Seinäjokelaisen Minna Raitalan haaveissa on jo pitkään ollut unelmien hammasrivi.

Ensimmäisen kerran hänelle tehtiin oikomishoito lapsena. Hoidon jälkeiseen ylläpitoon ei kuitenkaan kiinnitetty tarpeeksi huomiota, joten hampaat palautuivat melko pian takaisin lähtöpisteeseen.

Toisen kerran hampaita oiottiin aikuisiällä. Yksityisellä puolella tehdyn hoidon kesto- ja kustannusarviot kuitenkin ylittyivät, eikä Raitalan senhetkinen elämäntilanne sallinut hoidon jatkoa.

– En ollut lopputulokseen tyytyväinen, ja mietin pitkään, että jotain pitäisi tehdä.

Hiljattain Raitala aloitti kolmannen oikomishoitonsa, mutta tällä kertaa aikaisemmin käytettyjen kiinteiden kojeiden tilalla ovat huomaamattomat kalvot.

Kalvo-oikomisen suosio kasvanut

Aikuisten esteettisiä oikomishoitoja tehdään vuosi vuodelta enemmän. Kasvanut kysyntä on huomattu ainakin Mehiläisessä, Oralissa ja Terveystalossa.

Erityisesti suosiotaan on kasvattanut kalvo-oikominen. Siinä hampaat oiotaan perinteisten kiinteiden kojeiden sijaan läpinäkyvillä muovisilla kalvoilla, jotka asetetaan tiiviisti hampaiden päälle.

Kalvot poistetaan esimerkiksi ruokailun ja hampaiden pesemisen ajaksi, mutta muuten niitä pidetään jatkuvasti suussa.

Protetiikan ja purentafysiologian erikoishammaslääkäri Timo Suojärvi Terveystalosta uskoo, että esteettisten oikomishoitojen suosion kasvuun on vaikuttanut ainakin sosiaalinen media.

– Siellä on tietynlaiset ihanteet siitä, mikä mielletään kauniiksi hymyksi. Ihmiset tavoittelevat sellaista hymyä, joka välittyy sosiaalisesta mediasta esteettisesti hyväksyttävänä.

Myös mainonta on kasvattanut kysyntää. Oikomishoidon erikoislääkäri Virpi Myller Terveystalosta kertoo, että kalvojen valmistajat kohdistavat mainonnan hammaslääkärien sijaan suoraan kuluttajille.

– Tämä johtaa hallitsemattomaan tilanteeseen. Kysyntää on paljon, mutta tietoa ja kokemusta ei ole tarpeeksi kysyntään vastaamiseen, sanoo Myller.

Oikomishoitoja tehdään myös ilman riittävää osaamista

Myllerin mukaan nykyiseen tilanteeseen liittyy kaksi ongelmaa: kalvo-oikominen kuvitellaan kaikille sopivaksi hoitomuodoksi, eikä jokaisen kuluttajan tiedossa ole, että toimenpide vaatii laajaa asiantuntemusta.

Timo Suojärvi kutsuisikin kalvo-oikomista kevytoikomiseksi. Tekniikka soveltuu parhaiten pienten asentovirheiden sekä hammaskaaren aukkoisuuden korjaamiseen.

– Mitä laajempi hoito, sitä vaikeampi se on hoitaa kalvoilla, hän toteaa.

Perinteisesti oikomisen on suorittanut oikomishoidon erikoishammaslääkäri, mutta koska kysyntää on paljon, kalvo-oikomisia ovat alkaneet tehdä myös peruskoulutetut hammaslääkärit.

Oikomishoitoon perehtynyt hammaslääkäri ei tarkoita samaa, kuin oikomishoidon erikoishammaslääkäri. Virpi Myller

Kalvo-oikominen on lisenssin varaista toimintaa, joten kuka tahansa lisenssin suorittanut hammaslääkäri voi oikoa hampaistoa kalvoilla. Tekniikan helppokäyttöisyyttä edistävät erilaiset digitaaliset suunnitteluohjelmat.

– Lähtökohtaisesti kalvohoito voi tuntua helpolta. Käytännössä voi kuitenkin ilmetä ongelmia, kun tietotaito ei riitäkään hoidon suorittamiseen. Kalvohoitokin on oikomishoitoa, toteaa oikomishoidon erikoishammaslääkäri Susanna Karsila Mehiläisestä.

Sen lisäksi että Karsila tekee oikomishoitoja, hän korjaa työssään muiden tekemiä virheitä. Pahimmat epäonnistumiset johtuvat hänen mukaansa siitä, että hammaskaarta on laajennettu liikaa.

Joissain tapauksissa epäonnistunutta oikomishoitoa ei ole pystynyt korjaamaan uudella oikomisella, vaan potilas on täytynyt lähettää leukaleikkaukseen. Myös Virpi Myllerin on pitänyt ohjata potilaitaan leikkaushoitoon.

– Tyypillisin tapaus on kuitenkin sellainen, että purenta on auennut. Avopurennan sulkeminen on erittäin haastavaa lähes kaikilla oikomistekniikoilla, Myller sanoo.

Hänen vastaanotolleen tulee korjattavia tapauksia kuukausittain, ja suunta on nouseva.

Yleishammaslääkärille vai erikoishammaslääkärille?

Jos toimenpiteen suorittaa asiantunteva hammaslääkäri, on kalvo-oikominen varsin pätevä tapa suoristaa hampaita.

– Kokeneen oikomishoidon erikoishammaslääkärin käsissä kyseessä on hyvin monipuolinen työkalu, jolla voi tehdä myös haastavia hoitoja, kertoo Karsila.

Kuluttajan näkökulmasta sopivan lääkärin löytäminen voi kuitenkin tuntua haastavalta. Hämmennystä saattaa aiheuttaa esimerkiksi osaamisen kuvaus.

– Oikomishoitoon perehtynyt hammaslääkäri ei tarkoita samaa, kuin oikomishoidon erikoishammaslääkäri, huomauttaa Myller.

Karsila tuo esille, että joissakin tapauksissa oikomishoidon voi hyvin hoitaa myös yleishammaslääkäri. Ongelmia tulee siinä vaiheessa, kun peruskoulutettu hammaslääkäri ottaa hoidettavakseen liian vaikean tapauksen.

Siksi Karsila suosittelee jokaiselle kalvo-oikomista suunnittelevalle ainakin yhtä käyntiä oikomishoidon erikoishammaslääkärillä, joka arvioi purennan kokonaistilanteen ja sen, onko hoitoa ylipäätään mahdollista tehdä kalvoilla.

Haaveissa unelmien hammasrivi

Kun Minna Raitala suunnitteli kolmatta oikomishoitoaan, hän varasi ajan yleishammaslääkärin konsultaatioon. Hammaslääkäri kuitenkin ohjasi Raitalan erikoishammaslääkärin vastaanotolle, koska alahampaita oli hyvä oikoa kiinteillä kojeilla ennen kalvojen käyttöä.

Kun erikoishammaslääkäri oli oikonut alarivin, aloitti yleishammaslääkäri kalvo-oikomishoidon hampaiden yläriville.

– Vaikka olenkin tottunut kiinteisiin kojeisiin, on kiva kun hammasraudat eivät ole niin näkyvissä suussa.

Raitala on käyttänyt kalvoja nyt kuukauden. Kaiken kaikkiaan hoito kestää hänen kohdallaan vain yhdeksän viikkoa, koska aikaisempien oikomishoitojen vuoksi tehtävää ei ole paljon.

Hampaissa on jo huomattavissa pientä liikettä toivottuun suuntaan.

– Luotan hammaslääkäriini. Toivon, että saan saavutettua sen lopputulokseen, jota olen noin 15 vuotta odottanut.

Lue seuraavaksi:

Aikuiset maksavat oikomishoidoista tuhansia euroja ulkonäkösyistä – suora hammasrivi ei ole välttämättä ikuinen

Mirella Ojala, 22, innostui valkaisemaan hampaitaan, eikä hän ole suinkaan ainoa: Yhä useampi nuori aikuinen tavoittelee valkoista hymyä

Hohtavista hampaista tuli yhä tärkeämmät – varomaton kotivalkaisija saattaa polttaa ikenensä, mutta tavallisempaa on vihlonta

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun lauantaihin 30.7. kello 23:een saakka.

Turkki yrittää jälleen saada turkinsuomalaista tamperelaismiestä vastuuseen maan presidentin Recep Tayyip Erdoğanin kunnian loukkaamisesta.

Uusin oikeusapupyyntö saapui Suomen oikeusministeriölle pian sen jälkeen, kun Erdoğan alkoi julkisuudessa esittää edellytyksiä Suomen Nato-jäsenyydelle.

Pirkanmaan käräjäoikeuteen ohjattu oikeusapupyyntö on jo kolmas samassa asiassa. Ensimmäisen kerran Pirkanmaan käräjäoikeus hylkäsi oikeusapupyynnön vuonna 2019 ja toisen kerran 2021.

Erdoğan ilmoitti ensimmäisen kerran 13. toukokuuta vastustavansa Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyttä. Muutama päivä tämän jälkeen Turkki alkoi listata vaatimuksiaan, joita se piti edellytyksenä Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydelle.

Suomen oikeusministeriölle osoitettu oikeusapupyyntö on päivätty Turkissa 23. toukokuuta.

27. kesäkuuta useissa turkkilaisissa tiedotusvälineissä julkaistiin lista henkilöistä, jotka Turkki haluaa Suomen ja Ruotsin luovuttavan ”terroristeina” tai muista rikoksista epäiltyinä. Tällä listalla tamperelaismiestä ei väitetä terroristiksi vaan mainitaan, että häntä epäillään presidentin kunnian loukkaamisesta.

Tiistaina 28. kesäkuuta Suomi ja Turkki allekirjoittivat Madridin Nato-huippukokouksessa ”yhteisymmärrysasiakirjan”, jonka jälkeen Turkki hyväksyi Nato-jäsenyyden etenemisen.

Seuraavana päivänä oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r.) sanoi Ylelle, että jatkossakaan mitään poliittista harkintaa ei luovutusasioissa tehdä, vaan Suomi tekee luovutuspäätöksensä lain ja kansainvälisten sopimusten mukaisesti.

Oikeusministeriöön on tänä vuonna tullut Turkista kaksi luovutuspyyntöä, mutta ne ajoittuvat aikaan ennen Suomen Nato-jäsenyydestä noussutta keskustelua Turkissa.

Oikeusapupyyntöjä sen sijaan on tullut useita myös sen jälkeen, kun Erdoğan alkoi esittää ehtoja Suomelle. Hallitussihteeri Taina Neira oikeusministeriöstä kertoo, että pyynnöissä ei kuitenkaan mitenkään viitata esimerkiksi Turkin mediassa julkaistuun listaan.

Turkki on pyytänyt tamperelaismiehen luovuttamista kerran, mutta oikeusministeriö hylkäsi pyynnön vuonna 2021.

Nyt vireillä olevalla oikeusapupyynnöllä turkkilainen syyttäjä pyytää Suomelta oikeusapua, jotta Turkissa voitaisiin jatkaa oikeudenkäyntiä tamperelaista miestä vastaan.

Turkki ei ole uusinut luovutuspyyntöään vaan haluaa, että suomalainen tuomioistuin kutsuisi miehen kuultavaksi asiassa.

Pyyntö hylätty jo kahdesti ihmisoikeuksien vastaisena

Suomen laki kansainvälisestä oikeusavusta rikosasiassa toteaa, että oikeusapua ei anneta, jos sen antaminen olisi ristiriidassa ihmisoikeuksia ja perusvapauksia koskevien periaatteiden kanssa. Uusimman oikeusapupyynnön käsittelyä ei ole vielä aloitettu.

Aiempien oikeusapupyyntöjen mukaan väitetyt rikokset olisivat tapahtuneet helmikuussa 2016. Turkkilainen syyttäjä on nostanut syytteen tamperelaismiestä vastaan Turkissa jo joulukuussa 2016. Tamperelaismies on Turkin ja Suomen kaksoiskansalainen ja on asunut Suomessa vuosikymmenten ajan.

Miestä syytetään Turkissa siitä, että hän on syyttäjän mukaan julkaissut Facebookissa halventavia kuvia presidentistä ja kirjoittanut tästä halventavia kommentteja. Tamperelaismies kiistää rikoksen.

Ratkaisussaan toiseen oikeusapupyyntöön käräjäoikeus totesi, että oikeusavun myöntäminen olisi ristiriidassa ihmisoikeuksia ja perusvapauksia koskevien periaatteiden kanssa. Kysymys on Turkin rikoslain ongelmallisesta pykälästä.

Oikeusvaltioissa katsotaan yleensä, että valtionpäämiehen tulee sietää ankarampaa kritiikkiä kuin tavallisen kansalaisen. Turkin rikoslaissa asetelma on nurinkurinen, sillä presidentin kunnia nauttii korostettua suojaa.

Syytteen nostamiseen presidentin kunnian loukkaamisesta tarvitaan Turkin oikeusministeriön lupa, joten käytännössä syytteiden eteenpäin vieminen on itsevaltaisen presidentin hallinnon käsissä.

Tamperelaismiehen avustaja, asianajaja Kaarle Gummerus kertoo, että oikeusapupyyntö vaikuttaa pääosin samanlaiselta kuin aiemmat. Hän odottaa parhaillaan virallisia käännöksiä asiakirjoista.

– Lähtökohtamme on, että vastustamme virka-apupyyntöä yhä, Gummerus sanoo.

Käräjäoikeuden mukaan kyseessä on poliittinen rikos

Pirkanmaan käräjäoikeus ei ratkaise sitä, onko tamperelaismies syyllinen vai syytön. Virka-apua koskevassa harkinnassaan vuonna 2021 käräjäoikeus otti kuitenkin kantaa myös väitettyyn rikokseen.

Käräjäoikeuden mukaan tamperelaismiehen väitetyt kirjoitukset ovat alatyylisiä mutta selvästi suunnattu Turkin hallintoa ja poliittista järjestelmää vastaan. Oikeuden mukaan kirjoituksia voi arvioida poliittisiin erimielisyyksiin liittyvänä provokatiivisina tuotoksina ja siten pitää ymmärrettävinä.

Käräjäoikeus piti uskottavana tamperelaismiehen väitettä siitä, että teon poliittisen luonteen takia hänen mahdollisuutensa saada oikeudenmukainen oikeudenkäynti Turkissa on lähtökohtaisesti heikompi kuin tavanomaisessa rikosasiassa. Käräjäoikeus katsoi, että väitettyä tekoa olisi pidettävä poliittisena rikoksena.

Käräjäoikeus totesi, että oikeusavun antaminen Turkille tässä tapauksessa olisi ristiriidassa ihmisoikeuksia ja perusvapauksia koskevien periaatteiden kanssa sekä vastoin Suomen oikeusjärjestyksen perusperiaatteita.

Uusimman oikeusapupyynnön käsittelyn tarkka aikataulu ei ole vielä selvillä. Asianajaja Gummerus kertoo selvittävänsä sitä, tulisiko käräjäoikeuden kieltäytyä kokonaan käsittelemästä uutta oikeusapua sillä perusteella, että asia on jo aiemmin ratkaistu.

Voit keskustella aiheesta lauantaihin 30. heinäkuuta kello 23:een saakka.

Lue lisää:

Kävimme läpi Turkin luovutuspyynnöt ja Suomen vastaukset niihin – listalla väitettyjä terrorismikytkyjä ja vankilasta karannut liettualainen

Voiko Turkin hämmentäviä vaatimuksia “terroristiluovutuksista” ymmärtää – kolme professoria vastaa

”Presidentti yrittää vaientaa arvostelijansa” - Turkissa joutuu herkästi oikeuteen Erdoğanin kunnian loukkaamisesta

Turkki syyttää tamperelaismiestä presidentti Erdoğanin kunnian loukkaamisesta – perää sinnikkäästi oikeusapua Tampereelta jo toista kertaa

Yllätyskäänne: oikeus kieltäytyy kuulemasta Erdoğanin kunnianloukkauksesta syytettyä kaksoiskansalaista – perusteena ihmisoikeudet ja sananvapaus

Kansainvälinen ympäristöliike Elokapina aikoo järjestää Jyväskylän MM-rallin aikaan mielenilmauksen.

Elokapina kertoo Facebook-sivuillaan, että autoteollisuus aiheuttaa muun muassa ylituotannollaan ilmaston lämpenemistä ja luontokatoa. Tämän vuoksi Elokapina aikoo järjestää rallikapinan 5. elokuuta Jyväskylässä.

Elokapina ei kerro sosiaalisessa mediassa tarkkaa paikkaa, jossa aikoo järjestää rallikapinan Jyväskylässä.

Sisä-Suomen poliisi ei ole toistaiseksi saanut ilmoituksia Jyväskylässä järjestettävistä mielenosoituksista MM-rallien aikaan. Poliisi kertoo, että tapahtumasta on ilmoitettava viimeistään 24 tuntia ennen tapahtumaa.

Poliisi varautuu rallien aikaisiin mielenilmauksiin Jyväskylän seudulla.

Aiempina vuosina MM-rallien aikaan Jyväskylässä on järjestetty muun muassa kadunvaltauksia.

Milloin aiot pitää lomaa? Mitäs suunnitelmia lomalla? Joko on lomat pidetty?

Jokainen on kuullut nämä kysymykset, sillä suomalaiset ovat lomakansaa.

– Suosituin puheenaihe on loma, ja suomalaiset ovat todella hyviä odottamaan nautintoa, 36-vuotias kuvajournalisti Touko Hujanen kiteyttää.

Hujanen löytää loman odottamisesta jotain samaa kuin kryptovaluutasta.

– Odotus on kuin kryptovaluuttaa, jota louhitaan tekemällä työtä. Koko ajan louhit ja rouhit ja sitten sieltä tulee kiiltävä iso kolikko: Loma!

“Suomalaiselle riittää, ettei sada vettä”

Helsinkiläinen Touko Hujanen kiersi eri puolilla maata valokuvaamassa lomailevia suomalaisia.

Matkoillaan hän ikuisti ihmisiä festivaaleilla, perinnetapahtumissa, tanssilavoilla, kylpylöissä ja matkailunähtävyyksissä.

Useiden vuosien aikana otetut valokuvat ovat parhaillaan esillä Lomakansa-näyttelyssä Työväenmuseo Werstaassa Tampereella.

– Tässä näyttelyssä ei tarvitse pinnistellä, mitähän se taiteilija haluaa sanoa, tai etsiä taiteilijan piiloviestejä.

Vuoden kuvajournalistina, Vuoden lehtikuvaajana ja Vuoden nuorena lehtikuvaajana palkittu Hujanen näyttää, miltä suomalaiset näyttävät, kun otetaan rennosti.

Valokuvissa lapset leikkivät pellon laitaan ajetussa ruosteisessa Ladassa. Lillutaan lämpimissä kylpylävesissä, tanssitaan poski poskea vasten ja ollaan festareilla orastavan rakkauden tunnustelevassa hetkessä.

Suomessa matkustaessaan Hujanen on huomannut, että lomalla osaamme viimein rentoutua emmekä stressaa turhia.

– Suomalaiselle lomasta tekee juhlan jo pelkästään se, ettei sada vettä, hän sanoo.

Mitään ihmeellistä ei tarvitse tapahtua. Hujanen sanoo sen niin, että emme tarvitse “mitään ylimääräistä hässäkkää".

– Suomalaisilla on sellainen supervoima, että he pystyvät nauttimaan melkein mistä tahansa. Ei tarvitse olla kuin kanto, jolle on laitettu silmät tai sukelluspuku museossa, niin se on aivan mahtavaa.

– Sit vaan taas nautitaan, Hujanen nauraa.

Äijä ohjasi kuvaajan intiaanikylään

Matkoillaan lomasuomessa Touko Hujanen on ajautunut mitä kummallisimpiin paikkoihin ja tavannut mitä erikoisempia ihmisiä.

Hänen työskentelymetodinsa on:

– Ensin hutkitaan, sitten tutkitaan.

Reportaaseihin erikoistunut kuvajournalisti menee jonnekin ja katsoo, mitä siellä on. Koskaan ei voi etukäteen tietää.

Usein kuvausaiheet ovat löytyneet etsiessä jotain vallan muuta.

– Kerran menin katsomaan Suomen muotoista järveä ja sitten siellä onkin joku äijä, että tulkaapa tänne puskaan, täällä on tällainen intiaanikylä!

Suomesta löytyy paljon rikasta, omintakeista kulttuuria, joka elää ja voi hyvin, vaikka se välillä julistetaan kuolleeksi. Hujaselle ne ovat ihmiset yhteen kokoavia “yhtenäiskulttuurin linnakkeita”.

Hän on vakuuttunut, ettei yhteen kokoontumisen ja yhdessä tekemisen tarve ole mihinkään kadonnut. Siitä lavatanssit, köydenvetokilpailut tai perinnevelliä latkivat suomalaiset ovat vankka todiste.

Muttimarkkinoilla on “megaluokan bileet”

– Sievin Muttimarkkinat on ihan pommi, valokuvaaja kuvailee tapahtuman häneen tekemää räjäyttävää vaikutusta.

Muttimarkkinat järjestetään Pohjois-Pohjanmaalla Sievissä joka kesä. Markkinoilla syödään muttia, joka tunnetaan myös nimellä pepu. Perinneruoka valmistetaan ohrajauhoista ja vedestä.

– Minua jaksaa ihmetyttää, että markkinoille tulee tuhansittain ihmisiä jauhokokkareiden perässä. Siellä on megaluokan bileet. Kuunnellaan 90-luvun teknomusiikkia, riehutaan, vedetään köyttä ja syödään muttia.

Hänen mielestään suomalaiset suhtautuvat myös loma-asuunsa rennosti.

– Kun ollaan lomalla, silloin koko keho on lomalla. Ei ajatella sitä, kuka minun pitäisi olla.

Touko Hujasen valokuvissa on usein mukana humoristinen pilkahdus. Hän ei kuitenkaan pilkkaa, vaan kertoo kunnioittavansa kuvattaviaan.

Luulisi, että harva ihminen haluaa tulla valokuvatuksi uimapuvussa, iho kalmankalpeana ja tukka liistrautuneena märkänä päätä pitkin. Kylpylässä lomailijat antoivat kuvata tai jopa tulivat pyytämään sitä.

– Rakastan ihmisiä. Oletan, että he ovat hyviä tyyppejä tai heillä on joku motiivi olla toisenlaisia.

Hujanen ei ehdi kesälomailla

Touko Hujanen on kuvannut lomalaisia, mutta itse hän on liian kiireinen jäädäkseen pitkälle kesälomalle. Töiden kasautuminen ei harmita, hän tekee töitä "koska niitä on".

Kuvajournalisti kuvaa elämäänsä syklein. Ensin on inspiroiva vaihe eli kylvökausi, sitten viljelykausi, jolloin rehkitään töitä. Niitä seuraa sadonkorjuukausi ja viimein juhlakausi.

Tampereen Lomakansa-näyttelyn lisäksi valokuvia on esillä myös Rauma Triennalessa Eurassa ja myöhemmin tänä vuonna Mikkelissä ja Lapualla.

Hujanen juuri palannut Virosta, missä piti reportaasikurssia suomalaisille kuvaajille. Hujasen ja osallistujien valokuvia nähdään Tallinnassa Fotografiska-museossa 6. elokuuta alkaen. Näyttelyn aihe on Viron kesä suomalaisten valokuvaajien silmin.

Juhlakauden aika ei ole vielä, mutta ensi viikolla on tiedossa lyhyt tauko. Silloin hän suuntaa asuntomessuille Naantaliin – aivan kuten tuhannet muutkin suomalaiset lomallaan.

Touko Hujasen valokuvanäyttely Lomakansa on avoinna Työväenmuseo Werstaalla Tampereella 28. elokuuta saakka.

Voit keskustella aiheesta 30.7. kello 23:een saakka.

Lue lisää: Palkittu kuvajournalisti Touko Hujanen seurasi joulupukkia puoli vuotta ja oppi jotain painavaa: “On arvaamatonta, mikä koskettaa ihmisiä”

Utin jääkärirykmentti aloittaa uuden harjoituksen yhdessä Yhdysvaltojen erikoisjoukkojen kanssa sunnuntaina 31. heinäkuuta.

Harjoitustoiminnan tavoitteena on kehittää suomalaisten erikoisjoukkojen suorituskykyä sekä parantaa kykyä toimia yhdessä kansainvälisten kumppaneiden kanssa.

Harjoitukseen osallistuu Puolustusvoimista ja Yhdysvaltojen erikoisjoukoista yhteensä noin 100 sotilasta. Kansainvälisten joukkojen osuus on noin 40 henkilöä.

Helikopterien lentotoiminnasta sekä harjoitusampumatarvikkeiden ja pienten räjähteiden käytöstä voi aiheutua lyhytaikaista meluhaittaa harjoituskohteiden läheisyydessä.

Utin jääkärirykmentin esikuntapäällikkö everstiluutnantti Janne Sallilan mukaan joukot harjoittelevat Utin alueiden ulkopuolella 8. elokuuta alkaen.

Silloin harjoitus voi näkyä ja kuulua Sallilan mukaan Jaalassa ja Anjalankoskella Myllykosken alueella.

– On mahdollista, että kuuluu esimerkiksi ääniä ampumisesta tai pienistä räjähdyksistä. Pääosin ne tehdään sisätiloissa. Myöskin maitse liikkuu harjoitusjoukkoja, joten se varmasti näkyy ja kuuluu alueilla, kertoo Sallila.

Kesän harjoitukset sujuneet hyvin

Sallilan mukaan kesän harjoitukset ovat sujuneet mallikkaasti ja suunnitelmien mukaan. Utin jääkärirykmentti ja yhdysvaltalaissotilaat ovat harjoitelleet yhdessä jo pitkin kesää.

Sunnuntaina 31. heinäkuuta alkava harjoitus jatkuu suoraan edellisen harjoituksen perään, joka päättyy samana päivänä.

Tiivis harjoittelukesä rauhoittuu syksyä kohti. Sallilan mukaan tulevina vuosina harjoitukset kuitenkin lisääntyvät normaalista.

– Tähän isona perusteena ovat keväällä tehdyt päätökset Nato-jäsenyyden hakemisesta. Meidän osa-alue on turvata ja rakentaa kansainvälinen yhteistoimintakyky ja kyky operoida yhdessä kansainvälisten kumppaneiden kanssa, sanoo Sallila.

Lue lisää:

Suomen erikoisjoukot pysyttelevät julkisuudelta piilossa – pääsimme katsomaan, miten ne valmistautuvat harjoituksiin Nato-maiden kanssa

Suomen erikoisjoukot pysyttelevät julkisuudelta piilossa – pääsimme katsomaan, miten ne valmistautuvat harjoituksiin Nato-maiden kanssaUtin jääkärirykmentti harjoittelee yhdysvaltalaissotilaiden kanssa Etelä-Suomessa

Lukuisia vanhuksia pankkiautomaateilla huijannut kaksikko tuomittiin Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa yli kahden vuoden vankeusrangaistuksiin. Molempien syyksi luettiin useita kymmeniä syytekohtia, muun muassa törkeitä maksuvälinepetoksia ja törkeitä varkauksia.

Rikokset tapahtuivat monilla eri paikkakunnilla, muun muassa Akaassa, Kaarinassa, Loimaalla, Hausjärvellä, Vantaalla, Helsingissä, Kotkassa, Lahdessa, Kangasalla, Turussa, Haminassa, Hyvinkäällä ja Porissa.

Oikeuden mukaan tekijät etsivät sopivia pankkiautomaatteja, peittivät automaatin kameran ja jäivät tarkkailemaan oikeanlaisen uhrin saapumista. Uhrit olivat iäkkäitä ja osalla oli ongelmia liikkumisessa.

Tämän jälkeen tekijät olivat oikeuden mukaan tyhjentäneet uhrien tilit tai käyttäneet kortteja. Yksittäisiltä uhreilta vietiin jopa useita tuhansia euroja.

Kaksikko tuomittiin vankeuden lisäksi maksamaan yhteensä noin 120 000 euron korvaukset uhreille ja pankeille.

Tänään Oulussa kajahti käyntiin Qstock-festivaali, ja viikonlopun aikana Kuusisaaren ja Raatin alueille tulee yhteensä noin 40 000 juhlijaa.

Loppuunmyyty festivaali koki jännittäviä hetkiä vielä alle paria viikkoa ennen tapahtumaa, kun lauantaille suunniteltu pääesiintyjä Limp Bizkit perui keikkansa. Peruutuksen vuoksi lauantai-lipun ostaneille tarjottiin mahdollisuutta palauttaa lippu.

Palautuksia tuli vain viitisenkymmentä, ja Qstockin festivaalijohtaja ja ohjelmapäällikkö Mikko Forstén kertoo, että vapautuneet liput myytiin loppuun lähes samantien.

Forstén kertoo, että tämän kesän festivaaleilla isojen esiintyjien peruutukset ovat olleet hämmentävän yleisiä.

Muun muassa heinäkuun alussa Hämeenlinnassa järjestettävillä Weekend-festivaaleilla esiintymisensä peruutti pääesiintyjäksi buukattu Post Malone. Joensuun Ilosaarirockissa sen sijaan keikkansa perui brittimuusikko Liam Gallagher.

Odotetun päänimen sijaan Qstock-kansalle on tarjolla monilta muiltakin festivaaleilta tuttuja artisteja Sannista Pyhimykseen ja Haloo Helsinkiin.

Monelle nimekkään esiintyjän peruminen oli paha pettymys, mutta ainakin osalle paikalle saapuneista esiintyjien nimilista on vasta toiseksi tärkein asia festareilla.

Stella Lamminmäki, Annariikka Kääriäinen, Lasse Eväsoja ja Jooa Siurola olivat tulleet Qstockiin Eväsojan ehdotuksesta. Siurola, Eväsoja ja Lamminmäki tulivat festivaaliin pääkaupunkiseudulta ja Kääriäinen Outokummusta.

– Täällä piti olla sellainen artisti kuin Limp Bizkit, mutta se valitettavasti perui. Sanotaanko näin, että ketutusta riittää, Eväsoja toteaa.

Kääriäinen kertoo, että hänelle festivaalin artiskikattauksella on suuri merkitys ja festivaalit valitaan sen perusteella. Vaikka Eväsoja olikin eniten harmissaan Limp Bizkitin perumisesta, sanoo hän, että Qstockissa on monia muitakin hyviä artisteja.

Tämän porukan suunnitelmat festivaaliajalle olivat yhdenmukaiset.

– Alkoholia, jokainen sanoo vuorotellen.

Vaikka lauantain pääesiintyjän peruuttaminen olikin monen mielestä harmillinen juttu, moni festivaalikävijä kertoo seuran tekevän festivaalista hyvän. Sen ohella artistikattaus on vain sivuseikka.

Lue myös: Festivaalit haluavat olla ekologisia, ja moni tukeutuu päästökompensointiin – asiantuntijan mielestä siinä on paljon ongelmia

Pietarsaaressa Open Air -musiikkifestivaali jouduttiin perumaan aivan viime metreillä perjantaina.

Peruutuksen syyksi järjestäjätaho RH Entertainment ilmoitti esiintymislavan, joka ei täyttynyt turvallisuusvaatimuksia. Lavan puutteita yritettiin korjata päivän aikana, mutta aika loppui kesken.

– Tämä on meille iso yllätys, sillä olemme tehneet yhteistyötä alihankkijan kanssa jo vuosia ja kaikki on sujunut hyvin aiemmin. Todella harvinainen ja harmillinen tilanne. Olen pahoillani asiakkaiden ja artistien puolesta, kertoo RH Entertainmentin toimitusjohtaja Riki Huhtala järjestäjien lähettämässä tiedotteessa.

Jo ostetut liput korvataan asiakkaille täysmääräisesti. Myös palvelupalkkiot hyvitetään.

Pietarsaaren Keskuskentän lavalle piti nousta kolme maailmanluokan rock-yhtyettä: Deep Purple, Accept, ja Uriah Heep. Suomalaisartistien eli Uniklubin ja Cyan Kicksin esiintymisen järjestäjä joutui perumaan jo aiemmin perjantaina päivällä.

Ulkomaalaisyhtyeet esiintyvät kuitenkin lauantaina Keravalla Rock in The City -festivaaleilla.

Pietarsaaren Open Air -festivaaliin oli myyty noin 4 000 ennakkolippua.

Vuonna 2019 ensimmäistä kertaa Pietarsaaressa järjestetty festivaali veti Keskuskentälle yli 7 000 rock-vierasta.

Artikkelia muokattu kauttaaltaan järjestäjien lähettämän tiedotteen perusteella 29.7.2022 kello 18:43

Piknik-viltti on jo kainalossa, mutta jotain evästä voisi ottaa myös mukaan. Jääkaapin ylähyllyltä löytyy kaurajuomatölkki, joka on ollut avattuna jo useamman päivän – tai ehkä viikon. Korkin auki kiertäessä se on edelleen aivan normaalin tuoksuista.

Mutta uskaltaako juomaa enää lorauttaa smoothien sekaan ja ottaa piknik-evääksi? Entä jos purkin sivussa ohjeistetut viisi vuorokautta avaamisesta ovat jo kuluneet?

Selvitimme, miten vegaanisten tuotteiden pilaantumisen voi havaita.

Tuotteet tutuiksi

Parhaat päivänsä nähneen lehmänmaidon haju – tai oikeastaan löyhkä – on monelle tuttu. Aistit panevat vastaan: tätä ei kannata laittaa suuhun.

Samanlaista reaktiota ei välttämättä tule pilaantuneesta vegaanisesta tuotteesta. Niiden maut ja hajut eroavat eläinperäisistä verrokeistaan ja vegaaninen juusto saattaa ensikertalaisen nenään tuoksua jo avatessa oudolta.

Aisteihin kannattaa luottaa testatessa vegaanisten tuotteiden syömäkelpoisuutta, muistuttaa kasvipohjaisiin tuotteisiin keskittyvän Fazer Lifestyle Foodsin innovaatio- ja tuotekehitysjohtaja Tiina Tammi.

– Syötävää tuote on, kun se vielä tuoksuu, maistuu ja näyttää samalta kuin tuoreena. Haasteena on toki se, etteivät vegaanituotteet ole vielä niin tuttuja, jolloin ei ole vielä selvää, miltä tuoteen pitäisi näyttää, maistua tai tuoksua.

Vegaanisten valmisteiden makuun, tuoksuun ja koostumukseen pitää tottua, sanoo Vegaaniliiton varapuheenjohtaja Jarno Huusko. Hän myös muistuttaa, ettei kauramaidon ole tarkoituskaan maistua lehmänmaidolta.

– Kaurajuoma tuoksuu ja maistuu kauralta, sillä se on tehty kaurasta.

Vegaaniset tuotteet pilaantuvat hitaasti

Tiina Tammen mukaan vegaanisten tuotteiden säilyvyys on yleisesti hyvä, sillä ne eivät sisällä eläinperäisiä raaka-aineita, jotka pilaantuvat nopeammin.

Fazer on panostanut kauratuotteiden kehitykseen ja tutkimiseen. Tammen mukaan tuotteet säilyvät avattuna ainakin pakkauksessa kerrotun ajan, mutta voivat hyvin olla käyttökelpoisia vielä sen jälkeenkin.

– Kannattaa kuitenkin käyttää omaa harkintaa, Tammi sanoo.

Avaamaton tuote sen sijaan voi säilyä vielä pitkään eräpäivän jälkeenkin.

Fazerin lusikoitavat kauravalmisteet fermentoidaan eli hapatetaan, mikä lisää tuotteiden säilyvyysaikaa. Tuotteet pitää silti säilyttää viileässä. Nestemäiset valmisteet käsitellään usein iskukuumentamalla, jolloin tuotteet säilyvät avaamattomina myös huoneenlämmössä.

– Jotkut uskovat, että vegaaniset tuotteet säilyvät pitkään, melkein ikuisesti, mutta kyllä nekin pilaantuvat, Jarno Huusko naurahtaa.

Vegaaniliitossa on pyritty ohjeistamaan ihmisiä valmisteiden pitkästä säilyvyydestä, ettei käyttökelpoista ruokaa heitettäisi turhaan pois.

– Parasta ennen ja viimeinen käyttöpäivä ovat eri asioita, Huusko sanoo.

Tuoksu ei kerro kaikkea

Kaurajuomapurkki on vielä kädessä, mutta edelleen arveluttaa sen juominen. Juomaa kaataessa lasiin se näyttää koostumukseltaan juuri siltä kuin pitääkin. Hienoja kauran hileitä leijailee nesteessä. Jospa sitä maistaisi?

– Kaurajuoman väri voi hieman muuttua tai siihen tulla pahvimainen maku pakkauksesta, jos parasta ennen päivämäärä on jo mennyt. Mutta juoma on edelleen silti juotavaa. Pilaantuessaan juomaan tulee taikinamainen maku, Tiina Tammi kertoo.

Jarno Huuskollakin on kokemuksia pilaantuneesta kaurajuomasta.

– Yhden kerran pitkään auki ollut kaurajuoma ei haissut miltään, mutta lavuaariin kaataessa se oli muuttanut muotoaan jogurttimaisen paksuksi. Sen jälkeen sitä en enää suuhuni laittanut.

Jääkaapistani löytynyt kauramaito läpäisee molemmat testit, joten se pääsee mukaan piknikille.

Miten vegaanituotteille käy helteessä?

Vaikka vegaaniset vastineet saattavat säilyä eläinperäisiä paremmin, eivät nekään selviä helteisessä säässä pitkään.

Kaurajuomasta tehty smoothie voi olla hyvä eväs mukaan otettavaksi puistopiknikille, mutta se kannattaa juoda nopeasti. Tammen mukaan kaurajuomat eivät kestä pitkää säilytystä suorassa auringonpaisteessa.

Vegaaniset jäätelöt eivät myöskään ole parhaita piknik-eväitä, sillä ne sulavat siinä missä eläinperäisetkin jäätelöt.

– Joidenkin vegaanijäätelöiden pitää antaa sulaa vähän aikaa pöydällä, ennen kuin niitä voi lusikoida, mutta ei niitä ehkä kannata kuitenkaan piknik-evääksi ottaa, Jarno Huusko pohtii.

Myös vegaaniselle kaurasuklaalle voi kuumassa käydä kalpaten, Tiina Tammi muistuttaa.

– Kyllä se sulaa. En jättäisi suklaata kojelaudalle kauppareissun ajaksi.

Voit keskustella aiheesta 30.7. kello 23:een saakka.

Lue myös:

Ukrainan sota lisää suomalaisen ruuan arvostusta entisestään, arvioivat asiantuntijat – ruokatrendeissä näkyy kaipuu tuttuun ja turvalliseen

Vesi lentää ja moottorikelkat liitävät veden päällä viikonloppuna kun Ivalojoella järjestetään perinteiset Watercross-kisat.

Ivalosta onkin muodostunut suomalaisen vesicross-perinteen kulmakivi. Tapahtuman perustajiin kuuluva Ilkka Ollila muistelee hymyssä suin vesicrossin tuomista Ivaloon ja samalla koko Suomeen.

– Yksi meidän kylän hurjista pojista, Leivon Eero, ajoi 1992 vuoden keväällä sulien yli ja siitähän se tuli idea, että kelkkahan pysyy veden päälläkin, kertoo Ollila.

Ollilan mukaan laji on kehittynyt hurjasti vuosikymmenten aikana.

– Kelkat ovat kehittyneet ja kuskit tulleet taitavimmiksi, tiedetään miten säädöt laitetaan oikein kelkkoihin. Väkeä on aina., parhaimmillaan tapahtumaan on myyty 3000 lippua.

Ylä-Lapin moottorikelkkailijoiden järjestämään tapahtumaan odotetaan tälläkin kertaa kaikkiaan jopa 3000 ihmistä, kuskit mukaan lukien.

Hallitseva Suomen mestari ja entinen Euroopan mestari Antti Holmberg odottaa Ivalon kisaviikonloppua rennolla mielellä ja menestyksestä hän ei ota paineita.

– Kyseessä on ensimmäiset kisani tälle vuodelle, joten on arvoitus miten käy. Odotuksia ei juuri ole, parempi olla ihan nöyrin mielin, sanoo Holmberg.

Yhteisöllisyyttä ja toisten auttamista

Antti Holmberg pitää lajissa parhaana vesicross-porukan yhteisöllisyyttä. Kun kaveri upottaa kelkan, autetaan sen kuivaamisessa, osia lainataan ja kaikin puolin jeesataan.

– Minullakin oli vanha sotaratsu lojumassa tallin nurkassa, niin sanoin Kauppilan Tommille, että ota siitä peli allesi. Ei tarttenut kauaa houkutella kaveria, muistelee Holmberg.

Tommi Kauppila ajaa taas tänä vuonna vesicrossia useamman vuoden tauon jälkeen. Antin kipinä sytytti taas liekin ja se oli menoa.

– Kun sitä talvet värkkää kelkkojen kanssa, niin pitäähän sitä päästä kesälläkin ajamaan, myhäilee Tommi Kauppila.

Luvassa myös kelkkojen ongintaa

Lajin luonteeseen kuuluu, että aika ajoin moottorikelkkoja ongitaan joen pohjasta. Tähänkin on kehitelty ihan oma laite, jolla kelkan saa nostettua vedestä miesvoimin.

– Jotain sähkövinssiäkin kokeiltiin aikoinaan, mutta se ei ollut tarpeeksi luotettava, muistelee Ilkka Ollila.

Antti Holmberg arvioi, että tänäkin viikonloppuna useampi kelkka ongitaan Ivalojoesta.

– Luulen, että 20–30 upotusta tulee. Toivotaan, ettei itse ole tuolla nostolautalla, hymyilee Holmberg.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun Yle Tunnuksella 30.7. kello 23 saakka.

Lue myös:

Pinja Alenius kisaa lajissa, jota hämmästellään vuodesta toiseen – vesicross houkuttelee vuosittain lisää nuoria harrastajia

Jallupöllöt, Ruskapunkkarit ja Siiderihait ottelevat viikonloppuna eteläsavolaisessa suossa. Kyseessä on Mikkelin Haukivuoren suurin vuosittainen tapahtuma, suolentopallon MM-kilpailut.

Kuten joukkueiden nimistä voi päätellä, kyseessä ei ole kovin vakavat kisat.

– Kyllä tämä on sellainen hyvän mielen huumoritapahtuma. Tottakai tosissaan pelataan, mutta pilke silmäkulmassa, sanoo vastuujärjestäjä Tiina Janhunen.

Pelipaikan ohella suolentopallo eroaa tavallisesta lentopallosta siinä, että kentällä on yhtä aikaa vain neljä pelaajaa.

Verkko on kymmenen senttiä alempana kuin tavallisella lentopallokentällä. Myös lyönteihin liittyvissä säännöissä on eroja.

Kisoissa panostetaan iltabileisiin

Suolentiksen MM-kisojen osallistujamäärä on kasvanut vuosi vuodelta ja pelaajat tulevat ympäri Suomen. Tällä kertaa Haukivuorelle suuntaa 88 joukkuetta, yhteensä noin 800 pelaajaa.

Tapahtuman järjestelyistä vastaa Haukivuorelaiset ry, jonka puheenjohtajana Janhunen toimii. Päivisin pelataan, illalla juhlitaan aamuyön tunneille.

– Hyvillä iltabileillä on iso merkitys. Siellähän porukka pystyy juhlimaan vapautuneesti ilman, että täytyy hypätä välillä kentälle pelaamaan. Iltabileet on tosi yhteisöllinen tapahtuma, Janhunen sanoo.

Festivaalityyliin majoitusvaihtoehtoina on yhtenäiskoulun tilat, asuntovaunut ja teltat. Janhusen mukaan tulijat ovat vuokranneet myös kaikki mahdolliset mökit ja erämajat, osa majoittuu sukulaisten luona.

Viikonlopun sääennuste ei varsinaisesti helli Etelä-Savoa. Luvassa on puolipilvistä säätä ja sadekuuroja. Lämpötila on alle 20 astetta.

– Toivottavasti kelit paranisi ainakin pikkuisen siitä mitä ennustetaan. Odotan, että tulee hienoja pelejä ja kaikilla on hauskaa, jotta voidaan hyvällä mielellä lähteä järkkäämään kisoja vuoden päästä.

Mikkelin kaupunki ottaa suorahaun avuksi uuden kaupunginjohtajan etsimisessä. Asiasta kertoi ensimmäisenä Länsi-Savo.

Suorahakua käytetään hyvin yleisesti johtajien palkkaamisessa tai kun etsitään erityisosaamista. Syynä on se, että tehtävään soveltuvat ihmiset ovat usein valmiita harkitsemaan työpaikan vaihtamista, mutta he eivät välttämättä hae töitä.

Kaupunki kilpailutti suorahakupalveluita tarjoavat yritykset heinäkuussa. Voittajaksi valikoitui Eezy Personnel Oy, joka on Duunitorin selvityksen perusteella Suomen 20 suurimman suorahakuja tekevän yrityksen joukossa.

Mikkeli maksaa suorahausta 6 500 euroa (alv. 0 prosenttia).

Valintaryhmä torjuu kritiikkiä jo ennakkoon

Hallintojohtaja Aki Liikasen tekemässä hankintapäätöksessä suorahaun käyttöä perustellaan sillä, että Itä-Suomessa on vaikea löytää kaupunginjohtajia tämän tasoiseen tehtävään.

"Kaupunginjohtajien yleinen saatavuus ja kaupunkiorganisaatioiden houkuttelevuus Itä-Suomessa ovat onnistuneen rekrytoinnin näkökulmasta erityinen haaste, mikä näkyy yhteydenotoissa ja hakemusten määrässä ko. tehtävään.", hankintapäätöksessä lukee.

Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Pirjo Siiskosen (kesk.) mukaan hakua hoitava valintaryhmä halusi varmistua siitä, että uuden kaupunginjohtajan löytämiseksi käytetään kaikki mahdolliset keinot.

– Ajattelimme varmistaa myös tätä kautta, ettemme saa kritiikkiä siitä, ettei ole käytetty kaikkia toimenpiteitä.

Siiskonen luottaa siihen, että sopiva kaupunginjohtaja löytyy jo haastateltujen kandidaattien ja suorahaun kautta löytyvien nimien joukosta.

Julkisen hakukierroksen pohjalta haastateltiin vain yksi

Uutta kaupunginjohtajaa etsittiin julkisen haun kautta touko-kesäkuussa. Tuolloin hakemuksensa jätti 13 henkilöä, joista haastateltiin ja testattiin vain yksi, FCG:n johtava asiantuntija Timo Nousiainen.

Lisäksi haastatteluissa ovat käyneet suostumuksensa tehtävään antaneet Lappajärven kunnanjohtaja Sami Alasara, Etelä-Savon koulutus Oy:n toimitusjohtaja Arja Flinkman ja Hausjärven kunnanjohtaja Pekka Määttänen.

Juvan kunnanjohtaja Mervi Simoskaa ei ole vielä ehditty haastatella.

Valintaryhmään kuuluvat Pirjo Siiskonen, Satu Taavitsainen (sd.), Raimo Heinänen (ps.), Pirkko Valtola (kok.) ja Nina Jussi-Pekka (vihr.) sekä hallintojohtaja Ari Liikanen.

Siiskosen mukaan tavoitteena on pysyä alkuperäisessä aikataulussa. Kaupunginvaltuuston on määrä valita uusi kaupunginjohtaja kokouksessaan 29. elokuuta.

– Emme ole pitkittämässä asiaa, päin vastoin. Pyrimme pysymään alkuperäisessä aikataulussa, Siiskonen sanoo.

Mikkelin nykyinen kaupunginjohtaja Timo Halonen sopi keväällä kaupunginhallituksen kanssa irtisanoutuvansa tehtävästä. Taustalla olivat muun muassa Mikkelin pitkään jatkuneet talousvaikeudet.

Ensin korona, sitten Ukrainan sota ja yleinen epävarmuus tulevaisuudesta. Olemme eläneet poikkeuksellisen kuormittavia aikoja pitkään, ja se näkyy traumaterapeutin mukaan selvästi ihmisten voinnissa.

– Eräänlainen hälytystila on jatkunut useamman vuoden. Moni on nyt poikkeuksellisella tavalla kuormittunut ja väsynyt, sanoo traumapsykoterapeutti ja kouluttaja Tara Tuomisilta. Hän toimii yrittäjänä trauma- ja psykoterapiakeskus Geneesissä Joensuussa.

Keho ja mieli ovat saattaneet ajautua pysyvään ylivireystilaan: lomalla rentoutuminen tai töissä keskittyminen on vaikeaa. Univaikeudet, pelot tai ahdistukset saattavat nousta herkemmin pintaan.

Tuomisillan mukaan moni, joka aiemmin on kokenut olonsa kohtuullisen tasaiseksi, reagoi nyt pitkittyneeseen stressiin. Traumaterapian perusteet auttavat ymmärtämään, mitä pitkään jatkunut kuormitus aiheuttaa kenelle tahansa.

Pitkittynyt stressi vaikuttaa hermostoon

Taustalla vaikuttaa hermoston tahdosta riippumaton toiminta. Uhkatilanteessa tai stressissä ihmisen vireystila nousee: olemme valmiita taistelemaan tai pakenemaan. Silloin keho ja mieli käyvät ylikierroksilla. Jos ylivire jää päälle, looginen ajattelu, keskittyminen ja luovuus kärsivät. Tunteet saattavat purskahtaa esiin arvaamattomasti.

Hermostollinen alivire taas merkitsee lamaantumista. Silloin olo voi olla toivoton tai täysin lamaantunut.

Yli- ja alivireen väliin jää optimaalinen vireystila. Silloin vointi on hyvä ja mieli levollinen. Keskittyminen onnistuu, arki sujuu ja ihminen kokee olevansa turvassa.

– Nyt turvan tunne on järkkynyt monilla. Useimmat oireilevat pitkittynyttä stressiä ylivireellä. Toisilla taas mieliala ja toimintakyky sahaavat yli- ja alivireen välillä, mutta optimaalisen vireystilan alue kapenee, Tuomisilta sanoo.

Traumat ovat luultua arkisempi ja yleisempi asia

Vireystilojen vaihtelu on perusasia traumapsykologiassa. Jos ihmisellä on taustallaan traumaattisia kokemuksia, vireystilan säätely voi olla hankalaa, ja turvallisuuden tunne järkkyy helposti. Sen vuoksi traumat vaikuttavat kykyyn sietää kuormittavia tilanteita.

Tiukat ajat ovatkin erityisen tiukkoja ihmisille, joilla on tavallisestikin haasteita vireystilan säätelyn kanssa. Mielenterveyden ammattilaiset arvioivat, että kireä maailmantilanne voi lisätä traumaoireilua.

Tara Tuomisillan mukaan traumat ovat usein monenlaisen psyykkisen oireilun taustalla. Suurin osa ihmisistä kokee jotakin traumaattista elämänsä aikana.

– Kaikkiin se ei jätä jälkeä, eikä suurin osa tarvitse terapiaa, mutta kaikkien olisi hyvä tuntea traumojen vaikutus esimerkiksi stressinsäätelyyn.

Arkikielessä traumaksi mielletään usein jokin äärimmäisen järkyttävä tapahtuma. Tuomisillan mukaan trauma on kuitenkin paljon arkisempi ja yleisempi asia.

Mitään tiettyä kokemusta ei kutsuta traumaksi. Trauma tulee kokemuksesta, joka ylittää sen hetkisen tilanteen selviytymiskeinot. Turvallisuuden tila järkkyy eri ihmisillä eri asioista.

– Usein taustalla on vaillejäämisen kokemuksia lapsena. Ne voivat olla esimerkiksi päihdeongelman kaltaisia näkyviä ongelmia tai näkymättömämpiä taakkoja vaikka perheen vuorovaikutuksessa, Tuomisilta sanoo.

Traumatietoisuutta voidaan pitää kansalaistaitona

Vakavista traumaattisista kokemuksista ja niiden seurauksista on viime vuosina alettu puhua avoimemmin. Esimerkiksi päihdeongelmien taustalla on usein traumoja. Moni ammattilainen toivoisi rinnalle arkista puhetta traumoista. Alalla käytetään termiä traumatietoisuus, jota voidaan pitää kansalaistaitona.

– Se tarkoittaa ymmärrystä siitä, miten vaikeat elämänkokemukset saattavat vaikuttaa ihmisen toimintakykyyn, ajatteluun tai reaktioihin, sanoo lehtori Minna Kuvajainen LAB-ammattikorkeakoulusta. Hän kouluttaa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia traumatietoisuudessa.

Ajatuksena on oppia havainnoimaan, miltä turva ja uhka tuntuvat omassa kehossa ja mielessä. Silloin esimerkiksi hoitaja, opettaja tai varhaiskasvattaja voi tietoisesti luoda turvan tunnetta ympärilleen työssään.

Sama pätee oikeastaan kaikkiin ihmisten välisiin kohtaamisiin. Myös työyhteisöt voivat olla joko turvallisia tai turvattomia. Esimerkiksi syyttely, käskytys, kohtuuttomat vaatimukset ja pelon ilmapiiri työpaikalla luovat turvattomuutta.

Näin rauhoitat ylikierroksilla käyvää hermostoa

Uhan ilmapiiri on nyt tarttunut monen mieleen. Miten siihen voisi vaikuttaa?

Kehon kautta, vinkkaa traumapsykoterapeutti Tara Tuomisilta. Esimerkiksi rentoutumis- ja hengitysharjoituksilla voi rauhoittaa ylikierroksilla käyvää hermostoa. Taito on opeteltavissa.

Kuormittuneena raju liikunta saattaa nostaa vireystilaa entisestään, mutta esimerkiksi kävely tai venyttely rauhoittavat.

– Ylivireessä moni tuppaa lisäämään kaasua ja haalimaan lisää tekemistä, vaikka pitäisi toimia päinvastoin, Tuomisilta huomauttaa.

Jos mieli on hälytystilassa, toisten ihmisten kanssa oleminen saattaa tuntua raskaalta.

– Yhteys läheisiin ihmisiin ja arkirutiinit kuitenkin lisäävät turvallisuuden tunnetta. Niistä kannattaa pitää kiinni, vaikka mieli olisi kuormittunut.

Osallistu keskusteluun jutun aiheesta. Keskustelu on auki 31.7. klo 23:een asti.

Lue myös:

Anna-Claudia Somero, 32, traumatisoitui ilkeän sukulaisen käytöksestä: "Hän osasi salata sen hyvin"

Kriisipuhelimet alkoivat piristä Suomessa, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan – kriisikeskuksen johtaja: "Turvallisuuden tunne on hävinnyt"

"Moni on nyt poikkeuksellisella tavalla kuormittunut", sanoo traumaterapeutti

Koronapandemia ja Ukrainan sota ovat aiheuttaneet monelle pitkittynyttä stressiä. Se vaikuttaa ajatteluun ja arjesta selviytymiseen.

– Eräänlainen hälytystila on jatkunut useamman vuoden. Moni on nyt poikkeuksellisella tavalla kuormittunut ja väsynyt, sanoo traumapsykoterapeutti Tara Tuomisilta.

Myös suomalaiset hoitavat sotavammoja, kun Ukrainasta tuodaan haavoittuneita

Venäjä on pommittanut armotta Ukrainan sairaaloita. Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan Venäjä on tehnyt yli 400 iskua, joiden kohteena on ollut Ukrainan terveydenhuolto. Lähes 900 potilasta on jo siirretty sodan alta eurooppalaisiin sairaaloihin hoidettavaksi. Heitä on myös Suomessa.

“En ymmärrä, mitä me siellä teemme” – Yle haastatteli tavallisia moskovalaisia sodasta, josta ei mielellään puhuta

Venäjällä viranomaiset ovat tukahduttaneet sodanvastaiset protestit kovaotteisesti, kun hyökkäys Ukrainassa jatkuu jo kuudetta kuukautta. Mielipidemittausten mukaan kansan enemmistö tukee sotatoimia Ukrainassa, mutta voiko niihin luottaa? Kävimme kuulemassa venäläisten tuntoja Moskovassa.

Monin paikoin kolea päivä

Sadetta tai sadekuuroja tulee tänään lauantaina Suomen keskiosista Etelä-Lappiin. Etelässä ja lännessä sää on pääosin poutainen, samoin Länsi- ja Pohjois-Lapissa. Sateisimmilla alueilla lämpötila jää päivällä kymmenen asteen paikkeille, etelässä lämpöasteita voi olla parikymmentä.

Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Helsingin kaupunki on Suomen suurin työnantaja – ja sen palkanmaksujärjestelmä ei toimi kunnolla. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri on Suomen toiseksi suurin työnantaja – ja sen potilastietojärjestelmä ei toimi kunnolla.

Sekä Helsingin käyttämä Sarastia365 HR -henkilöstönhallintajärjestelmä että HUSin Apotti-potilastietojärjestelmä ovat valtavan mittaluokan julkisia hankintoja. Molempiin liittyy myös merkittävä määrä ongelmia ja toimimattomuutta.

Helsingin kaupungin palkanmaksuongelmista on tehty jo kaksi rikosilmoitusta, ja Apottiin liittyvä lääkärien tekemä kantelu on lähdössä Valviralle lähiviikkoina.

Muita viimeaikaisia esimerkkejä epäonnistuneista jättihankinnoista on vaikkapa Keski-Suomen sairaanhoitopiirin Aster-potilastietojärjestelmä.

Ongelmat ovat melko tyypillisiä: vuonna 2016 tehdyn tutkimuksen mukaan noin joka neljännes IT-projekti epäonnistuu täysin ja puolet tarvitsee merkittäviä lisätöitä.

Miksi suuret järjestelmähankinnat siis epäonnistuvat?

Ongelma 1: Liian suuret kokonaisuudet

Hankintoihin erikoistunut konsultti Jussi Pyykkönen asiantuntijatoimisto PTCServices Oy:stä esittää neljä keskeistä syytä julkisten hankintojen epäonnistumiselle. Pyykkönen puhuu aiheesta yleisellä tasolla ottamatta kantaa yksittäisiin tapauksiin.

Ensimmäinen Pyykkösen listaama ongelma on liian suuret kokonaisuudet.

– Varsinkin suuret it-hankkeet tuppaavat paisumaan matkan varrella liian isoiksi, jolloin niitä on vaikeaa hallita, Pyykkönen sanoo.

Nyrkkisääntöä voi hakea hankkeeseen liittyvistä tavoitteista: nykyisin yksittäisellä hankkeella voi olla 5–10 toisistaan poikkeavaa tulostavoitetta, jotka saattavat olla vielä keskenään ristiriidassa.

– Tällaisessa tilanteessa olisi hyvä hetki viheltää pilliin ja miettiä, onko järkevää yrittää saada kaikkia näitä yhteen hankkeeseen.

Esimerkiksi Apotti-järjestelmässä pyrittiin rakentamaan tietojärjestelmää, joka yhdistää sosiaali- ja terveydenhuollon käytössä olevat järjestelmät. Tämä on kansainvälisestikin arvioituna ainutlaatuinen ja kunnianhimoinen tavoite.

Kuitenkin juuri potilastietojen liikkuminen järjestelmän sisällä on koettu lääkärien työssä Apotin keskeiseksi ongelmaksi. Tietoja on vaikea löytää, potilaan lääkelista ja aiempi hoitohistoria ovat epäselviä, epikriisit eivät palaudu lähettävälle lääkärille terveyskeskukseen, kriittisen tärkeitä hoito-ohjeita jää saapumatta perille.

Usein jopa puolet potilaan kohtaamiseen käytettävästä ajasta menee yksinkertaisten perustietojen kirjaamiseen, koska järjestelmän käyttö on sekavaa, monivaiheista ja työlästä. Kaikki edellä mainitut ongelmat ovat lääkärien kirjaamia Apottiin liittyviä ongelmia.

Pyykkösen mukaan hankintalainsäädäntö lähtee siitä, että hankintoja kannustetaan palastelemaan useampiin pienempiin osiin.

– Hyvä lähtökohta on useampi pieni kokonaisuus, joille on määritelty selkeät tulokset. Tällaiselle mallille voi rakentaa selkeän kannustemallin. Eli ei kymmentä näkökulmaa vaan yksi selkeä maali, jota haetaan.

Ongelma 2: Huonot tai keskeneräiset palkkiomallit

Pyykkösen toinen päähuomio on osin seurausta ensimmäisestä, eli liian suuriksi paisuneista kokonaisuuksista.

– Jättimäiseen hankintakokonaisuuteen on vaikeaa tehdä hyvää taloudellista kannustinmallia. Pitäisi olla palkitsemismalli, joka perustuu siihen, mitä toimittaja saa aikaiseksi.

Pyykkösen mukaan nykyinen toimintamalli on usein perinteinen: julkinen sektori esittää pitkän toivelistan, ja yritys lupaa toimittaa listan mukaisen järjestelmän sovitulla hinnalla.

Jos palkkiomalli olisi tulosperusteinen, raha liikkuisi vasta silloin, kun tuloksia on saatu aikaan.

Ongelma 3: Uudenlaiset sopimusmallit

Esimerkiksi rakennuspuolella käytetään jo hyvällä menestyksellä niin sanottuja allianssimalleja, joissa kaikki osapuolet ovat sitoutuneet niin tavoitteisiin kuin riskeihin.

– Tällaisesta on hyvät näytöt, esimerkiksi vaikka Tampereen rantatunneli. Tämä on täysin uudenlainen sopimusmalli julkisen ja yksityisen sektorin kesken niin, että molemmat osapuolet osallistuvat sekä hyötyjen että riskien jakoon.

Ongelma 4: Hankinta-ammattilaisten vähyys

Pyykkösen mukaan Suomesta puuttuu hankintalaskennan syväosaamista. Tarvittaisiin nykyistä suurempi joukko ihmisiä, jotka ymmärtävät kannustinmalleja ja sopimusten noudattamiseen liittyviä kysymyksiä.

– Tällaiset kysymykset voivat olla vaativia, ja nykyisin moni joutuu ratkomaan niitä oman toimen ohella.

Kysymys on viime kädessä hankintoja toteuttavien organisaatioiden sisäisistä priorisoinneista: kuinka moni ihminen koulutetaan siihen, että heillä on kyvykkyys ja taidot tehdä vaativia hankintoja.

Tilanne on ainakin osin seurausta digitaalisaatiosta ja 1990-luvulta jatkuneesta kulttuurisesta muutoksesta. Vielä 30 vuotta sitten it-hankkeita ei käytännössä ollut, korkeintaan yksinkertaisia atk-laitteisiin liittyviä hankintoja.

– Nykyisin lähes kaikki on enemmän tai vähemmän tekemisissä digitaalisten järjestelmien kanssa. Muutos on ollut suuri ja yhteiskunta ei ole ihan pysynyt perässä.

Voit keskustella aiheesta lauantaihin 30.7. kello 23:een saakka.

Lue lisää:

Yli 200 lääkäriä tekee surullisenkuuluisasta potilastietojärjestelmä Apotista kantelun – sen mukaan järjestelmä vaarantaa potilasturvallisuuden

Uudet potilastietojärjestelmät maksavat satoja miljoonia, mutta niiden käytettävyys on surkea – lääkärin aika tuhraantuu klikkailuun

Riikka Valkonen sisuuntui ja teki rikosilmoituksen Helsingin palkanmaksusta: "En yhtään ihmettele, jos vapautuu sadoittain työpaikkoja"

Keski-Suomen sairaanhoitopiirin johtaja Juha Kinnunen erosi tehtävästään, puihin menneen Asterin yt:t päättyivät

Konsulttiyhtiön selvitys potilastietojärjestelmä Asterin hankinnasta: riskienhallinta puutteellista, kokonaiskuvan hallinnassa ja taloudessa epäselvyyksiä

Helsingillä on yhä 200 palkkaa kokonaan rästissä – järjestelmätoimittaja kiistää, että itse palkanmaksuohjelmassa olisi vikaa

Saana Hämäläinen kyllästyi odottamaan Helsingin kaupungin palkkoja ja irtisanoutui – kaupungin tavoitteena maksaa puuttuvat palkat tänään

Jälki oli valtava – ehkä leijonan tekemä.

Christina Niskalan naapuri oli huomannut omakotitaloalueen lähimetsässä oudon painauman.

Siitä sai alkunsa Kristiinankaupungin leijonahysteria, jonka kaupungin asukkaat muistavat yhä 30 vuoden jälkeen.

Petoeläin oli seikkaillut aiemmin Itä-Suomessa, jossa metsätyönjohtaja oli tehnyt siitä ensimmäisen havainnon kesäkuun lopulla 1992. Ruokolahden leijonaksi ristityn eläimen epäiltiin karanneen venäläisestä sirkuksesta ja loikanneen Suomeen.

Kissapedon olemassaoloa riepoteltiin muutaman viikon ajan iltapäivälehtien uutisotsikoissa, siitä puhuttiin kahvipöydissä ympäri maata, ja kohistiinpa suomalaisleijonasta ympäri maailmaakin.

Kesän aikana kohujellonasta nähtiin vilahduksia siellä täällä ja sitä myös jahdattiin metsissä. Tassunjäljistäkin julkaistiin kuvia lehdissä.

Kissoistaan tunnetussa Kristiinankaupungissa leijonasta ehdittiin jopa painattaa t-paitoja ja maalata kaupungin siltaan tassunjälkiä ennen kuin Ruokolahden leijona todettiin huijaukseksi.

Vaikka tapahtumista on kulunut vuosikymmeniä, Afrikan savanneilla elävä kissaeläin on jättänyt pysyvän jäljen kristiinalaisten mieliin, kenties sydämiinkin.

Grrr.

Katso myös: Ruokolahden leijonasta 25 vuotta – monet uskovat yhä ison kissaeläimen liikkuneen itärajalla

Leijonahavainto myös Kristiinankaupungissa

Pari viikkoa sitten Suomessa tehtiin äärimmäisen poikkeuksellinen havainto: Haminan rannassa makasi mursu.

Mursut esiintyvät tyypillisesti pohjoisilla merialueilla, joten yksittäisen mursun vierailu Suomenlahdella oli hyvin kummallista. Eksynyt eläin sai osakseen paljon huomiota.

Mursu ei kuitenkaan ole ainoa eläin, joka on harhaillut omalta elinalueeltaan pohjoiseen. Suomessa tavataan vuosittain eläimiä, joiden luonnollinen elinympäristö on jossain muualla.

Usein kyseessä on tuulien mukana tullut hyönteinen, mutta silloin tällöin Suomeen eksyy muualta tulleita suuria nisäkkäitä.

Kolme ryhävalasta, leijonasta ei varmuutta

Vaikka Suomen leijonahavainnosta on kulunut jo kauan aikaa, moni saattaa yhä muistaa kesällä 1992 puhuttaneen tapauksen.

Tasan 30 vuotta sitten huhuttiin, että Ruokolahden metsässä liikkuu leijona. Naarasleijonan kerrottiin karanneen Suomeen junavaunusta, jossa kuljetettiin venäläisen sirkuksen eläimiä.

Leijonasta tehtiin kymmeniä silminnäkijähavaintoja, mutta siitä ei missään vaiheessa saatu yhtäkään valokuvaa. Vieläkään ei voi varmuudella sanoa, oliko itärajalla todella leijona vai ei.

Katso, millaisia muistoja asukkailla on kesästä 30 vuoden takaa: Leijonan nähtiin liikkuvan Kristiinankaupungissa 30 vuotta sitten – lähimetsästä löytynyt jälki laukaisi leijonahysterian

Valaista sen sijaan on valokuvia. Turun ammattikorkeakoulun erityisasiantuntija Olli Loisan mukaan Suomen vesillä on tavattu ryhävalas kolme kertaa.

Ensimmäinen havainto on vuodelta 1978, kun Valpuri-niminen ryhävalas hämmensi Oulun edustalla. Lähes 30 vuotta myöhemmin, vuonna 2006, mediassa seurattiin tarkasti Veeti-nimisen ryhävalaan matkaa Perämerellä.

Tuoreimmat havainnot ovat Loisan mukaan vuodelta 2018, jolloin Lotta-valas seikkaili Pohjanlahdella. Valas jäi kaksi kertaa kiinni rysään, mutta jatkoi molemmilla kerroilla matkaansa.

Myös delfiineistä on satunnaisia havaintoja. Loisa kertoo, että viimeisimmät havainnot ovat kahden vuoden takaa, kun Saaristomerellä ui kolme pullokuonodelfiiniä.

– Tietyt delfiinilajit, ryhävalaat ja lahtivalaat seikkailevat useinkin Tanskan salmissa, mutta hyvin harvoin eksyvät varsinaisen Itämeren puolelle, kertoo valaita tutkinut Loisa.

Mikä tekee havainnosta poikkeuksellisen?

Sille, mikä tekee havainnosta poikkeuksellisen, ei ole olemassa muodollista määritelmää.

– Poikkeuksellisuus vaihtelee eläinryhmittäin. Tietämyksemme taso on todella erilainen eri ryhmissä, toteaa Luonnontieteellisen keskusmuseon eläintieteen yksikön johtaja Pasi Sihvonen.

Esimerkiksi Sihvosen omasta erikoisalasta hyönteisistä on olemassa heikosti pohjatietoa. Jos jokin hyönteislaji havaitaan Suomessa ensimmäisen kerran, ei voi tietää varmasti, elääkö laji maassa vakituisesti vai onko se tullut etelästä tuulien mukana.

Osa hyönteisistä ei tule Viroa kauempaa, mutta sopivien etelätuulien sattuessa Suomeen saattaa lentää hyönteisiä jopa tuhansien kilometrien päästä Kazakstanista. Sihvosen mukaan uusia hyönteislajeja löydetään Suomesta vuosi vuodelta enemmän.

Suomen linnut sen sijaan tunnetaan melko hyvin. Uusia lajeja tavataan joka vuosi muutama, ja niiden havaitsemista edesauttaa kattava harrastajaverkosto.

Esimerkiksi vasta viime viikolla Siilinjärvellä nähtiin Suomen ensimmäinen pikkumerimetso. Tavallisesti laji pesii Kaakkois-Euroopassa ja Keski-Aasiassa.

Viime vuonna Käsivarren Lapissa tehtiin harvinainen havainto, kun Kilpisjärvellä tavattiin tiettävästi koko Euroopan ensimmäinen kamtshatkanuunilintu. Pieni uunilintu esiintyy tavallisesti Aasian itäisissä osissa.

– Osa linnuista on sellaisia joita on osattu odottaa, koska niiden levinneisyysalue on melko lähellä Suomea. Mutta silloin tällöin joukossa on myös sellaisia, joita ei ole osattu odottaa ollenkaan, toteaa Sihvonen.

Jos epäilee tehneensä poikkeuksellisen havainnon, kannattaa Sihvosen mukaan ottaa yhteyttä sellaiseen henkilöön, joka voisi tietää asiasta paremmin. Esimerkiksi Luonnontieteellisestä keskusmuseosta löytyy useita asiantuntijoita.

Miksi eläimet tulevat Suomeen?

Merinisäkkäiden kohdalla kyse on usein lajityypillisestä käyttäytymisestä.

– Harhailu ei ole merinisäkkäille poikkeuksellista, mutta pyöriäisiä lukuun ottamatta kaikki valaat Suomen vesillä ovat poikkeuksellisia havaintoja, toteaa Loisa.

Sihvosen mukaan eteläisten hyönteisten ja lintujen saapumista Suomeen edesauttaa ilmastonmuutos.

Suomen elinolosuhteet muuttuvat koko ajan suotuisammaksi lajeille, jotka ovat sopeutuneet elämään eteläisemmässä ympäristössä. Etenkin Etelä-Suomeen tulee saapumaan yhä enemmän eteläisiä lajeja.

Samalla Suomessa on paljon uhanalaisia lajeja, jotka kärsivät ilmastonmuutoksesta.

– Meillä on lajistoa, joka ei enää pysty siirtymään korkeammalle tunturissa, eikä jatkamaan maantieteellisesti pohjoisempaan, koska vastaan tulee jäämeri, kertoo Sihvonen.

Jos nykyinen kehitys jatkuu, osa Suomen lajeista tulee Sihvosen mukaan kuolemaan sukupuuttoon. On kuitenkin vaikea ennustaa, mitkä lajit ovat ilmastonmuutoksen ensimmäisten uhrien joukossa.

Sihvosen mukaan on täysin mahdollista, että esimerkiksi mursu on yksi niistä lajeista, joka tulee kärsimään tulevina vuosikymmeninä.

Vaikka mursun tarina päättyi surullisesti, Sihvonen toivoo että tapaus edistää julkista keskustelua luonnon monimuotoisuudesta.

– Ehkä tämänkin esimerkin kautta ihmiset ymmärtävät, miten herkkiä yksittäiset eläimet ovat, kun ne joutuvat oman elinympäristönsä ulkopuolelle.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin 31. heinäkuuta kello 23 saakka.

Lue seuraavaksi:

Lämpenevä ilmasto ajaa yhä useammat lajit vaeltamaan – tutkijan mukaan mursun kaltaiset vieraat yleistyvät

Suomen runsaasta sadasta kansallispuisto-oppaasta yksi on Mikko Huotari, joka on valmistunut Muoniosta, Ammattiopisto Lappian ja Metsähallituksen yhteiskoulutuksesta. Tänä kesänä hän on työskennellyt Äkäslompolon maastossa liikkuvana asiakasneuvojana, ensi viikolla hän suuntaa Pallakselle.

Huotarin työtä on jututtaa ihmisiä taukopaikoilla, opastaa tarvittaessa sekä kertoa retkietiketistä kuten siitä, miksi alumiinisia kertakäyttöastioita ei pidä polttaa nuotiossa tai miksi koiran tulee olla retkeillessä kytkettynä.

Luonnossa käyttäytymisen säännöt alkavat olla ihmisillä aika hyvin hallinnassa, Huotari sanoo.

– Kun kymmenen vuotta sitten aloitin Etelä-Karjalassa Saimaa Siististi Ihana -tapahtumassa, muistan, että roskien määrä ja välinpitämättömyys ärsytti. Maastokaatopaikkojakin löytyi paljon enemmän kuin nykyään, hän sanoo.

Kansallispuistossa irti laukkaava koira rikkoo lakia

Yksi seikka, johon Huotari ja muut kansallispuisto-oppaat aktiivisesti puuttuvat maastossa, on koirien irtipito.

Järjestys- ja metsästyslaki sekä suojelualueiden järjestyssäännöt määräävät, että koirien tulee kulkea kansallispuistoissa ja muilla luonnonsuojelualueilla aina hihnassa. Tämä ei ole aina kaikkien tiedossa, Huotari sanoo.

Hän muistuttaa, että hyvätapaisenkin koiran tulee olla kytkettynä kansallispuistossa aina, jo esimerkinkin vuoksi.

– Koiria näkyy valitettavan paljon vapaana. Aika monella koiranomistajalla on lisäksi asenne “minun koirani ei tee mitään”, ja juuri samalla hetkellä se saattaa juosta kymmenen metrin päässä irrallaan.

Irti juokseva koira saattaa puraista lintua tai eläimen poikasta tai karkottaa emon, jolloin kettu tai muu peto nappaa poikaset. Emo voi myös hylätä pesän. Poronhoitoalueella irti juokseva koira voi myös juoksuttaa poroja tai niiden vasoja.

Jäteastiat katoavat pian retkeilyreitiltä – "Jengi voi viedä roskat mennessään"

Pallas-Yllästunturi-kansallispuiston Hetta-Pallas-retkeilyreitti muuttuu ensi vuonna kokonaan roskattomaksi. Se tarkoittaa, että jatkossa reitin varrella olevilla tuvilla tai taukopaikoilla ei ole enää jäteastioita.

– Poistamme talven aikana reitin varrelta kaikki roskakatokset. Ajatus on, että jengi voi viedä roskat mennessään luontokeskusten ekopisteisiin, Huotari sanoo.

Kansallispuiston tuvilta ja taukopaikoilta kuljetetaan vuosittain pois isoja määriä sekajätettä, etenkin ruokien muovi- ja pahvipakkauksia. Roskien pois kuljettaminen kuluttaa luontoa ja aiheuttaa päästöjä.

Monet eteläisen Suomen kansallispuistoreitit ovat jo roskattomia. Huotari sanoo, että aika on kypsä myös roskattomalle Hetta-Pallas -reitille.

– Ihmisten asenteet ovat muuttuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana tosi paljon luontoa kunnioittavaan suuntaan.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun Yle Tunnuksella 31.7. kello 23 saakka.

Lahtelainen Juha Rönkkö on keräilijän perikuva. Hän aloitti harrastuksen jo pikkupoikana.

– Aluksi keräilin postimerkkejä ja rahoja, jossain vaiheessa jopa eläinten nahkoja. Niistä luovuin ajat sitten, mutta keräily jatkuu.

Jossain vaiheessa mukaan kuvaan tuli antiikki, jota Rönkkö kävi myymässä antiikkimessuillakin.

– Tosin syynä oli se, että pääsin tutustumaan muiden myyjien valikoimiin hyvissä ajoin. Usein rahaa meni enemmän kuin tuli.

Rönkkö oli jo kiinnostunut koruista tavatessaan kauppiaan, jonka kanssa puhe siirtyi Elis Kaupin suunnittelemiin koruihin.

– Hän sanoi ostavansa, jos niitä löytyy. Reissasin työn vuoksi ympäri Suomea ja myin koruja hänelle pienellä voitolla. Huomasin, että hän vei ne huutokauppoihin ja keräsi hyvät voitot.

Pian Juha Rönkkö vei itse koruja huutokauppoihin ja huomasi, että harrastuksella voi tienata.

– Niinhän siinä kävi, että ihastuin koruihin. Pikkuhiljaa myyminen jäi, kun korujen keräily alkoi toden teolla. Vaimon mielestä niitä on niin paljon, että se lähentelee jo sairautta, hän naurahtaa.

Tieto jalosti harrastusta

Kiinnostus lisääntyi, kun Juha Rönkkö alkoi perehtyä koruihin, muotoiluun ja suomalaisiin korutaiteilijoihin. Tiedon kasvaessa harrastus jalostui. Keräilijä keskittyi entistä enemmän tiettyihin muotoilijoihin ja esineisiin.

– Minua kiinnostavat tunnetut suomalaiset muotoilijat, kuten Björn Weckström, Bertel Gardberg ja Liisa Vitali. Heillä on oma muotokielensä ja tapansa lähestyä asioita.

Kokoelmaan kuuluu Weckströmin koruja, joissa yhdistellään ennakkoluulottomasti akryylia ja hopeaa sekä Vitalin itse valmistamia koruja.

– Vitalin kohdalla onni potkaisi. Sain ostaa suuren erän hänen valmistamiaan uniikkikappaleita, jotka ovat olleet näyttelyissä, hehkuttaa Rönkkö.

Tamperelainen hopea tempaisi mukaansa

Tällä hetkellä Juha Rönkkö on kiinnostunut Reijo Sirkeojan suunnittelemista ja Pirkan kulta Oy:n valmistamista hopeakoruista ja esineistä. Niitä yhdistää mielenkiintoinen muotokieli.

– He valmistivat korujen lisäksi hienoja esineitä, kuten vateja ja kynttilänjalkoja. Jopa löylykauhoja, joissa on kivikoristeita ja muita yksityiskohtia.

Kiinnostavuutta lisää, että esineet valmistettiin käsityönä. Lisäksi niissä on usein mielenkiintoisia kaiverruksia, koska yritykset antoivat niitä merkkipäivälahjoiksi.

– Kokoelmassani on eräälle ministerille annettu esine, joka on tullut myyntiin perikunnan kautta.

Ei varastoon, vaan näytteille

Keräilijät eivät mielellään kerro arvokkaasta kokoelmastaan. He eivät halua tiedon kiirivän varkaiden korviin ja he pelkäävät kateuden nostavan päätään muiden keräilijöiden keskuudessa.

Mutta Juha Rönkön kokoelman koruja on esitelty alan kirjoissa, ne ovat kiertäneet näyttelyissä ja onpa hän järjestänyt oman näyttelynkin.

– Vuokrasin viisi vuotta sitten liiketilan Lahdessa paikallisen elokuvateatterin aulasta. Oli mielenkiintoista nähdä oma kokoelma siellä, koska eihän niitä kotona esille saa.

Keräilyä juustoveitsistä korkkiruuveihin

Juha Rönkkö matkusti aikoinaan usein työn puolesta Viroon, jossa antiikkiliikkeistä löytyi halvalla mielenkiintoisia esineitä.

– Aluksi keräsin hopeisia juustoveitsiä. Lopetin sen, kun sata veistä tuli täyteen.

Korkkiruuveista hän luki huutokauppakamari Christie'sin Living Magazine -lehdestä.

– Niitä oli myyty huutokaupassa jopa parilla sadalla punnalla. Näin Virossa samanlaisia korkkiruuveja antiikkiliikkeessä. Ne maksoivat markan tai kaksi, ja ostin vitriinin tyhjäksi tietämättä niistä mitään.

Hän otti yhteyttä Christie'siin, ja osa korkkiruuveista meni Englannissa kaupaksi hyvällä hinnalla.

– Taas jäin koukkuun. Nyt minulla on yli 2 000 korkkiruuvin kokoelma. Olen itse se, joka on ostanut niitä huutokaupoista kalliilla hinnalla.

Seuraava keräilyn kohde siintää mielessä.

– Nyt kun ikää on yli 50 vuotta, autot ovat alkaneet kiinnostaa. Ehkä niitä jokunen tallissa jo onkin, toteaa Juha Rönkkö arvoituksellisesti.