Pitkien sairauspoissaolojen väheneminen työpaikoilla on ainakin toistaiseksi päättynyt. Kansaneläkelaitoksen tuoreet tilastot kertovat käänteen tapahtuneen viime vuoden aikana.

Kelan tutkimustiimin päällikkö Jenni Blomgren sanoo, että taloussuhdanteilla on aiemminkin havaittu olevan yhteys poissaolojen määrään.

– Talouden kasvaessa myös osatyökykyiset työllistyvät paremmin. Toisaalta voidaan ajatella, että ihmiset uskaltavat sairastaa useammin, kuin silloin kun taloudessa menee heikosti ja työttömyyden uhka on ilmeinen, Jenni Blomgren kertoo.

Kelan tilastojen mukaan sairauspoissaolojen kasvu johtuu pääosin mielenterveyden häiriöihin perustuvien poissaolojen lisääntymisestä, sillä ne lisääntyivät peräti 16 prosenttia. Kelan tutkimustiimin päällikkö Jenni Blomgrenin mukaan poissaolot lisääntyivät sekä naisilla että miehillä ja muutos näkyi kaikissa ikäryhmissä.

Kaikkiaan sairauspäivärahakausien määrä kasvoi runsaalla 7 000:lla eli kahdella ja puolella prosentilla.

Asiantuntijalääkäri yllättyi

Kuntaliiton asiantuntijalääkäri Tuula Kock pitää sairauspoissaolojen ripeää kasvua yllättävänä ja samalla huolestuttavana.

– Tulevat vuodet näyttävät, onko kyse pidempiaikaisesta muutoksesta vai mahdollisesti satunnaisemmasta vaihtelusta, Kock pohtii.

Hänen mukaansa tilannetta on joka tapauksessa seurattava tarkasti. Kockin mukaan pidempiaikainen muutos olisi vakava signaali siitä, että työterveyshuollossa ei kyetä ajoissa havaitsemaan ongelmia.

– Tai se voi kertoa siitä, että meillä ei ole tällaisia varhaisia mielenterveyspalveluja riittävästi saatavilla, Kock sanoo.

1. Mikael Rautanen, toimitusjohtaja, osakeanalyysiyhtiö Inderes

Suorat sijoitukset yhtiöihin, joista olet kiinnostunut ja joiden toimintaa haluat tukea.

"On yleinen väärinkäsitys, että tuhannella eurolla ei pötki pitkälle sijoittamisessa. Voit aloittaa pienelläkin summalla, kunhan aloitat aikaisin.

Osakemarkkinoiden keskimääräinen tuotto on ollut noin kahdeksan prosenttia vuodessa. Jos sijoitat tuhat euroa ylioppilaana, se on tällä tuotolla kasvanut yli 10 000 euroon, kun täytät 50. Ja kun olet lähellä eläkeikää, ollaankin yli 30 000 eurossa. Tämä on korkoa korolle -ilmiön voima.

Nuoren osakesijoittajan riski voi olla, että lähtee liian helposti villityksiin. Opiskelijapiirien keskusteluissa hehkutetaan joskus bitcoin- ja kannabis-sijoituksia. Sijoittajan pitäisi kuitenkin lähteä pitkäjänteisesti liikkeelle, eikä lähteä sijoittamaan äkkirikastumisen toivossa hypejuttuihin.

Jos alat sijoittajaksi, sinulle tulee päiviä, jolloin tuntuu kivuliaalta katsoa salkun arvo. Mikael Rautanen

Alkuvaiheessa kannattaa valita yhtiöitä, jotka ovat sinulle tuttuja tai kiinnostavia. Ne voivat liittyä asioihin, joista olet itse kiinnostunut. Jos olet tekniikan opiskelija, Nokia voi olla hyvä. Jos pidät kalastuksesta, voit sijoittaa vaikka Rapalaan.

Kun ostat osuuksia yhtiöistä, joita ymmärrät, sinulle alkaa hahmottua, mistä sijoittamisessa on kyse. Se on omistajuutta eikä sitä, että spekuloidaan pörssikurssien liikehdinnöillä.

Sijoittajana teet valintoja, millaisia yrityksiä tuet. Jos haluat vaikuttaa ympäristöasioihin, voit sijoittaa esimerkiksi ympäristöteknologia-alan yrityksiin.

Sijoittaminen kiinnostaa nyt ihmisiä, koska takana on historiallisen pitkä nousumarkkina. Suurin vaara on, että innostus lopahtaa laskumarkkinaan. Mutta jos lähdet sijoittajaksi tonnilla, ei kannata liikaa miettiä historiallista nousua ja laskua.

Alamäkiä tulee varmasti. Jos alat sijoittajaksi, sinulle tulee päiviä, jolloin tuntuu kivuliaalta katsoa salkun arvo. Mutta toisaalta laskumarkkinan pohjat ovat parhaita hetkiä sijoittaa. Tärkeintä on ymmärtää, että laskuja tulee niin kuin nousujakin."

2. Terhi Majasalmi, varallisuusvalmentaja, "Vauras nainen" -yhteisön perustaja

Indeksirahastot tai suorat sijoitukset yritysten osakkeisiin.

"Tuhat euroa on hyvä alku pitkäaikaiselle säästämiselle ja sijoittamiselle. Tärkeintä on, että tonnilla pääset mukaan sijoittamisen maailmaan. Se voi innostaa sinut seuraamaan talousasioita ja oppimaan niistä.

Sijoituskohde kannattaa valita oman kiinnostuksen mukaan. Jos et ole kiinnostunut osakesijoittamisesta, voit valita jonkin indeksirahaston, jossa on pienet kulut. Indeksirahastossa et valitse osakkeita itse, vaan rahasto sijoittaa pääomasi pörssi-indeksin mukaan.

Indeksirahastoihin ja osakkeisiin sijoittaminen ei ole paras vaihtoehto, jos haluat käyttää rahat vaikka vuoden päästä. Terhi Majasalmi

Tuhannella eurolla voit päästä sijoittamaan myös suoraan pörssiyhtiöihin. Suorista osakesijoituksista peritään kuitenkin yleensä kuluja sekä ostaessa tai myytäessä. Jos kulu on kiinteä, se voi nousta suhteessa isoksi, jos osakkeita ostetaan hyvin pienellä summalla.

Tuottoa saa osakkeiden arvonnoususta sekä osingoista. Yksi tapa sijoittaa on pyrkiä löytämään yrityksiä, jotka ovat kasvattaneet osinkoa ja joilla on mahdollisuus tehdä niin jatkossakin. Toinen on ostaa yrityksiä, joiden arvostustaso suhteessa tasearvoon tai tuloksentekokykyyn on houkuttelevan matala.

Indeksirahastoihin ja osakkeisiin sijoittaminen ei ole paras vaihtoehto, jos haluat käyttää rahat vaikka vuoden päästä. Osakkeiden hinnat voivat heilua lyhyellä aikavälillä suurestikin ja hinta voi olla juuri silloin epäedullinen, kun tarvitset rahoja.

Jos laitat rahat nyt osakemarkkinoille ja markkinat lähtevät laskuun, myös sijoituksesi arvo pienenee. Voit päättää nostaa rahat ja realisoida tappiot, antaa sijoituksen olla tai sijoittaa enemmän. Kun markkinat laskevat, osuuksia ja osakkeita saa suhteessa halvemmalla.

Sijoittamista harrastavia nuoria naisia ei tule paljon vastaan. Kymmenen vuoden päästä sekin voi olla muuttunut. Naisten harrastama sijoittaminen yleensä on tullut nyt tosi vahvasti julkisuuteen: vielä kymmenen vuotta sitten esimerkiksi naistenlehdissä ei kirjoitettu rahasta ollenkaan."

3. Olli Haapalainen, Jermu Kuismin, Lari Aitamurto ja Joonas Tanskanen, Itä-Suomen yliopiston kauppatieteen opiskelijoiden tiimi, joka voitti CFA Institute Research Challenge -talousanalyysikilpailun Suomen osakilpailun 2018

Sijoittaminen hajautetusti pörssinoteerattuihin rahastoihin, ASP-säästötilille tai arvokelloon – mutta jos sijoitat, osta ensin kirja.

"Tässä markkinatilanteessa olisi täysin vastuutonta sanoa, että sijoita kaikki heti markkinoille. Jos sijoitat nyt kaikki 1 000 euroa ja markkinat putoavat heti paljon, se ei ole kovin kannustavaa.

Sen vuoksi järkevä vaihtoehto voisi olla panna rahat sivuun ja sijoittaa ne vähitellen esimerkiksi ETF-rahastoihin. Voit laittaa pankkitililtä siirtymään rahastoon pienenkin summan joka kuukausi. Pörssinoteerattuja ETF-rahastoja on monenlaisia ja niiden joukosta löytyy sellaisia, jotka sijoittavat monelle eri markkina-alueelle ja toimialalle. Niissä riski on usein pienempi.

Jos lähdet sijoittamaan, kannattaa myös investoida tietoon.

ETF-rahaston sijasta voi olla aloittelevana sijoittajana helppoa sijoittaa myös pankin indeksirahastoon. Niissä kulut ovat pienemmät kuin pankkien yhdistelmärahastoissa. Jos rahastosi hallinnointikulut ovat vaikka 2 prosenttia vuodessa ja tuotto 8 prosenttia, voitoistasi neljäsosa menee pankin palkkioihin.

Jos lähdet sijoittamaan, kannattaa myös investoida tietoon. Voit aloittaa esimerkiksi sijoituskirjallisuudesta: yksi hyvä esimerkki on Benjamin Grahamin arvosijoittamisen klassikkoteos The Intelligent Investor vuodelta 1949.

Nuoret ovat sijoittajina ehkä impulsiivisempia ja valmiimpia ottamaan riskejä kuin vanhemmat sijoittajat. Toisaalta nuoret ehkä tuntevat paremmin tämän hetken trendit paremmin kuin vanhemmat.

Hyvä vaihtoehto osakesijoittamiselle voisi olla asunnonhankintaan tähtäävän ASP-tilin avaaminen. Nyt kun osakemarkkinoiden tuotto-odotus on laskenut, ASP-tili tuo ihan hyvää tuottoa riskiin nähden ja se on myös hyvä askel säästämiseen päin.

Ja jos kumpikaan näistä vaihtoehdoista ei kiinnosta, voit sijoittaa vaikka rannekelloon tai merkkilaukkuun. Sellainen hankinta voi auttaa säilyttämään muiston valmistumisesta koko eliniän. Monesti arvoesineet myös vähintään säilyttävät rahallisen arvonsa ajan kanssa. Tosin esimerkiksi tällaisen arvokellon tapauksessa rahaa pitäisi sijoittaa enemmän kuin tuhat euroa."

Lue lisää aiheesta: Saitko valmistumislahjaksi riihikuivaa rahaa? Harjoittele vaurastumista – sijoittamisessa on muistettava ainakin nämä perussäännöt

1800-luvun lopun astronomit olivat innoissaan: Kaukoputket olivat kehittyneet ja valokuvaus alkoi olla tolkullista. Nytpä voitaisiin kartoittaa miljoonien tähtien sijainti ja valovoima valokuvista verrattomasti lyhyemmässä ajassa ja suuremmalla tarkkuudella kuin suoraan taivaalta laskemalla.

Pariisin observatorion johtaja Ernest Amédée Mouchez ehdotti, että observatoriot ympäri maapallon yhdistäisivät voimansa laatiakseen koko taivaan tähtiluettelon ja -kartan. Ne olisivat tuleville astronomipolville ainutlaatuinen mittatikku, johon he voisivat verrata omia tuloksiaan. Siten saataisiin selville tähtitaivaan hitaita muutoksia, joita ihmissilmä ei kykene havaitsemaan.

Elettiin 1880-lukua. Helsingin observatorioon oltiin juuri hankkimassa aiempaa vahvempaa kaukoputkea. Pitäisikö Helsinkiinkin hankkia kaksoisrefraktori, jossa olisi kaksi kaukoputkea, toinen valotuksen korjailuun?

Mutta mistä rahat? Yliopistolla oli yhtä ja toista rahanmenoa. Kasvitieteellinen puutarha kaipasi palmutaloa, ja voimistelulaitoskin piti rakentaa.

Rahoitus kuitenkin järjestyi, ja elokuussa 1890 uusi hieno laite seisoi käyttövalmiina Helsingin observatoriossa, jossa se on vielä tänäkin päivänä.

Kaksoisrefraktorinsa ansioista Helsinki saattoi liittyä 18 observatiorion joukkoon toteuttamaan Mouchezin suunnitelmaa.

Useiden eurooppalaisten observatorioiden lisäksi oman kaistaleensa taivaasta saivat astronomit Pohjois- ja Etelä-Afrikassa, Pohjois- ja Latinalaisessa Amerikassa sekä Australiassa.

Himmeitä pisteitä ruudukossa

Maanmittauslaitoksen erikoistutkijalla Kimmo Lehtisellä on muovilaatikoittain pahvisia rasioita. Niissä on säilytetty vuosisadan takaisen urakan tuloksia ensin observatoriossa Tähtitorninmäellä ja sitten Kumpulan kampuksella.

Rasian saksalainen etiketti jugendkuvioineen on ajankuvaa: Erityslasista valmistettuja tohtori Schleussnerin gelatiiniemulsiolaattoja tähtien kuvaamiseen. Pakkauksen saa avata vain pimeässä huoneessa punavalossa, kannessa varoitetaan.

Levyt eivät olleet unohduksissa, mutta ne ovat saaneet pölyttyä tähän saakka ilman tutkimusta. Lehtinen nostaa lasilevyn varoen pahvisesta rasiasta ja silkkipaperisesta kuoresta.

Neliön muotoisella levyllä on mittaa 16 kertaa 16 senttiä. Mittaruudukon sisällä on pieniä pisteitä, useimmat hädin tuskin neulanpäätä suurempia ja varsin himmeitä. Jokainen piste on huolellisesti kuvattu tähti Helsingin yötaivaalta.

Työn määrä ja hinta olivat liikaa

Tähtiluetteloa varten kuville riitti muutamien minuuttien valotus, joka tosin tehtiin osalle levyistä kolme kertaa niin, että teleskooppia liikutettiin välillä. Jokaisen tähden paikka laskettiin käsin.

Tarvitut 1008 levyä kuvattiin kolmessa vuodessa, kevääseen 1896 mennessä. Muutkin observatoriot saivat kuvauksensa valmiiksi, ja tulokset julkaistiin kahdeksana paksuna niteenä. Niissä on 280 000 tähteä.

Carte du Ciel, taivaan kartta, vaati paljon enemmän työtä kuin luettelo. Kuvien valotusaika oli tunnin tai puolitoista, tähtien määrä oli paljon suurempi, eikä niiden paikkoja voitu laskea käsin.

Kuvia otettiin 15 vuoden ajan, vuoteen 1911 asti, elokuusta toukokuulle, jolloin kevätyöt kävivät liian valoisiksi. Talvellakin kuvauksia häiritsivät milloin pilvet, milloin täysikuu.

Alkuperäisenä aikeena oli ollut julkaista kuvista kopioita, mutta hanke todettiin lopulta liian työlääksi ja kalliiksi. Menetelmätkin alkoivat loppuvaiheessa olla jo vanhentuneita. Kartta jäi julkaisematta, ja useimmissa observatoriossa, myös Helsingissä, kuvat ovat olleet siitä saakka hyödyntämättä.

Turvassa märän lakanan alla

Säilytysolosuhteet eivät ole olleet parhaat mahdolliset, Lehtinen tuumii levyä käännellessään. Vaikka levyt ovat yhä yllättävän hyvässä kunnossa, pian olisi silti saattanut olla liian myöhäistä tutkia niitä, hän arvelee.

Lasi kyllä kestää lämpötilan ja kosteuden vaihtelua, mutta emulsio, johon tähdet ovat piirtyneet, ei pidä etenkään nopeista vaihteluista.

Levyrasioiden siirtäminen toukokuisena hellepäivänä Kumpulasta Kirkkonummen Masalassa sijaitsevaan geodeettisen laitoksen laboratorioon vaati tutkijalta kekseliäisyyttä.

Pahviset säilytysrasiat olivat muovilaatikoissa, joiden kansien reunat Lehtinen teippasi tarkkaan kiinni. Päälle hän levitti märän lakanan, jotta etenkään parkkipaikan paahde ei olisi tehnyt levyille tuhojaan kesken siirron.

Lehtinen avaa uuden rasian ja silkkipaperikuoren ja pyyhkii varovasti pölyt seuraavan levyn lasipuolelta. Emulsioon ei sovi koskea, tai tähdet katoavat nolosti saman tien, hän tuumii.

Muutakin kuvattiin kuin tähtiä, hän kertoo ja esittelee kaksi kuvaa, joissa lentää komeetta. Joltakin levyltä voi löytyä myös asteroidi, hän ennustaa. Toisin kuin komeetta, asteroidi olisi vain piste, mutta sen tunnistaisi liikkeestä, pienestä viirusta.

Asteroidi olisi mukava yllätys, mutta Lehtisen varsinainen tavoite on sama kuin Carte du Cielin tutkijoilla aikoinaan: selvittää tähtien paikat ja kirkkaus. He olivat hengenheimolaisia myös siksi, että Lehtinenkin on taustaltaan tähtitieteilijä.

Rahoitus tulee pääosin Euroopan avaruusjärjestöltä Esalta, jonka Gaia-hankkeeseen projekti liittyy. Idean projektiin ehdotti Gaia-luotaimen tieteellinen johtaja Timo Prusti, Lehtinen kertoo.

Gaian teleskooppi on tarkkailut tähtiä avaruudessa vuodesta 2013. Viime kuussa Esasta kerrottiin Gaian mitanneen tarkalleen lähes 1,7 miljardin tähden paikat vajaassa kahdessa vuodessa.

"Väärä paikka" olisi kiinnostavinta

Tieto Gaian saavutuksista olisi epäilemättä saanut 1800-luvun lopun tähtitieteilijät haukkomaan henkeään. Heidänkin havainnoillaan on kuitenkin merkitystä – etenkin niillä, jotka ovat nykykäsityksen mukaan väärässä paikassa.

Ellei jotakin tähteä löydykään lasilevyiltä paikasta, jossa sen olisi pitänyt sata vuotta sitten ominaisliikkeidensä perusteella olla, kyseessä voi olla pitkäjaksoinen kaksoistähti, selittää Kimmo Lehtinen.

Ominaisliikkeet muuttavat tähdistöjen muotoa – hyvin hitaasti, mutta kuitenkin. Silmin nähtäviksi erot ovat liian pieniä, mutta mittaamalla on osoitettavissa, että tähti onkin hivenen toisessa paikassa kuin aiemmassa kuvassa.

Kaksoistähdet pyörivät toistensa ympäri, ja koko järjestelmällä on suoraviivainen ominaisliike. Niin oivallisen tarkka kuin Gaia onkin, se ei pysty helposti erottamaan näitä kahta liikettä, sillä sen havainnointiaika on liian lyhyt.

Tähtien kiertoperiodi toistensa ympäri voi olla vaikka sadan vuoden mittainen. Juuri sellaisessa tapauksessa Carte du Cielen vanhat valokuvat nousevat erityiseen arvoon.

Erikoistutkija Kimmo Lehtisen haastattelun lisäksi tässä jutussa oli lähteenä Helsingin yliopiston verkkoartikkeli Tähtitieteen vaiheita Helsingin yliopistossa. Lehtisen ja hänen kollegojensa Astronomy & Astrophysics -lehdessä julkaistava tutkimus avautuu pdf-muodossa tästä.

SM-liigakauden alku tuntuu kaukaiselta ajatukselta, mutta moni pelaaja odottaa jo innolla kaukaloon pääsyä. HIFK:n riveissä ensi kaudella pelaava Aleksi Laakso malttoi lomailla vain kaksi viikkoa.

– Ei sitä osaa olla tekemättä mitään. Vähän piti huilata pitkän kauden jälkeen, mutta aika nopeasti kuitenkin halusin päästä vähän kuntoilemaan ja hikoilemaan. Siihen on tottunut, Laakso hymyilee.

Laakso on pelannut lähes kymmenen vuoden ajan pääsarjatasolla. S-Kiekon kasvatti on pelannut aiemmin niin Bluesin, HPK:n, Pelicansin kuin Vaasan Sportin joukkueissa. Kokemusta miehelle on kertynyt myös nuorten maajoukkueista.

– En sano, että mulla olisi tullut kyllästyminen Suomessa, mutta kun nyt kymmenes kausi ammattilaistasolla lähtee käyntiin, halusin nähdä, miten muualla tehdään, Laakso kertoo.

Riskipeliä

Viime kaudella Aleksi Laakso solmi sopimuksen itävaltalaisen Graz 99ers:n kanssa. Seura pelaa ylikansallisessa EBEL-liigassa, jossa on seuroja Itävallan lisäksi Italiasta, Sloveniasta, Tshekistä ja Unkarista.

– Tavoite oli, että pääsisi Ruotsiin pelaamaan. Sitä vaihtoehtoa katsottiin keväälle asti, mutta sieltä ei sitten tullutkaan tarjousta. Sitten oli tämä Itävallan vaihtoehto. Kun oli siitä ulkomailla pelaamisesta uhonnut ja haaveillut, niin piti lähteä, Laakso toteaa.

Laaksolle olisi riittänyt viime vuonna kysyntää myös suomalaisissa joukkueissa. Asiaa hankaloitti kuitenkin, että Suomessa sopimukset tehdään paljon aikaisemmin kuin muissa maissa.

– Ennen joulua oli kiinnostuneita joukkueita. Agentti niistä soitteli, mutta sanoin, että katsotaan tämä ulkomaan kortti loppuun asti, kun siellä Ruotsissa tehdään sopimukset paljon myöhemmin. Otin tavallaan riskin siinä, Laakso kertoo.

Jääkiekkoliitossa ei tilastoida tarkasti ulkomailla pelaavien suomalaisten määrää. Yli 18-vuotiaista pelaajista tehdään kausittain siirtoja noin 300. Luvussa ei ole mukana NHL- ja AHL- eikä yliopistopelaajia. Siirrot voivat olla kausikohtaisia, useammaksi kaudeksi tai vapaita siirtoja ulkomaille.

Myös Tanskaan

Itävallan toiseksi suurimmassa kaupungissa Grazissa jääkiekko on suosittua, mutta ei ykkösurheilulaji. Grazissa ykköslaji oli jalkapallo ja se Laakson mukaan näkyi fanikatsomoissa.

– Riippui paljon pelituloksista, miten ihmisiä kiinnosti: jos voitettiin, niin oli halli täynnä, 4 000 katsojaa. Jos hävitään, niin tuhat katsojaa. Aika nopeasti ihmiset hävisi katsomoista, jos hävittiin, Laakso muistelee.

Laakson kanssa Graz 99ers:ssä pelasi Vaasan Sportissa ja Ilveksessäkin pelannut Hannu Toivonen. Laakson mukaan suomalaiset pelaajat otettiin joukkueessa ja fanikatsomoissa hyvin vastaan.

Kausi Itävallassa päättyi runkosarjaan. Aleksi Laakson ei tarvinnut kuitenkaan vielä palata Suomeen, sillä hän sai mahdollisuuden jatkaa kevättä Tanskassa Rundgsted Seier Capitalin joukkueessa. Tanskassa hän voitti joukkueensa kanssa pronssia.

– Tanskassa oli kaukaloissa paljon vauhtia, mistä minä tykkäsin. Siellä oli paljon nuoria pelaajia, jotka olivat käyneet Ruotsissa pelaamassa junioripelejä ja tulivat ensimmäisiin miesten peleihin Tanskaan. Niillä oli hirveä nälkä koko ajan. Jollain tavalla tuli mieleen, kun pelasin Bluesin A-nuorissa. Siellä oli sama ilmapiiri kopissa: Kaikki haluavat hirveästi eteenpäin, Laakso kertoo.

Kasvattava kokemus

Laaksolle ulkomaan visiitti tarjosi mahdollisuuden testata omia siipiään, sillä ulkomailla pelaajat ovat monesti enemmän omillaan. Pelaajat esimerkiksi vastasivat Itävallassa omatoimisemmin harjoittelustaan.

– Suomessa pelaajat ovat kuin herran kukkarossa. Heistä pidetään todella hyvää huolta. Valmentajat välittää, tulevat kyselemään ja juttelemaan. Suomessa ollaan niin hyvällä tasolla, että kaikki sanotaan pelaajalle, annetaan ohjelmat käteen ja sanotaan, että "tee näin". Kun on aina tehnyt ohjeiden mukaan, niin oli hyvä itse nyt vähän miettiä, että osaako koostaa oman harjoittelun ja miten kauden vie läpi omilla ohjeilla ja opeilla, Laakso toteaa.

Kokemus kasvatti Laakson mukaan häntä ihmisenä, pelaajana ja opetti arvostamaan monia asioita Suomen jääkiekkomaailmasta.

– On hienoa, että saa hakea proteiinijuoman joukkueen loungesta, eikä itse tarvitse huolehtia sellaisista. Itävallassa jouduit itse huolehtimaan luistinten teroituksenkin kaupungilla. Ei voisi kuvitella, että Suomessa olisi tuollaista ammattilaistasolla, Laakso kertoo.

Tavoite vielä Ruotsissa

Monen pelaajan tähtäimessä on päästä pelaamaan ulkomaille. Ensimmäisenä mieleen tulevat NHL ja KHL, mutta kuinka paljon keskustellaan pienemmistä jääkiekkomaista, kuten Tanskasta ja Itävallasta?

– Minultakin on paljon tultu kyselemään Itävallan liigasta. Sinne tuntuu menevän enemmän ja enemmän pelaajia Suomesta. Se on ammattilaissarja, jonne menee NHL:stäkin pelaajia. Siellä on se, että tulosta piti tulla tai miehiä vaihtui aika nopeasti. Siellä se touhu on vähän kovempaa: olin ulkomaalaisvahvistus ja sen piti näkyä jotenkin, Laakso kertoo.

Vaikka jääkiekossa edetään peli ja kausi kerrallaan on Laakson tavoitteena edelleen kuitenkin päästä pelaamaan Ruotsissa. Ruotsissa houkuttelevat erityisesti isot hallit ja iso show.

– Kävimme Tanskasta Malmön puolella katsomassa välieräottelua Ruotsin liigassa. Kyllä siinä sellainen fiilis tuli, että täällä vielä joku päivä olisi kiva pelata. Suomalaisista sinne pääsee maajoukkuetason pelaajat, että se on sen vuoksi hyvä tavoite. Laakso kertoo.

Paluu Suomeen

Laakso solmi tulevaksi kaudeksi 1+1 -sopimuksen HIFK:n kanssa. Vaikka kauden alkuun on vielä aikaa, hän on ehtinyt jo käydä tapaamassa joukkuetovereita, valmentajia ja huoltohenkilökuntaa.

– Vajaa kuukausi sitten kävin hallilla viemässä varusteet omaan loossiin, juttelin huoltajan kanssa pelinumerosta ja varusteista. Käytiin myös joukkueen kanssa risteilyllä ja pääsi tutustumaan toimiston väkeen. Alkuun on jo päästy, Laakso kertoo.

Mitkä ovat odotukset kauden suhteen?

– Todella erilaiset lähtökohdat on nyt. Seura on legendaarinen ja menestynyt. Siellä pääsee pelaamaan kunnolla ja kilpailu pelipaikoista on myös kova. Tavoitteena on ensin saada pelipaikka kuudesta pakista ja sitten nälkä kasvaa syödessä. Taivas on sillä tavalla rajana, että kunhan kaikki menee vain putkeen. Ajatukset ovat kuitenkin jokapäiväisessä työssä, että turha lähteä haihattelemaan, Laakso toteaa.

Poliisi valmistelee Mojtaba Hassanin, 21, käännyttämistä Afganistaniin, vaikka hänellä on täysipäiväinen työ ja koko muu perhe on saanut pysyvän luvan jäädä Suomeen.

Hassani on asunut äitinsä, isäpuolensa ja kolmen sisaruksensa kanssa Suomessa vuodesta 2015. Hän tuli Afganistanista Suomeen muun perheensä perässä.

Hassanilla on kokopäivätyö. Hän siivoaa ihmisten koteja ja käy samalla peruskoulun viimeistä luokkaa.

Hassanin luparumba Suomeen tulon jälkeen hakee vertaistaan. Hänen perheensä saapui Suomeen jo vuonna 2011, Hassanin velipuolen kutsumana.

Uusioperheen kolmanneksi vanhin lapsi, tuolloin 11-vuotias Hassani jäi kutsumatta syystä, jota ei ole tähän päivään mennessä saatu selville.

Hassani asui Afganistanissa talibanin hallinnoimalla alueella kaksin isoäitinsä kanssa, kunnes päätti lähteä perheensä perään Suomeen 15-vuotiaana.

Matkaan meni kaksi vuotta, sillä Hassani pysähtyi Irakissa ja Turkissa ja teki töitä, jotta pystyisi maksamaan salakuljettajille.

Lopulta Hassani saapui Suomeen Ruotsin-laivalla. Muu perhe löytyi heti rajalla äidin nimen perusteella.

– Kukaan ei ole tähän mennessä pystynyt selvittämään, miksi hän jäi perheenyhdistämisen kutsun ulkopuolelle. Se on kosmisten arpajaisten arpa, jota kukaan ei olisi halunnut, Hassania avustava ihmisoikeusaktivisti, Turvapaikanhakijoiden tuki ry:n puheenjohtaja Sanna Valtonen sanoo.

Valtonen epäilee, että kielitaidoton perhe ei ole osannut vaatia Hassanin tuomista Suomeen riittävän ponnekkaasti. Hänen mukaansa asiaa yritettiin selvittää ulkoministeriötä myöden.

Hassani todettiin DNA-testeissä äitinsä pojaksi. Perheenyhdistäminen törmäsi kuitenkin Hassanin ikään.

Maahanmuuttovirasto päätti laittaa Hassanin iänmääritystestiin, vaikka hänellä oli tazkira, afganistanilainen henkilöllisyystodistus, joka oli muiden sisarusten kohdalla riittänyt todisteeksi iästä.

Lopputulos on Hassanin kannalta mahdollisimman huono: ikä nousi testissä juuri sen verran, että Hassani muuttui yhdessä yössä täysi-ikäiseksi.

Valtosen näkemyksen mukaan ikä pitäisi kansainvälisessä oikeuskäytännössä esittää kahden vuoden haarukoissa, sillä menetelmä ei tuota tarkkaa vastausta. Ikä mitataan Suomessa hampaiden tai ranneluun perusteella.

Maahanmuuttovirasto nosti Hassanin ikää kymmenellä kuukaudella.

Iänmäärityksestä valitettiin EU-ihmisoikeustuomioistuimeen tuloksetta.

Pieleen menneen perheenyhdistämisen jälkeen Hassani haki oleskelulupaa turvapaikanhakijana. Se taas evättiin, koska suojelun kriteerit eivät täyttyneet, todetaan Maahanmuuttoviraston lupapäätöksessä.

Valtosen mielestä se olisikin ollut lähes mahdotonta Hassanin kohdalla, joka oli lähtenyt Afganistanista vain 15-vuotiaana. Häntä ei oltu siihen mennessä esimerkiksi henkilökohtaisesti uhattu tai pahoinpidelty.

– Edes taliban ei vainoa lapsia, Valtonen sanoo.

Hassani on valittanut saamistaan päätöksistä korkeimpaan hallinto-oikeuteen saakka. Kaikki valitukset on hylätty.

Kunnes Hassani päätti hakea lupaa työnsä perusteella.

Sen piti olla lähes varmaa: Hassanin työnantajana toimii yksityishenkilöiden perustama rinki, jollaisia on Valtosen aloitteesta perustettu vuoden sisällä kymmeniä.

Niissä täysipäiväisesti työskentelevät, oleskelulupaa työn perusteella hakeneet turvapaikanhakijat ovat tähän saakka kaikki saaneet myönteisen päätöksen, kertoo Valtonen.

Myös Hassani sai oleskelulupahakemukseensa myönteisen osapäätöksen TE-toimistolta.

Päätös on varsinaisen oleskeluluvan kannalta ratkaiseva. Taustalla on saatavuusharkinta, jonka mukaan TE-toimiston täytyy ensin tutkia,voidaanko työhön palkata tekijä EU- tai ETA-alueelta.

Alat, joille voi saatavuusharkinnan puitteissa työllistyä, vaihtelevat alueittain. Uudellamaalla esimerkiksi juuri kotisiivoustyö täyttää kriteerit.

Hassanin työnantaja sai tästä huolimatta tiedon kielteisestä oleskelulupapäätöksestä tällä viikolla.

Poliisi on kutsunut Hassanin kuulemaan päätöksen perusteita tulevana tiistaina.

Valtonen ja Hassani arvioivat, että poliisi valmistelee parhaillaan matkustusasiakirjoja Hassanin palauttamiseksi Afganistaniin.

Eikö TE-toimiston päätös puoltaa oleskelulupaa riitäkään?

Turvapaikanhakijoiden mahdollisuutta saada työperäinen oleskelulupa kielteisestä turvapaikkapäätöksestä huolimatta on puolustanut muun muassa sisäministeri Kai Mykkänen (kok).

Saatavuusharkinnan purkamista taas ovat väläyttäneet Mykkäsen lisäksi viime aikoina sekä työnantaja- että poikkeuksellisesti myös palkansaajakeskusjärjestö STTK.

Turvapaikanhakijat työllistyvät pääasiassa juuri töihin, jotka edellyttävät saatavuusharkintaa. Saatavuusharkinta koskee niin sanottua suorittavaa työtä.

Hassanin kielteisen oleskelulupapäätöksen kohdalla saatavuusharkinta ei ole ollut kynnyskysymys. Siitä kertoo TE-toimiston myönteinen osapäätös.

Osapäätös ei ole kuitenkaan automaattinen tae työn perusteella myönnettävästä oleskeluluvasta, sanoo maahanmuuttoyksikön johtaja Tiina Suominen Maahanmuuttovirastosta.

– Ei se niin kategorisesti mene. Kun on myönteinen osapäätös, sen jälkeen tarkistamme yleiset edellytykset.

Maahanmuuttovirasto arvioi muun muassa hakijan vaikutusta yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen eli toisin sanoen sitä, onko hakija syyllistynyt rangaistaviin tekoihin, Suominen sanoo.

Valtonen ja Hassani epäilevät, että Hassanin kohdalla saattaa olla kyse tästä.

Hassani joutui vuosi sitten omassa kodissaan nujakkaan, jonka toinen osapuoli päätyi soittamaan poliisin. Valtosen mukaan poliisi hoiti tilanteen ilman tulkkia.

Koko päätöstä Hassanin oleskeluvan eväämisestä poliisi ei ole vielä luovuttanut, mutta ilmoituksessa kerrotaan, että kielteinen päätös perustuu ulkomaalaislain kohtaan 36.

Sen mukaan oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä, jos hakija vaarantaa yleisen turvallisuuden.

Valtosen mukaan Hassanin rikosrekisteristä ei löydy muita merkintöjä. Yle ei ole nähnyt rekisteriotetta.

Maahanmuuttovirasto ei kommentoi yksittäistapauksia, mutta Tiina Suominen sanoo yleisellä tasolla, etteivät oleskeluluvan hakijat rikkeet automaattisesti johda lupahakemuksen hylkäämiseen.

Rangaistavia tekoja pitäisi olla hänen mukaansa useita tai niiden pitäisi olla vakavia.

– Eivät ihan pienet rangaistukset siihen vaikuta, Suominen sanoo.

Sanna Valtonen arvostelee ylipäänsä ajatusta, että hakijalta vaadittaisiin täyttä nuhteettomuutta.

– En tiedä kovinkaan montaa nuorta poikaa, joka ei olisi joskus syyllistynyt jonkinlaiseen nujakointiin.

"Se on aito tazkira"

Jos Hassani palautetaan Afganistaniin, hänet viedään Kabuliin. Hassani kertoo hyvällä suomen kielellä, ettei tunne kaupungista ketään.

Elämä pitäisi aloittaa yksin nollasta: Suomi ei tarjoa pakkopalautetuille turvapaikanhakijoille muuta apua kuin tarvittaessa paluurahan kotiseudulle.

Vapaaehtoista paluuta tuetaan ja avustetaan enemmän myös rahallisesti. Maahanmuuttovirasto vastaa Suomessa vapaaehtoisesta paluusta, pakkopalautukset taas hoitaa poliisi.

Poliisin tapa hoitaa palautuksia on nostattanut keskustelua aiemmin. Esimerkiksi Zaki Hussaini palasi Suomeen sen jälkeen, kun poliisi lennätti hänet takaisin Afganistaniin, vaikka lupaprosessi oli vielä kesken.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu taas esitti tuoreessa eduskuntakertomuksessaan, että käännytykset Afganistaniin pitäisi lopettaa kokonaan, sillä maan turvallisuustilanne on niin epävakaa.

Yksi asia antaa kuitenkin Hassanille toivoa.

Kun Hassani meni tapaamaan poliisia perjantaina, häntä odotti poliisin lisäksi Tukholmasta saapunut, Afganistanin suurlähetystön virkamies.

Hassani näytti tälle tazkiransa, jota Maahanmuuttovirasto ei uskonut, kun Hassanin ikää kolme vuotta sitten arvioitiin.

Se on aito tazkira, virkamies totesi Hassanin mukaan.

Lue myös:

Viranomaiset taipuivat poikkeusjärjestelyyn: Afganistaniin pakkopalautettu Zaki Hussaini sai lentää takaisin Suomeen

Zaki pakkopalautettiin yöllä Afganistaniin, aamulla hän olisi saanut jäädä Suomeen – mokasiko poliisi?

Kova avaus palkansaajapuolelta: Ulkomaisen työvoiman pääsyä Suomeen helpotettava

Ulkomaisen työvoiman pääsy Suomeen jakaa palkansaajia: Duunarien SAK haluaa pitää kiinni tarveharkinnasta, toimihenkilöiden STTK luopuisi siitä

Koodari oli vähällä nostaa kytkintä tuskastuttuaan ulkomaalaisena työnsaannin vaikeuteen: "Ajattelin, että se on Suomen tappio eikä minun" – Nyt esteitä poistetaan useilla aloilla

Hampaat eivät valehtele – Turvapaikanhakijoiden ikä tarkistetaan yhä useammin suun kautta

Petri Hulkko on ylennetty tästä päivästä alkaen kenraaliluutnantiksi. Hulkko nousee nyt Puolustusvoimain toiseksi korkeimpaan sotilasarvoon.

Hulkko on tällä hetkellä maavoimien komentaja.

Hulkon lisäksi kenraaliylennykset saivat kenraalimajuriksi ylennetty Jari Kallio ja insinöörikenraalimajuriksi ylennetty Kari Renko. Uudeksi kenraalikunnan jäseneksi nousi everstin arvosta prikaatikenraaliksi ylennetty Rami Saari.

Ammattisotilaiden lisäksi tasavallan presidentti ylensi juhlapäivänä 860 reservin upseeria ja erikoisupseeria.

Kaikki lippujuhlapäivän ylennykset löytyvät täältä.

Lisäksi Puolustusvoimain komentaja on myöntänyt sotilasansiomitalin 244 ihmiselle.

Valtakunnallinen paraati Seinäjoella

Lippujuhlan päivän valtakunnallinen paraati järjestetään tänä vuonna Seinäjoella. Juhlapäivä alkaa seppeleenlaskulla Törnävän hautausmaalla kello 9.

Paraatin ohjelmaan kuuluu katselmus Seinäjoen jalkapallostadionilla kello 12, ohimarssi Kirkkokadulla kello 13.15 alkaen ja kalustoesittely Koulukadulla 10.30–19.

Lisäksi Hornetit, Hawk-taitolentoryhmä ja NH90-kuljetushelikopterit suorittavat esityslentonsa iltapäivällä kello 17–18 välillä.

Päivän huipennus on Lakeuden puistossa pidettävä Puolustusvoimat 100 -kesäkiertuekonsertti. Siihen on vapaa pääsy, ja se avaa juhlavuoden kesäkiertueen.

Yle näyttää lippujuhlan paraatikatselmuksen suorana Areenassa alkaen kello 11.55. Ohimarssi nähdään TV1:ssä kello 13.10. Paraatista nähdään koostelähetys kello TV 1:n puolella kello 17.10.

Lisätty linkki Puolustusvoimain sivuille ylennyksistä kertovaan kohtaan.

Saman havainnon ovat tehneet monet siilinjärveläisen metsäasiantuntija Voitto Vauhkosen kollegoista: punkkien määrä metsissä on kasvanut selvästi muutamassa vuodessa. Työssään maastossa liikkuvat toistavat samaa viestiä yhä useammilla seuduilla.

Moni kokee, että metsien pelottavin eläin ei ole enää karhu, vaan vaarallisia tauteja levittävä lähes huomaamaton pieni ötökkä, punkki.

– Luonto ei ole enää samanlainen viehättävä oma itsensä kuin ennen, toteaa Vauhkonen surullisena.

Lähes 40-vuotisen uran metsissä tehnyt Pohjois-Savon Metsänhoitoyhdistyksen metsäasiantuntija kertoo irrottaneensa itsestään joka kesä useita punkkeja.

– Aina niitä ei edes huomaa, kun ovat niin pieniä ja huomaamattomia, Vauhkonen harmittelee

.

Työnantajat ovat ryhtyneet tarjoamaan rokotteita

Metsissä ja maastossa työskenteleville punkeista on luonnossa työskentelevien mukaan muodostunut suuri riski. Se on ongelma, johon myös työnantajat ovat heränneet aivan viime vuosina. Teollisuusliiton sopimusasiantuntija Jari Sirviön mukaan yhä useampi työnantaja tarjoaa metsissä tai riskialueilla työskenteleville työntekijöilleen puutiaisaivokuumetartunnalta suojaavan rokotteen. Erityisen tärkeä rokote on riskialueilla.

– Työnantajat ovat reagoineet siihen riskiin, mikä punkeista on tullut. Kyse on työnantajan huolehtimisvelvoitteesta, korostaa Sirviö.

Harkitsemme päiväkotien metsäryhmien henkilökunnan rokottamista. Tuula Nuotio

Myös esimerkiksi päiväkodeissa ja kouluissa työskentelevät joutuvat ottamaan punkit huomioon työssään. Esimerkiksi Kotkan alueella ei mielellään tehdä retkiä saaristoon punkkiriskin vuoksi. Varhaiskasvatuksen pääluottamusmies Minna Paavola kertoo, että kieltoa saaristoretkiin ei kuitenkaan ole.

Kuopion seudulla päiväkotien työntekijöille on hiljattain annettu punkkeihin liittyvä ohjeistus.

– Metsäretkille lähdettäessä lapsille on laitettava pitkät vaatteet ja hoitajien täytyy tarkistaa, että sukat tulevat housunlahkeiden päälle. Tullessa lapset on silmäiltävä punkkien varalta, kertoo palvelupäällikkö Tuula Nuotio Kuopion kaupungilta.

Nuotion mukaan Kuopiossa harkitaan parhaillaan metsäryhmien henkilökunnan rokottamista puutiaisaivokuumetta vastaan.

Työterveyspalveluja tarjoavasta Mehiläisestä kerrotaan, että työnantajien maksamien rokotteiden määrä on lähtenyt kasvuun muutaman viime vuoden aikana. Yksi syy on lisääntynyt tietoisuus punkeista ja punkkitaudeista.

– Investointina rokote ei ole työnantajalle suuri, arvioi asiakkuuspäällikkö Sari Hoffrén Kuopion Mehiläisestä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos suosittelee rokotetta puutiaisaivokuumetta vastaan vain riskialueilla maastossa työskenteleville. Silti esimerkiksi rannikolla osa päiväkodeissa työskentelevistä pitäisi rokotetta tarpeellisena työsuhde-etuna.

Vaatetus antaa hyvän suojan

Pohjois-Savon Metsänhoitoyhdistys ryhtyi tarjoamaan punkkirokotuksia työntekijöilleen jo seitsemän vuotta sitten. Tuohon aikaan Maaningasta tuli puutiaisaivokuumeen riskialuetta ja sairaustapausten määrä kasvoi, joten yhdistys katsoi rokotukset aiheelliseksi.

– Kyseessä on yksi suurimpia työterveyteen liittyviä riskejä erilaisten tapaturmien lisäksi, myöntää myyntijohtaja Juha Huttunen.

Henkilöstöstä noin kaksi kolmasosaa on ottanut rokotteen. Yksi heistä on lähes 40 vuotta metsäasiantuntijana työskennellyt siilinjärveläinen Voitto Vauhkonen.

– Punkkien määrän kasvu sai ottamaan rokotteen. Kyllä se kannattaa ottaa puutiaisaivokuumetta vastaan, perustelee paljon työssään metsissä liikkuva Vauhkonen.

Metsissä työssään liikkuville suositellaan suojautumiskeinoksi pitkävartisia kenkiä sekä pitkiä housuja ja paitaa. Päivän päätteeksi olisi hyvä tehdä itselleen punkkitarkastus.

Vuosikymmeniä itsekin metsissä aiemmin työskennellyt Teollisuusliiton sopimusasiantuntija Jari Sirviö uskoo, että työnantajat ovat hoitaneet työturvallisuuslakiin kuuluvat velvoitteensa kohtuullisen hyvin.

– Aina on kuitenkin parannettavaa. Tämän ongelman esille tuomisen eteen on tehty hyvää työtä.

Siitä, miten paljon rokotteita on työntekijöille annettu, ei ole vielä tehty seurantaa. Sirviön mukaan tämä on kuitenkin tehtävä, koska sen perusteella voidaan tarkastella tarkennuksen tarvetta työehtosopimuksissa.

Punkkihysteriaa syytä välttää

Suomen 1 500 punkkilajista kaksi on vaarallisia: tavallinen puutiainen sekä idästä tullut taigapunkki. Punkit levittävät sekä rokotteella ehkäistävää puutiaisaivokuumetta että borrelia-bakteeria, joka aiheuttaa borrelioosia.

Borrelioosirokotteen kehittäminen on edistynyt, kun ranskalainen biotekniikkayhtiö kertoi viime viikolla testanneensa rokotetta onnistuneesti ensimmäistä kertaa ihmisillä. Borrelioosia voidaan tartunnan jälkeen hoitaa antibiooteilla. Tutkimuksen mukaan Suomessa joka kuudes puutiainen kantaa borrelia-bakteeria.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen rekisterin mukaan punkkien aiheuttamien TBE- eli puutiaisaivokuumetartuntojen määrä kasvaa. Vaikka puutiaisaivokuumetta kantavien punkkien määrä on joidenkin arvioiden mukaan vain noin 1,6 prosenttia, halutaan metsissä työskentelevät suojata riskiltä.

– Tautia kantavien punkkien prosentuaalinen määrä on pieni, mutta milloin se osuu kohdalle, voi olla ensimmäinen kerta. Kyllä se on riski ja vakavasti otettava asia, muistuttaa Sirviö.

Juttu jatkuu grafiikan jälkeen.

Kukaan metsissä liikkuva ei kuitenkaan halua lietsoa punkkihysteriaa. Sellaistakin Voitto Vauhkonen on työssään havainnut. Hän on järjestänyt koululuokille metsäretkiä, mutta vastaan on tullut tilanteita, joissa koulu on punkkien takia perääntynyt retkestä.

– Punkit tuntuvat rajoittavan luonnossa liikkumista. Ennen järjestettiin päiväkodeista ja kouluista retkiä, mutta nyt ei aina uskalleta ottaa sitä riskiä. Hysteria on mennyt ehkä vähän jo ylikin. Terve järki on hyvä pitää mielessä, pohtii Vauhkonen.

Päiväkotipäivän aikana vastuu on päiväkodin henkilökunnalla ja muina aikoina vanhemmilla. Tuula Nuotio

Soittokierros kuopiolaisiin päiväkoteihin kuitenkin kertoo, että retkillä käydään entiseen tapaan. Sen sijaan punkit ovat aiheuttaneet pohdintaa vastuukysymyksistä: jos punkki tarttuu lapseen, onko vastuu päiväkodilla vai vanhemmilla.

– Päiväkotipäivän aikana vastuu on päiväkodin henkilökunnalla ja muina aikoina vanhemmilla. Pidän tärkeänä, että näistä asioista keskustellaan, mutta riskiä tautien leviämiselle täällä en pidä kovin korkeana. Tätä mieltä on myös työterveyshuolto, sanoo Kuopion kaupungilla palvelupäällikkönä työskentelevä Tuula Nuotio.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylilääkäri Tuija Leino korostaa, että pahimmillakin riskialueilla vain 1–2 prosenttia punkeista kantaa puutiaisaivokuumetta aiheuttavaa TBE-virusta.

– Kuivat metsät eivät ole punkkien mielipaikkoja. Ne viihtyvät enemmän esimerkiksi suurten järvien rannoilla ja rantalehdoissa.

Millaisia kokemuksia sinulla on punkeista? Voit keskustella aiheesta jutun lopussa. Keskustelussa on mukana punkkeja tutkinut Jani Sormunen Turun yliopistosta.

Oli kevään ensimmäisiä kuumia päiviä. Nokialaisen lukiolaisen Ante Tammisen mopoauto hyytyi sen lämmettyä liikaa.

Matka katkesi kesken vilkkaasti liikennöidyn mäen. Mopoauto ei suostunut millään käynnistymään, eikä Tamminen halunnut jättää kulkupeliä tukkimaan muuta liikennettä.

– En keksinyt nopeasti muuta, joten päätin työntää auton tienhaaraan, Tamminen kertoo.

Ante Tamminen on voittanut alle 17-vuotiaiden Pohjoismaiden mestaruuden amerikkalaisessa jalkapallossa. Voimaa riitti, mutta Tamminen alkoi ihmetellä, miksi kukaan ei tarjonnut apua.

– Kukaan ei edes hiljentänyt katsomaan, tarvitsenko apua. Eräs auto näytti siltä, että pysähtyy, mutta ei pysähtynytkään. Siinä minä vähän aikaa työnsin. Ei tullut minkäänlaista apua tai edes osoitusta siitä, että voisi auttaa.

Ei ensimmäinen kerta

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Tamminen jää liikenteessä oman onnensa nojaan. Viime kesänä hajosi mopoautosta variaattorihihna.

– Laitoin hätävilkut päälle, eikä kukaan tullut ihmettelemään. Siinäkin koin vähän ihmetystä, kun kukaan ei tullut auttamaan.

Lukiolainen päätti kertoa tapauksesta kotikaupunkinsa Nokian suositussa Facebook-ryhmässä ja joutui yllättymään ihmisten tylyydestä toisen kerran.

Mitä nuorempi, sitä enemmän halua auttaa

Suomalaiset kyllä sanovat haluavansa auttaa. Peräti 95 prosenttia kertoo olevansa valmiita auttamaan naapureitaan ja läheisiään esimerkiksi pitkän sähkökatkon aikana, selviää Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön tekemästä tutkimuksesta.

Mutta näkyvätkö puheet toimintana?

Brittiläinen Charity Aid Foundation -hyväntekeväisyysjärjestö selvittää joka vuosi, miten noin 140 eri maan ihmiset auttavat.

Suomi sijoittuu vuoden 2017 listalla sijalle 37. Vuotta aiemmin Suomi oli vielä sijalla 24. Kaikki muut Pohjoismaat ovat Suomea edellä, ykkösenä on Myanmar.

Samasta kyselystä selviää, että suomalaisista 47 prosenttia kertoo auttaneensa tuntematonta kuukauden aikana. Ykköstilaa pitävässä Sierra Leonessa luku on 81 prosenttia.

Suomalaisten arvoja ja auttamista on tutkittu laajassa arvotutkimuksessa, johon on haastateltu 3 800 suomalaista. Arvotutkimuksen toteuttajan, Insinght360-yhtiön strategiajohtaja Jaakko Kaartinen sanoo, että suomalaiset auttavat mieluummin läheisiään kuin tuntemattomia.

Ikä vaikuttaa halukkuuteen auttaa.

– Kolmekymppisten ja sitä nuorempien halu auttaa toisia ihmisiä työssä ja vapaa-ajalla on suurempaa kuin vanhempien. Mitä nuorempia ollaan, sitä valmiimpia ollaan tekemään uhrauksia ystävien auttamiseksi, Kaartinen sanoo.

Hän selittää sukupolvikuilua sillä, että vanhemmiten suomalaiset alkavat nähdä enemmän uhkia muissa ihmisissä ja kokea, että heillä on hävittävää.

– Takana voi olla esimerkiksi pelkoa, jos rivakan näköinen nuori on tienposkessa mopoauton kanssa. Tai joku voi ajatella, että mopoauto vie minun tilani liikenteessä. Hyvä vain, että se hajosi, Kaartinen arvioi.

Pilkallisia kommentteja

Ohi ajaneiden aikuisten asenne sapetti sen verran, että Ante Tamminen kirjoitti toukokuussa Facebookin Nokia City -ryhmään.

– Ymmärtäähän jokainen täällä, että auttamisvelvollisuus koskee kaikkia suomalaisia. Äsken jouduin työntämään mautoani mäkeä ylöspäin. Moni auto meni ohi, mutta kukaan ei tullut auttamaan. Jos ei ole kuoleman kiire, voi hyvin pysähtyä ja tulla auttamaan. Tiedän, että moni ei tykkää nuorista, mutta ei meitä silti saa jättää auttamatta, hän kirjoitti.

Kirjoitukseen tuli yli 150 kommenttia ja yllättävän moni niistä oli pilkallinen. Moni aikuinen takertui Tammisen käyttämään auttamisvelvollisuus-sanaan. Muun muassa tällaista palautetta Tamminen sai:

Ihan kolme metriä jouduit työntämään ja näin suuri valitus, kun kukaan ei auttanut.

Mitä sitä myötätuntoa jakelemaan, kun homman olisi voinu hoitaa ittellensä helpommalla tavalla?

Soita hinuri, niin me muutkin.

No kyl sen muovikipon siitä yksin siirtää.

Kertoo siitä ajasta ku kovat äijät ajeli mopoilla ja työnsi tankille, jos löpö loppu, eikä tullu marisemaan Nokia Cityyn kun Tupperware hyyty mäkee eikä kukaan auta.

Harva puolusti somessa

Vain pieni osa aikuisista puolusti Tammista ja ihmetteli, miksi hyviin tapoihin ei kuulu auttaa. Omat vanhemmat tukivat Tammista kotona.

– Vähän ihmettelin, että niin harva puolusti somessa. Kun kyseessä on nuori, harva antaa myötätuntoa ja toruu muita, Tamminen sanoo.

Jos aikuinen kertoo vastoinkäymisistä Facebookissa, häntä usein lohdutetaan ja tuetaan. Miksi nuori ei saa samaa kohtelua?

– Olen huomannut välillä, että nuorista ei tykätä. Meitä häädetään pois paikoista, joissa halutaan olla rauhassa, vaikka nuori käyttäytyy hyvin. Jos jotain sattuu, nuoria leimataan heti.

Mopoauton vakuutukseen ei kuulu hinauspalvelu. Tamminen korostaa lisäksi, että työntäminen ylämäkeen ei ärsyttänyt, vaan ihmisten asenteet auttamista kohtaan.

– Usein autossa tulee tietynlainen anonyymiys, kun toisen kasvoja ei näe tarkkaan. Jotkut kokevat melkein velvollisuudeksi, että nuorten ajoneuvoille, mopoautoille, mopoille ja skoottereille, kuuluu olla ilkeä. Harva uskaltaa sanoa mitään kasvotusten.

Tamminen kertoo, kuinka ammattiautoilija hidasteli tahallaan hänen kaverinsa mopoauton edessä. Nuoret tuntuvat liikkuvan aina väärin: joko hurjastelevan tai olevan tien tukkeena.

– Kerran olin vaihtamassa kaistaa vasemmalta oikealle, katsoin taakseni ja laitoin vilkun päälle. Juuri kun olin kääntänyt rattia hitusen, takana ollut auto ampaisi täysiä vierestä. Jos olisin tehnyt yhtään isomman liikkeen, olisi tullut paha kolari.

Tamminen täytti juuri 18 vuotta. Hänen mielestään on helpotus ajaa autolla mopoautoon kohdistuneiden ennakkoluulojen takia.

Helpompi olla tekemättä mitään

Arvotutkimusta tekevä Jaakko Kaartinen sanoo, että harva päättää tietoisesti olla auttamatta. Tutkimusten mukaan ihmisen on helpompaa välttää riskiä ja olla tekemättä mitään kuin saada jotain aikaan.

– Auttaminen vaatii vaivaa, koska pitää astua omasta ruudusta pois. Yleensä riskin ottaminen kuitenkin kannattaa.

Kaartinen vertaa tapausta kertomukseen laupiaasta samarialaisesta.

– Miksi tunnetussa tarinassa vain laupias samarialainen pysähtyi auttamaan? Koska muut ohi kulkeneet kokivat ristiriitaisia tunteita autettavaa kohtaan. Nuori ja mopoauto on ärsyttävää meteliä, hidaste liikenteessä, tuntematon teini, toisenlainen kuin minä, hän vertaa.

Kyse on myös aikuisten vallankäytöstä. Suomalaisessa yhteiskunnassa lasten toivotaan yhä usein olevan kilttejä ja näkymättömiä. Arvotutkimuksen mukaan joka viides suomalainen on sitä mieltä, että lasten on tärkeämpää olla hyvin käyttäytyviä ja tottelevaisia kuin uteliaita ja itsenäisiä.

– Jos omassa lähipiirissä ei ole nuoria, voi ajatella ennakkoluuloisesti esimerkiksi, että nuoret pääsevät helpommalla kuin minä, ovat laiskoja tai meluisia.

Arvotutkimuksessa suomalaisista löytyi erityinen 15 prosentin ryhmä, jonka asenteita leimaa pettymys ja katkeruus.

– He ovat pitkälti miehiä ja heillä on tunne, että he ovat jääneet syrjään. He ovat pettyneet omaan elämäänsä, turhautuneita ja katkeria. Tämä ryhmä kommentoi usein sosiaalisessa mediassa katkerasti aiheita, jotka ovat elämänmyönteisiä, Kaartinen kuvaa.

Kaartisen mielestä suomalaisilla on nuorten suhteen peiliin katsomisen paikka.

– Kannattaa miettiä, mikä teinilaumassa ärsyttää. Mitä se kertoo minusta? Vastaako minun asenteeni perimmäisiä arvojani? Mitä voin itse tehdä, että nuoret ja aikuiset mahtuvat samaan kaupunkiin ja samaan maahan?

Nuoret käyttäytyvät yhä paremmin

Ante Tammisen mielestä osa aikuisista unohtaa, että valtaosa nuorista on nykyään yhä kunnollisempia.

– Minullakin on paljon tuttavia, jotka eivät käytä päihteitä. Itseänikin toiset nuoret ovat kehuneet, etten ole koskaan koskenut tupakkaan.

Tutkimuksista paljastuu, että nuoriso käyttäytyy koko ajan paremmin. Nuoret juovat vähemmän ja tulevat paremmin vanhempiensa kanssa toimeen. Tämä unohtuu liian usein, ja pieni huonosti käyttäytyvä vähemmistö määrittää koko ryhmän kohtelun.

– Erittäin yleinen argumentti on, että me ollaan nuoria, me ei tiedetä maailmasta kunnolla. Se on osittain totta. Nuoret on kuitenkin usein enemmän ajassa kiinni ja osaavat miettiä radikaalimmin ja avarakatseisemmin kuin aikuiset. Ei saa yleistää nuoria. Eikä saa yleistää oikeastaan ketään. Kaikki me olemme yksilöitä, Tamminen sanoo.

Auttamisesta tulee hyvä mieli

Ante Tamminen uskoo, että kiire on yksi syy olla auttamatta.

– Kaikilla on nykyään liian kiire, keskitytään liikaa omaan maailmaan. Jos auttaisi muita, siitä tulisi hyvä mieli itselle.

Lukion toisen luokan päättävä Ante Tamminen auttaa itse kavereitaan esimerkiksi teknisten laitteiden kanssa.

– Jos näkee, että joku kaatuu rappusissa vilkkaassa ostoskeskuksessa, pitää totta kai mennä auttamaan tai kysyä, kävikö huonosti. Edes kysyä, tarvitseeko apua.

Lue lisää:

"Nyrkki ei heilu, eikä pullo kallistu" - Nykynuoriso elää teinivuotensa kiltimmin kuin vanhempansa

Kyllä ennen oli nuoriso kunnollista - vai oliko?

Adessa tekee letit liuhuen kuperkeikkoja voimistelurenkaissa olohuoneen ja keittiön väliin pultatuissa voimistelurenkaissa. Eeden lojuu sohvalla ja pelaa kännykällä. Toinen perheen koirista, sekarotuinen Milou, touhuaa häntä viuhtoen.

Tässä Helsingin kaupungin vuokra-asunnossa Lauttasaaren Köysikujalla asuu viisi lasta, kaksi aikuista ja kaksi koiraa. Vilskettä on.

– Olemme muuttaneet tähän asuntoon vuonna 2011 vapaarahoitteisesta asunnosta samalta alueelta. Vuokra oli satoja euroja halvempi tässä isommassa kaupungin vuokra-asunnossa, kertoo äiti Eliisa Saarinen.

Vuokra on yhä edullisempi kuin vapailla markkinoilla, mutta asukkaat pelkäävät, että vuokra nousee uuden vuokrantasausmallin vuoksi roimasti.

Helsingin vuokra-asuntoyhtiön toimitusjohtaja Jaana Närö sanoo Ylelle, että joissakin Helsingin kaupungin vuokra-asunnoissa vuokra saattaa nousta uuden vuokrantasausmallin myötä jopa 10 prosentilla jo ensi vuonna. Käytännössä tammikuussa voimaan astuvat vuokrat lasketaan tänä syksynä. Närön mukaan ensi vuoden vuokrista ilmoitetaan asukkaille lokakuussa, kun Hekan hallitus on lopullisesti päättänyt vuokrista.

Kaupungin tavoitteena on, että kaikilla kaupungin eri alueilla ero kunkin alueen markkinavuokriin tulee olemaan suhteessa sama, reilut 30 prosenttia. Koska markkinavuokrat vaihtelevat suuresti kaupunginosien välillä, myös kaupungin asuntojen vuokrissa tullee olemaan alueittain isoja eroja.

Jos korotus iskisi Köysikujalle, se tietäisi perheelle 140 euron lisälaskua eli vuokra olisi nykyisen 1400 euron sijaan 1540 euroa

– Meillä menee viisilapsisessa perheessä järjetön määrä rahaa vuokraan ja ruokaan. Jos vuokra vielä nousee, kauhulla odotan, miten se tulisi vaikuttamaan meidän talouteemme, Saarinen sanoo.

Saarinen kertoo, että tälläkin hetkellä tekee tiukkaa.

– Me joudumme budjetoimaan nyt jo kaikki arkimenomme. En tiedä, mitä me tekisimme, jos vuokra nousisi noin paljon, hän miettii.

Vuokrat nousevat esimerkiksi kantakaupungissa, Kumpulassa ja Vallilassa

Kaupungin vuokra-asunnoissa asuu 100 000 ihmistä. Vuokrankorotukset koskisivat kymmeniä tuhansia, koska reilusta kahdesta kymmenestä kaupungin vuokranmääritysalueesta yli puolessa keskimääräinen vuokra nousee.

Hekan kaavioiden mukaan vuokrat tulisivat nousemaan tasausmallin seurauksena kantakapungin lisäksi muun muassa Myllypyrossa, Haagassa, Siilitiellä, Kumpulassa ja Vallilassa.

Toisaalta esimerksi Suutarilassa, Vuosaaressa ja Kontulassa vuokrat ovat jo nyt lähempänä markkinavuokria, joten niiden keskivuokraa ei tarvitse nostaa. Heka ei aio kuitenkaan laskea näiden alueiden keskivuokraa.

– Me emme kyllä oikeasti laske keskivuokraa millään alueella, vaan me tasaamme vuokraa hitaammin. Joillakin alueilla vuokrat eivät nouse moneen vuoteen, sanoo toimitusjohtaja Jaana Närö.

Vuokra-asuntoyhtiö Hekan hallituksen puheenjohtajalla, apulaispormestari Anni Sinnemäellä tuntuu olevan osin erilainen käsitys asiasta.

– Joillakin kalliimmilla alueilla on jo nyt kalliimmat vuokrat, mutta esimerkiksi Suutarilassa ja Jakomäessä vuokrat ovat lähempänä markkinavuokraa. Tällaisilla alueilla vuokra menee yhtä kauas markkinavuokrista kuin muualla.

– Tässä mallissa haetaan läpinäkyvyyttä eli että vuokra olisi kaikilla alueilla samassa suhteessa kulloisenkin alueen vuokraan. Joillakin alueilla vuokra tulee edullisemmaksi, hän sanoo.

Toimitusjohtaja Närön mukaan yksittäisissä kohteissa vuokra voi myöhemmin laskea esimerkiksi asunnon huonon kunnon takia, kun vuokrantasausmallin toisessa vaiheessa kohteita aletaan pisteyttää asunnon käyttöarvon mukaan. Vuokra saattaa tosin myös nousta, jos asunto sijaitsee meren tai joenrannan läheiyydessä tai se on erityiskohde, kuten jugend- tai puutalo.

Vuokralaiset: "Kaupunki lisää eriarvoisuutta ja ajaa pienituloiset lähiöihin"

Köysikujan talo on Lauttasaaren ainoa kaupungin vuokra-asuntototalo. Talon ympärillä käy karmea pauke: aluetta tiivistetään ja uudisrakennuksia nousee kovaan tahtiin Vattunimeen. Viereiselle tontille rakennetaan tuhannen lapsen koulu ja päiväkoti.

Asukkaiden mielestä uusi vuokrantasausmalli rankaisee heitä, jotka ovat sattuneet saamaan vuokra-asunnon sosiaalisin perustein alueelta, jossa vapaiden markkinoiden vuokrat ovat sittemmin karanneet käsistä.

– Nämä asunnothan on myönnetty harkinnanvaraisesti eli täällähän ei asu mitenkään hyvätuloisia ihmisiä, vaan tavallisia kaupungin aravavuokra-asukkaita, sanoo talotoimikunnan puheenjohtaja Raisa Olenius.

Köysikujan asukkaat ovat hämmentyneitä, ja jännittyneenä odottavat tietoa mahdollisista vuokrankorotuksista. Monelle asukkaalle monen kympin tai yli satasen korotus olisi suoraan pois välttämättämistä menoista, kuten ruokarahoista.

– Täällä asuu eläkeläisiä ja lapsiperheitä. Jos vuokrannousu olisi 10 prosenttia, niin moni harkitsisi pois kotoaan muuttamista.

Sadan tuhannen vuokralaisen edustajien kaupungille lähettämässä lausunnossa vastustetaan uutta vuokrantasausmallia muun muassa siksi, että vuokralaisten mielestä se asettaa vuokralaiset eriarvoiseen asemaan, kun esimerkiksi kantakapungin alueella vuokrat saattavat nousta kohtuuttoman paljon.

– Tämä ei missään tapauksessa ole reilu järjestelmä, sanoo Olenius.

Vuokralaiset: "Tämä on äärettömän eriarvoistava järjestelmä"

Paitsi, että vuokralaiset joutuvat keskenään eriarvoiseen asemaan, vuokralaisten mukaan kaupunki vahvistaa ja lisää uudella mallillaan myös kaupunginosien eriytymistä toisistaan, vaikka kaupungin pitäisi päin vastoin torjua eriarvoisuuden lisääntymistä ja lisätä sosiaalista sekoittumista asuinalueille.

– Tämä on äärettömän eriarvoistava järjestelmä, jos ihmiset joutuvat miettimään, joutuvatko he muuttamaan halvemmille alueille. Tämän vuokrantasausmallin takia huono-osaisuus voi entistä enemmän kasautua tietyille alueille, ongelmat ja segregaatio lisääntyvät, sanoo talotoimikunnan puheenjohtaja Raisa Olenius.

Vuokralaisten mielestä uudistuksen myötä toisilla alueilla hyväosaisuus, toisilla huono-osaisuus lisääntyy: kaupunginosien asukkaiden tulotasot alkavat näkyä entistä systemaattisemmin myös kaupungin vuokra-asuntojen hinnoissa.

– Meidän mielestämme vuokrantasausmalli on eriarvoistava ja se on tosi iso vääryys. Helsingin kaupungilla ja kaupungin vuokra-asunnoilla on ollut vuosien ajan segregaatiota lieventävää työtä ja on ollut todella hienoa, että Helsingin kaupungin aravavuokra-asunnoissa on ollut tähän asti mahdollisuus asua millä kapungin alueella tahansa, Olenius sanoo

– Nyt tämä ollaan viemässä pois.

Kaupunki: Uusi malli ei lisää eriarvoisuutta, koska kokonaisuudessaan vuokrat eivät nouse

Onko kaupungin vuokra-asunnoissa jatkossa monen kerroksen väkeä: kalleimmilla alueilla asuvat parempituloiset kaupungin vuokra-asukkaat ja halvemmilla pienituloisimmat?

Kaupungin vuokra-asuntoyhtiön toimitusjohtajan Jaana Närön ja yhtiön hallituksen puheenjohtajan, Anni Sinnemäen mielestä uusi vuokrantasausmalli ei lisää eriarvoisuutta kaupunginosien välillä.

– Meidän mielestämme on oikein, että vuokrahyöty jakautuu Helsingissä tasaisesti, sanoo toimitusjohtaja Närö.

Toimitusjohtaja kuitenkin myöntää, että joillakin alueilla kaupungin vuokra-asuntojen vuokrat voivat nousta niin koviksi, että kaikilla matalapalkkaisilla kaupunkilaisilla ei ole niissä varaa asua.

– Niin, mutta meillä tulee edelleen olemaan alueita, joissa on edullisemmat vuokrat, hän muistuttaa.

Hallituksen puheenjohtaja Anni Sinnemäki sen sijaan uskoo, että jatkossakin pienituloisilla on varaa asua kaupungin vuokra-asunnoissa.

– Uskon, että kaikilla on varaa asua kaupungin vuokra-asunnoissa jatkossakin. Asunnot ovat selvästi edullisempia kuin markkinahintaiset asunnot.

Edullisempien vuokrien alueille eivät kaikki halukkaat mahtuisikaan: kaupungin vuokra-asuntoja hakevat vuosittain kymmenet tuhannet ihmiset ja asunnon saa vain muutama prosentti hakijoista.

Sinnemäki on itse sanonut Ylelle aiemmin, että vaikka asuntoja rakennetaan lisää, kaupungin vuokra-asuntoihin pääseminen ei jatkossakaan helpotu.

Sinnemäki: Markkinavuokrat eivät määrää kaupungin vuokria

Vaikka uudet vuokrat muodostuvat osin vertaamalla niitä alueiden keskimääräisiin vuokriin, Sinnemäen mukaan markkinavuokrat eivät määrää kaupungin vuokria.

– Tässä ei myötäillä markkinavuokria, vaan uudistuksen tarkoitus on, että kaupungin vuokrat olisivat saman verran edullisempia eri alueilla, eli että Hekan vuokrat määräytyvät oikeudenmukaisesti eri alueiden välillä, Sinnemäki sanoo.

Sinnemäki vetoaa siihen, että kaupungin vuokra-asuntojen kokonaisvuokrat eivät uudistuksen myötä nouse.

– Uudistus ei korota Hekan vuokria kokonaisuutena, ja vuokrat määräytyvät kuten ennenkin lainsäädännön mukaan kattaen asuntojen rakentamisesta, ylläpidosta ja korjaamisesta syntyvät kustannukset.

Sinnemäki vakuuttaa, että vaikka markkinavuokrat nousisivat reippaasti ja nopeasti, eivät kaupungin vuokrat nouse uudistuksen takia nopeammin.

Toimitusjohtaja Närö kuitenkin sanoo, että vuokria tullaan tarkastelemaan joka vuosi.

– Mehän teemme vuosittain vertailun markkinavuokratietojen perusteella ja katsomme joka vuosi mitkä vuokrat ovat. Alueellinen keskivuokra voi nousta maksimissaan viisi prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Talokohtaisesti vuokra ei voi nousta 10 prosenttia enempää verrattuna edelliseen vuoteen. Joka vuosi vuokra määritetään uudelleen.

– Tämä apparaatti toimii joka vuosi, Närö sanoo.

Vuokralainen: "Tietty ihmisryhmä sysätään pois kantakaupungista"

Palataanpa vielä hetkeksi Helsingin Lauttasaareen, Köysikujalle.

Siellä lapset jatkavat iloisina leikkejään, mutta Eliisa Saarinen miettii vakavana mitä tapahtuisi, jos heidän vuokransa nousisi yli 1500 euron.

Muuttaminen johonkin toiseen Hekan kohteeseen tai vapaarahoitteiseen asuntoon suurperheellisenä tuntuu mahdottomalta.

– Surullisintahan tässä on se, että kun katsoo Helsingin ja pääkaupunkiseudun hintatasoa, niin meidän perhe joutuu kyllä muuttamaan aika kauas, että saisimme tähän hintaan mitään asuntoa.

– Helsingissä asuminen suurperheen kanssa on kallista kaiken kaikkiaan.

Eliisan mielestä on kaupungin periaatteita vastaan, että kantakaupungin alueelle eivät enää kaikki ole tervetulleita.

– Tämä on kauhea asia, että tietty ihmisryhmä ajetaan kantakaupungin alueelta pois, jos heillä ei ole varaa maksaa vuokraa. Kyllä kaupungin pitäisi pystyä pitämään vuokrat kohtuullisina myös kanta-Helsingissä, Saarinen sanoo.

Korjaus 4.6.2018 kello 13:25: Korjattu kuvatekstin sukunimi.

Voit keskustella aiheesta jutun lopussa.

Lue lisää aiheesta:

Helsingin kaupungin asuntoihin suunnitellaan jopa 10 prosentin vuokrakorotusta – Toimitusjohtaja: "Aiotaan tehdä se asteittain"

Päättäjien keinot Helsingin asunto-ongelmaan: Pilvenpiirtäjiä! Lisää vuokra-asuntoja! Enemmän palkkaa! Lisää taloja pelloille!

Sairaanhoitaja vuokraloukussa: "Kun kaikki rahat menevät asumiseen, herää kysymys, miksi Helsinkiin kannattaisi edes jäädä"

Helsinki on onnistunut pitämään asuinalueiden eriytymisen kurissa – myös Turussa ja Tampereella kehitystä seurataan herkeämättä

Nämä ovat yleiset syyt muuttaa pois lähiöstä Helsingissä: Humalaisten metelöinti ja monikulttuurisuuden tuomat jännitteet

Mies Jakomäessä kuolee 7 vuotta aikaisemmin kuin mies Ullanlinnassa – Niillä, joilla menee huonosti, menee todella huonosti

Kaupungit siivoavat tuhansia pois vuokrajonoista – Huoltomies jäi ilman kotia, kun luminen talvi toi yllättäviä lisätienestejä

Kokkolalainen vaatetusalan yritys PaaPii Design lähti pienestä: intohimoisen käsityöharrastaja Anniina Isokankaan käsityöblogista.

Kun kirjoituksista tuli yhä suositumpia, Isokangas uskalsi perustaa yrityksen, joka myi itseideoituja ja -tehtyjä pehmoleluja. Yritystä hän pyöritti ensin kotoa, keittiön pöydän ääressä.

Nyt näkymät ovat toiset. PaaPii Design työllistää kymmenkunta ihmistä, pyörittää miljoonaluokan liikevaihtoa ja vie tuotteitaan ulkomaille.

Monia näistä yrityksistä yhdistävät vastuullisuus ja kiinnostus kiertotalouteen sekä luonnonmateriaaleihin. Anna-Kaisa Auvinen, Suomen Tekstiili & Muoti ry:n toimitusjohtaja

Mikään näistä asioista ei siintänyt alussa käsityöbloggarin mielessä. Kaikki laajennukset ovat ikään kuin olleet loogisia askelia yrityksen elinkaaressa.

– Aluksi oli vain toive, että pystyisin työllistämään itseni mielekkäällä tavalla. Sitten toivoin, että saisipa tästä nyt palkkaa. Seuraavaksi haaveilin lomasta. Myöhemmin ajattelin, että olisi mukavaa, jos ei tarvitsisi tehdä kaikkia työvaiheita itse. Minulla ei edelleenkään ole mitään kvartaalitavoitteita tai kasvutavoitteita kasvun takia, sanoo Anniina Isokangas.

Alalla menee hyvin

Juuri julkaistujen lukujen mukaan tekstiili- ja vaatetusalalla menee Suomessa nyt hyvin. Kokonaisliikevaihto kasvoi viime vuonna, ja vaatealan yritysten kotimaan myyntikin kasvoi pitkästä aikaa.

Suomen tekstiili & Muoti ry:n toimitusjohtaja Anna-Kaisa Auvinen analysoi, että menestyksen taustalla on tuttujen brändien lisäksi uusia yrityksiä. Suomeen on perustettu paljon pieniä merkkejä, joista suurin osa hoitaa suunnittelun itse, mutta teettää tuotteensa lähialueella. Monia näistä yrityksistä yhdistävät vastuullisuus ja kiinnostus kiertotalouteen sekä luonnonmateriaaleihin.

– Kun tärkeintä on, että joku ostaa tuotteita, pitää satsata brändin rakentamiseen. Moni nuori on rakentanut tuotteelleen hyvän some-innostuksen, jolle on oma kuluttajakuntansa. Kuluttajat seuraavat tuotetta aktiivisesti ja ovat valmiita maksamaan. Tuotetta saattaa olla tarjolla rajoitetusti, jolloin se on haluttua.

Lähtökohtani oli aluaksi vain toive, että pystyisin työllistämään itseni mielekkäällä tavalla. Anniina Isokangas, PaaPii Design

Anna-Kaisa Auvinen sanoo, että suosittujen merkkien takana on usein jokin tarina, joka tekee tuotteesta läheisen. Oleellinen osa nykyaikaista kaupantekoa on myös verkkokauppa ja tuotteiden leviäminen sen kautta.

Kotimaassakin voi toimia

Monikaan suomalainen vaatetusalan yritys ei valmista tuotteitaan enää kotimaassa.

Kokkolalainen PaaPii on poikkeus. Vaatteet ommellaan Kokkolassa, vuosi sitten perustetussa omassa ompelimossa. Toimitusjohtaja Anniina Isokankaan mukaan siirtyminen pois alihankintamallista ei ole kaduttanut kertaakaan.

– Samoissa tiloissa olevaa tuotantoa voi muuttaa ketterästi siihen suuntaan kuin tilaaja haluaa. Nopeus on hyvä asia. Toki iso askel hermostutti vuosi sitten.

Satsaus kannatti. Viime vuonna liikevaihto kasvoi 40 prosenttia ja oli vuoden lopussa 1,4 miljoonaa euroa. Vaikka yrityksen kivijalka ovat luomusertifioidut trikookankaat, vaatteiden myynti toi liikevaihtoon viime vuonna eniten kasvua.

– Vahva kangasmyynti on kannatellut vaatetuotantoa näin aluksi. Olemme myös saaneet jälleenmyyjiä Suomesta ja ulkomailta. Syksyllä lähtee ensimmäinen mallisto Saksaan.

Toimitusjohtaja huomauttaa, että tuotanto Suomessa saattaa olla kallista, mutta se on myös hyväksi brändille. Suomalainen ostaa mielellään suomalaista. Muualle Eurooppaan vietäessä pelkkä eurooppalaisuus riittää.

– Viennissä valttina on neulosten tuottaminen ympäristölle turvallisella tavalla eli luomusertifioidusti. Eettisyys ja eurooppalaisuus kiinnostavat ulkomailla.

PaaPiin neulokset tuotetaan Liettuassa ja Puolassa. Kotimaasta ei Isokankaan mukaan ainakaan vielä ole löytynyt neulosten tekijää, jolla olisi siihen luomusertifikaatti.

Huoli selätetään varovaisuudella

Vaatetusalan tilastot kertovat hyvistä suhdanteista. Silti mukaan mahtuu huonojakin uutisia. Nanson tuotantoa jatkamaan perustettu Neulomo Nokialla hakee yrityssaneeraukseen.

Uutinen hätkähdytti kokkolalaisessa PaaPiissa, vaikka selvää on, että konseptit ovat täysin erilaiset. Nokialla on iso tehdas ja noin 80 työntekijää. PaaPiin työntekijät voi laskea kahden käden sormilla. Riskiä pienentää sekin, että ompelimon perustamiseen ei käytetty velkarahaa.

– Olemme toimineet varovaisesti. Ylisuuria satsauksia ei ole tarvittu. Verkkokauppa on ollut aina vahva. Tänä vuonna satsaamme myös kivijalkamyyntiin, kun olemme mukana kahdessa kauppakeskuksessa, Kalajoella ja Kyyjärvellä, sanoo Anniina Isokangas.

Miehille kannattaisi tehdä vaatteita

Suhdanteet heittelevät jokaisella alalla. Mikä olisi se satsaus, joka vaatetusalalla nyt kannattaisi tehdä, että näkyvissä olisi kasvua eikä laskua?

Suomen Tekstiili & Muoti ry:n toimitusjohtaja Anna-Kaisa Auvinen pohtii, että ehkä pitäisi tarttua siihen tietoon, että juuri miehet ovat kasvattamassa vaateostoksiaan (HS 22.5.2017).

– Suomessa ei ole ainakaan vielä nähtävissä miestenvaatteissa samanlaista buumia kuin vaikkapa lastenvaatefirmoja perustettaessa. Nyt olisikin tuhannen taalan paikka ruveta katsomaan, etteivät pukeutumiseen rahaa laittavien miesten rahat valuisi ulkomaille, vaan pysyisivät kotimaassa.

Entä kokkolalainen PaaPii Design? Voisiko se iskeä tähän miesten kasvavaan vaateinnostukseen?

PaaPiin kuosit on suunniteltu lapsia ja naisia silmällä pitäen. Askel miesten suuntaan olisi iso.

– Minun muotokieleni sisältää aika paljon luontoa ja lapsille soveltuvia kuvioita. Miehille suunnittelu ei ole ainakaan vielä yhtä luontaista. Tosin jotain sellaisia kuvioita on kyllä kankaissa, joita myydään ulos, pohtii Anniina Isokangas.

Taustalla on myös tekninen syy. Kun PaaPiin tuotemerkki rekisteröitiin, Ruotsissa toimi miestenvaatteiden verkkokauppa, jonka nimi on Paapi. Luonnosteltiin siis yhteiselosopimus, että kumpikin saattoi toimia omalla alallaan, PaaPii naisten- ja lastenvaatteiden saralla ja ruotsalainen Paapi miestenvaatteiden sektorilla.

Jos siis Kokkolassa syntyisi vielä miestenvaatteitakin, pitäisi perustaa uusi brändi ja verkkokauppa sitä varten.

– Ei se ihan ensimmäisenä toimenpiteenä minulla ole mielessä, kun tulevaisuutta ajattelee, naurahtaa toimitusjohtaja Anniina Isokangas.

On alkukesä 2018. Viime vuonna palaneella metsäpalasella Taivalkosken Kylmäluoman retkeilyalueella elelevä kaskikeiju havahtuu siihen, että sen infrapuna-aisti viestii Olvassuon luonnonpuiston suunnalla olevasta lämmönlähteestä.

Kaskikeiju käsittää aistinsa avulla, että tuolla kaukana kaakon suunnassa sadan kilometrin päässä palaa. Se tietää, että siellä on sille selkeästi paremmat olot kuin täällä Kylmäluomalla.

Sen lajitoverit ovat tehneet saman havainnon. Kohta kaskikeijulaivue nostaa porukalla kytkintä ja lähtee kohti Pudasjärven Keinäsperän itäpuolen takamailla sijaitsevaa Oravisuota. Samaan suuntaan ovat menossa myös samalla metsäpalasella asustaneet kulokauniaiset.

Muutaman tunnin kestävän matkan aikana niitä vastaan tulee myös metsäpaloalueelta tuulen tuoma savu.

Lämpö- ja savuohjautuvia hyönteisiä

Kumpikin hyönteislaji kuuluu lämpöohjautuviin tuoreen palon lajeihin, jotka ilmestyvät palaneeseen metsään sen vielä savutessa. Näille lajeille paloalueen optimiolosuhteet kestävät vain vuoden tai pari.

Paloalueiden hyönteiset tarvitsevat palamisen ja hiiltymisen seurauksena ominaisuuksiltaan muuttunutta puuta ravinnokseen. Kuolleen puun suuri määrä ja maaston tummumisesta johtuva paahteisuus lisäävät paloalueen kiinnostavuutta palolajistolle.

Vuonna 2009 Metsähallituksen polttamalla metsäkuviolla Pystönkosken alueella Pudasjärvellä elää kituuttavat uhanalaiset palojahkiaiset, pohjantyppyjäärät ja reunustyppyjäärät ovat vielä vaikeammassa tilanteessa kuin keijut ja kauniaiset.

Ne havahtuvat Oravisuon keskeltä tulevaan tuoreeseen savun hajuun jo ennen Kylmäluomalta lähteneitä keijuja ja kauniaisia, koska Olvassuon palo on niistä vain noin kymmenen kilometrin päässä. Jäärät ja jahkiaiset lähtevät suunnistamaan savun perässä samalle paloalueelle.

Siitä ei millään näistä hyönteisistä ole aavistustakaan, että Haaponiemen metsäsaarekkeen palo Oravisuolla on aikoja sitten suunniteltu ja tarkkaan harkittu toimenpide. Metsähallituksen Luontopalvelut on tehnyt siitä paloilmoituksenkin jo talvella.

Venäjällä, missä metsäpaloja ei sammuteta, ollaan vielä lähellä luonnonkiertoa. Siellä metsää saattaa palaa kymmeniä tuhansia hehtaareja. Siellä palot voivat Sieväsen mukaan kestää päiväkausia, jolloin savu ehtii levitä kauas. Tällainen palo voi tuoda paikalle sadan kilometrin säteeltä jopa kymmeniätuhansia yksilöitä.

Suomessa uhanalaisten lajien palon perässä muuttavat yksilömäärät ovat pienempiä, ehkä vain kymmeniä tai korkeintaan satoja yksilöitä.

Metsää poltetaan palkkatyönä

Ennen metsää paloi Suomessakin säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta nykyään metsäpalojen torjunta on niin tehokasta, että vähänkään suuremmat metsäpalot ovat todella harvinaisia.

Niin harvinaisia, että luonnon monimuotoisuudesta huolehtiva Luontopalvelut polttaa metsää tarkoituksella joka kesä satakunta hehtaaria. Ihmisen täytyy imitoida luonnon omaa toimintaa.

Keskellä aapasuota olevaa runsaan neljän hehtaarin saareketta poltetaan kolmentoista Metsähallituksen työntekijän voimin.

– Yritämme pysäyttää luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä. Tällä touhulla me luomme uutta hyvää elinpiiriä paloista riippuvalle lajistolle, kertoo Luontopalveluiden Pohjanmaa-Kainuun luonnonsuojelupäällikkö Marko Sievänen.

Joka vuosi pitää palaa jossakin

Kuvauskopteri pörrää taivaalla sekä aavan että metsässä roihuavan tulipalon yläpuolella. Kulovalvontalennolla oleva lentokonekin käy tarkistamassa palopaikan. Poltto on tervetullutta harjoitusta palovalvonnallekin.

Olvassuon polttoalue kuuluu valtakunnallisiin palojatkumoalueisiin. Palojatkumolla tarkoitetaan paloympäristöjen jatkuvuudesta huolehtimista polttamalla metsää tietyillä toisistaan sopivan matkan päässä olevilla alueilla riittävän usein.

Metsähallituksen palojatkumosuunnitelmassa on reilut 50 aluetta eri puolilla Suomea.

– Niillä pyritään pitämään yllä palokiertoa, jotta koko ajan jossain päin on suhteellisen vasta palanutta aluetta. Sekä kuollutta, hiiltynyttä ja kuolevaa puuta, luonnonsuojelupäällikkö Marko Sievänen sanoo.

Metsäpaloja tarvitsevat monet lajit

Paloalueiden uhanalaiset lajit ovat palanutta puuta elinympäristökseen tarvitsevia hyönteisiä, muun muassa kovakuoriaisia, perhosia, luteita ja pistiäisiä

Hyönteisten ohella palon jälkeen tähän suon keskellä sijaitsevaan saarekkeeseen tulee lahottajasieniä, kääväkkäitä, ja niitä syöviä lajeja kuten tikkoja ja muita hyönteissyöjiä.

– Karhukin tulee mielellään kaivelemaan palaneiden kantojen jääräntoukkia, sanoo Sievänen.

Paloista riippuvainen lajisto on sopeutunut siihen, että niiden täytyy löytää helposti metsäpaloalueet, jotka saattavat toistua vaikka 100 kilometrin päässä ja useamman vuoden välein.

Kymmenien kilometrien päästä tällainen hyönteinen löytää uuden metsäpaloalueen savunhajun perusteella. Osalla lajistoa on jopa infrapuna-aisti, jolla ne pystyvät aistimaan metsäpalon tuottaman lämmön.

Polttaminen on kurinalaista työtä

Tulen kohinan ylittää Haaponiemen suosaaressa silti aika ajoin lyhytaaltopuhelimista kantautuva ihmisääni.

– Näkyykö heitepaloja? Kysyy vastaavan polttotyön johtaja Sari Kaartinen tuulen alapuolella suolla tilannetta tarkkailevilta heitepalovahdeilta.

Näiden tehtävä on tarkkailla sytyttävätkö paloalueelta lentävät kipinät jossakin kauempana maastossa erillisiä niin sanottuja heitepaloja.

Välillä Kaartinen ohjaa polttajia, läheisestä Hetekylästä kotoisin olevaa Teemu Ahosta ja Oulusta tullutta Jarkko Niskasta, polttamaan uutta kaistaa. Välillä hän taas ohjeistaa sammuttajia heidän työssään.

Polttaminen on tarkkaa puuhaa. Toki alkukesän kostean suon keskellä oleva saareke on verraten turvallinen paikka kulottaa, mutta mitään ei ole jätetty sattuman varaan. Metsäinsinööri Kaartinen keskittyy tulenjohtamiseen ja luonnonsuojelupäällikkö hoitaa puhumisen.

– Ensin poltetaan tuulen alapuolelle noin 5 metrin suojakaistale ja annetaan sen rauhassa palaa loppuun. Sitten lähdetään levittämään paloa vastatuuleen, kertoo Sievänen.

Ihanteellisin sää polttamiselle on 2–3 sekuntimetrin tuuli, joka saa puuskissa nousta 5 metriin sekunnissa.

Täysin tyynessä säässä metsä ei tahdo palaa ja jos tuulta on liikaa, palo saattaa karata käsistä.

Pohjois-Suomessa kulotus ei ole niin haastavaa kuin Etelä-Suomen asutuissa ja omistusoloiltaan pirstoutuneissa metsissä. Palokunta on silti valmiustilassa, ja suolle metsänlaitaan on avattu vesipisteitä sammuttamista varten. Kaikki tietävät tehtävänsä ja paikkansa.

Juhlien jälkeen kiittäminen tuppaa unohtua yhtä lailla vierailta kuin juhliin kutsujaltakin, kertoo tapakouluttaja Mirva Saukkola.

– Suomessa ja muissakin kulttuureissa kiittäminen unohtuu aika helposti. Enemmänkin sitä voisi harrastaa.

Mieluummin liikaa kuin jättää kokonaan kiittämättä.

– Parempi yli kuin ali. Jokainen meistä tietää, että juhlien järjestäminen on vaativa operaatio, johon menee aikaa, vaivaa ja rahaa. Kutsujien on kiva huomata, että heidän panostustaan on arvostettu ja kiitoksista ilahtuu.

Tapakouluttaja neuvoo vieraita kiittämään isäntäväkeä kädestä pitäen jo kotiin lähtiessä, mutta myös mahdollisimman pian juhlan jälkeen.

Ennen lähetettiin kiitoskirje tai -kortti. Nykyisin naputellaan Whatsapp-viesti.

– Se tai Facebook-viesti sopii, kun kyseessä on rennot pihajuhlat, mutta jos joku on nähnyt valtavasti vaivaa, voi miettiä, ilahduttaisiko kiitoskortti tai kukkalähetys enemmän.

– Jos on ottanut juhlissa valokuvia, voi muistaa juhlan sankaria ja hänen vanhempiaan lähettämällä myös niitä, Mirva Saukkola sanoo.

Ylioppilaalta toivotaan kiitoskorttia

Viikonloppuna juhlittiin tuhansia ammattiin valmistuneita ja ylioppilaita.

Kiitospostia on totuttu odottamaan myös heiltä.

– Yleensä kiitokset olisi hyvä lähettää vieraille viikossa, mutta ylioppilaskuvan voi lähettää kuukauden sisällä eli kesäkuun loppuun mennessä.

Ennen ylioppilas poseerasi vakavana ja juhlallisena studiokuvassa, nykyisin kuva sankarista voi olla rento ja humoristinen.

Tapakouluttaja Mirva Saukkolan mielestä kortin tekstiä kannattaa miettiä.

– Se ei saisi olla vain sutaistu "kiitos, toivoo Minna". Tekstin pitäisi olla henkilökohtainen, liittyä kortin saajaan ja siinä voisi kertoa, miten lahja ilahdutti.

Kiitos rakas mummi, kun tulit juhliini. Olin hyvin ilahtunut myös kesälomamatkaani antamastasi rahasta. Mirva Saukkola

Saukkola muistuttaa, että kyse on hyvästä käytöksestä ja riippuu henkilön kotikasvatuksesta, kuinka hyvin hän on sisäistänyt kiitoksen merkityksen.

– Lapsi on hyvä kasvattaa siihen, että hän osaa arvostaa saamiaan lahjoja. Jokainen lahja on mietitty ja harkittu, eikä mikään tule ilmaiseksi.

– Kiittäminen on toisen ihmisen ajan ja huolenpidon arvostamista. Joissakin perheissä sitä pidetään tärkeänä ja toisissa vanhemmat eivät itsekään ole sitä oppineet, hän jatkaa.

FT Mirva Saukkola on tapakouluttaja sekä kirjailija, toimittaja ja viestintäkonsultti. Hän on kirjoittanut kirjan Etiketti - Käytösopas arkeen ja juhlaan.

Kolmevuotiaan tyttärensä marraskuussa puukottanut mies joutuu tänään oikeuden eteen. Miestä syytetään murhasta, pahoinpitelystä, lapsikaappauksesta, laittomasta uhkauksesta ja kotirauhan rikkomisesta.

38-vuotias mies puukotti tytärtään Porvoon Lyseon leikkipuistossa marraskuussa 2017. Lapsi vietiin helikopterilla sairaalaan, mutta hän kuoli siellä vammoihinsa.

Syyttäjä vaatii miehelle elinkautista vankeusrangaistusta.

Oikeus totesi, että mies oli tekohetkellä mielentilatutkimuksen mukaan syyntakeinen eli hän toimi täydessä ymmärryksessä.

Tapausta käsitellään Itä-Uudenmaan käräjäoikeudessa 4., 6. ja 7. kesäkuuta. Kestänee kuitenkin viikkoja, ennen kuin asiasta annetaan kansliatuomio.

Oikeuden asiakirjoista ilmenee, että mies myöntää tapon ja syytteen kotirauhan rikkomisesta, mutta kiistää muut syytteet, mukaan lukien murhan. Pahoinpitelysyyte liittyy tytön äitiin. Mies kiistää sen, mutta myöntää lievän pahoinpitelyn.

Haastehakemuksen mukaan mies otti tyttären äidiltään vastoin tämän tahtoa, kun äiti oli viemässä tytärtään päivähoitoon. Mies vei tytön läheiseen puistoon ja puukotti häntä siellä.

Syyttäjän haastehakemuksessa kerrotaan, että vanhemmilla oli riitainen ero vuonna 2017, jonka yhteydessä mies häädettin yhteisestä asunnosta. Käräjäoikeus oli määrännyt tyttären huollon äidille vastoin isän tahtoa.

Haastehakemuksen mukaan isä oli silti pitänyt lasta hallussaan ja vienyt tämän ulkomaille, kun vanhemmilla oli meneillään huoltajuuskiista. Syyttäjän mukaan mies oli uhannut tappaa tyttärensä ja tämän äidin, ellei saa tytön huoltajuutta.

Syyttäjänvirasto kertoi aiemmin, että epäilty on tunnustanut poliisille aiheuttaneensa lapsen kuoleman. Hänet määrättiin mielentilatutkimukseen jo poliisitutkinnan aikana.

Tytön äiti oli hakenut isälle laajennettua lähestymiskieltoa ja lapsesta oli aiemmin tehty lastensuojeluilmoitus. Viranomaisia ei kuitenkaan epäillä jutussa laiminlyönneistä.

Tekstiä täydennetty 4.6.2018 kello 10:53: Lisätty STT:n tieto siitä, että oikeus totesi miehen olleen tekohetkellä mielentilatutkimuksen mukaan syyntakeinen eli hän toimi täydessä ymmärryksessä.

Lue myös:

Poliisi sai valmiiksi Porvoon pikkutytön murhatutkinnan – viranomaisia ei epäillä laiminlyönneistä

Porvoossa lapsensa puukotuksesta epäiltyä miestä syytetään murhasta

Lapsensa puukottamisesta epäilty mies on vangittu Porvoossa

Poliisi Porvoon tapahtumista: Isä sai lapsen haltuunsa sieppaamalla

Kolmevuotiaan lapsen puukotusta tutkitaan murhana — poliisi kuulustellut epäiltyä

Mahdollisuus ladata sähköautoa kasvaa tulevaisuudessa Suomessa merkittävästi, kun K-ryhmä rakentaa vuosien 2018 ja 2019 aikana maan kattavan sähköautojen latauspisteverkoston.

Vuoden 2019 lopussa kaupparyhmän verkosto kattaa lähes 400 latauspistettä yli 70 kohteessa. Tällä hetkellä Suomen latausverkosto kattaa 1300 pistettä noin 500 kohteessa. Latausverkoston pisteet avataan etupäässä isoihin kaupunkeihin kaupparyhmän myymälöiden yhteyteen.

Kaupparyhmän ajatuksena on, että pikalatauspisteellä sähköautoa voisi ladata lähes täyteen ostosreissun aikana. Kaikki latauspisteet ovat alkuvaiheessa asiakkaille maksuttomia.

Sähköauton lataaminen on olllut mahdollista tähänkin asti joidenkin K-kauppojen yhteydessä.

K-ryhmä on Suomen suurin aurinkosähkön tuottaja ja käyttäjä. Yhtiön mukaan latauspisteiden sähköstä mahdollisimman iso osa tuotetaan K-kauppojen katoille asennetuilla aurinkovoimaloilla.

– Parhaimmillaan kaupan pihalla oleva latauspiste tarkoittaa sitä, ettei asiakas tarvitse muita latauspisteitä sähköautolleen. Moni käy kaupassa kerran viikossa, ja tekniikan kehittyessä myös sähköauton lataus kerran viikossa riittää yhä useammalle hyvin, sanoo Keskon autokaupan toimialajohtaja Johan Friman tiedotteessa.

Ruotsalainen lentoyhtiö Air Leap aikoo aloittaa lennot Kruunupyystä Tukholmaan heinäkuussa, kertoo ilmailualan uutisportaali Lentoposti.

– Se on positiivinen uutinen, että kiinnostusta meidän lentoreitteihin löytyy. Toivottavasti lennot saadaan jatkumaan, eivätkä matkustajat ehdi karkaamaan muualle, kommentoi Kruunupyyn lentohalliyhtiön hallituksen puheenjohtaja Jonne Sandberg.

Uuteen yhtiöön luotetaan, vaikka Sandberg muistuttaa, että lentoalalla syklit vaihtelevat nopeasti, ja käänteitä on varmasti odotettavissa lisää lähiaikoina.

– Täytyy olla tyytyväisiä, että uusi toimija löytyi jopa reilussa kahdessa viikossa. Lentoreitin avaaminen ei ole mikään lyhyt prosessi. Mutta työ lentoliikenteen kehittämiseksi jatkuu ja paljon vielä edessä, sanoo hallituksen puheenjohtaja.

Pietarsaaren ja Kokkolan seudun kuntien omistama lentohalliyhtiö oli yhteydessä Air Leapiin Ruotsin lentoreiteistä.

Avaus ja tarjous tähän tuli kuitenkin ruotsalaisyhtiöltä. Se suunnittelee aloittavansa lentotoiminnan Kruunupyystä jo heinäkuussa. Lisäksi yritys avaa liikenteen Tukholmasta Maarianhaminaan kesäkuun 11. päivä.

– Aikataulu on tiukka, mutta uskotaan siihen, sanoo Sandberg.

Hän ei halua ottaa kantaa siihen, joutuvatko alueen kunnat tai jokin muu taho tukemaan uutta lentoyhtiötä rahallisesti.

– Sitä en lähde kommentoimaan tässä vaiheessa.

Ruotsalainen Nextjet ajautui konkurssiin reilut kaksi viikkoa sitten, ja Kokkola–Pietarsaaren kenttä jäi heti ilman Ruotsin lentoja. Air Leap -yhtiön omistaa norjalainen Olsen Gruppen, joka osti Nextjetin konkurssipesän.

Air Leap hakee parhaillaan Ruotsin kuljetushallitukselta lupaa liikenteen aloittamiseen.

Puolustusvoimain lippujuhlan päivän valtakunnallinen paraati järjestetään tänään Seinäjoella. Puoliltapäivin alkavaa paraatikatselmusta Seinäjoen jalkapallostadionilla voi katsoa tallenteena tästä jutusta.

Paraatiin osallistuu joukkoja kaikista puolustushaaroista, Maanpuolustuskorkeakoulusta ja veteraani- sekä maanpuolustusjärjestöistä.

Paraatin ottaa vastaan Puolustusvoimain komentaja, kenraali Jarmo Lindberg. Paraatijoukkoja komentaa Maavoimien esikuntapäällikkö, kenraalimajuri Markku Myllykangas. Kenttähartauden pitää kenttäpiispa Pekka Särkiö.

Ohimarssi suorana myös televisiossa

Paraatin ohimarssi järjestetään kaupungin keskustassa Kirkkokadulla. Ohimarssia voi seurata kello 13.10 alkaen suorana Yle Areenassa, Radio Suomessa ja TV1:ssä, jossa lähetetään kello 17.10 alkaen myös koostelähetys paraatin huippuhetkistä.

Ohimarssin vetonauloina ovat muiden muassa K9 Thunder -panssarihaupitsi ja Leopard 2A6 -taistelupanssarivaunut sekä Hornet-hävittäjien ja NH90-helikoptereiden ylilennot.

Lippujuhlaparaatin teemana on Suomen armeijan juhlavuoden johdosta Puolustusvoimat 100 vuotta.

Puolustusvoimain lippujuhlan päivä on virallinen liputuspäivä. 4. kesäkuuta on myös Suomen marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin syntymäpäivä.

Lue myös:

Puolustusvoimain komentaja: Puolustusbudjetti riittää uusien asejärjestelmien ylläpitoon

Lippujuhlan päivänä neljä kenraaliylennystä

Puolustusvoimain lippujuhlan päivän paraatissa 1 200 osallistujaa – Seinäjoki valmistautuu suurtapahtumaan

Teitä suljettu ja parkkikieltoja siellä täällä – Puolustusvoimain lippujuhlan päivä sekoittaa keskustan liikennettä Seinäjoella

Puolustusvoimat juhlii syntymäpäiväänsä tietämättä, koska se on - "Puolustusministeri voisi valita päivän"

Puolustusvoimien paraatisivusto

Kuusamon suurpetokeskuksessa tammikuussa syntyneet kaksoskarhut kasvavat kovaa vauhtia.

– Ne painavat tällä hetkellä 6–7 kiloa. Nyt kun pennut ovat syöneet muutaman viikon kiinteää ruokaa, on kasvuvauhti kova, suurpetokeskuksen isäntä Sulo Karjalainen kertoo.

Karhunpennuilla ei ole toistaiseksi nimiä, mutta Karjalainen kertoo pohtineensa niitä ahkerasti.

– Olen seurannut niiden luonnetta, jonka mukaan ne nimensä saavat. Hyviä ehdotuksia on tullut paljon, mutta minulla on nimet pohdittuna aika pitkälle, Karjalainen paljastaa.

Karhunpennut kastetaan Karjalaisen mukaan juhannuksena.

Kaksoskarhujen isä on kuuluisuutta taiteellisuudellaankin hankkinut 18-vuotias Juuso. Emäkarhu on Reeta.

Yyterissä on käynyt kevään aikana normaalia enemmän väkeä, kun sää on ollut tavallista lämpimämpää. Rantavieraat ovat ihmetelleet kiinniolevia vessoja.

Porin kaupunki kertoo tiedotteessaan, että Yyterin varsinainen kesäkausi alkaa tämän kuun puolivälissä.

Rannalla on tällä hetkellä vuorokauden ympäri auki oleva wc-kontti uimakuopan vierellä. Uudet vessat tulevat rannalle ja ovat valmistuttuaan auki aamukymmenestä iltayhdeksään.

Kun kesäkausi alkaa tämän kuun puolivälissä, rannalla alkaa päivystää uimavalvoja puolesta päivästä iltakuuteen elokuun puoliväliin asti.

Uudistuksena rantaan tulee myös uusia pukukoppeja, penkkejä ja roskiksia.

– Lisäksi rannalle tulee Yyteri-kirjaimet, joiden vieressä voi käydä vaikka ottamassa itsestään kuvan, sanoo Visit Porin toimitusjohtaja Anna Kyhä-Mantere tiedotteessa.

Itse rantaakin kunnostetaan: levää poistetaan ja salakavalia kuoppia tasataan. Infotauluja ja alueen palvelukarttoja uusitaan sitä mukaa kun niitä valmistuu. Parkkitilaa on rakennettu lisää noin sadalle autolle.

"Tuottavimmat" kuntalaiset asuvat Alajärvellä, käy ilmi Kunnallisalan kehittämissäätiön selvityksessä. Selvityksessä arvioitiin, missä ikävaiheessa kuntalaisilta saatavat tulot ylittävät menot.

Selvitystä tehnyt hallintotieteiden tohtori Eero Laesterä kertoo Ylelle, että eniten menoja kunnille tulee alle 7-vuotiaista lapsista ja kaikista iäkkäimmistä vanhuksista.

– Tämä tosin muuttuu, jos sote- ja maakuntauudistus toteutuu. Silloin kunnalle ei enää tule niin paljon kustannuksia iäkkäimmistä, joten eniten menoja tulee nuorimmista ikäryhmistä, Laesterä sanoo.

Tulot kääntyvät positiiviseksi keskimäärin silloin, kun kuntalainen täyttää 58 vuotta. Kun kuntalainen täyttää 79 vuotta, tulot kääntyvät jälleen miinukselle. Vain kymmenessä kunnassa kuntalaiset kääntävät talouden positiiviseksi ennen kuin he täyttävät 40 vuotta.

Tuottavia kuntia vanhoillislestadiolaisten asuinalueilla

Alajärven ensimmäiseen sijoitukseen vaikutti se, että vuonna 2016 kunta on kaikissa ikäryhmissä tasapainoinen eli kuntalaisten tulot kattavat parhaiten kaikkien ikäluokkien menot. Lisäksi Alajärvi on järjestänyt palvelunsa siten, että esimerkiksi iäkkäiden ihmisten palvelut eivät olleet kovinkaan kalliit, Laesterä kertoo STT:lle.

Alajärven perässä tulevat Pyhäntä, Kannonkoski ja Taivalkoski. Suurista kaupungeista parhaiten pärjäsivät Espoo, Lahti ja Oulu. Kalleimmat palvelurakenteet ovat Pukkilassa, Pyhäjärvellä, Kurikassa ja Kyyjärvellä.

Laesterän mukaan kiinnostavia olivat kunnat, joissa rauhanyhdistykset eli vanhoillislestadiolaisten paikallisjärjestöt toimivat. Kunnat saattoivat saada paljon valtionosuuksia lasten lukumäärän ja iän takia. Lapset hoidetaan kuitenkin usein kotona, jolloin vasta lasten osallistuminen perusopetukseen muuttaa kokonaistilanteen negatiiviseksi.

Millaisia asukkaita kuntien sitten kannattaisi houkutella? Laesterän mukaan tuottavimpia ovat hyvätuloiset, terveet pariskunnat. Verotuloilla katetaan kunnan palveluja, mutta harva työikäinen käyttää palveluja yhtä paljon kuin nuorimmat ja vanhimmat.

– Mutta ilman lapsia ei tämä maailma ikinä pelastu.

Työpöytä siistiksi. Poissaoloilmoitus meiliin. Työpuhelin kiinni ja laatikkoon. Nämä rituaalit riittävät monelle meistä loman alkuun.

Mutta mitä jos senkin jälkeen työasiat kummittelevat mielessä? Yhä useammat meistä pystyvät tekemään töitä myös kotoa ja vaikkapa työsähköposti on petollisen helppo avata lomaltakin.

Tämän vuoksi monelle Ylen kyselyyn vastanneista yksi tapa aloittaa loma oli ylitse muiden: matkusta. Kun työvälineet jäävät kauas taakse, kiusaus tehdä töitä pienenee.

– Töissä joutuu kuitenkin puristamaan, että teen nämä ja nämä asiat ennen lomaa. Ettei jää loman alussa roikkumaan työn tekemisen rippeisiin, on paras panna kerrasta poikki, sanoo siilinjärveläinen Sari Aalto.

Hänelle ja monelle muulle loman aloittamisesta matkalla on tullut tapa. Usein Aalto varaa lomareissun etukäteen, mutta joskus myös äkkilähtö onnistuu.

– Paras tilanne on ollut se, että olin viimeisen työpäivän iltana Helsingissä menossa lomamatkalle. Silloin oli vielä keväällä tosi huonot kelit ja kun tultiin takaisin, täällä oli jo kesä.

"Surut ja inhottavat kokemukset jäivät, kun kiersin Saanan huipun"

Moni muu Ylen lomanaloituskyselyyn vastannut lukija oli Aallon kanssa samoilla linjoilla:

"Perheeni tuli hakemaan minua koulun kevätjuhlan jälkeen ja hurautimme suoraan Turkuun tai Helsinkiin laivalle. Oli kiva herätä ulkomailla ja juoda aamukahvit erilaisessa ympäristössä. Sain koulustressin ja kiireet pois ajatuksista hyvin tehokkaasti. "-Leena-ope

"Parata itselleni on poistua kokonaan arjesta. Joku muutaman päivän reissu pois kotopiiristä, ilman sovittua ohjelmaa tai pakollista tekemistä. Perheen kanssa tai ilman, mikä tuntuu parhaimmalta ja rennoimmalta. Riko arki heti alussa, niin lomakin tuntuu pidemmältä." -Ajan kanssa oppinut

"Kovan työputken jälkeen ottaa aikaa viikon, että fysiikka ja psyyke ovat täysin poissa arjesta." -Pitkät sesongit

"Neuvoisin pyrkimään siihen, mikäli mahdollista, että jokin aivan muu ja mielellään erilainen puuhailu alkaa heti. Surut ja inhottavat kokemukset jäivät, kun kiersin Saanan huipun ja näin edessäni järven, Mallatunturin, kaikki eri korkeudella sijaitsevat lämpäreet. Mitä enemmän miettimistä vaativaa työtä, sitä voimakkaammin vastapainoksi fyysistä ponnistelua." -Syntymädemari

"Ei tarvitse kuin muutaman päivän irtioton perusympyröistä, niin mieli siirtyy toiseen tilaan." -Perusinsinööri

"Loman alkuun pieni matka, vaikka pari kolme päivää Baltiassa. Paljon kirjoja, teatteria, puistoja. Ohjelma oman fiiliksen mukaan, tosi vähän pakkovierailuja." -Liisa

"Ajattelin aloittaa juoksemalla puolimaratonin"

Kaikilla ei tietenkään ole mahdollisuutta irrottautua töistä lähtemällä heti matkalle, eivätkä kaikki sitä kaipaakaan. Nimimerkki Marille riittää mikä tahansa arkirutiineista poikkeava: ravintolaillallinen tai urheilutapahtumaan osallistuminen.

– Tänä kesänä ajattelin aloittaa loman juoksemalla puolimaratonin; se saa ajatukset tehokkaasti pois työasioista, hän kirjoittaa.

Nimimerkki Dv42 kirjoittaa nukkuvansa pitkään, valvovansa myöhään ja tekevänsä päivisin vain itseä miellyttäviä asioita. Hänelle ne ovat vaikkapa YouTube-videoiden katselua ja tekemistä. Nimimerkki 1vko kesälomaa ei taasen kaipaa täydellistä irtiottoa töistä ollenkaan.

– Nukun aamulla vain hieman pidempään kuin normaalisti. Luen aamiaispöydässä työsähköpostit sekä tarkistan päivittäiset raportit. Tunnuslukujen ollessa kohdallaan jatkan päivääni normaalisti touhuten erilaisia askareita. Töistä ei missään nimessä kannata kokonaan päästää irti, sillä silloin palaaminen voi olla hankalampaa, hän kertoo.

"Näin vältän työasioiden märehtimisen"

Onnistuneeseen loman aloitukseen liittyy myös se, mitä teet viimeiseksi töissä. Tähän antoi vinkkejä viime viikolla Ylen Aamu-tv:ssä vieraillut Työterveyslaitoksen asiantuntija.

Meille kirjoittaneilla lukijoilla oli vielä yksi vinkki: lista. Ei siis mikään lomanaikainen tehtävälista, vaan töihinpaluulista. Esimerkiksi nimimerkki Johanna kertoi, miten viimeisenä työpäivänä ennen lomaa kirjoitettu lista helpottaa töiden unohtamista lomalla.

– Näin vältän tehokkaasti työasioiden märehtimisen loman alussa ja ennen kaikkea lopussa. Kaiken voi unohtaa ja lapusta lukea sitten ekana työpäivänä, mistä voi aloittaa.

Sama vinkki on tiedossa ja käytössä myös siilinjärveläisellä Sari Aallolla. Häntä odottaa aina lomalta palatessa tärkeysjärjestyksessä oleva lista, joka kertoo, mistä töiden jälkeen pitää aloittaa.

– Silloin ei tarvitse miettiä loman loppupuolella, että "Aa, mikä kaaos on tulossa, mistä mä aloitan?"

Tässä vielä tiivistetysti lukijoiden vinkit työstressin karistamiseksi loman alussa.

1. Jätä työpuhelin ja tietokone työpaikalle. Tämä vinkki lähtee perusasioista. Jos työvälineet voi jättää kokonaan töihin, se helpottaa lomamoodiin pääsemistä.

2. Lähde matkalle. Monen mielestä mikään ei irrota työstä paremmin kuin lomamatka.

3. Tee jotain, mitä työssä et voi tehdä. Ei aina ole pakko lähteä matkalle. Mene metsäkävelylle, mene saunaan, pelaa jalkapalloa tai nuku vain pitkään.

4. Juhli. Tyyli on vapaa, mutta monelle Ylen kyselyyn vastanneelle alkoholi tuntui liittyvän lomanaloitukseen.

5. Älä tee lomalle tehtävälistoja. Jotkin asiat pystyy tekemään vasta lomalla, mutta ehdoin tahdoin lomasta ei pidä tehdä työleiriä.

6. Tee töihinpaluulista. Joidenkin mielestä niin loman aloittaminen kuin lopettaminen sujuu stressittömämmin, kun jättää itselle listan, mitä töissä pitää tehdä loman jälkeen.