Poliisi jatkaa mahdollisen pahoinpitelyn jälkeen kuolleena löytyneen miehen tapauksen tutkintaa Tampereella. 24-vuotias mies löytyi kuolleena asunnostaan maanantaiaamuna.

Poliisi päästi asian selvittämiseksi aiemmin pidätetyt henkilöt vapaaksi perjantaina. Pidätetyistä neljä on miehiä ja yksi nainen. Tutkinta jatkuu heidän osaltaan, mutta pidätettyjen vangitsemiseen ei ollut perusteita.

Poliisi epäilee, että miestä pahoinpideltiin yöllä Tampereen keskustassa, todennäköisesti Koskipuistossa. Mies oli jatkanut Koskipuistosta matkaa kotiinsa taksilla.

Pidätetyt kertoivat kuulusteluissa, että olivat Tampereen keskustassa kyseisen 24-vuotiaan miehen seurassa, mutta kiistävät pahoinpidelleensä miestä.

Poliisi kaipaa silminnäkijöiden havaintoja

Poliisi pyytää edelleen ihmisiltä havaintoja 24-vuotiaasta miehestä ja hänen seurassaan olleista ihmisistä.

Lisäksi poliisi pyytää, että 24 -vuotiaan miehen seurassa ravintola Tiikerihaissa ollut mies ilmoittautuisi poliisille. Myös poliisipartion juttusilla Koskipuistossa käyneitä kahta naista pyydetään ilmoittautumaan poliisille. Heitä ei epäillä rikoksesta.

Poliisi kertoi aiemmin, että mies oli tutustunut jo ennen puolta yötä Keskustorin reunalla olevassa Hovipoika-ravintolassa seurueeseen, johon kuului muutama mies ja nainen. Seurue oli siirtynyt Koskipuiston alueelle, missä uhrilta anastettiin rannekello. Tässä yhteydessä uhria mahdollisesti pahoinpideltiin.

Lasten maksuttomat influenssarokotukset laajenevat, ilmoittaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Ensi syksystä lähtien kaikki lapset kuuden kuukauden ikäisistä kuusivuotiaisiin voivat saada influenssarokotteen maksutta osana kansallista rokotusohjelmaa.

Tähän asti rokotuksen ovat voineet saada maksuttomana alle kolmivuotiaat.

Influenssa on yleisintä alle kolmivuotiailla, mutta tartuntoja ilmenee runsaasti myös vanhemmilla lapsilla. Ylilääkäri Hanna Nohynek THL:sta kertoo, että keskimäärin yksi lapsi viidestä sairastuu vuosittain.

Vanhemmat voivat valita lapselle joko pistettävän tai nenäsumutteena annettavan rokotteen. Kaikki kansallisessa ohjelmassa ensi kaudella käytettävät rokotteet sisältävät neljä virusta: kaksi A-virusta ja kaksi B-virusta.

Molemmat rokotteet ovat THL:n mukaan turvallisia.

Kajaanin Soidinsuon alakoulun aulassa on teline ja Kuka omistaa? -kyltti. Telineessä on housuja, kengät ja penaali. Oveen nojaa sukset. Kukaan ei tunnu niitä kaipaavan.

– Joka vuosi koululle jää paljon vaatteita ja pelivälineitä. Tässäkin hyllyssä on yli sadan euron arvosta tavaraa, Soidinsuon alakoulun rehtori Pertti Määttä osoittaa jääkiekkokypäriä.

Sama ilmiö toistuu ympäri Suomen vuodesta toiseen. Rehtorit eri kouluista joutuvat miettimään, minne tavarat pitäisi viedä. Vaatteista yritetään yleisesti päästä eroon, mutta osa hyväkuntoisista vaatteista jätetään varavaatteiksi.

– Meidän koulussa on monikulttuurisia lapsia, jotka eivät ole tottuneet Suomen muuttuviin sääoloihin, selittää Jyväskylän Huhtasuon koulun rehtori Kirsi Kallionpää.

Ilmiö on usein ongelma, sillä kouluilla ei ole tarpeeksi säilytystilaa tavaroille. Tavarat tuodaan keväisin esille, jotta oppilaat pääsevät etsimään omia tavaroitaan. Silti harva tavara löytää omistajansa.

Kajaanin kouluissa vaatteita annetaan seurakunnalle. Sieltä ne viedään eteen päin ulkomaille. Kajaanin seurakunnan nuorisotyönohjaaja Peter Ingman vie Kajaani Eesti klubin kanssa vaatteet Viroon. Virossa vaatteet jaetaan vähävaraisille perheille ja lastensuojelulle. Yksinhuoltajaperheet ovat yleisin kohderyhmä.

– Saamme joka kevät kouluilta todella paljon vaatteita. 150–250 säkillistä, kertoo Ingman.

Lapsille yritetään kouluissa opettaa kierrätystä, ja kouluilla järjestetään kirpputoreja, joissa tavarat pääsevät kiertoon. Koululla järjestettyjen kirpputorien lisäksi tavaroita viedään myös Punaisen Ristin ja Hopen pisteille. Helsingissä Roihuvuoren koulussa opettajat pesevät vaatteet vapaaehtoisesti, minkä jälkeen ne annetaan hyväntekeväisyyteen.

– Meidän yksi keskeisimpiä tavoitteita on, että maailma voisi hyvin. Myös tämän tavaranpaljouden kanssa pitää pärjätä, pohtii myös Soidinsuon koulun rehtori Pertti Määttä.

Edes kalliita merkkivaatteita ei kaivata

Välinpitämättömyys ja huolimattomuus nousivat esille lähes kaikkien rehtorien puheissa. Kirsi Kallionpää on ollut koululla töissä viimeiset 30 vuotta.

– Aina tätä on tapahtunut, mutta myös kertakäyttökulttuuri on lisääntynyt. Vanhemmat käyvät etsimässä vaatteita harvemmin kuin ennen.

Kallionpää ihmettelee, ettei edes kalliita merkkivaatteita kaivata.

– Voi olla, että vanhempi ei tiedä, mistä kaikkialta pitäisi kadonneita tavaroita lähteä etsimään, kun lapsi saattaa koulun lisäksi käydä harrastuksissa, kavereilla ja puistossa, kommentoi Vanhempainliiton toiminnanjohtaja Ulla Siimes.

Vaasan Hietalahden koulun rehtori Eija Huttunen pohtii, johtuuko vaatteiden hukkuminen myös siitä, että vanhemmat pukevat lapsilleen ulkohousut aamulla, mutta koulussa ne otetaan pois, koska niitä pidetään noloina.

Kajaanilaisessa Soidinsuon koulussa arvokkaimmat tavarat viedään löytötavaratoimistoon, jos ne löytäisivät sitten omistajansa. Rehtori Eija Huttunen pelkää, että tavaroita aletaan kaipaamaan, kun ne on annettu pois.

Löytötavaralain mukaan kouluista löydettyjä esineitä voidaan säilyttää koulussa säädettyä aikaa kauemmin, kuitenkin enintään kuusi kuukautta niiden talteenotosta. Arvokkaista tavaroista pitää aina ilmoittaa poliisille.

– Välillä oppilaat jättävät koululle tahallaan likaisia tai rikkinäisiä vaatteita, koska niitä ei haluta enää käyttää. Myös vanhoja puhelimia on paljon, kertoo Jyväskylän Huhtasuon yhtenäiskoulun rehtori Kirsi Kallionpää.

Mikkelissä Ristiinan kerrostalopalon sytyttäneelle mikkeliläismiehelle on langetettu vankeustuomio. Etelä-Savon käräjäoikeus langetti miehelle neljä vuotta ehdotonta vankeutta törkeästä tuhotyöstä sekä vahingonkorvauksia maksettavaksi.

Helmikuun puolivälissä Ristiinan Pellosniemellä sattunut kerrostalopalo vaurioitti pahoin kerrostaloa, jossa tekijä itsekin asui. Yksi asunto tuhoutui ja useat muut talon asunnot kärsivät savuvahinkoja. Kaksi ihmistä sai sairaalahoitoa vaatineita vammoja. Talossa oli syttymishetkellä 23 ihmistä, jotka jouduttiin evakuoimaan.

Tuomittu mies määrättiin korvaamaan palon aiheuttamia vahinkoja yli 40 000 euron edestä.

Mies oli nähty ennen paloa kuljeksimassa Ristiinassa bensiinikanisterin kanssa. Palon sytyttämiseen käytetty kanisteri ja kaatonokka tuomittiin menetetyiksi valtiolle.

Metsäkeskus tutkii mahdollista metsärikosta Juuassa Haukisoiden alueella. Metsäyhtiö Tornator on hakannut metsää alueella, joka saattaa olla metsälain mukainen erityisen arvokas elinympäristö. Metsäkeskukselle asiasta ilmoitti Luonto-Liiton Savo-Karjalan piiri omien selvitystensä perusteella.

Epäily metsälain rikkomisesta koskee puronvartta, jossa on tehty hakkuita viime syksynä. Luonto-liitto katsoo, että hakkuut ovat rikkoneet metsälain kymmenettä pykälää, jolla säädetään monimuotoisuuden kannalta merkittävien luontokohteiden suojelusta.

– Tämän lisäksi alueella on rikottu hyvän metsänhoidon FSC-sertifikaatin vaatimuksia, joihin metsäyhtiö Tornator on sitoutunut, sanoo Luonto-Liiton Savo-Karjalan piirin metsävastaava Joni-Matti Kusmin.

Luonto-Liitto kiinnostui alueesta metsäyhtiön tekemän hakkuuilmoituksen, ilmakuvan ja vanhojen suojeluesitysten perusteella. Alue sijaitsee kahden suojelualueen läheisyydessä.

– Teimme alueelle kartoitusreissun ja totesimme, että alueella on suojeluarvoa. Tämän perusteella teimme ilmoituksen Metsäkeskukselle, Kusmin kertoo.

Osapuolten kuuleminen kesken

Rahoitus- ja tarkastuspäällikkö Mikko Korhonen Metsäkeskuksesta vahvistaa, että tapaus on tutkinnassa.

– Alueella on tehty maastotarkastus, seuraavaksi siitä tehdään raportti ja sen jälkeen kuullaan asianosaisia. Jos kuulemisen jälkeen todetaan, että metsälakia on rikottu, tehdään ilmoitus poliisille, Korhonen sanoo.

Vuosittain Metsäkeskus tutkii parikymmentä luontokohteisiin liittyvää epäilyä metsärikoksesta ja niistä osa päätyy poliisille, kertoo rahoitus- ja tarkastuspäällikkö Jarkko Partanen Metsäkeskuksesta. Jos asiassa todetaan metsärikos, metsäyhtiö voidaan tuomita sakkoihin.

Ympäristöpäällikkö Heikki Myöhänen metsäyhtiö Tornatorista ei halua ottaa kantaa keskeneräiseen asiaan. Tällä hetkellä hakkuut alueella on keskeytetty lisäselvitysten ajaksi.

Luonto-Liitto teki ilmoituksen puronvarsialueen lisäksi myös muista alueista, joilla on sen mukaan suojeluarvoa. Näillä alueilla on lumen aiheuttamia metsätuhoja. Metsätuholain mukaan metsänomistajan on korjattava vahingoittuneet puut keskikesään mennessä hyönteistuhojen välttämiseksi. Heikki Myöhänen sanoo, että näistä lumituhoalueista ja niillä tehtävistä metsätöistä metsäyhtiöllä ja Luonto-Liitolla on eriävät näkemykset.

Tornatorin Heikki Myöhäsen mukaan yhtiötä ei ole aiemmin epäilty metsälain rikkomisesta.

Aurinkoinen ja poikkeuksellisen helteinen toukokuu on hellinyt veneilijöiden kauden aloitusta. Saimaan laineilla päivystää myös jo vapaaehtoisvoimin järvipelastustoiminnasta vastaava Savonlinnan Järvipelastajat ry. Tällä veneilykaudella he ovat jo ehtineet käydä auttamassa veneilijöitä simahtaneiden akkujen ja muiden keväälle tyypillisten teknisten vikojen kanssa.

Järvipelastajat odottavat kiireistä kesää, sillä havaintojen mukaan veneilijöiden ajotaidot ovat heikentyneet.

– Valitettavasti näyttää siltä, että on jonkinlaista lipsumista tapahtunut. Kanssaveneilijöiden kunnioitus on rapistunut. Nopeusrajoituksia tai aallokon muodostamiskieltoja ei oikein noudateta. Ne on tehty siksi, että kaikilla vesilläliikkujilla olisi turvallista, kertoo 1990-luvulta asti Saimaalla seilannut Savonlinnan Järviepelastajien hallituksen puheenjohtaja Esa Hirvonen.

Ostetaan vene kylmiltään, ja sitten lähdetään ajelemaan luottaen sokeasti nykytekniikkaan Heikki Laukkanen, ylikonstaapeli

Saimaalla venepoliisina työskentelevä Itä-Suomen poliisilaitoksen ylikonstaapeli Heikki Laukkanen sanoo, että veneilijöiden merimiestavoissa on parannettavaa.

– Toista ei osata ottaa niin hyvin huomioon kuin ennen. Esimerkiksi oman peräaallon vaikutuksen arviointi satamissa ja kapeikossa voisi olla paremmalla tolalla.

Pitkän linjan merikarhuilla ja pitkään harrastaneilla veneilijöillä tieto-taitoa on. Haasteena ovat uudet lajin pariin tulevat harrastajat sekä veneilijät, jotka eivät säännöllisesti veneile.

Poliisin mukaan haastetta tuo myös se, että veneet ja niiden kokoluokat kasvavat, ja sitä myöten kasvavat myös riskit.

– Ehkä nykyään on enemmän sellaisia uusioveneilijöitä. Ostetaan vene kylmiltään, ja ei ole kokemusta. Sitten lähdetään ajelemaan luottaen sokeasti nykytekniikkaan, Laukkanen pohtii.

"Ei tiedetä, mitä taulut saaren rannoissa tarkoittavat"

Savonlinnan Järvipelastajien Esa Hirvosen havaintojen mukaan moni veneilijä voi olla puhtaasti ajattelematon.

– Aika moni veneilijä liikkuu tuolla vesillä, eivätkä välttämättä tiedä meriteiden säännöistä tai mitä taulut saaren rannoissa tarkoittavat, Hirvonen pohtii.

Kehittyneet sähköiset navigointivälineet aiheuttavat myös sen, että esimerkiksi veneestä tähystäminen voi jäädä vähemmälle.

– Meillä oli viime vuonna tehtäviä, jossa vene saattoi ajaa kovalla vauhdilla suoraan saareen. Omasta mielestään veneilijä ajoi ihan oikein, ja plotterissa ei kuulemma saarta näkynyt, mutta saaresta se vene sitten kuitenkin löytyi. Onneksi ei sattunut henkilövahinkoja, Hirvonen pohtii.

2010-luvulla viranomaisten tietoon tulleiden sisävesien liikenneonnettomuuksien määrä on pysynyt jotakuinkin samalla tasolla vuodesta toiseen. Yleisin veneonnettomuus tapahtuu pienellä moottorilla varustetulle veneelle, joka keikahtaa tai kallistuu syystä tai toisesta. Liikenteenturvallisuusviraston Trafin mukaan todellisuudessa onnettomuuksia on enemmän, sillä viranomaisten tietoon päätyy vain osa.

Suomessa saa ajaa jopa 24 metristä huvijahtia ilman minkäänlaista pakollista ajokorttia. Laki toki määrittelee, että veneilijällä pitää olla ikä, kyky ja taidot, mutta mitään todistusta ei tarvita.

Ruotsissa jo 12 metriä pitkän ja neljä metriä leveän veneen kuskille vaaditaan kipparikortti. Trafin veneiden ja rekistereiden yksikön päällikkö Ville Räisänen ei kuitenkaan halua vertailla Suomen ja Ruotsien veneilyä säätelevää lainsäädäntöä, sillä ne ovat hänen mielestään lähtökohdiltaan hyvin erilaisia. Ruotsissa ei esimerkiksi vaadita pelastusliivejä mukaan veneeseen, toisin kuin Suomessa.

– Voiko vähän kärjistäen sanoa, että Ruotsissa saatetaan veneillä vähän sivistyneemmin, siellä ei ole niin alkoholin huuruista mökkiveneilykulttuuria. Ainakin, kun katsoo tilastoja, niin jos 20-30 ihmistä kuolee vuosittain Ruotsissa, niin se on katastrofi. Meillä vuosittain menehtyneiden keskiarvo on yli 40, joskus jopa yli 50 kuollutta., Räisänen pohtii.

Veneilykortti ei saa Trafista kannatusta

Suomessa uudistetaan parhaillaan vesiliikennelakia. Uuden lain on tarkoitus tulla voimaan veneilykaudelle 2019.

Räisäsen mukaan uudessa laissa korostetaan aiempaa enemmän veneen päällikön vastuuta, mutta velvoitteita venekuskeille ei tule. Esimerkiksi aina ajoittain keskusteluun nouseva veneilykortti ei saa kannatusta.

– Meidän näkemyksemme mukaan esimerkiksi vesiliikenteen kuolemiin veneilykortti ei toisi mitään hyötyä. Ihmisten vapaaehtoinen kouluttautuminen sekä valistus ovat pääasialliset keinot, Räisänen kertoo.

Saimaalta kuitenkin löytyy kannatusta sille, että veneilijöiden pitäisi virallisesti todistaa osaavansa perustaidot kuten merimerkit, reimarit ja viitat sekä väistämissäännöt.

– Esimerkiksi jos on hankkimassa ensimmäistä venettä, ja sen joutuu tiettyjen säädösten mukaan Trafiin rekisteröimään, niin siinä yhteydessä aivan hyvin voisi olla nettilomake, mikä pitäisi täyttää. Se olisi kevyt tapa edistää veneilyturvallisuuttaa, ehdottaa Järvipelastajien Hirvonen.

Poliisi kannattaa niin ikään valistusta ja veneilykursseja. Kuitenkin suurempien veneiden kohdalla vaatimukset voisivat olla tiukemmat.

– Ehkä nopeimmille ja isommille veneille jonkunlainen pätevyysvaatimus voisi olla hyväksi. Se varmaan sotii nykyhallituksen normienpurkua vastaan, ja siksi varmaan on jäänyt lakiuudistuksessa toissijaiseksi, arvioi ylikonstaapeli Laukkanen.

Puhemies Paula Risikko kuvaili tiedotustilaisuudessa perjantaina, että perustuslakivaliokunnan asiakirjavuoto on äärimmäisen vakava asia. Ilta-Sanomat uutisoi torstaina vuodetun lausuntoluonnoksen pohjalta, että sosiaali- ja terveysuudistuksen valinnanvapaus ei toteudu hallituksen suunnitelmien mukaan.

Myös julkisoikeuden professori Juha Lavapuro Turun yliopistosta pitää vuoto erittäin vakavana. Vakavuuden aste johtuu perustuslakivaliokunnan poikkeuksellisesta asemasta.

– Valiokunta valvoo perustuslainmukaisuutta, eli se toimii ikään kuin politiikan ulkopuolella ja yläpuolella. Kun tällainen lausunto tuodaan keskeneräisenä julkiseen keskusteluun, se voi pahimmillaan vaikuttaa niin, ettei valiokunta voi toimia kunnolla tehtävässään, Lavapuro kertoo.

Riskinä on siis se, että päätöksenteko politisoituu. Valiokunnan jäseniltä odotetaan, että he jättävät puoluepolitiikan ja muut poliittiset vaikutteet sivuun, kun valiokunnan asioita käsitellään.

– Jos valiokunnassa äänestetään, sen ei pitäisi mennä puolueittain. Perustuslakivaliokunnassa edustetaan perustuslakia, Lavapuro sanoo ja vertaa perustuslakivaliokuntaa tuomioistuimeen.

Lavapuro arvioi, että monet kysymykset ovat niin tulkinnanvaraisia, että niiden tulkinnasta käydään paljon keskustelua. Jäsenten voi olla vaikea pysytellä poissa julkisesta keskustelusta, jos pohdintoja tuodaan esiin liian aikaisin.

– Varsinkin soteuudistus on poliittisesti herkkä kysymys, jossa varmasti mitataan esimerkiksi hallituksen luottamusta. Siinä pitäisi pystyä antamaan lausunto, johon puoluepolitiikka ei vaikuta.

"Tähän asti on voitu luottaa, että toimitaan hyvien tapojen mukaisesti"

Lavapuron mielestä vielä on liian aikaista arvioida, ovatko valiokunnan poikkeustoimet riittäviä. Valiokunnan puheenjohtaja Annika Lapintie (vas.) kertoi perjantaina, että sähköisen työtilan käyttö lopetetaan, kokoushuone pidetään lukittuna kokousaikojen ulkopuolella eikä käsittelyasiakirjoja lähetetä enää sähköpostitse.

Valiokunnat voivat itse myös päättää, pidetäänkö niiden asiakirjat salassa, mutta käytännössä näin tapahtuu työjärjestyksen pykälien takia harvoin. Lavapuro ei näe tarvetta muuttaa käytäntöjä.

– Kannatan itse julkisuutta ja avoimuutta. Olisin varovainen siinä, milloin lähdetään asettamaan salassapitovelvoitteita kansanedustajille. Tähän asti on voitu luottaa, että toimitaan hyvien tapojen mukaisesti. En näe syytä, että tätä pitäisi erityisesti muuttaa, mutta onhan sekin mahdollista.

Lue lisää:

Sote-vuoto järkytti eduskuntaa: Valinnanvapauden toteuttamista halutaan porrastaa

Varaosa- ja tarvikeketjut laajenevat kovaa vauhtia. Ruotsalainen kodintarvikeketju Rusta osti äskettäin suomalaisen Hong Kong-ketjun. Kansainvälisessä omistuksessa oleva ruotsalaistaustainen Biltema ilmoitti avaansa pian entistä isompia tavarataloja kaikissa Pohjoismaissa ja myös esimerkiksi suomalaiset Motonet ja Isojoen Konehalli eli IKH- ketjut ovat lisänneet myymälöidensä määrää.

Varaosa- ja tarvikeketjut tarvitsevat kivijalkamyymälöitä, koska asiakkaat haluvat tutustua paikanpäällä valikoimaan ja tuotteisiin. Verkkokauppa tukee myyntiä, mutta on usein asiakkaille liian hidas.

– Asiakaskuntaamme ovat tee-se-itse-henkilöitä, pienyrityksiä ja urakoitsijoita. Tyypillistä myös on, että asiakkaalla on esimerkiksi rikkoontunut osa mukana ja ehjä pitää saada mukaan heti. Siihen ei verkkokauppa taivu, sanoo toimitujohtaja Tuomas Hilakari Isojoen Konehallista.

Asiakkaat vaativat myös palvelua.

– Rakentamisessa ja korjaamisessa on tyypillistä, että tarvikkeen tai varaosan hyödyntäminen vaatii mittailua, sovittelua ja asettelua eli palvelua, jotta homma hoituu, Hilakari jatkaa.

Tämä on tiedetty myös Motonetissä.

– Olemme lisänneet korjaus- ja asennuspalveluja, sanoo Broman Grouppiin kuuluvan Motonetin, Varaosamaailman ja BG Varaston toimitusjohtaja Antti Tiitola.

Auto- ja moottoripyöräilijöiden lisäksi varaosa- ja tarviketalot tarjoavat yhä laajemmin tuotteita ja varusteita myös muille harrastajille.

– Meilläkin on oikeastaan saman katon alla 12 erikoisliikettä. Näemme, että tällaiselle liiketoiminnalle on kysyntää ja tarvetta. Esimerkiksi veneilijä saattaa myös kalastaa tai metsästää tai autoilija olla matkalla kesämökille grillaamaan ja tekemään uutta terassia. Tarvikkeet saa saman katon alta, kertoo Tiitola.

Kansainvälisessä omistuksessa oleva Biltema on Motonetin kanssa samoilla linjoilla, mutta aikoo viedä liiketoimintaansa vielä pidemmälle. Tavoitteena on tehdä liikkeistä houkuttelevia myös naisille ja lapsille.

– Tavaratalot tarjoavat yhä laajempaa valikoimaa koko perheelle eikä vain kapeasti yhdelle ryhmälle vaan eri kohderyhmille, sanoo toimitusjohtaja Tom Lång Suomen Biltemasta.

Yhä useammasta tavaratalosta löytyy siis kahvila ja valikoimassa on tarjolla niin leluja, polkupyöriä kuin leivontatarvikkeitakin.

Tavarataivaat lähestyvät toisiaan

Varaosien, tarvikkeiden ja harrastetuotteiden myyjät lähestyvät siis yhä enemmän toisiaan. Toistensa tonteilla asiakkaita kalastelevat esimerkiksi Motonet, Biltema, Puuilo, HongKong ja Tokmanni. Paljon samaa löytyy myös esimerkiksi K-Raudoista ja Prismojen pienrauta- ja puutarhaosastoilta.

Mistä kaikille siis riittää asiakkaita?

Metsästys-, kalastus-, veneily- ja vaikkapa puutarhavalikoimien kasvattaminen tuo ketjuihin asiakkaita alan erikoisliikkeistä.

Tee-se-itse-miehet ja -naiset sekä muut nikkaroijat ja korjaajat eivät myöskään näytä olevan Suomessa vähentymässä –kaupungistumisesta ja verkkokaupan kasvusta huolimatta.

– Ei tämä piirre ole suomalaisista katoamassa, sanoo Bilteman Lång.

– Suomalaiset ovat remontoijakansaa eli tuotteille ja palveluille on paljon luontaista kysyntää, vahvistaa myös Motonetin Tiitola.

– Yksi kasvava asiakasryhmä vaikuttasi olevan myös eläkeläiset. Eläkkeellä on aikaa ja yhä useammalla myös rahaa toteuttaa remontti- ja korjaushaaveitaan, muistuttaa puolestaan IKH:n Hilakari.

Asiakkaat toivovat kilpailun pitävän hinnat kurissa

Mutta mitä mieltä alan tavaratalojen ja tarjonnan kasvusta ovat Vantaan Biltemassa asioineet asiakkaat.

– Vaikka kauppojen koot ovat kasvaneet niin ei niistä välttämättä löydy niitä asioita joita on tultu hakemaan. Tällä reissulla ei esimerkiksi löytynyt autoon ikkunasuojia. Olen myös harrastanut hevosurheilua. Taannoin esimerkiksi Uudenmaan hevoskunnaksi itseään mainostavasta Vihdistä ei mistään näistä alan liikkeestä löytynyt hevosenkenkiä, kertoo Timo Lötjönen.

– Olen käynyt aika monessakin näissä liikkeissä ja sehän on hyvä, että on kilpailua. Ehkä hinnat pysyy matalana kuluttajille, arvelee puolestaan riipputuolitarjouksen perässä liikkeeseen tullut Arto Boa.

Piharemonttia tekevä Hannu Vornanen on myös vertaillut eri liikkeiden valikoimaa ja hintoja.

– Yhdestä paikasta löytyy jotakin ja toisesta toista. Niitä yhdistelemällä saa hyvän lopputuloksen.

Sen sijaan Kaisa Törröselle Biltemassa asiointi oli lähinnä välttämätön paha.

– Maalia tultiin hakemaan. Aika harvoin täällä tulee käytyä. On tämä enemmän miehen heiniä, mutta seuraneitinä tulee silloin tällöin mukana oltua.

Mies kirjoitti kommenttinsa MV-julkaisun juttuun marraskuussa 2015. Juttu käsitteli naistoimittajaa, joka oli jutussaan kysynyt, miksi poliisi oli kertonut raiskausepäiltyjen olevan ulkomaalaistaustaisia.

20-vuotias mies tunnusti kirjoittaneensa kommentit mutta sanoi, ettei tarkoituksena ollut loukata.

Helsingin käräjäoikeuden mukaan oli ilmeistä, että tarkoitus oli halventaa ja loukata toimittajaa. Se, että nettikeskusteluissa samankaltaisia ilmaisuja käytettäisiin tavanomaisesti, ei tee kielenkäytöstä hyväksyttävää, oikeus korosti.

Mies sai 40 päiväsakkoa, joista kertyy hänen tuloillaan maksettavaa 240 euroa. Lisäksi mies tuomittiin maksamaan toimittajalle 800 euroa kärsimyskorvauksia sekä tämän liki 2 000 euron oikeudenkäyntikulut.

Lue lisää:

Toimittajaa uhkailtiin raiskausuutisoinnin takia – etenee syyteharkintaan

"Törkeä ämmä olet" – mies tuomittiin toimittajan kunnianloukkauksesta

Salon taidemuseon johtaja Laura Luostarinen huokuu tyytyväisyyttä katsellessaan museon seinille ripustettuja Herb Rittsin (1952–2002) mustavalkoisia valokuvia. Hän yritti jo vuonna 1999 saada Rittsin valokuvia näytille Suomeen, kun hän oli kuopiolaisen Viktor Barsokevitsch -valokuvakeskuksen johtaja.

Nyt Rittsin näyttely on Suomessa ensimmäistä kertaa. Kyseessä on Luostarisen uran huipennus, sillä hän jää eläkkeelle kesän jälkeen.

– Ritts oli 2000-luvun taitteen merkittävimpiä muotikuvaajia, sanoo Luostarinen.

Yhdysvaltalaisen Herb Rittsin retrospektiivisessa näyttelyssä on esillä sata valokuvaa.

Täydellisen kuvan metsästys

Laura Luostarinen kävelee kohti valokuvaa, jossa huippumallit Stephanie Seymour, Cindy Crawford, Christy Turlington, Tatjana Patitz ja Naomi Campbell istuvat lattialla alasti tiiviinä ryhmänä. Luostarisen mielestä se on yksi hyvä esimerkki valokuvaajan työskentelytavasta.

– Tämä on sommitellullisesti täydellinen valokuva. Myös valon käyttö on kaunista, lähes tasaisen harmaata, ei jyrkkiä valoja missään, sanoo Luostarinen.

Kuva on otettu kuvauspäivän päätteeksi, sillä Rittsillä oli tapana kuvata omia kuvia kaupallisten toimeksiantojen yhteydessä. Hän etsi aina täydellistä kuvaa ja työskenteli sellaisen eteen paljon. Hän myös tuli kuvattaviensa kanssa toimeen, vaikka oli vaativa.

Samat säännöt näkyvät jokaisessa kuvassa

Herb Rittsillä oli kuvatessaan käytössä omat teesit, joita hän noudatti. Kuvan piti olla viehättävä, viettelevä ja vetoava. Laura Luostarisen mukaan nämä säännöt näkyvät kaikissa hänen valokuvissaan.

Salon taidemuseon seinillä näkyy muotokuvia monista julkisuuden henkilöistä, kuten Madonnasta, Jack Nicholsonista, Elizabeth Taylorista, David Bowiesta ja Michael Jacksonista.

Rittsin kuvia on julkaistu monissa muotilehdissä muun muassa Voguessa , Vanity Fair- ja Rolling Stone -lehdissä.

– Näyttelyssä on kasari-henki. Tuon ajan nuoruuden kokeneet löytävät täältä itselleen tuttuja kuvia, joita ovat nähneet mainoskuvissa tai lehtien kuvituksena, Laura Luostarinen sanoo.

Täydessä valossa kuvaaminen

Rittsille ominaista oli valon käyttö, ja tähän viittaa näyttelyn nimikin eli Herb Ritts Täydessä valossa.

– Yleensä valokuvaajat välttelevät keskipäivän aurinkoa, koska siitä syntyy kova valo kasvoille ja muualle kehoon. Mutta Ritts hyödynsi tätä, Laura Luostarinen sanoo.

Luostarinen kävelee Versacen muotikuvan eteen, jossa malli Christy Turlington poseeraa selkä kameraan päin. Kuvan ulkopuolella tuulikone puhaltaa ilmaa valtavaan kankaaseen, joka muodostaa mallin yläpuolelle kauniin kaareen.

– Tässä kuvassa Ritts toteutti täydellisesti täydessä valossa -teoriaansa, sillä vain pieni varjo kengän alla näkyy valokuvassa, paljastaen auringon silloisen korkeuden. Kuvan sommittelu rakentuu pelkistetylle ja yksinkertaiselle geometrialle, sanoo Luostarinen.

Kiinnostus veistotaiteeseen näkyy valokuvissa

Yksi osa Rittsin uraa oli Afrikka, johon hän matkasi 1990-luvulla. Afrikassa hän tunsi olonsa kotoisaksi, koska siellä tulvi valoa.

– Rittsille yksi ominainen valokuvauksen ilmaisu liittyy luonnon elementteihin, kuten hiekkaan, kiviin, tuuleen ja veteen. Hän kuvasi mielellään tummaihoisia ihmisiä, koska tummalla iholla kehon kauneus tuli parhaiten esille, Laura Luostarinen sanoo.

Ritts oli lukenut taidehistoriaa ja oli erityisesti innostunut renessanssin ja antiikin veistoksista. Tämä veistotaiteen ihailu näkyy Rittsin valokuvissa.

Museon seinillä olevat valokuvat ovat alkuperäisvedoksia. Kaikki valokuvat on vedostettu ennen Herb Rittsin kuolemaa eli ennen vuotta 2002.

– Harvoin tulee sellaista mahdollisuutta, että saamme seinille vintage-valokuvaa. Herb Ritts -säätiöllä ei ole oikeutta vedostaa Rittsin kuvia hänen negatiiveistaan, Luostarinen sanoo.

Salossa merkittävien näyttelyiden jatkumo

Salon taidemuseo on tullut viime vuosina tunnetuksi museona, jonka ohjelmistossa on ollut useita merkittäviä kansainvälisiä valokuvanäyttelyitä. Museo on Laura Luostarisen johtaja-aikana profiloitunut laadukkaan fotojournalistisen valokuvataiteen esittelyssä.

– Kansainväliset valokuvanäyttelyt on valikoitu niin, että ne kiinnostavat koko Suomea, sanoo Luostarinen.

Näyttely on ollut Saloa ennen esillä Roomassa, Tukholmassa, Moskovassa, Pariisissa ja Lissabonissa.

Näyttelyn tuotannosta vastaa Herb Ritts -säätiön lisäksi italialainen valokuvasäätiö Fondazione Forma per la Fotografia. Herb Ritts -säätiö tukee aids-tutkimusta Rittsin toivomuksesta.

Herb Ritts In Full Light -näyttely Salon taidemuseo Veturitallissa 25.5.–16.9.2018.

Lue lisää Salon taidemuseon aiemmista näyttelyistä:

Tilannekuvauksen mestarin Elliott Erwittin näyttely jatkaa Salon taidemuseon voittokulkua

Eläinkuvilla ennätysyleisö Salon taidemuseossa

Janne Mustosen takapihalla on tumma alue, josta ruohikko on rikkoutunut. Syy ei ole vähäisen auringonvalon tai kastelunpuutteen vaan Mustosen ammatin. Janne Mustonen on kouvolalainen taikuri-jonglööri, jonka bravuurinumero on moottorisahoilla jongleeraminen.

Nurmikko on kulunut puhki, koska Mustosen tapana on harjoitella aina samalla kohtaa takapihaa. Moottorisahoilla jongleerausta hän harjoittelee vuosittain yhteensä satoja tunteja.

– Moottorisahan metakasta huolimatta naapurit eivät ole vielä käyneet minulle asiasta sanomassa, naurahtaa Mustonen.

Temppu on vaarallinen, koska moottorisahat ovat heittojen ajan käynnissä ja terät pyörivät. Jos jotakin menee pieleen, voi saha tehdä pahaa jälkeä. Mustonen kuitenkin on ottanut turvallisuuden huomioon. Hänellä on esimerkiksi viiltosuojatut housut. Hän on onnistunut välttämään vakavat onnettomuudet.

Usean vuoden harjoittelu on myös tuottanut hedelmää. Tällä hetkellä Mustonen elättää itsensä kiertämällä Suomea taikurin ja jonglöörin temppuja tehden.

Jatkossa häntä saattavat kuitenkin odottaa yritystilaisuuksia isommat parrasvalot. Hänestä voi jopa tulla Suomen seuraava kansainvälinen tähti.

"Aha, minä olenkin brittien telkkarissa"

Vuonna 2016 Brittein saarilta vauhtia uralleen kävi hakemassa laulaja Saara Aalto, joka ylsi laulukilpailu X Factorissa toiseksi. Janne Mustonen on parhaillaan mukana Britain's Got Talent -kykyjenetsintäohjelmassa.

– Toinen karsintavaihe on nyt ohi. Sain jokaiselta neljältä tuomarilta kyllä-äänen, mikä tarkoittaa, että seuraava vaihe on semifinaali, sanoo Janne Mustonen.

Karsinnat kuvattiin jo alkuvuodesta, mutta ne esitettiin Britanniassa ITV2-kanavalla vasta toukokuussa. Mustonen ei ennen esitystä ollut edes varma, että päätyykö hänen osuutensa ylipäätään televisioon.

Yksimielisestä tuomaripäätöksestä huolimatta sananvalta lopullisesta sisällöstä oli tuotantoyhtiöllä.

– Sitten katsoin kännykästä huvikseni, että aha, minä olenkin brittien telkkarissa. He operoivat lyhyellä aikajänteellä ja tietoa ei paljoa tihku etukäteen, sanoo Janne Mustonen.

Vielä tuotantoyhtiö ei ole ollut yhteydessä Mustoseen semifinaaleista. Sen vuoksi hänellä ei ole varmaa tietoa, milloin semifinaalit pidetään.

Epätietoisuuden tunnetta pitää pystyä kestämään

Innoittajikseen Janne Mustonen mainitsee laulaja Saara Aallon ja Yhdysvalloissa World's Funniest Person -kilpailun voittaneen stand-up koomikko Ismo Leikolan. Heistä esimerkkiä ottaen hän päätti hakea mukaan Britain's Got Talentiin.

Mustonen osallistuikin karsintaan Lontoossa. Sinne hänet kutsuttiin hakemuksen ja videohaastattelun perusteella. Kokemuksiaan ohjelman kulisseista Mustonen kuvailee myönteisiksi. Vaikka karsinnassa vietetty päivä oli pitkä, vallitsi kilpailijoiden kesken hyvä henki.

– Myös henkilökunta on tosi ystävällistä, mutta on siellä aikamoinen paine. Epätietoisuutta pitää kestää paljon. Siellä odotetaan paljon ja ohjeet ovat epämääräisiä. Sanotaan, että kohta sinua tullaan hakemaan. Se kohta voi olla viiden minuutin tai puolen tunnin päästä. Se vaatii lehmänhermoja.

Aikatauluista myös kerrotaan vasta viime tingassa. Esimerkiksi tieto karsintoihin pääsystä tuli Mustoselle viimeisellä mahdollisella hetkellä. Jos hänelle olisi kerrottu siitä yhtään myöhemmin, olisi moottorisahojen kuljetus Isoon-Britanniaan käynyt mahdottomaksi. Se olisi tarkoittanut kisaamisen loppumista ennen aikojaan.

Janne Mustonen käyttää esityksessään kolmea moottorisahaa, joista jokainen painaa noin 3,5 kiloa.

– Moottorisahoja ei saa kuljettaa lentokoneen ruumassa, koska niissä on polttomoottori. Mitään moottorijuttua, jossa joskus on ollut polttoaineitta, ei saa viedä lentokoneeseen. Jouduin lähettämään sahat kuriiriyhtiötä käyttäen, sanoo Mustonen.

Kyse on reality-tv:stä

Haastattelut veivät suurimman osan Lontoossa vietetystä karsintapäivästä. Päivä alkoi aamulla kahdeksalta, mutta varsinainen esiintyminen tapahtui vasta illalla. Itse esitys oli ohi nopeasti.

– Taustahaastatteluja tehdään paljon, koska esiintyjille luodaan niiden kautta tarinaa. Voimakkaasti myöskin ohjaillaan, että millaisia juttuja siellä tapahtuu. Esiintyjät eivät saa tehdä siellä ihan sitä, mitä itse haluaisivat. Sitä käsikirjoitetaan aika paljon.

Mustonen kertoo, että vaikka kilpailu jatkopaikoista on kovaa, ei ohjelmassa ole kyse vain kilpailijoiden taitojen esille tuomisesta.

– Ennen kaikkea Britain's Got Talentissa on kyse reality-tv:stä, jota käsikirjoitetaan vahvasti. Siinä mielessä se ei ole ihan täysiverinen kisa, sanoo Janne Mustonen.

Vain voitto ei ole tavoitteena

Ohjelman voitto ei ole tae menestyksestä. Mustonen on pohtinut tarkoin, minkä vuoksi haluaa osallistua Britain's Got Talentiin.

– Minä näen kykyjenetsintäohjelmat ihan hyvinä paikkoina tuoda itseään esille. Ei kilpailemisen pitäisi olla minulle tai kenellekään se tavoite. Ei minun tavoitteenani ole voittaa Britain's Got Talentia.

– Se olisi tosi kivaa, mutta ei se ole syy, miksi olen hommaa tekemässä.

Mustonen haluaa kehittyä esiintyjänä. Hän myös haluaa tietää, että toimiiko hänen ohjelmanumeronsa kansainvälisellä tasolla.

– Olen tyytyväinen esiintymiseeni ja mielestäni yleisön ja tuomarien reaktiot kertoivat sen, että esitykseni upposi heihin.

Pieleen mennyt ohjelmanumero voi myös kääntyä esiintyjää vastaan.

– Uraa ei edistä, jos esiintyjästä tulee internetmeemi, sanoo Janne Mustonen.

Utsjoen kuntosalilla hiki virtaa, kun Kati Eriksen ja Aslak Pieski soutavat soutulaitteella ja nostelevat painoja.

He eivät yritä laihduttaa tai kasvattaa täydellisiä lihaksia. He haluavat olla hyvässä fyysisessä kunnossa, kun kalastus alkaa Tenojoella, joka on merkittävimpiä lohijokia Suomessa. Pitää olla vahva, jotta pärjää suurille lohille, ja jotta jaksaa rakentaa patoa ja soutaa koko kesän.

– Veneet on juuri tervattu, mutta vielä ei pääse Tenolle. Nyt täytyy alkaa treenata, ennen kuin kulkutus ja patopyynti alkaa, sanoo Eriksen.

"Rikkaruohoja syömällä ei lihakset vahvistu"

Saamelaiset kalastavat Tenolla perinteisin tavoin kulkuttamalla eli ajoverkolla pyytämällä sekä patoamalla. Patoaminen tarkoittaa sitä, että veden alaisella esteellä ohjataan lohet verkon suuntaan. Padotessa verkkoa ei vedetä koko joen yli.

Paikalliset saavat nykyisen Tenon sopimuksen mukaan kulkuttaa kesäkuun alussa yhteensä neljä vuorokautta, kaksi vuorokautta kerrallaan.

– Silloin pitää olla 48 tuntia yhteen menoon Tenolla, siinähän ei kerkeä rantaankaan tulemaan. Kun on hyvässä kunnossa, jaksaa paremmin, sanoo Kati Eriksen.

– Lisäksi pitää harjoitella valvomista ja juoda paljon kahvia. Patopyynti on hyvin raskasta. Jos joen korkeus vaihtelee, patoa pitää korjailla koko ajan. Täytyy myös syödä muutakin, kun rikkaruohoja, lisää Aslak Pieski.

Padon rakentaminen on tarkkaa ja vaativaa työtä. Jos vesi laskee esimerkiksi kymmenen senttiä, patoa täytyy siirtää ja rautaiset patopukit täytyy hakata uudelleen joen pohjaan kiinni.

Kalastuksen lisäksi kesällä on myös paljon muuta työtä. Monet poimivat marjoja, niittävät heinää ja osallistuvat kesämerkityksiin. Kyseessä on tilaisuus, jossa porot kootaan yhteen ja keväällä syntyneet vasat merkitään emänsä korvamerkillä.

– Meidän kesä täällä on niin lyhyt ja kaikkea pitäisi ehtiä tekemään. Siihen tarvitaan kuntoa, toteaa Pieski.

Aiemmin saamelaiset ovat tehneet paljon enemmän fyysisiä töitä. Nykyään suuri osa saamelaisista työskentelee toimistossa tietokoneen äärellä, vaikka monet saavatkin yhä elinkeinonsa porotaloudesta tai kalastuksesta.

– Sitä kuuluu sanottavan, että saamelainen ei tee muita kuin niin sanottuja oikeita töitä, mutta nykyään niitä oikeita töitä on vähän. Jos syö kuten ennen vanhaan, pitää myös liikkua yhtä paljon, muistuttaa Pieski.

Helsingissä Kaapelitehtaan catwalkilla nähtiin perjantaina yli kaksikymmentä Aalto-yliopiston opiskelijoiden mallistoa. Tässä illan huippuantia.

Lue lisää:

Yle näyttää suorana muotinäytöksen alkaen kello 21 – Nuorten suunnittelijoiden kärkijoukko pääsee parrasvaloihin catwalkilla Helsingissä

Kyykäärmeisiin suhtaudutaan usein vihamielisesti. Jos matelija erehtyy pihapiiriin, saa se varautua lapioon ja hengenlähtöön.

Etelä-Pohjanmaalla Kurikassa asuva Jani Voutilainen ei kuitenkaan tapa kyykäärmettä. Hän siirtää matelijan muualle. Apuvälineinä hänellä on käärmekoukku, kannellinen ämpäri ja pitkävartiset paksut hanskat.

– Esimerkiksi nahkaiset hitsaajan hanskat on hyvät. Niistä ei kyy pysty puremaan läpi. Sillä on sen verran pienet hampaat, kertoo Voutilainen.

Voutilainen on välttynyt kyyn puremilta ja hän sanookin olevansa siirroissa aina hyvin varovainen. Kyynpurema ei ole leikin asia.

Voutilaisella on käytössään pitkävartinen käärmekoukku, jolla käärme nostetaan maasta ja siirretään ämpäriin. Tarkoitus on , ettei käärmeeseen tarvitsisi ollenkaan koskea käsin.

– Jos on tosi liukas yksilö, niin joutuu ottamaan hännästä vähän kiinni. Jotkut käyttävät pihtejä, mutta koukulla otettaessa käärme ei vaurioidu, selventää Voutilainen.

Silmä tottuu huomaamaan käärmeen

Jani Voutilainen asui aiemmin Vaasassa ja ehti tehdä kymmenkunta kyykäärmeen siirtoa. Tänä keväänä siirtoja on ollut Vaasan seudulla kaksi. Yleisin tapaus on, että käärme on omakotitalon pihapiirissä ja se halutaan sieltä pois.

– Ne on yleensä omakotitalojen pihapiirejä, joissa on ulkorakennuksia. Niistä löytyy ruokaa käärmeelle. On hiiriä ja rottia, kertoo Voutilainen.

Siirrettävä käärme saattaa löytyä jo tunnin etsiskelyn jälkeen tai joskus siihen menee koko päivä. Voutilainen kertoo, että silmä tottuu ja harjaantuu huomaamaan käärmeen ja toisaalta hän osaa niitä jo oikeista paikoista etsiäkin.

Paras aika saada kyy turvallisesti kiinni ja siirrettyä on aamu. Silloin ilma on vielä viileää eikä käärme ole niin nopea kuin lämpöisessä. Voutilainen kertoo joskus joutuneensa juoksemaan matelijan perässä.

Vähintään viiden kilometrin päähän pitää viedä, ettei kaveri löydä takaisin Jani Voutilainen

– Käärme on useimmiten koloissa, pimeissä kylmissä paikoissa. Sieltä koitetaan nostaa mahdollisimman rauhallinen mato ja laittaa ämpäriin ja kansi päälle. Vähintään viiden kilometrin päähän pitää viedä, ettei kaveri löydä takaisin, Voutilainen kertoo.

Käärme viedään metsään ja jos mahdollista, sellaiseen metsään, missä tiedetään olevan muitakin kyykäärmeitä.

Herppiharrastajasta käärmeen siirtäjäksi

Suomen Herppiharrastajat on yhdistys, jossa matelijoiden, selkärangattomien, sammakoiden ja hämähäkkien omistajat kohtaavat. Tapaamisissa ja keskustelufoorumeissa vaihdetaan kokemuksia herppiharrastuksesta. Osa harrastajista siirtää myös käärmeitä ja tätä tekee myös vaasalainen Janina Lepistö.

Lepistö on ollut herppiharrastaja lapsesta lähtien ja hänellä on ollut muun muassa kilpikonnia. Tällä hetkellä kodista löytyy kaksi kiinankellosammakkoa, Retu ja Jason, sekä kääpiöparta-agama Muru. Lepistöllä on kokemusta käärmeistäkin ja, kun Vaasassa ei ollut käärmeiden siirtäjää, päätti Lepistö ryhtyä sellaiseksi.

Lepistön mielestä siirtäminen on luonteva jatko herppiharrastukselle.

Käärmeiden siirtäjiä on Suomessa jokunen. Tunnetuimmasta päästä on Kyypartion perustanut nastolalainen Mikko Turunen, joka myös kuvaa kohtaamansa kyyt.

Elämä on arvokasta

Jani Voutilaisella on ollut matelijoita lemmikkinä ja kiinnostus suomalaisiinkin matelijoihin tuli sieltä. Voutilainen ei ota korvausta käärmeen siirrosta.

Hänen mielestään kaikki elämä on kallisarvoista, myös käärmeen. Hän ymmärtää kyllä, ettei käärmettä haluta pihapiiriin, jossa esimerkiksi pikkulapset ja lemmikkieläimet liikkuvat. Omalla siirtoavullaan hän auttaa samalla sekä ihmisiä että käärmettä.

– Voin auttaa siinä vähän matelijoita, ettei ne aina saisi lapiosta, sanoo Voutilainen.

Soturinaisen hiukset liehuvat tuulessa, kun hän tarttuu miekkaansa. Kuva olkavarressa muistuttaa Tytti Ripattia taistelusta, joka muutti hänen elämänsä.

Siitä ei ole edes kahta vuotta, kun kuvan paikalla oli valtava mustelma.

Muisto potkusta reiteen on yhtä kipeä kuin jouluyö vuonna 2016. Heitto päin patteria näkyy arpina kämmenensyrjässä ja selässä.

Kun nuori nainen menee kauppaan, hän saattaa saada paniikkikohtauksen. Vielä jokin aika sitten hän pystyi nukahtamaan vain niin, että makasi sängyssä kyljellään kasvot ikkunaan päin.

– Halusin nähdä, jos joku seisoo ikkunassa. Mies sanoi, että hänen kaverinsa eivät unohda, jos hän joutuu vankilaan minusta johtuvista syistä.

32-vuotiaalla Tytti Ripatilla ei ole kotia. Hän majailee välillä äitinsä, välillä siskonsa luona Kouvolassa. Muuttokuorma on mummolla. Pieni omaisuus mahtuu armeijakassiin.

Osa ystävistä on katkaissut yhteydenpidon – eivät ehkä osaa lähestyä kaiken tapahtuneen jälkeen. Yleisillä paikoilla hän kävelee kovaa, koska ei halua kohdata ketään.

– En luota kehenkään. Vasta ihan viime aikoina olen uskaltanut tutustua uusiin ihmisiin.

Helvetti

Tytti Ripatti on kuullut oman tarinansa liian monen naisen suusta. Mutta kahden kesken käytyjen keskustelujen ulkopuolella näillä naisilla ei ole nimiä eikä kasvoja. Pelko ja häpeä kasvavat jokaisen iskun myötä. Noin joka kolmas suomalainen nainen on kokenut parisuhteessa väkivaltaa, mutta vain aniharva puhuu siitä.

Valta on miehillä niin kauan, kun he onnistuvat pitämään naiset hiljaa.

Ripatti ei halua vaieta. Astumalla esiin ja paljastamalla omat mustelmansa hän toivoo, että muut seuraavat häntä. Siitä huolimatta, että tie ei ole helppo.

– Tarinalla on syvempi vaikutus, kun sillä on kasvot ja kasvoilla on nimi. Näistä asioista pitää puhua, koska ilman sitä muutosta ei tule.

Helvetti alkoi isänpäivänä 2016.

“Vitun huora.”

30-vuotias Tytti Ripatti istui olohuoneen sohvalla ja katsoi telkkaria, kun mies seisoi äkkiä hänen vieressään. Ensimmäinen isku tuli.

– Mies oli nähnyt, että olin tykännyt erään julkkismiehen kuvasta Instagramissa. En silti osannut yhtään aavistaa lyöntiä.

Piti päästä äkkiä pois. Avaimet olivat yhteisen vuokra-asunnon naulakossa, koiran talutushihnan vieressä.

– Mies luuli, että ottaisin koiran mukaan ja otti talutushihnan naulakosta. Sitten hän löi minua remmillä. Kun sen metalliosa osui poskeeni, siihen nousi punainen kolmio.

Nainen pääsi pakenemaan siskonsa luo ja kertoi, että mies oli hakannut hänet. He lähtivät yhdessä lääkäriin.

– Sisko ihmetteli, miten pystyin olemaan niin rauhallinen. Ehkä olin vain liian järkyttynyt.

Maanantaina hän irtisanoi asuntonsa vuokrasopimuksen ja päätti, ettei enää palaa. Sitten mies soitti surullisen puhelun.

Hän löi minua remmillä. Tytti Ripatti

Ripatti meni kotiin. Mutta ei se enää ollut koti, turvapaikka.

– Mies lähti pidemmäksi aikaa reissuun kaverinsa kanssa, ja aloin tyhjentää kämppää. Vein astioita ja isoja huonekaluja mummolle.

Kun mies palasi, asunnossa ei ollut enää sohvaa eikä ruokapöytää. Mies sanoi rakastavansa ja pyysi jäämään. Se oli se hyvä, kiltti puoli miehestä, johon Ripatti oli rakastunut. Hän jäi, lähti taas seuraavan riidan tullen ja palasi jälleen. Monta kertaa. Joka kolmas väkivaltaa kokeneista naisista palaa miehensä luo.

– Hän oli helvetin hyvä puhumaan. Olin tyhmä ja kuvittelin, että kaikki muuttuu paremmaksi.

Joulukin oli tulossa. Sitä joulua Ripatti ei unohda koskaan.

Salamarakkaus

Tytti Ripatti tapasi miehensä syksyllä 2014. Mies oli paha poika ja alku sähäkkä. Pian he menivät naimisiin. Kirjoittamisesta innostunut tuore vaimo perusti blogin, jossa hän alkoi kertoa pariskunnan arjesta.

Mies muutti Ripatin ja kahden kissan luo vuokrakaksioon Kouvolaan. Kyseleminen alkoi pian muuton jälkeen. Ensin se tapahtui leikin varjolla, pienellä huumorilla.

– Se oli sellaista jännää utelemista. En tajunnut heti, mikä siinä on takana.

Kesällä 2016 miehen alkoholin ja huumeiden käyttö alkoi lisääntyä. Mies soitteli vaimolleen töihin ja kyseli, miksi hän oli tykännyt mistäkin kuvasta tai päivityksestä sosiaalisessa mediassa. Sanaharkat liukuivat hiljalleen kohti väkivaltaa.

Sitä kohtaa, jolloin riitely muuttuu henkiseksi väkivallaksi, on hyvin vaikea tunnistaa. Se tapahtuu, kun riidoissa ei ole enää kahta tasaväkistä osapuolta ja tilalle tulee pelko, alistaminen ja uhkailu.

Hiljaisuus ei ollut hyvästä. Eikä varsinkaan silmien pyörittely. Tytti Ripatti

Tytti Ripatin piti miettiä tarkkaan, miten mihinkin kysymykseen vastaa. Vastauksen piti olla sellainen, että se miellytti miestä.

– Aikaa vastauksen muodostamiseen oli muutama sekunti. Hiljaisuus ei ollut hyvästä. Paniikinomainen naurahdus ei ollut hyvästä. Eikä varsinkaan silmien pyörittely.

Ripatti alkoi perua työvuorojaan. Hän teki siihen aikaan homepurkuja – purki homeisia seiniä, irrotti lattiamattoja, jyrsi ja hioi lattiaa. Töihin oli yhä vaikeampi lähteä, koska uni ei tullut.

– En saanut nukuttua, kun toinen veti öisin vessassa amfetamiinia ja repi minut sängystä keskustelemaan asioista. Olin ihan hirveän väsynyt.

Kun puhelin soi, mies kysyi heti, kuka soittaa. Ripatti alkoi pitää puhelinta äänettömällä.

Syksyllä tarjottiin uutta työsopimusta. Ripatti lopetti työnsä.

Vuoden 2016 jouluaattona Tytti Ripatti meni yhdessä siskonsa kanssa äidilleen syömään ja joulusaunaan. Oma, aikaisemmin irtisanottu vuokra-asunto oli jo melkein tyhjillään. Mies halusi jäädä kotiin.

Joululahjat äidin luona oli juuri avattu, kun mies soitti ja pyysi tuomaan kaupasta olutta. Kiva ilta jäi kesken.

Pariskunta lähti viettämään iltaa läheiseen baariin. Kun he tulivat kotiin, miehen käytös muuttui taas uhkaavaksi.

– Taas alkoi se sama syyttely. Kuka tämä on, vitun huora. Yritin vastata kuten hän halusi.

Aamuyöllä Ripatti vaihtoi vaatteet ja istahti keittiön jakkaralle. Silloin tuli ensimmäinen isku. Isänpäivän pahoinpitely oli ollut pelkkää harjoittelua.

Raiskaus

Mies löi nyrkillä ja hakkasi vaimonsa päätä seinään ja lattiaan. Ripatti sai jugurtit päälleen, ja mies potkaisi hänen päänsä keittiön alasokkeliin.

– Mies käski minua siivoamaan jugurtit naamastani. Kylpyhuoneen peilistä katsoi nainen verta hampaissaan. Olin juuri ottanut smiley-lävistyksen, ja se oli revennyt irti.

Keittiön puolella hakkaaminen jatkui. Mies potki, repi hiuksista, kuristi ja heitteli. Ripatti ei uskaltanut laittaa vastaan, ei edes itkeä.

– Se olisi vain ärsyttänyt häntä lisää.

Ripatti menetti yön aikana monta kertaa tajuntansa.

– Sillä, olinko tajuissani, ei ollut hänelle merkitystä. Lopulta rupesin odottamaan, että tapa jo.

Olin niin yksin kuin ihminen voi yksin olla. Tytti Ripatti

Mies lopetti, kun joulupäivä valkeni. Ripatti yritti nukkua ja kävi suihkussa. Sitten mies halusi mennä kauppaan ja käymään kaverillaan. Vaimon piti lähteä kuskiksi. Tämä ei kuitenkaan saanut nousta autosta, jotta kukaan ei näkisi mustelmia.

– Kaverinsa luo mennessään mies piilotti auton avaimet, etten pääse karkuun.

Kotona Tytti Ripatti alkoi ottaa itsestään valokuvia. Puhelin nieli talteen jokaisen mustelman, ruhjeen ja haavan. Asunnon tyhjässä vierashuoneessa oli makuupussi, johon hän käpertyi nukkumaan. Hän heräsi siihen, kun mies tuli pimeään huoneeseen.

– En tiedä, paljonko kello oli. Hän tuli viereeni eikä sanonut mitään, kun raiskasi minut.

Aamulla Ripatti uskaltautui ulos asunnosta, istui autoon ja ajoi parhaan ystävänsä luo Mikkeliin. Kun ystävä avasi oven, sen takana seisoi nainen kasvot turvoksissa ja pää oli täynnä muhkuroita. Ystävän kasvoilta paistoi järkytys.

– Kerroin hänelle, että mies oli hakannut minut. Päivän verran lepäsin, kasailin itseäni ja yritin ymmärtää, mitä oli tapahtunut.

Mies soitteli perään ja vaati palaamaan kotiin. Ripatti ei suostunut.

Päänsärky oli valtava. Jonkin ajan kuluttua tekstiviestin kirjoittaminen ei enää onnistunut.

– Sitä sanaa, jota olin kirjoittamassa, ei vain tullut. Ajattelin, että kaikki ei ole nyt hyvin.

Ystävä vei Ripatin päivystykseen Mikkeliin. Ulkoisten vammojen lisäksi naisella todettiin aivotärähdys, ja hän sai lähetteen pään magneettikuvaukseen.

Raiskauksesta hän ei kertonut. Ei ystävälle eikä lääkärille.

– Tunsin itseni niin äärimmäisen nöyryytetyksi. Oma mies hakkaa ja raiskaa, häpesin sitä.

Kupla

Muutto oli hoidettava loppuun, koska asunto piti luovuttaa uutenavuotena. Äiti tuli auttamaan muutossa ja näki mustelmat. Hän kysyi, onko mies taas hakannut. Ripatti vastasi, että oli liukastunut koiran kanssa lenkillä.

Samalla hän alkoi sulkeutua ympäröivältä maailmalta. Upota väkivallan ja hiljaisuuden pieneen kuplaan.

Tammikuun alussa mies soitti ja ehdotti, että he asuisivat tämän vanhemmilla jonkin aikaa. Ripatti ei nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin mennä, vaikka rakkautta ei enää ollut.

– Mies hallitsi minua pelolla. En pystynyt kertomaan kenellekään kaikkea, mitä jouluna oli tapahtunut. Omalle perheelleni en kertonut mitään.

Tytti Ripatti päätti tappaa itsensä.

Epätoivo paheni heti uudenvuoden jälkeen.

– Minua jännitti aina, kun puhelin soi. Pelotti, että kuka sieltä soittaa. Lopulta en uskaltanut vastata puhelimeen edes silloin, kun äiti tai sisko soittivat.

Pään magneettikuvaus lähestyi. Ripatti toivoi, että päästä löytyisi jotain, joka tappaisi hänet. Hän ei kuitenkaan saanut mentyä tutkimukseen vaan siirsi aikaa monta kertaa eteenpäin.

Kun hän lopulta kävi kuvauksessa, mitään poikkeavaa ei löytynyt. Yhteydenpito kaikkiin läheisiin katkesi.

Kupla nielaisi Ripatin yhä syvemmälle. Äänet sen ympärillä vaikenivat, ja kuplan vangiksi jäi tahdoton nukke.

– Tunsin itseni yhdeksi suureksi, kipeäksi mustelmaksi. Olin niin yksin kuin ihminen voi yksin olla. Minulla ei ollut töitä, ei kotia. Ei ystäviä eikä perhettä.

Ripatti lähetti miehelleen kuvat mustelmistaan. Hän kysyi, miten mies voi tehdä omalle vaimolleen näin.

– Mies raivostui ja huusi, että kuvat pitää poistaa. Tein tietenkin kuten hän halusi.

Sitä mies ei tiennyt, että kuvat jäivät talteen pilvipalveluun.

Lähtö

Ripatti alkoi miettiä, että jospa hänen ei tarvitsisikaan tehdä itsemurhaa. Jospa hän pääsisikin miehestä eroon jollakin muulla konstilla. Kuten muuttamalla tarpeeksi kauas.

Hän haki töitä Kilpisjärveltä. Työ jäi saamatta aivan viime metreillä.

Sitten tuli päivä, joka muutti kaiken.

Oli taas riita. Keittiön pöydällä oli hedelmäveitsi.

– Mies katsoi veistä ja sanoi, että minut pitäisi kyllä tappaa. Taas tuli nyrkistä olkavarteen. Silloin ajattelin, että ei. Tämä ei voi mennä näin.

Hän pakkasi tavaransa ja lähti. Illalla tuli taas viesti, että voisit kotiinkin tulla. Oli maaliskuu 2017, eikä Tytti Ripatti palannut enää koskaan.

Vasta nyt hän antoi kyynelten tulla.

– Olin vihdoin vapaa.

Ero

Avioeroa piti odottaa puoli vuotta. Se tuntui ikuisuudelta. Ripatti päätti pyytää apua. Hän kirjoitti kokemuksistaan presidentti Sauli Niinistölle ja pyysi avioeron käsittelyn nopeuttamista. Avioeron voi saada ilman puolen vuoden harkinta-aikaa vain, jos pari on asunut erillään kaksi vuotta.

Presidentin kansliasta tuli kieltävä vastaus. Kirjeessä pahoiteltiin tilannetta ja perusteltiin asiaa niin, että presidentillä ei ole keinoja puuttua tällaiseen.

– Alaikäinen voi mennä naimisiin presidentin luvalla, mutta kun ihmisellä on oikeasti hätä, ei voida tehdä mitään. Minusta se on outoa. Siihen pitäisi saada muutos.

Totuuden kertominen läheisille oli vieläkin mahdotonta. Pahaa oloa oli kuitenkin pakko purkaa. Tytti Ripatti lähetti äidilleen kuvat, joissa hän oli päästä varpaisiin mustelmilla.

– Kirjoitin kuvien mukana äidille viestin, että olit oikeassa. Oli valtava helpotus, kun kaksoiselämä loppui.

Samat kuvat lähtivät siskolle ja parhaalle ystävälle Mikkeliin. Sitten Ripatti päätti julkaista kuvat vammoistaan Facebookissa.

– Ihmisillä oli oma käsityksensä asioista ja jotkut kyselivät, että miksi eroatte. Tuli sitten kaikille selväksi.

Oli valtava helpotus, kun kaksoiselämä loppui. Tytti Ripatti

Äiti etsi Rikosuhripäivystyksen yhteystiedot, ja Ripatti kävi siellä juttelemassa monta kertaa. Keväällä hän lähti matkalle Espanjaan, jossa sai rohkeutta tehdä rikosilmoituksen.

– Vielä silloinkin ajattelin, että voinko tehdä toiselle näin. Oli lähellä, etten perunut koko juttua.

Sitten Facebookiin laitetuista kuvista alkoi tulla palautetta.

Viestit tulivat naisilta, jotka kertoivat olevansa samassa tilanteessa. Mies hakkaa, nainen ei uskalla tehdä mitään.

– Sydämeni särkyi joka kerta, kun luin niitä. Väkivallasta ei puhuta eikä siitä varsinkaan julkaista kuvia. Pitäisi olla hiljaa, tyytyä tilanteeseen ja mennä eteenpäin.

Tytti Ripatti päätti tehdä kaikkensa murtaakseen hiljaisuuden. Ehkä se auttaisi muitakin naisia astumaan esiin. Ensin hän kirjoitti blogiinsa raiskauksesta.

– Istuin äidin kotona keittiön pöydän ääressä ja lähetin hänelle linkin blogitekstiin. Äiti oli silloin makuuhuoneessa. Hän tuli luokseni, halasi minua ja itki.

Muutos alkoi nopeasti. Eräänä aamuna hän huomasi, että oravat hyppivät äidin kotipihalla. Tulppaanit kukkivat.

– Aamukahvi maistui taas hyvältä. Olin ihan ihmeissäni, kun tajusin että pystyin taas nauttimaan pienistä asioista.

Raiskausteksti oli Ripatin viimeinen blogipäivitys. Oikeudessa siitä tuli tärkeä todiste.

Tuomio

Kun miehen syytteiden käsittely alkoi kesällä 2017, Tytti Ripatti asteli oikeussaliin pää pystyssä. Olkavarressaan hänellä oli tuore tatuointi. Soturinainen. Symboli taistelulle, jonka aikana uhrista tuli selviytyjä.

– Istuin oikeudessa ilman näkösuojaa ja taistelin. Nousin todella väkivaltaista ja arvaamatonta ihmistä vastaan.

Mies todettiin syylliseksi lukuisiin rikoksiin, muun muassa Tytti Ripatin raiskaukseen ja törkeään pahoinpitelyyn. Hänet passitettiin viideksi ja puoleksi vuodeksi vankilaan.

Mutta Ripatin toipuminen oli vasta alussa.

Istuin oikeudessa ilman näkösuojaa ja taistelin. Tytti Ripatti

Se tuntui ensin käsissä. Tytti Ripatti istui isossa kauppakeskuksessa Kouvolassa, kun hänen mieleensä juolahti pelottava ajatus. Joku entisen miehen kavereista voisi nähdä hänet.

– Sormet tuntuivat kylmiltä. Yritin lämmitellä niitä naputtamalla sormia pöytään.

Se ei auttanut. Alkoi itkettää. Ripatti alkoi pälyillä ympärilleen. Hän nousi ylös, paniikki lisääntyi jokaisen askeleen myötä.

– Askel nopeutui, kohta jo juoksin. Menin suoraan autoon itkemään.

Paniikkikohtaus, totesi lääkäri. Ripatti sai siihen lääkityksen. Hän ei kuitenkaan halunnut syödä lääkkeitä vaan alkoi tietoisesti hakeutua yleisille paikoille.

– Aloin tehdä ihmiskokeita antamalla itselleni siedätyshoitoa. Tajusin tekeväni itselleni vain hallaa, jos annan pelolle periksi.

Hiljalleen se alkoi tepsiä. Kohtauksia tuli harvemmin. Mutta vieläkin yleisillä paikoilla piti kävellä mahdollisimman kovaa, karkuun muilta.

– Ajattelin, että kaikki tuntevat jotain kautta entisen mieheni ja yrittävät satuttaa.

Elokuussa 2017 Ripatti pääsi töihin suojeluvalvojaksi Loviisan ydinvoimalaan. Oman turvallisuudentunteensa kerran menettänyt nainen valvoi tulitöitä ja huolehti nyt siitä, että muilla on kypärät ja suojalasit kunnossa.

Esiinmarssi

Työ teki hyvää. Oli pakko siirtää ajatukset muualle. Ripatti alkoi vapaa-ajallakin pakottaa ajatuksiaan pois ikävistä asioista. Jouluna hän matkusti siskonsa kanssa Teneriffalle.

– Edellisenä jouluna minut hakattiin ja raiskattiin. Halusin joulusta toisenlaisia muistoja.

Tänä keväänä Ripatti julkaisi mustelmakuvat yli 100 000 jäsenen Naistenhuone-ryhmässä Facebookissa. Julkaisu aiheutti palautevyöryn – satoja kommentteja ja yli 10 000 reaktiota.

Esiin astuneita naisia on muitakin. Yksi heistä kertoi tarinansa Ylelle aivan hiljattain. Toinen on julkaissut blogissaan itsestään kuvia hakattuna. Kolmas kirjoitti kokemuksistaan kirjan, joka julkaistiin helmikuussa.

– Näin vähän aikaa sitten tv-ohjelman, jossa eräs nainen kertoi kokemuksistaan. Hänelläkin oli jälkikäteen paniikkikohtauksia. Jokaisen hakatuksi tulleen pitäisi puhua. Eihän se koskaan muuten lopu.

Väkivallan kokemuksistaan julkisesti puhuvilla on valtava voima. Hänestä, joka avaa suunsa, tulee selviytyjä. Hän, joka lukee tai kuulee tarinan, ehkä saa rohkeutta hakea apua. Tytti Ripatti kertoo alla olevalla videolla omat syynsä sille, miksi hän haluaa puhua.

Kynnys onkin madaltunut. Ensi- ja turvakotien liiton mukaan parisuhteessa väkivaltaa kokeneet hakivat viime vuonna selvästi aiempaa enemmän apua. Avopalveluissa kasvu oli hurja, jopa 35 prosenttia. Uhrien lisäksi yhä useampi väkivaltainen puoliso hakee apua.

Väkivalta myös tunnistetaan paremmin kuin ennen. Liitosta arvioidaan, että taustalla on yhteiskunnallinen keskustelu ja julkisuuteen astuneiden uhrien esimerkki. Joskus julkisuus hiljentää tekijän, mutta vainoaminen voi myös pahentua. Riski on olemassa.

Jos muuri ei ole vielä murtunut, ainakin se halkeilee lupaavasti.

Siivet

Vieläkin päiviä, joina ruoka ei maistu ja iltoja, joina uni ei tule. Silloin Tytti Ripatti lähtee juoksulenkille järven rantaan. Liikunta tuo hyvän olon, vesi rauhoittaa.

Hän käy terapiassa joka viikko. Siellä on paljastunut, että hänellä on trauma. Kokemusten käsittely voi kestää jopa kaksi vuotta.

– Olen jo saanut vastauksia moniin kysymyksiin. Kuten siihen, miksi minusta on tullut niin epäluuloinen ja hyökkäävä.

Ripatti ei ole onnistunut puhkaisemaan kuplaa, jonka sisään hän upposi väkivaltaisessa suhteessa. Hän yrittää kiivetä sieltä pois, mutta seuraavassa hetkessä kupla saattaa imaista takaisin sisälleen. Se turhauttaa.

– Ei minun kuuluisi enää siellä kuplassa olla, mutta siitä on ajan saatossa tullut turvapaikka. Joudun tekemään itseni kanssa todella paljon töitä.

Siksikin väkivallasta pitää puhua.

– Sitä kuvittelee, että pärjää ihan hyvin omineen. Henkiset arvet ovat kuitenkin niin valtavat, ettei niiden kanssa selviä yksin.

Minusta tuntuu, että olen vahvempi kuin koskaan. Tytti Ripatti

Äidin koti Kouvolassa on alkanut täyttyä astioista, esineistä ja tauluista. Ne Tytti Ripatti ottaa aikanaan mukaan omaan kotiinsa. Hän on heittänyt pois vanhat lautaset ja lasit, joista ex-mies on syönyt ja juonut.

Oman kodin hankinta voi olla edessä hyvinkin pian, sillä hän on juuri saanut opiskelupaikan VR:ltä. Hänestä tulee liikennöintitarkastaja, ja työpaikka on jo varma. Ydinvoimala vaihtuu junaraiteisiin.

– Tulevaisuus jännittää, koska työ ydinvoimalassa toi rytmin päivään ja on auttanut toipumaan. Haluan kuitenkin ottaa paikan vastaan, sillä työsuhde muuttuu vuoden jälkeen vakituiseksi.

Hiljalleen aika kuluu, hyviä päiviä on yhä enemmän. Siivet kantavat pidempiä matkoja.

– En ole asettanut toipumiselleni mitään aikarajaa. Jo nyt minusta tuntuu, että olen vahvempi kuin koskaan.

Jutussa on käytetty lähteenä myös Ensi- ja turvakotien liiton antamia tietoja sekä tilastoja, oikeuden pöytäkirjoja, valokuvia ja Tytti Ripatin sekä presidentinkanslian välistä kirjeenvaihtoa.

Täyteen ahdettu kaappi tai varasto ei ole laiskuutta, rauhoittelee Suomen ammattijärjestäjien puheenjohtaja Ulla Lundqvist. Niin vain käy, kun jokaisella tavaralla ei ole omaa paikkaansa, vaan ne tungetaan sinne mistä pienikin tila löytyy.

– Tavaroita kertyy helposti liikaa, koska ne tuovat monelle turvaa ja lohtua. Ne voivat lievittää myös yksinäisyyttä. Jos keräät jotakin, löydät helposti netistä samanhenkisiä ja pääset juttusille edes verkossa, sanoo perhe- ja psykoterapeutti Sanni Mäkelä Kokkolasta.

Molemmat neuvovat asettamaan murheenkryynin raivaamiselle deadlinen ja itselle palkinnon. On pakko aloittaa, jos on varannut kirpputorilta myyntipöydän tai kutsunut kaverin tiettynä päivänä siivoustalkoisiin.

Kevätsiivousinnostus ei ole myytti. Suomen Punaisen Ristin Kontti-ketjun johtaja Sari Nikkola kertoo, että esimerkiksi SPR:n kirpputoreille ja Kontti-tavarataloihin alkaa virrata lahjoitustavaraa pääsiäisestä alkaen. Siitä tavarantulo jatkuu tasaisena vuoden loppuun saakka.

– Ainoastaan sydäntalvi tammikuusta maaliskuulle on selvästi tavaralahjoitusten suhteen hiljaisinta aikaa kirpputoreilla ja Konteissa.

Kirppareilla näkyy kodin laittamisen trendi. Sisustustavaroita ja astioita lahjoitetaan aiempaa enemmän, koska niitä uusitaan nykyään tiuhempaan tahtiin. Lahjoitustavaroiden määrä on muutenkin Nikkolan mukaan jatkuvassa kasvussa.

Raivaa tilaa ympärille

Ulla Lundqvist on yksi Suomen noin paristasadasta ammattijärjestäjästä, jotka myyvät apuaan kodin kaaoksen selvittämiseen. Ammattijärjestäjät auttavat luopumaan turhasta tavarasta ja järjestämään jäljelle jääneet esineet ja paperit. Osa tarjoaa myös siivouspalvelua.

Täyteen ahdetun varastokopin läpikäynnin Lundqvist aloittaisi tekemällä ulkopuolelle lajittelupisteitä eli levittämään lähettyville kasseja, pieniä pressuja tai laatikoita.

– Kiinni tartu, ylös nosta. Siitä se lähtee. Ota tavara kerrallaan ja päätä, meneekö se säilytettävien kasaan, kirpparille myyntiin, hyväntekeväisyyteen vai roskikseen, sanoo Ulla Lundqvist.

Entä jos kaikki tavarat päätyvät taas säilytettävien kekoon?

Psykoterapeutti Sanni Mäkelän mukaan tavaraan takertuminen voi kertoa jonkinasteisesta ahdistuneisuushäiriöstä, vaikkei mistään sairaanloisesta hamstraamisesta olisikaan kyse.

– Ihminen tavallaan tiedostamattaan tuntee, että myös tavarat pitävät elämän kasassa. Kun ne ovat järjestyksessä, koko elämä on järjestyksessä. Jos yhtäkkiä luopuu tavaroista, kuvio hajoaa. Iskee paniikki. Mihin joudun? Olenko ihan hukassa? Mäkelä pohtii.

Jos stressikäyrä alkaa nousta lajittelussa, Mäkelä neuvoo hengittelemään: Jännitä lihakset, vedä syvään henkeä, hengitä hitaasti ulos ja rentouta lihakset. Muutaman toiston jälkeen olo rentoutuu.

Pidä muistopuhe

Muistoihinkin kannattaa suhtautua maalaisjärjellä.

– Vaikka sait 80-luvulla ihanat suudelmat Kreetan auringon alla juuri tässä mekossa, onko sitä järkeä säilyttää, jos se mahtuu vain toiseen reiteesi? kysyy ammattijärjestäjä Ulla Lundqvist.

Hän neuvoo nappaamaan tunnetavaroista valokuvan ja laittamaan itse tavarat eteenpäin kiertoon.

– Tavara muistuttaa meitä usein antajastaan. Moni miettii, entä jos heitän tämän pois, hylkäänkö mielessäni myös ihmisen, jolta olen sen saanut, kertoo pyskoterapeutti Sanni Mäkelä.

Surutyö on voinut jäädä kesken, jos tavara synnyttää valtavan kaipauksen edesmennyttä ihmistä kohtaan.

– Pidä muistopuhe mielessäsi tai puhu ääneen: Olit minulle tärkeä, kiitos kaikista vuosista, jotka kuuluit elämääni. Lepää rauhassa, minä menen nyt eteenpäin ja laitan näitä sinuun liittyviä tavaroita myös eteenpäin, Sanni Mäkelä neuvoo.

Älä palaa tunkulinjalle

Kun varasto tai kaappi on tyhjä, siivottu tila kannattaa ammattijärjestäjän mukaan täyttää vain 75-prosenttisesti.

– Tilaa pystyy hallitsemaan, kun tavarat näkee yhdellä vilkaisulla. Täytä myös loogisesti: harvoin tarvittavat asiat varaston perälle, usein käytettävät käden ulottuville, neuvoo Ulla Lundqvist.

Kirpparikassit hiipivät helposti takaisin varaston tukkeeksi. Ammattijärjestäjä ohjeistaa hoitamaan lajittelupisteet mieluiten samana päivänä pois.

– Jos se ei onnistu, laita kalenteriin merkintä, mihin päivään mennessä kassien on kadottava.

Psykoterapeutti tarjoaa tavaratasapainon säilyttämiseen määräsääntöä. Jos rakastat laukkuja, päätä, että sinulla saa olla niitä vain kymmenen. Jos ostat uuden, laita yksi vanhoista pois. Jos epäilet onnistumistasi, pyydä ystävää pitämään silmällä, että noudatat sääntöjäsi.

– Lievitä luopumisen tuskaa ajattelemalla, että olet hyväntekijä. Mieti miten isoon tarpeeseen laukku menee kirpputorilla hänelle, jolla ei välttämättä ole ainuttakaan, Mäkelä sanoo.

Nauti ja selätä katumus

Tavarakaaoksen selättäminen näkyy konkreettisesti.

– Kuinka ihana tunne on, kun lattia löytyy! Palkitse itsesi kahvilla tai skumppalasilla ja nauti kättesi töistä, Ulla Lundqvist neuvoo.

Flow-fiilis ei kestä ikuisesti. Ammattijärjestäjä väittää, että viimeistään kuukauden sisällä siivoamisesta iskee tavarasta luopumisen katumus.

– Raivauksen jälkitilassa on sellainen puolikrapulainen maitohappo-olo, johon jossittelun on helppo iskeä. Katumus pitää vain selättää. Miksi kaivata tavaraa, jonka olemassaolosta ei ole vuosiin ollut mitään muistikuvaa? Lundqvist sanoo.

Psykoterapeutti Sanna Mäkelä vertaa tunnetta omantunnontuskissa vellomiseen. Tavarasta luopunut ei kaipaa tavaraa, vaan muistoa tai ihmistä, jotka tavaraan ovat liittyneet. Tunne voi olla niin voimakas, että ihminen menee muistoon mukaan.

– Muistosta on tultava pois. Jääpala käteen tai voimakas turkinpippuri suuhun, molemmat aistimukset ovat hyvää läsnäoloharjoitusta ja palauttavat nopeasti juuri nyt elettävään hetkeen. Eli siihen, missä voi todeta, että annoin tavaran pois, koska en tarvitse sitä.

Uimanautinnon pilaavat sinilevälautat ilmestyvät näillä näkymin riesaksemme poikkeuksellisen aikaisin, pari viikkoa normikesää aikaisemmin.

Syynä on toukokuun helleaalto, joka on lämmittänyt pintavedet monta astetta normaalia lämpimämmiksi jo nyt ja lämmittää edelleen: lämpimän jakson ennustetaan jatkuvan vielä ainakin ensi viikon, ehkä pidempäänkin.

– Yleensä ensimmäiset sinilevähavainnot tehdään järvialueelta juhannuksen tienoilla, mutta nyt sinilevää saatetaan havaita jo kesäkuun alkupuolella, 1-2 viikkoa, jopa kolme viikkoa normaalikesää aikaisemmin, sanoo ryhmäpäällikkö Marko Järvinen Suomen ympäristökeskuksesta.

Rannikon asukkaat saavat varautua sinilevään niinikään jo ennen juhannusta.

– Tämä on poikkeuksellisen aikaisin, en muista tällaista kokeneeni. Jo parin viikon päästä alkaisin katselemaan rantoja sinilevän varalta, sanoo johtava tutkija Harri Kuosa Suomen ympäristökeskuksesta.

Etelään ensin

Kuosan mukaan ensimmäisenä sinilevälautat rantautuvat ravinteikkaisiin, mataliin sisälahtiin. Vaaravyöhykettä on koko etelärannikko, Saaristomeri ja Selkämeri.

Oheisen videon ohjeilla voit itse testata onko rannassasi sinilevää.

Järviseuduilla sinilevä ilmestyy ensimmäisenä ravinteikkaisiin, reheviin vesistöihin. Näitä on etenkin Etelä-Suomen länsiosissa. Karuissa vesistöissä sinilevää esiintyy selvästi vähemmän, sillä levä tarvitsee runsastuakseen paitsi valoa ja lämpöä myös ravinteita.

Suomen ympäristökeskus raportoi kesän sinilevätilanteen kehittymisestä viikoittain 7. kesäkuuta alkaen. Levätilanteen seurantatiedotteet ilmestyvät nettiin aina torstaisin osoitteisiin jarviwiki.fi ja meriwiki.fi.

Yleensä sinilevien määrät runsastuvat heinäkuun alussa ja ne ovat suurimmillaan elokuun alussa. Vesien viiletessä sinilevät katoavat.

Ei sovellu pesu- eikä löylyvedeksi

Veden käyttöä on aina syytä rajoittaa, jos vedessä on silmin havaittavissa sinilevää. Sinileväinen vesi ei sovellu pesu- eikä löylyvedeksi, eikä varsinkaan juotavaksi. Uimista runsasleväisissä vesissä kannattaa välttää. Jos ui, suihkuun sen jälkeen.

Sinilevästä voi seurata kutinaa ja kirvelyä ja muita iho-oireita, huono-oloisuutta ja oksentelua. Tarvittaessa oireisiin voi käyttää särky- tai kuumelääkettä.

Juhlatarjoilun ei tarvitse olla ylenpalttista tai ihan samanlaista kuin se on ollut aina ennenkin. Pyysimme kahdelta kokeneelta kokilta eli Mervi Lähteenmäeltä ja Janne Juvoselta vinkkejä juhlien järjestämiseen ja tarjoiluihin.

Pienet suupalat kakkujen sijaan

Voileipä- ja täytekakkujen säilyttäminen kuumissa tiloissa voi olla haastavaa. Pienet suupalat toimivat tässäkin, kun uusia tarjottavia voi tuoda tarjolle viileästä tarpeen mukaan.

– Neljällä tai viidellä tarjottavalla pärjää hyvin. Pari makeaa ja kolme, neljä suolaista palaa on hyvä kokonaisuus. Minipavlova-leivoksia voi tehdä valmiiksi vaikka valmiisiin marenkikuoriin. Mascarpone-vaahtoa ja mansikoita päälle. Parsasta ja lohesta saa hyvän päällisen saaristolaisleipänapille, vinkkaa Janne Juvonen.

Eroon tiskivuorista ja sotkuista

Pienet suupalat voi tarjoilla ilman suuria astiamääriä ja välineitä. Paloja voi ottaa vaikka suoraan lautasliinalle.

– Makeita hedelmänpaloja tai mansikoita voi asetella tikuissa foliolla päällystetyn varhaiskaalin päälle. Tikkuja voi ottaa siitä vaikka ilman mitään astiaa ja laittaa suoraan suuhun, sanoo Mervi Lähteenmäki.

Suupalatarjoiluilla estää myös keittiön tiskikaaoksen.

– Ei laiteta pöytiin isoja kulhoja, jotka näyttävät tunnin päästä helteessä sotkuisilta. Ketään ei tarvitse lukita keittiöön tiskaamaan, kun tiskejä ei tule, Janne Juvonen sanoo.

Yhdessä tekemisen ilo

Juhlajärjestelyjä kannattaa tehdä yhdessä, niin jokainen ehtii nauttimaan juhlapäivästä.

– Esimerkiksi tikutettavia suupaloja osaavat tehdä nuoremmatkin, Mervi Lähteenmäki sanoo.

Hänen mukaansa nuorison mukana juhlavalmisteluihin on tullut mukaan terveellisyyttä, lähiruokaa ja ehkä myös jonkin verran luomua.

Yksinkertainen kattaus auttaa allergista

Ruoka-aineallergiat ovat yleisiä. Juhlissa joutuu usein kysymään, onko tarjottava esimerkiksi laktoositonta tai gluteenitonta. Pienet suupalat on helppo räätälöidä kaikille sopiviksi.

– Parsa-lohi-leivästä voi jättää leivän pois. Silloin siitä tulee gluteeniton. Massan voi laittaa vaikka lusikkaan tai pieneen kuppiin. Kun raaka-aineet ovat selkeästi näkyvissä, niin vieraan ei tarvitse arvuutella tuotteiden sisältöä. Voileipäkakku on kaikkein vaikein ruoka-ainerajoitteiden kannalta, Janne Juvonen sanoo.

Lämmin ja kuiva kevät on hemmotellut tänä vuonna suomalaisia. Hemmottelua saattaa olla lisää luvassa, jos lämpimät ilmat jatkuvat vielä muutaman viikon. Kuiva kevät tarkoittaa myös vähemmän hyttysiä.

Hyttyset kehittyvät kosteissa painanteissa, joissa lämpötila on noin 15–20 astetta. Kehittymiseen menee noin 2–3 viikkoa.

Seuraavat kaksi viikkoa ovatkin ratkaisevia. Kainuun ely-keskuksen hyönteistutkija Reima Leinonen kertoo, että seuraavan parin viikon sisällä nähdään, paljonko hyttysiä alkaa kuoriutumaan.

Jos tässä välissä sataa vettä, osa hyttysistä, jotka ovat nyt toukkavaiheessa, pelastuu. Mutta jos kosteat painaumat kuivuvat, on siellä olevien hyttysten tarinan loppu.

– Kevään kosteus ratkaisee. Mutta siltä näyttää, että tänä kesänä hyttysiä on normaalia vähemmän.

"Soilta tulee aina hyttysiä meidän riesaksi"

Vaikka näillä näkymin hyttysiä tulee olemaan normaalia vähemmän, ei hyttysiltä kuitenkaan täysin vältytä. Etenkin Pohjois-Suomessa suoalueita on melko paljon, ja ne pysyvät kosteina, vaikka maalla olevat lätäköt kuivuisivatkin.

– Soilta tulee aina hyttysiä meidän riesaksi, Leinonen toteaa.

Etelä-Suomikaan ei jää täysin ilman hyttysiä, vaikka niitä huomattavasti pohjoista vähemmän onkin. Aina löytyy kosteikkoja, joissa ne pääsevät kehittymään.

Kesän alussa hyttysmäärä saattaa näyttää Leinosen mukaan aluksi runsaalta, etenkin sellaisilla alueilla, jossa kevät on ollut kuiva ja lämmin.

– Koska hyttysten kuoriutuminen tapahtuu yhtä aikaa, lentelee niitä aluksi todella paljon.

Moni arastelee turhaan onnittelupuheen pitämistä kevään ja kesän juhlissa, ajattelee puheviestinnän kouluttaja Kaisa Osola. Hän rohkaisee kaikkia puheiden pitämiseen.

– Se on tosi tärkeä ele puheen saajalle. Osoitus siitä, että joku haluaa nähdä hänen eteensä vaivaa, Osola sanoo.

Tilannepuhe saa Osolan mukaan olla lyhyt, vaikka muutaman minuutin mittainen. Juhlan hyörinässä kovin pitkä puhe voi jopa uuvuttaa kuulijat. Osola antaa neuvoja siihen, miten omannäköinen, onnistunut puhe syntyy:

Mieti tarkasti, mistä haluat onnitella

Hyvässä puheessa on kirkas ydinidea. Mieti tarkasti, mistä haluat juhlan sankaria onnitella. Jos hän on esimerkiksi osannut pitää kiinni rakkaasta harrastuksestaan kiireisen opiskelun keskellä, häntä voi onnitella siitä.

– Puheen saaja ja hänen ansionsa ovat paljon mielenkiintoisempia kuin kliseet ja yleiset kiitoslauseet, Kaisa Osola sanoo.

Ydinajatus on usein hyvä alku puheelle, ja sen varaan voi rakentaa koko puheen.

Alku kerää huomion, loppu jää mieleen

Puhe toimii, kun sillä on selkeä rakenne: alku, keskikohta ja loppu.

Alku kerää kuulijoiden huomion. Keskikohdassa voi puolestaan nostaa esiin esimerkkejä tai hetkiä, joissa puheen ydinajatus on tullut esiin. Loppu on puheen huipennus, joka jää kuulijoiden mieleen. Puheen lopussa voi esimerkiksi katsoa tulevaan ja sanoa, mihin haluaisi juhlinnan kohdetta rohkaista.

– Puhetta ei kannata lopettaa sanomalla "ei mulla sitten muuta" tai "harmi, kun aikakin loppui". Loppu on se, jonka ihmiset muistavat, Kaisa Osola sanoo.

Vältä inside-juttuja, huomioi juhlaväki

Älä kerro liikaa inside-juttuja, jotka eivät aukene kaikille. Onnittelupuhe on sankarin lisäksi suunnattu myös muille juhlavieraille.

Puheessa on hyvä muutamalla lauseella muistaa koko juhlaväkeä. Sen voi tehdä esimerkiksi miettimällä asian, joka kaikkia yhdistää. Usein se on ihminen, jota ollaan juhlimassa.

Jos puheen kohde on esimerkiksi ystävällinen ja avulias, sen ovat todennäköisesti huomanneet muutkin. "Kaikki tässä huoneessa ovat varmaankin nähneet, että aina kun sinulta pyytää apua, sitä saa", riittää juhlaväen huomioimiseksi.

Puhu juhlan sankarista, älä itsestäsi

Juhlan päähenkilö on tuore ylioppilas, ammattiin valmistuva nuori tai vaikkapa hääpari. Puhu siis ennen kaikkea heistä tai heidän saavutuksistaan, älä itsestäsi.

Itsensä voi nostaa esiin silloin, kun kertoo, mitä on puheen kohteelta saanut, oppinut tai mitä on hänen kanssaan kokenut.

Ei haittaa, vaikka jännitys näkyy

Älä välitä, vaikka jännityksesi näkyisi. Käsien tärinä, punaiset posket tai kiivaasti hakkaava sydän kertovat kehosi vireystilasta ja siitä, että hetki on sinulle tärkeä. Eivät siitä, että epäonnistut.

– Kuulijat ovat puhujan puolella, Kaisa Osola sanoo.

Jos tulee moka tai sanat unohtuvat, hymyile ja jatka eteenpäin. Keskity sisältöön ja puheesi kohteeseen, niin jännitys helpottaa.

Säilytä oma puhetyyli, hymyile

Ennen kuin aloitat puhumisen, hengitä rauhallisesti, hymyile ja katso kuulijoihin. Näin saat vakuuttavuutta puheellesi.

Älä myöskään muuta puhettasi jäykän viralliseksi, vaan puhu tavallisella tyylilläsi. Jos normaalisti puhut täydellistä kirjakieltä, toki se silloin sopii myös onnittelupuheeseesi.

– On hämmentävää, kuinka edelleen puheita pitäessä ihmiset muuttuvat vakaviksi, ja kieli on tosi ylevää ja puhujan omaa läsnäoloa jäykistävää, Kaisa Osola sanoo.

Treenaa ainakin kerran

Muistiinpanot helpottavat usein puheen pitämistä, kunhan pidät mielessä, että muistiinpanojen käyttäminen on eri asia kuin muistiinpanoille puhuminen. Niistä voi aivan rauhassa katsoa, mitä seuraavaksi on tarkoitus sanoa. Muistiinpanot helpottavat tilannetta myös silloin, jos kesken puheen iskee täydellinen blackout.

Treenaa puhettasi etukäteen vähintään kerran. Kun pajatat puhettasi etukäteen ääneen, sanat alkavat sopia omaan suuhusi. Treeni parantaa lopputulosta selvästi.