Vanhan teollisuusrakennuksen muutos asuinkäyttöön sisältää riskejä. Tampereella riskit ovat toteutuneet sukkatehtaana ja myöhemmin Pyynikin sosiaali- ja terveystalona toimineen rakennuksen saneerauksessa.

Satamakadulla sijaitsevasta rakennuksesta löytyi yllättävän paljon öljy- ja kemikaalijäänteitä. Ostaja vaatii Tampereen kaupungilta korvausta lisäkustannuksista.

Mitä kukakin tiesi ennen kauppaa?

Tampere myi rakennuksen ja tontin rakennusyhtiö Lujatalolle ja Tampereen vuokratalosäätiölle vuoden 2015 lopulla. Kauppahinta oli noin 10 miljoonaa euroa.

Lujatalon toimitusjohtaja Jussi Tanhuanpää kertoo, että yhtiö käy Tampereen kanssa neuvotteluja mahdollisista korvauksista. Tanhuanpää ei paljasta neuvottelujen yksityiskohtia, kuten korvausvaatimuksen suuruutta.

– Perimmiltään on kyse siitä, mitä tietoja myyjällä ja ostajalla on ollut käytettävissä kaupantekohetkellä ja mitkä mahdollisuudet on ollut selvittää rakenteiden kuntoa ostotilanteessa, Tanhuanpää sanoo.

Tanhuanpään mukaan alun perin oli tiedossa, että rakenteissa oli teollisuuskäytön jäljiltä jäänteitä. Niitä löytyi kuitenkin selvästi enemmän kuin oli ajateltu.

Välipohjat on jouduttu purkamaan kokonaan ja rakentamaan uudelleen. Aikataulu venyi ja kustannukset kasvoivat merkittävästi.

Tämänhetkisen arvion mukaan omistusasunnot valmistuvat tammikuun lopussa ja vuokra-asunnot maaliskuun lopussa. Rakennukseen tulee myös 70 palveluasuntoa muistisairaille ja jonkin verran liiketilaa.

Alun perin valmista piti olla vuoden 2017 loppuun mennessä.

Satamakatu 17:ssä sijaitseva talo rakennettiin vuonna 1905. Rakennus laajeni vähitellen ja toimi pitkään pitkään Suomen Trikoon sukkatehtaana. 1960-luvulla se saneerattiin toimistokäyttöön.

Vuokratalosäätiölle lisäkuluja useita miljoonia

Rakennuksen muutos asuinkäyttöön on käynyt kalliiksi myös Tampereen kaupungin hallitsemalle Tampereen vuokratalosäätiölle. Säätiön vuoden 2017 vuosikertomuksessa sanotaan, että säätiö neuvottelee öljy- ja kemikaalijäänteiden aiheuttamista lisäkustannuksista kaupungin kanssa ja neuvottelujen odotetaan päättyvän vuoden 2018 aikana.

Säätiön uuden toiminnanjohtajan Satu Eskelisen mukaan vielä ei kuitenkaan olla niin pitkällä, vaan säätiö on vasta tunnustellut korvausmahdollisuuksia.

Säätiö arvioi, että sille tulee lisäkustannuksia ainakin seitsemän miljoonaa euroa, kun mukaan lasketaan uudelleenrakentamisen yhteydessä tehdyt rakennustekniset uudistukset.

Summa voi vielä kasvaa. Eskelisen mukaan säätiö saa tiedon lopullisesta ylityksestä kevään puolella.

Tampereen kiinteistöjohtaja Virpi Ekholm ei paljasta mitään ostajan ja myyjän välisistä neuvotteluista.

– Kohteen rakennustöiden ja asian keskeneräisyyden vuoksi minulla ei ole tällä hetkellä asiaan kommentoitavaa, Ekholm kirjoittaa sähköpostiviestissä.

Ennen kauppaa ostajat teettivät haitta-ainekartoituksen.

– Öljyjäänteiden laajuutta oli mahdoton siinä vaiheessa arvioida, koska kantavat rakenteet tulivat esille vasta sitten, kun sisäpuolen kevyet rakenteet ja pintarakenteet purettiin, Tanhuanpää sanoo.

Vanhoissa raporteissa mainitaan kemikaalin haju

Satamakatu 17 toimi Pyynikin sote-talona vuoteen 2013 saakka. Rakennus jäi tyhjilleen, kun uusi sosiaali- ja terveystalo valmistui runsaan kilometrin päähän Tipotielle.

Tampereen kaupungin tilakeskus teetti vanhassa sote-talossa sisäilmatutkimuksia ennen sen tyhjenemistä.

Vuonna 2012 laadittu raportti kertoo, että Työterveyslaitos teki kyselyn sisäilmasta sote-talon henkilökunnalle tammi–helmikuussa 2012.

– Kyselytulosten perusteella rakennuksessa on viitteitä selvästä sisäilmaongelmasta kaikissa tutkituissa kerroksissa, raportti kertoo.

Leikkiterapiahuoneessa kohonneita asetonipitoisuuksia

Toinen samaan aikaan julkaistu raportti kertoo sekä kosteusvaurioista että kemikaalimaisista hajuista.

Raportti kertoo muun muassa, että ”toimistotilojen 1021–1024 alakattorakenteiden yläpuolella on havaittavissa poikkeavaa hajua. Hajun lähteeksi on arvioitu 1. ja 2. kerroksen välipohjarakennetta.”

Raportin mukaan ”leikkiterapiahuoneen 3530 ja kirjaston 3537 sisäilmassa on havaittavissa poikkeavaa, kemikaalimaista hajua. Hajun lähteeksi on arvioitu muovipinnoitteen alapuolista liima- ja tasoiteainetta. Tilassa 3530 on todettu kohonneita yksittäisten haihtuvien orgaanisten yhdisteiden pitoisuuksia (asetoni).”

Sisäilmaongelmiin ei yhtä selittäjää

Sisäilmaraportit tilasi kiinteistön silloinen isännöitsijä Marko Lahtinen Tampereen tilakeskuksesta. Lahtinen on nykyään muissa töissä Tampereen tilapalveluissa.

Lahtisen mukaan sote-talon sisäilmaongelmiin ei löytynyt yksittäistä syytä.

Tampereen terveydensuojelun esimies Tuula Sillanpää kertoo, että talossa epäiltiin ainakin mikrobivaurioita.

– Kemikaalit eivät olleet esillä muistikuvieni mukaan eikä senkään perusteella, mitä asiasta on meillä kirjattu, Sillanpää kirjoittaa sähköpostiviestissä.

Rakenteet ja maaperä on puhdistettu

Lujatalon toimitusjohtajan Jussi Tanhuanpään mukaan rakenteista on nyt poistettu kaikki epäpuhtaudet. Entisestä jäljelle jäi lähinnä julkisivu.

– Sen jälkeen, kun sisäpuoliset pintarakenteet, alakatto ja muut peittävät rakenteet saatiin purettua, täällä tehtiin varsin tarkat tutkimukset ja selvitykset. On ollut Lujatalon ja vuokratalosäätiön yhteinen intressi, että tämä on puhdas, kun tämä menee asumiskäyttöön, Tanhuanpää sanoo.

Tontilta on puhdistettu myös pilaantuneita maita. Ennen puhdistusta maaperästä löytyi muun muassa kohonneita elohopeapitoisuuksia.

Tanhuanpään mukaan pilaantuneiden maiden puhdistus on enemmän sääntö kuin poikkeus tämäntyyppisissä hankkeissa.

Lue myös:

Tampere kasvaa ylemmäs, sivulle ja tiivistyy vielä vuosia – myös miljoona-asunnoille on ostajia (30.11.2016)

Tampere jatkaa kiinteistöjensä realisointia – korkein tarjous ei aina voita (4.12.2015)

Tampereen entinen sosiaali- ja terveystalo Satamakadulla saa uuden elämän asuinkäytössä (23.6.2014)

Sipoon kunnanjohtaja Mikael Grannas näkee auringonpaistetta kuntansa pitkäaikaisen murheenkryynin eli Sipoonrannan tulevaisuudessa.

Vuonna 2008 alkunsa saanut Sipoonranta-projekti on liikemies Harry "Hjallis" Harkimon alullepanema.

Sipoonrantaan oli tarkoitus rakentaa eliittialue, jonka piti alun perin valmistua vuonna 2016.

Nyt merenranta-kaupunginosana tunnetuksi tullutta Sipoonrantaa rakentava yhtiö on palauttamassa rakentamattomat maat Sipoon kunnalle.

– Jos maankäyttösopimuksen purussa päästään sopimukseen, niin pystymme pitämään huolta satamatoiminnoista, joita on nyt kehitetty, ja ne pääsevät kunnolla toimintaan ensi kesänä, Grannas sanoo.

– Alueen ilme saadaan myös siistittyä maisemoinnin kautta ja alueen asukkaiden viihtyvyys paranee, hän uskoo.

Neuvottelut maankäyttösopimuksesta alkoivat sen jälkeen kun pääosin nykyään Skanskan omistama Sipoonranta Oy pyysi kunnalta toistamiseen lisäaikaa alueen loppuun rakentamiseksi.

Jos sopimukseen päästään, Skanska palauttaa merenrantatontit Sipoon kunnalle vastikkeetta. Yhtiö hoitaisi myös alueen maisemoinnin. Toisaalta Sipoolle siirtyisi alueen infran kunnossapito.

– Nykyisille asukkaille maankäyttösopimuksen purku tarkoittaa asuinympäristön muuttumista viihtyisämmäksi ja turvallisemmaksi, Grannas sanoo.

Hän ei usko sopimuksen nostavan asumisen hintaa esimerkiksi vastikkeiden kautta.

Alkuperäiseen luksusalueeseen vielä matkaa

Kunnanjohtaja Grannas ei kuitenkaan usko, että Sipoonrannan alkuperäinen visio 500–600 asukkaan alueesta toteutuisi lähivuosina. Tällä hetkellä Sipoonrannassa asuu kunnanjohtajan arvion mukaan 200–300 asukasta.

Asukkaat ovat arvostelleet sitä, että alue on jäänyt keskeneräiseksi ja epäsiistiksi. Lähipalveluja ei ole pystytty toteuttamaan. Alueella on asuttu vuodesta 2011 lähtien.

Grannas uskoo, että Sipoonrannan kärsimysten taustalla on osittain Östersundomin liittäminen Helsinkiin.

– Osittain samaan aikaan kun Sipoonrantaa rakennettiin, oli Sipoon ryöstö eli Östersundom siirtyi osaksi Helsinkiä, Grannas kertoo.

– Myös sen [Östersundomin] liittäminen osaksi Itä-Helsinkiä metroineen kaikkineen on viivästynyt viivästymistään, hän jatkaa.

Östersundomiin piti rakentaa omakotitaloja ja pienkerrostaloja sekä vetää kiskot pintametroa varten. Vasta tänä syksynä Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi Östersundomin yleiskaavan, joka mahdollistaa asuntojen rakentamisen 100 000 helsinkiläiselle.

Östersundom liitettiin Helsinkiin kymmenen vuotta sitten.

Grannaksen mukaan Östersundomin liittämisen Helsinkiin toivottiin tuovan kehitystä mukanaan koko Sipoon länsirannalle.

Lue lisää:

Laitetaanko Sipoonrannan rakentamiselle piste? Kunta aikoo maisemoida kaavoitetut alueet

Sipoonranta hakee taas lisäaikaa rakentamiseen vedoten alueen heikkoon kiinnostavuuteen, vaikka kunta on Suomen kovimmin kasvava – "Jos aluetta ei saada valmiiksi nyt, koska sitten?"

Viime toukokuun helatorstai on syöpynyt syvälle siilinjärveläisen Jyrki Proskinin mieleen. Värtinahon tilan isäntä oli navetassa lypsyllä, kun hän haistoi yhtäkkiä savua ja palaneen käryä. Samassa soi palohälytin.

– Varasto, jossa oli pienkuormaaja, oli ilmiliekeissä.

Proskin ja hänen puolisonsa Satu Hyvärinen yrittivät turhaan taltuttaa tulta vaahtosammuttimilla. Liekkien lähelle ei ollut menemistä, sillä ne olivat jo useita metrejä korkeita ja tavoittelivat kattoa.

Navetassa olleen tilan emännän Satu Hyvärisen mukaan ratkaisu oli tehtävä äkkiä.

– Ovi pantiin kiinni ja Jyrki löi minulle puhelimen kouraan, hän muistelee aamua, jollaista ei koskaan etukäteen uskonut joutuvansa kokemaan.

Proskin jäi navettaan pelastamaan lehmiä. Hän kiteyttää kyseisen päivän yhteen sanaan: surkea.

– Navetta ja vuosikymmenien työ menivät kahdessakymmenessä minuutissa hukkaan.

Tavoitteena paloturvallinen navetta

Satu Hyvärisen mukaan ajatuksena oli heti tulipalon jälkeen se, että tilalle tehdään mahdollisimman nopeasti uusi navetta.

Tulipalossa menehtyi yli kolmekymmentä lehmää. Hengissä säilyi runsaat viisikymmentä eläintä, jotka ovat tähän saakka olleet väistötiloissa kolmessa eri navetassa, teltassa ja ulkoaitauksissa.

Nyt eläimillä on edessä muutto, sillä Siilinjärven Hamulaan on valmistunut uusi navetta.

Tilalla on pyritty tekemään kaikki, jotta pikavauhtia pystyyn noussut 1 500 neliön navetta ei koskaan palaisi. Tuotantorakennuksessa on käytetty palamattomia rakenteita eli betonia, massiivisia liimapuurakenteita ja palamattomia villaeristeitä.

Vakuutusyhtiö LähiTapiolan riskipäällikkö Juhani Savolainen on näkemästään innostunut.

– Tämän rakennuksen yhteyteen ei ole rakennettu lämpökeskuksia, ei moottoriajoneuvosuojia, eikä rehu- ja kuivikevarastoja, joissa on suuri palokuorma, hän iloitsee.

Palokuormaaja pois navetasta

Värtinahon tilan uudessa navetassa on pyritty tekemään moni asia toisella tavalla. Pienkuormaaja oli syynä vanhan navetan tulipaloon, ja se on myös suomalaisten maatilojen yleisimpiä tulipalon aiheuttajia.

– Omakohtaisella kokemuksella voin sanoa, että pienkuormaajat ovat melkoisia riskejä, Proskin sanoo.

Hän on ryhtynyt omalla tilallaan sanoista tekoihin. Kuormaajaa varten on hankittu erillinen säilytyskontti, ja ajoneuvoon on asennettu automaattisesti laukeava palon sammutuslaitteisto.

Vastaavanlainen, 170 asteen kuumuudessa laukeava sammutuslaitteisto löytyy navetan sähköpääkeskuksesta. Eläintiloihin on puolestaan asennettu savuun reagoiva palovaroitin, jonka pitäisi mahdollistaa alkusammutuksen aloittaminen ja eläinten pelastaminen.

Ratkaisu löytyy viljelijän korvien välistä?

LähiTapiolan riskipäällikön Juhani Savolaisen mukaan suurimmat ongelmat ovat vanhoissa navetoissa. Monissa 1970–1990-luvuilla rakennetuissa navetoissa on palo-osastoimattomia rakenteita, ja esimerkiksi lämpökeskus ja sosiaalitilat on usein rakennettu navetan yhteyteen.

– Aikaisemmin oli tapana tehdä eläinsuojan päätyyn rehu- ja kuiviketilat, jolloin siellä on suuri palokuorma, pommi, odottamassa. Noin 80 prosenttia navettapaloista lähtee liikkeelle rehutiloista, hän muistuttaa.

Värtinahon tilalla paloturvallisuuteen on panostettu rahallisesti, mutta apua tulipalojen ehkäisemiseen uskotaan löytyvän myös viljelijän korvien välistä.

– Jokainen ajattelee, että ei meille satu. Niin minäkin ajattelin, Proskin toteaa.

Vaasalaiset ystävykset, 13-vuotias Elle Kukkula ja 14-vuotias Tytti Hakomäki, haaveilevat mallin urasta. Molempia kiinnostaa kauneusala kaikkineen ja mallintyöhön innostaa myös halu päästä maailmalle.

– Haluaisin päästä isompana ulkomaille mallikisoihin ja on kivaa tavata uusia ihmisiä, miettii Elle Kukkula.

– Meikki, vaatteet, muoti ja kauneusala kiinnostavat, niin tässä ne yhdistyy, kertoo Tytti Hakomäki.

Kuvan perusteella jo kisoihin

Tytti Hakomäen kohdalla tie kohti mallimaailmaa on alkanut äidin avustuksella. Äiti Mari Hakomäki otti tyttärestä muutaman valokuvan ja lähetti ne muun muassa seinäjokelaiseen mallikouluun.

Kuvien perusteella tyttö olisi haluttu laittaa jo heti Yhdysvaltoihin mallikisoihin. Perhe kuitenkin päätyi siihen, ettei ihan kylmiltään kisaan lähdetä, joten hän meni mallikurssille hakemaan kokemusta ja oppia.

Tytti Hakomäki oli yllättynyt siitä, että muutaman kuvan pohjalta hän olisi jo päässyt teinimallikisoihin Yhdysvaltoihin.

– En ollut ajatellutkaan, että näin kävisi. Sitten ajateltiin, että tarvitsen kokemusta ensin ja menin mallikurssille, kertoo Hakomäki.

Nyt kurssi on käyty ja ensi kesän kilpailumatkaa varten harjoitellaan.

Some on työkalu

Sosiaalinen media kuvineen on tuonut oman lisänsä mallibisnekseenkin. Pelkästään kuvien perusteella ei malliksi pääse, sillä mallitoimistot haluavat useimmiten nähdä kokonaisuuden. Mutta jonkinlainen alkupiste some-kuvat kuitenkin saattavat olla.

Mallitoimisto Paparazzin Head booker Jari Leskinen kertoo, että some on työkalu niin mallitoimistoille, malliksi haluaville kuin myös malleja tarvitseville asiakkaille. Jos somesta löytyy kiinnostava tyyppi, hänet halutaan toki nähdä.

– Sitten otetaan henkilökohtaisesti yhteyttä ja sovitaan tapaaminen. Kokonaisuus kuitenkin ratkaisee , sanoo Leskinen.

ParissModels -mallitoimistoa ja -koulua pitävä Liisa Kangas kertoo, että varsinaiset mallintyöt menevät yleensä suoraan mallitoimistojen kautta.

– Mutta esimerkiksi valokuvaajat etsivät nykypäivänä muun muassa instagramin kautta malleja kuvattavakseen.

Kangas kertoo, että nuoria löydetään kursseille ja mallimaailmaan monella eri tavalla.

– Vaikuttavia asioita ovat muun muassa sosiaalinen media, mainonta sekä perheiden että ulkopuolisten suosittelu ja tietenkin menestyneiden mallien esikuva vaikuttaa, listaa Kangas.

Harjoittelua, harjoittelua

Mallikurssi on ollut Ellelle ja Tytille mieleinen harrastus ja se on yhdistänyt myös perheet. Äidit, Mari Hakomäki ja Nina Kontturi-Kukkula, ovat kuljettaneet yhdessä tyttöjä kurssille. Äidit kulkevat myös mukana kaikissa kuvauksissa ja näytöksissä tyttöjen nuoresta iästä johtuen.

Mallitoimisto Paparazzissa ihan näin nuoria malleja ei ole, kertoo Jari Leskinen. Nuorimmat mallit ovat Leskisen mukaan 15-16 -vuotiaita ja heidän kanssaan työskentely aloitetaan vähitellen, koulun ehdolla.

Leskisen mukaan kovin nuorilla kasvu on vielä kesken ja asiakkaat tarvitsevat useimmiten hieman vanhempia eli 20-30-vuotiaita malleja.

Vaasalaistyttöjen ajatukset tulevaisuuden malliurasta ovat vielä maltillisia. Molemmat haluaisivat päästä koittamaan taitojaan näytöksiin ja kuvauksiin ja sitä kautta keräämään kokemusta siitä, minkälaista mallin työ on. Mallikurssista on tyttöjen mielestä kuitenkin hyötyä myös yleisemminkin.

– Kurssilla oli tapakasvatusta ja erilaisia ihonhoito- ja hiustenhoitoon liittyviä asioita. Ajattelen, että kun sä haet joskus työpaikkaa ja laitat cv:seen, että olet käynyt mallikurssin niin saattaa se vaikuttaa, pohtii Elle Kukkula.

Oululainen 16-vuotias Niko otettiin kevättalvella huostaan äitinsä pyynnöstä. Vapaaehtoisen huostaanoton taustalla oli Nikon jo vuosia jatkunut päihteiden käyttö, joka oli alkanut 13-vuotiaana kannabiskokeillulla.

Nikon äiti Marja kertoo, että poika sijoitettiin huostaan Muhoksella sijaitsevaan Pohjolakotiin, sillä lastensuojelulain mukaan avohoidossa olevalta nuorelta ei saa ottaa huumeseulaa. Koulukodissa huumeseulojen ottaminen on mahdollista.

Niko ja Marja eivät esiinny jutussa omilla nimillään alaikäisen pojan suojelemiseksi.

Marjan toiveena oli, että lukiota käyvän pojan päihdekierre saataisiin katkaistua Pohjolakodissa. Toisin kuitenkin kävi.

Niko itse kertoo, että hän pystyy jatkamaan päihteiden käyttöä Pohjolakodissa kuten ennenkin. Hän on esimerkiksi karannut koulukodista.

Karkureissun jälkeen Pohjolakodin lääkäri määräsi Nikolle psykoosilääke Ketipinoria. Marja kertoo, että aluksi lääkkeen syyksi Pohjolakodin hoitaja oli kertonut nukahtamisvaikeudet ja myöhemmin lääkäri selitti sitä päihteiden käytön katkaisukeinoksi.

Ketipinor eli ketiapiini on psykoosilääke, jonka käyttöä alle 18-vuotiaille ei suositella, sillä tiedot valmisteen käytöstä tässä ikäryhmässä puuttuvat. Eli tutkimusnäyttöä lääkkeen tehosta alaikäisillä ei ole tarpeeksi. Aikuisilla ketiapiini on tarkoitettu käytettäväksi esimerkiksi skitsofrenian, kaksisuuntaisen mielialanhäiriön ja vakavan masennustilan hoitoon.

Marja sanoo ihmetelleensä psykoosilääkkeen määräämistä, sillä Nikon ongelmana ovat päihteet, eivät nukahtamisongelmat tai psykoosi.

Myös Nikon käsityksen mukaan Ketipinoria määrättiin hänelle heppoisin perustein. Hän ei kuitenkaan ehtinyt aloittaa lääkkeen käyttöä, sillä Marja oli ehtinyt ottaa lääkkeestä selvää ja kieltänyt sen käytön pojaltaan.

Ketiapiinin määrääminen nuorelle poikkeaa myyntiluvasta

Kun Marja oli ihmetellyt ketiapiinin käyttöä, Pohjolakodin työntekijä oli kertonut, että kyseinen lääke on hyvin yleisessä käytössä heillä olevilla lapsilla. Myös Nikon kokemuksen mukaan moni koulukodin lapsi saa illalla Ketipinoria.

Marja olisi halunnut myös toisen lääkärin mielipiteen lääkkeen käytöstä, mutta terveyskeskuksessa selvisi, ettei Nikolle määrätystä ketiapiinista löytynyt mitään merkintää.

Niko sanoo, että myöskään hän ei ole nähnyt hänelle määrättyjen lääkkeiden reseptejä tai pakkauksia, sillä lääkkeet jaetaan heille suoraan pillereinä.

Marja teki asiasta kantelun Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle, sillä hän haluaa, että Pohjolakodin käytännöt lääkkeiden määräämisessä selvitetään. Pohjois-Suomen avista vahvistetaan, että kantelu on tullut perille.

Pohjolakodin yhteistyölääkäriä ei yhteydenottopyynnöistä huolimatta tavoitettu kommentoimaan asiaa. Myöskään Pohjolakodista tapausta ei kommentoitu. Pohjolakodin johtaja Kati Lehtola kertoi viestissään ainoastaan, että Pohjolakodin nuorilla on useimmiten heille tullessaan jo valmiiksi määrätty lääkitys.

Pohjolakodin omistavan Nuorten Ystävien kehitysjohtaja Mikko Oranen ei pysty ottamaan kantaa yksittäistapaukseen tai ketiapiinin käyttöön, mutta hän kertoo, että koulukodissa voidaan käyttää lääkkeitä esimerkiksi unirytmin palauttamiseen.

– Meille tulevilla nuorilla vuorokausirytmi voi olla päihteiden käytön vuoksi sekaisin, ja heidän voi olla mahdotonta rauhoittua normaaliin arkirytmiin, Oranen sanoo.

Oikeusasiamiehen kanslia selvitti Pohjolakodin toimintaa aikaisemmin tänä vuonna. Esittelijäneuvos Tapio Rädyn mukaan koulukodin lääkekäytäntöihin ei tuolloin kiinnitetty huomiota. Toisen vastaavan laitoksen osalta lääkeasia on Rädyn mukaan selvittelyssä.

Kelan lääkekorvaustilastojen mukaan ketiapiinin käyttö on kasvanut alaikäisillä voimakkaasti parin viime vuoden aikana.

Viime vuonna ketiapiinia käytti lähes 4000 alaikäistä, kun vuonna 2015 määrä oli noin 2700. Nuorten Ystävien Mikko Oranen kertoo, että Pohjolakodissa paikkoja on noin 40 ja koko Suomen koulukodeissa asiakaspaikkoja on noin 300. Pohjolakoti siis tuskin on ainoa laitos, jossa alaikäiset syövät lääkettä.

Niko kertoo, että kyseistä lääkettä on määrätty myös hänen muissa koulukodeissa oleville kavereilleen.

Tutkivaan journalismiin erikoistuneen Long Playn maksullisen artikkelin mukaan psykoosilääkkeitä käyttävien lasten määrä on lähes kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Lääkkeillä pyritään hoitamaan esimerkiksi vaikeita käytöshäiriöitä, vaikka tutkimusnäyttö lääkkeiden tehosta on niukkaa.

Ketiapiinin tarkkaa käyttötarkoitusta ei tiedetä, sillä kyseisen lääkkeen käyttö lapsilla ja nuorilla on myyntiluvasta poikkeavaa, niin sanottua off label -käyttöä.

Myöskään sitä ei tiedetä, miksi ketiapiinin käyttö on kasvanut niin voimakkaasti. Sitä käytetään jo lähes yhtä paljon kuin yleisimmin alaikäisille määrättyä psyykenlääke risperidonia. Toisin kun ketiapiinista, risperidonista on myös tutkimusnäyttöä alaikäisten osalta.

Professori: Suomessa käytössä monia lääkkeitä, joista ei tarpeeksi tutkimustietoa alaikäisillä

Satakunnan sairaanhoitopiirin psykiatrisen hoidon johtaja Kirsi-Maria Haapasalo-Pesu on tutkinut psykoosilääkkeiden käyttöä nuorilla.

Hänen mukaansa ketiapiinin käytön lisääntyminen voi johtua siitä, että unihäiriöt nuorilla ovat kasvaneet selvästi. Ketiapiinilla on pienelläkin annoksella hyvä nukuttava vaikutus, jota risperidonissa ei samalla tavalla ole, Haapasalo-Pesu sanoo.

– Ketiapiini tainnuttaa hyvin yöksi ja valtaosa tokenee siitä aamuksi.

Haapasalo-Pesun mukaan lääke soveltuu myös päihdeongelmista kärsiville, sillä se ei koukuta.

Kaikilla hoidoilla on sekä toivottuja että ei-toivottuja vaikutuksia. Mauri Marttunen

Helsingin yliopiston nuorisopsykiatrian professori Mauri Marttunen sanoo, että Suomessa joudutaan käyttämään monia sellaisia lääkkeitä lapsilla ja nuorilla, joista ei ole tarpeeksi tutkimustietoa näissä ikäryhmissä. Tällöin tukeudutaan aikuisilla tehtyihin tutkimuksiin.

Marttusen mukaan psyykenlääkkeiden käytön lisääntymistä 5–10 vuoden aikana selittää osaltaan se, että myös nuorisopsykiatriseen hoitoon tulleiden potilaiden määrä on kasvanut.

Marttusen mukaan ketiapiinin käytön lisääntyminen voi johtua siitä, että risperidonin käytöstä on ilmennyt haittavaikutuksia.

– Kaikilla hoidoilla on sekä toivottuja että ei-toivottuja vaikutuksia ja silloin joudutaan punnitsemaan ja tekemään hyöty- ja haittavaikutusarvioita, Marttunen sanoo.

Marttusen mukaan on hyvä, jos lääkkeen käytöstä heränneet epäilykset tutkitaan.

Kahlitaanko koulukotinuoria kemiallisesti?

Marjaa ketiapiinissa huolettaa lääkkeen mahdolliset sivuvaikutukset nuorille. Ketiapiini voi aiheuttaa esimerkiksi uneliaisuutta, huimausta ja painonnousua.

Aiemmin on uutisoitu psykoosilääkkeiden ja ketiapiinin käytön ongelmista esimerkiksi vanhustenhuollossa. Joissakin tapauksissa psykoosilääkkeitä on käytetty muistisairaiden liikkumisen rajoittamiseen tai käyttäytymisen hillitsemiseen. Tätä kutsutaan kemialliseksi sitomiseksi.

Marja sanoo pohtineensa, käytetäänkö ketiapiinia samaan tarkoitukseen myös koulukodin nuorilla.

Nuorten Ystävien kehitysjohtaja Mikko Oranen sanoo, että Pohjolakodissa ei käytetä lääkkeitä nuorten tainnuttamiseen.

– Meillä on turvallisuuden takaamiseen käytössä muut keinot. Ensisijaista on ennakointi ja tilanteisiin puuttuminen, ennen kuin ne kriisiytyvät. Pitää myös huolehtia siitä, että henkilökuntaa on riittävästi ja tarvittaessa saadaan myös apuvoimia paikalle, Oranen kertoo.

Niko kertoo, ettei ole saanut Pohjolakodissa lääkkeiden lisäksi muuta apua päihdeongelmaansa. Hän kertoo tavanneensa koulukodin psykologin viimeksi pari kolme kuukautta sitten. Keskusteluapua tai terapiaa ei ole hänen kokemuksensa mukaan ollut tarjolla. Niko kertoo, että tekemisen puutteen vuoksi päihteet pyörivät mielessä usein.

Marja kertoo kustantaneensa poikansa terapiakäyntejä omasta kukkarostaan, jotta tämä saisi ongelmaansa apua.

Oranen myöntää, että terapiaa ei pystytä tarjoamaan nuorille tarpeeksi, sillä terapeuteista on pulaa koko Pohjois-Suomessa.

– Toisaalta nuorten oireilu on sen tyyppistä, että heidän on vaikea sitoutua terapiaan, Oranen sanoo.

Pohjolakodin entinen kesätyöntekijä Juha Pelkonen kertoi aiemmin syksyllä Helsingin Sanomien maksullisessa artikkelissa, ettei muista nuorten juurikaan käyneen terapiassa.

– Lääkedoseteissa kyllä riitti tavaraa, Pelkonen kertoi tuolloin.

Ylelle Pelkonen kertoo jakavansa Marjan huolen nuorten "tainnuttamisesta" lääkityksellä. Hän on työskennellyt myös vanhustenhoidon puolella ja sanoo pitävänsä asiaa huolestuttavana.

– Samasta ilmiöstä on kyse kuin vanhusten kohdalla: vähemmän tulee ongelmatilanteita, kun ovat kemiallisesti kahlittuja, Pelkonen sanoo.

Pelkosen mukaan on kylmäävää, jos asiasta ei olla lastensuojelun parissa työskentelevien piirissä huolissaan.

Muutama vuosi sitten Suomeen purjehtinut alennusilmiö Black Friday eli Musta perjantai on jälleen täällä, eikä se liene jäänyt monelta huomaamatta. Innokkaimmat yritykset alkoivat rummuttaa mediassa ja katukuvassa viestiään jo maanantaina.

Näkyvän mainoskampanjan leväytti esiin muun muassa kauppaketju Tokmanni. Talouselämä-lehden mukaan varaslähdöstä kampanjaan ilmoittivat myös esimerkiksi tavarataloyhtiö Stockmann sekä elektroniikkaan ja kodinkoneisiin keskittynyt Verkkokauppa.com.

Toinen kodintekniikkajätti Gigantti lupaa “kulutusjuhlan” jatkuvan viikonlopun jälkeen Cyber Mondayna eli kybermaanantaina. Mustan perjantain kaveriksi kehitetty jatkopäivä painottuu verkkokauppaan.

Samaan aikaan keskustelu kulutuksen ja ympäristön suhteesta käy kiihkeänä vastikään julkistetun ilmastoraportin jälkimainingeissa.

Ovatko suomalaiset jakautuneet Mustan perjantain shoppailijoihin ja kestävän kehityksen esitaistelijoihin? Kulutustutkimukseen erikoistunut professori arvelee, että samaan sieluun voivat mahtua molemmat.

– On siinä vaarana, että ostetaan tavaraa, joka on turhaa ja mennään kestävän kehityksen kannalta väärään suuntaan. Kiistatta tulee mieleen, onko tässä mitään järkeä, että ostetaan hirveä määrä tavaroita. Toisaalta ihmisellä voi olla ihan todellinen tarve, ja hän katsoo, että tämä on järkevä ajankohta tehdä hankinta. Ei tätä voi suoraan tuomita kulutushysteriana, puntaroi Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun professori Outi Uusitalo.

Piristysruiske kaupan perinteisesti heikolle kuukaudelle

Kaupan alan etujärjestö Kaupan liitto kertoo, että uusi ilmiö näyttäisi nostaneen marraskuun myyntiä. Siinä missä marraskuu on yleensä ollut keskivertokuukautta heikompi, viime vuonna marraskuun liikevaihto kaupan alalla oli jo keskivertoa kovempi.

Eniten Mustana perjantaina on liikkunut Kaupan liiton mukaan kodintekniikka, jonka markkinointi on myös ollut kiivainta. Muunkin tavaran kampanjakauppa voi silti kannattaa, vaikka joulusesonki on jo ovella.

– Mitä todennäköisimmin kannattaa ainakin joillekin, kun kaupat ovat mukana. Nämähän on jo vuosi sitten suunniteltu, tavarat hankittu ja katteet mietitty. Tätä käytetään nyt erikoiskampanjana ja kilpailukeinona. Siksi se on levinnyt joka puolelle, sanoo Kaupan liiton pääekonomisti Jaana Kurjenoja.

Yhdysvalloissa kytkeytyy kiitospäivään

Kulutustutkijalle hintakampanjat ovat toki peruskauraa. Se kuitenkin hätkäyttää, miten nopeasti Black Friday on Atlantin yli hyökynyt.

– Kyllä näin periamerikkalaisen ilmiön nopea rantautuminen osittain yllättää. Heillä on siinä ennen kiitospäivä, ja sen jälkeen lähdetään viettämään vapaapäivää kauppoihin. Meillä tämä on ihan tavallinen viikonloppu. Suomalaiset ovat myös olleet perinteisesti vaatimattomia kuluttajina. Siinä mielessä valtavan tavarapaljouden vyöryminen esille on muutos markkinointikentässä, pohtii professori Outi Uusitalo.

Mustasta perjantaista huolimatta marraskuulla on vielä matkaa kaupan vuosittaiseen kulta-aikaan: joulukuun myynti on edelleen selvästi vuoden suurin - eikä Kaupan liiton pääekonomisti usko sen aseman horjuvan.

– Useimmat havahtuvat joululahjaostoksiin kuitenkin vasta joulukuun puolivälin jälkeen. Black Friday, sen jälkeinen viikonloppu ja siihen liitetty Cyber Monday voivat olla hyviä esimerkiksi lelukaupassa tai elektroniikassa. Kun totutaan, että tarjouksia tulee, niin aletaan etsiä. Mutta jouluvalmistelut pysyvät joulukuussa, Jaana Kurjenoja arvioi.

Hintahulina hämärtää normaalihinnat

Kybermaanantai on verkkokaupan erikoistarjouspäivä, ja verkosta ja kansainvälisestä kilpailusta löytynevät myös syyt, miksi yritykset haluavat olla uusissa kampanjoissa mukana. Kovassa hintakilpailussa on kuitenkin sudenkuoppansa. Mitä asiakkaalle saa enää myytyä täyteen hintaan, kun jossain on jatkuvasti ale?

– Kansainvälinen kilpailu voi hämärtää asiakkaan hintakäsitystä. Kun menee ulkomaisille verkkosivuille, siellä on hinta "–90% vain tänään" eikä mitään tietoa lähtöhinnasta. Se rapistaa asiakkaan käsitystä siitä, mitä normaalihintainen tavara maksaa, sanoo Kaupan liiton Jaana Kurjenoja.

– Ihmiset ovat oppineet odottamaan alennusmyyntejä, ja eihän järkevä kuluttaja osta vähän ajan päästä täydellä hinnalla. Voi olla, että kampanjointi kuitenkin lisää myyntiä ja tulosta sitä kautta, että myyntivolyymit kasvavat joillakin aloilla. Ostetaan enemmän elektroniikkaa tai useampia vaatekappaleita, laskeskelee puolestaan professori Outi Uusitalo.

Ja alhainen hintahan on selvästi Mustan perjantain täky. Mainonnan määrästä päätellen yritykset uskovat hintalupausten saavan kuluttajat liikkeelle. Uusitalon mukaan kampanjan brändiin liittyy myös mielikuva ostosryntäilystä ja kilvoittelu halvoista tuotteista.

– Siellä on se satasen televisio, ja kaikki haluavat sen.

Luonto-Liitto: Tavoitteena kohtuullistaminen

Ärhäkkä hintavetoinen markkinointi herättää myös aktiivista vastarintaa. Pitkäaikaisin samaan saumaan ajoitettu kampanja on Älä osta mitään -päivä, jota Suomessa koordinoi Luonto-Liitto. Järjestön ympäristökasvatuspäällikkö Malva Green sanoo, että kampanja ei ole yhtä ehdoton kuin nimensä. Hänen mukaansa Mustana perjantainakin voi ostaa tarpeeseen.

– Toivoisimme, että ihmiset harkitsisivat ostamistaan ja pitäytyisivät kohtuudessa ihan ympäristösyistä. Tilanne on kuitenkin se, että luonnonvarojen ja energian kulutus ylittää kestävän tason reippaasti. Onhan sitä tietysti hankala hahmottaa, kun kulutuksen seuraukset ovat globaalissa taloudessa jossain muualla ja kauempana, Green sanoo.

Kampanjassa kannustetaan “vastuulliseen kuluttamiseen”. Se tarkoittaa Greenin mukaan ennen kaikkea kohtuullistamista: uuden ostamista voi vähentää, uuden sijaan voi hankkia käytettyä tai lahjaksi voi antaa elämyksiä ja yhteistä tekemistä.

Greeninkään mielestä ei välttämättä ole ristiriitaista, että samaan aikaan vannotaan kulutuksen vähentämisen puolesta ja tiiraillaan alennusmyyntejä.

– Ihmiset ovat huolissaan ympäristöstä, mutta se ei välttämättä jalkaudu toimintaan. Onhan tällaista itse kullakin välillä. Esimerkiksi tieto elämäntapojen vaikutuksesta terveyteen ei johda aina terveelliseen elämäntapaan. Sosiaaliset paineetkin vaikuttavat. Esimerkiksi jouluun liittyy paljon odotuksia siitä, että pitää tarjota tietynlainen joulu lapsille, Green miettii.

Alennusriehalle versoo vastalauseita

Älä osta mitään -päivä on saanut rinnalleen myös muita kulutuskriittisiä kampanjoita. Svenska Yle kertoo, että Ruotsissa järjestettiin alkuviikosta toista kertaa White Monday eli Valkoinen maanantai, joka kannusti ihmisiä kuluttamaan kiertotaloudessa eli esimerkiksi korjauttamaan vaatteita, vuokraamaan ostamisen sijaan tai hankkimaan tavaraa käytettynä.

Suomessa Vastuullinen lahjoittaminen Ry (VaLa) järjestää ensi viikolla ensimmäistä kertaa Tekojen tiistain. Sekin on yhdistyksen mukaan saanut alkunsa Yhdysvalloissa vastalauseena Mustan perjantain ostohuumalle ja haluaa muistuttaa “hyvän tekemisen tärkeydestä”. VaLa kertoo, että järjestöistä mukana ovat muun muassa Sotiemme veteraanit, Mannerheimin lastensuojeluliitto ja Pakolaisapu ja yrityksistä esimerkiksi teleoperaattori DNA – joka tosin aloitti myös Mustan perjantain mainoskampanjansa hyvissä ajoin.

Kaupan liiton Jaana Kurjenoja korostaa, että ei yritystenkään ole pakko osallistua Mustaan perjantaihin. Hänen mukaansa yritykset tekevät ratkaisunsa asiakaskunnan mukaan.

– Suomessakin on yrityksiä, jotka ilmoittavat jäävänsä pois. Ne kampanjoivat siten, etteivät osallistu halpamyyntiin esimerkiksi eettisistä syistä. Sehän voi olla hyvinkin älykästä mainontaa, sanoo Kurjenoja.

Paisuuko Sinkkupäivä Suomessakin uudeksi kulutusjuhlaksi?

Professori Outi Uusitalo uskoo, että alennuskampanjoissa joudutaan puhumaan tulevaisuudessa eri sanoin “kulutusjuhlaretoriikan” sijaan. Luonto-Liiton Malva Greenillekin “kulutusjuhlasta” puhuminen särähtää korvaan. Hänen mielestään se on selkeästi ristiriidassa sen tiedon kanssa, ”mitä meillä on kulutuksesta ja ilmastonmuutoksesta”.

Seuraava ehdokas kulutusjuhlaksi on kuitenkin tehnyt jo pari vuotta tuloaan länteen. Kiinassa suosittu, kiinalaisen verkkokauppajätin Alibaban lanseeraama marraskuun 11. päivän Singles Day eli Sinkkupäivä näkyy Suomessakin vuosi vuodelta enemmän.

BBC:n mukaan Kiinassa Alibaba ylsi 11. marraskuuta tänä vuonna taas ennätysmyyntiin: yhteensä sen verkkokaupassa tehtiin ostoksia lähes 31 miljardilla dollarilla vuorokauden aikana. Kasvu edellisvuodesta jäi kuitenkin aiempaa pienemmäksi: 27 prosenttia.

Kaupan liiton Jaana Kurjenoja ennustaa, että Sinkkupäiväkin vakiintuu suomalaiseen kauppakalenteriin.

– Kyllä se aika luonnollista olisi. Kun maailma on kuluttajalle avoin, suomalaisen kaupan on kilpailtava sen kanssa, Kurjenoja toteaa.

Professori Uusitalo muistuttaa, ettei Musta perjantaikaan itsestään syntynyt tai lähtenyt kuluttajista liikkeelle.

– Riippuu tarjontapuolesta eli onko riittävästi kauppoja ja yrityksiä, jotka haluavat satsata moniin tällaisiin isoihin kampanjoihin, hän sanoo.

Aiemmin aiheesta:

Kulutushysteria oli liikaa – osa kauppiaista nousi kapinaan mustaa perjantaita vastaan: "Älä kuluta, osta laatua"

Black Friday vetoaa nuoriin – jo nelikymppiset vierastavat marraskuista alennusmyyntiä

Saako Älä osta mitään -päivänä ostaa lapselle kalliin lahjan halvalla? Luonto-Liitto vastaa

Yhden päivän ale-kampanja Black Friday rantautui suomalaiskauppoihin

Mikä ihmeen sinkkujen päivä? Kiinalainen shoppailuhulluttelu rantautui Suomeen

Yle Areenassa:

Aamu-tv: Mikä on ulkomailta tilatun nettiostoksen todellinen hinta? 20.11.2018

Svenska Ylen Närbild-ohjelma tutkailee suomalaisten perinteiden kaupallistumista ja amerikkalaistumista (tekstitetty suomeksi) 28.10.2018

Hääkuvaaja René Garmider alkoi kuvata häävideoita pari vuotta sitten. Nyt tekijöitä on tullut paljon lisää ja kysyntä kasvaa koko ajan.

Garmiderin ensimmäinen video syntyi Ville ja Anna-Emilia Lehtosen häissä kesällä vuonna 2016. Parille oli selvää, että he haluavat videon häistään.

– Olisi harmittanut, jos emme olisi sijoittaneet kuviin ja videoon. Aluksi hinta kyllä hieman hirvitti, Ville Lehtonen kertoo.

– Päätimme, että pihistämme sitten jostain muusta. Kuvat ja video ovat ainoa asia, joka häistä jää jäljelle, Anna-Emilia Lehtonen sanoo.

.

Häihin saatetaan tilata kaksi kuvaajaa, toinen videokuvaajaksi ja toinen valokuvaajaksi. Tällöin hinta voi nousta jopa muutamaan tuhanteen euroon. Suomen ammattivalokuvaajat ry:n toiminnanjohtaja Anna Kaleva-Tsagklas uskoo, että hääkuviin ja -tallenteisiin kulutetaan enemmän rahaa kuin ennen.

– Se johtuu muuttuneesta tavasta, jolla kuvia tehdään, Kaleva-Tsagklas selventää.

Studiokuvaukseen saattoi kulua tunti, kun nyt kuvaaja halutaan monesti koko päiväksi paikalle. Kuvien jälkikäsittelyyn voi mennä sama aika kuin kuvaukseen ja hintaan voi sisältyä myös matkakulut.

– Onhan se hyvä, että kuvat ja tallenteet ovat sellaisia, joita haluaa ja kehtaa katsoa vuosienkin päästä, hän sanoo.

Keinovalo ja teennäiset poseeraukset ovat historiaa

20 vuotta sitten hääparit kuvauttivat itsensä lähes aina studiossa. Kun filmikamerat vaihtuivat digitaalisiin, alettiin pikku hiljaa liikkua studion ulkopuolelle.

Miljöökuvausta seurasi dokumentaarinen kuvaus, jossa kuvaaja seuraa hääparia jopa alkuvalmisteluista lähtien illan pikkutunneille saakka ja taltioi aitoja tilanteita ja hetkiä.

Myös kymmenen vuoden takaisesta voimakkaasta kuvankäsittelybuumista on päästy yli.

– Luojan kiitos ollaan, huokaisee Anna Kaleva-Tsagklas.

Hän muistelee, että kuvankäsittelyohjelmien saapumisen jälkeen täytyi laittaa kuvaan kaikki mahdolliset efektit ja filtterit, joita ohjelmasta vain sai irti. Nyt kuvissa pyritään hyödyntämään luonnonvaloa ja murrettuja värejä.

Valokuvaaja Arto Arvilahti kuvaa hääparin studiossa vain noin kerran vuodessa.

– Nykyään vältetään suoraa katsetta kameraan. Miljöön valitseminen on tärkeä osa kuvaa. Merenranta on suosittu kuvauspaikka. Paikan on oltava autenttinen, Arvilahti sanoo.

Kuvaajan ja kuvattavan välille voi syntyä pitkäkin suhde, joka voi alkaa juurikin siitä hääkuvan ottamisesta. Anna Kaleva-Tsagklas

Arvilahdelle satelee hääkuvaustilauksia ympäri vuoden, eikä erityistä piikkiä ole. Häneltä kysellään myös paljon häävideoista, vaikkei portfoliosta videota löydykään. Jo se kertoo niiden suosiosta.

Dokumentaarisen kuvauksen vanavedessä seurasivat lyhyet ja nopeatempoiset häävideot, joita muun muassa René Garmider alkoi tehdä kaksi vuotta sitten.

– Häävideokoosteet olivat uusi juttu muutama vuosi sitten, mutta silloin niiden kysyntä oli aika heikkoa. Nyt tarjouspyyntöjä tulee selvästi enemmän, Garmider kertoo.

Häävideoita on aina ollut, mutta ne olivat ennen muutaman tunnin mittaisia verkkaisia taltiointeja. Nyt muutaman minuutin videoon koostetaan lyhyitä pätkiä monista eri tilanteista.

Kuvaaja varattava jo ennen kirkkoa

Suomen ammattivalokuvaajat ry:n toiminnanjohtaja Anna Kaleva-Tsagklas huomauttaa, että nyt alkaa olla hyvä hetki ensi kesän hääkuvaajan varaamiselle. Suosituimmat kuvaajat saattavat olla varattuja jo kahden vuoden päähän.

Heinä-elokuu on häiden ruuhkaisinta aikaa. Tuolloin häitään juhlivien on syytä olla hyvissä ajoin liikkeellä, jos he haluavat saada toivomansa kuvaajan koko päiväksi.

Kuvaajan hankinta saattaa mennä jopa kirkon edelle, koska kirkon voi useissa kunnissa varata vain vuotta aiemmin.

Moni pariskunta valitsee hääkuvaajan portfolion perusteella. Kaleva-Tsagklas tietää, että sillä on väliä, kuka kuvat ottaa. Valokuvaajan kädenjälki vaikuttaa päätökseen.

– Kuvaajan ja kuvattavan välille voi syntyä pitkäkin suhde, joka voi alkaa juurikin siitä hääkuvan ottamisesta. Seuraavaksi otetaan kuva kasvavasta perheestä, Kaleva-Tsagklas toteaa.

Myös Anna-Emilia ja Ville Lehtonen ystävystyivät valokuvaajan René Garmiderin kanssa. Perheen kasvaessa Garmider on ollut ottamassa Lehtosten raskaus- ja ristiäiskuvia.

Sokkelo. Pakohuonepeli. Kaupallinen autiomaa, jossa liikkeet kuolevat jo ennen avajaispäivää ja jossa smoothiekauppias saa olla onnellinen, jos myy toistakymmentä juomaa päivässä.

Helsingin uusimman kauppakeskuksen, Kalasataman Redin, alkutaival ei tosiaan ole sujunut mielettömän hyvin. Tulokkaan kompastelu on saanut asiantuntijat kysymään, onko Redille ylipäätään tilaa pääkaupunkiseudun ennestään ahtailla markkinoilla. Voiko kielteisten mielikuvien kierteen katkaista?

Yksi ryhmä on kuitenkin ollut iloinen uudesta kauppakeskuksesta: kalasatamalaiset. Kysyimme siksi kaupunginosan Facebook-ryhmässä, miten Redi voisi päästä ylös matosta.

Ehdotuksiin vastaavat Redin kauppakeskusjohtaja Pia Svensk ja kuluttamista tutkiva Jyväskylän yliopiston sosiologian professori Terhi-Anna Wilska. Jutun lopussa voit itse keskustella ideoista ja esittää omat ehdotuksesi.

Opasteet pitäisi saada kuntoon

Redin sokkeloisuutta ja opasteiden puutetta on moitittu alusta lähtien. Nytkään kartoista ei näe, missä karttaa paraikaa katselee. Pyry Lehdonvirta ehdottaa, että Redin käytävillä olisi kadunnimet ja liikkeillä osoitteet.

– Kun kerran haetaan kylätunnelmaa, niin voitaisiin viedä se loppuun asti, hän perustelee.

Wilska: "Eihän se saisi olla niin, että kauppakeskus on joku pakohuonepeli. Kadunnimet ovat hyvä idea ja liittyvät tunnelmaan: jos yritetään jäljitellä sokkeloista kaupunkia, siellä pitäisi olla kadunnimiä ja liikkeiden ovia."

Svensk: "Olemme hiljattain palkanneet Rediin palvelumuotoilijan, joka tekee kanssamme, asiakkaat osallistaen, yhteistyötä asioinnin helpottamiseksi. Tavoitteenamme on nimenomaan helpottaa ihmisten orientoitumista ja palvelujemme löytymistä. Haluamme, että Redistä tulee entistä ihmisläheisempi paikka vierailla ja asioida."

Tarvitaan vetonaulaliikkeitä

Redissä on iso supermarket, muttei hypermarketia, jota moni kaipaa. Lisäksi huonekalu- ja vaateliiketarjontaan kaivattaisiin jotain tunnettua liikettä, jota ei löydy muualta.

Wilska: "Ihmiset odottavat ankkuri-Cittaria, mutta se ei sovi konseptiin, jossa tavoitellaan nuorehkoja kaupunkilaisia ja urbaaneja lapsiperheitä. Silmiinpistävää kuitenkin on, miten vähän siellä on vaateliikkeitä. Nimenomaan pitäisi olla jotain erikoista ja lapsiperheillekin enemmän vaatekauppoja. Ravintoloita on ehkä suhteettoman paljon."

Svensk: "Redin K-Supermarket on yksi ketjun isoimmista supermarketeista. Tämän lisäksi meiltä löytyy Lidl ja esimerkiksi pääkaupunkiseudun ainoa Carlson Home -myymälä."

Markkinointia pitäisi olla "jäätävästi lisää"

Etenkin metron varrella pitäisi mainostaa ja verkkosivu täytyy saada toimimaan, sanovat keskustelijat. Kauppojen lisäksi Redissä on elämysten tarjoajia, muun muassa elokuvateatteri ja virtuaalipelisaleja, mutta ne eivät juuri näy markkinoinnissa. Maiju Seppälä kysyy, voisiko keskuksen alakerrassa olla julisterivi, josta näkee, mitä elokuvia teatterissa pyörii.

Wilska: "Keskuksen liikevalikoimasta huomaa heti, ettei tätä ole suunniteltu massakauppakeskukseksi Jumbon tyyliin. On hävikkiruokaa, tuoretoria, erikoisempaa elämyspaikkaa. Mutta onko markkinoitu konseptia? Onko osoitettu, mikä tässä on ideana? Toisaalta voi kysyä, onko markkinointi ollut jopa liian kohdennettua. Jos odotetaan massottain ihmisiä, pitää markkinoinnin näkyä massoille, ei vain sosiaalisessa mediassa. Ja verkkosivu on tosiaan auttamattoman huono!"

Svensk: "Olemme kehittäneet verkkosivuja saamamme palautteen perusteella toimivammaksi, ja kehitämme niitä jatkuvasti edelleen asiakastarpeiden mukaan. Mainonnassa olemme keskittyneet viimeiseksi juuri Redin viihdetarjonnan esittelyyn. "

Tapahtumia ja tunnelmaa

Kauppakeskuksessa tulisi järjestää tapahtumia, jotka vetävät väkeä myös lähiseutuja kauempaa.

Wilska: "Varsinkin tällaisessa kauppakeskuksessa se olisi aika tärkeää! Siellä on hauskoja elämyskeskuksia, joita pitäisi markkinoida enemmän."

Svensk: "Olemme järjestäneet useita tapahtumia näiden parin kuukauden aikana, esimerkiksi ensi lauantaina meillä ovat esiintymässä Raappana, Prinssi Jusuf ja Ike. Lisäksi olemme järjestäneet puitteet erilaisten harrasteryhmien tilaisuuksille."

Redi on varsin betoninen, puuta on käytetty vain vähän ja valo on valkoista ja tasaista. Moni kaipaa tunnelmallisempia soppia.

Wilska: "On viitattu siihen, että sokkeloisuus viittaa italialaiseen pikkukaupunkiin. Mutta jos kauppakeskus haluaa olla Siena, sen pitäisi olla Siena sitten ihan kunnolla. Se voisi olla selkeästi kylämäinen."

Svensk: "Meillä on pyritty panostamaan valaistukseen osana viihtyisyyttä. Vuokralaisemme vastaavat toki oman tilansa valaistuksesta, mutta otamme mielellämme vastaan ajatuksia siitä, miten kauppakeskuksen osalta voimme parantaa viihtyisyyttä."

Lue lisää:

Asiakkaat ovat kaikonneet kauppakeskus Redistä – yrittäjän mukaan tilanne on katastrofi ja konkurssi uhkaa

Onko asiakaskadosta kärsivä kauppakeskus Redi liian sokkeloinen? "Ongelma tulee ehkä siitä, että kaikilla hisseillä ei pääse kaikkiin kerroksiin"

Kuopioon suunnitteilla olevasta maailman suurimmasta havusellutehtaasta liikkuu paljon huhuja ja vääriäkin tietoja.

Koska tehdas on massiivinen kokonaisuus, sen ympäristövaikutuksia on lähes mahdotonta arvioida kaikilta osin. Finnpulpin vastustajat ovat epäilleet tehtaan hankkimien asiantuntijoiden tietojen totuudenmukaisuutta. Finnpulp puolestaan on syyttänyt kansalaisliike Pro Kallavettä väärien tietojen levittämisestä.

Yle kokosi tehtaan ympärillä vellovia väitteitä ja tarkastutti ne puolueettomilla asiantuntijoilla.

Tietoja on saatu Suomen ympäristökeskuksen asiantuntijoilta ja akateemisilta tutkijoilta.

1. Kallavesi muuttuu yhtä suolaiseksi kuin merivesi

Väite on väärin. Finnpulpin vastustajat ovat väittäneet, että Kallavesi muuttuisi suolavedeksi. Kallaveden suolaisuus ei nouse yhtä suureksi kuin meressä. Asiantuntijoiden mukaan Kallaveteen tuleva sulfaattimäärä on kuitenkin suuri.

Biotuotehdas lisää talvisin purkuputken lähistöllä syvänteen alusveden sulfaattipitoisuutta 140 milligrammaa litrassa. Kallaveden sulfaattipitoisuus on tällä hetkellä noin 8 mg/l, eli kasvu olisi siis paikallisesti 17,5-kertainen.

Oulun Hintan vesijohtovedessä sulfaattipitoisuus on 39 milligrammaa litrassa. Määrä tulee vedenpuhdistuksesta, jossa sulfaatteja hyödynnetään. Finnpulp lisää siis Kallaveden sulfaattipitoisuuden isoksi verrattuna oululaisten juomaveteen.

Vaikka määrä voi tuntua isolta, siitä ei välttämättä tule haittaa. Ongelmia tulee, jos sulfaatit kerrostuvat järven pohjalle.

Ei kuitenkaan tiedetä varmaksi, miten suolavesi käyttäytyy Kallavedessä, arvioi Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Petri Ekholm.

Painava suolavesi painuu alemmas, eikä sekoitu yläpuoliseen veteen. Riskinä erityisesti kuivina kesinä on se, että suola estää veden luontaisen kierron. Tällöin suolavesi kerrostuu pysyvästi järven pohjaan. Jos suolavesi jää pohjaan, lähellä järven pohjaa olevasta vedestä loppuu happi. Lisäksi sulfaatista tulee sulfidia, joka voi muodostaa puolestaan myrkyllistä rikkivetyä.

Jos pohjasta loppuu happi ja sulfaattipitoisuus on korkea, järven pohjasta vapautuu fosforia, joka puolestaan edesauttaa rehevöitymistä. Kukaan ei tiedä varmaksi, pääseekö suolavesi sekoittumaan keväällä ja syksyllä normaalisti.

Finnpulpin purkuputken on määrä laskea Kelloselälle. Mikäli Kelloselkä ei jäätyisi talvisin, se edesauttaisi vettä sekoittumaan. Kelloselän jäätymiseen palataan tarkemmin artikkelin myöhemmässä osiossa.

2. Kallaveden kuormitus kasvaa

Väite on totta. Vesistökuormitus tulee kasvamaan nykytilanteeseen verrattuna, toteaa Helsingin yliopiston ympäristötutkimuksen professori Lauri Arvola. Tehtaasta tulee vesistöön päivittäin muun muassa 20 kiloa fosforia, 420 kiloa typpeä, 1 000 kiloa kiintoaineita ja 55 tonnia sulfaattia.

Vertauksen vuoksi: Espoon Suomenojan jäteveden puhdistamo laskee päivittäin 30 kiloa fosforia puhdistetun jäteveden mukana. Finnpulpin fosforipäästöt vastaavat siis ison kaupungin päästöjä. Typpeä Suomenojalta lähtee päivittäin noin 1 700 kiloa, eli huomattavasti enemmän kuin Finnpulpilta.

On kuitenkin vaikea sanoa aukottomasti, mihin kaikkeen kuormitus vaikuttaa. Esimerkiksi sinilevien arvioidaan lisääntyvän Kallavedessä.

3. Juomavesi säilyy puhtaana

Väite on totta. Kuopion Veden on tarjottava vain puhdasta juomavettä kaupunkilaisille. Kuopiossa on keskusteltu siitä, että AOX- ja PFOS-yhdisteet pilaisivat juomaveden. Kuopion Vesi on arvioinut, että muun muassa PFOS-yhdisteet ovat riski sen veden laadulle.

Suomen ympäristökeskuksen ryhmäpäällikkö Jani Salminen muistuttaa, että Kuopion Veden on käsiteltävä käyttämänsä raakavesi niin, että se täyttää talousveden laatuvaatimukset. Jos vesi siis sisältäisi haitallisia yhdisteitä, ne olisi poistettava ennen kuin kaupunkilaiset nielevät veden.

Itkonniemestä, viiden kilometrin päästä purkuputkesta, otetaan viisi prosenttia kuopiolaisten juomavedestä. Kymmenen kilometrin päästä Hietasalosta otetaan 40 prosenttia raakavedestä.

Jos sulfaatit eivät sotkeennu järviveteen vaan painuvat pohjalle, ne voivat tuottaa myrkyllistä rikkivetyä ja lisätä fosforia. Fostori puolestaan voi lisätä sinilevän määrää vesistössä. Rikkivety ja sinilevä voivat heikentää vedenlaatua.

Jos vedenlaatu heikkenisi, Kuopion Vesi joutuisi näkemään enemmän vaivaa puhdistamiseen. Vesilaitoksen on siis puhdistettava vesi ennen kuin kaupunkilaiset juovat sitä. On mahdollista, että vedenpuhdistuksen kulut nousisivat.

4. Päästöpiikkejä ei seurata

Väite on totta. Emme tiedä, millaisia päästöpiikkejä tehtaalta tulee Kallaveteen. Finnpulp mittaa päivittäin muun muassa virtaamaa, lämpötilaa ja pH:ta. Useita haitta-aineita mitataan jaksoittain eli päivittäin, viikoittain tai kuukausittain.

Ympäristökeskuksen laboratorionjohtaja Tero Eklin sanoo, että reaaliaikaisella ja kaikkien nähtävillä olevilla mittaustuloksilla saataisiin luottamusta.

Eklin muistuttaa, että kaivososakeyhtiö Talvivaaran aloittaessa toimintaansa reaaliaikaisia mittausjärjestelmiä ei ollut alapuolisissa vesistöissä. Näiden avulla ongelmatilanteet olisi kuitenkin todennäköisemmin huomattu ajoissa ja ikävimmiltä seurauksilta vältytty. Useilla teollisuuden aloilla toimijat pelkäävät päästöpiikkejä, joita tulee prosessien optimointien, erityistilanteiden ja kunnossapitotoimien yhteydessä.

Valvonnan ja seurannan näkökulmasta päästöpiikkeihin päästään kiinni käytännössä vain reaaliaikaisilla mittauksilla. Tavoitetilan tulisi olla sama kuin ilmanlaadun mittaamisessa, jossa mittaaminen tapahtuu lähes poikkeuksetta reaaliaikaisesti. Eklin arvioi, että Finnpulpilla reaaliaikainen alapuolisen vesistön mittausjärjestelmä voisi olla pilottihanke ja toimia hyvänä näyteikkunana suomalaisesta vesi- ja ympäristöalan osaamisesta.

Finnpulpin konsulttiyritys arvioi, että reaaliaikainen mittaus maksaisi 20 000–30 000 euroa vuodessa.

Yritykset ovat vedonneet siihen, että mittaus on kallista ja sopivia laitteita ei ole. Asiantuntijoiden mukaan laitteita on kuitenkin olemassa. Esimerkiksi Talvivaaran kupeessa on kehitetty automaattinen ja reaaliaikainen, arktisissa olosuhteissa toimiva vesien metallimittari.

Suomen ympäristökeskuksen ryhmäpäällikkö Timo Jouttijärvi puolestaan sanoo, että esimerkiksi ravinteiden reaaliaikainen mittaus kertoisi heti, jos tehtaan jätevedenpudistamo ei toimisi kuten pitäisi. Jouttijärvi ei kuitenkaan pidä mittausta välttämättömyytenä, jos esimerkiksi tiedetään tehtaan päästöjen olevan vakaita.

5. Kaloille ei aiheudu haittaa

Väitettä ei pysty todistamaan oikeaksi tai vääräksi. Osa vastustajista on sanonut kalakantojen muuttuvan rehevöitymisen vuoksi. Rehevöitymisen määrää ei kuitenkaan voida sanoa varmaksi, joten sen vaikutusta kalakantoihin on vaikea ennakoida.

Jyväskylän yliopistosta eläkkeelle jäänyt professori Aimo Oikari sanoo, etteivät yritykset – eivätkä lupaviranomaisetkaan – halua lainkaan ottaa kantaa päästöjen hormonaalisiin vaikutuksiin. Ei tiedetä, miten Finnpulpin jätevedet vaikuttavat kalojen hormoneihin.

Jos päästöt aiheuttavat naaras- tai koiraspuolistavaa kuormitusta, kalojen sukupuolikäyttäytyminen voi vahingoittua.

6. Järvi ei jäädy talvisin

Väitettä ei pysty todistamaan oikeaksi tai vääräksi. Väite on huolestuttanut kuopiolaisia, sillä Kelloselällä on talvisin kävelybaana, hiihtolatu ja se on pilkkijöiden suosiossa. Finnpulp on arvioinut, että Sorsasalon ja Potkunsaaren välisellä alueella pintaveden lämpötila nousee kesällä neljä astetta. Tehtaan jäähdytysvedet lämmittävät talvikaudella pintavettä 3–5 astetta ja pohjan lähellä 3–4 astetta.

Ympäristöluvan mukaan lämpöpäästö ei vaaranna Kallaveden hyvää ekologista tilaa. On kuitenkin epäselvää, miten lämpömuutos vaikuttaa. Todennäköisin haitta on rehevöitymisen lisääntyminen, sillä se voi lisätä fosforin vapautumista pohjasta, arvioi Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Petri Ekholm.

Ympäristöluvassa Finnpulp määrätään tarkkailemaan veden happipitoisuutta, lämpötilaa ja sähkönjohtavuutta sekä levämäärää. Sähkönjohtavuus kuvaa myös veden sulfaattipitoisuutta.

Kelloselän lämpenemisen vuoksi Vaajasalon jäätien käyttöaika lyhenee. Tavallisesti jäätie on käytössä noin kolmen kuukauden ajan. On epäselvää, pystyykö jäätietä käyttämään lainkaan tulevina talvina. Myöskään ei ole varmuutta siitä, voiko Kelloselän alueen jäällä liikkua talvisin.

Yleensä Suomessa vesistöihin tulevaa lämpökuormaa ei ole pidetty keskeisenä ongelmana.

7. Kiintoaine kasautuu valtaviksi kasoiksi Kallaveden pohjaan

Väite on väärin. Finnpulpin ympäristöluvan mukaan tehdas saa laskea päivittäin Kallaveteen 1 000 kiloa kiintoainetta. Määrä voi kuulostaa suurelta, mutta tehtaan mittakaavan suhteutettuna kyse on yllättävän pienestä määrästä, kertoo Suomen ympäristökeskuksen ryhmäpäällikkö Timo Jouttijärvi.

Kiintoaine on lähinnä biologiselta puhdistamolta karkaavaa biomassaa, joka sisältää myös hienoa kuituainesta. Kyse on pienistä hitusista, joita ihmissilmä ei välttämättä näe. Purkuputken lähistöllä vesi voi olla tavallista sameampaa, mutta ei välttämättä.

Kiintoaine sekoittuu veteen ja kukeutuu sen mukana eikä muodosta kasoja järven pohjaan.

8. Päästöjen keskiarvojen laskeminen riittää

Väite on osittain totta. Ympäristöluvan mukaan keskiarvot riittävät. Useat ympäristöasiantuntijat kuitenkin sanovat, että ääriolosuhteisiin varautuminen on ensiarvoisen tärkeää. Keskiarvojen laskeminen on jopa vaarallista ja siksi keskivertovuosia tärkeämpää olisi tehdä varautumissuunnitelma erikoistilanteita varten.

Finnpulpin tapauksessa se tarkoittaisi sitä, että tehtaalla olisi hyvä olla suunnitelma, miten se toimii esimerkiksi kuivina kesinä, jolloin jätevedet eivät sekoitu niin hyvin järviveteen.

Ympäristölupa edellyttää, että Finnpulpin on tehtävä ympäristöriskianalyysi, jossa on huomioitava esimerkiksi päästöjä vähentävien laitteiden rikkoutuminen.

Osa asiantuntijoista on sitä mieltä, että Talvivaaran ympäristövahingot olisi voitu välttää varautumalla ääriolosuhteisiin.

9. Kallavesi ei rehevöidy pahoin

Väite on osittain totta. Kun laitos toimii suunnitellusti, vaikutukset alapuolisen vesistön rehevyyteen tulevat olemaan olemassa olevien selvitysten mukaan suhteellisen vähäiset, arvioi Helsingin yliopiston ympäristötutkimuksen professori Lauri Arvola. Toisaalta moni muu asia vaikuttaa rehevöitymiseen.

Rehevöityminen aiheuttaa muun muassa veden samentumista ja kasviplanktonin lisääntymistä. Esimerkiksi sinilevä voi lisääntyä, jos järvi rehevöityy. Happi voi vähentyä järven pohjassa ja siitä voi seurata kalakuolemia.

Tahdotko olla oikeasti nainen?

Seitsemäntoistavuotias Ville Kekäläinen oli hämmentynyt. Hän ei ollut osannut odottaa sellaista kysymystä, ei omalta perheeltään.

Ei hän ollut asiaa edes ajatellut. Kyllä, hän oli pukeutunut naisten vaatteisiin – ystävän vaatekaapista lainattuihin. Hän oli kuitenkin kokenut, että oli sonnustautunut hahmoon, ei sukupuoleen.

Oli kevät 2009. Kekäläinen opiskeli joensuulaisessa ammattiopistossa kuvataiteita, ja eräs opiskelukaveri oli kysynyt häntä opinnäytetyönsä malliksi.

Kaveri halusi, että Kekäläinen pukeutuisi valokuvaa varten drag-hahmoksi, naisten vaatteisiin. Kekäläinen kieltäytyi ensin. Enhän minä tuollaiseen, hän ajatteli.

Mutta Kekäläinen taipui ja päätti auttaa koulutoveriaan.

Onneksi, sillä kokemus oli jännittävä. Outokin. Nuorelle miehelle aukesi täysin uusi maailma.

Ei, ei hän halunnut olla nainen, hän vastasi perheelleen. Hän halusi olla näyttelijä, koomikko, musikaalitähti, tanssija.

Drag-artistina hän voisi olla kaikkea sitä.

Meikkaamalla uudet muodot

Helsinkiläisen ravintolan takahuoneessa tuoksuu mummolalta. Kuin vanhan mutta arvokkaan rouvan hajuvedeltä.

Seinän laidalla on naulakko, jossa roikkuu jakku ja pari leninkiä. Tuolien selkämyksillä on lisää jakkuja: kimaltava, tummansininen, kukkakuvioinen, mustavalkoinen.

Ville Kekäläinen, 27, istuu pöydän ääressä ja sivelee kasvoihinsa pohjustusvoidetta. Ilman meikkiä hän on kuin kuka tahansa ikäisensä nuorimies.

– Drag-meikki on illuusion luomista, Kekäläinen selittää.

Hän tarttuu kiinnityspuuteriin.

– On maalattava linjoja ja luotava muotoja.

Kerros kerrokselta takahuoneessa esiin tulee hänen drag-hahmonsa, Linnea von Kattendam. Loppusilauksen antaa punainen huulipuna, jossa on ripaus kimalletta.

Kekäläinen katselee itseään peilistä ja valmistautuu illan esitykseen. Hän on tehnyt tätä – keikkaillut Linnea von Kattendamina – nyt yhdeksän ja puoli vuotta. Sinä aikana Kekäläinen on nähnyt, miten suhtautuminen dragiin on muuttunut, niin Suomessa kuin maailmalla.

Siitä hän haluaa nyt puhua.

Drag ammattimaistui ja monipuolistui

Drag on muuttunut kymmenessä vuodessa valtavasti, Kekäläinen sanoo.

Se on tällä hetkellä monipuolisempaa kuin ehkä koskaan, hän toteaa. Drag on tarkoittanut perinteisesti sitä, että mies esittää naista, mutta Kekäläisen kokemuksen mukaan sitä voi tehdä kuka tahansa ja melkein miten tahansa. Esitykset voivat olla stand up -komediaa, imitaatiota Mega-Paulan eli Paula Koivuniemi -parodian tyyliin, aitoa tai playback-laulua tai vaikkapa tanssia.

Kekäläinen arvelee tulleensa alalle juuri oikeaan aikaan eli silloin, kun drag-esitykset alkoivat kiinnostaa laajempaa yleisöä ja ammattimaistua.

Yksi kiinnostusta selittävä tekijä on yhdysvaltalainen RuPaul’s Drag Race -tosi-tv-ohjelma. Sitä on esitetty kohta kymmenen vuotta, ja sen on sanottu nostaneen drag queenit marginaalista valtavirtaan.

Ohjelma on yhdistelmä Huippumalli haussa- ja Muodin huipulle -sarjoja. Se on tehnyt osallistujistaan supertähtiä: ohjelmasta tutut nimet esiintyivät kesällä esimerkiksi Helsingin Finlandia-talolla loppuunmyydyille katsomoille.

Joulukuussa RuPaul’s Drag Racen entisiä kilpailijoita nähdään kaupungissa jälleen.

Ohjelmaa fanittavat muun muassa nuoret naiset, Helsingin Sanomat on kertonut. Lehden haastattelussa kolme kolmikymmenvuotiasta naista sanoo saaneensa itsevarmuutta sen jälkeen kun alkoivat seurata drag-artisteja televisiosta.

Selityksenä on, että dragissa joukkoon mahtuu erilaisia vartalotyyppejä, toisin kuin vaikkapa Huippumalli haussa -sarjassa, Helsingin Sanomat kirjoittaa.

Drag antaa mahdollisuuden olla mitä vain. Ja kaikkea mitä ei ole. Ville Kekäläinen

Drag on saatettu mieltää vanhastaan osaksi kulttuuria, jota homomiehet tekevät homomiehille, mutta ainakin Ville Kekäläisen mielestä yleisöpohjan laajeneminen on pelkästään hyvä asia.

Se tarkoittaa, että drag-esitykset tuovat elannon tai vähintään osan siitä entistä useammalle taiteilijalle. Esimerkiksi hänelle itselleen.

Yleisön nauru terapoi

Ville Kekäläinen astelee lavalle punaisessa röyhelömekossa. Taustalla soi ruotsalaisen Abban jättihitti Fernando.

Tänä iltana yleisössä on runsaasti naisia. Mukana on esimerkiksi pikkujouluseurue vantaalaisesta päiväkodista.

Kekäläinen on Suomen drag-piireissä verrattain tunnettu esiintyjä: hän on voittanut muun muassa keväällä järjestetyn Helsinki Drag Battlen. Vuosien varrella palkintoja on ropissut muitakin.

Hän tuottaa päivätyökseen konsertteja ja tekee drag-esityksiä vain sivutoimisesti. Keikkoja hänellä on keskimäärin kerran viikossa.

Hänen esityksensä on pääasiassa playback-laulua ja tanssia, mutta hän naurattaa yleisöä myös välijuonnoilla.

Kekäläinen sanoo tekevänsä dragia yleisön reaktioiden takia.

– Siitä saa itsellekin virtaa, kun on yleisö, joka nauraa vedet silmissä. Se on sellainen palaute, että haluan tehdä tätä lisää. Että haluan vielä naurattaa tätä porukkaa. Niin on ollut ensimmäisistä keikoista asti.

Esiintyminen on hänelle myös terapeuttinen kokemus: Linnea von Kattendamina Kekäläinen on vapaa olemaan paljon suorasanaisempi kuin hän voisi omana itsenään olla.

– Drag antaa mahdollisuuden olla ihan mitä vain. Ja kaikkea mitä ei ole.

Yleisölle drag voi taas olla irtiotto harmaaseen todellisuuteen.

Drag on mahtava yhdistelmä kaikkea. Se korostaa sekä feminiinisiä että maskuliinisia puolia ihmisessä. Ville Kekäläinen

Slate-verkkojulkaisussa ilmestyneessä kirjoituksessa pohditaan, että esimerkiksi nuorille naisille erityisen inspiroivaa dragissa ovat luovuus ja yksilöllisyys. Sanoma on voimaannuttava: voi olla kaunis ja erilainen riippumatta siitä, mitä yleiset ihanteet ovat.

Asiattomia välihuutoja

Vaikka viimeistään tosi-tv on tuonut drag-artistit marginaalista valtavirtaan, törmää keikoilla vieläkin ennakkoluuloihin, Kekäläinen kertoo.

Yleisöä on esityksissä aiempaa enemmän ja se on yhä monipuolisempaa, mutta kääntöpuolena katsomosta saatetaan joskus huudella asiattomuuksia, kuten miehet miehinä ja naiset naisina.

Tästä ennakkoluulosta kertoi myös Kekäläisen oman perheen reaktio yli yhdeksän vuotta sitten – vaikka he tukivatkin häntä saman tien.

Edelleen Kekäläinen saa kuitenkin vakuutella ihmisille, ettei naiseksi pukeutuminen ole hänelle dragissa se juttu.

– Keskeistä on hahmo. Drag on mahtava yhdistelmä kaikkea. Se korostaa sekä feminiinisiä että maskuliinisia puolia ihmisessä. Ne molemmat ovat samaan aikaan läsnä.

Drag-taiteilijana hän kokee purkavansa ennakkokäsityksiä. Iso yleisö tarkoittaa, että viesti leviää entistä laajemmalle.

– Minulle dragin pääajatus on se, että antaa kaikkien olla niin mahtavia tyyppejä kuin ovat. Ilman turhia määrittelyjä.

Kekäläinen kertoo vieneensä esitystään koko ajan enemmän ja enemmän stand upin suuntaan.

Olen tottunut, että minulla on hahmo itseni suojana. Ville Kekäläinen

Mielessä on alkanut kyteä ajatus myös siitä, että jonain päivänä hän voisi seistä yleisön edessä ilman meikkiä, ilman Linnea von Kattendamia.

– Olen tottunut siihen, että minulla on hahmo itseni suojana. Ehkä minulla alkaa hiljalleen olla rohkeutta siihen, että uskaltaisin mennä lavalle omana itsenäni.

Seitsemäntoistavuotiaana nuorukaisena hän ei jännittänyt niinkään naisten vaatteisiin pukeutumista. Enemmän hän jännitti, miten ihmiset reagoisivat.

Se häntä jännittää vieläkin.

Lue myös:

Maailmanluokan drag-artistit villitsivät Finlandia-talossa – Nouseva tähti Aquaria: "Meissä kaikissa asuu pieni narttu" (19.6.2018)

Perhe hylkäsi Suomen ensimmäisen romanitaustaisen drag queenin: "Drag-harrastukseni on romaniyhteisössä kauhea skandaali" (30.9.2017)

Viisi vuotta sitten oululainen Ossi Salo katseli vierestä, kun hänen vaimonsa tilasi nettikirpputoreilta vaatteita pariskunnan tyttövauvalle.

Ostaja viestitteli myyjän kanssa, sopi kaupoista, maksoi ja haki lopulta paketin postista – niinhän kaikki tekevät. Mutta Salo ei ymmärtänyt logiikkaa.

– Siellä saattoi olla kolmen euron mekko, josta oli viiden euron postimaksu. Tuntui, että käytetyn matalahintaisen tuotteen myyminen ja ostaminen oli varsin työlästä, hän kertoo.

Verkkokauppa-alalla työskennellyt Salo jäi miettimään, voisiko tässä piillä liikeidea. Hän pallotteli ystäviensä kanssa ajatusta uudenlaisesta nettikirppiksestä, joka hoitaisi logistiikan asiakkaidensa puolesta. Ostaja voisi tilata monta tuotetta eri myyjiltä yhdellä postimaksulla.

– Kaikki pitivät konseptia hyvänä, mutta epäilivät logistiikan toimivuutta.

Saloa ei sama asia huolestuttanut, vastasihan hän logistiikasta silloisessa työpaikassaan. Niinpä hän jätti päivätyönsä ja lähti toteuttamaan ideaansa. Nyt hänellä on yksi Suomen suurimmista käytettyjen vaatteiden nettikaupoista.

"Kun on pieniä lapsia ja tavaraa joka puolella..."

Salon perustama Vähänkäytetty.fi on yksi monista käytettyjen vaatteiden myynnin ympärille syntyneistä nettipalveluista, jotka kasvavat juuri nyt kovaa vauhtia. Muita saman alan toimijoita ovat Emmy ja Rekki.

Liikeideat ovat hiukan erilaisia, mutta oikeastaan yrityksillä on sama päämäärä: tehdä käytettyjen vaatteiden ostaminen ja myyminen helpommaksi, luotettavammaksi ja nopeammaksi. Niiden kilpailijoita ovat Facebook ja perinteiset netin kirpputorisivustot, jotka ovat edelleen hyvin suosittuja.

– Tiedän omakohtaisesta kokemuksesta, että kun on pieniä lapsia ja tavaraa on joka puolella, sen myyminen itse on työlästä, kertoo toinen Emmyn perustajista, Hanna Autio.

Kolmikosta Vähänkäytetty.fi on profiloitunut halvempien vaatteiden myyntiin. Se tarjoaa välitysmaksua vasten kauppapaikan ja hoitaa logistiikan, mutta myyjät kuvaavat tuotteet ja kirjoittavat tuotekuvauksen itse. Vaatteiden keskimääräinen myyntihinta liikkuu 5–6 euron välillä.

Rekki ja Emmy ovat keskittyneet puolestaan merkkituotteiden myyntiin avaimet käteen -periaatteella. Niissä myyjä lähettää tuotteen ilmaiseksi, jonka jälkeen henkilökunta kuvaa, hinnoittelee ja kirjoittaa tuotekuvauksen.

Mitä kalliimpi tuote on, sitä suurempi osuus myyntihinnasta jää asiakkaalle. Esimerkiksi Vähänkäytetty.fi lisää jokaisen tuotteen myyntihintaan 1,90 euron käsittelymaksun. Brändituotteisiin keskittyneillä yrityksillä välityspalkkiot ovat korkeampia, koska niillä rahoitetaan myös tuotteiden kuvaaminen ja kuvaustekstien kirjoittaminen.

Näiden kolmen yrityksen lisäksi alalla toimii vielä hiukan erilaiselta pohjalta ponnistava Zadaa-sovellus, josta voit lukea enemmän tästä Ylen jutusta.

Kaikkien neljän yrityksen myynti kasvaa kovaa vauhtia. Esimerkiksi muutama vuosi sitten perustetun Vähänkäytetty.fi:n kautta myydään toimitusjohtaja Ossi Salon mukaan jo 50 000 tuotetta joka kuukausi. Emmystä puolestaan kerrotaan, että heidän kauttaan pannaan myyntiin yli 20 000 tuotetta kuussa.

Digitaalinen Keltainen pörssi

Salo näkee kaksi syytä sille, miksi tämäntyyppisistä palveluista on tullut nyt trendi: kuluttajien kiinnostus kestävään kehitykseen ja verkkokaupan kehitys.

– Moni muistaa vielä Keltainen pörssi -lehden, joka oli täynnä yksittäisten ihmisten rivi-ilmoituksia. Tämä on uusi, digitaalinen muoto sille.

Vaatteiden myyminen ja ostaminen on toki paljon helpompaa netin kuin paperisen ilmoitusliitteen kautta. Mutta se muuttuu tulevaisuudessa vieläkin helpommaksi – näin arvioi Salo, joka seuraa tiiviisti alan kehitystä esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Kiinassa.

– Maksaminen helpottuu. Enää ei tarvita verkkopankkitunnuksia, vaan maksu hoituu nappia painamalla, hän kertoo esimerkiksi.

Yritykset eivät ole tyytyneet pelkästään Suomen markkinoihin. Emmy toimii myös Virossa, Zadaa ja Vähänkäytetty.fi (nimellä Netflea.com) myös muutamassa muussa Euroopan maassa.

Kasvu ei ole syntynyt ilman kasvukipuja. Vielä ainakin viime tilikauteen asti jokainen tässä jutussa mainituista yrityksistä on tehnyt tuntuvasti tappiota.

Tänä vuonna Vähänkäytetty.fin tulos on pyörähtänyt toimitusjohtaja Ossi Salon mukaan ensimmäistä kertaa plussan puolelle kuukausitasolla. Se on ollut iso käänne.

– Infran rakentaminen ei ole ollut helppoa eikä ilmaista. Suurimmat haasteet ovat olleet siinä, kun kehität konseptia, jota ei voi kopioida mistään. Tämä on jouduttu koodaamaan tyhjästä Ossin ajatusmaailman mukaisesti. Mutta kun on riittävästi palloteltu, on löytynyt ratkaisu.

Moni kuvittelee esimerkiksi kaupan kassajonossa, että tunnistaa homeisessa talossa asujan. Vaatteet haisevat tietyllä tavalla epämiellyttävälle.

Kyse ei kuitenkaan ole hometalosta, eivätkä vaatteet haise homeelle tai ”mummolalle”, vaan kemialliselle yhdisteelle, tetrakloorianisolille.

Haju tulee Asumisterveysliiton toiminnanjohtajan Hannele Rämön mukaan kloorifenolivalmisteella käsitellystä puutavarasta. Mahdollinen vesivahinko nopeuttaa pitkää, 15–30 vuoden prosessia, jossa puutavara alkaa haista.

Kloorifenolivalmisteet kiellettiin puunsuojauksessa kymmeniä vuosia sitten myrkyllisyytensä ja syöpävaarallisuutensa takia.

Tetrakloorianisolin haju tarttuu helposti (Asumisterveysliitto) vaatteisiin, ihoon, astioihin ja jopa muoveihin.

– Haju on epämiellyttävä, mutta sillä ei pitäisi olla terveydellisiä haittoja. Siihen tottuu ja siihen on totuttava, Rämö kertoo.

Sen sijaan sosiaalisia haittoja on. Esimerkiksi oppilaiden vaatteet haisevat koulussa.

– Ihmiset valittavat, että heidät syrjäytetään yhteiskunnasta tai työpaikalla työyhteisöstä. On jopa käynyt niin, että koulussa opettajat ovat hakeneet sairauslomaa, kun joku lapsi on haissut tetrakloorianisolille, Rämö kertoo.

Se ei missään tapauksessa tuoksu epämiellyttävälle, vaan suorastaan ihastuttavalle. Hannele Rämö

Toinen puun kyllästämiseen käytetty aine, joka voi haista vanhoissa taloissa on kreosootti. Asumisterveysliiton toiminnanjohtajan Hannele Rämön mukaan sen tunnistaminen voi olla vaikeaa, jos ei muista puisia ratapölkkyjä.

– Kun sanotaan, että haisee Linnanmäelle, monet aavistavat, että ai se oli tätä se haju.

Kyseessä on syöpävaarallinen aine, jota on aikanaan käytetty ratapölkkyjen lisäksi esimerkiksi puhelin- ja sähköpylväissä sekä merirakentamisessa.

– Haju on hyvin peittyvä ja jää rakenteiden alle. Sen haju sekoitetaan sellaiseen epämääräiseen vieraaseen, kemialliseen tuoksuun.

Omenan tai kanelin tuoksu voi olla vaaran merkki

Asunnossa voi haista moni muukin kuin ikiaikainen kyllästysaine tai sen hajoamistuotteet. Jos talossa tuoksuu omena, kaneli tai jopa sipuli ilman syytä, kannattaa huolestua.

– Se on useimmiten kellarisienestä tuleva tuoksu. Ja se ei missään tapauksessa tuoksu epämiellyttävälle, vaan suorastaan ihastuttavalle, sanoo Asumisterveysliiton toiminnanjohtaja Rämö.

Rämö kertoo asiakkaastaan, jotka pitivät sipulista. Myös talossa tuoksui sipulille, mutta tutkittaessa paljastui laaja lahovaurio.

Rämö muistuttaa, että kellarissa kasvavat myös vähemmän ihania tuoksuja levittävät lahottajasienet ja mikrobit. Silloin puhutaan maakellarin hajusta.

– Esimerkiksi sädesienet tuottavat hyvin ällöttäviä hajuja.

Jos talo haisee homeelle, se tarkoittaa, että jossain päin rakennusta on menossa biologinen prosessi. Myös homeiden hajut tarttuvat vaatteisiin, mutta eivät yhtä voimakkaana kuin tetrakloorianisoli.

Rämön mukaan asiantuntija erottaa tunkkaiset hajut muista kokemuksen perusteella. Tavallisen ihmisen nokka ei välttämättä erota kaikkia hajuja toisistaan. Jos ilma ei vaihdu, talo haisee tunkkaiselta pelkästään sen takia, kun siellä asutaan.

Terveydensuojelulaki lähteekin siitä, että pelkkä haju on mahdollinen terveyshaitta. Rämön mukaan hajuttomuus on sinällään tae hyvästä sisäilmasta, mikäli asukkaat eivät oireile.

– Sisäilma on hyvää silloin kun sitä ei edes huomaa.

Rakkaus sokaisee, asuntokaupoissakin

Asuntokauppa tehdään 70 prosenttisesti tunteella. Silloin ei aina tule kiinnittäneeksi huomiota rakennuksen tuoksuihin ja hajuihin.

Myyjätkään eivät ole aina lainkaan tietoisia siitä, että heidän rakennuksessaan on mitään vikaa.

– Sitten sinne muuttaa uusi perhe, he tekevät pintaremontin ja vähän fiksaavat ilmanvaihtoa. Ilmanvaihdon korjauksen seurauksena vedetään epäpuhtaudet rakenteiden kautta sisäilmaan, Asumisterveysliiton toiminnanjohtaja Hannele Rämö kertoo.

Rämön mukaan asuntokauppariidoissa on kuitenkin usein taustalla kuntotarkastus, jota eivät ole kunnolla ymmärtäneet sen enempää ostaja kuin myyjäkään.

– Kuntotarkastuksessa saattaa ilmetä seikkoja, joihin tulisi kiinnittää erityistä huomiota ja tehdä lisätutkimuksia. Kun ostaja on tunteiden vallassa, sitä ei ymmärretä, Rämö sanoo.

Lakimies Juhani Seppänen kuluu Omakotiliiton neuvontalakimiesrinkiin. Liitto neuvoo jäseniään maksutta muun muassa asunto- ja kiinteistökauppa-asioissa. Seppänen sanoo, että asuntokaupan osapuolten kannattaisi satsata huomattavasti nykyistä enemmän kuntotutkimukseen.

Kuntotarkastuksessa tutkitaan kohteet pääasiassa pintapuolisesti, mutta myös määritetään ne paikat, joiden kunnon selvittäminen vaatii tarkempaa tutkimusta ja rakenteen avaamista. Silloin puhutaan kuntotutkimuksesta (Kuluttajavirasto), jossa selvitetään rakenteiden toteutus sekä mahdolliset ja piilevät mikrobikasvustot.

– Niihin todella kannattaa kaupan molempien osapuolten satsata, vaikka niin, että kustannukset maksetaan puoliksi. Ja vähänkin epäilyttävissä tapauksissa myös rakenteita kannattaisi raottaa.

Juhani Seppänen korostaa, että ottamalla ongelmat keskusteluun riidat vähenevät. Tärkeää on pitää myös pää kylmänä ostaessa.

– Saa ihastella maisemaa ja miljöötä, mutta ei pidä sokaistua siitä.

Oopperalaulaja Waltteri Torikka esittää nykyään paljon muutakin kuin klassista musiikkia. Marraskuussa hän esiintyi loppuunmyydylle Hartwall-areenalle yhteiskonsertissa hevilaulaja Jarkko Aholan kanssa. Uusi joululevy Sydämeni joulu on tehty ja konserttikiertue sen tiimoilta alkamassa.

Puoli seitsemän -ohjelman haastattelussa Torikka muistelee yhtä uransa käännekohtaa.

– Olin päässyt 16 parhaan laulajan joukkoon Mirjam Helin -laulukilpailussa vuonna 2014, ainoa suomalainen, joka pääsi mukaan. Mutta menestys jäi semifinaaleihin, ja se oli aikaisemman Lappeenrannan laulukilpailun voiton jälkeen aika kova paikka. Silloin oli kovat paineet.

Torikalla on haastattelussa mukana kahdeksan kuukauden ikäinen toyvillakoira Caruso. Kun isäntä ilmestyy studion taustaruudulle laulamaan muutaman vuoden takaista kilpailuesitystä, tavallisesti rauhallinen koira intoutuu haukkumaan.

– Yllättävää! Hänkään ei ilmeisesti tykännyt tästä Toivo Kuulan tulkinnasta, Torikka hymähtää.

"Mulla on vähän perfektionistin vikaa"

Torikka tunnustautuu perfektionistiksi – aina pitää paitsi pärjätä, myös ylittää itsensä.

– Tuollaisia käännekohtia tarvitsee, että pysähtyy miettimään omaa tekemistään. Tuon jälkeen itse asiassa löysin nykyisen laulunopettajani Lontoosta, jonka kanssa käyn edelleen opiskelemassa laulamista. Olen päässyt siitä yli, ja ura on mennyt aika kivasti eteenpäin.

Klassinen laulu ja musiikki on Waltteri Torikan mielestä taidemuotona armoton. Musiikin traditio on pitkä, ja siinä on paljon kirjoittamattomia sääntöjä.

– Liikkumavaraa on vähän. Ihmiset ovat tottuneet kuulemaan jotkut laulut tai aariat tietyllä tapaa. Mutta se on vain osa sitä klassista taidemuotoa, oopperaa tai balettia. Parhaimmillaan se voi olla taivaallista!

Kevääksi Lontooseen

Joululaulukiertueen jälkeen Torikka muuttaa hetkeksi Lontooseen. Siellä odottavat lauluopinnot, mutta laulaja aikoo tulla sieltä takaisin Suomeen. Ensi kesänä Ilmajoella on luvassa kolmas kesä Mannerheimina.

– Se on ollut järisyttävä suksee, me ollaan saatu seisoma-aplodit joka kerta.

Mannerheim-oopperassa päähenkilö vanhenee 14-vuotiaasta kahdeksankymppiseksi.

– Lavan takana kulisseissa on kova kiire ja vaihtoja on koko ajan, kun mua maskeerataan vanhemmaksi. Lavalla pitää jatkuvasti muuttaa elekieltään ja miten reagoin vanhempana Mannerheimina. Se on tosi vaikuttava teos ja haastavin rooli, mitä olen ikinä tehnyt.

Katso koko Puoli seitsemän -ohjelma tästä:

Sugardatingin eli sokerideittailun suosio on kasvanut Suomessa viimeisen 1,5 vuoden aikana. Esimerkiksi tanskalaisella Sugardaters-sivustolla on jo 17 800 suomalaista profiilia, kun viime vuoden keväällä niitä oli 2500. Sokerideittailua voidaan kuvailla vaikkapa vastikkeelliseksi tapailuksi. Useimmiten kyse on parista, jossa vanhempi mies maksaa nuorelle naiselle tämän seurasta.

Ylen MOT ja A-studio paljastivat, että sokerideittailun varjolla käydään usein myös avointa seksikauppaa. MOT ja A-studio selvittivät sokerideittailun todellista luonnetta esiintymällä 23-vuotiaana sokerityttönä.

Vaikka sokerideittailuun tarkoitetut sivustot ovat kiellettyjä alle 18-vuotiailta, niiltä löytyy myös alaikäisten profiileja. Myös kaksi MOT:n ja A-studion haastattelemaa tyttöä kertoi aloittaneensa sokerideittailun jo 17-vuotiaana.

Sisä-Suomen poliisi vahvisti Ylelle tutkivansa 17-vuotiaan tytön epäiltyä raiskausta, johon liittyy juurikin sokerideittailu. Tutkinnanjohtaja Hannu Kallioniemi kertoo, että epäilty rikos on tapahtunut Tampereella tänä vuonna. Epäilty on huomattavasti uhria vanhempi, keski-ikäinen mies.

Uhri ja epäilty tapasivat poliisin mukaan Seeking arrangement -sivustolla, joka on sokerideittailun kaltainen sivusto. Tutkinta on loppusuoralla, eikä poliisi halua kertoa siitä tarkemmin uhrin suojelemiseksi.

Riskit pitäisi tiedostaa

Rikosoikeuden professori emerita Terttu Utriainen uskoo, että vääristynyt maailmankuva voi helposti houkutella nuoria tapailemaan vanhempia ihmisiä, joilla on rahaa.

– Se on maailmankuva matkustelusta ja shampanjan juonnista, luksuselämästä. Luodaan glamour, joka voi houkutella nuoria ihmisiä, jotka eivät tiedä kovin paljon todellisuudesta, Utriainen arvioi keskiviikon A-studiossa.

Utriaisen mukaan sokerideittailu voi johtaa myös prostituutioon. Hän vertaa nettiä menneiden vuosikymmenten päiväkahviseurailmoituksiin.

– 20 vuotta sitten lehdet olivat täynnä näitä päiväkahvi-ilmoitteluja, mutta sitten ne putsattiin pois sieltä. Netti on uusi alusta ja toiminta on erilaista. Palvelun tuottajat voivat olla ulkomailla, kun aikaisempi ilmoittelu oli kotikutoista ja hyvin pienimuotoista, Utriainen sanoo.

Hänen mukaansa ilmiöstä pitäisi saada tutkimustietoa ja lainsäädäntöä tulisi tarkastella.

– Pitäisi selvittää, mitä tämän pinnan alle liittyy. Nämä sivustothan ovat bisnestä.

Utriainen sanoo, että ihmisten tulisi tiedostaa sokerideittailun riskit. Esimerkiksi rahapulassa olevat nuoret eivät niitä välttämättä tiedosta.

– Muun ikäisenä esiintyminen on riski nuorelle ihmiselle. Voit myös luoda sellaisen menneisyyden jo nuorena, josta haluat sitten päästä eroon.

Seksityöstä jää leima

Sexpo-säätiön puheenjohtajan, seksialan yrittäjän Tiia Forsströmin mukaan sokerideittailun suurin ongelma on molemminpuoliset väärinkäsitykset.

– Verrattuna ammattimaiseen seksityöhön, ongelmallista on se, että diili ei ole selvä. Se mahdollistaa vedätykset ja väärinkäsitykset kumpaankin suuntaan sen sijaan, että puhuttaisiin seksin ostamisesta ja myymisestä.

Forsström huomauttaa, että seksityö on leimallista ja se leima jää tekijäänsä.

Pro-tukipisteen palvelujohtaja Minna Huovinen muistuttaa, että vastikkeellinen seksi on prostituutiota, mutta arvelee, että kaikki sokerideittisivustojen toiminta ei kuitenkaan lähtökohtaisesti ole prostituutiota.

Huovinen näkee riskin siinä, kun sokerideittipalvelun kautta kohtaavat ihmiset, joilla on tapaamisesta aivan erilaiset oletukset. Toinen voi etsiä kumppania ja toinen on ostamassa seksiä.

– Nuorella ei välttämättä ole samanlaisia neuvottelutaitoja ja elämänkokemusta määritellä etukäteen omia oikeuksiaan.

Seksin ostaminen alaikäiseltä on rikos, josta voidaan tuomita sakkoja tai enintään kaksi vuotta vankeutta.

Onko sinulla kokemuksia sugardatingista? Ota yhteyttä toimittajaamme johanna.mattinen@yle.fi. Yhteydenotot käsitellään luottamuksella.

Lue myös: Sokerideittailussa seksiä saattavat myydä alaikäiset – tältä näyttää piilokamerakuva, kun sugardaddyt tapaavat 23-vuotiasta Elinaa esittävän toimittajan

Lue myös: Poliisi tutkii 17-vuotiaan epäiltyä raiskausta, johon liittyy sokerideittailu: "Eri chateissä saalistaa melkoisesti ukkoja"

Yle Areena: Vogue Williams: Sokerideittailu

Sosiaali- ja terveysministeriön lainvalmistelu on sekaisin, kertovat useat ministeriön virkamiehet Helsingin Sanomille.

Virkamiehet kuvailevat muun muassa, kuinka ministeriön johdolta on ”täysin hukassa”, mitä tarkoittaa hyvä lainsäädännön valmisteluprosessi.

Tämä on johtanut siihen, että monet lakihankkeet ovat ajautuneet vaikeuksiin.

Jokainen HS:n haastattelemista 13 virkamiehistä katsoo, että ongelma on virkamiesjohdossa. Myös poikkeuksellisen "kokeileva" hallitus saa arvostelua osakseen.

Virkamiehet kertovat lisäksi uupumuksesta, huonosta johtamisesta, tulehtuneesta ilmapiiristä ja tempoilevasta päätöksenteosta. Heidän mukaansa tilanne on kuluvan vuoden aikana kärjistynyt ministeriössä.

STM:n kansliapäällikkö Päivi Sillanaukee kiistää HS:ssä väitteet siitä, että virkamiesjohto olisi epäonnistunut. Hän muistuttaa, että tällä hallituskaudella on ollut työn alla useita isoja, kiistanalaisia ja vaikeita asioita.

Hän kuitenkin myöntää, että työtyytyväisyydessä on parannettavaa ja että ongelmiin haetaan ratkaisuja koko ajan.

Kaksi perättäistä, sääolosuhteistaan vastakkaista kesää ovat tuoneet uutta tietoa puiden paksuuskasvusta. Luonnonvarakeskuksen pantapuututkimuksen tuloksilla on rahallista merkitystä metsänomistajille puukaupan yhteydessä.

Havupuiden eli kuusen ja männyn paksuus vaihtelee luultua enemmän kosteusoloista riippuen. Sadesäällä puu turpoaa ja kuivalla kelillä vastaavasti kutistuu. Vaihteluväli voi olla jopa kaksi millimetriä.

– Näitä havaintoja on ollut aiemminkin, mutta ne on pantu mittaustavan epäluotettavuuden nimiin. Nyt voidaan sanoa, että puun paksuuden vaihtelu on systemaattista ja äkillistä kosteuden mukaan, tutkija Pentti Niemistö Luonnonvarakeskukselta sanoo.

Millimetrin tai kahden heitto puun paksuudessa voi merkitä puukaupan yhteydessä jopa useiden kuutioiden eroa hehtaaria kohti. Rahassa ero voi olla useita satoja euroja.

– Omassa metsässäni näkisin hakkuukoneen mieluummin syksyn sateisena aamuyön tunteina kuin paukkupakkasilla tai vapun jälkeisinä päivinä. Hehtaarilla millin kahden vaihtelu puun tilavuudessa tekee useita kuutioita hehtaarilla. Useita satoja euroja siis, Pentti Niemistö muistuttaa.

Puiden kokonaiskasvuun kutistumis- ja turpoamisilmiöllä ei ole merkitystä. Vaikutus tasaantuu pitkällä aikavälillä. Käytännössä havainnolla on merkitystä puukaupassa.

Luken pantaseuranta tuo erilaista tietoa

Luonnonvarakeskus on seurannut vuodesta 2009 lähtien puiden kasvua ja käyttäytymistä erilaisissa olosuhteissa viidellä paikkakunnalla eri puolilla Suomea. Kasvupannat on viritetty 45 männyn, 30 kuusen ja 10 koivun ympärille.

Tarkkaa metsien kasvua seurataan valtakunnallisella metsäinvestoinnilla, jossa koealoja on paljon ja puiden kasvua analysoidaan muun muassa koeporausten avulla.

Kasvupantojen avulla on haettu enemmänkin tietoa puiden päivittäisestä elämästä kuten kasvusta, kuoresta ja olosuhteiden vaikutuksesta yksittäisiin puihin.

– Ilmiö näyttäisi koskevan nimenomaan havupuita ja sen kuoriosaa. Koivulla samaa ilmiötä ei ole havaittavissa, koivun kuori on rakenteeltaan aivan erilaista, Pentti Niemistö muistuttaa.

Puiden kasvutiedot tulevat vasta viiveellä

Tuoreita tietoja Suomen metsien kokonaiskasvusta saadaan tammikuussa. Viime vuosien tietoja ja erityisesti kahden perättäisen sääoloiltaan lähes vastakkaisen kesän 2017 ja 2018 kasvutuloksia odotetaan suurella mielenkiinnolla. Keskustelu metsien hakkuutavoista, hiilinielusta ja kestävästä kasvatuksesta käy kuumana.

– Aivan varmasti näin on, että kasvu luvut kiinnostavat. Esimerkiksi hakkuutavat ovat vapautuneet metsälainsäädännössä: metsän voi päätehakata minkä ikäisenä vaan ja voi käyttää jatkuvan kasvatuksen menetelmiä. Nämä molemmat tekijät voivat aiheuttaa kasvun pienenemistä, jos puustopääoma pienenee. Metsien kasvulla on tietysti suora vaikutus hiilinielunkin suuruuteen, Luonnonvarakeskuksen johtava tutkija Kari T. Korhonen.

Korhonen kuitenkin muistuttaa, että valtakunnallisen metsien inventoinnin tulokset vuoden 2018 valmistuvat vasta vuoden 2020 puolella.

– Olemme harkinneet kasvutietojen julkaisemista, mutta se vaatisi lisärahoista 70 000 euron verran. Tämä edellyttäisi, että tieto koettaisiin niin tärkeäksi, Kari T. Kuusela sanoo.

Pantapuuseurannassa olevien puiden kasvu kärsi sekä kesien 2017 ja 2018 sääilmiöistä.

– Taustalla oli 2017 viileys ja pilvisyys, tänä kesänä taas kuivuus, tutkija Pentti Niemistö sanoo.

Pantapuiden kasvu jäi molempina kesinä 2010-luvun alkuvuosien keskiarvosta. Vaihtelu eri puulajien ja paikkakuntien välillä oli suurta. Kuusi kasvoi kosteilla kasvupaikoilla hyvin, mutta mänty näyttäisi kärsineen kuivuudesta yleisesti.

– Pantapuiden perusteella kuuma kesä 2018 ei ollut puiden kannalta mitenkään erinomainen. Mielenkiinnolla odotan, vahvistuuko tulos valtakunnan metsien inventoinnin tuloksissa, vai oliko kyse sittenkin kuoren kuivumisesta, Kari T. Kuusela pohtii.

Vaikka monet nuoret syövät liian vähän hedelmiä ja vihanneksia, useimmat onnistuvat saamaan tarpeeksi vitamiineja ja kivennäisaineita. Sen sijaan raudan kanssa on ongelmia – ainakin Ruotsissa.

Joka kolmannella ruotsalaisella teini-ikäisellä tytöllä on merkkejä raudanpuutteesta, todetaan Ruotsin elintarvikeviraston selvityksessä. Siihen vastasi yhteensä 3 000 viides- ja kahdeksasluokkalaista sekä lukion toisen vuosikurssin oppilasta.

Raudanpuutteen oireita ovat muun muassa väsymys ja heikotus.

Kasvisruokavaliosta ei aina saa rautaa

Suomen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuspäällikkö Iris Erlund toteaa, ettei asiaa ole Suomessa juuri tutkittu. Hän uskoo, että suomalaisnuorilla tilanne voi olla sama kuin länsinaapurissa.

Erlundia haastatteli Yle Svenska.

– Tätä ikäryhmää olisi ehdottomasti tutkittava meilläkin. Ruokailutottumukset muotoutuvat teini-iässä, ja nuoret alkavat tehdä itsenäisiä valintoja, joten silloin on hyvä aika vaikuttaa siihen, kuinka he syövät, Erlund toteaa.

Ruotsin elintarvikeviraston selvityksessä todetaan, että tytöt tarvitsevat rautaa enemmän kuin pojat, mutta usein tytöt syövät vähemmän lihaa kuin pojat.

Jotta rautaa saisi riittävästi kasvis- tai vegaaniruokavaliosta, on hallittava ravitsemuksen perustiedot ja -taidot. Terveellinenkin ruokavalio voi johtaa raudanpuutteeseen.

Hyviä kasvisperäisiä raudanlähteitä ovat muun muassa palkokasvit, linssit, herneet, täysjyvätuotteet, siemenet, pinaatti ja persilja.

– Kasviksista peräisin oleva rauta kuitenkin imeytyy huonommin, koska ravinnon muut ainesosat, kuten kalsium ja fytaatit sitovat rautaa. Toisaalta imeytymistä voi parantaa esimerkiksi juomalla appelsiinimehua, koska se sisältää C-vitamiinia, Erlund toteaa.

Helpoiten rautaa saa punaisesta lihasta

Tyttöjen raudantarve lisääntyy, kun kuukautiset alkavat. Ravitsemussuosituksia noudattavat tytöt saavat todennäköisesti silti riittävän määrän rautaa.

Erlundin mukaan lisääntynyt raudantarve ei aina johda raudanpuutokseen, koska elimistö tehostaa raudan imeytymistä tarpeen mukaan.

– Yksipuolinen ruokavalio, kova treenaaminen ja runsaat kuukautiset lisäävät raudanpuutteen riskiä. Liian vähäinen energiansaanti ja syömishäiriöt ovat teini-ikäisillä tytöillä suhteellisen yleisiä ja he saattavat innostua liian yksipuolisista dieeteistä. Lisäksi osa ihmisistä on muita alttiimpia raudanpuutokselle.

Punainen liha ja esimerkiksi veriletut ovat hyvä raudan lähde.

– Muussa tapauksessa suosittelemme punaisen lihan vähentämistä ruokavaliossa, mutta lasten ja nuorten kohdalla liha on hyvä lähde, jos rautaa on muutoin vaikea saada tarpeeksi, koska lihasta rauta imeytyy hyvin.

Erlundin mukaan tyttöjen on erityisen tärkeää saada tarpeeksi rautaa, sillä tarve kasvaa entisestään aikuisena ja esimerkiksi raskauden ja imetyksen aikana.

Sen sijaan aikuisilla miehillä raudanpuutos on harvinaista.

– Useimmat miehet voisivat syödä vähemmän rautaa ja vähemmän punaista lihaa. Miesten ei pidä lisätä raudan saantia, ellei siihen ole erityistä syytä.

Avajaislähetyksessä puhutaan suomalaisten vähävaraisten perheiden tilanteesta ja keinoista auttaa avun tarpeessa olevia lapsiperheitä. Haastattelussa on muun muassa perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) kello 7.44 alkavassa osuudessa.

Avajaisissa Helsingin rautatieasemalla esiintyy oopperalaulaja Waltteri Torikka kello 7.12-8.44 välisenä aikana useamman kerran. Lähetyksessä vieraillaan myös Tampereella, Rovaniemellä ja Kuopiossa tapaamassa vapaaehtoisia, jotka työskentelevät vähävaraisten lapsiperheiden auttamiseksi ja ovat mukana Hyvä Joulumieli -keräyksessä.

Kansallisteatterin näyttelijät Katariina Kaitue ja Juha Varis lukevat ääneen keräyksessä aikaisempina vuosina apua saaneiden koskettavia palautteita klo 8.44.

Hyvä Joulumieli -keräys järjestetään jo 22. kerran. Tavoitteena on kerätä jouluaattoon mennessä noin 2 miljoonaa euroa. Lahjoitetuilla varoilla hankitaan 28 000 lahjakorttia, joilla vähävaraiset tai muuten vaikeassa tilanteessa olevat lapsiperheet voivat ostaa ruokatarvikkeita jouluksi.

Lisätietoja keräyksestä ja lahjoittamisesta sivulta www.hyvajoulumieli.fi

Muurari tuli pientilalleni, piippuja uusimaan. Naapuri muistutti, että pitää tarjota ryyppy muurarille, kun päästään lakikorkeuteen. Muuten muurari suuttuu ja muuraa piippuun lasilevyn. Se peittäisi piipun ja jättäisi savut sisälle. Entivanhaan muurareita oli vähän ja tarvetta paljon, joten heillä oli varaa vaatia kestitystä. Vasta pullon saatuaan muurari sitten pudottaisi tiilenpalan piipusta läpi.

Ei muurareita nykyäänkään liiaksi ole, joten pidin varmuuden vuoksi jaloviinapulloa tarjolla koko ajan. Parin tunnin työn jälkeen muurari, yksinyrittäjä sydämeltään, alkoi vaikuttaa yhä mukavammalta mieheltä. Hänellä oli omanarvontuntoa, mutta ei liiaksi. Päätin tarjota hänellekin naukun. Pitkään olimme hiljaa ja maistelimme, sitten muurari alkoi puhua.

”Sitä on miettinyt, että jos irtisanomista helpotetaan, niin pitäisi poistaa samalla karenssit työttömyysturvasta. Se tasaisi sen kilpailuasetelman.”

Tyhjensin jaloviinalasillisen huikalla ja vastasin: ”Ihan perkeleen nerokas ajatus.”

Työttömyysturvan karenssi tarkoittaa, että jos irtisanoudut itse työpaikastasi, et saa työttömyysturvaetuuksia määrättynä ajanjaksona. Muurarini sai minut tajuamaan, että työntekijän ei missään tapauksessa kannata irtisanoutua, vaan roikkua huonossakin työpaikassa, jossa hän tekee luultavasti työnsä huonosti, eikä kukaan ole tilanteeseen tyytyväinen. Mutta harvoin niin huonosti, että työnantaja saisi irtisanomisperustetta. Irtisanominen saattaa olla vaikeaa, mutta karenssi jos joku estää työmarkkinoiden joustavuutta.

Työntekijällä ei ole oikeuksia, vain velvollisuuksia.

Muurarille sopi vähän pidempikin tauko. Toisen snapsin kohdalla aloin miettiä, että vielä enemmän karenssit kertovat ihmiskuvasta, jonka varaan työttömyysturvajärjestelmämme rakentuu. Irtisanoutuminen omista syistään on siinä järjestelmässä merkki laiskuudesta ja taloudellisen edun tavoittelusta. Työntekijällä ei ole oikeuksia, vain velvollisuuksia. Entä jos hän olisikin hakeutumassa sopivampaan työpaikkaan, mutta sitä ei juuri nyt ole? Entä jos joku oikeasti haluaisikin tehdä töitä ja olla tuottava ja joustava, kunhan vähän aikaa saisi etsiä sitä ympäristöä ilman taloudellista tuhoa?

Mutta olisiko niin, että nykyään, nollakasvun aikana, pitäisi uskoa enemmän ihmiseen?

Eipä silti. Yhtälailla työmarkkinajärjestelmän tiukat irtisanomissäädökset kuvaavat sitä, kuinka systeemi ajattelee työnantajan olevan lähtökohtaisesti paha ja ilkeämielinen taho, joka irtisanoo aina kun voi. Vähän niin kuin järjestelmällämme olisi ahdistuneen vasemmistolaistaiteilijan aivot. Aika pelottavaa.

Mutta tietysti pahimpaan varautuvat lait ja säädökset olivat teollistuvassa patruuna-Suomessa ensin tarpeellisia: isolla rahalla todella oli valtaa ja työntekijät kouluttamattomia. Neuvotteluasetelma oli todella epäreilu. Sitten suotuisten ikäpyramidien, idänkaupan ja läntisen maailman vaurastumisen vuoksi tiukat ja yhä monimutkaistuvat säädökset olivat mahdollisia – niihin oli varaa. Mutta olisiko niin, että nykyään, nollakasvun aikana, pitäisi uskoa enemmän ihmiseen? Onko perustulokeskustelussa kaikuja nimenomaan siitä, että havaitsemme alitajuisesti, että meidän pitäisi vaalia ja kannustaa ihmisen kyvykkyyksiä, eikä pelotella häntä taloudellisen turvan menettämisellä?

Asenteella on taipumus tarttua.

Niin järjestelmien kuin meidän pulliaistenkin ihmiskuvalla on väliä. On väliä, uskommeko toisessa hyvyyteen tai siihen, että ihmiset voivat muuttua. Asenteella on taipumus tarttua. Muurari kuunteli puheenvuoroni kiltisti ja kysyi sitten, paljonko sopii merkitä työtunteja tältä päivältä. Vastasin, että ”laskuta niin paljon kuin on oikein ja kohtuullista”. Se on tapani kiertää taloudellisia neuvottelutilanteita, koska en ole hyvä puhumaan rahasta. Sen sijaan käytän tätä raamatullis-filosofista painostuskeinoa. Kuka kehtaa ylilaskuttaa uskovaista?

Menneitä bisnesneuvottelujani muistellessa voin todeta, että monikin, mutta en ole silti luopunut toivosta.

Muurari palasi viikkoa myöhemmin ja muisteli mutisemaan sen päivän työtunneista, että ”niin paljon kuin on oikein ja kohtuullista”… Sitä paitsi nykyään ei lasilevyjä muurailla, hän sanoi. Usein se on kuulemma nimenomaan asiakas, joka olisi valmis aloittamaan ryyppäämiseen vaikka heti – ja on yleensä jo aloittanutkin.

Siinä työmarkkina-asetelmassa selvinpäin oleva saattaa olla etulyöntiasemassa.

Riku Siivonen

Kirjoittaja on toimittaja ja käsikirjoittaja.

Elintarvikevirasto Evira suosittelee, että bambujauhoa sisältävien muovituotteiden maahantuonti lopetettaisiin. Sama suositus koskee myös muun muassa riisijauhoa sisältäviä muovituotteita.

Eviran mukaan kyse ei ole akuutista vaarasta, joten markkinoilla jo olevat tuotteet voi myydä. Uusia ei kuitenkaan enää pitäisi tuoda Suomeen.

Samalla viranomaiset kiinnittävät kuluttajien huomiota bambua sisältävien muoviastioiden harhaanjohtavaan markkinointiin.

Muoviastioita markkinoidaan biohajoavina

Evira arvioi, että esimerkiksi bambumukeja, -lautasia tai -haarukoita ostava kuluttaja ei aina ymmärrä ostavansa muovituotteita, koska niitä markkinoidaan harhaanjohtavasti bambun luoman ympäristöystävällisen ja turvallisen mielikuvan avulla.

Eviran mukaan bambutuotteiden maahantuonti on lisääntynyt viime aikoina. Osa tuotteista on oikeita bambutuotteita, jotka eivät sisällä muovia.

Myynnissä on kuitenkin melamiinimuovisia tuotteita, jotka sisältävät vain yhtenä ainesosanaan bambujauhoa. Nämä tuotteet eivät ole biohajoavia, vaikka niiden markkinointi näin antaa ymmärtää.

Elintarvikemuovi ei saa sisältää bambujauhoa

Lisäksi Euroopan unionin asetuksen mukaan muovituotteissa ei saisi edes olla bambu- tai riisijauhoa.

EU:n muoviasetuksessa on lista aineista, joita elintarvikemuovi saa sisältää.

– Se on ikään kuin keittokirja, joka määrittelee, mistä aineista elintarvikemuovia saa valmistaa, Eviran ylitarkastaja Merja Virtanen sanoo.

Sallittujen listalla ovat muun muassa puujauho ja tärkkelys, mutta eivät esimerkiksi bambu- ja riisijauho.

Muovituotteissa jopa kahvinpuruja

Muoviasetus sisältää myös raja-arvot sille, miten paljon tuotteesta saa siirtyä ainesosia elintarvikkeeseen. Melamiinimuovista voi siirtyä elintarvikkeeseen formaldehydiä ja melamiinia.

– Bambujauhoa sisältävien muovituotteiden turvallisuutta ei ole välttämättä testattu. Tämän vuoksi ne voivat olla terveysriski, maa- ja metsätalousministeriön erityisasiantuntija Elina Pahkala sanoo.

Pahkala kertoo, että EU-tasolla bambujauhoa sisältävistä tuotteista ovat pitäneet ääntä erityisesti saksalaiset. Heidän mukaansa muovituotteissa saatetaan käyttää täyteaineena jopa kahvinpuruja. Niitäkään ei muoviasetuksen listalta löydy, mutta kahvinpurujen käyttö on kuitenkin selvästi bambujauhoa harvinaisempaa.

Bambuastioita vedetty pois markkinoilta

Eviran ylitarkastaja Merja Virtanen kertoo, että muista EU-maista on tullut Suomeen useita ilmoituksia bambujauhoa sisältävistä muovituotteista, joissa melamiinin ja formaldehydin raja-arvot ovat ylittyneet. Tämän vuoksi myös Suomessa on vedetty pois markkinoilta esimerkiksi mukeja ja lasten aterinsettejä.

– Bambujauho ei ole ollut kovin puhdasta ja on ollut peräisin epämääräisistä lähteistä, Virtanen sanoo.

Bambujauho voi päästä muoviasetuksen hyväksyttyjen aineiden listalle, jos esimerkiksi joku tuotevalmistaja tekee asiasta hakemuksen Euroopan elintarvikeviranomaiselle EFSA:lle ja bambujauhosta tehdään riskiarvio. Tällä hetkellä tällaista arviota ei ole olemassa.

Eviran maahantuontisuositus on voimassa ainakin siihen saakka, kunnes Euroopan komissio antaa bambujauhoa ja muita muovituotteiden täyteaineita koskevan tiedonannon ensi keväänä.

Sekä Virtanen että Pahkala arvioivat, että komissio näyttää punaista valoa bambujauhon käytölle muovituotteissa.

– On varsin todennäköistä, että komissio ottaa kielteisen kannan bambu- ja riisijauhon sekä muiden kasvijauheiden käyttöön muovituotteissa, jos jauheita ei ole hyväksytty muoviasetuksen valmistusaineeksi, Pahkala sanoo.

Bambusta kaavailtu muovin korvaajaa

Viime keväänä komissio esitti kieltoa joillekin kertakäyttöisille muovituotteille, kuten mehupilleille, haarukoille ja lautasille. Muovin korvaajaksi on kaavailtu monen muun raaka-aineen ohella bambua.

– Bambua saa käyttää elintarvikemateriaalina, kun kyse on oikeista bambutuotteista. Näiden tuotteiden turvallisuus tutkitaan eri säädösten mukaan, eikä ongelmia ole juurikaan ilmennyt, Pahkala sanoo.

– Ongelmat liittyvät erityisesti bambujauhoa sisältävien muovituotteiden turvallisuuteen ja harhaanjohtaviin merkintöihin, Virtanen sanoo.

Komissio haluaisi mehupillejä ja muita kertakäyttöisiä muovituotteita koskevan lainsäädännön valmiiksi ennen ensi kevään eurovaaleja.