuosien vankeusrangaistuksiin 54-vuotiaan miehen taposta. Lievemmän tuomion sai miehen pahoinpitelyyn osallistunut 35-vuotias nainen.

Asiasta kesäkuussa uutisoineen Keskisuomalaisen mukaan hovioikeudessa kuultiin kahta todistajaa, joille 54-vuotias uhri oli kertonut olleensa vuonna 2004 autossa, jonka kyytiin Pekka Tuukkanen oli noussut. Todistajien mukaan autoa olisi kuljettanut sama nainen, joka tuomittiin surmatun miehen pahoinpitelystä.

Lausuman perusteella autoseurueeseen oli kuulunut myös kaksi kokkolalaista miestä, jotka olivat lopulta hakanneet Tuukkasen hengiltä ja kätkeneet tämän ruumiin.

Keskisuomalaisen mukaan 54-vuotias sittemmin surmattu mies olisi osoittanut todistajalle, minne Tuukkanen haudattiin sekä kertonut, että auto poltettiin teon jälkeen todisteiden hävittämiseksi.

Pekka Tuukkasen tapauksen tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Paavo Tuominen keskusrikospoliisista sanoo, että hovioikeudessa kuultu kertomus on tullut poliisin tietoon jo aiemmin.

– Sitä on selvitetty jo ennen oikeudenkäyntiä, Tuominen kertoo.

Tutkinnanjohtajan mukaan väitteen selvittely on edelleen kesken. Toistaiseksi se ei ole tuonut läpimurtoa.

– Ei ole voitu poissulkeakaan sitä. Asiaan varmasti palataan myöhemmin. Täytyy kuunnella nauhoja hovioikeuden istunnosta, että mitä kaikkea siellä on puhuttu.

"Poliisille näistä ei puhuta"

Keski-Pohjanmaan Perhossa asunut 41-vuotias eläkeläinen Pekka Tuukkanen katosi jäljettömiin 26. heinäkuuta 2004.

Hän oli ollut viettämässä iltaa naapuripitäjä Kinnulassa, mutta jostain syystä päättänyt kesken illan poistua kyläpaikasta kävellen kohti kotiaan. Kävelymatkaa Perhoon oli edessä yli 40 kilometriä.

Pekka Tuukkanen nähtiin viimeksi maantiellä Perhon ja Kinnulan rajamailla noin kello 5.30. Havainnon teki kävelijän tunnistanut kuorma-autoilija.

Myöhemmin poliisi alkoi epäillä, että mystiseen katoamiseen saattoi liittyä henkirikos. Tapausta tutkitaan epäiltynä tappona.

Vuonna 2011 Pekka Tuukkasen taposta epäiltyinä vangittiin kaksi kokkolalaista miestä, jotka vapautettiin myöhemmin. Poliisin mukaan tutkinnassa varmistui, että miehet olivat olleet polttamassa harmaata Honda Accord -henkilöautoa, jonka kyytiin Tuukkasen arveltiin nousseen.

Rikoskomisario Paavo Tuomisen mukaan aikanaan vangitut miehet eivät ole samoja, joiden Pihtiputaan henkirikoksen uhrin kerrotaan nimenneen Tuukkasen surmaajiksi.

– Kyllä tässä eri seurueesta on kyse.

Tuominen sanoo, että tutkinnassa on tullut esille myös muita samanlaisia kertomuksia, joissa Tuukkasen väitetään joutuneen jonkin autolla liikkuneen seurueen surmaamaksi. Kun poliisi on selvitellyt juttujen totuuspohjaa, ihmiset ovat osoittautuneet virkavallan edessä vähäsanaisiksi.

– Poliisille näistä ei sitten puhuta, Tuominen ihmettelee.

Poliisi on saanut tiedon, jonka mukaan Pihtiputaan henkirikoksen uhrina kuollut mies olisi kertonut todistajalle, että Tuukkanen haudattiin "150 metrin päähän tiestä".

Tutkinnanjohtaja Paavo Tuomisen mukaan Tuukkasta on etsitty maastosta ruumiskoiran avulla sopivien teiden läheltä.

Vainajaa ei ole löydetty.

– Kun on tällainen tosi vanha juttu, niin ruumiskoiran on vaikea löytää jälkiä. Aina jokainen vihje kuitenkin tarkistetaan, Tuominen tuumaa.

Poltettu Mazda yhä tärkein johtolanka

Vaikka Pekka Tuukkasen katoamisesta on kulunut jo 18 vuotta, keskusrikospoliisi tutkii tapausta yhä aktiivisesti.

Ensisijainen tutkintalinja liittyy yhä Mazda 626 -autoon. Se poltettiin katoamista seuranneena päivänä 27. heinäkuuta 2004 noin kello 23.40 levähdyspaikalla valtatie 13:n varrella Perhon Kellokoskella.

KRP epäilee, että auto saatettiin tuhota henkirikoksen jälkien hävittämiseksi. Polttajista tai ajoneuvon omistussuhteista ei ole tietoa. Tuomisen mukaan Mazdasta on tullut tämän vuoden puolella useita vihjeitä.

– Autoa ei ole pystytty vielä identifioimaan.

Tuominen on aiemmin kertonut, että Pekka Tuukkasen tapaus muutetaan murhatutkinnaksi parin vuoden sisällä, ellei ratkaisua saada sitä ennen.

Tappona rikos vanhenisi 20 vuodessa.

Poliisi pyytää vihjeitä tapauksesta numeroihin 0295 447 234 tai 050 337 8829 tai rikosvihje.krp@poliisi.fi.

Aiheesta lisää:

Poliisi on saanut uusia vihjeitä liittyen Pekka Tuukkasen katoamiseen – perholaismies katosi jäljettömiin vuonna 2004

KRP aloittanee murhatutkinnan 18 vuotta sitten kadonneen Pekka Tuukkasen tapauksessa – poltetun auton uskotaan ratkaisevan mysteerin

Poliisi tutkii edelleen vuonna 2004 tapahtunutta miehen katoamista Perhossa – nyt kaivataan tietoa palaneesta henkilöautosta

Kadonneet: Maan korvessa – tapaus Pekka Tuukkanen

Britanniassa terveyttä uhkaava helle on rikkonut lämpöennätyksiä. Pahimmillaan lämpötila Lontoossa on kohonnut yli 40 asteen.

Viranomaiset ovat kehottaneet brittejä pysyttelemään kotona, mutta samalla eletään keskellä lomakautta ja ihmiset matkustavat yhä.

Suomalainen Asko-Pekka Karsikas, 31, on lomamatkalla Briteissä ystäviensä kanssa. Kahden viikon reissu osui keskelle historiallisen tukalaa helleaaltoa.

Karsikas ystävineen joutui viikonloppuna ahdistavaan tilanteeseen, kun ilmastointi hajosi pitkän matkan bussissa kesken matkan Lontoosta rannikolle Bournemouthiin.

– En ole ollut niin kuumassa tilassa muuten kuin saunassa. Se oli aika rääkki, Karsikas kertoo.

Lämpötila kohosi hänen arvionsa mukaan 40–45 asteen välille. Erityisesti lapset bussissa kärsivät tilanteesta.

– Itsekin jouduin valelemaan itseäni vedellä, mutta ei se mitään auttanut. Ilmankosteus ja lämpö olivat niin kovia, ettei elimistö lainkaan viilentynyt. Pyörrytti ja henkeä ahdisti.

Bussimatkan rannikolle piti kestää kaksi tuntia, mutta matka venyi kolmen tunnin mittaiseksi. Linja-auto joutui pysähtymään valtatielle toisaalla sattuneen liikenneonnettomuuden vuoksi.

– Meinasin saada pariin kertaan paniikkikohtauksen. Epämiellyttävin bussimatka, jolla olen koskaan ollut, Karsikas sanoo.

Karsikas kertoo kuljettajan pitäneen matkustamon hyvin perillä siitä, miten tilanne etenee. Tilanne oli kuitenkin erityisen ahdistava, koska Karsikas oli kuullut ambulanssiavun pitkistä jonotusajoista.

Briteissä on varoitettu sairaaloiden ja sairaankuljetuksen voivan ruuhkautua helteen vuoksi. Puhelinpäivystykseen on palkattu lisää henkilökuntaa hallituksen lisärahoituksen avulla.

Lontoon ambulanssipalvelu sai maanantaina 6 600 lämpöaaltoon liittyvää puhelua. Ihmisiä esimerkiksi pyörtyi tavallista enemmän ja pyörtymisten uskotaan jatkuvan edelleen helleaallon aikana.

Rannikolla nuoret juhlivat, vanhuksia ei näy missään

Nyt Asko-Pekka Karsikas ystävineen on rannikolla Bournemouthissa, jossa lämpötila on pysynyt viikonloppuna maltillisemmin 25–28 asteen välillä.

Rannat ovat Karsikaksen kertoman mukaan täynnä nuoria, jotka ovat “hurlumhei juhlahumussa”. Vanhoja ihmisiä ei ole katukuvassa näkynyt juurikaan. Taloissa ei ole ilmastointia ja lämpötilat sisällä kohoavat Karsikaksen mukaan neljäänkymmeneen.

– Majoituksessamme on kokolattiamatto, eikä ilma kierrä. Jos jättää ikkunan kiinni, haju on hyvin tunkkainen ja homeinen.

Karsikas kertoo, että puhelin reistailee kuumuudessa. Näyttö ei toimi kunnolla ja laitteessa on yleistä hitautta.

Pian ystävysten matka jatkuu bussilla Manchesteriin.

– Se bussimatka vähän pelottaa. Jos siellä menee ilmastointi taas rikki, se on kyllä kuin piru merrassa, Karsikas sanoo.

Hän aikoo varautua matkalle ostamalla kylmäkalleja ja varaamalla mukaan runsasta nesteytystä.

– Tämä ei ole tilanne, jota odottaisi ainakaan Britanniassa. Toivottavasti kaikki menisi hyvin. On vähän ikävä sitä, miten hyvin kaikki hoituu Suomessa.

Voit keskustella aiheesta torstaihin 21.7. klo 23:een asti.

Lue myös:

Näin kuumaa Euroopassa nyt on, paikoin tulossa historian polttavin viikko – ilmastonmuutos lisää kovien helteiden todennäköisyyttä

Jopa yli 45 asteen lämpötiloja – metsäpalot aiheuttavat mittavaa tuhoa ympäri Eurooppaa

Euroopan tappohelteet siirtyvät kohti pohjoista – Britanniassa on valmistauduttu kuumuuteen maalaamalla junaraiteita valkoisiksi

Thaimaalaisia marjanpoimijoita saapuu näinä päivinä Suomeen enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Thaimaan viranomaiset ovat myöntäneet 4 000 poimijan kiintiön Suomeen, joka on noin 500 poimijaa enemmän kuin ennen.

Pohjois-Pohjanmaan TE-toimisto koordinoi marjanpoimijoiden tulemista Suomen päässä. Palvelujohtaja Mari Tuomikoski kertoo, että tässä vaiheessa ei voida olla vielä varmoja, täyttyykö viranomaisten sallima kiintiö.

Esimerkiksi iso marjanostaja Polarican Marjanhankinta Oy tuo Suomeen 1100 poimijaa ja Marja Bothnia Berries Oy 900 poimijaa.

Polarican toimitusjohtaja Jukka Kristo kertoo, että poimittavaakin pitäisi riittää. Esimerkiksi mustikan ja hillan tilanne vaikuttavat hyviltä. Luonnonvarakeskuksen mukaan mustikan pölytys onnistui erinomaisesti. Marjaa on runsaasti koko maan alueella. Pääsatokausi on jo käynnistynyt eteläisessä ja keskisessä Suomessa. Mustikka hyötyi selvästi heinäkuun sateista.

– Kokonaisuutenakin kausi näyttää tällä hetkellä hyvältä, mutta emme tiedä vielä, miten Ukraina sota ja inflaatio tulevat vaikuttamaan marja-alaan, Kristo kertoo.

Marjalaki käytössä toista kesää

Poimijoiden ja marjayritysten ristiriitoja pyritään ehkäisemään toista kesää “marjalailla”. Laki luonnontuotteita keräävien ulkomaalaisten oikeudellisesta asemasta tuli voimaan viime vuoden kesäkuussa.

Lue myös: Marjanpoimijoiden ehdoista syntyi sopu Thaimaan kanssa: ei edelleenkään työsuhdetta, mutta poimijan asioita voi nyt hoitaa vain yritys

Laissa ei puhuta poimijoista vaan kerääjistä, koska laki kattaa myös muun muassa sienestämisen. Laki määrittelee kerääjän oikeudet ja yrityksen vastuut.

Aikaisemmin poimijoiden ja marjayritysten oikeussuhde oli sääntelemätön, kertoo Pohjois-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueen tarkastaja Niko Huru.

– Kuka tahansa saattoi myydä marjoja kenelle tahansa ja saada siitä jotain korvausta. Jos siinä olisi tullut jotain erimielisyyttä, se olisi ollut puhtaasti yksityisoikeudellinen riita-asia, joka ei kuulunut viranomaisen valvottavaksi, Huru kertoo.

Marjanpoiminta ei kuitenkaan aikaisemminkaan ollut sääntelemätön. Ennen lakia oli aiesopimusmenettely.

– Yritykset olivat sopimuksella sitoutuneet pitkälle samoihin velvoitteisiin kuin nyt on lain määrääminä, Huru sanoo.

Marjalain mukaan kerääjällä on oikeus myydä keräämänsä luonnontuotteet valitsemalleen taholle, siirtyä yrityksen järjestämästä majoituksesta ja ruokahuollosta valitsemaansa muuhun majoitukseen ja ruokahuoltoon, kunhan maahantulon tarkoitus ei muutu.

"Lain vaatimukset eivät ole ylivoimaisia"

Toimitusjohtaja Jukka Kristo sanoo, että uusi laki on tervetullut, eivätkä vaatimukset ole ylivoimaisia.

– Nämä kaikki asiat ovat olleet meille tuttuja jo pitkän aikaa. En usko, että laki vaatii isommilta toimijoilta mahdottomia. Hyvä asia on se, että se yhdenmukaistaa vaatimukset kaikille samanlaisiksi ja nostaa toiminnan tasoa.

Kristo sanoo, että marja-alalla maine on korostuneen tärkeä.

– Olen nyt ollut vastaanottamassa heitä Suomeen. Noin 80 prosenttia on ollut meillä aikaisemmin, ja 20 prosenttia on heidän sukulaisia. Täytyyhän siinä olla syy, miksi he tulevat vuodesta toiseen meille poimimaan.

Marjalain mukaan yrityksen pitää perehdyttää kerääjä luonnontuotteiden keräämiseen ja olosuhteisiin Suomessa, yrityksen ja kerääjän keskinäisiin oikeudellisiin suhteisiin sekä kerääjän oikeuksiin ja velvollisuuksiin.

Yrityksen pitää seurata satotilannetta ja myötävaikuttaa keräämiseen siten, että kerääjällä on mahdollisuus mahdollisimman suureen ansioon. Hänelle tulee myös tarjota asianmukainen majoitus sekä ruokahuolto.

Yrityksen tulee huolehtia, että vähimmäisostohinnat sekä kerääjältä veloitettavat kulut ovat kerääjän tiedossa jo ennen kerääjän Suomeen saapumista. Kerääjien nähtävillä pitää olla viranomaisten yhteystiedot palautteen antamista varten.

Pohjois-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueen tarkastaja Niko Huru sanoo, että yleensä yritykset toimivat vastuullisesti.

Lue myös: Marjanpoimijat tekivät pakkotyötä lähes palkatta – korkein oikeus tuomitsi marjayrittäjän ihmiskaupasta ehdottomaan vankeuteen

Poimijoiden saapuminen suunnitellaan tarkkaan

Pohjois-Pohjanmaan TE-toimiston palvelujohtaja Mari Tuomikoski kertoo, että työtä tehdään yhteistyötä tehdään useiden viranomaisten, ministeriöiden ja Thaimaan viranomaisten kanssa.

– Ennen poimintakauden alkua pidetään aloitustilaisuuksia luonnontuotekeruualan yrityksille yhteistyössä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa. Paikalla on viranomaisia myös Thaimaasta ja suurlähetystöstä. Kesäkuun puolivälissä oli aloitustilaisuus poimijoita työllistäville yrityksille, Tuomikoski kertoo.

Thaipoimijat ovat elintärkeitä Suomelle. Kaksi vuotta sitten pelättiin koko sadon menettämistä, kun Thaimaan viranomaiset rajoittivat poimijoiden tuloa Suomeen koronan vuoksi.

Marjarahat ovat tärkeitä myös poimijoille. Viime vuonna parin kuukauden marjanpoiminnan nettopalkka ylsi parhaimmillaan 12 000 euroon.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun Yle Tunnuksella 21.7. kello 23 saakka.

Kymenlaakson pelastuslaitos on saanut viikon sisään kaksi turhaksi osoittautunutta hälytystä ihmisen pelastamisesta vedestä Haminassa.

Ensimmäinen hälytys tuli viime perjantaina ja toinen tänään keskiviikkona. Molemmat hälytykset tulivat Haminan keskustan pohjoispuolella sijaitsevalle Merkjärvelle.

Pelastuslaitoksella ei ollutkaan tehtävää, koska molemmilla kerroilla kyseessä oli hyvissä voimissa oleva sukeltaja. Molemmissa tapauksissa sukeltaja oli sama henkilö. Keskiviikkona pelastuslaitoksen hälytti paikalle sivullinen, joka oli huomannut vesillä tyhjän veneen.

Keskiviikkona paikalle saapui kaksi ambulanssia ja viisi palokunnan yksikköä.

– Käytännössä kaikki yksiköt lähtivät. Toivottavasti tämä loppuu, kun oli jo toinen kerta, sanoo päivystävä palomestari Jukka Viipuri.

Sukeltajalta puuttui lippu

Kymenlaakson pelastuslaitos ja poliisi puhuttelivat sukeltajaa, miten tulisi toimia kun sukelletaan.

Sukeltajan olisi pitänyt kertoa sukelluksestaan laittamalla veneeseen sinivalkoinen lippu. Sukeltajan A-lipulla viestitään muille vesillä liikkujille, ja sen pitäisi Sukeltajaliiton mukaan olla esillä veneessä tai rannalla aina, kun vedessä on sukeltajia.

– Sukeltajan kannattaa merkitä vene sinivalkoisella sukeltajan lipulla, jotta muut vesillä liikkujat eivät aja yli, sanoo Kymenlaakson pelastuslaitoksen pelastuspäällikkö Veli-Matti Heininen.

Sukeltajan lippu viestii muille veneilijöille siitä, että potkuri pitää pysäyttää tai vauhtia hiljentää. Lisäksi lippu viestittää pysymään vähintään 50 metrin päässä sulkeltajasta.

Sukeltajaliiton toiminnanjohtaja Sari Nuotio uskoo, että pääsääntöisesti sukeltajan A-lippua käytetään tunnollisesti.

– Sukellusturvallisuuden näkökulmasta on tärkeää, että veneilijät tietävät alueella olevan sukeltajia ja osaavat varoa heitä, toteaa Nuotio.

Kymenlaaksossasukeltajan aiheuttamia turhia hälytyksiä ei yleensä satu edes vuosittain.

Turhista hälytyksistä ei sakkoa

Kymenlaakson pelastuslaitoksen pelastuspäällikön Veli-Matti Heinisen mukaan turhalle keikalle on hankala laskea hintaa. Pelastajat ja ambulanssin henkilökunta saavat palkkaa joka tapauksessa, vaikka istuisivat paloasemalla.

– Vakavampaa on turhan hälytyksen seurauksen riski, että yksiköt ehtivät hitaammin perille aidon hädän koittaessa.

Turhista hälytyksistä ei sakoteta yksityishenkilöitä.

– Pahimmassa tapauksessa se voisi johtaa siihen, että ihmiset eivät uskalla soittaa apua, Heininen arvioi.

Sinnikkyys palkitaan. Näin voivat todeta lempääläiset lintuharrastajat Rainer Mäkelä ja Tatu Itkonen, jotka toukokuussa rakensivat lintujen pesälaatikkoa aivan erityisiä asukkaita ajatellen.

Lempäälässä sijaitsevalla järvellä oli kaksi vuotta sitten todistettu erittäin harvinaista luontohetkeä: varsin paljon ulkonäöllisesti toisiaan muistuttavat lapintiira ja kalatiira olivat onnistuneesti solmineet parisuhteen. Yhteinen koti löytyi silkkiuikulle rakennetusta kelluvasta pesälautasta.

Lintujen yhteiselon myötä syntyi myös kaksi jälkeläistä. Sillä kertaa tarinalla ei tosin ollut onnellista loppua, sillä pienet poikaset päätyivät pesästä muiden eläinten ravinnoksi.

Onnellinen jälleennäkeminen

Tämän vuoden toukokuussa lintuharrastajat havaitsivat kalatiiran liikuskelevan taas samalla alueella ja päättivät rakentaa uuden pesälautan, samalle paikalle. Temppu onnistui, sillä kalatiiranaaras hyväksyi pesäpaikan, ja alkoi odottamaan sulhastaan.

Oman lajin kosijat saivat naaraalta rukkaset toinen toisensa perään, ja lopulta, toukokuun loppupuolella, lapintiirakoiras sai Etelämantereelta alkaneen muuttomatkansa taivallettua. Rakkaus leimahti uuteen roihuun ja pariskunta saattoi aloittaa soidinmenot.

Jo kesäkuun puolivälissä pesälaatikossa oli kolme munaa, joista kuoriutui lopulta kaksi poikasta. Muutamien päivien kuluttua toinen poikasista katosi – todennäköisesti isomman linnun suuhun. Tässä vaiheessa lintuharrastajat rakensivat pesän ympärille suojaverkon viimeisen poikasen suojaksi.

Yllättävää lisätukea sekapari on saanut kahdesta muusta kalatiirasta, jotka vierailevat pesällä säännöllisesti. Kyseessä on mahdollisesti pariskunta, jonka oma pesintä on epäonnistunut, mutta hoivavietti säilynyt.

Harvinaisesta sekaparista vain yksi havainto merten takaa

Mikäli risteymäpoikanen selviytyy aikuiseksi saakka, sen liikkeitä ja toimia tullaan seuraamaan tarkasti. Poikasen jalkaan laitetun lukurenkaan avulla toivotaan saatavan tietoa muun muassa siitä, kumman vanhemman vietti sitä kuljettaa.

– Tiirat eivät heti palaa kotijärvelleen, vaan viettävät parikin vuotta etelässä, ennen kuin palaavat pesimäseudulleen vanhoina lintuina, kertoo tiiraoperaatiossa tiiviisti mukana ollut Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen varapuheenjohtaja Valtteri Salonen.

Salonen kertoo, että lukurenkaan avulla voidaan varmistua siitä, jääkö poikanen kalatiiran tapaan Afrikan etelärannikolle vai matkaako lapintiiraisän lailla Etelämantereelle saakka.

Myös mahdollinen suvunjatkaminen kiinnostaa tutkijoita.Pohjois-Amerikassa todennettu sekapari sai vuosien mittaan useita poikueita. Yksi poikasista palasi syntymäjärvelleen ja sai kalatiiran kanssa takaisinristeymäpoikasia.

– Risteymälintu sai risteymäpoikasia, joissa oli neljäsosa lapintiiraa ja loput kalatiiraa. Kyllä se laittaa lukion biologian tunnilla opetetun perinteisen lajikäsityksen ja lajimäärittelyn uuteen tarkasteluun, naurahtaa Salonen.

Risteymälintu sai risteymäpoikasia, joissa oli neljäsosa lapintiiraa ja loput kalatiiraa. Kyllä se laittaa lukion biologian tunnilla opetetun perinteisen lajikäsityksen ja lajimäärittelyn uuteen tarkasteluun. Valtteri Salonen

Salonen kertoo, että yhteydenpito Pohjois-Amerikan tutkijoihin on nyt tiivistä.

– Rengastuksen yhteydessä saimme talteen poikasen ja kalatiiraemon höyheniä, jotka lähetetään Pohjois-Amerikkaan. Tavoitteena on saada Lempäälän risteymä varmistettua DNA-tutkimuksella. Vielä tarvitaan lapintiiran höyhenistä näyte, mutta se voi olla ensi kevään juttuja.

Kalatiira ja lapintiira ovat lähes samannäköisiä lähisukulaisia, mutta niiden pariutuminen keskenään on harvinaista. Ainoa dokumentoitu sekapari on aiemmin havaittu Pohjois-Amerikassa.

Tiirat ovat varsinaisia pitkänmatkankulkijoita, jotka vierailevat Suomessa vain muutaman kesäkuukauden. Kalatiirat talvehtivat Afrikan rannikolla Päiväntasaajan eteläpuolella, mutta lapintiira on todellinen maailmanmatkaaja: se talvehtii Etelämantereen merialueilla. Lapintiiran muuttomatka Lempäälään on huikea, noin 70 000 kilometriä.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta torstaihin 21.7. kello 23:een saakka.

Onko sinulla uutisvinkki tai kuvasitko uutistilanteen? Lähetä vinkki tampere@yle.fi.

Kajaanilainen 20-vuotias Nicke Kaajavirta lähtee Texasiin tähtäimessään golfammattilaisen ura. Noin kuukauden päästä Dallasissa Ranger Collegessa aloittava Kaajavirta on pelannut golfia 8-vuotiaasta saakka.

– Siinä meni pari vuotta ennen kuin lähdin ensimmäisiin kisoihin. Sitten olen pelannut joka kesä.

Myös Kaajavirran vanhemmat pelaavat golfia. Taustoilla on hänestä iso vaikutus siihen, että ura vie kohti ammattilaisuutta.

– On heillä iso vaikutus, kun he ovat kuskanneet kentille ja kisoihin. Ja olemme myös pelanneet paljon yhdessä. He ovat olleet iso tuki.

Texasiin lähdön selvittely alkoi vuosi sitten, jolloin nuori urheilija ryhtyi markkinoimaan itseään kouluihin. Hän saikin hyvin yhteydenottoja eri kouluista. Valinnan taustoissa korostuivat kisa- ja koulumenestys, sekä pelitaidot.

– Koitin saada mahdollisimman hyvän koulun kiinnostumaan minusta pelaajana. Valitsin kouluista parhaan, ja se on Texasissa.

Kaajavirta sai Dallas Ranger Collegesta kattavan urheilustipendin, hänelle itselleen jää maksettavaa 1 000 dollaria vuodessa sekä lentoliput ja vakuutukset. Vuosimaksuun sisältyy koulutus, asuminen, ruokailut ja kaikki golfiin liittyvä.

Yhdysvaltoihin lähtevän pitää tietää mihin kouluun menee

Pelaamalla palkkaa ansaitsevan golfammattilaisen urareitti on monihaarainen. Yhtenä vaihtoehtona on lähteä pelaamaan Yhdysvaltoihin yliopistogolfia ja opiskella samalla. Jopa parikymmentä suomalaista opiskelee ja pelaa golfia Yhdysvaltain yliopistoissa.

Suomalaisia pelaa esimerkiksi Floridassa, Miamissa, Texasissa ja Tampa Bayssa. Texasin yliopistogolfista on hyviä kokemuksia muun muassa golf-ammattilainen Sanna Nuutisella.

Golfliiton valmennuspäällikön Eero Kangasniemi sanookin, että urheilijan, joka lähtee yliopistoon opiskelemaan ja golfaamaan, on hyvä tiedostaa muutama asia. Arki perustuu kilpailemiseen ja jatkuviin karsintoihin, jotta pääsee pelaamaan kokoonpanoihin. Taso on kova, ja yliopistourheilu on Yhdysvalloissa muissakin lajeissa suuressa arvossa.

Myös olosuhteissa on eroja: esimerkiksi Minnesotassa on talvi, ja siellä pitää varautua matkustamiseen enemmän kuin Miamissa.

– Urheilijan pitää olla sinne lähtiessään aika valmis ja pitää tietää, mihin kouluun menee.

Neljän yliopistovuoden aikana Kaajavirta mittaa taitonsa

Nicke Kaajavirta tietää, että hänellä on edessään paljon päivittäistä treeniä ja kilpailuja. Nuorena aloitetun harjoittelun myötä hänelle on kertynyt vuodessa tuhansia harjoituslyöntejä.

Näyttöjä on jo kotimaasta, vuosi sitten Kaajavirta voitti alle 21-vuotiaiden reikäpelin Suomen mestaruuden (Kainuun Sanomat).

Seuraavat neljä vuotta hän aikoo keskittyä lajiin. Hän kokee, että kehitettävää on pallon lyömisessä, joka on hänen mukaansa epätarkkaa.

– Seuraavan neljän yliopistovuoden aikana yritetään ihan täysillä. Katsotaan, missä olen yliopiston jälkeen.

Golfin parissa työskentelevät tiedostavat, että menestyvän golfammattilaisuuden saavuttaminen on haastava urakka ja kovan työn takana.

– Mutta ei se mahdotonta ole, sanoo Golfliiton valmennuspäällikkö Kangasniemi.

Suositussa SuomiLOVE-tv-ohjelmassa ihmiset yllätetään esittämällä heille merkityksellistä musiikkia jossain merkityksellisessä paikassa. Hieman samaa ideaa käytetään Kuhmon Kamarimusiikissa, jossa lukuisista konserteista kolme järjestetään ihmisten kodeissa.

Festivaali tuo musiikin, joten konsertin tilaajan tehtäväksi jää paikan tarjoaminen ja yleisön kerääminen.

Kemppaisten suvun omistama mökki toimi 52. kamarimusiikkitapahtuman alkaessa ensimmäisenä tällaisena konserttipaikkana. 9. heinäkuuta järjestetty konsertti olikin todella merkityksellinen Sinikka ja Eino Kemppaiselle.

– Tämä oli kertakaikkisesti merkittävä tapahtuma. Vaikka paljon olen ollut Kamarimusiikissa, mutta täällä omassa mökissä kuunneltuna tämä oli parasta musiikkia, jota olen kuullut, sanoo Sinikka Kemppainen.

Eino Kemppainen liikuttuu kyyneliin asti, kun hän kommentoi kokemaansa Abel-kvartetin ja alttoviulisti Gareth Lubben konserttia käsittämättömän ihanaksi jutuksi. Voit katsoa hänen reaktionsa videolta.

Kotiin vietäviä konsertteja järjestetään yhteensä kolme. Uusilla taiteellisilla johtajilla, Minna Pensolalla ja Antti Tikkasella onkin tavoitteena käyttää kuhmolaisia tiloja kamarimusiikkikonsertteihin monipuolisesti.

• Minna Pensola ja Antti Tikkanen rakastuivat erityisellä illallisella, nyt pariskunta jättää oman kädenjälkensä Kuhmon Kamarimusiikkiin

Koti pantiksi kulttuurin hyväksi

Nykyään Forssassa asuvat Kemppaiset hurahtivat kamarimusiikkiin ja Kuhmon maailmankuuluun tapahtumaan heti, kun he muuttivat Oulusta Kuhmoon 1973.

Kuhmossa perhe asui vuoteen 1989 saakka. Sen jälkeenkin suku on kokoontunut mökille kamarimusiikin aikaan.

Kemppaiset olivat aktiivisesti mukana kamarimusiikkifestivaalilla niin yleisönä kuin taustavoiminakin. Tytär Anna-Kaisa Asuja kokee, että perhe on myös saanut paljon tapahtumasta, kun he ovat saunottaneet mökillä kamarimusiikkitaiteilijoita.

Yhtä asiaa hän ei ollut kuitenkaan tiennyt, sen isä Eino Kemppainen paljasti vasta vuosi sitten.

– Viime kesänä isä kertoi, että meidän kotitalo oli pantattu tapahtuman velkoja varten. Ehkä tässä tuli jotenkin sellainen kädenojennus, että hyvää syntymäpäivää ja kiitos kaikesta työstä, mitä on tehty vuosien saatossa.

Kuhmon Kamarimusiikin alkuvuosina on koettu taloudellisia ahdinkoja, jolloin festivaalin päättymisen jälkeen ei ole tiedetty, järjestetäänkö tapahtumaa seuraavana vuonna (Kuhmon Kamarimusiikki).

Eino Kemppainen ajattelee edelleen, että talon panttaaminen tapahtuman alkutaipaleen tueksi kannatti. Tapahtuma pysyi Kuhmossa, jonne se oli perustettukin ainutlaatuisena ideana. Se on jo pitkään ollut kaksiviikkoinen tapahtuma, jossa reilut sata kamarimusiikin ammattilaista konsertoivat lukuisissa konserteissa.

Alusta asti festivaali on tarjonnut sekä yleisölle että taiteilijoille jotain, mitä maailman metropoleista ei saa. Ne hetket ovat olleet yhteisöllisyyttä luonnon äärellä ja valoisaa kesäyötä, täydellistä vastapainoa kamarimusiikkihuippujen kokemalle hotellihuoneiden yksinäisyydelle.

Kulttuurin takia Eino Kemppainen on laittanut likoon omaa taloutta Kuhmon vuosien jälkeenkin. Hän takasi lainaa myös Forssassa Lounais-Suomen musiikkipäivien alkumetreillä. Kuhmon kamarimusiikilla on hänelle erityinen merkitys.

– Se on rikastuttanut meidän elämää kovasti. Kuuntelemme paljon musiikkia kotona, mutta konserteissa ei enää nykyisin käydä.

Syntymäpäivälahja oli siis onnistunut, sitä mieltä on myös tilaaja.

– Täytyy sanoa, että meni tosi nappiin. Ja että näiden kaikkien kamarimusiikkivuosien jälkeen voimme kokea jotain sellaista, mitä me emme ole vielä kamarimusiikissa kokeneet, sanoo Anna-Kaisa Asuja.

Milloin musiikki on yllättänyt sinut? Voit keskustella aiheesta Yle-tunnuksella 21. heinäkuuta klo 23:een saakka.

Salamat sytyttävät Suomessa lukuisia rakennuksia tuleen joka kesä.

Salaman aiheuttamien rakennuspalojen määrät vaihtelevat runsaasti vuosittain. Esimerkiksi Itä-Suomen maakunnissa paloja syttyy kuitenkin myös rauhallisina vuosina ainakin toistakymmentä.

Pohjois-Karjalassa salamat aiheuttivat pelkästään viime viikolla lähemmäs kymmenen rakennuspaloa.

Usein rakennus syttyy tuleen suorasta salamaniskusta, jonka mukana rakennukseen kohdistuu valtavat voimat.

– Puhutaan jopa sadan miljoonan voltin jännitteestä ja 30 000 asteen lämpötilasta, turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin ylitarkastaja Hennamari Valkeinen kertoo.

Valkeisen mukaan rakennuksia saattaa syttyä ukkosella tuleen myös sähkölaitteiden vaurioitumisen seurauksena. Tällöin kyse on usein niin kutsutusta nollaviasta.

Käytännössä se syntyy ukkosella salaman kaatamasta puusta, joka kaatuessaan irrottaa ilmalinjan kannatinvaijerin. Nollavika vaurioittaa helposti sähkölaitteita, jotka voivat puolestaan syttyä palamaan rakennuksen sisällä.

Nollavian voi tunnistaa valojen välkkymisestä. Osa valoista palaa himmeämmin, osa kirkkaammin.

– Siinä tilanteessa pitää aina ottaa yhteyttä alueen sähkönjakeluverkkoyhtiöön, Valkeinen opastaa.

Tietty rakennustyyppi yliedustettuna

Pohjois-Savon pelastuslaitoksen apulaispalopäällikkö Kari Antikaisen mukaan rakennuspalojen määrää helpompaa on ennustaa sitä, millaisia taloja syttyy tuleen.

– Tyypillisesti se on vanhempi rintamamiestyyppinen talo, jossa eristeenä on kutterinpurua tai muuta helposti syttyvää materiaalia.

Vanhojen puutalojen ongelmana on usein myös se, että rakennuksen ukkossuojaus on jäänyt aikanaan tekemättä.

– Ukkosjohtimen lisääminen jälkikäteen on aika hankalaa, Antikainen toteaa.

Joskus salama saattaa sytyttää rakennuksen tuleen hyvin salakavalasti. Antikainen muistaa 35-vuotisen uransa varrelta tapauksen, jossa palo levisi salaman sytyttämästä puusta hyvin yllättävää reittiä rakennukseen.

Salamanisku oli sytyttänyt pihakoivun tuleen. Hieman myöhemmin viereisen talon asukkaat havaitsivat yläkerrassa savun hajua ja hälyttivät palokunnan paikalle.

Palomiehiltä kesti kauan ymmärtää, mistä savunhaju kantautui. Lopulta selvisi, että palavan koivun alta talon yläkertaan kulki käytöstä poistettu metallinen vesijohtoputki. Salamanisku oli lämmittänyt putkea, joka puolestaan sytytti yläkerran lattian eristeet.

Näillä kolmella tavalla voit suojata rakennusta

Asukkaan on mahdotonta estää salaman sytyttämiä rakennuspaloja täysin. Valkeinen ja Antikainen antavat kuitenkin neuvoja, joiden kautta riskiä voi pienentää.

1. Kaada korkeat puut

Antikaisen mukaan rakennusten lähellä olevat korkeat puut ovat riski ukkosella. Salama iskee helposti korkeaan puuhun, joka voi kaatua tai syttyä palamaan.

2. Harkitse ylijännitesuojausta

Uusia taloja rakennettaessa arvioidaan rakennuksen ylijännitesuojauksen tarve. Ylijännitesuojauksen voi kuitenkin rakennuttaa suojaksi joka tapauksessa, vaikka rakentamismääräykset eivät sitä edellyttäisi.

3. Irrota sähkölaitteet seinästä

Jos rakennusta syöttävä sähköverkko ei ole kokonaan maakaapeloituna, sähkölaitteet on syytä irrottaa seinästä ukkosella. Valkeinen neuvoo myös harkitsemaan ilmajohdon siirtämistä maan alle.

Mitä ajatuksia juttu sinussa herätti? Voit keskustella aiheesta torstaihin 21. heinäkuuta kello 23:een saakka.

Lue lisää:

Sähkökatkoja on ollut useissa kunnissa Pohjois-Savossa – Vesannolla salama sytytti omakotitalon tuleen

Omakotitalo syttyi salamasta tuleen Rääkkylässä

Salamointi sai aikaan kolme tulipaloa Etelä-Pohjanmaalla – Voimakkaat ukkosrintamat näkyvät pelastuslaitoksen tehtävämäärissä

Miesten ulkonäköpaineista ei puhuta tarpeeksi, arvioi muun muassa Logged in -dokumenttisarjan ohjannut dokumentaristi Sami Kieksi. Hän työstää tänä kesänä miesten ulkonäköpaineita käsittelevää kautta Ylen Some deep story -dokumenttisarjaan.

Kieksii kertoo sarjaa kuvatessaan yllättyneensä siitä, miten pienikin varomaton kommentti saattaa aiheuttaa vuosia säilyviä ulkonäköpaineita.

– Joillakin se on lähtenyt siitä, että terveydenhoitaja on sanonut joskus, että "syö enemmän, että sinusta kasvaa miehen kokoinen mies" tai että "sinun kätesi ovat aika laihat". Pitäisi olla tosi varovainen siitä, mitä sanoo edes vitsillä toiselle ihmiselle.

Kieksin mukaan häpeä ulkonäöstä ja ulkonäköpaineista johtavat usein siihen, että nuoret miehet hakevat helpotusta läheisille kertomisen sijaan anonyymisti sosiaalisesta mediasta. Nuoret miehet saattavat esimerkiksi lähettää kuvia peniksistään Onlyfans-sisällöntuottajien arvosteltavaksi. Ilmiötä kutsutaan dick ratingiksi.

Kieksi kertoo Ylen 8 minuuttia -ohjelmassa, miten ulkonäköpaineet ovat vaikuttaneet hänen haastattelemiinsa ihmisiin, mikä paineita aiheuttaa ja mitä asialle pitäisi tehdä.

Katso 8 minuuttia -ohjelma Yle Areenassa: Miksi miehet eivät puhu ulkonäköpaineista, Sami Kieksi?

Lue lisää:

Kovia kokenut ohjaaja Sami Kieksi oppi tuntemaan itsensä ja alkoi nähdä stereotypioiden taakse: "Olosuhteet aiheuttavat sen, mitä meistä tulee ihmisinä"

"Kuplat erkanevat yhä kauemmaksi toisistaan" – Logged in -dokumenttien ohjaaja Sami Kieksi sai tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon

"Yksinäisyys on yhä tabu meidän yhteiskunnassa", sanoo dokumentaristi Sami Kieksi ja kertoo, miten hänen oma yksinäisyytensä helpotti

Koko kansan huomio tuntui kääntyvän kertaheitolla Haminaan viime viikon lopulla. Soutuveneiden välissä loikoili meidän vesillämme ennennäkemätön vieras: mursu.

Mursun olemusta, kuntoa ja liikkeitä seurattiin useita päiviä. Se palasi merelle, jäi rysään ja kaatoi kalastajan veneen ja lopulta ilmaantui kotkalaisen omakotitalon pihaan.

Mediassa huonokuntoisen eläimen pelastusyritystä seurattiin suorana lähetyksenä.

Mutta miksi mursun kohtalo on kiinnostanut suomalaisia niin paljon?

Turun yliopiston tutkija Salla Tuomivaara vastaa neljään kysymykseen Haminan mursusta. Tuomivaara on tutkimuksissaan keskittynyt eläinkäsityksiin ja niiden muutokseen erityisesti sosiaalitieteissä.

Miksi mursun kohtalo on kiinnostanut meitä niin paljon?

– Tämän kesän mursu-uutinen on ollut poikkeuksellinen. Meillä on ollut Suomessa ensimmäistä kertaa meille todella vieras, mutta kuitenkin ymmärrettävä, nisäkäseläin, jonka olemus on meitä puhutteleva.

– Mursuhahmot ovat meille tuttuja esimerkiksi populaarikulttuurista. Eläinhavainto on ollut hyvin poikkeuksellinen, mutta se on nähty moneen otteeseen, ja sitä on voinut seurata ja katsella pitkään.

Maailma on pullollaan eläinkohtaloita, miksi juuri yksittäinen mursu herättää sympatiaa?

– Ihmisten on helpompi kiinnostua yksittäisestä ihmisestä tai muusta eläimestä, ja tämä on meidän ajattelussa vähän surullinenkin piirre. Tarina sadasta kuolleesta ihmisestä saattaa koskettaa meitä vähemmän kuin yhden yksittäisen ihmiselämän kohtalo. Sama koskee myös muita eläimiä. Valitettavasti sellaisten eläinten, joita näemme paljon, arvo vähenee silmissämme. Samalla oudon, harvoin nähtävän eläimen yksilöarvo nousee.

– Mursun kohdalla mietin sitäkin, että kyseessä on meille niin ainutkertainen eläin, ettei meillä ole siitä mitään negatiivisia kokemuksia. Suomessa esiintyvät eläimet helposti muodostuvat jonkun silmissä haitalliseksi, epätoivotuksi tai pelottavaksi. Mursu voi varmasti olla sellainen joillain alueilla, mutta kun Suomessa on vain yksi erikoinen mursu, ei meidän tarvitse kohdistaa siihen mitään kielteisiä tunteita. Voimme vain empatialla tarkkailla sitä.

Pitäisikö ihmisten oppia ajattelustaan?

– Kyllä meidän kannattaa kriittisesti tarkkailla sitä, miksi ihminen tai eläin yksilönä tuntuu sellaiselta, josta on helpompi välittää. Niilläkin ihmis- tai eläinyksilöillä, joita näemme joukoittain, on yksittäinen elämäntarina.

– Emme varmasti pääse tästä ajattelutavasta eroon, mutta tekee hyvää muistuttaa itseään siitä. Vaikka mursu on kiinnostava ja hieno yksilö, niin on myös meille tutummat eläimet. Myös sellaiset, jotka joskus koemme vaikka harmilliseksi.

Oletko itse tutkijana seurannut mursun tarinaa?

– Pitää myöntää, että seurasin mursun tilannetta päivittäin moneen kertaan. En kuitenkaan niin intensiivisesti seurannut, että olisin katsonut suoraa lähetystä sen pidempää, sillä siinä vaiheessa tuli selväksi, että mursu on heikossa kunnossa ja aloin pelätä lopputulemaa.

– Olen kuitenkin iloinen, että eläintä mentiin tällä kertaa auttamaan. Usein poikkeavalle reitille harhautuneet luonnoneläimet hyvin herkästi lopetetaan, joten ilahduin, että nyt eläimen henkeä pyrittiin varjelemaan, vaikkei siinä lopulta onnistuttukaan.

Voit keskustella aiheesta torstaihin 21. heinäkuuta kello 23:een asti.

Lue seuraavaksi:

Patologi tutkii mursun kuolinsyytä – osa kuolleesta eläimestä päätyy näytekokoelmiin, osa saatetaan polttaa

Espoon Leppävaarassa tapahtui sunnuntain vastaisena yönä 10. heinäkuuta vakava väkivallanteko, jossa tuntematon mieshenkilö hyökkäsi väkivaltaisesti kahta henkilöä kohtaan. Poliisi tutkii tapausta kahtena tapon yrityksenä.

– Uhrit saivat hengenvaarallisia vammoja. Molemmat joutuivat sairaalahoitoon ja toinen heistä on edelleen sairaalassa, Länsi-Uudenmaan poliisin rikoskomisario Jyrki Kallio sanoo.

Kallion mukaan tässä vaiheessa tutkintaa vaikuttaa siltä, että tekijä on uhreille ennestään tuntematon. Nykyisen tiedon mukaan kyseessä on yksi tekijä, jonka henkilöllisyys ei ole poliisilla tiedossa.

Kallion mukaan tapauksen selvittämisintressi on suuri ja poliisi pyytää havaintoja tapahtuneesta.

Poliisi kertoo tiedotteessaan, että molemmat uhrit ovat 35–40-vuotiaita ja noin 170–180 senttimetriä pitkiä. Toinen heistä on lähes kalju ja hän oli tapahtumahetkellä pukeutunut mustaan t-paitaan, jossa on valkoista tekstiä, sekä mustiin shortseihin ja mustiin kenkiin. Hänellä oli mukanaan musta olkalaukku. Toisella uhrilla on lyhyet, ruskeat hiukset ja hän oli pukeutunut siniseen pikeepaitaan, tummiin shortseihin ja tummiin kenkiin.

Väkivaltarikos tapahtui Leppävaarassa Harakantien ja Nikkarinkujan risteyksen lähettyvillä puolenyön aikaan.