– Koska piti ottaa yksi ennen duunia.

Näin perustelee kolmekymppinen mies Helsingin poliisille sitä, että lähti ajamaan päihtyneenä. Puhallutus jäi tässä tapauksessa juuri ja juuri alle rangaistavuuden.

Hän ei ollut ainut, sillä rattijuoppoja jäi kiinni 17. kesäkuuta viisinkertainen määrä kuin keskimäärin kesäviikonloppuisin.

Ensimmäisessä valvonnassa puhallutettiin kahdeksan tunnin aikana 732 kuljettajaa. Valvonnassa paljastui törkeä rattijuopumus, neljä rattijuopumusta sekä 18 hieman alkoholia nauttinutta.

Helsingin poliisi järjesti tehostettua valvontaa myös 8. heinäkuuta. Silloin rattijuoppoja oli kolminkertainen määrä kuin keskimäärin, yhteensä 813 kuljettajaa. Valvonnassa paljastui kaksi epäiltyä rattijuoppoa, sekä yksi katsastamaton auto. Kiinni jäi myös täysitehoiseksi muunnettu moottoripyörä, viisi henkilöä sai rikesakon ylinopeudesta tai ilman turvavyötä ajamisesta.

Huolestuttavia tuloksia

Helsingin poliisilaitoksen mukaan tulokset ovat huolestuttavia.

– Ihmisillä pettää nyt harkinta ja tässä vaarannetaan sekä oma että muiden henki ja terveys, painottaa ylikomisario Jarkko Lehtinen Helsingin poliisilaitokselta.

Poliisi painottaa, ettei päihtyneenä ole koskaan hyviä syitä lähteä ajamaan, sillä se on pahin yksittäinen riskitekijä liikenteessä. Uudellamaalla tapahtuu joka vuosi noin 100 henkilövahinkoon johtanutta onnettomuutta.

– Parempi pitää nollalinja. Jos on lähdössä autolla liikkeelle, ei tarvitse arvuutella, kun ei juo yhtään ennen rattiin lähtemistä, Lehtinen sanoo.

Kotimaisten mansikoiden ystävät ovat tänä kesänä saaneet tyytyä pitkälti harsojen alla kasvatettuihin mansikoihin. Viileä kesä on hidastanut avomaamansikoiden kypsymistä paikoin jopa kahdella viikolla.

– Odotusta tämä on ollut. Työntekijätkin kyselevät kuumeisesti, koska poiminta alkaa, haminalainen mansikanviljelijä Juha Poikela kertoo.

Odotus palkitaan tällä viikolla. Viime päivien aurinko ja lämpö ovat panneet mansikoiden kypsymiseen vauhtia ja avomaamansikoiden keruu alkaa Etelä-Suomessa tällä viikolla.

Työntekijätkin kyselevät kuumeisesti, koska poiminta alkaa. Juha Poikela

Lounais-Suomessa täysi höyry on alkamassa loppuviikosta. Muualla Etelä-Suomessa mansikkaa alkaa tulla laatikkokaupalla näillä näkymin ensi viikolla.

– Yleislajikkeita, kuten polkaa alkaa olla myynnissä, haminalainen mansikanviljelijä Juha Poikela kertoo.

Tuholaishyönteiset pysyneet pois

Poikela näkee viileässä kesässä hyviäkin puolia.

– Hyönteistuhoja ei ole ollut.

Toisaalta pölyttäjistäkin on ollut puutetta. Poikela ei kuitenkaan pidä tätä huolestuttavana.

– Mansikka on sellainen, että se menestyy ilman mehiläisiäkin. Maksimisatoon olisi tarvittu mehiläisiä, Poikela kertoo.

Mansikka ei ole hellekesän ystävä

Hedelmän- ja marjanviljelijäin liiton mukaan mansikan kasvussa on tänä kesänä enemmän alueellisia eroja kuin viime vuonna. Keskisen Suomen yläpuolella mansikka kypsyy eteläistä Suomea myöhemmin.

Liiton toiminnanjohtajan Hannu Salon mukaan myöhäinen kesä tarkoittaa yleensä hyvää satoa.

– Mansikka kypsyy tasaisesti ja kaikki lohkot ehditään kerätä. Jos käy kuten viime kesänä, että kaikki tulee juhannuksesta kaksi viikkoa yhtenä rysäyksenä niin kaikkia ei ehdi kerätä, Salo kertoo.

Kymmenen päivän sääennuste lupaa hyvää. Simo Rasimus

Mansikanviljelijät toivovat, että lähipäivien sää olisi seuraavanlainen: päivällä lämpötila kipuaa yli 20 asteen ja yöllä lämmintä olisi noin kymmenen astetta. Vettäkin saa tulla maltilla.

– Kymmenen päivän sääennuste lupaa hyvää, imatralainen mansikanviljelijä Simo Rasimus sanoo.

Mikäli sää pysyy suotuisana, saadaan mansikkaa saadaan kerätä vielä elokuussa.

Suomalainen rajavartija Jarno Pölönen on tullut kaukaa käymään Suomessa.

Pölönen tekee ihmiskaupan vastaista työtä Nigerian pääkaupungissa Abujassa.

– Nigerialaiset ihmiskaupan uhrit liittyvät prostituutioon hyvin voimakkaasti. Tämä on trendi edelleen, ja se on kasvava, valitettavasti.

Näin sanoo Joensuusta lähtöisin oleva rajavartiolaitoksen Nigerian yhdyshenkilö Jarno Pölönen Ylelle.

Pölönen viittaa omiin kokemuksiinsa Nigerian ihmiskaupasta paikan päällä Länsi-Afrikassa. Suomi on ainoa Pohjoismaa, joka on lähettänyt työntekijän tekemään ihmiskaupanvastaista työtä ja laittoman maahantulon torjuntaa Nigeriasta.

Pölösen asemapaikka on Suomen Nigerian suurlähetystö. Pölönen on tällä hetkellä käymässä Suomessa.

Suomeen synnyttämään – miksi?

Nigerialaisprostituoidut tulevat Pölösen mukaan Suomeen hakemaan uusia seksimarkkinoita, tienaamaan lisää rahaa.

Mutta eivät kaikki.

Kaikkiaan 51 nigerialaisnaisia on Joutsenon vastaanottokeskuksen suojissa – Suomen ainoassa ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän keskuksessa.

Nigerialaisnaiset ovat auttamisjärjestelmän selvästi suurin kansallisuusryhmä. Joka kolmas autettava on nigerialainen.

Monille heistä on tehty jo useita abortteja Nigeriassa tai Euroopassa.

Ovatko ihmiskauppaorganisaatiot lähettäneet heidät lopulta Suomeen synnyttämään?

– Kyllä sellaisesta viitteitä selkeästi on. Näin ihmiskaupan uhrit kertovat.

Pölösen mukaan varsinaista tutkinnallista näyttöä ei ole, että naiset olisivat Suomessa synnyttämässä, jotta ihmiskauppaorganisaatiot voisivat hyötyä Suomen sosiaalietuuksista.

– Toki, mikäli uhri on rikollisorganisaation pihdeissä, hänestä pyritään ottamaan kaikki mahdollinen hyöty irti, Pölönen sanoo.

Riittääkö rahaa vielä organisaatiolle?

Vastaanottokeskuksessa naiset saavat noin 90 eurosta reiluun 300 euroon kuukaudessa. Ruoka, juoma, vaatteet, kengät ja muut henkilökohtaiset tarvikkeet on ostettava 300 eurolla.

– Naisten Suomessa saamat etuudet ovat niin pieniä, ettei niistä riitä ulkomaille lähetettäväksi ainakaan kovin merkittäviä summia, sanoo suojeluyksikön ylitarkastaja Terhi Tafari.

Tarafi ei ota kantaa siihen, tulevatko nigerialaisnaiset Suomeen synnyttämään.

– Meillä ei ole varmaa tietoa siitä, miksi niin moni nainen on raskaana tänne tullessaan. Samanlainen tilanne on esimerkiksi Ruotsissa, Tafari sanoo.

Sosiaaliset edut eivät ole kuitenkaan tärkein houkutin.

Pölösen mukaan Suomi tunnetaan nigerialaisten parissa maana, joka pitää huolta ennen kaikkea niistä ihmisistä, jotka ovat tulleet Euroopassa koetun seksuaalisen hyväksikäytön takia raskaaksi.

Suomi tiedetään maana, joka ei jätä pulaan.

– Voi heittää vastakysymyksen, pitääkö meidän antaa apua? Kyllä ehdottomasti pitää. Suomessa nigerialainen ihmiskaupan uhri voi kohdata ensimmäistä kertaa ihmisen, joka oikeasti välittää, Pölönen sanoo.

Nigerialaisnaisia palautetaan Italiaan

Suomessa ovat olleet esillä Maahanmuuttoviraston kielteiset oleskelupäätökset liittyen nigerilaisnaisiin ja heidän palautuksiin Italiaan ja Nigeriaan.

Maahanmuuttovirastosta (Migri) kerrotaan Ylelle, että ihmiskauppaan liittyvien turvapaikanhakijoiden käännyttämisestä Italiaan ei olla kokonaan luovuttu.

Päätösharkinta on Maahanmuuttoviraston mukaan aiempaa yksilöllisempää.

Keskeistä on hakijan avun tarve, haavoittuva asema, perhetilanne ja olosuhteet Italiassa - mukaan lukien Italian mahdollisesti jo myöntämä suojeluasema tai muu oleskelulupa.

Ihmiskaupan uhrien suojeluyksikön mukaan Suomesta Italiaan tai Espanjaan on palautettu keskimäärin vuosittain 1–2 nigerialaisnaista. Dublin-sopimuksen mukaan he ovat hakeneet ensin kansainvälistä suojelua näistä maista.

Palautus Italiaan sisältää Pölösen mukaan tällä hetkellä ison riskin, vaikka nigerialaisella olisi laillinen oleskelulupa Italiaan.

– Paine on kova, kun tulijoita on niin paljon, että yksittäinen ihminen hukkuu ihmismereen. Auttajien kädet ovat (Italiassa) tällä hetkellä täynnä.

Pölönen kiistää, että kielteisen oleskelulupapäätöksen saaneita nigerialaisnaisia olisi Italian lisäksi palautettu Nigeriaan.

Sama vahvistetaan Ylelle myös Joutsenon vastaanottokeskuksen ihmiskaupan uhrien suojeluyksiköstä. Ketään asiakasta ei ole sen mukaan palautettu Nigeriaan.

Ihmiskaupan uhrin mahdollinen vapaaehtoinen paluu Nigeriaan on Italiaa karumpaa.

– Vaikka (siellä) tiedetään, mitä henkilö on joutunut kokemaan seksibisnekssä Euroopassa tai Suomessa, se ei ole se hyljeksinnän aihe, vaan se on se, että rahantulo loppuu.

– On runsaasti tapauksia, että henkilö on valitettavasti joutunut lähtemään toiselle kierrokselle, Pölönen sanoo.

Ihmiskaupan uhrien turvataloissa ei ruokaa

Aiemmin muun muassa Niiralan raja-asemalla Pohjois-Karjalassa rajavartijana ja asiakirjatutkijana työskennelleen Jarno Pölösen valvottavana on jättimäinen alue: Nigeria ja Länsi-Afrikka.

Suomi on ainoana Pohjoismaana lähettänyt rajavartiolaitoksen työntekijän Nigeriaan. Pölönen on tällä hetkellä järjestyksessään toinen pidempään Nigeriassa asuva yhteyshenkilö.

Pölösen työstä puolet on erilaisten asiakirjojen, muun muassa passien ja viisumien aitouden tarkistamista.

– Työssä on paljon haasteita. On vilpillisiä asiakirjoja, joko teknisesti väärennettyjä tai niiden myönnössä on jotain epäilyttävää. Niitä tutkitaan lupaprosessien ohessa.

Pölösen työn toinen puoli on ihmiskauppaan liittyvää rikoksentorjuntaa ja Suomesta tulevien virka-apupyyntöjen suorittamista Nigeriassa.

Suomi on solminut vuonna 2015 yhteistyösopimuksen Nigerian valtion ihmiskaupanvastaisen NAPTIP-organisaation kanssa. Tarkoituksena on vahvistaa ihmiskaupan vastaista toimintaa jo lähtömaassa.

Pölönen vieraili NAPTIP:n Abujan toimistossa keväällä. Sen turvataloihin kootaan suojaan ihmiskaupan uhreja.

NAPTIP:n pääjohtajan viesti Suomen viranomaisille oli karu.

– Heillä ei ollut varaa tarjota turvataloissa ruokaa näille uhreille tai palautetuille. Kun resursseissa mennään tällä tasolla, niin ihmiskaupanvastainen työ on todella haastavaa. Halu ja motivaatio tehdä työtä heillä on silti hyvä.

Jotain hyvääkin Nigerian ihmiskaupanvastaisessa taistelussa on tapahtumassa.

Nigeria on saamassa ensi kertaa lainsäädännön ja ohjeistuksen tasolle, jossa syyttäjät voivat toimia Nigeriassa ihmiskaupparikoksissa.

– Aiemmin on kyllä tutkittu, mutta tuomiot ovat olleet hyvin vaihtelevia ja lainsäädäntö puutteellinen, Pölönen kertoo.

Yksi keskeisimpiä yhteistyökumppaneita on myös eurooppalainen lainvalvontavirasto Europol.

– Yksin minkään valtion viranomaiset eivät voi taistelua ihmiskauppaa vastaan voittaa. Siksi tarvitsemme koko ajan enemmän kansainvälistä yhteistyötä, Pölönen muistuttaa.

"2000-luvun orjakauppaa"

Tällä hetkellä paljon pakolaisia tulee Italiaan ja sitä kautta muuallekin Eurooppaan juuri sieltä, missä Pölönen työskentelee eli Länsi-Afrikasta.

Pölösen mukaan suurin osa Joutsenossa olevista nigerialaisnaisista on joutunut uhriksi jo matkalla.

– Ihmiskaupan uhrit, nigerialaisnaiset, ovat voineet viettää kuukausia Saharan erämaassa ennen, kuin ovat päässeet edes Välimeren rantaan. Heitä on saatettu käyttää hyväksi satoja kertoja siinä matkalla, Pölönen kuvaa naisten kohtaloa.

Se mitä tällä hetkellä Libyassa tapahtuu Eurooppaan pyrkiville turvapaikanhakijoille ja siirtolaisille, on Pölösen mukaan julmaa hyväksikäyttöä.

– Se ei ole mitään muuta kuin todellista 2000-luvun orjakauppaa. On todella karmeaa, mitä sieltä kuulee muista lähteistä, Pölönen toteaa.

Nigerian työkomennus ja yhteistyö NAPTIP:n kanssa ovat paljastaneet ihmiskaupan luonteen.

– Uhri alistetaan heti. Naisten kohdalla seksuaalisesti, ja valitettavasti myös lasten kohdalla. Kun tämä kahle alkaa, fyysisen alistamisen kahle, se kestää loppuun asti – eikä loppua näy.

Uhrit murretaan paitsi henkisesti myös uskonnollisesti. Juju on nigerialainen paikallinen voodoo-uskonto. Lähtiessä Juju-pappi ottaa talteen rituaalissa esimerkiksi uhrin kynnen palasia, häpykarvoja ja kuukautisverta.

– Jujulla pelottelu on niin syvällä ihmiskaupan uhrin sisimmässä, että osin tästä syystä luottamuksen rakentaminen on todella vaikeaa, Pölönen sanoo.

Ihmiskaupan kohteina ovat juuri kaikkein heikoimmassa asemassa olevat, naiset ja lapset.

– Lasten alullepano ja syntyminen on tapahtunut väkivaltaisissa olosuhteissa. Lapsi syntyy väkivaltaisiin ympäristöön, vähintäänkin henkisesti väkivaltaisiin olosuhteisiin.

Pölönen ei säästele sanojaan ihmiskauppiaiden rikoksista.

– Siihen ei varmasti adjektiivit riitä, millaisista kauheuksista siinä on kysymys. Ihmiskauppa on jotain sellaista, mitä kenenkään meistä ei pitäisi tässä maailmassa hyväksyä, ei pienimmässäkään mittakaavassa.

Jarno Pölösen haastattelu tänään myös A-studiossa TV1:ssä klo 21.

Eurooppaministeri Sampo Terho aikonee asettua ehdolle syksyllä perustettavan Sininen tulevaisuus -puolueen puheenjohtajaksi.

– Todennäköisesti asetun ehdolle puolueen puheenjohtajaksi, mutta vielä on ennenaikaista varmistaa tätä ja sitä, tuleeko muita ehdokkaita, Terho sanoi maanantain A-Studiossa.

Terho kertoi tuntevansa haikeutta ajatellessaan perussuomalaisten hajoamista.

– Tunnen haikeutta siitä, että näinkö tämän piti päättyä. En itsekään uskonut edes sillä hetkellä, kun hävisin sen vaalin, että näin kaikki tulisi tapahtumaan. Mutta siitähän viikonloppu vasta alkoi, Terho sanoi viitaten perussuomalaisten puheenjohtajiston valintaan.

Nykyisten perussuomalaisten ja Uuden vaihtoehdon jäsenten välit ovat Terhon mukaan asialliset.

– Välimme ovat ihan asialliset, mutta ei ole mitään, mistä keskustella. En ole vaihtanut kenenkään kanssa mitään loukkauksiakaan.

Terho ei halua kommentoida tarkemmin rooliaan perussuomalaisten hajoamisessa ja uuden eduskuntaryhmän perustamisessa.

– Kommentoin näitä asioita ehkä joskus muistelmissani. Mediassa nähdyt reportaasit ovat olleet kohtuullisen paikkansapitäviä, Terho sanoi.

Jatkossa poliisi voi tehdä työtoveristaan nimettömän ilmoituksen, mikäli epäilee jotain toisten poliisien tekemistä rikoksista tai väärinkäytöksistä, uutisoi Keskisuomalainen. Poliisi ottaa käyttöön sisäisen valvontakanavan, jota testataan ensin Helsingin poliisissa ja keskusrikospoliisissa.

Pilotointi aloitetaan vielä tämän vuoden aikana. Koko maahan järjestelmä on tavoitteena saada käyttöön ensi vuonna.

Alussa kaikki ilmoitukset menevät poliisihallitukselle. Lievät rikosepäilykset voidaan käsitellä paikallispoliisin oikeusyksikössä. Mahdolliset poliisien tekemät rikokset siirtyvät valtakunnansyyttäjänviraston käsittelyyn.

Rivipoliisit suhtautuvat uudistukseen penseästi. Suomen poliisijärjestöjen liiton 1. varapuheenjohtajan Kimmo Laajavuoren mukaan kanavan tarpeellisuutta epäillään, sillä se heikentää poliisin ryhmähenkeä.

Aurinkosähkö on toden teolla lyömässä Suomessa läpi vaihtoehtoisena sähköntuotantomuotona.

– Vuosi 2015 oli läpimurtovuosi. Silloin aurinkosähkön myynti moninkertaistui yhdessä vuodessa. Viime vuonna kapasiteetti kaksinkertaistui, ja todennäköisesti tuplaantuu tänäkin vuonna. Sama kaksinkertaistumisvauhti jatkuu ehkä lähimmat kaksi vuotta, arvioi näkymiä ympäristö- ja innovaatiojohtamisen professori Raimo Lovio Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta.

Lovion mukaan kasvu kertyy pääsääntöisesti yrityksistä osin siksi, että yritykset saavat investointiin tukea työ- ja elinkeinoministeriöltä. Esimerkiksi kauppakeskukset ovat erittäin suosittuja kohteita tällä hetkellä. Samoin teollisuus on Lovion mukaan havahtunut kattamaan kiinteistöjään ja tonttejaan aurinkopaneeleilla.

Elintarvikejätti Atrian Nurmon tuotantolaitoksensa yhteyteen rakennetaan parhaillaan Suomen suurinta aurinkosähköpuistoa. 24 000 aurinkopaneelia leviää usean hehtaarin alalle tehtaan pihalle ja katoille. Investointi maksaa lähes 7 miljoonaa euuoa ja valmistuttuaan ensi vuonna paneelit tuottavat viisi prosenttia tehtaan käyttämästä sähköstä.

– Energiayhtiötkin ovat yhä kiinnostunempia aurinkosähköstä, ja myös kotitalouksilla sekä maatiloilla on merkitystä, Lovio avaa suosion leveyttä.

Kannattavuus kohentunut

Lovion mukaan suosion kasvu johtuu aurinkosähkön muuttumisesta taloudellisesti järkeväksi toiminnaksi niin yrityksille ja kunnille, kuin maatiloille ja omakotitaloillekin.

– Taloudellinen kannattavuus tulee ennen kaikkea siitä, että aurinkopaneeleiden ja inverttereiden hinnat ovat laskeneet. Paneelit saadaan aiempaa edullisemmin katolle, ja kuitenkin sähkön hinta on pysytellyt suhteellisen korkealla, Lovio arvioi.

Pikavoittoja on kuitenkin turha odottaa. Lovio arvioi, että aurinkosähköinvestointi maksaa itsensä takaisin reilussa kymmenessä vuodessa.

Suomi reilusti jäljessä

Kovista kasvuluvuista huolimatta Suomi on edelleen huimasti jäljessä muita maita aurinkosähkön käyttöönotossa. Se johtuu Lovion mukaan siitä, että Suomi heräsi aurinkosähköön viisi vuotta muita maita myöhemmin, vasta 2015. Suomessa on tuotantokapasiteettia nyt aika tarkalleen 30 megawattia, Ruotsissa 200 megawattia, Tanskassa 1000 megawattia, ja Saksassa 50 000 megawattia.

– Saksa on johtava aurinkosähkömaa. Saksassa tuotetaan kahdeksan prosenttia sähköstä auringolla, Euroopassa keskimäärin 2,5 prosenttia. Tanska on kahdessa prosentissa, ja Suomi selvästi alle yhden.

– Luvuista näkee, että olemme Euroopan viimeisimpiä aurinkosähkön tuottajina, mutta toivottavasti ei kovin kauaa.

Milloin Suomi yltää Ruotsin tasolle?

– Ruotsi menee kyllä tosi kovaa eteenpäin, koska Ruotsissa kuluttajat saavat enemmän tukea kuin Suomessa. Nykysysteemeillä tekee tiukkaa saada Ruotsia kiinni, Lovio sanoo.

Vaihtoehtoiset energiamuodot kyllä kiinnostavat suomalaisia, mutta aurinkosähkö on ainakin toistaiseksi jäänyt selvästi muiden uusien taakse, vaikka suomalaisista 98 prosenttia kannattaa aurinkosähkön lisäämistä.

– Lämpöpumput on ylivoimainen ykkönen Suomessa näistä uusista energiamuodoista. Ne tuottavat tällä hetkellä jo 6 terawattituntia. Samoin tuulivoima etenee tänä vuonna edelleen hyvin ja on merkittävä. Aurinkosähkö on ihan pieni poikanen näiden kahden ison rinnalla. Toistaiseksi aurinkosähkö on pikemmin verrattavissa sähkön säästämiseen. Sen sijaan että ostat sähköä, niin tuotat sitä itse, Lovio vertaa.

Etelä-Suomessa mansikan poimintaan päästään toden teolla tällä viikolla, kertoo Pro Agrian johtava asiantuntija Terhi Taulavuori.

Varsinainen mansikan pääsatokausi alkaa kuitenkin viikon, puolentoista päästä, jolloin myös Pohjois-Savossa, Suonenjoella päästään poimimaan avomaan satoa.

– Tämä riippuu tietysti tulevien päivien säästä, mutta nythän ennusteet näyttävät siltä, että marjat saattavat kypsyä nopeastikin.

Tänä vuonna mansikan kukinta kesti pitkään viileän sään takia ja myös raakileet ovat kypsyneet rauhassa isoiksi. Jos säät pysyvät lähiviikkoina suotuisina – eli lämpiminä, mutta ei liian helteisinä – tietää se hyvää mansikkasadon laadulle ja määrälle.

Alkusadon marjat ovat laadultaan parhaimpia ja ne ovat parhaita pakastettavia. Terhi Taulavuori, ProAgrian johtava asiantuntija

Pohjois-Savossa tosin satoa voi verottaa suotuisista sääoloista huolimatta toissa talven tuhot kasvustoissa, niitä kun ei ole päästy paikkaamaan täydennysistutuksin. Hyväkuntoisista kasvustoista on sielläkin tulossa näillä näkymin hyvä sato.

Kotimaista mansikkaa vielä pitkällä elokuussa

Alkukesän pitkä kukintakausi tarkoittaa myös sitä, että kotimaista avomaan mansikkaa voi kypsyä vielä pitkällä elokuussa. Tämä on tietysti hyvä asia pakastajan kannalta, kun säilöntäsavotan kanssa ei tule kiirettä.

Terhi Taulavuori ei kuitenkaan suosittele odottelemaan kovin pitkään, kun satokausi on käynnistynyt.

– Nämä alkusadon marjat ovat laadultaan parhaimpia ja ne ovat parhaita pakastettavia mansikoita.

Taulavuori kehottaa myös säilöjiä seuraamaan säätiedotteita. Ihanteellinen sää on parinkymmenen asteen tienoilla ja sadetta tulee hieman, mutta ei rankkoina ukkossateina. Näissä olosuhteissa mansikka kypsyy tasaiseen tahtiin hyvälaatuiseksi ja silloin säilöjänkin kannattaa olla liikkeellä.

Hintaromahdusta ei kannata odotella

Erilaisten ja eri aikaan kypsyvien lajikkeiden yleistyminen sekä uudenlaisten viljelytekniikoiden käyttö ovat venyttäneet suomalaisen mansikan satokautta. Se omalta osaltaan pitää hinnat vakaina.

Hinnat tippuvat alas yleensä silloin, kun pääsato kypsyy kerralla, nopeasti ja tulee kauppoihin yhtä aikaa. Viileän alkukesän ja tämän hetkisten sääennusteiden perusteella tällaista tilannetta ei nyt ole näköpiirissä.

Mahdollinen hintaero ei kotitaloudessa vuositasolla ole kovin merkittävä. Terhi Taulavuori, ProAgrian johtava asiantuntija

Taulavuoren mielestä mansikkaa talven varalle säilövän ei kannata muutenkaan tuijottaa pelkkää hintaa.

– Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että tärkeintä on säilöä hyvälaatuista marjaa ja silloin kannattaa olla ajoissa liikkeellä. Yksittäinen ihminen ei kuitenkaan osta mansikoita kymmeniä kiloja, joten se mahdollinen hintaero ei kotitaloudessa vuositasolla ole kovin merkittävä. Mutta hyvälaatuinen marja antaa sitten talvella kyllä enemmän nautintoa.

Ranskan vaalihakkerointi, WannaCry-kiristyshaittaohjelma ja Petya-haittaohjelma ovat esimerkkejä viime kuukausina tapahtuneista kyberhyökkäyksistä, joilla on ollut laajoja vaikutuksia niin yhteiskuntiin kuin yrityksiin.

Hyökkäysten tekijänä on yhä useammin valtio tai valtion kanssa yhteistyötä tekevät hakkeriryhmät. Jatkossa tulemme kokemaan vaikutuksiltaan yhä vakavampia ja kehittyneempiä hyökkäyksiä, jollei poliittisesti kyetä ennakolta luomaan riittävää pelotetta vastatoimista.

Kyberhyökkäysten taustalla on aina jokin motiivi. Rikollisilla se on yleensä raha, aktivisteilla poliittinen viesti ja valtioilla poliittisten, taloudellisten sekä sotilaallisten tavoitteiden edistäminen. Valtioilla on voimakkaimmat kyvykkyydet, jotka tulevat edelleen kehittymään sekä laajuudeltaan että edistyksellisyydeltään.

Valtiot testaavat yhä rohkeammin ”kyberaseitaan” ja koettelevat kybertaistelukentän poliittisia rajoja. Mitä voi tehdä ja millaisin seuraamuksin?

Jo nyt uutisoidaan hakkeroinneista toisen valtion ohjusjärjestelmiin ja ydinvoimaloihin sekä ”kyberpommien” kätkemisestä. Myös Suomen kriittisen infrastruktuurin tietojärjestelmiä ja tietoliikenneyhteyksiä sekä avainhenkilöitä tiedustellaan ennakolta, jotta niihin voidaan tarvittaessa vaikuttaa. Valtioiden tekemät kyberhyökkäykset tulevatkin vaikuttamaan poliittisiin suhteisiin sekä valtarakennelmiin ympäri maailmaa.

Kyberkykyjen käyttäminen on valtioille houkuttelevaa. Siitä kiinnijääminen on epätodennäköistä ja teot kiistettävissä, operaatiot ovat suhteellisen edullisia toteuttaa, kyberasiat ovat kansainvälisessä laissa harmaa alue ja ennen kaikkea hyökkäysten poliittiset riskit ovat pieniä.

Tämän takia valtiot testaavat yhä rohkeammin ”kyberaseitaan” ja koettelevat kybertaistelukentän poliittisia rajoja. Mitä voi tehdä ja millaisin seuraamuksin?

Vaikuttaminen ei saa muodostua hyväksytyksi normaalitilaksi vaan siihen on puututtava selkein poliittisin toimenpitein

Vaikka hyökkääjä on ajoittain lähes varmuudella kyetty osoittamaan, ovat vastatoimet osoittautuneet hyvin vaatimattomiksi. Esimerkiksi Ranskassa poliittinen johto totesi Ranskan vastaavan presidentinvaaleihin kohdistuneeseen vaikuttamiseen. Ainakaan julkisesti vastatoimia ei ole vielä näkynyt. Vastaavia esimerkkejä löytyy niin Saksasta kuin Yhdysvalloista. Tämä johtaa yhä aggressiivisempien ja vaikuttavampien kyberhyökkäysten tekemiseen jatkossa.

Vaikka hyökkääjän todentaminen on kyberympäristössä haasteellista, käytetään vaikeutta myös poliittisena tekosyynä olla tekemättä mitään. Todentamisessa kansainvälinen yhteistyö etenkin tiedustelupalveluiden välillä on välttämätöntä. Samalla on syytä tarkentaa, mitä esimerkiksi suvereniteetin loukkaaminen tarkoittaa kyberympäristössä.

On myös huomioitava, että kyberympäristö on hybridisodankäynnissä enenevissä määrin toimintakenttänä. Hybridivaikuttamisen kohde joutuu elämään hyvinkin pitkään epävakauden keskellä, ja juuri kyberympäristö tarjoaa hyökkääjälle tehokkaita keinoja vaikuttaa niin yhteiskunnan vakauden heikentämiseen kuin poliittisen päätöksenteon hankaloittamiseen.

Vaikuttaminen ei saa muodostua hyväksytyksi normaalitilaksi vaan siihen on puututtava selkein poliittisin toimenpitein.

Usein unohtuu, että kyberympäristö ja sen kehittäminen on ensisijaisesti poliittinen asia. Vaikka kyberasiat ovat politiikassa varsin uusi alue, edellyttää nykytilanne vahvaa poliittista johtajuutta ja päättäväisyyttä kyberhyökkäyksiin vastaamisessa. Jos vastatoimet jäävät lieviksi, se kannustaa hyökkääjää tekemään yhä rohkeampia hyökkäyksiä.

Kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvaan laajamittaiseen hyökkäykseen on vastattava jopa fyysisellä voimankäytöllä

Suomen ja Euroopan on luotava selkeä poliittinen malli, miten tarkoituksellisiin kyberhyökkäyksiin tullaan poliittisesti vastaamaan, ja toimittava sen mukaisesti. Kyse on poliittisen kyberpelotteen luomisesta.

Kyberhyökkäysten kirjo on laaja, ja niin pitää vastatoimienkin olla. Vastatoimien ei tarvitse rajoittua kyberkeinoihin, eikä kaikkia vastatoimia edes kannata toteuttaa julkisesti.

Poliittisten päättäjien on ymmärrettävä eriasteisten kyberhyökkäysten vakavuus sekä käytössään oleva vastatoimien keinovalikoima. Pienimuotoisiin palvelunestohyökkäyksiin riittänee vastatoimeksi poliittinen julkilausuma. Laajamittainen kybervakoilu voi johtaa taloudellisiin sanktioihin.

Kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvaan laajamittaiseen hyökkäykseen on vastattava jopa fyysisellä voimankäytöllä.

Esimerkiksi Iso-Britannia on todennut, että se voi vastata kyberhyökkäyksiin kovalla sotilasvoimalla, kuten ilmaiskuilla. Myös Natossa on selkeästi todettu, että vakava kyberhyökkäys voi johtaa Artiklan 5 aktivointiin, jossa hyökkäys yhtä Nato-maata kohtaan katsotaan hyökkäykseksi kaikkia jäsenvaltioita vastaan. Esimerkiksi laaja kyberhyökkäys sairaalaympäristöön, jonka seurauksena ihmisiä kuolee, voisi saada tämän aikaiseksi.

Huomioitavaa on, että päätös vastatoimista on aina poliittinen. Siksi ”kyberpolitiikan” merkitys kasvaa ja siihen on panostettava. Naton osalta kenraali Philip Breedlove onkin todennut osuvasti, että Natolla on voimakkaat kyberkyvykkyydet, mutta ei niin voimakasta kyberpolitiikkaa.

Eurooppa-neuvoston kesäkuussa esittämää aloitetta ”yhteisen kyberdiplomatian työkalupakin” kehittämisestä voi pitää kannatettavana. Aloitteella pyritään vahvistamaan EU:n kyberpelotetta. Vaikka on epäselvää millaisia keinoja työkalupakki tulee sisältämään, on tärkeää, että EU-jäsenmaat yhdenmukaistavat ja jäntevöittävät yhteisiä diplomaattisia vastatoimiaan vihamieliselle kybervaikuttamiselle.

Nämä asiat toivottavasti nousevat Suomessa esille tulevissa presidentinvaalien keskusteluissa

On tosin huomioitava, etteivät pelkät diplomaattiset vastatoimet ole riittäviä pelotteen luomiselle vaan EU:ssa on tarvittaessa kyettävä myös huomattavasti voimakkaampiin vastatoimiin. Perustana on jäsenmaiden yhteinen poliittinen halu toimia aktiivisesti hyökkääjää vastaan. Sama koskee luonnollisesti laajemminkin hybridiuhkiin vastaamista.

Suomen kannattaa aktiivisesti tukea Eurooppa-neuvoston aloitetta, ja oltava itse valmis sitoutumaan tehtyihin päätöksiin. Myös EU:n solidaarisuuslausekkeen käytännön merkitystä ja sitovuutta on arvioitava nimenomaan kyberuhkien osalta. Ilman yhtenäisyyttä ja poliittista päättäväisyyttä vastatoimien toteuttamisesta ei EU:lla ole uskottavaa kyberpelotetta. Tätä Suomen kannattaa jo omankin turvallisuutensa takia tukea.

Samanaikaisesti poliittista sitoutumista ja strategisen tason johtajuutta kyberturvallisuudessa on Suomessa vahvistettava, kuten laaja tutkimus Suomen kyberturvallisuuden nykytilasta esittää.

Nämä asiat toivottavasti nousevat esille tulevissa presidentinvaalien keskusteluissa – sekä varautumisessa jo ennalta vaaleihin mahdollisesti Suomen ulkopuolelta suuntautuviin vaikutuskeinoihin.

Jarno Limnéll

_Kirjoittaja on kyberturvallisuuden professori Aalto-yliopistossa ja Insta groupin kyberturvallisuusjohtaja._

Postin Kotipalvelut ottaa Helsingin kotihoidon kauppapalvelut hoitaakseen väliaikaisesti.

Kaupunki purki sopimuksen edellisen palvelutuottajan Servean kanssa kuukausi sitten kesäkuussa.

Servea oli ehtinyt toimittaa ostoksia vanhuksille vain kuukauden ajan keväällä 2017, kun Helsingin sosiaali- ja terveystoimi teki valituksen kauppakassien toimittamisessa ilmenneiden puutteiden takia. Kaupungin mukaan ostoksia ei muun muassa ollut toimitettu silloin, kun oli luvattu. Servea itse totesi, että sopimukseen oli haluttu lisäpalveluja, joita tarjouskilpailussa ei ollut mainittu, ja vakuutti, että toimitusvarmuus asiakkaille oli ollut kahden edelliskuukauden ajan sata prosenttia.

Nyt kuitenkin Posti alkaa huolehtia porrastetusti heinä- ja elokuun aikana kotihoidon ja tukipalveluasiakkaiden ruokaostosten toimituksista.

Sopimus on voimassa tammikuun 2018 loppuun asti. Palvelu aiotaan kilpailuttaa loppuvuodesta.

– Kaupunki turvaa tällä ratkaisulla tukipalveluasiakkaiden tarvitsemat kauppapalvelut ja palvelujen laadun, joista kaupunki on sosiaalihuoltolain perusteella järjestämisvastuussa, sosiaali- ja terveystoimen hankintalakimies Jukka Harno sanoo Helsingin kaupungin tiedotteessa.

Helsingin kotihoidossa on yli kolmetuhatta kauppapalvelun asiakasta. Lisäksi palveluasumisessa asiakkaita on noin 300.

Tampereen kaupungin satamamestari Matti Joki taisteli vuosia saadakseen käyttämättömänä olleen Pispalan uittotunnelin veneilijöiden ja muiden kaupunkilaisten käyttöön. Neljä vuotta sitten vääntö vihdoin palkittiin. Siitä lähtien tunneli on ollut käytössä kesäaikaan.

Pispalan uittotunneli yhdistää Näsijärven ja Pyhäjärven eli Tammerkosken ala- ja yläpuoliset pitkät vesireitit maakannaksen läpi.

Tämähän on hieman kuin kellahtanut Näsinneula. Alina Pajula

Hitailla hämäläisillä on kestänyt tovin löytää ainutlaatuinen kulkureitti. Veneitä on järvestä toiseen kuljetettu tunnelia myöten traktorin vetämänä noin sata kaudessa, mutta jalan ja pyörillä liikkujia on tunnelissa kulkenut satoja kertoja enemmän.

Tämä neljäs kesä on ollut alusten kuljetusten osalta hiljaisempi. Heinäkuun alkuun mennessä veneitä on mennyt tunnelin läpi vasta parikymmentä. Satamamestarin mukaan tilauksia on kuitenkin heinäkuulle ja loppukesälle odottamassa huomattava määrä.

Tamperelaiset ovat vasta nyt löytäneet uittotunnelin

Jalankulkijat ja pyöräilijät ovat ottaneet viimeistään nyt kannasta puhkovan reitin omakseen.

– Tamperelaiset ovat vasta nyt lopulta löytäneet tämän paikan, koko neljän vuoden ajan uittotunnelin kupeessa kahvilayrittäjänä toiminut Kari Kaski kertoo.

Yrittäjällä onkin suuri vastuu uittotunnelin aukiolosta. Hän huolehtii päivittäin, että tunneli on avattuna kahvilan aukioloaikoina. Uittotunneli on varsinaisesti pato ja ilman valvontaa se ei voi olla avoinna.

Tunneli on kaupungin vastuulla, mutta ilman kahvilaa ja yrittäjän porttivahdin hommaa sitä ei voitaisi pitää avoinna, kaupungilta myönnetään.

Kari Kaski on huomannut, että uittotunnelin reitti on erityisesti lapsiperheiden suosiossa. Tunnelin Näsijärven puoleinen suu on vilkkaasti liikennöidyn tien varressa, mutta sen alapuolella, hieman piilossa. Reitti täytyy siis tietää ennalta.

Tunnelia tulisi mainostaa paremmin

Tiensä uittotunnelin maisemiin sateisena maanantaipäivänä olivat löytäneet myös vantaalainen Outi Johteinen ja hervantalainen Tommi Kiiskinen. Hekin olivat liikenteessä jalan. Pariskunta oli käynyt katsastamassa entisen tulitikkutehtaan miljöön ja nyt heitä odotti uittotunnelin läpikulku.

Sateinen sää ei hidastanut parin kulkua.

– Kelit eivät haittaa vaan molemmilla on ihan lomatunnelma. Sekä tulitikkutehdas että uittotunneli ovat makeita paikkoja, Johteinen hehkuttaa.

Hervantalainen Tommi Kiiskinen myöntää, että kosken itäpuolen asukkaalle uittotunneli ei ole tullut tutuksi, mutta hän aikoo suositella siihen tutustumista myös kavereilleen.

– Oon mää vähän ihmeissäni, että tämä on ollut auki jo neljä vuotta, eikä ole tullut aiemmin täällä käytyä.

Kiiskinen toivoo kaupungilta parempaa tiedottamista uittotunnelista.

Teatteria tunnelissa ja toivottavasti pidemmät aukioloajat

Kahvilayrittäjän suunnitelmissa on pidentää uittotunnelin ja kahvion aukioloaikaa pitemmälle syksyyn ja kenties osin talveenkin. Kaupunki näyttää tälle suunnitelmalle vihreää valoa.

– Talvitapahtumia kysytään paljon. Mielestäni tunnelin hyöty- ja virkistyskäyttöä pitää parantaa, joten jos pidempään aukioloon ollaan valmiita, niin ilman muuta, Matti Joki kannustaa.

Tulevalle syksylle uittotunneliin on tulossa ainakin kulttuuria, kun tamperelainen Täsmäteatteri tuo tunneliin syyskuusta lokakuulle ulottuvan teatteriesityksen Uittovoima. Nuoret taiteilijat ylistävät esitystilan akustiikkaa ja ovat muutenkin vaikuttuneita tunnelista ja sen historiasta.

– Koko tunneliahan on käytetty vain kerran varsinaisessa tarkoituksessa koeuiton aikana. Siinä mielessä tila on hieman traaginenkin. Tämähän on hieman kuin kellahtanut Näsinneula ja sitä paitsi samaa aikakauttakin, näytelmän valosuunnittelija Alina Pajula pohtii.

Säveltäjä-näyttelijä Santeri Helinheimon mukaan näytelmä ei toista uittotunnelin historiaa. Esityksen juonesta hän paljastaa, että kyse on toivosta ja huonoista talkoista. Näytelmässä pohditaan, mihin kaikkiin talkoisiin ihmisten on osallistuttava, halusivatpa he sitä tai eivät.

Poikkeuksellisella esiintymispaikan valinnalla täsmäteatterilaiset toivovat saavansa uusia nuoria katsojia teatteriin.

Nuorisojoukko joutui vaaratilanteeseen myöhään maanantai-iltana sytytettyään vanhoja huonekaluja ja muuta roinaa palamaan purkutuomion saaneen meijerirakennuksen kellarikerroksessa Mikkelin kantakaupungissa Porrassalmen kadulla.

Savua syntyi siinä määrin, että pelastuslaitokseltakin vei aikaa paikallistaa palopesäke. Sivulliset olivat nähneet paikalta ryntäävän ulos nuorisojoukon.

– Jonkinlainen keko huonekalua, irtainta, paperia ja muuta siinä on sytytetty. Kiire on tullut poistua, koska kuumuus ja savu nousevat hyvin nopeasti ylöspäin, sanoo päivystävä palomestari Ismo Vihro.

Vaarana jäädä loukkuun

Vihron mukaan rakennuksessa on pitkiä matkoja sokkeloisia käytäviä, joten riskinä oli jäädä loukkuun rakennukseen, joka täyttyi myrkyllisistä palokaasuista.

– Siellä paloi vanhan maalin ja muun jäänteitä, ja rakennus oli täynnä savua. Varmaan ovat jonkin verran hengitelleetkin sitä, Vihro sanoo.

Pelastuslaitoksen ja yleisen turvallisuuden kannalta jyräämistä odottavat, ränsistyvät rakennukset ovat ongelmallisia, koska ne vetävät puoleensa hämäriä mielitekoja hautovia kansalaisia. Esimerkiksi huhtikuussa Mikkelissä sytytettiin vastaava tulipalo hylätyssä vanhainkodissa. (Lue Ylen uutinen tapauksesta tästä.)

– Nuorisoa se pääasiassa on. Tässäkin meijerissä ovat aikaa viettäneet. Ikkunat rikotaan ja muuta, se näyttää olevan nuorisolle pakko kuin syömään meneminen. Mutta hyvin äkkiä siinä voi tulla vahinko, joka kohdistuu heihin itseensä. Ei kerkiäkään ajoissa ulos, Vihro sanoo.

Poliisi valvoi viime viikonloppuna liikennettä Ylä-Lapissa Inarissa ja Utsjoella, ja kiinni jäi suuri määrä ylinopeutta ajaneita kuljettajia.

Yhteensä poliisipartiot kirjoittivat viikonloppuna noin 70 sakkoa tai rikesakkoa sekä toistakymmentä kirjallista huomautusta ylinopeudesta ja muista liikennerikkomuksista, kuten epäkuntoisista autoista, tutkapaljastimen käytöstä ja matkapuhelimen käytöstä ajon aikana.

Neljä kuljettajaa määrättiin ajokieltoon suuren ylinopeuden vuoksi, heistä kolme oli ulkomaalaisia matkailjoita. Muutenkin suurin osa sakotetuista oli turisteja Suomen ulkopuolelta.

Yhtään rattijuoppoa ei tullut valvonnassa vastaan.

Kolttasaamelaiset valitsevat tulevana syksynä uuden luottamusmiehensä aikakaudelle 1.1.2018 – 31.12.2020.

Luottamusmiesvaalien vaalilautakunta käsitteli kokouksessaan viime viikolla luottamusmiehen koltansaamenkielitaitoa.

Vaalilautakunta katsoo, että sen tehtävä on tutkia ehdokkaiden vaalikelpoisuus myös koltansaamen kielitaidon osalta. Vaalilautakunta päätti, että kielitaidon toteamiseksi se tarvittaessa perustaa kolmijäsenisen puolueettoman arviointiryhmän.

Arviointiryhmä testaa kielitaidon ja raportoi siitä vaalilautakunnalle, joka lopulta päättää siitä, onko ehdokas vaalikelpoinen, kertoo vaalilautakunnan puheenjohtaja Hanna-Maaria Kiprianoff.

– Meillä on seuraava kokous 1. syyskuuta ja sen jälkeen tiedämme, mikäli tarvitsemme tällaisen arviointijoukon perustamista, kertoo Kiprianoff.

Kielitaito arvioidaan keskustelun pohjalta

Kiprianoff kertoo, että tarvittaessa arviointiryhmä tulee jututtamaan kaikkia luottamusmiesvaalien ehdokkaita koltansaameksi. Koltansaamenkielinen keskustelu on riittävä todistus koltansaamen osaamisesta, sanoo Kiprianoff.

– Niin harvalla koltansaamen kielen puhujalla on kuitenkaan kirjallista kielitodistusta näytettävänään, joten päätimme, että keskustelu riittää tässä yhteydessä. Kyseessä ei ole siis mikään koe, vaan tavallinen koltansaamenkielinen keskustelu, täsmentää Kiprianoff.

Koltansaamen kielelle ei ole tällä hetkellä mahdollista suorittaa kielitutkintoa, joka yleensä on tällaisissa yhteyksissä toiminut virallisena kielitodistuksena.

Kolttalain 46 §:n 2 momentin mukaan kolttien luottamusmiehen ja hänen varamiehensä tulee olla koltta-alueella asuva koltankielentaitoinen henkilö, joka on tehtävään kykenevä.

Uudesta luottamusmiehestä äänestetään lokakuussa – ehdokasasettelu elokuussa

Kolttien luottamusmiesvaali pidetään sunnuntaina 8.10.2017.

Vaalin ehdokasasettelu alkaa 1.8.2017 ja päättyy 31.8.2017 klo 12.00. Vaalissa äänioikeutettujen luettelot ovat tarkistettavissa 1.9.2017 – 30.9.2017.

Meriluotojen yllä liitelevät nuoret merikotkat ovat tehokkaita merimetsojen saalistajia. Runsaan merimetsokannan takia kotkilla on leppoisat oltavat, kun helppoa ravintoa riittää metsojen munina ja poikasina.

Useimmista pesivistä eläimistä poiketen saaristossa on tuttu näky, kun merimetsoemo lähtee puolustamatta pesältä kun merikotka laskeutuu luodolle herkuttelemaan. Monin paikoin metsot ovat uhan takia hätää kärsimässä pesäluodoilla.

Saaristomeren ulkosaaristossa, jossa merikotkat ja merimetsot ovat eläneet rinta rinnan jo pidemmän aikaa, merimetsot ovat käytännössä antaneet periksi ja siirtyneet toisaalle. Metsot ovat hakeutuneet enemmän sisäsaariston suojiin, puihin ja muille merialueille.

Lisäksi kotkien läheisyys häiritsee metsoja myös pesinnän aikana niin paljon, että poikasia syntyy vähemmän tai pesintä ei onnistu lainkaan.

– Nuoret kotkat oppivat nopeasti miten saada helppoa ruokaa. Kotkat seuraavat herkästi metsojen perässä, rauhoitetun merimetson laskentoja tekevä tutkija Pekka Rusanen Suomen ympäristökeskuksesta kertoo luonnon laeista.

Merimetsoalueita tyhjenee kotkien alta

Merimetsojen määrän tuoreimmat tiedot ovat vielä laskematta, mutta Rusasen mukaan kanta ei ole enää ainakaan reippaassa kasvussa. Itse asiassa merimetsojen pesivien parien kasvu on ollut vuosia hidastumaan päin.

Samaan aikaan merikotkien määrä on jatkanut kasvuaan. Pitkäikäisiä merikotkia syntyy joka vuosi vähintään 400 yksilöä.

Syitä merimetsojen kannan vahvistumisen taittumiseen on useita. Metsojen talvehtimisalueen olosuhteiden aiheuttamien vuosittaisten vaihteluiden ohella tutkija Pekka Rusanen pitää kantaa jo niin suurena, että luodoilla ja saarilla ei ole enää kunnolla elintilaa metsoille. Pesiviä paria on silti nyt noin 25 000, joten kotkille riittää syötävää.

Kotkat ovat myös syöneet. Tämän vuoden pesälaskelmien mukaan kotkat ovat tuhonneet käytännössä täysin Paraisten Nauvon luodoilta maan suurimpiin kuuluneen yhdyskunnan. Reilussa kymmenessä vuodessa alueelta on hävinnyt pari tuhatta pesinyttä paria.

Sama oli käymässä muutamassa vuodessa Porin edustalla lähellä Merikarvian vesialueita olevalle yhdyskunnalle, mutta ennen sen häviämistä sinne siirtyi noin tuhat paria toissa vuonna poikkeusluvalla häädetyn Merikarvian metsoista. Tyhjentynyt Merikarvia oli Suomen suurin yhdyskunta.

Nyt sitten seurataan miten uudestaan vahvistunut Porin yhdyskunta kestää luodoille laskeutuvia kotkia. Sama taistelu on käynnissä esimerkiksi Luvialla Eurajoella. Uudenkaupungin edustalla metsot ovat vähän paremmin kotkilta suojassa, koska siellä pesät ovat puissa. Saaristomerellä metsot ovat hakeutuneet myös suojaan puihin.

Kotkien kynnet pureutuvat voimakkaammin

Merikotka ei varsinaisesti uhkaa merimetsoa, mutta ajan kanssa kotkien uskotaan verottavan kantaa. Merimetsolla ei ole muita uhkatekijöitä Suomessa, koska se on EU-säädöksellä rauhoitettu ja ihmisten poikkeusluvilla tehtävä häirintä vain siirtää pesimäpaikkoja.

– Jos poikastuotanto tippuu merkittävästi, se vaikuttaa kyllä pesivien parien määrään. Kotkien vaikutus metsokantaan on vuosi vuodelta voimistunut, arvioi Rusanen.

Metsoluodot ovat kotkille kuin ruokakaappi vallattavaksi Torsten Stjernberg

Merimetsot pesivät yleensä samoilla paikoilla, ja jos kotkat ovat ne vallanneet, metsoilla voi olla vaikeuksia löytää elintilaa uusilta alueilta.

Kotkat eivät elä pelkästään metsoilla, mutta ne ovat niille helppoa ruokaa.

– Metsoluodot ovat kotkille kuin ruokakaappi vallattavaksi, heittää vuosikymmeniä kotkia seurannut Torsten Stjernberg.

Stjernberg veti pitkään Maailman luonnonsäätiön, WWF:n merikotkatyöryhmää. Työryhmän työn tuloksena merimetsolla on nyt yksi toimiin kykenevä vihollinen.

Saaristomeren ydinalueen tilanne leviämässä

Torsten Stjernberg arvelee, että Ahvenanmaalla, jota hän on erityisesti seurannut, ei tällä hetkellä pesi merimetsoja pitkälti vahvan merikotkakannan takia. Merimetsoja ei ole enää myöskään Kustavin naapurissa Ahvenanmaan koilisosien Brandön saarilla ja luodoilla. Tähän lienee myös syynä kotkat. Tosin Ahvenanmaalla ei pidetä kaloja syövistä ja luotoja muuttavista metsoista, joten myös se on mahdollisesti vaikuttanut merimetsokannan pesintään alueella.

Ahvenenmaalla ammutaan alkusyksystä muuttavia merimetsoja ja siitä on tullut myös herkkua ihmisille.

– Skarv är örngott, naurahtaa Luonnontieteellisen keskusmuseon eläkkeellä oleva intendentti Stjernberg kertoessaan ruotsin kieleen pesiytynyttä sanaleikkiä siitä, kuinka merimetso on merikotkan tyynyliina ja ruoka.

Kuinka vakava uhka kotka sitten jatkossa on metsolle, riippuu pitkälti siitä kuinka merikotkalla on elintilaa saaristossa. Kotkien pesimäreviirit ovat vuosi vuodelta pienentyneet ja kotka on hakeutunut jo sisämaan puolelle hakemaan lisätilaa. Kotkat ovat tarkkoja omasta pesimäalueestaan. Nuoret kotkat liitelevät estoitta vuosikausia pitkiäkin matkoja kuin poikamiehet tien päällä ja kiusaavat metsoja. Pesivät kotkat ovat sen sijaan paikkauskollisia ja liikkuvat lähialueilla.

Tutkija Pekka Rusanen veikkaa, että se mikä on tapahtunut etenkin Saaristomerellä, leviää vähitellen Selkämeren ja Satakunnan kautta Merenkurkkuun. Kotkat ovat jo tuttuja myös itäisen Uudenmaan ja Kymen saaristoissa.

– Satakunnassa merimetsokanta joko kärsii, pienenee tai lähtee, Rusanen veikkaa.

Uudenkaupungin yhdyskunnassa on tällä hetkellä, kun Merikarvian yhdyskuntaa ei enää ole, maan suurin. Uudenkaupungin pesissä on ollut suuria heilahduksia vuosien seurannoissa.

Merikotkan lisäksi merimetson kantaan vaikuttaa myös se, saako sitä jatkossa metsästää.

Kotkien kesken käydään oma taistelu

Henkeen ja vereen kotkamies Stjernberg ei uskalla veikata Ahvenanmaan kaltaista tilannetta mantereen puolella. Tiedon puutteen vuoksi siihen vaikuttaa myös se, mistä vahvistuvalle kotkakannalle löytyy muualta pesäpaikkoja ja ruokaa.

Kannan kasvaessa pesimäreviirit ovat pienentyneet ydinalueilla pieneen osaan siitä mitä ne olivat aikaisemmin.

– Ydinalueilla ei ole enää tilaa ja toisen reviirille tuleminen voi olla kohtalokas virhe.

Luonnon laista kertoo se, että Stjernberg kumppaneineen on löytänyt ydinalueilta useita reviiritaisteluihin kuolleita aikuisia kotkia. Toisin kuin merimetso, kotka puolustaa pesimäreviiriään loppuun asti. Vain saalisalueet jaetaan.

Antti Karjalainen, 76, muistaa auringon. Sen, kuinka Ärjänsaareen soudettiin lapsuudessa yli rauhallisen Oulujärven.

Äidin laittamat eväät syötiin jo menomatkalla, koska kulkeminen kesti kaksi tuntia. Perillä odotti paratiisi: jylhät rantatörmät ja pitkät hiekkarannat. Se oli kesän kohokohta.

Ärjänsaaren hiekkatörmät siintävät tänäkin päivänä samanlaisina kuin 1950-lopulla veneen saapuessa rantaan. Moni asia on kuitenkin toisin. Enää saaressa ei ole vesikelkkamäkeä, keilarataa tai valtavaa lomailijoiden määrää.

– Kun olin kymmenvuotias, vesikelkkaradan rataosuus vielä näkyi, mutta kelkka oltiin viety pois, koska se oli katsottu vaaralliseksi, Karjalainen muistelee.

Karjalaisen lapsuusvuosina perhe kävi saaressa aina kerran kesässä. Hänen isänsä työskenteli saaren omistaneessa metsäteollisuusyhtiö Kajaani Oy:ssä. Karjalainen ei ole ainoa, jolla on muistoja Ärjästä. Tämän artikkelin lopussa voit kertoa oman muistosi sekä lukea muiden kertomuksia saaresta.

Metsähallituksen mukaan tällä hetkellä saaressa ei voi yöpyä kuin teltassa, ja saunakaan ei ole käytössä. Säännöllistä vesiliikennettä ei ole.

Mitä Oulujärven helmelle tapahtui?

Tavat lomailla ovat muuttuneet

Isot kävijämäärät ja rikkaat muistot perustuvat saaren omistaneen Kajaani Oy:n toteuttamaan virkistyskäyttöön.

Yhtiö hyödynsi saarta ja sen lomakylää työntekijöidensä virkistykseen. Työntekijöiden oli mahdollista vierailla saaressa ja vuokrata sen mökkejä viikon ajaksi. Saarella järjestettiin myös kerran kesässä esimerkiksi juhlat yhtiön työntekijöille. Myös kesäleirejä järjestettiin.

1950-luvun puolivälissä saaressa saattoi olla kauniina viikonloppuna yli 1 000 vierasta. 16 mökin lisäksi saaren rannoilla saattoi olla yli 300 telttaa, joissa lomalaiset yöpyivät. Saareen kulki myös yhteysalus. Saari oli pääsääntöisesti tarkoitettu yhtiön työntekijöille.

Ärjän virkistyskäyttö jatkui sotien jälkeen aina 1970-luvulle asti, jolloin alkoi hiipuminen. Lastenleirejä järjestettiin vielä 1990-luvulla.

– Lomailumahdollisuudet olivat toisen maailmansodan jälkeen varsin vähäiset. Ei tunnettu ulkomaanmatkoja, eikä ollut kesämökkejä. Tällaiset seikat vaikuttivat siihen, että Ärjänsaarta pidettiin lomailukeitaana, sanoo professori ja tietokirjailija Reijo Heikkinen.

Ärjänsaaren virkistyskäyttöä vähensi esimerkiksi myös se, että työntekijät hankkivat ammattiosastolle oman virkistyspaikan vuonna 1964. Paikkaan oli helpompi kulkea kuin Ärjänsaareen.

Vuonna 1989 Kajaani Oy sulautui Yhtyneet Paperitehtaat Oy:hyn. Siitä tuli yhdessä paperiyhtiö Kymmenen kanssa nykyinen UPM vuonna 1996, jonka omistukseen saarikin päätyi.

– Oli yleistä, että eri yhtiöt järjestivät henkilöstölleen erilaisia vapaa-ajanviettomahdollisuuksia. Yhteisten vapaa-ajanviettopaikkojen, kuten Ärjänsaaren lomakylän käyttö väheni ajan myötä. Ihmiset vaurastuivat, hankkivat autot, siirtyivät perhelomailuun ja alkoivat rakentaa omia loma-asuntoja, kertoo UPM:n viestintäpäällikkö Aili Piironen.

UPM teki vuonna 2007 päätöksen lomakylätoiminnan lopettamisesta. Silloin saari avautui yleiseen käyttöön jokamiehenoikeuksiin perustuen. Vuonna 2017 saari siirtyi Metsähallitukselle.

Haastava paikka yrittäjälle

Yritykset ovat kokeneet Ärjänsaarella haasteita. Yrittäjä Mika Kopsa aloitti vuonna 2010 matkailijoiden kuljettamisen ja majoittamisen saareen. Toiminta loppui viime vuonna.

– Mukavaa, mutta enemmän harrastustoimintaa kuin yritystoimintaa. Kulut ovat kuitenkin aika kovat, Mika Kopsa sanoo.

Kävijöitä ei riittänyt kuin ensimmäisenä kahtena vuotena. Tällöin saarella oli uutuudenviehätystä ja kelitkin sattuivat kohdilleen. Nyt suunnitelmissa ei ole lähteä takaisin Ärjänsaarelle yrittäjäksi.

Kopsa pohtii, että lomanviettotapojen muutos on vaikuttanut vuosikymmenten aikana aktiivisuuden hiipumiseen. Ihmiset viettävät lomat perheen kanssa mökillä.

– Kesän vietto oli ennen yhteisöllisempää kuin nykypäivänä, Kopsa sanoo.

Kopsan mukaan asiakkaita kävi saaressa kesäisin korkeintaan 2 000. Miten sitten ihmisiä saisi Ärjänsaareen käymään? Se on ikuisuuskysymys.

– Jos olisin löytänyt siihen vastauksen, varmaan toimisin siellä yrittäjänä vieläkin, Kopsa sanoo.

Tällä hetkellä Ärjään ei ole säännöllistä lauttaliikennettä, mutta saareen pääsee esimerkiksi tilauskuljetuksella. Saari sijaitsee noin 16 kilometrin päässä Kajaanin keskustasta.

Saaressa ei voi majoittua

Ärjänsaareen voi tehdä päiväretkiä, mutta yöpyminen onnistuu vain telttaillen. Metsähallitus aikoo kehittää kohdetta, mutta täksi kesäksi aikataulu oli vielä liian tiukka sillä saari siirtyi virallisesti Metsähallitukselle vasta kesäkuun lopulla. Alueen kehittämisen suunnittelu kuitenkin alkoi jo kevättalvella. Huomioon otetaan myös ympäristöarvot.

Metsähallituksen tavoitteena on säilyttää Ärjänsaaren henki ja tunnelma.

– Olemme pyrkineet varmistamaan tällä aikataululla, että se on mukava päiväretkikohde, sanoo Metsähallituksen aluepäällikkö Matti Tapaninen.

Tällä hetkellä Metsähallitus kerää tietoja ja suunnittelee. Myös yleisöltä kysytään mielipiteitä (Metsähallitus). Pohja on kuitenkin olemassa, sillä saarella on esimerkiksi paljon kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia.

Onko Ärjänsaaren tulevaisuus tällä hetkellä mystisen usvan peitossa?

– Ehkä näinkin voi sanoa, mutta täytyy muistaa, että emme aloita tyhjältä pöydältä. Palvelut ja rakennuskanta, joka on osittain huonossa kunnossa, ovat olemassa, Matti Tapaninen sanoo.

Tarvittavien investointien määrä ja koko riippuvat siitä, miten pitkälle saaren toimintoja halutaan kehittää.

– Jotta saari toimisi hyvin laadukkaana kansallispuistotason retkikohteena, puhutaan kymmenistä tuhansista euroista. Yritystoiminnan aktivointi vaatii omat toimensa ja kun rakennuskanta korjataan, puhutaan jo sadoista tuhansista euroista, Tapaninen sanoo.

Itseasiassa on vain saarelle hyväksi että siellä käyvät vain he, jotka tuntevat mielenkiintoa. Reijo Heikkinen

Tällä hetkellä saaren mökeissä ei voi majoittua. Saunakaan ei ole käytössä. Tänä kesänä saunaan on kerran murtauduttu löylyjen toivossa.

– Ei mitään hirvittävää ilkivaltaa, mutta tällaiset tapaukset ovat harmillisia, Tapaninen sanoo ja muistuttaa, että kyse on yhteisestä omaisuudesta.

Tuuli humisee rauhoittavasti

Metsähallituksen tavoitteena on, että mahdollisimman moni ihminen kävisi saarella. Metsähallituksen aluepäällikkö Matti Tapaninen muistuttaa, että luonnolla on vaikutuksia esimerkiksi henkiseen hyvinvointiin. Saari on ollut kainuulaisille aina tärkeä.

– Ärjänsaaressa on ollut todella aktiivista toimintaa. Toivon tämän asian elvyttämistä, Tapaninen sanoo.

Tehtävä ei ole helppo. Jotta ihmisiä saadaan houkuteltua saareen, se vaatii esimerkiksi palveluita.

Myös Antti Karjalainen toivoo, että saareen tulisi lisää eloa. Lapsuuden kesien lisäksi hän on käynyt saarella nuoruudessa ja myös aikuisena oman perheensä kanssa. Perhe on vuokrannut Ärjänsaaresta tällöin mökin.

– Kaiken kaikkiaan sellaista mukavaa kesänviettoa on ollut kun olemme saaressa olleet, Karjalainen sanoo.

– Paikkanahan se on hieno. Jos aktiviteetteja saataisiin, niin ihmiset voisivat käydä jonkin verran enemmän.

Ärjänsaaressa on ollut todella aktiivista toimintaa. Tämän elvyttäminen olisi asia, jota toivon – paljon tapahtumia ja aktiivista toimintaa. Matti Tapaninen

Toisaalta saaren hiljaiselossakin on tietokirjailija ja professori Reijo Heikkisen mielestä puolensa.

– Itse asiassa on vain saarelle hyväksi että siellä käyvät vain he, jotka tuntevat mielenkiintoa. Jos siellä kävisi kymmeniä tuhansia ihmisiä, niin saaren kunttakerros kuluisi hyvin äkkiä, Heikkinen sanoo.

– Ärjä ei kestä kovin rankkaa käyttöä. Jos siellä olisi paljon ihmisiä, niin saari kuluisi nopeammin.

Heikkinen kuitenkin lisää, että hän toivoo ihmisten löytävän saaren.

– Missään muualla Kainuussa tuuli ei humise yhtä rauhoittavasti kuin Ärjänsaaren sisäosissa, Heikkinen kuvailee.

Millaisia muistoja sinulla on Ärjästä? Mitä tarinoita olet kuullut siitä? Löytyykö albumeista peräti kuvia saareen tehdystä lomareissusta? Voit lähettää meille tarinan sekä mahdollisen kuvan alla olevan painikkeen avulla.

Lähettämällä kuvan Ylelle joukkoistuksen yhteydessä annat oikeuden käyttää, jakaa ja tarvittaessa muokata kuvaa kaikissa Ylen palveluissa. Lähetäthän vain itse ottamiasi kuvia. Yksityistilanteissa kysy lupa kuvassa näkyviltä ihmisiltä.

Ellos Deatnu -ryhmä on saanut tukijoukkoihinsa musiikin jättiläisiä. Tukikonsertissa esiintyvät mm. Paleface, Wimme ja Niko Valkeapää. Ryhmä järjestää konsertin Utsjoen Onnelantörmällä tiistaina 25.7. klo 17.

– Päätarkoituksena on koota ihmisiä pitkin Tenon vesistöä ja tietysti muualtakin. Ellos Deatnu on vain yksi ryhmä. Me haluamme kannustaa kaikkia toimimaan saamelaisten ja luonnon oikeuksien puolesta. Juuri nyt tarvitaan kaikkien apua, jatkaa Beaska Niillas Ellos Deatnusta.

Ellos Deatnu julisti juhannusviikolla moratorion Tenon Tiirasaaren alueelle ja järjesti avoimen keskustelutilaisuuden Utsjoella. Ryhmä edistää saamelaisten itsemääräämistä Tenojoen vesistöillä ja ylläpitää moratoriota Tiirasaarella koko kalastuskauden.

– Tukikonsertin tarkoituksena on myös tukea rahallisesti Ellos Deatnun toimia. Tulot käytetään isoon kokouslaavuun ja pienempiin kuluihin kuten ruokaan, polttopuihin ja polttoaineisiin, sanoo Áslat Holmberg.

Yksi Suomen tunnetuimmista hip hop -artisteista tukee Tenon sopimuksen vastustajia

Tapahtuman tunnetuin esiintyjä on hip hop -artisti Karri “Paleface” Miettinen.

– Haluan antaa tukeni Ellos Deatnulle ja kaikille saamelaisille. Heidän asemaansa on edelleen vahvistettava. Saamelaisten ääntä on kuultava suomalaisessa ja norjalaisessa yhteiskunnassa, ennen kaikkea heidän perinteisiin elinkeinoihin liittyvissä päätöksissä, sanoo räppäri ja Suomi100-hankkeen hallituksen jäsen Paleface.

Tukikonsertin muita artisteja ovat Ailu Valle, Ammon Johnskareng, Amoc, Ánde Somby, Dutta Per Ándde Juhán, Niillas Holmberg, Sara Marielle Gaup Beaska ja Ulla Pirttijärvi. Sámi Siida myy paikalla kahvia ja vohveleita.

Akavalaisten mielestä koulutusleikkaukset ovat yksi sivistysyhteiskunnan suurimmista uhkista, selviää Akavan teettämästä kyselystä. Myös syrjäytymistä ja eriarvoisuuden kasvua pidetään akavalaisten keskuudessa sivistysyhteiskunnan merkittävimpinä uhkatekijöinä.

Lähes puolet kyselyyn vastanneista akavalaisista valitsi joko syrjäytymisen, eriarvoistumisen tai koulutusleikkaukset yhdeksi merkittävimmistä sivistysyhteiskuntaa uhkaavista tekijöistä.

– Koulutuksen resursointia pitää vahvistaa, sillä se on paras lääke eriarvoistumista vastaan. Kaikilla päätöksentekotasoilla on ymmärrettävä, että koulutusleikkausten tekeminen lisää eriarvoistumista ja syrjäytymistä, sanoo Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder tiedotteessa.

Koulutus sivistysyhteiskunnan tunnusmerkki

Akavan sivistyskyselyyn vastanneet pitävät tärkeimpinä sivistysyhteiskunnan piirteinä koulutukseen satsaamista ja turvallisuudesta sekä perheiden hyvinvoinnista huolehtimista.

Erityisesti Akavan liittojen jäsenet pitävät koulutusta sivistysyhteiskunnan tärkeimpänä tunnusmerkkinä.

– Suomalaisia menestystarinoita ei synny ilman laadukasta maailmanluokan koulutusta ja tutkimusta. Vastikään julkaistu yliopistojen taloudellisten vaikutusten arviointi osoittaa selvästi, että korkea koulutus auttaa ihmisiä työllistymään paremmin ja olemaan tuottavampia. Tästä syntyy taas lisää työtä ja toimeentuloa, sanoo Akavan asiantuntija Ida Mielityinen tiedotteessa.

Akavan kyselyn mukaan keskeisimpinä sivistyneen henkilön piirteinä pidetään kaikkien ihmisten näkemysten kunnioittamista ja toisesta ihmisestä välittämistä.

Myös tietämyksen laaja-alaisuutta ja hyviä käytöstapoja pidetään tärkeinä. Lisäksi varsinkin alle 35-vuotiaat akavalaiset pitävät sivistyneelle ihmiselle ominaisena sitä, että hänellä on tahtoa vaikuttaa yhteiskunnan kehittämiseen.

Akava teetti Kantar TNS:llä kyselyn, jossa selvitettiin akavalaisten ja muiden palkansaajien käsityksiä sivistysyhteiskunnasta. Kysely tehtiin toukokuussa 2017 ja siihen vastasi 888 akavalaista ja 1 201 muuta palkansaajaa.

Akava on korkeakoulutettujen työmarkkinakeskusjärjestö.

Pojalla oli musta nahkatakki ja -saappaat, kun hän saapui satamaan. Äiti työnsi häntä edellään aina purjeveneelle asti. Nuori 16-vuotias oli lähdössä matkalle Helsingistä Osloon Suomen Purjelaivasäätiön koululaivalla. Moni pitäisi sitä suurena seikkailuna, mutta ei hän.

– Laiturissa äiti pisti pojalle satasen käteen matkarahaksi ja tämä nousi kannelle. Nuorukainen rupesi saman tien haistattelemaan miehistölle, sanoo kuunarin kapteenina toiminut Suomen Purjelaivasäätiön toiminnanjohtaja Stefan Abrahamsson.

Abrahamsson on nähnyt, miten purjehdus parhaimmillaan vaikuttaa nuoreen ihmiseen. Poika mustissa nahkavaatteissa oli kuitenkin poikkeus, jonka kaltaista hän ei ollut aiemmin tavannut.

Nuorukainen rupesi saman tien haistattelemaan miehistölle. Stefan Abrahamsson

Yksikään purjehdukselle saapunut nuori ei ollut käyttäytynyt yhtä huonosti.

– Pyysin kaikkia muita menemään kannen alle. En ollut ennemmin joutunut tekemään vastaavaa. Keskustelimme rajat selväksi siitä, että millä tavalla purjealuksella käyttäydytään. Ei se aluksi tuntunut vaikuttavan mitenkään, sanoo Abrahamsson.

Tämä oli vain yksi niistä nuorisopurjehduksista, joita Suomen Purjelaivasäätiö tekee joka vuosi.

Nahkatakkisesta pojasta kasvoi nuori mies

Nuorisopurjehduksella nuoret ovat osa miehistöä. Purjehtiminen parantaa tutkitusti nuoren itsetuntoa, yhteistyökykyä ja elämänhallintataitoja. Se on tarpeen etenkin silloin, jos nuorella on huolia omassa elämässään.

Stefan Abrahamsson muistaa, kuinka nahkatakkinen poika muuttui Helsinki–Oslo-matkan aikana. Alun vastahakoisuudestaan huolimatta hän oppi nopeasti, miten kuunaria purjehditaan. Hänestä tuli miehistön tärkein avustaja. Jopa niin hyvä, että hän pystyi neuvomaan ja opettamaan muita ikäisiään.

Viimeisenä iltana poika kysyi, että saisiko keskustella kapteeni Abrahamssonin kanssa.

– Kysyin, että onko paha olla. Hän vastasi, että olo on erittäin hyvä. Hän kertoi, että purjehdus oli ensimmäinen kerta, kun joku oli luottanut häneen tai halunnut häneltä neuvoja ja opastusta. Siksi hän oli niin motivoitunut.

Sen jälkeen poika kysyi, voisiko hän purjehtia muiden mukana takaisin Helsinkiin.

– Minulla nousee vieläkin karvat pystyyn, kun muistelen sitä yötä. 16-vuotias kaveri haistatteli minulle, mutta kasvoi matkan aikana nuoreksi mieheksi, sanoo Stefan Abrahamsson.

Matkan tarkoituksena tukea syrjäytymisvaarassa olevia

Abrahamssonin mieleen painunut matka tehtiin Purjelaivasäätiön kuunarilla, Lokilla. Nykyisin Purjelaivasäätiö tekee nuorisopurjehduksia kahdella aluksella, kuunari Helenalla ja S/Y Vahinella.

Niistä kuunari Helena osallistuu tänä vuonna The Tall Ships Racesiin ja S/Y Vahine Rendez-vous-tapahtumaan Kanadassa.

Tall Ships -kisan aikana Helenan miehistönä toimii yhteensä yli sata nuorta.

Hän kertoi, että purjehdus oli ensimmäinen kerta, kun joku oli luottanut häneen. Stefan Abrahamsson

Helenalla toimeenpannaan myös purjehduksia päihdeongelmista kärsiville. Silloin matkalle pääsyn ehtona on, että henkilö haluaa aidosti eroon päihteistä.

Suomen Purjelaivasäätiö valitsee nuoret purjehduksille yhdessä yhteistyökumppanin kanssa. Yhteistyökumppaneita ovat esimerkiksi SOS-Lapsikylä ja Y-Säätiö.

Sail Training International auttaa nuoria ympäri maailman

Suomen Purjelaivasäätiön toiminta on osa kansainvälistä Sail Training -ohjelmaa. Ohjelma tarkoittaa sitä, että purjehduksen avulla yritetään auttaa nuoria ympäri maailman Iso-Britanniasta Venäjälle ja Australiaan.

Kattojärjestönä on voittoa tavoittelematon Sail Traingin International -säätiö. Se vastaa myös The Tall Ships Racesin järjestämisestä.

– Kisa on suuri seikkailu. Se kehittää tiimityötä ja nostaa nuorten itsetuntoa. Kisaan osallistuvien laivojen miehistöistä ainakin puolet pitää olla alle 25-vuotiaita, sanoo Paul Bishop Sail Training Internationalista.

Sääntö on ollut sama vuodesta 1956, kun The Tall Ships Races järjestettiin ensimmäisen kerran. Kerran vuodessa järjestettävä ystävällismielinen kisa ei ole ainoa nuorisopurjehdus maailmassa, vaan erilaisia tapahtumia on useita vuodessa.

Kelluvat lähetystöt

Sail Training International ei maksa nuorisopurjehduksille osallistuvien matkoja, vaan niitä tukevat yksityiset rahoittajat, säätiöt, yhdistykset ja valtiot. Eräs suurista rahoittajista on arabivaltio Oman, joka on tukenut satojen nuorten matkoja eri aluksilla The Tall Ships Racesissa.

Valtioille, kuten Omanille, nuorisopurjehdukset ovat osa kansainvälistä diplomatiatyötä. Usealla valtiolla on sen lipun alla purjehtiva suuri purjealus. Esimerkiksi Brasilialla on Cisne Branco ja Omanilla Shabab Oman 2.

Kisa on suuri seikkailu. Laivojen miehistöistä ainakin puolet pitää olla alle 25-vuotiaita. Stefan Abrahamsson

Suuret purjelaivat ovat kuin kelluvia lähetystöjä, jotka hoitavat maiden välisiä suhteita matkaamalla satamasta toiseen.

– Uusia suurpurjealuksia tehdään kahdesta syystä. Ensimmäinen on merimiestaitojen opettaminen. Toinen on diplomatia. Valtiot arvostavat purjealuksia maidensa lähettiläinä, sanoo Paul Bishop Sail Training Internationalista.

”On hieno tunne hitsautua yhteen tiimiksi”

Uusin suuri purjelaiva on vuonna 2015 valmistunut 120-metrinen Union Peru. Suomalainen kuunari Helena on siihen verrattuna pieni, koska sen kyytiin mahtuu enintään 24 oppilasta.

Helenan matkassa purjehduksilla on aina vapaaehtoisia. Ilman heitä nuorisopurjehdusten järjestäminen ei olisi mahdollista.

– Meillä on yhteensä 200 vapaaehtoista, jotka tulevat erilaisista ammateista. Osa on eläkkeellä, osa käyttää kesälomansa purjehdukseen. Olemme suunnattoman kiitollisia heidän antamastaan ajasta, sanoo Suomen Purjelaivasäätiön toiminnanjohtaja Stefan Abrahamsson.

Mitä tapahtui nahkatakkiselle purjehtijanuorukaiselle? Sitä Abrahamsson ei kerro, koska silloin tarinasta voisi tunnistaa, kuka on kyseessä. Hän sanoo, että moni on saanut purjehdukselta kipinän opiskelu- tai työpaikan etsimiselle.

– Useat ovat valmistuneet merimiesammattiin. Vapaaehtoisille on palkitsevaa nähdä, että nuoret nauttivat aluksella. Se mikä vaikuttaa purjehtiessa nuoreen, vaikuttaa myös päällystöön. On hieno tunne hitsautua yhteen tiimiksi.

Suomessa on tähän mennessä tunnistettu 150 haitalllista vieraslajia ja 130 potentiaalisesti haitallista muualta tullutta lajia. Aiheesta olivat puhumassa Ylen aamu-tv:ssä suojeluasiantuntija Panu Kunttu WWF:stä ja Tiina Parkkima Allergia-, iho- ja astmaliitosta.

Suomessa on parisentuhatta alkuperäislajia, joista osaa vieraslajit uhkaavat. Panu Kunttu sanoo, että vieraslajit uhkaavat ketoneilikkaa ja ruiskaunokkia.

Vieraslajit ovat useimmiten kotoisin Pohjois-Amerikasta tai Aasiasta. Niistä moni on tuotu Suomeen jo reilu sata vuotta sitten.

– Lajeja voi tunnistaa eri oppaiden avulla. Tunnistamista helpottaa, että monet niistä ovat omaleimaisen näköisiä, eivätkä muistuta mitään Suomessa esiintyvää alkuperäistä lajia, Panu Kunttu WWF:ltä sanoo.

Ensin kasvit olivat puutarhan kaunistajia, josta ne sitten ovat lähteneet hallitsemattomasti leviämään.

– Monet lajit ovat lähteneet leviämään puutarhajätteen dumppaamisen myötä. Puutarhajätettä ei saisi viedä pois tontilta. Se olisi hyvä kompostoida suljetussa kompostissa, Tiina Parkkima Allergia-, iho- ja astmaliitosta sanoo.

Jättipalsami joutui kesäkuussa EU:n kieltolistalle

Jättipalsami on yksi luonnossa kasvavista vieraslajeistamme. Se kuuluu jopa sadan Euroopan pahimman vieraslajin joukkoon. Se leviää aggressiivisesti ja muodostaa yhtenäisiä tiiviitä kasvustoja, joissa juuri mikään muu kasvilaji ei pysty enää kasvamaan. Suomessa se on levinnyt monille arvokkaille alueille, kuten lehtoihin, rantoihin ja puronvarsille, jotka kasvualueina ylläpitävät runsasta lajistoa luontaisesti.

Kesäkuussa EU:n komissio teki päätöksen, että jättipalsami on jatkossa kiellettyjen lajien listalla. Sitä ei saa käyttää, kasvattaa, levittää tai myydä. Kasvustoista pitäisikin nyt hankkiutua eroon.

– Jättipalsamin kitkeminen on helppoa, koska sillä on hento juuristo. Sen voi vain kiskaista varresta. Se voi versoa vielä parin vuoden ajan, mutta 3-4 vuodessa lajista pääsee eroon, Kunttu sanoo.

Jättitatar, lupiini, kurtturuusu ja jättiputki aiheuttavat ongelmia

Jättitatar voi kasvaa jopa asfaltin läpi. Monivuotinen kasvi voi kasvaa 2-3 metriä korkeaksi ja tukahduttaa jättipalsaminen tavoin muun kasvillisuuden. Se pitäisi leikata matalaksi, jotta sen saa taltutettua.

– Sen voi myös peittää pressulla tai kaivaa juurineen ylös. Kasvin taltuttaminen vaatii sitkeyttä, Kunttu sanoo.

Lupiini on monivuotinen laji, joka pitää kaivaa pois juurineen. Sen voi myös niittää monta kertaa, jolloin se ei pääse kukkimaan ja leviämään sitä kautta. Senkin häätäminen vaatii sitkeyttä.

Jättiputki on inhottava vieraslaji, jonka kanssa tulee olla varovainen. Sen kitkemisen tulee varata hyvät suojavarusteet, koska se voi aiheuttaa iholle palovammoja.

Kurtturuusua hävitetään Suomessa vuosittain talkoissa. Siitä on haittaa etenkin ulkosaaristossa, jossa se peittää hiekkarantoja ja rantaniittyjä, joita on Suomessa luontaisesti vähän. Se on kaunis, mutta sekin muodostaa tiiviitä kasvustoja, joissa muut kasvilajit eivät pärjää.

Tämä onkin vieraslajien aiheuttama ongelma.

– Kun alkuperäiset kasvilajit eivät pärjää, syntyy ketjureaktio. Seuraavaksi hyönteiset, jotka ovat riippuvaisia suomalaisista alkuperäisistä kasveista taantuvat, Kunttu sanoo.

Vieraslajien kitkeminen on hyvästä: se on paitsi tärkeää omalle luonnollemme, myös loistavaa luontoliikuntaa.

Lue lisää: Koristeesta tuli suomalaisen luonnon salakavala uhka – hukuttaa päivänkakkarat ja kissankellot

Suomen koko talouden palkkasumma oli maalis–toukokuussa 2,0 prosenttia suurempi kuin vastaavana ajankohtana vuotta aiemmin, kertoo Tilastokeskus.

Pelkästään toukokuussa koko talouden palkkasumma kasvoi 3,3 prosenttia edellisvuodesta. Vuosi sitten maalis–toukokuussa palkkasumma kasvoi 1,5 prosenttia.

Palkkasumma kasvoi maalis–toukokuussa jyrkimmin rakentamisen toimialalla, jossa kasvua kertyi 7,6 prosenttia vuodentakaisesta. Kasvussa olivat myös muiden palveluiden, yksityisten terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluiden, kaupan sekä teollisuuden palkkasummat.

Yksityisellä sektorilla maksettujen palkkojen summa oli maalis–toukokuussa 3,6 prosenttia suurempi kuin vastaavana ajanjaksona vuotta aiemmin. Vastaavaan aikaan julkisen sektorin palkkasumma väheni 0,5 vuodentakaisesta.

Rahoitustoiminnan palkkasumma pysyi sen sijaan vuodentakaisella tasollaan. Yksityisen koulutuksen palkkasumma väheni viime vuoden vastaavaan ajanjaksoon verrattuna runsaalla prosentilla.

Eikö kiky vielä pure?

Tilastokeskuksen määritelmän mukaan palkkasummalla tarkoitetaan työntekijöille maksettujen bruttopalkkojen summaa ilman optioita. Palkkasummaan vaikuttavat työllisyydessä ja palkansaajien ansiotasossa tapahtuvat muutokset.

Kilpailukykysopimus tuli voimaan työpaikoilla vuoden alusta. Sopimuksen odotetaan muun muassa parantavan työn ja yritysten kilpailukykyä ja luovan uusia työpaikkoja. Palkkasummatilaston mukaan näyttäisi siltä, että sopimus ei vielä pure odotetulla tavalla.

Palkkasumman kasvu ei kuitenkaan välttämättä kerro suoraan kilpailukykysopimuksen puremattomuudesta. Palkkasummaa voivat kasvattaa yritysten lisääntyneet rekrytoinnit. Palkkasumma voi kasvaa myös siksi, että yrityksissä on tehty enemmän ylitöitä.

Muokattu klo 11.14. Täsmennetty kilpailukykysopimuksen vaikutusta palkkasummaan.