28-vuotias Katja Onkamo edustaa suurinta helsinkiläistä ikäluokkaa. Syyskuun lopulla Helsingissä asui 13 538 28-vuotiasta. Naisia heistä on 500 enemmän kuin miehiä.

Onkamo edustaa ikätovereitaan hyvin, sillä hän on korkeakoulutettu, sinkku, lapseton, muuttanut muualta kaupunkiin, asuu vuokralla ja nauttii Helsingin kulttuuritarjonnasta.

Mutta palataanpa Onkamon juurille. Onkamo tiesi jo pikkutyttönä, että synnyinseudulle ei ole jäämistä, jos haluaa korkeakoulututkinnon. Näin Kajaani sai jäädä lapsuusmuistoihin. Onkamo muutti ensin Turkuun opiskelemaan opettajaksi ja valmistui.

Muutaman vuoden jälkeen hän alkoi kuitenkin kaivata jotain muuta. Hän muutti Helsinkiin ja sai töitä uudelta alalta. Nyt Onkamo on asunut Helsingissä yli 3,5 vuotta ja työskentelee asiakasvastaavana koulutusalalla.

– Vapaa-ajalla urheilen paljon ja siitä liikenevä aika menee kavereiden ja sisarusten kanssa, Onkamo kuvailee.

Kaupungin valot lumoavat

– Helsinki on luonnollisesti nuoren aikuisen mielestä kovin vetovoimainen alue, kun vertaa esikaupunkimaiseen elämään, kuvailee järjestelmäpäällikkö Pekka Vuori Helsingin kaupunkitutkimukset ja tilastot –yksiköstä.

Vilkas kulttuurielämä, runsaat mahdollisuudet vapaa-ajanviettoon sekä eläväinen ravintolamaailma ovat vetovoimatekijöitä nuorille. Myös Onkamo allekirjoittaa tämän.

– Helsinki on ihan mahtava! Vaikka et haluaisi joka päivä tehdä jotain, niin on tietoisuus, että ohjelmaa on, Onkamo sanoo.

Ensimmäinen työpaikka Helsingistä

Turussa asuessaan Onkamosta alkoi tuntua, että kaupunki on nähty ja työkään ei tuntunut siltä mitä haluaisi tehdä pidempään. Hän pääsi Helsinkiin työpaikkaan, joka avitti hänet uudelle uralle. Nyt Onkamolla on tähtäimessä vielä joskus opiskella uutta alaansa.

Helsinkiä ja helsinkiläisiä työkseen tutkiva Vuori sanoo, että hyvät mahdollisuudet opiskeluun kannustaa muuttamaan Helsinkiin. On yliopistoja, ammattikorkeakouluja ja toisen asteen koulutusta. Ja vaikka olisi opiskellutkin muualla, niin moni muuttaa Helsinkiin ensimmäisen työpaikkansa perässä.

Yleisesti voi sanoa, että ikäryhmän helsinkiläismiehillä on matalampi koulutus kuin naisilla.

Suomessa syntyneistä naisilla jopa 64 prosentilla ja miehistä 45 prosentilla on korkeakoulututkinto. Vuoren mukaan lopullinen prosenttiluku erityisesti miesten kohdalla saattaa olla hieman korkeampi, sillä osalla 28-vuotiaista on opiskelut vielä kesken armeijan takia.

Kyllä me yksinelämiseen etsitään niitä ratkaisuja, kuten että nyt sitten hakkaat enemmän sitä Tinderiä. Katja Onkamo

Pieni koti kelpaa sinkuille ja nuorillepareille

Helsingin asuntokanta tukee hyvin helsinkiin muuttavien nuorten tarpeita. Kaupungissa on paljon pieniä koteja, yksiöitä ja kaksioita. Tämä on Vuoren mukaan yksi syy siihen, että kaupungissa asuu paljon yksineläviä ja lapsettomia.

Onkamo asuu kaksosveljensä kanssa kimppakämpässä, mutta tietää ystäviensä kautta, että yksineläminen ei aina ole se toivotuin asumismuoto. Onkamon mukaan 28-vuotiaat kyllä tiedostavat, että biologista kelloa ei voi pysäyttää. Yksinäisyydestä ja eroista ihmissuhteissa keskustellaan ystävien kesken. Onkamo etsii yhdessä ystävien kanssa myös ratkaisuja elämäntilanteeseen, jossa yksinelävät etsivät kumppania.

– Että nyt sitten hakkaat enemmän sitä Tinderiä, Onkamo naurahtaa.

Vertaistukea yksineläville löytyy, sillä ikäluokasta lähes joka kolmas asuu yksin. Puolet 28-vuotiaista helsinkiläisistä elää ja asuu avio- tai avoliitossa, ja jonkin verran kimppakämpissä tai opiskelija-asuntoloissa.

Keskustelemme ikäluokkaamme koskevista asioista, kuten eroista ihmissuhteissa tai yksinäisyydestä. Katja Onkamo

Onkamon ikätovereista lähes 80 prosenttia asuu vuokralla. Syynä ovat Helsingin kalliit asunnot.

Myös Katja Onkamo asuu vuokralla. Hän asuu ydinkeskustassa ja sanoo, että tällä hetkellä asunnon ostaminen ei ole mahdollista taloudellisista syistä. Kun asunnon hankinnan kriteerinä on keskustan alueet, vaihtoehdot jäävät vähiin.

– Haluan asua siellä missä ystäväni ja perheenjäseneni, hän toteaa.

Pekka Vuori sanoo, ettei tilanne kauhean poikkeava ole, sillä kaikista helsinkiläisistä hieman vajaa puolet asuu omistusasunnoissa.

Helsingissä porukka pysyy nuorempana, vaikka ikävuosia tulee. Katja Onkamo

Suuri osa ikäryhmästä on lapsettomia

Ikäluokasta aika harvalla helsinkiläisellä on lapsia. Vuoren mukaan tähän on useita syitä, kuten opiskelijoiden suuri osuus ja se, että korkeakoulutetut saavat lapsensa vanhempina.

28-vuotiaista Helsingissä asuvista naisista lapsen kanssa asuu vain 17 prosenttia ikäryhmästä. Tietoa siitä, kuinka monella ikäryhmän naisella on lapsi, ei löydy, mutta Vuori arvioi, että lapsettomia on lähes 80 prosenttia.

Ero on melkoinen, jos vertaa naapurikuntiin Espooseen ja Vantaaseen. Esimerkiksi Vantaalla 28-vuotiaista naisista lähes 60 prosenttia asuu lapsen tai lasten kanssa. Espoossa taas lähes joka kolmas 28-vuotias nainen asuu lapsen kanssa.

Onkamon mukaan Helsingissä on ihan normaalia asua tai ostaa asunto yksin.

– Minusta tuntuu, että Helsingissä porukka pysyy nuorempana, vaikka vuosia tulee, hän kuvailee kokemuksiaan.

Helsingissä asuvista 28-vuotiaista miehistä vain hieman yli 8 prosenttia asuu lapsen kanssa. Vuoren mukaan naisten ja miesten välinen ero selittyy sillä, että miehet saavat lapsia yleensäkin myöhemmin kuin naiset. Myös erotilanteessa lapsi tai lapset jäävät asumaan useimmiten äidille.

Helsingistä hyötyy koko seutu

Vuoren mukaan koko Helsingin seutu hyötyy kaupungin vetovoimasta. 28-vuoden ikäluokan jälkeen Helsingin ikäluokkien koot pienenevät, sillä kolmekymppiset ovat ehkä jo perustaneet perheen ja tarvitsevat suuremman asunnon. Myöskään kaupungin valot eivät enää ole niin tärkeässä asemassa.

Tuolloin moni muuttaa naapurikuntiin, kuten Espooseen tai Vantaalle.

– 30–50 -vuotiaiden kohdalla Helsinki on muuttotappiokunta, Vuori huomauttaa.

Alla oleva kuva kertoo suurimpien suomalaiskaupunkien suurimmat ikäryhmät ja kaupunkilaisten keski-iän. Helsinkiläisten keski-ikä on 40,6 vuotta.

Nuorten aikuisten kaupunki myös tulevaisuudessa

Koko Suomessa suurin ikäluokka on 55-vuotiaat. Vuori ei kuitenkaan usko suomalaisten ikääntymisen vaikuttavan juuri Helsingin suurimpaan ikäluokkaan. Yle kertoi aiemmin, että Helsinki jopa nuortuu, kun muu maa harmaantuu.

– Kyllä Helsingin vetovoimatekijät nuorille pysyvät samanlaisina. On opiskelupaikkoja, nyt rakennetaan jopa pienempiä asuntoja mitä aiemmin ja toimialatkin pysynevät melko samanlaisina, Vuori arvioi.

Entä mitä ajattelee 28-vuotias Katja Onkamo tulevaisuudestaan?

– Haluaisin jossain vaiheessa ulkomaille töihin ja opiskella uutta alaa, hän sanoo.

Perheen perustaminen tai muutto muualle ei ole hänelle ainakaan nyt ajankohtaista.

Lue lisää:

Tilastokeskus: Suomessa on nyt vähiten nuoria yli sataan vuoteen – väkiluku kääntymässä laskuun 2035

Aiheesta muualla:

Helsingin ja Helsingin seudun väestöennuste 2018–2050. Ennuste alueittaan 2018–2030

Ninan kuolemasta on pian kolme vuotta. Maria Westerbackilla on mustan takin ja housujen vastapainona kaulassa kirjava huivi.

– Nina ei olisi halunnut, että kuljemme ympäriinsä mustiin pukeutuneina, Maria Westerback sanoo.

Tämä on usein toistuva ajatus. Mitä sisko olisi halunnut tai mistä hän olisi pitänyt. Mitä hän olisi sanonut tai tehnyt. Ja kuka hän oli.

– Hän oli kiltti. Se on ensimmäinen sana jota ajattelen. Ja hyvin huolehtivainen. Siksi hän oli sosionomi ja työskenteli lasten ja nuorten parissa, hänellä oli ymmärrystä. Hän oli äiti, kumppani ja remontoi vanhaa taloa. Hän oli läsnä arjen keskellä.

Joulukuinen tiistai

Tiistaina 8. joulukuuta 2015 Ninan nielurisat leikattiin. Hän oli 33-vuotias ja perusterve, mutta oli pitkään kärsinyt kroonisista kurkkuvaivoista. Hän toivoi, että leikkaus veisi toistuvat kurkkukivut pois.

Vaasan keskussairaalassa tehdään noin 200 vastaavaa operaatiota vuosittain. Tälläkin kertaa kaikki meni niin kuin pitikin, luultiin.

– Leikkauskertomuksessa ei ole mitään poikkeavaa, ja lääkärien itsensä mukaan ei ole mitään merkkejä, että jotakin olisi mennyt vikaan, Maria Westerback kertoo.

Nina vietiin leikkauksesta päiväkirurgiselle osastolle heräämään ja odottamaan, että pääsee kotiin puolisonsa ja tyttärensä luo Vaasassa.

Ambulanssimatka - kaasu pohjassa

Leikkauksen jälkeen ei saanut nostaa mitään painavaa tai rasittaa itseään, joten Nina tarvitsi apua pienen tyttönsä hoitamiseen.

Joitakin päiviä myöhemmin, 12. joulukuuta Nina oli vanhempiensa luona Närpiössä. Kello lähestyi seitsemää illalla ja isovanhemmat hoitivat lastenlasta, kun yhtäkkiä alkoi verenvuoto.

Kukaan ei heti tajunnut, että se olisi mitään vakavaa. Leikkauksesta oli joitakin päiviä ja nielurisojen poiston jälkeen se ei ole tavatonta.

– Hän ajatteli ensin, että tällaista voi tapahtua, niin sairaalassakin sanottiin, Maria Westerback kertoo.

Ambulanssi soitettiin, kun verenvuoto ei lakannut. Hätäkeskus lähetti ambulanssin koodilla C, mikä on alhaisin kolmesta tehtäväluokasta, joiden perusteella tehtävien kiireellisyyttä määritellään. Ensihoitajat totesivat paikan päällä, että tilanne oli vakavampi. Matkalla kiireellisyys nostettiin A-luokkaan.

– Olen ymmärtänyt että siellä painettiin kaasu pohjassa, Westerback muistelee.

Ratkaisevat minuutit

Nina menetti paljon verta, ambulanssimatkalla litran verran. Hänen oma verenpaineensa oli romahtanut. Joitakin minuutteja ennen kuin ambulanssi oli perillä, verenvuoto lakkasi. Näitä minuutteja Maria Westerback on käynyt läpi monia kertoja.

– Sitä ajattelisi, että hyvä kun verenvuoto loppui, mutta tässä tapauksessa sen olisi ollut parempi jatkua.

Jos verenvuoto olisi jatkunut, olisi nähty mistä se tulee, löydetty vaurio ja pystytty korjaamaan se diatermialla, jossa verenvuoto tyrehdytetään polttamalla.

– Ilmeisesti se on näin, näin minulle on selitetty. Diatermia ei ole mahdollista, jos ei nähdä mistä verenvuoto tulee.

Ninan nielussa ei näkynyt mitään hälyttävää, mutta hänet otettiin varmuuden vuoksi yön yli tarkkailuun. Hemoglobiini, joka oli ennen leikkausta 130, oli 106, mutta se ei vielä ollut riittävän alhainen lisäveren antamiseen.

Koska Nina pystyi syömään ja juomaan, eikä verenvuoto enää alkanut uudelleen, arvioitiin että hän pääsi kirjautumaan ulos jo seuraavana päivänä.

Yhtäkkiä on liian myöhäistä

Nina Westerback oli väsynyt ja lepäsi kotona Vaasassa. Oli maanantaipäivä ja avopuoliso oli ottanut vapaata, että pystyi hoitamaan heidän tytärtään.

Siskokset viestittelivät keskenään, koska Nina vältteli puhumista ettei kurkku rasittuisi.

– Puhuimme siitä, että oli viimeinen päivä lähettää joulukortteja kakkosluokassa, punaisessa kuoressa. Minulla oli vieläpä syntymäpäivä.

Näin he viestittelivät puolin ja toisin. Jo seuraavana päivänä, tiistaina 15. joulukuuta, kaikki oli yhtäkkiä liian myöhäistä.

Kello oli puoli kahdeksan aamulla. Nina yski hieman ja verenvuoto alkoi uudelleen. Vuoto oli tällä kertaa heti hyvin voimakasta. Avopuoliso haki jääpusseja ja soitti 112:teen.

Puhelu tuli hätäkeskukseen kello 7.41 ja kello oli 7.52 kun ambulanssi saapui Ninan kotiin. Nina oli jo menettänyt tajuntansa ja paikalle hälytettiin lisää yksiköitä.

– Nina vuoti valtavasti ja jälkikäteen olen ymmärtänyt tapausta tutkineen kuopiolaisen dosentin kautta, että oli ihme, että hänet saatiin intuboitua paikan päällä.

Elvytyksen ja intuboinnin ansiosta Nina saatiin sairaalaan.

– Joka tapauksessa se oli liian myöhäistä, sen tiedämme nyt. Hän oli todella lähellä kuolemaa jo siellä huoneistossa.

Tiedettiin missä mennään

Vaasan keskussairaalassa oli tiimi heti valmiina leikkaukseen. Vaurio löydettiin nielusta, se oli noin senttimetrin kokoinen, siellä missä nielurisa oli sijainnut. Kirurgi onnistui korjaamaan vaurion ja Nina vietiin teho-osastolle, edelleen tajuttomana.

Kukaan ei tiennyt kuinka kauan Ninan aivot olivat olleet ilman happea. Elvytystilanne huoneistossa oli ollut kaoottinen ja kaikki keskittyivät hänen henkensä pelastamiseen. Tarkkoja muistiinpanoja tilanteen kulusta ei ole.

Puhuttiin ainakin kymmenestä minuutista.

– Meille sanottiin osastolla että pitää odottaa joitakin päiviä, että nähdään mikä tilanne on. Mutta kun tulkitsee papereita, ymmärtää, että jo samana päivänä, tai viimeistään seuraavana, tiedettiin missä mennään.

Tilanne ei ollut yhtä selvä hänen perheelleen.

– Meillä oli toivoa, että kyllä Nina tästä selviää. Hänhän on vahva. Nuori ja vahva ja perusterve.

Omaiset tasapainottelivat noina joulukuun päivinä toivon ja epätoivon välisellä kapealla saarekkeella. Torstaina 17. joulukuuta lääkäri sanoi, että hänen kokemuksensa perusteella tilanne ei parane.

Maria Westerback ymmärsi sisimmässään mitä lääkäri sanoi, mutta viesti ei millään mennyt perille.

– Vielä perjantaina minulla oli hitunen toivoa, jos sittenkin. Ihmeitähän voi tapahtua.

Minuuttien ja tuntien kuluessa perhe ymmärsi, että kaikki toivo oli mennyttä. Lauantaina 19. joulukuuta 2015 Nina todettiin aivokuolleeksi.

– Löysimme itsemme keskustelemassa elintenluovutuksesta. Tiesimme, että Nina kannatti sitä. Siitä voi saada hieman lohtua, että hän pystyi auttamaan viittä, jos ei useampaakin ihmistä.

Vuosia kysymyksiä ja vastauksia

Pian kolme vuotta myöhemmin Maria Westerbackin edessä on pitkä rivi mappeja täynnä papereita. Hänellä on ollut suuri tarve selvittää kaikki mahdollinen Ninan kuolemaan liittyvä.

– Minun on vain pakko selvittää kaikki, että ymmärtäisin miten näin oikein tapahtui. Sittemmin on noussut myös tärkeäksi - koska emme pystyneet pelastamaan Ninaa - että kenellekään muulle ei käy näin. Se on minun ainoa tavoitteeni.

Tuntuu tärkeältä, että sisko ei kuollut turhaan. Aivan kuten suru voi muuttaa muotoaan, myös jokainen palapelin palanen tapahtuneesta on johtanut ajatusten, mielipiteiden ja tunteiden muuttumiseen.

Vuosi kuoleman jälkeen Westerbackin ajatukset sisaren operaatiosta olivat erilaiset kuin kaksi tai nyt kolme vuotta sen jälkeen. Jossain vaiheessa hän halusi kertoa kaikille, että leikkauksiin ei kannata mennä, mutta nyt sekin mielipide on lieventynyt.

– Ajattelen, että minulla on myös vastuu olla pelottelematta ihmisiä. Ninan kohtalon perusteella en voi kieltää kaikkia menemästä leikkaukseen.

Ei hoitovirhettä

Ninan tapauksessa ei sattunut hoitovirhettä, ei ensihoidon eikä keskussairaalan toimesta. Tämä on selvitetty kaikista mahdollisista lähteistä.

Tapaus on käyty läpi huolellisesti keskussairaalassa sekä Valviran ja Potilasvakuutuskeskuksen toimesta. Ulkopuoliset korva-, nenä- ja kurkkuspesialistit ovat myös tutkineet tapauksen ja tehneet saman loppupäätelmän. Kaikissa hoitoketjun vaiheissa on toimittu hyvien hoitokäytäntöjen mukaisesti, eikä hoitohenkilökunta ole missään vaiheessa osannut aavistaa, miten kävisi.

– Paras dokumentti minkä olen saanut on turkulaisen emeritusprofessorin arvio, jossa todetaan että hyvin todennäköisesti yksi verisuoni on vaurioitunut leikkauksessa, mutta sitä ei ole huomattu, koska suoni on vetäytynyt lihakseen. Kaikki on näyttänyt hyvältä, eikä ole ollut syytä epäillä, että jotain on pielessä.

Maria Westerback on tarkka siitä, ettei syytä ketään.

– Se olisi ollut hoitovirhe, jos olisi huomattu että jotain on vialla eikä olisi tehty mitään. Mutta jos ei tiedä, että jotain on tapahtunut, sille ei voi tehdäkään mitään.

Maallikko vieraalla maalla

Westerback on etsinyt ja saanut useita vastauksia viimeisen kolmen vuoden aikana. Mutta edelleen on useita kysymyksiä, joihin hän toivoo saavansa vastauksen.

On erittäin turhauttavaa, että kun joutuu osalliseksi näin vakavassa tapauksessa, ei ole mitään tietoa tai neuvoja siitä, mistä saa vastauksia.

– Sitä on todella yksin, kun alkaa kaivaa tällaisia asioita ja se vie paljon voimia.

Kaikki tieto on hajallaan ja pitää koostaa pienistä palasista.

– Jos sinut ohjataan katsomaan googlesta niin asiat eivät ole oikealla tolalla. Omaisen ei pitäisi joutua soittelemaan eri instansseille, jotka osaavat vastata johonkin asiaan mutteivat toiseen. Se on toivotonta pallottelua luukulta toiselle.

Nyt hän tietää, että vakavat verenvuodot nielurisaleikkauksen jälkeen ovat tunnettu riski. Noin yksi potilas 30000:sta kuolee niiden seurauksena.

– Leikkaukseen mennessä ei oikeastaan ole kerättynä kaikkia tietoja, jotta voisi muodostaa kokonaiskuvan riskeistä.

Westerback toivookin, että olisi jokin riippumaton toimija, jonka puoleen voisi kääntyä.

– Joku, joka ei ole sidoksissa sairaalaan. Potilasasiamies istuu sairaalassa ja on mukana päivittäisessä toiminnassa. Pitäisi olla riippumaton henkilö, joka opastaa. Joku, joka osaisi sanoa, mitä pitää kyseenalaistaa, mitä pitää osata kysyä, ja mistä saa apua.

Muutoin ihminen saattaa jäädä epäluuloiseksi. Maallikolle sairaala ja koko terveydenhoitokoneisto ovat aivan vieras ulottuvuus.

– Jossain vaiheessa kehittelin salaliittoteorioita: ovatko asiat todella näin? Onko tässä jotain, mitä ei kerrota, tai pitävätkö he vain toistensa puolia?

Maria Westerbackin on vain niin vaikea ymmärtää Ninan kuolema. Tapaukseen olisi saanut enemmän kontaktipintaa, jos hän olisi esimerkiksi joutunut onnettomuuteen, kuolemalle olisi ollut järkevä selitys.

Kohtuuttomuusperiaate

Yhteenvetona kaikkeen Maria Westerbackilla on kaksi sanaa. Kohtuuttomuus. Ja epäonni.

– Kukaan ei olisi voinut aavistaa, että tässä käy näin traagisesti. Hyvin yhtenäinen ja johdonmukainen joukko on tätä mieltä.

Koska hoitovirhettä ei ollut tapahtunut, Ninan omaisilla ei ollut myöskään perusteita hakea korvauksia. Hautajaiskulut katettiin Potilasvakuutuskeskuksen päätöksellä.

– Ne myönnettiin kohtuuttomuusperiaatteen nojalla. Sydänleikkauksen jälkeen näin ei olisi toimittu, koska on todennäköisempää, että jokin menee vikaan. Tämä on ainoa hyvitys minkä saimme.

Pystyykö hän hyväksymään tämän lopputuloksen?

– Joinakin päivinä kyllä ja joinakin päivinä en.

Nina on lähellä

Edelleen käy niin, että Maria Westerback kuulee jotain tai lukee jotain uutta, saa jälleen uuden tiedonmurusen tapahtuneeseen. Aivot lähtevät pyörittämään jälleen tapausta ja harkitsemaan uudelleen kokonaiskuvaa. Se on raskasta. Kuten surukin.

– Joinakin päivinä tuntuu, että hän on lähellä.

Toisenlaisiakin päiviä on.

– Häntä olisi tarvittu täällä. En pääse siitä ajatuksesta yli. Häntä olisi tarvittu tyttärensä luona.

Kaikkien tosiseikkojen, potilaskertomusten ja kliinisen osaamisen keskellä hänen on hyväksyttävä, että logiikka ei aina päde. Sisaren kaipaus ei toimi millään logiikalla.

– Olen ajatellut paljon sitä, miten ihminen voi vain kadota elämästä. Mihin hän menee, missä hän on? Oliko leikkaus vain virhe, vai onko ihmiselle määrätty vain tietty aika maan päällä? Olen joutunut arvioimaan omia ajatuksiani uudelleen ja uudelleen.

Tällä kertaa juuri heidän perheelleen sattui valtava epäonni. Nina Westerback ei olisi välttämättä tarvinnut tätä leikkausta. Sen sijaan juuri hänen leikkauksensa johti katastrofaalisiin komplikaatioihin, kun 30 000 operaatiota onnistuu hyvin.

– Tälle epäonnelle ei ole sopivaa sanaa. Olen edelleen epäuskoinen, hämmentynyt hänen epäonnestaan. Miten se voi olla mahdollista?

Artikkeli perustuu Maria Westerbackin haastatteluun, muiden Ninan läheisten luvalla. Lähdemateriaalina on käytetty lisäksi laajasti tapaukseen liittyviä dokumentteja ja viranomaislausuntoja.

Alkuperäinen teksti: Rutinoperationen tog hennes systers liv:"Jag blir fortfarande förbluffad inför hennes otur", Moa Mattfolk / Yle Österbotten

Hussein al-Taee on ollut CMI:n (Crisis Management Initiative ry:n) asiantuntijana ja rauhanneuvottelijana vuodesta 2014. Järjestö ratkaisee konflikteja pelkästään ulkomailla, mutta al-Taeen mukaan Suomen nouseminen rauhanvälituksen suurvallaksi alkaa kouluista.

– Eli käydään ne keskustelut, ratkaistaan ne riidat, opitaan ennalta ehkäisemään ne. Konflikti itsessään ei ole pelottavaa, jos sen osaa kohdata ja ratkaista sen, koska konfliktin kautta pystytään myös yhteiskuntaa kehittämään.

Suomessa on myös al-Taeen mielestä totuttu liialliseenkin konsensushakuisuuteen – konfliktien pelossa.

– Liiallinen konsensushakuisuus, joka lähtee siitä, että pelätään konflikia, ei minun mielestäni kehitä tarpeeksi yhteiskuntaa. Välillä saa haastaa, jos sillä halutaan aidosti viedä yhteiskuntaa eteenpäin.

Lapsuus pakolaisleirissä

Hussein al-Taeen perhe pakeni Irakista, kun hän oli kuusivuotias. Seuraavat kolme vuotta kuluivat aavikolla, pakolaisleirissä Saudi Arabiassa. Ne vuodet opettivat muun muassa sen, että perheen ja vanhempien toiminnalla voi olla suuri merkitys turvallisuuden tunteen muodostumiselle lapsille.

– Turvallisuus syntyy rutiineista, jotka vanhemmat pystyvät lapsille antamaan. Toivon häivähdys, joka tulee arjesta riittää ja vie pitkälle. Äiti esimerkiksi piti huolen siitä, että kun meitä oli seitsemän lasta, niin jokaisen syntymäpäivät pidettiin säntillisesti. Satoi tai paistoi, pommiuhan alla tai hiekkamyrskyssä kynttilät paloivat ja hän keksi keinot tehdä syntymäpäiväkakut.

Al-Taee oli 10-vuotias, kun perhe muutti kiintiöpakolaisina Valkeakoskelle.

Ruokapöytä on rauhanpöytä

Konfliktinratkaisu ja sovittelu sopii Puoli seitsemän -ohjelmassa vierailleen al-Taeen mukaan moniin arjen konflikteihin, oli kysymys sitten koulusta tai perheestä. Yksi paikka on hänen mielestään ylitse muiden – yhteinen ruokapöytä.

– Enää puolet suomalaisista viettää kunnollista, yhteistä ruoka-aikaa. Yhdysvaltalaisessa vankilassa tehtiin tutkimus siitä, mikä yhdistää vankeja, ja heitä oli yhdistänyt se, että heidän kotonaan ei ollut osattu istua yhteiseen ruokapöytään.

Hussein al-Taeen mukaan ruokapöydästä pitäisi tehdä rauhanpöytä.

– Kun lapsi, myöhemmin teini tulee kotiin koulusta, pöydässä keskustellaan siitä arjesta, miten koulussa oli mennyt, mitä kavereille kuuluu, kenen kanssa pyöritään ja niin edelleen. Keskustelun jälkeen kynnys lähteä taas illalla viettämään aikaa muualle kasvaa. Tälläkin luodaan niitä turvallisia rutiineja, joita lapset vievät ehkä myöhemmin omassa perheessään eteenpäin.

Katso Hussein al-Taeen koko haastattelu Puoli seitsemän -ohjelmassa.

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen EFSA:n tänään julkaiseman arvion mukaan ihmisten altistuminen dioksiineille ja PCB-yhdisteille on tiedettyä haitallisempaa. Dioksiinit ja PCB-yhdisteet ovat terveydelle haitallisia vierasaineita, joita kertyy erityisesti rasvaiseen kalaan.

EFSA:n uuden riskinarvioinnin mukaan dioksiinien ja PCB-yhdisteiden siedettävän viikkoaltistumisen määräksi on määritetty kaksi pikogrammaa painokiloa kohti. Määrä laskee seitsemäsosaan nykyisestä siedettävän viikkoaltistumisen määrästä.

Aiemman, Euroopan elintarvikealan tiedekomitean SCF:n suosituksen mukaan ihminen voi altistua dioksiineille ja PCB-yhdisteille 14 pikogrammaa painokiloa kohti viikossa koko elämänsä ajan ilman merkittäviä terveysriskejä. Tämä vastaa 60-kiloiselle ihmiselle 120 pikogrammaa vuorokaudessa, THL kertoo.

THL:n mukaan suomalaisten aikuisten keskimääräinen dioksiinien saanti on noin 54 pikogrammaa päivässä. Jos otetaan huomioon dioksiinien kaltaiset PCB-yhdisteet, niin saanti yhteensä on keskimäärin 114 pikogrammaa vuorokaudessa. Suomessa näiden haitallisten yhdisteiden merkittävin lähde on kala.

Kalan hyvistä ravitsemuksellisista ominaisuuksista huolimatta Itämerestä, etenkin Pohjanlahdesta ja Suomenlahdesta pyydettyä lohta, taimenta ja silakkaa syömällä voi altistua tavanomaista suuremmille määrille terveydelle haitallisia dioksiineja ja PCB-yhdisteitä.

Maa- ja metsätalousministeriön erityisasiantuntija Elina Pahkala kertoo, että kalaa voi edelleen syödä kaikessa rauhassa ja turvallisesti uusimmista dioksiinitiedosta ja ympäristömyrkyistä huolimatta, kunhan noudattaa kalansyöntisuosituksia.

Eviran suositusten mukaan kalaa on hyvä ja turvallista syödä kaksi kertaa viikossa, kunhan käyttää eri kalalajeja vaihdellen. Poikkeuksen tekevät riskiryhmiin kuuluvat: lapset, nuoret ja hedelmällisessä iässä olevat. He voivat syödä turvallisesti riskiryhmän kalalajeja vain harvoin. Riskikaloja ovat rasvaiset Itämeren kalat: isot silakat, taimenet ja lohi.

Evira suosittelee riskiryhmiin kuuluville vain 1-2 kertaa kuukaudessa näitä kaloja: isoja yli 17 cm:n silakkaa, Itämerestä pyydettyä lohta ja taimenta.

Näiden lisäksi mökkirannasta pyydetty hauki on riskikala sen sisältämän elohopean takia. Raskaana olevien ja imettävien äitien ei pitäisi syödä haukea ollenkaan.

Dioksiinipitoisuudet laskeneet merkittävästi – kalansyönnin hyödyt voittavat haitat

Maa- ja metsätalousministeriön erityisasiantuntija Elina Pahkala kertoo, että kalansyöntisuositukset eivät ole ainakaan hetkeen muuttumassa mihinkään. Viranomaiset pohtivat parhaillaan asiaa ja tuloksia saadaan mahdollisesti keväällä.

Vaakakupissa painavat kalansyönnin hyödyt ja toisaalta haitallisten aineiden riskit. Tämän hetken tutkimustiedon mukaan kalasta saatavat terveyshyödyt voittavat mahdolliset haitat. Kala sisältää terveellisiä rasvahappoja, useita vitamiineja ja kivennäisaineita sekä paljon proteiinia. Kala on erityisen hyvä omega-3-rasvahappojen ja D-vitamiinin lähde.

Vielä ei ole Pahkalan mukaan varmaa, tullaanko kalansyönnin suosituksia ylipäänsä muuttamaan. Tämä johtuu siitä, että Itämeren silakasta mitatut dioksiinipitoisuudet ovat laskeneet merkittävästi viime vuosina: Suomesta pyydetyn kalan dioksiinipitoisuudet ovat pienentyneet alle puoleen 2000-luvulla.

Haitallisten aineiden väheneminen koskee lähes kaikkia kalalajeja. Isoissa petokaloissa dioksiinia on enemmän, koska ne elävät pidempään. Mitä iäkkäämpi kala on, sitä enemmän se on ehtinyt kerätä vierasaineita.

Pahkalan mukaan haitallisten aineiden väheneminen johtuu luonnon tilan kohentumisesta ja dioksiini- ja PCB-yhdisteitä koskevista ympäristönormeista. Päästöjä on rajoitettu kansainvälisin sopimuksin ja rajoitukset ovat ruvenneet puremaan.

Dioksiini on pysyvä orgaaninen yhdiste, joka kertyy rasvaan. Dioksiinin liiallinen saanti on haitallista etenkin pienille pojille, sillä EFSA:n mukaan dioksiini vaikuttaa siittiöiden määrään spermassa ja voi sitä kautta heikentää lisääntymiskykyä.

Pahkala kertoo, että dioksiinipitoisuutta on tutkittu myös äidinmaidossa ja sen tasot ovat pudonneet merkittävästi.

Uudet tiedot liittyvät Itämeren ja Suomen sisävesien kalojen ympäristömyrkkypitoisuuksia tutkineeseen EU-kalat III -hankkeeseen, jossa olivat mukana Evira, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Luonnonvarakeskus ja Suomen ympäristökeskus.

Lue lisää:

Mökkirannan hauki voi olla terveysriski – tutkija jättäisi tummien vesien petokalat syömättä elohopean takia

Haaste äideille: Kalaa syömällä voi ehkäistä vauvansa diabetesriskiä, mutta syömistä pitää toisaalta välttää

Silakan myrkkypitoisuudet pienentyneet selvästi

Tutkimus: "huonomaineistenkin" kalojen syömisessä hyödyt voittavat haitat

Työn vastaanottamisen pitäisi aina olla kannattavaa, sanoo työministeri Jari Lindström.

Tällä hetkellä se ei kuitenkaan aina ole, sanoo nollatuntisopimuksella ihmisten henkilökohtaisena avustajana toimiva Laura Kaselius.

– Poliitikot kannustaa tekemään työtä. Ja kyllähän työtä tekevälle riittää, nimittäin pätkätyötä. Mutta kannattaako tehdä?

Kysyimme tukien varassa eläviltä mikä Suomen perusturvajärjestelmässä mättää. Kokosimme vastauksista seitsemän kipukohtaa.

1. Suomessa riittää pätkätyötä, jota ei kannata tehdä

Tamperelaisen Laura Kaseliuksen tuntipalkka on 10,9 euroa bruttona. Työkeikat tarjotaan joskus lyhyellä varoitusajalla, siirtymäajasta asiakkaalta toiselle ei makseta mitään, ja Kaselius maksaa matkakulut itse.

Jos tarjottu keikka on tunnin mittainen, sitä ei käytännössä kannata ottaa vastaan.

– Voi olla, että matkustan tunnin bussilla, jotta voin tehdä vaativan tehtävän uuden asiakkaan kanssa. Kun palkka on niin pieni, se tuntuu lähinnä hyväntekeväisyydeltä, Kaselius sanoo.

Joinakin viikkoina Kaselius saa palkan 12 työtunnista, toisina viikkoina töitä ei tarjota yhtään. Sillä ei tule toimeen, joten Kaselius on sovitellun työttömyysetuuden varassa.

Nollatuntisopimuksella tehdyn työn ja työttömyysturvan yhdistelmässä piilee myös riski: Jos Kaselius tienaisi yhdessä kuukaudessa tarpeeksi rahaa, hän voi menettää oikeutensa työttömyysturvaan. Jos seuraavassa kuussa töitä ei tarjota yhtään, tulot putoavat nollaan. Uuden työttömyysturvahakemuksen tekemisessä ja päätöksen odottamisessa voi mennä viikkoja.

– Pelkään muutaman satasen menettämistä kuollakseni. Onhan se huvittavaa. Ehkä ihmiset ei ymmärräkään kuinka suuri raha se on, mutta nytkin minulle jää laskujen jälkeen pari sataa kahdeksi viikoksi.

2. "Uusia työpaikkoja ei synny jos tarvetta paikataan ilmaistyöllä"

Kaselius valmistui kuvittajaksi vuonna 2010.

– Hain lukuisiin alani työpaikkoihin. Olin idealistinen, kunnianhimoinen.

"Oikeista töistä" ei kuitenkaan ole kertynyt kokemusta. Sen sijaan Kaselius on ollut lukuisissa työharjoitteluissa ja työkokeiluissa, joista ei ole maksettu palkkaa, vaan kulukorvausta.

Aluksi hän teki niitä mielellään, etenkin kun työ vastasi koulutusta. Toive työsopimuksesta motivoi.

– Voidaan suullisesti väläytellä ajatusta palkkaamisesta. Se herättää turhia toiveita, mutta mitään ei laiteta paperille.

Ilmaistyöt eivät kuitenkaan ole muuttuneet työsopimuksiksi. Kaseliuksen into on sen sijaan vaihtunut turhautumiseksi.

– Olen 40–vuotias ja ollut niin kauan työkokeilussa ja harjoitteluissa. Silti vieläkin tolkutetaan, että saan jalkaa oven väliin, kun olen harjoittelussa.

Kaselius sen sijaan uskoo, että juuri työkokeilut ja harjoittelut osaltaan pitävät työttömät työttöminä.

– En haluaisi väittää, että työnantajat hakevat ilmaista työvoimaa, mutta tiedän sen. Uusia työpaikkoja ei synny jos tarvetta paikataan ilmaistyöllä. Ihmisillä, jotka kelpaisi oikeaan työhön.

3. Vähemmän CV-kursseja, tilalle autokoulua

Martin-Éric Racinelle tarjottiin muutama vuosi sitten töitä. Kaveri pyöritti Lapissa kelkkasafareita järjestävää matkailuyritystä. Racinen kieli- ja erämaataidoille olisi ollut käyttöä.

Mutta Lapissa ei pärjää ilman ajokorttia, mitä Helsingissä asuvalla Racinella ei ole. Racine kysyi TE-toimistolta, voisiko hän saada tukea autokoulua varten.

TE-toimisto kehotti harkitsemaan jotain muuta työtä.

– Sanoin, että herätys: mulle tarjotaan nyt duunia, jos olisi se ajokortti. Olisiko korkea aika keksiä työttömyyteen ratkaisuja, joille on oikeasti kysyntää?

Racinen mielestä tapaus on hyvä esimerkki työttömyyden täsmäratkaisusta, jota ei Suomessa tehdä. Työtön kaipaisi tulityökorttia tai ajokorttia, mutta hänelle tarjotaan CV:n tekokurssia.

– Suomi on täsmätutkintojen ja lupakorttien luvattu maa. Monelta puuttuu juuri se lupakortti, jolla voisi hakea toisen alan duunia.

Autokouluja työttömille? Kuulostaa kalliilta. Racine kehottaa kuitenkin vertaamaan kustannuksia. B-luokan ajokortin saa nykyisin tonnilla. Työtön nostaa erilaisia tukia vuodessa 10 000 – 20 000 euron edestä.

– Kumpi käy halvemmaksi yhteiskunnalle? Pitkittyvä työttömyys, vai muutama satanen maksusitoumuksiin, jotta työtön pääsisi nopeasti johonkin duuniin?

4. Lisää kohtuuhintaisia asuntoja – korkeat vuokrat tekevät kannustinloukun

Helsingissä on kallista asua. Korkea vuokra johtaa siihen, että helsinkiläinen työtön ei välttämättä pärjää ilman asumistukea ja toimeentulotukea.

Tämä taas johtaa kannustinloukkuun. Jos työtön tekee töitä, tuet laskevat. Siten työnteko voitaisiin tehdä houkuttelevammaksi yksinkertaisesti rakentamalla lisää huokeita vuokra-asuntoa, Racine sanoo.

– Satunnaisista keikoista saadut rahat menee toisesta päästä eli toimeentulotuesta pois. Köyhä ei pääse köyhyydestä ylös.

Racine ehdottaa ratkaisuksi seuraavaa: Kunnat tulisi velvoittaa osoittamaan työttömille kohtuuhintaiset asunnot. Mikäli kunta ei näin tee, se olisi velvollinen kustantamaan työttömän asumisen vapaamarkkinoiden vuokratason mukaan.

– Se pakottaisi kunnat tekemään ratkaisuja. Halutaanko rahoittaa asuntomarkkinoita vai rakentaa sosiaalista asumista, jonka vuokra pysyy kohtuullisena?

5. Tukijärjestelmä on liian monimutkainen – "virkailija neuvoi googlaamaan"

– Se joka ensimmäisen kerran joutuu työttömäksi, voi olla aika pihalla siitä, mitä pitää tehdä ja miten, ja mitä on odotettavissa, sanoo helsinkiläinen Tinna Pehkonen.

Pehkonen on raivannut tietään tukiviidakossa jo vuosia, joten koukerot ovat tulleet tutuksi. Opiskelu ei ole ollut vaivatonta.

– Kerran kysyin TE-toimistolta neuvoa erääseen asiaan. Virkailija ei tiennyt vastausta, jolloin kysyin, että olisiko joku joka tietäisi. Työkkärin virkailija neuvoi googlaamaan.

"Tuntui rangaistukselta, kun tein töitä ja jouduin seurauksena odottamaan rahoja". Tinna Pehkonen

Erityisen ikävää on, kun saa virkailijoilta väärää tietoa. Näin on käynyt Pehkoselle parikin kertaa.

Vuosia sitten hän asui kaverin kanssa samassa asunnossa. Pehkonen halusi varmistaa Kelalta, tuleeko molempien toimittaa erilliset vuokrasopimukset Kelalle. Pelkona oli, että Kela tulkitsisi töissä käyvän kämppiksen Pehkosen elättäjäksi, ja leikkaisi Pehkosen asumistukea.

– Virkailija sanoi, että ei tarvitse. Se ei pitänyt paikkansa.

Kämppiksen tulot leikkasivat Pehkosen asumistukea takautuvasti 750 euron edestä. Pehkonen vetosi Kelan virheeseen, mikä Pehkosen ihmetykseksi ei poistanut karhuttavaa summaa, vaan pienensi sen 500 euroon.

Oli virhe kenen tahansa, seurauksista kärsii työtön.

– Tämä on sekava tukiviidakko, työttömän tulot koostuu monesta purosta. On ahdistavaa kun ei tiedä paljonko ensi kuun tulot on.

6. Paperisota uuvuttaa – "olisi ollut helpompaa olla vain kotona"

Etuusjärjestelmän byrokratia syö hermoja ja tekee työnteon vähemmän houkuttelvaksi. Tinna Pehkonen kertoo toisen esimerkin elämästään.

Kerran Pehkonen päätti ottaa osa-aikatyön kaupungin nuorisotalolla. Palkanmaksu kuitenkin viivästyi kuukaudella tietoliikenneongelman takia. Tämä johti siihen, että Kela ei suostunut maksamaan Pehkoselle soviteltua työttömyysturvaa. Tämä johtui siitä, että Pehkosella ei ollut palkkakuittia, jolla osoittaa paljonko hän oli tienannut rahaa.

– Tuntui rangaistukselta, kun tein töitä ja jouduin seurauksena odottamaan rahoja.

Pehkonen tarjosi Kelalle omaa laskelmaansa tienaamistaan euroista, mutta se ei kelvannut. Pehkonen jäi rahattomaksi.

– Piti sitten lainailla muilta rahaa ja kävin hakemassa seurakunnalta ruoka-apua. Alkoi ottaa päähän, että miksi edes menin töihin. Olisi ollut helpompaa olla vain kotona.

Myöhemmin selvisi, että Kela oli taas tehnyt virheen. Kelan säännöt sallivat työttömyysturvan maksamisen ennakkoon, jos tehdyt työtunnit ovat tiedossa.

Tästäkin syystä Pehkonen penää perusturvan yksinkertaistamisen perään. Eri tuet voisi yhdistää yhdeksi perustuloksi, jonka eteen ei tarvitsisi käydä uuvuttavaa paperisotaa, Pehkonen tuumaa.

– Vastikkeeton perustulo madaltaisi kynnystä lähteä kokeilemaan keikkatöitä.

7. Työttömiltä opiskelijoilta niistettiin kulukorvaus – "9 euroa päivässä on iso raha"

Kajaanissa asuva Helena Määttä jäi työttömäksi pakon edessä. Hänellä todettiin niin paha ruoka-allergia, että kokin työt oli pakko jättää.

Nyt Määttä opiskelee Kainuun ammattiopistossa parturi-kampaajaksi ja nostaa työttömyysturvaa. Helppoa toisen ammatin opiskelu ei ole. Määtällä ja hänen avomiehellään on neljä lasta.

– Käteen jää kuussa noin 700 euroa. Sillä ei hirveästi elä.

Opiskelun ja ajoittaisen työnteon yhdistäminen on vaikeaa. Helena Määttä kertoo tehneensä kerran "sen virheen", että oli kaksi kuukautta töissä. Jostain syystä palkanmaksu viivästyi. Kela katkaisi Määtän työttömyyspäivärahan, sillä hän ei voinut todistaa tienaamansa rahan määrää.

Lopputuloksena Määttä lopetti työnteon ja keskittyi pelkkään opiskeluun.

– Se oli todella inhottavaa. Oli tuskaista miettiä kumpi on tärkeämpää: Työ vai opiskelu?

Ennen Kela maksoi Määtän kaltaisille opiskelijoille päivässä 9 euron kulukorvauksen, mitä esimerkiksi työharjoittelussa olevat saavat. Vuoden 2017 alussa korvaus poistettiin.

– Yhdeksän euroa on iso raha. Kouluun kulkeminen bussilla ei sekään ole ilmaista.

Määtän opinnoilla on kiire, sillä omaehtoisesti opiskeleville maksetaan työttömyyspäivärahaa enintään kahden vuoden ajan. Halu valmistua on kova, mutta Määttä pelkää että aika loppuu kesken. Sitten on otettava lainaa.

– Aluksi mietin paljon sitä, että en edes aloita. Kun mietin miten me pärjätään tällä summalla. Siihenkin pitäisi tulla muutos, että tukea maksettaisiin vaikka kolme vuotta.

Lue myös:

Selviätkö vuoden tukiviidakossa? Ylen perusturvapeli luo silmäyksen pienituloisen stressaavaan arkeen

Toimittajalta: Suomessa köyhä saa rahaa kuin nappia painamalla – vai saako?

Suomi aloittaa keskiviikkona puolivuotisen puheenjohtajuuskautensa Euroopan neuvostossa. Euroopan neuvosto on yhteistyöjärjestö, johon kuuluu käytännössä koko Eurooppa.

Venäjän jäsenyys yhteistyöjärjestössä on agendalla Suomen puheenjohtajuuskaudella. Venäjä keskeytti jäsenmaksujensa maksamisen vastalauseena sille, että Venäjän valtuuskunnan äänestysoikeus Euroopan neuvoston parlamentaarisessa yleiskokouksessa jäädytettiin Krimin miehityksen jälkeen. Venäjä on ollut Euroopan neuvoston suurimpia rahoittajia.

Euroopan neuvostolla on tärkeä rooli Euroopan ihmisoikeuskysymyksissä ja niiden valvonnassa. Neuvoston pääsihteeri arvioi aiemmin, että Venäjän lähtö järjestöstä estäisi tavallisia venäläisiä hakemasta oikeutta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta sekä loisi Eurooppaan jälleen uuden jakolinjan.

– On todellinen vaara, että Euroopalla ei ole edessään vain brexit vaan myös ruxit, norjalainen pääsihteeri Thorbjörn Jagland arvioi aiemmin tässä kuussa Helsingissä.

Päätökset Euroopan neuvostossa tekee ministerikomitea, jonka puheenjohtajana Suomi tänään aloittaa. Suomen puheenjohtajuuskausi päättyy 17. toukokuuta ensi vuonna.

Euroopan neuvosto ei ole osa Euroopan unionia eikä sama asia kuin EU:n ja sen jäsenmaiden johtajista koostuva Eurooppa-neuvosto.

Ensi vuonna Suomi on myös EU:n puheenjohtajamaa. EU-puheenjohtajakausi kestää heinäkuun alusta joulukuun loppuun.

Kokoomuksen kaupunginvaltuutettu Sirpa Asko-Seljavaara ja SDP:n Pentti Arajärvi tapaavat toisensa Helsingin Tuomiokirkolla.

Heidät on pyydetty paikalle sen takia, että he edustavat hyvätuloisten eläkeikäisten joukkoa Helsingin valtuustossa. Pienituloisia eläkeläisiä Helsingin kaupunginvaltuustossa ei olekaan.

Viidentoista eläkeikäisen valtuutetun keskiarvotulot olivat valtion verotuksessa 114 000 euroa. Se on huomattavasti enemmän kuin tavallisen helsinkiläisen eläkeläiset keskitulot, jotka olivat vajaat 34 000 euroa vuonna 2016.

Hyvätuloiset eläkeläiset ovat siis runsain mitoin valtuustossa edustettuna. Ja heillä on valtaa.

Nytkin Asko-Seljavaara, 79, käyttää tilaisuuden heti hyväkseen ja alkaa tehdä politiikkaa. Hän pyytää Arajärveä, 80, puhumaan järkeä puolueensa jäsenille Lauttasaaren sillasta.

Suunnitelmat poistaa sillalta ajoväyliä ei saa lauttasaarelaiselta Asko-Seljavaaralta kannatusta. Asiasta on tullut hänelle ainakin viisi viestiä tunnissa viime päivinä.

Asko-Seljavaara pyytää Arajärveä, että SDP lähtisi tukemaan "järjen ääntä" asiassa.

Arajärvi sanoo, että hän voi viedä sanaa eteenpäin ryhmän nykyiselle puheenjohtajalle Eveliina Heinäluomalle, 30. Kumpikin arvioivat Eveliina Heinäluoman järkeväksi ihmiseksi.

Katso valtuutettujen tulot

Vaikka Helsingin eläkeläisvaltuutetut eivät yllä Suomen tai Helsingin parhaimpien tienaavien joukkoon, hyvätuloisia ja hyväosaisia Helsingin valtuuston väki on yhtä kaikki.

Yle Uutiset keräsi kaikkien Helsingin kaupunginvaltuutettujen julkiset verotiedot vuodelta 2017. Verokoneesta pääsee katsomaan Helsingin valtuutettujen verotietoja postinumeron mukaan.

Lisäksi valtuutettujen tietoja voi hakea puolueen tai nimen avulla.

Kirjasimme niin julkiset ansiotulot kuin pääomatulotkin. Vertasimme valtuutettujen yhteenlaskettuja tuloja yli 18-vuotiaiden keskivertotuloihin postinumeroalueilla. Tilastoista jätimme pois laitoksissa ja ulkomailla asuvat.

Valtuutettujen postinumerot saimme Helsingin kaupungilta. Osa tarkistettiin valtuutetuilta itseltään. Pari valtuutettua ei halunnut kertoa asuinaluettaan. Heidät laitettiin asumaan siihen kaupunginosaan, jonka he ovat aiemmin julkisuudessa maininneet.

Pienituloisia vain pari

Vertailu todisti, että hyvätuloisten eläkeläisten lisäksi Helsingin kaupungin rahoista päättää myös joukko hyvätuloisia työikäisiä.

Melkein kaikkien valtuutettujen tuloilla voi tehdä ulkomaanmatkoja jopa miettimättä ja ostaa ruokakaupasta mitä mieli tekee.

Suurin tulonsaaja vuonna 2017 oli nykyinen apulaispormestari Pia Pakarinen (kok.). Hänen verotettavat tulonsa vuonna 2017 olivat 254 603 euroa.

Tuosta summasta vain osa on tullut Helsingin kaupungilta, sillä Pakarinen siirtyi Helsingin kaupungin palvelukseen apulaispormestariksi kesken vuotta.

Tämän takia Pakarisen verotettavat tulot olivat vuonna 2017 suuremmat kuin nykyisen pormestarin Jan Vapaavuoren (kok.), jonka tuloista osa on vuonna 2017 tullut edelleen Luxemburgista eikä näy Suomen verotuksessa. Ennen Helsingin kaupungille siirtymistään Pakarinen oli johtajana Helsingin seudun kauppakamarissa. Lisäksi hän maksoi itselleen palkkaa käännöstoimisto PianCo Oy:stä.

Pienituloisia on vain muutama 85 valtuutetusta.

Alle 30 000 euroa vuodessa tienaavia on viisi. Heistäkin vihreiden Atte Harjanne ja SDP:n Ville Jalovaara eivät täytä pienituloisen määritelmää, sillä verotettavien tulojen lisäksi heillä on ollut vuonna 2017 verotuksessa näkymättömät apurahat väitöskirjojen tekemiseen.

Feministipuolueen Katju Aro taas kertoo, että 27 000 euron vuositulojen taustalla on "tietoinen downshiftaus" uuden puolueen perustamista varten.

Valtuuston nuorin, kokoomuksen Dani Niskanen, 24, tienasi vain 9 711 euroa vuodessa, mutta hän on vielä opiskelija.

Sami Muttilainen (vas.) taitaa olla ainoa oikea pienituloinen. Hänen tulonsa olivat 21 633 euroa. Sekin on kuitenkin yli kaksituhatta euroa enemmän kuin hänen postinumeroalueen keskivertoihmisellä.

Hän on siis omalla asuinalueellaan hieman keskivertoa parempituloinen, vaikka verotettavat tulot olivatkin vuonna 2017 alle helsinkiläisen mediaanin 26 282 euroa.

Muttilainen näyttää kuitenkin olevan 85 valtuutetun joukossa ainoa, joka elää samassa tulotodellisuudessa keskivertohelsinkiläisen kanssa.

Pääomat kokoomuksella

Silmiinpistävää Helsingin valtuutettujen joukossa on myös, että kymmenen parhaiten tienaavan joukossa on kuusi naista.

Verotietoja Ylelle kommentoinut Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan dosentti Johannes Kananen huomauttaa, että naiset toisaalta puuttuvat kovatuloisimpien suomalaisten joukosta yritysjohdosta. Kaikkein kovatuloisimpia miehiä taas ei politiikassa enää näy.

Mutta kaikenlainen hyväosaisuus näkyy valtuustossa myös muutoin. Yli puolella valtuutetuista on ansiotulojen lisäksi pääomatuloja. Tämä on enemmän kuin suomalaisella tai helsinkiläisellä yleensä. Helsinkiläisistä alle puolella on pääomatuloja.

Pääomatulot ovat valtuustossa kasaantuneet kokoomuksen naisille. Kiistaton pääomakuningatar on Terhi Koulumies. Hän sai 214 705 euroa pääomatuloja vuonna 2017.

Kokoomuslaiset pärjäävät tulotiedoissa muutenkin hyvin. Helsingin valtuustossa istuva kokoomuslainen tienaa vuodessa keskimäärin kaksi kertaa enemmän kuin vasemmistoliittolainen.

Eläkeläiset puolustautuvat

Tuomiokirkolla tuulee kovasti ja on todella kylmä. Viima kylmettää hetkessä kankeaksi.

Sirpa Asko-Seljavaara on selvästi vähän tuohtunut. Kaikenlaista sitä kirjoitetaan. Hän haluaa puolustaa omia tulojaan. Hän on toiminut kirurgina yli 30 vuotta. Ja 20 vuotta ylilääkärinä ja professorina.

– Olen päivystänyt satoja öitä. Julkisen terveydenhuollon palkat ovat pieniä verrattuna vastuuseen ja verrattuna liike-elämän palkkoihin, Asko-Seljavaara sanoo.

– En vain makaa uimarannalla Portugalissa ja nauti rahoistani. Teen tätä työtä niin kauan kuin ihmiset haluavat. Että saan auttaa ihmisiä.

Arajärvikin puolustautuu.

– Kansa on puhunut. Pulinat pois. Yleisesti ottaen pyrimme ajamaan kuitenkin kaikkien asiaa.

Mutta Arajärvi myöntää, että jos tulotaso on päättäjillä korkealla, se saattaa vääristää ajatuskulmaa.

– Olihan meillä apulaiskaupunginjohtajana ihminen, joka ei tiennyt, kuinka paljon meillä on Suomessa alle 2 600 euroa kuukaudessa tienaavia ihmisiä, Arajärvi sanoo ja viittaa entiseen apulaiskaupunginjohtajaan ja sosiaali- ja terveysministeriin Laura Rätyyn (kok.).

Asko-Seljavaara ei kuitenkaan usko, että kaikilla on valtuustotyöhön edes mahdollisuutta.

– Meillä on sen verran omaa varallisuutta, että me voidaan tehdä tätä. Jos on oikein köyhä ihminen, niin ei sille tule mieleenkään mennä valtuustoon tai pyrkiä eduskuntaan. Heidän suurin ponnistelunsa on se, että he pysyvät hengissä.

Lue myös:

Ymmärtääkö päättäjä kaupunkilaisen rahahuolia? Helsingin valtuutetuista valtaosa tienaa enemmän kuin rividuunari (1.11.2017)

Helsingin käräjäoikeus antaa tänään keskiviikkona ratkaisunsa Syyrian lelusalakuljettajana tunnetun Rami Adhamin talousrikos-, rahankeräysrikos- ja väärennysjutussa.

Adham on alkujaan tullut tunnetuksi hyväntekeväisyystyöstään Syyriassa. Hän on muun muassa vienyt leluja sodasta kärsivän Aleppon lapsille Syyriaan, mistä hän on saanut kutsumanimen lelusalakuljettaja.

Nyt syyttäjä vaatii Adhamille vankeutta 18 rikoksesta. Adhamia syytetään muun muassa siitä, että hän olisi kerännyt Suomi–Syyria-yhteisölle rahaa ilman lupaa.

Syyttäjän mukaan rahoja päätyi muun muassa puutarhamökin ostoon ja Adhamin tilille Turkkiin.

Hän kiistää kaikki rikokset lukuun ottamatta kirjanpitorikosta.

Kertoo, ettei tiennyt luvan tarpeesta

Adham kertoi oikeuskäsittelyn aikana, että päätti perustaa Suomi–Syyria-yhteisön seurattuaan sivusta "live-teurastusta" Syyriassa. Hän kertoi ehtineensä tehdä kuusi matkaa Syyriaan ennen kuin perusti yhdistyksen toiminnan taustaksi.

Syyttäjän mukaan Adham pani rahankeräyksen toimeen yhdistyksen nimissä ilman rahankeräyslupaa ja ehti kerätä rahaa yli 150 000 euroa ennen luvan saamista.

Adham puolestaan sanoo, että hän ei kerännyt rahaa tahallaan ilman lupaa, koska ei tiennyt tarvinneensa sellaista.

– Hän tuli tietoiseksi rahankeräysluvan tarpeesta vasta vuonna 2015. Tällä perusteella voidaan todeta, että Adham ei ole ottanut riittävästi selvää asioista toiminnan alkuvaiheessa, Adhamin kirjallisessa vastauksessa syytteeseen todetaan.

Hän sanoo hakeneensa varainkeruulupaa yhden tilikauden jälkeen. Tässä vaiheessa yhdistys oli hänen mukaansa jo varsin tunnettu.

Adhamin mukaan hän on vastannut ihmisille yksityisillä viesteillä siitä, miten he voivat tehdä lahjoituksia. Ulkomaalaisia varten hän kertoo puolestaan perustaneensa joukkorahoituskampanjan yhdistyksen nimellä.

"Puutarhamökkiin ja Turkin-tilille sukulaisten rahoja"

Kyse on oikeudessa myös siitä, mihin hyväntekeväisyysrahat päätyivät. Syyttäjän mukaan Adhamin hallinnoiman hyväntekeväisyysjärjestön rahoja on päätynyt esimerkiksi 62 000 euroa maksaneen siirtolapuutarhamökin ostoon sekä 54 000 euron arvosta Adhamin tilille Turkkiin. Syyttäjä vaatii, että Adham ja yhdistys on tuomittava menettämään valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä reilut 310 000 euroa.

Adham perustelee puutarhamökin ostoon päätyneitä rahoja sillä, että Syyrian hätätilanteesta huolimatta esimerkiksi hänen sukunsa ei ollut lainkaan varatonta. Tässä tilanteessa eräs hänen sukulaisensa halusi Adhamin mukaan siirtää varallisuuttaan turvaan, minkä vuoksi sukulainen kasasi käteistä. Nämä rahat päätyivät Adhamin mukaan puutarhamökkiin.

Adhamin mukaan Turkin-tilille tulleet rahat olivat hänen perheensä varoja.

Hyväntekeväisyysrahat ovat Adhamin mukaan päätyneet muun muassa kouluihin ja orpolasten auttamiseen Syyriassa.

Adham tuomittiin vuosi sitten Helsingin käräjäoikeudessa ehdolliseen vankeuteen veropetoksesta, dopingrikoksesta, huumausainerikoksesta, kirjanpitorikoksesta, kiristyksen yrityksestä sekä kahdesta pahoinpitelystä. Hän valitti tuomiosta hoviin, mutta peruutti valituksensa myöhemmin.

Lue myös:

Lelusalakuljettajan vanha veropetos- ja pahoinpitelytuomio jäi voimaan

Lähes 20 rikoksesta syytetty lelusalakuljettaja Rami Adham kuvailee oikeuskäsittelyä helpotukseksi

Sisä-Suomen polisii tutkii epäiltyä raiskausta, johon liittyy sokerideittailu. Uhri on 17-vuotias. Epäilty on tiedossa ja häntä on kuultu.

Ylen MOT:n ja A-studion selvitys paljastaa, että sokerideittailun varjolla käydään usein avointa seksikauppaa. Uhreina on alaikäisiä.

Sisä-Suomen poliisin tutkinnanjohtaja Hannu Kallioniemi kertoo, että epäilty rikos on tapahtunut Tampereella tänä vuonna.

Epäilty on huomattavasti uhria vanhempi, keski-ikäinen mies.

Tutkinta on loppusuoralla, eikä poliisi halua kertoa siitä tarkemmin uhrin suojelemiseksi.

Uhri ja epäilty tapasivat poliisin mukaan Seeking arrangement -sivustolla, joka on sokerideittailun kaltainen sivusto.

Sokerideittailussa nuorempi nainen tapailee palkkiota vastaan yleensä vanhempaa miestä.

Ylen A-Studion ja MOT-toimituksen selvityksen mukaan raiskauksesta epäilty on merkittävässä asemassa oleva liikemies. Hän kiistää Ylelle syyllistyneensä raiskaukseen ja sanoo, ettei tiennyt tytön olevan alaikäinen.

Joukossa alaikäisiä

Hannu Kallioniemi sanoo, että tapauksia tulee poliisin tietoon harvoin. Hänen mukaansa on vaikea kuvitella, että kaikki sivustolla olevat naiset ovat täysi-ikäisiä.

– Se on yleistä, että nettisivuilla lähestytetään, laitetaan viestiä ja kuvia. Niitä on vaikka kuinka paljon, Kallioniemi sanoo.

Tällaisia tapauksia poliisi tutkii yleensä hyväksikäyttöinä.

Rikosylikomisario Jari Kinnunen sanoo, että ilmiö ei näy poliisissa niinkään Sugardatingin kautta, vaan muiden netissä tapahtuvien kontaktien kautta.

– Eri chateissä saalistaa melkoisesti ukkoja ja vuosittain niistä seuraa useampia ilmoituksia seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja jopa raiskauksista. Osa hakeutuu tieten tahtoen tilanteisiin, osa ymmärtämättömyyttään. Suurin osa jää varmaan meille ilmoittamatta, Kinnunen sanoo.

Lue lisää:

Katso A-studio: Sokerideittailun varjolla käydään avointa seksikauppaa – mukana myös alaikäisiä

Sokerideittailussa seksiä saattavat myydä alaikäiset

Siilinjärven Rissalassa toimiva Karjalan lennoston hävittäjälentolaivue 31 saa Ilmavoimien historian ensimmäisen naispuolisen laivueen komentajan.

Hävittäjälentolaivue 31:n komentajaksi on nimitetty ensi vuoden alusta lähtien everstiluutnantti Inka Niskanen, joka on myös kautta aikojen korkea-arvoisin naisupseeri Suomen puolustusvoimissa. Everstiluutnantti on Maa- ja Ilmavoimien kuudenneksi korkein arvo.

Niskanen ylennettiin everstiluutnantiksi kesäkuussa. Hän siirtyy Rissalaan Maanpuolustuskorkeakoulusta Helsingistä, jossa hän toimii ilmasotaopin opettajana.

44-vuotias Inka Niskanen seuraa laivueen komentajan tehtävässä everstiluutnantti Tomi Böhmiä, joka siirtyy Ilmavoimien esikuntaan osastoesiupseeriksi suunnitteluosastoon. Hävittäjälentolaivue 31:ssä on henkilöstöä tilanteesta riippuen 50–100 ja koneita 20–25. Koko Karjalan lennoston komentaja on eversti Timo Herranen.

Ilmavoimat tai Maanpuolustuskorkeakoulu eivät ole tiedottaneet nimityksestä virallisesti, vaan siitä kertoi ensimmäisenä Savon Sanomat. Tästä syystä Niskanen ei ole ollut tavoitettavissa kommenttia varten. Tieto nimityksestä on kuitenkin vahvistettu myös Ylelle.

Karjalan lennoston tuoreen historiateoksen mukaan Niskanen tuli lennostoon vuonna 2001 ja pääsi Hornet-koulutukseen seuraavana vuonna. Hän on ensimmäinen ja edelleen ainoa suomalainen Hornet-lentokoulutuksen saanut naislentäjä.

Savon Sanomien mukaan hän kuuluu myös maailmanlaajuisesti ensimmäisten hävittäjälentäjäksi koulutettujen naisten joukkoon.

Minna Karhunen on Kuntaliiton uusi toimitusjohtaja. Hän on ensimmäinen nainen toimitusjohtajan tehtävässä. Karhunen on toiminut Etelä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtajana vuoden 2015 alusta alkaen. Hän on ollut myös muun muassa kokoomuksen kansanedustajana, Karkkilan kaupunginjohtajana ja Järvenpään kehitysjohtajana.

Suomen Kuntaliiton hallitus teki keskiviikkona päätöksen äänestyksen jälkeen. Kuntaliiton hallituksen puheenjohtaja Sirpa Paatero kertoo, että kuntaliiton työvaliokunta keskusteli uudesta toimitusjohtajasta pitkään tiistai-iltana.

– Työvaliokunta esitti hallitukselle Minna Karhusta ja toisena ehdokkaana oli Harri Jaskari.

Kuntaliiton toimitusjohtaja valitaan seitsemän vuoden määräajaksi. Paateron mukaan vielä ei ole sovittu tarkkaa päivämäärää, koska Minna Karhunen pääsee irrottautumaan nykyisestä tehtävästään ja siirtymään Kuntaliittoon.

– Tarkoituksena on, että Karhunen ja Koskinen ovat hetken aikaa rinnan töissä.

Kuntaliiton toimitusjohtajan paikka tuli hakuun, kun Hämeenlinnassa asuva Jari Koskinen ilmoitti alkusyksystä jättävänsä tehtävän. Koskinen jättää Kuntaliiton helmikuun 2019 lopussa.

Pouya Mohammadi on kulkenut pitkän tien Iranista Turkuun. Pakolaisen statuksella vuonna 2002 Suomeen saapunut mies on ollut aina innostunut tietotekniikasta ja se vei häntä eteenpäin. Kielitaito karttui jo siinäkin, että täytti lukuisia työpaikkahakemuksia.

Pouya Mohammadi on työskennellyt mobiilimaksamisen parissa liki kymmenen vuotta. Vuonna 2015 hän perusti oman yrityksen, jonka liiikevaihto nousi nopeasti miljoonaan euroon. Kahden miehen firma tekee mobiilisovelluksia, joilla voi maksaa ravintoloissa ja kivijalkaliikkeissä. Tuorein sovellus ottaa myös paikannuksen mukaan yritysten markkinointiin.

Vanhat markkinointikonstit eivät enää toimi

Pouya Mohammadi ei ole tyypillinen maahanmuuttajayrittäjä. Hänellä on tuore näkemys siitä, mikä markkinoinnissa nyt toimii. Mohammadin mukaan moni muualta tullut yrittäjä luottaa vanhoihin markkinointikanaviin, mutta se ei enää toimi.

– Pitää olla somessa ja markkinoida digitaalisesti, Mohammadi valistaa.

Sama ongelma huomattiin myös Varsinais-Suomen, Pirkanmaan ja pääkaupunkiseudun yrittäjäjärjestöjen yhteisessä kyselyssä maahanmuuttajayrittäjille. Ongelmaa ilmaantui markkinoinnin lisäksi suomalaisen byrokratian selättämisessä, rahoituksen hankkimisessa ja asiakkaiden saamisessa.

– Lisäksi verkostoituminen muiden yrittäjien kanssa on heikompaa. Siksi olemme parhaillaan luomassa maahanmuuttajayrittäjien verkostoa ja toivotaan, että sitä kautta voidaan luoda parempia palveluja kaikille yrittäjille, sanoo koordinaattori Hanna Tarvainen Varsinais-Suomen Yrittäjistä.

Miksi yrittäjäksi?

Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla julkaisi syyskuussa tutkimuksen, miltä maahanmuuttajien yrittäjyys näyttää tämän päivän Suomessa. Sen mukaan maahanmuuttajien vaikeudet työllistyä Suomessa ovat lisänneet yrittäjyyttä. Tutkija Paolo Fornaro kirjoittaa Etlan verkkosivuilla, että vuosien 2006 ja 2014 välisenä aikana ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden määrä Suomessa kasvoi lähes 90 prosenttia ja samaan aikaan ulkomaalaistaustaisten yrittäjien määrä nousi 92 prosenttia.

Yrittäjä Pouya Mohammadi on ahkerasti käytetty asiantuntija, kun puhutaan maahanmuuttajayrittäjien ongelmista. Hän tietää, miksi irakilaiset, iranilaiset ja turkkilaiset perustavat samanlaisia kebab-ravintoloita solkenaan.

Kun työn saanti on Suomessa huonon kielitaidon takia hankalaa, moni päätyy yrittämiseen. Omien verkostojen kautta saa tukea ja hyvää tietoa, miten kebab-ravintolan saa pystytettyä.

Monen ravintolan kaatuminen muutaman vuoden jälkeen ei ihmetytä Pouya Mohammadia. Moni valitsee kirjanpitäjäksi ammattitaidottoman tuttavan, joka ei osaa varoittaa suomalaisen ennakkoveromaksukulttuurin sudenkuopista tai siitä, että omat menot on visusti pidettävä erillään yritystoiminnan menoista. Lisäksi kaikilla maahanmuuttajayrittäjillä ei ole tietoa siitä, että esimerkiksi hävikkiruoan voi vähentää verotuksessa.

USA:n pakotteet ajavat yrittäjiä pois maasta

Pouya Mohammadi on vakuuttunut, että Iraniin kohdistuvat pakotteet saavat yrittäjät etsimään parempaa maaperää muualta.

– Suomeenkin heitä olisi tulossa, mutta moni on miettinyt kahteen kertaan yrityksen perustamista, kun ovat tutustuneet Suomen monimutkaiseen byrokratiaan, Mohammadi sanoo.

Iranilaiset yrittäjät ovat Mohammadin mukaan maailmalla hyvässä huudossa ja heitä on runsaasti suurten yritysten johtopaikoilla muun muassa Ruotsissa, Saksassa, Englannissa ja Yhdysvalloissa.

– Jos tänne tulee hyviä tyyppejä, he voisivat samalla edistää Suomen vientiä, Pouya Mohammadi arvioi.

Tesoman surmasta on tullut oikeuden ratkaisu. Vuonna 1994 syntynyt mies on oikeuden mukaan syyllistynyt tappoon, mutta hän on syyntakeeton. Pirkanmaan käräjäoikeus päätti keskiviikkona iltapäivällä, että hänet jätetään tuomitsematta rangaistukseen.

40-vuotiaan miehen ruumis löytyi Tampereelta varhain maanantaina aamulla 29. joulukuuta 2014. Siitä käynnistyi Suomen oloissa poikkeuksellinen rikostutkinta. Pelkästään dna-näytteitä otettiin tuhat.

Tuomio ei ole lainvoimainen.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on lausunnossaan katsonut, että puukottaja on mielenterveyslain nojalla tahdosta riippumattoman hoidon tarpeessa. Hänet on määrätty hoidettavaksi Niuvanniemen sairaalaan Kuopioon.

Käräjäoikeus määräsi miehen maksamaan uhrin omaisille yli 50 600 euroa kärsimyksistä ja ansionmenetyksistä. Valtiolle hänen pitää korvata noin 5 400 euroa muun muassa oikeudenkäyntikuluina.

Tapaus oli pitkään pimeänä, kunnes yllättäen viime kiirastorstaina puukottaja marssi poliisin luo, koputti poliisiauton ikkunaan ja halusi nähdä tutkinnanjohtajan, rikosylikomisario Jari Kinnusen. Myöhemmin mies tunnusti teon.

Metsästä löytyneestä surma-aseesta löytyi syytetyn dna:ta.

Syyttäjä vaati 12 vuoden ehdotonta vankeusrangaistusta taposta. Rikosta käsiteltiin Pirkanmaan käräjäoikeudessa 8. marraskuuta. Istunto kesti vain kaksi tuntia, mikä on henkirikoksen käsittelyssä lyhyt aika.

Motiivia ei löytynyt

Uhri ja syytetty eivät tunteneet toisiaan. Teolle ei ole ollut syytetyn mukaan motiivia.

Mies kertoi esitutkinnassa olleensa tapahtumahetkellä harhainen. Syytetylle tehtiin mielentilatutkimus poikkeuksellisesti jo ennen käräjäoikeuden istuntoa. Lausunnon mukaan hän oli tekohetkellä syyntakeeton.

Asianajajansa mukaan syytetty halusi tunnustaa teon omaisten kokeman surun takia. Hän ajatteli, että selvittämätön henkirikos painaa omaisten mieltä liikaa.

Nuorukainen seurasi yli kolmen vuoden ajan hyvin tarkkaan uutisointia Tesoman surmasta.

Syyttäjän mukaan syytetyllä oli ollut tapana kuljettaa teräasetta mukanaan. Puukottaja tarjosi tähän selitykseksi sitä, että jos hän näkisi jonkun joutuvan väkivallan uhriksi, hän voisi auttaa.

Uhri ja puukottaja kohtasivat yöllä sattumalta Tesomalla. Uhri oli lähtenyt illalla ostamaan tupakkaa.

Kaikki tapahtui varsin nopeasti. Miehet olivat kävelleet rinnakkain muutaman minuutin ajan. Puukottaja oli pyytänyt tupakan jämiä uhrilta ja saanut sen. Poltettuaan tupakan syytetty jättäytyi uhrin taakse ja otti vasemmalla puolella kävelleen uhrin takista olkapään kohdalta kiinni ja riuhtaisi. Sen jälkeen hän syyttäjän mukaan löi uhria veitsellä enintään kahdeksan kertaa.

Varsinaista keskustelua ei käyty uhrin ja syytetyn välillä, tuli ilmi oikeudessa.

Uhri oli kysynyt puukotushetkellä: "Mitä sä nyt aiot?" Uhri oli näyttänyt pelästyneeltä, kun vuonna 1994 syntynyt mies oli alkanut käyttää teräasetta.

Puolustuksen asianajaja Arno Miettinen kertoi aiemmin, että syytetty on teosta erittäin pahoillaan, vaikka oli syyntakeeton eikä tiennyt, mitä oli tekemässä.

Lue lisää:

Tappo, tuhopoltto, pahoinpitely – ymmärtääkö rikoksesta epäilty tekonsa? Mielentilatutkimusten määrä on vähentynyt merkittävästi

Tesoman surmasta syytetty syyntakeeton – tapon tunnustanut oikeudessa: "En oikein tiedä, mitä sanoa"

Perheenisän taposta syytetty mies kävi vain kerran surmapaikalla teon jälkeen – luki lähes kaikki jutut rikoksesta yli kolmen vuoden ajan

Syytetty astuu tänään oikeuden eteen: Kuusi syytä, miksi Tesoman surmatutkinta on Suomen oloissa poikkeuksellinen

Tesoman uhria oli puukotettu vain kolme viikkoa ennen kuin hänet surmattiin – hätäkeskuksen nauhoite paljasti

Keskon ja Oriolan maaliskuussa 2017 perustama terveys- kauneus- ja hyvinvointialan kauppaketju Hehku aloittaa yt-neuvottelut. Keskolta kerrotaan, että yt-neuvottelut koskevat koko Hehkun henkilökuntaa ja ketjun toiminta saattaa loppua kokonaan.

Hehku työllistää noin sata henkilöä ja sillä on 19 kivijalkaliikettä verkkokaupan lisäksi. Kesko perustelee yt-neuvotteluja ja mahdollista ketjun alasajoa sillä, että yhteisyritys ei ole saavuttanut sille asetettuja tavoitteita.

Ylen tavoittama Hehkun toimitusjohtaja Timo Pesonen toteaa, että yhtiö ei ole saavuttanut liiketoiminnallisia tavoitteita, mutta hän ei halua yksilöidä näitä tavoitteita sen tarkemmin.

Vielä vuosi sitten Hehkulla oli suuret suunnitelmat. Tammikuussa toimintansa aloittaneen ketjun piti avata kuluneen vuoden aikana 30 uutta myymälää. Lähivuosina tavoitteena Hehkulla oli kasvaa koko maan kattavaksi 100 myymälän verkostoksi.

Yt-neuvottelut kestävät toimitusjohtaja Pesosen mukaan kuusi viikkoa ja ne alkavat ensi viikolla. Yt-neuvottelujen lopputulos ja samalla päätös Hehkun kohtalosta viipyy näin ollen ensi vuoden puolelle.

Pesonen korostaa, että yhtään Hehku-myymälää ei tulla sulkemaan tämän vuoden aikana. Asiakkaat saavat myös kaikki tilatut tuotteensa, toimitusjohtaja lupaa.

– Kävi tässä miten tahansa, yksikään asiakas ei tule menettämään rahojaan. Kaikki tilaukset toimitetaan ja jos on palautuksia, ne maksetaan asiakkaille, Pesonen sanoo.

Toimitusjohtajan mukaan ensisijainen suunnitelma on yt-neuvotteluihin lähtiessä on Hehkun liiketoiminnan lakkauttaminen. Lopulliset päätökset tehdään kuitenkin vasta yt-neuvottelujen päätyttyä.

Lue lisää:

Ensimmäiset Keskon ja Oriolan hyvinvointiketjun myymälät avautuvat – tänä vuonna tulossa 30 liikettä

Taloyhtiöillä on viemäriputkien sisäpuolisten korjausten jälkeen enemmän ongelmia kuin perinteisen putkiremontin, eli putkien uusimisen jäljiltä.

Kiinteistöliitto kysyi korjausrakentamisbarometrissään asunto-osakeyhtiöiltä putkistojen korjausperiaatteista ja niihin liittyvistä korjaustavoista. Barometrissä kysyttiin myös, onko korjausten jälkeen havaittu ongelmia viimeisten 10 vuoden aikana.

Barometrin perusteella eniten ongelmia oli havaittu viemäreiden sisäpuolisissa pinnoituksissa, kuten esimerkiksi ruiskuvalussa tai harjaamalla levitetyssä pinnoitteessa.

Pinnoituskorjausten jälkeen 16 prosentissa kohteista oli ollut ongelmia. Sukitetuissa putkistoissa vastaava luku oli 9. Uudet putket vanhojen tilalle vaihtaneista kuudessa prosentissa korjauskohteita oli havaittu ongelmia.

55 taloyhtiötä vastasi korjausrakentamisbarometrissä kyselyyn viemäriputkien pinnoittamisen jälkeen havaituista ongelmista. Perinteisesti uusitun putkiston kohdallla kyselyyn vastasi noin 200 ja sukittamalla tehdyn remontin vastauksia saaatiin vajaalta sadalta taloyhtiötä.

Uudet korjausmenetelmät pärjäsivät hyvin

Kiinteistöliiton kehityspäällikkö Jari Virta sanoo STT:lle, että uudet korjausmenetelmät pärjäsivät barometrin perusteella hyvin.

– Olen yllättynyt, että perinteisessä tavassa oli noinkin paljon ongelmia. Toisaalta sisäpuolisissa korjausmenetelmissä, sukituksissa ja pinnoituksissa, olisi odottanut enemmän ongelmia. Alalla ei ole koulutuskäytäntöä, eikä meillä ole kansallista ohjeistusta näiden sisäpuolisten korjausten tekemiseen.

Virran mukaan tyypillisiä ongelmia perinteisessä putkiremontissa ovat liitosvuodot, väärät kaadot, tukkeumat, hajuongelmat, heikentyneet äänieristykset ja asennusvirheet.

– Sukitetuissa putkistoissa on ollut viemäritukoksia, saumojen vuotoa, sukittamattomia osuuksia, viemärin veto-ongelmia, työvirheitä, työn laadun ongelmia. Pinnoituksissa on samantyyppisiä ongelmia, ja esimerkiksi irronnutta pinnoitetta ja pinnoittamattomia kohtia. Sukitus on viime aikoina noussut suositummaksi ratkaisuksi.

– Pinnoitus on riskialttiimpi verrattuna sukitukseen. Sen takia varmaan pinnoitusten osuus on vähentynyt vuosi vuodelta. Kaksi kolmasosaa viemärin sisäpuolisista remonteista tehdään nyt sukittamalla. Kymmenen vuotta sitten suhdeluku oli toisin päin, Virta summasi.

Sisäpuoliset korjaukset ja putkien uusiminen lähes yhtä suosittua

Kiinteistöliiton korjausrakentamisbarometrin mukaan viemäreiden sisäpuolinen korjaus, eli pinnoitus tai sukitus oli perinteistä putkiston uusimista suositumpi vaihtoehto.

Vastanneista 35 prosenttia piti viemärin pinnoitusta tai niin sanottua sukitusta parhaana korjausvaihtoehtona, kertoo Kiinteistöliitto sivuillaan.

Viemäriputkien vaihtamista kokonaan uusiin kannatti 34 prosenttia vastanneista. Joka kuudes taloyhtiö sanoi barometrissä korjanneensa viemäriputkiston yhdistämällä eri menetelmiä keskenään.

Perussuomalaisten kansanedustajien Ville Vähämäen ja Teuvo Hakkaraisen kulukorvausasia siirtyy ensi vuoden puolelle, mahdollisesti jopa vaalien yli.

Eduskunnan hallintojohtaja Pertti Rauhio kertoo Ylelle, että asian esittely siirtyy eduskunnan pääsihteerille hallintojohtajaan itseensä liittyvän jääviyskysymyksen vuoksi. Rauhio on oululaisen sosiaalidemokraattien kansanedustajan Tytti Tuppuraisen aviomies.

Tuppurainen samoin kuin Vähämäki ovat ehdolla Oulun vaalipiiristä ensi kevään eduskuntavaaleissa. Rauhion mukaan tässä tilanteessa ei näytä hyvältä, että hän esittelee puolisonsa kanssa samassa vaalipiirissä kilpailevan kansanedustajaehdokkaan epäiltyjä väärinkäytöksiä kulukorvausasioissa.

– Ja jos asian käsittely siirtyy ensi vuoden puolelle, onko kohtuullista tuoda asia käsittelyyn kovin lähellä vaaleja, Rauhio pohtii.

Eduskuntatutkimuksen lehtori Jenni Karimäen mukaan eduskunnan on ilmeisen vaikeaa käsitellä kansanedustajien etuuksiin liittyviä asioita. Hänen mukaan tästä kielii asian venyminen.

– Kyllähän se kertoo siitä, että tämän asian käsittely eduskunnan sisällä on vaikeaa. Jos se olisi helppoa, olisi se varmasti jo tehty.

Syyskuussa Rauhio sanoi, että asia tulee liian pian eduskunnan kesälomien jälkeen, eivätkä kansliatoimikunnan jäsenet ole ehtineet perehtyä asiaan. Seuraava selitys oli, että kansliatoimikunta tarvitsi lisätietoja.

Professori: Asia tutkittava pohjamutia myöten

Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja, professori Markku Jokisipilä puolestaan jäävää itsensä kommentoimasta hallintojohtaja Rauhion toimintaa, sillä hän on vastikään käynyt hallintojohtajan kanssa keskusteluja muun muassa tutkimusrahoista.

Jokisipilä kuitenkin muistuttaa, että kulukorvausasia etenee aikataulunsa mukaan eikä se suoraan ole yhteydessä politiikan kevääseen.

Hänen mukaansa on kuitenkin poliittinen tosiasia, että mitä lähemmäs kulukorvausasian käsittely siirtyy kevään eduskuntavaaleja, nousee se jälleen julkiseen keskusteluun.

– Jos asia pistetään vireille vaikkapa viimeisenä kuukautena ennen vaaleja, voi sillä olla vaikutusta siihen, miltä kyseiset edustajat näyttävät ollessaan ehdolla.

Jos asian käsittely hyppäisi yli vaalien, voisivatko edustajat jopa hyötyä siitä ollessaan ehdolla vaaleissa?

Jokisipilän mukaan se riippuu siitä, miten julkinen keskustelu asiasta vaikuttaa äänestäjiin. Hänen mielestään yksittäisten edustajien vaalimenestystä tärkeämpää on selvittää kulukorvausasia pohjamutia myöten.

– Se, mitä asia tarkoittaa kyseisten edustajien poliittiselle tulevaisuudelle, on pienempi asia verrattuna siihen, että yleiset periaatteet saadaan selville, Jokisipilä sanoo.

Vähämäki ja Hakkarainen nostivat asumiseen tarkoitettua korotettua kulukorvausta vuokraamaansa saunatilaan.

Lue lisää:

Vuokranantaja: Perussuomalaisten Ville Vähämäki kyllä tiesi vuokraavansa saunan asunnokseen

Kansanedustaja Ville Vähämäki pyysi lisäaikaa vuokrasopan selvittämiseen

Kansanedustaja Ville Vähämäki selittää asuntojärjestelyitä Hakkaraisen kanssa: En ymmärtänyt, että kyseessä oli ”saunalaitos”

Valtavan Suomen lipun nostaminen satametriseen lipputankoon ei tapahdu suunnitellusti Haminassa joulukuun kolmantena päivänä. Haminan kaupunki perustelee noston lykkäämistä turvallisuussyillä. Samalle päivälle suunniteltu juhlakonsertti toteutuu kuitenkin suunnitellusti.

Suurlipputangon turvallisuudesta on ollut epäselvyyttä muutaman viime viikon ajan. Venäjällä valmistetun tangon lujuuslaskelmista on odotettu lisätietoja tarkastusta varten, mutta kaupungin mukaan riittävää varmuutta ei ole vieläkään.

Pietarissa tehdyissä laskelmissa on käytetty amerikkalaista laskentatapaa, joka ei vastaa suomalaisia standardeja. Lisätietoja laskelmien luotettavuudesta on odotettu, jotta lipputangolle voitaisiin tehdä käyttöönottotarkastus. Tarkastuksen tekee A-Insinöörit -yhtiö.

Kaupunki teettää oman tarkastuksen

Rakennelaskelmista tehtävän insinööritoimison tarkastuksen lisäksi kaupungin rakennusvalvonta aikoo teettää lipputangon toteutuksen laatuun liittyen oman tarkastuksensa. Asiantuntijoiden lausuntojen perusteella kaupunki päättää suurlippusalkoon liittyvistä jatkotoimenpiteistä.

Kaupungin mukaan lipputankoa ei kuitenkaan tarvitse aidata, eikä välitöntä turvallisuusriskiä ole. Lipun toimittaja on ADS Finland ja lipun valmisti venäläinen Amira Group. Suurlipun kustannukset ovat nousseet jo lähelle 800 000 euroa.

Haminan kaupunkikehitysjohtaja Matti Filppu sanoo, että kaupunki halusi lykkäämisellä rauhoittaa tilannetta. Lipunnostoa käsiteltiin maanantaina kaupunginhallituksen kokouksessa.

– Onhan tämä tietysti harmillista, koska iso juhla oli tarkoitus pitää. Meidän piti kuitenkin pohtia kokonaisuutta ja jatkokuvioita. Jos olisimme pitäneet juhlan ja kaikki ei olisikaan kunnossa, niin se olisi ollut vielä paljon kiusallisempaa. Tehdään nyt kunnolla ja juhlitaan sitten kun on asia valmis, Filppu toteaa.

Koripallon kentän kokoinen Suomen lippu

Salkoon oli tarkoitus nostaa koripallokentän kokoinen lippu. Lippu on saatu lahjoituksena ja se on valmistettu Pälkäneellä Aitoossa.

Haminan suurlippuhankkeeseen on liittynyt monia käänteitä ja kaupunkilaisten kärsivällisyys on ollut koetuksella.

Suurlippu piti alunperin nostaa jo toukokuussa, kustannukset ovat nousseet ja lipputangon toimittajan taustasta on paljastunut kiusallisia yksityiskohtia. Lipputangon pystyttämistä viivästyttivät puolestaan muutama viikko sitten osien juuttuminen rajalle sekä navakka tuuli pystytyspaikalla.

Syyttäjien joutuminen vihapuheen ja maalittamisen kohteeksi on Syyttäjäyhdistyksen jäsenkyselyn mukaan lisääntynyt. Kyselyyn vastanneista sadasta syyttäjästä 40 oli joutunut työnsä vuoksi epäasiallisen käytöksen kohteeksi.

Toisiin syyttäjiin kohdistunutta vihapuhetta ja maalittamista oli havainnut yli puolet vastaajista. Häirintää havainneista suurin osa oli ollut maalittamisen kohteena myös itse.

Kysely lähetettiin syksyllä kaikille Syyttäjäyhdistyksen noin 270 jäsenelle, joista 37 prosenttia vastasi.

Vastaajien mukaan vihapuhetta ja maalittamista esiintyi ensisijaisesti internetissä ja sosiaalisessa mediassa.

Vastaajista 39 kertoi, että oli joutunut oikeuden istunnossa epäasiallisen käytöksen kohteeksi. Pahimmat tapaukset olivat päällekäymisiä.

Oikeussalissa kärkytään kuvia some-jakoon

Vastaajat arvioivat, että ilmiö on vuosien myötä lisääntynyt, muuttunut järjestelmällisemmäksi ja siihen osallistuu yhtä useammin ulkopuolisia tahoja.

– Se oli ennen enemmän sitä, että osapuolet riitelivät. Toinen osapuoli saattoi suuttua ja haukkua syyttäjää. Nyt on tullut entistä enemmän ulkopuolisia mukaan masinoimaan asiaa, kuvaa Syyttäjäyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Jukka Haavisto.

Nyt on tullut entistä enemmän ulkopuolisia mukaan masinoimaan asiaa. Syyttäjä Jukka Haavisto

Vastaajien mukaan vihapuhetta ja maalittamista esiintyi ensisijaisesti internetissä ja sosiaalisessa mediassa. Syyttäjien nimiä, kuvia, osoitteita, perheenjäsenten nimiä on laitettu internetiin entistä enemmän.

Kyselyyn vastanneista 85 prosenttia suhtautui kielteisesti istuntosalissa tapahtuvaan normaalista median kuvaamisesta poikkeavaan kuvaamiseen, jonka ainoana tarkoituksena on hankkia syyttäjien kuvia sosiaaliseen mediaan.

Syyttäjät: Työnantajan on puututtava häirintään

Lähes kaikki vastaajat katsoivat, että asiaan puuttuminen kuuluu ensisijaisesti työnantajalle. Suurin osa katsoi, ettei asiaan ole suhtauduttu riittävän vakavasti.

– Meidän mielestämme työnantajan pitäisi seurata ja puuttua asioihin. On kohtuutonta, että vihapuheen kohteen pitäisi seurata netistä, mitä hänestä kirjoitetaan ja reagoida.

– Tuntuu, että työnantajat pesevät käsiään asiasta. Monessa työyhteisössä on varmaan ohjeistus, että ilmoita, jos huomaat.

Tuntuu, että työnantajat pesevät käsiään asiasta. Syyttäjä Jukka Haavisto

Haavisto sanoo, että työnantajan vastuun tulisi koskea myös muitakin ammattiryhmiä, jotka joutuvat vihapuheen kohteeksi työnsä vuoksi. Esimerkkeinä hän mainitsee poliisit, toimittajat, tuomarit sekä lastensuojelun ja ulosoton virkamiehet.

Syyttäjien työstä on tullut kyselyn mukaan entistä raskaampaa. Haavisto korostaa, että häirinnällä on vieläkin vakavampia vaikutuksia.

– Jos se vaikuttaa siihen, miten eri viranomaiset toimivat ja miten lehdistö toimii, niin se on paljon vaikeampi asia. Tällaista vaaraa ei saisi olla.

Vihapuheet haluttaisiin virallisen syytteen alaiseksi

Vastaajista 70 prosenttia oli sitä mieltä, että työssä tapahtuneiden vihapuheiden ja maalittamiseen liittyneiden rikosten eli muun muassa laittoman uhkauksen, kunnianloukkauksen ja yksityiselämää koskevan tiedon levittämisen tulisi olla aina virallisen syytteen alaisia.

Nyt ne ovat lähtökohtaisesti asianomistajarikoksia, eli syytettä ei voi nostaa ilman uhrin lupaa.

– Jos ne olisivat virallisen syytteen alaisia, se ei henkilöityisi ilmoituksen tekijään, vaan se osoittaisi, että yhteiskunta paheksuu asioita ja puuttuu niihin. Nythän se on täysin yksittäisen henkilön mielipiteestä kiinni. Paine siitä, miten hän puuttuu asiaan, asetetaan hänelle.

Oikeudenkäynneistä on nähty, miten kova kynnys on miettiä, uhraanko itseni. Syyttäjä Jukka Haavisto

– Oikeudenkäynneistä on nähty, miten kova kynnys on miettiä, uhraanko itseni.

Oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.) ei ole ainakaan toistaiseksi lämmennyt vihapuhetta ja some-häiriköintiä koskevan lainsäädännön kiristämiseen. Häkkäsen mukaan ensin on katsottava, miten nykyinen lainsäädäntö tepsii.

Juttua täydennetty Syyttäjäyhdistyksen hallituksen puheenjohtajan Jukka Haaviston kommenteilla klo 17.51

Lue myös:

Oikeusministeri: Jos joutuu pelkäämään oman työnsä tekemistä, mennään sananvapauden vaarantamisen rajalle

Rikosoikeuden professori: MV-jutun tuomiot ankaria ja merkittäviä – "Somessakin pitää olla ihmisiksi"

Ilja Janitskinille ehdoton vuoden ja 10 kuukauden vankeustuomio MV-jutussa – syyttäjä tyytyväinen poikkeuksellisen ankaraan rangaistukseen

Hovioikeus lakkauttaa uusnatsistisen Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen – yleinen etu vaatii toiminnan kieltämistä

Useisiin iäkkäisiin ihmisiin kohdistuneiden valepoliisihuijausten esitutkinta on saatu valmiiksi. Esitutkinnasta vastasi Oulun poliisi.

Kyse on kahdesta isosta juttukokonaisuudesta, joissa poliiseina esiintyneet miehet ja naiset huijasivat eri puolilla Suomea asuvilta vanhuksilta puhelimitse verkkopankkitunnuksia sekä avainlukulistan numeroita.

Rikoskomisario Nina Similä Oulun poliisilaitokselta kertoo, että esimerkiksi yhdessä tapauksessa Oulun seudulla asunutta vanhusta pehmiteltiin, hämättiin ja peloteltiin puhelimen välityksellä koko yö. Vanhukselle sanottiin yön aikana esimerkiksi, ettei hän saa sulkea puhelinta ja että jotakin pahaa on tapahtumassa.

Pankkitunnusten avulla ikäihmisen tililtä saatiin lopulta siirrettyä jopa 60 000 euroa useille eri tileille Etelä- ja Lounais-Suomeen. Summasta saatiin myöhemmin palautettua hänelle takaisin vajaat 40 000 euroa.

– Itselleni ei ole tullut aiemmin vastaan ihan tällaista tapausta, tutkinnanjohtaja Similä sanoo.

Vanhusten nimiin otettiin myös pikavippejä

Toisessa valepoliisikokonaisuudessa tekoja oli suunniteltu ja toteutettu Oulusta käsin, toisessa Etelä-Suomesta käsin. Huijaukset tehtiin vuoden 2017 lopulla ja niistä epäillään yhteensä yli kahtakymmentä miestä ja naista.

Yhteensä ikäihmisten tileiltä saatiin siirrettyä huijaamalla rahaa liki 200 000 euroa. Tutkinnanjohtajan mukaan koko summa ei kuitenkaan päätynyt rikoksista epäiltyjen käsiin, vaan osa tilisiirroista saatiin poliisin ja pankin yhteistyöllä estettyä tai rahat myöhemmin palautettua.

Tilisiirtojen lisäksi vanhusten tiedoilla oli myös nostettu erilaisia lainoja ja pikavippejä.

– Ne jäivät näiden ikäihmisten rasitteeksi. Luotonantajia tuntui olevan vaikea saada ymmärtämään, että nämä vanhukset olivat joutuneet rikoksen kohteeksi. Olemmekin neuvoneet heitä hakemaan tarvittaessa apua oikeusaputoimistosta, Nina Similä kertoo.

Esitutkinnassa valepoliisitekoja tutkittiin nimikkeillä törkeä petos, petoksen yritys ja virkavallan anastus. Molemmat rikoskokonaisuudet ovat nyt syyttäjällä syyteharkinnassa.

Lue lisää:

Uusia valepoliisitapauksia: Puhelimessa poliisiksi esittäytynyt on kalastellut pankkitunnuksia Iisalmessa ja Kuopiossa

Valepoliisi huijasi vanhukselta käteiset ja kultakorut, mies keräsi puolen vuoden aikana satoja euroja "junalippuun" –Pääkaupunkiseudulla useita huijaukseen perustuvia rikoksia

Elinkeinoelämän keskusliiton hallituksen uudeksi puheenjohtajaksi on valittu Fortumin toimitusjohtaja Pekka Lundmark.

Lundmark korostaa ilmastonmuutoksen muuttavan kaikkien suomalaisten elämää perustavanlaatuisesti. Hän sanoi keskiviikkona, että hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportin johtopäätökset edellyttävät Euroopalta käytännössä hiilineutraaliutta vuoteen 2050 mennessä.

Lundmarkin mukaan tavoite on erittäin kova, muttei mahdoton. Tavoitteeseen pääseminen vaatii nopeita ja järeitä toimenpiteitä.

– Järeät toimenpiteet koskettavat kaikkia sektoreita. Se edellyttää paitsi mittavia panostuksia päästöttömään sähkön- ja lämmöntuotantoon, myös hiilineutraaliin energiaan siirtymistä oikeastaan kaikilla yhteiskunnan aloilla, Lundmark sanoi.

Tällöin puhutaan liikenteestä, teollisuudesta, monista teollisuuden prosesseista, rakentamisesta ja palveluista.

– Se edellyttää mitä suuremmissa määrin kiertotaloutta. Sitä, että me maksimoimme käytettyjen materiaalien käytön uutena raaka-aineena ja sitä kautta minimoidaan uusien neitseellisten raaka-aineiden käyttö, Lundmark sanoi.

EK:n edustajisto valitsi tänään odotetusti Lundmarkin EK:n uudeksi puheenjohtajaksi. Lundmark seuraa puheenjohtajan tehtävässä Elisan toimitusjohtajaa Veli-Matti Mattilaa.

Kokenut yritysjohtaja Lundmark on ollut Fortumin toimitusjohtaja vuodesta 2015 lähtien. Ennen sitä hän toimi pitkään Konecranesin toimitusjohtajana. EK:n jäsenliitot ovat Lundmarkille tuttuja, sillä hän on vaikuttanut muun muassa Teknologiateollisuuden puheenjohtajana ja Energiateollisuuden puheenjohtajana.