Hyvän lemmikkikuvan ottamiseen kotioloissa tarvitaan joskus puhtaasti onnea, mutta useammin muutamien niksien taitamista, aikaa ja kärsivällisyyttä. Esimerkiksi kuvausajankohdalla on merkitystä:

– Suosittelen välttämään keskipäivää: kirkasta auringonpaistetta, jolloin kontrasti on kovimmillaan. Valo on aamulla ja illalla pehmeä, muotoileva, sanoo valokuvaaja Anu Sundell.

Valokuvaajat Eveliina Immonen ja Anu Sundell hakisivat peruskuvaan rauhallisia sävyjä. Eläimen turkin sävy kannattaa ottaa huomioon, esimerkiksi mustaa turkkia tukee vaalea tausta. Niin lemmikki nousee pääosaan kuvassa.

Taustan pihakeinut, leikkikalut ja lapiot häiritsevät. Mitä kirkkaampia ne ovat väriltään, sitä enemmän.

Valoilla voi leikkiä, mutta myös korostaa silmiä

– Vastavalo on muotoileva ja mielenkiintoinen kuvassa. Jos saa valon pyyhkimään karvan pintaa, turkki korostuu, kertoo Sundell.

Silmien esiin saamisessa voi käyttää apuvaloa, varsinkin jos silmät ovat turkin peitossa. Pieni salama ja heijastuspinnan käyttö voi saada katseen esille. Lemmikkiä voi myös ohjata kuvaustilanteessa vaikka vinkulelulla, ja näin johdattaa katsetta siihen suuntaan, josta silmät näkyvät parhaiten.

Sivumyötäinen auringonvalo toimii parhaiten, sillä saa nostettua silmiä, mutta myös kuonoon saa muotoa. Anu Sundell, valokuvaaja

– Sivumyötäinen auringonvalo toimii parhaiten, sillä saa nostettua silmiä, mutta myös kuonoon saa muotoa.

Osa eläimistä on omimmillaan liikkeessä. Silloin korostuu välineistön valinta. Normikännykkäkuvauksessa etäisyys on hyvä pitää samana, sillä esimerkiksi kovaa kohti tulevan lemmikin kuvaaminen on vaikeaa.

Usein lemmikki reagoi samaan asiaan kerran tai kahdesti, kolmatta kertaa ei kannata yrittää. Anu Sundell, valokuvaaja

Vedessä leikittely vaatii saman kuin muunkin liikkeen ikuistaminen: riittävästi valoa ja nopeat suljinajat, jolloin pisaroiden lento pysähtyy kuviin. Kännykkäkameroissa aukon manuaalisäätö on jo joissain malleissa mahdollista.

Luonne näkyviin

Eläintä ei pidä yrittää innostaa liian outoihin asentoihin. Luonnollisuus, kuvauspaikan tuttuus ja turvallisuus ovat tärkeitä. Eveliina Immonen nostaisi kuvauksessa esiin rodunomaiset piirteet. Jos on terhakka luonteeltaan, on hyvä jos se näkyy kuvassa. Joskus näitä piirteitä joutuu herättelemään.

– Kissoja on kävelytetty portaita alaspäin, jolloin kuvauskohde nostaa häntää. Voidaan viedä toinen lemmikki johonkin kohtaan, missä se voi herättää kuvattavan eläimen tarkkaavaisuuden, kertoo Anu Sundell.

– Usein lemmikki reagoi samaan asiaan kerran tai kahdesti, kolmatta kertaa ei kannata yrittää. Tämä koskee esimerkiksi vinkuleluja.

Kuvattavan koko kannattaa ottaa huomioon: menenkö itse alas vai nostanko kuvattavan korkeampaan paikkaan. Kannattaa kokeilla eri suuntia, läheltä ja kaukaa – iloisia yllätyksiä voi tulla.

Kuvaustilanteessa ylipäätänsä on hyötyä apuihmisistä, jotta kuvaaja voi keskittyä katsomaan oikeaa hetkeä, kokonaisuutta ja reagoimaan.

Linssiluteet ja muut

Osa lemmikeistä hämmentyy tähtäilystä tai valoista,varsinkin koirissa on isoja eroja.

Jotkut oikein pörhistäytyvät ja nauttiivat siitä, että ovat huomion keskipisteinä. Eveliina Immonen, valokuvaaja

– On täysin mahdotonta tietää etukäteen, mikä koira pelkää valoja ja näin vierastaa kameraa. Jotkut oikein pörhistäytyvät ja nauttivat siitä, että ovat huomion keskipisteinä, kuvailee Immonen.

Kissoissakin on eroja, mutta kokonaisuudessaan ne ovat kuvaajien mukaan vaikeampia kuin koirat, koska niitä ei pysty makupaloilla ohjailemaan.

– Pienet kissat on helppoja leikittää haluttuun asentoon, mutta se toimii vanhemmallakin.

Kuvauksen ekstrajännitystä

Eveliina Immonen on kuvannut myös lemmikkitorakan.

– Pelkäsin kaikkein eniten, että se karkaa ja pesiytyy jonnekin rakenteisiin ja valloittaa maailman sen jälkeen. Etukäteen varmistin, miten nopeasti se liikkuu, että ehtiikö sen ottaa kiinni vai pitääkö aidata kuvausalue. Se olikin yllättävän rauhallinen, mikä oli helpotus, hän muistelee nauraen.

Ei se silti hänestä torakkakuvaajaa tehnyt.

– Hirveää! En halua todellakaan kuvata lisää! Käärmeitä pelkään ja inhoan, tunnustaa Immonen. En tule kuvaamaan, vaikka tahdottaisiin, en edes kuvia pysty katsomaan!

Maanantaina liikenne- ja viestintäministeriö kertoi selvittävänsä nopeusrajoitettujen henkilöautojen käyttöönottoa nuorille. Käytännössä tämä tarkoittaa käyttöönoton toteuttamisvaihtoehtoja ja vaikutuksien selvittämistä.

– Tarkoituksena on katsoa, pystyisikö nopeusrajoitettu henkilöauto tarjoamaan rakenteeltaan vankemman vaihtoehdon mopoautoille. Se on asia mistä on pitkään puhuttu, ja katsoimme että aika on kypsä, sanoi ministeriön erityisasiantuntija Erik Asplund tiistaina Ylen aamu-tv:ssä.

Selvityksen syy on ensisijaisesti lähtenyt Asplundin mukaan turvallisuudesta.

– Turvallisuusnäkökulma on mielestäni varsin omituinen, haastoi Suomen Mopoauto Oy:n hallituksen puheenjohtaja Harri Nyholm.

Hän kertoo myyneensä kaikkiaan noin 1500 mopoautoa. Tällä hetkellä hän kertoo myyvänsä mopoja, ja varaosia mopoautoihin. Trafin mukaan mopoautoja oli liikennekäytössä loppuvuodesta 2016 lähes 8000.

– Käsittääkseni mopoauto on tällä hetkellä nuorelle turvallisin vaihtoehto itsenäiseen liikkumiseen. Kaksi muuta vaihtoehtoa ovat mopo ja kevytmoottoripyörä. Ei ole kahta sanaa, että tämä [mopoauto] on ylivoimaisesti turvallisin, Nyholm sanoi.

Suurta "epidemiaa" ei ole taustalla

Onnettomuustietoinstituutin raportin mukaan joka kymmenes mopoauto joutuu onnettomuuteen, eli mopoautoille sattuu vuosittain noin tuhat liikennevahinkoa, ja seuraukset ovat pääasiassa lieviä. Raportin mukaan vuosina 2004-2016 kuolemaan johtaneita onnettomuuksia on tapahtunut neljä.

Ministeriön erityisasiantuntija sanoi aamu-tv:ssä ettei kyse ole siitä, että mopoautojen kohdalla olisi kyse onnettomuuksien "epidemiasta".

– Kuolemaan johtaneita onnettomuuksia on sattunut suhteessa aika vähän, ja henkilövahinkoihin johtaneita onnettomuuksia ei aivan mahdottomasti – ajoneuvojen määrään suhteutettuna hieman enemmän kuin mopoille. Ja tietysti enemmän kuin henkilöautoille, mutta se johtuu enemmän kuljettajista sitten. Mitään suurta epidemiaa ei ole taustalla, Asplund totesi.

Hänen mukaansa ministeriöllä on tarkoitus selvittää juuri seurauksia esimerkiksi onnettomuustilanteessa.

– Kun puhutaan tästä vankemmasta vaihtoehdosta, se on enemmän onnettomuuden seurausten hallitsemisesta, Asplund sanoi.

"Virittäminen on maailman yksinkertaisin asia"

Nyholm näkee nuorten ajamisessa nopeusrajoitetulla henkilöautolla paljon ongelmia. Yksi suuri huolenaihe onkin mahdollinen auton virittäminen.

– Se on maailman yksinkertaisin asia. Se selviää muutamassa päivässä ja leviää kulovalkean tavoin netissä, Nyholm kuvaili.

Asplund sanookin, että mahdollisten nopeusrajoitettujen autojen virittäminen on keskeinen asia pohtia vielä alkuvaiheessa olevassa selvityksessä. Hänen mukaansa virittämisen valvonta olisi liikenteen valvonnan harteilla.

– Emme halua luoda takaporttia siihen, että sitten lopputuloksena yhtäkkiä 15-vuotiaat ajaisivatkin henkilöautolla täysin rajoittamattomana liikenteen seassa, Asplund sanoi.

Lisäksi se, millaisella kortilla nopeusrajoitettua henkiöautoa nuori ajaisi, on vielä auki.

– Näen tässä niin paljon suuria ongelmia, ettei tällä hetkellä kannata tehdä kauheaa härkästä jutusta. Oikea tapa olisi mennä Brysseliin ehdotuksen kanssa ja nostaa asia pöydälle: Meillä on tämmöinen ongelma, onko teillä ja mitä tehdään yhdessä? Nyholm arvostelee.

Selvitystä tehdään yhdessä Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin kanssa ja alustavia tuloksia odotellaan loppuvuodesta.

Viime viikolla kansanedustaja ja kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kalle Jokinen tiedotti, että EU:n sisämarkkinoista vastaava komissaari Elżbieta Bieńkowska kommentoi Suomen tilannetta. Liikenneturvan puheenjohtajanakin toimivan Jokisen mukaan komissaari kertoi, ettei EU lähde jarruttelemaan mikäli Suomi haluaa ottaa käyttöön nopeusrajoitetut henkilöautot.

Oli jo aikakin, sanovat monet kainuulaiset melonnan harrastajat. Vaikka esimerkiksi Kajaanissa suuri ja monipuolinen Oulujärvi on vain kivenheiton päässä, moni meloja on kulkenut Kajaanista 100 kilometrin päähän Vaalaan melontakeskukseen.

Näin on tehnyt aiemmin myös melontaohjaaja Hanna Karppinen. Hän on iloinen, että Kainuun merelle pääsee nyt järjestetysti myös kotikaupungista.

– Toive on toteutunut, tätä on odotettu pitkään, sanoo Karppinen.

Kuurnaan rakennettiin talli viime kesänä. Melontaretkiä tehdäänkin etupäässä sieltä, sillä Nuasjärvellä ja Kajaaninjoella luonto ei sanele ehtoja yhtä jyrkästi kuin isojen selkien Oulujärvellä.

Tänä kesänä käyttöön saatiin Paltaniemen melontatalli. Lisäksi Kajaanin vesistöön on tehty laitureita ja rantautumispaikkoja sekä harrastajille on hankittu kajakkeja. Takana on Oulujärven Melojien ja Kajaanin Ladun hanke (Kajaanin kaupunki), jonka toteuttajana on ollut Kajaanin kaupunki ja rahoittajana Oulujärvi Leader.

Melomista voi harrastaa myös omin päin. Oulujärven Melojien puheenjohtaja Sinikka Rantalankilan mukaan muutama vuosi sitten melojat olivat kuitenkin Oulujärvellä harvinainen näky.

Nyt harrastajien määrä on kasvanut selvästi.

– Melojien määrä on, jos ei aivan satakertaistunut, niin ainakin moninkertaistunut, kertoo Rantalankila.

Melontaharrastajien määrä on hienoisessa nousussa myös valtakunnallisesti, kerrotaan Suomen Melonta- ja Soutuliitosta. Tällä hetkellä erityisen suosittua on sup-lautailu.

Liiton alaisissa seuroissa on noin 10 000 jäsentä. Todellisuudessa määrä on huomattavasti suurempi, sillä moni ei kuulu seuraan vaan omistaa kajakin tai kanootin ja meloo esimerkiksi kesämökillään.

Meloja luonnon armoilla

Oulujärvi on melontakohteena kaunis, mutta oikukas. Sää voi muuttua hetkessä, ja siksi säätiedotukset onkin tutkittava tarkkaan.

– Kun olosuhteet ovat hyvät, Oulujärvi on aivan upea melontajärvi. Haastavaa on se, että aina ei pääse vesille kun on isoja selkiä ja aallot nousevat todella suuriksi, melontaohjaaja Hanna Karppinen kertoo.

Melonnan parissa pääsee leppoisasti keskelle luontoa tai nauttimaan vauhdista koskissa. Sinikka Rantalankilan mukaan laji sopiikin monenlaisille ihmisille. Suomen neljänneksi suurimmalla järvellä melojille yhteistä on rakkaus retkeilyyn.

– Se leppoisa meininki, että mennään saareen ja syödään eväitä. Se on jopa meditatiivinen kokemus joskus, varsinkin kun meloo yksin järvellä.

Tänä kesänä Oulujärvellä järjestetään useita melontakursseja. Rantalankila suosittelee tutustumista lajiin peruskurssin kautta. Alussa omaa menopeliä ei tarvitse.

– Itsekin oppii, mutta kurssi on helpompi tie. Tavoitteena on, että peruskalusto pysyy yhteisenä, mutta jos innostuu pidemmälle, voi hankkia oman kaluston.

Liikuntarajoite ei ole aina este

Pyörätuoli jää rannalle, kun kajaanilainen Kimmo Sirviö meloo kohti Oulujärven selkää. Juuri avatusta Paltaniemen melontatallista kulkee veteen luiska, jota pitkin pääsee kulkemaan pyörätuolillakin.

Melontalaiturin esteettömyydessä tärkeintä on, että esimerkiksi pyörätuolilla pääsee aivan kajakin viereen.

– Tämä on hyvin erilaista verrattuna vaikkapa moottoriveneellä ajeluun, kun tässä ollaan ihan veden pinnalla ja tunnet kaikki pienemmätkin aallot hyvin tarkasti, Sirviö kertoo.

Sirviö on ollut mukana suunnittelemassa laiturin esteettömyyttä Vammaisliikunta tutuksi Kajaanissa -hankkeen koordinaattorina. Liikuntarajoitteisuutta on monenlaista, mutta Sirviö uskoo, että moni erityisliikkuja voi innostua melomisesta.

Rajoitteitakin toki on, sillä vartalonhallinta on tärkeää.

– Laji sopii hyvin, kunhan saa tuettua itsensä kajakkiin tarpeeksi hyvin. Haastetta tuo aaltojen keinuttelu, että saa pidettyä tasapainon aallokossa jos ei saa otettua tukea jaloista tai vatsalihakset eivät toimi kunnolla.

Sirviö on itse käynyt melomassa kymmenkunta kertaa.

– Mikäs sen mukavampaa aurinkoisena päivänä kuin olla vesillä luonnon helmassa. Mukava kokemus, mies kertoo.

Lue lisää:

Kajaani tajusi vesistöjensä voiman – höyrylaiva ja melonta piristivät vesimatkailua

Hälytysajossa ollut poliisiauto joutui viime yönä ennen puoltayötä hirvikolariin valtatie kahdeksalla Eurajoella Satakunnassa. Partioauton keula törmäsi hirveen, joka sinkoutui päin valopylvästä.

Poliisit loukkaantuivat lievästi ja hirvi kuoli. Komisario Marko Heikkilä arvioi, että tilanteessa oli edellytykset vakavammillekin vahingoille.

– Tapahtumapaikka sjaitsee tieosuudella, joka on suojattu riistaaidalla. Haluamme muistuttaa, etteivät riista-aidat anna täydellistä suojaa, Heikkilä sanoo.

Poliisi toivoo, että kolarikuva saa autoilijat harkitsemaan, millä nopeudella öisillä teillä ajetaan.

Helsingin poliisi vahvistaa, että pillerikauppaan liittyvän rikostutkinnan yhteydessä on vangittuna tällä hetkellä jo yli kymmenen ihmistä. Poliisi kertoo asiasta tiedotteessaan.

Tapauksen esitutkinnassa selvitetään poliisin mukaan laittomien lääkeaineiden myynti- ja maahantuontikanavat. Poliisi on aiemmin kertonut takavarikoineensa kevään aikana suuria määriä Rivotril-lääketabletteja Helsingissä ja että kolmessa rikosasiassa olisi yhteensä kymmenen henkeä tutkintavankeudessa.

Yle on uutisoinut kirkkaassa päivänvalossa käytävästä pillerikaupasta viime päivinä. Ylen tietojen mukaan asiassa on vangittuna noin 20 Romanian kansalaista. Eilen maanantaina Helsingin poliisi kuitenkin kiisti Ylen tiedon, mutta kieltäytyi kommentoimasta sitä, kuinka paljon vangittuja tällä hetkellä on.

Nyt poliisi sanoo, että vangittuna on yli kymmenen ja todennäköistä on, että epäiltyjen ja vangittujen määrä lisääntyy vielä esitutkinnan aikana. Poliisin mukaan esitutkinta valmistunee syyskuun aikana ja asiasta tiedotetaan seuraavan kerran vasta sen valmistuttua.

Pakistanilaislähtöisen miehen syytteen käsittely vaimonsa murhaan yllyttämisestä saattaa jatkua oikeudessa. Syyttäjä hakee hovioikeuden päätökseen valituslupaa korkeimmalta oikeudelta.

Etelä-Karjalan käräjäoikeus tuomitsi miehen elinkautiseen vankeuteen vuosi sitten toukokuussa. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion viime toukokuussa.

Hovioikeuden mukaan asiassa esitetyt näytöt eivät riittäneet varmuudella osoittamaan, että mies olisi yllyttänyt sukulaismiehen murhaamaan vaimonsa.

Sukulainen surmasi miehen vaimon Lappeenrannassa vuonna 2009. Murhan tehnyt sukulaismies suorittaa parhaillaan elinkautista vankeustuomiota.

Forssan kaupunginjohtajan ja kaupungin työntekijän välinen tönimistapaus on sovittu. Välikohtaus sattui kesäkuun alkupuolella forssalaisen ravintolan terassilla. Poliisi tutki tapausta.

Jari Kesäniemi sanoo, että osapuolet istuivat saman sovittelupöydän ääreen tapausta seuranneella viikolla.

– Asia on nyt sovittu ja lyöty reilusti kättä päälle.

Välikohtauksesta aiheutuneista seurauksista on nyt Kesäniemen mukaan otettu opiksi.

– Nyt jatketaan tästä hommasta oppineena ja tämä homma on nyt loppuunkäsitelty, sanoo Kesäniemi.

Kahden ihmisen välinen sopimus

Osapuolet ovat pitäneet matalaa profiilia, eikä julkisessa virassa toimivan Kesämiehen ratkaisusta ole kerrottu julkisuuteen.

– Se oli meidän kahden välinen sopimus, ja sovimme myös ettei puhuta siitä sen enempää kenellekään. Näin siinä kohtaa päätettiin.

Kaupunginjohtajana toimiva Jari Kesäniemi kuitenkin myöntää, että ihmisten olisi ollut hyvä kuitenkin tietää asiasta.

– Tällä se nyt sitten tulee kuitatuksi, hän sanoo.

Hän sanoo, ettei halunnut olla kahden ihmisen välisen sopimuksen jälkeen aloitteellinen osapuoli asian julkisessa kertomisessa.

Varoitus ja pidennetty koeaika

Kaupungin keskushallinnon virkistyspäivien jälkeen forssalaisen ravintolan terassilla Kesäniemen ja kaupungin työntekijän välille syntyi välikohtaus, joka päätyi lopulta poliisin tutkintaan. Tapaus päätettiin sovitella.

Kaupunginhallitus antoi Kesäniemelle tapauksen vuoksi varoituksen. Tapauksen jälkeen koeajalla ollut kaupunginjohtaja Jari Kesäniemi pyysi itselleen palkatonta virkavapaata, joka hänelle myönnettiin. Koeaikaa jatkettiin helmikuun loppuun saakka.

Kaupunginjohtaja Jari Kesäniemi on jatkanut normaalisti työtään juhannuksen jälkeen Forssan johdossa.

Nivalassa 70-luvulta asti toiminut Hituran kaivos ehti tulla alueen asukkaille vuosien varrella varsin tutuksi.

Hituran kaivoksen naapurissa asuva maanviljelijä Markku Poikkimäki muistelee esimerkiksi kauhulla parin vuoden takaisia hiekkamyrskyjä, jotka sopivalla tuulella levisivät kaivoksen ympäristöön ja värjäsivät taivaan.

– Pahimmillaan se oli kuin Saharan myrskyt televisiossa. Hampaissa kirskui pöly, Poikkimäki kuvailee.

Kaivoksen rikastehiekkaa yritettiin estää pölyämästä ruiskuttamalla pintaan sammutetusta kalkista koostuvaa liuosta. Kallis ja toimimaton malli on korvattu kylvämällä alueelle nurmea. Sittemmin ongelmia kaivoksen kanssa ei juuri ole Poikkimäen mukaan ollut.

– Tänä päivänä voi sanoa, että kaivos on aivan haitaton ja näkymätön. Sieltä ei tule pölyä eikä mölyäkään meidän tontillemme.

Nikkelimalmia Hiturassa ei ole louhittu tai rikastettu enää vuosikausiin.

Kaivosta pyörittänyt Belvedere Resources Ltd teki konkurssin loppuvuodesta 2015, ja edessä on kaivoksen sulkeminen. Siihen tullaan tarvitsemaan kasapäin veronmaksajien euroja, sillä Belvederen sinänsä asianmukainen vakuustalletus kaivoksen sulkemisen kustannuksiin on osoittautunut täysin riittämättömäksi.

Käytännössä konkurssipesä on siis varaton.

"Kalajoki on pelastettu"

Hituran kaivoksen sulkemisesta on tehty suunnitelma, joka sisältää useita toimenpiteitä.

Sulkemissuunnitelman mukaan esimerkiksi kaivoksen rikastushiekka-altaat peitetään, luonnonvesiä ohjataan kenttien ohi ja suotovesistä poistetaan metallia. Toimenpiteillä suojellaan pohjavesiä ja Kalajokea.

Pohjois-Pohjanmaan ely-keskuksen ympäristönsuojelu-yksikön päällikkö Juhani Kaakinen kertoo, että juuri käynnistyneeseen ykkösvaiheeseen käytetään veroeuroja viisi miljoonaa euroa.

Kakkosvaiheelle ei ole vielä kustannusarviota.

– Kalajoki on pelastettu, kun sulkemistoimet päästään toteuttamaan. Kakkosvaihe on vuorossa joskus ensi vuoden jälkeen. Silloin hoidetaan vielä toinen puoli rikastushiekka-alueista ja maisemoidaan sivukivikasat, Kaakinen selventää.

Juhani Kaakisen mukaan Hituran tapauksesta voidaan päätellä, että konkurssi- ja ympäristölainsäädännössä velkojat näyttävät olevan veronmaksajia paremmassa asemassa.

– Tällä hetkellä mennään näin. Ehkä lainsäätäjän olisi tarpeen miettiä mitä tälle pitäisi tehdä, Juhani Kaakinen muotoilee.

"Jos suomalaisia olisi vain sata" on neliosainen juttusarja, jossa on Suomi 100 -hengessä tiivistetty 5,5 miljoonaa suomalaista sadan ihmisen väestöksi.

Suomalaiset suhtautuvat sallivasti humalassa pyöräilyyn, kertoo Liikenneturvan teettämä kysely. Sen mukaan lähes joka toinen pitää humaltuneena pyöräilemistä hyväksyttävänä.

– Onnettomuustutkimusten perusteella polkupyörää ajetaan humalassa yleensä viikonloppuisin ravintolareissuilla, Liikenneturvan suunnittelija Jyrki Kaistinen sanoo.

Hänen mukaansa Suomessa tankojuoppoiluun vaikuttavat muun muassa pitkät etäisyydet ja se, että joukkoliikenne ei toimi kaikkialla hyvin.

– Silloin liikutaan niillä keinoilla, jotka ovat käytettävissä.

Liikenneturvan kyselyn mukaan suomalaisista yli neljäsosa on ajanut polkupyörää humaltuneena viimeisen viiden vuoden aikana. 14 prosenttia kyselyyn vastanneista sanoo pyöräilevänsä humalassa usein.

– Humala kuitenkin heikentää visuaalisen informaation hallintaa. Myös motoriikka ja reaktioaika heikkenevät selvästi 0,5 promillessa. Humalassa pyöräilevä ottaa huomaamatta riskejä helpommin: kun havainnot ympäristöstä ja omasta liikkumisesta heikkenevät, reaktiot hidastuvat, Kaistinen kertoo.

Lähes 800 pyöräilijää loukkaantuu vuosittain

Polkupyöräonnettomuuksissa kuolleiden määrä on korkeammalla tasolla kuin kymmenen vuotta sitten. Kuolemaan johtaneissa liikenneonnettomuuksissa on menehtynyt viimeisen kolmen vuoden aikana vuosittain keskimäärin 27 pyöräilijää. Loukkaantumisia tapahtuu lähes 800 joka vuosi, vaikka niiden määrä onkin vähentynyt viidenneksellä viimeisen kymmenen vuoden aikana.

– Humalassa pyöräilevät ovat pääasiassa vaaraksi itselleen, kun taas humalassa autoilevat aiheuttavat vaaraa myös muille tiellä liikkujille, Kaistinen sanoo.

Toissavuonna Suomessa sattui 53 vakavaa pyöräilyonnettomuutta. Kaikista tieliikenteessä menehtyneistä kymmenen prosenttia oli pyöräilijöitä.

Alkoholia nauttineiden pyöräilijöiden tapaturmat johtavat useammin pään vammaan kuin muut pyöräilytapaturmat. Pään vammojen osuus on alkoholitapaturmissa kaksinkertainen verrattuna pään vammoihin, joita sattuu selvin päin pyöräillessä.

– Ilmeisimmin selvin päin keritään suojautumaan paremmin, kun taas humalainen kaatuu holtittomasti eikä ehdi reagoimaan ajoissa, Kaistinen kertoo.

Vuosien 2013–2015 aikana pyöräilyonnettomuuksissa kuolleista 65 ei käyttänyt pyöräilykypärää.

– Humalassa pyöräileviin valistus kypärän käytöstä ei todennäköisesti kovin paljon vaikuta, Kaistinen sanoo.

Tankojuoppoudesta voi saada sakkoja

Tankojuoppous, eli liikennejuopumus moottorittomalla ajoneuvolla, on rikos: lain mukaan henkilö, joka kuljettaa moottoritonta ajoneuvoa alkoholin tai muun huumaavan aineen vaikutuksen alaisena ja aiheuttaa vaaraa toisen turvallisuudelle, voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi kuukaudeksi.

Käytännössä rangaistuksien määrä on vähentynyt runsaasti. Vielä kymmenen vuotta sitten liikennejuopumuksesta moottorittomalla ajoneuvolla annettiin 104 rangaistusta, kun viime vuonna niitä annettiin enää 44 kappaletta.

– Poliisi tekee valvontaa resurssien rajoissa. Eniten onnettomuuksiin vaikuttaisi rangaistuksien sijaan kuitenkin se, että juomakäyttäytyminen muuttuisi siistimmäksi ja voimakas humaltuminen Suomessa vähenisi, mistä onkin jo merkkejä, Kaistinen kertoo.

Hänen mielestään olennaista on ennakointi: jos aikoo mennä ravintolaan, pyörä kannattaa jättää suosiolla kotiin.

– Liiku kävellen, julkisilla kulkuneuvoilla tai taksilla, silloin kun niitä on tarjolla, Kaistinen ohjeistaa.

Liikenneturvan teettämän kyselyn toteutti Kantar TNS. Kysely toteutettiin internet-paneelina, johon kerättiin vastauksia 1035 suomalaiselta. Heistä autoilijoita oli 79 prosenttia ja pyöräileviä 82 prosenttia. Kyselyn aineisto kerättiin toukokuussa 2017. Tutkimuksen virhemarginaali on +- 3 prosenttiyksikköä.

Poliisihallituksen selvityksen mukaan poliisissa ei ole havaittu kiellettyä etnistä profilointia.

Selvitystä ulkomaalaisvalvonnan käytännöistä ryhdyttiin tekemään sen jälkeen, kun Long Play -verkkojulkaisu julkaisi ulkomaalaisvalvontaa ja etnistä profilointia koskevan artikkelin aiemmin kesällä.

Poliisihallituksen selvityksen mukaan kielletystä etnisestä profiloinnista ei juurikaan poliisin osalta kannella tai valiteta.

– Selvityksessä kävi ilmi neljä tapausta, joissa virkamiesten toimintaa oli kielletyn etnisen profiloinnin osalta selvitetty, mutta selvitysten perusteella virkamiesten toiminnassa ei ollut huomautettavaa, poliisihallituksen tiedotteessa todetaan.

"Toiminnasta mahdollista kannella"

Kielletyllä, syrjivällä etnisellä profiloinnilla tarkoitetaan toimia, joissa henkilö joutuu poliisitoimien kohteeksi esimerkiksi pelkän ulkonäkönsä perusteella.

– Etninen profilointi on sallittua silloin, jos henkilö on perustelluista syistä tarpeen tavoittaa ja hänestä annetaan esimerkiksi tuntomerkkejä ulkonäköön perustuen, poliisihallitus täsmentää.

Poliisihallitus katsoo selvityksen perusteella, että koulutus aiheesta on poliisissa ollut pääsääntöisesti kattavaa.

– Poliisin toiminnasta on mahdollista kannella, mikäli kokee joutuneensa kielletyn etnisen profiloinnin kohteeksi, sanoo poliisiylitarkastaja Pekka-Matias Väisänen.

Käräjäoikeuden mukaan vuosina 2011-2013 kaksikko vältti veroja yli 300 000 euroa ja rahoja järjesteltiin muun muassa käteisenä ja alihankintayrityksillä, joilla käytännössä ei ollut mitään toimintaa.

Kyseessä on yhtiö, joka teki pääasiassa lumenpudotusurakointia, kattojen korjausta ja huoltotöitä pääkaupunkiseudulla.

Käräjäoikeuden mukaan näyttö tuki sitä, että lumenpudotusyhtiö teki aliurakointiyhtiöiden kanssa kuittikauppaa, joka on tyypillinen talousrikoksen muoto.

Hovioikeuden mukaan näyttö ei kuitenkaan riittänyt. Hovin mukaan oli todennäköisempää, että alihankintayhtiöt syyllistyivät itse vero- ja muiden velvollisuuksien laiminlyöntiin.

Hovin mukaan ei vaikuttanut siltä, että alihankintayritysten työntekijät olisivat olleet tosiasiassa lumenpudotusyhtiön työntekijöitä.

Hovin mukaan kaksikosta toinen, 54-vuotias mies ei käyttänyt yhtiössä tosiasiallista määräysvaltaa. Mies oli oikeuden mukaan vain työntekijän asemassa, ja siten syytteet hylättiin.

Mies oli tuomittu käräjillä vuoden ja 11 kuukauden vankeuteen törkeästä veropetoksesta, törkeästä kirjanpitorikoksesta, törkeästä työeläkevakuutuspetoksesta ja liiketoimintakiellon rikkomisesta.

35-vuotias toimitusjohtaja oli puolestaan saanut yhden vuoden ja 10 kuukauden ehdollisen törkeästä veropetoksesta, törkeästä kirjanpitorikoksesta ja törkeästä työeläkevakuutuspetoksesta.

Hovi hylkäsi kaikki syytteet. Samalla se hylkäsi niiden kahden lyhyemmän tuomion saaneen miehen syytteet, jotka olivat valittanet käräjätuomiosta.

Miehet vapautuivat samalla yli 100 000 euron korvauksista.

Naamijoki laskee iloisesti liplatellen kohti parin kilometrin päässä olevaa Tornionjokea Pellossa. Joen niemekkeellä on toiminut Ylisaukko-ojan perheen kirjolohikasvattamo nelisenkymmentä vuotta. yrityksen nimi on nykyään Tornionlaakson Jaloste.

Pienen kasvattamon kaikki kala menee kaupaksi ja enemmänkin menisi. Nyt myös kannattavuus on yrittäjän Harry Ylisaukko-ojan mukaan ehkäpä parempi kuin koskaan.

– Tällä hetkellä on markkinatilanne kyllä hyvä, sanoisin että poikkeuksellisen hyvä tilanne on juuri tällä hetkellä.

Kotimaisen kirjolohen kilpailukykyä nosti Chilen lohenkasvatusteollisuuden tuotannon romahdus joka nosti Norjan lohen hintaa ja antoi elintilaa suomalaiselle kirjolohelle. Tämän Ylisaukko-ojan näkemyksen vahvistavat myös K Citymarket Rovaniemi, SOK sekä Kemijoessa kirjolohta kasvattava Napapiirin Kalan toimitusjohtaja Yrjö Lankinen.

Kotimaisen osuutta kasvatetaan

Norjalainen kasvatuslohi hallitsee kasvavia markkinoita yhä. Maailmassa kasvatuskalan määrä ohitti naudanlihantuotannon jo pari vuotta sitten. Kaupan mukaan kotimaista kalaa menisi enemmän kuin nykytuotanto pystyy tarjoamaan.

– Kyllä nykyään sillä kotimaisuudella ja paikallisuudella on iso painoarvo täällä ruokapuolella ja myös kalatiskissä, että nyt tällä hetkellä esimerkiksi kirjolohi tulee tuosta Naamijoelta Pellosta, sanoo K Citymarket Rovaniemen kalaosaston vastaava Laura Vornanen.

Kotimaisen kirjolohituotannon lisääminen on tuottajien, kaupan ja myös valtion tavoite.

– Tekemämme tutkimuksen mukaan noin kaksi miljoonaa suomalaista haluaisi syödä nykyistä enemmän kalaa. Tähän kuluttajien tarpeeseen pyrimme yhteistyössä kala-alan kanssa vastaamaan jatkossa nykyistä paremmin, vastaa sähköpostihaastattelussa kirjolohikysymyksiin S-ryhmän valikoimajohtaja Antti Oksa.

Osuus fosfori- ja typpipäästöistä pieni

Kotimaista kirjolohta pidetään nykyään ympäristön kannalta hyvänä. Luonnonvarakeskuksen Luken mukaan kasvatuksen ravinnepäästöjä on vähennetty huomattavasti. Osuus vesistöjen ravinnepäästöistä on vain vähän yli prosentti.

Norjan vuonoissa taudit ovat aiheuttaneet miljoonien kalojen pakkoteurastuksia, loiset ovat jatkuva riesa ja kasvatetut karkulaislohet uhkaavat luonnonlohien perimää kutujoissa.

Maailman luonnonsäätiön WWF Suomi mukaan kirjolohen kasvatuksen ei ole havaittu lisäävän tauteja tai loisia luonnonkaloihin. WWF alkoi suositella kotimaista kirjolohta ympäristöystävällisenä ruokana kolme vuotta sitten.

Valjastettu Kemijoki loistava kirjolohituotannolle

Luonnonlohen nousu Kemijokeen loppui sotien jälkeen seinään, kun jokisuuhun tehtiin ensimmäinen voimalaitos, Kemihaara. Joessa on viljelty valjastuksen jälkeen hyvin tuloksin kirjolohta.

Nykyään Kemijoen kirjolohenkasvatusyritys on Savon Taimen Oy:n tytäryhtiö Napapiirin Kala. Sillä on kasvattamoita muun muassa Vanttauskosken ja Petäjäskosken patoaltaissa.

Savon Taimenen toimitusjohtajan Yrjö Lankisen mukaan Napapiirin Kalan tuotantomäärä Kemijoessa on nykyään kuuden sadan tonnin luokkaa. Yritys sai kesäkuussa luvan nostaa tuotantoa noin seitsemään sataan tonniin.

Joessa olisi yrityksen mielestä potentiaalia paljon enemmän. Suomen suurin virta Kemijoki on erinomainen vesistö kirjolohen kasvatukselle.

– Kasvatusta voitaisiin lisätä vaikka kaksinkertaiseksi, sillä Kemijoen loistavat kasvatusolosuhteet ja virtaava vesi mahdollistavat korkealuokkaisen kasvatetun kalan tuotannon ilman ympäristöhaittoja, sanoo Savon Taimenen toimitusjohtaja Yrjö Lankinen sähköpostihaastattelussa.

Lankinen sanoo, että Napapiirin kala lisää Kemijoen tuotantoa hieman jo tänä vuonna. Kaikki riippuu kysynnästä ja markkinatilanteesta.

Valtioneuvoston vesiviljelystrategian mukaan kasvatetun kalan tuotantoa pitäisi nostaa 20 miljoonaan kiloon vuodessa vuoteen 2020 mennessä. Viime vuonna määrä oli Luonnonvarakeskuksen mukaan 14,4 miljoonaa kiloa ja siitä 95 prosenttia kirjolohta.

Lankisen mukaan kaikkialla Suomessa ympäristölupaviranomaisten valmius tuotantolupien antamiseen ei ole ollut hyvä, vaikka valtioneuvoston periaatepäätöksen tavoite on nostaa kalankasvatuksen tuotantoa. Koko Suomen tuotantoa pitäisi hänen mukaansa ehdottomasti nostaa eikä hukata mahdollisuuksia vanhoihin asenteisiin.

Kouvolassa Inkeroisten vastaanottokeskuksessa on edelleen jännittynyt ilmapiiri toukokuisen mielenilmauksen jäljiltä. Turvapaikanhakijoiden mukaan juuri mikään ei ole muuttunut.

– Olemme sanoneet, että pitäisi tehdä parempaa ruokaa, että lapset söisivät ja kasvaisivat, mutta se ei ole parantunut. Mikään ei ole parantunut, asiat ovat menneet huonosti, eivätkä luvatut asiat ole toteutuneet, tulkkaa Eiham Wali Barkzai isänsä Aimal Wali Barkzain tuntoja.

Turvapaikanhakijat ovat harmissaan myös vastaanottokeskuksen sijainnista. Inkeroisten keskustassa, vanhan hotellin tiloissa sijaitsevan vastaanottokeskuksen pihalla kulkee jatkuvasti autoja, minkä vuoksi lapsilla on hankala leikkiä pihalla.

Jos sanomme moi tai huomenta, meille ei vastata vaan kävellään pois. Eiham Wali Barkzai

Iso ongelma turvapaikanhakijoiden mielestä on myös henkilökunnan käytös, joka on heidän mielestään muuttunut kevään mielenilmauksen jälkeen pahemmaksi.

– Jos pyydämme jotain, sanotaan, että on kiire, eikä meillä ole aikaa, tule myöhemmin. Jos sanomme moi tai huomenta, meille ei vastata vaan kävellään pois.

Vastaanottokeskus: Keskustelua lisätty

Hoivapalvelu Metsätähti Oy:n vastaanottokeskustoiminnasta vastaava johtaja Markku Pikkarainen sanoo luottavansa vastaanottokeskuksen työntekijöiden ammattitaitoon. Pyrkimyksenä on kuunnella asukkailta tulevaa palautetta herkällä korvalla ja kehittää toimintaa.

Asukaskeskustelutilaisuuksia lisättiin toukokuisen mielenilmauksen jälkeen.

– Olemme tiedottaneet asukkaille uudestaan vastaanottokeskustoiminnan reunaehdoista Suomessa. Kerroimme myös esimerkiksi terveydenhuollosta, ja miten ja kuinka nopeasti paikalliset pääsevät erikoissairaanhoidon toimenpiteisiin. Näistä asioista asukkailla oli kysymyksiä, joita pyrimme sitten keskustelun kautta kertaamaan ja avaamaan lisää, Pikkarainen toteaa.

Laitoskeittiölle selvitetään vaihtoehtoja

Inkeroisten vastaanottokeskuksessa toimii edelleen laitoskeittiö.

– Olemme selvittäneet eri vaihtoehtoja yhdessä maahanmuuttoviraston kanssa ja teemme asiasta todennäköisesti lisäpäätöksiä loppukesän aikana, Pikkarainen sanoo.

Olemme tiedottaneet asukkaille uudestaan vastaanottokeskustoiminnan reunaehdoista Suomessa. Markku Pikkarainen

Maahanmuuttovirastosta tulosalueen johtaja Olli Snellman muistuttaa, että vastaanottolain mukaan on sallittu, että vastaanottokeskus toimii ruokapalvelumallilla. Hänen mukaansa aktiivisia suunnitelmia mallin muuttamiseksi Inkeroisissa ei ole.

Maahanmuuttovirastoon Inkeroisten vastaanottokeskuksen ruokapalvelusta ei ole kantautunut uusia viestejä toukokuun jälkeen eikä kanteluita muutenkaan ole tehty.

Inkeroisen vastaanottokeskuksen kaltaiset mielenilmaukset ovat maahanmuuttoviraston mukaan varsin harvinaisia.

Päivä ei ole vielä puolessa, kun Olga Kiveleva ja hänen nelisenkymmentä työkaveriaan lähtevät mansikkapellolta. Työpäivät ovat lyhyitä, koska mansikan satokausi maan tärkeimmällä tuotantoalueella Suonenjoella on viikkoja myöhässä. Poimittavaa ei ole.

Nenosen tilalla palkatut poimijat ovat tehneet puolikasta päivää; joillakin tiloilla poimijat ovat tehneet puolta päivää joka toinen päivä. Loppuaika on mennyt lomaillessa.

– He ovat siivonneet, pesseet pyykkiä, eilen lainattiin autoa ja kävivät Suonenjoella ostoksilla. He tutustuvat nyt sitten paikallisiin nähtävyyksiin ja kauppoihin, Jokiniemen marjatilan yrittäjä Veijo Karkkonen kertoo.

Karkkosen tilalla töissä on tusinan verran poimijoita. Loput kymmenen odottelevat Ukrainassa. He ovat olleet halukkaita tulemaan jo Suomeen, mutta viljelijällä ei ole ollut luvata työtä. Nyt poimijoiden kanssa on sovittu, että työ alkaa heinäkuun 20:s päivä.

Pellolla tienaa paremmin kuin kotimaassa

Karkkonen sanoo suoraan, että sadon viivästyminen harmittaa – niin häntä kuin poimijoitakin. Mansikanpoimijoiksi Suomeen on paljon enemmän halukkaita kuin tänne pääsee, koska poimijat tienaavat paremmin pellolla kuin omissa ammateissaan kotimaassa.

– Täytyy saada rahaa. Se on ylen hyvä palkka, suomen ja karjalan kieltä Venäjällä opettava Olga Kiveleva selittää.

On lakimiehiä ja lääkäreitä ja sitten on työttömiä ja opiskelijoita. Leena Koponen

Marja-alan työehtosopimuksessa minimituntipalkka on 8,29 euroa. Monet poimijat ovat kuitenkin olleet töissä jo useampia vuosia, jolloin he voivat saada ammattitaitolisää.

Kokeneemmat poimijat tietävät, että tienestejä tulee, kunhan sato kypsyy. Lähinnä huoli on, että osa poimijoista joutuu palaamaan kotimaahan ennen kuin myöhäisimmät lajikkeet tulevat poimittavaksi.

– Voi olla, että syyskuun alussa kysellään vielä poimijoita muualtakin, Karkkonen uumoilee.

Viljelijät arvioivat, että loputkin poimijat kutsutaan Suomeen ensi viikolla. Silloin Suonenjoen seudun valtalajike Polka alkaa kypsyä ja käsiä tarvitaan eniten.

"Tulemme kuin sukulaisina"

Nenosen marjatilalla työskentelevä opettaja Olga Kiveleva kuvaa poimijoiden ja viljelijöiden olevan kuin suurta perhettä. Useimmat tuntevat toisensa aiemmilta vuosilta ja osa hyvinkin monen vuoden takaa.

– Tulemme kuin sukulaisina tänne. Voimme levätä jälkeen työn, meillä on sauna, joki ja pyörät, joilla pääsemme kaupunkiin.

Suonenjoen marjanviljelijöiden yhdistyksen toiminnanjohtaja Leena Koponen kertoo, että mansikkatiloilla työskentelee moni muukin opettaja. Heillä syyskuun vaihteeseen jatkuva kesäloma antaa mahdollisuuden kesätyöhön Suomessa.

– On lakimiehiä ja lääkäreitä ja sitten on työttömiä ja opiskelijoita.

Tavallisesti viljelijät sopivat poimijoiden kanssa jo edellisenä kesänä, ketkä voivat tulla töihin seuraavanakin vuotena. Töiden alkamispäivä riippuu sadon kypsymisestä. Alkukesästä työ on lähinnä viljelysten kitkemistä ja mansikoiden istuttamista.

Lomat ja viisumien määräajat määrittävät sitä, kuinka pitkään poimijat voivat viettää Suomessa. Osalla viisumi menee umpeen Kivelevan tavoin elokuun lopussa; toisille on luvattu työtä syyskuulle. Silloin poimitaan vielä mansikasta Malvina-lajiketta sekä vadelmaa.

– Tänä vuonna myöhäiset lajikkeet menevät myöhään. Se on kuluttajalle hyväkin: löytyy koko ajan tuoretta mansikkaa, mansikanviljelijä Juha Nenonen miettii.

Tällä hetkellä katutyöt koettelevat tienkäyttäjien kärsivällisyyttä Paciuksenkadulla, Tukholmankadulla, Mannerheimintiellä, Nordenskiöldinkadulla ja Mechelininkadulla. Ne ovat kaikki vilkasliikenteisiä reittejä kantakaupunkiin. Helsingin kauppakamari moittii kaupungin aikatauluja kunnianhimottomiksi.

– Huolestuttavin esimerkki katutöiden tehottomuudesta on Mechelininkatu. Työt alkoivat puiden kaatamisella kuluvan vuoden tammikuussa ja valmista pitäisi tulla vasta reilun vuoden päästä syksyllä 2018, sanoo Helsingin seudun kauppakamarin maankäyttö- ja liikenneasioiden päällikkö Tiina Pasuri.

Infrarakennuttamisen yksikönpäällikkö Jarmo Ahonen Helsingin kaupunkiympäristön toimialalta vastaa arvosteluun, että vaikka urakka-aika on kaksi vuotta, niin ruuhkaa ei ole koko ajan.

– Tämä vuosi on pahin vuosi Mechelininkadun perusparannuksen suhteen. Työ jaksottuu niin, että Mechelininkadun pohjoispää Hesperiankatuihin asti on liikenteen kannalta valmis syksyyn mennessä.

Tieosuudelle istutetaan mahdollisesti uudet puutkin syksyllä.

Virka-aika ei sido Staraa – työt jatkuvat tarpeen mukaan iltayhdeksään

Helsingin kauppakamarin mielestä tänä kesänä katutyöt näyttävät kohdistuvan poikkeuksellisen paljon liikenteen sujuvuuden kannalta hankaliin väyliin. Ja työ on liian hidasta, sanoo kauppakamarin maankäyttö- ja liikenneasioiden päällikkö Tiina Pasuri.

– Liikennettä eniten sumputtavat katutyöt on tehtävä mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti, perinteinen virka-aika unohtaen.

Infrarakennuttamisen yksikönpäällikkö Jarmo Ahonen kertoo, että katutöitä tehdään tarpeen mukaan iltayhdeksään. Esimerkiksi Mechelininkadulla ja Paciuksenkadullakin on töitä, joita ei virka-aikaan voi suorittaa. Iltatöitä tehdään urakoitsijan harkinnan mukaan.

– Iltakymmenen jälkeen tehtäviin töihin saadaan aika nihkeästi ympäristölupia, mutta yhdeksään asti töitä paiskotaan säännöllisen epäsäännöllisesti. Työmäärä on niin suuri, että projektit kestävät ulkopuolisen silmissä tuskastuttavan pitkään.

Katutöiden etenemisestä kerrotaan myös Facebookissa

Työt jatkuvat syksyllä Mechelininkadun eteläpäässä, jatkaa Jarmo Ahonen. Samalla uusitaan vesi- ja sähkökaapelit sekä levennetään kevyen liikenteen väyliä. Ensi kesänä on vuorossa raitovaunu 8 kiskojen uusinta. Talvella perusparannustöitä ei luonnollisesti tehdä.

Ahosen mukaan raitiotiekiskot pyritään uusimaan sellaisella aikataululla, että linja on poissa käytöstä vain yhden eli ensi kesän.

– Pyrimme tiedottamaan katuverkon uudistamisesta paikan päällä ja projektin omilla verkkosivuilla, jotta liikenne sujuisi mahdollisimman hyvin. Mechelininkadun omilla Facebook-sivuilla tulee ihmisiltä myös positiivista palautetta.

Töiden edessä ei myöskään voi tietää, mitä maan alta löytyy. Sata vuotta vanhojen vesijohtoputkien kuntoa ei pääse katsomaan muuta kuin kaivamalla, huomauttaa Jarmo Ahonen.

Myös muualla kantakaupungissa työn alla olevien katujen perusparannus kestää, koska ne ovat pitkiä väyliä.

Musiikkisensuuri on kaksitahoinen asia. Puntarissa on sananvapaus, mutta toisaalta ihmisten suojeleminen.

– Pitäisikö esimerkiksi vihamusiikki sallia vain siksi, että joku haluaa sitä tehdä? Vai ajatellaanko muitakin ihmisiä kuin vain tekijää? Onhan elokuvissakin ikärajat, pallottelee ajatusta kulttuurintutkimuksen professori Helmi Järviluoma.

Kauhajoen kouluampumisen jälkeen nousi keskustelu heviyhtyeiden väkivaltaisista sanoituksista. Tohtoriopiskelija Salli Anttonen on tutkinut Stam1nan ja Turmion kätilöiden itsesensuuria.

Yhtyeet reagoivat omaehtoisesti ampumistapaukseen.

– Turmion kätilöt perui keikkansa Etelä-Pohjanmaalla muun muassa siksi, koska kouluampuja oli julkisuudessa olleiden tietojen mukaan bändin fani. Stam1na puolestaan sensuroi konserttiohjelmistoaan Etelä-Pohjanmaalla poistamalla laukausten ääniä sisältäneen aloitusnauhan, kertoo Anttonen.

Suomalainen Tsizoit-kuoro joutui sensuurin kynsiin Karjala-kaipauksensa vuoksi. Tsizoit oli Toivo Kärjen suojattikuoro, jonka kappale "Rajan kasvatti" julkaistiin Finnlevyn vinyylillä suomettumisen aikakaudella vuonna 1972. Kasettiversiossa kappaletta ei sitten enää ollutkaan.

– Syynä olivat epämääräiset huhut, joiden mukaan Neuvostoliiton suurlähetystöstä olisi lähestytty suomalaista ministeriötä paheksuen. Oli myös huhuja, että presidentti Urho Kekkonen ei pidä Rajan kasvatista. Itse kylläkin luulen, että Kekkonen saattoi hyvinkin pitää kappaleesta, mutta joutui olemaan myötäsukainen sensuroijille, arvioi Helmi Järviluoma.

Vinyylit, joissa kappale oli, menivät kaupaksi kuin kuumille kiville. Helmi Järviluoma

Lopputulos oli päinvastainen kuin sensuurin tarkoitus.

– Vinyylit, joissa kappale oli, menivät kaupaksi kuin kuumille kiville, jatkaa Järviluoma.

Järviluoma ja Anttonen Itä-Suomen yliopistosta ovat keskeisesti mukana pohjoismaisessa musiikkisensuurin tutkimusprojektissa, joka on tuottanut kolmisenkymmentä tieteellistä artikkelia.

Ding Dong The Witch is Dead

Sensuurin rajummasta päästä on venäläinen feministinen punk-yhtye Pussy Riot, jonka kolme jäsentä tuomittiin vankeusrangaistuksiin. Syynä oli kirkossa Moskovassa esitetty performanssi. Muun muassa kansainvälinen ihmisoikeusjärjestö Amnesty International otti ankariin rangaistuksiin kantaa.

Turkissa puolestaan monet rap-musiikin esittäjät ovat joutuneet vaikeuksiin valtiollisen sensuurielimen vuoksi.

– Niin ja 1970-luvulla englantilaisen kitaran soittaminen pubissa Irlannissa oli aikamoinen riski. Se saattoi johtaa pahoinpitelyyn. Kai oikea valinta olisi ollut tinapilli tai viulu, toteaa Järviluoma.

Ja onhan musiikkia käytetty ihmisen kiduttamiseenkin.

– Jugoslavian sodassa soitettiin vastapuolen vangeille omaa kansanmusiikkia. Ja onhan jopa Mozartia soitettu kidutusmielessä. Pitäisikö sillä syyllä siis sensuroida Mozart kokonaan, kärjistää Järviluoma.

Oma episodinsa oli Margaret Thatcherin kuolema. Mielipiteitä jakaneesta brittiläisestä poliitikosta oli pilkkalaulu Ding Dong The Witch is Dead, josta tuli niin suosittu, että se nousi myydyimpien levyjen listalle.

– BBC joutui miettimään tarkoin, kuinka toimia radiolähetyksessään. Kappaleesta soitettiin vain alkutahdit ja sitten kerrottiin neutraalia tietoa Margaret Thatcheristä, kertoo professori Helmi Järviluoma.

Eikä musiikkisensuuri ole ollut vierasta kotoiselle Yleisradiollekaan. Radiossa on rajoitettu äänilevyjen soittoa propagandan, moraalisen kyseenalaisuuden ja musiikillisen arveluttavuuden perusteella.

Lähes 90 vuoden elokuvateatteriperinne tuhoutui pikavauhtia Lappeenrannassa. Alle sadassa päivässä kansainvälinen elokuvajätti osti, lakkautti ja tyhjensi suojelupäätöstä odottaneiden teatterisalien arvokkaan irtaimiston. Asiasta kertoi ensimmäisenä Etelä-Saimaa.

Maaliskuun lopussa elokuvateatteriketju Finnkino kertoi ostaneensa historiallisten Nuijamies- ja Kino-Aula -elokuvateattereiden liiketoiminnan ja vakuutti jatkavansa niiden toimintaa. Ketju ilmoitti, että kahdesta perinteisestä salista tehtäisiin ajanmukaisia art house -teattereita.

Nyt kolme kuukautta myöhemmin teatterit on lakkautettu. Finnkinon mukaan teatterit olisivat tarvinneet perusteellisen remontin, ja osapuolet totesivat sen kannattamattomaksi.

Lakkauttamispäätöstä ei sinänsä voi pitää yllättävänä, sillä Finnkinolla on jo Lappeenrannassa neljä modernia salia. Sen sijaan tapa, jolla teatterit ajettiin alas, on saanut runsaasti kritiikkiä osakseen.

Finnkino vuokrasi elokuvateatterin tiloja Etelä-Karjalan osuuspankilta. Vuokrasopimus katkesi kesäkuun lopussa, jolloin Finnkino tyhjensi kiinteistön irtaimistosta penkkiriveineen ja valkokankaineen.

"Irtaimiston jättämistä ei pyydetty"

Luotolan perheyritys ehti pyörittää elokuvia Lappeenrannassa lähes 90 vuoden ajan ennen kuin liiketoiminta myytiin Finnkinolle. Irtaimistoon lukeutui vuonna 1938 avatun Kino-Aulan ja vuonna 1954 avatun Nuijamiehen alkuperäiset valaisimet.

Finnkinon ketjujohtaja Ismo Määtän mukaan miltään taholta ei esitetty pyyntöjä teattereiden irtaimiston jättämisestä paikoilleen. Kiinteistöt omistavan Etelä-Karjalan osuuspankin toimitusjohtaja Petri Krohns taas kertoo, että Finnkinon kanssa käytiin keskustelua irtaimiston ostamisesta.

– Finnkino teki oman päätöksensä viedä ne pois. Vuokrasopimuksen mukaankin vuokralainen vie irtaimiston, kuten missä tahansa kiinteistössä, Krohns sanoo.

Finnkino toimi Nuijamiehen ja Kino-Aulan suhteen kuten aikanaan helsinkiläisen suojellun Maximin kanssa.

– Teimme ennen irtaimiston poisvientiä katselmuksen tiloissa vuokranantajan kanssa. Vuokrasuhteen päättymisen yhteydessä vuokralaisen velvollisuutena ja normaalina käytäntönä on irtaimiston poisvienti, jollei muuta ole asiasta vuokranantajan tai viranomaisten kanssa sovittu, Määttä viestittää. _

Kaupungin edustajat eivät olleet uskoa tapahtunutta

Lappeenrannan kaupunginarkkitehti Maarit Pimiä on yllättynyt ja pettynyt, että teattereiden irtaimisto on poistettu kiinteistöistä. Suojeluarvoa hän uskoo kiinteistöissä olevan edelleen.

– Osapuolilla oli hyvin tiedossa, että asemakaavamuutoksella selvitään suojeluarvoja. Nyt on menty voimakkaalla kädellä puuttumaan sinne. Sieltä on poistettu myös niitä, jotka eivät ole elokuvatoimintaan liittyvää irtaimistoa, Pimiä sanoo ja viittaa penkkeihin, valaisimiin ja nimikyltteihin.

Molemmat kiinteistöt on suojeltu osayleiskaavassa, mutta lopullinen suojelupäätös siis puuttuu vielä.

Myös kaupunkikehityslautakunnan puheenjohtaja Joonas Grönlund (kok.) ihmettelee ratkaisua tyhjentää teatterit. Grönlund on aiemmin ilmoittanut, että ainakin toinen teattereista on suojeltava. Grönlund uskoo, että kiinteistöissä riittää edelleen suojeltavaa ja irtaimistokin voidaan mahdollisesti palauttaa.

Finnkinon ketjujohtaja Ismo Määttä kertoo, että historiallista arvoa oleva tai muuten käyttökelpoinen irtaimisto on asianmukaisesti varastoitu.

– Harkitsemme nyt rauhassa, miten voimme hyödyntää irtaimistoa nykyisissä tai tulevissa teatterihankkeissa.

Kiinteistöihin haetaan ensisijaisesti vuokralaista

Etelä-Karjalan osuuspankin toimitusjohtaja Krohns kertoo pankin tavoittelevan teatterikiinteistöihin vuokralaista. Yksi taho on ollut kiinnostunut.

– Voi olla, että kun irtaimisto on viety pois, se rajaa vuokrausmahdollisuuksia, Krohns toteaa.

Krohns ei ota kantaa siihen, kuinka irtaimiston siirtäminen pois vaikuttaa kaupungin kanssa käytäviin kaavamuutosneuvotteluihin.

Rakennuskonserni Jatke on aiemmin ilmoittanut kiinnostuksensa ostaa Etelä-Karjalan osuuspankin entisen konttorin ja elokuvateattereiden tontit itselleen.

Episodi voi hankaloittaa neuvotteluja

Kaupunginarkkitehti Pimiä kokee, että hyvässä hengessä käydyt kaavamuutosneuvottelut kokivat nyt kolauksen.

– Suojeluasiaa olisi kompensuoitu lisärakennusoikeudella, mutta tässä tilanteessa sitä voi olla hankala ajatella. Katsotaan elokuussa, kun neuvottelut jälleen jatkuvat, Pimiä toteaa.

Joonas Grönlundista kaupungin tulee toimia linjakkaasti neuvoitteluissa.

– Onhan tämä kylmä rätti heti alkuun eikä se voi olla vaikuttamatta. Jos kiinteistö saa suojeluarvon, se suojellaan riippumatta mitä omistaja on tehnyt siellä.

Kansaneläkelaitoksen toiminta toimeentuloasiakkaiden vuokravakuuksien myöntämisen kanssa on saanut kritiikkiä apulaisoikeuskanslerilta. 27. kesäkuuta tehty päätös koskee Kelan antamia ohjeita vuokravakuuksista.

Toimeentulotuki siirtyi Kelalle kunnilta tämän vuoden alussa. Kelalla on ollut pahoja vaikeuksia sopeutua lisääntyneeseen työmäärään ja uusiin toimenpiteisiin. Vuokravakuus on yksi esimerkki näistä ongelmista.

Asia pohjautuu yksittäisen asiakkaan tekemään kanteluun, jossa hän katsoo Kelan menetelleen virheellisesti, kun se on neuvonut ohjeissaan, että takuuvuokra maksetaan vain maksusitoumuksena. Kela on antanut asiasta selvityksen apulaisoikeuskanslerille.

Selvityksessä todetaan, että "vuokravakuus voidaan poikkeustilanteissa myöntää myös rahana, jos vuokranantaja ei hyväksy maksusitoumusta".

Mahdollisuudesta saada takuuvuokra rahana kerrotaan kuitenkin Kelan asiakkaalle vasta henkilökohtaisessa palvelutilanteessa.

– Vaikka takuuvuokra tosiasiallisesti voidaan myöntää myös rahana, Kela on ohjeistanut asiakasta ainoastaan mahdollisuudesta maksusitoumuksen saamiseen, apulaisoikeuskanslerin päätöksessä todetaan.

Apulasoikeuskanslerin sijainen Kimmo Hakanen katsoo, että Kelan ohjeistus on virheellinen ja vastoin hyvää hallintotapaa.

Apulaisoikeuskansleri ei suostu ratkaisemaan, onko vuokravakuus myönnettävä rahana vai maksusitoumuksena. Tämä kuuluu sen mukaan viime kädessä tuomioistuimen päätettäväksi. Oikeuskansleri katsoo kuitenkin, ettei Kela ole tapauksessa ylittänyt tai käyttänyt tapauksessa virheellisesti viranomaisen harkintavaltaa.

Tuleeko toimeentulotuki vuokranantajan tietoon?

Vuokravakuuksista kiistellään sen takia, koska tieto siitä, että vuokralainen on toimeentulotuen asiakas, on salassapidettävää tietoa. Se ei kuulu vuokranantajan lähtökohtaisesti vuokranantajan tietoon.

– Toimittamalla maksusitoumuksen vuokranantajalle, henkilö joutuu samalla paljastamaan tiedon toimeentulotukiasiakkuudestaan. Vuokravakuutta hakevalla toimeentulotukiasiakkaalla on lähtökohtaisesti oikeutettu odotus siitä, että hänen asiakkuutensa ei viranomaisen menettelyn johdosta vastoin hänen tahtoaan paljastu, apulaisoikeuskansleri toteaa päätöksessään.

Kela on tästä asiasta eri mieltä. Se suostuu maksamaan takuuvuokran rahana ainoastaan silloin, mikäli vuokranantaja ei hyväksy maksusitoumusta. Apulaisoikeuskanslerin mukaan Kelan käytäntö saattaa tarpeettomasti rajata hyvän hallinnon periaatteiden edellyttämää asiakkaiden oikeutta ja etua. Se perustelee näkemysteen suhteellisuusperiaatteella.

Kela muuttanut ohjeita, mutta päätöstä myös kummeksutaan

Kelan etuuspäällikkö Marja-Leena Valkonen kertoo, että apulaisoikeuskanslerin päätökseen on reagoitu. Vuokravakuuksien maksuohjeet on päivitetty Kelan nettisivuilla ja jatkossa aiotaan kertoa, että vuokravakuus on saatavana myös rahana.

– Maksusitoumus on jatkossakin pääasiallinen muoto, joilla vuokravakuudet myönnetään. Etenkin isojen vuokranantajien kanssa se on ollut toimiva menettely, etuuspäällikkö Marja-Leena Valkonen kertoo.

Valkonen kertoo, että Kela ei maksa vuokravakuutta missään tilanteessa suoraan vuokralaisen pankkitilille.

– Vuokravakuus suoritetaan aina ja kaikissa tilanteissa vain vuokranantajalle, joko suoramaksuna tai maksusitoumuksena, hän kertoo.

Tämä tieto tuo oikeuskanslerin päätöksen hieman outoon valoon. Mikäli vuokravakuus maksetaan aina vuokranantajalle, vuokralaisen rooli tuensaajana paljastuu nimittäin joka tapauksessa. Tämähän oli asia, josta apulaisoikeuskansleri alun perin kritiikkiään antoi.

Kela pyytää aina asiakkaalta ensin luvan vuokravakuusasioissa olla yhteydessä vuokranantajaan.

Kela käyttää etuuspäällikön mukaan useimmiten vuokravakuuksien kanssa maksusitoumusta. Jotkut yksityiset vuokranantajat eivät hyväksy maksusitoumusta, mutta niitä on vain muutamia.

– Maksusitoumus ja rahana maksettava vakuus myönnetään asiakkaan hakemuksesta. Vuokralaiselta kysytään siis aina suostumus ennen Kelan mahdollista yhteydenottoa vuokranantajaan. Toki asiakas voi myös itse toimittaa maksusitoumuksen vuokravakuudesta vuokranantajalleen, etuuspäällikkö Marja-Leena Valkonen kertoo.

Pieni osa Kelan myöntämistä vuokravakuuksista tulee käyttöön

Maksusitoumuksella on tarkoitus helpottaa asiakkaan asiointia ja sitä, että asiakas saa asunnon, jota hänelle on tarjottu.

Valkonen korostaa, että Kelan myöntämistä vuokravakuuksista vain pieni osa, alle 1 %, on johtanut vuokravakuuden realisointiin. Vakuuden realisointi tarkoittaa sitä, että sitä on jouduttu käyttämään esimerkiksi asunnon kunnostuksesta koituviin kuluihin.

Vuokravakuuksia on myönnetty Kelasta alkuvuonna noin 19 000 kpl. Vuokravakuuden hakijalla tulee olla oikeus perustoimeentulotukeen ja tämän lisäksi muuton tulee olla perusteltu.

Perusteltu syy vuokravakuuteen voi olla Kelan mukaan esimerkiksi, avo- tai avioero, terveydellinen syy, perhekoon muutos, asunnottomuus tai asunnottomuuden uhka, työpaikan tai opiskelupaikan saanti toiselta paikkakunnalta tai asunnon vaihtaminen edullisempaan kunnan kehotuksesta.

Vuokravakuutta ei myönnetä, jos muutto tapahtuu mukavuussyistä (kuten sauna, oma piha, kaupunginosan vaihto), kalliimpaan asuntoon, paikkakunnan vaihdon vuoksi tai jos muutto ei ole perusteltu työpaikan tai opiskelun vuoksi.

Ähtärin eläinpuisto tiedotti maanantaina, että Suomeen tulevan pandapariskunnan valinta etenee. Tällä hetkellä kiinalaiset asiantuntijat pyrkivät löytämään sellaiset pandayksilöt, jotka tulevat toistensa kanssa toimeen niin, että jälkeläisten syntyminen Suomessa olisi tulevaisuudessa mahdollista.

– Ehdottomasti kemiaa pitää olla eläimilläkin. Biologia pelaa omalla tavallaan, mutta esimerkiksi pandalla haetaan myös kemiaa, että oikeat asetelmat löytyisivät, sanoo Ähtärin eläinpuiston intendentti Mauno Seppäkoski.

Laji kuin laji, kemiaa siis tarvitaan, Seppäkoski sanoo. Samoilla linjoilla myös on Korkeasaaren intendentti Kirsi Pynnönen-Oudman.

– Jos ei hormonit toimi, ei toimi mikään muukaan, toteaa Pynnönen-Oudman.

Ihmisen jälki näkyy

Mauno Seppäkoski ei muista montaa tapausta, jossa pariutuminen ei olisi Ähtärissä onnistunut. Tosin kerran saukkopoika ei innostunut, vaikka saukkotyttö oli miten aktiivinen. Onnistunut esimerkki toiseen tykästymisestä taas on helppo:

– Lumileopardin kohdalla saatiin Englannista poika kaveriksi meidän tytölle. Siinä ei kestänyt kauaa.

Kirsi Pynnönen-Oudmanin mukaan useimmissa tapauksissa, joissa eläin on viettänyt normaalin lapsuuden ja nuoruuden, pariutuminen ja parittelu onnistuvat. Hän muistaa kuitenkin keisaritamariiniuroksen, joka oli ”käsin kasvatettu” sen menetettyä emonsa aikaisin, eikä sen parittelu onnistunut.

– Ehkä se oli niin, että apina ei tiennyt olevansa apina.

Ihmisen hoidon jättämä jälki näkyi eläimessä sen käyttäytymisessä.

– Sen takia meillä ei useinkaan hoideta tuttipullolla, vaan annetaan eläimen itsensä hoitaa [poikaset], Pynnönen-Oudman sanoo.

Lajille ominaista

Jos eläinpuistossa arvellaan, että pariutumisessa voi tulla ongelmia, eläinten kohtaaminen suunnitellaan tarkasti. Eläinten yhdistäminen ja toisiinsa tutustuttaminen voidaan ajoittaa vaikka naaraan kiiman aikaan tai aikaan, jolloin esimerkiksi pöllönaaraat ja -koiraat etsivät luonnollisesti toisiaan.

– Se on lajikohtaista. Esimerkiksi amurinleopardit eivät tapaile toisiaan kuin muutaman päivän vuodessa, kun naaras on kiimassa. Sitten on taas lajeja, joissa ollaan hyvinkin sosiaalisia, Kirsi Pynnönen-Oudman sanoo.

– Leijona on harvoja kissapetoja, jotka elävät perhe-elämää ja niiden kohdalla pitää miettiä laumadynamiikkaa. Kerran vuodessa tapaavilla [lajeilla] taas on mietittävä sitä, miten kohtaaminen kiima-aikaan saadaan mahdollisimman järkeväksi ja turvalliseksi.

Tarhaoloissa laumoissa on harvemmin useita uroksia. Urosten välisiä kiistoja pyritään välttämään, sillä tarhassa ei juuri ole tilaa sille, että hävinnyt uros pääsisi pakenemaan kauas voittajaansa. Yleensä on yksi uros ja useita naaraita.

– Yksi poikkeus Korkeasaaressa ovat suokukot. Siellä koirailla on omat pikku reviirinsä ja ne tappelevat, kuka saa pitää minkäkin alueen. Naaraat käyvät kylässä ja vahvin koiras voittaa naaraan itselleen, Pynnönen-Oudman kertoo.

Jos kyseessä on tarhalle uusi laji, kysytään asiantuntijoilta tarkasti tarkasti lisätietoja, jotta yllätyksiin osattaisiin varautua. Joskus jännittäväkin tilanne sujuu lopulta ennakoitua paremmin.

– Meillä tuli vastikään visenttilaumaan uusia naarasvisenttejä ja se jännitti, sillä lauman haaremiuros on lähes tuhatkiloinen. Se menikin kuitenkin ilman ongelmia ja naaraat hyväksyttiin laumaan. Uros jopa puolusti nuorempia naaraita vanhempaa naarasta vastaan, Pynnönen-Oudman sanoo.

Geneettinen perimä

Lajinsuojelullisesti sellaisten lajien kohdalla, joiden yksilöitä on vähän, genetiikka ja geneettiset ominaisuudet ovat tärkeitä. Esimerkiksi jättiläispandapariskunnan osalta Suomeen tulijoita valittaessa pyritään vaalimaan lajin geneettistä perimää.

– Pandakeskuksessa on paljon yksilöitä. [Tärkeää ei ole] yksin se, että yhdistetään, vaan että löydetään perimästä oikeat yksilöt, Mauno Seppäkoski sanoo.

Sama periaate pätee muihinkin lajeihin.

– Lajinsuojelun näkökulmasta on tärkeää, että valitaan geneettisesti oikeat yksilöt niin, että perintöaines säilyisi mahdollisimman monimuotoisena, Pynnönen-Oudman sanoo.

Edessä muutos

Jos pandat Suomeen vuoden lopussa saapuvat, on niillä edessä sopeutuminen uusiin oloihin – ja toisiinsa. Pandavauvoja odotellaan ja toivotaan, mutta vasta vuoden-parin päästä, Mauno Seppäkoski arvelee.

Eläimille muutos uusiin tiloihin voi olla hämmentävä.

– Toisaalta se voi aktivoida parinmuodostusta, että kaikki muuttuu kerralla, Seppäkoski sanoo.