Siemenviljan satonäkymät näyttävät tänä kesänä selvästi paria aiempaa vuotta lupaavammilta.
– Viljapellot ovat saaneet tähän mennessä sopivasti kosteutta ja kasvustot voivat hyvin, sanoo johtaja Vesa Laitinen Pro Agria Keski-Suomesta.
Suomen siemenlajikkeita ei voi tuontitavarana ostaa
Viime kesän huonon sadon ja käynnissä olevan Ukrainan sodan takia Suomessa on haluttu lisätä omavaraisuutta myös siementuotannossa.
Laitinen muistuttaa, että siemenviljan tuotanto on koko ruokaketjun omavaraisuuden lähtökohta. Siihen liittyvät niin lannoitteiden kuin siementenkin saatavuus.
– Tähän vaikuttaa myös se, että Suomessa menestyvät tietyt viljalajikkeet, joita ei voi oikeastaan tuontitavarana ostaakaan, hän huomauttaa.
Siemenviljelyala on pysynyt varsin vakaana – tänä vuonna viljelytarkastuksia on pyydetty runsaalle 40 000 hehtaarille koko Suomessa. Määrä on noin 1200 hehtaaria viime vuotta vähemmän, mutta lasku mahtuu tavanomaisen vuosivaihtelun piirin.
Keski-Suomessa siemenviljaa kasvatetaan runsaan 800 hehtaarin alalla. Etelä-Savossa ala on tänä vuonna noin 400 hehtaaria.
Selkeä muutos siemenviljan tuotannossa on, että valkuaiskasvien viljelyä on jonkin verran lisätty myös siementuotannossa.
Lisää siemenhernettä, -apilaa ja -härkäpapua
Valkuaiskasvien eli herneen, härkäpavun ja apilan viljelyn lisäämisestä on puhuttu jo aiemmin mm. ilmastonmuutoksen hillitsemisen yhteydessä.
Nyt tarve etenkin niiden tuotantoon on korostunut.
Esimerkiksi apila voi typpeä sitovana maanparannuskasvina auttaa peltojen lannoittamisessa. Samalla se on tärkeä rehukasvi.
Siementarkastuskeskuksen tiedoista ilmenee, että valkuaiskasveista siemenherneen viljelyalaa on onnistuttu Suomessa lisäämään noin kolmanneksella viime kesään verrattuna. Siemenherneen viljelyala on nyt hieman alle 2000 hehtaaria.
Sen sijaan härkäpavun siemenen viljelyala jäi pari sataa hehtaaria viime vuotta pienemmäksi siitä yksinkertaisesta syystä, että huonon satokauden jälkeen siementä ei ollut tarpeeksi.
Keski-Suomessa siemenherneen tuotanto on pysynyt vakaana, viljelyala on tällä hetkellä runsaat 50 hehtaaria.
Härkäpavun siemenviljely on notkahtanut roimasti viime vuodesta. Maakunnassa siemenhärkäpapua viiljellään vain seitsemällä hehtaarilla, kun viime vuonna ala oli yli 20 hehtaaria.
Etelä-Savossa härkäpapua ei ole viljelty pariin vuoteen siementuotantotarkoituksessa lainkaan.
Voit keskustella aiheesta 29.7. kello 23:een saakka.
Totuus on se, että sateenkaarinuoret voivat huonosti. Näin sanoo lakeuden Sateenkaari ry:n puheenjohtaja Johanna Lahdensuo.
Lakeuden Sateenkaari ry on eteläpohjalainen, kesällä 2021 perustettu kansalaisjärjestö, joka tarjoaa muun muassa vertaistukea seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille sekä koulutuksia aiheesta. Järjestö vastasi myös Lapuan ensimmäisen Pride-tapahtuman organisoinnista.
Vuoden 2019 Kouluterveyskyselystä selviää, että koko maassa sateenkaarinuorten ahdistuneisuus ja masennusoireilu on melkein kolme kertaa yleisempää kuin muilla nuorilla.
– Etelä-Pohjanmaan pienissä kaupungeissa ja kunnissa tämä korostuu. Piirit ovat pienemmät ja tukea on ehkä vaikeampi saada kuin suuremmissa kaupungeissa, Lahdensuo kertoo.
Lahdensuon mukaan järjestö saa yhteydenottoja lähes päivittäin. Yhdistyksen aktiiveja tavoitellaan erilaisia koulutus- ja yhteistyötilaisuuksia varten, mutta myös henkilökohtaisissa asioissa. Vertaistuelle on suuri tarve.
Kaksi nuoruutensa Etelä-Pohjanmaalla elänyttä seksuaalivähemmistön edustajaa Riku Hirsimäki, 25, ja Panu Mäenpää, 47, ovat kokeneet henkilökohtaisesti pienten paikkakuntien asenteet.
Riku Hirsimäki on kotoisin Kurikasta, noin 20 000 asukkaan kaupungista Etelä-Pohjanmaalla. Sieltä hän on päätynyt opiskelemaan Vaasaan ja harjoitteluun Euroopan parlamenttiin Brysseliin. Hän on mukana politiikassa ja oli kokoomuksen ehdokas viime kuntavaaleissa.
Hirsimäki kokee kotiseutunsa konservatiiviseksi alueeksi, jossa ei ole aina helppo olla oma itsensä. Kommentointi kasvokkain ei kuitenkaan ole yhtä julmaa kuin netin keskustelupalstoilla.
Panu Mäenpää on lähtöisin Seinäjoelta, mutta tällä hetkellä hän toimii Helsinki Pride -yhteisön puheenjohtajana.
– Olen lähtenyt sieltä 90-luvun puolivälissä. Sanotaanko näin, että ei se asenneilmasto ole varmasti hirveästi eteenpäin mennyt, Mäenpää sanoo.
Tässä jutussa he ottavat kantaa keskustelupalstojen sitkeimpiin ennakkoluuloihin ja kliseisiin kommentteihin.
Helsinki Pride -yhteisön puheenjohtaja Panu Mäenpää on kotoisin Etelä-Pohjanmaalta.Sara Salmi / Yle
Homous ei ole luonnollista. Ennen ei ollut homoja.
Panu Mäenpää: Vuonna 1971 homoseksuaalisuus oli vielä rikos ja vuoteen 1981 asti mielisairaus, joten on ymmärrettävää, että vähemmistöön kuuluvia ihmisiä ei ole ollut näkyvissä. Me olemme joutuneet olemaan piilossa ja hiljaa.
Lainsäädännön kautta on huolehdittu, että sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöillä ei ole mahdollisuutta puhua itsestään.
Olen 47-vuotias ja sanoisin, että vasta noin kymmenen vuoden ajan meillä on ollut varteenotettava ääni yhteiskunnassa. Sen ajan olemme voineet itse puhua omista asioistamme sen sijaan, että meidät marginalisoitaisiin tai esitettäisiin friikkeinä.
Riku Hirsimäki: En voi väittää, etteikö vieläkin olisi tilanteita, joissa mietin, mitä uskallan sanoa. Omasta identiteetistä kertominen vaatii rohkeutta, mutta se on ehdottomasti sen arvoista.
Minä tulin kaapista ulos, jos sitä ilmaisua nyt haluaa käyttää, kun olin 20-vuotias. Sitä ennen se oli kulkenut pitkään mukana salaisuutena. Oikeastaan ihminen joutuu usein tulemaan kaapista useammankin kerran. Aina tila ei tunnu turvalliselta kertoa itsestään.
Etelä-Pohjanmaalla järjestetty Lapua Pride kohtasi häirintää ja uhkailua.Tuomo Mäenpää / Yle
Ei Suomessa tarvita Prideä, täällä on jo saavutettu tasa-arvo.
Riku Hirsimäki: Ei ole saavutettu missään nimessä, ei todellakaan.
Mitä tulee tasa-arvoiseen kohteluun, meidän yhteiskuntamme ei ole vielä valmis. Esimerkiksi Brysselissä vähemmistöjen asema ja puolustaminen näkyy katukuvassa joka päivä. Se ei rajoitu vain Pride-viikkoon, kuten Suomessa. Täällä kokee itsensä tervetulleeksi, kun liput liehuvat kaikkina päivinä.
Panu Mäenpää: Näin ajatellaan usein sen takia, että tasa-arvoinen avioliittolaki sai niin paljon julkisuutta.
Konkreettisia esimerkkejä on monia. Muun muassa translakiin tarvitaan muutos, se on edelleen eduskunnassa hyväksymättä. Muutenkin asenneilmastossa on paljon tehtävää.
On itsestäänselvää, että tarvitsemme Pridea, jos ajattelemme vaikka väkivallantekoa Oslossa.
Me haluamme muistuttaa, että me olemme täällä ja meillä on ääni. Me haluamme samat oikeudet kuin kaikki muutkin. Ja siinä vaiheessa, kun kaikilla on samat oikeudet, ei varmaan myöskään ole enää tilausta Pridelle.
Raamatussa sanotaan, että avioliitto on vain miehen ja naisen välille.
Riku Hirsimäki: Länsimaisessa lainsäädännössä on kristinuskoon pohjautuvaa taustaa, mutta lainsäädäntö muuttuu ja käsitys kristillisyydestä muuttuu. Myös ihmisten arvot ja yhteiskunta muuttuvat. Kristinusko on yksi oppi muiden joukossa ja itse kirkkoon kuuluvana en voi ymmärtää, että miksi avioliittokysymys on nostettava vielä nykypäivänäkin jatkuvasti esille.
Kun tulin kaapista, yritin ajatella, että ainakin lainsäädäntö on vähemmistöjen puolella Suomessa ja Pohjoismaissa. Rakenteissa on kuitenkin vielä erittäin paljon korjattavaa.
Se helpotti omaa oloa, ja sillä tavoin sain järkeistettyä päätöstä kertoa asiasta.
Etenkin konservatiivisella alueella omana itsenä oleminen saattaa olla monelle vaikeaa. Silti vähemmistöön kuuluvia ihmisiä on myös Pohjanmaalla ja he eivät ole yksin.
Panu Mäenpää: Kirkkoon kuuluvana en tulkitse Raamattua näin. En lähde kenenkään uskontoa tai sen tulkintaa arvioimaan. Silloin kun puhumme yhteiskunnasta, haluaisin katsoa lakikirjaa ja huolehtia, että siellä kaikki on oikein.
Pitää muistaa myös kunnioittaa toista ihmistä yhtä paljon kuin haluaa myös itselleen sitä kunnioitusta. Tämä on ajatus, joka löytyy sieltä Raamatusta.
Riku Hirsimäki kokee, että vähemmistöt otetaa Brysselissä huomioon joka päivä kun sateenkaariliput liehuvat ympäri vuoden. Kuvituskuvaa.Henrietta Hassinen / Yle
Pride aiheuttaa vain vastakkainasettelua ja syrjii heteroita.
Riku Hirsimäki: Miten se syrjii heteroita? Meidän yhteiskuntamme rakenteet suosivat heteroita monin tavoin. Vähemmistöt joutuvat monesti jännittämään oman turvallisuutensa puolesta ja peittelemään itseään. Tarvitseeko heteroiden tehdä niin?
Esimerkiksi Pride-lippujen tuhoaminen on tietynlainen esiaste väkivaltaiselle kohtelulle. Asenteet vähemmistöä kohtaan näkyvät pahimmillaan tällaisena käytöksenä. Myös Oslossa tapahtuneet väkivaltaisuudet Pride-viikolla osoittavat, että vastakkainasettelua luovat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin vihamielisesti suhtautuvat ryhmät.
Pelkääminen kuitenkin ruokkii vahingollista asetelmaa. Vähemmistöillä on oikeus ajaa omia oikeuksiaan, ja uskon länsimaiseen demokratiaan, jossa kenenkään ei tarvitse elää väkivallan pelossa.”
Panu Mäenpää: Koko meidän Pride-organisaatiomme hakee yhdenvertaisuutta ihan kaikille. Se tarkoittaa silloin sitä, että keneltäkään ei viedä mitään pois, mutta huolehditaan siitä, että kaikilla on samanlaiset mahdollisuudet hyvään elämään.
Ajattelen ihmisyyttä sillä tavalla, että kun ihminen käyttäytyy väkivaltaisesti, se lähtee pelosta. Ja pelko lähtee epävarmuudesta ja siitä, ettei tiedä tai ymmärrä. Minä painotan aina kunnioittavaa vuoropuhelua, jotta pystyisimme pääsemään sellaiseen tilanteeseen, missä ei tarvitsisi pelätä.
Me olemme kaikki kuitenkin hyvin tavallisia ihmisiä. On hyvin tärkeää ymmärtää, että kun me puhumme Pridestä, emme puhu aatteesta vaan ihmisistä. Yksittäisistä ihmisistä, jotka haluavat esimerkiksi täällä Suomessa elää rauhallista ja hyvää elämää.
Homot saavat tehdä makuuhuoneessa mitä haluavat, mutta asian mainostus on mennyt liian pitkälle. Heteroitakin pitäisi sitten liputtaa.
Riku Hirsimäki: Siinä tapauksessa tee sinäkin, mitä haluat makuuhuoneessa! Ei tässä ole kyse siitä, että nostetaan ketään jalustalle, vaan siitä, että tämä maailma ei ole todellakaan valmis.
On harhaista väitellä heteroiden asemasta ja vaatia heidän muistamistaan liputuksella. Tarvitsemmeko todella tätä? Mielestäni emme tarvitse.
Itse vähemmistöön kuuluvana koen, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen näkyvyys on vähäistä. Vastakkainasettelu vähemmistön ja enemmistön välillä on absurdia. Enemmistön ei tarvitse pelätä yhteiskunnassamme, ja siitä syystä enemmistön tulee olla myös vähemmistön puolella. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat osa yhteiskuntaamme, emmekä me ole lähdössä minnekään.
Panu Mäenpää: Tämä on kummallinen asia. Olen tavallinen naimisissa oleva ihminen. Kun kävelen kadulla aviomieheni kanssa, pidämme toisiamme kädestä kiinni, ihan niin kuin kuka tahansa muukin pariskunta. Usein ihmiset kommentoivat sitä ja kysyvät, miksi hieromme tätä suhdetta heidän naamaansa.
Tarkoitus ei ole hyppiä kenenkään silmille, se on tavallista elämää.
En minä ole mainostuksen takia homo, vaan sellaiseksi olen syntynyt. Ehkä ajatus siitä, että olisimme yhtäkkiä jostain ilmestyneet, on lujassa. Kun jaksamme tehdä työtä, se muuttuu.
Osallistu chat-keskusteluun torstaina
Ovatko asenteet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan edelleen ahtaita pienillä paikkakunnilla ja etenkin pohjalaismaakunnissa? Mitä asenteille voi tehdä?
Yle Pohjanmaan toimitus järjestää torstaina 28.7. kello 18 alkaen aiheesta chat-keskustelun verkossa osoitteessa yle.fi/pride_pohjanmaa.
Keskusteluun ottavat osaa tähän juttuun haastateltu Panu Mäenpää, Translasten- ja nuorten perheet ry:n vaasalainen varapuheenjohtaja Anne Majaneva sekä kätilö ja seksuaalineuvoja Reetta Friimäki Seinäjoelta. Tervetuloa mukaan.
Poikkeuksellisen korkeat jalostusmarginaalit nostivat öljy-yhtiö Nesteen vertailukelpoisen käyttökatteen 1,085 miljardiin euroon huhti–kesäkuussa. Vuotta aiemmin vastaava tulos oli 377 miljoonaa euroa.
Nesteen toisen neljänneksen liikevaihto oli reilut seitsemän miljardia euroa, eli yli tuplasti viime huhti–kesäkuun reiluun kolmeen miljardiin verrattuna. Tulos ennen veroja oli 750 miljoonaa euroa.
Kovaa kasvua voitiin odottaa, sillä Neste antoi kesäkuussa positiivisen tulosvaroituksen.
– Neste teki erinomaisen taloudellisen tuloksen toisella neljänneksellä poikkeuksellisissa markkinaolosuhteissa, kommentoi yhtiön toimitusjohtaja Markku Lehmusyhtiön puolivuosikatsauksessa.
YIT:lle raskas alaskirjaus Venäjältä vetäytymisestä
Rakennusyhtiö YIT:n oikaistu liikevoitto nousi 25 miljoonaan euroon huhti–kesäkuussa viime vuoden 24 miljoonasta eurosta. Liikevaihto kuitenkin laski viidenneksellä 545 miljoonaan viime vuoden 685 miljoonasta eurosta.
Kaudella YIT myi liiketoimintonsa Venäjällä, joiden seurauksena yhtiön huhti–kesäkuun tulos painui 277 miljoonaa euroa miinukselle. Venäjällä lopetettujen toimien negatiivinen vaikutus oli peräti 293 miljoonaa euroa. Jos niitä ei huomioida, kauden tulos olisi 16 miljoonaa plussalla.
YIT:n arvioi, että rakennusalalla ollaan menossa kohti laskusuhdannetta.
– Kysyntä on laskenut viime vuoden poikkeuksellisen vahvalta tasolta ja lähiajan markkinanäkymä on epävarma, toimitusjohtaja Markku Moilanen totesi tiedotteessa.
Fiskars: Kustannusten nousu näkyy myöhemmin
Puutarhatarvikkeita ja keittiötyökaluja valmistavan Fiskarsin toisen neljänneksen liikevaihto kasvoi 3,9 prosenttia ja oli 319,1 miljoonaa euroa. Vertailukelpoinen liikevoitto laski peräti 12,2 prosenttia viime huhti–kesäkuun lukemista ja oli 36,3 miljoonaa euroa.
Toimitusjohtaja Nathalie Ahlström kuvailee tiedotteessa, että vertailukelpoisen liikevoiton lasku "viime vuoden ennätystasosta" oli odotettua.
Ahlström arvioi tiedotteessa, että Ukrainan sodasta johtuva tuotantokustannusten nousu näkyy viiveellä vasta vuoden loppupuoliskolla.
Keskikesän tavallista hiljaisemmilla maanteillä silmään pistävät pitkät jättirekat. Ne ovat eksoottinen näky myös autolla liikkuville eurooppalaisille turisteille.
Keski-Eurooppaan verrattuna Suomessa on käytössä pidemmät ja painavammat ajoneuvoyhdistelmät.
Kun esimerkiksi Saksassa tavanomaisen rekan suurin sallittu paino on 44 tonnia ja pituus 25 metriä, niin Suomessa se on liki kaksinkertainen eli 76 tonnia, ja pituus kolmanneksen enemmän eli 34,5 metriä.
Liikenteen turvallisuusvirasto Traficomin myöntämillä kokeiluluvilla Suomen maanteillä ajetaan myös huomattavasti painavimmilla 84 - 104 tonnin painoisilla ajoneuvoyhdistelmillä.
Keski-Euroopassa yleisimmin käytössä olevat rekat ovat huomattavasti lyhyempiä ja keveämpiä.Ilkka Klemola / Yle
Metsähallitus aloitteellinen
Liittyessään Euroopan Unioniin vuonna 1996, Suomi ja Ruotsi pystyivät jatkamaan muita EU-maita suuremmilla 60 tonnin painoisilla rekoilla, koska ajoneuvoyhdistelmien pituutta ja painoa koskevaa lainsäädäntöä ei ole harmonisoitu.
– Vuosituhannen alkupuolella kuljetusten antajat alkoivat ehdotella autojen kokonaispainojen korotusta, muistelee Metsäteho Oy:n vanhempi tutkija Antti Korpilahti pitkiä puutavararekkoja esittelevällä Metsähallituksen YouTube-videolla.
Lokakuussa 2013 Merja Kyllösen (vas.) johtama Liikenne- ja viestintäministeriö päättikin sallia teki 76 tonnin ajoneuvoyhdistelmät ja tätä suuremmat käyttökokeilut.
Päätöstä edelsi Metsähallituksen ja koko metsäteollisuuden puolen vuosikymmenen sitkeä lobbaus ministeriön suuntaan.
Vuonna 2019 liikenneministeri Anne Berner (kesk.) salli 34,5 metrin pituiset ajoneuvoyhdistelmät, mikä johti nopeasti pitkien rekkojen käyttöönottoon kaikissa kuljetuksissa.
Suomessa toimivat kuljetusliikkeet ovatkin investoineet lähivuosina satoihin uusiin maantiejätteihin.
Uudemmalla analysointitekniikalla pystytään tunnistamaan esimerkiksi päällysteen alkavia vaurioita jo silloin kun ne eivät vielä näy halkeamina tien pinnalla, kertoo tierakenteisiin erikoistunut professori Pauli Kolisoja. Tampereen yliopisto
Uudet mittalaitteet päätösten tueksi
Henkilöautoilijoille suurten rekkakuormien maanteihin kohdistuva rasitus näkyy esimerkiksi asfalttipäällysteeseen nopeasti ilmaantuvina ajourina, ja veronmaksajille lisälaskuna tienpidon kustannuksissa.
– Täällä puhutaan nyt mielellään akselipainoista eikä kokonaispainosta, mutta kyllähän peräkkäin kulkevat akselit raskaassa lastissa ovat tavanomaista kovempi rasitus teille ja silloille, sanoo tierakenteisiin erikoistunut professori Pauli Kolisoja Tampereen yliopistosta.
Kolisojan mielestä teiden ja siltojen kunnon seuraamiseen tulisi käyttää entistä monipuolisemmin uusia digitaalisia mittausvälineitä.
Ajantasainen ja tarkka data mahdollistaisi sen, että tarvittavat korjaustoimenpiteet voitaisiin tehdä ennakoivasti.
Näin säästettäisiin maanteiden ylläpidon kustannuksia ja niukat määrärahat kohdentuisivat mahdollisimman tehokkaasti.
Liikennepolitiikka määrää maksajan
Onko sitten kansantaloudellisesti järkevää ajattaa painavia jättirekkoja Suomen maanteillä?
– Se on poliittinen valinta, kenelle kustannukset kohdistetaan. Lisätäänkö esimerkiksi metsäteollisuuden kilpailukykyä vai säästetäänkö tienhoidon kustannuksissa, muotoilee Kolisoja.
Suomessa tiemäärärahat ovat perinteisesti herättäneet poikkeuksellista poliittista intohimoa.
Tierahojen saaminen oman vaalipiirin hankkeisiin on ollut ministereille ja kansanedustajille ikään kuin kunnia-asia, ja erityisesti maakunnissa se on koettu myös edellytykseksi äänien keruulle seuraavissa vaaleissa.
Kansalliselle tasolla liikennepolitiikassa on menty usein yritysten etu edellä.
Nähtäväksi jää pystyykö ajantasainen digitieto ja sen analysointi ohjaamaan läpeensä politisoitunutta päätöksentekoa liikennehankkeissa.
Suomessa on EU:n nykysäädösten mukaan mahdollista koota ajoneuvoyhdistelmä maksimimittojen ja -massojen puitteissa varsin vapaasti.Markku Tuhkanen / Yle
Uusi direktiiviesitys valmisteilla
Euroopan tasolla seuraava liikennepoliittinen vääntö käydään ensi talvena.
Euroopan komissio käynnisti huhtikuun lopussa julkisen kuulemisen yhdistelmäajoneuvojen mitta- ja massadirektiivin (96/53/EY) tarkistamiseksi.
– Tämä tuli kyllä pikkasen yllätyksenä, mutta Suomi haluaa ehdottamasti säilyttää nykytilanteen ja kansallisen liikkumavaran, sanoo Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry:n toimitusjohtaja Anssi Kujala.
Vuosikymmen sitten suomalaiset olivat aktiivisia maaryhmässä, joka onnistui vesittämään direktiiviesityksen, joka olisi estänyt muun muassa Suomen ja Ruotsin väliset raakapuukuljetukset suurilla kuormapainoilla.
Silloin ratkaisevaa oli lopulta entisen liikennekomissaarin, virolaisen Siim Kallaksen paimenkirje, jossa tehtyä säädöstä tulkittiin Suomen kannan mukaisesti.
Voit keskustella aiheesta 29.7. kello 23:een asti.
Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut keski-ikäisen miehen 60 päivän ehdolliseen vankeuteen räjähderikoksesta ja yleisvaarallisen rikoksen valmistelusta.
Keskisuomalainen mies oli viime vuoden huhtikuussa suunnitellut räjäyttävänsä dynamiittipötköjä Sisä-Suomen poliisilaitoksen Jyväskylän poliisiaseman edustalla ja ollut jo autolla matkalla paikalle noin kilo räjähteitä mukanaan.
Mies oli etukäteen harjoitellut tekoa kotipihassaan räjäyttämällä dynamiittipötkön.
Ennen suunniteltua rikosta mies oli kuitenkin itse soittanut hätäkeskukseen ja kertonut aikeistaan. Poliisi tavoitti miehen Keuruuntieltä.
Oikeudenkäynnissä mies kiisti, että hänellä olisi ollut todellista aietta tuhotyöhön.
Käräjäoikeus kuitenkin katsoi miehen syylliseksi yleisvaarallisen rikoksen valmisteluun muun muassa siksi, että hän oli etukäteen harjoitellut tekoa varten ja lähtenyt jo ajamaan kohti poliisilaitosta. Tuomio on lainvoimainen.
Moni kaupungissa kulkeva on viime aikoina havahtunut kuolleisiin kimalaisiin. Niitä tuntuu lojuvan kasoittain erityisesti lehmusten alla. Onko kimalaisten joukkokuolema tähän aikaan vuodesta tavallista?
– Se tuntuu olevan ihan vuosittainen ilmiö. Kuolleita kimalaisia löytyy nyt lehmusten luota, jossain paikassa enemmän ja jossain vähemmän, kertoo Tampereen hyönteistutkijain seuran puheenjohtaja Tero Piirainen.
Yksi syy kuolleiden kimalaisten suureen määrään on se, että kimalaisia on ylipäätään paljon.
– Kimalaiset näkee helpommin kaupungin asfalttipihassa tai kadulla. Kyllä niitä luonnossakin on pitkin maita ja mantuja, mutta ne on vain paljon hankalampi havaita.
– Suurin osa kimalaisista kuolee syksyllä, kun useimpien kukkien kukinta alkaa olla ohi. Se on osa normaalia elinkiertoa, ei siitä ihan valtavasti pidä olla huolissaan.
Mesi vähenee loppukesästä
Kimalaisten joukkokuolema askarruttaa luonnon ystäviä, ja sen syystä on Piiraisen mukaan monia teorioita.
– Yksi niistä liittyy meden tanniinisuuteen, jonka ajatellaan olevan jollain lailla pahaksi kimalaisille.
Toinen, ehkä vielä suositumpi teoria, on lehmuksen meden sokeripitoisuus. Lehmus on monien pölyttäjäpistiäisten suosiossa.
– Varsinkin näin loppukesästä lehmuksessa on enää vähän ravintoa, kun meden määrä alkaa vähetä ja sen laatukin saattaa heikentyä.
Tampereen hyönteistutkijain seuran puheenjohtaja Tero Piirainen kuvailee kimalaista leppoisaksi kaveriksi. Se saattaa pistää vain silloin, jos esimerkiksi astuu vahingossa sen päälle.Päivi Solja / Yle
Lehmus on erittäin hyvä kimalaisten houkuttelussa.
– Kimalaiset juopottelevat puussa pitkin päivää, mutta ne eivät saa siitä enää ravintoa. Jossain vaiheessa ne pökertyvät, ja elämäkin saattaa siinä päättyä, Piirainen kuvailee.
Kimalaiset siis kuolevat loppukesästä ruokapöydän ääressä nälkään?
– Kyllä. Kimalaisten näkökulmasta niiden kannattaisikin ehkä käydä myös muilla kuin lehmuksen kukilla.
Kukkaketoja kaupunkien pihoille
Miten pölyttäjiä sitten voisi auttaa? Yksi keino on pihalle pystytettävä hyönteishotelli. Lehmuksetkin ovat hyödyllisiä.
– Lehmus on hyvä puistopuu, mutta sen lisäksi pitäisi olla myös muita vaihtoehtoja. Monipuolinen kasvillisuus ja kukat olisivat paras apu.
Piirainen toivoisi kaupunkeihin lisää ketoja ja niittyjä. Pihoissakin voisi hänestä olla enemmän luonnonmukaisia nurkkia.
– Kannattaa huolehtia siitä, että varsinkin näin loppukesästä ja syksyllä olisi kukkivia kasveja. Puutarhoissa, pihoilla ja puistoissa ne auttavat kimalaisia ja muita pölyttäjiä.
Pölyttäjät kannattaisi ottaa huomioon myös kerrostaloissa.
– Monet taloyhtiöt, kaupungit ja maanomistajat ovat asiasta nykyään kiinnostuneita. Minun tuntumani mukaan yksitoikkoiset nurmikot ovat vähitellen menossa pois muodista.
Kukkakedot ja apilaniityt sopivat myös kaupunkipuutarhoihin ja -pihoihin. Loppukesästä kukkivia kasveja löytyy esimerkiksi netistä.
– Vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia on paljon – niitä vain käyttämään, Piirainen rohkaisee.
Millaisia ajatuksia juttu herättää? Voit keskustella aiheesta perjantaihin kello 23 asti.
Elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) ei ole huolissaan italialaisen kuvernööri Massimiliano Fedrigan kohulausunnosta.
– En pitäisi tätä kovin vakavana tilanteena, sanoo Lintilä.
Triesten alueen kuvernööri Massimiliano Fedriga pyysi keskiviikkona Italian parlamenttia jäädyttämään Suomen Nato-hakemuksen hyväksymisen, koska moottori- ja voimalaitosvalmistaja Wärtsilä on ilmoittanut ajavansa tuotantonsa alas Italian Triestessä. Asiasta kertoi ensin Kauppalehti.
Wärtsilä suunnittelee nelitahtimoottorien tuotannon keskittämistä Vaasaan. Tuotannon päättyminen johtaisi mahdollisesti satojen työntekijän irtisanomiseen Triestessä.
Lintilä pitää kuvernöörin puheita lähinnä perinteisenä edunvalvontana.
– Jos tilanteen kääntäisi toisinpäin, vastaavaa voisi nähdä Suomessakin. Kaupunginjohtaja tai maakuntajohtaja voisi sanoa mielipiteenään, että tähän pitäisi liittää muutakin.
Samoilla linjoilla on myös Wärtsilän konsernijohtaja Håkan Agnevall.
– Nato-prosessista en osaa sanoa sen enempää. Voin vain todeta, että kyseessä on paikallinen, suuri muutos Triestessä. Ymmärrän, että se herättää vahvoja tunteita ja reaktioita. Luulen, että lausunto on nähtävä paikallisesta perspektiivistä, sanoo Agnevall.
Wärtsilä: Vaikea, strateginen päätös
Wärtsilän konsernijohtaja Håkan Agnevall toteaa, että päätös siirtää tuotantoa Triestestä Vaasaan oli vaikea ja pitkän harkinnan lopputulos.
– Meillä on myös selkeät suunnitelmat, kuinka toimia kunnioittavalla tavalla niiden 350 työntekijän kanssa, joihin toimenpiteet vaikuttavat. Italiassa on olemassa lakiprosessi, kuinka tällaiset asiat käsitellään, ja sitä aiomme noudattaa.
Wärtsilä osallistui keskiviikkona kuulemistilaisuuteen, jossa olivat mukana muun muassa talousministeriön ja ammattiliiton edustajia. Agnevallin mukaan yhtiötä neuvottiin arvioimaan päätöstä uudelleen.
– Vahvistimme, että kyseessä on strateginen ja myös vaikea päätös, jota on pohdittu pitkään. Olimme kuitenkin selkeitä siinä, että nyt aloitettu prosessi tulee jatkumaan ja se on täysin linjassa italialaisen lainsäädännön kanssa, sanoo Agnevall.
Kiristyksellä ei vaikutusta Suomen Nato-jäsenyyteen
Elinkeinoministeri arvelee, että Italialla on tällä hetkellä suurempiakin ongelmia kuin teollisuusyhtiö Wärtsilän toimintaan liittyvä yksittäinen muutos. Viikko sitten pääministeri Mario Draghin johtamahallitus kaatui Italiassa.
Lintilä ei osaa sanoa, mikä merkitys hallituksen kaatumisella on Suomen Nato-jäsenyydelle. Italia on Euroopan Unionin suurimpia maita, ja sen taloudellinen tilanne erittäin heikko.
– Totta kai oli pettymys, että Draghin hallitus kaatui. Hän oli oikeastaan ainut henkilö, joka pystyi ajamaan siellä tiukkaa talouden linjaa. Näiden populististen oikeistopuolueiden, jotka siellä ovat nyt vahvoilla, valtaantuleminen tulee olemaan iso kysymysmerkki.
Kuvernööri Fedriga edustaa Italian äärioikeistopuolue Legaa, joka on vastustanut Naton laajentumista. Fedriga on vaatinut Suomen Nato-jäsenyyden jäädyttämisestä siksi aikaa, kunnes Wärtsilän tilanne Triestessä on ratkaistu.
Lintilä toteaa, että bisnestä ja politiikkaa on yritetty sekoittaa kautta aikojen. Hän ei kuitenkaan usko, että yhden yksittäisen yrityksen toiminta ratkaisi Suomen Nato-jäsenyyden.
– Nato-hakemus on puhtaasti ulkopolitiikkaa ja puolustuspolitiikkaa.
Wärtsilä ei myöskään ole lausunnon jälkeen aloittanut erillisiä toimenpiteitä Suomessa tai ollut asiasta yhteydessä hallitukseen.
– Dialogi on jatkuva Suomen valtiovallan edustajien kanssa. Fedrigan lausunto ei aiheuta erityisiä toimenpiteitä, Agnevall toteaa.
Wärtsilällä on häneen mukaansa hyvä dialogi sekä Suomen että Italian hallinnon kanssa.
– Siinä jatkuvassa prosessissa pitää ottaa puheeksi ilmaantuvia asioita, ja ne voivat joskus ilmaantua hieman yllättäen.
Pelastajista ja etenkin palomiehistä on edelleenkin pulaa koko Suomessa. Tarpeen myötä alalle opiskeleville työpaikka on liki taattu.
Valtakunnallinen pelastajapula alkaa jo pikku hiljaa näkyä myös Kuopiossa sijaitsevassa Pelastusopistossa.
Haku ensi tammikuussa alkaviin koulutuksiin käynnistyi kaksi viikkoa sitten. Siitä lähtien Pelastusopisto on lisännyt markkinointiaan ja mainoksiaan tavoittaakseen kaikki alasta kiinnostuneet. Opiston mainoksia on pyörinyt esimerkiksi radiossa ja musiikkipalvelu Spotifyssa.
– Olemme mainostaneet opistoa ennenkin, vaihtelevin määrin vuodesta toiseen, kertoo Pelastusopiston rehtori Mervi Parviainen.
Opiston esiin tuominen on noussut aiempaa tärkeämmäksi. Opiskelemaan hakevat ikäluokat pienenevät vuosi vuodelta ja sitä mukaa myös potentiaalisten pelastusalan ammattilaisten määrä.
Tänä vuonna markkinointia laajensi erityisesti Vaasassa elokuussa alkava ruotsinkielinen pelastajakoulutus.
Riittävätkö hakijat tulevaisuudessa?
Pelastusopiston koulutuksiin hakee tällä hetkellä vuosittain noin kolmesataa ihmistä. Heistä puolet pääsee opiskelemaan.
– Toistaiseksi hakijoita on riittänyt, ja suuri osa heistä on oikein potentiaalisia tulevaisuuden pelastusalan ammattilaisia, Pelastusopiston rehtori Mervi Parviainen iloitsee.
Rehtori Mervi Parviainen on huolissaan siitä, pysyykö Pelastusopiston hakijoiden taso riittävän hyvänä jatkossa.Sami Takkinen / Yle
Koulutukseen otettavien määrää lisätään todennäköisesti lähitulevaisuudessa vastauksena pelastajapulaan. Rehtorissa huolta aiheuttaa kuitenkin se, pysyykö hakijajoukon alati pienentyessä taso riittävän korkeana. Sisäänottomäärää on jo kasvatettu. Vuodessa opistoon otetaan 144 opiskelijaa.
– Jos ja kun koulutusmäärän lisäys toteutuu, joudumme markkinoimaan itseämme aina entistä enemmän. Jos koulutusmäärä lisääntyy radikaalisti, pitäisi saada myös enemmän hakijoita, Parviainen summaa.
Pelastusopistoa on tarkoitus tuoda enemmän näkyväksi sosiaalisessa mediassa, jossa potentiaaliset opiskelijatkin Parviaisen mukaan ovat.
Suunnitelmissa on myös aloittaa laajempi yhteistyö pelastuslaitosten kanssa.
– Kukaan ei tule opistoon vain opiskellakseen, vaan jokaisella on tarkoitus myös työllistyä jossain vaiheessa. Pelastuslaitos työllistää valmistuneet opiskelijamme, joten haluamme yhdessä markkinoida alaa, Parviainen kertoo.
Takuuvarma työpaikka houkuttaa
Meneillään oleva Pelastusopiston opiskelijahaku on ensimmäinen, johon pelastajapula mahdollisesti vaikuttaa, arvelee rehtori Mervi Parviainen.
– Pulaa on ollut ennenkin, mutta nyt sitä rummutetaan enemmän ihmisten tietoon. Uskoisin, että tilanne vaikuttaa hakijoiden määrään, kun työpaikka alalla on niin varma kuin voi vain olla, hän arvioi.
Alan koulutusta on tuotu esiin etenkin niillä alueilla, joissa opiskelupaikat sijaitsevat. Koska hakuaika on edelleen menossa, ei nykyisen markkinointikampanjat tuloksista voi vielä tietää.
Kokemusta kohdistetun markkinoinnin positiivisesta vaikutuksesta löytyy kuitenkin Pelastusopistoltakin.
– Esimerkiksi alueellisten hätäkeskuspäivystäjien kursseissa kohdistettu ja selkeä markkinointi toi enemmän hakijoilta niiltä alueilta, joissa mainoksia oli enemmän. On täysin odotettavaa ja luonnollista, että lisätieto tuo lisähakijoita, Parviainen toteaa.
Alasta kiinnostuneita, mutta hakemuksen lähettämistä empiviä, rehtori kannustaa hakemaan opiskelupaikkaa.
– Hakuaikaa on vielä elokuun 12. päivään asti, hyvin ehtii vielä. Nettisivuillamme on ohjeet esimerkiksi vaadittavasta kuntotestistä. Voin vannoa, että mikäli hommat hoitaa loppuun hyvin, on tulevaisuudessa alalla työpaikka taattu.
Mitä ajatuksia uutinen herättää? Voit keskustella aiheesta 29.7. klo 23 asti.
"Testaamme alueella automaattista kasvojentunnistusjärjestelmää". Näin luki Siilitien metroasemalle kaikessa hiljaisuudessa ilmestyneessä isossa tarrassa.
Aseman lähellä asuva Matti Närekangas hämmästyi ilmoituksesta siinä määrin, että lähetti Ylelle vinkin asiasta.
– Ajattelin, että tämä on vitsi, mutta mietin myös, että se voisi olla tottakin, mikä olisi aika kuumottavaa. Kasvojen tunnistamisessa mentäisiin yksityisyydensuojaan ja valvontayhteiskuntaan, mikä ei olisi hyvä juttu.
Närekangas kuitenkin pitää pilaa myös osuvana nykyajassa.
– Olen nähnyt kaikenlaista tarra-aktivismia, mutta tälle täytyy nostaa hattua.
Helsingin joukkoliikenneinfraa hallinnoivan Pääkaupunkiseudun Kaupunkiliikenteen va. toimitusjohtaja Petri Lumijärvi kuuli tarrasta vasta torstaina, kun Yle otti häneen yhteyttä ja tiedusteli asiasta.
Kun yhtiön sisällä selvitettiin tarran alkuperää, päädyttiin siihen, että joku on mitä ilmeisimmin kiinnittänyt sen metroaseman seinään pilailumielessä.
Asia eteni hallinnosta turvallisuuspäällikkö Juhana Hietarannalle.
Tarra päättetiin poistaa mitä pikimmiten. Pila on hänen mukaansa poikkeuksellinen.
– Ei tule vastaavaa tapausta ainakaan lähihistoriasta mieleen.
Hän pohtii, mitkä tarran kiinnittäjän motiivit mahtavat olla.
– Näinä aikoina tietosuoja-asiat ovat tapetilla, niin kyllä jonkinnäköistä taustaymmärrystä säädöksistä on henkilöllä ollut.
Muilta asemilta ei toistaiseksi ole löytynyt pilailutarroja, mutta tilannetta tarkkaillaan.
– Järjestyksenvalvojat pitävät silmänsä auki.
Yhtiö ei ole vielä päättänyt, tekeekö se pilasta rikosilmoitusta.
– Tässä vaiheessa poistetaan nuo löytyneet tarrat ja katsotaan, löytyykö niitä muualta. Muuhun en tässä vaiheessa osaa ottaa kantaa.
Puolen päivän jälkeen torstain tarra oli jo poistettu aseman seinästä.Kristiina Lehto / Yle
Voit keskustella aiheesta perjantaihin 29.7.2022 kello 23 saakka.
Säveltäjä ja musikaaleista tuttu näyttelijä Jukka Nylund asettuu pianon taakse, kun Musiikkiteatteri NYTin harjoitukset alkavat Helsingin Kruununhaassa. NYT on lahtelainen, uuden polven musiikkiteatterilaisten ryhmä, joka perustettiin yli viisi vuotta sitten, ja nyt se lämmittelee vanhaa esitystä Nylundin kanssa. Ryhmä on mukana Suomen ensimmäisellä musiikkiteatterifestivaalilla, joka pidetään teatteri Kapsäkissä Helsingissä.
Porukan alkuperäiset jäsenet valmistuivat Lahden ammattikorkeakoulun musiikkiteatterilinjan viimeiseltä vuosikurssilta. Koulutus lakkautettiin säästösyistä vuonna 2016.
– Meillä kaikilla oli vahva mielenkiinto uuden musiikkiteatterin tekemiseen. Halusimme tehdä omaäänistä teatteria, näyttelijä ja tuottaja Panu Kangas Musiikkiteatteri NYTistä toteaa.
Vaikka Musiikkiteatteri NYT on saanut jo jalkansa teatterin oven väliin, tekijöillä on vielä haasteita.
– Sen huomaa siinä, kun ottaa yhteyttä isompiin kotimaisiin teattereihin. Olen kohdannut jopa kysymyksen, että miksi me tarvitsisimme toisen musikaalin, kun meillä on jo yksi ohjelmistossa, Kangas toteaa.
Hän uskoo, että musikaalilla on teatterien ohjelmistossa tietty, ennalta määrätty tehtävä.
– Siihen liittyy vahva perinne. Sen mukaan musikaalissa on iloista laulantaa, tanssinumeroita ja ehkä joku kepeä aihe. Ja tuntuu, että kun tämä funktio on näytetty, teatterissa ei enää olekaan tilaa toisenlaisille tulokulmille.
Eeva Kontu on ottanut kotimaisen musiikkiteatterin aseman vahvistamisen elämäntehtäväkseen.Susanna Pesonen / Yle
Angloamerikkalaisen musikaalin puristuksissa
Kotimainen musiikkiteatteri kärvistelee isojen angloamerikkalaisten musikaalien varjossa. Teatterin tiedotuskeskuksen listauksen mukaan tänä syksynä saa kantaesityksensä vain kaksi uutta kotimaista teosta: Huomenna minä lähden Kuopion kaupunginteatterissa sekä Momentum 1900 Tampereen työväenteatterissa (TTT). Kuopion ensi-ilta siirtyi tähän syksyyn viime vuoden koronarajoitusten takia.
Ulkomaisten teosten ensi-iltoja on yli kymmenen. Niistä suurin osa on angloamerikkalaisia musikaaleja. Teatterien syysohjelmistossa on myös muutama kotimainen uudelleen lämmitetty musikaali, kuten Myrskyluodon Maija. Suomessa on kolmisenkymmentä kaupunginteatteria.
Momentum 1900 kertoo Pariisin maailmannäyttelystä, ja sen ovat kirjoittaneet Sirkku Peltola ja Heikki Salo, molemmat musiikkiteatterin konkareita. Teoksen on säveltänyt Eeva Kontu. Hän on noussut yhdeksi kotimaisen musiikkiteatterin avainhenkilöistä. Kontu on myös erittäin työllistetty kapellimestari, ja hän on johtanut useiden isojen musikaalien orkestereja.
Kontu muistuttaa, että kotimainen musikaali jää erityisesti suurella näyttämöllä angloamerikkalaisen musikaalin jalkoihin.
– Haluaisin, että suomalainen musiikkiteatteri ja musikaali olisivat Suomessa isompi ilmiö. Toivon, että musiikkiteatteri nousisi omaksi, omalakiseksi taiteenlajiksi, Kontu sanoo.
Poikkeuksiakin on, mutta ne on laskettu yhden käden sormilla. Tampereen työväenteatterissa on ollut parin vuoden välein uuden kotimaisen musikaalin kantaesitys (muun muassa Anna-Liisa, Tytöt 1918) , ja Kansallisteatteri Helsingissä avasi 2010-luvulla suuren näyttämön Pirkko Saision ja säveltäjä Jussi Tuurnan teoksille (mm. HOMO!, Musta Saara). Näiden lisäksi Musiikkiteatteri Kapsäkki tekee nimensä mukaisesti työtä lajityypin eteen.
Musiikkiteatteri Kapsäkki on Musiikkiteatterifestivaalin näyttämö.Susanna Pesonen / Yle
Jukebox-musikaalit löivät läpi
Suomessa on menossa Kontun mukaan kotimaisten jukebox-musikaalien buumi. Hän viittaa teoksiin, joissa lauletaan tuttuja kappaleita yhden aiheen ympärillä. Niitä voivat olla esimerkiksi iskelmätähden tarina, aikakausi tai vaikka tietty kaupunki.
– Toivoisin keskisuurten teatterien johtajilta hieman rohkeutta näihin ohjelmavalintohin. Että jukebox-musikaalin sijaan he uskaltaisivat tilata oman, omalakisen sävellyksen.
Kontu toivoo, että musiikkiteatterille kävisi samoin kuin stand-up-komiikalle. Se nousi baarin nurkasta stadionille ja televisioon.
Kotimaisen musiikkiteatterin edistämisestä on tullut Kontulle elämäntehtävä, ja hänellä on sormensa pelissä monessa tuotannossa, myös angloamerikkalaisissa musikaaleissa.
Kontu perusti ennen koronapandemiaa muusikko Joonas Mikkilän kanssa MD Company -nimisen yrityksen, joka tuottaa musiikkipalveluja isoille teattereille. Käytännössä se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että Kontu valitsee tekeillä olevaan musikaalin esiintyjät, muusikot ja kapellimestarin. Se voi usein olla Kontu itse.
– Isoissa teattereissa ei ole Helsingin kaupunginteatteria lukuun ottamatta kiinnityksellä olevia muusikoita, musiikkijärjestäjiä tai lauluvalmentajia. Omaa työtäni kapellimestarina ja säveltäjänä helpottaa se, että kaikki ammattilaiset ovat käytössäni ja pystyn maksamaan heille helposti palkkaa yrityksen kautta. Ja siten pystyn tarjoamaan koko pakettia teattereille ihan vain helpottaakseni asioita.
Kontu vaikuttaa paljolti myös siihen, ketkä musikaalinäyttelijöistä saavat Suomessa töitä.
– Tämä on hieman ärsyttävä asema. Se ei ole kovin positiivinen positio, että joutuu päättämään ihmisten työllistymisestä. Yksi musikaalin keskeisistä asioista on kuitenkin roolitus. Että jokaiseen rooliin tulee juuri oikeanlainen tekijä ja näyttelijä.
Kontu ideoi Musikkiteatterifestivaalin yhdessä musikaaleista tutun näyttelijän Petrus Kähkösen kanssa. Tapahtuman tarkoituksena on esitellä lajityypin keskeisiä ammattilaisia. Toisaalta Suomessa on toistaiseksi melko vähän tekijöitä, jotka osaavat kirjoittaa musikaaleja.
– Meillä ei ole vielä työkaluja, joilla kehittelisimme käsikirjoituksia ja teosideoita, mutta sellainen on työn alla. Musikaalien kehitystyö on suuritöistä ja melko kallista, Kontu sanoo.
Hän vertaa uuden kotimaisen puheteatterin ja musiikkiteatterin suhdetta toisiinsa. Uutta kotimaista draamaa tuotetaan paljon enemmän kuin musiikkiteatteria.
– On ihan hyvä, että kotimainen musiikkiteatteri elää rinta rinnan angloamerikkalaisen musikaalikirjallisuuden kanssa. Esittäväthän teatteritkin Tšehovin ja Shakespearen näytelmiä uusien kotimaisten näytelmien rinnalla. Siinä ei ole mitään väärää.
MD Companyn toimisto ja harjoitustilat sijaitsevat Kruununhaassa Helsingissä.Susanna Pesonen / Yle
Kaksi viikkoa sitten Haminaan rantautunut mursu on monen mutkan kautta päätynyt konservoitavaksi Luonnontieteelliseen keskusmuseoon Helsinkiin.
Museo tiedotti viikko sitten, että eläin tulee esille yleisönäyttelyyn, mutta siihen saattaa kulua jopa vuosi. Syynä on mursun konservointiin kuluva aika – vaikka museon konservaattorit ovatkin paiskineet töitä hiki hatussa sen jälkeen, kun mursun nahka heidän pöydälleen saapui.
Konservaattori ohentaa nahan poistamalla rasvan ja muuta kudosta.Matti Myller / Yle
Museon konservointiuoneessa on iso vesiastia täynnä konservointiliuosta, joka sisältää muun muassa suolaa ja muurahaishappoa. Huoneessa leijuu lievä merellinen tuoksu. Konservaattori Roni Anderssonilla on nahan käsittely käynnissä erityisellä käsittelyyn soveltuvalla laitteella.
– Mursun nahka oli alkuun paikoin jopa pari senttiä paksu. Nyt sitä ohennetaan noin neljän millin paksuiseksi, jotta se muotoutuu hyvin kropan päällä täyttövaiheessa, kertoo Andersson.
Nahka täytyi saada käsittelyyn mahdollisimman nopeasti, ettei se pilaannu. Lopulta valmis nahka liimataan ja ommellaan keinokroppaan.
– Viikset irrotettiin täyttöä varten, mutta ne laitetaan sen jälkeen takaisin. Hampaat tulevat todennäköisesti olemaan keinotekoiset, Andersson sanoo.
Mursun viikset on irrotettu nahan käsittelyn ajaksi. Matti Myller / Yle
Luut odottavat vielä käsittelyä
Roni Andersson haki jo viime viikolla pakettiautollaan mursun jäänteet Ruokavirastosta museon ylikonservaattorin Ari Puolakosken kanssa. Mursu mitattiin ennen sen ruumiin avausta eläimen konservointia ja täyttämistä varten. Mittaamiseen jouduttiin käyttämään erityistä vinssiä.
Lopulta jäykkä nahka sekä mursun luut, hampaat ja kynnet tuotiin isoissa tynnyreissä museon kellariin pakkaseen odottamaan puhdistusta.
– Luille tehdään karkea puhdistus veitsellä. Sen jälkeen pehmytkudos poistetaan maserointilaitteessa ja sitten luut menevat vielä rasvanpoistolaitteeseen, ylikonservaattori Ari Puolakoski sanoo.
Mursun pitkiä hampaita ja luita säilytetään museon pakkasessa.Matti Myller / Yle
30 vuotta konservaattorina toimineen Roni Anderssonin tavallista työtä on lintujen säilytyskäsittely, mutta mursu ei kuitenkaan ole suurin eläin, jonka parissa hän on päässyt työskentelemään.
– Aloitin oppilaana täällä vuonna 1986 ja pari vuotta myöhemmin teimme valmiiksi Elmeri-norsun, joka aulassamme on. Oli siinäkin kokoa!
Ylikonservaattori Ari Puolakoski siirtää mursun luiden kuljetukseen ja varastointiin löytyneitä isoja saaveja pakkaseen.Matti Myller / Yle
Merkittävä täydennys kokoelmaan
Museossa pohditaan parhaillaan, miten mursu tullaan asettamaan esille museoon. Viime viikolla eläintieteen yksikön johtaja Pasi Sihvonen kommentoi, että konservoidun eläimen rinnalle saatetaan asettaa näytille luuranko, jolloin samalla näkee eläimen sisä- ja ulkorakenteen.
Ylikonservaattori Ari Puolakosken mukaan mursu on tarkoitus integroida osaksi olemassa olevia näyttelyitä. Mursu on nimittäin niin kookas, että omaa soppea museosta sille on hankala löytää.
– Pyrimme katsomaan sille paikan olemassa olevista näyttelyistä, että minne se saadaan hyvin istumaan, hän toteaa.
Kuvassa yksi Luonnontieteellisessä keskusmuseossa jo olevista mursuista.Matti Myller / Yle
Haminan mursu on yksikön johtaja Pasi Sihvosen mukaan todella merkittävä lisä museon kokoelmiin. Tällä hetkellä museolla on kaksi mursun luurankoa, jotka molemmat ovat 1840-luvulta.
– Sen jälkeen ei ole tullut lisänäytteitä. Se kertoo, miten harvinaisesta näytteestä on kyse. Tämä on meille todella arvokas näyte tieteellisesti ja uskon, että myös suurta yleisöä kiinnostaa päästä näkemään tällainen harvinaisuus, hän kommentoi viikko sitten.
Voit keskustella aiheesta perjantaihin 29.7.2022 kello 23 saakka.
Venäläismatkustajat ovat palanneet Lappeenrannan lentokentälle.
– Vihdoinkin raja avattiin. Heti, kun saimme tiedon siitä, etsimme sopivan lennon, ostimme liput ja tänään lennämme Bergamoon, pietarilainen Vladislav sanoo. Hän ei halua sanoa sukunimeään.
Sisällä lentoasemalla kuuluu suomen kielen lisäksi myös venäläistä puhetta. Simeonen italialais-venäläinen perhe on palaamassa Pietarista. He ovat olleet kyläilemässä Flavio Simeonen venäläisen vaimon sukulaisten luona.
– Venäjälle ei ole enää suoria lentoja, joten etsimme lähimmän paikan Venäjän lähellä, jonne voimme lentää Italiasta. Se oli Lappeenranta, Flavio Simeone kertoo.
Flavio Simeone matkusti perheensa kanssa Lappeenrannan kautta sukuloimaan Pietariin. Kalle Schönberg / Yle
Suomesta ja Lappeenrannasta sekä erityisesti Helsinki-Vantaan lentokentästä on muodostumassa Venäjän ja EU:n välisten lentojen solmukohta. Lännen asettamat pakotteet ovat sulkeneet Venäjän lähes täysin pois Euroopan lentoliikenteestä.
Suomen kautta venäläiset kuitenkin pääsevät lentämään eri puolille Eurooppaa.
Ennen koronapandemiaa vuonna 2019 noin 60 prosenttia Lappeenrannan lentoaseman asiakaskunnasta oli venäläisiä. Pitkälti juuri venäläisen matkustuspotentiaalin vuoksi lentoasemalle saatiin uusia lentoreittejä.
Parhaimmillaan Lappeenrannasta lennettiin neljään maahan: Italiaan, Saksaan, Kreikkaan ja Unkariin.
Koronapandemia pysäytti lentoaseman hyvät näkymät, ja tämän vuoden keväällä lentoliikenne käynnistyi uudestaan vain yhden lentoreitin voimin. Ryanair lentää nyt Lappeenrannasta Italian Bergamoon kaksi kertaa viikossa.
Pietarilainen Vladislav osti heti lentolipun Bergamon lennolle Lappeenrannasta kun, Suomen ja Venäjän rajan ilmoitettiin avautuvan.Kalle Schönberg / Yle
Kaupunki: emme rakenna venäläisten varaan
Lappeenrannan lentokentän omistaa Saimaan lentoasemasäätiö, jonka pääomistaja on Lappeenrannan kaupunki.
Voisi ajatella, että Lappeenrannan kaupungin johdossa ollaan tyytyväisiä, kun venäläiset palaavat lentomatkustajiksi. Sehän voisi tarkoittaa lisää lentoreittejä Lappeenrantaan.
Lappeenrannan kaupunginhallituksen puheenjohtajan Joonas Grönlundin (kok.) mukaan lentokentän tulevaisuutta ei kuitenkaan enää rakenneta venäläisten matkustajien varaan.
– Ei rakenneta, eikä tarvitse rakentaa. Tänä keväänä on hyvin nähty, että vaikka venäläiset ovat puuttuneet matkustajien joukosta, niin koneitten täyttöasteet ovat olleet 85-90 prosentin välillä. Eli erinomaisia, Grönlund sanoo.
Lähtöselvitys Lappeenrannan lentokentällä.Kare Lehtonen/Yle
Hän ei sulje pois, että Lappeenrantaan saadaan myös lisää lentoreittejä.
– Ryanairilla tuntuisi olevan kiinnostusta lisätä reittejä. En yhtään ihmettelisi, jos muillakin lentoyhtiöillä olisi, Grönlund sanoo.
Professori näkee mahdollisuuksia
Liikenne- ja kuljetustekniikan professori Jorma Mäntynen teki ennen koronapandemiaa tutkimuksen Lappeenrannan lentokentän kehitysmahdollisuuksista. Hän näkee, että kentällä on mahdollisuuksia myös ilman venäläisturisteja.
– Kyllä lentokentällä on edelleen potentiaalia. Se on profiloitu matkailukenttänä, ja kun ajattelee Järvi-Suomea matkailukohteena, niin sehän on äärimmäisen vetovoimainen, Mäntynen sanoo.
Hän näkee, että myös Etelä-Karjalan, Etelä-Savon ja Kymenlaakson alueilta löytyy tarpeeksi kotimaista kysyntää lennoille Lappeenrannasta Keski-Eurooppaan. Tähän vaikuttaa osaltaan maakunnallisen kentän ruuhkattomuus verrattuna suurempiin lentoasemiin, kuten Helsinki-Vantaaseen.
Lappeenrannan kaupunginhallituksen puheenjohtaja Joonas Grönlund uskoo, että kauppungin lentokentällä riittää matkustajia myös ilman venäläisiä. Kare Lehtonen / Yle
Talous kuralle valtionapusotkun vuoksi
Venäläisten palaamisesta huolimatta Lappeenrannan lentokenttä on tällä hetkellä talousvaikeuksissa, koska se joutui maksamaan takaisin vuosina 2019 ja 2020 maksettuja valtionavustuksia. Palautettava summa viivästyskorkojen kanssa oli suuruudeltaan noin 168 000 euroa. Se on jo maksettu takaisin.
Ministeriö myönsi lentokentälle avustusta kyseisinä vuosina yhteensä 1,3 miljoonaa euroa.
Syynä avustusten osittaiseen takaisinperintään ovat Saimaan lentoasemasäätiön pääomalainat, jotka säätiö maksoi lentoasemalle vuosina 2019–2020. Valtio katsoi, että pääomalainojen korkoehdot eivät täyttäneet Euroopan komission linjaaman markkinataloustoimijaperiaatteen mukaisia ehtoja, vaan ne voitiin tulkita osin julkiseksi tueksi.
Kaupunki tuskin lisää tukeaan
Takaisinperinnän vuoksi valtio on myös lopettanut uusien tukien maksun lentoasemalle. Kaupunki odottaa, että maksut alkavat uudelleen.
– Meillä on jo oikaisuvaatimus menossa Traficomin suuntaan niin, että tämän vuoden tuki kuitenkin maksettaisiin. Perusteet ovat meidän mielestämme olemassa. Meillä on jatkuva kansainvälinen reittiliikenne ja sen piti olla perusteena sille, että tukea maksetaan.
Grönlund ei usko, että Lappeenrannan kaupunki voi lisätä tukeaan, jos valtio ei suostu maksamaan omaansa. Lappeenrannan kaupunki tukee lentoasemaa tällä valtuustokaudella 1,3 miljoonalla eurolla vuosittain. Mahdollisesta lisärahoituksesta päättäisi kaupunginvaltuusto..
– On varmasti melko epätodennäköistä, että kaupunki rupeaisi satsaamaan lisää rahaa lentokenttään. Jos valtio jättää meidät täysin yksi tämän lentokentän kanssa, niin kyllä se käytännössä ohjeistaa meitä laittamaan kentän kiinni, Grönlund kiteyttää.
Sotatilanteessa vammaisten oikeudet ja turvallisuus unohtuvat helposti, sanoo vammaisaktivisti ja toimittaja Sanni Purhonen Ylen 8 minuuttia -ohjelmassa.
– Jos asut esimerkiksi esteellisessä kerrostalossa, tulee jokin pommitus, ja pommisuojakin on esteellinen, minne pakenet? Purhonen havainnollistaa.
Purhosen mukaan Suomessa on vammaisten kohdalla periaatteessa hyvä lainsäädäntö, mutta sitä ei käytännössä osata monesti noudattaa. Hänen mukaansa viranomaiset eivät aina tunne vammaisia koskevaa lainsäädäntöä, mikä johtaa esimerkiksi esteelliseen rakentamiseen.
Toimittaja: Wali Hashi
Katso 8 minuuttia -ohjelma Yle Areenassa: Miten vammaiset huomioidaan kriisin ollessa päällä, Sanni Purhonen?
Viikonlopun säästä on tulossa epävakaa ja viileä, Ylen meteorologi Kerttu Kotakorpi kertoo. Pohjoisesta virtaa viileää ilmaa ja sateet voivat olla harvinaisen kylmiä ajankohtaan nähden.
– Yöt ovat kylmiä ja Pohjois-Lapissa voi olla hallaa, Kotakorpi sanoo.
Perjantaina lämpimintä on pääkaupunkiseudulla, jossa lämpötila voi kohota 20 asteeseen. Pohjois-Lapissa ja Käsivarressa jäädään 14 asteeseen. Säät lämpenevät koko maassa sunnuntaita kohden, etelässä ja lännessä jopa 22 asteeseen.
Lapissa on saatu rankkoja sadekuuroja alkuviikosta. Myös esimerkiksi Torniossa ja Rovaniemellä on satanut vuorokaudessa yli 20 millimetriä.
Idästä virtaa matalapainetta, ja sateet keskittyvätkin loppuviikosta maan itäosaan, Kotakorpi sanoo. Pohjois-Karjalassa vuorokauden sademäärä voi olla jopa 40–60 millimetriä.
Viikonloppuna sateet leviävät maan pohjoisosaan ja etelää kohti. Kuurot voivat jäädä paikallisiksi.
Kuluttajien sähkölasku kasvaa. Ensi talvesta on tulossa entistä kovempi: Energiateollisuus on varoitellut, että sähköä voidaan joutua jo säännöstelemään.
Päättäjätkin ovat heränneet. Perussuomalaisten varapuheenjohtaja Leena Merivaati keskiviikkona A-studiossa toimia, joilla sähkölasku pienenisi: arvonlisäveron alennusta, hintakompensaatiota Ruotsin ja Norjan malliin sekä sähkön hintakattoa.
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jussi Saramo oli sitä mieltä, että hallituksen on ryhdyttävä valmistelemaan sähkölle hintakattoa, jotta suomalaiset eivät joutuisi maksamaan ensi talvena kohtuuttomia sähkölaskuja. Se tarkoittaisi sähköntuottajien voittojen pienentymistä.
Mutta mitä sähkön hintakatto tarkoittaa? Kysymyksiin vastasivat työ- ja elinkeinoministeriön energiaosaston ylijohtaja Riku Huttunen ja Energiateollisuuden sähkön tukkumarkkina-asiantuntija Janne Kauppi.
1. Mitä tapahtuisi, jos Suomessa olisi hintakatto?
Hintakatosta voisi seurata sähköpula.
Jos Suomi päättäisi, että sähkön hinta ei saa nousta tietyn rajan yläpuolelle, sähköä myytäisiin sille, joka maksaa eniten. Sähkömarkkinat toimivat niin, että Euroopassa on eri hinta-alueita ja sähkö siirtyy pääsääntöisesti halvemmalta hinta-alueelta kalliimmalle.
Suomeen voisi tulla pula sähköstä.
Säästäminen on edessä joka tapauksessa, kun Eurooppaa uhkaa energiakriisi. Se voi tarkoittaa lyhyempiä saunakäyntejä, uusien aurinkopaneelien rakentamista tai valojen sammuttamista.
Hintakatto heikentäisi myös sähköyhtiöiden kilpailukykyä. Ne eivät saisi enää houkuteltua investointeja. Vain investointien avulla yritykset voivat kehittää esimerkiksi uusiutuvan energian käyttöönottoa.
Onko sähkölle nykyisin hintakattoa?
Kyllä on. Sähkön hintakatosta sovitaan yhdessä muiden EU-maiden kanssa.
EU:ssa on jo sähkölle hintakatto: 4 000 euroa megawattitunnilta. Hintakatto on tarkoitettu poikkeuksellisia tilanteita varten. Jos yhdessäkin maassa hinnat nousevat muutamaksi tunniksi 60 prosenttiin hintakatosta, sitä nostetaan.
Näin kävi keväällä, kun Ranskalla oli ongelmia ydinvoimaloidensa kanssa. Yleensä on kyse häiriötilanteista.
Jos Suomessa olisi oma hintakatto, joutuisimme hankalaan tilanteeseen. Kysyntä ja tarjonta eivät enää kohtaisi. Australiassa sähkömarkkinat piti sulkea keväällä, kun hintakatto aktivoitui. Sähkölaitosten tuotantokustannukset olivat isommat kuin hintakatto. Sähkölaitokset lopettivat sähkön myynnin, koska se olisi ollut tappiollista.
Espanjassa kokeiltiin hintakattoa, mutta siitä seurasi, että sähköä alettiin toimittaa korkeammalla hinnalla Ranskaan.
3. Alentaisiko hintakatto tavallisen kansalaisen sähkölaskua?
Vaikea sanoa. Kotitalouksien sähkösopimukset ovat eri asia kuin markkinoilla käytävä tukkukauppa.
Tukkusähkön hinnan aleneminen ei siirry automaattisesti kuluttajan sähkölaskuun. Osa kuluttajista on valinnut pörssisähkön, mutta valtaosalla asiakkaista on vuoden tai kahden vuoden mittainen sopimus. Sähkön hinta pysyy siis sopimusajan samana.
Pörssisähkön hinta sen sijaan heilahtelee nopeammin. Hintakaton vaikutukset näkyisivät siis nimenomaan pörssisähkön hinnassa. Varmoja vastauksia tähän ei ole.
4. Voisiko Suomi päättää omasta hintakatosta
Se olisi mahdollista, mutta hankalaa.
Sähkömarkkinat ovat tehokkain tapa hoitaa tilannetta. Markkinoiden sääntely voi johtaa tehottomuuteen ja kuluttaja kärsii. Jos Suomi haluaisi irrottautua EU:n linjasta, tilanteesta tulisi hankala.
Kaikki eivät kuitenkaan jaa tätä näkemystä. Energiatalouteen erikoistunut professori Matti Liski totesi A-studion haastattelussa, että sähkön pörssissä määräytyvää hintaa pitäisi nyt poikkeusoloissa pystyä rajoittamaan.
Liskin mielestä on järkevämpää säädellä sähkön hintakattoa kuin korvata kuluttajien korkeita sähkölaskuja verovaroin. Korvauksia maksetaan esimerkiksi Ruotsissa.
Voit keskustella aiheesta perjantaihin 29. heinäkuuta kello 23:een saakka.
Kahvipavut maksavat New Yorkin raaka-ainepörssissä nyt reilusti vähemmän kuin helmikuussa, jolloin Arabica-laadun maailmanmarkkinahinta oli huipussaan.
Paunan eli hieman alle puoli kiloa raakakahvia saa nyt hieman yli kahdella dollaria, kun keväällä hinta oli yli 2,50 dollaria. Pavut tosin vaihtavat omistajaa tuhansien kilojen erissä.
Viime kesänä kahvin hinnan veti nousuun ensin kuivuus ja sitten halla, kertoo elintarvikeyhtiö Pauligin raaka-ainehankinnoista vastaava András Koroknay-Pál.
Maailman suurimman tuottajamaan Brasilian kahvisadosta viidennes tuhoutui.
Myös Venäjän hyökkäys Ukrainaan nosti hieman kahvin maailmanmarkkinahintaa, mutta kahvin tuotannon kutistumisen aiheuttama jyrkin nousu oli sodan alkaessa jo takana.
Viime kuukausina kahvin maailmanmarkkinahinta on heilunut rajusti, kun seuraavan sadon kohtaloa on jännitetty, Koroknay-Pál sanoo.
– Pienikin uutinen kylmän rintaman lähestymisestä Brasiliassa on hermostuttanut markkinoita.
Nyt eteläisen pallonpuoliskon talvi alkaa kuitenkin taittua ja ensi kesän sadon osalta hallanvaara on ohi.
– Mutta vielä pitää kukinnan lokakuussa onnistua ja sateiden tulla ajallaan, Koroknay-Pál sanoo.
“Paluuta vuodentakaiselle tasolle ei ole”
Kahvin maailmanmarkkinahintaa on vaikea ennustaa, sanoo kahvipaahtimo Meiran toimitusjohtaja Raimo Sinisalo. Hän ei odota hinnan laskevan lähiaikoina.
Sato näyttää jäävän tavallista pienemmäksi Brasiliassa, samoin Kolumbiassa ja Hondurasissa.
Suurta vaihtelua hinnassa ei tule, ennen kuin ensi kesän sadon näkymiä voidaan arvioida, Sinisalo sanoo.
Nopeaa halventumista ei odota myöskään Pauligin Koroknay-Pál.
– Tämä on uusi normaali, paluuta vuodentakaiselle tasolle ei ole.
Kahvin kysyntä kasvaa tavallisesti tasaisesti, eikä suuria varastoja ole: tuotanto menee lähes suoraan kulutukseen, hän perustelee.
Toki maailmantalouden mahdollinen taantuma ja korkea inflaatio voivat vaikuttaa kysyntään, hän arvioi.
– Jos kysyntä laskisi kovasti, niin tottakai se toisi laskupaineita maailmanmarkkinahinnalle.
Maailmanmarkkinahinta vaihtelee kuitenkin jatkossakin voimakkaasti, sillä ilmastonmuutoksen aiheuttamat sään ääri-ilmiöt lisääntyvät, Koroknay-Pál muistuttaa.
– Eurolla sai alkuvuonna 1,15 dollaria, mutta nyt ne ovat melkein yhden suhde yhteen. Kurssimuutos on syönyt kahvin maailmanmarkkinahinnan laskun käytännössä kokonaan, András Koroknay-Pál sanoo.
Kuluttajankaan ei liikaa kannata odottaa kahvin halventumista, paahtimoista arvioidaan.
Ruokakaupassa myytävän paketin hintaa nostavat muun muassa energian, pakkausmateriaalien, kuljetuksen ja paahtamisen kulujen kasvaminen, Raimo Sinisalo sanoo.
Kahvit eivät jää keittämättä
Suomalaiset juovat eniten kahvia maailmassa. Vaikka viiden euron kahvipaketti onkin vuoden aikana kallistunut seitsemään euroon, kysyntä ei ole kovin paljon vähentynyt, S-ryhmästä ja Keskosta kerrotaan.
– Kahvi on suomalaisille peruselintarvike, se ostetaan joka tapauksessa, sanoo S-ryhmän päivittäistavarakaupan myyntipäällikkö Juha Nieminen.
Edullisempien suodatinkahvien suosio on kuitenkin hinnannousun seurauksena kasvanut, Nieminen sanoo.
Ja välillä sen seitsemänkin euron paketin on saanut jopa viidellä eurolla. Kyse ei ole kuitenkaan pysyvästä hinnanlaskusta, vaan tarjouksista, joita on ollut paljon erilaisia sekä S- että K-kaupoissa.
Kahvin hinta on noussut Suomessa vuodessa noin 40 prosenttia.Heidi Sullström / Yle
Kahvi on perinteinen kampanjatuote, ja sen hinta kiinnostaa kuluttajia, sanoo Keskon osto- ja myyntijohtaja Aki Erkkilä.
Tarjoukset saavat asiakkaat liikkeelle, mutta kalliimpaa kahvia ei varastoida enää kotona yhtä suuria määriä kuin aiemmin, hän sanoo.
– Jos aiemmin tarjouksesta ostettiin kolme-neljä pakettia, nyt ostetaan yksi tai kaksi.
Kaksi kuollut Paltamossa tasoristeysonnettomuudessa: henkilöauto törmäsi pikajunan kanssa. Näin kertoi Ylen uutinen elokuun lopulla 2022.
Vuoden takainen onnettomuuspaikka sijaitsee Kontiomäki–Oulu-radan varressa noin kolme kilometriä Paltamon rautatieasemalta Oulun suuntaan. Tasoristeyksessä Koikerolahdentie ylittää radan. Nimeltään paikka tunnettiin Lepikon tasoristeyksenä.
Väyläviraston Pohjois-Suomen aluepäällikkö Juhan Tyrväinen pahoittelee vuoden takaista onnettomuutta samalla kun kertoo, että enää Lepikon tasoristeystä ei ole.
Liikenne on ohjattu radan varteen rakennetun uuden yksityistien kautta Kokonlahdentien vartioidun tasoristeyksen kautta.
Uudessa tasoristeyksessä on liikennevalot ja puomit.Timo Nykyri / Yle
Lepikon tasoristeys arvioitiin kuitenkin niin vaaralliseksi, että se kuului jo onnettomuushetkellä Väyläviraston tasoristeysten poisto- ja parantamishankkeiden piiriin, mutta se poistettiin vasta tänä kesänä kiertotiejärjestelyillä kokonaan käytöstä.
Lähes sata tasoristeystä muuttuu tänä vuonna
Suomessa tapahtuu vuosittain yli 50 tasoristeysonnettomuutta. Niissä kuolee vajaa kymmenkunta ihmistä joka vuosi. Maassa on edelleen noin 2 000 vartioimatonta tasoristeystä ja onnettomuudet tapahtuvat pääosin niissä.
Paltamon viime kesän onnettomuustasoristeys on yksi niistä lähes sadasta kohteesta, missä Väylävirasto parantaa rataturvallisuutta tänä vuonna. Kohteista kolmasosa on Pohjois-Suomessa, missä 24 tasoristeystä suljetaan ja kymmeneen tulee varoituslaitos eli liikennevalot ja puomit.
Paltamon aseman lähistöllä sijainneen Lepikon tasoristeyksen ohella suljetaan toinenkin risteys lähempänä taajamaa ja ohjataan liikenne kolmannelle uuden tien kautta.
Paltamossa uusitaan myös Kontiomäki–Vuokatti-rataosuuden tasoristeyksiä, missä parannetaan 14 tasoristeyksen turvallisuutta. Esimerkiksi yksi tasoristeys muutetaan kevyen liikenteen tasoristeykseksi.
Kontiomäessä poistettiin käytöstä shikaanin mutoinen Varpasuo 1 -tasoristeys, joka ylitti radan viistosti. Tämän takia näkyvyys tasoristeyksessä oli huono erityisesti vasemmalle päin.Timo Nykyri / Yle
Väyläviraston Pohjois-Suomen aluepäällikkö Juhan Tyrväinen kertoo, että jokainen tasoristeys käydään yksilöllisesti läpi ja ne parannetaan tapauskohtaisesti.
– Meillä on parantamistoimenpiteinä joko sulkeminen, näkymien parantaminen ja varoituslaitosten asentaminen. Nämä maksavat 300 000–400 000 euroa, eli niillä on hintavaikutusta, mutta niitäkin tarvitaan.
Kotionmäen uusi suorassa kulmassa oleva tasoristeys. Siihen asennetaan myös varoituslaitos eli automaattisesti toimivat varoitusvalot, puomit ja äänimerkit.Timo Nykyri / Yle
Tasoristeys pois, tienhoitokulut tilalle
Radanvarren asukkaille tasoristeysten turvallisuuden parantaminen on kaksitahoinen asia.
Riski kuolla junaonnettomuudessa vähenee. Ajomatkat saattavat kuitenkin pidentyä ja uusia kuluja saattaa koitua, kun radanylitys siirtyy kauemmaksi ja pakottaa asukkaat osallistumaan esimerkiksi yksityisiin tiekuntiin ja niiden kasvaneisiin hoitokuluihin.
Maiden siirtoa paikasta toiseen Kontiomäen uuden tasoristeyksen työmaalla.Timo Nykyri / Yle
Väylävirasto konsultoi tiekuntia ja muita asianosaisia suunnitelmien edetessä.
– Ratasuunnitelmavaiheessa kansalaisilla, kunnilla ja ely-keskuksilla on mahdollisuus kertoa mielipiteensä suunnitelmista, sanoo Tyrväinen.
Tasoristeyshankkeessa parannetaan rataturvallisuutta vuosittain 10–15 miljoonalla eurolla. Parannuslistalla on tällä hetkellä 400 tasoristeystä.
– Suunnitelma päivittyy koko ajan ja työt jatkuvat joka vuosi pitkälle tulevaisuuteen, sanoo Tyrväinen.
Tämän lisäksi risteyksiä poistetaan tai varustetaan varoituslaitoksella muissakin Väyläviraston hankkeissa.
– Oulu–Laurila-rataosuudella suunnitellaan 40 tasoristeyksen turvallisuuden parantamista. Raahe–Tuomioja-välillä työn alla on viisi tasoristeystä.
Millaisia vaikutuksia tasoristeysten poistamisella tai muuttamisella on ollut sinun arkeesi? Voit keskustella aiheesta Yle-tunnuksella 29. heinäkuuta klo 23:een saakka.
Teollisuushallissa on syttynyt tulipalo Askolassa Perttiläntiellä torstai-iltana. Itä-Uudenmaan pelastuslaitos sai palosta hälytyksen vähän ennen kello 19. Paikalla on parisenkymmentä pelastusyksikköä.
Palosta leviää terveydelle haitallista savua. Pelastuslaitoksen vaaratiedotteen mukaan ihmisiä kehotetaan pysymään sisällä ja sulkemaan ovet, ikkunat ja ilmanvaihto.
Pelastuslaitokselta kerrotaan Yle Uutisille, että halli on täyden palon vaiheessa. Osia rakenteista saadaan kuitenkin pelastettua, joten halli ei tule tuhoutumaan täysin.
Jännittynyt tunnelma värinöi Helsingin soutustadionilla tasan 70 vuotta sitten, kun naisten 500 metrin kajakkiyksiköiden olympiafinaali oli alkamassa.
Maaliviivalla suomalainen Sylvi Saimo odotti lähtöä. Hän vilkaisi rivistössä ollutta Neuvostoliiton Nina Savinaa ja tokaisi: Sinut minä ainakin voitan. Rajan taakse jäänyt koti Karjalassa oli Saimolla varmasti mielessä.
Kun lupa annettiin, ampaisi Saimo vauhdilla liikkeelle.
Maaliin saapuivat miltei vierekkäin Saimo ja Itävallan Gertrude Liebhard. Voittajaksi Saimo julistettiin vain muutaman sadasosasekunnin erolla.
Suomalaisen voittama mitali otettiin ilolla vastaan. Saimoa ylistettiin: olihan hän ensimmäinen suomalaisnainen, joka voitti olympialaisten kesälajeissa kultaa.
Naisten kilpaurheilu oli silti 1950-luvun Suomessa väheksyttyä, Saimon mukaan jopa sorrettua miesten urheiluun verrattuna.
Saimo oli ainut kotikisoissa kultaa voittanut nainen.Lehtikuva
Olympiamitalisti, maanviljelijä, poliitikko
– Hänellä oli voittajan mentaliteetti. Hän halusi olla paras. Poliitikkona hän tuli framille, sanoi mielipiteensä selkeästi ja vahvasti. Hän oli itsenäinen ja vahva toimija, Urheilun ja liikunnan kulttuurikeskus Tahdon tietopalvelukoordinaattori Matti Hintikka kertoo.
Sylvi Saimo muistetaan urheilijana ja olympiavoittajana sekä poliitikkona. Presidenttiä valitsemaan hänet äänestettiin neljästi.
Saimo syntyi vuonna 1914 menetetyn Karjalan alueella. Evakkomatka vei hänet Keski-Suomeen Laukaaseen. Sodan aikana Saimo palveli isänmaataan ilmatorjuntalottana.
Jo nuorena Saimo urheili ja kilpaili ahkerasti, mutta ammatiksi valikoitui oman sukutilan pyörittäminen.
Raskaat maataloustyöt antoivat hyvän pohjan urheiluun ja loivat kestävyyttä. Niin hiihto, suunnistus, yleisurheilu kuin pesäpallokin sujui työhön tottuneelta Saimolta, jonka legendaarisen voimakkaasta kädenpuristuksesta joutui kärsimään itse presidentti Urho Kekkonenkin.
Sylvi Saimo toimi eduskunnassa keskustapuolueen kansanedustajana vuosina 1966–1979.Antero Tenhunen ja Pentti Palmu / Yle
– Oli aivan sattuma, että melonnasta tuli minulle paras laji. Kaikkea olen kokeillut jos nyrkkeily ja hyppyrimäen lasku jätetään pois, Saimo tokaisi vuonna 1982.
Kanoottiin hän hyppäsi ensimmäisen kerran vasta 32-vuotiaana, vain kuusi vuotta ennen olympiakullan voittamista. Ensimmäisiin olympiakisoihin hän osallistui jo vuonna 1948 Lontoossa tullen tuolloin kuudenneksi. Vaikka suoritus oli hieno vain kahden vuoden melontakokemuksen jälkeen, oli reissu Saimolle koettelemus.
– Olin tuohtunut kärsimästäni vääryydestä, että matka oli kaikin tavoin pilalla, hän muisteli.
Ainoana Suomen naismelojana hän jäi matkalla yksin miesten jalkoihin. Hänet majoitettiin kauas muista suomalaisista ja jätettiin oman onnensa nojaan olympialaisten avajaisissa.
Tuohtumusta aiheutti se, että Saimo koki vääryyksien johtuvan siitä, että hän oli nainen.
Naisten kilpaurheilun historia on lyhyt
Urheilu ja kilpailut nähtiin pitkään historiassa maskuliinisena. Urheiluponnistelujen fyysisyyttä verrattiin sotilaallisuuteen, mikä nähtiin naisille epäsopivana. Lisäksi ongelmia tuotti naisten kilpailuvaatetus, joka ei saanut olla liian paljastava, mutta piti kuitenkin soveltua urheiluun.
Kevyen liikunnan terveyshyödyt tunnettiin jo 1800-luvulla. Reippaan kävelyn uskottiin vahvistavan naisia sekä parantavan heidän terveyttään ja kuntoaan. Hyvässä ruumiin ja sielun voimissa oleva nainen oli ihanteellinen synnyttäjä ja äiti, joka jaksaisi hoitaa kotiaskareet ja huolehtia perheestään.
Kilpaurheilu haastoi tämän ajatuksen. Harjoittelu veisi aikaa ja voimailu voisi turmella naisen feminiinisyyden lihasten kasvaessa. Lääkärit jopa epäilivät urheilevan naisen menettävän hedelmällisyytensä. Hikinen ja ruma ponniskelu eivät sopineet yhteen suloisena pidettyyn sukupuoleen.
Naiset silti raivasivat tiensä kisoihin, mutta lajilla oli väliä. Taitoluistelu oli ensimmäisiä lajeja, johon naiset hyväksyttiin mukaan olympiakisoissa. Antwerpenissä tarttui ensimmäinen itsenäisen Suomen sekä ensimmäisen suomalaisnaisen voittama olympiakulta, kun taitoluistelupari Ludovika ja Walter Jakobsson luistelivat voittoon vuonna 1920.
1920-luvulla naisten kilpaurheilu kansainvälistyi: uusia liittoja perustettiin ahkerasti organisoimaan kisoja ja rekrytoimaan uusia urheilijoita. Naiset järjestivät jopa omia olympialaisia, Naisten kilpailuja, jotta pääsisivät näyttämään kykynsä urheilijoina, sillä ovet miesten kisoihin eivät vielä olleet täysin auki.
Suomessa urheilufilosofi Lauri “Tahko” Pihakala vastusti jyrkästi naisten osallistumista kilpaurheiluun. Hänen mukaansa miesten urheilu menettäisi uskottavuutta ja arvokkuutta naisten astuessa olympialaisten yleisurheilukentille.
Sodan jälkeisessä Suomessa naisurheiluun panostaminen oli edelleen nihkeää.
– Osalla oli mielessä edelleen rooliajattelu. Naisen paikka ei nähty olevan kentillä, joissa urheillessa ponnistellaan ja irvistellään, Matti Hintikka kertoo.
Arvostus alkoi kasvaa 1960-luvulta eteenpäin.
– Sylvi Saimo ja hänen sukupolvensa toimivat tienraivaajina.
Urheilun ja liikunnan kulttuurikeskus Tahdon tietopalvelukoordinaattori Matti Hintikka ehti tavata Sylvi Saimon sekä haastatella häntä.Tiina Jutila / Yle
“Näin meitä naisia sorretaan!”
– Hän oli räväkkä persoona ja vaikuttava hahmo, Hintikka muistelee.
Suorasanainen Saimo ei pysynyt hiljaa kokemastaan syrjinnästä.
Esimerkiksi kanoottiliiton johtajat saivat kuulla kunniansa, kun liitto järjesti harjoitusleirin pelkästään miehille kesällä 1950.
– Vain miehetkö pääsevät harjoitteluleirille? Näin meitä naisia sorretaan, hän tokaisi.
Tapauksen jälkeen Saimo osoitti mieltään eikä aluksi vastannut kisapaikkaa Kööpenhaminan MM-kisoihin tarjonneille liiton urheilujohtajille. Kisoista hän ei ollut suutuksissaan lainkaan kiinnostunut ja tokaisikin, että liitto lähettäköön sinne vain miesedustajansa.
Suomen melontajoukkueen johto joutui lepyttelemään Saimoa parhaansa mukaan. Suomen ykkösmeloja oli saatava kisoihin mukaan. Lopulta Saimo suostui osallistumaan kisoihin, mutta sai joukkuejohdon huomaamaan, ettei Saimoa tai muita naismeloja saisi kohdella näin heikosti, jos he haluavat pitää heidät riveissään.
– On hämmästyttävää, miten eri tavalla naisurheilijoita kohdeltiin miesurheilijoihin verrattuna. Sylvi Saimo nosti esiin 1950-luvun naishiihtäjien kanssa sen, kuinka naisille annettiin vähemmän valmennustukea, apua ja vinkkejä. Heidän välineitään ei juuri huollettu. Saimo nosti asian esiin ja sai nähdä, että asiat muuttuivat parempaan suuntaan, Matti Hintikka kertoo.
Urheillen loppuun saakka
Sylvi Saimo oli naisten urheilun puolestapuhuja. Hän halusi muuttaa asioita. Siksi ehkä hän menestyi myös politiikassa. Kansanedustajana ja presidentin valitsijamiehenä toimimisen lisäksi Laukaan kunta sai Saimosta ahkeran kunnallisvaltuutetun.
– Arvostus miesten ja naisten urheilun välillä ei ollut samalla tasolla, mutta hän otti oman paikkansa ja julkisuudessa oman roolinsa. Se oli persoonakysymys, Hintikka sanoo.
Oman paikkansa Sylvi Saimo otti myös Arkadianmäellä, jonne hän kiipesi ensimmäisenä naisena housupuvussa. Naisten hameisiin tottuneet kansanedustajat saivat hänestä paneutuneen ja suorasanaisen kollegan.
Saimo kuoli helmikuussa 2004 miltei 90-vuotiaana. Hän eli urheillen elämänsä loppuun saakka. Vielä 85-vuotiaana hän testasi syöksylaskua sekä osallistui ahkerasti veteraanien hiihtokisoihin.
Helsingin olympialaisiin rakennettu soutustadion on nyt käyttökiellossa. Tiina Jutila / Yle
Tasa-arvoa ei vieläkään ole saavutettu
Matti Hintikan mukaan sukupuolten tasa-arvoa urheilumaailmassa pyritään parantamaan jatkuvasti.
– Tasapuolinen medianäkyvyys on varmasti se, mitä nyt on tehty. Saa nähdä miten se vaikuttaa, hän pohtii.
HIntikan mukaan naisurheilijat eivät enää mediassa kohtaa tytöttelyä, kuten vielä 1970-luvulla oli tavallista.
– Jalkapallon EM-kisoista ja yleisurheilun MM-kisoista puhutaan tasa-arvoisesti. Ja tietyissä lajeissa, kuten tenniksessä, ammattilaisille ollaan maksettu jo pitkään samat palkkiot, hän jatkaa.
