Teini-iässä nuori harjoittelee elämisen taitoja, joihin kuuluu oman huoneen siisteydestä huolehtiminen. Eikä puhtaus ole nuoren tärkeysjärjestyksessä kovinkaan korkealla.

Teini-ikäisen makuuhuoneen lattia voi pullottaa epämääräisiä kasoja, joista löytyy puhtaita ja likaisia, jopa hikisiä vaatteita toisiinsa kietoutuneina. Erilaisia elukoita ja bakteereja keräävistä ruokalautasista voi nähdä viikon ruokalistan. Oveen kiinnitetyssä lapussa lukee: "Stop! Tänne ei ole asiaa".

Vanhempi turvautuu usein tuttuihin keinoihin. Jos teini ei liikauta eväänsäkään huoneensa siivoamiseksi, kokeillaan huutamisen ohella kiristystä ja uhkailua. Harvoin nekään toimivat. Lopputuloksena on, että huoneessa on kaksi murrosikäistä, jotka huutavat kilpaa toisilleen.

Hahmo- ja psykoterapeutti Liisa Halonen toteaa, että riitatilanteessa vanhempi huutaa nuorelle, koska on itse asiassa vihainen itselleen. Vanhemman olisi pitänyt opettaa siivoaminen jo lapsena. Mutta voiko teini-ikäinen enää oppia siivoamisen taidon?

Hahmo- ja psykoterapeutti Liisa Halonen vastaa vanhempia askarruttaviin kysymyksiin.

Miksi nuorten huoneet ovat usein sotkussa?

Siivoaminen ei ole nuoren mielessä ensimmäisenä, muistuttaa Halonen. Kehitysvaiheen tärkeämpiin asioihin kuuluvat eriytyminen vanhemmista ja seksuaalinen kehittyminen. Jos vanhempi ei ole opettanut lasta huolehtimaan huoneestaan jo lapsena, niin teini-ikäisenä se on Halosen mukaan hankalaa enää oppia.

Halosen mukaan oman huoneen puhtaus tai siivottomuus liittyvät itsemäärämisoikeuteen. Nuori kokee, että hänellä on omaan huoneeseen päättämisoikeus – jopa sotkuun.

"Meidän vanhempien olisi hyvä nähdä, että joskus sotku voi olla ilmaus nuoren omasta tahdosta, jolle hän ei tunne muuten olevan tilaa", toteaa Halonen. Tämän vuoksi vanhemman tulisi miettiä, että miten vanhempana voi tukea nuoren omaa tilaa ja tahtoa, jotta hänen ei tarvitse käyttää huoneen siivoamista tai siivoamatta jättämistä ainoana kanavana.

Onko koti aikuisenakin läävä, jos teini ei osaa pitää huolta edes omasta huoneestaan?

Vanhemman ei kannata ajatella näin automaattisesti, toteaa Halonen. Muutosta voi tapahtua jo pahimpien murrosvaiheiden jälkeen, jolloin eriytymisen vaihe on ohi. Halonen sanoo huolestuneille vanhemmille, että eriytymisen jälkeen nuori alkaakin usein välittämään omasta huoneestaan ja sen siisteydestä.

Jos teini ei ole oppinut siivoamaan lapsena, Halonen suosittelee vanhempia kokeilemaan siivoamista nuoren kanssa yhdessä. "Hyvällä onnella nuori saattaa jatkossa siivota jälkensä itse", kertoo Halonen.

Miksi huutaminen ei tepsi nuoreen?

Halosen mukaan se lisää nuoressa vastarintaa. Samalla hän muistuttaa, että “tässäkin suhteessa lapset ovat erilaisia – toiset saattavat siivota pelosta”. Silloin vanhemman kannattaa miettiä, onko vanhemman tärkein intressi huoneen siisteys. Halonen haluaisi vanhempien antavan tilaa muille asioille.

Pitääkö siivoamisesta palkita rahalla?

Osa vanhemmista saattaa hinnoitella kodin tehtävät ja palkita nuorta siivoamisesta. Halonen toivoo, että lapset ymmärtäisivät siivoamisen kuuluvan osaksi elämää.

Vanhempien kannattaa keskustella nuoren kanssa siitä, miten perheessä jaetaan siivoukseen liittyvät tehtävät. Halonen suosittelee selvittämään nuorelta, että mitä hän haluaisi tehdä ja mitkä siivoustehtävät olisivat hänelle mieluisia.

Onko tärkeää, että nuoren huone on siisti?

“Onhan se hienoa, jos näin on”, toteaa Halonen. Hän toivoo, ettei siitä tulisi vanhemmalle päähänpinttymä. “Itse olen tehnyt niin, että olen antanut nuoren olla omissa sotkuissaan ja sulkenut oven”, kertoo Halonen.

Hän muistuttaa, että vanhempien ei pitäisi arvostaa nuorta tekojen ja suorittamisen kautta. Vanhempi voisi pikemminkin pohtia, että minkälainen ihminen nuori on.

Halonen pitää tärkeänä sitä, että lapsi tulee nähdyksi ihmisenä ja vahvistaa nuoressa jo olevia vahvuuksia.

Vasta melko harva kunta on ottanut tuoksuttomuuden ohjenuoraksi työpaikoilla. Kun Kouvola julistautui tuoksuttomaksi vuonna 2015, alkoi tapahtua.

– Pikku hiljaa muutkin kunnat ovat seuranneet esimerkkiä. Julkisissa palveluammateissa tuoksuttomuudesta on nähty selkeää hyötyä. Voisi sanoa, että näin tuoksuyliherkät pääsevät kulkemaan esteettömästi, summaa Allergia-, Iho- ja Astmaliiton viestintäpalvelujen johtaja Niki Alanko.

Vasta parin viime vuoden aikana kunnat ovat heränneet asialle, vaikka jo toissa vuonna Suomen kunnista savuttomia oli yli 80 prosenttia.

– Enää tuoksuyliherkkiä ei leimata nipottajiksi, vaan monella on läheinen, joka kärsii vahvoista tuoksuista ja rohkenee myös kertoa siitä, kertoo Alanko.

Kouvolan vanavedessä ovat seuranneet muun muassa Hollola, Lahti ja keskipohjalainen Perho. Osittaista tuoksuttomuutta on enemmänkin: esimerkiksi Kokkolassa sopimuksia on tehty työyksikkökohtaisesti. Kun työtiloja on remontin yhteydessä muutettu monitoimitilaksi, tuoksuttomuudesta on sovittu yhdessä.

Perhossa hajusteet pois pesuaineita myöten

Perho ottaa käytöön tuoksuttomuuden periaatteet ensi vuoden alusta. Suosituksena on, että työntekijät eivät jatkossa käytä hajusteita työpaikalla, samoin asiakkaiden toivotaan asioivan kunnan toimipisteissä tuoksuitta.

– Tällä vaikutetaan työssäjaksamiseen ja viihtymiseen, koska osa kärsii voimakkaista tuoksuista. Jonkun työpäivä saattaa mennä hengenahdistuksen ja vuotavien silmien kanssa, jos vaikka asiakas kävelee tiloihin parfyymipilven kanssa, kertoo sivistys- ja hallintojohtaja Mervi Pääkkö.

Vältettävien listalla ovat muun muassa hajustettu kosmetiikka, voimakkaat hiusten viimeistelyaineet, eteeriset öljyt sekä haju- ja partavedet. Kunta myös muistuttaa työntekijöitä huolehtimaan henkilökohtaisesta hygieniasta.

– Ei se ole ongelma, mutta sekin liittyy tuoksuton kunta -ajatteluun.

Hajusteiden välttämisen lisäksi Perho toivoo, että ihmiset suosivat tuoksuttomia pesuaineita.

– Totta kai toivotaan, että jokainen miettisi kuluttajavalintojaan. Osa ihmisistä oireilee todella herkästi, allergiatkin ovat lisääntyneet, samoin sisäilmaoireilu. Me haluamme vaikuttaa siihen, ettei oireilua tule lisää ainakaan tuoksuista, sanoo Mervi Pääkkö.

Tuoksuttomuudella kunnat haluavatkin tukea tuoksuyliherkkiä ja allergisia, jotka voivat saada hajusteista päänsärkyä, pahoinvointia tai jopa astmakohtauksia.

Tuoksuille yliherkkä joutuu suunnittelemaan liikkeensä

Allergia-, Iho- ja Astmaliiton laajan kyselytutkimuksen perusteella lähes puoli miljoonaa suomalaista kärsii tuoksuista niin paljon, että heitä voidaan pitää vahvasti tuoksuherkkinä.

Kokkolalainen Irina Wikström on kala-allergikko, ja pelkkä kalan hajukin saa hengen ahtaalle. Äänen palautuminen ja kunnon normalisoituminen voi viedä päivän. Pahimmillaan Wikström on joutunut hakemaan happea ensiavusta kalan hajun takia.

Hän uskoo kalan herkistäneen muillekin tuoksuille, sillä yliherkkyys niitä kohtaan on tullut viime vuosina. Pieni tuoksu esimerkiksi pesuaineissa vielä käy, mutta suurin osa deodoranteistakin aiheuttaa ongelmia. Aikanaan Wikström rakasti Opium-hajuvettä.

– Nyt se on muisto vain.

Nainen joutuukin miettimään, missä ja milloin kulkee. Esimerkiksi kaupassa hän ei voi mennä lähellekään hajustehyllyjä, jotka on monessa liikkeessä sijoitettu niin hyvin tyrkylle, että reittinsä joutuu suunnittelemaan.

Kuntien lisääntyvä tuoksuttomuus saa Wikströmiltä kiitosta samoin kuin esimerkiksi teatterin hajuttomat näytökset. Tilanne onkin yleisesti parantunut, mutta naisen toivelistalla on, että ainakin sairaalat alkaisivat noudattaa täyttä tuoksuttomuutta.

Ja vaikka tuoksuyliherkkyys onkin tunnustettu ongelma, siihen suhtaudutaan yhä monella tapaa, sanoo Irina Wikström:

– Jotkut sanovat, että hajuallergia on vain mielestä kiinni. Mutta kyllä se on ihan oikea ongelma.

Työttömyys väheni lokakuussa, ilmenee Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksesta.

Työttömiä oli lokakuussa 171 000, mikä on 26 000 vähemmän kuin vuosi sitten.

Työllisyysasteen kausi- ja satunnaisvaihtelusta tasoitettu trendi oli lokakuussa 71,8 prosenttia, eli se jäi edelleen niukasti hallituksen asettamasta 72 prosentin työllisyystavoitteesta. Työttömyysasteen trendi oli 7,2 prosenttia.

Työllisiä oli lokakuussa 43 000 enemmän kuin vuosi sitten.

Työvoiman ulkopuolella olevien määrä oli lokakuussa 10 000 vähemmän kuin vuotta aiemmin. Yhteensä työvoiman ulkopuolella oli lokakuussa 1,4 miljoonaa henkeä.

Työttömyysaste oli lokakuussa 6,3 prosenttia eli 1,0 prosenttiyksikköä pienempi kuin vuotta aiemmin.

Tänä syksynä ylioppilaaksi pääsee reilut 2 700 kokelasta, jotka ovat osallistuneet syksyn ylioppilaskirjoituksiin. Heidän nimensä selviävät tänään tiistaina.

Ylioppilastutkintolautakunta on ilmoittanut tutkintojen tulokset kouluille tänä aamuna kello 8. Julkaisemme uusien ylioppilaiden nimet Ylioppilaskoneessa. Listat lakin saajista saadaan kouluilta. Ylioppilastutkintolautakunta ei julkaise tutkinnon suorittaneiden nimiä omilla sivuillaan tietoturvasyistä.

Ylioppilaskoneen tiedot päivittyvät sitä mukaa, kun koulut lähettävät nimiä Ylelle. Suurin osa julkaistaan tiistaina.

Uusia nimiä listoille saattaa tulla vielä lähempänä lakkiaispäivää, sillä osa kokelaista saa tutkintonsa valmiiksi vasta tiistain jälkeen. Kouluille lähetettyihin listoihin voi tulla myös muita korjauksia.

Osa uusista ylioppilaista puuttuu Ylioppilaskoneesta siksi, että he ovat kieltäneet nimensä julkaisun.

Syksyn ylioppilaskirjoituksiin ilmoittautui 37 631 kokelasta. Vuonna 2017 ilmoittautuneita oli 600 vähemmän.

Suurin osa syksyllä kirjoittavista on kokeita uusivia ja tutkintoaan hajauttavia kirjoittajia. Kevät on edelleen selvästi suositumpi ylioppilasjuhlien ajankohta – esimerkiksi viime keväänä ylioppilaaksi pääsi 26 780 kokelasta.

Syksyllä ylioppilastutkintonsa valmiiksi saavien määrä on jo pitkään ollut 3 500 tuntumassa. Tänä syksynä tutkinnon saa valmiiksi 3 507 kokelasta. Heistä noin 800:lta puuttuu vielä suorituksia lukion oppimäärästä.

Tänä syksynä valmistuvien lisäksi lakkiaisia voi juhlia 133 aiemmin ylioppilastutkinnon suorittanutta, jotka ovat saaneet lukionsa päätökseen kevään lakkiaispäivän jälkeen.

Ylioppilaaksi voi kirjoittaa myös ammatillisen perustutkinnon suorittanut tai tutkintoa suorittava. Jos hän ei suorita lukio-opintoja, hän valmistuu ylioppilaaksi kirjoitukset valmiiksi saatuaan. Ylioppilastutkintolautakunnalla ei ole erillistä tietoa tällaisten uusien ylioppilaiden määrästä. Suurin osa ammattioppilaitosten ylioppilaista on kuitenkin kaksois- tai kolmoistutkinnon suorittajia, jotka saavat siis myös lukion päästötodistuksen.

Tänä syksynä ylioppilaskirjoituksissa käytettiin viimeistä kertaa kynää ja paperia, sillä matematiikan kokeet kirjoitettiin vielä paperille. Ensi keväästä lähtien ylioppilastutkinto on kokonaan digitaalinen.

Syksyn ylioppilasjuhlia vietetään kouluilla yleisesti itsenäisyyspäiväjuhlan yhteydessä 5. joulukuuta.

Lue myös:

Ylioppilaskokeiden pisterajat, syksy 2018

Loviisan keskustassa sijaitsevan Harjurinteen koulun uuden osan ruokalan sisäkatto on romahtanut alas. Rakennus oli romahdushetkellä tyhjä, eikä kukaan loukkaantunut. Koko koulurakennus on nyt poistettu käytöstä toistaiseksi.

Vain neljä vuotta sitten valmistuneen koulun katto romahti maanantain ja tiistain välisenä yönä. Romahtanut katto sijaitsi ruokasalin käytävän yläpuolella ja rakenteita tuli alas noin 60 neliömetrin verran.

Sisäkaton rakenteet olivat vetäneet mukaansa kattolevyt, eristeet, elektroniikkaa ja putkia. Pieni määrä rikkoutuneen lämmitysputken vettä on vuotanut lattialle, kerrotaan kaupungin tiedotteessa.

– Näin ei saisi tapahtua missään rakennuksessa, mutta ei varsinkaan näin uudessa. Kyllä tässä oli katastrofin ainekset olemassa. Haluan kysyä, kenen omatuntoa kolkuttaa, kun Suomessa on näitä tämän tyyppisiä ongelmia, sanoo Loviisan kaupunginjohtaja Jan D. Oker-Blom.

Vesivuotohälytys paljasti katon romahduksen

Loviisan kaupungin tilapalvelupäällikkö Antti Kinnusen mukaan yöllä oli tullut automaattinen hälytys lämmitysvesiputken vuodosta, josta tehdyn päivystäjän ilmoituksen perusteella sisäkaton romahdus havaittiin.

– Lämpöverkkoon tullut paineen tiputus paljasti tilanteen. Syytä katon romahdukseen ei vielä tiedetä, asiaa tutkitaan ja koko koulu käydään läpi, Kinnunen kertoo.

Koulurakennuksen uuden osan tehnyt rakennusyhtiö Skanska on vielä toistaiseksi ymmällään tapahtuneesta.

Skanskan Lahden alueen talonrakennusyksikön johtajan Jarkko Koskipalon mukaan paikalle on matkalla Skanskan rakenneasiantuntijoita arvioimaan sisäkaton rakenteita ja tapahtunutta. Koskipalo arvioi, että heidän raporttinsa jälkeen tilanteeseen saadaan lisävalaistusta.

Koulussa aiemmin sisäilmaongelmia

Kaupunki ja pelastusviranomaiset tutkivat parhaillaan romahtamisen syytä. Koulun uudisosan rakentaneen rakennusyhtiö Skanskan edustajat on myös kutsuttu paikalle.

Harjurinteen koulun uusi osa valmistui neljä vuotta sitten, mutta oppilaat ovat olleet väistötiloissa sisäilmaongelmien vuoksi. Ainoastaan koulun ruokala ja liikuntasali ovat olleet noin 170 oppilaan käytössä.

Oppilaat ja opiskelijat kuljetetaan nyt linja-autolla Edupolin tiloihin lounaalle ainakin kuluvan viikon ajan. Opettajat ohjaavat oppilaita järjestelyissä.

Oppilaita, opiskelijoita ja huoltajia informoidaan tilanteesta Wilman kautta. Loviisan kaupunki tiedottaa asiassa lisää heti kun lisätietoa on saatavilla.

Jo kolmas koulu, jossa sisäkatto romahti

Vuonna 2014 valmistunut uusi koulurakennus on siis rakennusyhtiö Skanskan rakentama. 12 miljoonaa euroa maksanut uudisrakennus on ollut alakoululaisten ja eskarilaisten käytössä ennen väistötiloihin siirtymistä.

Loviisan kaupunki neuvottelee Skanskan kanssa vastuukysymyksistä sisäilmaongelmiin liittyen. Keskusteluja käydään ulkopuolisen asianajajan välityksellä.

Aiemmin tänä syksynä sisäkatto romahti alakoulussa Helsingin Oulunkylässä. Myös Kirkkonummen Veikkolassa koulun sisäkatto oli lähellä romahtaa.

Lue lisää:

Nivelsärkyjä, kielen kutinaa ja iho-oireita: Jopa uusia kouluja tyhjennetään sisäilmaongelmien takia – Kuka kantaa vastuun?

Loviisa selvittää rakentajan vastuun Harjurinteen koulun sisäilmaongelmista

Urakoitsija Ylelle Oulunkylän ala-asteen katon romahtamisesta: "Olen julkisuudessa esiintyvien arvailujen varassa"

Näinkö karkea virhe romahdutti ala-asteen luokkahuoneen sisäkaton? Ruuvien sijasta käytettiin nauloja

Koulun sisäkatto on romahtamaisillaan nyt Kirkkonummella

Syksyllä valmistuvista ylioppilaista laudatur-menestyjäksi kruunataan seitsemän laudaturin ja yhden eximian opiskelija, kerrotaan Ylioppilastutkintolautakunnasta. Tulos kirjoitettiin Turussa Kerttulin lukiossa.

Ylioppilastutkintolautakunnan mukaan syksyllä tutkintonsa valmiiksi saavia opiskelijoita on noin 3 500.

Ylioppilastutkintolautakunnan aktuaari Alex Hellsten kertoo, että syksyllä valmistuvien määrä on yleensä pienempi, sillä useat opiskelijat tähtäävät valmistumaan keväällä.

– Seitsemän laudaturia on erittäin hyvä siihen nähden, että on syksy, kertoo Hellsten.

Seitsemän laudaturin kirjoittaja oli tänä syksynä ainoa laatuaan, mutta kokonaistuloksessa se riitti vasta kolmanneksi parhaalle sijalle.

Paras kokonaistulos saavutettiin Tikkurilan lukiossa, jossa opiskelija kirjoitti kuusi laudaturia, kaksi eximiaa ja yhden magnan.

– Hyvä tietää, että Pertulla on asiat hyvin.

– Ihanaa kuulla Pertusta.

– Ihana kuulla meidän kaikkien yhteisestä eläinystävästä näin hyviä uutisia oikein kuvan kera. Kiitos.

Tampereen isoimmassa kaupunginosassa Hervannassa oli suuri uutinen, kun paikallinen julkimo Perttu-ankka pelastettiin sunnuntaina. Uutista kommentoitiin Facebook-keskustelupalstalla ahkerasti.

Operaatio ei ollut helppo. Mutta kun Perttu on kyseessä, tarina ei ole muutenkaan ihan perinteinen.

Löytyi Pertun päivänä

Perttu-ankka löytyi Tampereen Hervannassa sijaitsevasta Ahvenisjärvestä Pertun päivänä 24. elokuuta. Tuolloin Perttu oli pieni, vasta saman kesän poikasia.

Hanna Al-Saedi on luokanopettaja, joka on kymmenkunta vuotta toiminut Pälkäneellä vapaaehtoisena eläinsuojeluneuvojana. Hänen luonaan on vuosittain noin 200 eläintä.

Al-Saedi sanoo, ettei ankka ole mitenkään voinut päätyä itse järveen, koska on lentokyvytön. Jonkun on täytynyt tuoda se sinne.

– Muulla tavalla pikku ankka ei voi päästä järveen, koska ankat eivät lennä. Sen ikäisen ankan kuuluisi olla ihmisen hoivissa.

Kun ankka alkoi kasvaa, siitä tuli Al-Saedin mukaan Ahvenisjärven kuvatuin lintu, ja julkkis, joka päätyi paikallislehteen ja Facebookiin.

Perttu näyttää vähän sinisorsalta, koska on rodultaan Al-Saedin mukaan ruotsinsiniankka (Swedish blue).

– Se on kuin hybridi-jättikokoinen sinisorsa.

Ankka ei ole villieläin, jota se ei voi elää järvessä, vaikka ihmiset sitä ruokkivatkin.

– Osa ihmisistä on ajatellut, että se voi ihan hyvin olla, kun ihmiset ruokkivat ja huolehtivat. Ankka ei kestä Suomen pakkasia. Vähän kuin olisi lehmä vapaana metsässä ja selviäisi, kun vähän viedään heinää. Ei se vaan mene niin.

Alkoi operaatio Pertun kiinni saaminen.

Onnellinen loppu

Elokuun jälkeen Perttua on yritetty saada kiinni useasti.

– Sitä on yritetty jallitella. Siellä on ollut ihmistä ja haavia ja jopa kumivenettä, josta on airot katkenneet kesken operaation. Sitä on yritetty joka tavalla saada kiinni mutta ei.

Kunnes viime sunnuntaina alkoi taas uusi yritys. Tällä kertaa pelastajilla oli lintujen sumuverkkoja, haaveja ja pahvisia levyjä, joilla lintu ohjattaisiin rannalle.

– Ihmiset ovat olleet tosi kilttejä. Valtava määrä tuli auttamaan sen kiinni otossa. Usein puhutaan että ihmiset eivät huolehdi eläimistä, mutta tämä on toisenlainen tarina, Al-Saedi kiittää.

Hanna Al-Saedi lähti itse kajakilla järvelle, että saisi linnun kiinni. Hän saikin ohjattua linnun maata kohti

– Kävikin niin, että se nousi ihan eri kohdasta maihin ja katosi meiltä pitkäksi aikaa. Lopulta se oli pylly pystyssä piilossa juurakossa ja saimme sen lopulta kiinni.

Nyt löytöeläin on 15 vuorokautta Al-Saedin luona. Ankalla on havuja, heinää ja pieni kylpyallas.

– Pertulla on kotoisat oltavat, vaikka ei ihan Ahvenisjärvi olekaan. Koitetaan, että sillä on kaksi viikkoa kuninkaalliset olot. Naapurikortteerissa on Martti-hanhi, kanadanhanhi, joka ei pysty lentämään. Niistä tuli kaverit heti.

Al-Saedin luota Perttu-ankka lähtee Jyväskylän seudulle.

– Se pääsee ihanaan paikkaan Jyväskylän seudulle, jossa on muitakin rescue-ankkoja. Se on talven navetassa ja pääsee kesällä lampeen. Loppu on hyvä.

Lue lisää:

Löytöeläinten kanssa työskentelevät puhuvat ikävästä ilmiöstä: Omia koiria tuodaan "löydettyinä" löytöeläinkoteihin

Video: Pentunsa menettänyt kissaemo otti orvot kissanpojat huomaansa eläinhoitolassa – kahdesta tragediasta syntyi yksi onnellinen loppu

Etsijäkoira Ada jäljittää vaikka viisiviikkoisen koiranpennun – lue asiantuntijan 7 vinkkiä karanneen lemmikkisi löytämiseen

Orvot liito-oravan poikaset eivät selvinneet varaäidiksi ryhtyneet eläinhoitajan ponnisteluista huolimatta: "Tässä on tunteet kovasti pelissä"

Video: “Ne ovat niin pieniä ja hauraita” – Liito-oravan poikaset Draken ja Hornet veivät eläinhoitajan yöunet

Nivelvarsirobotin käsi siirtää linjastolla tuotteita eteenpäin. Toisella linjalla toinen käsi pakkaa ne rasioihin.

Ennen robottien tuloa Sartorius Biohitin tehtaalle toistakymmentä ihmistä teki tämän kaiken käsin.

Nyt tylsä sekä toistuva työ on täysin automatisoitu. Tämä tarkoittaa kahdeksan tunnin mittaisen työpäivän aikana sitä, että osa toiminnasta on lähes 500 kertaa nopeampaa.

– Robotit ovat tulleet auttamaan ihmistä tekemään tylsiä ja toistuvia töitä sekä sellaisia, missä tehokkuus tulee hyvin käytetyksi, kertoo tehdaspäällikkö Pertti Pulkkinen.

Sartoris Biohit Liquid Oy on Kajaanissa toimiva huipputeknologian yritys, joka valmistaa pipettejä sekä pipettien kertakäyttökärkiä sairaaloiden ja eri alojen laboratorioiden käyttöön.

Edelleen ihmiset tekevät lopputarkastuksen, laadunvalvonnan ja pakkaavat putkesta tulevat tuotteet lähetettäväksi tehtaan varastolle Saksaan.

Tehtaalla on ollut automaatiota jo ennen robotteja, mutta se oli yksinkertaisempaa. Kajaanin tehtaalle hankittiin ensimmäinen nivelvarsirobotti 20 vuotta sitten.

Nyt käytössä on yli 20 robottia ja parhaillaan tehtävän laajennuksen jälkeen niiden määrä kasvaa entisestään. Robottien ja ihmisten työtä on yhdistetty siten, että ihminen jatkaa siitä, mihin robotti lopettaa.

Osaaminen on tehokkuuden tae

Menneinä vuosina on puhuttu suomalaisten työn tekemisen tehottomuudesta ja kiitelty muun muassa kiinalaisten ja japanilaisten työtehoa. Samalla myös moni suomalainen tehdas on siirtänyt ainakin osan tuotannosta juuri itäisiin maihin. Näin teki myös Sartorius Biohit, joka avasi noin 10 vuotta sitten tehtaan Kiinassa.

Nyt tämä on historiaa, sillä tuotanto siirrettiin Kiinasta Kajaaniin viime keväänä. Tehdaspäällikkö Pulkkisen mielestä suomalainen työvoima on ollut aina osaavaa ja tehokasta.

– Tehokkuus ei synny siitä, että kädet heiluvat nopeasti ja saadaan näennäisesti asioita tehtyä. Tehokkuus syntyy siitä, että asiat tehdään kerralla valmiiksi ja oikein. Niitä ei tarvitse korjailla ja lähteä paikkaamaan uudelleen, kertoo Pulkkinen.

Kunnossapitoasentaja Samuli Kemppainen työskentelee päivät robottien parissa. Hän on ollut Sartorius Biohitin tehtaalla 15 vuotta. Kemppaisen työhistorian aikana robotiikka sekä automaatio ovat kehittyneet huimasti ja robottien kanssa työskennellään nyt huomattavasti enemmän kuin uran alkuvaiheessa.

– Robottien tarvitsemat huollot, korjaukset, säädöt, asennukset ja muut sellaiset ovat lisääntyneet todella paljon kaiken muun automaation ohessa, Kemppainen sanoo.

Vaikka robottien määrä on lisääntynyt ja uusia versioita on tullut, perusidea teollisuusroboteissa on säilynyt samana, ainoastaan vauhti on kasvanut.

– Kappaleiden käsittely on nopeampaa ja vauhti on kovempaa. Ne pystyvät paljon nopeampaan toimintaan kuin aikaisemmin, Kemppainen kertoo.

Lisää robotteja, lisää töitä

Kajaanin tehtaalla on parhaillaan menossa mittavat laajennukset, jonka yhteydessä hankitaan uusia robotteja. Työpaikkoja ei laajennuksen myötä synny, mutta tuotteiden määrät lisääntyvät.

– Kehittyneen automaation ja tekniikan myötä tehtaamme volyymi kasvaa, tehdaspäällikkö Pertti Pulkkinen kertoo.

Kunnossapitoasentajan näkökulmasta robottien lisääntyminen on positiivinen ilmiö. Töitä on riittänyt, kun robotteja on enemmän.

– Jos samassa suhteessa lisääntyy automaatio, niin työt eivät vähene, kunnossapitoasentaja Kemppainen toteaa.

Rakennusteollisuuden rakentamiskehittämisen johtajan Jukka Pekkasen mukaan jokainen sisäkaton romahtaminen on iso ongelma, eikä niin saisi käydä. Viimeksi tiistain vastaisena yönä Loviisassa koulun ruokalan sisäkatto romahti, ja tätä ennen samankaltaisia tapauksia on ollut lyhyen ajan sisään Kirkkonummella ja Helsingissä.

Sitä, miksi katot ovat romahtaneet tai olleet romahtamaisillaan juuri nyt, ei Pekkanen osaa selittää. Hänen mukaansa sisäkattojen romahtamiseen on yleisellä tasolla kolme vaihtoehtoa. Ensiksi syynä voi olla suunnitteluvirhe, eli rakenteet eivät ole riittävän kestäviä, sanoo Pekkanen.

– Toinen ja todennäköisempi syy on työvirhe, eli ei ole noudatettu suunnitelmia. Kolmas syy on, että kattoa kuormitetaan ripustamalla sinne jotakin raskasta, joka vetää sitä alaspäin. Sen pohjalta, mitä olen katsonut uutisointia, niin kaikki näyttäisivät työvirheiltä, Pekkanen pohtii.

Pekkanen korostaa tutustuneensa tapauksiin vain uutisten pohjalta. Hän muistelee, että vastaavanlaisia tapauksia selviteltiin viimeksi yli kymmenen vuotta sitten.

– Sisäkattojen kiinnittämisen pitäisi olla ihan yksinkertainen asia, ja on hämmästyttävää, että tällaisia virheitä saadaan aikaan.

Pekkanen toivoo, että seuraavaksi jokin puolueeton taho selvittäisi, mistä sisäkattojen romahdukset johtuivat. Sen jälkeen pitäisi antaa selkeät ohjeet, kuinka toimia, ja jokaisen rakentajan olisi entistä enemmän kiinnitettävä huomiota laadunvalvontaan.

– Toki jokaisen tilaajan, suunnittelijan ja urakoitsijan on varmistettava, ettei näin käy uudestaan.

Professori: "Eriste on tuonut katon alas"

Tampereen teknillisen yliopiston rakennustekniikan professori Arto Saari arvioi Loviisan kouluruokalan kattoromahdusta Ylelle uutiskuvien perusteella.

Saaren mukaan kattoromahduksen syyksi on tarjolla kaksi vaihtoehtoa: katto on romahtanut joko eristeenä käytetyn puhallusvillan painosta tai huonon kiinnityksen takia. Näistä todennäköisempänä syynä hän pitää puhallusvillan painoa.

– Kuvien perusteella näyttää siltä, että eriste on tuonut katon alas.

Saari sanoo, että pelkästään kuvien perusteella ei voi vielä päätellä, että puhallusvillamassa olisi esimerkiksi kastunut ja painanut sen takia alakaton pois sijoiltaan.

Saari sanoo, että Loviisassa olisi nyt syytä selvittää huolella, mikä johti katon romahdukseen.

– Onko suunnittelussa tai toteutuksessa tapahtunut virheitä? On tärkeää myös selvittää, ettei kyse ole systemaattisesta virheestä, Saari sanoo.

OTKES harkitsee tutkinnan aloittamista

Onnettomuustutkintakeskuksessa (OTKES) harkitaan parhaillaan, otetaanko Loviisan kouluruokalan sisäkaton romahtaminen tutkittavaksi. Johtava tutkija Kai Valonen kertoo, että tutkinnan aloittamista pohdittiin jo Helsingin Oulunkylän tapauksen yhteydessä.

Tutkintaa ei aloitettu, koska selvisi, että kyseessä on moneen kertaan aiemmin esiinnostettu ja tutkittu ongelma. Helsingin Oulunkylän koulun tapauksessa kattorakenne oli kiinnitetty ruuvien sijaan nauloilla.

– Se, että koulussa tapahtuu tällaista, lisää mielestäni ongelman suuruutta. Järkyttää oppilaita ja aiheuttaa pelkoa, sanoo Kai Valonen Onnettomuustutkintakeskuksesta.

Valosen mukaan sisäkattojen romahtaminen voidaan estää tulevaisuudessa vain tarkastamalla rakennuksia järjestelmällisesti. Jokaisessa kunnassa kannattaisi hänen mukaansa miettiä, mitkä ovat paikkakunnalla riskirakennuksia ja mitä tarkastuksia niille kannattaisi tehdä.

– Se, että puhutaan rakentamisen valvonnasta, auttaa siihen, että enää ei tällaisia uusia [rakennuksia] tehdä. Nyt ongelma on se, että meillä on olemassaolevia rakennuksia, joissa on vikaa. Niihin ei auta muu kuin tarkastaminen.

Lehmät joutuvat kurottelemaan heiniä pihaton avoimen seinän kaiteen ali, mutta niiden vasikat mahtuvat loikkimaan sisään ja ulos miten mielivät.

Kun vasikat ovat kasvaneet tarpeeksi, ne myydään Mattisten tilalta eteenpäin. Tänä vuonna sonnivasikat myydään lihoiksi ja lehmävasikat emolehmiksi toiselle tilalle.

Reilut 70 emolehmää eivät kuitenkaan ole tilan tärkein tulonlähde. Eniten tuloja tulee maatalouden tuista ja toiseksi eniten viljasta. Tällä Kouvolassa sijaitsevalla luomutilalla viljellään esimerkiksi kauraa ja mallasohraa.

Lisäksi tilan isäntä Tommi Hasu tekee urakkatöinä esimerkiksi naapurin metsien harvennusta. Loppuviikosta odottaa ansaittu lepo, kun Oravalan kylän isännät lähtevät porukalla konenäyttelyyn Helsinkiin.

– Niin, että näemme toisiamme muutenkin kuin haalarit päällä. On hyvä, että saamme yhdessä positiivisia kokemuksia, Hasu kertoo.

Positiiviset kokemukset kuulostavat tulevan tarpeeseen. Maatalousyrittäjille tehdyn kyselyn mukaan yksi kolmasosa kaakkoissuomalaisista maatiloista aikoo lopettaa vajaan kymmenen vuoden kuluessa.

Kaakossa lopettavien tilojen määrä on selvästi suurempi kuin Suomessa keskimäärin. Koko Suomessa maatiloja arvioidaan olevan vuonna 2025 enää 75 prosenttia tämänhetkisestä määrästä. Kaakossa tiloja olisi enää 70 prosenttia nykymäärästä.

Tuhat tilaa vähemmän

Kaakkois-Suomessa on tällä hetkellä 3 128 maatilaa, joista Kymenlaaksossa sijaitsee 1 758 ja Etelä-Karjalassa 1 370. Vajaassa kymmenessä vuodessa kaakosta katoaa siis noin tuhat tilaa.

Tieto perustuu Kantar TNS Agri -markkinatutkimusyrityksen valtakunnalliseen kyselyyn. Maatilojen kehitysnäkymät -tutkimus toteutetaan joka toinen vuosi, ja siinä tiedustellaan tilallisten näkemyksiä tilojensa nykytilanteesta ja tulevaisuudensuunnitelmista. Tänä vuonna tutkimuksesta saa erityisen hyvän kuvan kaakon tilanteesta, koska Kaakkois-Suomen ELY-keskus tilasi tutkimuksen omalle alueelleen tavallista laajempana.

ELY-keskuksen maaseutupalvelujen päällikkö Jyrki Pitkänen kertoo, että yleisimpiä syitä tilojen lopettamiselle ovat ne, ettei jatkajaa löydy tai tuloja saada tarpeeksi.

Tutkimuksessa tiedusteltiin yli 50-vuotiailta tilallisilta, onko heillä tiedossa jatkajaa maatilalleen. Koko Suomessa noin 45 prosentilla tällaisista tiloista oli näköpiirissä varma tai mahdollinen jatkaja. Kaakossa osuus oli vain 36 prosenttia.

Mattisten tilalla Kouvolassa sukupolvenvaihdos sujui helposti. Tommi Hasu ryhtyi tilan isännäksi viime vuonna, kun hänen isänsä jäi eläkkeelle.

Polttopuita ja toimistotöitä

Kuten monilla kaakon tiloilla, metsäkoneurakoinnin kaltaiset sivutulot ovat myös Mattisten tilalla tärkeitä tulonlähteitä. Kaakon tilalliset saava keskimääräistä suuremman osan tuloistaan metsätaloudesta ja sivuansioista.

Koneurakoinnin lisäksi suosittuja ansaintatapoja ovat esimerkiksi polttopuiden valmistus ja elintarvikkeiden jatkojalostus. Lisäksi joka toinen kaakkoissuomalainen ensisijainen viljelijä käy vähintään osa-aikaisesti palkkatöissä tilan ulkopuolella. Esimerkiksi Tommi Hasun vaimo Elina Laaksonen työskentelee tilan ulkopuolella elintarvikealalla ja hoitaa lisäksi tilan toimistotöitä.

Toisaalta moni tilallinen palkkaa lisää työvoimaa omalle tilalleen, kun tilojen koko kasvaa. Lopettavat tilat kun yleensä myyvät tai vuokraavat peltonsa jatkaville tiloille. Mattisten tila esimerkiksi teettää rehut urakoitsijalla. Tilalla työskentelee pariskunnan lisäksi myös Hasun isä vaimoineen, yksi palkattu työntekijä sekä kesällä sesonkityöntekijöitä.

– Ovi käy molempiin suuntiin jatkuvasti, Hasu tiivistää.

Kaakon tilalliset kokevat tilojensa kannattavuuden heikommaksi kuin suomalaiset tilanpitäjät keskimäärin.

– Kaikilla on vähän sellainen odottava tunne. Maatalouden kannattavuus on tällä hetkellä tosi alhainen, joten tilalliset odottavat, voiko se kääntyä vielä paremmaksi vai pitääkö alkaa keksiä jotakin muuta, Hasu kuvailee.

Erikoistumisessa avain menestykseen?

Maatilat hakevat tuloja myös luomusta. Kaakossa luomuviljely on hieman yleisempää kuin muualla Suomessa. Tällä hetkellä kaakon pelloista on luomuviljelyssä 14 prosenttia.

Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen Pitkänen uskoo, että maatalous muuttuu entistä moninapaisemmaksi. Paitsi että osa tiloista laajenee ja osa kutistuu, tilat myös erikoistuvat selviytyäkseen. Hänen mielestään maatilojen sivuansioita ideoidessa vain taivas on rajana. Yksi sovellusala voisi olla sote-palvelut.

– Suomessahan järjestetään jo esimerkiksi ratsastusterapiaa ja hiljaisuusretriittejä. Niillä on ihan oikeasti kysyntää, kun ajattelee isommassa mittakaavassa. Kiinan suurkaupungeista voidaan haluta tulla kaakkoissuomalaiselle maatilalle, jossa ei kuulu mitään ääntä, Pitkänen sanoo.

Pitkäsen mukaan pelissä on osaltaan koko maaseudun tulevaisuus.

– Kyllä se on niin, että jos maaseudulla ei ole maatiloja tai muuta yrittäjyyttä, niin ponnistelut maaseudun elinvoiman säilyttämiseksi ovat aika kaivoon kannettua vettä. Elinvoiman säilyminen vaatii tiettyä infraa, joka tulee yritystoiminnan kautta, Pitkänen sanoo.

Mattisten tila on ollut toiminnassa 1500-luvulta asti. Tommi Hasun mielestä tilan historia ei kuitenkaan ole tärkein syy sitoutua tilan pitoon.

– Minä en ole velvollinen tekemään minkään historian takia yhtään enempää, enkä velvoita, että kukaan minun jälkeenikään olisi. Jokainen tekee omat ratkaisunsa ja on pääasia, että kokee ne oikeiksi, Hasu sanoo.

Lue myös:

Jopa 1100 lypsykarjatilaa lopettaa vuoteen 2020 mennessä – Heikot sadot, tappiot ja uupumus kaatavat maatiloja

Polttoaineen hinnalla näyttää olevan suuri vaikutus siihen, valitseeko autoilija itselleen diesel- vai bensiinikäyttöisen auton. Tähän viittaa ainakin se, että itärajalla, aina Suomenlahdelta Kuhmoon saakka, levittäytyy vyöhyke, jossa on rekisterissä huomattavasti vähemmän dieselhenkilöautoja kuin muualla Suomessa.

Asiaa näyttää selvittävän se, että itärajalla monet autoilijat käyvät tankkaamassa halpaa bensiiniä rajan takana Venäjällä. Hintaero Suomen ja Venäjän välillä on merkittävä, sillä esimerkiksi tänään tiistaina itärajan takana sekä 95-oktaanisen bensiinin että dieselin hinta oli noin 60 senttiä litralta. Suomessa molemmista saa maksaa euron enemmän.

Imatra ja Toholampi vastakkain

Taloussanomat julkaisi äskettäin bensiini- ja dieselautojen levinnäisyyttä Suomessa havainnollistavan kartan. Siitä selviää, että käytännössä kaikissa itärajan kunnissa, Keski-Suomesta alaspäin, bensiiniautoja on huomattavasti enemmän kuin yleisesti Suomessa.

Erityisen selvästi eron näkee vertaamalla autokantaa Etelä-Karjalassa ja Pohjois-Pohjanmaalla, jossa näyttää olevan oikea dieselautojen keskittymä. Eniten dieselautoja on rekisterissä Keski-Pohjanmaan Toholammella, jossa niitä on Trafin tilaston mukaan lähes puolet eli 49,2 prosenttia henkilöautokannasta.

Vähiten dieselautoja on sen sijaan Etelä-Karjalassa Imatralla, jossa niitä on rekisterissä vain 15,8 prosenttia.

Polttoaineen hintaero selittää

Imatra on kaupunki aivan itärajan pinnassa. Jotkut pitävät sitä käytännössä kaksoiskaupunkina, koska rajan takana kaupunki jatkuu venäläisenä Svetogorskina eli entisenä Ensona. Imatran keskustasta Suomen ja Venäjän väliselle rajalle on matkaa vain muutama kilometri.

Bensiiniautokeskittymää Imatralla ja muuallakin itärajalla on vaikea selittää millään muulla, kuin Venäjän tankkaamisella.

– Oma käsitykseni on, että se johtuu nimenomaan siitä, että itärajan takaa haetaan juuri bensaa. Näin oli varsinkin silloin, kun bensan hintaero dieseliin oli Suomessa suurempi kuin nykyään, Lappeenrannan Lauritsalan ST1-huoltoaseman asemanhoitaja Timo Mäntylä anoo.

Samaa mieltä on myös imatralainen dieselautoilija.

– Täällä on aika paljon niitä, jotka käyvät hakemassa sitä halpaa bensaa tuolta rajan takaa, kertoo Esko Molkentin.

Viime aikoina dieselin hinta on noussut Suomessa jo samoihin lukemiin kuin bensan. Jos tilanne säilyy, itärajan taakse saattaa suunnatta enemmän myös dieselautoilijoita.

Dieselmersulla ajava Esko Molkentin ei ole vielä itse käynyt tankkaamassa rajan takana.

– Sitten, kun niin pitäisi tehdä, niin luopuisin varmaan koko autoilusta, Molkentin sanoo.

Pahoinpitely tapahtui toukokuun kuudentena päivänä viime vuonna. Poliisi pysäytti HJK-fanien Vaasan matkan Ilmajoella ja kannattajia kuljettaneet kaksi bussia käännytettiin takaisin Helsinkiin. Toinen bussi pysähtyi Hämeenlinnan linja-autoasemalle.

Autosta tauolle purkautuneet turhautuneet fanit purkivat ensin paineitaan tietyömaan aitoihin. Sen jälkeen joukko faneja meni läheiseen ravintolaan. Ravintolan terassille asettunut ryhmä alkoi rikkoa laseja ja heitellä tuoleja ja pöytiä terassilta kadulle. Ainakin osa häiriköijistä riehui naamioituneena kommandopipoilla.

Henkilökunnan vuorovastaavana toiminut henkilö meni rauhoittamaan faniryhmää, jolloin tuomittu mies löi häntä tuopilla kasvoihin. Sen jälkeen hän löi henkilökuntaan kuuluvaa vielä kerran tai kaksi nyrkillä päähän.

Ravintolahenkilökuntaan kuuluva henkilö sai särkyneestä tuopista syviä haavoja ja silmävamman.

Turun hovioikeus vahvisti kovan tuomion

Ravintolahenkilökuntaan kohdistunut pahoinpitely johti jo käräjillä ehdottomaan vankeustuomioon. Kanta-Hämeen käräjäoikeus katsoi, että mies syyllistyi pahoinpitelyyn, joka on hyvin lähellä törkeää pahoinpitelyä.

Aiemmat rikokset huomioon ottaen käräjäoikeus tuomitsi 24-vuotiaan miehen vuodeksi ehdottomaan vankeuteen. Turun hovioikeus päätti pitää tuomion ennallaan.

Hovioikeuden päätöksen perusteluissa todetaan, että tuomitun oli täytynyt, lyödessään ohutlasisella oluttuopilla henkilökuntaan kuuluvaa miestä päähän, pitää varsin todennäköisenä seurauksena tuopin rikkoutumista ja siitä syntyviä vammoja.

HJK-fani joutuu maksamaan ravintolatyöntekijän oikeudenkäyntikuluja yli 3 000 euroa. Lisäksi hän joutuu maksamaan valtiolle asianajajansa kustannuksia lähes 1 500 euroa ja todistelukustannuksia noin 350 euroa.

Jo käräjäoikeuden tuomion vuoksi mies joutuu maksamaan ravintolatyöntekijälle kivusta ja särystä 4 500 euroa, ansionmenetyksistä 400 euroa ja oikeudenkäyntikuluja lähes 3 000 euroa.

Kaikkiaan fanin maksettavaksi tulee erilaisia korvauksia, maksuja ja kuluja noin 16 000 euroa korkoineen.

Hovioikeuden tuomio ei ole vielä lainvoimainen.

Suomessa on jo viitisentoista turbokiertoliittymää. Turbokiertoliittymään ajettaessa on tärkeä valita oikea ajokaista ennen liittymää. Autoilijan pitäisi pysyä koko liittymän matkan valitulla ajokaistalla, opastaa liikenneopetuksen lehtori Harri Saartenkorpi Hämeen ammatti-instituutista.

– Periaate on, että valitse kiertoliittymään tullessasi ajokaista sen mukaan, mihin olet menossa ja pysyt sillä kaistalla, niin se vie sinut haluamaasi suuntaan.

Pääsuunnasta ajaville turbokiertoliittymissä on kaksi ajokaistaa. Ulompaa, oikeanpuoleista kaistaa ajavat kääntyvät ensimmäisestä liittymästä oikealle.

Myös sisemmältä, vasemmanpuoleiselta kaistalta voi kääntyä jo ensimmäisestä liittymästä oikealle, mutta tältä kaistalta voi poistua myös myöhemmistä liittymistä. Kun kiertoliittymässä ajetaan oikein, liittymästä poistuvan auton ei tarvitse väistää muita liittymässä olevia autoja.

Oikea ajokaista selviää tien yllä olevista opasteista. Saartenkorpi on huomannut, että turboliittymissä näkee monenlaisia liikennesuoritteita.

– Omalla paikkakunnalla osataan ajaa suhteellisen hyvin. Kun lähdetään vieraalle paikkakunnalle, niin ongelmia saattaa tulla. Näistä liittymistä on monta kehitysversiota, ne ovat erimuotoista ja erinäköisiä, toteaa Saartenkorpi – ja myöntää, että kiertoliittymissä "turistit" erottuvat paikallisista.

Kolmion takaa kiertoliittymään

Kiertoliittymään saapuvilla on aina väistämisvelvollisuutta osoittava kolmio ja pakollista kiertosuuntaa osoittava liikennemerkki.

Käytännössä liikenneympyrä ja kiertoliittymä ovat yksi ja sama asia. Tiehallinto lanseerasi kiertoliittymän käsitteen 1990-luvun alussa. Tieliikennelaki ei kuitenkaan tunne sellaista käsitettä. Se tuntee vain liikenneympyrästä varoittavan liikennemerkin ja merkkiyhdistelmän, jossa on kolmio ja pakollista kiertosuuntaa osoittava liikennemerkki. Sillä määritellään tilanne kiertoliittymäksi.

Nykyisin turbokiertoliittymiä on jo ainakin Kokkolassa, Kuopiossa, Nokialla, Raisiossa, Vaajakoskella, Espoon Suomenojalla, Pietarsaaressa, Kouvolassa ja Hämeenlinnassa.

Turbokiertoliittymä on kehitetty Hollannissa. Niitä on rakennettu Hollannin lisäksi muun muassa Saksaan ja viime aikoina myös Suomeen, kerrotaan Tiehallinnon raportissa.

Turbokiertoliittymiä on rakennettu vilkasliikenteisiin paikkoihin, sillä tärkeimmistä ajosuunnista liikenne voidaan ohjata liittymän läpi kahdella kaistalla. Parhaiten ne sopivat liittymiin, joissa on vilkkaasti liikennöity pääsuunta ja vähäliikenteisempi sivusuunta. Liittymätyyppi on todettu liikenteen kannalta sujuvammaksi kuin se, että risteyksessä olisi liikennevalot.

Hämeenlinnassa erityisiä ongelmia

Valtatie 10:llä Hämeenlinnan Katumalla rakenteilla oleva turboliittymä on aiheuttanut autoilijoille hankaluuksia, sillä liittymäalue on vielä työmaa-aluetta.

Liittymästä puuttuu vielä yksi pätkä rinnakkaista ajokaistaa. Sen vuoksi Katuman asuntoalueelle pyrkivät joutuvat vaihtamaan ajokaistaa, vaikka turbokiertoliittymässä niin ei pitäisi tehdä.

– Kun Katuman kaikki ajokaistajärjestelyt ovat kunnossa, se on varsin selkeä paikka ajaa. Kun turbokiertoliittymässä ajamisen oivaltaa ja opettelee, se on hauskaa ja helppoa, sanoo Harri Saartenkorpi.

Osallistu keskusteluun ja kerro, millaisia kokemuksia sinulla on kiertoliittymistä?

Rakennusyhtiö Skanska kertoo, että alustavan selvityksen mukaan Loviisassa tapahtunut Harjurinteen koulun ruokalan sisäkaton osittainen romahdus johtui Skanskan tekemästä rakennusvirheestä.

Skanska talonrakennuksen Lahden tulosyksikön johtaja Jarkko Koskipalon mukaan Skanska on jo ilmoittanut asiasta Loviisan kaupungille. Yhtiö pyrkii kiireellisesti tekemään tarvittavat purku- ja korjaustyöt.

Skanskan edustajat ovat käyneet tänään Harjurinteen koululla tutkimassa sisäkaton levyjen putoamista. Koskipalo ei vielä tässä vaiheessa erittele, millaisesta rakennusvirheestä on kyse, koska selvitys on yhä kesken.

Koskipalo kertoo, että osittain pudonnut katto oli rakenteeltaan tavanomainen. Se koostui muun muassa puukoolauksesta ja kipsilevyistä.

Skanskan tämän hetkisten tietojen mukaan koulussa ei ole muualla rakenteeltaan vastaavanlaista sisäkattoa.

– Ei ole nyt mitään sellaisia viitteitä, että tämä aiheuttaisi mitään toimenpiteitä laajemmin, Koskipalo sanoo.

Koskipalon mukaan pudonnut sisäkatto pitää nyt purkaa hallitusti.

– Viranomaisetkin varmaan ottaa osaltaan siihen kantaa, miten purkutyö tulee huolellisesti ja turvallisesti suunnitella sekä toteuttaa, että ei tule mitään henkilövahinkoja sen takia.

Koskipalo ei ota kantaa siihen, oliko katto Skanskan omien vai jonkin aliurakoitsijan työntekijöiden rakentama. Hän toteaa, että Skanska on vastuussa asiasta ja vastaa virheestä.

Lue myös:

Katso video: Neljä vuotta vanhan koulun sisäkatto romahti Loviisassa – "Kenen omatuntoa kolkuttaa, kun Suomessa on tämän tyyppisiä ongelmia?"

Rakentamisen asiantuntija listaa sisäkattojen romahdukselle 3 todennäköistä syytä – "Hämmästyttävää, että tällaisia virheitä saadaan aikaan"

Nivelsärkyjä, kielen kutinaa ja iho-oireita: Jopa uusia kouluja tyhjennetään sisäilmaongelmien takia – Kuka kantaa vastuun?

Hallintojohtajana pitkään toimineen Esa Mäkisen mukaan kunnanjohtaja Anna Mäkelän tekemä tutkintapyyntö muutti monta asiaa Kittilän päätöksenteossa. Mäkelä teki tutkintapyynnön Levin hissiyhtiön toimitusjohtajan paikalta projektipäälliköksi siirretystä Jouni Palosaaresta 5. joulukuuta vuonna 2013. Sen jälkeen tunnelma kunnanhallituksen kokouksissa viileni tuntuvasti.

– Aiemmin kokousten alussa kyseltiin leppoisasti kuulumisia, mutta tunnelma muuttui jännittyneeksi ja vihamieliseksikin. Kunnanjohtajaa puhuteltiin aika töykeällä tavalla ja sitä jatkui siihen asti, kunnes hänet irtisanottiin.

Kunnanhallitus päätti joulukuun puolivälissä perua tutkintapyynnön ja vaatia Palosaaren palauttamista toimitusjohtajaksi. Päätökset tehtiin puheenjohtaja Timo Kurulan selostuksen pohjalta ilman esityslistoja.

– Se ei mennyt minkään mukaan, ei kuntalain, hallintolain eikä hallintosäännön mukaan, Mäkinen sanoi.

Mäkisen mukaan laki mahdollistaa sen, että asioita käsitellään puheenjohtajan selostuksen pohjalta, jos kunnanhallitus "erityisestä syystä" niin päättää. Kunnanhallituksen päätöstä ei asiasta ollut, eikä Mäkisen mukaan myöskään erityistä syytä.

Mäkisen olisi tullut toimia esittelijänä, mutta hän ei voinut sitä tehdä pikavauhtia koolle kutsutussa kokouksessa, jossa esityslistoja ei ollut.

"Ei voi päättää, että asiaa ei käsitellä"

Palosaaren palauttamista vaatiessaan kunnanhallitus myös syyllistyi Mäkisen mukaan toimivaltansa ylittämiseen.

– Ei omistajaohjausta tällä tasolla anneta, totesi Mäkinen. Palosaaren kohtalo oli hänen mukaansa hissiyhtiön hallituksen asia.

Kun Mäkinen haastoi Kurulaa tavasta, jolla kokous vietiin eteenpäin, Kurula osoitti valtuustosalin suuntaan.

– Kurula sanoi, että jos et ole meidän kannalla, sinunkin asioita aletaan käsitellä tuolla.

Sittemmin kunnanhallitus jätti Mäkisen mukaan monia kunnanjohtaja Mäkelän esityksiä käsittelemättä, etenkin jos ne liittyivät Levin hissiyhtiön asioihin.

– Kunnanhallitus voi palauttaa asian valmisteluun tai jättää asian pöydälle, mutta ei tuollaista päätöstä voi tehdä ettei asiaa käsitellä.

Palosaaren sähköpostien aitoutta epäiltiin

Mäkinen kertoo itse kuulleensa Palosaaresta tehdystä tutkintapyynnöstä vasta, kun Mäkelä oli sen tehnyt. Kunnanjohtajalla ei Mäkisen mukaan ollut muuta mahdollisuutta kuin pyytää asian selvittämistä, jos ja kun epäily rikoksesta oli olemassa.

Mäkinen aprikoi hetken, kun syyttäjä kysyi, missä vaiheessa Mäkelän olisi tullut kertoa tutkintapyynnöstä kunnanhallitukselle.

– Se on hyvä kysymys. Toisaalta tilanne edellyttää varovaisuutta. Kun informoidaan niin pitäisi olla tietoa, mistä on kyse. Minusta Mäkelällä oli tässä aiheessa harkintavalta siitä, missä vaiheessa alkaa antaa virallista tietoa, Mäkinen päätteli.

Kunnanhallitukselle esiteltiin tammikuussa Palosaaren sähköposteja, jotka osoittivat hänen vuotaneen tarjouskilpailun tietoja.

– Kokouksessa kyseenalaistettiin näitä sähköposteja. Sanottiin, ettei Jouni osaa englantia vaan joku muu on kirjoittanut mitä sattuu.

Kunnanjohtaja pyysi Mäkisen turvakseen

Kittilän kunnantalolla tunnelma oli siinä määrin jäätävä, että Mäkelä pelkäsi oikeusturvansa puolesta, Mäkisen mukaan "hyvin perustein". Kunnanjohtaja pyysikin hallintojohtaja Mäkisen tuekseen tapaamisiin luottamushenkilöiden kanssa. Toukokuussa 2014 Mäkinen oli paikalla, kun Mäkelä tapasi Timo Kurulan.

– Kurula tarjosi kolme vaihtoehtoa; irtisanoutumisen, siirtymisen toisiin tehtäviin tai irtisanomispaketin rakentamisen. Ei se ollut mikään neuvottelu, Mäkinen muisteli. Mäkelä kieltäytyi kaikista.

Esa Mäkistä kuultiin Lapin käräjäoikeudessa koko tiistaipäivä. Kittilän kunnantalolta eläköitynyt Mäkinen seisoskeli tauoilla etäällä tutuista kuntapäättäjistä.

Kuulemisessa kävi ilmi, että Mäkinen on tehnyt tutkintapyynnön itseensä mahdollisesti kohdistuneesta työsyrjinnästä ja työturvallisuusrikoksesta. Monia oikeussalissa istuneita kuntapäättäjiä oli kuultu myös Mäkistä koskevassa tutkinnassa. Tutkinta on yhä kesken.

Puolitoista vuotta sitten jyväskyläläinen Maria Mäkitalo tarvitsi harjoittelupaikan.

Kansainvälisyydestä kiinnostunut liiketalouden opiskelija halusi hakea töitä matkailumarkkinoinnin parista. Sopivaa avointa paikkaa ei vaan löytynyt.

Eipä hätää, Mäkitalo tuumasi ja päätti rustata avoimen hakemuksen.

Perinteisen tekstimuotoisen hakemuksen liitteeksi Mäkitalo rakensi videon, jolla hän puhuu suomen lisäksi englantia, saksaa ja ruotsia samalla kun esittelee Keski-Suomen matkailuvaltteja.

Videolla vilahtaa saunalautta, pitkospuut, megabileet ja monenmoiset liikuntamahdollisuudet.

– Halusin näyttää ymmärtäväni, mitä yritys hakee takaa ja että olen sopiva tyyppi heidän porukkaansa. Sain työpaikan eli hyvin meni, Mäkitalo nauraa iloisesti.

Uusi video-cv-pankki keikauttaa työnhaun päälaelleen

Videoita on käytettyä työnhaun tukena jo usean vuoden ajan, mutta vasta nyt Jyväskylässä on perustettu Suomen ensimmäinen video-cv-pankki. Uralle.fi saattaa olla ainoa laatuaan jopa maailmanlaajuisesti, arvelee idean isä, toimitusjohtaja Jussi Wäistö.

Uusi verkkopalvelu tarjoaa alustan, jonne Maria Mäkitalo ja muut uudesta työpaikasta haaveilevat voivat nyt tallentaa oman, noin minuutin mittaisen työhakemuksensa.

Työnantajat puolestaan voivat selata avoimia hakemuksia ja bongata itselleen sopivia työnhakijoita. Halutessaan työnantaja ottaa suoraan yhteyttä työnhakijaan.

Wäistö kertoo, että palvelu vinksauttaa suomalaisen työnhaun päälaelleen. Perinteisesti työnantaja julkaisee työpaikkailmoituksen, johon työnhakija reagoi hakemuksellaan.

Video-cv-pankissa asetelma kääntyy toisin päin, kun työnhakijasta tulee aktiivinen osapuoli, joka persoonallisella videollaan koukuttaa työnantajan.

Elävä kuva on myös tulevaisuuden työhakemus

– Kuulostaa hyvälle, on todellakin nykyaikaa, sanoo Keski-Suomen TE-palveluiden palvelujohtaja Minna Heino kuultuaan uutiset uudesta palvelusta.

– Olemme jo pitkän aikaa miettineet, että pitäisi olla työntekijäpankkeja, joista työnantaja voisi hakea hänelle soveltuvaa osaajaa. Tähän asti ne ovat olleet tekstilliseen kuvaukseen pohjautuvia, hän jatkaa.

Heino kertoo, ettei videohakemusten tekeminen ole vielä yleistynyt Suomessa kaikille aloille. Myös työnantajat pyytävät edelleen enemmän kirjallisia hakemuksia ja ansioluetteloita.

Heino kuitenkin painottaa, että usein kirjalliset hakemukset jäävät melko persoonattomiksi, ja siksi video olisi hyvä lisä hakemukseen.

– Työnantajalle valintakriteeri numero yksi on asenne ja motivaatio. Sen pystyy ehkä videolla tuomaan esille paremmin ilmeiden, eleiden ja sanamuotojen avulla.

Tuoreessa video-cv-pankissa ei vielä marraskuun puolivälissä ole tunkua, sillä palvelun markkinointi ei vielä ole alkanut täydellä teholla. Wäistö on jo kuitenkin solminut yhteistyösopimuksen muun muassa Ammattiliitto Pron kanssa. Alkuvuodesta Uralle.fi ja ammattiliitto lähtevät kampanjoimaan Suomen suurimpiin ammattikorkeakouluihin videomuotoisten työhakemusten puolesta.

Ratkaisu piilotyöpaikkaongelmaan?

Maria Mäkitalo nappasi videohakemuksellaan piilotyöpaikan eli pestin, joka ei ollut julkisessa haussa.

Piilotyöpaikkaongelma on puhuttanut viime vuosina laajalti. Työnantajat ja työvoima eivät kohtaa. Joillain aloilla työnantajat etsivät moni- ja erikoisosaamista, jota on vaikea sanoittaa työpaikkailmoitukseksi. Työnhakijoilla puolestaan ei ole tietoa tarpeesta.

Juuri tästä lähtökohdasta Jussi Wäistö lähti hahmottelemaan Suomen ensimmäistä video-cv-pankkia. Valmistumisen kynnyksellä hän pohti tarkkaan, miten voisi työllistää itsensä.

– Tiedostin, että minulla on monia osaamisalueita ja jos joku tietäisi ne, niin ehkä haluaisi minut myös palkata. Pohdin, miten tekisin itseni tiettäväksi mahdollisimman monelle työnantajalle mahdollisimman helposti: olisipa sellainen video-cv-pankki, Wäistö muistelee hetkeä, jolloin lamppu syttyi.

Asia jäi unholaan, sillä Wäistö työllistyi. Ura rullasi eteenpäin, ja pian mies oli työnantajan roolissa.

– Sitten vastaan tuli sama ongelma: olisipa paikka, jossa ihmiset olisivat jo tyrkyllä, Wäistö kuvailee.

Ja niin syntyi palvelu, joka virallisesti vihittiin käyttöön marraskuun puolivälissä. Wäistö pitää palvelua eräänlaisena työmarkkinoiden win-win-win -ratkaisuna, josta hyötyvät niin työnhakija, työnantaja kuin koko yhteiskuntakin.

Rekrytointi voi olla työnantajalle hyvin työläs prosessi. Minna Heino, palvelujohtaja

Myös palvelujohtaja Minna Heino näkee palvelussa potentiaalia piilotyöpaikkaongelman ratkaisuun.

– Rekrytointi voi olla työnantajalle hyvin työläs prosessi. Palvelun avulla hän voi vaikka sunnuntai-iltana katsella omalta kotisohvaltaan, että löytyisikö työntekijää, Heino hahmottelee.

Video paljastaa ulkonäön

Yksi asia videomuotoisessa työhakemuksessa kuitenkin mietityttää: lisääkö video-cv-pankki syrjinnän riskiä?

Viime vuosina on puhuttu paljon siitä, miten työnhakijan tausta, nimi, ulkonäkö ja ikä vaikuttavat rekrytointipäätöksiin. Keskustelun myötä muun muassa S-ryhmä päätti tänä syksynä kokeilla anonyymia työnhakua, jossa hakijan nimi, sukupuoli ja ulkonäkö eivät paljastu ennen haastattelua.

Keski-Suomen TE-palveluiden palvelujohtaja Minna Heino muistuttaa, että palveluntuottajan on löydettävä eettisyyden ja hyvän toiminnan rajat siihen, millaisia videoita palvelussa julkaistaan.

– Esimerkiksi meillä julkaistaviin avoimiin työpaikkoihin on tarkat säännöt siihen, että ihmiset tulevat kohdelluiksi tasavertaisesti, Heino alleviivaa.

Jussi Wäistö vakuuttaa, että verkkosivuilla julkaistava videoita moderoidaan. Jos minkäänlaisia asiattomuuksia ilmenee, tilanteeseen puututaan ja käyttäjätili poistetaan.

Toisaalta asian voi ajatella myös niin, että video on tapa tuoda oma persoona esiin ja myös haihduttaa ennakkoluuloja. Jussi Wäistö, toimitusjohtaja

Palveluntarjoaja ei kuitenkaan voi vaikuttaa siihen, millä perustein mahdollinen työnantaja kontaktoi työnhakijoita. Wäistö muistuttaa, että video-cv-pankki on vain yksi tapa hakea töitä.

– Jos kokee, että videomuotoinen hakemus heikentää mahdollisuuksia saada töitä, eihän videota ole pakko tehdä. Toisaalta asian voi ajatella myös niin, että video on tapa tuoda oma persoona esiin ja myös haihduttaa ennakkoluuloja, Wäistö muistuttaa.

Palvelujohtaja Minna Heino korostaa, ettei hänen korviinsa ole viime aikoina kulkeutunut tietoa ulkonäköön perustuvasta rasistisesta kohtelusta työnhaun yhteydessä.

– Ei ainakaan täällä Keski-Suomessa, Heino lisää.

Napakka video sisältää koukun

Wäistö antaa muutaman sisältövinkin, joiden mukaan hyvän videon kaava kulkee seuraavasti:

• Esittele itsesi.
• Herätä heti videon alussa mielenkiinto. Kerro itsestäsi lyhyt, vetävä tarina tai onnistumiskokemus.
• Kerro muutama osaamisalueesi.
• Lopussa heitä pallo mahdolliselle työnantajalle, puhuttele häntä.
• Ole mahdollisuuksien mukaan luova. Tee hakemus esimerkiksi rakkaan harrastuksen äärellä.
• Huolehdi, että äänet kuuluvat hyvin.

Kuulostaa helpolta, mutta voi osoittautua epätoivoiseksi. Siinä omasta perheestä ja lukioarvosanoista kertoessaan ei välttämättä huomaa, että video raksuttaa jo viittä minuuttia.

– Tarkoituksena ei ole kertoa kaikkea mahdollista, Wäistö alleviivaa.

Videon on oltava napakka, sillä harvan työnantajan keskittymiskyky ja aika riittää pitkien tuotantojen selailuun. Kuvauskalustoksi riittää älypuhelimen kamera.

Videota voi editoida tai sen voi filmata kerralla purkkiin. Kamerakammosta pääsee eroon vain tekemällä.

– Omaa tuotosta oli kamalaa katsoa jälkikäteen, mutta hakemusta tehdessä opin puhumaan kameralle ja editoimaan videota älypuhelimella, jyväskyläläinen Maria Mäkitalo muistelee.

Omaa tuotosta oli kamalaa katsoa jälkikäteen, mutta hakemusta tehdessä opin puhumaan kameralle ja editoimaan videota älypuhelimella. Maria Mäkitalo

Videohakemuksen tekemistä on jo harjoiteltu esimerkiksi TE-palveluiden työvoimakoulutuksissa ja -valmennuksissa.

– Ehdottomasti näen videon tulevaisuuden työnhaun muotona. Luulen, uskon ja toivon, että niitä käytetään jatkossa enemmän, TE-palveluiden palvelujohtaja Heino ennustaa.

Myös Maria Mäkitalo aikoo tehdä videomuotoisia hakemuksia myös jatkossa.

– Ei sen tekemistä kannata liikaa jännittää. Silläkään ei ole väliä, miten hyvä video on teknisesti. Videohakemukset ovat kuulemani mukaan edelleen harvassa, joten pääasia on, että videon tekee, Mäkitalo kannustaa.

Laboratorion vetokaapissa nököttävän laitteen ulkonäkö on pettävä. Johdoista ja putkista koostuva viritys on reaktori, jonka sisältämälle tekniikalle povataan suurta kaupallista menestystä.

– Me kokeilimme tätä ennen useita versioita nähdäksemme, mikä toimii ja mikä ei toimi. Tämä toimii, myhäilee reaktorin kehittänyt Itä-Suomen yliopiston tutkija David Lane.

Australialainen Lane on yksi yliopiston pienhiukkas- ja aerosolitekniikan laboratoriossa työskentelevistä tutkijoista, joiden tavoitteena on kehittää menetelmä, jolla jätteenpolttolaitoksella syntyvästä tuhkasta voidaan ottaa talteen arvokkaat metallit.

Professori Jorma Jokiniemen mukaan tämä tavoite on nyt saavutettu.

Jätteenpolttolaitokselta tuleva tuhka kuumennetaan ja kaasuunnutetaan reaktorissa jopa tuhanteen asteeseen, minkä jälkeen siitä on pystytty ottamaan talteen esimerkiksi puhdasta sinkkiä ja kuparia.

– Niistä voidaan tehdä nanomateriaaleja erilaisiin sovelluksiin, kuten esimerkiksi elektroniikkaan ja kosmetiikkaan, Jokiniemi selittää.

Miljoonien eurojen mahdollisuus

Professori Jorma Jokiniemen mukaan jätteenpoltosta syntyvän tuhkan sinkki- ja kuparipitoisuudet ovat samaa luokkaa kuin esimerkiksi Talvivaaran malmissa. Alustavia laskelmia metallin arvosta on toistaiseksi tehty vain yhden jätteenpolttolaitoksen osalta, mutta ne ovat jo sellaisenaan lupaavia.

– Kyllähän siinä puhutaan miljoonista euroista, Jokiniemi myöntää.

Hän muistuttaa, että jätteenpolttolaitos maksaa metalleja sisältävän tuhkan hyödyntämisestä, kun taas kaivannaisteollisuus joutuu vastaavan metallimäärän saadakseen kaivamaan malmin maasta ennen kuin se pääsee jalostamaan sitä.

Itä-Suomen yliopistossa kehitetty menetelmä on poikkeuksellinen, sillä maailmalla on tähän saakka kehitetty happoliuotukseen perustuvia menetelmiä metallien ottamiseksi talteen. Jokiniemen mielestä uusi menetelmä on parempi, sillä siinä ei synny lainkaan ongelmallisia ainejäämiä.

Uudelle ja puhtaammalle menetelmälle uskotaan olevan runsaasti kysyntää, sillä pelkästään Suomessa on kymmenkunta jätteenpolttolaitosta, joissa syntyy vuodessa arviolta jopa 300 000 tonnia tuhkaa.

Vantaan Energia haluaa puhdistaa omat tuhkansa

Jokiniemen johtama tutkijaryhmä selvittää parhaillaan yhdessä joensuulaistutkijoiden kanssa, miten voidaan hyödyntää myös sitä osaa tuhkasta, joka ei haihdu kuumennettaessa.

– Siitä voidaan tehdä katalyyttimateriaalia, jota voidaan käyttää katalysaattorissa. Myös tämä hyödyntäminen näyttää lupaavalta.

Kaksivuotisessa tutkimushankkeessa ovat Itä-Suomen yliopiston lisäksi mukana Energiateollisuus ry, Vantaan Energia, Riikinvoima, Helsingin seudun ympäristöpalvelut (HSY) ja Fortum Waste Solutions.

Vantaan Energia on mukana myös toisessa hankkeessa, jossa tuhka pyritään pesemään puhtaaksi jo jätteenpolttolaitoksella.

– Meillä on tavoitteena olla maailman ensimmäinen jätteenpolttolaitos, joka puhdistaa itse omat tuhkansa, hymyilee Vantaan Energian tuotantojohtaja Kalle Patomeri.

Vantaan Energian hankekumppanina on ylöjärveläinen Global Ecoprocess Services -yhtiö. Se on kehittänyt oman EPSE-menetelmän, jolla Vantaan jätevoimalan savukaasupesurin vettä on tarkoitus käyttää hienojakoisen tuhkan pesemiseen. Prosessin lopputuloksena pitäisi olla puhdasta vettä, puhdasta tuhkaa ja metallisakkaa.

Patomeren mukaan hankkeen laboratoriokokeet ovat onnistuneet niin hyvin, että edessä on pian demolaitoksen rakentaminen.

Tuhkasta tiesuolaa?

Riikinvoiman ekovoimalaitoksella syntyy nykyisin neljää erilaista tuhkaa, jotka Fortum Waste Solutions eli entinen Ekokem käsittelee.

Osa tuhkasta voidaan käyttää maanrakentamiseen esimerkiksi kaatopaikoilla, kun taas kaksi pölymäisessä muodossa olevaa tuhkalaatua kuuluvat vaarallisiin materiaaleihin, joiden hyödyntäminen on nykyisin vaikeaa.

– Toiveissa on tulevaisuudessa pystyä pesemään toinen pölymäinen tuhkalaatu tiesuolan tekemistä varten, kertoo Fortum Waste Solutions -yhtiön tuotelinjapäällikkö Jan Österbacka.

"Edullisempaa kaukolämpöä"

Jätteenpolttolaitokset ovat kiinnostuneita tuhkan hyödyntämis- ja käsittelymahdollisuuksista, sillä tuhkasta on niille nykyisin pelkkää harmia ja kuluja.

– Tuhkasta tulee meille vuosittain parin miljoonan euron kulut, tunnustaa Vantaan Energian Kalle Patomeri.

Myös Riikinvoiman toimitusjohtajan Juha Räsäsen mukaan tuhkasta syntyvä kuluerä on suuri.

– Jos merkittävä osuus näistä kustannuksista jäisi pois, niin sehän tarkoittaa sekä edullisempia jätteen käsittelykustannuksia että edullisempaa kaukolämpöä, hän suomentaa.

Helsingin kasvatuksen ja koulutuksen lautakunta ei tiistaina ollut valmis päättämään suosituksesta, joka myöhästäisi kouluaamujen aloitusta. Asiaa käsitellään uudelleen seuraavassa kokouksessa kuukauden päästä.

– Ihmisillä oli avonaisia kysymyksiä asiasta ja niihin haluttiin vielä vastauksia, kommentoi valtuustoaloitteen tekijä, vihreiden valtuutettu Emma Kari.

Kari ei suostu kertomaan lautakunnan keskustelusta sen enempää, mutta kommentoi asiaa yleisellä tasolla.

– Asia on paisunut massiivikseksi, kun kyse on kuitenkin suosituksesta, hän huomauttaa.

Helsingin koulutoimen johto esittää, että koulut alkaisivat vasta kello 8.30–9 välillä.

– Helsinki ei siis tule kieltämään kahdeksan aamuja, vaikka päätös suosituksesta tehtäisiin, Kari painottaa.

Kari kertoo havainneensa moralisoivaa keskustelua aiheen ympärillä.

– Keskustelussa on puhuttu laiskoista lapsista, vaikka taustalla on teinien kroonistuva väsymys.

Karin mukaan tällaista moralisoivaa keskustelua ei kuitenkaan käyty kasvatuksen ja koulutuksen lautakunnassa tiistaina. Jos lautakunta päättää suosituksesta, se menee kuitenkin vielä kaupunginvaltuuston käsittelyyn.

Aikainen herätys kasvattaa luonnetta, ja muita nettiargumentteja

Esitys koululaisten kahdeksanaamuista luopumiseksi herätti viime viikolla runsasta keskustelua Ylen nettisivuilla. Osa lukijoista arvosteli esitystä muun muassa siitä syystä, että epäili päätöksen vain edesauttavan nuorten valvomista aamuyöhön saakka. Osa taas oli sitä mieltä, että nuorten on entistä hankalampi sopeutua aikuisena aikaisin aamulla alkavaan työhön.

"Vaikka olisi raskasta herätä aikaisin se opettaa työmoraalia ja kasvattaa luonnetta kun pitää herätä aikaisin", kommentoi eräs nettikeskustelija.

"Jaha. Mitenkäs sitten 6-8 töihin. Kyllä tulee löysää työporukkaa", kommentoi toinen.

Esityksen puoltajat taas muistuttivat, että murrosikäisten unirytmi siirtyy luontaisesti myöhemmäksi, joten kouluaamujen myöhästäminen on järkevää.

Helsinki olisi ensimmäinen kunta, jossa kahdeksan aamut suositeltaisiin vaihtamaan myöhäisemmiksi. Kuntaliitto kertoo Ylelle, että liitossa ei tiedetä, onko vastaavaa käytäntöä muissa kunnissa.

Helsingissä lukiolaiset ovat toivoneet kahdeksan aamujen myöhäistämistä. Kyselyn mukaan 70 prosenttia lukiolaisista kannatti aikaisista aamuista luopumista.

Lue lisää:

Kouluun vasta yhdeksäksi? Unitutkija: "Parantaisi kaikkien elämänlaatua ja koulusuorituksia"

Airiston Helmen taustalla oleva venäläisliikemies haluaa, että käräjäoikeus arvioi poliisin toiminnan laillisuuden syyskuussa tehdyssä operaatiossa Turun Saaristossa.

Liikemiehen avustajana toimiva oikeustieteen tohtori Kari Uoti perusteli STT:lle kannetta viime viikon keskiviikkona. Uotin mukaan etsinnät olisivat olleet lainvastaisia muun muassa siksi, ettei poliisilla ollut hänen mielestään riittäviä perusteita tehdä etsintöjä ja koska toiminta oli ylimitoitettua.

Maanantaina Uoti kertoi blogikirjoituksessaan, että kanne on nyt jätetty. Samalla hän julkaisi kuvan, jossa hänen mukaansa on poliiseja tekemässä etsintää liikemiehen hallinnoimassa huoneistossa. Kuvasta kertoi ensimmäisenä Iltalehti.

– Katsomme, että poliisin toiminta on ollut pakkokeinolain vastaista, Uoti sanoi viime viikolla.

Syyskuiseen operaatioon osallistui noin sata keskusrikospoliisin työntekijää sekä noin 300 ihmistä muista viranomaisorganisaatioista, muun muassa Rajavartiolaitoksesta ja Lounais-Suomen poliisista.

Suomalaiset ovat edelleen maailman kahvinjuojien lyömätön tilastoykkönen. Keskimääräinen suomalainen juo viisi kuppia kahvia päivässä. Kilon kahvipaketteina se on kymmenen vuodessa.

Mikä meistä on tällaisia kahvisieppoja tehnyt? Geenit – ainakin osittain, vastaa tuore kansainvälinen tutkimus.

Kahvin sisältämä alkaloidi, kofeiini, on karvasta. Ihmisen perimästä riippuu, miten voimakkaana hän karvauden maistaa.

Tutkimus yllätti osoittamalla, että kahvin karvaus ei karkota niitä, jotka aistivat sen selvimmin. Heistä päinvastoin näyttää tulevan kahvin suurkuluttajia.

Suurkuluttaja Britanniassa, tavallinen Suomessa

Geenivarianttien ja maistamisen välinen perusselvitys tehtiin Australiassa koejoukolla, jossa oli runsaat 1 700 kaksosta ja heidän sisarustaan.

Sitten tuloksia sovellettiin yli 400 000 britin geeneihin satunnaistamismenetelmällä, joka testaa syy-seuraus-oletusten pätevyyttä. Nuo ihmiset olivat kertoneet biopankin kyselylomakkeessa muun muassa, kuinka paljon teetä, kahvia ja alkoholia he joivat.

Aineistojen analyysissä osoittautui, että ne, joille karvaus maistuu geenivariantin takia vahvana, ovat keskimääräistä useammin kahvin suurkuluttajia. Tällainen geenivariantti lisää suurkuluttajuuden todennäköisyyttä 20 prosenttia, tutkijat totesivat.

Suomalaisen tavanomaisella viidellä kahvikupillisella päivässä olisi päässyt tutkimuksen suurkuluttajakategoriaan. Raja, jossa karvauden aistiminen ja kahvinjuonti ovat tutkimuksen mukaan keskimääräisiä, on neljä kupillista.

Miksi karvas kelpaa?

Karvauden maistaminen on ihmiselle kehittynyt puolustusmekanismi. Se on varoitus: karvaalta maistuva asia voi olla myrkyllinen, joten se kannattaa sylkäistä heti suusta.

Miksi varoitusmerkki näyttää kahvinjuonnissa kääntyneen väärinpäin? Oppimisen vuoksi, vastaa tutkimusta johtanut apulaisprofessori Marilyn Cornelis yhdysvaltalaisesta Northwestern-yliopistosta.

Karvaus on opittu yhdistämään hyviin asioihin, kuten kahvin piristävään vaikutukseen, Cornelis selittää.

Teen karvaus on erilaista

Niillä, joiden lempikupponen kuumaa on kahvin sijasta teetä, on omat geenivarianttinsa. Heistä osa on erityisen herkkiä maistamaan kiniinin, kiinanpuiden kuoren alkaloidin, jolla ennen hoidettiin malariaa ja nykyisin maustetaan tonic-vettä.

Tutkitut joivat teetä keskimäärin viisi kupillista päivässä. Kiniinin makua erityisesti korostava geenivariantti lisäsi kupillisten määrää neljällä prosentilla heistä, Nature Scientific Reports -julkaisussa ilmestynyt tutkimus kertoo.

Suurempi ero löytyi alttiudesta propyylitiourasiilin eli PROP:n maistamiselle. PROP on synteettisesti tuotettu maku, joka on sukua greipin tai parsakaalin kitkeryydelle.

Ne, jotka aistivat PROP:n parhaiten, ovat teen suurkuluttajia yhdeksän prosenttia todennäköisemmin kuin ihmiset keskimäärin.

Teen suosijat karttavat punaviiniä

Kahvin ystävät eivät useinkaan juo teetä suosiolla, ja teenjuojista monet puolestaan eivät kelpuuta kahvia. Se ei ole vain arkihavainto, vaan myös tutkimus todisti sen.

Syy sen sijaan jäi epäselväksi. Voi olla, että kahvittelijoilla on niin kiire saada kofeiiniannoksensa, ettei tee tule kyseeseen, Cornelis arvelee.

Teekin voi toisaalta olla varsin kofeiinipitoista, etenkin vihreä tai valkoinen. Kupillinen ei välttämättä jää juuri jälkeen kahvikupillisen sisältämästä kofeiinimäärästä

Kahvin kaihtamisen syistä antaa vinkkiä se, että PROP:lle herkät juovat keskimääräistä vähemmän myös alkoholia, etenkin punaviiniä.

– Makuaistin tutkimuksia on tehty kauan, emmekä silti tiedä aistin koko mekaniikkaa. Haluamme ymmärtää sitä biologisesta näkökulmasta, Cornelis sanoo.

Vaikuttavia tekijöitä on varmasti muitakin

Kahvinjuontiin vaikuttanevat monet muutkin tekijät kuin geneettinen taipumus. Kulttuuri on epäilemättä voimakas vaikuttaja, ja syitä voinee etsiä myös taloudellisista ja sosiaalisista tekijöistä.

Toissa vuonna ilmestyneessä yhdysvaltalaistutkimuksessa kuitenkin todettiin, että rajaviivaa ei vetänyt koulutustausta, tulotaso eikä terveys ainakaan sellaisena kuin vastaajat siitä itse kertoivat.

Eroja sen sijaan syntyi, kun tarkasteltiin kansanryhmää, tupakointia ja alkoholinkulutusta.

Silloin kovimmaksi kahvinjuojaksi haarukoitui nuoruusikänsä ohittanut valkoinen ja tupakoiva mies, joka juo keskimääräistä enemmän myös alkoholia. Sukupuolten ero tosin oli pieni.

Tee johtaa, kahvi kirii

Vaikka Suomen kulutuslukuihin on matkaa, kahvi on Yhdysvalloissakin ykkösjuoma. Kulutus on noussut pikku hiljaa 1990-luvun puolivälin aallonpohjasta. Etenkin erikoiskahvit ovat voitolla kisassa virvoitusjuomia vastaan.

Maailmassa selvä ykkönen on tee. Keskiluokan elämäntyylivalinnaksi nousseen kahvin suosio on kuitenkin voimakkaassa kasvussa myös väekkäissä teenjuojamaissa Kiinassa ja Intiassa. Kaupaksi käyvät etenkin erikoiskahvit.

Samoin on Yhdysvalloissa, ennen muuta nuorten joukossa. Jo puolet Yhdysvalloissa myydyistä kahvikupillisista on muuta kuin peruskahvia.

Neljän viime vuoden aikana kahvin kulutus on kasvanut Yhdysvalloissa pari prosenttia. Kiinassa kulutus on kolminkertaistunut.

Ei ihme, että länsimaiset kahvilaketjut ovat innostuneet Kiinasta. Starbucks ilmoitti vastikään, että se avaa Kiinaan viiden ensi vuoden aikana kaksi tuhatta uutta kahvilaa nykyisten kolmen tuhannen kahvilansa lisäksi.

Suhteutetaan kuitenkin: Jos kahvin kulutus jaettaisiin tasan lähes 1,4-miljardisen väestön kesken, kukin kiinalainen joisi vuodessa kolme kahvikupillista. Siitä on matkaa keskimääräisen kiinalaisen satoihin vuosittaisiin teekupillisiin.