Kuopiolainen terveysteknologiayhtiö Newicon kertoo onnistuneensa joukkorahoituskampanjassaan.

Lokakuussa alkanut yleisöanti toi voimakasta kasvua tavoittelevan, muun muassa apteekkiroboteistaan tunnetun yhtiön kassaan 4,4 miljoonaa euroa, mikä on lähellä alkuperäistä vajaan viiden miljoonan euron tavoitetta. Anti toi yhtiölle lähes 300 uutta osakkeenomistajaa.

Kyseessä on Newiconin mukaan tiettävästi suurin joukkorahoituksella kerätty summa Suomessa. Syyskuussa voimaan tullut uusi joukkorahoituslaki mahdollisti 4,99 miljoonan euron annin tavoittelun ilman Finanssivalvonnan hyväksymää esitettä. Aikaisemmin raja oli 2,5 miljoonaa euroa.

Yhtiön toimitusjohtaja Ossi Parviainen kuvailee tulosta erinomaiseksi.

– Rahoitus antaa selkänojan, jonka avulla voimme viedä eteenpäin kasvu- ja kansainvälistymissuunnitelmaamme.

50 ihmistä työllistävä Newicon tavoittelee seuraavan viiden vuoden aikana liikevaihtonsa kymmenkertaistamista, markkinajohtajuutta Pohjoismaissa sekä isoa jalansijaa Euroopassa ja Lähi-idässä. Viime vuonna liikevaihto oli noin 5 miljoonaa euroa. Tälle vuodelle toimitusjohtaja Parviainen ennakoi sen nousevan kymmeneen miljoonaan.

Newicon on Suomen markkinajohtaja apteekkien lääkevarastoautomaatiossa. Se perusti alkuvuodesta tytäryhtiön Tanskaan ja toimitti älylääkekaapin Odensen yliopistosairaalaan.

Lisäksi yhtiö toimitti israelilaiselle apteekkiketjulle jo toisen lääkevarastoautomaatin. Aiemmin se on toimittanut ratkaisuja Suomen lisäksi myös Venäjälle ja Iraniin. Viime syksynä Newicon kertoi myös sopineensa merkittävästä markkina-avauksesta Kiinassa.

Pöydälle on asetettu lautanen, jossa on makaronilaatikkoa, tomaattia pilkottuna ja raejuustoa. Kaikki nätisti omissa koloissaan. Kahden viikon päästä vuoden täyttävä Lilja Kemppainen nappaa makaronista pienillä sormillaan kiinni ja vie sen suoraan suuhunsa. Sitten vähän lisää, ja kohta raejuustoa päälle.

– Sormiruokailu on huono suomennos. Se on enemmänkin lapsentahtista syömistä. Lapsi päättää itse mitä syö lautaselta, vanhempi päättää mitä lautaselle laitetaan. Kaikkea ei ole pakko syödä, ja vaikka lapsi söisi tätä nyt haarukalla tai lusikalla, on sekin käytännössä "sormiruokailua", Liljan äiti Milla-Maria Repo sanoo.

Se on päivän rauhallinen hetki, kun siinä molemmat syödään saman pöydän ääressä. Milla-Maria Repo

Sormiruokailusta puhutaan neuvolassakin. Lapselle voi jo puolen vuoden iässä antaa esimerkiksi haudutettuja vihanneksia ja hedelmiä suurehkoina palasina käsin syötäviksi.

– Kerron siitä yhtenä ruokailuvaihtoehdoista. Kun lapsi kykenee itse istumaan, voi perheen yhteiset ruokailuhetket aloittaa. Mitä pienempi ruokailija, sitä suuremmilla ruoan palasilla kannattaa aloittaa, jotta lapsi saa ruoan ensin nyrkkiinsä ja siitä suuhun, kertoo terveydenhoitaja Katriina Juntunen Oulun Kaijonharjun neuvolasta.

Kolmisen kuukautta sitten Lilja alkoi osoittaa merkkejä siitä, että haluaisi syödä itse. Sen jälkeen sormiruokaa kokeiltiin, ja nyt parin kuukauden ajan lähes kaikki ruoka on syöty käsin. Terveydenhoitaja on äidin kanssa samaa mieltä siitä, että kaikki ruoka soveltuu sormiruoaksi, kunhan ottaa alle vuoden ikäisen ruokarajoitukset huomioon.

– Jopa keittoa voi tarjota lapselle itse syötäväksi – liemen voi vaikka juoda, Juntunen naurahtaa.

Paljon sotkua, paljon uusia taitoja

Normaalisti tomaatin palat katoavat lautaselta ensimmäisenä, mutta nyt raejuusto maistuu paremmalta. Kohta vuosikas nappaa tomaattipalan käteensä, katsoo sitä hetken, ja pian pienet hampaat pureskelevat itse käsin suuhun viedyn palasen pieniksi. Eikö tämän pitänyt olla sotkuista?

– Kyllä se on sotkuista. Joskus enemmän, ja joskus niin kuin nyt. Ruokaa päätyy lattialle varsinkin alussa, kun ruokaan vasta tutustutaan. Onnellisia ovat ne, joilla on koira, Repo naurahtaa.

– Kun lapsi tietää, että tämä on hyvää ruokaa ja tämä kuuluu syödä, ei sotkua tule. Mutta on meilläkin on vielä niitä hetkiä, kun ruokaa lentää lattialle.

Katriina Juntusen mukaan lapsen taidot sormiruokailussa kehittyvät nopeasti. Muutamien kuukausien harjoittelun jälkeen ruokailu voi olla jo hyvinkin siistiä. Hyötyjä sormi- tai omaehtoisessa ruokailussa terveydenhoitaja luettelee useammankin. Juntunen kertoo sormiruokailun olevan positiivinen ilmiö.

– Motoriset taidot kehittyvät, kun lapsi ottaa itse ruoasta kiinni ja vie sen suuhun. Ruoan palaset ovat hyvällä tavalla suussa haastavampia kuin soseen syönti. Myös aistit kehittyvät, kun ruoasta voi nauttia katsellen, kosketellen, haistellen ja ihmetellen.

Jopa keittoa voi tarjota lapselle itse syötäväksi – liemen voi vaikka juoda. Katriina Juntunen

Lisää siivoamista, mutta lisää yhteisiä ruokahetkiä. Milla-Maria Repo kertoo nauttivansa siitä, että voi syödä yhdessä lapsensa kanssa ja jopa samaa ruokaa. Repo kokeilee mielellään uusia reseptejä ja ohjeita. Äskettäin äidin keittiöstä valmistui kanatikkuja, munakasta, ruokaisaa pannaria ja muffineja.

– Meillä on vielä päivät aikaa olla kaksin, ennen kuin palaan takaisin töihin. Teen myös suurempia annoksia kerrallaan, pakastimeen on helppo tehdä valmiiksi. Suosikkiruoka on pasta, jauhelihakastike ja tomaatti.

Päivän rauhallinen hetki

Haarukan käyttöä harjoitellaan paljon, eikä Repo usko, etteikö pian vuoden täyttävä esikoinen oppisi syömään ruokailuvälineillä. Parin kuukauden päästä kodin ruokapöytä vaihtuu päiväkodin vastaavaan, ja yksi huoli äidiltä on poissa.

– Lilja osaa syödä itse, eikä syömistä tarvitse siksi odottaa, että syöttäjä olisi toista lasta syöttämässä. Eikä Lilja oikeastaan edes anna kenenkään syöttää.

Terveydenhoitaja Katriina Juntusen mukaan aluksi käsin syöminen voi edesauttaa oppimaan lusikkaan tai haarukkaan tarttumiseen ja sillä ruoan kuljetukseen lautaselta suuhun.

Pelkoa siitä, että lapsi jäisi nälkäiseksi ei Milla-Maria Revolla ole. Ruoka näyttääkin maistuvan pienelle Liljalle mainiosti.

– Tällaisessa ruokailussa menee kauemmin, kuin jos syöttäisin häntä. Se on päivän rauhallinen hetki, kun siinä molemmat syödään saman pöydän ääressä. Aluksi ruokailussa kesti tunnin verran, kun Lilja pyöritteli ruokaa. Nyt me ruokaillaan puolisen tuntia, mikä ei ole kyllä liikaa mielestäni, Repo kertoo.

Kun lapsi kykenee itse istumaan, voi perheen yhteiset ruokailuhetket aloittaa. Katriina Juntunen

Äidin makuun itse tehty ruoka maistuu paremmalta kuin kaupan sose. Samaa kertoo Liljan syömisinto äidin tekemää makaronilaatikkoa kohtaan.

Tällä kertaa vain muutama makaroni tippui lattialle. Lopuksi Lilja nappaa pillimukin käsiinsä. Jälkiruoaksi vastikään kävelemään oppinut saa maissinaksun, joka näyttää maistuvan. Kasvoilla on raejuustoa ja suuri hymy.

Lue lisää

"Meille tärkeintä on lapsentahtisuus" – vauvojen sormiruokailu ei ollutkaan pelkkää somehypetystä

Jo puolivuotias vauva osaa syödä itse – trendikäs napero pureskelee parsakaalinsa

Kauppakeskus Kaaressa, Helsingin Kannelmäessä on käynnissä taimien kasvatus. Taimet siirretään myöhemmin keväällä lähiön puistossa toista kesää toimivalle, alueen asukkaiden yhteiselle kasvimaalle. Kauppakeskus sopii taimien kasvattamiseen hyvin, toteaa puutarhakasvattaja, pedagogi Janne Länsipuro.

– Täällähän on lämpöä ja valoa valmiiksi. Meidän ei tarvitse rakentaa kasvihuonetta ja lämmittää sitä kaukolämmöllä ja valaista sähköllä vaan hyödynnetään sitä energiaa, jota kulutetaan jo muutenkin.

Länsipurolla on ajatuksia kauppakeskusten, muun muassa Itäkeskuksen kattojen hyödyntämisestä ruuan viljelyssä laajemminkin. Kauppakeskusten katoille perustettuja kasvihuoneita on jo Yhdysvalloissa ja ne yleistyvät myös Euroopassa, hän kertoo.

– Itäkeskuksen tasakatoilla voisi oikeasti, kaupallisesti viljellä semmoisen kymmenen miljoonaa kiloa kasvihuonevihanneksia vuodessa. Se kasvihuonepinta-ala siellä olisi suurempi kuin Etelä-Suomen olemassa oleva kasvihuonepinta-ala muuten, Länsipuro laskee.

Lähiöpuistossakin voi kasvattaa syötävää

Kannelmäessä talojen keskelle lähiöpuistoon perustettu kasvimaa odottaa kevättöiden alkamista. Suomenhevonen Uuras kynti pellon puistoon ensimmäisen kerran viime keväänä. Tänä keväänä on tarkoitus kyntää vielä lisää.

Puisto on Länsipuron tekemien selvitysten perusteella paikalla aikaisemmin toimineen maatilan maita eli luultavasti entistä peltoa. Puutarhakasvattaja tietää, että juuri tässä on otollinen paikka tuottoisalle kasvimaalle.

– Hämeenlinnanväylä on tuolla puolella ja Kehä ykkönen toisella eli liikenteen typpioksidilaskeuma tässä kohtaa on aikamoinen. Vaikka liikenteen päästöistä yleisesti voi olla montaa mieltä, viljelyn kannalta se tarkoittaa, että tässä on kymmeniä vuosia satanut lannoitteita pellolle.

Suuri osa kasvimaan hoitajista on lähitaloista. Kellään ei ole omaa palstaa, vaan peltoa hoidetaan ja sato jaetaan yhdessä. Toisaalta toiminta ei myöskään sido viljelijää kasvimaan hoitoon koko kesäksi.

Mustikkamaalla on kaupunkiviljelty jo vuosia

Mustikkamaalla, Helsingissä jo useampana kesänä toiminut Syötävä puisto pyörii sekin viikoittaisten, kaupunkilaisten yhteistalkoiden voimin. Erityisesti aikuisväestön tietämättömyys ruuantuotannosta on yllättänyt Syötävän puiston vetäjän, ympäristökasvattaja Pinja Siparin.

– Jos meillä valtaosa väestöstä ei ollenkaan ymmärrä miten ruoka kasvaa ja jos käy joskus sellainen tilanne, että sitä ei kaupasta saa, niin mitäs sitten tehdään?

Mustikkamaalla monenlaisten vihannesten tuotantoa ja kasvatusta opettava Sipari on itse kaupunkiviljelyn konkari. Hän oli mukana Helsingin ensimmäisillä yhteisöviljelmillä jo vuonna 2009.

– Rakensimme kuormalavoista 20 metriä pitkän laatikon. Meitä oli silloin 10–15 henkeä kokeilemassa, että voiko kaupungissa viljellä ruokaa ja siitä lähti tämä buumi, mikä alkaa nyt olla jo ihan normitoimintaa. Tällä hetkellä tiedän jo aika paljon asiasta, silloin 2009 en tiennyt juuri mitään, Sipari toteaa.

Sittemmin Sipari on ollut myös luomutilalla kesäharjoittelijana opettelemassa viljelyä. Mustikkamaallakin satoa tulee hyvin ja se jaetaan talkoolaisten kesken. Koululaiset kasvattavat Syötävän puiston taimet koulunsa kasvihuoneessa ja he käyvät myös tekemässä kasvimaalla kevät- ja syystöitä.

– Kaupunkiviljely lähti vuonna 2009 Euroopan kaupungeissa liikkeelle samoihin aikoihin kuin Suomessa, Sipari kertaa.

Pasilan veturitallien kasvihuone toimii aurinkovoimalla, kompostilla ja pissalla

Pasilan ratapihalla on puolestaan vapaaehtoisvoimin viljelty jo noin viiden vuoden ajan kasviksia lämmittämättömässä kasvihuoneessa. Samalla porukka hoitaa myös kahta mehiläispesää.

Kasvihuoneen multa pysyy kunnossa kompostin ja oman porukan tuottaman virtsan avulla. Kasviksia kasvatetaan kesällä alueella pyöritettävään ravintolatoimintaan ja tietysti omaan käyttöön, kertoo viljelyaktivisti Kirmo Kivelä.

– Siinä on aika hyvä tomaattikasvihuone ja kurkkua toki. Monia kasveja, salaatteja, papuja, kurpitsoita, yrttejä. Emme kasvata täällä mahdollisesti saastuneessa maaperässä mitään.

Toiminnassa on mukana 20–30 aktiivista, taustalla ehkä satakunta ihmistä.

– Kaikki biojäte kompostoidaan ja kesän brunsseilla käytetään hävikkiruokaa. Tähän paikkaan, veturitallien ympäristöön, sopisi hyvin ruohonjuuritason kiertotalous-ajatusta laajemminkin. Myös tätä kaavoittamatonta aluetta on tässä eteläisellä ratapihalla aika paljonkin itse asiassa.

Tänään alkaa Ylen ja tuotantoyhtiö DocArtin toteuttama Syötävä kaupunki -haastekampanja, jonka tarkoituksena on haastaa suomalaiset viljelemään omaa ruokaansa kaupungissa.

Ruotsissa Haaparannan kaupungille keskiviikkona tehty pommiuhkaus on osoittautunut perättömäksi.

Kaupungin tiedottajan mukaan kaupungin vaihteeseen soitti ruotsia puhuva mies, joka kertoi, että sosiaalitoimessa räjähtää pommi. Uhkaussoiton jälkeen kaupungintalo tyhjennettiin 15 minuutissa ja kaikki kokoukset peruttiin.

Poliisi eristi kaupungin keskustaa useamman korttelin alueelta.

Kunnanneuvos Peter Waara kertoo, että Haaparannan poliisi on hälyttänyt lisää apuvoimia Luulajasta tutkimaan kaupungintalon kiinteistöä. Alueella on myös helikopterivalvonta.

Lisäksi Haaparannan kaupungin puhelinvaihde on suljettu. Seuraamme tilannetta ja kerromme lisätietoja, kun niitä on saatavilla.

Viime loppiaisena palanut tuulivoimala on räjäytetty Haminassa. 100 metriä korkea tuulivoimala räjäytettiin varhain keskiviikkoaamuna. Räjäytystyön valmistelut alkoivat maanantaina ja etenivät oletettua nopeammin.

– Aamulla oli ideaalit olosuhteet tuulen puolesta, joten räjäytystä ei ollut syytä viivytellä, sanoo tuulivoiman käyttöpäällikkö Heik­ki Lap­pa­lai­nen Haminan Energialta.

– Aikaistamalla aikataulua saimme myös avattua Matinsaaren ihmisten käyttöön.

Matinsaari ja siellä oleva venesatama on ollut suljettuna varoalueen sisään loppiaisesta saakka. Alue eristettiin 200 metrin säteeltä tapahtuman jälkeen. Vaara-alueen eritys saatiin purettua heti räjäytyksen jälkeen.

Räjäyttäminen oli turvallisempi ja taloudellisempi tapa kuin voimalan purkaminen nosturin avulla. Räjäytyksessä henkilöriskejä ei ollut lainkaan ja purkutyö maksoi noin 100 000 euroa. Vakuutusyhtiö korvaa myös purkamisen.

Räjäytys onnistui suunnitellusti

Tuulivoimalaan oli porattu 172 reikää, joissa jokaisessa oli 120 grammaa räjähdettä. Kaikkiaan räjähdettä oli siis yli 20 kiloa. Räjäytykseen käytettiin elektronisia nalleja. 100-metrinen tuulivoimala, josta puolet on betonista runkoa ja puolet terästä mureni räjähdyksessä suunnitellusti maan tasalle.

Tuulivoimalan jätteet kierrätetään asianmukaisesti ennen kesää. Jätekasa on pääsääntöisesti betonia, terästä ja lapojen lasikuitua.

Puretun tuulivoimalan tilalle rakennetaan uusi voimala.

Onnettomuustutkintakeskus selvitti Haminan tuulivoimalapaloa ja päätyi suosittamaan tuulivoimaloihin sammutusjärjestelmiä. Haminassa korkealla konehuoneessa syttyneen palon sammuttaminen oli pelastuslaitokselle käytännössä mahdotonta. Sammutusjärjestelmää voimalassa ei ollut.

Merkittävä ongelma tuulivoimalapaloissa ja konehuoneiden muissa konflikteissa on suurien lapojen irtoaminen ja lentäminen satojen metrien päähän voimalasta. Tästä aiheutuu vaaraa esimerkiksi lähellä olevalle asutukselle, teollisuudelle, tieliikenteelle ja pelastustoiminnalle. Sammutusjärjestelmien lisäksi selkeät varoetäisyydet olisivat Onnettomuustutkintakeskuksen mielestä tarpeen.

Poliisi on onnistunut paljastamaan entistä enemmän huumerikoksia. Vuonna 2016 sen tietoon tuli lähes kymmenen prosenttia enemmän törkeitä tapauksia verrattuna edelliseen vuoteen. Myös tavallisten huumausainerikosten määrä kasvoi.

Poliisin tietoon tulleiden huumausainerikosten määrä voi vuosittain vaihdella huomattavasti, koska lukumäärä on kiinteästi riippuvainen siitä, miten hyvin rikollisuuteen kohdistuvat operaatiot onnistuvat.

Poliisin tietoon tuli viime vuonna kaikkiaan reilut 25 000 huumausainerikosta, mikä on noin 2 000 edellisvuotta enemmän. Niistä törkeitä oli noin 1 200.

Romanialaiset pompanneet

Poliisin mukaan törkeissä huumejutuissa ulkomaalaisten epäiltyjen osuus on viime vuosina ollut huomattava. Viime vuonna noin joka kolmas epäilty oli ulkomaalainen.

Suomalaisten epäiltyjen jälkeen eniten epäiltyjä löytyi virolaisista, thaimaalaiststa ja romanialaisista, jotka ilmestyivät mukaan kuvíoihin viime vuonna. Suurimpien huumekauppajuttujen tutkinnassa on huomattu, että rikollisryhmät ovat monikansallisia ja rikollisryhmiä yhdistää etninen tausta.

Poliisin mukaan romanialaisten pomppaaminen epäiltyjen listalla johtui heidän harjoittamastaan laajamittaisesta bentsodiatsepiinien levittämisestä Helsingissä ja muualla pääkaupunkiseudulla.

Hollanti suosittu

Suurin osa huumeista tulee Suomen markkinoille vaihtelevia reittejä etelästä ja lännestä. Muutaman viime vuoden aikana salakuljetuksia on kuitenkin paljastunut tavanomaista enemmän Ruotsin ja Suomen välisellä pohjoisella maareitillä.

Pääosa Suomen markkinoiden amfetamiinista, metamfetamiinista ja ekstaasista on peräisin Länsi- ja Keski-Euroopasta ja etenkin Hollannista sekä Belgiasta.

Kun Petteri Hovi oli 1970-luvulla vauva, äiti antoi pojalleen appelsiinia mehuna sekä palasina, sillä neuvolassa oli suositeltu niin. Tarvitsihan lapsi vitamiineja.

– Appelsiineja oli 70-luvulla kaupoissa, ja silloin ajateltiin, että lapsi tarvitsee niitä C-vitamiinin takia. Sitä äiti on tarjoillut minulle ihan pienenä, THL:n erikoistutkija Petteri Hovi kertoo vuosikymmeniä myöhemmin.

Parikymmentä vuotta sitten hedelmän antaminen oli suorastaan kiellettyä.

– Silloin sitä vältettiin mahdollisimman pitkään, puoleen vuoteen tai vuoteen saakka.

Nykyisin hedelmiä saavat yli neljä kuukautta vanhat lapset. Hovin mukaan helposti allergisoivien ruokien syömistä ei ole nykyisin syytä välttää tai pitkittää tavallisessa perheessä.

– Useimmissa perheissä hedelmien syöminen aloitetaan jo hyvissä ajoin ennen vuoden ikää.

Nykyiset suositukset on annettu aiempaa enemmän ruokatasolla, jotta ne ovat paremmin sovellettavissa ja ymmärrettävissä. Suvi Virtanen

THL tekee neuvoloissa jaettavat ravitsemussuositukset kansainvälisissä ja kansallisissa asiantuntijatyöryhmissä, joissa toimii ravitsemuksen tutkijoita sekä alan asiantuntijoita.

– Suomalaisten lapsiperheiden ravitsemussuositukset pohjautuvat pohjoismaisiin suosituksiin, jotka on laadittu yli sadan tieteellisen asiantuntijan toimesta. Niistä on sitten muokattu suomalaisille perheille soveltuvat, kertoo THL:n ravitsemusyksikön yksikönpäällikkö Suvi Virtanen.

Viimeisimmät suositukset ovat vuodelta 2016. Suositukset uusitaan 5–10 vuoden välein, tarvittaessa useamminkin. Suomessa kansallinen ryhmä seuraa tilannetta jatkuvasti.

– Muutoksia ei tullut viime kerralla kovin paljoa. Nykyiset suositukset on annettu aiempaa enemmän ruokatasolla, jotta ne ovat paremmin sovellettavissa ja ymmärrettävissä, Virtanen mainitsee.

Hankaluus tulee näkökulmien yhdistämisessä

Petteri Hovi kertoo, että suositukset (THL) ovat muotoutuneet vuosien saatossa. Niiden sorvaamiseen on ollut monia näkökulmia.

– Ohjeiden pitäisi olla sellaisessa muodossa, että niitä pystyy käyttämään soveltaen. Jossakin vaiheessa on korostettu allergiaperheiden huomioonottamista tässä asiassa. Joskus on taas pyritty siihen, että lapsi kasvaisin hyvin ja se turvattaisiin. Kaikkien näkökulmien yhdistämisessä on se hankaluus.

Maalaisjärjen käyttö on sallittua. Hovin mielestä suositusten pilkuntarkka noudattaminen ei ole oleellista, kunhan pysyy kohtuullisissa raameissa. Esimerkiksi erikoisruokavalioperheissä ruokasuosituksia voi muokata kaikille suunnatusta ohjeesta.

– Kun ennen sanottiin, että kiinteät voi aloittaa kolmen kuukauden iässä ja nyt neljän, niin siitä voinee päätellä, että 2–5 kuukauden iässä on ihan hyvä, Hovi toteaa.

Imetys on nyt pop: "Luonto on ajatellut, että näin sen kuuluu mennä"

Nykyisten suositusten pääkohtana erikoistutkija Petteri Hovi pitää imetyksen tukemista.

– Ajatellaan, että imettäminen on pienelle vauvalle tärkein ruokamuoto. Luonto on ajatellut, että näin sen kuuluu mennä.

Nykyisin pelkkää imettämistä suositellaan 4–6 kuukauteen saakka. Suositukset kiinteiden ruokien aloittamisajankohdastakin ovat vaihdelleet.

– Siihen, mitä kiinteiden ruokien aloittamisen jälkeen tapahtuu, ei ole ollut niin voimakasta kantaa. Nyt on suositeltu imettämisen jatkamista varsin pitkälle, jopa yli vuoden.

Neuvolan ammattilaiset ovat Hovin mukaan vastuussa siitä, miten suositukset esitellään ja perustellaan vanhemmille. Terveydenhoitajan tehtävä on miettiä miten yleistä ohjetta voidaan soveltaa kussakin perheessä erikoisruokavalio ja elämäntilanne huomioiden.

– Kun suositus pyrkii olemaan hyödyllinen kaikille, se ei voi ottaa erityistapauksia huomioon, Hovi pohjustaa.

– Että jonkun asian voi luetella suositukseksi, sen täytyy sopia suurimmalle osalle ihmisistä. Suositukset perustuvat tutkittuihin havaintoihin, miten eri ohjeet vaikuttavat suurissa ryhmissä.

Siitä, olisiko esimerkiksi Petteri Hovin sukupolvesta tullut jotenkin erilainen ilman appelsiinin syömistä, ei ole tarkempaa tutkimustietoa. Ainakaan erikoistutkija ei ole törmännyt tuloksiin.

Hovi muistuttaakin, että jokainen ihminen geeneineen on yksilö.

– Ja meitä on monenlaisia yksilöitä. Jotkut, jotka pyrkivät pilkun tarkasti noudattamaan suosituksia, saattavat saada siitä enemmän haittaa kuin hyötyä. Terveen järjen käyttö on sallittua.

Suomalaisten perinteisiä pääsiäisherkkuja ovat karitsa, lammas, mämmi ja pasha, mutta nyt niitä tarjoillaan uusin maustein.

Keittiöissä tuoksuvat yrtit.

– Perinteisiä suosikkeja halutaan vähintään tuunata ja tuoda nykyaikaan. Niihin etsitään uusia vivahteita tai niistä tehdään uusia versioita, toteaa S-ryhmän valikoimajohtaja Antti Oksa.

Yleisinä trendeinä näkyy kuluttajien kiinnostus kasvisruokaa ja terveellistä syömistä kohtaan.

– Nyt suositaan luomua, vastuullisuutta ja lähiruokaa. Pääsiäisenä voisi jopa puhua ruokahifistelystä, nautiskelusta ja elämyksellisyydestä, sanoo Keskon asiakastietojohtaja Minna Vakkilainen.

Mangon suosio on yllättänyt.

– Sen keltavihreäväri sopii pääsiäiseen. Jälkiruoista mangojuustokakku on löytänyt yhä useamman pääsiäispöytään. Sen reseptiä haetaan internetistä todella paljon, Minna Vakkilainen jatkaa.

S-ryhmän valikoimajohtaja, Antti Oksa mainitsee suosikeista parsakaalin.

– Kevään hittituote broccolini eli varsiparsakaali näkyy nyt ihmisten pääsiäisruokapöydissä. Se on hyvänmakuinen, terveellinen ja helppokäyttöinen.

Ruokahittien seuraaminen tilastotiedettä

Suomalaisessa ruokakulttuurissa löytyy edelleen alueellisia eroavaisuuksia. Kauppa on niistä kiinnostunut. Ei ole sattumaa, mitä hyllyiltä löytyy.

– Se on tilastotiedettä. Ei heitetä noppaa, vaan kyllä siinä tutkitaan tarkasti myyntejä, kulutustrendejä, asiakkaiden palautetta ja toiveita, toteaa Antti Oksa.

– Pääsiäisenäkin valikoimat vaihtelevat alueittain ja kaupoittain. Asiakkaat ovat erilaisia ja alueet ovat erilaisia, Minna Vakkilainen lisää.

Erityisesti pitkäperjantaista odotetaan vilkasta ruokakauppapäivää.

Pirkanmaan eteläisimmässä kunnassa, Urjalassa on eletty jännittävää viikkoa: koululaiset totuttelevat uuden yhtenäiskoulun tuomaan suureen muutokseen.

Koululaiset ja opiskelijat aloittivat työnsä uudessa opinahjossaan maanantaina. Kunta on satsannut koulutukseen, sillä uuden koulun kokonaisbudjetti oli noin puolet kunnan vuosibudjetista, 15 miljoonaa euroa.

Uudessa koulussa on oppilaita esikoululaisista lukiolaisiin yli 400. Työntekijöitä on noin 60. Urjalassa on viitisentuhatta asukasta, eli päivittäin yhtenäiskouluun suuntaa melkein joka kymmenes urjalalainen.

Yhtenäiskoulun rehtori Marko Nevalainen vakuuttaa, että kaikki mahtuvat ja homma saadaan toimimaan tekemisen ja aikataulujen porrastuksella.

– Rytmit menevät osin eri tahtiin, mutta ruokavälitunnilla kaikki ovat ulkona, Nevalainen sanoo.

Uusi parempi kuin viisi korjattua

Aiemmin Urjalassa toimi kuusi koulua. Monissa niistä oli sisäilmaongelmia tai muita korjaustarpeita. Kunnassa tehtiin rohkea päätös sulkea viisi koulua ja rakentaa niiden tilalle moderni ikoulurakennus, joka palvelee laajasti myös muita kuntalaisia.

Koulussa on noin 6 000 neliötä. Se on paikallisen arkkitehtitoimisto Mikko Uotilan käsialaa.

Käyttäjät pääsivät vaikuttamaan tiloihin jo suunnitteluvaiheessa. Tilat ovat muunneltavissa eri tarkoituksiin. Koulussa on avoimia oppimistiloja ja luokkia voidaan yhdistää uuden opetussuunnitelman idean mukaisesti.

– Koulu vaikuttaa täydelliseltä. Kun pienet virheet korjataan ja puuttuvat kalusteet saadaan, tästä tulee Pirkanmaan paras koulu. Meillä on kaikki mahdolliset vempeleet; en keksi, mitä me tarvittaisiin lisää!

Koulussa on kolme siipeä. Ala- ja yläkoululaiset ovat omissa siivissään, joiden keskelle sijoittuvat yhteiset tilat.

– Tämä on kuin mersun johtotähti, rehtori nauraa.

Iltaisin koulun ovet aukeavat yhdistyksille, seuroille ja koulukäyttöön. Esimerkiksi koulun kuntosali on iltaisin auki myös kuntalaisille.

Rehtori Marko Nevalainen kiittelee panostusta.

– Olen todella iloinen, että kunta on panostanut tähän. Tehdään kerralla ja kunnollista – uskon, että tämä kannatti tehdä.

Liikuntasali on oppilaiden lemppari

Nelosluokkalaiset Emma Viholainen ja Juuso Oksanen istuvat luokkahuoneessaan nojatuolissa. Tavallisten työtuolien lisäksi valittavissa on myös baarijakkaroita muistuttavia korkeita tuoleja.

– Uusi koulu on tosi iso ja moderni verrattuna vanhaan kouluun.

Joko on löytynyt lempipaikkoja?

– Liikuntasali on iso, siellä on kiipeilyseinä ja lattia on pehmeä. Se on tosi kiva paikka, Emma sanoo.

– Liikuntasali ja ruokala, kuittaa Juuso.

Koulun vihkiäisiä juhlitaan toukokuussa. Katso videolta, kuinka Emma ja Juuso esittelevät uuden koulun ja toivottavat myös kaikki tervetulleeksi tutustumaan kouluun.

Suojelukoirien maailmanmestari Teemu Parviainen sanoo, että yleinen mielikuva suojelukoirasta on aivan väärä.

– Se, että ne olisivat hirveän aggressiivisia, on täysi harhakuva. Niitä ei tarvitse pelätä. Suojelukoiran pitää olla äärimmäisen sosiaalinen, ja oma pieni poikani tulee toimeen koirani kanssa tosi hyvin kotioloissa, Parviainen toteaa.

Parviainen innostui suojelukoirien kouluttamisesta yli 20 vuotta sitten. Naapuri harrasti koulutusta ja hänellä oli saksanpaimenkoiria. Parviainen päätti kokeilla, miltä tuntui olla maalimiehenä. Naapuri lähetti koiransa pellon toisesta päästä Parviaisen eteen haukkumaan. Miehen piti seisoa paikallaan ja antaa koiran purra häntä suojahihaan.

– Tottakai se pelotti, kun koira tarrasi hihaan. Mutta samalla se tuntui tosi siistiltä. Kai sitä on niin adrenaliininarkki. Se ei ole mitään kauhua vaan siihen tulee palo. Tunne on ehkä sama, mitä joku toinen voi saada mäkihypystä.

Kokemus vaikutti Parviaiseen niin vahvasti, että hän päätti hakeutua Saksanpaimenkoiraliiton järjestämään maalimieskoulutukseen.

Suojahihasta ei tule hammas läpi

20 vuotta myöhemmin Teemu Parviaista ovat purreet sadat koirat, eikä hän enää pelkää. Siitä on tullut rutiini. Teknisesti ottaen koira ei pure häntä vaan suojahihaa, joka hänellä on kädessään koulutuksen aikana.

– Suojahiha on nahkaa ja kestää monta koiraa. Siitä ei tule hammas läpi.

Hihan päällisiä sentään joudutaan vaihtamaan useammin. Päällinen on juuttikangasta, joka sekin kestää jonkin verran kulumista ja koiran hampaita. Se menee vaihtoon, kun lankoja lähtee irti.

Se tuntui tosi siistiltä. Kai sitä on niin adrenaliininarkki. Teemu Parviainen

Parviaisen mukaan koira suhtautuu suojahihaan samalla tavalla kuin metsästyskoira saaliiseen.

– Ne ovat samassa mielentilassa suhteessa suojahihaan. Hiha on koiran hirvi.

Koiran ote on sen verran tiukka, että vahinkojakin tapahtuu.

– Silloin saa aina katsoa peiliin. On omaa hölmöyttä, jos jotain sattuu.

Kaikki alkaa tottelevaisuudesta

Nuoren koiran kouluttaminen alkaa pentutreeneistä. Niiden aikana testataan, millainen koira on ja miten sitä kannattaa alkaa treenata. Kaiken perusta on tottelevaisuus.

– Perusharjoitusten aikana katsotaan, miten koira saalistaa, miten ottaa otteen purulelusta ja miten se lähtee haukkumaan: tulevatko nämä luonnostaan vai joutuuko niihin kiinnittämään enemmän huomiota jatkokoulutuksessa.

Koiran kanssa keskitytään treenaamaan niitä osa-alueita, jotka ovat heikoimmat. Heti alussa myös selvitetään, onko koirasta ylipäätään suojelukoiraksi. Suojelukoiraksi sopivat isokokoiset palveluskoirat kuten bokserit, rottweilerit, belgianpaimenkoirat ja saksanpaimenkoirat.

– Koiran pitää synnynnäisesti nauttia hommasta. Aika ajoin tulee vastaan niitäkin, jotka eivät sovi suojelukoiriksi. On minun vastuullani, ettei sellaisia aleta edes kouluttaa.

Koiraa isketään feikkipampuilla

Kilpailussa on kolme osuutta, jotka tuomari arvostelee. Suojeluosuudessa kierretään kuusi piiloa, joista viimeisessä odottaa maalimies.

– Koiran pitää näyttää siellä halukkuutta ja voimaa ja olla itsevarma. Se ei saa pälyillä vaan sen pitää olla täysin keskittynyt maalimieheen niin kauan, kunnes ohjaaja tulee sen taakse. Silloin koiran pitää mennä ohjaajan vierelle. Tässä tarkkaillaan koiran tottelevaisuutta.

Sen jälkeen vuorossa on maalimiehen pako, jossa ohjaaja antaa koiralle käskyn mennä. Kun se käy hihaan kiinni, otteen pitää olla hyvin rauhallinen. Seuraavaksi koiraa isketään "feikkipampuilla", jotta se irroittaa otteensa.

Pamput ovat pehmeitä kilpailupamppuja, jotka eivät vahingoita koiraa. Teemu Parviainen

Tämän jälkeen maalimies hyökkää koiraa kohti ja iskee uudestaan pampulla.

– Pamput ovat pehmeitä kilpailupamppuja, jotka eivät vahingoita koiraa. Tässä katsotaan, lähteekö koira taistelemaan maalimiestä vastaan vai onko se pelokas.

Lopuksi ohjaaja kävelee koiran viereen, ja koiran on istuttava ohjaajan käskystä.

Maailman parhaat vuonna 2011

Parviainen toimii koulutusmaalimiehenä, mutta ei ole maalimiehenä mukana SM- tai MM-kisoissa.

– Olen painottanut tekemistäni koulutusmaalimiehen hommaan. Koulutusmaalimies kouluttaa koirat huipulle, kilpailumaalimies huolehtii, että suoritus on turvallinen.

Ensimmäinen koira, jonka Parviainen koulutti nuoresta saakka, ylsi MM-kisoissa kuudenneksi. Sen jälkeen menestystä on satanut sekä SM- että MM-kisoista. Saksanpaimenkoirien kanssa mies on voittanut useita suomenmestaruuksia, ja MM-kisoissa on oltu useita kertoja kympin sakissa.

Vuoden 2011 Ukrainan MM-kisoista palkintona oli maailmanmestaruus. Sinne Parviainen vei oman koiransa Kostin.

– Kostin koiran koulutus kesti yllättävän vähän aikaa, vaikka koiralta vaaditaan paljon. Se oli sosiaalinen ja sillä oli hommaan sisäinen halu.

Nyt Parviaisella on yhteensä 15 koulutettavaa koiraa.

Ken-koira karussa

Koirankoulutuksen maailmanmestariltakin voi karata koira. Karussa on nuori saksanpaimenkoira Ken, josta olisi pitänyt tulla suojelukoira. Ken paineli hirven perään maaliskuun puolivälissä eikä koskaan palannut.

– Se oli musta päivä. Lähdin lenkittämään sitä, ja se hävisi sillä aikaa kun juttelin autossa istuneen poikani kanssa muutaman sekunnin. En päässyt heti perään, koska diabetestä sairastavan poikani sokeriarvot alkoivat pudota ja piti lähteä kotiin antamaan hänelle ruokaa, Parviainen kertoo.

Hän lähti takaisin metsään niin nopeasti kuin pääsi, mutta koiraa ei löytynyt.

– Meitä oli noin 40 ihmistä haravoimassa yhtä metsää. Lähialueilta on tullut näköhavaintoja, mutta niidenkään avulla ei ole saatu koiraa takaisin.

Kenin koulutus olisi alkanut huhtikuun alussa. Nyt Parviainen keskittyy Leka-nimiseen urokseen, jonka koulutus on juuri alkanut.

– Koiraa voi alkaa kouluttaa kahdeksanviikkoisena ruuan avulla. Se, miten nopeasti koira kehittyy kilpailutasolle, riippuu koiran lahjakkuudesta. Koiran ehdoilla mennään.

Meri, puisto ja metsä. Suurin osa suomalaisista haluaisi näitä kotinsa viereen ja näköetäisyydelle, ilmenee Kiinteistömaailman kyselystä.

Jos ovat lempimaisemat odotettuja, ei häntäpääkään hätkäytä: koulua, omaa työpaikkaa tai ravintolaa katselisi kotinsa ikkunasta mielellään vain jokunen prosentti.

– Yleisesti ihmiset arvostavat hyviä palveluja kotinsa lähellä, mutta kysely osoittaa, ettei niitä kuitenkaan haluta aivan lähinaapuriin, sanoo Kiinteistömaailman toimitusjohtaja Erkki Heikkinen.

Yksittäinen lähikauppa kelpaa näkymäksi lähes joka viidennelle, ostoskeskus vain puolelle tästä. Kirkko käy 15 prosentille mutta hautausmaa vain 7 prosentille.

Naapurustokyselyn toteutti Kiinteistömaailmalle YouGov Finland. Kyselyyn vastasi maaliskuussa tuhat aikuista suomalaista.

Nuoret iäkkäitä epäluuloisempia

Suomalaisten suhde lähimpään naapuriin on tyypillisesti ystävällinen, joskaan ei välttämättä kovin läheinen. Neljä kymmenestä vaihtaa pihalla kuulumiset, mutta yhtä moni tyytyy pelkkään tervehdykseen.

Reilu kymmenesosa kertoo kyläilevänsä puolin ja toisin ainakin joskus. Toisaalta joka kahdeskymmenes ei ole lähinaapurinsa kanssa missään tekemisissä.

Eri-ikäisten ja erilaisissa ympäristöissä asuvien naapurisuhteissa näkyy selviä eroja. Heikkisen mukaan nyrkkisääntönä voi todeta, että mitä nuorempi on vastaaja, sitä vähemmän hän luottaa naapuriinsa ja haluaa olla tämän kanssa tekemisissä.

– Samoin käy asuinpaikan koon kasvaessa: isoissa kaupungeissa on pienempiä paikkakuntia vähemmän naapurikontaktia ja luottamusta. Vuokralla ja kerrostalossa asuvien naapurisuhde on löyhempi kuin omistusasunnossa ja omakoti- tai rivitaloasunnossa asuvilla.

Yksiöistä yhä huutava pula

Lisäksi Kiinteistömaailma julkaisi keskiviikkona puolivuosittaisen barometrinsä, jossa selvitetään kiinteistönvälittäjien näkemyksiä asuntokaupasta. Barometrin perusteella odotukset lyhenevistä myyntiajoista ovat vahvistuneet koko maassa.

Kaupankäynnin kiihtyminen näkyy myös tilastoista. Kiinteistömaailman tekemien asuntokauppojen määrä kasvoi tammi-maaliskuussa kymmenisen prosenttia viime vuoden vastaavasta ajasta.

Pienistä asunnoista on edelleen puutetta kasvukeskuksissa. Yli neljä viidestä välittäjästä pääkaupunkiseudulla ja muissa kasvukeskuksissa arvioi, että yksiöistä on suoranainen pula.

– Uudisrakentaminen helpottaa tilannetta, mutta se ei tarjoa pikaratkaisuja, toteaa Heikkinen.

Haaparannalla keskiviikkona ollut pommiuhkaus on osoittautunut perättömäksi. Aikaisemmin päivällä poliisi eristi kaupungin keskustan useamman korttelin alueelta Haaparannan sosiaalitoimeen tulleen uhkauksen takia.

Kaupungin tiedottajan mukaan kaupungin vaihteeseen soitti ruotsia puhuva mies, joka kertoi, että sosiaalitoimessa räjähtää pommi. Poliisin pommiryhmä tutki kaupungintalon ja lähialueen eikä mitään pommiin viittaavaa löytynyt.

Kaupungin keskustan katusulut on nyt poistettu ja alue avattu jälleen liikenteelle.

Haaparannan poliisi sai apuvoimia myös Luulajasta.

Poliisi tutkii tapausta.

Lipunmyynti kaikissa pääkaupunkiseudun lähijunissa loppuu 19. kesäkuuta. Vaikka lippua ei voi enää ostaa lähijunasta, konduktöörit alkavat kiertää pareittain kaikissa vaunuissa.

– Olemme menossa kohti kilpailtua maailmaa ja meidän täytyy tehostaa toimintaamme. Lisäksi matkustajamme ostavat jo tällä hetkellä lippuja paljolti mobiilisti ja automaateista ja myynti junissa vähenee koko ajan, joten nyt on hyvä hetki tehdä tehostustoimenpide, sanoo VR:n lähiliikennejohtaja Teemu Sipilä.

VR:n lähiliikennealueen junissa myytiin viime vuonna 40 prosenttia vähemmän lippuja kuin edellisvuodesta.

Kaikille asemille ja seisakkeille tulee lipunmyyntiautomaatti 19. kesäkuuta mennessä, paitsi Riihimäki-Lahti -välille, jossa nykyinen käytäntö jatkuu vielä vuoden loppuun.

Mutta mitä tehdä, jos lippuautomaatissa on pitkät jonot ja juna tulee jo?

– Toivotaan tietysti, että asiakkaat käyttäisivät meidän mobiilisovellustamme ja ostaisivat lipun sieltä, tai jos siinä on R-kioski lähellä, niin sieltä, mutta toki toivotaan, että asiakkaat voisivat hyödyntää muita myyntikanavia, lähiliikennejohtaja Sipilä vastaa.

Sipilä mainostaa VR Lähijunat -sovellusta, jonka voi ladata älypuhelimeen ilmaiseksi sovelluskaupoista.

– Se toimii kertalippujen osalta tosi hyvin, kannattaa kokeilla. Uskoisin, että myöhemmin keväällä saamme sinne myös sarja- ja kausiliput myyntiin.

Lisäksi HSL-alueen junasta lipun voi ostaa entiseen tapaan kortinlukijalta matkakorttiin ladatulla arvolla. Matkakortti löytyy lähes miljoonalta Helsingin seudun asukkaalta ja HSL:n mobiililippu yli 350 000 puhelimesta.

Lippuja saa myös VR:n nettikaupasta.

Konduktöörit liikkuvat pareittain

Konduktöörit käyvät juhannusviikosta lähtien pareittain läpi koko junan, tarkistavat matkaliput ja palvelevat samalla asiakkaita sekä junassa että asemalaiturilla siirtyessään seuraavaan junaan. VR:n mukaan konduktöörit käyvät noin 75 prosentissa junista, vilkkaimmilla reiteillä useammin. Ilta- ja yöaikaan kaikissa junissa on konduktöörit.

VR:n mukaan uusi toimintatapa parantaa myös asiakkaiden turvallisuuden tunnetta ja vähentää liputta matkustamista. Konduktöörit eivät kuitenkaan korvaa lipuntarkastajia ja vartijoita, vaan heidän työnsä jatkuu entisellään.

– Konduktöörit eivät määrää sakkoja liputta matkustaville, heillä on vain oikeus poistaa liputon matkustaja junasta.

Lähiliikennejohtaja Sipilä ei halua vastata, mitä konduktöörien tehtäville tapahtuu tulevaisuudessa, kun asiakkaat ovat oppineet käyttämään automaatteja tai ostamaan mobiililippuja

– HSL on lähiliikenteen tilaaja ja olemme sopineet, että tällä mallilla mennään sopimuksen loppuun eli vuoteen 2021. Enkä halua lähteä arvioimaan tilannetta sen jälkeen, HSL tulee kilpailuttamaan liikenteen, lähiliikennejohtaja Sipilä vastaa.

Tampere mukaan junien lähiliikennealueeseen

VR tiedotti tänään myös pääkaupunkiseudun lähiliikennealueen laajentumisesta Tampereelle.

– Lähiliikenteen R-junalla pääsee jatkossa Tampereelle saakka. Se palvelee asiakkaiden etua, kun pääkaupunkiseudun työssäkäyntialueella on yhtenäinen alue.

Siihen, halpenevatko Tampere-Helsinki-väliä kulkevien työmatkailijoiden liput, Sipilä ei halunnut ottaa kantaa.

– Lähiliikenteen hinnoittelusta kerrotaan myöhemmin keväällä.

Oulun käräjäoikeus antoi keskiviikkona tuomion laajassa ihmissalakuljetusjutussa.

Törkeästä laittoman maahantulon järjestämisestä oli syytteessä kaikkiaan seitsemän henkilöä, joista kuusi on miehiä. Yhtä naista ei saatu oikeuteen.

Tekijät ovat 30–50-vuotiaita irakilaisia. Syyttäjä vaati heille rangaistuksia vuoden ehdollisesta viiden ja puolen vuoden ehdottomaan vankeuteen.

Vaaditut tuomiot alenivat kuitenkin käräjäoikeudessa. Tekijöistä kaksi tuomittiin törkeästä laittomasta maahantulon järjestämisestä 4 vuoden ja 3 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

Kolmas mies tuomittiin törkeästä petoksesta ja törkeästä laittoman maahantulon järjestämisestä 3 vuodeksi ehdottomaan vankeuteen.

Neljäs mies tuomittiin törkeästä laittomasta maahantulon järjestämisestä 2 vuoden 7 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

Tekijöistä neljä tuomittiin maksamaan valtiolle reilut 122 000 euroa korvauksia.

Alle 2-vuotias lapsi hukkui matkalla

Tuomion mukaan rikollisryhmä salakuljetti irakilaisia Turkista Kreikkaan muun muassa ylitäysillä ja huonokuntoisilla veneillä, minkä vuoksi salakuljetetut joutuivat veden varaan.

– Kaksi salakuljettajien käyttämää venettä upposi kesken matkan muun muassa kovan merenkäynnin vuoksi ja ihmiset joutuivat veden varaan, tuomiossa kuvataan.

Merimatkalla hukkui alle 2-vuotias poika.

– Veteen joutuneet salakuljetettavat ovat joutuneet odottamaan vedessä pelastusveneitä useiden tuntien ajan, tuomiossa kerrotaan.

Salakuljetettujen ihmisten käskettiin oikeuden mukaan kertoa virheellistä tietoa Suomen viranomaisille turvapaikkaa hakiessaan muun muassa lähtöpaikasta. Ratkaisussa kerrotaan, että heitä on myös uhkailtu.

Oikeuden mukaan salakuljetettujen matka jatkui Kreikasta pääsääntöisesti Makedonian kautta Serbiaan, josta heidät on kuljetettu Unkarin kautta Itävaltaan ja sieltä edelleen Saksan, Tanskan ja Ruotsin kautta Suomeen Tornioon.

Henkilöillä ei ole ollut maahantuloon oikeuttavia asiakirjoja eli passia ja viisumia Schengen-alueelle.

Korjattu klo 16.16. Tuomittujen määrää tarkennettu.

Tuuli keinuttaa soutuvenettä Littoistenjärven etelärannalla. Kuivapukuun sonnustautunut Veijo Ojansuu kahlaa vyötärönsyvyisessä vedessä pitkä metallisauva kädessään, kun Ympäristö Ojansuut Oy etsii sopivaa vesillelaskupaikkaa kemikaalinlevitysalukselle.

Vajaan kuukauden kuluttua Littoistenjärven laineilla puksuttaa alumiinirakenteinen paatti, joka uittaa vedessä kaksitoistametristä metalliripaa. Siitä järveen levitetään noin kaksisataa tonnia eli kuudesta seitsemään säiliöautollista polyalumiinikloridia.

Aineen on määrä saostaa Littoistenjärvessä oleva fosfori. Se painuu kemikaalin vaikutuksesta tasaiseksi kerrokseksi järven pohjaan. Veden pH-arvo laskee, ja sinilevän syntyminen estyy.

Koko toimenpide kestää kaksi vuorokautta. Sen aikana järven käyttöä ja siellä liikkumista kehotetaan välttämään, jotta kemiallinen reaktio ehtii tapahtua rauhassa.

Projektista vastaavat tahot vakuuttavat kuitenkin, ettei kemikaalipuhdistuksesta ole mitään haittaa ihmiselle.

Suomessa ensimmäisen kerran 15 vuotta sitten

Rymättylän Kirkkojärvellä Naantalissa tehtiin vastaavanlainen kemiallinen puhdistus vuonna 2002. Se oli tuolloin Suomen ensimmäinen kemiallisesti puhdistettu vesistö. Kirkkojärven veden laatu parani huomattavasti pariksi viikoksi, mutta huononi sitten pikku hiljaa.

Tuolloin tehdyt laskelmat tarvittavan kemikaalin määrästä eivät pitäneet paikkaansa, sillä aiempaa kokemusta puhdistuksesta ei ollut. Kemikaalikäsittely jouduttiin uusimaan.

Toisen käsittelyn jälkeen vedenlaatu kuitenkin parantui pysyvästi. Leviä on esiintynyt silloin tällöin, mutta määrä on ollut ratkaisevasti vähäisempi kuin ennen käsittelyjä.

Kirkkojärven puhdistuksen jälkeen Suomessa on tehty joitakin kymmeniä järvien kemiallisia puhdistuksia.

Pieni vaikutus luontoon

Littoistenjärvellä käytettävä kemikaalimäärä on verraten vähäinen, joten suurta vaikutusta alueen luonnolle ei kemiallisesta puhdistuksesta pitäisi aiheutua. Veijo Ojansuun mukaan veden pH-arvo muuttuu niin vähän, ettei kaloja pitäisi juuri kuolla.

– Jos kala ui suoraan kemikaalisuihkuun, silloin se saattaa kuolla, Ojansuu sanoo.

Veteen sekoittunut kemikaali ei ole myrkyllistä, eli linnut, jotka syövät pintaan nousevia kuolleita kaloja, ovat Ojansuun mukaan turvassa.

Littoistenjärven hoitokunta kutsuu silti käsittelyn jälkeen paikalle talkoolaisia mahdollisten kuolleiden kalojen keräämiseen. Jos kaloja ei ole kerättäväksi, kunnostaa talkooporukka Littoistenjärven ympäristöä muulla tavoin.

Puhdistuksesta vastaava projektipäällikkö Milja Vepsäläinen sanoo, että kalakantojen pieneneminen olisi itse asiassa hyvä asia. Se parantaisi järviveden laatua.

Viimeinen oljenkorsi

Littoistenjärven sinilevätilanne on muuttunut pahemmaksi läpi 2000-luvun. Järven vedenlaatua on viime vuosikymmeninä yritetty parantaa esimerkiksi huoltokalastuksella. Erityisesti pohjan planktonia syövät pienet lahnat ja muut särkikalat ovat ongelma järven rehevöitymiselle.

Kun lahna imee ravintoa pohjamudasta, se irrottaa samalla pohjaan sitoutunutta fosforia veteen. Kemiallisen puhdistuksen onkin tarkoitus nimenomaan painaa vesimassan fosfori takaisin pohjaan.

– Huoltokalastus ei oikein onnistunut, sillä kalasaaliit jäivät pieniksi, projektipäällikkö Milja Vepsäläinen kertoo.

Kalastuksen lisäksi veden happimäärää on yritetty useaan kertaan lisätä ilmastamalla eli pumppaamalla veteen ilmaa. Silloin ilmakuplista vapautuu veteen happea.

Sekään ei ole tuottanut tulosta, vaan sinilevämäärät ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti.

Vuosia kestäneen tuloksettoman puhdistustyön jälkeen Littoistenjärven hoitokunta päätyi kokeilemaan kemiallista puhdistusta. Hoitokunta haki ympäristölupaa aluehallintovirastolta, ja Varsinais-Suomen ELY-keskus määrättiin valvomaan työn etenemistä.

Puhdistuksen jälkeen veden pitäisi kirkastua muutamassa päivässä. Sinilevättömästä vedestä voidaan näillä näkymin nauttia Littoisissa läpi kesän.

Moni kuntavaaliehdokas joutuu jännittämään valtuustopaikkaansa tuplasti, aina keskiviikkoiltaan saakka.

Kun äänimäärä on mennyt tasan toisen ehdokkaan kanssa, tuloksen ratkaisee arvonta. Se tapahtuu keskusvaalilautakunnissa vanhalla perinteisellä arvontatavalla. Ensin paperilapuille kirjoitetaan tasatilanteessa olleiden ehdokkaiden nimet.

Hattu tai myssy, paperilaput sinne, hölskytetään ja onnetar nostaa voittajan. Arto Jääskeläinen

– Otetaan hattu tai myssy, paperilaput sinne, hölskytetään ja onnetar nostaa voittajan, vaalijohtaja Arto Jääskeläinen oikeusministeriöstä kertoo.

Onnettarena toimii esimerkiksi lautakunnan jäsen. Arvonnan voittaja saa valtuustopaikan.

– Arvonnan suorittamistavasta ei ole säädöksiä. Keskusvaalilautakunnat käyttävät parhaaksi katsomaansa tapaa, mutta kyllä hattu, myssy tai malja on yleisesti käytettyjä.

– Luulen, että se tuntuu ihan luontevalta tehdä arvonta näin ja jotenkin ikään kuin myös varmemmalta, koska se tapahtuu läsnäolijoiden silmien edessä.

Ehdokkaat itse eivät saa olla seuraamassa arvontaa, mutta puolueiden ja listojen vaaliasiamiehet voivat olla läsnä.

– He saavat olla nimenomaan läsnä, mutta eivät saa puuttua millään lailla itse arvontaan, Arto Jääskeläinen painottaa.

Kuntavaaleissa arvonta yleistä

Koska kuntavaaleissa osa kunnista on pieniä ja myös äänimäärät jäävät vähäisiksi, saattaa äänestyksessä syntyä monta tasatulosta ja arvontoihin voi kulua aikaa.

Esimerkiksi Savossa ja Pohjois-Pohjanmaalla usea valtuustopaikka ratkaistaan keskiviikkona arvalla.

Kuntavaaleissa tyypillinen toimenpide, eduskuntavaaleissa harvinaisempi. Arto Jääskeläinen

– Arvonta on kuntavaaleissa tyypillinen toimenpide, mutta eduskuntavaaleissa harvinaisempi. Emme pidä tilastoa kunnista, joissa paikka ratkeaa arvonnassa, mutta luultavasti niitä on paljon.

Kun arvonnan tulos on selvillä, keskusvaalilautakunnat ilmoittavat tiedot oikeusministeriölle. Keskiviikkona vahvistetaan virallisesti, miten kuntavaaleissa lopulta kävi.

– Keskusvaalilautakunnat suorittavat arvonnat, merkitsevät tulokset järjestelmään, minkä jälkeen tiedot voidaan vasta vahvistaa.

– On sellaisiakin kuntia joissa arvontoja ei tarvitse tehdä, ainoastaan vahvistaa tulos ja silloin se on nopea toimenpide.

Vaalijohtaja Arto Jääskeläinen arvioi, että koko maan virallinen kuntavaalitulos on selvillä illalla viimeistään kello 22.

8-luokkalainen Eemil Lähteenmäki on innoissaan. Riihimäen Harjunrinteen koulussa opiskelevalla nuorella on edessä robotiikan MM-kisat. Hän lähtee sinne viiden muun oppilaan kanssa.

Nuoret ovat treenanneet paljon. On harjoiteltu robotilla taitoajoa, ohjelmointia ja yhdessä tiiminä työskentelyä kilpailutilanteessa.

MM-kilpailuihin lähdetään aivan uudella robotilla, joka kootaan ennen lähtöä uusista osista.

– Lista on tosi pitkä. Ihan kaikennäköistä on saanut treenata, Lähteenmäki kertoo tulevista kisoista.

Lähteenmäki kiinnostui robotiikasta alakoulun kuudennella luokalla, kun legot kävivät tylsiksi.

– Kävimme teknisen työn tunnilla katsomassa robotteja ja innostus lähti siitä.

Välitunnit kuluvat näillä kuudella oppilaalla robotiikan parissa. Lähteenmäki kertoo, että he suunnittelevat koko ajan erilaisia robotteja ja parantelevat niitä jatkuvasti.

– Jos se ei välttämättä ensimmäisellä kerralla onnistu, niin sitten kokeilemme uudestaan ja uudestaan.

Tuo mukanaan esiintymisvarmuutta

Kisoihin oppilaiden mukaan lähtevä Orimattilan yhteiskoulun opettaja Markus Parviainen kertoo, että menestys SM-turnauksessa Riihimäellä toi paikan USA:n Kentuckysta Louisvillesta.

– Kilpailutoiminta antaa näytön paikkoja ja esiintymisvarmuutta oppilaille, jotka eivät muissa oppiaineissa pääse esille.

Parviaisen mukaan oppilaat ovat päässeet mukaan kilpailemaan oman motivaation ja sitoutumisensa kautta.

– Oppilaat ovat käyttäneet omaa aikaansa valtavasti ja osoittaneet paikkansa joukkueessa. Lähdemme myös opetuksenjärjestäjänä oppimaan ja luomaan kansainvälisiä kontakteja.

Orimattilan yhteiskoulusta kisamatkalle lähtevät Aulikki Kalliokoski, Aapo Rutila, Helmi Niemi ja Jenny Heikkilä. Riihimäen Harjunrinteen koulusta joukkuetta vahvistavat Eemil Lähteenmäki ja Jeremiah Allred.

Tärkeämpi osa opetusta

Parviaisen mukaan opetuksessa on painotettu ohjelmointia ja robotiikkaa yhä enemmän. Koulussa on erillinen robotiikkakerho. Koko Suomessa niitä on jo yli kaksisataa.

Orimattilan yhteiskoulussa robotiikka ei ole erillinen oppiaine, vaan sitä sovelletaan muiden aineiden opetuksessa: käsityössä, teknisessä työssä, tietotekniikassa, matematiikassa ja fysiikassa.

– Oppilaat pystyvät hyödyntämään luonnontieteellistä ajattelua ja muissa oppiaineissa kartutettua tietoa, mutta olemme lähteneet käsityön pohjalta liikkeelle. Siellä laiterakentelu ja ohjelmointi ovat olleet jo pitkään oppisisällöissä.

Orimattilan yhteiskoulussa robotiikkaa on opiskeltu laajalti eri oppiaineiden sisällä.

Parviainen kertoo, että robotiikan MM-kisoihin pääseminen on ainutlaatuista, sillä kuuden hengen joukkue on ainoa Suomesta mukaan lähtevä joukkue.

– Lähdemme viemään Suomea maailmankartalle, Parviainen iloitsee.

Kauppojen aukioloajat vapautuivat viime vuoden alussa. Pääsiäisen aukioloajat kannattaa tarkistaa kauppojen omilta nettisivuilta.

Alkon myymälät ovat auki kiirastorstaina iltakahdeksaan asti. Tämän jälkeen myymälät ovat seuraavan kerran auki pääsiäisen jälkeisenä tiistaina, kertoo Alko.

Postin omat myymälät ovat torstaina auki normaaliin tapaan. Myymälät ovat pääsääntöisesti kiinni pitkäperjantaista maanantaihin, kertoo Posti. Poikkeuksena on Helsingin pääposti, joka on avoinna lauantaina 10-16.

Pankit sulkevat ovensa kiirastorstaina kello 13, kertoo Suomen Pankki. Tämän jälkeen pankit ovat kiinni koko pääsiäisen ja konttorit avautuvat jälleen tiistaina.

Pääsiäisen menoliikenteen arvioidaan olevan vilkkaimmillaan torstaina ja perjantaina. Liikenneviraston mukaan talvirenkaita ei vielä kannata vaihtaa pois, koska tiet voivat olla liukkaita etelää myöten yöpakkasten takia.

Autoilijoita auttaa pääsiäisenä Autoliiton yleisen tiepalvelun Operaatio Pajunkissa. Lisää tietoa palvelusta löytyy Autoliiton verkkosivuilta.

Bussiliikenteen aikatauluissa on pääsiäisenä useita muutoksia, kertoo Matkahuolto. Osa vuoroista jää pääsiäisenä kokonaan ajamatta. Bussiaikataulujen tiedot voi katsoa Matkahuollon nettisivuilta.

Sekä kauko- että lähijunien aikatauluissa on muutoksia pääsiäisenä. Kaukojunat kulkevat kiirastorstaina perjantailiikenteen mukaisesti. Perjantaina junat noudattavat pääosin sunnuntain aikatauluja ja lauantaina kaukojunat liikennöivät normaalin aikataulun mukaan. Sunnuntaina pääosa junista ajetaan sunnuntain aikataulujen mukaan. Osaa iltapäivän ja illlan junavuoroista ei liikennöidä. Toisena pääsiäispäivänä maanantaina liikennoidään sunnuntain aikataulujen mukaisesti. Aikataulut voi katsoa VR:n nettisivuilta.

On helmikuinen viikonloppu yhdeksän vuotta sitten. Risto Leppänen on ison kaveriporukan kanssa viettämässä perinteistä mökkiviikonloppua. Päivä istutaan matikkapilkillä. Illalla saunottaisiin.

56-vuotias Leppänen kertoo tarinaansa kuiskaten. Vuoteessa makaavan miehen vartalo on kääritty paksuun peittoon. Hengityskone pumppaa ilmaa keuhkoihin. Silmissä on tiukka katse, joka haastaa toimittajaa. Mistä puhutaan?

Leppänen haluaa kertoa, millaista elämä toisten armoilla Suomessa on. Ja millaista se voisi tai sen pitäisi olla.

Mutta jatketaan päivästä, jolloin Leppäsen elämä muuttui. Kalareissusta. Saunassa juttu lentää. Kerrataan päivän saaliit.

Näissä tutun miesporukan talvitapaamisissa Leppäsellä on tapana sukeltaa jään alle, noin 10 metrin päähän ja palata takaisin. Hän on tehnyt niin kymmeniä kertoja.

Kaverit toimivat oikein. Kylmä pelasti mun aivot. Risto Leppänen

Leppänen lähtee löylystä vilvoittelemaan. Näsijärveen sahattu avanto odottaa sukeltajaa. Leppänen on miettinyt ja laskenut sukelluskulmansa samalla tavalla kuin kaikkina aiempinakin kertoina.

Tällä sukelluksella kaikki menee kuitenkin pieleen. Miehen pää osuu jäähän.

– Niskani napsahti poikki käytännössä samalla hetkellä, kun hyppäsin veteen.

Leppänen on onnettomuuden sattuessa jäällä yksin. Yksi kavereista on kuitenkin rannalla tupakalla ja huomaa, että sukeltaja viipyy. Liian kauan. Avannon reunalta näkyy heti, mitä on tapahtunut.

Kaverit saavat Leppäsen nopeasti ylös avannosta jäälle. Avun tuleminen Näsijärven Vaskivedellä sijaitsevalle mökille kestää kuitenkin kolmisen varttia. Tuon ajan Leppänen odottaa jäällä. Ruumiinlämpö laskee 26 asteeseen.

– Kaverit toimivat oikein. Kylmä pelasti mun aivot.

Hoito on rääkkäystä

Kohtalokkaasta kalareissusta on kulunut yhdeksän vuotta. Leppänen on kutsunut meidät kotiinsa Ylöjärvelle. Hän kokee, että hänen hoitonsa on tällä hetkellä niin huonoa, että elämä on pelkkää rääkkäystä.

Neliraaja- ja hengityshalvauksesta kärsivä mies tarvitsee hoitajan vierelleen joka hetki. Mutta Leppänen ei halua kotiinsa ketä tahansa. Hän haluaa, että häntä hoitavassa tiimissä olisi vain miehiä.

– Tarvitaan vähintään neljä miestä ja heidänkin pitää olla hyväkuntoisia. Amatsoni-naiset käy myös, ei minulla naisia vastaan mitään ole.

Leppäsellä on toiveelleen syy. Hänen hoitotiiminsä tärkein tehtävä on huolehtia siitä, että ilmaa keuhkoihin pumppaavan koneen letku pysyy kiinni ja että Leppäsen kurkkuun ei kerry limaa.

Tuntuu, että tukehdun. Risto Leppänen

Raskastekoista miestä pitää monta kertaa päivässä auttaa yskimään, yskittää. Jos hoitaja ei pysty yskittämään kunnolla, Leppäsen hengitys vaikeutuu ja vointi huononee jyrkästi. Lima aiheuttaa myös kipua.

– Pihlajalinna lähettää hoitajikseni 50-kiloisia tyttöjä. He eivät pysty yskittämään minua sillä tavalla kuin pitäisi, Leppänen sanoo.

– Tuntuu, että tukehdun. Se on ollut lähellä monta kertaa.

Leppänen pelkää myös muun hoitonsa puolesta. Aina aika ajoin hänen keuhkonsa on tyhjennettävä limasta sairaalassa. Nyt hänelle on sanottu, että hän ei saa vaatia tai tilata aikaa toimenpiteeseen, bronkoskopiaan.

Mää oon ihan kusessa. Mut on ajettu ahtaalle. Risto Leppänen

Leppäsestä tuntuu, että häntä ei haluta auttaa.

– Lääkäri sanoi, että hänellä ei ole aikaa minulle, hänellä on potilaita hoidettavana. Tuntuu, että olen lääkärille ylimääräinen rasite.

Sitten ovat vielä kivut. Halvaantuneen kehon joka osassa on haamusärkyjä, joiden voima vaihtelee siedettävästä helvetilliseen. Leppänen kokee, että hänen kipuihinsa ei edes yritetä etsitä lievitystä.

– Yksikin kipupoliklinikan lääkäri sanoi, että "Risto, sun pitää vaan purra hammasta", Leppänen kertoo.

– Mää oon ihan kusessa. Mut on ajettu ahtaalle, eivätkä lääkärit halua auttaa.

Hoitokulttuuri on kiristynyt

Leppäsen vääntö hoidostaan ja hoitotiimistään ei ole ainoa laatuaan. Hyvin samankaltainen kiista on menossa naapurimaakunnassa Satakunnassa. Porilainen kirjallisuuskriitikko Jussi Aurén aikoo kieltäytyä hoidosta kokonaan, jos ei saa vaikuttaa omien hoitajiensa valintaan. Aurénia ahdistavat hoitajat, jotka saapuvat hänen kotiinsa kielteisellä asenteella ja sabotoivat hänen sosiaalista elämäänsä.

Hengityslaitepotilailla on oma yhdistys. Sen toiminnanjohtaja Liisa Rautanen ja puheenjohtaja Jukka Sariola sanovat, että viimeisten vuosien aikana ristiriitatilanteet ovat lisääntyneet.

Kodeista on alettu tehdä pieniä sairaalan osastoja. Liisa Rautanen

Liisa Rautanen on itse ollut hengityskoneessa liki 25 vuotta hitaasti etenevän lihassairauden takia. Hän sanoo, että tuona aikana hoitokulttuuri on ratkaisevasti tiukentunut.

– Kodeista on alettu tehdä pieniä sairaalan osastoja.

Hengityshalvaantuneiden hoidosta vastaavat sairaanhoitopiirit. Aikaisemmin potilas sai itse vähintäänkin osallistua hoitotiiminsä valintaan. Vielä jokusia vuosia sitten hoitajien ei tarvinnut olla hoitoalan koulutettuja ammattilaisia. Nykyään on toisin. Yksikään sairaanhoitopiiri ei hyväksy kouluttamattomia avustajia.

– Koulutusvaatimuksen myötä on siirrytty siihen, että potilaan mahdollisuus vaikuttaa siihen, kuka häntä hoitaa, on kaventunut tai sitä ei ole ollenkaan, Jukka Sariola sanoo.

Osa lääkäreistä nauttii vallasta

Liisa Rautanen on ollut tukihenkilönä mukana kymmenissä potilaiden hoitoa koskevissa neuvotteluissa. Hän uskoo, että tiukentuneen linjan takana on ensisijaisesti pelko.

– Jokainen pelkää vastuuta. Kaiken on tapahduttava tarkalleen pykäliä noudattaen, jotta jos tapahtuu virhe, ei joudu vastuuseen, Rautanen sanoo.

Mutta on myös muuta.

– Jotkut lääkäreistä ja hoitajista myös nauttivat vallasta, siitä että “minä voin määrätä”.

Moni kieltäisi elämästä nauttimisen kokonaan. Liisa Rautanen

Rautasen mukaan hengityslaitteessa olevien elämää yritetään monesti rajoittaa tarpeettomasti. On varsin tavallista, että ihminen ei saa itse päättää, esimerkiksi koska nukkuu ja koska herää. Hänelle saatetaan määrätä suihkuajat.

– On tapauksia, joissa on kieltäydytty pukemasta omia vaatteita, koska se on hankalampaa. Tilalle on tuotu sairaalan vaatteita.

Monesti Rautanen on pohtinut, että hoitajien on vaikea hyväksyä nautintoja. Rautanen kertoo tapauksesta, jossa hengityshalvauspotilas meni hoitajan kanssa ravintolaan, mutta tämä kieltäytyi ostamasta potilalle olutta.

– Totta kai joka asiassa pitää olla tolkku, mutta moni kieltäisi elämästä nauttimisen kokonaan.

Miehiä ei riitä hoitajiksi

Pirkanmaalla hengityshalvaantuneiden hoidosta vastaa Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, joka taas ostaa palvelut yksittäisiltä palveluntarjoajilta.

Risto Leppäsen hoitajat ovat Pihlajalinnan palkkalistoilla. Yhtiön hoidossa Pirkanmaalla on kaikkiaan kolme hengityskonetta käyttävää potilasta.

Pihlajalinnan palvelujohtaja Arja Laitinen sanoo, että yhtiö ei tarkoituksella kiusaa potilaitaan. Laitinen ei sinänsä halua ottaa kantaa yksittäisen potilaan hoitoon, mutta sanoo, että esimerkiksi vaatimusta miehistä koostuvasta hoitoringistä ei voida täyttää.

Hakijoiden joukossa ei ollut yhtään miestä. Arja Laitinen

Pihlajalinna ei ole löytänyt tarpeeksi koulutettuja miehiä hengityshalvaantuneiden hoitajiksi.

– Meillä päättyi juuri yksi haku hengityslaitepotilaiden hoitajiksi ja hakijoiden joukossa ei ollut yhtään miestä, Laitinen sanoo.

– Parhaamme yritämme, mutta ihan kaikkeen ei pystytä.

Laitista harmittaa, että julkisuudessa puitavissa riidoissa yksittäiset hoitajat joutuvat kohtuuttoman arvostelun kohteeksi. Potilaiden kritiikkiä omasta hoidostaan Laitinen kuitenkin pitää ymmärrettävänä ja oikeutettuna.

– Olisi outoa, jos ihmiset eivät saisi kritisoida omaa hoitoaan ja esittää vaatimuksia, Laitinen sanoo.

– Kyllähän hengityskoneessa oleva aikuinen ihminen kokee isoja rajoitteita normaalielämässään, kun koneet ja hoitajat ovat ympärillä käytännössä 24/7. Olisin hyvin hämmentynyt, jos mitään kritiikkiä ei kuuluisi.

Saako autettava sanoa pahasti?

Risto Leppänen ei ole mikään helppo potilas. Ennen onnettomuuttaan Leppänen työskenteli useissa teollisuusyrityksissä alihankintainsinöörinä, hankintaesimiehenä ja alihankintapäällikkönä. Työmaat olivat Virossa, Puolassa tai Etelä-Afrikassa.

Hän on tottunut hoitamaan isoja asioita. Hän osaa pitää puoliaan.

Vaikka mitä tapahtuisi, pitää sanoa, että kiitos että yrititte. Risto Leppänen

Mutta miten systeemi suhtautuu vammautuneeseen, joka vaatii oikeuksiaan? Leppäsen kokemuksen mukaan toisten avun varassa olevalla ei ole oikeutta ilmaista mielipidettään.

– Ei saa sanoa pahasti. Ei saa sanoa vastaan. Ei saa ainakaan käyttää voimasanoja. Vaikka mitä tapahtuisi, pitää sanoa, että kiitos että yrititte.

Halvaantuminen ei tee ihmisestä hölmöä ja kaikkeen tyytyväistä. Liisa Rautanen

Myös Liisa Rautanen kokee, että potilaalta odotetaan kaiken hyväksyvää nöyryyttä. Hän on huomannut, että moni riitatapaus lähtee liikkeelle siitä, että potilas on ärsyttänyt hoitohenkilökuntaa.

– Mutta se ei ole puolustus. Halvaantuminen ei tee ihmisestä hölmöä ja kaikkeen tyytyväistä.

Pyysimme juttuun kommenttia myös Pirkanmaan sairaanhoitopiiriltä. Toimialuejohtaja Kari Pietilä sanoo sähköpostissaan, että sairaalalla ei ole mahdollisuutta kommentoida yksittäisen potilaan asiaa julkisuudessa.

Yleisesti Pietilä toteaa, että sairaala kannustaa potilaita antamaan hoidostaan palautetta. Sen voi tehdä muistutuksena, mutta viime kädessä potilaalla on mahdollisuus viedä asiansa poliisin tutkittavaksi.

Hyvän hoidon hinta?

Yhden hengityskonetta käyttävän potilaan hoito maksaa vuodessa noin 250 000–350 000 euroa. Hoito kilpailutetaan monissa sairaanhoitopiireissä normaalin protokollan mukaan.

Esimerkiksi Pirkanmaalla on menossa sopimusten viimeinen vuosi. Pihlajalinan Arja Laitinen toivoo, että keskustelua käytäisiin hoidon laadusta, ei vain hinnasta.

– Sairaanhoitopiireillä ja tilaajakunnilla on kova paine saada hinta mahdollisimman pieneksi. Tällöin esimerkiksi hoitajille ei tule päällekkäisiä tunteja, eli ei voi olla kahta hoitajaa. Hengityshalvaantuneen hoito ei voi olla pelkkää perushoitoa, siihen pitäisi pystyä yhdistämään muutakin.

Tällä hetkellä Suomessa on neljä potilasta, jotka ovat saaneet luvan toimia itse työnantajina ja näin valita omat hoitajansa. Liisa Rautanen on yksi heistä. Hän on ollut työnantajana kohta kaksi vuotta.

On suuri vapauttava tekijä, kun saa itse päättää, keitä kodissa on. Liisa Rautanen

Rautasen hoitotiimissä ei tällä hetkellä ole yhtään koulutettua hoitajaa. Mutta arki sujuu.

– On suuri vapauttava tekijä, kun saa itse päättää, keitä kodissa on.

Sairaalan palkkausjärjestelmässä mukana olevan hoidosta on tarkat määräykset. Sairaala määrää, mitä hoitaja saa ja mitä ei saa tehdä. Esimerkiksi siivous ja ruuanlaitto ovat kiellettyjä.

Maalla asuvalle, aktiiviselle Rautaselle viimeinen pisara oli, kun hänen avustajiltaan kiellettiin Rautasen kuljettaminen autolla.

– Minulla on vanha isä ja sisaruksilla lapsia, ja olen järjestötyössä. Minun on pakko päästä liikkumaan.

Työnantajana toimiminen ei kuitenkaan sovi kaikille. Se vaatii paljon osaamista ja työtä.

– Vaikeinta on palkanmaksu ja siihen liittyvät velvoitteet. Se on kova hinta vapaudelle.

Vahvinkaan ei jaksa loputtomiin

Jokainen potilas on erilainen. Risto Leppäsen tilanne on vaikea, sillä neliraajahalvautuneena hän on kaikissa tarpeissaan ja toiveissaan täysin hoitajiensa varassa.

Avustettuna Leppänen pystyy kuitenkin elämään vielä aktiivista elämää.

Jos Leppänen haluaa soittaa, hoitaja valitsee numeron ja pitää puhelinta Leppäsen korvalla. Hyvinä päivinä Leppänen pystyy istumaan ja ohjaamaan pyörätuolia ja käyttämään suullaan tietokonetta, hoitajan avustamana.

Leppäsen elämään kuuluu myös paljon hyviä asioita. On musiikki, kirjat ja elokuvat. Satunnaisesti takapihalla poltettu sikari. Ja vaimo, joka on jaksanut vierellä.

Jokainen täysijärkinen lopettaisi tämän, jos uskaltaisi. Risto Leppänen

– Joskus tulee kavereita kylään. Syödään hyvin ja puhutaan paskaa, Leppänen sanoo.

Leppäsen on pakko olla henkisesti poikkeuksellisen vahva. Hän pystyy liikuttamaan käytännössä vain päätään, suutaan ja silmiään, mutta se ei ole vienyt miehen taistelutahtoa.

Kovin kauaa Leppänen ei kuitenkaan jaksa eikä aio yrittää. Hän on vakavasti pohtinut viimeistä reissua. Se tehtäisiin Hollantiin.

– Ystävien kanssa. Yksi viiikko juhlitaan. Toisena viikkona ei sitten enää juhlita.

Elämäni on tragikomedia, josta en itse löydä sitä komediaa itse. Risto Leppänen

Hollannissa eutanasia on ollut sallittu vuodesta 2002. Se voidaan myöntää, jos potilaan kärsimys on sietämätöntä eikä tilaan ole luvassa parannusta. Leppänen uskoo, että hän täyttäisi kriteerit.

– Jokainen täysijärkinen lopettaisi tämän, jos uskaltaisi. Tällä hetkellä elämäni on tragikomedia, josta en itse löydä sitä komediaa itse.

Leppänen sanoo, että hän ei pelkää kuolemaa.

– Mutta mä pelkään tätä hidasta tukehtumista. Olen ollut siinä rajamailla niin monta kertaa.

Poliisi on vahvistanut valmiuttaan Helsinki-Vantaan lentokentällä pääsiäisen aikana. Henkilömäärän kasvattamisen lisäksi poliisit kantavat nyt aseitaan entistä näkyvämmin.

Poliisit pitävät pääsiäisen ajan konepistooleja esillä, kun aiemmin niitä pidettiin repussa. Apulaispoliisipäällikkö Ari Karvosen mukaan viime viikkojen terrori-iskuilla on ollut vaikutusta asiaan.

– Kun kävimme näitä uhkia läpi, niin tietysti Pietari, Tukholma ja Oslo ja pääsiäisen juhlapyhät ja se, että on paljon ihmisiä liikenteessä vaikutti siihen, että päätimme ottaa turvatoimissa askelen ylöspäin ja nostaa omaa suorituskykyä lentoasemalla, Karvonen selittää.

Karvonen korostaa, että uhkatasoa ei olla nostettu eikä mitään erityistä uhkaa ole. Pääsiäisen aikaan lentoasemalla liikkuu kuitenkin tavallista enemmän ihmisiä, mikä on Karvosen mukaan lisännyt myös turvatoimien tarvetta.

Syynä aseiden näkyvämmälle paikalle on se, että ne ovat näin poliiseilla paremmin saatavilla. Karvonen kertoo itse käyneensä Helsinki-Vantaan lentokentällä iltapäivällä eivätkä ihmiset hänen mukaansa olleet kiinnittäneet poliisien aseisiin sen enempää huomiota.

– Tämän päivän matkustajat ovat tottuneet siihen, että lentoasemilla on aseistettuja poliiseja ja pitävät niitä enemmänkin normaalina asiana, Karvonen sanoo.

Päätös aseiden kantotavasta tehtiin Itä-Uudenmaan poliisilaitoksella eikä kyseessä ole poliisin laajempi linjaus. Karvosen mukaan heilläkin toimintatapa on tällä hetkellä käytössä vain Helsinki-Vantaan lentoasemalla.

Pääsiäisen jälkeen lentoasemalla palataan Karvosen mukaan tavalliseen suorituskykyyn. Poliisi myös arvioi pääsiäisen jälkeen tarvetta nostaa suorituskykyään lentoasemalla jatkossa.

Asiasta kertoi ensimmäisenä Iltalehti.