Suomi muuttaa Euroopan unionin uuselintarvikeasetuksen tulkintaa siten, että hyönteisten kasvattaminen ja myyminen elintarvikkeena sallitaan myös Suomessa. Samalla hyönteisala saadaan elintarvikevalvonnan piiriin, kertoo maa- ja metsätalousministeriö.
Aiemmin EU-lainsäädäntö esti hyönteisten myynnin elintarvikkeeksi. Ministeriö kertoo, että koska hyönteistuotantoa ei ole aiemmin pidetty laillisesti elintarviketuotantona, se ei ole myöskään ollut elintarvikevalvonnan piirissä. Tähän ministeriö halusi muutoksen ja EU:n uuselintarvikeasetuksen tulkinnanvarainen kirjaus teki sen mahdolliseksi.
Ministeriö kertoo, että hyönteisten rooli valkuaisravinnon tuottamisessa ja maailman ruokaturvan varmistamisessa on herättänyt keskustelua myös muissa EU-maissa. Se on johtanut siihen, että osa EU:n jäsenvaltioista on tulkinnut EU:n uuselintarvikeasetusta siten, että kokonaisten hyönteisten tuotanto ja myynti elintarvikkeeksi on ollut mahdollista. Nyt siis Suomessa on päädytty suosittamaan samaa tulkintaa.
Hyönteisten tulkitseminen elintarvikkeiksi tarkoittaa, että hyönteistuotantoon sovelletaan elintarvikelainsäädännön vaatimuksia ja niiden valvontaa, kertoo maa-ja metsätalousministeriö tiedotteessaan.
Myös Elintarviketurvallisuusvirasto Evira pitää päätöstä tulkinnan muuttamisesta tervetulleena.
Laakajärvi oli elävä kylä vielä sotien jälkeen. Kylällä oli neljä kauppaa, kaksi koulua ja lähes 250 vakituista asukasta. Pikkuhiljaa kylä rupesi hiljenemään: ihmiset muuttivat töiden perässä muualle.
Moni kyläläinen toivoi, että vajaat 10 vuotta sitten kylän naapuriin noussut monimetallikaivos Talvivaara olisi elvyttänyt kylän elämän.
– Odotukset olivat hyvät, että nyt se elämä repeää. Se ei vain onnistunut. Nyt ihmiset sanovat, että olemme mennyt kylä, mutta periksi ei anneta, naurahtaa koko ikänsä Laakajärven rannalla asunut Aate Kärnä.
– Paljon oli suunnitelmia kylälle muuttajista. Kävi kuitenkin niin, että vain mökkiläisiä on tullut vähän lisää, jatkaa puoliso Saara Kärnä.
Olemme hiljakseen hyväksyneet sen, että se tuo leipää ja toimeentuloa kainuulaisille. Jorma Heikkinen
Tällä hetkellä Laakajärven kylässä on hieman yli 60 asukasta, joista alle kouluikäisiä on neljä. Kylän ainoa kauppa suunnittelee sulkevansa ovensa. Kaivos ei ole tuonut taloudellista hyötyä kylälle, sanoo Laakajärven kyläyhdistyksen hallituksen jäsen Taavetti Ryhänen.
– Rohkenin olla jo alun perin sitä mieltä, että tänne ei muuta kukaan, koska kylällä ei ole palveluja. Vaikka kylä on lähellä kaivosaluetta, niin Sotkamon kirkonkylän kautta pitää ajaa ja ostaa sieltä evästä. Muutoinhan täällä on hyvä asua. En ainakaan osaa täältä lähteä.
Kalaa syödään – "emmekä loista"
Laakajärven kylä sijaitsee Laakajärven eteläpäässä. Aate Kärnän kotitilalta on Talvivaaran kaivokselle matkaa linnuntietä 15 kilometriä. Kaivosalue on sen verran kaukana, ettei se vaikuta Kärnien elämään millään tavalla.
– Kaivokselta kuuluu hyminää, mutta ei se häiritse yhtään. Elämä menee entiseen tapaan. Järvestä otetaan kaloja, ja jos ei saada saalista, syödään muiden muualta pyytämiä, Aate ja Saara Kärnä kertovat.
Laakajärven kylällä asuvat Annaliisa ja Jorma Heikkinen (vas.) sekä Saara ja Aate Kärnä sanovat, ettei kaivos vaikuta heidän arkeensa millään tavalla.Kimmo Hiltunen / Yle
Talvivaaran ympäristöongelmat saastuttivat kaivosalueen lähimmät vesistöt. Pilaantuneita vesistöjä on Oulujoen suunnalla Salminen, Kalliojärvi, Kalliojoki ja kaivospiirissä oleva Kolmisoppi. Vuoksen vesistön suunnassa saastumista on tapahtunut Ylä-Lumijärvessä, Lumijoessa ja Kivijärvessä.
Kivijärven alapuolella olevan ja suuremman Laakajärven vedenlaatu on parantunut (Kainuun ELY-keskus) viimeisen neljän vuoden aikana. Vesi- ja kalanäytteiden perusteella järven virkistyskäytölle ei ole estettä.
– Uida on voinut, mutta tämmöisenä kesänä ei ole pystynyt uimaan, koska ei ole ollut lämmintä. Muutama vuosi sitten vettä ei suositeltu löylyvedeksi, mutta nyt saa ottaa saunavedet ja kaikki, Aate Kärnä kertoo.
Jos se alkaa mennä siihen vanhaan juttuun, niin minä en piut paut välitä siitä. Taavetti Ryhänen
Laakajärven ympärillä on paljon mökkiläisiä, jotka kuitenkin pitävät järveä kuolleena järvenä.
– Muut kuin paikalliset eivät uskalla syödä kaloja, joten järvellä ei ole pyytäjiä. Olemme kyllä syöneet, emmekä loista tämän kummemmin, Kärnät kertovat.
Naapuria on opittu sietämään
Saara Kärnä kaataa kahvia vierailleen Jorma ja Annaliisa Heikkiselle, jotka asuvat 10 kilometrin päässä kaivosalueesta. Ensimmäisinä vuosina kaivokselta kantautuvat räjähdysäänet ja hajut kiusasivat sen verran, että Heikkiset pohtivat, onko kaivoksesta jatkuvaa haittaa.
– Vuosien saatossa olemme oppineet sietämään pieniä ääniä, emmekä reagoi niihin. Hajuhaittoja ei ole enää ollut. Kokonaisuus on kehittynyt varsinkin sen jälkeen, kun valtionyhtiö Terrafame otti kaivoksen omistukseensa. Kunhan kaivokselta tulevat vedet saadaan puhdistettua ja järviin lasketaan sallitut määrät, kaikki on hyvin, Jorma Heikkinen kertoo.
Tällä hetkellä Laakajärvellä puhuttaa kaivosasioita enemmän kylän ainoan kaupan suunnitelmat sulkea ovensa. Kimmo Hiltunen / Yle
Heikkiset näkevät päivittäin autojonot, jotka menevät kaivokselle. Työntekijöitä kaivoksella käy Sotkamosta, Kajaanista ja muualta lähiympäristöstä.
– Terrafamen työväki tulee niin suurelta ja laajalta alueelta, että se tuo verotuloja ympäristön kaikkiin kuntiin. Siinä mielessä olemme hiljakseen hyväksyneet sen, että se tuo leipää ja toimeentuloa kainuulaisille. Olisi hirveä jysäys, jos sitä ruvettaisiin purkamaan, Jorma Heikkinen kertoo.
Kaivoksen valot näkyvät pakkasella
Laakajärven kylällä toimivan erämatkailuyritys Korpikorsun toimintaa kaivos on virkistänyt. Yrittäjä Jarkko Kotilainen sanoo, ettei kaivos ole vaikuttanut elämysmatkailukohteen imagoon missään vaiheessa.
– Meiltä on kaivokselle matkaa linnuntietä vain 13 kilometriä. Asiakkaat tietävät kaivoksen ja kysyvät siitä. Pääsääntöisesti he ovat samaa mieltä kuin minä eli he ymmärtävät, että kaivos tuo työpaikkoja Kainuuseen. En ole montaa sanaa asiakkailtakaan kuullut, että he olisivat sitä vastaan, Kotilainen kertoo.
Kaivoksesta ei ole aiheutunut Korpikorsun yritystoiminnalle mitään haittaa. Erämaa on pysynyt erämaana. Kipsisakka-allasvuotoja Kotilainen pitää harmittavana, mutta hän luottaa kaivoksella olevan nyt töissä ammatti-ihmisiä ja että kaikki menee hyvään suuntaan.
Laakajärveläisten kahvipöydässä puhuttavat aivan muut asiat kuin Terrafamen nykyisin pyörittämä Talvivaaran kaivos.Kimmo Hiltunen / Yle
Laakajärveläisten kahvipöydässä kaivos ei ole enää päivittäinen puheenaihe. Saara ja Aate Kärnä sekä Annaliisa ja Jorma Heikkinen keskustelevat syksyllä käynnistyvästä kansalaisopiston jumpasta. Sinne on lähdettävä vaikka kropassa olisi hieman kremppaa, jotta jumppaa ei lopeteta.
– Ainoan kaupan loppuminen surettaa, koska aineesta tulee puutetta. Se on aina muistettava, kun käy liikemaailmassa, kertoo Saara Kärnä tämän hetken puheenaiheesta.
Kaivosuutisointia kyläläiset seuraavat kuten mitä tahansa uutisointia. Vähän väliä otsikoihin nousseeseen kaivokseen suhtaudutaan kiihkottomasti.
– Uutisointia tulee joka tuutista, ja silloinhan se kuulostaa siltä, että mitä siellä nyt on tapahtunut. Jos se alkaa mennä siihen vanhaan juttuun, niin minä en piut paut välitä siitä. Toivoisin, että Terrafamella menisi hyvin ja se rupeaisi toimimaan omin voimin, sanoo Laakajärven kyläyhdistyksen hallituksen jäsen Taavetti Ryhänen.
En ole montaa sanaa asiakkailtakaan kuullut, että he olisivat sitä vastaan. Jarkko Kotilainen
Vaikka kaivos on Laakajärven kylän lähellä, on se loppujen lopuksi kaukana.
– Nuasjärven kohtalo on ollut esillä. Sen suolapitoisuuksista en tiedä, kun en ole siellä paikan päällä. Meitä lähimmässä järvessä, Laakajärvessä on yksi kapea kohta, eikä suolamassa lähde siitä tännepäin tulemaan. Olen pyytänyt järvestä haukea, kuhaa ja ahventa, eikä niissä ole ollut mitään normaalista poikkeavaa.
Suomi on niittänyt mainetta eurooppalaisessa postimerkkikilpailussa. Euroopan julkisten postioperaattorien yhdistyksen, PostEuropin, järjestämän linna-aiheisen postimerkkikilpailun voitti Anssi Kähärän Postille suunnittelema Lumilinna-postimerkki.
Kuvassa on Kähärän itse rakentama lumilinna ikonisessa talvimaisemassa. Postimerkkimaisema löytyi Iitistä, mutta sen eteen piti valokuvaajan nähdä hieman vaivaa.
– Tiesin, etten löydä halutun kaltaista lumilinnaa mistään, joten rakensin sen itse Kymijoelle, Iitin kirkonkylän kupeeseen, Anssi Kähärä kertoo.
Paikka oli Kähärälle tuttu ja käytännöllinen. Linna kohosi vaimon suvun mökkirantaan Kirkkojärven lahdelle.
Lapiohommiin
Merkki suunniteltiin yhteistyössä Postin Design Manager Tommi Kantolan kanssa. Postilla oli antaa Kähärälle tarkka visio, jota hän lähti toteuttamaan.
– Kuvan piti olla valokuva. Linnan piti näyttää linnalta, mutta sillä tavalla realistiselta, että sen olisi voinut kuka tahansa tehdä, lapset vaikka. Ei haluttu esimerkiksi Kemin lumilinnan kaltaista ammattilaisten tekemää linnaa. Siinä jouduin sitten lapiohommiin, Kähärä kertoo.
Lumilinnan rakentaminen vei aikaa noin viisi tuntia. Ruutuja Kähärän kameraan kertyi huomattavasti enemmän. Kähärä kuvasi linnaa päivänvalolla, mutta vasta ilta palkitsi.
– Kuvausolosuhteiden suhteen kävi aivan älytön tuuri. Illan viimeinen auringonlasku oli mielettömän hieno. Valittua kuvaa ei ole edes rukattu hirveästi.
Kuva on otettu keväällä 2016. Kähärä rakensi linnan jäälle, missä vielä oli kaunis lumipeite. Sen sijaan kauempana linnan takana jää oli alkanut jo pikku hiljaa sulaa.
– Olen tehnyt kaksikymmentä vuotta graafikon töitä, mutta lumilinnan rakennustöihin en ole vielä ennen joutunut. Olihan se mieluisaa vaihtelua, hämeenlinnalaislähtöinen Kähärä kertoo.
Kähärä on töissä helsinkiläisessä Werklig-suunnittelutoimistossa luovana johtajana.
Suomalaista omaperäisyyttä
Voittajan valinnut raati arvosti nimenomaan merkin omaperäisyyttä. Lähes kaikki maat käyttivät merkin kuvituksena linnaa, mutta Suomessa merkkiin tuotiin lumilinna.
Suomalaisia vanhoja linnoja kuvaava postimerkkivihko ilmestyi muutama vuosi sitten, joten kilpailuun haluttiin tarjota jotain erilaista, jonka kanssa keski- ja eteläeurooppalaiset eivät pystyisi kilpailemaan.
– Postimerkki kertoo Suomesta omalaatuisella tavalla ja on samalla mitä hienoin matkailumainos, Postin Design Manager Tommi Kantola sanoo tiedotteessa.
Talvisen maiseman perään on jo kyseltykin maailmalta. Anssi Kähärä kertoo saaneensa tiedustelun Kiinasta, jossa kysyttiin maiseman tarkkaa paikkaa.
– Varmaan Iitissä myydään pian paljon postimerkkejä. Näissä hommissa on huomannut, kuinka voimakasta kotiseuturakkaus eri puolilla on.
Anssi Kähärä on suunnitellut Postille aiemmin Vaivaisukkoperinettä ja Valkolakki -postimerkit. Toimeksiantoja on tiedossa vastakin.
Suomalaisille menestystä ennenkin
Eurooppalaisten postioperaattoreiden yhdistys PostEurop on julkaissut EUROPA-postimerkkejä vuodesta 1956 lähtien.
Samalla teemalla julkaistavat postimerkit kertovat eri maiden yhteisistä eurooppalaisesta juurista, kulttuurista ja historiasta, mutta tuovat samalla esille maakohtaiset eroavaisuudet. Asiantuntijaraati on vuodesta 2013 alkaen valinnut parhaimman EUROPA-postimerkin.
– Tällä kertaa voittajasta ei ollut epäilystäkään. Suomen Postin julkaisemat postimerkit pärjäävät vuosi vuodelta tässä kilpailussa, raadin puheenjohtajana toiminut PostEuropin pääsihteeri Botond Szebeny toteaa Postin-tiedotteessa.
Suomi on ollut kilpailun kärjessä jokaisena vuonna. Voitto tuli heti ensimmäisenä kilpailuvuonna 2013, kun Susanna Rummun ja Ari Lakaniemen suunnittelema Postin jakeluautot -postimerkki sai asiantuntijaraadin suosion.
Voitto Suomeen tuli heti ensimmäisenä EUROPA-merkkien kilpailuvuonna 2013, kun Susanna Rummun ja Ari Lakaniemen suunnittelema Postin jakeluautot -postimerkki sai asiantuntijaraadin suosion.Posti Group
Aiemmin tänä vuonna kuvittaja Jussi Kaakisen suunnittelema Jokamiehenoikeudet-postimerkki voitti maailman kaunein postimerkki -palkinnon filateliamaailman Oscareiksi kutusutussa Asiago-kilpailussa.
Suomalainen Jokamiehenoikeudet-postimerkkijulkaisu voitti helmikuussa ensimmäisen palkinnon kansainvälisessä postimerkkitaiteen kilpailussa, joka järjestetään vuosittain Asiagossa Italiassa.Posti Group
Iittiläinen ilmastointijärjestelmiä valmistava Halton on saanut ison tilauksen Japanista.
Halton toimittaa ilmastointikatot Kiotossa sijaitsevan ravintolakoulun uusiin ammattikeittiöihin ja ravintoloihin. Taiwa Gakuen Education rakentaa liki 8500 neliön uudisrakennusta, jossa keittiöitä on yhteensä kolmetoista ja maksavia asiakkaita palvelevia ravintoloita neljä.
Toimituksen arvo on noin kaksi miljoonaa euroa.
Ammattikeittiöiden sisäilmasta huolehtiminen on tärkeää. Keittiön laitteista säteilevä lämpö, korkea ilmankosteus sekä ruoanlaitossa syntyvät kemialliset yhdisteet ja hiukkaspäästöt kuormittavat keittiöympäristöissä työskentelevien terveyttä ja toimintakykyä.
– Uskomme, että hyvä sisäympäristö näkyy myös oppimistuloksissa, kun ihmiset voivat hyvin ja heidän vireystasonsa pysyy korkeana, ravintolakoulun johtaja Nakata sanoo.
Aasiaan toimitetaan myös ensimmäistä kertaa ravintola-alan opiskelijoiden työtä helpottavat valot. Haltonin kehittämä valoratkaisu, parantaa näkyvyyttä, lisää kykyä erotella värejä ja vähentää häiritseviä keittiön kiiltävien pintojen heijastuksia. Valot on integroitu ilmastointikattoon.
Ravintolakoululla on käytetty Haltonin ilmastointikattoja jo 20 vuoden ajan. Taiwa on yksi Japanin johtavista hotelli- ja ravintola-alan kouluista.
Kaiken kaikkiaan Halton on toimittanut Japaniin noin 650 asiakasprojektia vuodesta 1998 lähtien.
Maanantaina kirjoitetun ylioppilaskirjoitusten historian kokeessa on havaittu virhe. Kokeen lähdeaineistossa on käytetty kylmän sodan aikaiseen Berliinin saartoon liittyvää piirrosta, joka aineiston mukaan on julkaistu brittiläisessä Punch-lehdessä vuonna 1947.
Todellisuudessa kuva julkaistiin amerikkalaisessa lehdessä vasta vuonna 1948, jolloin Neuvostoliiton toteuttama Berliinin saarto pakotti länsivallat järjestämään Berliinin huoltokuljetukset lentoteitse. Tehtävässä ylioppilaskokelaiden piti tulkita piirrosta, jossa neuvostolakkinen karhu saartaa Berliiniä käsillään.
Ylioppilaslautakunnan historian tehtävänlaadintaryhmän jäsen, yliopistonlehtori Jan Löfström myöntää virheen lähdetiedoissa. Hänen mukaansa virhe ei ole kuitenkaan syntynyt tehtävien laadinnan yhteydessä, vaan se on ollut jo tehtävässä käytetyssä materiaalissa.
Löfströmin mukaan kuvan julkaisuvuosi ei ole tehtävän kannalta ratkaisevaa eikä virhe todennäköisesti vaikuta tehtävän arvosteluun.
Löfström perustelee näkemystään sillä, että tilanne Berliinin ympärillä alkoi kiristyä jo selvästi ennen vuotta 1948.
– Pääpointti on se, että kokelaan pitää osata lukea kuvasta, että siinä on kyse suurvaltasuhteista, ja siinä Neuvostoliitolla on hyvin vahva asema Berliinin suhteen ja se pystyy kontrolloimaan sitä aika paljon, ja sitten länsivallat ovat siinä heikommassa asemassa, sanoo Löfström.
Yhteiskuntaopin sensorikokous kokoontuu puolentoista viikon kuluttua. Silloin Löfströmin mukaan tiedetään miten kokelaat ovat vastanneet ja säädetään arvostelua, jos se on tarpeen.
Viikko sitten syksyn ylioppilaskirjoituksissa kohahdutti englannin kielen kuullun ymmärtämiskoe, jossa käytettiin materiaalina muun muassa rasistisena ja kansallismielisenä julkaisuna tunnettua yhdysvaltalaista Breitbart.com-sivustoa.
Kortesjärveläinen Syrjälän pariskunta odottaa jo malttamattomana Rhodoksen lennon lähtöä. Kotoa on lähdetty aamulla puoli kahdeksalta, jotta ehdittäisiin noin sadan kilometrin päässä olevalle Vaasan lentokentälle ajoissa.
Kentän sijainti on Jorma ja Sinikka Syrjälälle merkittävä kriteeri kun matkaa valitaan. Ihan hirveän aikaisin ei tarvitse lähteä kotoa eikä toisaalta paluulennon jälkeen tarvitse pitkään ajaa kotiin.
– Me katsotaan, mitä lentoja Vaasasta lähtee ja sen perusteella valitaan. Onneksi täältä on nyt ollut meidän suosikkipaikkaan joka vuosi lento, kertoo Sinikka Syrjälä.
Rhodoksen lennon lähtöselvitysTerhi Varjonen/Yle
Samanlaisia kommentteja kuulee monelta muultakin matkustajalta. Iso osa Vaasasta matkustavista tulee pohjalaiskunnista eli maksimissaan 100-150 kilometrin säteellä kentästä.
Jonkin verran myös pohjoisempaa ja Kainuusta lähdetään etelän lämpöön Vaasan kautta.
Ennätys tulossa keväällä
Lentoaseman päällikkö Petri Lampi kertoo, että matkanjärjestäjät seuraavat tarkasti kysyntää ja toimivat sitten sen mukaisesti.
– Kyllähän kysyntä on se mikä pitkälti määrää. Matkanjärjestäjät seuraavat tarkasti mikä myy, kertoo Lampi.
Vaasan lentoasemalta lähtee tämän syksyn aikana seitsemisenkymmentä lomalentoa. Ensi kevät on ennätysvilkas, sillä jo sovittuja lomalentoja on yhdeksänkymmentä. Päällikkö Petri Lampi kertoo, että lisääkin lentoja voi tulla. Kasvua siis on.
Lentokone odottaa matkustajia.Jarkko Heikkinen/Yle
Vaasassa lomalentoja on vuosittain toista sataa. Kapasiteetti riittää isommallekin lentomäärälle, sillä kentälle on tehty viime vuosien aikana mittavia uudistuksia.
Kentän kautta kulkee toki muutakin liikennettä kuin lomalentoja ja yhteensä tänä vuonna lentoaseman matkustajamäärä saattaa nousta taas yli 300 000:n.
Rhodokselle kotikentältä
Vaasalaiset Ari ja Elina Primetta ovat lähdössä niin ikään Rhodokselle ja kumpikin kehuu kilpaa sitä, miten mukava on lähteä kotikentältä.
– Oikein hieno homma, että täältä maakunnasta pääsee tuonne Kreikan lämpöön, sanoo Ari Primetta.
– Kyllähän siinä säästyy se viiden tunnin ajomatka Helsinkiin mennen tullen, kertoo puolestaan Elina Primetta.
Kohti Rhodosta.Terhi Varjonen/Yle
Primettat reissaavat paljon ja tämänkertainen matka on tänä vuonna jo kolmas. Ari Primetta matkustaa myös työnsä puolesta paljon ja silloinkin hän käyttää Vaasan lentoasemaa.
Nyt ollaan kuitenkin lähdössä lomalle ja Rhodos on pariskunnalle tuttuakin tutumpi.
– Taitaa olla viidestoista kerta. Se on meidän kesämökkisaari, nauraa Ari Primetta.
Mitä aiot ensimmäisenä muuttaa Ylen toimituksissa?
Ensimmäiseksi en aio muuttaa mitään. Aion tutustua ennen kuin tehdään muutoksia. Pitää olla hyvin rauhallinen alku. Jos muutoksia tehdään, ne on sitten perusteltuja ja sen lähipiirin ja johdon kanssa neuvoteltuja asioista. Tämä ei ole yhden miehen show.
Miten aiot painottaa verkkouutisointia suhteessa radioon ja televisioon?
Verkon käyttö kasvaa koko ajan. Meidän pitää miettiä missä asioissa haluamme olla verkossa ylivoimaisia, missä asioissa hyviä ja mitkä asiat jätämme vähemmälle huomiolle. Verkko on rajaton. Siellä pitää tehdä valintoja. Teemme niitä asioita, mitkä ovat tärkeitä meidän asiakkaille.
Miten varmistat, että Yle pysyy vallan vartijana?
Se kuuluu toimittamisen sisältöön. Sen pitää aina olla vallan vahtikoira. Eiköhän se homma ole toimitusten DNA:ssa hyvin vahvana.
Viimeisin Yle-kohu – miten näet sen omassa työssäsi. Pitääkö olla entistä enemmän varuillaan siitä, mitä ulkopuolelta tulee?
Peräpeiliin ei kannata hirveästi katsella. Olen tottunut, että vallanpitäjät ottavat yhteyttä päätoimittajaan. Se on normaalia kommunikointia. Jos joku asia on jäänyt harmittamaan, se pitää kertoa päätoimittajalle ja toimittajalle. Se on normaalia kritiikkiä. Meidän tulee kestää sitä ja meidän tulee ottaa myös opiksi. Voihan olla välillä, että joku asia ei ole ihan mennyt kuin Strömsössä. Mutta se ei ole painostamista, vaan normaalia kommunikointia ja siihen pitää meidän altistua. Ja se on yksi päätoimittajan tärkeimmistä tehtävistä.
Pitääkö Ylen olla esillä vahvasti Facebookissa?
Tätä olen paljon miettinyt. Pelkästään Facebookissa julkaistavien sisältöjen tarvetta tulen kyllä miettimään. Pitääkö Yleisradion julkaista siellä erikseen sisältöä, vai käytetäänkö sosiaalisen median kanavia promootioon ja vastaaviin asioihin. Keskustelin juuri pari kolme viikkoa sitten pohjoismaisten lehtipuolen kollegoiden kanssa: muissa Pohjoismaissa Facebook, Google ja muut vastaavat toimijat ovat selkeästi enemmänkin kilpailijoita kuin Suomessa. Epäilen, että tämä asia tulee myös Suomeen viiveellä. Epäilen, että suomalainen media tulee muuttamaan asemointiaan ja ottamaan enemmän kilpailija-asennon näihin kansainvälisiin toimijoihin. Facebookissa ja muissa on se ongelma, että median oma brändi häviää. Ihminen ei tiedä kenen sivuilla on, kenen tuottamaa uutista lukee. Ja se on hirvittävän huono asia, jos katsotaan pidemmällä aikavälillä meidän mediabrändiä. Mutta kyllä, näen että nämä suuret toimijat tulee olemaan enemmän kilpailijoita kuin kumppaneita myös Yleisradiolle.
Kumpi on Ylelle tärkeämpää: olla koko kansan media vai tuottaa vähemmän, mutta entistä laadukkaampaa sisältöä?
Eivät nämä asiat ole ristiriidassa. Ylen pitää olla koko kansan media. Ylen pitää tuottaa kaikille suomalaisille tärkeitä asioita, mutta sen pitää olla myös laadukasta. Kaikki mitä me tehdään pitää olla laadukasta. Tällä hetkellä Yle on erittäin korkeatasoinen.
Tuleeko Yle uutisiin samanlaisia klikki-otsikoita kuin Aamulehdessä?
Klikki-otsikko on vähän hassu termi. Jos sillä tarkoitetaan, että jutusta ei löydy mitään vastinetta otsikolle, niin ei Aamulehdessä ole kyllä sellaisia ollut. Mutta otsikon tulee olla vetävä. Se ei saa olla tylsä. Uutisten pitää olla myös kiinnostavia. Ne pitää tuottaa kiinnostavasti.
Kuulutko johonkin poliittiseen puolueeseen?
En ole ikinä kuulunut. Menin yliopistoon Jyväskylässä vuonna 1979. Siellä poliittinen liikehdintä oli juuri lopahtanut ja sen kolme vuotta kuin olin siellä, sinä aikana vihreäliike ei taas ehtinyt vielä nousta. Eli olen tällainen väliinputoaja. Ja välillä olen sitä myös harmitellut, kun minulla ei ole ylioppilasliiketaustaa, mikä monilla on. Vähän kateellisena aina kuuntelen sitä. Mutta ei ole mitään poliittista taustaa.
Miten alueuutiset tulevat painottumaan omassa linjauksessasi?
Niiden tärkeys ei ainakaan vähene. Yleisradion tehtävä on kattaa Suomi uutisilla, myös paikallisilla alueellisilla uutisilla. Meillä alkaa olla joitain seutuja Suomessa, missä muu media alkaa olemaan aika heikko. Ylen pitää pystyä tuottamaan peruspalvelut kaikkialle Suomeen. Vaikka muuttoliike on käynnissä, ei maaseutu tyhjene vielä pitkään aikaan. Meidän tulee olla siellä erittäin hyvin läsnä ja luoda uskoa tulevaisuuteen myös syrjempänä.
Onko tarkoitus jatkaa Ylen viihteellistä linjaa?
Tämä on vähän hankala kysymys. Meille opetettiin vastaamaan toimittajakoulussa tähän kysymykseen. On olemassa älykästä viihdettä. Minun lempiohjelma on radiossa Tohtori Raimo. Se on esimerkiksi älykästä viihdettä, synnyttää ajatuksia. Sellaisella on paikkansa. Mutta eivät uutiset saa olla viihdettä. Uutiset ovat lähtökohtaisesti aina erittäin vakavia. Joskus joku uutinen voi olla vähän hassu, mutta kyllä sen pitää aika harvinaista olla Ylen annissa.
Oletko koskaan jättänyt uutista julkaisematta journalistisista syistä?
Kyllä. Esimerkiksi jos juttu perustuu yhden lähteen tietoihin, se on saattanut jäädä julkaisematta, koska juttu on voinut olla niin hutera. Ei tällaisia tapauksia paljon ole. Yleensä prosessi menee niin, että pyydän toimittajaa kaivamaan vielä vähän lisää lähteitä. Saattaa olla, että aika muuttaa jutun julkaisukelpoiseksi, mutta joskus joutuu vetämään myös jutun pois. Kaiken journalismin tulee olla tutkivaa. Vierastan vähän tutkivan journalismin ryhmiä, koska ne saattaa alkaa elää omaa elämäänsä. Jos on erillisiä ryhmiä, en ole niiden tehosta varma.
Onko suunnitelmissa hankkia Mestareiden liigan takaisin Ylelle?
En tiedä tästä alueesta vielä mitään. Olisi hauskaa, jos se jatkuisi vielä Ylellä. Mutta en osaa ottaa vielä kantaa.
Object detected! Tietokoneäänellä puhuva robotti pysähtyy juuri, kun meinaa rullata vastaantulijan varpaille. Kyseinen legorobotti on ohjelmoitu kääntymään esteen kohdatessaan. Pientä surinaa paikallaan ja suunta vaihtuu. Ohjelmointi toimii.
Vaikka käännöksen olisi pitänyt tapahtua jo 20 senttiä ennen estettä, antaa opettaja robotille hyväksyntänsä. Se ei ollut vikkelimmästä päästä, mutta totteli kuitenkin käskyä.
Ohjelmointi on kuin palapelin rakentamista. Käskyjä vain laitetaan peräkkäin. Sanna Harju
Legorobotin rakentaminen ei ollutkaan niin vaikeaa kuin satakuntalaisista peruskoulunopettajista koostuvan kurssin osallistujat pelkäsivät.
– Ohjelmointi on kuin palapelin rakentamista. Käskyjä vain laitetaan peräkkäin. Kun tämä oli minullekin helppoa, selviävät lapsetkin siitä varmasti, toteaa Siikaisten yhtenäiskoulun opettaja Sanna Harju.
Harju osallistuu monen muun kollegansa tavoin Satakunnan ammattikorkeakoulun järjestämään legorobottien ohjelmointikoulutukseen. Avoimen ammattikorkeakoulun opintojakso koostuu kuudesta harjoituskerrasta. Kertoja on takana vasta kaksi, mutta silti oppilaat ovat jo saaneet robottinsa liikkeelle.
– Ensimmäisenä kotiläksynä piti kasata robotti hirvittävästä määrästä palikoita, naurahtaa Rami Niekkamaa Pomarkun Kirkonkylän koulusta.
Ohjelmoinnin alkeet haltuun
Kun robotit oli saatu kasaan, alkoi varsinainen ohjelmointi. Netistä ladattavan ilmaisen ohjelman avulla työ kävi näppärästi.
– Tämä on siitä helppoa hommaa, että omia koodeja ei tarvitse kirjoitella, kertoo kurssia vetävä Janika Tommiska Satakunnan ammattikorkeakoulusta.
Peruskoulun opettajien ei tarvitsekaan tuntea kaikkia ohjelmoinnin saloja. Vauhtiin pääsee perustaidoilla.
Legorobotit saa liikkeelle ilman bittitietoja, mutta jonkin verran numeroiden kanssa riittää silti pelaamista. Kun koodaaja tietää, että eri antureilla on eri lohkot ja keksii, miten niitä liikutellaan, sujuu loppu omalla painollaan.
– Yksi käsky liikuttaa eteenpäin, toinen pysäyttää, kolmas kääntää, neljäs peruuttaa. Eri sensoreiden avulla voi lisätä toimintoihin ehtoja, kuten pysähtymisen 20 senttiä ennen estettä, kertoo oman robottinsa toimimaan saanut Sanna Harju.
Ensimmäiset robotit opetuskäytössä
Siitä on jo aikaa, kun Nakkilan Tattaran koulussa opettava Juha Kujansuu viimeksi näperteli legojen kanssa. Robottien avulla pikkupoika-aikaiset leikit avautuivat täysin uudella tavalla.
– Samantyyppisten palikoiden kanssa edelleen pelataan, mutta nyt kun niitä laitetaan tietyllä tapaa peräkkäin, saadaan robotti tekemään erilaisia toimintoja. Kun opettajakin on tämän tajunnut, on tästä hyvä ponnistaa lasten kanssa eteenpäin.
Kujansuulla ei ole minkään sortin ohjelmointikokemusta, mutta uusi taito piti opetella, kun ohjelmointi tuli osaksi peruskoulun opetussuunnitelmaa. Jos lapsetkin opettelevat, on myös opettajien opeteltava.
– Tämä on tätä päivää. Robotteja käytetään jo monessa tuotantolaitoksessa ja koulussa opitaan nyt se idea, mikä ohjelmoinnin taustalla on. Se on haluttu tuoda opetussuunnitelmaan tulevaisuutta ajatellen, Rami Niekkamaa toteaa.
Kun opettajakin on tämän tajunnut, on tästä hyvä ponnistaa lasten kanssa eteenpäin. Juha Kujansuu
Kaikissa kouluissa ei ole vielä robotteja opetuskäytössä, mutta Niekkamaa iloitsee, että ensimmäinen on jo tilauksessa. Nakkilassa rahoituspäätöstä vielä odotellaan, mutta Siikaisissa vapaaehtoinen ohjelmointikerho on jo päässyt vauhtiin yksityisen yrityksen lahjoittaman robotin kanssa.
– Kaikki halukkaat alakoululaiset pääsevät syksyn aikana harjoittelemaan ohjelmointia. Nyt robotti on jo saatu kasaan ja ensi viikolla päästään varmaan ohjelmoimaan. Nähtäväksi jää, mihin taidot kehittyvät syksyn aikana, Sanna Harju toteaa.
Osa uusista taidoistaan innostuneista opettajista harkitsee robotin hankkimista myös kotiin. Sellaisen saa muutamalla sadalla eurolla.
Nobinan linja-autoliikenne pysähtyy huomenna torstaina aamuyöllä kello 3 tasan vuorokaudeksi työntekijöiden mielenilmauksen takia.
Töihin kuljettajat palaavat perjantaina aamulla kello 3. Mielenilmauksen takia ajamatta jää satoja HSL:n bussivuoroja. Nobinalla on Helsingissä neljä varikkoa ja Nobinan bussit ajavat HSL:n reiteillä eri puolilla pääkaupunkiseutua.
Nobina South -varikon pääluottamusmiehen Auror Kiserin mukaan mielenilmaus johtuu siitä, ettei konsernin pääluottamusmiestä päästetty tiistaina työntekijän tukihenkilöksi työnantajan kanssa käytyihin keskusteluihin ja konsernin pääluottamusmies poistettiin tilasta voimakeinoin.
– Tukihenkilö on normaalisti saanut olla paikalla kun sitä pyydetty. Tarkempaa syytä paikallaolon eväämiseen ei ole tiedossa ja neuvottelut, joissa tukihenkilöt ovat läsnä kuuluvat myös vaitiolovelvollisuuden piiriin, Kiseri sanoo.
Helsinkiläisen Sonja Latvan peppulihakset ovat puuduksissa viikonlopun jäljiltä. Elokuvien intohimoinen harrastaja katsoi kolmen päivän aikana kymmenen Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalin leffaa.
29-vuotias Latva tiesi etukäteen millainen urakka hänellä oli edessä. Viime vuonna hän katsoi 16 elokuvaa – ja heräsi öisin levottomiin jalkoihin!
– Liikunta tekisi hyvää, mutta ei tässä lenkille ehdi ennen kuin viikon päästä.
Valinnanvaraa Latvalla ja muilla elokuvafaneilla festivaalitarjonnassa riittää. Kymmenen päivän aikana Rakkautta ja Anarkiaa -festivaaleilla näytetään 175 pitkää elokuvaa ja 190 lyhytelokuvaa.
Latva on tänäkin vuonna säästänyt reilun viikon verran kesälomaa elokuvafestaria varten. Tapahtuma on hänelle vuoden kohokohta, mutta rutistus ei ole helppo.
– Tämä on tällainen urheilusuoritus joka vuosi. Olen muutaman maratonin vetänyt ja mun mielestä tää on pahempi!
Elokuvat opettavat Sonjalle empatiaa
Sonja Latva katsoo muutenkin paljon leffoja. Tarkkaa lukua hän ei enää osaa antaa, mutta arvioi sen olevan joka tapauksessa tuhansia.
Latva myöntää, että hän on elokuviin pahasti koukussa.
– En tiedä miksi jaksan katsoa niitä. En saa niistä tarpeekseni. Se vaan on mun juttu.
Sonja Latva ja Marja Riihelä varmistavat seuraavan elokuvan alkamisajankohtaa. Olli-Pekka Kursi / Yle
Hän käy elokuvissa paljon festivaalin päätyttyäkin ja katsoo leffoja myös netin suoratoistopalveluista. Elokuvateattereissa on kuitenkin oma, ainutlaatuinen tunnelmansa.
– Jokainen ihminen elää ne samat tunteet yhdessä, nauretaan samoille asioille ja tirautetaankin yhdessä jos siltä tuntuu.
Aikaisemmin häntä kiinnostivat erityisesti fantasialeffat, mutta nykyään Latvaa puhuttelevat realistiset, synkätkin dokumenttielokuvat. Katsomalla tarinoita toisten ihmisten elämistä, oppii paljon uutta, Sonja Latva uskoo.
– Kaikkien pitäisi saada katsoa kuvia toisten elämästä eikä vaan omasta kuplastaan. Elokuvista oppii myös empatiaa toisia ihmisiä kohtaan.
Elokuvaharrastajaa harmittaa suomalaisten elokuvien tila
Tänä vuonna Sonja Latva katsoo Rakkautta ja Anarkiaa -festivaaleilla esimerkiksi dokumentit Syyrian sodasta, japanilaisesta idolikulttuurista ja komedian lapsena kidnapatusta amerikkalaispojasta.
Rakkautta ja anarkiaa -festivaalilla nähdään Brigsby Bear -niminen komedia miehestä, joka kasvoi eristyksissä muissa ihmisistä. Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaali.
Suomalaisia elokuvia Latva ei mene katsomaan. Siitäkään huolimatta, että on joskus nähnyt ihan hyviäkin kotimaisia elokuvia. Suomi-elokuvien laatu ei puhuttele tätä leffafania.
– Tuntuu, että aina on ne samat naamat kaikissa elokuvissa.
Latvan mielestä kotimaisten elokuvantekijöiden pitäisikin palkata tuntemattomampia, kaikenikäisiä näyttelijöitä, jotka eivät ole vielä päässeet näyttämään kynsiään valkokankaalla.
Myös käsikirjoitukseen panostaminen olisi hänen mielestään tärkeää, jotta suomalainen elokuva ei näivettyisi.
– Ja kirjakieli leffoista pois! Se ei ole enää tätä päivää, ei kukaan enää sillä tavalla puhu.
Harvinaisten niittysienien olemassaolo on tiedetty jo 1980-luvulta lähtien. Viherhäiverusokkaan löysi vuonna 1983 Kuopion Lyseon biologian ja maantiedon lehtorina toiminut Jukka Vauras.
Vauras muistelee, kuinka hän kävi aina silloin tällöin etsimässä sieniä Puijon maastosta. Viherhäiverusokkaan kohdalla hän kiinnitti ensimmäisenä huomiota väriin. Samalla Vauras totesi, ettei ollut nähnyt sientä koskaan aikaisemmin, kuvasi sen ja otti näytteen. Näytteen hän lähetti hollantilaiselle rusokasasiantuntijalle.
Viherhäiverusokas löytyi rinteeltä myös seuraavana vuonna. Nykyisin Jukka Vauras työskentelee Turun yliopiston kasvimuseossa sienitutkijana.
Tämän jälkeen sekä Kuopion kaupunki että Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistys KLYY ovat teettäneet paikalla kartoituksia harvinaisten kasvien ja sienien tilanteesta.
Tuoreimman dna-testillä varmistetun viherhäiverusokaslöydön teki valtimolainen sienitutkija Katri Korhonen vuonna 2010. Tässä tapauksessa sieni löytyi ylempää rinteeltä kuin ensimmäisellä kerralla. Kyseessä on sienen ainoa tunnettu kasvupaikka Suomessa.
Sienilöytöä ei ole piiloteltu
Tilanne on ollut vuosien aikana rinneyrittäjien tiedossa. Eikä sitä ole tarkoituksella piilotettu kaupunkilaisiltaan, Kuopion kaupungin ympäristönsuojelusuunnittelija Timo Perätie kertoo.
– Toki kaupunkilaisten tietoisuutta alueen arvosta luonnon monimuotoisuuden kannalta voisi lisätä.
Antikkalassa on lasketeltu jo 1960-luvun loppupuolelta saakka. Tuolloin Puijon lehtomaiseen helmaan raivattu alue muutti rinteen niityksi. Sen myötä niitylle tyypilliset sienet ja kasvit ilmestyivät alueelle. Maaperä on luontaisesti hyvin rehevää, joka edesauttaa harvinaisten ja uhanalaisten sienilajien esiintymistä.
Toni Pitkänen / Yle
Timo Perätie kertoo, että laskettelurinteet ovat samalla tavalla kuin ratapenkereet ja teiden varret uusioympäristöjä, jotka korvaavat kadonneita vanhoja perinteisiä maatalouden aikaansaamia laitumia, hakamaita ja niittyjä.
Laskettelurinteen lisäksi Antikkalassa sijaitsee frisbeegolfrata. Sen heittoväylät on suunniteltu niin, että harvinaisten sienten kasvupaikat on kierretty. Niittysieniä löytyy koko rinteen matkalta, mutta niiden paras kasvupaikka on alempana rinteessä.
Syksyinen niitty Antikkalassa on lakoon kasvanut, vetinen ruteikko, Timo Perätie kuvaa näkyä. Se niitetään vielä tänä syksynä traktoriniittona. Sen jälkeen kasvimassa kerätään pois, ettei se rehevöitä rinnettä. Kuopion kaupunki on niittänyt alueen jo yli kymmenen vuotta. Tällä tavalla on turvattu myös sienille otolliset kasvuolosuhteet.
Tilanteen takia viime vuonna Antikkalan kaupungilta vuokrannut rinneyhtiö Huippupaikat Oy päätti ettei laskettelurinnettä avata ollenkaan tulevana talvena.
Nobinan toimitusjohtaja Tom Ward on saanut tiedon laittomasta työnseisauksesta, mutta ei tavanomaisia reittejä pitkin.
– Mitään virallista tietoa ei ole tullut. Yleensä pääluottamusmies on soittanut toimitusjohtajalle kertoakseen myös laittomista työnseisauksista. Nyt ei ole tullut mitään viestiä mistään. Toistaiseksi olen kuulopuheiden varassa, kertoo Ward.
Toimitusjohtajan tietojen mukaan Nobinan noin 1 200 kuljettajaa olisivat aloittamassa vuorokauden mittaisen työnseisauksen keskiviikon ja torstain välisenä yönä kello kolme.
Wardin mukaan tapahtumat ovat lähteneet liikkeelle tavallisesta esimies-alaiskeskustelusta kuljettajan kanssa Köysikujan varikolla. Jostakin syystä paikalla olivat kuljettajan tukihenkilöinä myös pääluottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu.
– Tällainen menettely on ok, jos puhutaan kurinpitotoimista tai sanktioista. Tällaisesta ei kuitenkaan ollut kyse, vaan oli menossa normaali palautekeskustelu. Siinä yhteydessä tunteet kävivät kuumina puolin ja toisin, äänenpainotkin nousivat.
Jostakin syystä keskustelusta oli lähtenyt leviämään tieto, että pääluottamusmieheen olisi käyty keskustelussa käsiksi.
– Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, korostaa Ward.
"Voin vain aprikoida syitä"
Toimitusjohtaja ei osaa kertoa mitä linjoja tai vuoroja työnseisaus koskee. Hän on saanut kuljettajaltaan tiedon, että tekstiviestillä on levitetty tietoa työnseisauksen alkamisesta ja sen kestosta.
Myös itse työnseisauksen syyt ovat häneltä pimennossa.
– Voin vain aprikoida tilannetta. Taustalla on pääluottamusmiehemme ja työsuojeluvaltuutettumme käytös. Heillä on täysi vapautus töistä, siitä syystä että olemme halunneet nostaa työsuojelun tasoa ylemmäksi. Nämä kaksi ovat ilmeisesti ymmärtäneet asian väärin, että he voisivat itse päättää työajoistaan. Näin ei kuitenkaan ole. Loppukesästä keskustelimme heidän kanssaan, että on työajat ja ilmoittautumisvelvollisuus kun tullaan töihin. He eivät ole tätä ymmärtäneet ja hyväksyneet. Sittemmin on ollut paljon ongelmia ja perättömiä puheita. Jotenkin luulen, että tämä työnseisaus liittyy näihin asioihin, kertoo Nobinan toimitusjohtaja Ward.
Hänen mukaansa kahnauksia on ollut jo sen verran pitkään, että työnantajaliitto ja työntekijäliitto AKT ovat yhdessä palaveeranneet pääluottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun toimista.
Ward on toiveikas, että kuljettajat kuitenkin tulisivat torstaiaamuna töihin.
– Olemme ohjeistaneet kaikkia kuljettajiamme tulemaan töihin ihan normaalisti. Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut, eikä kenenkään oikeuksia ole poljettu, Ward korostaa.
Merkittävä osa viljasadosta uhkaa jäädä korjaamatta huonon sään vuoksi. Sillä voi olla isoja vaikutuksia moneen asiaan, mutta ruisleipää pöydästä ne eivät vie.
Edellisen kerran todella huono sato saatiin vuonna 1987.
– Vuonna 1987 viljasato puolittui normaalista, eikä kansalaiset huomanneet mitään, muistuttaa valmiusasiamies Juha Mantila Huoltovarmuuskeskuksesta.
Mantilan mukaan tämän vuoden säässä on samoja merkkejä kuin 30 vuotta sitten.
– Kun katsoo runsaan 30 vuoden säätä, ollaan keskiarvon alapuolella. Ollaan suurin piirtein samanlaisessa lämpösummakehittymässä kuin katovuosi 1987 oli.
Monen puinnit viivästyvät tänä vuonna lokakuulle. Mantilan mukaan samoin kävi 30 vuotta sitten.
Puskureiden lisäksi ulkomailta
Vaikka sato jäisi huomattavasti edellisvuosista, ei yksi tai parikaan huonoa vuotta tuhoa Suomen viljavarastoa. Keskimäärin viljasato on vaihdellut noin 3,6 miljardista kilosta runsaaseen neljään miljardiin. Kotimainen kulutus on ollut noin 3,1 miljardia kiloa.
– Meillä on maatiloilla, teollisuudella ja kaupalla varsin reilut puskurivarastot. Normiviljasato on ollut aika ylijäämäinen Suomessa noin 15 vuotta. Ylijäämää on hyvinä vuosina ollut jopa yli 20 prosenttia. Sitä on viety ja kertynyt varastoihin, Mantila selvittää.
Julkisuudessa on lisäksi esitetty arvioita siitä, että tämä olisi jo kolmas huono satovuosi peräkkäin. Mantilan mielestä tilanne ei ole ollut näin synkkä, vaan vuonna 2016 viljaa tuotettiin enemmän kuin kulutettiin.
– Tuotanto ylitti kulutuksen aika reilustikin. Sitä edellisinä vuosina aika paljonkin.
Vuonna 1987 huonosta viljasadosta huolimatta viljoja riitti ruokaan seuraavana vuonna varastojen ja tuonnin ansiosta.
– Tuotanto alitti kulutuksen, ja alitti vielä seuraavanakin vuonna. Silloin mentiin vanhoilla varastoilla. Lisäksi ruista ja vehnää tuotiin. Kuluttajien näkökulmasta ei ollut huoltovarmuusongelmaa.
Mantilan mukaan ongelmia ei tule, jos varastojen lisäksi ulkomailta pystyy ostamaan lisää.
Huoltovarmuuskeskus viimeinen vara
Jos viljat loppuisivat tiloilta sekä teollisuuden ja kaupan varastoista, viljaa löytyy Huoltovarmuuskeskuksesta. Niitä käytettäisiin vasta sitten, kun viljavajetta ei pystyisi korvaamaan tuonnilla.
Esimerkiksi rukiin omavaraisuusaste Suomessa oli vain 26 prosenttia vielä vuonna 2013. Vaikka Huoltovarmuuskeskuksella on ruista varastossa, ei sitä käytetty.
Mantila ei muista milloin viljoja olisi valtion varastoista viimeksi kaivettu kuluttajille. Joka tapauksessa siitä on useita vuosikymmeniä aikaa. Viljojen vapauttaminen varastosta vaatii valtioneuvoston päätöksen.
Poikkeustapauksessa rehuviljaa ihmisille
Huoltovarmuuskeskuksen varastoissa on eniten vehnää ja toiseksi eniten ruista. Mantila sanoo, että varastossa on vähän ohraakin.
Varmuusvarastojen tarkkoja sisältöjä ei kuitenkaan paljasteta.
– Varmuusvarastoon tuotavista hyödykkeistä tarkat määrät, arvot, hinnat ja sijainnit ovat luottamuksellista tietoa. En voi tarkasti sanoa, mikä on elintarvikeviljaa tai rehuviljaa. Poikkeustilanteissa rehulaatuista viljaa voi elintarvikkeeksi käyttää. Ammattilaiset päättävät, missä raja menee.
Kaikesta käytettävästä viljasta elintarvikekäyttöön menee kuitenkin noin 15 prosenttia.
Tekninen varastointiaika joillekin viljoille on jopa kymmenen vuotta. Viljat eivät ole Huoltovarmuuskeskuksen varastossa näin kauaa, vaan viljoja kierrätetään käytännössä ympäri vuoden.
Huoltovarmuuskeskus on vähentänyt leipäviljojensa määrää varastoissaan. Aiemman 12 kuukauden sijasta viljoja pitäisi olla varastossa kuuden kuukauden käyttöä vastaava määrä. Mantilan mukaan nykyistä suurempi viljojen valmiusvarasto toimi tulppana.
– Kun siilo on otettu varmuusvarastokäyttöön, ei muuta viljaa tule eikä lähde.
Huoltovarmuuskeskus on perustettu vuonna 1993. Mantila muistelee, että valtio rakensi ensimmäiset varsinaiset viljavarastonsa nimenomaan tätä tarkoitusta varten Seinäjoelle vuonna 1939 ja Loimaalle vuonna 1940.
Kylvösiemeniä otettu käyttöön aiemmin
Vaikka viljatilanne on hyvä, Huoltovarmuuskeskus katsoo huolestuneena kylvösiemenen tilannetta.
- Olen seurannut siemenhuollon tilannetta paljon aktiivisemmin viimeisinä päivinä.
Tilat tuottavat noin kaksi kolmasosaa kylvösiemenistä. Noin kolmasosa on sertifioitua siementä, joka tulee siemenkaupan kautta. Mantila kertoo, että sadosta tarvitaan noin seitsemän prosenttia seuraavan vuoden kylvösiemeniksi.
Mantila huomauttaa, että kylvösiemeniä ei voi viljojen tapaan käytännössä tuoda Suomeen muualta. Kylvösiemeniä otettiin käyttöön varmuusvarastosta viimeksi vuonna 2013.
Kylvösiementen lisäksi Mantila on huolissaan viljelijöiden toimeentulosta.
– Viljelijöiden kannalta talousvaikeudet ovat suuria ja kustannukset suuria jo nyt. Kuivauskustannukset tulevat olemaan suuret. Rahaa menee paljon.
Samoin oli vuonna 1987.
– Viljelijät olivat aika pahassa pulassa, koska sato oli menetetty. Rahaa oli kulunut paljon, eikä saanut markkinatuottoja.
Helsingin seudun liikenne HSL kertoo sivuillaan Nobinan työnseisauksen haittaavan bussiliikenettä torstaina 21.9. Katso lista linjoista, joilla työnseisaus näkyy.
Nobinan mielenilmauksen vuoksi jää ajamatta satoja bussivuoroja. Listalla Helsingin linjat on merkitty H-kirjaimella, Espoon E-kirjaimella.
HSL
Mielenilmauksen takana on Nobina South -varikon pääluottamusmiehen Auror Kiserin mukaan se, ettei konsernin pääluottamusmiestä päästetty tiistaina työntekijän tukihenkilöksi työnantajan kanssa käytyihin keskusteluihin ja konsernin pääluottamusmies poistettiin tilasta voimakeinoin.
Nobinan toimitusjohtaja Tom Ward kertoi keskiviikkoiltana saaneensa tiedon laittomasta työnseisauksesta, mutta sen perustuvan kuulopuheisiin.
Wardin mukaan tapahtumat ovat lähteneet liikkeelle tavallisesta esimies-alaiskeskustelusta kuljettajan kanssa Köysikujan varikolla. Jostakin syystä paikalla olivat kuljettajan tukihenkilöinä myös pääluottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu.
– Jostain syystä keskustelusta oli lähtenyt leviämään tieto, että pääluottamusmieheen olisi käyty keskustelussa käsiksi. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, Ward sanoo.
Biohiili herättää kiinnostusta paitsi teollisuudessa myös ihan tavallisissa kotipuutarhoissa, kun tieto sen maaperää parantavasta vaikutuksesta leviää puutarhaharrastajien keskuudessa.
Puutarhassa syntyvän jätteen, esimerkiksi risujen, valmistaminen biohiileksi onnistuu myös ihan kotikonstein.
Innokkaimmat kutsuvat maaperässä muun muassa ravinne- ja vesipankkina toimivaa biohiiltä mustaksi kullaksi. Huokoinen hiili siis varastoi itseensä kasveille ja maaperälle tärkeitä aineita ja luovuttaa niitä kasveille pitkän ajan kuluessa, kertoo projektikoordinaattori Mari Korhonen 5E kylät – vähähiiliset yhteisöt -hankkeesta. Yksi tärkeä hyöty kotipuutarhurille on myös biohiilen hyvä vedenpidätyskyky, sillä kasveja ei tarvitse kastella niin usein.
Projektikoordinaattori Mari Korhonen on kiertänyt esittelemässä hiilettämistä 5E kylät - vähähiiliset yhteisöt -hankkeen tapahtumissa.Hanna Juopperi / Yle
Esimerkiksi aiemmin tuhkaksi poltetut risukasat voitaisiin käyttää hyödyksi, Korhonen opastaa.
– Tässä saadaan muutettua tähän asti roskiksi mielletyt jutut, kuten risut, hyödylliseksi ja rahanarvoiseksi maanparannusaineeksi.
Avainsana pyrolyysi eli kuivatislaus
Vaalassa Säräisniemen entisen koulun, nykyisen kylätalon pihassa biohiiltä valmistetaan tarkoitusta varten suunnitellulla hiilettimellä. Pienimuotoiseen biohiilen tekemiseen ei kuitenkaan välttämättä tarvita mitään muuta kuin lapio ja ruista ranteeseen.
Omiin tarpeisiin biohiiltä voi tehdä esimerkiksi maakuopassa. Korhonen neuvoo, että biohiiltä valmistetaan kartion muotoisessa tilassa ja tärkeintä sen tekemisessä on, että pohjan kautta palotilaan ei pääse virtaamaan happea.
Biohiilen valmistaminen pohjautuu pyrolyysireaktioon. Silloin liekkeihin ei saa päästä pohjan kautta happea, vaan palamisen tulisi tapahtua pinnassa.Hanna Juopperi / Yle
– Silloin syntyy pyrolyysireaktio sen sijaan, että puutavara palaisi tuhkaksi.
Biohiili ladataan ravinteilla
Kun biohiiltä on saatu tehtyä, se pitää aktivoida. Pesusienen lailla käyttäytyvä biohiili ladataan ravinteilla ja vedellä ennen sen lisäämistä maaperään. Ilman tätä vaihetta biohiili voi aluksi jopa köyhdyttää maata.
– Jos sen laittaa maaperään niin sanotusti tyhjänä, niin se alkaa imeä ympäröivästä maaperästä itseensä aineksia. Sillä voi olla hidastava vaikutus kasvuun. Siksi olisi tärkeää, että hiili olisi ladatussa muodossa, kun se laitetaan maahan, Korhonen sanoo.
Lataamisen voi tehdä esimerkiksi lisäämällä biohiili kompostin sekaan tai käyttämällä sitä huussin kuivikkeena. Biohiili on latautunut, kun komposti on valmis levitettäväksi esimerkiksi kasvimaalle.
Mari Korhonen sammuttaa hiiliä vedellä.Hanna Juopperi / Yle
Kun ladattu biohiili lisätään maaperään, se on kuin pankki täynnä ravinteita, vettä ja pieneliöitä, Korhonen sanoo. Se luovuttaa niitä maaperään hitaasti.
Kotipuutarhojen biohiiletyksellä kansansivistyksellinen tehtävä
Luonnonvarakeskus tutkii biohiilen käyttömahdollisuuksia useissa eri hankkeissa. Tutkimusprofessori Kari Tiilikkala pitää pienimuotoista, kotipuutarhoissa tapahtuvaa hiilettämistä tervetulleena ilmiönä. Vaikka hiilen saanto on kotioloissa varsin vähäistä ja laatukin voi vaihdella, voi itse tehtyä biohiiltä käyttää kasvimaalla, kompostissa tai ulkokäymälöissä.
Kun kotipuutarhassa tehdään biohiiltä ja lisätään sitä maaperään, voi se voi herättää myös kiinnostusta esimerkiksi ilmastonmuutokseen liittyvissä asioissa. Biohiilen valmistaminen ja sen käyttäminen puutarhassa opettaa myös hiilen kiertokulusta.
Tiilikkalan mukaan hiilettäminen on selvästi parempi vaihtoehto kuin perinteinen puutarhajätteen tuhkaksi polttaminen tai se, että esimerkiksi risukasa jätettäisiin lahoamaan sijoilleen. Ja voi sitä käyttää makkaroiden grillaamiseenkin.
Mahdollisimman laadukkaan lopputuloksen saamiseksi Tiilikkalalla on yksi ohje ylitse muiden: anna risujen kuivaa kunnolla.
– Jos märkää puuta pyrolysoi, niin se on vedenkeittoa ja se ei toimi.
Joensuusta lähtöisin oleva Rasmus Hämäläinen haki yliopisto-opintoihin Suomessa, mutta ei päässyt. Ruotsista tärppäsi. Hämäläistä ei harmita vastatuuli kotimaassa, sillä vasta-aloitetut biotieteiden opinnot Tukholman yliopistossa maistuvat.
– Opin ruotsin kielen ja näen maailmaa. Minulla on pitkään ollut ajatuksena, että lähden lukion jälkeen Suomesta, kertoo Hämäläinen.
Länsinaapurista vastaanotettu opiskelupaikka tarkoittaa, että Rasmus Hämäläisen ensikertalaisuuskriteeri säilyy Suomessa. Jos hän myöhemmin hakee Suomessa esimerkiksi unelmoimiinsa lääketieteen opintoihin, on hänen ainakin teoriassa helpompaa saada opiskelupaikka kuin ilman ensikertalaisuuden statusta.
Hämäläinen ei pidä itseään taktikoijana.
– Kyllähän ensikertalaisuuden statuksen säilyttäminen toki jonkin verran minulle merkitsee, mutta ei se ole päätarkoitukseni aloittaa opinnot Ruotsissa. Toki tiedän muutamia kavereitani, jotka eivät ole hakeneet unelma-alaansa tukevalle linjalle, koska eivät ole halunneet menettää ensikertalaisuuttaan korkeakouluhaussa.
Tutkijan mielestä opiskelijoiden laskelmointia ja taktikointia korkeakouluhaussa on ylikorostettu, koska moista esiintyy kaikissa hakujärjestelmissä.
– Taktikointikäsitettä käytetään opiskelijavalintakeskustelussa turhan negatiivisessa merkityksessä. Nuoret ovat suhteellisen rationaalisia ja tekevät itsensä kannalta järkeviä valintoja, uskoo erikoistutkija Sakari Ahola, joka työskentelee Koulutussosiologian tutkimuskeskuksessa Turun yliopistossa.
On pelätty, että opiskelijat jättäisivät aiempaa herkemmin vastaanottamatta opiskelupaikan vältellessään ensikertalaisuusstatuksensa menetystä. Näin voisi käydä silloin, jos saatu opiskelupaikka ei olisikaan juuri se kaikkein eniten odotettu.
Kevään 2016 haussa 95 prosenttia yliopistohakijoista otti saamansa paikan vastaan. Kevään 2017 osuus oli 96 prosenttia, käy ilmi tutkijan laskelmista.
Lääketieteellinen on ollut haaveeni pienestä pitäen. Rasmus Hämäläinen
Itä-Suomen yliopiston opinto- ja hakupalveluissa on kuitenkin pienessä määrin huomattu, että osa opiskelijoista saattaa hylätä saadun opiskelupaikan nykyjärjestelmässä.
– Jonkin verran tapahtuu sitä, että opiskelupaikkoja ei oteta vastaan hakutoivejärjestyksessä alemman prioriteetin hakukohteista. Tämän on ajateltu johtuvan siitä, ettei hakija halua menettää ensikertalaisuuttaan, jotta voi hakea kiintiöpaikoille seuraavan vuoden haussa ensisijaiseen hakutoiveeseensa, toteaa päällikkö Erja Widgrén-Sallinen.
Erikoistutkija Sakari Ahola.Yle
Vain 250 hakijaa hyötyi ensikertalaisuudestaan
Erikoistutkija Sakari Ahola pitää ensikertalaisuuskiintiötä turhana ja hänen mielestään "sen voisi nykymuotoisena poistaa".
– Opetus- ja kulttuuriministeriö laski Valmiina valintoihin -mietinnössään, että vain 250 hakijaa hyötyi ensikertalaisuudesta ohittaen valinnassa kiintiön ansiosta ei-ensikertalaisen hakijan. Hyväksytyistä ensikertalaisia oli 80 prosenttia. Ensikertalaisia tulee siis hyväksytyksi suhteessa vain hieman enemmän kuin heitä on hakijoissa, havainnollistaa Ahola.
Niin tai näin, Rasmus Hämäläinen suorittaa nyt Tukholmassa kaikessa rauhassa kandidaatin tutkinnon ympäristöbiologiasta. Opinnot kestävät kolme vuotta. Sitten on aika miettiä uusia tuulia opinnoissa.
– Lääketieteellinen on ollut haaveeni pienestä pitäen. Pitää katsoa, onko Suomessa myöhemmin opiskelupaikka tarjolla. Tai sitten jossain muussa maassa, miettii Hämäläinen.
Henkilökohtaisissa valokuva-albumeista tai pöytälaatikon uumenista voi löytyä palasia saamelaisalueen historiasta. Kuvien ja muun aineiston keräämiseksi Kansallisarkisto järjestää Ivalossa digitointipäivän, jonka aikana osallistujia autetaan kuvien ja muun materiaalin digitoinnissa.
Kansallisarkistosta toivotaan erityisesti materiaalia esimerkiksi Lapin sodan, evakon tai Lapin jälleenrakentamisen ajalta. Materiaalit voivat olla kuvien lisäksi monenlaisia dokumentteja, kuten esimerkiksi todistuksia.
– Vaikka vanhoja kuvia ja lehtiä tai tarinoita lehdistä. Alkuperäiset kirjeet ja sellaiset materiaalit ovat todella mielenkiintoisia, mutta kirjeet ovat kyllä toisaalta hyvin henkilökohtaisia. Julkisilla paikoilla otetut kuvat ovat tekijänoikeuksien kannalta helppoja, koska niiden julkaisu on luvallista. Myös asiakirjat, kuten kokousten pöytäkirjat, tai rakennusten ja talojen piirustukset, luettelee Saamelaisarkiston hoitaja Suvi Pilvi King.
Aineistot tallennetaan verkkoon saamelaisalueen omaan "Topoteekkiin"
Digitoitu aineisto tallennetaan sapmi.topoteekki.fi -alustaan, mistä kaikki voivat käydä niitä katsomassa.
– Me olemme jo Suomessa avanneet kaksi Topoteekki-nimistä paikallista verkostoarkistoa nettiin. Yksi on Suodenniemellä ja toinen Säkylässä. Niitä voi netistä etsiä esimerkiksi hakusanoilla Topoteekki ja Suodenniemi, ja nähdä millainen saamelaisalueen Topoteekki on syntymässä tässä syksyn aikana, King kertoo.
Digitointipäivä on osa eurooppalaista Community as Opportunity eli CO:OP-projektia (Kansallisarkisto). CO:OP-projektin keskeinen tavoite on yksityishenkilöiden hallussa olevien historiallisten aineistojen digitointi, jakaminen ja pitkäaikaissäilytys.
Kansallisarkiston alaisuuteen kuuluva Saamelaisarkisto on mukana digitointipäivän järjestämisessä ja toimii myös saamelaisalueen Topoteekin ylläpitäjänä.
Juha Heinonen / Sámi Arkiiva
Se, millainen saamelaisalueen omasta Topoteekista tulee, on nyt kiinni siitä, miten aktiivisesti yksityishenkilöt digitoivat aineistojaan projektin käyttöön, ja millaisia aineistoja löytyy.
– Ja mitä ihmiset silloin ottavat Ivalon kirjastoon mukaan. Siitä se lähtee. Tavoitteena on myös löytää vapaaehtoisia, jotka voisivat ylläpitää arkistoa verkossa. He ottaisivat vastaan niitä tietoja, joita ihmiset sinne lisäävät. Sinne voit aina kommentoida joka kuvaa ja asiakirjaa, josta sinulla on lisätietoja, kertoo Suvi Pilvi King Saamelaisarkistosta.
Kartta kaikista Euroopan Topoteekeistä löytyy täältä. (ICARUS)
"Vanhojen aineistojen jakaminen lisää yhteisöllisyyttä ja vahvistaa juuria"
Saamelaismuseo Siidan museonjohtaja Sari Valkosen mielestä Kansallisarkiston projekti on hyödyllinen.
– On aina hyvä herätellä ihmisiä muistamaan, millainen aarreaitta heillä voi olla kotonaan. Vanhat valokuvat ja esineet kertovat omasta historiasta ja juurista. Niiden jakaminen lisää yhteisöllisyyttä ja vahvistaa juuria, sanoo Valkonen.
Saamelaismuseo Siidan museonjohtaja Sari Valkonen.Vesa Toppari / Yle
Saamelaismuseo Siida ei ole projektin tässä vaiheessa mukana. Heillä on ollut saman tyyppinen hanke keväällä 2017. Saamelaismuseon kokoelmista julkaistiin toukokuussa yli 550 esinettä verkossa valtakunnallisessa hakupalvelu Finnassa, www.finna.fi.
Digitointipäivä järjetetään Inarin kunnankirjastossa Ivalossa tiistainan 26.9. kello 10-18.
Liikenneyhtiö Nobinan yöllä kolmelta alkanut työnseisaus hankaloittaa bussiliikennettä pääkaupunkiseudulla tänään torstaina. Enimmillään Nobinan liikennöimistä bussivuoroista oli peruttu jopa 200.
Helsingin seudun liikenteen HSL:n tilaamasta bussiliikenteestä Nobina hoitaa noin 40 % siivun. Nobinan ajattavana on noin sata linjaa ja kokonaismatkustajamäärästä karkeasti arvioituna neljännes.
HSL:n liikennetarkastaja Esa Sauvola sanoo, että täysimittaisena Nobinan lakko haittaisi peräti 200 000 ihmisen matkantekoa pääkaupunkiseudulla.
– Pahimmat pussinperät ovat Espoossa Leppävaarassa ja Espoon keskuksessa. Siellä juna kulkee, mutta junalle saapuminen on hankalaa. Myös Itä-Vantaalla ja Itä-Helsingissä on paljon Nobinan ajamia linjoja, Sauvola kertoo.
Korvaavia bussivuoroja ei ole tulossa. Sauvola kertoo, että Nobina ajaa kaikki mahdolliset lähdöt, joille vaan kuljettaja löytyy.
– Autoja liikenteessä on 15–20 prosenttia normaalista. Nobinalla on noin 10 000 lähtöä vuorokaudessa. Tänään niistä ajetaan muutama tuhat, Sauvola sanoo.
Lukuisista ajamattomista bussivuoroista huolimatta Sauvola ei usko, että junissa olisi sen enempää ruuhkaa kuin normaalistikaan.
– Matkustajat reagoivat tilanteeseen etukäteen. Saattavat esimerkiksi myöhäistää työhönlähtöä ja tehdä etäpäivää.
Työnseisauksen takana on pääluottamusmiehen ja työnantajan välinen kiista.
Lisäjännitystä julkisen liikenteen sujumiseen tuo tänään länsimetron koeajot, jotka edellisellä kerralla myöhästyttivät liikennettä.
Metron koeajojen suhteen liikennetarkastaja on toiveikas:
– Emme halua uskoa, että metron koeajo sekoittaisi liikennettä. Haluamme uskoa, että sujuu normaalisti.
Juttua päivitetty klo 7.22: peruttujen bussivuorojen lukumäärä.
Länsi-Käpylä Helsingissä on 1920-luvulla rakennettujen puutalojen ainutlaatuinen kokonaisuus. Puutarhakaupunginosasta saattaa tulla vielä ainutlaatuisempi, jos alueen asemakaavaehdotus menee läpi. Kaavan toteutuessa vehreiden pihojen perukoille voisi lähivuosina nousta uusia, noin 40 kerrosneliön kokoisia miniomakotitaloja.
Aito Arkkitehtuuritoimisto on erikoistunut täydennysrakentamiseen, jota Käpylän minitalotkin edustavat. Arkkitehtitoimiston toimitusjohtaja, arkkitehti Maria Klemetz pitää hanketta erinomaisena.
– Se näyttää, että myös tällaiseen hyvin suojeltuun, arvokkaaseen, valmiiseen ympäristöön voidaan tehdä hyvä lisärakennuskaava.
Klemetz uskoo Käpylän kaavan läpimenoon. Sen seurauksena saattaa oikeastikin toteutua kauan puhuttu minitalobuumi. Vielä se ei ole kunnolla rantautunut Suomeen, vaikka pieniä laineita on näkynyt. Maailmalla Mini House Movemet on iso ilmiö. Ruotsissa Attefallshus-nimellä tunnettu minitalorakentaminen on vauhdittunut kun rakentamislupamenettelyä kevennettiin.
Ihmiset eivät uskalla lähteä hakemaan poikkeuslupaa, koska olettavat, ettei kaavasta voi poiketa. maria klemetz, arkkitehti
Aito Arkkitehtuuritoimiston toimitusjohtaja nimeää Suomen synniksi kankeahkot kaava- ja rakennuslupamääräykset.
– Pientalotonttien kaavoissa voi olla määräys, että siellä saa olla vain yksi rakennus tai asunto. Ihmiset eivät uskalla lähteä hakemaan poikkeuslupaa, koska olettavat, ettei kaavasta voi poiketa. Ajatushan ei välttämättä pidä paikkaansa, sanoo Maria Klemetz.
Jotta minitaloja alkaisi oikeastikin nousta, pitäisi viranomaisten asenteiden muuttua Klemetzin mukaan myönteisemmäksi poikkeuslupien suhteen.
– Veikkaan, että kun Käpylän kaava nyt menee läpi ja minitaloja alkaa nousta, aiheuttaa se seuraavan 10 vuoden kuluessa aika paljon liikehdintää Helsingissä omakoti- ja taloyhtiötonteilla.
Hän maalailee kuvaa pienimittakaavaisesta ja tiiviistä kaupunkitilasta, vähän kuin Gotlannin Visbyssä: paljon ihmisiä pienellä alueella.
Miniomakotitalo kiinnostaa
Useat suuret talovalmistajat ovat laajentaneet mallistojaan minitaloihin.
Ne voivat olla niinkin pieniä kuin 30 neliötä, mutta silti niissä on kaikki tarvittava. Minitalo on moderni versio entisaikain tuvasta eli keittiö-olohuoneyhdistelmästä, makuuhuoneesta, kylpyhuoneesta ja kodinhoitonurkkauksesta. Siinä voi olla myös parvi ja joissakin jopa sauna.
Ulkoisesti jotkut minitaloista muistuttavat rakennuksia, jotka on tunnettu nimellä mummonmökki.
– Sama ajatus niissä on. Miniomakotitalotkin ovat pieniä ja kompakteja. Mutta mummoja niissä ei välttämättä asu, vaan esimerkiksi sinkku tai nuoripari. Kiintoisa ajatusleikki, tuumaa Jukkatalon toimitusjohtaja Mikko Tahkola.
Jos ostetaan kallis tontti, halutaan myöskin käyttää rakennusoikeus täysimääräisesti. mikko tahkola, toimitusjohtaja, Jukkatalo
Hänen edustamansa yritys lanseerasi miniomakotitalot Seinäjoen asuntomessuilla 2015, kuten moni muukin isoista talovalmistajista.
– Kysyntä on ollut yllättävän hyvää. Minitaloja on myyty lähinnä pohjoiseen ja keskiseen Suomeen, kertoo Tahkola. Tarkkoja myyntimääriä hän ei kerro.
Ruuhka-Suomesta ei Tahkolan mukaan ole minitaloja kyselty. Todennäköisin syy löytyy Tahkolan mukaan kaavoituksesta: minitaloille sopivia tontteja on melko vähän.
– Jos ostetaan kallis tontti, halutaan myöskin käyttää rakennusoikeus täysimääräisesti.
Kysyntä luo tarjontaa. Jos useat talotehtaat ovat parin vuoden kuluessa lanseeranneet minitalomallistoja, vastataan sillä olemassaolevaan kysyntään.
– Ihmiset haluavat edelleenkin asua omakotitaloissa hyvien kulkuyhteyksien päässä. Oma, pienikin talo on ihan eri juttu kuin asua kerrostalokaksiossa tai -yksiössä. Vaikka talon pinta-ala olisi noin 40 neliötä, oma pieni piha ja terassi luovat tilan tuntua, arvioi Jukkatalon toimitusjohtaja Mikko Tahkola.
Suomen pisimpään puserrettu asemakaava?
Marjaana Yläjääski on kolmas Länsi-Käpylän asemakaavaehdotusta työstänyt arkkitehti. Projekti käynnistyi yli kymmenen vuotta sitten, vuonna 2005. 12 vuotta saattaa olla historiallisen pitkä aika tehdä asemakaavaa.
Kuten sanottua, kaavaehdotuksessa olisi paikka noin 150 minitalolle, jotka olisivat kooltaan 40 kerrosneliötä. Vaihtoehtoisesti tilaa olisi talousrakennukselle. Osalla tonteista talousrakennus jo on. Ne voisi kaavamuutoksen myötä remontoida asuinkäyttöön.
Uudisrakennusten paikat on tarkoin säädelty ryppäisiin tonttien rajoille. Myös rakennusten muodon pitää sopia olemassa olevaan. Tontteja ei ole tarkoitus lohkoa.
– Nämähän ovat kaupungin vuokratontteja. Tonttivuokraoikeuden haltijat olisivat niitä, jotka pystyvät hakemaan lupaa uudisrakentamiselle, Yläjääski kertoo.
Marjaana Yläjääski, arkkitehti, Helsingin kaupunki.Ronnie Holmberg / Yle
Mutta nyt olemme jo kirineet tapahtumien edelle – rakennuslupien hakuvaiheeseen on vielä matkaa, ainakin vuosi. Tämän ja ensi syksyn välissä on kaupungin päätöksentekoprosessi.
Kaupunkiympäristölautakunta hyväksyi tarkistetun asemakaavaehdotuksen syyskuun alussa. Seuraavaksi Länsi-Käpylän kaavaehdotusta käsittelee kaupunginhallitus ja sen jälkeen kaupunginvaltuusto.
Harvinaisen pitkään vireillä ollut asemakaavaehdotus toteuttaa Helsingin uutta yleiskaavaa. Siinä varaudutaan lisärakentamiseen jo olemassa oleviin kerrostaloihin ja omakotitonteille. Helsingin väkimäärä kasvaa kaiken aikaa. Joidenkin ennusteiden mukaan vuonna 2030 hätyyteltäisiin 700 000 asukkaan rajaa, ehkä jopa yli sen. Toukokuussa 2017 Helsingissä oli 639 222 asukasta.
Asemakaavoja valmistelevan arkkitehti Marjaana Yläjääskin mukaan miniomakotitalojen rakentamispaine tuli Länsi-Käpylän suojelukaavan kylkiäisenä.
– Haluttiin vastata asukkaiden muuntuviin tarpeisiin ja mahdollistaa lisärakentamisen alueella. Mietimme, miten saisimme ne asemakaavaan mukaan tällaisella arvokkaalla alueella. Talousrakennuksien asuinrakentaminen oli ratkaisu, johon päädyimme. Tällaisesta voisi sitten sen miniomakotitaloksi nimetyn rakentaa.
Marjaana Yläjääski, arkkitehti, Helsingin kaupunki.Ronnie Holmberg / Yle
Jukkatalon toimitusjohtajan Mikko Tahkolan mukaan taloteollisuus seuraa aktiivisesti kaavoitusta eri kaupungeissa. Hänen mukaansa esimerkiksi Vantaan kaupunki on ollut aktiivinen myös teollisuuden suuntaan.
– Kun asiat lähtevät rullaamaan kaavoittajan näkökulmasta, tapahtuu yleensä myös käytännön tasolla. Jos pelkästään teollisuus on tuomassa ratkaisuja, eivät ne välttämättä mene käytäntöön.
Yläjääski ei ole ollut yhteydessä talovalmistajiin, taikka päinvastoin.
– Joidenkin suunnittelijoiden ja arkkitehtien kanssa kyllä. He ovat olleet aktiivisesti minuun yhteydessä. Olemme läpikäyneet sitä, millaisia tälle alueelle sopivat talot voisivat olla. Uuden rakentaminen suojellulla alueella ei ole ihan yksinkertaista. On niin paljon huomioonotettavia ympäristön ominaispiirteitä ja kaavastakin tulevia määräyksiä, hän sanoo.
Länsi-Käpylässä yksikään tontti ei ole toisensa kopio. Osa taloista sijaitsee kallion päällä ja toiset taasen notkelmassa katutason alapuolella. Ei ole olemassa yhtä minitalomallia, joka sopisi kaikille tonteille samanlaisena.
Aito Arkkitehtuuritoimisto on saanut runsaasti kyselyitä Käpylän tontinomistajilta, jokunen tonttiselvityskin on menossa.
– Teemme luultavasti mallistoomme pienen virityksen, oman omaperäisen mallin Käpylään, kertoo toimitusjohtaja Klemetz.
Vuokratontin haltija päättää rakentamisesta
Vaikka Länsi-Käpylän puutaloalue sijaitsee kaupungin vuokramaalla, ei kaupunki sääntele sitä, kuka talousrakennusta, mummonmökkiä tai miniomakotitaloa voisi käyttää.
– Vuokraoikeuden haltija saa itse päättää, antaako rakennuksen oman nuorison tarpeisiin, vuokraako ulos tai vaikkapa isovanhempien käyttöön. Isona tavoitteena kaavaa laatiessa on ollut rakennuksen muunneltavuus.
Minitalon kustannukset vaihtelevat talotoimittajan mukaan. Kaikki eivät välttämättä ole laskeneet mukaan ns. paperityön osuutta, joka koostuu erilaisista lupahakemuksista. Talomalleja voi räätälöidä, mikä yleensä lisää kustannuksia. Esimerkiksi Aito Arkkitehtuuritoimiston avaimet käteen -periaatteella tuottama perusmallinen, yksikerroksinen talo alveineen maksaa yhteensä noin 100 000 euroa.
Alueen tonttien vuokrasopimukset ovat katkolla vuonna 2020. Onko kaavoituksen ja vuokrasopimuksien uudistamisen välillä kytkös?
– Noin emme ole ajatelleet. Kaavaprosessin pitkittyminen on ollut olosuhteiden summaa. Nythän nämä kaksi asiaa ajoittuvat parin vuoden sisään toisistansa. Tietysti tonttivuokrien korottaminen on näkynyt myös kaavaprosessissa. Päätökset ovat kuitenkin toisistaan erillisiä. Näen tämän mahdollisuutena saada tonttivuokraa jakautumaan useammalle taloudelle, jos tonttivuokralainen rakentaa yhden ulosvuokrattavan tilan pihallensa, pohtii Yläjääski.
