Pielisjoen yläkoulun teknisen työn luokassa ahkeroi neljä kahdeksasluokkalaista poikaa. He ovat kovertaneet jääkiekon liki ontoksi, asentaneet sen sisälle muun muassa paristot ja kytkimen sekä upottaneet kiekon reunoihin led-valoja.

– Illalla kun pelaa hämärässä, niin kiekko ei häviä hankeen vaan sen löytää helposti. Suomessa kun hämärtää illat, niin kiekko on siistin näköinen ja helppo huomata, lätkän ideaa selittää Aapo Laatikainen.

– Kiekko on hieman kevyempi, mutta siitä tehdään normaalin kiekon painoinen, Valtteri Vaittinen lupaa.

Poikien nimeämä LedBuck on vasta koemalli, jota kehitetänä vielä. Jääkiekkoa harrastavien poikien mielessä pyörii muun muassa se, voisiko kiekon avulla kerätä erilaista tietoa pelistä. Hieman samaan tapaan, kun rannekellot tai jalkineet voivat mitata kiihtyvyyttä ja laskea askelia.

Kiekko syntyi osana joensuulaisen yläkoulun yrittäjyyskurssia. Oppilaat osallistuivat myös vuoden kestävään Nuori Yrittäjyys -ohjelmaan. Osa sitä on valtakunnallinen kilpailu, jonka finaaliin selvisi kaksi yritystä Pielisjoen koulusta.

Kiekkopojat ovat innolla lähdössä kisan finaaliin Helsinkiin huhtikuussa. Mielessä siintää, voisiko kiekosta tulla menestys. Miltä tuntuisi, jos kiekko nähtäisiin SM-liigan peleissä tai peräti NHL-jäillä?

– Kyllä se varmaan aika mahtava juttu olisi, jos sen niin pitkälle saisi menemään, Lassi Honkanen ja Vertti Ruotsalainen tuumivat.

Ilmailualan unionin IAU:n ja Palvelualojen työnantajien Paltan välisen työkiistan sovittelu päättyi perjantaina ilman tuloksia. Valtakunnansovittelija Minna Helle kertoi, että neuvotteluissa ei päästy eteenpäin.

– Osapuolten näkemyserot ovat niin suuret, ettei ratkaisun löytymiselle ole juuri nyt minkäänlaisia edellytyksiä. Kaikki mahdollisuudet on tällä erää haravoitu. Tilanne on erittäin vakava, Helle sanoo valtakunnansovittelijan verkkosivuilla.

Seuraavan kerran työkiistaa on määrä sovitella ensi viikon tiistaina.

– Mikäli tilanne muuttuu, voidaan sovittelua jatkaa jo aikaisemmin. Riidan osapuolten onkin nyt syytä vakavasti miettiä tilannetta. Riidan pitkittyminen ja työtaistelujen toteutuminen vaikeuttaa entisestään sovun löytymistä ja aiheuttaa haittaa ulkopuolisille, Helle sanoo.

IAU on ilmoittanut järjestävänsä seuraavan työtaistelun maanantaina kello 03–09. Se kohdistuisi Helsinki-Vantaan lisäksi useamman lentoaseman liikenteeseen. Sen vaikutukset olisivat muutenkin laajemmat, koska IAU on ilmoittanut useammasta tukilakosta samaan aikaan.

Ensimmäinen työtaistelu alkoi tänään

IAU aloitti tänään kello 14 ensimmäisen työtaistelun Helsinki-Vantaan lentokentällä. Se ei ainakaan vielä ole näkynyt ruuhkina turvatarkastuksissa, kertoo lentoasemalla oleva Ylen toimittaja.

Työtaistelu päättyy tänään kello 19. Finavia varoittaa, että se voi aiheuttaa ruuhkia turvatarkastuksissa ja muita viivästyksiä.

Hämeen poliisi on tutkinut useita pahoinpitelyä ja muita rikoksia, jotka liittyvät elokuussa 2016 Forssassa tapahtuneisiin suomalaisten ja ulkomaalaistaustaisten henkilöiden yhteenottoihin.

Hämeen poliisin tiedotteen mukaan esitutkinta on nyt pääosin valmistunut. Salpausselän syyttäjänviraston syyttäjä harkitsee, nostetaanko syytteitä.

Kolmen forssalaisen nuoren miehen epäillään pahoinpidelleen kolmena eri kertana ulkomaalaisia tai ulkomaalaiselta näyttäviä henkilöitä. Epäillyt teot tapahtuivat viime kesänä elokuun 5. ja 20. päivän välillä. Viimeisintä tekoa on tutkittu ryöstönä. Nämä tapaukset on toimitettu syyteharkintaan.

Edellä mainitut teot kärjistivät ulkomaalaisten ja suomalaisten välejä Forssassa. Maanantaina 22. elokuuta tapahtui yhteenotto, jossa oli osallisena isompi joukko henkilöitä. Tilanteesta on kirjattu kolme pahoinpitelyä sekä yksi laiton uhkaus.

Näistä pahoinpitelyistä kahdessa epäiltynä on ulkomaalaistaustaisia henkilöitä. Yhden pahoinpitelyn osalta epäiltyä ei ole kyetty selvittämään.

Laittomasta uhkauksesta epäilty on nuorehko paikallinen mies. Tässä yhteenotossa forssalainen nuori mies sai vammoja kasvoihin, ja tämä tapahtuma sai runsaasti julkisuutta sosiaalisessa mediassa. Myös 22. päivän rikosten esitutkinta on toimitettu syyteharkintaan.

Seuraavana päivänä uusi yhteenotto

Tiistaina 23. elokuuta suurehko nuorisojoukko kokoontui keskustan alueelle. Porukassa liikkui huhu, että edellisen päivän tapahtumien osallisia olisi tulossa keskustelemaan tapahtumista. Kun näin ei kuitenkaan tapahtunut, syntyi porukassa päätös lähteä vastaanottokeskukselle. Paikallisista nuorista koostuva joukko siirtyi vastaanottokeskuksen lähistölle.

Aluksi tilanteessa oli molemminpuolista huutelua. Tämän jälkeen vastaanottokeskuksesta tuli ulos suurempi joukko ihmisiä. Paikkakuntalaisten pääjoukko perääntyi tilanteesta, mutta tilanteessa syntyi joitakin yhteenottoja.

Poliisin tullessa paikalle olivat tapahtumat jo ohi. Näistä vastaanottokeskuksen edustan tapahtumista on kirjattu yhteensä viisi pahoinpitelyä ja kaksi vahingontekoa.

Kahdessa pahoinpitelyssä on asianomistajana vastaanottokeskuksen asukas ja kolmessa pahoinpitelyssä on asianomistajana suomalainen. Kaikkien vammat ovat jääneet vähäisiksi. Vahingonteot ovat kohdistuneet autoihin. Näiden rikoksien epäiltyjä ei ole toistaiseksi kyetty selvittämään.

Kokoomuksen puoluesihteeri Janne Pesonen ihmettelee Tuusulassa tällä viikolla syntynyttä vaalikärhämää.

Tuusulassa kokoomuksen kaksi ääniharavaa, kunnanhallituksen istuva puheenjohtaja Sanna Kervinen ja kunnanvaltuuston varapuheenjohtaja Lauri Untamo pudotettiin puolueen vaalilistalta viime tingassa.

Asia tuli kaksikolle täytenä yllätyksenä. Tuusulan kokoomuksen kunnallisjärjestön puheenjohtaja Jyri Paavola on selittänyt tilannetta sillä, että Kervinen ja Untamo eivät olleet tulossa vaaleihin puolueen poliittisella agendalla vaan omalla agendallaan.

Paavola ei ole pitänyt ihmeellisenä sitä, ettei asianosaisille ollut ilmoitettu listojen muutoksesta.

Puoluesihteeri Janne Pesonen sanoo kuitenkin, että "puolueen näkövinkkelistä on selvää, että me emme tämäntyyppistä toimintaa hyväksy".

Onko se, mitä Tuusulassa nähtiin, politiikan hyvien pöytätapojen mukaista?

– Ei missään nimessä ole, Pesonen vastaa.

– Varmaan tulevien vaalien osalta katsomme hyvin tarkkaan, mikä on Tuusulassa se taho, jolla on valtakirja puoluetta edustaa.

Orpo: Ikävää että ei pystytä sopimaan porukalla

Mitä mahdollisiin sanktioihin tulee, toimivaltainen taho asiassa on Tuusulan kokoomuksen kunnallisjärjestö itse, Pesonen toteaa.

– Me emme heidän puolestaan pysty mitään sanktioita asettamaan tai tuomaroimaan alkaa, mutta pidän kyllä hyvin ihmeellisenä tätä menettelyä, mikä Tuusulassa on nähty, enkä ensi alkuun meinannut uskoa, että siellä todella näin on tapahtunut.

Kokoomuksen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Petteri Orpo sanoo Ylelle lähtevänsä siitä, että jokaista ihmistä pitää kohdella asiallisesti ja sivistyneesti ja porukassa pitää pystyä toimimaan ja puhumaan avoimesti.

– Nyt kun tällainen hässäkkä on syntynyt Tuusulassa, silloin kaikki ei varmaan syystä tai toisesta ole mennyt ihan hyvin. Minusta on ikävää, että asioista ei pystytä sopimaan porukalla.

Pesonen ja Orpo kommentoivat Tuusulan tapausta kokoomuksen kuntavaalien kampanja-avauksessa tänään perjantaina.

Kevättä kohden mennään ja se näkyy Luonnonvarakeskuksessa Ylistarossa. Keväällä maahan pantavista kylvösiemenistä on tullut noin 1500 erää tutkittavaksi. Näissä näytteissä itäminen on pääosin ollut kohdillaan.

– Keskimäärin näyttää hyvältä. Ohrilla ja vehnällä itävyys on keskimäärin 80-90 prosenttia, mutta mukaan mahtuu huonompiakin eriä. Oman tilan kylvösiemenen tason selvittäminen on nyt tärkeää, sanoo tutkimusinsinööri Tapio Kujala.

Evira tekee itävyystutkimuksia sertifiointia hakeville kaupallisille siemenerille. Niiden tutkimuksissa viime satokauden viljoilla itävyysprosentit ovat niin ikään 80-90 prosentin tietämillä.

Heikommissa erissä, erityisesti kauran siemenissä, on todettu homeiden aiheuttamia itämisongelmia. Tutkituista kauraeristä 16 prosenttia ei yltänyt sertifioiduksi, myytäväksi siemeneksi.

Huonolla siemenellä heiveröinen oraspelto

Isäntien lähettämien oman tilan viljanäytteiden itävyys on ollut vielä kehnompaa. Kehnoimmissa erissä vain puolet jyvistä oli itäviä. Kylvettävien siementen itävyyden pitää olla reilusti parempi.

– Jos siementen itäminen alkaa olla 70 prosentin kohdilla ja siemenkoko on vain kohtuullinen, kylvömäärä hehtaarille nousee niin suureksi, että se ei enää ole kannattavaa, sanoo Tapio Kujala.

Kujalan mukaan heikko itävyys näkyy myös oraissa. Peltoon kasvaa vain harva, laikullinen kasvusto. Mikäli siemenen elinvoima on heikko, niin nekin oraat, jotka pellosta nousevat, voivat olla heikkoja. Kaikki näkyy lopulta heikkona satona.

Ongelmia aiheuttavat homesienet

Heikon itävyyden taustalla on viime kesän märät ja lämpimät kelit. Pitkään jatkuneessa kosteassa lämmössä homesienet lisääntyivät viime kesänä poikkeuksellisen voimakkaasti. Lämpimät ja märät kelit sattuivat juuri viljojen kukinta-aikaan ja elokuulle ennen korjuuta.

Syksyllä korjatuissa viljoissa tavattiin poikkeuksellisen suuria homesienten erittämiä myrkyllisiä aineita. Niinpä muun muassa kaurasta kolmasosa ei kelvannut elintarvikekäyttöön lainkaan.

Homesienten haitat näkyvät nyt selvästi myös osassa kylvösiemeniä. Silti osa viljelijöistä ottaa riskin ja jättää siemenensä tutkimatta.

– Kyllähän tämä pitäisi olla rutiinitoimenpide kaikilla tiloilla, jotta keväällä vältyttäisiin yllätyksiltä. Osa on hyvin asiasta perillä, mutta osa ei välitä ja mennään vanhoilla säädöillä, tuhahtaa tutkimusinsinööri Vesa Hietanen Luken Ylistaron toimipisteestä.

Mikkelin hiippakunta on selvittänyt, miten samaa sukupuolta olevien avioparien puolesta rukoilu on järjestetty sen seurakunnissa. Kysely lähetettiin kaikille seurakunnille sen jälkeen, kun Kotka-Kymin seurakunta päätti ettei parien puolesta saa rukoilla kirkkojen tiloissa.

Kyselyssä selvisi, että hiippakunnan alueella vain Kotkassa ja Savonlinnassa seurakunta on kieltänyt rukoilun samaa sukupuolta olevien puolesta kirkoissa. Savonlinnassa päätös oli yksimielinen, kun taas Kotkassa kirkkoherra oli kirkkoneuvoston kanssa eri linjoilla.

Seurakuntia on hiippakunnan alueella yhteensä 36. Näistä 11 seurakunnassa kirkot ovat käytettävissä samaa sukupuolta olevien pariskuntien tilaisuuksiin, joissa rukoillaan heidän kanssaan ja heidän puolestaan. 12 seurakunnassa asiaa ei ole vielä käsitelty.

Kuudessa seurakunnassa kysymys oli ymmärretty väärin. Seurakunnat olivat vastanneet kysymykseen, saako samaa sukupuolta olevia pariskuntia vihkiä kirkossa.

Viisi seurakuntaa ei vastannut kyselyyn.

Kotka-Kymin ja Savonlinnan seurakunnissa samaa sukupuolta olevien parien puolesta voidaan kuitenkin rukoilla muissa seurakunnan tiloissa, kuten seurakuntataloissa ja kerhotiloissa.

Kotka-Kymin seurakunnan päätös menee tuomiokapitulin käsittelyyn, koska kirkkoherra ja kirkkoneuvosto eivät olleet asiassa yksimielisiä.

Suomalaiset alkoivat luopua muinaisuskonnosta jo viikinkiajalla, kertoo tuore suomalaistutkimus. Helsingin yliopiston arkeoastronomi Marianna Ridderstad tuli tähän tulokseen tutkimalla, miten rautakauden suomalaiset hautasivat vainajansa.

Vakiintuneen käsityksen mukaan lännestä tulleet käännyttäjät alkoivat tuoda kristinuskoa Suomeen 1000-luvulla, mutta Ridderstadin havainnot osoittavat, että kääntyminen alkoi jopa kaksi sataa vuotta aiemmin.

Koska kirjalliset lähteet puuttuvat, kristinuskon saapumista on pitänyt päätellä arkeologisten löytöjen lisäksi muun muassa kielen antamista vihjeistä. Ridderstandin tutkimusala on arkeoastronomia eli se miten Aurinko, Kuu ja muut taivaankappaleet vaikuttivat muinaisiin kulttuureihin.

Uudet tavat näkyivät Eurassa ja Köyliössä

Ridderstad tutki yli kolmen tuhannen haudan suunnan ja päätteli eri uskontojen vaikutukset työssään, joka on lajissaan Suomen laajin.

Englanninkielinen tutkimus on luettavissa kokonaisuudessaan internetistä, ja suomeksi tulokset julkistettiin tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan Tähdet ja avaruus -lehden tuoreimmassa numerossa.

Rautakaudella vainajia haudattiin niin, että näiden jalat osoittivat suuntaan, josta aurinko nousi muinaisuskonnon juhlapyhinä. Tällaisia olivat päivänseisaukset ja -tasaukset ja niiden puoliväliin sijoittuvat päivät.

Ridderstad totesi, että tapa, joka oli ominainen kristinuskoa edeltäneille uskonnoille muualla Euroopassa, oli tavallinen myös Suomessa.

Yhdistettynä hautojen aiempiin arkeologisiin ajoituksiin Ridderstadin tutkimus kertoo muutoksista, joita muinaisuskonnossa tapahtui muun muassa juhlapyhien tärkeysjärjestyksessä. Euran ja Köyliön hautojen aineistossa näkyy esimerkiksi viikinkien mytologialle tyypillisten hautasuuntausten saapuminen Varsinais-Suomeen.

– Pohjois-eteläsuuntausten merkityksen kasvaminen juuri viikinkiajalla liittyy todennäköisesti skandinaavisen uskomusperinteen vaikutuksen lisääntymiseen maassamme, Ridderstad sanoo.

Vanha usko säilyi kristinuskon rinnalla

Kun suomalaiset alkoivat kääntyä kristinuskoon, ensimmäinen selvä merkki tästä oli vainajan asettaminen hautaan niin, että jalat osottivat kohti pääsiäisen auringonnousua muinaisuskonnon juhlapyhien aamunkoiton sijasta.

– Pääsiäissuuntausten ilmaantuminen kertoo, että pääsiäisen ajankohta on kyetty laskemaan ja sillä on ollut suurta uskonnollista merkitystä. Muu kuin jo täysin kristitty yhteisö tuskin olisi viettänyt pääsiäistä ja yhdistänyt sen ylösnousemussymboliikan vielä hautaustapoihinsakin.

Suurin osa 1000-luvun haudoista oli jo kaikkialla pääsiäissuunnattuja.

Pääsiäiseen suunnattujen hautojen avulla Ridderstad ajoittaa kristinuskon vakiintumisen alun selvästi aiemmaksi kuin on luultu. Euran ja Köyliön seutujen suomalaiset suuntasivat hautoja kohti pääsiäisaamun auringonnousua jo 850–950-luvuilla.

Suurin osa 1000-luvun haudoista oli jo kaikkialla pääsiäissuunnattuja, joskin muinaisuskonto eli monessa paikassa uuden uskon rinnalla.

– Esimerkiksi Halikon Rikalassa haudat suunnattiin keskikesän auringonnousuun, vaikka viereisellä Kirkkomäellä samaan aikaan kristittyjen jalat aseteltiin kohti pääsiäistä, Ridderstad kertoo.

Konkurssi ei tunnu hidastavan Tampereen Palatsiteatterin tekijöiden musikaaliuraa. Tänään perjantaina Musiikkiteatteri Palatsi lähetti medialle tiedotteen, joka oli otsikoitu "Toiminta laajenee entisestään".

Tiedote herättää hämmennystä, koska juuri viime viikolla Palatsiteatteri Oy asetettiin konkurssiin. Palatsiteatterin johtajana on toiminut Petri Lairikko, joka löytyy myös tammikuussa konkurssiin asetettujen Musiikkiteatteri Palatsi Oy:n ja Yo-talo Oy:n takaa. Lairikko on pyörittänyt yritysten toimintaa pitkälti käsikirjoittajavaimonsa Katariina Leinon kanssa.

Nyt Palatsitetatterin tiedotteessa kerrotaan, että Capitalo Oy jatkaa musiikkiteatteritoimintaa ja aloittaa välittömästi musiikkiteatteriesitysten liiketoiminnan kasvattamisen. Tiedotteen mukaan toimintaa aiotaan laajentaa kiertueilla lukuisille uusille paikkaunnille.

Mistä oikein on kysymys, Capitalo Oy:n hallituksen puheenjohtaja Jon Gorshnik?

– Capitalo yhtiö on hankkinut Katariina Leinolta yksinoikeudet näihin esityksiin, jotka pyörivät Palatsiteatterin nimen alla. Palatasiteatterin esiintyjät tulevat meidän palkkalistoillemme ja jatkamme Leinon käsikirjoittamien esitysten esittämistä.

Palatsiteatteri on toiminut viime vuosina Tampereen Yo-talolla. Talon toimintaa on pyörittänyt Yo-talo Oy, joka sekin asetettiin alkuvuonna konkurssiin. Restamax Oyj osti Yo-talon toiminnan konkurssipesältä pari viikkoa sitten.

Missä esitykset pidetään?

– Palatsiteatterin esitykset on buukattu Yo-talolle. Neuvottelemme esitysten pitämisestä Yo-talossa toiminnan uuden omistajan kanssa. Meillä on alustavat suunnitelmat olemassa. Ensimmäinen esitys on Yo-talolla 11. päivä lauantaina. Ensi viikon aikana saamme nimet sopimuspapereihin ja sitten tiedetään, ovatko muut kevään esitykset Yo-talolla vai muualla Tampereella.

Miten voitte myydä esityksiin lippuja, jos vasta neuvottelette esityspaikasta?

– Käsityksemme mukaan konkurssipesä luovuttaa avaimet Restamaxille 15. maaliskuuta, jonka jälkeen me neuvottelemme Restamaxin kanssa. Tietysti alustavia neuvotteluja on jo hyvin pitkälle viety.

Miten voitte käyttää samaa nimeä, Palatsiteatteria?

– Käytännössä käytämme www.palatsiteatteri.fi -nimeä, jonka oikeudet me olemme Musiikkiteatteri Palatsi Oy:n konkurssipesältä ostaneet. Capitalolla on oikeudet nettisivustoihin ja sen takia me puhumme www.palatsiteatteri.fi -sivustosta ja Palatsiteatteri-liiketoiminnasta. Näitä yksityiskohtia ja nimiasioita viedään eteenpäin ensi viikolla.

Kuinka järkevää on käyttää jo aiemmin kiville ajaneiden yhtiöiden nimiä?

– Tietyt brändäysasiat pitää ottaa huomioon. Palatsiteatteri ja aikaisempi Musiikkiteatteri Palatsi ovat niminä hyvin samantapaisia. Näillä nimillä on jo monia vuosia menty. Vaikka on ollut taloudellisia vaikeuksia, ne eivät ole johtuneet musiikkiteatterista vaan yhtiöiden liiketoiminnan kokonaisuudesta. Me otamme nyt yhden osan liiketoiminnasta ja lähdemme sitä harjoittamaan puhtaalta pöydältä taloudellisessa mielessä.

Yleisön kannalta tilanne ja markkinointi näyttää todella sekavalta. Voiko olla varma, että jos lipun ostaa, myös esitys on luvassa?

– Se on sataprosenttisen varmaa tällä hetkellä. Kaikki tulevan kevään esityksen pidetään.

Miten saatte bisneksen kuntoon? Mitä tehdään toisin?

– Tulemme keskittymään vain ja ainoastaan musiikkiteatterin pyörittämiseen. Leino-Lairikko -pariskunnalla on ollut käytännössä monialayhtiö, joka on pyörittänyt ravintolatoimintaa, musiikaaliesityksiä, stand-upeja, keikkoja ja festivaaleja. Meillä tulee olemaan vain ja ainoastaan musikaaliesityksiä. Ruokatarjoiluakin tulee olemaan, mutta sen palvelun ostamme muilta.

Jon Gorshelnik, olet kirjanpitoalan ammattilainen eli taustasi on taloushallinnossa ja olet myös toimitusjohtaja Konsilo Oy:ssä, joka on erikoistunut liiketoiminnan kehittämiseen ja yritysjärjestelyihin. Miksi päätit lähteä nyt mukaan myös musiikkiteatteribisnekseen?

– Näimme liiketoiminnan terveenä, mikäli keskitytään ydinosaamiseen – siihen, mitä Katariina Leino ja Petri Lairikko osaavat parhaimmillaan. Musikaaleja he osaavat tehdä. Katariina meille käsikirjoittaa tulevaisuudessa uusia esityksiä ja Petri ohjaa niitä ja vastaa taiteellisesta puolesta yhtiössä. Muut asiat hoituvat meidän muiden kautta.

Onko itselläsi taiteellisia ambitioita?

– Ei minkäänlaisia!

Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus on tuominnut neljä romanialaista miestä neljäksi vuodeksi yhdeksäksi kuukaudeksi vankeuteen iäkkäiden naisten ryöstöistä. Rikokset ovat tapahtuneet Kirkkonummella, Raaseporissa ja Salossa joulukuussa 2015.

Poliisi on aiemmin kertonut, että nelikko oli tullut Suomeen Tallinnasta. Suomessa he olivat suunnanneet läntiselle Uudellemaalle, siellä he olivat tarkkailleet omakotitaloja. Lopulta miehet olivat iskeneet kolmeen taloon, jossa asui vanha nainen yksin.

Oikeuden mukaan ensimmäinen rikoksista oli tehty jo kolmen tunnin sisällä maahantulosta.

Yksi kolmesta uhrista kertoi oikeudessa, että hän oli ollut aikeissa mennä makuuhuoneeseen, kun joku oli ottanut häntä käsistä kiinni ja taivuttanut ne selän taakse. Hänen päänsä ylle oli laitettu kangas, hänen kätensä oli sidottu, ja hänet oli asetettu makaamaan lattialle.

Hän oli maannut hiljaa paikallaan, kunnes tunkeilijat olivat poistuneet. Sen jälkeen hän oli ryhtynyt avaamaan solmuja, mennyt naapureiden luo ja kertonut tapahtumista. Naapurit olivat luulleet hänen puhuvan sekavia, mutta lopulta olivat he ymmärtäneet asian vakavuuden ja soittaneet poliisille.

Uhrin ympärille käärittiin matto

Myös kaksi muuta uhria kertoi, että heidät oli joko sidottu tai pidetty paikallaan. Heistä toisen ympärille oli kääritty jopa matto.

Yksi tuomittu sanoi, että kaikki ryhmän jäsenet olivat olleet tietoisia siitä, että Suomeen tultaisiin tekemään rikoksia. Käräjäoikeus toteaakin, että miehet olivat saapuneet maahan tarkoituksena tehdä asuntomurtoja ja heillä oli valmius kohdistaa rikos myös sellaiseen kohteeseen, jossa olisi asukas paikalla, jos kävisi ilmi, että asukas olisi iäkäs ja siten puolustuskyvytön.

Miehet tuomittiin kahdesta ryöstöstä ja yhdestä ryöstön yrityksestä. Yksi rikoksista oli jäänyt yritykseksi, koska uhri oli pystynyt hälyttämään apua hälytysrannekkeen avulla.

Vankeusrangaistuksen lisäksi miehet tuomittiin maksamaan uhreille yhteensä yli kymmenentuhannen euron korvaukset muun muassa henkisestä kärsimyksestä.

Kaikille miehille langetettiin samanlainen rangaistus. Tänään perjantaina annettu tuomio ei ole lainvoimainen.

Joku on saattanut hieraista silmiään, kun on nähnyt miehen soutavan keskellä talvea pitkin peltoa tai jäätä. Sellaiseen ilmestykseen on kuitenkin voinut törmätä, jos on sattunut sopivaan aikaan vieremäläisen Onni Nissisen kulmille.

Sarjakeksijäksi tituleerattu Nissinen on omassa rauhassaan sivukylällä asuva metsäkoneyrittäjä, jonka piharakennukset ovat täynnä luovan mielen aikaansaannoksia. Juuri nyt mies on eniten innoissaan kehittämästään suksisoutulaitteesta.

Se on käytännössä suksille nostettu soutulaite, jonka prototyyppi on rakennettu huonekaluputkesta, vanerista ja vanhoista suksista. Airojen virkaa hoitavat 2x2-tuumaiset puurimat, joiden päissä on piikit.

Nissinen kertoo vetreyttävänsä laitteella selkää ja hartioitaan, jotka menevät herkästi jumiin metsäkoneen kopissa istuessa.

– Soutulaitehan se on, jos mieluummin soutaa ulkona kuin sisällä, keksijä tokaisee.

Nyt loskakeleillä suksisoutulaite ei ole parhaimmillaan. Keksijä sanoo odottelevansa hankiaiskelejä, jotta pääsisi jälleen järven jäälle. Voit nähdä Nissisen keksinnön liikkeessä klikkaamalla artikkelin pääkuvana olevaa videota.

Joku on kysynyt, onko lääkkeet kohdillaan. Timo Piepponen

Ei kannata hehkuttaa netissä ennen kuin patentti on haussa

Nissinen uskaltaa jo esitellä keksintöään, sillä hän on hakenut sille patenttia. Edes kaikki keksijätkään eivät tiedä, että keksinnön julkisuus on este patentin saamiselle. Jos esittelet keksintöäsi vaikkapa Facebook-videolla ennen kuin patenttihakemus on sisällä, hakemus saatetaan hylätä.

– Se voi olla seikka, jonka kilpailija kaivaa esiin, jos tulee vaikka patentin loukkaustilanne, selventää johtava neuvontainsinööri Olli Sievänen Patentti- ja rekisterihallituksesta.

Savustuspussistaan tunnettu keksijä Tapani Tirkkonen on mentoroinut nuorempia tekijöitä alalla. Hän on toppuutellut innokkaita keksijöitä esittelemästä suojaamattomia keksintöjään Facebookissa tai Youtubessa.

– Sosiaalinen media on siinä mielessä pikkuinen vaaratekijä. Jos idealla haluaa ansaita, pitää olla suoja ennen kuin esittelee keksintöä julkisesti.

Vaimo halusi käyttää patentin hakemiseen tarkoitetun rahan ulkomaanmatkaan, jotta sillä saisi edes rusketuksen. Tapani Tirkkonen

Tirkkonen sanoo kuulleensa sellaisistakin tapauksista, joissa joku on kiusallaan estänyt toisen keksinnön patentoimisen vuotamalla tiedot siitä julkisuuteen.

– Tämä ei tietenkään ole ongelma, jos keksijä ei välitäkään patentista. Jotkut laittavat vain videon Youtubeen ja katsovat, kuka rupeaa tekemään tuotetta.

Osalle tuotekehittelijöistä riittää, että he näkevät tuotteensa joku päivä kaupassa. Sellaisille ideanikkareille on olemassa muun muassa Avainklubi-verkkopalvelu, jossa ideat voidaan jättää näytille ja yritykset palkitsevat niistä mielensä mukaan.

Huvin vuoksi keksivien kategoriaan sopii savonlinnalainen Timo Piepponen kavereineen. He rakentavat harrastuksekseen moottoroituja potkukelkkoja ja huristelevat niillä jäällä. Seuraavassa videossa näet Piepposen tyylinäytteen moottoripotkukelkkailusta.

Onko se mopo? Onko se potkuri? Ei, se on...

Timo Piepposen kulkupeli on potkukelkka, jolle antaa vauhtia skootterin moottorin pyörittämä nastarengas. Kavereidensa kanssa hän on rakentanut kuusi mopopotkuria, joista tehokkaimmassa on 125-kuutioinen moottori. He nimittävät itseään leikkimielisesti moottoripotkukelkkakillaksi.

– Joku on kysynyt, onko lääkkeet kohdillaan, Piepponen nauraa kulkupelien herättämää reaktiota.

Moottoroitu potkukelkka kulkee parhaiten tasaisella pakkasjäällä, mutta sillä pääsee eteenpäin pienessä lumihangessakin.

Moottoripotkukelkka ei ole Piepposen keksintö. Hänen ystävänsä Timo Harju rakensi ensimmäisen prototyypin Savonlinnaan vuonna 2005. Sitä ennenkin vastaavia menopelejä on rakennettu ainakin Ruotsissa.

Voisiko vekottimen saada jotenkin kaupallistettua? Piepponen tyrmää ajatuksen aluksi sanomalla, ettei moisia voi vakavissaan tehdä. Hän kuitenkin myöntää, että kyselyitä on tullut.

– On se teoriassa mahdollista, että tekisimme yksittäiskappaleita myyntiin.

Ostetaanko patentti vai ulkomaanmatka?

Keksijöistä ei puhuta enää pellepelottomina. Ei ainakaan niin herkästi kuin ennen, miettii kokenut keksijä Tapani Tirkkonen. "Kylähullusta" keksijästä on kuoriutunut tuotekehittäjä, jolle on olemassa ammattiin tähtäävää koulutustakin.

Ylivoimaisesti suurin osa Suomessa myönnettävistä patenttisuojista menee yrityksille, mutta myös sarjakeksijä Onni Nissisen kaltaiset toimijat ovat mukana pelissä. Viime vuonna yksityiset toimijat saivat suojan 69 tuotteelle.

Patentin hankkiminen ei ole ihan pikkujuttu, jos olet yksityinen keksijä. Jos et pysty itse laatimaan hakemusta Patentti- ja rekisterihallitukseen, sinun on turvauduttava yksityisen patenttitoimiston apuun. Tämä operaatio voi keventää lompakkoa jopa 5 000 eurolla.

– Kerran muuan keksijä kertoi, miten patentin hakemisesta oli tullut vaimon kanssa riitaa. Vaimo halusi käyttää rahan ulkomaanmatkaan, jotta sillä saisi edes rusketuksen. Patentin kun hakee niin sillä ei välttämättä saa mitään, Tapani Tirkkonen veistelee.

Jotkut laittavat vain videon Youtubeen ja katsovat, kuka rupeaa tekemään tuotetta. Tapani Tirkkonen

Kaiken lisäksi keksijöillä ei moneen vuoteen ollut kanavaa, josta he olisivat voineet saada 100-prosenttisen rahoituksen tuotekehityksen alkuvaiheeseen. Vuoden 2016 lokakuussa puute kuitenkin korjautui, kun Tekes alkoi jakaa 6 200 euron innovaatioseteleitä.

Summalla voi teettää vaikkapa patenttihakemuksen, 3D-mallinnuksen ja kenties jopa 3D-tulosteenkin keksinnöstä.

– Silloin kaikkein vaikein vaihe tuotteen kehittelemisessä on päästy yli ja on helpompi lähteä etsimään kumppania.

Innovaatioseteli on ollut alkuvaiheessa kohtuullisen ahkerassa käytössä: niitä on myönnetty viiden kuukauden aikana 9,8 miljoonan euron edestä. Erityisen ahkerasti seteleitä on myönnetty väkilukuun nähden Pohjois-Pohjanmaalle, 157 tuotteen kehittelyyn.

"On ideoitu, että pidettäisiin MM-kisat"

Myös Onni Nissisen kehittämään suksisoutulaitteeseen on haettu rahoitusta, mutta sitä ei ole vielä kuulunut. Tuotekehitys jatkuu odotellessa: keksijällä on kehitteillä muun muassa nivelet soutulaitteen airoihin. Niiden avulla laitteella voi soutaa kasvot menosuuntaan.

Hän haaveksii saavansa vekottimen markkinoille pian, vaikkapa Suomen 100-vuotisjuhliin joulukuussa.

– Siellä voisi olla pienempiä laitteita lapsille ja aikuisille isompia – ja lisävarusteita tietenkin, keksijä visioi.

Ainakin Nissisen kotikunnassa Vieremällä uskotaan uuteen tuotteeseen. Yritysneuvoja Kari Peltola on miettinyt, josko sen avulla päästäisiin nokittamaan vähän naapurikunta Sonkajärveä – naapurit kun ovat päässeet maailmanmaineeseen jokakesäisillä eukonkannon MM-kisoillaan. Sekin lähti aikanaan vitsistä.

– On muutama päivä ideoitu, että maaliskuun kymmenes päivä vuonna 2018 pidettäisiin [suksisoudun] maailmanmestaruuskisat Vieremällä.

Finavian mukaan Helsinki-Vantaan lentokentän turvatarkastuksissa on ollut rauhallista Ilmailualan unionin Airpro Oy:n työnseisauksesta huolimatta. Airpro Oy:n työntekijät lopettivat perjantaina työnsä kello 14 ja palasivat töihin 19.

– Kiitos matkustajien, kun olivat varautuneet jonoutumiseen tulemalla ajoissa. Maanantaina tilanne on sitten uusi ja siihen valmistautumista käydään läpi sunnuntaina, Finavian viestinnän asiantuntija Markus Haapamäki kertoi.

Finnairin klo 17 jälkeen aikataulun mukaan lähtevät lennot mm. Madridiin, Barcelonaan, Hampuriin, Shanghaihin ja Souliin pääsivät ilmaan puolesta tunnista tuntiin aikataulussa ilmoitettua myöhemmin.

Finnairin viestinnän mukaan myöhästymiset eivät ole seurausta työnseisauksista vaan ovat johtuneet sääolosuhteista, jotka vaativat mm. jäänestoaineiden käyttöä ja pidempää rullausta kiitoradalla.

Myös Norweigianin lennot mm. Ouluun ja Dubaihin lähtivät puolisen tuntia myöhässä.

IAU on ilmoittanut järjestävänsä seuraavan työtaistelun maanantaina kello 03–09. Se kohdistuisi Helsinki-Vantaan lisäksi useamman lentoaseman liikenteeseen. Sen vaikutukset olisivat muutenkin laajemmat, koska IAU on ilmoittanut useammasta tukilakosta samaan aikaan.

Seuraavan kerran työkiistaa on määrä sovitella ensi viikon tiistaina.

– Mikäli tilanne muuttuu, voidaan sovittelua jatkaa jo aikaisemmin, valtakunnansovittelija Minna Helle sanoi perjantaina sovittuyrityksen kariuduttua.

Kelan palvelupisteet ovat ruuhkautuneet, koska toimeentulotukipäätökset siirrettiin kunnilta Kelalle vuoden vaihteessa. Hakemusten käsittelyssä on edelleen viivettä.

Moni ihminen on tilanteen vuoksi hädässä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) erikoistutkija Paula Saikkonen arvioi Ylen tv-uutisten haastattelussa, että vähimmäisturvan monimutkaisuus näyttäisi tulleen yllätyksenä Kelalle.

Saikkosen mukaan ihmiset joutuvat nyt kohtuuttomiin tilanteisiin, mikä voi johtaa siihen, että heille tulee vuokrarästejä tai heiltä jää lääkkeitä ottamatta, jolloin kustannukset kasvavat.

– Kelan ja kuntien pitää hakea nopeasti yhteistyössä ratkaisua siihen, miten tämä tilanne saadaan hoidettua pois päiväjärjestyksestä. Näinhän tämä ei voi olla, Saikkonen sanoi.

Etuuden luonne yllätti Kelan?

Saikkosen mielestään tässä on jäänyt ymmärtämättä, minkä luonteinen toimeentulotuki on etuutena. Kyseessä on viimesijainen ja tarveharkintainen etuus.

– Sitä haetaan silloin ja on oikeutettua saada, kun on kysymys sellaisista perustarpeista kuin asuminen, ruoka tai lääkkeet, Saikkonen sanoi.

Hänen mukaansa tämä tarkoittaa sitä, että tukipäätöksiä ei ole ihan helppo tehdä nopeasti. Siten toimeentulotuki eroaa esimerkiksi työmarkkinatuesta tai opintotuesta.

Hylättyjä hakemuksia aiempaa enemmän

Kela on hylännyt jopa kolmasosan käsittelemistään toimeentulotukihakemuksista. Se on huomattavasti enemmän kuin aiemmin.

– Kunnissa on varmasti käytetty enemmän harkintaa, kuin mitä Kela näyttäisi nyt tekevän. Täytyy muistaa, että perustoimeentulotuenkin kohdalla sitä harkintaa voidaan käyttää.

Saikkosen mukaan Kelalla on hyvin tarkka etuisohjeistus, jossa on aika tarkasti sanottu, millaisia päätöksiä hylätään. Hän sanoi, että hylkyjä tulee silloinkin, jos puuttellisia hakemuksia ei täydennetä ajoissa.

Täydentävä ja ehkäisevä toimeentulotuki haetaan jatkossakin kunnasta. Mutta vasta sen jälkeen, kun perustoimeentulotukea on haettu Kelasta.

40-vuotistaiteilijajuhlaa parhaillaan viettävä Pekka Kainulainen veistelee metristä kuusipölkkyä palloksi. Amorphis-solisti Tomi Joutsen kysyy kuulumisia ja valokuvaa taiteilijaa työssään.

– Tämä on jumppapallo, sanan varsinaisessa merkityksessä. Pitäisikö ottaa oikein sarjatuotantoon, pallon päällä hajareisin höylä kädessään istuva Kainulainen vitsailee.

Puuveistoksien, performanssien ja taidetapahtumien järjestämisen lisäksi Kainulainen on kirjoittanut sanat viidelle metallibändi Amorphiksen levylle. Jokainen levy keskittyy yhteen Kalevalan teemaan, kuten esimerkiksi Silent Waters Lemminkäiseen.

– Niinhän sitä sanotaan, että taiteilija tekee omaa kuvaansa. Ei Lemminkäisestäkään voi kirjoittaa, jos ei löydä itsestään sitä puolta. Minun nuoruudessani oli paljonkin Lemminkäistä. Hän on tunteidensa vietävissä ja aikamoinen sekopää. Toisaalta hänessä oli myös sellaista reippautta, jota Ilmarinen ja Väinämöinen tarvitsivat, Kainulainen kuvailee.

Työt tehdään hymyilevän Lönnrotin valvovan silmän alla

Erityisen ylpeä Kainulainen on siitä, että hän työskentelee nimenomaan kansalliseepoksen koonneen Elias Lönnrotin kotikylässä Sammatissa.

– Kirjoitin kahden levyn sanat paikassa, jonka ikkunasta melkein näkyi Lönnrotin kotitalo, ja siitä ikkunan alta hän on kulkenut kontti selässään, Kainulainen kertaa silmät loistaen.

Nykyisen työtilan valinnan sinetöi sen seinällä valmiiksi roikkunut muotokuva hymyilevästä Lönnrotista.

Vielä uransa alkuvaiheessa Amorphis käytti Kalevalan tekstejä suoraan, mutta nyt tekstit ovat nykyisen kirjoittajansa omia, joskin vahvasti Kalevalaa henkiviä teoksia. Kainulainen kirjoittaa sanat suomeksi, jonka jälkeen ne käännetään englanniksi. Tähän asti visusti salassa pidetyt alkuperäistekstit julkaistaan pian kirjana. Seuraava levykin on jo suunnitteluasteella.

– Yhtään kirjainnappulaa en ole vielä painanut, mutta äitini kertoi minulle juuri unen, joka oli niin "hevi", että luulen sen päätyvän seuraavalle levylle mukaan, Kainulainen paljastaa.

Kalevala ja Suomi kovassa huudossa metallifanien keskuudessa

Amorphis kohtaa usein faneja, jotka ovat intoutuneet paneutumaan Kalevalaan ja jopa opiskelemaan suomen kieltä bändin musiikin kautta. Parhaillaan kahden kuukauden mittaiselle Kanadan ja Pohjois-Amerikan kiertueelle lähtöä tekevä kokoonpano ei aio luopua hyväksi havaitusta konseptistaan.

– Se on meidän tavaramerkkimme: melankolinen musiikki, suomalaisiksi tunnistettavissa olevat melodiat ja sielunmaisema. Tietenkään satunnainen musiikinkuuntelija ei välttämättä painota sanoja niin paljon, mutta minä arvotan tässä bändissä tekstit ihan yhtä korkealle kuin musiikin, laulaja Tomi Joutsen painottaa.

Amorphis on myös esiintynyt Lönnrotin kotitalon Paikkarin torpan pihamaalla viisi vuotta sitten.

– Sieltä on alun perin lähdetty keräämään näitä tarinoita ja sitten me tulimme populaarikulttuuribändinä esittämään samoja juttuja. Se oli hienoa ja olen ylpeä, että me teimme sen. Siellä oli yleisössä sekä kirkkoherra että kaupunginjohtaja. Sellaista kokemusta ei varmaan monella muulla metallibändillä ole, Joutsen muistelee nauraen.

Hiljainen hetki ennen viestihiihdon lähtölaukausta. Siinä syke nousee.

– Se on erityisen jännittävä tilanne. Sitten, kun laukaus kajahtaa, helpottaa, sanoo Lahdessa vuoden 1989 hiihdon maailmanmestaruuskisoissa kultaa viestissä hiihtänyt Pirkko Määttä.

Luotettavana viestin aloittajana tunnettu kuusamolainen pystytti kisastudion työpaikalleen käynnissä olevien Lahden MM-kisojen ajaksi. Porkkatörmän toimintakeskuksen kisastudioon siirtyvät hissukseen talossa elämänsä ehtoota viettävät vanhukset.

Joskus saatan hiihdellä viisikin tuntia yhtäjaksoisesti. Pirkko Määttä

Syke nousee vanhuksillakin kisan edetessä. Keskimääräistä tiheämmin hakkaa myös Määtän sydän.

– Aktiiviajat tulevat mieleen tällaisten kisojen aikana. Ei voi mitään. Täysillä tässä eletään mukana, Määttä toteaa seuratessaan naisten 4x5 kilometrin viestiä.

Kuusamon kaupungin hyvinvointikoordinaattorina työskentelevä Määttä muistaa suunnata edelleen ahkerasti ladulle.

– Tänä talvena tavoitteena on hiihtää 1 500 kilometriä. Nyt on jo tuhat täynnä eli hanke on hallinnassa, Määttä naurahtaa.

Viikonloppuisin Määtän hiihtokalenteriin kertyy keskimäärin 30 – 40 hiihtokilometriä.

– Joskus saatan hiihdellä viisikin tuntia yhtäjaksoisesti, Määttä toteaa.

Lahdesta kolme MM-mitalia

Kuusamon Erä-Veikkoja edustanut Pirkko Määttä voitti kansainvälisellä tasolla viisi mitalia. Sarajevon olympialaisissa Määttä oli mukana viestin pronssijoukkueessa, samoin Calgaryn olympialaisissa.

Lahden MM-kisoissa 1989 Pirkko Määttä voitti kultaa viestissä yhdessä Marja-Liisa Kirvesniemen, Jaana Savolaisen ja Marjo Matikaisen kanssa. Kymmenen kilometrin henkilökohtaisella matkalla Määttä sijoittui hopealle ja 15 kilometrillä pronssille.

Esimerkiksi vuonna 2016 yli 30 000 lähinnä masennuksesta tai ahdistuneisuudesta kärsivää sai Kelalta tukea kuntoutuspsykoterapiassa käymiseensä.

Sote-uudistukseen liittyen kuntoutuksen järjestämiseen on kuitenkin odotettavissa muutoksia. Tässä yhteydessä on käyty keskusteluja myös kuntoutuspsykoterapian siirtämisestä Kelalta maakuntien vastuulle.

Vaikka päätöksiä ei ole tehty, on aie ehtinyt huolestuttaa mielenterveystyön ammattilaisia.

– Me emme tarkalleen tiedä, mitä siellä kaavaillaan. Mutta olemme sitä mieltä, että ehdottomasti Kelan kuntoutuspsykoterapiajärjestelmä hyvin toimivana tulisi säilyttää, sanoo psykoterapeutti Kirsi Huttula.

Tiivistänyt psykoterapeuttien rivejä

Huoli jatkosta on yhdistänyt hyvinkin erilaisia oppisuuntauksia edustavia Valviran hyväksymiä psykoterapeutteja.

Myös Psykologiliitto pitää Kelan tukeman terapian säilyttämistä tärkeänä.

– Tällä hetkellä kuntoutuspsykoterapia toteuttaa mitä parhaiten valinnanvapauden ideaa. Siinä voi itse etsiä itselleen mieluisen ja hyväntuntuisen psykoterapeutin, kehuu Psykologiliiton puheenjohtaja Annarilla Ahtola.

Kelasta korostetaan, että psykoterapian järjestäminen Suomessa kaipaa uudistuksia, mutta kuntoutuspsykoterapiaa ei olla työntämässä pois Kelan palveluvalikoimasta.

– Kelassa ei ole mitään sellaista nähtävillä, korostaa tutkimusprofessori Annamari Tuulio-Henriksson.

Osa kuntoutuksen kokonaisuudistusta

Toisaalta oikea aika keskustella Kelan rahoittaman kuntoutuspsykoterapian jatkosta on juuri nyt, sillä lähes kaiken kuntoutuksen järjestämistä pohtiva kuntoutuksen uudistamiskomitea on saanut työnsä puoliväliin.

Kuntoutuspsykoterapian tulevaisuutta toimikunta ei ole toistaiseksi ruotinut.

– Tähän yksityiskohtaiseen asiaan ei ole komiteassa vielä tässä vaiheessa millään tavalla puututtu, valottaa komitean puheenjohtaja Kari Välimäki.

Kuntoutuksen uudistamiskomitean on määrä saada työnsä valmiiksi syyskuun loppuun mennessä.

Harmaa taivas tiputtelee nenäliinan kokoisia, märkiä räntähiutaleita. Maaliskuu ei näytä enteilevän kevättä.

Syyrialainen Wasim Khuzam, 39, astelee Oulun keskustan puistossa lumisella jalkakäytävällä.

– Ei tämä ole minulle outoa. Syyriassa satoi vuonna 2006 huhtikuussa runsaasti. Se oli melkoisen kauheaa, koska ei ollut lumen aika. Jos sitä tulee, niin usein joulun aikaan, Wasim kertoo.

Aiemmin minulla oli kaikki, mutta olen menettänyt kaiken. Wasim Khuzam

Valkoinen lumipeite verhoaa Syyriassa vuorten huippuja. Suomeen verrattuna talvinen ilmasto on kuitenkin hyvin erilainen, sillä kylmimmillään mittari näyttää selvästi alle kymmentä pakkasastetta.

Naapureista vihamiehiksi

Wasim asui äitinsä kanssa Homsin kaupungissa, joka sijaitsee Damaskoksen ja Aleppon välissä. Homs on Libanonin rajan tuntumassa ja se on kuin Vaasa, Damaskos on Helsingin kaltainen ja Aleppo Oulun.

Ennen sotaa kaupungissa asuttiin hänen mukaansa toisia kunnioittaen ja naapureina.

– Isoäitini ei laittanut muslimien ramadanin aikaan päivisin ruokaa, jotta tuoksu ei olisi kantautunut heille. Toisinaan söimme heidän kanssaan, kun aurinko oli laskenut.

Jokaisessa uskonnossa on hyviä ja pahoja ihmisiä, hän sanoo, muttei halua palata tuhoutuneen kotikaupunkinsa traagisiin tapahtumiin tarkemmin. Syyriassa oli Wasim Khuzamin mukaan 2,5 miljoonaa kristittyä, joista osa on lähtenyt pois maasta, mutta myös muslimeja on paennut.

Toistaiseksi tahdon elää Suomessa, ehkä ikuisesti. Rauhassa. Wasim Khuzam

Wasim kertoo, että hänen isänsä kuoli vuonna 2009 ennen ongelmien alkamista. Hänen äitinsä ja siskonsa muuttivat Amerikkaan seuraavana vuonna ja saivat green cardin vuonna 2013.

– Meidät potkittiin pois, hän kertoo ja tumma varjo häilähtää hänen silmissään.

– Paljon ruumiita. Näin, kun ystäväni kuoli. Hän soitti minulle hetkeä aiemmin, mutta en enää voinut auttaa häntä.

Tarina alkaa

Suomeen Wasim saapui vuoden 2015 loppupuolella eli 15 kuukautta sitten.

– Tarinani alkaa nyt, hän toteaa ja ryhtyy kertomaan matkastaan, joka kesti viikon Syyriasta Suomeen.

Ongelmat Syyriassa alkoivat hänen mukaansa noin neljä vuotta sitten. Ihmisiä lähti Turkkiin, mutta hän ei halunnut, koska siellä olisi ollut vaikeaa ja vaarallista olla. Hän päätti lähteä pohjoiseen, Norjaan, jonne helpoin tie oli Venäjän kautta. Wasim Khuzam sai viisumin.

Hänen matkansa suuntautui ensiksi autolla Libanonin Beirutiin, josta hän lensi Moskovaan ja sieltä Murmanskiin.

– Yritin ystävieni kanssa Kantalahteen, mutta raja oli silloin siellä kiinni. Odotimme hotellissa viisi päivää ja suuntasimme Nikeliin Norjan rajan tuntumaan. Sieltä kävelimme kohti Raja-Jooseppia. Puolimatkassa pääsimme bussiin, johon otettiin vain kymmenen henkilöä päivässä. Saimme pyörät, mutta niillä ei voinut ajaa kovassa pakkasessa.

Reppuselkäiset matkalaiset taluttivat kulkupelinsä rajan yli, Norjan sijasta Suomeen. Matka pysähtyi hetkeksi Tornion järjestelykeskukseen, jossa hän oli viisi päivää. Hän sai kutsun poliisin puheille.

– Pelkäsin. Poliisin lisäksi paikalla oli maahanmuuttoviraston edustaja, joka haastatteli minua. Sain sitten turvapaikkapäätöksen ja neljän vuoden oleskeluluvan, Wasim kertoo. Suomen hän tiesi olevan Nokian kotimaa.

– Suomi valitsi minut, minä en Suomea, hän toteaa, muttei ole lainkaan tyytymätön.

Hyinen ensikosketus

Wasim riisuu rännän kasteleman toppatakkinsa oululaisen kahvilan naulakkoon. Pipoa tai hansikkaita miehellä ei ole.

– Kun tulin Suomeen, pakkasta oli 38 astetta, hän kertoo ja lisää, ettei todellakaan pidä kylmästä talvisäästä.

Mies hieroo kylmettyneitä käsiään. Lämmikkeeksi kävisi chilisuklaalatte, mutta hän kieltäytyy kohteliaasti.

– En tykkää chilistä, hän sanoo yllättäen ja lisää, ettei mausteinen ruoka maistu.

Syyriassa aterioilla on pääasiassa riisiä ja sen kanssa lihaa tai kanaa, mutta tarjottavat eivät aina ole tulisia.

– Suomalaisesta ruoasta pidän joskus, toisinaan en, hän kertoo. Hänen suosikkejaan ovat poro ja hirvi.

Wasim valmistaa ruokansa, sillä hän haluaa tietää, mitä laittaa suuhunsa.

”Jotkut eivät pidä meistä”

Wasim kertoo, ettei hän ole kohdannut Suomessa eikä Oulussa rasismia. Hänen mukaansa ihmiset ovat yleensä ystävällisiä.

– Jotkut eivät pidä meistä. En syytä siitä suomalaisia, sillä muutamat maahanmuuttajat aiheuttavat ongelmia, hän sanoo harmistuneena.

Paljon ruumiita. Näin, kun ystäväni kuoli. Wasim Khuzam

Hänen tumma ulkonäkönsä herätti kerran hiukan hämmennystä ruokakaupassa.

– Yksi kaveri tuli huomauttamaan minulle, ettei valitsemani tuote sovi muslimille, sillä se sisältää sikaa. Minä ja perheeni olemme ortodokseja, joten voin syödä kaikenlaista lihaa.

Sota vei kaiken

Wasim sanoo reilun vuoden Suomessa oleskelunsa jälkeen, ettei hän kaipaa kotimaataan, jossa on pelottava olla. Ystäviään hän sen sijaan ikävöi. Onnekseen hän pystyi auttamaan parhaan kaverinsa rajan yli.

Hän oli hetken aikaa myös Dubaissa. Syyriassa hän työskenteli isänsä perustamassa valokuvausalan yrityksessä. Hänellä oli myös oma asunto.

– Aiemmin minulla oli kaikki, mutta olen menettänyt kaiken.

Wasim on parhaillaan työharjoittelussa laajentamassa osaamistaan myös liikkuvan kuvan puolelle. Hän haluaa tehdä vastaisuudessakin valokuvausalan töitä.

Hän opiskelee suomen kieltä peruskoulussa. Kirjakielen hän ymmärtää.

– Oulun murre. Se on kummallista, hän sanoo hymyillen.

Wasim miettii pitkään vastausta kysymykseen tulevaisuudesta ja unelmista.

– Toistaiseksi tahdon elää Suomessa, ehkä ikuisesti. Rauhassa.

Sopeutuminen ja kotoutuminen uuden kotimaan pohjoiseen kaupunkiin on alkanut mallikkaasti.

– Huomiseen, hän huikkaa lähtiessään selvällä suomella, ehkä hitusen oululaisittain korostaen.

Sunilan sellutehdas kylpee talviauringon valossa. Ja mikäpä kylpiessä, sillä takana on upea vuosi: tehdas tuotti sellua yli 370 000 tonnia, enemmän kuin koskaan. Tuotantoennätys tehtiin myös sellun sivutuotteissa ligniinissä, mäntyöljyssä ja tärpätissä.

Taloudellisesti viime vuosi oli lähes 80-vuotiaan, nykyisin Stora Enson omistaman tehtaan historian toiseksi paras. Samaan aikaan koko konsernin tulos laski.

Sunilan tehtaanjohtajalla Olli-Pekka Reunasella on hymy herkässä.

– Meidän tuotannossamme ero aiempiin ennätyksiin on selvä. Myös työturvallisuuden osalta teimme ennätyksen, sillä viime vuonna meillä oli vain yksi työntekijän poissaoloon johtanut työtapaturma, Reunanen myhäilee.

Eikä siinä kaikki. Tavoitteet, jotka Reunanen tehtaalle vuonna 2012 asetti, ovat nyt kaikilta osin toteutuneet. Työntekijöiden sairauspoissaolot on saatu pienennettyä minimiin, tuotantotehokkuudesta ja laadusta kertovat mittarit maksimiin.

– Maailmassa ei ole vastaavaa tehdasta, joka olisi saanut aikaan tällaisia lukuja. Samaan aikaan kustannukset on pystytty pitämään kurissa, mikä on pienelle tehtaalle tärkeää.

Tie ei ole ollut helppo. Tehtaan tuotanto nimittäin pysäytettiin kokonaan seitsemän vuotta sitten. Sen taru oli hautajaisia vaille valmis.

Tehtaassa ei ollut yhtään ihmistä, joka olisi uskonut sen vielä pelastuvan. Marko Kaitasuo

Tehdas kiinni

Elokuussa 2009 se tuli, pelätty uutinen. Stora Enso kertoi aikovansa lakkauttaa Kotkan Sunilan sellutehtaan, joka työllisti yli 200 ihmistä.

– Tehtaassa ei ollut silloin yhtään ihmistä, joka olisi uskonut sen vielä pelastuvan, muistaa tehtaan varapääluottamusmies Marko Kaitasuo.

Ilmoitus varmisti epäilyt, jotka olivat kiertäneet tehtaan väen keskuudessa jo pitkään. Tehtaan tuotanto oli pysäytetty ja työntekijät lomautettu jo neljä kuukautta aiemmin. He lähtivät töistä kotiin siinä uskossa, että lomautus kestäisi vain muutamia viikkoja.

Keväällä ilmoitettiin, että lomautukset jatkuvat. Silloin usko loppui.

Monet alkoivat etsiä uusia työpaikkoja. Yksi heistä oli isyysvapaalla ollut Jarkko Lääti.

– Keväällä oli aikaa katsella ja miettiä. Laitoin paperit öljynkäsittelylaitos Recoilille Haminan satamaan. Pääsin sinne ja lähdin, Lääti kertoo.

Hän ei arvannut, että palaisi vielä jonakin päivänä Sunilaan töihin.

Uskomaton tekstiviesti

Varapääluottamusmies Marko Kaitasuo meni marraskuussa 2009 yhtiön järjestämään tiedotustilaisuuteen. Hän oli varma siitä, että kyseessä olisi muodollisuus: vahvistus tehtaan lakkautuksesta.

Sitten tapahtuikin jotain Suomen tehdashistoriassa ainutlaatuista. Sama mies, joka kolme kuukautta aiemmin oli kertonut tehtaan lakkautusaikeista, ilmoitti, että tehtaan tuotanto voidaan käynnistää uudestaan.

Sitä ei ollut tapahtunut suomalaisissa pörssiyhtiöissä koskaan ennen. Hiukan vastaava tarina saatiin viime vuonna Ahvenanmaalta, kun Taffel-sipsitehdasta oltiin lakkauttamassa, mutta tuotantoa päätettiinkin lopulta jatkaa.

Sunila oli Suomen ensimmäinen tehdas, jonka jo aloitettua lakkautusta ei koskaan viety loppuun.

– Oli uskomatonta, että sieltä tultiin ulos sellaisen viestin kanssa. Se oli ennenaikainen joululahja, kun neuvottelut olivat ehtineet jo niin pitkälle, Kaitavuo sanoo.

Kun hän kertoi, että tehdas lähteekin uudestaan käyntiin, meinasi tipahtaa polvet alta. Petri Vanhala

Myös Paperiliiton puheenjohtaja Petri Vanhala muistaa tuon aamun kirkkaasti.

– Stora Enson maajohtaja soitti ja kertoi, että hänellä on uutisia Sunilasta. Olin varma, että tehtaan tarina on nyt loppu. Kun hän kertoi, että tehdas lähteekin uudestaan käyntiin, meinasi tipahtaa polvet alta, Vanhala muistaa.

Varapääluottamus Marko Kaitasuo laittoi heti työntekijöille tekstiviestin: yt-neuvottelut ovat päättyneet, työntekijät kutsutaan mahdollisimman nopeasti töihin.

Julkisuudessa ei retosteltu

Paluu arkeen ei ollut helppo, sillä lakkautusuhka ei tehtaan käynnistymisestä huolimatta poistunut. Sellun hinta oli maailmanmarkkinoilla korkea ja dollarin kurssi hyvä, mutta siihen ei voinut tuudittautua. Stora Enso ilmoitti tarkastavansa tilanteen uudelleen puolen vuoden kuluttua.

Sunilan tehtaan ennuste riippui markkinatilanteen kehittymisestä, puun hinnoista ja Venäjän puutulleista. Työntekijät päättivät kuitenkin tehdä kaikkensa tehtaan pelastamiseksi.

– Julkisuudessa emme hirveästi retostelleet, kun tapahtumat etenivät eri tavalla Kemijärvellä ja muillakin tehtailla, Kaitasuo toteaa.

Vuodesta 2006 lähtien Suomesta on lakkautettu kymmenkunta sellu- ja paperitehdasta. Kemijärven sellutehdas lakkautettiin vuonna 2008, ja sama kohtalo oli Tervasaaren ja Kaskisten sellutehtailla.

Tuhannet jäivät työttömiksi.

Tehtaankäynnistyksen maailmanennätys

Sunilassa tuotanto käynnistettiin nopeasti. Kaikki säiliöt oli ennen tehtaan pysäytystä tyhjennetty, joten tilanne oli samanlainen kuin uutta tehdasta ajettaessa. Ensimmäiset sellupaalit tulivat ulos tehtaalta vain muutaman viikon kuluttua. Sähäkkää alkua kelpaa muistella vieläkin.

– Silloin puhuttiin, että se oli tehtaankäynnistyksen maailmanennätys. Joku näyttämisenhalu siinä oli. Halusimme näyttää, että osaamme tämän homman kun vain annetaan mahdollisuus, varapääluottamus Marko Kaitasuo sanoo.

Sellun hinta huiteli yli tuhannessa dollarissa per tonni – korkeammalla kuin koskaan. Vuonna 2010, jolloin tehtaan piti laittaa lappu luukulle, se tekikin ennätystuloksensa.

Sunila nosti auringon

Paperiliitossa Sunilan tarinaa pidetään ainutlaatuisena. Ei pelkästään siksi, että varmat hautajaiset peruttiin vaan myös siksi, että voittokulku on jatkunut näihin päiviin asti.

– Se ehdittiin jo sammuttaa ja nyt miehet ja naiset tekevät tuollaista tulosta. Vaikka väkeä on sen jälkeen vähennetty, se tekee silti tuotantoennätyksiä. Työmoraali on säilynyt kovana. Hieno tarina, sanoo Paperiliiton puheenjohtaja Petri Vanhala.

Vanhalan mukaan Sunilan uudelleenkäynnistäminen oli ensimmäinen merkki siitä, että auringonlaskun alana pidetty metsä- ja paperiteollisuus vielä voisi nousta ahdingosta.

– Sen jälkeen alkoi tapahtua paljon positiivisia asioita. Keihäänkärkenä investoinnit ja niistä päällimmäisenä tietysti Äänekoski.

MetsäGroupiin kuuluva Metsä Fibre ilmoitti keväällä 2014 investoivansa Äänekosken sellutehtaaseen yli miljardi euroa. Nyt Äänekoskella tehdään jo koeajoja, ja uuden biotuotetehtaan tuotannon on määrä alkaa myöhemmin tänä vuonna.

Sellu- ja paperiteollisuudessa pyyhkii nyt kokonaisuutena huomattavasti paremmin. Enää ei puhuta auringonlaskun alasta.

– Sellulla, kartongilla ja osalla paperituotteista on kysyntää. Toki vaikeasti kaupattavia tuotteitakin on, kun sähköinen viestintä ja digitalisaatio laskevat paperin kulutusta, sanoo Vanhala.

Jotain alan muutoksesta kertoo se, että Suomessa on toiminnassa enää yksi sanomalehtikone.

Ligniinistä lisää vauhtia

Sunilan vuosi 2012 oli heikko. Tehtaanjohtaja Reunanen tuijotti tulosta tuskaisena ja mietti päänsä puhki, miten tästä selvittäisiin.

Onneksi Stora Enso suunnitteli noihin aikoihin ligniinintuotannon aloittamista ja selvitti, mihin sellutehtaaseen kannattaisi investoida.

– Ligniiniä otetaan talteen mustalipeästä, joten sen laatu testattiin kaikilla Suomen sellutehtailla. Sunilassa mustalipeän laatu oli paras, ja sen vuoksi investointi osui tänne.

Sankaritarina sai jatkoa. Ligniinintuotanto alkoi Sunilassa vuonna 2013. Ligniinistä voidaan valmistaa esimerkiksi vanilliinia, etanolia ja ksylitolia. Materiaali on ympäristöystävällinen vaihtoehto myös eräille muoveille.

Tänä vuonna investointipäätöksiä on lupa odottaa lisää. Uusia avauksia odotetaan sellutehtaan sivutuotteista, joiden tuotannon jotkut kilpailijat ovat jo aloittaneet.

– Mahdollisia vaihtoehtoja ovat biokaasu, lannoitteet ja biopolttoaineet. Liukosellu on myös ollut esillä.

Sunilan sellusta suurin osa menee Stora Enson ulkopuolisille asiakkaille Keski-Eurooppaan. Sellua käytetään paperin ja kartongin valmistuksessa.

Kerran lähteneet palasivat takaisin

Tehtaalla työskentelee nyt suunnilleen yhtä paljon väkeä kuin vuonna 2009. Kunnossapito on tosin ulkoistettu, minkä seurauksena noin 60 työntekijää siirtyi Stora Ensolta toisen yrityksen palvelukseen.

Ne, jotka aikanaan tehtaalta lähtivät, ovat palanneet takaisin Sunilaan. Myös Jarkko Lääti, jonka uusi työnantaja Recoil meni konkurssiin vuonna 2014.

– Stora Ensolta soitettiin minulle päin ja kerrottiin, että paikka oli auki. Kävi hyvä tuuri.

En enää pelkää, että työt lähtevät alta. Jarkko Lääti

Kun Lääti palasi takaisin Sunilaan töihin voimalaitoksen käyttöpuolelle, vuosien takainen raskas tunnelma oli kadonnut.

– Nyt ilmapiiri on tosi hyvä. En enää pelkää, että työt lähtevät alta. Mitään ei pidä katua jälkeenpäin, mutta yhden asian tästä kaikesta opin. Tilanteet pitää aina katsoa loppuun asti, Lääti toteaa.

Olli-Pekka Reunanen on tehtaastaan ja sen työn jäljestä ylpeä.

– Olen kyllä erittäin ylpeä. Työ on merkinnyt minulle aina paljon. Elämässäni ei valitettavasti ole oikein muuta ollutkaan.

Itä- ja Pohjois-Suomen talvilomaviikko näyttää vaihtelevalta, kertoo Ilmatieteen laitoksen päivystävä meteorologi Jari Tuovinen. Lomaviikko alkaa aurinkoisessa pakkassäässä ja muuttuu vähitellen lauhempaan ja pilvisempään suuntaan.

– Viikonvaihde on se paras aika, jos etsii aurinkoa ja talvisempaa säätä. Sitten pilvisyys lisääntyy etelässä. Idässä sunnuntai, maanantai ja pienellä epävarmuudella tiistai voisivat olla ihan hienoja, aurinkoisia pakkaspäiviä, Tuovinen kertoo.

Aurinkoisella säällä on suuri vaikutus. Esko Lehto

Etelä-Suomeen on odotettavissa lauha ja melko pilvinen viikko. Idässä puolestaan maanantai alkaa kunnon pakkassäässä. Maanantain vastaisena yönä pakkanen on 15 asteen vaiheilla ja päiväsaikaan neljästä viiteen astetta. Pohjoisessa ollaan vielä selvemmin pakkasella.

Laskettelukeskuksissa iloitaan auringosta

Laskettelukeskuksille aurinkoinen sää on luonnollisesti hyvä uutinen. Pohjois-Savossa, Kuopion Nilsiässä sijaitsevan Tahkon hiihtokeskuksen rinteet ovat loskakeleistä huolimatta yhä hyvässä kunnossa.

– Kyllähän varsinkin aurinkoiset päivät ovat tervetulleita, ne saavat porukan liikkeelle. Kauniilla säällä myös lähialueelta tulee ihmisiä päiväksi laskemaan rinteeseen, Tahkon rinnepäällikkö Janne Marjo sanoo.

Samaa sanotaan Länsi-Lapista, Kolarin kunnan Ylläkseltä.

– Aurinkoisella säällä on suuri vaikutus. Nyt on ollut mahtavasti väkeä ja sitä on paljon, kun on hienot kelit. Se on täysin kiinni säästä, rinnepäällikkö Esko Lehto painottaa.

Viikon puolivälissä pilvistyy

Tuovinen ennustaa, että vielä tiistaikin olisi Itä-Suomessa melko aurinkoinen pakkaspäivä. Keskiviikkona sää kuitenkin muuttuisi.

– Tähän liittyy suurta epävarmuutta. Matalapaine yrittää nousta Baltiasta kohti pohjoista ja se toisi mukanaan hajanaisia lumisateita ja ehkä jäätäviä tihkusateita tiistain ja keskiviikon kuluessa. Veikkaisin ennemmin, että idän osalta keskiviikkona, Tuovinen arvioi.

Viikonvaihde on se paras aika, jos etsii aurinkoa ja talvisempaa säätä. Jari Tuovinen

Pohjoisempana sää pysyisi Tuovisen mukaan aurinkoisempana pidempään ja vasta torstai saattaa olla ensimmäinen pilvisempi päivä. Lapissa sateet tulevat heikkona lumisateena. Sademäärät jäänevät sekä pohjoisessa että idässä vähäisiksi.

– Lappi selviää ensi viikon aika vähin satein ja siellä on kiva lopputalvinen keli, pakkasta on viiden ja 15 asteen välillä pilvisyydestä riippuen.

Viikonloppuna voi olla plussaa

Sään lauhtumisesta huolimatta Itä-Suomessakin elohopea pysyttelisi Tuovisen mukaan pari kolme astetta pakkasen puolella.

– Jos lounaisvirtaus voimistuu, se nostaa lämpötilan lähelle nollaa. Se jää nähtäväksi, mutta joka tapauksessa plussakelit menevät viikonlopulle, sitä ennen ollaan pikkupakkasella. Jäätävän tihkun lisäksi tulee heikkoa lumisadetta. Vesiräntää ei olisi kuitenkaan tiedossa.

Etelä-Suomessa puolestaan loppuviikosta, torstain ja perjantain kuluessa, voi tulla räntääkin. Lämpötila on nollan vaiheilla tiistaista eteenpäin. Tuovisen arvion mukaan lämpötila ei nouse kovin paljon plussan puolelle etelässäkään ennen viikonloppua.

– Länsi-Suomeen sopii aika pitkälle samat asiat kuin Etelä-Suomeenkin eli sama matalapaine vaikuttaa sielläkin säähän. Ehkä siellä ollaan enemmän pakkasen puolella kuin ihan etelärannikolla, mutta ei sielläkään mitään tiukkoja pakkasasteita ole. Viittä astetta korkeintaan Pohjanmaan seutuvilla.

Lempipuuhaani on viettää aikaa luonnossa ja yrittää ymmärtää sen ihmeellisyyksiä. Kiinnostus eläinten – ihmistenkin - elämään saa mielikuvituksen liikkeelle.

Olen pohtinut paljon sitä miksi laulujoutsen on valkoinen. Valkoisen värin antaman suojan ymmärtää, kun joutsenet ovat muuttomatkoilla lumen ja jään keskellä. Kelluva ja pohjaa tonkiva joutsen muistuttaa lumista kiveä tai jäälämpärettä, mutta valkoinen ei äkkisiltään tunnu hääviltä suojaväriltä kesällä.

Olen lukenut joidenkin biologien arvioita, että ehkä laulujoutsen ei tarvitsisi suojaväritystä, koska saalistajat eivät ole niille merkittävä uhka. Tai että valkoisen värin ansiosta laulujoutsen näkyisi pimeässä ja varatut reviirit erottuisivat paremmin lajikumppaneille ylilennossa.

Minusta nämä selitykset tuntuvat jossain määrin keinotekoisilta ja rajoittuneilta.

Luonnosta - ja elämästä - oppiminen vaatii jatkuvaa uudella tavalla ajattelua. Intuitiolle soisi enemmän sijaa

Luonnontutkija-kirjailija John Muir on sanonut, että kirjat ovat askelkiviä, jotka näyttävät missä toisten mielet ovat käyneet. Kirjoja lukemalla ei varsinaisesti opi luontoa tuntemaan, mutta niiden avulla oppii tiedostamaan. Vasta pitkään harjoittelemalla ja luontoa alituiseen seuraamalla pääsee yksityiskohtaisiin havaintoihin.

Monia asioita emme tule ymmärtämään koskaan. Luonto ansaitsisi saada enemmän tulkinnan yritystä ja halua ymmärtää ja hyväksyä aiemmin esittelemättömiä asioita.

Luonnosta - ja elämästä - oppiminen vaatii jatkuvaa uudella tavalla ajattelua. Intuitiolle soisi enemmän sijaa. Kaiken ei pidäkään olla rationaalisesti selitettävissä, koska ihminen ei ole rationaalinen olento, ja koska luonto ei ole täysin selitettävissä. Kykymme ja aistimme ovat liian vajavaiset siihen. Vasta suhteellisen hiljattain on käsitetty esimerkiksi että linnut näkevät ultraviolettivärejä ja sellaisia valospektrejä, joita ihminen ei pysty.

Minä ajattelen, että joutsenenvalkoinen on aina hyvä maastoväri mihin vuodenaikaan hyvänsä. Laulujoutsen tarvitsee suojaväritystä siinä missä mikä tahansa muukin luonnoneläin.

Joskus minua pelottaa, että aistimme ovat surkastumassa

Olen jo vuosia seurannut, miten vähän me ihmiset havaitsemme luonnossa. Isokin laulujoutsenparvi voi mennä vierestä ohi eikä niitä huomata, jos linnut ovat vaiti eivätkä pidä matkalento- ja varoitusääniään.

Vasta laulujoutsenten kuuluvat laskeutumis- ja reviirinpuolustamisäänet havahduttavat meidät etsimään näköhavaintoja linnuista. Ja siltikin paikallistamme ne usein vasta haeskelun jälkeen. Kuulo ohjaa näköämme. Kiinnostuksen kohteet puolestaan ohjaavat kuuloamme.

Joskus minua pelottaa, että aistimme ovat surkastumassa, koska emme vietä enää kovin paljon aikaa luonnossa. Silloinkin kun olemme fyysisesti siellä, keskittymisemme on usein muualla.

Eräänä kesäaamuna istuin ulkona kirjoittamassa. Katson kymmeniä kertoja päivässä rannan suuntaan. Niin silläkin kertaa.

Totesin, ettei rannalla pesivää laulujoutsenperhettä näy. Kirjoittaessani kuuntelin herkällä korvalla ympäristöni ääniä. Havahduin pieneen maiskutukseen. Kohotin katseeni selvittääkseni äänenlähteen. Hämmästyksekseni laulujoutsenemot poikasineen olivat parinkymmenen metrin päässä minusta pihlajan takana rannassa syömässä vesikasveja.

Joutsenen pää on kuin myrkkykeison tai sarjarimpin kukka ja kaula kuin viimevuotisen osmankäämin varsi

Joutsenten värit siivilöityvät pihlajan taustaksi, ilmaksi ja vedeksi, aivan kuin lintuja ei olisi ollutkaan. Ilman joutsenten syömisestä aiheutunutta pientä ääntä, olisin jäänyt siihen luuloon, kuten usein aiemminkin, ettei joutsenia ole lähettyvillä.

Joutsenet erottuvat – tai eivät erotu – ympäristöstään valaistuksen ja värien ansiosta. Kun viimein havaitsemme joutsenen, ihmisille on tyypillistä tuijottaa kohti keskittyneen kaksiulotteisesti, jolloin tavallaan korostamme valkoisuutta irrottamalla joutsenen ympäristöstään.

Jos maalaisi oheista kuvaa mukaillen taulua, mitä värejä pitäisi käyttää? Laulujoutsen ei ole valkoinen vaan siinä on jatkuvaa värien heijastusta. Joutsenen kaula on kermanruskeaan vivahtava ja vartalo on kasvillisuuden välejä, valoa ja ilmaa.

Joutsenen pää on kuin myrkkykeison tai sarjarimpin kukka ja kaula kuin viimevuotisen osmankäämin varsi.

Uidessaan laulujoutsen maastoutuu veden lainehtiessaan synnyttämään värien välkkynään. Joutsenen höyhenistö on heijastus, alati vaihtuva maalaus lintua kehystävästä ympäristöstä: sinistä, lilaa, tumman harmaata tai vaaleanpunaista. Valoa ja varjoa vaihtuvien taustojen mukaan.

Laulujoutsenten ja luonnoneläinten salaisuudet eivät ehkä koskaan aukene meille täysin, mutta kun pysähtyy, keskittyy ja avartaa mielensä, elämästä tulee värikkäämpää.

Kaarina Davis

Kirjoittaja on tietokirjailija, luontoyrittäjä ja sairaanhoitaja, joka elää pienessä mökissä luonnoneläinten läheisyydessä. Davis uskoo, että maailmasta saataisiin terveempi, kun luotaisiin uudenlainen, kohtuuteen ja luonnonläheisyyteen pyrkivä elämäntapa.

Suojelupoliisi oli tarkkaillut miestä kaksi vuotta. Hänen puheluitaan oli kuunneltu yli vuoden ajan.

Oli syyskuu 2011. Keskusrikospoliisi tunkeutui miehen kotiin ja pidätti hänet.

Telekuuntelulla oli saatu tarpeeksi näyttöä siitä, että mies junaili rahaa al-Shabaabille, somalialaiselle terroristijärjestölle, joka kuuluu terroristiverkosto al-Qaidaan.

KRP ja Supo tutkivat tapausta pitkään ja hartaasti, koska kyseessä oli Suomen ensimmäinen terrorismijuttu. Miestä – kutsutaan häntä tässä O:ksi – pidettiin tutkintavankeudessa yli seitsemän kuukautta ja matkustuskiellossa peräti kaksi ja puoli vuotta.

Lopulta lokakuussa 2014 alkoi harvinainen oikeusprosessi: toistaiseksi ainoa suomalainen terrorismioikeudenkäynti.

Syytettynä oli O:n lisäksi kolme muuta somalialaistaustaista, kaksi miestä ja yksi nainen. Nämä kolme saivat al-Shabaabin rahoittamisesta viiden kuukauden ehdolliset vankeustuomiot.

Jutun päätekijä O sai pisimmän rangaistuksen: vuoden ja neljä kuukautta ehdollista. Helsingin käräjäoikeuden mukaan O oli kerännyt Suomesta rahaa terroristiseen tarkoitukseen, värvännyt veljensä al-Shabaabiin ja yrittänyt siepata veljenpoikansa terroristijärjestön koulutusleirille.

Kaikki tuomitut valittivat hovioikeuteen. O pääsi vapaalle jalalle. Hovioikeus käsittelisi hänen valituksensa vasta vuoden päästä.

Sen sijaan, että O olisi jäänyt Suomeen käymään oikeutta, hän otti perheensä ja lähti matkaan, suuntanaan Syyria ja Irak.

Asianajaja lähetti postia turkkilaiseen osoitteeseen.

Istunto alkoi, pääepäilty oli kadonnut

Kun Helsingin hovioikeus kokoontui käsittelemään terrorismitapausta 16. marraskuuta 2015, jouduttiin ongelmalliseen tilanteeseen. Jutun avainhenkilö O ei ollut paikalla.

Viranomaisten käsitys oli, ettei henkilö ollut Suomessa. Valtionsyyttäjä Juha-Mikko Hämäläinen totesi pääkäsittelyn aluksi, että viranomaisten viimeisin havainto O:sta oli keväältä 2015.

Hovioikeus oli etsintäkuuluttanut miehen Suomessa, tuloksetta.

Puolustusasianajaja kertoi lähettäneensä päämiehelleen postia turkkilaiseen osoitteeseen. Heidän yhteydenpitonsa oli katkennut jo alkuvuonna.

Tuomarit päättivät pitää oikeudenkäynnin poikkeuksellisesti ilman O:ta. Rikoksista oli kulunut jo monta vuotta, ja kyseessä oli kauan odotettu ennakkotapaus.

Lopputulos ei myöskään voinut olla O:n oikeusturvan vastainen. Syyttäjä oli tyytynyt käräjäoikeuden tuomioon eikä se siten voinut enää koventua.

Ratkaisu tuli maaliskuussa 2016: tuomio kumottiin. Kaikki syytteet menivät nurin.

Kukaan osapuolista ei enää valittanut, ja niin historiallinen terrorismijuttu sai sinettinsä.

Vuosia kestänyt tutkinta päättyi epäiltyjen vapauttavaan tuomioon keväällä 2016.

O, virallisesti nyt vapaa mies, oli tuolloin ollut terroristijärjestö Isisin riveissä jo vuoden.

Neljä kuukautta kalifaattiin tulon jälkeen naisen poika kuoli.

Vaimo Isisin propagandalähettiläänä

Muutama kuukausi historiallisen terrorismituomion jälkeen, heinäkuussa 2016, Isisin Dabiq-lehdessä julkaistiin kiintoisa artikkeli. Siinä suomalaiseksi esittäytynyt nainen kertoi kääntymisestään islamiin ja päätymisestään äärijärjestöön.

Dabiq on Isisin propagandajulkaisu, joka ilmestyi satunnaisesti syksyyn 2016 asti. Se on tarkoitettu ulkomaalaisten rekrytointiin, ja kirjoitusten todenperäisyydestä on vaikea varmistua.

Nainen kirjoittaa, että lähtöpäätös syntyi sen jälkeen, kun hänen miehensä pidätettiin terrorismista. Mies oli puhunut jihadista eli aseellisesta taistelusta vaimolleen jo aiemmin.

"Kun kalifaatti julistettiin, tiesimme minne mennä", nainen kirjoittaa Dabiqissa.

Kalifaatti on nimitys, jota Isis käyttää alueistaan Syyriassa ja Irakissa.

Kun mies vapautui vankeudesta, he lähtivät. Matkustaminen arvelutti heitä, koska mies todennäköisesti pysäytettäisiin rajoilla, he hermoilivat.

"Mutta pääsimme perille ilman ongelmia", tekstissä todetaan.

Nainen on kasvanut tavallisessa ei-uskonnollisessa perheessä Helsingissä. Hän kirjoittaa käyneensä pyhäkoulun ja rippikoulun ja "olleensa ihan kuin muutkin".

Kristinuskoaan hän alkoi epäillä aikuisena ja kääntyi muslimiksi vähän ennen toista avioliittoaan. Nainen tunsi islamia huonosti, mutta sai tukea uudelta aviomieheltään.

Tuo mies oli O.

Neljä kuukautta kalifaattiin tulon jälkeen naisen poika kuoli, hän kirjoittaa.

Perheessä on monta lasta: kaksi naisen edellisestä liitosta ja ainakin kolme yhteistä. Ylen tietojen mukaan vanhin on murrosikäinen poika. Suomalais–somalialainen pariskunta on nyt nelikymppinen.

Nainen kutsuu pojan kuolemaa siunaukseksi. Hän käyttää itsestään nimeä Umm Khalid al-Finlandiyyah.

"Jos olisin pysynyt vääräuskoisten maassa, mitä hänelle siellä olisi tapahtunut?" nainen kysyy.

Suojelupoliisin mukaan tällaista tekstiä voi kirjoittaa vain vahvasti radikalisoitunut henkilö.

Ylen tiedossa ei ole, onko perhe vielä Isisin alueella tai hengissä.

Saiko mies uskonnollisen herätyksen Euroopassa?

Kun O oli al-Shabaab-tutkinnan aikana Vantaan vankilassa, hänen vaimonsa kävi siellä perhetapaamisissa. Poliisin asiakirjoista paljastuu, että vaimo puhui miehelleen haluavansa pois maasta. Vaimon mukaan he olivat "leimautuneet terroristiperheeksi".

He olivat olleet naimisissa muutaman vuoden. O oli tullut Suomeen vuonna 2005 koluttuaan useita Euroopan maita.

Hän oli hakenut turvapaikkaa Saksasta ja oleskelulupaa Norjasta onnistumatta siinä. Suomessa hänellä oli tilapäinen oleskelulupa. O:lla oli Somalian kansalaisuus, mutta Suomen muukalaispassi.

Suomeen hän oli päätynyt, koska oli tavannut Norjassa nuoren suomalaisnaisen, jonka kanssa hän meni naimisiin. Ensimmäinen avioliitto kesti vain vuoden.

"Minusta tuli uskonnollinen vasta, kun saavuin Eurooppaan. Kun olin Norjassa, olin toivottomassa tilanteessa", O kertoi poliisikuulusteluissa.

Millä tavalla O oli toivoton, se ei esitutkintamateriaalista selviä. Kohta on luokiteltu salaiseksi.

"Tutustuin uskontooni lähinnä internetin välityksellä", hän selitti.

Hän ehti asua Suomessa neljä vuotta ennen kuin Supo alkoi seurata häntä.

O työskenteli ensin siivoojana ja meni sitten töihin Itellaan. Hän lajitteli postia vuosia. Pidätystään edeltävät kuukaudet O ajoi taksia ja bussia Helsingissä.

Syyria oli somalialaiselle O:lle tuttu paikka. Hän oli asunut maan pääkaupungissa Damaskoksessa yli vuoden ja opettanut siellä englantia, O kertoi poliisille.

"Matkustin Syyriaan, koska halusin päästä Eurooppaan. Syyriassa voi lahjoa jonkun viemään Turkin kautta Kreikkaan", hän perusteli yhteyksiään Syyriaan.

Matkaan "päästäminen" ei ole aina huono vaihtoehto.

Myöhemmin O kävi Syyriassa lomallakin, viimeksi keväällä 2010. Samoihin aikoihin Suomen poliisi laittoi hänet telekuunteluun.

Olisiko miehen lähtöä voitu estää?

Kuvio näyttää erikoiselta: Henkilö, jolle on langetettu terrorismituomio, on vapaalla jalalla, siirtyy terroristijärjestöön ja vapautuu myöhemmin terrorismisyytteistä.

Olisiko viranomaisten pitänyt tehdä jotain toisin?

Ei, vastaa al-Shabaab-jutussa syyttäjänä toiminut Juha-Mikko Hämäläinen.

O oli ollut käräjäoikeuden tuomion aikaan matkustuskiellossa ja tutkintavankeudessa jo yhteensä kolme vuotta. Matkustuskiellon jatkamiselle ei ollut enää laillisia perusteita, Hämäläinen perustelee.

Ehdollinen tuomio oli tullut ja syyttäjä oli siihen tyytyväinen.

– Ei ihmistä voida roikottaa löysässä hirressä iän kaiken. Liikkumisvapaus on perusoikeus eikä pakkokeinon käyttö saa olla kohtuutonta, Hämäläinen sanoo.

Suojelupoliisin viestintäpäällikkö Jyri Rantala huomauttaa, ettei matkustuskieltokaan estä lähtöä. Henkilö voi hankkia väärät paperit tai mennä muilla tavoin rajan yli. Rantala ei ota kantaa O:n tapaukseen tai tämän henkilöllisyyteen.

Nykyään keinoja on enemmän: terroristisessa tarkoituksessa matkustamisesta on tehty rikos. Vielä vuonna 2015 suojelupoliisi ei voinut estää O:n matkaa Isisiin, vaikka olisi siitä tiennytkin.

Matkaan "päästäminen" ei ole aina yksiselitteisesti huono vaihtoehto, sanoo terrorismitutkija Leena Malkki Helsingin yliopistosta.

Hän tietää olevansa poliittisesti epäkorrekti, mutta joskus lähdön epäonnistuminen on kanavoitunut iskuiksi kotimaassa, Malkki muistuttaa. Jos toiminnan tarve on, se johtaa usein toimintaan.

Looginen jatkumo: Al-Shabaabista Isisiin

Kuinka radikalisoitunut O oli oikeudenkäyntinsä aikaan?

Sekä Hämäläinen että Malkki sanovat, että heille muodostui kuva selvästi radikalisoituneesta henkilöstä. Malkki perehtyi al-Shabaab-tapaukseen tutkiessaan terrorismin torjuntaa Suomessa.

O piti yhteyksiä islamistisiin radikaalisaarnaajiin, kannatti al-Shabaabia ja hänen hallustaan löytyi gigakaupalla ääri-islamistista materiaalia.

– Juttuun uskottiin liittyvän muutakin kuin mitä oikeussalissa tuli esiin, mutta näyttö ei riittänyt, Malkki muistelee.

Suojelupoliisin mukaan al-Shabaabista on siirtynyt monia kannattajia Isisiin. Varsinkin vuosina 2014–2015 liikehdintä oli aktiivista.

Dabiq-kirjoituksessa suomalaisnainen väitti, että hän sai kimmokkeen lähtöön miehensä terrorismipidätyksestä. Terrorismitutkija Leena Malkki suhtautuu selitykseen varauksellisesti.

– Olisi yksinkertaistavaa laittaa lähteminen sen piikkiin, Malkki sanoo.

– Se ei ole harvinainen selitys. Mutta maailma on täynnä muitakin paikkoja, minne mennä, kuin Syyria.

Jos tekoaan on perustellut uskonnolla ja siitä saa tuomion, kyseinen maa alkaa helposti näyttäytyä uskontoa syrjivänä, Supon Jyri Rantala lisää.

Silloin sellaisessa maassa on vaikea asua.

Lakia muutettiin al-Shabaab-tapauksen vuoksi.

Nyt terrorismituomio olisi eri

Palataan vielä hovioikeuden historialliseen ratkaisuun. Jos oikeudenkäynti pidettäisiin tänään, tuomio olisi todennäköisesti toinen.

Lakia on muutettu: jo hovioikeuskäsittelyn aikaan voimassa oli uusi laki, jonka mukaan rikokseksi riittää terroristijärjestön yleinen rahoittaminen.

Mutta oikeudessa sovelletaan ensisijaisesti tekohetken lainsäädäntöä. Ja sen mukaan vuosilta 2008–2011 oli oltava näyttöä siitä, että Suomesta lähetetyt rahat olivat menneet juuri terrori-iskuihin.

Hovioikeus katsoi, ettei näyttöä tästä ollut ja vapautti epäillyt.

Malkin mukaan lakia muutettiin muun muassa al-Shabaab-tapauksen vuoksi.

Myös Hämäläinen toteaa, että tämä terrorismilain "aukko" on nyt korjattu.

Oikeudessa nähtiin paljon vaivaa sen todistamiseen, oliko al-Shabaabin toiminta pelkästään terroristista vai ei. Hovioikeus päätyi siihen, että ei ollut, käräjäoikeus siihen, että oli.

Hovioikeuden tuomareiden mukaan O tiesi kyllä rahojensa menevän al-Shabaabille, mutta ne oli voitu tarkoittaa myös vähävaraisten auttamiseen.

Tähän O ja muut epäillyt vetosivat: he olivat lähettäneet Somaliaan uskonnollisia almurahoja, ja tietyillä alueilla almurahatkin kulkivat al-Shabaabin kautta.

Ei kumpaakaan tuomiota voi pitää vääränä.

Isisissä vai ei? Ei vaikutusta tuomioon

Entä mitä tapahtui värväyssyytteille?

Käräjäoikeudessa O oli saanut ehdollista myös veljensä värväyksestä ja veljenpoikiensa sieppausyrityksestä al-Shabaabin taistelijoiksi.

Hovioikeus tuli siihen tulokseen, että O oli rohkaissut Itä-Afrikassa asunutta veljeään liittymään al-Shabaabiin, mutta se ei ollut liittymisen ainoa syy.

Suomessa asuneiden veljenpoikien sieppausta O oli valmistellut selvittämällä viisumeiden ja matkalippujen hintaa. Todisteita siitä, olisiko rikos toteutunut, ei hovioikeuden mukaan löytynyt.

Se, että tuomioistuimet päätyvät samasta näytöstä eri tulkintaan, ei ole tavatonta, sanoo Juha-Mikko Hämäläinen. Hän toimii nykyään Helsingin kihlakunnansyyttäjänä.

Siksi muutoksenhakumahdollisuus on oikeusvaltiossa olemassa.

– Se kuuluu pelin henkeen. Ei kumpaakaan tuomiota voi pitää vääränä, hän sanoo.

Sillä, oliko O tuomionsa aikaan Isisissä vai missä, ei ollut kuitenkaan merkitystä. Tuomarit arvioivat al-Shabaab-oikeudenkäynnissä näyttöä, joka liittyi terrorismirikosepäilyihin Suomessa ja Somaliassa vuosina 2008–2011.

– Mitä myöhemmin selviää tai on tapahtunut, se ei vaikuta enää tähän tapaukseen, Hämäläinen sanoo.

Juttu perustuu useisiin henkilölähteisiin. Emme yksilöi lähteitä. Lisäksi jutussa on käytetty laajalti poliisin, käräjäoikeuden ja hovioikeuden asiakirjoja. O:n puolustusasianajaja ja Helsingin hovioikeus eivät kommentoi tapausta.