Tiistaille Etelä-Suomeen ennustetut sateet jäivät odotettua vaisummiksi. Sadealue liikkui iltapäivän ja illan aikana eteläisen Suomen yli kohti koillista. Ylen uutisessa aamupäivällä ennakoitiin rankkasateita ja kaupunkien jopa lainehtivan, kun säähän tulee raju käänne.
Sademäärät jäivät tiistaina lopulta hyvin maltillisiksi. Kovimmat sateet osuivat iltapäivällä Pohjanmaalle ja iltapäivällä ja alkuillasta Satakunnan ja Varsinais-Suomen alueille. Sadetta tuli enimmillään kymmenisen millimetriä.
Sadealue jatkaa yöllä liikkumistaan Itä-Suomeen ja Kainuuta kohti. Sateita on yöllä luvassa myös Oulun suunnalla ja aamulla Lapissa.
Yle
Keskiviikon sade-ennusteissa oli tiistaina illalla vielä epävarmuutta, kertoo Ylen meteorologi Toni Hellinen. Keskiviikon sateisiin vaikuttaa Baltian suunnalta tuleva uusi säärintama, joka saattaa ohittaa Suomen myös Venäjän puolelta. Jos rintama voimistuu ja osuu itäiseen Suomeen, se voi tuoda alueelle rajujakin sateita.
Tätä ennakoiden Ilmatieteen laitos on antanut keskiviikolle sadevaroituksen Pohjois-Karjalan, Kainuun, Pohjois-Savon, Kymenlaakson, Etelä-Karjalan ja Etelä-Savon maakuntiin.
Läntiseen Suomeen ennustetaan keskiviikon iltapäiväksi pääosin selkeää, ja lämpötilat voivat aurinkoisilla alueilla yltää lähelle hellelukemia.
Lapin retkeilyreiteiltä huonokuntoisia pitkospuita on purettu kilometrien verran tällä vuosikymmenellä. Kehityspäällikkö Pertti Itkonen Lapin luontopalveluista sanoo, että painekyllästettyä puuta luontoon ei voi viedä ja puupitkosten viidentoista vuoden elinikä on kestämättömän lyhyt.
– Tavoite on, että useampi kymmen prosenttia pitkospuista korvataan muulla. Ensisijainen tavoite on vetää reitti uusiksi niin, että pitkoksia ei tarvita lainkaan.
Kivikkoisessa tai kosteassa maastossa kulkija tarvitsee jotain tukevaa jalkojensa alle, ja puun korvikkeeksi on asennettu viime vuosina teräspitkos esimerkiksi Rovaniemen Auttikönkäällä sekä Pyhätunturilla.
Patikkaväen palaute on kuitenkin hillinnyt harjateräksen vientiä maastoon, koska sitä on pidetty maisemaan sopimattomana ja myös koirien kannalta hankalana. Auttikönkäällä teräspitkoksen reunaan on laitettu muovimatto, jota pitkin koirat pääsevät tepsuttamaan tassujen lipeämättä.
– Teräsrakentamista rajoitetaan, Itkonen lupaa.
Nepalilaiset kivimiehet auttavat Pohjolan tuntureilla
Uutena rakennusmateriaalina aiotaan kokeilla paikan päällä olevaa luonnonkiveä Saana-tunturilla. Kivestä on tarkoitus tehdä ensi kesänä uudet portaat Saanan puuportaiden tilalle.
– Norjalaiset ovat kehittäneet rakennustekniikkaa nepalilaisten kivimiesten avustuksella. Se vaatii paljon käsityötä, mutta kyllä se onnistuu, Itkonen sanoo.
Lemmenjoen kansallispuistossa rappusia ja myös pitkoksia rakennetaan tänä kesänä vielä harjateräksestä. Lemmenjoen kulkijoilta ei ole tullut pitkään aikaan kitkerää palautetta, vaikka ensimmäiset teräsrakenteet puistoon vietiin jo pari vuotta sitten.
– Kultamailla maastosta saattaa löytyä kullankaivuuseen liittyviä rautarakenteita, kuten huuhdontarännejä ja muita. Sen takia Lemmenjoella ihmiset varmaan katsovat vähän eri silmin tätä asiaa, aprikoi kenttäpäällikkö Alexander Kopf.
Kansallispuistojen patikkapolkuja myös levennetään ja sorastetaan huonojalkaistenkin kuljettavaksi. Metsähallituksella on koko Suomessa ylläpidettävänä 7000 kilometrin edestä patikkapolkuja.
SuomiAreenalla Porissa kuullaan keskiviikkona vilkasta puhetta mediasta ja totuudesta, kun aamupäivällä kymmeneltä käynnistyy Ylen järjestämä keskustelu Onko totuus valintakysymys – ja voiko mediaan luottaa?
Keskustelun isoja teemoja ovat valemedia, kuinka valtavirtamedian siitä pitäisi erottautua ja mitä tehdä kenties toisin. Käsittelyssä ovat myös Yhdysvaltain media ja presidentti Donald Trumpin omalaatuinen mediasuhde, luottamus tubettajiin ja poliitikkojen mediasuhde.
Keskustelun juontajana on Yle Uutisten toimittaja Jussi-Pekka Rantanen. Panelisteina ovat päätoimittajat Riikka Venäläinen Yle Uutisista, Merja Ylä-Anttila MTV:n Uutisista, Jouko Jokinen Aamulehdestä ja Jani Soila 7 päivää -lehdestä.
– Luottamusta mediaan tutkaillaan eri näkökulmista, keskustelun juontava Rantanen ennakoi.
Panelistien lisäksi keskusteluun osallistuu kolme yllätysvierasta, joita ei ole mainittu ohjelman tiedoissa. He ovat Uusi vaihtoehto -ryhmän poliitikko Simon Elo, Suomen jääkiekkomaajoukkueen valmentaja Lauri Marjamäki ja Roni Back, joka on yksi Youtubessa eniten seuratuista suomalaista tubettajista.
Marjamäki astuu taas julkisuuteen
Juontaja Rantanen odottaa erityisesti Lauri Marjamäen astumista julkisuuteen ja keskustelua tubettajien luotettavuudesta.
– Marjamäki on keskustelussa mielenkiintoinen nimi, sillä hän tulee nyt ensi kertaa julkisuuteen kevään jääkiekon MM-kisojen jälkeen. Hänen on tarkoitus kertoa keskustelussa, miten hän koki kevään julkisuuden ja kuinka se vaikutti, Rantanen sanoo.
Marjamäki on kevään mediaryöpytyksen jälkeen pysynyt poissa julkisuudesta eikä ole antanut haastatteluja. Rantasen mukaan aamupäivällä Marjamäen kautta mietitään, kuinka media toimii suurten tunteiden herättäjänä.
Rantanen nostaa vieraista esiin myös Roni Backin, joka on Suomen suosituimpia tubettajia.
– Hänen yleisöstään 75 prosenttia on nuoria, alle 24-vuotiaita. Keskustelemme, mikä on tubettajan suosion taustalla, millä tavalla heihin voi luottaa ja mitä tubettajat ajattelevat luottamuksesta ja totuudellisuudesta, Rantanen kertoo.
Poliitikkojen ja median suhteesta keskustelua virittää Uuden vaihtoehdon Simon Elo, Rantanen toteaa.
Aamupäivän aikana nähdään myös insertit Venäjältä ja Yhdysvalloista, joissa kommentoidaan luottamusta sikäläisiin medioihin.
Mies on esitutkinnassa kertonut surmanneensa miehen asunnossaan. Uhri oli vuonna 1965 syntynyt pietarsaarelaismies.
Poliisin mukaan epäilty on paloitellut ruumiin ja yrittänyt hävittää ruumiinosat piilottamalla ne lähistön jätekonttiin.
Poliisilla on nyt tiedossa, miten surmapäivän tapahtumat ovat edenneet, ja myös surmatyön motiivi. Aiemmin myös epäillyn vaimo oli vangittuna tapauksesta, mutta hänet vapautettiin.
Tapaus siirtyy syyttäjälle syyteharkintaan tällä viikolla.
Paloittelusurma paljastui toisen poliisioperaation yhteydessä helmikuussa, kun poliisi löysi miehen ruumiinosia jäteastioista Pietarsaaresta Permon kaupunginosasta.
Sattuipa kerran jälkeen Kekkosen, että kuvatessamme keskusteluohjelmaa Tamminiemen pidot nousin tauolla yläkertaan nuuskimaan yksityisyyttä, jossa henkilökohtainen on poliittista.
Ahtauduttuani Sylvin kirjoituskomeroon kurkistin pariskunnan makuuhuoneeseen ja hämmästyin vuoteiden kapeutta. Mielijohteesta heittäydyin selälleni Urhon puolelle.
Jousien yhä hytkyessä katseeni poimi yöpöydän kirjapinosta Niccolò Machiavellin Ruhtinaan. Otin reaalipolitiikan klassikon käteeni ja se repsahti auki.
Presidentti oli tehnyt alleviivauksia ja merkintöjä pikkutarkalla juristin käsialallaan aukeamalle, jossa pohditaan, tuleeko ruhtinaan olla rakastettu vai pelätty? Parasta olisi olla molempia, Medicejä kosiskeleva valtiosihteeri kirjoittaa, mutta koska yksi henkilö ei voi saavuttaa kumpaakin, on varmempaa olla pelätty.
Kohta sata vuotta sitten Suomen itsenäistyttyä maassa puhkesi sosialistinen vallankumousyritys, jota kukistaessaan laillinen hallitus turvautui keisarillisen Saksan apuun. Voitonparaatin jälkeen suomalaiset rojalistit ryhtyivät hankkimaan maahan kuningasta, mutta maailmansota päättyi saksalaisen imperiumin luhistumiseen ja Suomesta tuli tasavalta.
Meillä yhä on parlamentaarisesta kontrollista vapaa vahva presidentti keskuudessamme
Kompromissina presidentille annettiin huomattavat valtaoikeudet, joista vasta Kekkonen otti kaikki tehot irti.
YYA-sopimuksen ja Kremlin tuella Tamminiemen ruhtinas rakensi mielikuvaa korvaamattomuudestaan turvallisuutta arvostavalle Suomen kansalle. Aivan kaikki eivät häntä kumartaneet, mikä antoi hännystelijöille tilaisuuden todistaa uskollisuutensa. Kun vuoden 1973 poikkeuslakia säädettiin eduskunnassa, suomettumisen lipevät puhemiehet leimasivat Kekkosen vastustajat ja Neuvostoliiton kriitikot äärioikeistolaisiksi.
Samanaikaisesti Viroa miehittänyt neuvostovalta vei toisinajattelijoita leireille, eikä moni koskaan palannut.
Suomettumiskaudella nähty rähmälleen heittäytyminen kommunistisen harvainvallan edessä johtui pelosta, jota vahva presidentti käytti hyväkseen.
Kekkosen kauden jälkeen valtaoikeuksia supistettiin, mutta uudistajilla ei riittänyt rohkeutta koko valuvirheen korjaamiseen. Niinpä meillä yhä on parlamentaarisesta kontrollista vapaa vahva presidentti keskuudessamme.
Niinistö on arvojohtajan päiväkäskyillään näyttänyt, millainen mielipidemahti verbaalisesti taitava presidentti on
Minusta tämä on loogisesti, historiallisesti ja vertailevasti katsoen iso haitta. Kypsään aikuiseen kansanvaltaan kuuluu, että eduskunta säätää, hallitus panee toimeen ja oikeuslaitos tuomitsee. Ja että täysivaltaiset kansalaiset aivan itse johtavat omat arvonsa.
Itsenäisyytemme toisella vuosisadalla meidän tulisi ottaa mallia muista pohjoismaista ja poistaa valtionpäältä kaikki valtaoikeudet. Jäljelle jäisivät seremonialliset, edustukselliset ja muodolliset tehtävät, joista suoriutuakseen ei välttämättä tarvitsisi olla kokenut poliitikko.
Edeltäjiensä tavoin Sauli Niinistö on halunnut yhdistää presidenttiyteensä kaksi roolia: ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtamisen ja arvojohtajuuden.
Kansakuntaa yhtenäistävän henkisen johtajuuden malli tuli Mäntyniemeen Tamminiemen perintönä, mutta tyyli pehmeni. Opettajataustainen Martti Ahtisaari herätteli unilukkarin sauvalla ja ay-juristi Tarja Halonen huiteli muumimamman käsilaukulla.
Kuitenkin vasta varatuomari Sauli Niinistö on arvojohtajan päiväkäskyillään näyttänyt, millainen mielipidemahti verbaalisesti taitava presidentti on.
Motoksi sopisivat Mauno Koiviston sanat ”On vain väärää politiikkaa”
Olen usein ollut samaa mieltä hänen kanssaan. Samalla olen kuitenkin ajatellut, että presidentti tekee virheen pyrkiessään johtamaan tolkullista enemmistösuuntaa ja siten vaikuttamaan kansalaismielipiteen muodostumiseen.
Jos haluaisi edistää yksilönvapauteen nojaavaa kansanvaltaa, ei tulisi käyttää parlamentaarista riippumattomuutta siihen, että ryhtyy ylituomariksi, vaan tarkoin pysytellä mielipidevapauden puolueettomana suojelijana. Motoksi sopisivat Mauno Koiviston sanat ”On vain väärää politiikkaa”.
Presidentin arvojohtajuudesta puhuttaessa epäselväksi on jäänyt, tarkoitetaanko arvojen johtamista vai arvoilla johtamista. Arvatenkin Sauli Niinistö tarkoittaa kumpaakin, mutta loogisesti ottaen vain jälkimmäinen on presidentille mahdollista.
Hänet on vaaleilla valittu käyttämään ylintä hallitusvaltaa itsenäisesti valtioneuvoston rinnalla eikä hän siten voi olla yleiseen mielipiteeseen vapaasti vaikuttava arvojohtaja.
Hyvä esimerkki riippumattomasta arvojohtajasta on Walesin prinssi Charles. Häntä ei ole valittu vaaleilla eikä hänellä ole valtaoikeuksia ja juuri siksi hänen puheenvuoronsa arkkitehtuurista, kalakantojen suojelusta ja kohteliaisuuden ja ystävällisyyden merkityksestä hoitotyössä voivat uskottavasti edustaa itsenäistä arvoajattelua.
Kun mahtavin valtaoikeuksin varustettu Suomen tasavallan presidentti uuden vuoden puheessa, valtiopäivien avajaisissa tai ajankohtaisessa tiedotustilaisuudessa lausuu jotakin arvoista, se on aina samalla kovaa poliittista vallankäyttöä.
Paljastava esimerkki tästä kaksoissidoksesta saatiin alkukesän hallituskriisin yhteydessä, kun toimittaja vetosi presidentin arvojohtajuuteen ja tivasi kantaa toiseksi suurimman hallituspuolueen uuden päällystön kelpoisuuteen.
Puoluejohtajien moraalinen läksyttäminen ei ole arvojen johtamista eikä edes arvoilla johtamista, vaan välitöntä vaikuttamista hallituksen koostumukseen
Saatuaan syötön lapaan entinen hovioikeudenneuvos Niinistö moitti perussuomalaisia puoluejohtajia siitä, että nämä eivät ole tehokkaasti katuneet ihmisarvoa loukanneita ja tuomioihin johtaneita kirjoituksiaan, joiden vuoksi heidän lainkuuliaisuuteensa on vaikea luottaa. Muutahan ei tarvittu. Kansanvallan kultakypärä oli lingonnut pikkumustan radalleen ja kohta syttyi punalamppu Halla-ahon vartioiman peruspömpelin taakse.
Presidentin sisäpoliittinen velvollisuudentunto ei tullut yllätyksenä. Kun Sipilä pari vuotta sitten voitti vaalit, Niinistö ilmoittautui maanpelastustalkoisiin alikersantti Rokan itsevarmalla lauseella ’täs siul on sellane’, joten ymmärtäähän sen, että hallitushädän hetkellä ’oikein hyvä mies’ ottaa paikkansa etulinjassa.
Puoluejohtajien moraalinen läksyttäminen ei kuitenkaan ole arvojen johtamista eikä edes arvoilla johtamista, vaan välitöntä vaikuttamista hallituksen koostumukseen, mihin perustuslaki ei anna valtuuksia.
Onko konsensuksella huono muisti?
Urho Kekkosen kaudella neuvostoimperiumia ja presidentin yksinvaltaa kritisoivat länsimaisten arvojen puolustajat tuomittiin äärioikeistolaisten jäähyaitioon. Kun sinne nyt on laitettu perussuomalaisten eduskuntaryhmä, tulee väistämättä mieleen kysyä, onko konsensuksella huono muisti?
Islaminuskoisiin kansanryhmiin kohdistuvat karkeasti loukkaavat yleistykset ovat tietysti vastenmielistä luettavaa. On silti sanottava, että se ihmisarvosta piittaamaton alistus ja sorto, jota olen islamilaisessa maailmassa todistanut, järkyttää mielenrauhaani monin verroin enemmän.
En oikein usko, että nationalististen islamkriitikoiden eristäminen on mikään ratkaisu. Päinvastoin, tehokas poliittinen integraatio ja samalla islamkritiikin asiallinen sävy syntyisi niiden länsimaisten vapauden arvojen pohjalta, jotka ovat yhteisiä niin liberaaleille, kansallismielisille kuin muillekin eurooppalaisille, vaikka muuten olemme kaikesta eri mieltä.
Näin olisi voitu – olisi pitänyt! – menetellä viime vuosisadalla neuvostoimperialismin ja kommunismin rikosten suhteen, mutta suomalaisia opetettiin vaikenemaan. Silloin psykohistoriallisena syynä oli pelko.
Tamminiemessä ovat ruhtinaan jouset jo lakanneet värähtelemästä, mutta jostakin syystä niin presidentti kuin poliisiylijohtajakin yhä puhuvat kansakunnan yhtenäisyydestä tavalla, joka panee miettimään, jäikö suomettumisesta päälle jokin pelonsekainen tarve kieltää erilaisten arvojen ja mielipiteiden vastakkaisuus ja kiistat, jotka nimenomaan ja laidasta laitaan kuuluvat vapaiden yksilöiden kansalaisyhteiskuntaan.
Jari Ehrnrooth
Kirjoittaja kirjailija ja filosofi, kulttuurihistorian ja sosiologian dosentti. Syntyi Koitereella, kirjoittaa Munkkiniemessä, juoksee Keskuspuistossa.
Mäntymetsä kylpee auringonpaisteessa Kajaanintien varrella Paltamon Kyläpuron teollisuusalueella. Yhtään puuta ei ole vielä kaadettu alueelle suunnitellun biojalostamon tieltä.
KaiCell Fibers Oy on ottanut merkittävän askeleen kohti investoinnin toteutumista, sillä kehitysyhtiö solmi esisopimuksen Kiinan valtiollisen tekstiiliteollisuusyhtymä CHTC:n kanssa.
– Paltamossa on tarkoitus jalostaa kainuulaisesta puusta pidemmälle kuin markkinaselluksi meneviä tuotteita. Päällimmäisenä meillä ovat tässä vaiheessa tekstiilisovellukset, kertoo toimitusjohtaja Jukka Kantola KaiCell Fibers Oy:stä.
Kainuu tulee elämään myös jatkossa metsästä ja tuotteiden tuotekehityksestä. Eero Suutari
Kantolan mukaan koko maailman tekstiilimarkkinat ovat tällä hetkellä kokoluokaltaan noin 90 miljoonaa tonnia, ja kysyntä on kasvava. Raaka-aineena käytetään pääasiassa fossiilisia, ei-uusiutuvia synteettisiä kuituja kuten polyesteria. Tunnetuimman tekstiilikuidun, puuvillan, osuutta ei voida lisätä, koska pelloilla on tarve kasvattaa ruokaa.
– Näiden väliin jäävät niin sanotut muuntokuidut, joista tunnetuin on viskoosi. Tähän markkinaan Paltamon on tarkoitus tulla mukaan, Kantola sanoo.
Kello tikittää myös Kiinassa
Viskoosin valmistuksessa käytetään vaarallisia kemikaaleja, joista halutaan päästä maailmalla eroon. Kantolan mukaan esimerkiksi Euroopassa perinteisille viskoositehtaille ei saisi enää edes lupia. Kiinassa tehtaita vielä on, mutta myös siellä kello tikittää, joten tekstiiliteollisuuden tarpeisiin haetaan ympäristöystävällisiä tapoja tuottaa muuntokuituja.
On sanomatta selvää, että kun markkina on suuri, se nopeuttaa tätä kehitystä. Jukka Kantola
KaiCellin tavoitteena on valmistaa biotuotetta viskoositeollisuuden raaka-aineeksi. Suomessa kehitetyllä teknologialla voidaan ohittaa perinteisen viskoosiprosessin terveys- ja ympäristöongelmia aiheuttava tuotantovaihe.
– Olemassa oleville viskoositehtaille se tarkoittaa, että he voivat korvata tämän vaiheen meiltä tulevalla raaka-aineella ja silti hyödyntää viskoositehtaassa käytettäviä kehruulaitteita. Kaikki hyötyvät, Kantola sanoo.
KaiCell Fibers Oy:n toimitusjohtaja Jukka Kantola sanoo, että esisopimus kiinalaisten kanssa on merkittävä askel lähemmäksi investointia.Kimmo Hiltunen / Yle
Kiina on maailman johtava viskoosinvalmistaja. Markkinat kainuulaiselle biotuotteelle ovat siis jo olemassa.
– Tässä on nyt mukana keskeinen tekstiiliteollisuuden toimija, jolla on osaamista siitä, miten tuotetta kehitetään ja miten se ajetaan markkinoille. On sanomatta selvää, että kun markkina on suuri, se nopeuttaa tätä kehitystä, Kantola toteaa.
Lähisellu nostaisi puun arvoa
Paltamon biojalostamo käyttäisi havukuitupuuta ja haketta 2,5 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Raaka-aine hankittaisiin 100–150 kilometrin säteeltä.
– Nykyisin sellutehtaat ovat olleet kasvussa eli puhutaan jo miljoonan tonnin sellutehtaista. Hankinta-alueet ovat kuitenkin laajoja Suomen olosuhteissa ja muualla Euroopassa, mikä ei ole järkevää. Logistiikkakustannukset täytyy saada niin pieneksi, että me saamme Kainuussa puun arvon samanlaiseksi kuin muualla, sanoo KaiCell Fibers Oy:n hallituksen puheenjohtaja, kansanedustaja (kok.) Eero Suutari.
Kuitua pitäisi pystyä käyttämään jossakin lähempänä kuin mihin sitä tällä hetkellä viedään. Eero Suutari
Kainuussa kasvaa noin seitsemän miljoonaa kuutiometriä puuta vuodessa. Kasvusta vain puolet hakataan, ja ainoastaan tukkiosa jalostetaan sahatavaraksi. Tulevaisuudessa sahanpurusta tehdään liikennepolttoainetta, mutta kuituosa jää edelleen jalostamatta, Suutari harmittelee.
– Se on suuri ongelma meille, koska kuidun hinta täältä haettuna on niin pieni, ettei sitä moni tällä hetkellä myy. Meidän pitäisi saada myös muiden kuin Metsähallituksen omistamat metsät korjattua ja jalostettua puunkasvua Kainuussa. Se tarkoittaa sitä, että kuitua pitäisi pystyä käyttämään jossakin lähempänä kuin mihin sitä tällä hetkellä viedään.
KaiCell Fibers Oy:lle suunniteltu teollisuusalue on 178 hehtaaria. Oulun satamaan on Paltamosta matkaa 145, Kajaanin lentoasemalle 40 ja Venäjälle 110 kilometriä.KaiCell Fibers Oy
Paltamon kunta sijaitsee keskellä raaka-ainevarantoa – metsää. Siksi biojalostamon paikka on paras mahdollinen.
– Täältä on helppo mennä sekä itään että länteen ja myös etelään, missä meidän kuitua tullaan hyödyntämään. Meillä on käytössä kaikki mahdollisuudet eli sekä rautatie-, maantie- että vesikuljetukset, Suutari kertoo.
Kainuu elää metsästä – myös tulevaisuudessa
Kehitysyhtiö KaiCell Fibersin tavoitteena on, että investointipäätös biojalostamon rakentamisesta tehdään ensi vuoden loppuun mennessä. Tuotanto Paltamossa alkaisi vuonna 2021. Neuvottelut investoijien kanssa jatkuvat koko ajan, toimitusjohtaja Jukka Kantola kertoo.
– Kysymys on todella suuresta hankkeesta, kun katsotaan, mitkä ovat edellytykset investointipäätökselle. Tiettyjä teknisiä tarkasteluja pitää vielä tarkentaa, ja YVA-prosessi, luvat sekä kehityshankkeet pitää olla ajettuna maaliin. Olemme kuitenkin aikataulussa.
– Nyt olemme voineet tuoda esille kiinalaisen kumppanimme. Tässä tehdään myös muita tuotteita ja ennen kuin niitä voidaan julkaista, haluamme, että meillä on kumppani mukana, Kantola jatkaa.
Kainuu tulee elämään jatkossa metsästä ja niiden tuotteitten tuotekehityksestä, sanoo KaiCell Fibers Oy:n hallituksen puheenjohtaja, kansanedustaja (kok.) Eero Suutari.Kimmo Hiltunen / Yle
Toteutuessaan biojalostamo tietäisi sitä, että maakunnan omasta puunkasvusta jäisi Kainuuseen nykyistä enemmän rahaa. Lisäksi työllisyysvaikutukset ovat suuret. Biojalostamon on arvioitu työllistävän suoraan 200–250 henkilöä ja epäsuorasti yli 1 000 henkilöä.
– Se ei pysähdy siihen, vaan teemme uutta tuotekehitystä, jossa osaamisella on suuri merkitys. Se tarkoittaa koulutuksen ja maailman huippuluokan osaamisen kehittämistä. Kainuu tulee elämään jatkossa metsästä ja niiden tuotteiden tuotekehityksestä, KaiCell Fibers Oy:n hallituksen puheenjohtaja Eero Suutari vakuuttaa.
Tästä on nyt glamour kaukana. Kello on tiistaina kymmenen aamulla, ja lobbarin toimistolla siistiin pukuun pukeutunut henkilö moppaa lattiaa.
Moppaukselle on kieltämättä tarvetta, koska eilen lobbari järjesti viikoksi yritykselleen vuokraamassaan tilassa kutsuvierastilaisuuden. Tilaisuus hieman venähti, koska kuohuviini maistui vieraille ja ihmiset nauttivat toistensa seurasta. Nyt on siivouksen aika, mutta pitkään siihen ei ole aikaa. Päivän ensimmäinen kutsuvierastilaisuus alkaa hetken päästä.
– On tämä saatanan start up, lobbari naurahtaa katsoessaan toisen lobbarin heilumista mopin kanssa.
Jussi Virkkunen / Yle
Olemme sopineet lobbarin kanssa, että seuraamme hänen päiväänsä Porin SuomiAreena-tapahtumassa. Kerran vuodessa Porin keskustan kadut täyttyvät Suomen tärkeistä ihmisistä. Heidän vanavedessään paikalle uivat pikkutakeissaan vaikuttajaviestijät, jotka tunnetaan tuttavallisimmin lobbareina. Sellainen edessä seisoo nyt, pikkutakki on hieman kulahtanut, vaikka on vasta toinen päivä. Edessä on vielä kaksi täyttä päivää edustamista, kuohuviiniä ja sidosryhmätapaamisia, kuten lobbarimme sanoo.
Asiakkaat saapuvat
Puoli yhdeltätoista toimiston ovi käy, ja sisään astelevat ensimmäiset vieraat eli asiakkaat. Seurue tervehtii lobbariamme tuttavallisesti, ja pian tapaaminen onkin jo käynnissä. Lobbarimme voi siis lyhyeksi hetkeksi hengähtää, koska tähän tapaamiseen hänen ei tarvitse osallistua.
– Hoidimme yhdelle asiakkaallemme ohjelman SuomiAreenaan. Haimme heille sopivat vieraat ja hoidimme kutsut. Järjestä oikeat ihmiset tapaamaan oikeat ihmiset, lobbari selittää toimistonsa roolia.
Koska tapaaminen on ennen puoltapäivää, ei kuohuviiniä ole tarjolla. Sitä on kyllä jääkaapissa valmiina, ja vaikka eilen sitä hieman kuluikin, on sitä varattu viikoksi riittävästi. Näin ainakin aamulla vielä lobbarimme arvioi.
Tapaaminen sujuu hyvin, joten on hyvä hetki poistua hetkeksi Porin keskustan kaduille. Mihinkään keskustelutapahtumaan ei ole aikaa poiketa, mutta niihinkin lobbarimme yrittää sopivan raon sattuessa ehtiä.
Kadulla ehdimme kulkea noin sata metriä ennen kuin pitää kääntyä takaisin toimistolle. Siinä ajassa lobbari on ehtinyt tervehtiä kättä heilauttamalla kolmea ihmistä ja halaamaan kahta paremmin tuntemaansa. He ovat ilmeisesti oikeita ihmisiä. Torilla vastaan tulee vielä eduskuntapuolueen puheenjohtaja. Halaus, pikainen kuulumisten vaihto ja matka jatkuu.
Tapaaminen päättyy
Toimistolla sidosryhmätapaaminen päättyy. Kaikki ovat ilmeisen tyytyväisiä. Lobbarimme ehtii hengähtää hetken, sitten toimiston ovi käy jälleen. Sisään astuu niin sanotussa SuomiAreena-univormussa (lenkkarit, farkut, siisti pikkutakki) mies. Hetkeä myöhemmin paikalle on kolme henkilöä lisää, ja seurue voi lähteä bisneslounaalle.
Neljättä valtiomahtia ei bisneslounaalle päästetä, joten on hyvä aika pohtia SuomiAreenaa. Lobbarimme toimisto sijaitsee Helsingissä, valtaosa heidän asiakkaistaan on Helsingissä ja kutsuvierastilaisuuksissa kaikki tuntevat toisensa, koska he juovat kuohuviiniä kutsuvierastilaisuuksissa myös Helsingissä. Miksi ihmeessä he sitten ryntäävät viikoksi Poriin?
Lobbarin käsikirja.Jussi Virkkunen / Yle
– Tämä on alueellistamista, lobbarimme nauraa hersyvästi.
Ja luonnollisesti on helppo järjestää tapahtumia, koska kaikki ihmiset ovat kerralla pienessä kaupungissa.
– Vain niitä ärsyttää, jotka joutuvat olemaan täällä koko viikon, lobbarimme sanoo käyttäen tosin ärsyttää-sanan asemesta hieman kovempaa kieltä.
Sanomattakin lienee selvää, että lobbarimme on Porissa koko viikon. Sunnuntaina pystytetyn leirin eli toimiston purkaminen alkaa perjantaina. Täysin selväksi ei käy, kuinka paljon häntä ärsyttää. Se johtuu pitkälti siitä, että lobbarimme on harvinaisen lupsakka henkilö.
Lounas ohi
Lounas on ohi, ja lobbarimme ehtii vihdoin yleisötapahtumaan. Kello on puoli kaksi iltapäivällä. Ensimmäiset kaksikymmentä minuuttia alusta lobbarimme näprää puhelinta. Viestit sinkoilevat eri puolille, yksi päivitys sosiaaliseen mediaan, ainakin sen lobbarimme ehtii tehdä.
Yhtäkkiä lobbarimme tökkää kylkeen ja sanoo, että asia on juuri näin. Puhelimen näpräämisen ohella hän on pystynyt myös seuraamaan keskustelua.
Hyvän puheenvuoron jälkeen lobbarimme nostattaa kunnon aplodit yleisössä. Sitä pitempään keskustelun seuraamiseen ei olekaan aikaa, sillä nyt kutsuvat välioluet. Kello on 14.
Terassilla lobbarimme bongaa muutaman tutun. Nopea tervehtiminen, miten Porissa on sujunut -utelut, sitten sisään kuppilaan.
Porilaisen kuppilan nurkkauksessa istuu kaksi miestä. Lobbarimme kutsuu heitä kaljakavereikseen. Sanomattakin lienee selvää, että molemmat kuuluvat niin sanotusti tärkeisiin ihmisiin. Yleensä kaljakaverukset näkevät Helsingissä, mutta nyt kaikki ovat sopivasti Porissa. Kaikilla on luonnollisesti oluet edessään.
Lobbarin tie
Välikaljoille on hieman enemmän aikaa kuin yleisötapahtumalle. Keskustelun velloessa eri aiheiden parissa, ajatukset vievät lobbarin taustaan.
Lobbarimme tie kohti nykyistä asemaa alkoi vuonna 2002, kun hän täytti puolueen jäsenanomuksen. Puolue valikoitui kolmen vasemmistopuolueen joukosta.
Puolueella oli käyttöä fiksulle nuorelle, joka teki ripeän nousun kohti puolueen tärkeitä paikkoja. Lopulta hän päätyi ministerin erityisavustajaksi ja siitä vielä valtiosihteeriksi. Tämän puolen vallan kammarit sopivat lobbarillemme paremmin, koska lupsakkuudestaan huolimatta häneen eivät niin sanotusti äänet tartu.
Valtioneuvoston linnasta tuli lähtö, kun puolue ei menestynyt vaaleissa. Kuten moni muukin lobbarimme palkattiin nopeasti lobbariksi.
Hän on oikea ihminen, joka tuntee oikeat ihmiset. Kenenkään ei tarvitse tuntea lobbariamme, sillä hän kyllä tuntee ihmisen, jos hänet täytyy tuntea.
Lobbari on henkilö, joka viihtyy paikassa, jossa on hiljaista. Siellä viihtyy myös valta.
– Poliittisen päätöksen taustalla on lopulta maksimissaan muutamia kymmeniä ihmisiä, jotka tekevät lopulta päätöksen, lobbarimme tiivistää.
Päätös on siis tehty jo ennen kuin kansanedustajat painavat nappia eduskuntasalissa. Tämän takia lobbareilla on usein tausta politiikasta. He tuntevat oikeat ihmiset ja tietävät, miten politiikka toimii.
Matka jatkuu
Jaaha, eiköhän tämä ollut tässä. Tyhjä oluttuoppi kopsahtaa pöytään ja matka jatkuu. Niin jatkuu myös kaljakavereiden matka, he lähtevät yleisötapahtumaan – me kohti lobbarin toimistoa.
Jussi Virkkunen / Yle
Kello on viisitoista, ja ovi käy. Sisään astelee kymmenkunta henkeä. Alkamassa on sidosryhmätapaaminen, jossa aihetta käsitellään SuomiAreena-hengessä. Kuohuviinin, pienen naposteltavan ja rennon oleskelun merkeissä siis. Lobbarimme on jälleen toiminut kokoonkutsujana. Asiakas on ottanut häneen yhteyttä ja toivonut saavansa asialleen sopivia kuuntelijoita. Ja näin on tapahtunut.
Tuskin kukaan on vielä saanut ensimmäistä kuohuviinilasia juoduksi, kun ovi käy. Kas, yksi kaljakaverihan se siellä. Hänelle löytyy paikka sohvalta ja kuohuviinilasi käteen, vaikka hän ei täysin sovi sopivan kuuntelijan muottiin.
– Pori on tällainen paikka, lobbarimme nauraa.
Lobbarimme käsi käy tiuhaan, kun hän tervehtii kadulla toimiston ohi pyrähteleviä ihmisiä. Muutama heistä astuu sisään lasilliselle, kuten Porissa on tapana sanoa. Kuohuviinipullot poksahtelevat, ja lobbarimme kiertää täyttämässä laseja.
Käynnissä oleva asiakastapahtuma on helpoimmasta päästä. Asiakas ja vieraat ovat sellaisia, joiden kanssa on helppo toimia.
– Minulla ei olisi ongelma lobata esimerkiksi valtion väkivaltamonopolin aseita. Vaikeampaa olisi lobata pienaseita, siinä oltaisiin jännän äärellä, lobbarimme pohtii asiakkaitaan. Tämän päivän asiakas ei ollut asekauppias, se kerrottakoon.
Väsymys pois
Näytätte väsyneiltä, huudahtaa aamulta tuttu SuomiAreena-univormumies.
Mutta nyt olemme taas pystyssä, lobbarimme sanoo ja pomppaa pystyyn. Edellinen tapaaminen on päättynyt kymmenkunta minuuttia sitten, ja lobbarimme on ehtinyt hetkeksi istahtaa alas.
Kello on 17.20. Seuraava asiakastapaaminen alkaa kymmenen minuutin päästä. On aika avata kuohuviinipullot, ja saattaa oikeat ihmiset tapaamaan oikeita ihmisiä.
Pian toimisto täyttyy taas iloisista ihmisistä, jotka mielellään ottavat lasillisen kuohuviiniä.
Puhelu kadulla
Kello on 19.30. Lobbari istuu katukiveyksellä ja puhuu puhelimeen. Puhelun perusteella kuulostaa siltä, että asiakas on tyytyväinen päivän tapahtumiin.
Nyt on kuitenkin alkanut lobbarin vapaa-aika. Puhelun jälkeen hän palaa kuppilaan, istahtaa tuolilleen ja ottaa hörpyn oluestaan. Seurana on muutama kaljakaveri, joiden kanssa ei nyt puhuta kauhean vakavasti asioista.
Nyt ei puhuta sidosryhmistä tai kopin ottamisesta. Nyt puhutaan ennemmin kupin ottamisesta. Tosin rajansa siinäkin on, kohta alkaa nimittäin tärkeä tilaisuus.
Vielä kerran
Porin rantakadulla on hieman jonoa. Kaksi ihmistä ottaa vastaan vieraita, joita totisesti riittää. Kello on kahdeksan illalla. Lobbarimme tervehtii molempia vastaanottajia lämpimästi ja sukeltaa sitten väkipaljouteen kuohuviinilasin kanssa.
– Nämä ovat yhdet Porin parhaista kekkereistä, lobbarimme heittää ennen kuin väenpaljous nielaisee hänet.
Huomenna kello yhdeksän konttori kuohuviinineen odottaa taas.
SuomiAreena päättyy perjantaina. Lauantaina lobbarimme pääsee levähtämään lomalle Etelä-Eurooppaan. Mukaan lähtee hyviä ystäviä. Heidän kanssaan voi vaikka jutella siitä, minkälaista Porissa tänä vuonna oli.
SuomiAreenassa väännetään kättä tänään keskiviikkona luottamuksesta mediaan. Katso suorana kello 10.
Turvapaikanhakijat ja Suomi Ensin -ryhmä osoittavat jälleen mieltään Helsingin keskustassa, Helsingin poliisista kerrotaan.
Poliisin mukaan turvapaikanhakijoiden Oikeus elää -mielenilmaus on nykytaiteen museon Kiasman edustalla Mannerheiminaukiolla ja Suomi Ensin -aktiivit ovat kadun toisella puolella Paasikivenaukiolla. Kumpikin taho saa osoittaa mieltään aamukahdeksasta iltakymmeneen, toisin kuin aiemmin Helsingin Rautatientorilla, jossa vastaavia aikarajoituksia ei ollut.
Myös turvapaikanhakijoiden mielenilmaus purettiin Rautatientorilta, poliisin mukaan siksi, että "Rautatientorilla ei sallita tällä hetkellä mielenilmauksia, jotka ovat kytköksissä poistettuihin leireihin". Päätöstä perusteltiin sillä, "miten turvallisuustilanne Helsingin ydinkeskustassa kehittyy".
Mielenilmausten jatkumisesta uutisoi tiistai-iltana Helsingin Sanomat.
Poliisi: Molemmilla mielenosoituksilla lupa
Helsingin poliisilaitoksen apulaispoliisipäällikkö Heikki Kopperoinen vahvistaa Ylelle, että sekä turvapaikanhakijoilla että Suomi Ensin -ryhmällä on lupa mielenosoituksilleen.
– Tilanne on se, että tämä Oikeus elää -mielenosoitus jatkaa mielenosoitustaan ja heille on poliisin ja kaupungin ja heidän keskinäisten neuvottelujen kautta osoitettu uusi paikka.
– Myös Suomi Ensin -mielenosoitus on neuvotellut poliisin kanssa, ja myös heille on osoitettu uusi paikka ja he jatkavat mielenosoitustaan, Kopperoinen sanoo.
Viimeksi mielenilmausten purkamista perusteltiin turvallisuudella. Mikä on nyt toisin?
– Tilannetta arvioidaan tietysti jatkuvasti eli päivä päivältä ja näiden arvioiden perusteella poliisi tekee ratkaisuja ja käy aina neuvotteluja asianosaisten ja myös Helsingin kaupungin kanssa. Tästä muodostuu se kokonaisarvio, jonka mukaan näitä asioita ratkotaan, Kopperoinen vastaa kysymykseen.
"Ei yksittäistä syytä, mikä olisi muuttunut"
Kesäkuun lopussa Rautatientorilta puretun Suomi Ensin -leirin tilalle anottiin heti uutta lupaa kokoontua samalle paikalle. Tuolloin poliisi totesi, että neuvottelu järjestäjän kanssa ei tahdo onnistua. Mikä nyt vakuutti poliisin?
– Tässä on aika monta syytä taustalla. Nämä ovat tietysti aina kahdenkeskisiä neuvotteluja eri mielenosoitusten järjestäjien kanssa, apulaispoliisipäällikkö sanoo.
– Toisaalta poliisilla on tilanteesta omat tiedot ja omat analyysit, joiden mukaan kokonaisarvio tehdään. Ei tässä ole yksittäistä syytä, mikä olisi muuttunut tai mikä olisi vaikuttanut niin olennaisesti eri tavalla.
Suomalaisista työikäisistä arviolta 1,9 miljoonaa on pitkäaikaissairaita tai pitkäaikaisesti vammautuneita. Kolmasosa sairaista arvioi, että sairaus tai vamma vaikuttaa heidän työkykyynsä tai työmahdollisuuksiinsa. Uuden suomalaisselvityksen mukaan pitkäaikaissairauksien vuoksi tekemättä jäävän työn hintalappu on luultua suurempi: yhteiskunnan maksettavaksi jää 1 570 euroa kuukaudessa yhden pitkäaikaissairaan osalta.
Tekemätöntä työtä, näkymättömiä kustannuksia –selvityksen mukaan yhteiskunnan hartioille lankeavat epäsuorat kustannukset voivat olla jopa nelinkertaiset aiemmin arvioituihin suoriin kustannuksiin verrattuna.
– Jos työpaikalta on avainhenkilö sairauden vuoksi poissa, niin koko työyhteisön suoritus jää vajaaksi. Näitä epäsuoria kustannuksia ei ole aiemmin osattu nostaa esille, vaikka ne ovat useimpien pitkäaikaissairauksien kohdalla suuremmat kuin esimerkiksi lääkkeistä, vastaanotolla käynneistä ja sairaalahoidosta aiheutuvat suorat kustannukset, kertoo selvityksessä mukana ollut Etelä-Karjalan keskussairaalan reumatologi Kari Puolakka.
Pitkäaikaissairaudet kaivavat yhteiskunnan kuvetta
Euroopassa vuonna 2008 tehdyn tutkimuksen mukaan 75 prosenttia terveydenhuollon suorista kustannuksista syntyy pitkäaikaissairauksien hoidosta. Esimerkiksi yksilön menetykset eläkkeistä, työnantajan maksamat sairasajan palkat ja muut tuotannonmenetykset vaikuttavat suoriin kuluihin. Sairauksien aiheuttamia epäsuoria kustannuksia ei ole ennen tätä selvitystä tutkittu.
Työnantajalle merkittävimmät epäsuorat kustannukset syntyvät poissaoloista ja vajaakuntoisuuden vaikutuksesta työntekijään ja muuhun työyhteisöön. Yksilön kustannuksiin vaikuttavat esimerkiksi uuteen ammattiin opiskelu ja kotitöihin hankittu lisäapu.
Yle Uutisgrafiikka
Vajaakuntoisesta työkuntoiseksi – nopeus ratkaisee
Selvityksen perusteella pitkäaikaissairaiden työkyvyssä on merkittäviä alueellisia eroja. Itä- ja Pohjois-Suomessa tulehduksellisia suolistosairauksia ja reumasairauksia sairastavien työkyvyttömyys on noin kolminkertaista verrattuna Suomen yleiseen tilanteeseen.
– Sairastavuuteen vaikuttaa alueen elinkeino- ja ikärakenne, mutta myös hoitopalveluiden saanti. Lappeenrannassa sairaat pyritään saamaan hoitoon viimeistään kolmessa viikossa, mutta muualla voi olla huomattavasti pidempiä viiveitä hoitoon pääsyssä. Hoitoon pääsyn nopeus vaikuttaa siihen, voidaanko vajaakuntoisuudesta toipua takaisin työkuntoiseksi, kertoo Puolakka.
Elinkeinoelämän keskusliiton asiantuntijalääkärin Jan Schugkin mukaan yhteiskunnalle lankeavat kustannukset voidaan saada pienennettyä vain tehokkaalla ja yhtenäisellä hoitoketjulla.
– Jos hoitoa on tarjolla, niin pitäisi todella hoitaa eikä vain hoidella sinne päin. Jos hoito ei riitä, katsotaan miten apuvälineillä ja mahdollisella lääkinnällisellä sekä ammatillisella kuntoutuksella voidaan tilannetta korjata.
Schugk painottaa, että erityisesti moniammatillista yhteistyötä tulisi parantaa.
– Pitää ryhdistäytyä ja lopettaa nykyinen toiminta, jossa ajatellaan, että minä hoidan oman osuuteni ja muut omansa. Täytyy aidosti välittää ihmisten voinnista ja pyrkiä takaamaan kaikille mahdollisimman kattava hoito.
Suomalaisselvitys on osa Kestävä Terveydenhuolto –hanketta. Selvityksen osana teetettyyn kyselyyn vastasi 1057 Reumaliiton ja Crohn ja Colitis ry:n jäsentä. Selvitystyössä olivat mukana myös AbbVie Oy, Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Lääkäriliitto, Sitra, Tehy ja Terveystalo Oy.
Etätyö vapauttaa parhaimmillaan energiaa matkustamisesta työntekoon, kun työpäivän voi aloittaa heti herättyään. Etätyö vaatii kuitenkin työntekijältä vahvaa sitoutumista työn tekemiseen, ja toisaalta työantajan luottamusta siihen, että työt todella tehdään.
Työterveyslaitoksen työaika-asiantuntijan Mikael Sallisen mukaan kaikkien työpaikkojen kannattaa kehittää etätyön käytäntöjä itselleen sopiviksi, sillä erilaiset etätyöratkaisut sopivat erilaisiin tehtäviin.
– Pelisäännöt ovat tosi tärkeitä etätyössä. Näillä pelisäännöillä pystytään varmistamaan tasapuolisuus ja läpinäkyvyys, sanoo Radio Suomen Ajantasa-ohjelmassa.
Sallinen pitää erittäin hyvänä ja luottamusta herättävänä käytäntöä, jossa etätyön pelisäännöt luodaan työntekijä kanssa yhdessä ja että työntekijä on aktiivinen osapuoli pelisääntöjen luomisessa.
– Silloin voidaan yhteistyön kautta mennä siihen etätyöhön.
Joka kolmas ainakin joskus
Etätyökokemukset ovat Suomessa varsin hyviä, maassa tehdäänkin paljon etätöitä. Noin joka kolmas työskentelee ainakin joskus etänä.
– Ja näyttää siltä, että tämä on win–win-tilanne, eli sekä työnantaja että työntekijä voittavat tässä. Ja kun tietotekniikka kehittyy, niin tämä tulee entistä mahdollisemmaksi entistä useammalle, Sallinen sanoo.
Vielä 90-luvulla, kun etätyöt olivat vielä tuore ilmiö, saatettiin epäillä tehdäänkö etätöissä oikeasti töitä vaiko jotain muuta. Sallinen kertoo, että useat tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että etätöissä tehdään jopa enemmän töitä kuin varsinaisella työpaikalla.
Tämän vuoksi etätyöhön saattaa liittyä riski liiallisesta työnteosta ja vaikeudesta irrottautua arjesta. Tärkeä asia Sallisen mielestä pelisääntökeskustelussa ja rajanvetämisessä onkin, miten etätyössä lasketaan työaika.
– Tässä on varmaan erilaisia käytäntöjä. On tietysti järkevää, että työajaksi lasketaan se aika, minkä tekee työtä. Ettei olisi eriarvoista se työajan laskeminen etätyössä ja fyysisellä työpaikalla.
Yksi ihminen on joutunut sairaalahoitoon altistuttuaan savulle Stora Enson Anjalankosken paperitehtaalla keskiviikkona aamulla syttyneen tulipalon takia. Lisäksi muutamia savulle altistuneita on hoidettu tehtaalle avatussa ensiaputeltassa.
Tehtaalta kerrotaan, että paperikonesalissa syttynyt palo on saatu sammutettua ennen puoltapäivää. Pelastuslaitoksen yksiköt tutkivat paloaluetta.
Palo tuotti runsaasti savua, mutta palon aiheuttamista vahingoista ei ole vielä tietoa. Paperikone 2 seisoo palon takia, mutta seisokin kestoa ei vielä osata arvioida.
Palo oli paperikone 2:lla, joka valmistaa muun muassa kirjapaperia.
Akaan erotettu kaupunginjohtaja Aki Viitasaari on vienyt irtisanomisensa hallinto-oikeuteen. Viitasaari kirjoittaa Hämeenlinnan hallinto-oikeudelle jättämässään valituksessa, että irtisanominen oli lainvastainen, koska ”päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä, käsittelyssä ei ole huolehdittu asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä eikä irtisanomiselle ole ollut asiallista ja riittävää syytä.”
Valituksessa Viitasaari arvostelee rajusti potkujaan valmistelleen valiokunnan työtä ja sen laatimaa muistiota. Viitasaaren mielestä erottamispäätös runnottiin läpi, vaikka perusteita irtisanomiselle ei ollut. Asiasta kertoi ensimmäiseksi Valkeakosken Sanomat.
Aki Viitasaari oli Akaan kaupunginjohtajana lähes yhdeksän vuotta.Akaan kaupunki
Viitasaaren valituksen lisäksi potkuista on tehty toinenkin valitus hallinto-oikeuteen.
Akaan kaupunginvaltuusto erotti Viitasaaren toukokuun lopussa. Valtuutetut perustelivat eroa muun muassa sillä, että Viitasaari olisi laiminlyönyt kaupunginjohtajalle kuuluvia tehtäviä. Kaupunginjohtajan potkuja valmisteltiin koko kevät.
12.7.2017 klo 12.09: Lisätty tieto siitä, että asiasta kertoi ensimmäiseksi Valkeakosken Sanomat.
Väkivaltarikokset, kuten pahoinpitelyt, ovat yleistyneet alkuvuoden aikana sekä Päijät-Hämeessä että koko maassa.
Henkirikosten määrässä ei kuitenkaan ole tapahtunut oleellista kasvua Hämeen alueella, vaikka poliisin tietoon onkin viime viikkoina tullut useita henkirikoksen yrityksiä, sanoo Hämeen poliisilaitoksen apulaispoliisipäällikkö Tero Seppänen.
– Sekä yleisten että yksityisen paikkojen pahoinpitelyt ovat kasvaneet viime vuoteen verrattuna. Varmaan yksi syy on se, että alkoholiin ja muihin päihteisiin on nyt enemmän rahaa ja se näkyy.
Esimerkiksi alkuviikosta Hämeen poliisi on saanut vuorokaudessa tutkintaan kolme tapon yritystä. Sunnuntaina Paavolassa taponyrityksen kohteeksi joutui lahtelaismies. Teosta on pidätettynä 57-vuotias lahtelaismies.
Poliisi tutkii myös maanantaina Lahden Ahtialassa yksityisasunnossa tapahtunutta tapon yritystä, jossa mieshenkilö sai hengenvaarallisen vamman. Pidätettynä on 28 vuotias päijäthämäläismies. Tutkinnassa on lisäksi maanantaina Lahden Paavolassa lahtelaismieheen kohdistunut tapon yritys. Pidätettynä on 26-vuotias lahtelaismies.
Seppäsen mukaan kaikissa kolmessa tapauksessa henkilöt ovat tunteneet toisensa ja olleet alkoholin vaikutuksen alaisena.
Apulaispoliisipäällikkö Seppänen muistuttaa, että yhä useammassa henkirikoksen yrityksessä terveydenhuollon ansiosta uhri on saatu pelastettua, minkä vuoksi rikosnimike on pysynyt henkirikoksen yrityksenä.
Poliisi ei enää ehdi naapurimaakuntaan apuun
Poliisin työmäärä on suurin viikonloppuisin. Joskus tehtävät jonoutuvat, sanoo Seppänen.
– Resurssien osalta ollaan paremmassa tilanteessa kuin pitkään aikaan. Partiomäärät ovat ajoittain tiukilla. Silloin sitä [resursseja] ei välttämättä ole tarpeeksi, esimerkiksi tämä taponyritys buumi, joka ei kysy aikaa eikä paikkaa.
Vaikka tilanne on parempi kuin aikoihin, poliisilta ei kuitenkaan enää liikene välttämättä apua toisen poliisilaitoksen alueelle.
Tänä kesänä on ollut tilanteita, joissa tukipyyntö on pitänyt torjua, koska väkeä riittää vain omalle alueelle, kertoo Seppänen. Hänen mukaansa ilmiö on uusi ja kertoo kaikkien poliisilaitosten resurssien vähyydestä.
Hämeessäkin henkilöstömitoitus on varsinkin vilkkaina viikonloppuina kipurajoilla, joka puolestaan näkyy lisääntyvinä ylityöpyyntöinä.
– Tarve on suurempi. Taustalla on kansainväliset uhat, mitkä meitäkin uhkaavat, esimerkiksi väkivaltaiset hyökkäykset yleisötilaisuuksiin.
Bambuviskoosiset kerrastot voivat olla monille tuttuja. Niihin törmää etsiessä vaatteita, jotka esimerkiksi imevät kosteutta. Mutta tiesitkö, että viskoosia voidaan tehdä myös eukalyptuksesta (Stora Enso), puhumattakaan monesta kotimaisesta puulajista?
Suomi on täynnä puuta, mutta ainoa viskoosia tehnyt tehtaamme jätti konkurssihakemuksen neljä vuotta sitten, vuonna 2013. Suomessa ei siis enää tehdä viskoosia, vaikka raaka-ainetta olisikin.
Mutta mitä viskoosi oikeastaan on?
Viskoosi viittaa paitsi kuidun valmistustapaan, myös itse puusta valmistettuun kuituun, josta voidaan tehdä vaatteita (Aalto-yliopisto).
– Ihmiset pitävät luonnonkuiduista, kuten puuvillasta, pellavasta ja villasta. Monista viskoosi kuulostaa kovin keinotekoiselta, mutta sen raaka-aine on puukuitua. Se on ihmisen insinöörityönä muokkaamaa kuitua, toteaa Sirpa Välimaa, Stora Enso Oyj:n liukosellun tekninen asiakaspalvelupäällikkö.
Suomessa ei tehdä viskoosia tekstiilikäyttöön.Petra Ristola / Yle
Välimaa kertoo, että puukuitua voidaan työstää eri tavoin, ja viskoosiprosessi on eräs kuidunvalmistustapa. Kuidut voidaan jakaa karkeasti eri luokkiin: on luonnonkuituja, keinokuituja ja niin sanottuja ihmisen tekemiä selluloosakuituja. Viimeisimmän kategorian alle menee paitsi viskoosi, myös sellaiset kuidut kuin modaali, tencel ja cupro, jotka ovat kaikki puusta valmistettuja.
Edellä mainittujen kuitujen valmistukseen tarvitaan rikkihiiltä, joka on hyvin myrkyllinen kemikaali. Kuidun kehruuolosuhteet ja työstämistavat erottavat lopputuloksen toisistaan.
– Jokainen prosessi tuottaa erilaisen kuidun. Ne sopivat hieman erilaisiin käyttötarkoituksiin. Viskoosi on siitä hyvä, että se on monipuolinen, lähes sata vuotta vanha kuitu.
Ammuksia ja silmälasinsankoja
Viskoosin raaka-ainetta eli liukosellua voidaan tehdä melkein mistä tahansa puusta. Kuusi, mänty, koivu, vaahtera ja bambukin kelpaavat.
Liukosellua voidaan valmistaa todella moneen tarkoitukseen. Välimaa kertoo, että sitä voidaan käyttää muun muassa silmälasinsangoissa, pesuaineissa tai lääkkeiden valmistuksessa. Mikroselluloosaa, liukosellun korkeinta puhtausastetta, voidaan hyödyntää maaleissa, kynsilakoissa ja ammuksissa.
Pohjois-Karjalassa sijaitseva Stora Enson Enocellin tehdas valmistaa tekstiililaatuista liukosellua, joka käy tekstiiliteollisuuden raaka-aineeksi. Sen ohella Enocell tekee asiakasyhteistyötä myös makkarankuorien, sellofaanin ja pesusienien valmistuksessa.
Sellua voi löytyä esimerkiksi makkarasta.Seppo Sarkkinen / Yle
Tekstiiliteollisyys Oy:n toimitusjohtaja Niina Kaakkurivaaran mukaan valmista viskoosia käytetään esimerkiksi langoissa sekoitettuna muihin kuituihin.
– Sitä käytetään hengittävyyden vuoksi. Kesäsukkalangoissa se antaa villalangoille keveyttä, Kaakkurivaara sanoo.
Sillä saadaan langalle myös silkkimäinen kiilto. Erityisenä trendinä Kaakkurivaara nostaa esille bambuviskoosista tehdyt tiskiliinat, jotka ovat sangen imukykyisiä, mutta myös kuivuvat nopeasti.
Vaatteen ulkonäkö tai edes pesumerkki eivät kuitenkaan välttämättä kerro, onko kyse esimerkiksi eukalyptuksesta vai vaikkapa kuusesta tehty viskoosi.
Viskoosi pakeni Suomesta, vaihtoehtoja tiedossa?
Jos kuluttaja pyrkii ratkaisemaan ostoaikeensa ympäristön perusteella, on erilaisten kuitujen ja materiaalien vertailu hieman hankalaakin. Puuvilla kuluttaa valtavasti vettä, torjunta-aineita ja kemikaaleja. Toisaalta esimerkiksi rikkihiili, jota viskoosin tuotannossa tarvitaan, on hyvin myrkyllinen kemikaali. Lisäksi viskoosi tarvitsee happokylvyn, kun raaka-ainetta tehdään kuiduksi asti.
Suomessa kehitellään parhaillaan useita ratkaisuja tekstiiliteollisuuden tarpeisiin hyödyntämällä puukuitua. KaiCellin toimitusjohtaja Jukka Kantola ei näe viskoosilla tulevaisuutta Suomessa, eikä juuri muuallakaan maailmassa.
– Viskoosissa käytetään erittäin haitallisia kemikaaleja, joista kaikki haluavat päästä eroon, Kantola toteaa.
Viskoosi on siitä hyvä, että se on monipuolinen, lähes sata vuotta vanha kuitu. Sirpa Välimaa
– Tuomme ratkaisuja viskoosin valmistajille. He voivat muuttaa omaa tuotantoprosessia siten, ettei tarvitse käyttää enää haitallisia kemikaaleja. Esivalmiste siihen tehdään täällä Paltamossa, ja viskoositehtaalla tuote kehrätään langaksi tekstiiliteollisuuden tarpeisiin.
Esivalmiste tässä tapauksessa on Arbron™-niminen (KaiCell Fibers) biotuote, joka KaiCellin mukaan tuottaa uudenlaisia kuituja tekstiiliteollisuuteen.
Stora Enson liukosellun tekninen asiakaspalvelupäällikkö Sirpa Välimaa on itse ollut mukana hankkeessa, jossa kehitetään Ioncell-F -nimistä kuitua, jonka kerrotaan olevan ympäristöystävällinen (Aalto-yliopisto). Kyseessä on Aalto-yliopiston, Helsingin yliopiston ja VTT:n vetämä hanke. Ioncellistä on jo valmistettu prototyyppituotteitakin (Aalto-yliopisto).
Sillä välin viskoosi on kuitenkin yhä suuri tekijä maailmalla. Stora Enso Oyj:n Enocellin tehdas on tuottanut toisella linjallaan liukosellua, viskoosin raaka-ainetta, vuodesta 2012 lähtien. Välimaa kertoo, että suurimmat asiakkaat ovat Kiinassa.
– Viskoosi on sanana ehkä herättänyt viime aikoina huonoja kaikuja. Itse koen, että kaikujen juuret ovat 1970-luvulla, jolloin Euroopassa uusittiin rankalla kädellä ympäristölainsäädäntöä.
Viskoosikuitua Avilonin konkurssiin menneellä tehtaalla Valkeakoskella.YLE / Antti Eintola
Se oli perimmäinen syy sille, miksi viskoositeollisuus pakeni Kiinaan. Välimaan mukaan laitosten ajanmukaistaminen päästöjen suitsimiseksi olisi ollut suunnattoman kallis urakka, ja samaan aikaan muodin kustannuksetkin kohosivat.
Päästörajoituksien takia Kiinaan lähti myös Valkeakoskella toiminut Avilon.
– Koen, että osittain me länsimaiset olemme ulkoistaneet saastuttavan teollisuuden Kiinaan. Oma peilikuvamme ei ole ihan puhdas, sanoo Välimaa.
Välimaa ei kuitenkaan koe, että viskoosi yksinään ansaitsee tahraantunutta mainetta siksi, että Kiina on hakenut talouskasvua ympäristön kustannuksella, sillä muukin teollisuus on vastuussa päästöistä. Välimaan mukaan Kiinassa on vuonna 2015 otettu käyttöön uusi ympäristölaki. Sen suhteen ollaan tällä kertaa tiukkoja.
Mitä taas tulee Suomen asemaan tekstiiliteollisuudessa, on KaiCellin toimitusjohtaja Jukka Kantola myönteinen. Hän uskoo, että esimerkiksi kainuulaista puuta voitaisiin käyttää uuden teknologian myötä vaatteiden tekemiseen tulevaisuudessa.
Abiturientti Alex käy koulussa jumppatunnin jälkeen suihkussa, ja pojan kaverit ottavat tästä salaa kuvan. Seuraavalla tunnilla Alexin puhelimeen kilahtaa viesti – alastonkuva on lähtenyt Whatsapp-viestipalvelussa kiertämään ympäri koulua.
Alexin tapaus on fiktiivinen, mutta ongelma on todellinen.
– Netissä tapahtuu paljon erilaisia rikoksia – loukkauksia, uhkauksia ja kiristyksiä. Someturva on palvelu, jossa nuoret voivat kysyä lakineuvoa somessa ja netissä kohtaamiinsa ongelmiin, kertoo yksi Someturvan kehittelijöistä, sosiaalipsykologi Suvi Uski.
Someturva on ikään kuin automaatti, joka etsii oikeita vastauksia ennalta määrätystä tietokannasta algoritmien avulla. Someturvan tietokanta on Suomen lainsäädäntö.
– Palvelusta voi kysyä esimerkiksi, täyttääkö oma tapaus kunnianloukkauksen kriteerit, selventää Uski.
Uski oli maanantaina puhujana Porissa SuomiAreenan keskustelussa, jossa aiheena oli lasten kasvatus digiajassa. Keskustelussa puhuttiin muun muassa siitä, onko vanhemmilla oikeus lukea lastensa viestejä ja millä tavoilla jälkikasvun sosiaalisen median käyttöä pitäisi valvoa tai rajoittaa.
Lapsellakin oikeus yksityisyyteen
Yksi SuomiAreenan tilaisuuden keskustelijoista oli vanhempi konstaapeli Susanna Mara Helsingin poliisista. Mara toimii myös nettipoliisina. Poliisin kanta lasten viestien lukemisesta on selvä: vain äärimmäisissä tapauksissa.
– Jos on perusteltu syy epäillä, että jokin on vinossa, silloin viestien lukeminen voi tulla kysymykseen. Pelkkä uteliaisuus ei riitä syyksi, Mara sanoo.
Mikäli vanhemmat kohtaavat tilanteita, joissa nuori on esimerkiksi lähettänyt itsestään alastonkuvia jollekin, neuvoo Mara reagoimaan.
– Tärkeintä on ottaa nuoren kertoma tosissaan. Vanhempien pitää myös ymmärtää, milloin kyseessä on rikos – silloin rikosilmoituksen tekeminen on paikallaan.
– Vanhempien olisi tärkeää pysyä perässä siitä, missä kaikissa palveluissa nuorella on tili. Jokaisessa palvelussa on omat haasteensa. Esimerkiksi Snapchatissa kuva katoaa vuorokaudessa, mikä saattaa madaltaa kynnystä julkaisuun, Mara muistuttaa.
Netti turvalliseksi kaikille
Someturva on mukana Vuosisadan rakentajat -nimisessä kilpailussa, jonka voittaja saa miljoonan euron rahoituksen. Kilpailun järjestää 44 suomalaista säätiötä ja sen tarkoituksena on etsiä ideoita, jotka parantavat nuorten hyvinvointia ja osallisuutta yhteiskunnassa.
– Digimaailman turvalliseksi tekeminen on Someturvan ydin. Somessa voi tapahtua ihan mitä vain ja koemme, etteivät lasten ja nuorten oikeudet pääse kunnolla käsittelyyn, kertoo Suvi Uski.
Someturvaa on kehittelemässä Uskin lisäksi koulukuraattori ja juristi. Kehitystyötä tehdään myös kentällä – lapset ja nuoret on otettu mukaan suunnitteluun.
– Jos on itse osallisena jonkinlaisessa someloukkauksessa, siitä voi koitua aikamoinen syyllisyys ja häpeä. Aikuiselle ei ole helppo kertoa. Haluamme tehdä Someturvasta sellaisen palvelun, jota uskaltaa käyttää.
Someturvaa kehitellään parhaillaan. Tarkoituksena on saada se julki mahdollisimman pian.
– Yhteistyötä on tehty myös Tubeconin kanssa. Lisäksi projektin kummina toimii presidentti Tarja Halonen.
Räjähdysmäisesti kasvanut lääkkeiden katukauppa näkyy jo auttavan päihdeneuvontapuhelimen arjessa. Ehkäisevän päihdetyön EHYT ry:n suunnittelija Timo Glad kertoo, että päivystyspuheluissa on kuultavissa, että lääkkeet ovat nykyään aikaisempaa helpommin saatavilla.
– Se on näkyvissä, että laittomasti hankittujen lääkkeiden saatavuus on lisääntynyt. Ainakin suurissa kaupungeissa, Glad sanoo.
Yle uutisoi viime viikolla, että rauhoittavien lääkkeiden katukauppa on riistäytynyt täysin käsistä. Katukaupassa liikkuu myös kannabista.
Gladin mukaan ilmiö on huolestuttava.
– Jos päihteiden saatavuus on helppoa, ihmisten kynnys hankkia niitä madaltuu. Jossain vaiheessa monelle alkaa tulla ongelmia.
AOP
Alkoholi pääpäihde, kannabiksen käyttö kasvussa
Glad kertoo, että monessa tapauksessa alkoholi on joko tärkein tekijä tai ainakin osasyy siihen, miksi päihdeneuvontapuhelimeen soitetaan. Viime vuonna päihdeneuvontapuhelimeen tulleista yhteydenotoista yli puolet koski alkoholia. Jonkin verran soitettiin myös lääkkeiden väärinkäytöstä.
– Lääkkeitä käytetään usein huomaamatta alkoholin kanssa yhdessä, ja niiden yhteisvaikutuksia ei välttämättä ajatella, Glad sanoo.
Amfetamiinia koskevia puheluita tuli viime vuonna neuvontapuhelimeen kymmenen prosenttia. Myös muuntohuumeet puhututtavat soittajia.
Ylivoimaisesti eniten huumeista soittavat haluavat puhua kannabiksen käytöstä. Viime vuonna neljäsosa päivystyspuheluista koski kannabista.
– Kannabis on noussut yhä enemmän esille puheluissa. Kannabiksen käyttö on lisääntynyt, ja se näkyy myös auttajien puolella, Glad sanoo.
Euroopan huumeraportin mukaan kannabiksen osuus Euroopan huumemarkkinoilla on kaikista suurin. Suomen maaraportin mukaan kannabiksen käyttö on pysynyt maassa vakaana, ja kannabista käyttävät etenkin nuoret.
Andres Cristaldo / EPA
Omaiset soittavat yhä useammin
Glad arvioi, että ihmiset uskaltavat nykyään hakea apua ongelmiinsa enemmän kuin aiemmin. Puhelin on luonnollinen väline avun hakemiseen.
– Toivon, että ihmisten kynnys hakea apua olisi madaltunut. Monet yhteyttä ottavat soittavat neuvontapuhelimeen ensimmäistä kertaa ja sanovat, että tämä on ainoa paikka, mihin he soittavat, Glad sanoo.
Huumeiden osalta omaisten huoli on kasvanut, mikä näkyy myös neuvontapuhelimessa. Kannabiksen käyttö huolestuttaa erityisesti lasten vanhempia.
– Varsinkin päivällä neuvontaan soittavat monesti omaiset, jotka ovat huolissaan läheisen huumeidenkäytöstä, Glad kertoo.
Toni Pitkänen / Yle
Kaikkiin puheluihin ei ehditä vastaamaan
Päihdeneuvontapuhelimen soitot ovat kovassa kasvussa. Kun toissavuonna puheluita tuli 5 400, viime vuonna määrä oli jo yli 8 600.
Tänä vuonna kesäkuun loppuun mennessä puheluita tilastoitiin lähes 5 600, vaikka yksi vilkkaimmista kuukausista, elokuu, on vielä edessä.
Gladin mukaan neuvontapuhelin on pahasti ruuhkautunut, sillä päivystyksessä on vain yksi linja käytössä. Tällä hetkellä puheluihin voidaan vastata 80-prosenttisesti.
– Iltapäivästä ja alkuillasta puhelin on koko ajan varattu, Glad sanoo.
Päihdeneuvontapuhelin on EHYT ry:n ja Helsingin Diakonissalaitoksen toteuttama neuvontapuhelin, joka on tarkoitettu pääasiassa päihteiden käyttäjille, heidän läheisilleen ja ammattilaisille. Neuvontapuhelimen rahoittajana toimii Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA). Puhelimeen voi soittaa kellon ympäri. Se on ilmainen, ja soittaa voi nimettömästi. Päihdeneuvontapuhelin palvelee numerossa 0800 900 45.
Suomen riistakeskus on myöntänyt 170 poikkeuslupaa karhun kannanhoidolliseen metsästykseen lauantaina 20. elokuuta alkavalle metsästyskaudelle. Lisäksi poronhoitoalueella voidaan kaataa alueellisen kiintiön nojalla 85 karhua.
Maa- ja metsätalousministeriö on asettanut alkavalle metsästysvuodelle 255 karhun kaatokiintiön, mikä on 72 eläintä eli 39 prosenttia suurempi kuin viime vuonna. Poronhoitoalueella voidaan pyytää enintään 85 karhua, ja muualla Suomen riistakeskus on myöntänyt poikkeuslupia 170 karhun metsästämiseen eli ministeriön asettaman enimmäismäärän verran.
Lupamäärä kasvoi erityisesti Pohjois-Karjalassa, jonne myönnettiin tällä kertaa 87 kannanhoidollista poikkeuslupaa. Myös Etelä- ja Pohjois-Savon alueilla lupamäärät ovat edellisvuosia suuremmat.
Riistakeskuksen mukaan poikkeuslupia on myönnetty eniten alueille, joissa karhukanta on tihein ja kannan leikkaukselle tai kasvun pysäyttämiselle on suurin tarve. Itäisimmän Suomen osalta on lupien kohdentamisessa huomioitu myös karhujen vaikutus hirvikantaan.
Kainuussa, Keski-Suomessa ja Pohjanmaalla poikkeuslupia on suunnattu metsäpeura-alueelle. Kannanhoidollisia lupia on tänä vuonna myönnetty myös alueille, joissa karhujen aiheuttamat mehiläispesävahingot ovat olleet kasvussa.
Viime metsästyskautena koko Suomessa saaliiksi saatiin 179 karhua.
Poronhoitoalueelle 15 lisälupaa
Poronhoitoalueella karhun pyynti tapahtuu maa- ja metsätalousministeriön asettamien kiintiöiden puitteissa. Tulevan syksyn kiintiö on yhteensä 85 karhua, josta itäiselle poronhoitoalueelle on asetettu 60 ja läntiselle 25 karhua. Kasvua on 15 eläintä edelliseen metsästysvuoteen nähden.
Lisääntyvällä metsästyksellä pyritään vähentämään karhujen porotaloudelle aiheuttamia vahinkoja. Viime metsästyskaudella itäiseltä poronhoitoalueelta saatiin saaliiksi 54 karhua ja läntiseltä 15 karhua.
Lupamäärässä ennakoidaan jo uutta hoitosuunnitelmaa
Suomen riistakeskus ja Luonnonvarakeskus ovat laatineet luonnoksen uudeksi Suomen karhukannan hoitosuunnitelmaksi. Luonnos oli lausuntokierroksella kesäkuussa, ja sitä viimeistellään parhaillaan maa- ja metsätalousministeriössä.
Maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa ja Suomen riistakeskuksen poikkeuslupaharkinnassa huomioitiin jo ennakoivasti uuden karhukannan hoitosuunnitelman linjauksia.
Luonnonvarakeskuksen tuoreimman arvion mukaan Suomen karhukanta on runsastunut viime vuoteen verrattuna. Kasvua on tapahtunut erityisesti itäisessä Suomessa. Metsissä liikkuu arvion mukaan noin 1 700 talvehtinutta karhua sekä tänä vuonna syntyneet pennut.
Onnettomuustutkintakeskus (Otkes) on aloittanut alustavan tutkinnan Norwegianin lentokoneen luisumisesta Helsinki-Vantaan lentokentällä tiistaina.
Kone luisui kiitoradalta, mutta kukaan matkustajista ei loukkaantunut. Finavian mukaan koneessa oli 166 matkustajaa. Tapahtuman aikaan sää oli Helsinki-Vantaalla sateinen.
Otkesin viestintäpäällikkö Sakari Lauriala sanoo STT:lle, että alustava tutkinta kestää ainakin viikon, sillä lentokoneen molemmat mustat laatikot aiotaan tutkia. Lisäksi lentokoneen lentäjiä aiotaan kuulla, Lauriala kertoo.
– Alustavan tutkinnan tietojen ja analyysin perusteella päätetään, käynnistetäänkö varsinainen perusteellinen tutkinta.
Otkes aloittaa yleensä tutkinnan tapauksissa, jotka vaikuttavat vakavilta vaaratilanteilta.
Tutkinnasta kertoi ensin Helsingin Sanomat.
Kone rullasi nurmikolle asti
Finavian mukaan Norwegianin Tukholmasta saapunut kone laskeutui Helsinki-Vantaalle kello 19.06. Toistaiseksi tuntemattomasta syystä kone rullasi nurmikolle asti.
Kone hinattiin hinaustraktorilla nurmikolta ja matkustajat pääsivät ulos koneesta noin kahdeksan aikaan, Finavian viestinnästä kerrotaan.
Laurialan mukaan tämänkaltaiset tapahtumat ovat melko harvinaisia.
– Otkes on tutkinut vastaavankaltaisia tapahtumia Helsinki-Vantaan lentoasemalla vuonna 2012 ja Lappeenrannan lentoasemalla vuonna 2008.
Molemmista tapauksista Otkes teki varsinaisen tutkinnan.
Parhaillaan käynnissä olevaa Säihke-partioleiriä on edeltänyt kahden vuoden valmistelutyö. Eri teemojen ympärille rakentuvia ohjelmakokonaisuuksia ja teemapuistoja on yhteensä kuusi: Ekskursio, Seikkailu, Sirkus, Suomi100, Tivoli ja Vesi.
– Partio on ehdottomasti paljon muutakin kuin solmuja ja makkaranpaistoa. Täällä pääsee esimerkiksi kiipeilemään, uimaan, sup-lautailemaan ja niin edelleen. Ohjelma ei ole pelkästään lapsille, vaan myös aikuisille, eli ihan jokaiselle, joka on leiriläisenä tai talkoissa täällä, Säihkeen ohjelmajohtaja Iiris Somervuori tähdentää.
Onko Kasmirin Vadelmavene Hangon leirin hitti?
Säihkeen erikoisuus on rantaveteen rakennettu ohjelmalava, jonka ääreen koko leiri, eli 2 600 partiolaista kokoontuu miltei joka ilta. Yhteislaulut eivät ole enää pelkästään nuotiolauluja tai virsiä, vaan mukana on myös tuoreita säveliä.
– Partio seuraa tietenkin aikaansa ja meillä on nykyään paljon myös näitä pop-biisejä mukana partioleireillä. Niitä lauletaan sekä nuotiolla että isommissa yhteisohjelmissa. Kun Hangossa ollaan, niin meidän tunnusbiisi on Kasmirin Vadelmavene, Iiris Somervuori antaa esimerkin.
Muita tarkoin valittuun lauluohjelmistoon päätyneitä kappaleita ovat muiden muassa Robinin Boom Kah, Tiktakin Heilutaan ja Shakiran Waka Waka.
– Me ollaan pyritty valitsemaan sellaisia kappaleita, jotka olisivat aika tunnettuja ja helpposanaisia. Ehkä Shakira ei ole sieltä helpoimmasta päästä, mutta se kappale nostaa sitten tunnelmaa sitäkin enemmän.
Säihkeen erikoisuus on veteen rakennettu esiintymislava.Yle
Yhteisissä iltamissa kappaleet lauletaan kokonaisen bändin säestäminä ja kappaleiden sanat yhteislaulua varten löytyvät leirin nettisivuilta.
Käänne leirimusiikin uuteen suuntaan tapahtui Säihkeen viestintäjohtajan Venla Monterin mukaan viime kesänä, kun Sanni esiintyi Roihu-suurleirin päätöstilaisuudessa.
Säihkeen alkaessa Monterin ja Somervuoren päällimmäinen tunne on jännitys.
– Jännittää tosi paljon, mutta fiilis on huikea ja uskon, että se vielä nousee tästä äärettömän korkealle, Monter hehkuttaa.
– Erityisesti tämän ohjelmapuolen onnistuminen jännittää. Tunnelma latistuu tehokkaasti, jos ohjelma epäonnistuu. Onnistuessaan ohjelmaillat ovat tosi isoja yhteisöllisiä kokemuksia koko leirille, Iiris Somervuori pohtii.
Säihke kokoaa yhteen tuhansia leiriläisiä ja satoja talkoolaisia. Leirillä on mukana myös muutamia kymmeniä kansainvälisiä vieraita. Säihke jatkuu Hangon Syndalenissa heinäkuun 20. päivään saakka.
