Turun hovioikeus on antanut vapauttavan tuomion Kupittaan sairaalan hoitajalle, jonka Varsinais-Suomen käräjäoikeus tuomitsi sakkoihin vanhuksen pahoinpitelystä. Hovioikeuden mukaan näyttöä ei löytynyt käräjäoikeuden ratkaisun tueksi.

Kyse on tapahtumista Kupittaan vanhuspsykiatrisella G1-osastolla joulukuussa 2015.

Mies valitti asiasta hovioikeuteen, koska hänen mukaansa tuomio perustui vain yhden samassa hoitotilanteessa olleen hoitajan kertomukseen. Tapahtumien aikaan huoneessa oli kolme hoitajaa, syytetyn lisäksi yksi naishoitaja ja yksi mieshoitaja. Hovioikeudessa todistamassa oli myös naishoitaja, kertoo Turun Sanomat.

Hovioikeus ei löytänyt näyttöä siitä, että hoitaja olisi tahallaan aiheuttanut potilaalle kipua tai käyttänyt tarpeettoman kovia voimakeinoja.

Toisen hoitajan tuomio hovioikeuden käsittelyssä myöhemmin

Kupittaan vanhuspsykiatrisen G1-osaston tapahtumat tulivat ilmi helmikuussa 2016, kun Turun Sanomat julkaisi aiheesta mittavan uutisen.

Tapahtumiin liittyen on jaettu myös toinen tuomio. Syksyllä Varsinais-Suomen käräjäoikeus tuomitsi toisen mieshoitajan vuoden ja kahden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen potilaan törkeästä pahoinpitelystä. Tuomiosta on valitettu hovioikeuteen. Syytettyinä oli myös kaksi muuta hoitajaa, mutta heidän syytteensä kaatuivat oikeudessa.

Turun kaupungin sisäinen tarkastus osaston toiminnasta toi viime vuonna kirjallisen varoituksen kolmelle virkamiehelle. Lisäksi yksi virkamies sai suullisen huomautuksen.

Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan keskustalaiset jäsenet ovat tehneet puheenjohtaja Krista Kiurun (sd.) toiminnasta kantelun puhemiesneuvostolle.

Valiokunta on käsitellyt tällä viikolla kiisteltyä sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistusta. Perjantaina oli valiokunnan viimeinen kokous ennen elokuuta.

Kantelun allekirjoittajat, keskustan kansanedustajat Hannakaisa Heikkinen, Niilo Keränen, Ulla Parviainen, Pekka Puska ja Martti Talja kertovat olevansa huolissaan valiokunnan toimintakyvystä. Kirjeen on allekirjoittanut myös sinisten Vesa-Matti Saarakkala.

Valiokunnan varapuheenjohtaja Hannakaisa Heikkinen (kesk.) sanoo Ylelle, että valiokunta ei ole enää toimintakykyinen.

– Valiokunta ei kykene nykyisillä toimintatavoilla saamaan sote- ja maakuntauudistuksia läpi syksyn aikana. Syksy on kuitenkin lyhyt, ja meille tulee budjettiasiat, vammaispalvelulaki ja lukuisia muita lakiehdotuksia käsittelyyn soten ja maakuntalakien lisäksi. Tällä tahdilla meillä ei ole edellytyksiä selviytyä syksystä, hän kertoo.

Keskusta tyytymätön Kiurun toimintaan

Heikkinen sanoo, ettei puheenjohtaja ole toiminut eduskunnan työjärjestyksen edellyttämällä tavalla. Työjärjestys edellyttää asioiden viivytyksetöntä käsittelyä.

Heikkisen ja muiden allekirjoittaneiden mukaan Kiuru on puheenjohtajana viivyttänyt valiokunnan työtä ja estänyt neljästi äänestyksen valiokunnan aikatauluista, asiantuntijakuulemisista tai keskustelun jatkamisesta. Hän ei ole myöskään saanut pidettyä keskustelua ja jäsenten asiantuntijoille esittämiä kysymyksiä asiassa, mikä pitkittänyt käsittelyä. Lisäksi Kiuru ei ole puuttunut keskustelun harhailuun muihin asioihin.

Tarkoittaako tämä, että Kiuru on jarruttanut tahallaan sote-uudistuksen käsittelyä?

– Näemme, että sellaista rytmiä, jolla tämä iso työ saataisiin eteenpäin, ei valiokunnan työskentelyyn ole muodostunut, Heikkinen muotoilee.

Mitä puhemiesneuvosto voi tehdä asialle?

– Emme halua rajata puhemiesneuvoston keinoja. Haluamme, että he selvittävät keinot, joilla tämä iso lakiuudistus saadaan vietyä eduskuntakäsittelyn läpi, Heikkinen sanoo.

Heikkisen mukaan kantelun lopputuloksesta eli esimerkiksi valiokunnan puheenjohtajan vaihtamisesta on vielä liian aikaista puhua, koska asia on nyt puheenjohtajiston käsissä.

Heikkinen kertoo, että Kiurun kanssa on keskusteltu toimintatavoista, mutta asiaa ei ole pystytty hoitamaan valiokunnan sisällä.

– Tämä on avunhuuto eduskunnan ja puhemiesneuvoston suuntaan, Heikkinen sanoo.

Allekirjoittaneet myös syyttävät Kiurua puheenjohtajuuden käyttämisestä oppositiopolitiikan välineenä.

– Tämä on mielestäni vääränlainen tapa tehdä oppositiopolitiikkaa, Heikkinen toteaa.

Kantelusta kertoi ensimmäisenä Helsingin Sanomat.

Kiuru: Omat epäonnistumiset vieritetty toisten syyksi

Yle ei tavoittanut Krista Kiurua, mutta hän julkaisi henkilökohtaisessa Facebook-profiilissaan päivityksen yhdeksän aikaan perjantai-illasta. Kiurun mukaan kantelu tuli hänelle yllätyksenä. Valiokunta oli aiemmin Kiurun arvion mukaan päättänyt työnsä hyvässä hengessä.

– Osittain oman joukon yhteishengen lujittamiseksi ja osaksi oman toiminnan virheiden peittämiseksi on helppoa vierittää keinolla millä hyvänsä epäonnistuminen toisten syyksi, Kiuru kirjoittaa.

– Sama virsi on jatkunut läpi kevään.

Kiuru itse osoittaa syyttävällä sormella hallituksen tekemiä perustuslain vastaisia ja hajanaisia esityksiä, jotka ovat aiheuttaneet valiokunnalle lisätyötä. Esimerkiksi Kiuru nostaa hallituksen perustuslakivaliokunnan lausuntoihin tekemät, osittain päällekäiset vastineet, joita "satelee tasaista tahtia".

Pettymystä aiheuttavat myös hallituksen ja erityisesti pääministeri Juha Sipilän vakuuttelut valiokunnan työrauhasta.

– Kauaa nämä vakuuttelut eivät olleet voimassa, Kiuru päättää päivityksensä.

Oppositio: Hitaus hallituksen syy

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan oppositioedustajat tiedottivat myös tänään, ettei hallitus ole omasta sote-kiireestään huolimatta vieläkään tuonut eduskuntaan koko sotea.

Anneli Kiljunen (sd.), Kristiina Salonen (sd.), Arja Juvonen (ps.), Outi Alanko-Kahiluoto (vihr.), Aino-Kaisa Pekonen (vas.) ja Veronica Rehn-Kivi (rkp) sanovat, että esityksestä puuttuu vielä kolmen vuoden valmistelunkin jälkeen yhä lukuisia kriittisiä kohtia, joita ennen on mahdotonta muodostaa kokonaiskuvaa uudistuksesta.

Oppositioedustajat sanovat myös, että valiokunnan työskentelyä on hidastanut ja vaikeuttanut merkittävästi se, etteivät hallituksen lupaamat selvitykset ja materiaalit ole vieläkään kasassa.

SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman katsoo kantelun kielivän siitä, että keskusta on paniikissa gallup-lukujen takia.

– Sen sijaan, että keskustan kansanedustajat keskittyisivät tekemään huolellista lainsäädäntötyötä, he etsivät jälleen kerran syyllisiä muualta. Tätä samaa valitusvirttä on kuunneltu koko kevät ja kesä, Lindtman sanoo tiedotteessa.

Lindtman katsoo, että hallituksen sotemallin viivästyminen johtuu hallituksesta itsestään.

Samalla hän puolustaa Kiurun työskentelyä.

– Vaikka valiokunnan puheenjohtajana olisi ollut itse Suomi-Filmin Justiina, hallituksen aikataululla perustuslain vastainen malli ei olisi edennyt.

Lindtmanin mukaan valiokunta on tehnyt kahdessa kuukaudessa kahden vuoden työmäärän.

Myös perussuomalaisten kansanedustajat Leena Meri ja Arja Juvonen arvostelevat Kiurusta tehtyä kantelua.

– Syytökset ovat kohtuuttomia. Hallituspuolueiden edustajien tämänpäiväinen kirjelmöintinäytelmä oli raukkamaista, sosiaali- ja terveysvaliokunnassa istuva Juvonen sanoo tiedotteen mukaan.

Valiokunnalle työrauhaa vaativat Juvonen ja Meri kritisoivat, että hallitus ajaa sotea liian kiireesti läpi.

Juttua korjattu 6.7. klo 18.42: Korjattu Martti Taljan nimi.

Juttuun lisätty 6.7. klo 21.02 Antti Lindtmanin kommentit ja tieto siitä, ettei Kiurua ole tavoitettu.

Juttuun lisätty 6.7. klo 21.43: Leena Meren ja Arja Juvosen kommentit.

Juttuun lisätty 6.7. klo 22.17: Krista Kiurun kommentit Facebookista. Otsikkoa päivitetty.

Lue myös:

Soten sabotoinnista syytetty Krista Kiuru: "Ainoa jarruttaja sote-uudistuksessa on hallitus"

Analyysi: Yllätys, yllätys – vaikka sotea on säädetty lähes 10 vuotta vuotta, uudistus ei ole menossa romukoppaa

Ymmärrätkö miten sote vaikuttaa sinuun? Kokeile Ylen pelillä

SuomiAreenassa järjestetään paneelikeskustelu työttömyydestä ja työvoimapulasta torstaiaamuna 19. heinäkuuta . Tavallisten kuuntelijoiden lisäksi paikalla on myös mielenosoitus, josta käytetään nimeä Aktiivimalli 2? – Ei kiitos!. Mielenilmauksen takana on ryhmä kansalaisaktiiveja, joiden mielestä SuomiAreenan tilaisuuksista puuttuuu laajempi kansalaisnäkemys.

Mielenilmaukseen osallistuva vasemmistoliiton Porin kaupunginvaltuutettu Milka Tommila kertoo, että mielenilmauksen syynä on SuomiAreenasta kadonnut moniäänisyys.

– SuomiAreenan piti olla koko kansan keskusteluareena, mutta se on muuttunut talouspoliittiseksi lobbausareenaksi, hän sanoo.

SuomiAreenan vastaavan tuottajan Mari Haaviston mukaan heillä ei ole mitään mielenilmausta vastaan. Hän toivoo, että tilaisuus sujuu rauhallisesti eikä lavalla tapahtuvaa keskustelua häiritä.

– Meillä ei ole mitään sitä vastaan, että ihmiset kertovat mielipiteitään, Haavisto sanoo.

Keskustelu työttömistä ilman työttömiä

Mielenilmauksen järjestäjät ovat pettyneitä siihen, että työttömyydestä ja työvoimapulasta keskustelevaan paneeliin ei ole kutsuttu yhtään työtöntä. Milka Tommilan mukaan mielenilmaukseen osallistuvat haluavat tuoda kansan takaisin SuomiAreenaan.

Työttömiä on jo leimattu laiskoiksi ja kuritettu tarpeeksi. Milka Tommila

Toinen syy mielenosoituksen järjestämiseen on aktiivimalli 2. Osallistujat haluavat pysäyttää sen etenemisen.

– Työttömiä on jo leimattu laiskoiksi ja kuritettu tarpeeksi.

Tarkoitus ei ole kuitenkaan häiritä keskustelupaneelia vaan osoittaa mieltä rauhanomaisesti. Tommilan mukaan ryhmä on myös valmis osallistumaan keskusteluun.

– Jos meidät halutaan ottaa mukaan keskusteluun, niin mielellämme osallistumme.

Tommilan mukaan mielenilmauksen järjestäjät odottavat paikalle useita kymmeniä osallistujia.

"Tavoitteena moniääninen SuomiAreena"

SuomiAreenan tavoitteena on keskustelun ja dialogin käyminen. Vastaavan tuottajan Mari Haaviston mukaan tapahtumassa kannustetaan ottamaan lavalle mahdollisimman moniääninen joukko.

Syytteisiin moniäänisyyden katoamisesta Haavisto vastaa, että tapahtumassa on paljon ihmisiä, joiden joukkoon mahtuu monenlaisia mielipiteitä.

– Esimerkiksi poliittisista äänistä on tänä vuonna mukana eduskuntapuolueiden lisäksi myös Feministinen puolue, Piraattipuolue ja Liberaalipuolue.

Meillä ei ole mitään sitä vastaan, että ihmiset kertovat mielipiteitään. Mari Haavisto

Haavisto kehottaa kaikkia SuomiAreena-kävijöitä osallistumaan tapahtuman keskusteluihin.

– Keskustelupaneeleissa on mahdollisuus esittää yleisökysymyksiä. Kannustamme myös kaikkia järjestäjiä ottamaan yleisön laajasti mukaan.

Yleisölle tarjotaan SuomiAreenassa tänä vuonna ensimmäistä kertaa mahdollisuus julkisiin puheenvuoroihin. Speakerscorner pystytetään keskusteluviikon perjantaille tunniksi SuomiAreena-lavalle. Mikrofoni on auki kaikille ja puhujat otetaan lavalle ilmoittautumisjärjestyksessä. Maksimissaan kolmeminuuttiset puheenvuorot striimataan SuomiAreenan nettisivuille.

Viikonloppu vietetään ennusteiden mukaan lämpimässä, mutta epävakaisessa säässä. Pilvisyydestä huolimatta lämpötilat pysyttelevät 20 asteen tietämillä.

Perjantaina lämpötila on ollut monin paikoin yli 20 astetta. Idässä ja Keski-Suomessa on saatu sadekuuroja, ja itään annetusta ukkosvaroituksesta huolimatta ukkoset ovat jääneet vaisuiksi.

Lauantaina idässä ja maan keskiosissa jatketaan sateisella linjalla, mutta länteen ja pohjoiseen on luvassa poutaa. Illat, yöt ja aamut ovat viikonloppuna todennäköisesti kirkkaita koko maassa, kun taas iltapäivät vietetään pilvisessä säässä. Päivisin aurinkoisinta on meren äärellä Pohjanlahden rannikolla ja Turun saaristossa.

Poudalla lämpötila kipuaa 20–24 asteeseen, sateen sattuessa taas laskee 15–20 asteen tuntumaan.

– Kuurosateita tulee paikoin, mutta suurimmassa osassa maata sademäärä jää muutamaan millimetriin, kertoo Ylen meteorologi Matti Huutonen.

– Luvassa on suht kelpoa kesäsäätä.

Alkuviikosta korkeapaine alkaa pikkuhiljaa voimistua. Etelään ennustetaan kuurosateita, mutta tiistaina ja keskiviikkona voidaan hätyytellä jopa hellerajoja.

– Ensi viikolla voi olla hyvinkin lämpöistä koko maassa, Huutonen kertoo.

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea kertoi keskiviikkona, että se vetää valsartaania sisältäviä verenpainelääkkeitä pois markkinoilta.

Poisveto koskee kymmentä eri lääkevalmistetta, joiden markkinaosuus Suomessa on noin 30 prosenttia valsartaanivalmisteista.

Syy poisvedolle oli se, että kiinalaisen Zhejiang Huahai Pharmaceutical Co -yhtiön valmistamasta valsartaanista löytyi epäpuhtauksia, jotka ovat eläinkokeissa nostaneet syöpäriskiä. Valsartaani on lääkeaine, jota käytetään kohonneen verenpaineen ja sydämen vajaatoiminnan hoidossa.

Epäpuhtauden muodostuminen liittyy lääkeaineen valmistuksessa käytettävään synteesimenetelmään. Fimean ylilääkärin Kimmo Jaakkolan mukaan ongelman syy on jäljitetty joidenkin vuosien päähän.

– Asia liittyy siihen, että raaka-aineen valmistaja on tehnyt tuotantoprosessissa muutoksen joitakin vuosia sitten. En pysty sanomaan suoraan, mikä on viive tuotantoprosessin muutoksesta siihen, että tuote on apteekin hyllyllä.

– En osaa myöskään sanoa, onko sitä jokaisessa lääke-erässä. Joillakin valmistajilla on useampi raaka-ainetoimittaja samaan lääkkeeseen ja niitä saatetaan käyttää vuorotellen.

Jaakkolan mukaan pahimmassa mahdollisessa skenaariossa epäpuhtautta on voinut olla useita vuosia.

Tieto ongelmasta tuli Suomeen eurooppalaisen viranomaisverkoston kautta. Poisvedetyillä lääkkeillä on Suomessa noin 20 000 käyttäjää.

Ihmisten huolestuneisuus näkyy

Fimea kuitenkin rauhoittelee, että akuuttia potilasriskiä ei tämänhetkisen tiedon mukaan ole.

Potilaita, jotka käyttävät jakelukieltoon asetettuja valmisteita, kehotetaan kuitenkin varotoimenpiteenä ottamaan yhteyttä apteekkiin lääkkeen vaihtamiseksi korvaavaan valmisteeseen.

Fimea myös ohjeistaa, että on tärkeää, ettei lääkehoitoa lopeteta, vaan se vaihdetaan hallitusti.

– Jos lääkkeen käyttö lopetetaan, riskit ovat paljon suuremmat, Jaakkola huomauttaa.

Fimea on saanut yhteydenottoja, joissa ihmiset ovat huolissaan asiasta.

– Siinä isossa ihmisjoukossa, joka on tätä lääkettä käyttänyt, on tietysti henkilöitä, jotka ovat sairastuneet syöpään. He ovat hyvin epätietoisia, onko sairastumisella jotain tekemistä tämän asian kanssa, Jaakkola sanoo.

Eläinkokeissa käytetyt annokset isoja

Fimean mukaan ei ole varmuutta, miten paljon kyseinen epäpuhtaus mahdollisesti lisää syöpäriskiä ihmisellä.

Eurooppalaiset viranomaiset selvittävät parhaillaan epäpuhtauden määriä ja mahdollisia vaikutuksia potilaisiin.

– Eläimillä se lisää syöpäriskiä, mutta asioiden siirtäminen eläimistä ihmisiin ei mene ihan yksi yhteen ja joka tapauksessa täytyy arvioida annosta. Eläimillä kokeissa käytetyt annokset ovat isoja ja nyt puhutaan pienistä annoksista, ylilääkäri Kimmo Jaakkola huomauttaa.

Myös lääkkeiden käyttöajat ja annokset vaihtelevat.

– Jos vielä on niin, että epäpuhtautta on erilaisia määriä eri valmistuserissä, saattaa sekin vaikuttaa asiaan, Jaakkola lisää.

Jaakkola sanoo, että kyseisen lääkkeen kohdalla hyväksyttävä syöpäriski on korkeintaan yksi syöpätapaus 100 000 käyttäjää kohden.

Jos käy ilmi, että epäpuhtautta sisältävissä valmisteissa suhdeluku on esimerkiksi kahdesta kymmeneen syöpätapausta 100 000 käyttäjää kohden, puhutaan Jaakkolan mukaan vielä suhteellisen pienistä luvuista.

– Jos riski on esimerkiksi yhden ja kymmenen välillä sataa tuhatta lääkettä käyttänyttä kohti, voi olla, että Suomeen ei tule yhtään ylimääräistä syöpätapausta, Jaakkola rauhoittelee.

Euroopan lääkeviranomaiset selvittävät asiaa

Ylilääkäri Jaakkolan mukaan Euroopassa lääkevalvonta on "maailman huippuluokkaa".

– Eurooppalaisessa järjestelmässä lääkkeen laatu varmistetaan sillä, että valmistusprosessit ja muut asiat on tarkkaan dokumentoitu eikä niistä saa poiketa.

Jaakkolan mukaan lääkkeiden poisvetoja tulee silloin tällöin.

– Vuosiin ei ole tullut vastaavia tässä laajuudessa. Yleensä epäpuhtaudet huomataan laadunvarmistuksessa etukäteen.

Euroopan lääkeviranomaiset selvittävät parhaillaan tapausta.

Jaakkolan mukaan yleensä vastaavankaltaisten asioiden selvittelyssä menee useita kuukausia.

– Toivottavasti asia on selvitetty vuodenvaihteeseen mennessä, mutta en olisi yllättynyt, jos se menisi ensi vuoden puolelle. Tyypillisesti kuitenkin lisää tietoa tulee pieninä palasina jo aikaisemminkin.

Jaakkolan mukaan sääntörikkomusta ei ole tapahtunut.

– Ei ole helppo löytää jotain sellaista, jonka olemassaoloa ei osata epäillä. Tuotantoprosessimuutos on tarkastettu, mutta kukaan ei osannut epäillä, että sinne voisi syntyä tällaista ainetta.

Kun Juuso Kekkonen vietti leffailtaa kotisohvalla, hänen kätensä olivat niin sanotusti täynnä, sillä molemmat avopuolisot rentoutuivat kainalossa.

Kekkonen on polyamorinen. Hänellä voi olla romanttisia suhteita useiden ihmisten kanssa yhtä aikaa. Vielä alkuvuonna hän asui yhdessä kahden kumppaninsa kanssa.

Suomessa on arviolta useampi tuhat polyamorisia suhteita harrastavia ja polyamorisia perheitä joitain satoja.

Myös Hanna Liljeblad kokee olevansa polyamorinen. Hänellä on useita etäsuhteita ympäri maailmaa. Hän on kumppaneihinsa yhteydessä puhelimitse ja tapaa heitä satunnaisesti.

Useita kumppaneita sisältävä elämä voi maallikolle kuulostaa siltä, että ei vain osata valita ja sitoutua yhteen henkilöön. Väestöliiton vastaava psykoterapeutti ja seksologian johtava asiantuntija Tarja Santalahti kertoo, että näin asia ei ole.

– Usein ihmisillä on väärinkäsitys siitä, että polyamorinen suhde on avoin suhde, mutta sitä se ei missään nimessä ole. Siinä on sitouduttu hyvin vahvasti niiden ihmisten kanssa, jotka polyamorisessa suhteessa elävät.

Santalahti kuvaa polyamoriaa vapaan rakkauden päivitetyksi malliksi. Siinä useampi aikuinen ihminen muodostaa perheen, mutta heillä on myös oma henkilökohtainen elämänsä. Santalahden mukaan pettäminen polyamorisissa suhteissa ei ole sen sallitumpaa kuin perinteisessä parisuhteessa, vaan uusista kumppaneista kerrotaan ja keskustellaan etukäteen.

Polyamoria muutti käsitystä rakkaudesta

Kekkonen kertoo, että on aina ihastunut uusiin ihmisiin helposti.

– Olen varmaan aina ollut kiinnostunut useammasta ihmisestä yhtä aikaa sillä tavalla romanttis-seksuaalisesti.

Kymmenen vuotta sitten, hän erosi kahdeksan vuotta kestäneestä parisuhteesta. Pian eron jälkeen hän ihastui varattuun henkilöön.

– Aluksi ajattelin, että meillä on kemiaa, mutta en uskonut, että se johtaisi mihinkään, koska hänellä oli poikakaveri.

Silloin uusi tuttavuus ehdotti polyamorista suhdetta.

Kekkonen oli aiemmassa suhteessaan tuominnut itseään siitä, että saattoi ihastua toiseen ihmiseen, vaikka oli parisuhteessa. Hän ei kuitenkaan ikinä pettänyt kumppaneitaan.

– Mietin aktiivisesti siihen aikaan, että miten ihmeessä rakennan ihmissuhteeni tulevaisuudessa, niin että en päädy ruoskimaan itseäni siitä, miten suhde-elämäni toimii.

Se, että muutkin haluavat nähdä kumppanini alasti tai muuten jakaa tunteita heidän kanssaan, ei mitenkään uhkaa minun ja hänen suhdetta. Juuso Kekkonen

Kun Kekkonen alkoi seurustella tapaamansa henkilön kanssa, uudessa suhdemallissa oli opettelemista. Heistä kukaan ei ollut aiemmin ollut polyamorisessa suhteessa.

– Minun piti jollain tavalla ohjelmoida aivoni uudelleen. Se, että muutkin haluavat nähdä kumppanini alasti lähietäisyydeltä intiimisti tai muuten jakaa tunteita heidän kanssaan, ei mitenkään uhkaa minun ja hänen suhdetta. Ymmärsin, että uhat joita minulle oltiin syötetty ympäroivän kulttuurin taholta, eivät pidä paikkaansa.

Tällä hetkellä Hanna Liljeblad matkustelee paljon ja kouluttaa itseään kokiksi. Kekkosen tapaan myös Liljeblad oli monogamisissa suhteissa ennen kuin ryhtyi polyamoristiksi.

– 15–32-vuotiaana olin yhteensä kaksi kuukautta yksin. Olen ollut todella sarjamonogamisti.

Liljeblad erosi kahdeksan vuotta kestäneestä suhteestaan kolme vuotta sitten. Sen jälkeen entinen kääntäjä muutti elämänsä suuntaa.

– Eron myötä aloin miettiä, että monogamiset suhteet eivät sovi minulle. Ehkä voisin olla paljon onnellisempi, kun ei tarvitse tuntea huonoa omatuntoa siitä, että yksi ihminen ei voi täyttää kaikkia tarpeitani, enkä minä hänen.

Saa pussata, koskettaa ja olla hellä, mutta suuria romanttisia eleitä tai seksuaalisia asioita ei toisen kumppanin nähden tehty. Juuso Kekkonen

Tällä hetkellä Berliinissä asuva Liljeblad kertoo, että hänellä on kuusi kumppania. Suhteista neljä on läheisempiä ja kaksi huolettomampia. Berliinissä asuvan kumppanin kanssa hän on ollut noin kaksi vuotta.

Liljeblad toivoo, että tulevaisuudessa hänellä olisi yksi pääsuhde ja sen lisäksi muita kumppaneita, joiden kanssa voi lomailla ja viettää lyhyempiä hetkiä. Perinteistä parisuhdettakaan hän ei pidä täysin mahdottomana.

– En sano, että en koskaan haluaisi mennä monogamisuuteen takaisin, mutta ainakin tällä hetkellä tutustun itseeni, ja mietin mikä sopii minulle parhaiten. Tällä hetkellä se on tällainen elämä.

Kaksi rakkautta saman katon alla

Juuso Kekkonen päätyi olemaan tapaamansa ihmisen kanssa yhdessä yli yhdeksän vuotta. Kihloissakin olleen parin suhde ei ollut täysin mutkaton. Suhde kesti läpi jopa kumppanin sukupuolen korjauksen (HS).

Noin kolme vuotta sitten Kekkonen rakastui myös naiseen. Sen jälkeen hänellä oli sekä tyttö- että poikaystävä.

Kekkonen sekä hänen tyttö- ja poikaystävänsä asuivat yhdessä yli vuoden. Kolmikolla oli kaksi kerrostaloasuntoa samasta rapusta, joista toinen oli Kekkosen asunto ja toinen hänen kumppaniensa. Molemmat asunnot olivat kuitenkin kolmikon yhteistä kotia.

Erilliset asunnot hankittiin, koska Kekkonen oli allerginen poikaystävänsä kissoille.

– Tämä mahdollisti myös paljon sitä omaa aikaa ja tilaa, mikä on minulle hyvin tärkeää. Tämä ei ehkä ole tyypillisin ratkaisu, mutta se toimi meille, Kekkonen kertoo.

Kekkosen kumppanit olivat hyviä ystäviä ja asuivat yhdessä kämppäkavereina.

– Minä en olisi koskaan voinut tehdä tätä vitsiä, mutta he vitsailivat, että yläkerran asunto on haaremi ja minun panoluola, Kekkonen kertoo naurahtaen.

Kuinka pyörii arki kolmen aikuisen perheessä?

Kekkonen kertoo, että kolme aikuisen arjessa on sumplimista. Kotitöitä he pyrkivät tekemään tasapuolisesti kunkin mieltymysten ja omien vahvuuksien mukaan. Myös asumis- ja ruokakustannukset pyrittiin jakamaan tasaisesti kaikkien kolmen kesken. Vaikka tasapuolisuuteen ja reiluuteen pyrittiin, uusi asumisjärjestely vaati totuttelua.

– Ehdottomasti siinä oli sellaisia harmituksen hetkiä, mutta sitten tehtiin korjausliikkeitä. Esimerkiksi ruokaostokset, kuka syö mitenkin paljon, ja jos joku on tehnyt herkkua jääkaappiin, milloin sen saa syödä pois, Kekkonen selittää.

Arjen kiistat ratkaistiin puhumalla ja yhteisistä pelisäännöistä sopimalla. Yksi niistä oli, että toisen kumppanin läsnäollessa läheisyyden taso oli sama kuin vanhemmat olisivat läsnä.

– Saa pussata, koskettaa ja olla hellä, mutta suuria romanttisia eleitä tai seksuaalisia asioita ei toisen kumppanin nähden tehty, Kekkonen avaa.

Mitä käy arjen hellyyden osoituksille ja pienille yhteisille hetkille, kun yhdellä ihmisellä on samassa asunnossa kaksi kumppania? Kumpi saa keittää rakkaallensa aamukahvit?

– Kun alakerran kämppä oli erikseen, usein aamuhetket olivat kahdenkeskisiä, ja molempien kanssa sai omaa rauhaa ja tehdä sellaisia pieniä romanttisia eleitä, Kekkonen selittää.

Miten sitten käytännön asiat? Kumman kumppaninsa Kekkonen on nimennyt lähiomaisekseen?

– En olekaan ratkaissut enkä miettinyt tätä asiaa. En rehellisesti tällä hetkellä tiedä, kehen otettaisiin nyt yhteyttä, jos minulla sattuisi jotain, Kekkonen kertoo.

Monogamisessa suhteessa on selkeämpää, kun toinen ihminen on aina tarjolla ja läsnä. Juuso Kekkonen

Kun elää kahden kumppanin kanssa, inhimillisiltä virheiltä ei voi välttyä.

– Minä olen niin lahopäinen, että toisinaan olen sanonut asian toiselle, mutta unohtanut kertoa toiselle kumppanille, Kekkonen naurahtaa.

Myös Hanna Liljeblad kokee, että ajoittain on haastavaa muistaa, mitä kaikki kumppanit ovat puhuneet. Hän kuitenkin korostaa, että suhteet eivät toimi, jos toista ei kiinnosta kumppanin kuulumiset.

– Minulle tärkeää suhteissa on, että minua kuunnellaan, ja että kertomani asiat muistetaan. Minua ei haittaa kertoa samoja asioita eri ihmisille, mutta haittaa kertoa samat asiat useasti samalle henkilölle.

Myöskään Juuso Kekkosta kuulumisten kertominen aina kahteen kertaan ei ole turhauttanut.

– Kerron työkseni tarinoita ja toistan samoja juttuja uudestaan ja uudestaan. Se, että joudun kertomaan saman uutisen uudestaan, on vain mahdollisuus kertoa se vähän paremmin kuin edellisellä kerralla.

Aika on polysuhteiden sudenkuoppa

Kekkosen suhteiden suurimmat haasteet liittyivät kuitenkin käytännön sijaan arkisiin asioihin, kuten ajankäyttöön. Molempien kumppaneiden kanssa piti pystyä viettämään aikaa tasapuolisesti.

– Monogamisessa suhteessa se on selkeämpää, kun toinen ihminen on aina tarjolla ja läsnä. Meillä sellaiset arkiset yhdessäolot ja hengailut vaativat aikatauluttamista. Meillä oli Google-kalenteri, jossa yritettiin pitää lukua, missä kuka on milloinkin, Kekkonen kertoo.

Väestöliiton vastaavan psykoterapeutin ja seksologian johtavan asiantuntijan Tarja Santalahden mielestä useissa kahden hengen suhteissa olisi opittavaa polyamoristen suhteiden suunnittelutaidoista.

– Näissä suhteissa on valtavan syvä viisaus siitä, että tarvitaan suhteen kahdenkeskistä aikaa.

Kalenterin lisäksi Kekkosella oli kumppaneidensa kanssa yhteinen WhatsApp-ryhmä, jonka avulla he pysyivät ajan tasalla toistensa elämistä. Ajankäyttö oli kuitenkin aihe, johon suhteessa palattiin aina uudelleen ja uudelleen.

– Tarvitsen omaa tilaa, ja minulla on kaksi ihmistä, jotka haluavat paljon huomiotani. Ja sitten olisi vielä muutakin elämää, niin tämä keskustelu käytiin useita kertoja.

Vaikka Liljeblad ei elä yhtä tiiviisti kumppaneidensa kanssa kuin Kekkonen, myös hän on havainnut useiden suhteiden ajanhallinnalliset haasteet.

– Jos vietän jonkun kumppanini kanssa aikaa pidempään, silloin saattaa tulla vähän huono omatunto. Pitää muistaa laittaa muille viestiä, että he tietävät, etten ole heitä hylännyt.

Hän kokee, että suhteissa huomiota tulee antaa eniten sille, joka sitä sillä hetkellä tarvitsee.

– Se riippuu, mitä heidän ja minun elämässä on meneillään sillä hetkellä. Esimerkiksi tällä hetkellä yksi kumppanini on tapaamassa tärkeintä suhdettaan ja tiedän, ettei hän tarvitse minua nyt.

Liljeblad myöntää, että ajoittaiset mustasukkaisuuden tunteet ovat osa useiden suhteiden arkea.

– Itsessä huomaa vielä hyvin monogamisten suhteiden perun. Halun, että kumppanini kertovat, kenen kanssa viettävät aikaa, mutta jos joku alkaa hulluna suitsuttamaan, kuinka mahtavaa jonkin toisen kanssa on, se vähän häiritsee.

Suhteiden ongelmat voivat ajaa terapiaan

Väestöliiton vastaavan psykoterapeutin ja seksologian johtavan asiantuntijan Tarja Santalahden mukaan polyamoristen suhteiden mustasukkaisuudessa ei ole yleensä kyse niinkään ihmisistä vaan ajankäytöstä.

Santalahti on ollut terapeuttina polyamorisissa suhteissa oleville. Tyypillisimpiä polyamoristen suhteiden ongelmia ovat ajankäyttöön, eroon, seksuaalisuuteen ja lapsiin liittyvät haasteet.

– Ei nämä suhteiden ongelmat eroa juuri mitenkään siitä, mitä kahden ihmisen välisissä suhteissa tapahtuu.

Myös suhteen ulkopuolelta tulevat paineet voivat hiertää suhteita. Polyamorisessa suhteessa olevat voivat kokea arvostelua ja ulkopuolisuutta, mikäli läheiset tai yhteiskunta eivät hyväksy heidän elämäntyyliään.

– Suhde voi olla kriisissä jos jonkun osapuolen perhe ei hyväksy suhteita ja pitää kumppaneita etäällä, eikä heitä esimerkiksi kutsuta vierailulle tai juhliin, Santalahti kertoo.

Ei tarvitse pelätä, että kumppanini haluaisivat panna toista ihmistä, kun ne ihan avoimesti haluaa ja joskus tekee niin. Juuso Kekkonen

Myös seksiin ja seksuaalisuuteen liittyvissä haasteissa kuten halujen eriparisuudessa käännytään terapeutin puoleen.

– Jos jollakin suhteen henkilöllä seksuaaliset halut eivät ilmene samalla intensiteetillä kuin aiemmin, ja muut suhteen osapuolet haluaisivat toteuttaa seksuaalisuutta enemmän esimerkiksi kolmen ihmisen välillä, Santalahti selittää.

Santalahti on huomannut, että polyamoriset ihmiset puhuvat helpommin tunteista ja kipeistä aiheista terapeutin vastaanotolle saapuessa kuin perinteisessä suhteessa olevat. Hänen mukaansa polyamoriset ihmiset ovat usein myös tietoisempia omista henkilökohtaisista haasteistaan.

– Olen aina positiivisesti yllättynyt, että polyamorisessa suhteessa olevat ovat jo ennen terapiaa keskustelleet todella paljon ja pyrkineet ratkaisemaan ongelmia ja tunteita.

Erilaiset suhteet rikastuttavat elämää

Kekkonen ei ole katsonut taustapeiliin sen jälkeen, kun aloitti ensimmäisen polyamorisen suhteensa. Hän kokee, että elämä on seesteisempää, kun suhteen hajoamista ei tarvitse pelätä, jos jompikumpi löytää uuden rakkauden.

– Koen, että polyamorinen suhde on parisuhdetta vakaampi, koska jos minä tai kumppanini ihastuu tai rakastuu johonkuhun, ei se tarkoita, että täytyy erota.

– Eikä tarvitse pelätä, että kumppanini haluaisivat panna toista ihmistä, kun he ihan avoimesti haluavat ja joskus tekevät niin. Siksi voin jollain tavalla rentoutua sen asian suhteen. Tuntematon on usein pelottavampaa kuin itse tilanne.

Kekkosen mukaan suhteisiin on helpompi sitoutua, sillä päätös yhdessäolosta ei sulje muita mahdollisuuksia. Hän myös korostaa, että kaikkien kumppaneiden kanssa suhde on erilainen.

– Polyamorisissa suhteissa oppii nauttimaan siitä, että suhteet ovat erilaisia. Kukaan ihminen ei voi olla minulle kaikkea, mitä tarvitsen.

Edes monogamisessa suhteessa olevat eivät Kekkosen mukaan voi olla toisilleen kaikkea mitä tarvitsevat. Hän kertoo, että polyamorisessa suhteessa on selkeää, että tämä ihminen on minulle monia hienoja asioita, mutta hän ei voi täyttää minua kokonaan.

Kekkonen sekä Liljeblad kokevat, että polyamorisissa suhteissa yksi parhaista asioista on, kun tietää toisen aidosti haluavan olla suhteessa juuri sinun kanssa, sillä vaihtoehtoja olisi muitakin.

– Siinä pysyy sellainen kipinä paljon paremmin, ja suhde on leikkisämpi. Ei mennä uraantuneeseen arkeen tai totuta ja turruta toiseen niin kuin monogamisissa suhteissa voi käydä, Liljeblad selittää.

Tulee tutustuttua omiin rajoihin, kun täytyy jatkuvasti tarkistaa itseltään, miltä tuntuu ja mille läheisyyden tasolle toisen haluaa päästää. Lilje

Hanna Liljebladille polyamorisuus on myös matka itseensä.

– Tulee tutustuttua omiin rajoihin, kun täytyy jatkuvasti tarkistaa itseltään, miltä tuntuu, ja mille läheisyyden tasolle toisen haluaa päästää. Minusta on tullut itsevarmempi ja olen nyt itseni tärkein ystävä, rakastaja ja tukija, enkä enää tukeudu täysin yhteen ihmiseen.

Kekkoselle polyamorian maailma on avoin ja täynnä mahdollisuuksia. Hän ei usko, että perinteisiin parisuhteisiin olisi paluuta.

– Tämä tuntuu tyydyttävämmältä ja kiinnostavammalta elämältä kuin oleminen vain yhden ihmisen kanssa. Olisi osittain vain huonoa säkää, jos päätyisinkin olemaan vain yhden ihmisen kanssa lopun elämääni, mutta myös mahtavaa, kun se ihminen on mahtava.

Kekkonen ja hänen poikaystävänsä erosivat kaksi kuukautta sitten. Tällä hetkellä hän asuu yhdessä ainoastaan tyttöystävänsä kanssa, eikä Kekkosella ole muita kumppaneita.

– Tämäkin suhde on ehdottomasti polyamorinen ja meillä molemmilla tulee olemaan muita kumppaneita.

Ympäristönsuojelu on asia, jota kaikki pitävät tärkeänä. Näin kuvittelin.

Kirjoitin muutama päivä sitten Kuopion Neulalahden syvänteiden saastumisesta. Sedimenteistä on löydetty muun muassa isoja määriä lyijyä ja elohopeaa. Alueelle suunnitellaan miljardiluokan rakennushanketta, jonka visioissa on työ- ja koulutuspaikkoja sekä koteja tuhansille ihmisille.

Kaupungin asenne uutiseen selvisi nopeasti. Kuopion kaupunginjohtaja tiivisti tiedon: uutinen ei ole uutinen, kuopiolaiset ovat tienneet asiasta sata vuotta.

Suhtautumisen voi kiteyttää: epämääräisyys. Tietoa annetaan kaupunkilaisille ja päättäjille vain mitä nähdään tarpeelliseksi. Repaleisella tiedolla kaupunki saa asian näyttämään salailulta ja vaikenemiselta.

Kaupungin mukaan tieto on ollut avointa, mutta media ei ole aiemmin tarttunut aiheeseen. Lisäksi asiasta kerrotaan miljardiluokan rakennusprojektin nettisivuilla, kaupunginjohtajisto puhui lähes yhdellä suulla.

Kyllä, rakennusprojektin nettisivuilla kerrotaan alueen historiasta ja siitä, että vesistössä tehdään räjähderaivausta. Millään sivulla ei kerrota syvänteissä olevan runsaasti raskasmetalleja.

Savilahden rannalla olevan Itä-Suomen yliopiston kuopiolaisille tutkijoille tieto oli yllätys. Tieto tuli yllätyksenä myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle. Mökkiläisetkään eivät olleet tienneet syvänteiden raskasmetallipitoisuuksista.

Kuopiolaiset ovat tienneet Neulalahden pohjalla olevista räjähteistä, mutta käsi ylös: kuka on tiennyt lahden pohjassa makaavista elohopeakerrostumista?

Tietoa kaupungilla on Neulalahden ja Neulaniemen ympäristöstä. Se ei kuitenkaan ole kaupunkilaisten löydettävissä, ellei osaa kysyä oikealta ihmiseltä juuri oikeaa dokumenttia. Viestinnän sanotaan olevan avointa, mutta avoimella tiedolla ja näennäisesti avoimella tiedolla on merkittävä ero: ovatko tiedot kaikkien nähtävillä ja onko tieto tarjoiltu ymmärrettävästi?

Kaupunginjohtaja Jarmo Pirhosen mukaan päättäjät ovat tienneet. Kuitenkaan esimerkiksi kaupunginhallituksen jäsen Harri Auvinen (vihr.) ei muista saaneensa tietoa pitoisuuksista. Toinen kaupunginhallituksen jäsen Minna Reijonen (ps.) sanoi olleensa niistä täysin tietämätön.

Alueelle suunnitellaan Savon koulutuskuntayhtymän kampusta, eikä johtaja Heikki Helve myöskään tiennyt syvänteiden raskasmetalleista.

Haastattelussa kaupunginhallituksen puheenjohtaja Antti Kivelä (kesk.) sanoi, että hänen mielestään päättäjien ei ole tarvinnut tietää asiasta, koska Savilahti-projektin päätöksenteko ei ole koskenut Neulalahden pohjaa.

Kaupungilla ei ollut tarkoitus seurata pitoisuuksia ja raskasmetallien liikkumista, koska siihen ei nähty mitään syytä. Riskiä ei kaupungin mukaan ole, koska asia on tiedossa.

Asiantuntijoiden mukaan raskasmetallit voivat liikkua pois syvänteistä, jos pohjan dynamiikka muuttuu. Alueelle aiotaan esimerkiksi rakentaa silta ja rannoille kiinteistöjä. Syvänteisiin halutaan vetää sairaalan ja yrityskompleksi Tecnopoliksen jäähdytysputket.

Jäähdytysjärjestelmän vesistötarkkailussa näytteistä ei aiota seurata lyijy- ja elohopeapitoisuuksia. Mihin paperiin on piilotettu tieto siitä, että mitkään toimet eivät nosta elohopeaa pintaan?

Kaupungin reaktio antaa ymmärtää, että ympäristöasian esiin nostaminen on turhaa. Taputellaan asia hiljaiseksi ja turhaudutaan kysyttäessä. Myös virkamiesten suhtautuminen ympäristötutkijoihin kertoo suhtautumisesta ympäristöön ylipäänsä. Tutkijat ovat kuin innostuneita pikkulapsia, kun löytävät jotain, totesi virkamies minulle.

Minun annettiin ymmärtää, että akateemisia tutkijoita ajaa eteenpäin apurahojen tavoittelu. Varmasti motiivi tämäkin, mutta milloin tutkijoiden puolueettomista havainnoista tuli kaupungille riesa? Vai pelkääkö kaupunki, että sen imago elinvoimaisena kaupunkina romuttuu? Savilahti-projekti on kaupungin kärkihanke.

Kerroin uutisessa, että suuret pitoisuudet ovat syvänteissä eivätkä raskasmetallit aiheuta riskiä ihmisille, mikäli ne eivät pääse liikkumaan pois syvänteistä.

Virkamiehet vannovat, ettei raskasmetalleista ole mitään haittaa nyt tai tulevaisuudessa. Asiantuntijoiden mukaan näin ei voida vannoa, mikäli asiaa ei seurata.

Vaikka kirjoittamani uutinen tyrmättiin kaupungilla vanhojen asioiden kaiveluna, yllättäen kaupunki päätti yhdessä ely-keskuksen kanssa seurata sedimenttejä ja kalojen raskasmetallipitoisuuksia.

Tiedotusvälineet ovat täynnä uutisia Talvivaarasta, Mäntyharjun myrkkyjunasta ja valtamerien hukkumisesta muoviroskaan. Heinäkuussa 2018 Kuopiossa puhutaan vielä siitä, tarvitseeko Kuopion helmen, Kallaveden raskasmetallipitoisuuksia seurata.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ja Venäjän presidentti Vladimir Putin tapaavat Helsingissä 16. heinäkuuta.

Ylen haastattelemat turvallisuuden asiantuntijat kertovat, että korkean profiilin vieraiden, kuten ulkovaltojen johtajien, suojaamiseen liittyy paljon erikoisia piirteitä.

Virvoitusjuomia saatetaan esimerkiksi vaihtaa neuvotteluhuoneessa uusiin juuri, kun päämies tai -nainen saapuu sisään.

– Joko valtion päämies tykkää tietynlaisesta vichystä tai sitten halutaan varmistua, että häneen ei päästä veden kautta vaikuttamaan, Ylen haastattelema turvallisuusasiantuntija kertoo.

Lähde haluaa pysyä nimettömänä asian arkaluontoisuuden takia. Valtiovieraiden suojaamiseen liittyvät käytännöt ovat suojattuja tietoja, joita ei kerrota suurelle yleisölle.

Näytteitä ruoasta

Valtiovieraiden turvallisuudesta huolehtinut henkilö kertoo, että hän on nähnyt myös ruoan valmistusta seurattavan keittiössä.

– Päättelin, että keittiössä hääränneen henkilön tehtävänä oli seurata päämiehelle tarjottavan ruoan valmistusta. Hän otti näytteitä ruoasta, mutta ei maistellut sitä.

Hän kertoo, että johtajien ruoan maistaminen on vanhanaikaista, koska maistaja voi tuolloin olla vaarassa. Järkevämpää ja nykyaikaisempaa on ottaa näytteitä ruoasta myrkytyksen varalta.

Ylen haastattelema korkean profiilin turvallisuusasiantuntija on nähnyt myös vessoja sinetöitävän päämiehiä varten. On hänen mukaansa normaali käytäntö, että vain valtion johtaja käyttää jotakin tiettyä vessaa, johon kukaan ei muu pääse.

– Se on tietynlaista ylivarovaisuutta. Halutaan varautua kaikkeen. Mutta toisaalta myös aika hauskaakin, lähde kertoo.

Näytteet nesteistä normaali käytäntö

Korkean profiilin henkilöiden turvallisuudesta huolehtinut turvallisuusasiantuntija Jari Stolt vahvistaa kollegansa kertoman. Myös hän sanoo, että näytteiden ottaminen nesteistä on aivan tavallista, jopa rutiininomaista puuhaa turvallisuusalalla.

Nesteitä juodaan usein vain sinetöidyistä pulloista.

– Kaikki lähtee siitä, että päämiehelle ei mene mitään ruokaa tai juomaa, jota ei ole ennalta tarkastettu.

– Päämies ei mene myöskään tilaan, jota ei ole ennalta tarkastettu ja näin varmistuttu sen turvallisuudesta, Stolt kertoo.

Vessoja sinetöidään

Turvallisuusasiantuntija Jari Stolt vahvistaa myös kertomukset vessojen ja niiden vesipönttöjen sinetöimisestä. Tällaiset asiat ovat hänen mukaansa aivan tavallista "peruskauraa" turvallisuustoiminnassa.

Kysyttäessä Stolt pohtii vähän aikaa mikä on erikoisinta, mitä häneltä on tiedusteltu.

– Joskus kysyttiin, pystyykö viemärin hajulukon purkamaan ilman työkaluja, Stolt paljastaa.

No pystyikö?

– Muovisen hajulukon kyllä pystyy, mutta vanhaa metallista ei. Tässä haettiin sitä, olisiko mahdollista, että joku laittaisi sinne jotain, Stolt tähdentää.

Hän kertoo, että isojen kansainvälisten yritysten johtajien turvallisuuteen liittyvät prosessit ovat lähes yhtä järeät kuin mitä valtionpäämiehilläkin.

– Meistä kaikki ymmärtävät, mitä kävisi jonkun suuryrityksen pörssikurssille, jos sellaisen toimitusjohtaja joutuisi myrkytyksen uhriksi.

Käytännöt lähes samat joka paikassa

Turvallisuuteen liittyvät käytännöt ja prosessit ovat turvallisuusasiantuntija Jari Stoltin mukaan aika lailla samat, riippumatta siitä, missä päin maailmaa ollaan.

– Kupletin juoni, menettely on sama, ollaan sitten kehittyvissä maissa tai länsimaissa. Siinä mielessä turvaprosessit ovat hyvin stabiileja.

Stolt huomauttaa, että monissa paikoissa maailmaa ruoan tai veden laatu vaihtelee – ei voida olla varmoja, että ruoka on puhdasta.

Jos Suomessa vieraileva johtaja haluaa tarkastaa ruokansa tai vetensä, se ei välttämättä johdu epäilystä myrkytyksiä kohtaan. Voi myös olla, että suurmies tai -nainen vain haluaa välttää mahataudin.

– Siinä ikään kuin suojataan samalla molemmat puolet. Sama prosessi kattaa suojan sekä ruoan epäpuhtauksia että myrkytystä kohtaan.

Turvallisuusasiantuntija Jari Stolt lisää, että pieniä eroja eri maissa liikuttaessa toki on. Kaiken takana on riskiarvio. Riskikuva Suomessa on hieman erilainen kuin riskikuva esimerkiksi Kongossa tai Yhdysvalloissa, Stolt tähdentää.

– Ulkoiset uhkat ovat Kongossa isommat kuin Suomessa. Siksi Afrikassa liikuttaessa turvatoimet ovat yleisesti laajemmat kuin Euroopassa.

Yhdysvalloista saapunut paljon "turisteja" Suomeen

Turvallisuusasiantuntija Jari Stolt kertoo, että Yhdysvaltain presidentin turvallisuuden varmistaminen sitoo turva-alan arvioiden mukaan jopa 10 000 ihmisen kädet.

Kaikki näistä eivät ole operatiivista kenttätoimintaa tekeviä turvamiehiä. Lukuun kuuluu analyytikoita, asiantuntijoita ja ynnä muita osaajia – tuhansia riskiarvioita tekeviä ihmisiä.

Stoltin mukaan onkin selvää, että kun Yhdysvaltojen presidentin vierailu Suomeen on varmistunut, Atlantin yli Suomeen on saapunut nopeasti toista tuhatta Yhdysvaltojen turvallisuuspalvelun piikkiin toimivaa "turistia", jotka kartoittavat Helsinkiä ja tekevät taustaselvityksiä.

Stolt tähdentää, että turvallisuus on paljon muutakin kuin gorillankokoiset henkivartijat suurmiesten tai -naisten ympärillä. Näkyvä osa turvasta on vain murto-osa kaikesta suojauksesta.

– 99 prosenttia presidenttien turvallisuudesta huolehtivista on valtioiden palveluksessa olevia viranomaisia. Yritykset käyttävät yksityisiä turvapalveluja enemmän, valtiot hyvin vähän, Stolt tarkentaa.

Monella poliisilla lomat peruttu

Turvallisuusasiantuntija Jari Stolt voi varmuudella arvioida, että monella poliisilla on Trumpin ja Putinin vierailun ajalta lomat peruttu.

Stolt kuvailee Trumpin ja Putinin tapaamisen järjestämistä "jäätävän isoksi urakaksi" Suomen poliisivoimille, mutta ei kuitenkaan mitenkään mahdottomaksi haasteeksi.

Sitä, kuinka monelta suomalaiselta poliisimieheltä on lomat heinäkuun puolivälissä peruttu ja mikä on poliisin vahvuus, on mahdotonta selvittää.

– Kuten olen aiemmin tiedotusvälineissä todennut, poliisi varautuu vierailun turvallisuusjärjestelyihin riittävillä resursseilla, mutta lukumäärää eikä muita yksityiskohtia kerrota julkisuuteen, Helsingin poliisilaitoksen viestintäjohtaja, ylikomisario Juha Hakola kertoo sähköpostitse.

Ensisijaisesti suojataan instituutiota, ei henkilöitä

Turvallisuusasiantuntija Jari Stolt korostaa, että hänen kertomat tiedot ovat turvallisuusalan sisällä aivan yleistä tietoa. Stolt tarkentaa, että puhuu turvaamisen liittyvistä kysymyksistä yleisellä tasolla, teoreettisesti.

Yksittäisiin tapauksiin tai henkilöihin hän ei voi eikä aio ottaa kantaa. Stolt puhuu mielellään presidentistä, ei Trumpista, sillä kyse on ensisijaisesti instituution suojelemisesta.

Henkilöt ovat toissijaisia, vähemmän tärkeitä, sillä he ovat aina korvattavissa. Eri virkoihin on aina tulossa seuraava yksilö, joka ottaa tehtävän vastaan, jos joku erotetaan tai kuolee.

– Instituutio on paljon enemmän kuin yksi ihminen, instituution arvo on isompi kuin yksittäisen henkilön, Stolt vääntää rautalangasta.

– Imagotappio liittyy aina ensisijaisesti instituutioon, mikäli jotakin ikävää tai kiusallista sattuu. Vieläkin turva-alalla puhutaan esimerkiksi siitä, mitä tapahtui Kennedyn salamurhan yhteydessä tai Reaganin murhan yrityksessä, hän jatkaa.

Koska mitään ei saa tapahtua, kaikki varmistetaan niin pitkälle kuin vain mahdollista. Henkeen ja terveyteen liittyvät asiat ovat ensisijaisia turvan aiheita.

Myös nolaamiselta suojataan

Toisena tulee Stoltin mukaan nolaaminen, huono julkisuus ja kaikenlaiset ei-toivotut tilanteet. Mahdollisuuksia niiden tapahtumiseen halutaan seuloa ja minimoida. Erilaisia skenaarioita käydään läpi niin pitkälle kuin vain aikaa riittää.

Stolt sanoo, että pitkälle vietynä turvallisuustoiminnassa on kyse "varman varmistamisesta" – "varmistetaan 110-prosenttista varmuutta". Mikään ei kerta kaikkiaan saa mennä pieleen.

Stolt muistaa uraltaan tilanteita, joissa huolehdittiin siitä, että johtaja ei avaa jotakin ovea itse, jotta hän ei antaisi itsestään noloa vaikutelmaa esimerkiksi yrittäessään avata sitä väärään suuntaan.

Vakavista skenaarioista päästään yhä pienempiin ja pienempiin detaljeihin. Kaikki, mitä voidaan käyttää johtajaa vastaan eli negatiivista julkisuutta aiheuttamaan, tarkistetaan, Stolt sanoo.

– Päämies ei saa median edessä kaatua tai kompastua. Tai jos vettä sataa, huolehditaan siitä, että päämies ei missään tilanteessa kastu. Siksi heille saatetaan virittää telttakäytävä matkalle autolta sisätiloihin.

Suomeen saapuu järeä kalusto

Putinin ja Trumpin tapaamisen turvatoimista vastaavat Helsingin poliisilaitos ja suojelupoliisi. Suojelupoliisi vastaa turvallisuustiedustelusta ja uhka-arvioinnista, Helsingin poliisilaitos käytännön turvatoimista.

Poliisi on yleensä melko vaitonainen valtionjohtajien turvajärjestelyjen yksityiskohdista. Ylen tietojen mukaan Suomeen saapunee yhteensä satoja yhdysvaltalaisia ja venäläisiä turvamiehiä. Poliisi on luokitellut Trumpin ja Putinin tapaamisen korkeimman turvallisuusluokan tilaisuudeksi.

– On selvää, että kahden johtavan mahdin valtionpäämiehet kuuluvat tällaiseen luokkaan, Ylen haastattelema anonyymisti esiintyvä turvallisuusasiantuntija kertoo.

Hän korostaa sitä, että järeitä turvatoimia ei tehdä ikinä lämpimikseen. Ne perustuvat harkinnalla tehtyihin riskiarvioihin.

– Raskaat toimenpiteet perustuvat osittain kansainvälisiin sopimuksiin ja tapaamisen järjestäjän velvollisuuksiin suojata valtiovieraita.

Suomella on velvollisuus suojata vieraitaan ja suojaus tehdään aina sillä tasolla, mitä vieraat edellyttävät. Isojen maiden suojaus on kymmenkertaista verrattuna siihen, mihin Suomessa on totuttu, lähde kertoo.

– Suurvaltojen johtajien tapaamisten järeissä turvatoimissa on tietysti osittain kyse myös siitä, että molemmat mahdit haluavat pullistella, ja näyttää että oma valtionpäämies on kunnolla suojattu.

Ylen haastattelema nimettömänä esiintyvä turvallisuuden asiantuntija kertoo, että Suomen valtiojohto on kevyemmin suojattu verrattuna nyt saapuviin vieraisiin.

– Varmaankin Trumpin uhat ovat toista luokkaa kuin Niinistön uhat.

Putinin turvallisuuskäytännöistä puhuttu ennenkin

Venäjän presidentti Vladimir Putinin suhteesta ruokaan on raportoitu vuosien ajan kansainvälisin median kautta erilaisia tarinoita. Donald Trumpin suhteesta ruokaan on raportoitu vähemmän.

Maailman johtajien kokkien kerhon perustaja Gilles Bragard antoi haastattelun vuonna 2012 brittiläiselle Telegraph-lehdelle, jossa hän kertoi, että Venäjän presidentti Vladimir Putin pelkää myrkytystä ja suhtautuu ruokaan varauksella.

Haastattelu muutoin käsitteli eri maiden johtajien "viattomampia" tapoja, liittyen siihen, kuka johtaja ei pidä anjoviksesta tai katkaravuista. Kokkikerhon perustaja Bragardin mukaan kaikki, mitä Putin syö, tarkistetaan etukäteen myrkytyksen ehkäisemiseksi.

Putinin käyttämistä "maistajista" ovat uutisoineet monet tahot pitkin maailmaa, muun muassa brittiläinen uutistoimisto Reuters, Suomessa Ilta-Sanomat.

Lue lisää:

Analyysi: Suurvaltojen yllätyskokoukset ovat turvamiesten painajaisia

"Tuas souvetaan Sulkavalla" on brändi, josta moni kunnanisä olisi valmis maksamaan sievoisen summan. Moni yrittää ostaa muistin sopukoihin jääviä iskulauseita mainostoimistoilta, mutta harva saa vastineeksi yhtä vahvan muistijäljen.

– Aivan sama minne päin menetkin niin aina kun kerrot mistä tulet niin vastaus kuuluu, että sieltä soutupitäjästä, Seppo Valtonen hymyilee.

Valtonen asui työvuosinaan eri puolilla Suomea, mutta päätyi 2000-luvun alussa muuttamaan Sulkavalle Eeva-Liisa-vaimonsa kanssa . Pariskunta viettää eläkepäiviä muutaman sadan metrin päässä Saimaan rannasta keskellä kirkonkylää .

– On tämä soututapahtuma Sulkavalle tosi iso asia edelleen, vaikka soutajamäärä on vähentynyt.

Torstaina Valtosen pariskunta istahti Sulkavan soutustadionin edessä retkiveneeseensä ja käänsi kokan kohti 500 soutajan ryhmää. Valtoset ovat tottuneita veneilijöitä, jotka huolehtivat soutajien turvallisuudesta nimenomaan soutuviikonlopun retkisoudussa.

– Tällä veneellä ei kilpasarjalaisten perässä kestäisikään, Seppo Valtonen naurahtaa. Leppoisa retkivene liikkuu kevyesti reilun kuuden solmu tuntivauhdilla. Kovin paljon kovempaa ei kahdeksanmetrinen paatti kulkisikaan.

Valtoset ovat talkoolaisia, joiden varaan Sulkavan Soudut puhtaasti perustuu. Sulkava on edelleen Suomen ylivoimaisesti suurin soututapahtuma ja osanottajamäärällä mitaten yksi Suomen kesän suurimpia tapahtumia. Vaikka osanottajamäärä on pudonnut 2000-luvun alun lähes 11 000 soutajasta vajaaseen 4 000 osallistujaan, on tapahtumalla ja soutajilla edelleen suuri merkitys.

– Sulkavalla on kaksi vuodenaikaa - ennen ja jälkeen soutujen, Eeva-Liisa Valtonen pohtii.

– Alle seitsemän- ja yli 80-vuotiaat on vapautettu, mutta muilla pitää olla lääkärintodistus, ellei osallistu soututalkoisiin, Seppo Valtonen virnistää.

Mikä tahansa paikkakunta olisi ylpeä moisesta osanottajamäärästä. Sulkavallakin soutajia on edelleen paljon enemmän kuin paikkakunnalla on asukkaita.

– Minusta tuntuu, että työpaikkaporukoiden määrä on vähentynyt reilusti. Ennen täällä oli niitä paljon enemmän ja yritykset maksoivat kustannuksia. Se on vähentynyt ja ehkä työelämä on mennyt niin tiukalle, ettei aikaa ja rahaa tällaiseen enää ole, Seppo Valtonen pohtii.

Intialaiset soutajat merihädässä

Valtoset ovat nähneet soutajien riemua ja tuskaa kirkkaimpien salamavalojen takana useita. Retkisoudussa tahti on leppoisa ja rantaan nousta, kun tarve vaatii. Suuria kommelluksia ei ole tullut vastaan, vaikka soutajat kiertävät yli 60 kilometriä pitkän taipaleen sään armoilla.

– Kerran piti mennä pelastamaan intialainen venekunta rantaan, sillä heidän veneestään oli tappi irronnut. Mitään sen vakavampaa ei ole sattunut, Eeva-Liisa Valtonen naurahtaa.

Yksi soutujen suurimmista legendoista on puolimatkalla Varvirannassa pidettävä retkisoutajien illanvietto, jossa väsyneet soutajat tankkaavat hyviä ruokia ja juomia ja venyttelevät kiristäviä pakaroita tanssilattialla.

– Kyllä siellä melkoinen remellys takavuosina kuului, mutta sekin on rauhoittunut. Puolen yön jälkeen on hiljaista ja porukka jatkaa aamulla soutamista.

"Mikään puu ei kasva taivaaseen asti

Yksi sadoista talkoolaisista on Heikki Nuopponen, joka ajaa pakettiautolla ympäri Partalansaarta koko nelipäiväisen tapahtuman ajan. Huollettavaa ja kuljetettavaa riittää.

– Nyt haen kirkolta yhden soutajaporukan auton avaimet, jotka jäivät kirkolle ja vaihtovaatteet on autossa. Illalla vien taas vaihtovarusteita Varvirantaan ja sieltä tavaraa takaisin maalialueelle, Nuopponen kertoo.

Nuopponen on nähnyt soututapahtuman alusta lähtien. Mies oli 16-vuotiaana nuorukaisena lämmittämässä saunaa kaikkien aikojen ensimmäisen soututapahtuman soutajille kesällä 1968. Ensimmäisellä kerralla matkaan lähti 38 venettä, joista 36 tuli maaliin. Rannalle jääneiden keskuudessa esiintyi epäilyjä urakan järkevyydestä.

– Se oli ihan hullu ajatus siihen aikaan. Muistan, kun joku veikkasi, että ei sieltä kukaan perille tule. Oli se yllätys, kun vain yksi venekunta keskeytti, Nuopponen muistelee.

1990-luvun alussa Nuopponen toimii soutujen taustalla olevan Sulkava-seuran puheenjohtajana. Venekuntien väheneminen vetää pitkän linjan soutumiehen mietteliääksi.

– Mikään puu ei kasva taivaaaseen. Oli odotettavissa, että jossakin vaiheessa kasvu taittuu. Osanottajien ikärakenne on siellä 40-50 vuoden tietämillä. Pitäisi saada parikymppisiä ja työporukoita mukaan.

Päätoimittaja teki tilaa olympiavoittajalle

Myös Sulkava-lehden eläkkeellä olevalla päätoimittajalla Kalle Keräsellä on pitkäaikainen suhde soutuihin. Sama seura järjestää soutuja ja kustantaa paikallislehteä. Keränen on raportoinut souduista lehden palstoilla neljännesvuosisadan. Oma soutaminen on jäänyt väliin.

– Ensimmäisenä kesänä minulla oli varattu paikka kirkkoveneeseen, mutta luovutin sen kolminkertaiselle olympiavoittaja Pertti Karppiselle, joka halusi tulla soutamaan. Kävin kiittämässä Karppista jälkikäteen kädestä pitäen hyvästä tuurauksesta, Keränen muistelee.

Sulkava-lehti on pitänyt soutuperinnettä yllä julkaisemalla soutujen tulokset palstoillaan viimeistä nimeä myöten. Lehti on lähetetty muistoksi soutajille postin välityksellä.

– Kyllä niitä lähemmäs kymmenen tuhatta lähti parhaina vuosina. Osa ei ollut antanut osoitettaan.

Kuumimman soutuhuuman laantumista on Sulkavalla pohdittu vuositolkulla. Kalle Keränen arvelee, että työporukoiden kaikkoamisen lisäksi syynä on soutu-urakan fyysisen vaativuus.

– Kansalaisten yleiskunto on heikentynyt, ei tällaista soutu-urakkaa moni jaksa. Tarvittaisiin ehkä lyhyempiä soutumatkoja ja vetonaulaksi vaikkapa KalPan ja SaiPan liigajoukkueiden välinen lyhyt kilpasoutu, Keränen visioi.

Eurojackpotin jättivoitto on mennyt Saksaan, kertoo Veikkaus. 90 miljoonan euron potti jakautuu kahden voittajan kesken, joten molemmat saavat 45 miljoonaa euroa.

Suomessakin lykästi: 5+1 -tuloksia saatiin viisi kappaletta, joista kukin kuittaa lähes miljoona euroa. Voitot menivät muun muassa nettipelaajalle Turkuun, 50 osuuden nettiporukalle eri puolille maata sekä Kemissä pelatulle viiden osuuden porukalle.

5+0-tuloksia löytyi Suomesta kuusi kappaletta. Tuloksella voitti yli 40 000 euroa.

90 miljoonan euron maksimipottia tavoiteltiin seitsemän viikon ajan.

Katso Eurojackpotin voittorivin numerot Veikkauksen sivuilta.

Loppukeväällä kolme käräjäoikeutta eri puolilla Suomea otti kantaa syytteisiin pikkulasten pahoinpitelystä. Tuomioistuimissa pohdittiin, milloin kyse on hyväksyttävästä kasvatuksesta tai vanhempien tietämättömyydestä – milloin taas tahallisesta ja rikoksena tuomittavasta kaltoinkohtelusta.

Nyt eletään murroskautta siinä ajattelussa, miten lapsia saa kohdella ja kasvattaa, sanoo rikosoikeuden emeritaprofessori Terttu Utriainen.

– Kasvatuksen nimissä on voitu aiemmin tehdä melkein mitä vaan. Lapsia ja eläimiä on saanut esimerkiksi lyödä, vaikka aikuisia ei. Kehitys menee niin, että lasten ja eläinten oikeudet tulevat viimeisenä, Utriainen täsmentää.

Samalla eteen tulee hankalia kysymyksiä siitä, millaista näyttöä tarvitaan psyykkisestä kaltoinkohtelusta, josta ei jää näkyviä mustelmia tai ruumiinvammoja.

Kävimme läpi kolme tuoretta tapausta, joista kahdessa käräjäoikeus totesi vanhempien syyllistyneen lapsensa pahoinpitelyyn, vapaudenriistoon tai ihmisarvon pitkään jatkuneeseen loukkaamiseen.

Helsingissä esillä olleessa jutussa vanhemmat vapautuivat kaikista syytteistä.

Vain Lapin käräjäoikeuden antama tuomio on lainvoimainen, muista on valitettu.

Millaisia yhteisiä piirteitä ilmenee tapauksista, joissa epäiltyä kaltoinkohtelua on ratkottu oikeussaleissa asti?

1. Sidotaan tai eristetään muista

Lyhytkestoiset sitomiset olivat välttämättömiä 5-vuotiaan pojan ihosairauden hoitamiseksi, todistivat vanhemmat Helsingin käräjäoikeudessa. Toisaalta puolustus myönsi, että äiti oli saattanut ymmärtää neuvolasta saatuja ohjeita virheellisesti.

Poikaa oli myös seisotettu viileässä suihkussa. Tavoitteena oli puolustuksen mukaan “lapsen etu eli saada hänet tottelemaan vanhempiaan”. Tällaisia kasvatusohjeita oli nähty muun muassa televisio-ohjelmissa.

Itsensä raapimisen takia lapselle annettiin joskus myös vähemmän ruokaa.

Ennen kuin perheen molemmat lapset otettiin huostaan, perhe oli suunnitellut pitkää purjehdusmatkaa.

Poika söi usein veneen lattialla, koska muuten pöydän ääressä ollut sohva olisi vanhempien mukaan saattanut vereentyä. Vene oli tarkoitus myydä myöhemmin mahdollisimman hyväkuntoisena. Lattialla syöminen oli ollut myös tapa kasvattaa.

Tuomioistuimen mukaan jäi näyttämättä, että vanhemmat olisivat “oikeudettomalla tavalla” pakottaneet lapsen nukkumaan tai syömään lattialla.

Pieni poika ei myöskään ollut voinut antaa suostumustaan käsiensä sitomiselle, mutta vanhemmilla on tuomion mukaan oikeus estää lastaan vahingoittamasta itseään. Tarkoitus on ollut hyväksyttävä, eikä menettelyä ole pidettävä selvästi “oikeudettomana pakottamisena”, käräjäoikeus totesi.

Kyse oli siitä, olisiko vanhemmilla ollut muita keinoja estää raapimista kuin sitominen, selventää tuomioon tutustunut rikosoikeuden emeritaprofessori Terttu Utriainen. Tuomioistuin ei mainitse, mikä oikeuttamisperuste sitomiselle on ollut.

– Onko se ollut se raapiminen, eli jos raapii, lasta voidaan syöttää ja nukuttaa lattialla? Tässähän on kyse sairaudesta. Näinhän mielisairaaloissa ennen kohdeltiin mielisairaita, heitä pidettiin kylpyammeeseen sidottuina vuorokausikaupalla ja sitä kutsuttiin hoidoksi, Utriainen puntaroi.

2. Käyttäytyy vanhempien mukaan huonosti

Keski-Suomessa käsitellyssä oikeustapauksessa äiti oli ajoittain sitonut pojan kädet ja jalat tai toisen käden itseensä narulla kiinni, että lapsi ei hänen huomaamattaan lähtisi yöllä pois sängystä.

Vanhemmat selittivät asiaa sillä, että poika oli ollut erittäin vilkas, jatkuvasti pahanteossa, eikä totellut kieltoja tai käskyjä. Poika oli esimerkiksi ”toistuvasti karkaillut, virtsannut lattialle sekä tyhjentänyt jääkaapin sisältöä”.

Lasta ei päästetty kouluun, koska vanhemmat eivät uskoneet hänen pärjäävän siellä. Poikaa pidettiin kotiopetuksessa. Sen seurauksena hän jäi vaille kouluterveydenhoitoa, eikä hänen hampaistaan huolehdittu.

Päästessään 10-vuotiaana ensi kertaa kouluun hän ei osannut lukea eikä kirjoittaa.

Myös Helsingin käräjäoikeuden ratkaisemassa tapauksessa ilmeni, että vanhemmat olivat väsyneitä atooppisesta ihottumasta kärsivän poikansa käytökseen:

Puolustuksen mukaan äiti oli vuosia "taistellut” pojan kanssa raapimista vastaan, ja voimat olivat alkaneet loppua. Tästä poika oli itsekin kertonut huostaanoton jälkeen psykologin haastattelussa:

On tavallista suurempi riski joutua kaltoinkohdelluksi, jos lapsen käyttäytyminen on haastavaa, vahvistaa Helsingin lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä Anneli Laurila.

Lapsi ei välttämättä itse edes ymmärrä, että häneen kohdistunut väkivalta on väärin, vaan kokee siitä syyllisyyttä.

– Lapsella on käyttäytymisongelmia, eikä vanhemmilla ole keinoja. Se on yhdistelmänä sellainen, joka voi johtaa fyysiseen kurittamiseen. Riski voi olla myös se, että lapsi on ei-toivottu, Laurila arvioi.

Vanhemmat selittävät kaltoinkohtelua usein lapsen käytöksellä, johon mikään muu ei ole auttanut, kertoo oikeuspsykologian dosentti Taina Laajasalo. Hänellä on vuosien kokemus lasten kaltoinkohteluepäilyjen selvitysprosseista ja hän on myös toiminut oikeudessa asiantuntijatodistajana.

– Vanhempi ei esimerkiksi ymmärrä, että uhmakohtaukset tai vuoteenkastelu kuuluvat normaaliin kasvuun tai kehitykseen, vaan reagoi niihin kaltoinkohtelevasti.

Joskus lapsella on toisaalta niin merkittäviä käytöshäiriöitä, että vanhempien pitäisi osata hakea ulkopuolista tukea lapsen kanssa pärjäämiseen.

– On minusta tärkeää ymmärtää, että rangaistuksiin pohjautuva kasvatus ja kaltoinkohtelu aina pahentavat lapsen käytöksen haasteita. Jos lapsella on käytöshäiriö, kaltoinkohtelu lisää käytösongelmia ja noidankehä pyörii, Laajasalo muistuttaa.

3. Muita lapsia kohdellaan normaalisti

Helsingin käräjäoikeuteen päätyneessä jutussa kuultiin todistajana miestä, joka oli viettänyt viikon perheen purjeveneellä. Kuulustelussa hän ihmetteli sitä, miten perheen kahta lasta kohdeltiin niin eri tavoin. Hän oli tässä tapauksessa se ulkopuolinen, joka huolestui ja otti yhteyttä viranomaisiin:

Jutun esitutkinnassa isä myönsi, että vanhemmat ehkä ovat kohdelleet lapsiaan eriarvoisesti.

Myös Keski-Suomen käräjäoikeudessa esillä olleessa tapauksessa lapset vietiin säännöllisesti neuvolaan ja he kävivät koulua, yhtä lasta lukuunottamatta.

Vilkkaaksi luonnehdittua poikaa ei enää vuoden ja seitsemän kuukauden ikäisestä viety lainkaan neuvolaan. Vanhempien mukaan heidän elämänsä oli muiden lasten kanssa siinä määrin hektistä, että asia oli vain jäänyt.

Kaltoinkohtelu saattaa kohdistua perheessä vain juuri siihen “hankalaan lapseen”, kun taas muut elävät normaalia elämää.

Havainnon yleisyydestä ei oikeuspsykologiaan erikoistuneen Taina Laajasalon mukaan ole tietoa.

– On tapauksia, joissa joku lapsista koetaan hankalammaksi kasvattaa tai lapsella on psyykkisiä tai fyysisiä erityisvaikeuksia. Lapsi herättää vanhemmissa erilaisia reaktioita kuin muut lapset, Laajasalo sanoo.

Muun muassa vanhemman ja lapsen erilaisen temperamentin on tutkimuksissa havaittu vaikuttavan heidän suhteeseensa.

– Lapset ovat erilaisia ja vaativat kasvattajalta eri asioita. Tutkimusten mukaan monet vanhemmat myös itse tunnistavat sen, että kohtelevat lapsia eri tavoin persoonallisuus- tai muiden erojen vuoksi, Laajasalo kuvaa.

4. Lapsen kasvu ja kehitys hidastuu

Varsinkin jos lapset ovat alle kouluikäisiä eikä heitä viedä säännöllisesti neuvolaan, kaltoinkohtelu saatetaan huomata vasta vuosien kuluttua. Tutkimuksista tiedetään, että jatkuvan ja vakavan kaltoinkohtelun seurauksena lapsen kehitys ja kasvu selvästi viivästyy.

Pohjois-Suomessa ilmi tulleessa tapauksessa perheen lapsia oli kohdeltu ikäistään nuorempina, syötetty ja estetty kotona pääsemästä oma-aloitteisesti vessaan. Heitä oli puettu vaippoihin vielä kouluikäisenäkin.

Nuorempi lapsista ei osannut pureskella ruokaa, kun hän aloitti koulun. Hänen terveydenhuoltonsa oli laiminlyöty, eikä hänelle ollut hankittu tarpeellisia apuvälineitä.

Keskisuomalaisen perheen poika ei osannut 10-vuotiaana ajaa pyörällä, luistella tai hiihtää. Pojan pituuskasvu oli hidastunut ja luuston kehitys oli kaksi vuotta ikäisiään jäljessä.

Motoriset taidot olivat 5–6-vuotiaan tasolla, mutta kehittyivät nopeasti huostaanoton jälkeen.

Helsingissä käsitellyssä tapauksessa pojan kasvun havaittiin viisivuotiaana merkittävästi viivästyneen, mikä syytteen mukaan vahvisti epäilyjä vakavasta kaltoinkohtelusta.

Lastentautien erikoislääkäri antoi oikeuskäsittelyyn lausunnon, jonka mukaan pojan pituuskasvun taittuminen oli poikkeavaa, eikä sitä voinut selittää pelkästään niukalla ravinnolla. Hän käytti termiä “psykososiaalinen kasvuhäiriö”:

Tuomioistuin katsoi kuitenkin, että pojan kehityksen viivästymiseen saattoi olla muitakin syitä kuin kaltoinkohtelu. Kiireellisen huostaanoton epäiltiin osaltaan kuormittaneen poikaa. Tuomioistuimen mukaan jäi myös näyttämättä, että vanhemmat olisivat tahallaan vahingoittaneet pojan terveyttä.

Professori Terttu Utriaisen mielestä syy-yhteys oli lääkärinlausunnoissa pyritty selvittämään niin hyvin kuin se on ollut mahdollista.

– Pojan pituuskasvu oli pysähtynyt hänen ollessaan viisivuotias, ja sitten kun hänet oli otettu huostaan, se jatkui normaalisti. Myös paino alkoi heti kohota. Tuomioistuin ei katso lääkärinlausuntoa riittäväksi, mutta kehittää syy-yhteyksistä omia oletuksia, Utriainen kummeksuu.

Atooppisesta ihottumasta kärsivä poika tutkittiin huostaanoton jälkeen ja todettiin, että hänen ihonsa oli kuiva ja sen hoitoa oli laiminlyöty.

Utriainen jäi kaipaamaan tuomioistuimelta laajempia perusteluja siihen, onko esimerkiksi käsien yhteensitominen käypä hoitokeino nykyään. Vapauttiko väitetty erehtyminen hoito-ohjeissa vanhemman toimintansa vastuusta?

On tärkeää, että tuomioistuimet päätöksillään heijastavat sitä, millaiset toimintamallit ja arvot ovat yhteiskunnassa kulloinkin kannatettavia.

Esimerkiksi kuritusväkivalta oli vuoden 1889 rikoslaissa sallittua, mutta kiellettiin erikseen lailla vuonna 1984. Aiemmin tukistaminen ja piiskaaminen kuuluivat kasvatuksen keinovalikoimaan, nyt teoista on mahdollista tuomita pahoinpitelynä.

– Kun sotkee, niin lapsi laitetaan syömään lattialle. Onko se hyväksyttävä kasvatusmetodi tällä hetkellä? Utriainen kysyy.

Hän vertaa pikkupojan kohtelua vuosia sitten kuulemaansa tapaukseen, jossa vanhuksilta oli kielletty kahvi rangaistuksena huonosta käytöksestä.

– Ei hoitohenkilökunnalla ollut mitään oikeutta käyttää tällaisia rangaistuksia.

Millainen kasvattaminen sitten ylittää rajan, on henkistä kaltoinkohtelua?

– Jos ei ymmärretä, että lapsen rankaisu on mittasuhteiltaan liian kova. Vanhempien pitäisi löytää keinoja selvitä puhumalla. Välttää äärimmäisiä keinoja, joiden syy ja seuraus -yhteyttä lapsi ei ymmärrä, neuvoo johtava sosiaalityöntekijä Anneli Laurila Helsingin lastensuojelusta.

Oikeuspsykologiaan perehtyneen Taina Laajasalon mukaan emotionaalista kaltoinkohtelua on kahdenlaista. Ensinnäkin aktiivista toimintaa, jossa vanhempi pelottelee, uhkailee, haukkuu ja nälvii lasta. Toisaalta esiintyy lapsen kehitystarpeiden laiminlyöntiä, vanhempien ja lapsen suhteesta puuttuu jaettu ilo ja välittäminen.

Laajasalon mukaan esimerkiksi lapsen lukitseminen johonkin tilaan on kaltoinkohtelua. Niin sanottua jäähyäkin on käytettävä tarkoin harkiten, sillä väärinkäytettynä – kuten nöyryyttäen ja halventaen – se on lapsen kehitykselle vahingollinen.

Se että ajoittain korottaa lapselle ääntään, ei ole emotionaalista kaltoinkohtelua. Yksittäisestä maltin menetyksestä vanhemman ei kannata huolestua.

– Voi selittää lapselle, että nyt en toiminut oikein, on ollut tosi raskas päivä ja korotin ääntä turhaan. Aikuisen vastuulla on korjata tilanne.

Käräjillä olleet tapaukset havainnollistavat sitä, miten hankalaa on tuottaa rikosoikeudellinen näyttö lapsen kaltoinkohtelusta, jos se on enimmäkseen psyykkistä laatua.

Utriaisen mukaan näytön tuottaminen voi olla yhtä vaikeaa kuin työpaikkakiusaamisessa. Siihenkin sisältyy usein valtava määrä osatekoja – nimittelyä, sulkemista ryhmästä, nöyryyttävien työtehtävien antamista – jotka sinänsä ovat melko lieviä. Kuitenkin kokonaisuus saa aikaan sen, että osa ihmisistä menettää työpaikkakiusaamisen takia mielenterveytensä.

Sinänsä rikoslaki antaa mahdollisuuden tuomita pahoinpitelystä myös, jos on vahingoittanut toisen terveyttä ilman fyysistä väkivaltaa. Laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta ohjataan myös, miten lasta tulee kasvattaa: "Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti".

Vaikka kaltoinkohtelu ei täyttäisi rikoksen tunnusmerkkejä tai näyttöä olisi mahdoton saada, kyse on silti monesti lastensuojelutapauksesta. Lastensuojelu nojaa samoihin lakipykäliin kuin oikeuskin, mutta lähestyy ongelmaa eri tavoin. Millaisia tukitoimia perhe tarvitsee lapsen suojelemiseksi? Ovatko kasvuolosuhteet vaarantuneet niin, että lapsi on sijoitettava kiireellisesti kodin ulkopuolelle?

Lastensuojeluilmoituksia tehtiin vuonna 2017 lähes 140 000 ja yli neljä tuhatta lasta jouduttiin sijoittamaan kiireellisesti pois kotoa. Kuinka moni tapaus oli niin vakava, että siitä nostettiin syyte ja se eteni käräjille – siitä ei ole kerätty tietoa.

Kynnystä tehdä rikosilmoituksia on pyritty madaltamaan sen jälkeen kun Helsingissä tuli ilmi 8-vuotiaan tytön surullinen tapaus, jossa kaltoinkohteluun ei puututtu ajoissa ja se johti tytön kuolemaan.

Opettajia ja terveydenhuollon työntekijöitä velvoitetaan lailla tekemään rikosilmoituksia, että ainakin törkeimmät tapaukset tulisivat ilmi.

Se toivottavasti selittää sitä, että rikosilmoitukset alle 15-vuotiaisiin kohdistuneista pahoinpitelyistä lisääntyivät 2010-luvun mittaan voimakkaasti. Niitä jätettiin poliisille keskimäärin 13 päivässä. Sitä tilasto ei kerro, onko epäilty fyysistä vai henkistä pahoinpitelyä, kuten lapsen laiminlyöntiä.

Vielä lasten psyykkistä kaltoinkohtelua on käsitelty tuomioistuimissa kuritusväkivaltaan verrattuna vähän.

Tähän saakka seksuaalinen hyväksikäyttö ja fyysinen kaltoinkohtelu ovat vieneet suurimman huomion julkisuudessa ja myös tutkimuskohteena.

– Kuinka paljon onkaan emotionaalista kaltoinkohtelua, joka ei koskaan tule esiin? Todennäköisesti se on jopa yleisin kaltoinkohtelun muoto, Taina Laajasalo arvioi.

Nyt tutkijat ovat alkaneet korostaa, että emotionaalisen kaltoinkohtelun haitat voivat olla lapselle jopa suuremmat kuin muissa kaltoinkohtelun muodoissa. Perheen sisällä tapahtuva henkinen kaltoinkohtelu on usein jatkuvaa ja lapsi saattaa sairastua psyykkisesti melko nopeastikin.

Mutta haasteena on, miten osoittaa oikeudessa riittävällä varmuudella mitä on tapahtunut ja millainen psyykkinen haitta siitä on syntynyt. Lisäksi pitää pystyä näyttämään, että vaurio johtuu nimenomaan psyykkisestä kaltoinkohtelusta.

Juridiikan lisäksi tarvitaan vahvaa psykologian asiantuntemusta, kun tuomioistuimet jatkossa ehkä nykyistä useammin päätyvät ratkomaan, milloin perheessä on kyse heikosta vanhemmuudesta ja milloin emotionaalisesta kaltoinkohtelusta.

Jos Suomenlahden rannikolta pitäisi valita vain yksi meriveden liikkeisiin perehtynyt asiantuntija, olisi haminalainen Tuomalan perhe vahvoilla.

Perhe nimittäin hoitaa jo kolmannessa polvessa Haminan Pitäjänsaareen tasan 90 vuotta sitten rakennettua mareografia eli meriveden korkeutta mittaavaa laitteistoa.

– Tekniikkaa sisällä ja rakennuksen ulkopintoja on uusittu, mutta muuten mittausasema näyttää ihan samalta kuin vuosikymmeniä sitten, vakuuttaa Hannu Tuomala.

Nyt 80-vuotias Tuomala aloitti mittausaseman hoitajana vuonna 1961. Sitä ennen vedenkorkeuden mittaamisesta huolehti hänen isänsä Werner Tuomala.

– Isä taisi saada mittaushomman ikään kuin kaupantekijäisinä, arvelee Hannu Tuomala.

Selitys on se, että Werner Tuomala osti talon Haminan silloiselta satamakapteenilta, joka oli hoitanut mittausasemaa vuodesta 1928 lähtien. Satamakapteenin talo sijaitsi aivan rannan tuntumassa vain vajaan 50 metrin päässä mittausasemasta, joten oli luontevaa, että vedenkorkeutta valvoo mittausaseman vieressä asuva henkilö.

Ja näin toimitaan Haminassa vielä nykyäänkin – ainakin melkein.

Iskän mukana hommiin

Merivedenkorkeuden mittausasemalla Haminassa on oikeastaan kaksi hoitajaa. Virallisesti tehtävään on nimetty Hannun 41-vuotias poika Toni Tuomala.

– Mutta isähän tässä vieressä päivystää 24 tuntia vuorokaudessa. Ei häntä vielä kokonaan ole eläkkeelle päästetty, hymähtää Toni.

Meiltä on kyselty onko tuo rantasauna vai huvimaja. Toni Tuomala.

Hän ei enää asu mittausaseman vieressä, vaan muutaman kilometrin päässä Poitsilassa “kuivalla maalla”, kuten mies itse sanoo.

Tonille ja Hannulle meriveden korkeuden mittaaminen on ollut pienestä pojasta lähtien luonteva, suorastaan itsestäänselvä osa arkea.

– En edes muista milloin olen ollut ensimmäistä kertaa vedenmittauksessa mukana. Mutta kyllä sinne aina iskän perään lähdin, muistelee Toni.

Hannu-isän muistot ovat samansuuntaiset.

– Jo pikkupoikana olin iskän kaverina. Hänelle se oli käytännössä jokapäiväinen homma. Esimerkiksi talvella mittauskoppia piti lämmittää, jotta laitteisto ei jäätyisi. Halkoja kului päivittäin.

Nykyään muutaman neliön suuruisen mittauskopin hoitaminen on muuttunut monin verroin helpommaksi. Uuni on purettu ja sähköt ja digitekniikka tulleet tilalle mittaamaan tietoja reaaliajassa.

Silti nykyisen mareografin hoitajan Toni Tuomalan työpanosta tarvitaan edelleenkin – kerran viikossa.

Mittaamisesta paljastuu yllätys

Ilmatieteen laitoksen Haminan mareografi sijaitsee rannasta merelle päin parinkymmenen metrin mittaisen kävelysillan päässä. Toni Tuomalan mukaan monille haminalaisillekin mittauskopin todellinen käyttötarkoitus on tullut yllätyksenä.

– Meiltä on kyselty, että onko tuo rantasauna vai huvimaja, naureskelee Tuomala.

Rannan puolella, Hannu Tuomalan asuintalon naapurissa, on Haminan vanha luotsiasema, jossa nyt toimii meripelastusseura.

Naapurina on myös Metsähallitus, jonka tontilla meriveden korkeutta Haminassa mitataan.

Ulkopuolisen silmin näyttää siltä kuin kaikki edellä mainitut sijaitsisivat samalla tontilla.

Kun Toni Tuomalalta kysyy mittausaseman sisällä, mikä on tämän hetken vedenkorkeus, pääsee mies yllättämään kysyjän perinpohjaisesti.

– Hetkinen, sanoo Tuomala ja kaivaa älypuhelimensa taskustaan.

Ahaa, jonkinlainen mobiilisovellus kehitetty tähänkin? Väärin!

Tuomala meneekin Ilmatieteen laitoksen nettisivulle ja katsoo lukemat sieltä! Siis mitä?!

– Todellisuudessa emme mittaa täällä senttejä, paljastaa Tuomala.

Hänen tehtävänään on tarkistaa, että automaattinen mittaus antaa varmasti oikeat luvut. Tarkistus tehdään käsin laskemalla eräänlainen punnus mittauskaivossa veden pintaan.

Kun punnus osuu veteen, se antaa äänimerkin. Sen jälkeen napista painamalla saadaan mittauslukemat. Ne lähetetään Ilmatieteen laitokselle, joka muuttaa mittaustulokset senttimetreiksi.

– Olihan tämä ennen paljon ihmeellisempää, kun vanhassa laitteistossa paperirulla pyöri ja kynät piirsivät vedenkorkeuden liikkeitä. Nykytekniikka on niin huomaamatonta, että ei ole enää sellaista tunnelmaa kuin aikoinaan, vertailee Toni Tuomala.

Mutta katsotaan nyt vielä mitä vedenkorkeus Haminassa on kauniina kesäpäivän aamuna. Toni Tuomala näyttää kännykästään Ilmatieteen laitoksen verkkosivua – tulos on miinus kaksi senttimetriä.

Se ei ole mitään verrattuna vuoden 2005 tammikuuhun, jolloin Tonin isä Hannu Tuomala joutui tositoimiin mittauksen onnistumiseksi.

Ennätyslukemien kirjaaminen vaati kahlaamista

Tammikuun yhdeksäntenä päivänä vuonna 2005 koko Suomenlahden rannikolla merivesi nousi ennätyslukemiin. Ilmatieteen laitoksen mukaan ilmiö johtui muun muassa syvästä matalapaineesta sekä kovasta länsituulesta.

Hannu Tuomala muistaa jo aamulla huomanneensa, että vesi nousi paljon.

– Noin kello 11 katsoin, että nyt ei kaikki ole oikein.

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan vesi nousi ennätyskorkeuteen 197 cm kello 11.26. Edellinen ennätys ylittyi yli 30 senttimetrillä.

Sain kyllä kiitosta toiminnastani. Hannu Tuomala

Haminan Pitäjänsaaressa vesi oli kääntänyt veneitä ja kuljettanut niitä ja maissa olleita tavaroita ympäri rantoja.

Hannu Tuomala arvasi, että mittauskaivo täytyy käydä nopeasti tarkistamassa. Mies puki pelastuspuvun päälleen ja kahlasi rantavedessä kainaloita myöten mittausasemalle – ja ehti viime tingassa poistaa kaivon päällä olevan levyn. Nyt uimurille riitti taas tilaa nousta ylöspäin veden mukana.

– Jos en olisi ehtinyt, mittauslukemat olisivat jääneet puoli metriä liian pieniksi. Sain kyllä kiitosta toiminnastani, muistelee Hannu Tuomala tyytyväisenä.

Vedenkorkeustietoja käytetään muun muassa merenkulussa ja sen turvallisuuteen liittyvissä asioissa sekä merikartoituksessa ja satama- ja väyläsuunnittelussa. Havaintojen avulla kehitetään myös ennustemalleja, joista on apua kun varaudutaan rannikkotulviin.

Seuraava sukupolvi hakee jo tuntumaa

Tuomalan suvussa lähes 90 vuotta kulkenut meriveden mittaus on ja on ollut Hannulle ja Tonille sivutyö.

– Ehkä se isälle ja papalle oli enemmän elämäntapa, mutta itselleni se on eräänlainen sivutyö, joka ei paljon aikaa vie, tarkentaa Toni.

Sivutyön makua veden korkeuden mittaamisessa oli tosin Hannullakin aikanaan. Mies oli pitkään postin palveluksessa yötöissä. Rekan ohjaamo tuli tutuksi, kun postia haettiin Helsingistä Lahden, Kouvolan ja Kotkan kautta Haminaan jaettavaksi.

– Hyvin ne mittaukset silloinkin onnistuivat. Illaksi mentiin töihin ja yö ajettiin. Aamupäivä nukuttiin ja päivä oli vapaata, toteaa Hannu Tuomala kuin päivänselvän asian.

Mutta entä sitten tulevaisuus? Vieläkö Tuomalan suku huolehtii meriveden korkeuden mittauksista Haminassa tulevinakin vuosikymmeninä?

Toni Tuomalalla on nimittäin kaksi poikaa, 7- ja 9-vuotiaat.

– Kyllähän ne tuossa laiturilla ovat jo seikkailleet, mutta mittauskoppiin en ole vielä heitä päästänyt. Laitteet ovat sen verran herkkiä, että ne eivät kestä pahemmin koskettelua, hymyilee Toni Tuomala.

– Arvaapa minkä ikäinen tämä kissa on, kysyy Seppo Eriksson samalla kun silittelee pikimustaa naapurin Julia-kissaa.

Kissa on virkeän oloinen ja kiinnostunut ihmisistä, joten arvelen sen iäksi yhdeksän , korkeintaan kymmenen vuotta mutta pieleen menee. Julia-kissa on jo 17-vuotias.

Se on nykyään tuttu näky Erikssonin ja puolisonsa Marja Mikkolan omistaman savustamon pihapiissä.

Kissa alkoi viihtyä rannassa sen jälkeen kun pariskunta oli ostanut rakennuksen ja paikalla alkoi taas tapahtua.

– Se vähän niin kuin kuuluu tänne, hymähtää Eriksson.

Savustamon henki elää

Myös Seppo ja Marja tuntevat nyt kuuluvansa Kaskisiin. Viitisen vuotta sitten he ostivat Kaskisten keskustasta Lindénin talon ja ryhtyivät remontoimaan sitä. Tai oikeastaan he olivat aloittelemassa sitä kun savustamo rannassa tulikin myyntiin.

– Aika nopeasti päätettiin, että ostetaan se, muistelee Eriksson.

Seppo ja Marja ovat aina pitäneet merestä ja vanhoista taloista ja halu säilyttää savustamon hieno miljöö vaikutti ostopäätökseen paljon.

Mutta jotta rakennus säilyisi, olisi siinä oltava jotakin toimintaa. Museoksi he eivät paikkaa halunneet muuttaa.

Rakennus sijaitsee kaupungin vuokratontilla ja vuokrasopimuksesta kävi ilmi, että paikalla pitäisi olla jotakin kalastukseen liittyvää toimintaa.

Kaupunkilaisilta tuli pyyntöjä aloittaa paikalla uudestaan savustaminen ja tähän Seppo innostuikin. Hänellä ei tosin ollut aikaisempaa kokemusta muusta kuin kotona savustuspöntöllä savustamisesta, mutta hän ryhtyi hankkimaan tietoa ja taitoa.

Kalaa savustetaan nykyisin kesällä kerran viikossa ja talvella joka toinen viikko. Kaupunkilaiset tietävät tarkkaan milloin savustettua kalaa on saatavilla.

Paluu juurille

Marjan matka on ollut pitkä takaisin kotiseudulle. Hän muutti 3-vuotiaana perheensä kanssa Närpiön Pirttikylästä Varsinais-Suomeen Perniöön ja vietti lapsuutensa ja nuoruutensa etelässä.

Opiskelut veivät hänet edelleen Helsinkiin mutta nyt siis takaisin Etelä-Pohjanmaalle. Mikkola on toki seudulla vuosien varrella käynyt muun muassa omien vanhempiensa kanssa.

– Heillä oli tapana tehdä kerran vuodessa sellainen Etelä-Pohjanmaan kiertue ja kun olivat jo sen verran iäkkäitä, etteivät voineet itse enää ajaa tänne, niin me kyyditsimme heidät, kertoo Mikkola.

Tällaisen matkan yhteydessä Marja ja Seppo päätyivät Kristiinankaupunkiin ja jostain syystä he ryhtyivät googlaamaan seudun myytäviä taloja.

Tämä haku jatkui matkan jälkeenkin, mutta asia konkretisoitui kun listauksessa näkyi myytävänä oleva puutalo Kaskisten keskustassa. Sitä lähdettiin katsomaan ja vaikka ensimmäisellä kerralla ei talossa päässyt kaikkialle edes sisälle, oli ihastus syntynyt.

– Silloin tammikuussa oli satanut niin paljon lunta, että ihan kaikkialle ei päästy ja kiinteistönvälittäjäkin sanoi meille, että tulkaa uudestaan sitten kun pääsette koko taloon. Tulimme maaliskuussa tutun rakennesuunnittelijan kanssa uudestaan ja hän totesi, että ei tässä mitään vikaa ole, mutta tämä on liian iso!, nauraa Mikkola.

Se ei pariskuntaa kuitenkaan haitannut.

"Olen saanut sukulaiseni takaisin"

Kaskinen on väkiluvultaan Suomen pienin kaupunki ja pinta-alaltaan toiseksi pienin kunta. 1300 asukkaan kaupunki on menettänyt tasaisesti asukkaita, mutta asuntokaupoissa on nyt näkynyt pieniä piristymisen merkkejä lähinnä paluumuuttajien toimesta.

Pariskunta kehuukin kilvan kuinka hyvin heidät on otettu Kaskisissa vastaan. Heistä ollaan kiinnostuneita ja tervehdyksiä ja kuulumisia vaihdetaan vaikkei ihan tuttuja oltaisikaan. Kaupunkilaiset ovat olleet iloisia, että savustamossa on jälleen toimintaa , uskoo Marja Mikkola.

– Meidät on otettu niin hyvin vastaan ja sekin voi olla yhtenä syynä, että me pidämme tätä savustamoa. Se on kuitenkin aina ollut tärkeä maamerkki Kaskisissa, miettii Mikkola.

Samaa mieltä on Seppokin.

– Aivan uskomatonta, tuntuu ettei tämmöistä paratiisia voi ollakaan!

Kahta puutaloa remontoidessa apuja tarvitaan ja sitä onkin saatu kaupunkilaisilta. Kiirettä remonttien kanssa ei pidetä ja aluksi kunnostustyöt ovat keskittyneet savustamon miljööseen.

Marja Mikkola työskentelee maisema-arkkitehtina Helsingissä eli hänellä riittää kulkemista vielä muutaman vuoden ajan Helsingin ja Kaskisten välillä. Seppo Eriksson on eläkkeellä.

Marjan myötä myös hänen poikansa on muuttanut Kaskisiin ja se ilahduttaa kovasti. Iso asia on myös se, että Pohjanmaalta löytyy oma suku.

– Olen saanut sukulaiseni takaisin lähelleni. Osa entisistä naapureistani jopa muistaa vielä, kun olen ollut 3-vuotiaana täällä ja se tuntuu mukavalta, hymyilee Mikkola.

Kun kahden suuren valtion johtajat tapaavat, keskustelujen sisältö kiinnostaa monia. Yhdysvaltain Donald Trumpin ja Venäjän Vladimir Putinin tapaamiseen kohdistuva mielenkiinto on Suomen mittakaavassa poikkeuksellista.

Tällöin puhutaan tapaamisen kyberturvallisuudesta. Sillä tarkoitetaan toisaalta tietojen suojaamista ja tietoturvaa, toisaalta taas informaatiovaikuttamista ja viestintää.

Kyberturvallisuuden professorit Martti Lehto Jyväskylän yliopistosta sekä Jarno Limnéll Aalto-yliopistosta arvioivat Ylelle, mitä huipputapaamisen turvaaminen tarkoittaa.

Kokonaisuus on monimutkainen yhdistelmä omien tietojen suojausta ja muihin vaikuttamista.

Ennen kokousta: Taistelua mediatilan hallinnasta käydään koko ajan

Tapaamiseen liittyvä informaatiovaikuttaminen on varmasti jo alkanut, sanoo Jarno Limnéll.

– Osapuolet ovat varmasti jo suunnitelleet, mitä viestejä kokouksesta välitetään niin kotiyleisölle kuin maailmallekin. Viestit luodaan jopa osin riippumatta siitä, mitä itse kokouksessa puhutaan, Limnéll kertoo.

On kiinnostavaa, mitä mielikuvia niin Kreml kuin Valkoinen talokin pyrkivät luomaan tapaamisesta. Jarno Limnéll

Vaikuttaminen siis alkaa jo ennen kokousta, ja jatkuu pitkälle sen jälkeen. Samoilla linjoilla on Martti Lehto.

– Itse kokoushan on sinänsä niin lyhyt tapaus, että siinä ei ehdi paljoakaan tehdä. Informaatiovaikuttaminen on pidempiaikaista.

Jarno Limnéll tarkentaa, että meillä puhutaan kyberturvallisuudesta usein teknisenä asiana, kun esimerkiksi Venäjällä aiheeseen liittyy vahvasti viestinnällinen ulottuvuus.

– On kiinnostavaa, mitä mielikuvia niin Kreml kuin Valkoinen talokin pyrkivät luomaan tapaamisesta.

Kilpailu mediatilasta on suurta ja keinot, joilla varmistetaan huomion pysyminen omassa viestissä, voivat olla räväköitä. Tapaamisen ympärillä huomiosta kilpailevat lisäksi esimerkiksi erilaiset mielenosoitukset.

– Ne luovat hälyä. Harvemmin mikään mielenosoitus on kuitenkaan onnistunut eri tapaamisissa pääsemään viestillään läpi kansainvälisessä mediassa, Limnéll toteaa.

Kokouksen alkaessa: Tekniikka kehittyy, mutta turvallisuuden perusteet pysyvät samoina

Toinen jo ennen kokousta varmistettava asia on tapaamisen keskustelujen suojaaminen. Tietoturva kytkeytyy vahvasti muihin turvajärjestelyihin.

– Tapaamisten lähtökohtana on aina tila, josta ei saa kuulua tai näkyä mitään ulos, Martti Lehto selittää.

Tämä on se osa, jossa luotetaan kokousjärjestäjään: tapaamista ei järjestettäisi Suomessa, ellei uskottaisi siihen, että lähtökohtaisesti turvallisia tiloja on tarjolla.

Seuraava osuus liittyy kaikkiin kokouksen liepeillä liikkujiin.

– Tietoturvaa varmistetaan samalla kuin muutakin turvallisuutta: esimerkiksi kuka liikkuu missäkin tiloissa. Tietyin toimenpitein varmistetaan itse tapaamishuone, sitten talo, jossa ollaan ja sitten koko alue.

Kun edes lähelle tapaamista ei päästetä ylimääräisiä ihmisiä, keskusteluja ei pääse kuulemaan. Jarno Limnéllin mukaan asia vertautuu fyysisen turvallisuuden takaamiseen.

– Aivan samalla tavallahan inhimilliset soluttautujat karsitaan fyysisen turvallisuuden nimissä.

Turvallisuusviranomaiset eivät luonnollisesti juuri kerro tarkkoja tekemisiään julkisuuteen. Martti Lehto

Turvallisuuspalveluilla on myös rutiininsa, joilla ne ehkäisevätmuun muassa salakuuntelun. Martti Lehto muistuttaa, että vaikka esimerkiksi langattomat yhteydet tuovat tietoturvaan lisänsä, on sen ytimessä melko perinteisiä tekijöitä.

– Jokainen tahtoo varmasti olla varma siitä, että tila on turvallinen. Tiedon suojaaminen on kuitenkin turvallisuuspalveluille arkea, Martti Lehto hymähtää.

– Asiaa mystifioidaan, koska asialla ovat turvallisuusviranomaiset, jotka eivät luonnollisesti juuri kerro tarkkoja tekemisiään julkisuuteen.

Kokouksessa: Valtioilla keinonsa suojautua – mutta myös urkkia

Kun tila on turvattu ja ihmisten liikkeet suunniteltu, saapuvat delegaatiot ja niiden imussa esimerkiksi median edustajat maahan. Tapahtuman ympärille kertyy valtava mediamylläkkä. Tiedotusvälineet rakentavat päämajansa Finlandia-talolle, ja itse tapaaminen on ilmeisesti Presidentinlinnassa.

– Molemmat delegaatiot tuovat varmaankin omat päätelaitteensa ynnä muun mukanaan, eikä tietoturva pääse horjumaan, Martti Lehto selittää.

– Itse tapaamisessa kysymykseksi tulee, mitä millekin välineelle tallennetaan vai tallennetaanko mitään. Kun vain keskustellaan epävirallisesti, niin kukin taho varmaankin kirjaa tietoa ylös omaan tapaansa, hän jatkaa.

Toki myös tapaamisosapuolten salaamassa tiedossa on eroja arkaluontoisuuden suhteen.

– Voi olla, että laitteita ei yhdistetä internetiin. Mutta jos tietoa pitää siirtää, niin se tehdään turvallisia reittejä. Ja kyllä tuon tason toimijoilla on vermeet, joilla ne voivat salata tietonsa, vaikka sitä siirrettäisiin ihan internetin kautta, Lehto sanoo.

Suurvallat hankkivat toisistaan jatkuvasti tietoa eri tavoin. Ne kuitenkin myös osaavat suojautua ei-toivotulta huomiolta.

– Pitää muistaa, että kansainvälisiä kokouksia, joissa tiedon ei haluta vuotavan, järjestetään Suomessakin usein. Ei tämä lopulta niin hirveästi poikkea niistä, vaikka koko onkin suuri, Lehto toteaa.

Kokouksen jälkeen: Suomen huomio kiinnittyy kansainväliseen uutisointiin

Tapaaminen on lopulta lyhyt ja vilahtaa ohi hetkessä. Tarina ei kuitenkaan pääty siihen.

Jarno Limnéll muistuttaa, että myös purkuvaihe on tärkeä osa kokousta.

– Diplomaattisesti ilmaistuna suomalaiset tahot varmasti tarkistavat, ettei tapaamisen jälkeen mihinkään ole jäänyt mitään ylimääräistä, Limnéll naurahtaa.

Kun itse tapaaminen on ohi, palataan jälleen informaatiovaikuttamisen areenalle. Jälkipyykin pesussa moni asia tulee Limnéllin mukaan kiinnostamaan myös Suomea.

Hänen mukaansa Suomen on syytä seurata muun muassa, miten kansainväliset mediat puhuvat Suomen roolista tapaamisen yhteydessä ja suhteessa tapaaviin suurvaltoihin.

Limnéll muistuttaa vielä, että se, mitä viestejä eri osapuolet tapaamisesta tai siihen liittyen lähettävät, tapahtuu ainakin osin itsenäisesti tapaamisen varsinaisesta sisällöstä riippumatta.

Eri osapuolet valikoivat tarkkaan vähintään sen, mitä nostetaan esiin eri yleisöille.

– On valtavan tärkeää, miten Suomesta puhutaan suhteessa Yhdysvaltoihin ja Venäjään, Limnéll sanoo.

Lisää aiheesta:

Turvallisuusasiantuntijat paljastavat: presidenttien vessat sinetöidään etukäteen, juomat vaihdetaan ja ruuasta otetaan näytteitä myrkytyksen varalta

Analyysi: Suurvaltojen yllätyskokoukset ovat turvamiesten painajaisia

Porin Hevosluotoon, lähelle asuntomessualuetta on avattu Suomen ensimmäinen julkinen ruokapuisto. Kaupunkilaiset saavat vapaasti nauttia puiston antimista, kuten marjoista, hedelmistä ja yrttikasveista. Idea lähti kansalaisaloitteesta.

Puistossa kasvaa hedelmäpuita, marjapensaita, vadelmaa, mansikkaa, raparperia ja lipstikkaa.

– Sitten löytyy Porin päärynä, eli Porin oma päärynälajike. Se on erittäin satoisa, kertoo suunnitteluhortonomi Katja Pesonen.

Vaikka puiston antimia saa ottaa vapaasti omaan käyttöön, täysin vastikkeetonta hupia se ei ole. Kaupunkilaisten toivotaan osallistuvan puiston hoitamiseen.

Porilaiset Katja Peltoniemi ja Mari Haapala osuivat ruokapuistoon lenkillään. He eivät ole varauksettoman kiinnostuneita talkootöistä kaupungin puistossa.

– Ei todellakaan. Mutta en ollut aiemmin edes kuullut, että kaupunkilaisten toivotaan kitkevän rikkaruohot, Peltoniemi sanoo.

Mari Haapala epäilee, ettei nautiskelupuolikaan jakaannu aivan tasan.

– Kuulin sellaisen tarinan, että viime syksynä muutamat olisivat otsalamppujen valossa käyneet täällä poimimassa omenoita tai marjoja. Vähän pelkään, ehtivätkö ne kypsyä ollenkaan vai revitäänkö ne ennen kypsymistä.

Ensi syksystä alkaen puutarhanhoitoon on rekrytoitu koululaisia. Suunnitteluhortonomi luottaa siihen, että hoidettavaa riittää.

– Lähdimme siitä periaatteesta, että tänne istutetaan varsin rotevakokoisia kasveja. Eli jos puisto jää jossain vaiheessa hoidotta tai vähän vähemmälle hoidolle, kasvit eivät jää ihan heti jalkoihin, Katja Pesonen kertoo.

Lue myös:

Yhteiskäyttöfillareita, iltatapahtumia, vastassa uniikki heimo – 9 tärppiä asuntomessukävijöille Poriin

Autojen ja moottoripyörien peseminen on hyvin saastuttavaa. Autoihin tarttuu asfaltista bitumia ja muita öljyjäämiä, joiden peseminen tehokkaasti ei onnistu ilman liuottimia.

Lain mukaan omaakaan tonttia ei saa pilata. Ylitarkastaja Marko Kiviniemi, Lapin Ely-keskus

Liuottimia käytettäessä auto tulee pestä paikassa, missä on hiekan- ja öljynerotuskaivot, esimerkiksi huoltoasemilla. Öljynerottiimiin kertyvä jäte toimitetaan käsiteltäväksi ongelmajätelaitokseen.

Hellemmillä aineilla voi pestä kotipihassa

Auton voi pestä laimeammilla pesuaineilla kotipihassa, jos siellä on viemäri ja pesu tapahtuu vain silloin tällöin.

– Viikoittainkin jos pesee tai jos käyttää liuottimia, niin pitää mennä pesemään sinne missä on öljynerotuskaivo. Lain mukaan omaakaan tonttia ei saa pilata, ylitarkastaja Marko Kiviniemi Lapin Ely-keskuksesta muistuttaa.

Useimpien taloyhtiöiden säännöt kieltävät auton pesun kerrostalojen pihoilla, vaikka viemäröinti löytyisikin.

Heinäkuun 16. päivä Helsingissä tapaa kaksi maailman ehkä vaikutusvaltaisinta johtajaa, Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ja Venäjän presidentti Vladimir Putin. Molemmat ovat tunnettuja itsevaltaisesta ja arvaamattomasta johtamistyylistään. Miten he käyttäytyvät neuvottelutilanteessa?

Filosofian tohtori ja johtajuuskonsultti Mikko Innanen nostaa ensimmäiseksi tarkasteltavaksi asiaksi neuvottelujen tavoitteet.

– Kaikkien neuvottelijoiden, myös itsevaltaisten johtajien, on tärkeää ymmärtää omat tavoitteensa ja mitä minimissään neuvotteluista haluaa. Yhtä tärkeää on pyrkiä ymmärtämään, mitä neuvottelujen toinen osapuoli tavoittelee.

Tämä toisen osapuolen tavoitteiden arviointi on Trumpin ja Putinin tapaamisessa hankalaa, koska molemmat saattavat tehdä yllättäviä päätöksiä tai tulkita yhteisiä päätöksiä omaksi hyödykseen.

Psykologian näkökulmasta itsepäinen ihminen voi olla hyvin arvaamaton. Hän voi tavoitella neuvotteluissa periaatteessa mitä vaan.

– Varsinkin Putinista on vaikea päätellä mitä hän tavoittelee. Hän on kuin shakkimestari, jolla on aika monta siirtoa etukäteen ajateltuna vaikka pelataan vasta ensimmäistä siirtoa.

Putinin takana on myös joukko Kremlin strategeja, joilla on monen vuoden suunnitelmat Venäjän suunnasta. Näitä suunnitelmia ei vaan oikein tunneta Kremlin ulkopuolella, joten Venäjän ja Putinin neuvottelutaktiikkaa on vaikeampaa arvioida.

Trump on itsekäs diilintekijä

Donald Trump puolestaan on ollut politiikassa vasta pari vuotta. Hän on tottunut liike-elämässä tekemään diilejä, joiden hyöty näkyy heti. Neuvottelumielessä hänestä näkee selkeämmin, mitä hän tavoittelee, mistä hän motivoituu ja mistä hermostuu.

– Minulle tulee hänestä mieleen 5-vuotias lapsi, joka keskittyy tähän päivään ja omiin etuihin. Hän ajaa amerikkalaisten tämän sukupolven etuja. Eihän häntä kiinnosta ollenkaan seuraavan sukupolven hyvinvointi esimerkiksi ympäristön osalta, arvioi filosofian tohtori Mikko Innanen.

Tietysti myös Trumpin takana on joukko poliittisia neuvonantajia ja strategeja. Eri asia on, kuunteleeko presidentti heitä.

– Voi olla että hän yksin neuvottelee hyvän diilin, vähän fiiliksen mukaan. Ja jos joku kritisoi hänen päätöksiään, niin hänhän suuttuukin kuin 5-vuotias.

Innanen pohtii, että Putinilla voi olla Helsingin neuvotteluihin paremmat lähtökohdat. Innanen muistuttaa, että Putinin ja Venäjän suunnitelmat tulevaisuuden suhteen ovat 30-vuotiset ja Trumpin vain 3-vuotiset.

Putin voikin käyttää neuvottelutaktiikkaa, jossa antaa Trumpille ja Yhdysvalloille jonkin pienen edun ja varmistaa itselleen ja Venäjälle jonkin suuremman hyödyn pidemmällä aikavälillä.

Putin haluaa olla johtaja, joka muistetaan ikuisesti

Miltä suurvaltajohtajat sitten haluavat näyttää Helsingin neuvottelujen jälkeen? Hyvältä tietysti, mutta ehkä eri tavoin. Psykologisesti ajatellen neuvotteluissa mitataan, kumpi on suurempi ja mahtavampi. Tässä Venäjä voi olla vahvemmilla.

– Kyllähän Putin tavoittelee suurta kansansuosiota. Venäjällä on ollut tsaarinvalta ja maan johtajat ovat perinteisesti olleet suuria johtajia, jotka muistetaan ikuisesti.

Trump sen sijaan on jo aiemmin pyrkinyt mielistelemään Putinia, eikä niinkään haastamaan häntä.

– Trumphan on pyrkinyt oleman hyvää pataa Putinin kanssa. Trump on muun muassa vähätellyt Venäjän vaikutusyrityksiä Yhdysvaltain presidentinvaaliin ja pyrkinyt muutenkin imartelemaan Putinia.

Johtajuuskonsulttina Mikko Innanen itse seuraa kahden itsevaltiaan tavoin käyttäytyvän valtionpäämiehen tapaamista hieman huolestuneena.

– Johtaja, jolle henkilökohtainen gloria eli kunnia on hyvin tärkeää, voi tehdä pienessäkin ajassa aika paljon hölmöyksiä saadakseen sen, mitä kokee eniten tarvitsevansa. Onhan sellaisessa käytöksessä riskejä, kun puhutaan maailmanpolitiikan ja maapallon kannalta keskeisistä asioista.

Loviisan edustan merialueella kokeillaan tänä kesänä, voiko hylkeitä karkottaa kalastajien rysien ääreltä kovaa ja korkeaa ääntä lähettämällä.

Luonnonvarakeskus (Luke) kertoo kokeilusta verkkosivuillaan.

Ponttoonirysien äärelle noin kymmenen metrin syvyyteen on laskettu kaksi lähetinyksikköä, jotka lähettävät veden alla korkeaa, heinäsirkan siritystä muistuttavaa ääntä. Ääntä lähetetään satunnaisvaihtelulla, jotta hylkeet eivät tottuisi karkottimeen.

Vertailurysien avulla seurataan, auttaako ääni karkottamaan hylkeitä pois rysien ääreltä.

Luken mukaan odotukset hyljekarkottimen toimivuudesta ovat korkealla. Vaikka lähetin sijaitsee veden alla, ihmisen korva kuulee äänen veden pinnan yläpuolella jopa sadan metrin päähän laitteesta. Veden alla ääni voi vahingoittaa kuuloa vielä pidemmän matkan päähän. Siksi laitteiden läheisyydessä on kylttejä, jotka varoittavat sukeltajia uimasta liian lähelle karkotinta.

– Ääntä on käytetty aiemminkin karkottamaan hylkeitä pyydyksiltä eikä kalojen tai muiden vedenelävien ole todettu häiriintyvän äänestä lainkaan, sanoo Luken tutkimusinsinööri Esa Lehtonen.

Hyljekarkotinta tutkivat Luke ja muun muassa Suomen ammattikalastajaliitto. Toukokuussa alkanut kokeilujakso kestää lokakuuhun asti. Tutkimus jatkuu ensi vuonna.

Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikon (kesk.) mukaan sosiaaliturvan kokonaisuudistus olisi järkevintä toteuttaa vaiheittain, eikä kertarysäyksellä.

Lännen Medialle asiaa kommentoinut ministeri vertaa sotu-uudistusta kokemuksiinsa sote-uudistuksesta. Saarikko arvelee, ettei Suomi ole valmis siihen, että sotu-uudistusta käsiteltäisiin samalla tavalla kuin sote-uudistusta, josta veivattiin uutta yhdellä kertaa.

Saarikon mukaan sosiaaliturvan uudistamisessa kannattaisi edetä vaihe kerrallaan ja palastella eri osa-alueita.

Ministeri tähdentää, että soten kanssa on mennyt yli kymmenen vuotta.

Saarikko sanoo muun muassa, että esimerkiksi perustulo olisi niin kokonaisvaltainen malli, että sellaiseen siirtyminen kerralla vaatisi paljon.

Nurmeslainen Eila Soikkeli jäi eläkkeelle vanhustyön hallintotehtävistä viime syksynä. Kun pitämättä jääneet lomat olivat takana, ja syksy pimeni, hänestä alkoi tuntua, että ei olisi hullumpaa tehdä taas töitä. Samaan aikaan vanhassa työpaikassa oli iso tarve sijaiselle.

– Onhan sitä kotonakin tietysti tekemistä ja harrastamista, mutta oli ihan kiva mennä siinä tilanteessa töihin. Sijaisuuden piti olla pariviikkoinen, mutta se kesti kaksi kuukautta, Soikkeli kertoo.

Hän on yksi kasvavasta joukosta. Vaikka vanhuuseläkkeelle jäämisen kunniaksi kahvitetaan yleisimmin 63-vuotiaita, yhä useampi työskentelee yli lakisääteiden eläkeiän. Eila Soikkeli on trendissä mukana myös siksi, että hänen työpaikkansa oli hoitoalalla.

– Eläkkeen ohella työssäkäyntiä jatkavista tiedetään, että naisilla se on hyvin tyypillistä hoiva-ammateissa ja miehillä erityisesti kuljetustehtävissä. Työ on hyvin keikka- ja kausiluonteista, kertoo tilastopäällikkö Tiina Palotie-Heino Eläketurvakeskuksesta.

Eila Soikkeli oli jo etukäteen ajatellut, että voisi eläkkeellä vaihtaa istumatyöt varsinaisiin hoitotöihin. Hän tiesi alan sijaispulan, ja hänellä on hoitotyön koulutus, vaikka hän työskentelikin pitkään hallinnossa.

– Sen sijaisuuden jälkeen olen tehnyt hoitajan töitä, ja olen tykännyt tosi paljon. Päivän jälkeen tietää kyllä, että on ollut töissä, mutta koen hyväksi, että olen liikkeessä.

Eläkeputken tukkiminen näkyy luvuissa

Eläkkeelle siirtymisen ikä on pikkuhiljaa noussut kymmenen viime vuoden aikana. Sitä selittävät ehkä jossakin määrin myös halut jatkaa työelämässä, mutta ennen muuta lakimuutokset, sanoo Tiina Palotie-Heino.

– Erityisesti on vaikuttanut se, että varhaiseläkereittejä ei ole enää käytettävissä. Työttömyyseläkkeelle ei ole voinut jäädä enää vuoden 2012 jälkeen.

Aikaisemmin käytössä ollut niin sanottu työttömyysputki oli helppo ratkaisu työnantajalle ja myös työntekijälle, jos vaihtoehtona oli irtisanominen. Jos oli tietyn ikäinen, sai ensin olla työttömyyspäivärahalla kaksi vuotta, ja sitten pääsi työttömyyseläkkeelle.

Työkyvyttömyyseläkkeelle puolestaan siirrytään harvemmin kuin aikaisemmin, koska ihmisten jäljellä olevaan työkykyyn panostetaan ja heille haetaan uusia työtehtäviä, Palotie-Heino sanoo.

– 60–64-vuotiaiden työllisyysaste on noussut tosi hienosti. Tänä vuonna luultavasti menee 50 prosentin raja rikki.

Uusin laki hivuttaa eläkeikää kohti 70. ikävuotta

Viime vuonna voimaan tullut eläkeuudistus on nyt alkanut nostaa lakisääteistä vanhuuseläkeikää kolme kuukautta vuodessa.

Tänä vuonna eläkkeelle pääsee 63 vuoden ja kolmen kuukauden iässä, mutta jos haluaa täyden eläkkeen, pitää jaksaa kahdeksan kuukautta pitempään. Muutoin eläkkeestä nipsaistaan niin sanotun elinaikakertoimen mukainen palanen.

Täyttä eläkettä tavoittelevan tämän päivän parikymppisen pitää varautua olemaan töissä 70-vuotiaaksi. Työnantajapuolen toiveesta haitaria ei venytetty kahdeksannelle vuosikymmenelle.

Pelkkä vanhuuseläkelaki ei tietenkään riitä kertomaan, missä iässä suomalaiset todella eläköityvät. Tässä taulukossa musta viiva kertoo jo tapahtuneesta, sininen ja oranssi kurottavat kohti tulevaa.

Eläkeaikeissa pientä muutosta

Eläkeiän nostaminen on kaikkialla poliittisista päätöksistä kiperimpiä. Tällä hetkellä se kuohuttaa Venäjällä, jossa eläköitymisikää ollaan lykkäämässä kertaheitolla useita vuosia. Kansalaisten tuohtumus näkyy selvänä notkahduksena presidentti Vladimir Putinin kannatuksessa.

Suomessa eläkeuudistuksen viimevuotiset kritiikin laineet – ainakin ääneen lausutut – näyttävät tasaantuneen melko nopeasti. Siitä antoi osviittaa jo tutkimus, jonka Eläketurvakeskus teki pian eläkeuudistuksen jälkeen.

– Noin puolet vastaajista arvioi jäävänsä eläkkeelle silloin, kun heillä on oma lakisääteinen eläkeikänsä. Mutta sitten oli niitä, jotka harkitsivat lykkäävänsä lähtöään sen yli, kertoo Tiina Palotie-Heino.

Heitä oli tutkimuksessa enemmän kuin niitä, jotka olivat jäämässä eläkkeelle ennen varsinaista eläkeikäänsä.

Ammattikohtaista tietoa tulossa ensi vuonna

Lait pakottavat, mutta mikä vetää jatkamaan työelämässä vielä sittenkin, kun lain mukaan ei tarvitsisi? Trendi on se, että entistä useampi on töissä 64- ja 65-vuotiaana, kertoo Palotie-Heino.

Asiantuntija-ammateissa sen tiedetään olevan suhteellisen tavallista. Muiden alojen luvut selvinnevät pian.

– Eläketurvakeskus selvittää parhaillaan mahdollisuutta saada ammattikohtaista tietoa. Tavoitteena on julkaista tietoa tästä viimeistään ensi vuoden puolella.

Joillekin työelämän imu voi olla jopa niin kova, ettei eläkkeelle malttaisi lähteä ollenkaan. Siinäkin on tullut laki eteen, mutta myös se on muuttunut, kertoo Palotie-Heino.

– Useimmissa paikoissa 68 on se ikä, jolloin nyt vähän niin kuin joutuu lähtemään vanhuuseläkkeelle, julkisella sektorilla varsinkin. Vakuuttamisen yläraja kuitenkin nousee vuosina 1958–1959 vuonna syntyneillä 69:ään. Vuonna 1962 ja sen jälkeen syntyneillä se on 70 vuotta. Se on tietysti mahdollisuus, ei pakko.

"Nyt saa itse valita"

Palotie-Heino näkee eläkkeellä työskentelemiseen sekä imua että työntöä.

– Tietysti viime kädessä ratkaisevat yleinen työllisyyskehitys ja työelämän laatukysymykset. Työpaikkoja on varmasti monenlaisia. Toisissa viihdytään, ja toisista on työntöä pois. Mutta kyllä nykyisin puhutaan aiempaa enemmän työelämän laadusta ja siihen panostamisen tärkeydestä.

Eila Soikkelilla on varaa valita jo nyt. Maalla riittää halkojen tekemistä ja muuta työtä, ja isossa huushollissakin on hommia, mutta hän aikoo jatkaa myös keikkatöitä, kunhan terveyttä riittää.

– Teen sen verran kuin hyvältä tuntuu. En niin, että olen ihan uuvuksissa. Nyt saa itse valita.