Johanna Sundvikin isä sairastui psyykkisesti seitsemisen vuotta sitten. Tytär on kulkenut hänen rinnallaan siitä asti, ja omaishoitaja hänestä tuli muutama vuosi sitten.

Alussa Sundvik salasi asian täysin eikä halunnut kenenkään tietävän läheisen sairastumisesta. Ei itsensä takia, vaan koska koki, ettei asia kuulu kenellekään.

– Oli tilanteita, joissa olisin voinut toimia toisin, mutta siinä hetkessä en keksinyt parempaa tapaa.

Alkuaikana tilanne oli hämmentävä, ja Sundvik koki vahvaa tarvetta saada tietoa sairaudesta ja siitä, mitä tulevaisuus voi tuoda tullessaan. Hän toivoo, että jokainen vastaavassa tilanteessa saisi tarpeeksi tietoa voidakseen kokea turvallisuutta tilanteessa.

– Että kokisi turvallisuutta nimenomaan itsensä kanssa ja tietäisi myös, miten huolehtia itsestään.

Samaan pyrkii Mielenterveysomaisten keskusliitto FinFami, joka haluaa nostaa esiin omaisten oikeudet ja jakaa tietoa siitä, miten hakea tukea ja mennä eteenpäin. Yksin ei tarvitse pärjätä.

Johanna Sundvik on siitä onnellisessa asemassa, että isä hyväksyi hänet mukaan hoitoneuvotteluihin, ja tieto karttui sitä kautta. Kaikilla mielenterveysomaisilla näin ei ole, ja jos sairastunut ei halua läheistään mukaan, tilanne voi olla hyvin haastava.

Sundvikilla oli myös ystäviä, jotka auttoivat ja tukivat sitten kun hän oli valmis puhumaan.

– Usein riittää, kun saa jollekin vain kertoa, että tämä oli hyvä päivä tai tämä ei ollut niin hyvä. On ihanaa kun on joku joka kuuntelee.

Varsinkin omaishoitajuuden alussa Sundvik olisi toivonut tietävänsä enemmän. Se olisi myös auttanut karsimaan ennakkoluuloja, jotka sittemmin osoittautuivat vääriksi.

Johanna Sundvikin isä halusi asua kotona ja tarvitsi siihen ympärivuorokautista tukea, joten tytär päätti jäädä hoitamaan häntä. Kun sopimus omaishoidosta tehtiin, molempien tilanne selkiytyi: Sundvik sai tarvittavat levähdystauot, mutta myös kokemuksen tuesta.

– Tuli tunne, että minulla on joku ihminen, jolle voin aina soittaa, jos tulee kotona uusia tilanteita enkä tiedä, mitä tehdä.

Kun hoidon tarve myöhemmin lisääntyi, myös Sundvikin vapaiden määrä kasvoi.

– Omat voimavarat säilyivät, ja sen koin todella arvokkaaksi.

Omaisneuvoja Minna Pellinen FinFami Pohjanmaasta kertoo, että kynnys ottaa yhteyttä on madaltunut jatkuvasti. Mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet, ja se näkyy omaisten yhteydenottojen lisääntymisenä.

Järjestössä kartoitetaan tilanne ja mietitään, millaista tarvetta ihmisellä on. Polkuja on monenlaisia yksilökäynneistä vertaistukiryhmiin ja virkistystoiminnasta luentoihin.

Johanna Sundvik sanoo, että kun arki menee uusiksi, kaikille tulee jossain vaiheessa tunne yksin olemisesta. Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse olla yksin, eikä asioista kannata vaieta.

– Tärkeää on ettei tunteiden ja ajatusten kanssa jää yksin. Lopulta niihin takertuu, pyörittää samoja ajatuksia ja pelko kasvaa eikä niistä näe ulospääsyä.

Ihanteellista olisi, että omainen ohjattaisiin avun piiriin aina kun läheinen sairastuu psyykkisesti. Monikaan omainen ei Sundvikin mukaan tiedä kuuluvansa omaishoidon tuen piiriin. Omien voimien riittäminen askarruttaa.

– Omaisia mietityttävät ihan tavalliset asiat: miten arjen saa kotona pyörimään. Siihen kaivataan tukea.

Kunnat tuottavat vanhusten kotihoitoa pitkälti omin voimin, vaikka kotihoidon asiakkaiden määrä on kasvanut merkittävästi, THL:n tuore vanhuspalvelujen tilaa selvittänyt tutkimus kertoo.

Tutkimuksen mukaan 88 prosenttia kotihoidon palveluista tuotetaan Suomessa julkisen sektorin toimesta ja 12 prosenttia yksityisesti.

Yksityisen sektorin järjestämien palveluiden osuus koko Suomen kotihoidosta on kasvanut hitaasti 10 prosentista 12 prosenttiin vuosina 2014–2018.

Samaan aikaan päivittäisten kotihoidon asiakkaiden määrä on kasvanut yli 6000 henkilöllä. Kotihoidossa oli Suomessa toukokuun 2018 seurantaviikolla hoidettavana kaiken kaikkiaan päivittäin keskimäärin 51 700 asiakasta.

Selvitys kertoo, että suurissa kaupungeissa, Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Turussa ja Tampereella, yksityisten palvelun tuottajien osuus kotihoidosta on jopa laskenut viime vuosien aikana.

Oulu erottuu suurista kaupungeista selvästi, sillä siellä yksityinen kotihoito on ollut kasvussa vuodesta 2014 lähtien. Tällä hetkellä jopa noin 40 prosenttia Oulun kotihoidon palveluista tuotetaan yksityisesti.

– Oulu teki joitakin vuosia sitten strategisen päätöksen kotihoidon laajentamiseksi yksityiselle puolelle. Alalle tuli sen rohkaisemana lisää yrittäjiä, johtava asiantuntija Sari Kehusmaa THL:sta sanoo tiedotteessa.

THL ennakoi, että tulevaisuudessa kotihoidon asiakasmäärät tulevat kasvamaan erityisen voimakkaasti suurissa kaupungeissa. Helsingissä kotihoitoa tarvitsevien määrä nousee tuhansilla henkilöllä vuoteen 2030 mennessä THL:n arvioiden mukaan.

Julkisessa kotihoidossa toimintaa on keskitetty suurempiin, yli 150 asiakkaan yksiköihin. Yksityisen sektorin kotihoidossa on yleensä pieniä, alle 30 asiakkaan yksiköitä.

Lue lisää:

Kotihoito käy Oulussa vanhuksen luona useammin kuin muissa isoissa kaupungeissa – ja sitä pidetään ulkoistusten ansiona

Satakunta ja koko Suomi painiskelevat saman asian kanssa: lapsia syntyy vähemmän kuin ennen.

Tammi-syyskuussa lapsia on syntynyt Tilastokeskuksen ennakkotilaston mukaan 36 176, mikä on yli 2 000 vähemmän kuin viime vuonna vastaavaan aikaan. Maakunnista esimerkiksi Satakunnassa syntyi kesä-syyskuussa 436 lasta eli yli 60 lasta vähemmän kuin viime vuonna vastaavana aikana.

YH-Asunnoille vauvarahasta tuli pysyvä käytäntö

Porin kaupungin omistama YH-Asunnot haluaa osaltaan edistää syntyvyyttä. Yhtiö on ottanut käyttöön rahallisen huomionosoituksen perheille, joihin syntyy lapsi.

Taustalla on se, että yhtiö muisti äskettäin 60-vuotisjuhlavuotenaan pitkäaikaisia asukkaita. Toimitusjohtaja Ilkka Träskelin kertoo, että tuolloin syntyi ajatus, että myös lapsiperheitä pitää huomioida. Yhtiö päätti alkaa antaa alennusta vesi-, sauna- tai autopaikkamaksuista, kun yhtiön asunnossa asuvaan perheeseen syntyy lapsi. Summa on 120 euroa vuodessa.

– Tästä on tullut pysyvä käytäntö. Ei viedä sitä normaalia kukkapuskaa vaan annetaan huomio tällä tavoin, sanoo Träskelin.

Hänen mukaansa lapsia on jonkin verran syntynyt vauvarahan aikana mutta ei mitään mahdottomia määriä. Raha mielletäänkin enemmän symboliseksi huomionosoitukseksi.

Rahan saaneet ovat pitäneet tätä yhtiöltä hyvänä eleenä. Ilkka Träskelin

– Tuskin kukaan lapsia sen takia tekee, että saa saunavuoroja ilmaiseksi, mutta rahan saaneet ovat pitäneet tätä yhtiöltä hyvänä eleenä.

Toimitusjohtaja Träskelinillä ei ole tietoa, että muualla maassa jollakin taloyhtiöllä olisi samanlaista käytäntöä kuin Porissa.

Porin YH-Asunnot Oy omistaa noin 1 400 vuokra-asuntoja ja noin 600 opiskelija-asuntoa. Lisäksi yhtiön isännötävänä on noin 2 500 asuntoa ja useita muita kiinteistöjä.

Kunnat ovat jakaneet jo pitkään vauvarahaa

Kunnissa on viime vuosina maksettu vauvarahaa syntyvyyden nostamiseksi ja lapsiperheiden houkuttelemiseksi. Suomessa on 35 kuntaa, joissa syntyi viime vuonna alle kymmenen lasta. Monesta näistä kunnista on käytössä vauvaraha tai sen käyttöönottoa on pohdittu. Raha vaihtelee yleisimmin 50 ja 500 euron välillä.

Rahaa voi olla tarjolla enemmänkin. Kymenlaaksolainen Miehikkälä päätti vuoden alussa nostaa vauvarahan 3 000 eurosta 10 000 euroon. Raha maksetaan 1 000 euron erissä kymmenen vuoden ajan.

– Jos kävit ulkona päivän, etkä nähnyt yhtään ruumiita, se oli hyvä päivä. Valitettavasti niitä näkyi.

Näin lapsuuttaan keskellä Norsunluurannikon sisällissotaa muistelee lappeenrantalaisella vapaaottelusalilla Edward Walls.

Mutta palataan Wallsin muistoihin Norsunluurannikolta myöhemmin.

Walls käy Lappeenrannan Lauritsalassa sijaitsevalla vapaaottelusalilla lähes päivittäin. Hän treenaa myös paljon kotona, esimerkiksi reaktionopeutta valotaulun avulla. Wallsin tie vapaaottelijaksi olisi voinut katketa jo alkutaipaleella, niin kauhea oli ensikosketus lajiin vuonna 2013.

Tuolloin lukiossa opiskellut Walls piti itseään taitavana amatöörinyrkkeilijänä ja uskoi selviytyvänsä vapaaottelutreeneistä kunnialla. Toisin kävi. Kyseessä oli sparripäivä, eli ottelun kaltainen harjoitus.

– Ego kaatui samantien. Tunsin itseni niin haavoittuvaksi. Mietin treenien jälkeen, että uskallanko lähteä takaisin tuonne enää.

Walls muistuttaa, että vielä joitakin vuosia sitten lajia treenattiin eri tavalla kuin nykyään. Silloin todella tapeltiin, muistelee ottelija.

Sisällissodan keskeltä Sammonlahteen

Vapaaottelussa maailman huipulle tähtäävä 24-vuotias suomalainen on syntynyt Norsunluurannikolla Länsi-Afrikassa. Kahdeksanvuotiaana Walls tuli vanhempiensa kanssa Suomeen, ja he asettuivat asumaan Lappeenrannan Sammonlahteen. Nyt Walls opiskelee tradenomiksi Saimaan ammattikorkeakoulussa.

Vuonna 2002 Wallsin perheen oli ollut pakko lähteä etsimään turvaa muualta, sillä kotimaassa oli alkanut sisällissota. Walls kuvailee kotimaansa silloisia tapahtumia sanomalla, ettei toivoisi samaa kenellekään.

– Ruumiita näkyi siellä täällä. Ei enää ollut kyse siitä, että kuoleeko, vaan että milloin oma aika tulee, sanoo Edward Walls.

Wallsin perheellä oli hänen kertomansa mukaan aika turvallinen ja vartioitu koti. Talon ulkopuolella oli vaarallista, siksi siellä liikuttiinkin aina isommissa porukoissa. Mielipiteitä ei uskallettu esittää, eikä politiikasta puhuttu. Ihmiset eivät uskaltaneet luottaa toisiinsa.

Osa perheestä jäi tuolloin kotimaahan, sillä lähtö tuli niin äkillisesti. Isän nimi oli nähty tappolistalla ja maasta oli poistuttava välittömästi.

Alku Lappeenrannassa ei ollut helppo

Norsunluurannikolla moni asia ratkaistiin väkivallalla. Se oli lapsena myös tämän tulevan ammattilaisvapaaottelijan ainoa keino ratkoa hankalia tilanteita. Ja hankalia tilanteita tuli. Wallsin mukaan hänen taustansa ja ihonvärinsä olivat syitä kiusaamiselle. Häntä nimiteltiin ja tönittiin.

– Olin tottunut siihen, että ongelmat hoidettiin väkivallalla. En osannut puhua tai ilmaista itseäni muulla tavalla. Kiusaajat pystyivät satuttamaan minua sanoilla, minun tapani oli väkivaltaisempi.

Wallsin suuri intohimo jo nuorena oli nyrkkeily. Hän treenasi ahkerasti ystävänsä kanssa, ja he jäivät ohjattujen treenien jälkeen tunneiksi salille treenaamaan lisää ja miettimään, mitä tänään oli opittu. Ystävä muutti kuitenkin perheensä kanssa pois kaupungista ja Walls jäi treenien jälkeen yksin.

Sitten vuonna 2013 häntä pyydettiin vapaaottelutreeneihin. Se oli onni, ajattelee Walls nyt, vaikka ensimmäiset kuukaudet treeneissä olivatkin yhtä selkäsaunaa.

Seuraava ammattilaisottelu lauantaina

Viime viikot Wallsin ajatukset ja kaikki harjoittelu on tähdännyt tulevan lauantain ammattilaisotteluun. Walls kohtaa Helsingissä vapaaotteluillassa kokeneen georgialaisen Paata Robakidzen.

Lappeenrantalaisottelijan piti kohdata Helsingissä venäläinen Mikhail Korobkov, mutta hän perui tulonsa. Ottelun peruuntuminen on harmi Wallsin urakehitykselle, sillä Korobkov on venäläisen M1-organisaation kova ottelija ja tuo ottelu olisi voinut olla oikotie ottelemaan Venäjälle kärkikahinoihin.

Vastustajan valinnalla on tässä lajissa suuri merkitys. Täytyy otella kovia vastaan, jos mielii eteenpäin. Liian helppoa vastustajaa ei voi hyväksyä.

– Ei ole kiva pahoinpidellä vasta-alkajia, sanoo valmentaja, East Front Teamin manageri Jukka Paananen.

Lauantaisella vastustajalla on takanaan moninkertainen määrä ammattilaisotteluja Wallsiin verrattuna. Hän on myös kymmenen vuotta Wallsia vanhempi.

Vapaaottelu on tuonut mielenrauhan

Vapaaottelu on tuonut nuorelle miehelle mielenrauhaa ja ymmärrystä myös kiusaajiaan ja suvaitsemattomia ihmisiä kohtaan. Edelleen Walls kertoo kohtaavansa esimerkiksi ihonväriinsä liittyvää ivailua. Osaan kommenteista hän ei reagoi lainkaan, toisinaan hän alkaa jutella haukkujan kanssa ja koettaa selvittää, mistä huutelu kumpuaa.

Nuorempana tämä ei onnistunut. Walls kertoo miettineensä usein, että onko hän todella niin huono ihminen, mitä kiusaajat antavat ymmärtää.

– Mietin usein, että tuleeko minun kotimaastani niin idioottityyppejä, että ihmiset ei vain pidä meistä?

Vapaaottelija on asunut Suomessa noin kaksi kolmannesta elämästään. Eniten kiitosta tämän hetkisestä rauhastaan hän antaa rakastamalleen lajille. Nykyisin Walls ei enää ratko ongelmia väkivallalla.

– Laji kasvattaa. Vapaaottelu on antanut minulle erilaisen ajattelumaailman ihmisten ymmärtämiseen. Erilaista mentaliteettia ja rauhallisuutta.

Kiusaaminen ja rasistiset kommentit ulkonäöstä eivät ole täysin mennyttä elämää Wallsille edelleenkään. Erona entiseen on hänen oma asenteensa. Nykyisin Walls haluaa keskustella ihmisten kanssa, myös niiden jotka ovat häntä ihonvärin perusteella haukkuneet. Lopputuloksena lähes kaikki pahoittelevat käyttäytymistään.

Posti on sulkemassa myymälöitään Vantaalla ja Oulussa. Palvelut siirtyvät Oulun pääpostista Raksilan Citymarkettiin ja Myyrmäessä Shell-huoltoasemalle.

Kymmenen vuotta sitten Postilla oli omia myymälöitä yhä noin sata ja kumppanit hoitivat noin tuhatta palvelupistettä. Esimerkiksi vuonna 2015 Posti vähensi kerralla yli 70 omaa myymälää.

Postin palvelupisteverkostosta vastaava johtaja Lasse Huttunen vakuuttaa kuitenkin, että Postilla ei ole suunnitelmaa luopua kaikista myymälöistään.

– Oulussa ratkaisu syntyi kiinteistönomistajan irtisanottua vuokrasopimuksen.

Oulun pääpostille tarjottiin uusia tiloja samasta kiinteistöstä, mutta siirtyminen niihin ei Huttusen mukaan olisi ollut taloudellisesti perusteltua.

Postin vahvaa ulkoistustrendiä Lasse Huttunen perustelee asiakkaiden paremmalla palvelulla.

Raksilan Citymarketin tavaratalojohtaja Hanna Jalavaa vastuun ottaminen postipalveluista ei pelota. Hänestä muutoksessa on selkeitä etuja niin kaupalle, postille kuin asiakkaillekin.

– Pystymme tarjoamaan entistä monipuolisemmat aukioloajat. Asiakkaat voivat asioida postissa myös iltaisin ja viikonloppuisin, ja samalla asiointikerralla on mahdollisuus hoitaa myös päivittäiset ostokset yhdellä ja samalla kerralla, Jalava perustelee.

Postilaisten työtä halvemman työehtosopimuksen piiriin

Postilaisten ammattiliiton PAU:n puheenjohtaja Heidi Nieminen pitää yhtenä syynä Postin omien myymälöiden ulkoistamisaallolle työtehtosopimusshoppailua.

– Kyllä tässä kustannussäästöjä haetaan, vaikka Posti puhuukin aina palvelun parantamisesta. Tätä on jatkunut pikku hiljaa jo parikymmentä vuotta. Ainoa hyvä asia on hidas aikataulu, että tuhansia ei ole irtisanottu kerralla, ja on voitu hyödyntää myös luonnollista poistumaa, Nieminen pohtii.

Liittosihteeri Esko Hietaniemi Posti ja logistiikka-alan unioni PAU:sta arvioi, että kaikkiaan kolmisen tuhatta postilaista on menettänyt työnsä myymälöiden ulkoistuksissa.

– Vertailussa postilaisten työehtosopimus on osoittautunut paremmaksi kuin kaupan myyjiä koskeva PAM:in sopimus. Esimerkiksi myymälään töihin tulevan palkka on PAU:ssa vajaat 2 000 euroa ja PAM:issa 140 euroa alhaisempi. Loppupalkassa ero on pari sataa euroa, Esko Hietaniemi erittelee.

Hietaniemi on huolissaan etenkin mikroyrittäjien palvelusta jatkossa, sillä postin omia myyjiä on tutkitusti kiitetty heidän osaamisestaan vaativissa ulkomaiden- ja muissa erikoislähetysasioissa.

Esko Hietaniemen mukaan vain ani harva kauppias on palkannut kauppaansa PAU:n väkeä postimyymälöistä.

Myös kaupan alan työntekijöitä edustavan Palvelualan ammattiliitto PAM:in aluepäällikkö Risto Kalliorinne on pahoillaan ulkoistuskehityksestä. Hänestä postilaisten tulisi saada jatkaa omaa ammattitaitoaan vastaavissa töissä.

– Emme mekään tervehdi ilolla tällaisia PAU:laisten irtisanomisia, jotka johtavat palkkojen halpuutuskehitykseen, Kalliorinne tylyttää.

Postikonttorit kuin muisto vain

Postikonttoreita oli Suomessa enimmillään vuonna 1970 peräti 4 700, lähes joka kylässä. Usein myös lähin puhelin löytyi monille suomalaisille juuri postista. Postipankin palvelutiskillä hoituivat myös pankkiasiat.

Oulussa pääpostiksi kutsuttu talo valmistui vuonna 1963, ja Telelaitos laajensi sitä samassa korttelissa vuonna 1979. Telestä on rakennuksessa jäljellä enää kaupunkikuvassa erottuva linkkitorni ja laitehuoneita. Postikonttori on palvellut paikalla yhtäjaksoisesti yli 55 vuotta. Pääpostin viimeiset seitsemän työntekijää saavat lopputilin tammikuussa, useimmat kymmenien palvelusvuosien päätteeksi.

– Parhaimmillaan talossa oli kai parisataa työntekijää. Oli postikonttori, piirikonttori, postikeskus, jakajat ja postiautovarikko, josta pohjoisen postiautolinjat lähtivät, muistelee Oulun Pääpostin myymäläesimies Sauli Metsävirta.

Postin toimitiloihin muuttaa BusinessOulu-liikelaitos. BusinessOulun johtaja Juha Ala-Mursula korostaa, että he olisivat toivoneet Postin jatkavan nykyisessä kiinteistössä.

– Toimme jatkuvuutta esille toistuvasti eri neuvotteluissa. Pääpostin suurimpia asiakasryhmiä ovat pienet yritykset, jotka ovat myös meille tärkeitä, Ala-Mursula sanoo.

Surua, pettymystä ja vihaa

Nyt Oulun myymälässä ovat tunteet pinnassa, tunnustaa PAU:n pääluottamusmies Martti Määttä. Mies aloitti oman uransa Postin suuruuden päivinä toimien kesälomasijaisena Pernun kylän postissa. Konttoriverkoston alasajoa hän on seurannut alakuloisena vuosituhannen vaihteesta alkaen.

– On surua, hiljaisuutta, itkua, pettymystä ja vihaa. Reaktiot vaihtelevat eri ihmisillä.

Myös Oulun pääpostin asiakkailla tunnelmat lakkautuksen johdosta vaihtelevat. Teija Huhtala on ulkoistamisesta suorastaan kiukustunut.

– Oulun kokoisessa kaupungissa pitäisi ehdottomasti olla Postin oma pääposti, Huhtala puuskahtaa.

Korkeaan ikään ehtinyt Veijo Kesäläinen on huolissaan kävelymatkan pidentymisestä radan toiselle puolelle. Myös postin varttuneen henkilökunnan tulevaisuus surettaa häntä.

Jenna Lumme kertoo, että pääpostiin tulee kaikki hänen postinsa. Palvelujen siirtyminen keskustasta Raksilaan ei nuorta naista suuremmin häiritse - hänestä ei ole niin väliä, mistä postit noutaa.

Myös Heikki Kaijalaiselle siirto Citymarkettiin sopii aivan hyvin.

– Ainakin pysäköintitilaa autoille on enemmän siellä päin, Kaijalainen arvioi.

Ulkoistuksia ja pakettiautomaatteja

Samalla kun kirjeposti vähenee, pakettipalvelujen kysyntä Suomessa kasvaa. Posti kertoo toimittaneensa kuluvan vuoden kuuden ensimmäisen kuukauden aikana lähes 21 miljoonaa pakettia. Kasvua edellisvuoteen oli yli kymmenen prosenttia.

Ulkomaiset nettikaupat työllistävät Suomen Postia, esimerkiksi viime vuonna se käsitteli 12 kuukauden aikana pelkästään Kiinasta lähetettyjä paketteja 15 miljoonaa kappaletta.

Posti on sopinut ulkoistuksista tyypillisesti S- ja K-kauppojen sekä R-kioskien kanssa. Nyt yhteistyöyritysten hoitamia postimyymälöitä on noin 900, ja pakettiautomaattien määrä kasvaa nopeasti.

Tuhannes Postin pakettiautomaatti on juuri avattu Helsingin rautatieasemalle. Pelkästään Oulussa pakettiautomaatteja on jo 22. Johtaja Lasse Huttunen lupaa Suomeen ensi vuonna jälleen 500 uutta automaattia. Niitä sijoitetaan ihmisten suosimiin käyntikohteisiin ja jopa taloyhtiöihin, jotka haluavat tiloihinsa oman pakettiautomaatin.

– Olemme pystyneet tuomaan Postin palvelut entistä paremmin kuluttajien saataville. Haluamme palvella heitä laajoilla palveluajoilla siellä, missä asiakkaat muutoinkin liikkuvat, Lasse Huttunen tiivistää.

– Pakettiautomaattiverkoston kasvu on suurin muutos Postissa kymmenen viime vuoden aikana, Huttunen korostaa.

Esimerkiksi Suomen koillisnurkassa sijaitseva Näätämö sai lopulta toivomansa pakettiautomaatin, joka on samalla lajissaan Suomen pohjoisin. Näätämöstä matkaa lähimpään postiin oli parin vuoden ajan yli 120 kilometriä.

Tämän vuoden viljasato jäi pieneksi, kertoo Luonnonvarakeskus (Luke). Viljasato oli Luken satotutkimuksen mukaan yhtä niukka kuin vuonna 1998.

Perunasato puolestaan oli yhtä suuri kuin viime vuonna.

Viljasato oli 2,7 miljardia kiloa, mikä on samaa luokkaa kuin viljasadot 1960-luvun lopulla. Silloin ohran viljely laajeni kasvavan kotieläintuotannon myötä.

Kuivuus haittasi kuluneena kesänä varsinkin Etelä-Suomen maanviljelyä. Erot satotasoissa ja sadon laadussa olivat erittäin suuret Suomen eri alueiden ja tilojen välillä.

Viljasta on maksettu tänä vuonna tavanomaista parempaa hintaa. Pieni viljasato tuo silti Luken mukaan haasteita niille vilja- ja kotieläintiloille, joiden sato menetettiin tai jäi pieneksi.

Kesän vaikeista olosuhteista selviytyivät parhaiten syysviljat, vanhat apilanurmet, aikaisin kylvetyt kasvustot, herne, maissi ja öljykasvit.

Tänä vuonna viljasato oli heikko koko Itämeren alueella.

Lue lisää:

Sadonkorjuu ja syyskylvöt hyvin aikatauluissa – kuivuus verotti satoa varsinkin Etelä-Suomessa

Liput nostetaan salkoihin Suomessa 4. joulukuuta maamme demokratian kunniaksi. Aloitteen juhlaliputuksesta on tehnyt sisäministeri Kai Mykkänen (kok.).

Sata vuotta sitten 4. joulukuuta Suomessa alkoi äänestys ensimmäisissä sisällissodan jälkeisissä vaaleissa. Ne olivat Suomen historian ensimmäiset yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuneet kuntavaalit.

– Kuntavaalipäivä 4.12. ei ollut vielä sovinnon päivä, mutta suomalaisen demokratian merkkipäivä se oli. Sisällissodan kevään ja vankileirien kesän jälkeen kyettiin tekemään hämmästyttävän nopea ja ratkaiseva valinta demokratian hyväksi, ministeri Mykkänen toteaa tiedotteessa.

Mykkäsen mukaan Suomen kansallinen eheytyminen alkoi siitä, että myös hävinnyt osapuoli oli mukana vaaleissa niin ehdokkaina kuin äänestäjinä.

Autoala ja valtio ovat solmineet Green deal -ilmastosopimuksen liikenteen päästöjen vähentämiseksi,

Sopimus on yksi osa keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmaa. Sen tavoitteena on puolittaa liikenteen hiilidioksidipäästöt vuoteen 2030 mennessä. Siihen päästään muun muassa vähentämällä ensirekisteröityjen henkilöautojen keskimääräisiä hiilidioksidipäästöjä neljä prosenttia vuodessa.

Vapaaehtoisen sopimuksen myötä autokantaa uusitaan ja samalla otetaan käyttöön yhä enemmän vähäpäästöisiä tai vaihtoehtoisilla polttoaineilla kulkevia autoja.

Liikenneministeri Anne Bernerin (kesk.) mukaan vaihtoehtoisista käyttövoimista tehdään "valtavirtaa".

Tavoitteena on, että ensirekisteröidyistä autoista joka neljäs käyttäisi vaihtoehtoista polttoainetta eli kaasua tai sähköä vuoteen 2025 mennessä.

Autojen keski-iästä prosentteja pois

Henkilöautojen hiilidioksidipäästöjen leikkaamisen lisäksi tavoitteena on lisätä biopolttoaineiden käyttöä raskaan liikenteen kalustossa ja alentaa autokannan keski-ikää ja keskimääräistä romutusikää 1,5 prosenttia vuodessa.

Kuluttajille autoliikkeiden toimet näkyvät siinä, että liikkeet alkavat pitää esittelyautoina yhä useammin vähäpäästöisiä tai vaihtoehtoisia polttoaineita käyttäviä autoja. Samalla huollon sijaisautoiksi pyritään antamaan vähäpäästöisempi auto.

Valtio taas edistää tavoitteita muun muassa julkisilla hankinnoilla ja tukemalla täyssähköautojen hankintaa. Liikenteen verotukseen taas tehdään nolla- ja vähäpäästöisten autojen hankintaa edistäviä muutoksia.

Tarkennus kello 13.05: Green deal -sopimus on yksi osa keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmaa. Sen avulla pyritään vähentämään liikenteen päästöjä.

Joko sinun mielessäsi on käynyt ostaa seuraavaksi sähköllä tai kaasulla kulkeva auto? Kommentoi artikkelin alla.

Lue lisää:

Autoilu mullistuu täysin jo ihan kohta, jos Suomi ottaa tosissaan 1,5 asteen ilmastotavoitteen – Ilmastopaneeli listaa järeät keinot

Eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen on linjannut, että kauko-ohjattavien miehittämättömien ilma-alusten eli droonien lentokieltoaluetta osoittavissa kylteissä Helsingissä on käytettävä kansalliskieliä.

Oikeusasiamies sai kylttien kielivalinnasta kaksi kantelua. Kantelijat valittivat oikeusasiamiehelle siitä, että droonien lentokieltoalueista ilmoitetaan Helsingissä vain englanniksi ”no drone zone” -kylteillä.

Oikeusasiamiehen mukaan pelkästään englannin kielen käyttäminen kylteissä ei täytä perustuslain, kielilain eikä hallintolain vaatimuksia. Oikeusasiamies muistuttaa, että esimerkiksi perustuslaissa Suomen kansalliskieliksi on määritelty suomi ja ruotsi.

Trafi: Kohderyhmänä ulkomaiset matkailijat

Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi alkoi merkitä droonien lentokieltoalueita Helsingissä "no drone zone" -kylteillä kesällä 2017.

Trafi perusteli oikeusasiamiehelle antamassaan selvityksessään kylttien kielivalintaa sillä, että niiden kohderyhmänä ovat erityisesti ulkomaalaiset matkailijat, jotka eivät välttämättä tiedä kieltoalueiden säännöistä. Kylttien viestiä haluttiin Trafin mukaan tarkentaa kuvan lisäksi kansainvälisesti mahdollisimman ymmärrettävällä tekstillä.

Oikeusasiamiehen mukaan asiassa ei kuitenkaan ole osoitettu sellaista riittävän vakiintunutta käytäntöä, jonka perusteella perustuslaissa turvatut kansalliskielet voitaisiin syrjäyttää.

Oikeusasiamiehen mukaan asia on korjattavissa verraten vähin toimenpitein eli lisäämällä kyltteihin suomen- ja ruotsinkieliset tekstit. Oikeusasiamies esittää, että Trafi ryhtyy asiassa toimiin. Trafi on ilmoittanut oikeusasiamiehelle, että virasto on valmis käynnistämään heti työn asian korjaamiseksi.

Lue myös:

Kamerakopterin lennättämistä rajoitetaan Helsingissä – katso "no drone zone" lentokieltoalueet

Kiharaturkkinen isovillakoira Turre tuijottaa tarkkaavaisesti emäntäänsä Pirjo Lahtista. Kun Lahtisen sormet elehtivät muutaman yksinkertaisen liikkeen, Turre pomppaa sohvalta täpinöissään.

– Haluatko ulos mukaan, Lahtinen vielä kertaa ääneen Turrelle juuri viittomansa käskyn.

Ja Turrehan todellakin haluaa.

Kuusivuotias Turre osaa kolmisenkymmentä erilaista viittomaa ja käsielettä. Lahtiset ovat opettaneet koiralle sekä suomalaisen viittomakielen viittomia että muutamia yksinkertaistettuja käsimerkkejä. Kun Turrelle esimerkiksi näyttää viittomakielisen A-kirjaimen – käden nyrkissä kämmenpuoli ulospäin – koira tietää, että sen pitää istua.

– Ajattelimme, että jos olemme kovalla pakkasella ulkona ja viitomme istumaan, on helpompi tehdä vain A-kirjain kintaat kädessä, Lahtinen selventää.

Suurimmalle osalle koiranomistajista lienee tuttua, että koira seuraa katseellaan omistajansa puuhia pitkin päivää kuin hai laivaa. Kun omistaja sitten liikehtii tietyllä tavalla tai laittaa kätensä taskuun, koira innostuu yhtäkkiä, vaikka ihminen ei mitään eleellään tarkoittanutkaan. Miksi niin käy?

Koirasi lukee sinua, vaikka et sitä huomaisi

Turreakin kouluttanut eläinkouluttaja Sonja Kaita Tahdikkaat tassut -koirakoulusta kertoo, että moni opettaa koiralleen elekielisiä "käskyjä" tahtomattaankin.

– Jos esimerkiksi käsi laitetaan taskuun, koira tietää, että namia on tulossa, vaikka emme halunneet sitä sille opettaa, Kaita kertoo.

Asian vahvistaa toinenkin asiantuntija: yrittäjä, tutkija Katriina Tiira Smart Dog -asiantuntijayrityksestä on omistanut ison lohkon elämästään koirien käytöksen tutkimiselle. Yritys tekee kognitiotieteeseen perustuvaa koirantestausta, ja yksi testauksen osa-alueista on se, miten koira ymmärtää elekieltä.

Tiiran mukaan tutkimuksia on tehty paljonkin siitä, kumpi on koiran kannalta vahvempi ohjeistus, suullinen vai elekielinen. Jos koiralle annetaan ristiriitainen käsky – esimerkiksi kädellä osoitetaan "maahan", mutta puheella käsketään seisomaan – koira todennäköisesti tottelee käsillä tehtyä käskyä. Eleet ovat kertakaikkiaan puhetta tehokkaampia.

– Monet ihmiset kuvittelevat komentavansa koiraa suullisesti, mutta käskyyn liittyy joku pieni tahaton ele. Me emme hallitse omaa kehoamme niin hyvin, etteikö siihen tarkka koira jäisi kiinni juuri siihen eleeseen.

Eikö puhekäskyt voitaisi sitten heittää saman tien mäkeen, jos koira kerran vastaa paremmin eleisiin ja viittomiin?

– Toki, sanoo Tiira.

– Mutta se tarkoittaa, että koiran pitää olla aika hyvin hallinnassa. Jos pidät koiraa irti etkä halua kutsua sitä suullisesti, sen pitäisi katsoa sinua koko ajan matkan päästä.

Käytännössä on siis hyvä opettaa koiralle vähintään sellaiset käskyt, että sen huomion saa itselleen. Muutoin ei puhekäskyille ole periaatteessa koiran kannalta tarvetta, mutta ihmisen kannalta hyvinkin.

Sinänsä elekielen käyttäminen koiran kanssa ei ole epätavallista: esimerkiksi koirien tottelevaisuuskokeessakin sallitaan sekä käsimerkit että suulliset käskyt. Kuitenkin arkielämässä ja tutkimuksissa kiinnitetään usein huomiota juuri siihen, ymmärtävätkö koirat puhetta. Esimerkiksi vastikään tehty yhdysvaltalaistutkimus osoitti, että koira ymmärtää äänensävyjen lisäksi sanojen merkityksiä.

Koirakouluttaja Susanna Kaita on huomannut, että nimenomaan suulliset käskyt tulevat koiranomistajilta luonnostaan, sillä puhuminen on ihmiselle olennainen kommunikointitapa. Usein omistajat kuitenkin myös samalla viittilöivät tai huitovat koirille, eikä aina ole selvää, kumpaa koira on lopulta totellut – eleitä vai puhetta.

– Koira on mestari lukemaan huomaamattomia eleitä, Kaita huomauttaa.

Kun ihminen siis lyö kättään reidelle sanoessaan "mennäänkö ulos?", on kyse elekielestä, jota koira tulkitsee, vaikka eläimelle ei virallista viittomakieltä opettaisikaan.

Oma koira voi pystyä vaikka mihin

Turre on opetettu siihen, että se tottelee myös muiden kuin emäntänsä viittomakäskyjä. Isäntä Otto Lahtisen "mennäänkö ulos" ja "autolla" -viittomiin Turre suhtautuu riehakkaasti: se jolkottaa heti pontevasti auton vierelle odottamaan oven aukaisua.

Pirjo Lahtinen kertoo, että eleillä ja viittomilla käskytys on erityisen hyödyllistä Turren kanssa silloin, kun ollaan ulkona ja koira on kauempana omistajastaan.

– Kun koira näkee viittoman, se kyllä hoksaa mitä tehdä esimerkiksi metsässä, Lahtinen kertoo.

– Mutta se vaatii aina näköyhteyden.

Siksipä Otto Lahtinen ottaa otsalampun mukaan kun Turre viedään ulos pimeällä.

Lahtiset opettivat Turren viittomataitoiseksi paristakin syystä. Ensinnäkin Pirjo Lahtinen on töissä Jyväskylässä Valteri-koulu Onervassa. Se on Opetushallituksen alaisuudessa toimiva valtakunnallinen oppimis- ja ohjauskeskus, joka tarjoaa palveluja myös erityistä tukea tarvitseville. Siten jotkut Lahtisen opiskelijoistakin ovat päässeet kommunikoimaan Turren kanssa viittomilla.

– Viittomakielinen työkaverini kertoi, että hän on aina viittonut koirilleen, ja että harjoitteleminen kannattaa. Se innoitti viittomakieleen meilläkin, Lahtinen kertoo.

Turrelle opetettiin viittomat kuitenkin pääsääntöisesti arjen hallinnan avuksi. Se on vilkas ja eloisa koira, joten Lahtinen ajatteli, että Turren rauhoittaminen viittomilla olisi hyvä ajatus ja auttaisi koiran käytöskouluttamisessa.

Turre ei ole virallinen tukikoira tai kuulorajoitteisten apuna toimiva kuulokoira, mutta sellaisiakin koulutetaan Suomessa.

Pääsääntöisesti Veikkauksen tuotoilla toimiva Kuulo- ja tukikoirat ry on erikoistunut koirien kouluttamiseen erityistarpeisille. Tukikoirat ovat henkilökohtaisia avustavia koiria, jotka auttavat vammaisia ja pitkäaikaissairaita. Kuulokoira taas on koulutettu olemaan omistajansa apukorva: se opetetaan reagoimaan esimerkiksi puhelimen soimiseen tai ovikellon ääneen ja hälyttämään omistaja paikalle.

– Aloitimme vuonna 1993 kuulokoiratoiminnalla, ja olemme tiettävästi Suomen ainoa taho, joka niitä kouluttaa, kertoo Suomen kuulo- ja tukikoirat ry:n järjestösihteeri Tiina Vanhanen.

Vanhasen mukaan ei ole vain yhtä kuulokoiraksi soveltuvaa rotua. Hän arvioi, että kuulokoirina käytetään eniten labradorinnoutajia ja pieniä villakoiria, mutta käytännössä kuulokoiran soveltuvuuden ratkaisee sen käytös ennemmin kuin rotu. Kirjo on laaja, sillä kuulokoiraksi koulutetaan omistajan oma koira. Koulutus kestää 1,5–2 vuotta.

Koiralle opetettava elekieli riippuu omistajasta. Kuulokoiran voi esimerkiksi kouluttaa herättämään omistajan huomio nostamalla kuonon tai tassut omistajan polvelle. Koira voi myös oppia ymmärtämään virallisia viittomia siten, että sen omistaja voi viittoa koiralle käsitteen "näytä", jolloin koira vie omistajan vaikkapa soivan puhelimen luo.

Mutta ovatko kaikki rodut yhtä hyviä ymmärtämään ihmisen kehonkieltä, vai onko juuri oma sesse paras tietämään, mitä omistaja elehtii?

Perhekoirasta sankarikoiraksi

Yrittäjä, tutkija Katriina Tiira kertoo, että Smart Dogin tekemien tutkimuksien mukaan bordercolliet, australianpamenkoirat, sileäkarvaiset- ja novascotiannoutajat sekä vartioivat rodut kuten hovawart ovat eteviä lukemaan ihmisen kehonkieltä.

Sen sijaan vähemmän nohevia ihmistulkkeja ovat itsenäiseksi jalostetut, alkukantaiset rodut, joille ihminen ei välttämättä ole erityisen merkityksellinen olento. Sellaisia ovat esimerkiksi anatolianpaimenkoirat koirat ja muut vastaavat, jotka koulutetaan tekemään itsenäisiä päätöksiä.

Turre on villakoirana sen verran älykäs, että se seuraa tarkkaan sitäkin, kun Pirjo Lahtinen viittoo sille Turren omasta Hilda-siskosta. Häntä alkaa heilua "Hilda"-nimen kohdalla – tuttu viittoma taitaa herättää vahvoja pentuajan muistoja koirassa.

Lahtisen mukaan viittomien opettaminen ei ole ollut vaikeaa Turrelle eikä muille perheenjäsenille. Lahtisten perheestä Turrelle viittoo kaksi, hoitopaikoista löytyy viittomia osaavia, ja perheen kummitytötkin osaavat asian.

Ensi kuussa Turre saa sankarikoirapalkinnon, sillä viime joulukuussa se pelasti iäkkään naisen metsästä (Keskisuomalainen, vain tilaajille). Turresta piti tulla ihan tavallinen kotikoira, mutta nyt siitä on ollut apua monelle.

– Turre on kulkenut mukana monissa paikoissa, kuten palvelutaloissa ja eri yhteisöissä. Turre on ollut tavallaan aputyöläinen, Pirjo Lahtinen sanoo.

Otto Lahtinen näyttää Turrelle taas käsimerkkejä. Turre tuijottaa hanakasti, ja sitten se tulkitsee ihan oikein: se tassuttelee takaisin kohti autoa häntä huiskien.

Ruotsalaisten haaveet kaupata nuuskaa muihin EU-maihin kaatuivat torstaina. EU-tuomioistuin linjasi, että nuuskan vientikielto Ruotsista muihin EU-maihin pysyy voimassa.

1990-luvun EU-jäsenyysneuvotteluissa Ruotsi vaati ja sai unionilta poikkeusluvan sallia nuuska omien rajojensa sisällä. Muualla EU:ssa nuuskan myynti on kielletty.

Ruotsalainen nuuskanvalmistaja Swedish Match yritti haastaa kiellon brittiläisessä oikeusistuimessa, joka puolestaan pyysi asiasta ennakkoratkaisua EU-tuomioistuimelta.

Ruotsalainen europarlamenttiedustaja Fredrick Federley ihmetteli tuomioistuimen päätöstä kohdella nuuskaa eri tavoin kuin muita tupakkatuotteita.

– Tupakoinnin kielteiset terveysvaikutukset ovat merkittävästi suuremmat kuin nuuskankäytön, Federley sanoi.

Porin kävelykadun varrella olevaan Isokarhun kauppakeskukseen suunnitellaan suuria muutoksia. Kauppakeskuksen omistavan Cityconin liiketoimintajohtaja Mari Laaksonen sanoo syyksi sen, että Puuvillan kauppakeskus on vähentänyt viime vuosina Porin ydinkeskustan kaupallista vetovoimaa.

Kauppakeskuksen muutostarvetta aiheuttaa myös kuluttajien kasvava siirtyminen verkkokauppaan etenkin muotialalla.

Kauppakeskuksilla eri asiakkaat Porissa

Cityconin havaintojen mukaan Porissa kauppakeskukset eivät ole vahvistaneet toisiaan kuten on tapahtunut muualla. Puuvillan ja Isokarhun välimatka on vajaa kilometri, mutta Puuvillassa asioivat eivät välttämättä käy samalla kertaa keskustassa.

– Esimerkiksi Tampereella toisen kauppakeskuksen tulo naapuriin lisäsi synergiaa, ihmiset asioivat molemmissa. Porissa on käynyt toisinpäin, sanoo liiketoimintajohtaja Laaksonen.

Alustavien suunnitelmien mukaan tulevaisuudessa liiketilat keskitettäisiiin Isokarhun ensimmäiseen kerrokseen. Vähittäiskaupan rinnalle halutaan julkisia palveluja sekä lisää kahviloita ja ravintoloita.

– Ihmiset haluavat edelleen tavata toisiaan. Myös terveyden ja hyvinvoinnin palvelut ovat kasvussa.

Tornitaloidea on esitetty Porin kaupungille

Hotelli- ja hostellitarvetta kartoitetaan Isokarhun kauppakeskuksen ylempiin kerroksiin. Pysäköintikerroksen päälle puolestaan voitaisiin rakentaa asuntoja.

– Tornitaloja on esitetty ideatasolla kaupungille, ja meidän ajatuksemme tuntuvat sopivan kokonaisideaan siitä, mitä kaupungissa ajatellaan korkeasta rakentamisesta, kertoo liiketoimintajohtaja Mari Laaksonen.

Isokarhuun kaavaillut tornitalot vaativat toteutuakseen vielä kaavallisia muutoksia. Cityconin suunnitelmat tarkentuvat ensi vuoden aikana.

Kauppakeskuksen muutostarpeista kertoi ensimmäisenä Iltalehti.

Porvoon Hornhattulassa sijaitseva sininen omakotitalo näyttää ulkoapäin ihan tavalliselta kodilta.

Sellaiselta, jossa asuu ihan tavallinen makaronilaatikkoa syövä lasten harrastusrumban kanssa tasapainoileva suomalainen perhe.

Ja sellainen tässä talossa asuva Venäläisen yhdeksänhenkinen uusioperhe onkin. Juuri tavallisuus oli se kimmoke, miksi äiti Irene Venäläinen päätti ilmoittaa perheensä mukaan Kestävien elämäntapojen kiihdyttämöksi nimettyyn kansainväliseen kokeiluun.

Kuukauden kestävän seurantajakson tarkoituksena oli muuttaa kahdeksan porvoolaisperheen kulutustottumuksia ilmastoystävällisemmiksi.

– Koska emme ole valmiiksi ituhippejä, oli kiinnostavaa nähdä, mihin kaikkeen tällainen tuikitavallinen porukka pystyy, hän sanoo nyt kuukauden kokeilun jälkeen.

Lähtötilanne oli se, että Venäläisen perhe huristeli kuukausittain autolla 2 500 kilometriä ja kantoi kaupasta 25 kiloa punaista lihaa sekä 60 litraa maitoa. Myös matkalaukkuja on pakattu tiuhaan ulkomaanreissuja varten.

Perhe tuntui Irene Venäläisen mukaan kuluttavan niin huolettomasti, että välillä hän ajatteli, että juuri he tuhoavat maapallon.

Askel "ituhipimpään" suuntaan oli tehtävä ja alkaa ikuisen "sitten kun" -puheen sijaan konkreettisiin tekoihin.

Keskimäärin suomalaisella on yli 10 tonnin hiilijalanjälki

Projekti alkoi elo-syyskuun taitteessa mittausjaksolla. Sen aikana perheiden tehtävänä oli arvioida asumiseen, liikkumiseen, vapaa-aikaan ja ruokailuun liittyvää kulutustaan erilaisin kaavakkein ja ruokapäiväkirjoin.

Näiden pohjalta tutkimusryhmä teki perheille suunnitelmat. Niitä seuraamalla on tarkoitus saada osallistujien hiilijalanjäljet Pariisin ilmastosopimuksen vuoden 2030 tavoitetasolle, joka on alle 3 tonnia henkilöä kohti vuodessa.

Kun kotitalouden kokonaiskulutus jaettiin tasan yhdeksän hengen kesken, kävi ilmi että Venäläisen perheen keskimääräinen hiilijalanjälki on 5,8 tonnia. Se on paljon vähemmän kuin keskivertosuomalaisella, joka jättää kulutuksellaan jopa 10,3 tonnin hiilijalanjäljen.

Tulos oli Venäläisen perheen osalta kannustava, mutta ilmastonmuutoksen näkökulmasta siinä on silti puolet liikaa. Tavoitteeseen eli alle 3 tonniin on tarkoitus päästä vuonna 2020.

Lokakuun 13. päivä alkaneen kuukauden testijakson aikana perheet kokeilivat erilaisia ilmastotekoja. Projektin tueksi perustettiin suljettu FB-ryhmä, missä osallistujat jakavat edelleen kokemuksiaan ja vinkkejä ekompaan arkeen. Esimerkiksi hyviä kasvisruokareseptejä.

Tutkija Viivi Toivio kokeilua Suomessa koordinoineesta D-mat oy:stä sanoo, että Kestävän elämäntapojen kiihdyttämö oli kaikkiaan onnistunut kokeilu. Perheet olivat sitoutuneita ja aikoivat jatkaa ilmastoystävällisemmällä tiellä myös tulevaisuudessa.

– Erityisesti liikkumisen osalta perheet onnistuivat pienentämään kokeilujakson aikana omaa hiilijalanjälkeään, sillä kulkupeliksi valittiin erilaisia kestäviä kulkuneuvoja. Myös punaisen lihan, juustojen sekä muiden maitotuotteiden kulutus vähentyi perheillä selkeästi lähtötilanteesta, Toivio kertoo.

Hiilijalanjälkeään pienentämässä oli myös kotitalouksia Tanskassa, Saksassa, Espanjassa, Sveitsissä, Meksikossa ja Intiassa.

Tänä vuonna hankkeessa mukana jokaisessa maassa 5–10 kotitaloutta, ensi vuonna 500 ja kolmantena vuotena jo 10 000.

Pelastuuko maailma?

– No toivotaan! Ensisijaisena tavoitteena on tarjota konkreettisia eväitä ja polku kestävien elämäntapojen toteuttamiseen omassa arjessa. Toisena tavoitteena on mahdollistaa kommunikaatio paikallisten päättäjien, palveluntarjoajien ja kotitalouksien kesken. Tällä tavoin eri toimijat voivat oppia toisiltaan ja viedä kehitystä kohti kestävämpää tulevaisuutta.

Lapset kaipaavat sitä aiempaa "laitosruokaa"

Uunissa porisee perheen päivällinen. Tänään se on possupataa, jonka kylkeen keitetään perunoita ja raastetaan porkkanaa.

Vielä kuukausi sitten pata olisi todennäköisesti tehty naudanlihasta, jonka ympäristökuormitus selkeästi on sianlihaa suurempi.

– Päätimme, ettemme lähde yrittämään muuttaa kaikkea kerralla, koska sitten halu muutokseen loppuisi todennäköisesti heti alkuunsa. Sekin on jo jotain, että korvaa naudanlihan vaikkapa possulla tai kanalla. Ei sitä tarvitse vegaaniksi heittäytyä, Irene Venäläinen sanoo.

Yhden viikon ajan Venäläiset kokeilivat olla kotikeittiössään ilman punaista lihaa. Silloin lautaselle päätyi muun muassa uunikasviksia ja itsetehtyjä pinaattilettuja.

– Vaikka lapset ovat ilmaisseet kaipaavansa sitä aiempaa ”laitosruokaa”, esimerkiksi kasvissosekeitto näytti maistuvan kaikille muksuille, Irene kertoo.

Myös perheen isä Kari Venäläinen kertoo vaikuttuneensa kasvisruokapäivien maukkaudesta.

– Kun ei ole itse mikään kokkikolmonen, sitä arvostaa helkkaristi kun toinen vaan kokeilee kaikenlaista ja muut sitten syövät hyvällä ruokahalulla, kehuu hän puolisoaan.

Enää maitopönikkää ei nosteta automaattisesti ruokailun ajaksi pöytään, joten maitoa kuluu enää noin litra päivää kohti.

Kokeilun aikana syyniin joutui myös Kari Venäläisen reipas Pepsi Maxin kulutus. Jonkinlaiselle interventiolle taisi olla tarvetta, sillä kolajuomaa tuli litkittyä 60–70 litraa kuussa.

– Olen vähentänyt varmaan puoleen entisestä, mutta kokonaan minua ei kyllä saa Pepsin juomista lopettamaan, Kari Venäläinen ilmoittaa.

Keittiöön on kokeilun myötä saapunut uusien ruokalajien lisäksi myös toisenlainen uutuus: bio-jäteastia. Samalla hankittiin myös biopönttö omalle pihalle. Ehkä parin vuoden päästä multaa ei tarvitse enää ostaa puutarhaliikkeestä.

Ensin totutellaan, sitten vasta voi puhua elämäntavoista

Jos kaikki kuluttaisivat kuten suomalaiset, tarvittaisiin yhden maapallon sijaan 3,6 maapalloa täyttämään ihmisten tarpeet.

Kari Venäläinen kertoo törmänneensä usein sellaiseen puheenparteen, jossa omat ympäristöteot jätetään tekemättä, koska ei uskota, että yksilö voisi vaikuttaa.

– Sanoisin, että kyllä yksi ihminen pystyy jotain tekemään. Sieltä se muutos sitten lähtee pikkuhiljaa, hän sanoo.

Kokeilujakson aikana Venäläisen perheessä on myös jätetty oma auto aiempaa useammin pihaan, laskettu sisälämpötilaa, harvennettu pyykinpesuväliä, lopetettu aikakausilehtitilauksia, hankittu tavaroita vain tarpeeseen ja vaihdettu ekosähköön. Tulevaisuudessa myös reissut harkitaan tarkemmin.

Näistä pienistä ilmastoteoista kasvaa ajan myötä suurempia. Irene Venäläinen sanoo, että perhe on uuden elämäntapansa kanssa vasta alkumetreillä:

– Oikeastaan tämä kuukauden kokeilujakso oli todella lyhyt. Ehkä näemme tuloksia vasta puolen vuoden päästä. Nyt kokeilemme ja totuttelemme. Sitten vasta voidaan puhua siitä, että tästä olisi tullut tapa.

Tänä vuonna emme tee niin, että lapset antavat joululahjoja toisilleen. Pelkästään siitä on helposti tullut kahdeksankymmentä pakettia, se on ollut aika järjetöntä. Irene Venäläinen

Arkinen taistelu ilmastonmuutosta vastaan on koko perheen yhteinen projekti, jota ei käydä turhan ryppyotsaisesti.

– Puhumme paljon siitä, miten olemme ennen tehneet, miten tehdään nyt ja miten sitten tulevaisuudessa. Ehkä se muutos tulee sitten alitajuisesti mukaan pikkuhiljaa, Pinja Perokorpi, 19, kertoo.

Hyvän koetinkiven Venäläisen perheen uudelle ilmastoystävälliselle elämälle tarjoaa nurkan takana oleva kulutuskarnevaalien ykkönen, eli joulu.

– Tänä vuonna annamme vähemmän tavaralahjoja. Emme tee enää niin, että kaikki lapset antavat lahjan toisilleen. Pelkästään siitä on helposti tullut kahdeksankymmentä pakettia, se on ollut aika järjetöntä, Irene Venäläinen kertoo.

Laske oma hiilijalanjälkesi tästä.

Tuomiokapituli käsitteli keskiviikkona Auran seurakunnan vastinetta viime talvena toimitettuun ylimääräiseen piispantarkastukseen.

Tuomiokapituli haluaa Auran seurakunnalta asiasta lisäselvityksen. Sen antamiseen on aikaa kolme kuukautta. Selvityksen pitää olla valmis 28. helmikuuta 2019.

Lisäksi kirkkoherra Torsten Sandbergia (entistä Torsti Äärelää) kehotettiin antamaan helmikuun loppuun mennessä oma selvityksensä siitä, mihin toimenpiteisiin hän on ryhtynyt oman toimintansa kehittämiseksi.

Puutteellinen selvitys

Tuomiokapitulin päätöksessä todetaan, että selvitys on puutteellinen, koska siinä ei oteta kantaa lainkaan kirkkoherran toimintaan.

Piispantarkastuksessa nousi voimakkaasti esiin muun muassa kirkkoherran käyttäytyminen, jonka perusteella Auran seurakunnan kirkkoneuvosto halusi erottaa kirkkoherran. Tällaiseen kirkkoneuvostolla ei ollut kuitenkaan laillista oikeutta.

Seurakunnan uudessa selvityksessä pitää käydä ilmi, miten toimenpiteet hyvän hallinnon ja luottamuksen edistämiseksi ovat edenneet. Tuomiokapitulin päätöksessä todetaan, ettei ohjelman laatiminen hyvän hallinnon ja luottamuksen edistämiseksi vielä saa aikaan muutosta. Myös toiminnan pitää muuttua.

Kirkkoherran pitää muuttua

Piispantarkastuksen raportissa todettiin, että merkittävimmin Auran seurakunnan ongelmalliseen toimintakulttuuriin vaikuttaisi kirkkoherran hakeutuminen muihin tehtäviin tai seurakuntarakenteen muutos.

Ylen haastattelussa tiistainen Turun arkkihiippakunnan piispa Kaarlo Kalliala toisti asian. Hänen mielestään Auran seurakunnan keskeinen ongelma on epäluottamus kirkkoherraa kohtaan.

Kallialan mielesta Auran seurakunnan tilanne muuttuisi, jos kirkkoherra hakeutuisi muualle. Yle julkaisi Auran seurakunnan ongelmista pitkän artikkelin keskiviikkona.

Tykyt ja keket eivät riittäneet

Mitä tuomiokapituli sitten keskiviikkona käsitteli? Se käsitteli piispantarkastuksen vaatimia selvityksiä Auran seurakunnalta.

Seurakunnalta haluttiin vastaus, kuinka seurakunnan työilmapiiriä ja johtamista voidaan parantaa ja kuinka luottamus voidaan palauttaa kirkkoherran ja luottamushenkilöiden välille. Lisäksi seurakunnan piti kertoa, miten pidetään huoli siitä, että seurakuntalaiset kokevat tulevansa kohdelluiksi kunnioittavasti ja asiallisesti.

Seurakunnan vastineessa asioihin haetaan parannusta muun muassa lisäkoulutuksesta, sovittelumenettelystä, tyky-toiminnasta ja kehityskeskusteluista. Tarkoituksena on myös kartoittaa työilmapiiriä.

Jumalanpalveluksista vastineessa todetaan, että ne pitää hoitaa asianmukaisesti eikä ketään saa loukata tarkoituksella.

Nämä vastineet eivät siis riittäneet tuomiokapitulille, ja se palautti asian uudelleen Auran seurakunnan valmisteluuun.

Lue lisää:

Auran kirkkoherra on nostattanut tunteita seurakunnassaan jo vuosia – Piispa: Keskeinen ongelma on epäluottamus

Miltei 80 miljoonaa aikuista tarvitsee insuliinia kakkostyypin diabeteksensa hoitamiseen vuonna 2030.

Merkittävä osa heistä asuu kuitenkin Afrikassa, Aasiassa ja Oseaniassa, joissa insuliinin saatavuus on heikkoa. Ja siksi vain puolet sairastuneista tulee saamaan lääkettä tarvitsemansa määrän, uusi tutkimus ennustaa.

– YK on sitoutunut takaamaan diabeteslääkkeiden saatavuuden kaikkialla, mutta siitä huolimatta suuressa osassa maailmaa potilaiden on vaikea saada insuliinia käyttöönsä, tohtori Sanjay Basu Stanfordin yliopiston tutkimusryhmästä sanoo.

Ryhmän tutkimus ilmestyi tiistaina The Lancet -aikakausjulkaisun erikoislehdessä, joka on keskittynyt diabetekseen ja umpieritykseen.

"Tietysti lääkettä pystytään tuottamaan tarpeeksi"

Kyse ei ole siitä, että maailmaan olisi tulossa insuliinipula, Suomen Diabetesliiton ylilääkäri Pirjo Ilanne-Parikka muistuttaa.

Hän pitää kyllä uskottavana, että insuliinin tarve kasvaa kahdessatoista vuodessa viidenneksen nykyisestä. Vaan riittämisen sijaan kyse on siitä, että insuliini on kallista.

Stanfordin tutkijoiden mukaan hintaa pitäisi saada merkittävästi laskettua, sillä kakkostyypin diabetes yleistyy nyt kehittyvissä maissa. Köyhempien maiden asukkaat omaksuvat länsimaisia elintapoja.

Kakkostyypin diabeteksella on yhteys muun muassa ylipainoon ja liikunnan puutteeseen. Hoitamattomana diabetes voi aiheuttaa esimerkiksi sokeutumista, munuaisvaivoja ja sydänongelmia.

– Tietysti lääkettä pystytään tuottamaan tarpeeksi. Insuliinihan valmistetaan geeniteknologialla, eli periaatteessa sitä saa rajattomasti, Ilanne-Parikka kommentoi puhelimitse Ylelle.

Kuitenkin jo länsimaiden välillä on eroja insuliinin hinnan ja vakuutusjärjestelmien suhteen. Esimerkiksi Yhdysvalloissa lääke on kalliimpaa kuin Suomessa, jossa kakkostyypin potilaan insuliini maksaa 500–1 000 euroa vuodessa – ja potilaalle vain omavastuun verran.

Miltä sitten näyttää Suomen kehityssuunta insuliinin tarpeen suhteen, kun kakkostyypin diabetesta sairastaa nyt noin puoli miljoonaa suomalaista?

Ylilääkäri Pirjo Ilanne-Parikka arvioi, ettei insuliinin käyttö diabeteslääkkeenä tule Suomessa välttämättä vähentymään, mutta sitä tullaan aloittamaan kakkostyypin hoitomuotona aiempaa vähemmän.

– Insuliinin tilalle on tullut uusia valmisteita. Nuo vaihtoehdot ovat kuitenkin monesti kalliimpia kuin insuliini, minkä vuoksi ne eivät köyhempien maiden lääkintätilannetta ratkaise. Suomessakin lääkäri joutuu huomioimaan potilaan maksukyvyn hoitomuotoja valitessa.

Lue lisää:

Uudet lääkkeet mullistivat diabeteksen hoidon – sitten laki muuttui, eikä köyhimmillä ole enää niihin varaa

Diabeetikon hengissä säilymisen hinnaksi 50 euroa – toive omavastuun poistosta haihtui

Matkailun kasvun myötä myös Airbnb-vuokrakohteiden määrä on lisääntynyt Rovaniemellä räjähdysmäisesti. Parissa vuodessa palvelun kautta tarjolla olevien kohteiden määrä on noin nelinkertaistunut. Nyt palvelussa on mukana jo yli 720 asuntoa.

Suomessa vain pääkaupunkiseudulla on tarjolla enemmän Airbnb-asuntoja kuin Rovaniemellä. Hurja kasvu on synnyttänyt uudet markkinat myös yrityksille, jotka myyvät palveluita lyhytaikaisesti asuntojaan vuokraaville.

Oma airbnb-asunto johti yrittäjäksi

Satu Kangas on yksi uusista yrittäjistä. Hän perusti hosting-yrityksen vuosi sitten. Muutama vuosi sitten Kangas laittoi oman asuntonsa vuokralle Airbnb-palveluun. Tämä tie johti yrittäjäksi, kun häneltä tiedusteltiin hosting-palveluja.

– Ensimmäinen vuosi tietenkin vaati paljon markkinointia, että sain niitä kohteita lisää. Hyvin meni viime talvi. Sesonki oli tosi kiireistä. Keväällä hiljeni ja kesällä tein enemmän sisustussuunnittelua. Nyt on tahti taas kiihtynyt siihen malliin, että töitä on paljon.

Kangas hoitaa noin kymmentä vieraan asuntoa yksin. Samankaltaisia vuokraajille palveluita tarjoavia uusia yrityksiä on perustettu useita Rovaniemelle sekä pääkaupunkiseudulle. Muutama yritys tarjoaa palveluita myös laajemmalle muualle Suomeen.

Hosting-palvelut tuovat uusia asuntoja

Uudet yritykset antavat mahdollisuuden laittaa uusia asuntoja lyhytaikaiseen vuokrauspalveluun. Tästä on esimerkkinä asunto josta Satu Kangas alkaa seuraavaksi huolehtia. Kangas myös ottaa esittelykuvat asunnosta. Asunnon omistaa Helsingissä asuva Anu Rannila.

– Minulla on Rovaniemellä yksiö joka aiemmin oli normaalissa vuokrauskäytössä, mutta nyt päädyin kokeilemaan sen laittamista Airbnb-käyttöön. Koska itse asun Helsingissä niin täytyi löytää joku toimija, joka vastaa siivouksesta ja avainten luovutuksesta, Rannila kertoo puhelimessa.

Moni pitkälle lomalle tai matkalle lähtevä on myös laittanut asuntonsa tuottamaan, kun saatavilla on yrittäjä joka huolehtii asiakkaista ja asunnosta.

Kysyntä poikii myös muita palveluita

Rovaniemeläinen Pia Tuukkanen on pitänyt jo useita vuosia kolmea asuntoaan tarjolla Airbnb-palvelussa. Hän siivoaa kohteensa itse ja luovuttaa avaimensa, koska haluaa tavata asuntoonsa tulevat ihmiset henkilökohtaisesti.

Tuukkanen on myös perustanut uuden yrityksen jonka kautta tarjoaa omille ja ystäviensä vuokralaisille erilaisia ohjelmapalveluita, joissa hän itse toimii oppaana. Vieraiden kanssa käydään poroajelulla, eläinpuistossa tai pilkillä.

– En ole kovin laajasti markkinoinut palvelua vielä, koska en ehdi palvella suuria määriä. Pääsia on, että omat ja ystävän vieraat pääsevät nauttimaan Lapista. Homma on vielä alkutekijöissään, Tuukkanen sanoo.

Rovaniemeläinen vuokraustoimintaa ja ravintolapalveluita pitävä yrittäjä Matti Henttunen on puolestaan aloittamassa keskustan kävelykadulle rakentamissaan tiloissa palvelun, jota matkailijat ovat kovasti kaivanneet.

- Siihen tulee talveksi laukkuparkkisysteemi. Tila jaetaan kolmeen osaan elikkä laukkuparkki ja aktiviteettien myynti turisteille ja sitten jääbaari, Henttunen kertoo..

Norjalainen Orkla on tehnyt ostotarjouksen kaikista Kotipizzan osakkeista. 23 vuotta Vaasassa Kotipizzayrittäjänä toiminut Rami Kangas otti myyntiuutisen vastaan mietteliäänä.

– Aikamoinen yllätys se oli. Aiemmin ei ole asiasta mitään kuulunut. Kyllä se pistää miettimään, että mitäs nyt tapahtuu. Näyttäisi kuitenkin siltä, että mitään suurta muutosta meidän arkiseen puuhasteluun ei tule.

Kangas näkee uuden norjalaisomistajan mahdollisuutena. Hän toivoo Orklalta rahaa ja mahdollisuuksia toiminnan kehittämiseen.

– Ostaja on kuitenkin iso yritys ja voimavaroja on. Nykyisellä ketjulla ei ole aina ollut kehittämiseen varaa.

Kasvua pikaruokamyynnistä

Kotipizzan myynti on tuomassa siihen sijoittaneille hyvät tuotot. Orkla uskoo, että ulkona syöminen kasvaa nopeammin kuin päivittäistavarakaupan tuotteiden myynti.

Pitkän linjan Kotipizza-yrittäjä on samoilla linjoilla, vaikka pitää ravintola-alaa hankalana ja kilpailtuna.

– Hartaasti toivoisin, että ravintolassa syömisen trendi vielä vahvistuisi. Tuntuu ainakin siltä että se lisääntyy, Kangas sanoo.

Rami Kangas sanoo, että franchising-yrittäjäksi on helppo lähteä ja emoyhtiö on pitänyt yrittäjistä huolta. Uudelta norjalaisomistajalta hän toivoo erityisesti yhteistyöhenkeä.

– Toivon hyvää yhteistyötä niin, että molemmat pitävät toisistaan huolta. Kyllä tästä hyvä tulee.

Rabbe Grönblom perusti ensimmäisen Kotipizzan Vaasan Suvilahteen vuonna 1987. Yritys on kasvanut Pohjoismaiden suurimmaksi pizzaketjuksi ja siihen kuuluu nyt noin 270 ravintolaa. Yhtä lukuun ottamatta kaikki toimivat itsenäisinä yrityksinä franchising-periaatteella.

Lue lisää: Kotipizza-kauppa tuomassa mojovat tuotot yhtiöön sijoittaneille – ravintoloiden toiminta jatkuu ennallaan

Antiikki- ja vintagekauppias Juha Vallilla on kahdenkymmenen vuoden kokemus alalta. Tamperelaiskauppiaalla ammatti on verissä ja peritty äidiltä.

– Vielä 20 vuotta sitten asiakkaita kiinnostivat muun muassa satavuotiaat jugendtyyliset huonekalut eli antiikki. Nyt niitä on meillä lähinnä varastossa. Asiakkaat kysyvät lähivuosikymmenten huonekaluja. Suoralinjaisuus ja funktionaalisuus ovat suosiossa, eivät koristeleikkaukset 1700-luvulta.

Sisustuslehdet kautta maailman näyttävät määräävän trendin. Nyt myy esimerkiksi lastulevysenkki 60 vuoden takaa. Tunnetut nimet ovat aina kysyttyjä, kuten Alvar Aalto tai Ilmari Tapiovaara.

– Vanhantyylinen, mutta uusi retro sekä lähivuosikymmeniltä peräisin oleva vintage käyvät kaupaksi. Kyllä yli satavuotias tavarakin kulkee, mutta se on marginaalista. Onhan se tietyllä tavalla surullista, sanoo Valli, jolle esineiden kierrättäminen ja kierrätyskulttuuri ovat lähellä sydäntä.

Valli ja liikekumppaninsa aikovatkin muuttaa kivijalkaliikkeensä nimen vastaamaan nykyistä tuotevalikoimaa. Antiikki-sana jää pois ja tilalle tulee vintage.

Koska kysyntä on laantunut, kaikenlaisten vanhojen tavaroiden hinnat ovat tulleet alas. Samaan aikaan kaupankäynti on loikannut nettiin. Siellä taas antiikkiliikkeiden tarjonta kilpailee somekirppareiden kanssa.

– Vaikeatahan tämä on. Kaupantekokulttuuri on muuttunut paljon. Liikkeitä ei enää tarvita, kun Facebookin vaihto- ja kirppisryhmissä tavara vaihtaa omistajaa, sanoo Juha Valli.

Liikkeitä yhä vähemmän

Katukuvassa näkyy nykyään huomattavasti vähemmän antiikkiliikkeitä kuin vaikkapa 1990-luvulla, jolloin elettiin alan kulta-aikaa. Antiikkikauppias Terhi Ylä-Kauttu muistaa, kuinka erilaista ennen oli.

– Tuolloin haluttiin talonpoikaista tyyliä: kaiken piti olla talonpoikaista. Ihmiset tappelivatkin esineistä, niin kysyttyjä ne olivat. 2000-luvulla tuli niin sanottu kustavilainen tyyli parin sadan vuoden takaa. Silloin kaikki maalattiin vaalealla ja tyyli oli hillitty. Nyt on siirrytty lähivuosikymmenten vintageen ja vanhaa matkivaan retroon.

25 vuotta alalla ollut Ylä-Kauttu lopetti äskettäin kivijalkaliikkeensä ja siirsi liiketoiminnan pelkästään verkkokauppaan.

– Kivijalkaliikkeen kulut olivat kovat. Paikalla piti olla kuutena päivänä viikossa, mutta koskaan ei voinut tietää, tuleeko asiakkaita vai ei.

Keski-Pohjanmaalla Kokkolassa on koettu samoja trendejä pienemmässä mittakaavassa. Kaupungissa on toiminut kourallinen antiikkiliikkeitä, joista kaksi on hiljattain lopettanut. Toisen liikkeen yrittäjät eläköityivät, toinen sulki ovensa kannattamattomana.

– Alkoi olla aika hankalaa saada leipää antiikista, joten päätin laittaa pillit pussiin. Netti vei asiakkaita, Facebookissa on valtavasti kauppapaikkoja, harmittelee entisen antiikkiliike Puu-min omistaja Mika Honkala. Hänen tavaramerkkinsä olivat esimerkiksi Englannista tuotetut tammihuonekalut.

Heidi Helén myy edelleen antiikkia Kokkolassa. Hän on sitä mieltä, että erikoistumalla pystyy tulemaan toimeen. Helèn myy talonpoikaistyyliä Pohjanmaalta ja Ruotsista.

– Seuraan tarkkaan, mikä on pinnalla ja kiinnostavaa ja ostan sen mukaan. Kunnostan huonekalut niin, että asiakas voi vain kantaa ne kotiin ja ottaa käyttöön. Netti ja some ovat tärkeitä kaupanteossa. Niiden avulla saan asiakkaita vaikka Japanista asti. Toisaalta netti on kilpailija, koska ihmiset osaavat tilata haluamaansa mistä vain.

Kokkolalaiskauppiaan mielestä alalla pystyy toimimaan, jos tekee paljon töitä. Se tarkoittaa ahkeraa sometusta, messuja, tavaranhakumatkoja ja myyntiartikkeleiden kunnostusta.

– Messuilla tulee asiakkaita ja kontakteja. Ennen asiakkaat hyppäsivät autoon ja tulivat paikalle, mutta nyt he katsovat kuvia netistä. Minä laitan niitä sinne ja toimitan tuotteet perille asti. Kaupanteko vaatii työtä nykyään ihan toisella lailla.

Kokkolalainen Kukka-Maaria Koskinen ui asiakkaiden valtavirtaa vastaan. Hän sisustaa vanhaa puutalokotiaan antiikkiesineillä.

– Yhdistän nykymuotoilua vanhaan ja haen tasapainoa ja kontrastia sillä tavalla. En välitä kertakäyttömuodista. Sillä ei ole luonnetta tai sielua.

Hän uskoo, että vielä nähdään antiikkiesineiden uusi tuleminen.

– Ihmiset tajuavat vielä, että vanha on kaunista ja hyvää. Halpatuote on usein Kiinasta ja tehty synteettisistä materiaaleista. Ei ole järkeä ostaa huonekalua, joka kestää viisi vuotta! Vanhojen esineiden hankkiminen on myös kierrättämistä eli ekologista kuluttamista.

Ei kultakaivos, vaan elämäntapatyö

Pohjanmaalla Pietarsaaressa antiikkiliike Lundagård ryydittää liiketoimintaa perinnerakentamiseen liittyvillä tarvikkeilla. Aja Lund luonnehtii liikettä retrotyyliseksi lifestyle-kaupaksi.

– Hyvin vanhaa antiikkia emme niinkään myy. Minusta ihmiset haluavat kyllä koristella ja tehdä kotia, mutta he tuntuvat haluavan elämyksiä, eivät varsinaisesti kerätä tavaroita. Nyt puhutaan paljon jopa tavaroista luopumisesta. Se näkyy meilläkin.

Kauppiaiden mukaan antiikilla saa hankittua jonkinlaisen toimeentulon tekemällä itselle rakasta työtä. Tamperelainen Juha Valli hymähtää, ettei rikastumisen vaaraa ole.

– Kyllähän sitä jotenkin tulee toimeen kovalla työllä. Tämä on eräänlainen marginaaliala ja enemmänkin elämäntapa. Minä olen kuitenkin kiinnostunut historiasta ja pidän siitä, että voi oppia uutta koko ajan.

Ruoveteläinen Terhi Ylä-Kauttu on jäämässä osa-aikaeläkkeelle, mutta ei pysty lopettamaan kokonaan. Häntä ajaa alalle intohimo.

– Tässä saa olla tekemisissä kauneuden ja ihmisten kanssa. Minulle tämä on hyvin holistista eli pitää saada nähdä ihmeellistä ja erilaista koko ajan lisää.

Tamperelainen Juha Valli ennustaa, että antiikin kauppaaminen vähentyy jatkossa ja muuntuu vintagen tarjoamiseksi eli keskittyy lähivuosikymmenten esineisiin. Hän uskoo, että kivijalkaliikkeiden kato jatkuu.

Nettikauppaa pitävä Ylä-Kauttu taas toivoo, että alalle tulisi nuoria yrittäjiä, jotka osaisivat tarjota nuorelle asiakaspolvelle näiden haluamia vintagetavaroita.

Kun Turun puukottajalle etsittiin puukotusten jälkeen Turusta asianajajaa, moni sanoi "kiitos ei".

Viimein marokkolaiselle Abderrahman Bouananelle löytyi asianajaja Tampereelta, kun Kaarle Gummerus ryhtyi miehen avustajaksi.

Gummerus oli aluksi Bouananen mukana poliisikuulusteluissa, ja sen jälkeen oikeudenkäynnissä Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa, joka piti istuntonsa Turun vankilassa.

Oikeudenkäynnin aikana lukuisat toimittajat halusivat haastalla Gummerusta.

Hän joutui esimerkiksi hyvin usein selittämään toimittajille, miksi hänen päämiehensä sanoo olevansa terroristi, mutta asianajaja Gummerus itse katsoo, etteivät Turun puukottajan teot olleet terrorismia.

Varsinais-Suomen käräjäoikeus tuomitsi viime kesänä marokkolaisen Abderrahman Bouananen elinkautiseen vankeusrangaistukseen kahdesta terroristisessa tarkoituksessa tehdystä murhasta ja kahdeksasta samassa tarkoituksessa tehdystä murhan yrityksestä.

Jutun käsittely jatkuu hovioikeudessa ensi keväänä.

"Gummeruksen suhtautuminen vaatimuksiin on ollut asiallista ja rakentavaa"

Gummerus on ollut viime vuosina puolustusasianajajana muun muassa julkisuutta saaneissa Irakin joukkomurhaoikeudenkäynnissä ja Tullin pääjohtajan virkarikosoikeudenkäynnissä.

Niissä kuten Turun puukotusten oikeudenkäynnissäkin Gummerus on suhtautunut toimittajiin ja tiedottamiseen myönteisesti. Myös Ylelle Gummerusta on haastateltu lukuisia kertoja.

Oikeustoimittajat ry myönsi tämän vuoden Valokeila-palkinnon Gummerukselle.

– Hänen suhtautumisensa median paikoin vaativiinkin toiveisiin on ollut asiallista ja rakentavaa. Hän on yrittänyt olla toimittajien käytettävissä niin hyvin kuin mahdollista. Gummerus on myös pyrkinyt mahdollisimman suureen avoimuuteen asianajajan salassapitovelvollisuuden ja muiden rajoitteiden sallimissa puitteissa, Oikeustoimittajat toteavat tiedotteessaan.

Valokeila-palkinto luovutettiin Gummerukselle torstaina Oikeustoimittajien 30-vuotisjuhlassa Sanomatalossa Helsingissä.

Oikeustoimittajat jakaa vuosittain julkisuuden edistämisestä Valokeila-palkinnon. Sumuverho-palkinto jaetaan taholle, joka oikeustoimittajien mielestä edistää salailukulttuuria.

Juhlavuoden vuoksi yhdistys ei jakanut tänä vuonna Sumuverho-palkintoa.

Tuija Arola katselee kuvaa pöydän taakse kerääntyneestä joukosta. Puhujapöntössä seisoo Tansanian varapresidentti Samia Suluhu.

– Hän kertoi paikallisille kuulijoille madonluvut siitä, mihin se ammatillinen koulutus siellä pitää saada. Sieltä tuli erittäin tiukkaa tekstiä, kehitysjohtaja Tuija Arola Kouvolan aikuiskoulutuskeskuksesta kertoo.

Erityisesti käytännön osaamiselle on Tansaniassa suuri tarve.

– Tansaniassa opettajat tulevat yleensä suoraan yliopistosta, eivätkä osaa itsekään tehdä tehtäviä, joita opettavat. Kananmunankeitto opetetaan kirjoittamalla liitutaululle ja lukemalla kirjasta, kun me Suomessa otamme hellan, kattilan, vettä, kananmunat ja alamme keittää, Arola sanoo.

Jokaiselle opiskelijalle oli rakennettu oma pikkukeittiö, jossa he työskentelivät. Tuija Arola

Arolan mukaan Tansaniassa tehdyssä tutkimuksessa selvisi, että 60 prosenttia maan yrityksistä ei koe oppilaitoksista valmistuvan työvoiman vastaavan tarpeitaan.

– Eräässä koulussa opetettiin ravintola-alaa niin, että jokaiselle opiskelijalle oli rakennettu oma pikkukeittiö, jossa he työskentelivät. Oikeassa työelämässähän kaikki työskentelevät yhdessä ja samassa keittiössä. Siitä jäi puuttumaan kokonaan sellainen yhteistoiminnallinen elementti, joka meillä on vahvasti mukana. Meillä samassa keittiössä työskentelevät kaikki; kokit, kylmäköt, tarjoilijat ja esimiehet.

Koulutusvienti vauhtiin

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Pienyrityskeskuksen johtaja Anne Gustafsson-Pesonen uskoo, että suomalaisella koulutuksella on paljon annettavaa ulkomailla.

– Meillä on Suomessa huippukoulutusjärjestelmä, ja osaaminen on aivan briljanttia perusasteelta yliopistoon ja tohtoritutkintoon asti. Emme kuitenkaan osaa välttämättä tuotteistaa sitä ja tehdä maailmanmarkkinoilla myytäviä tuotteita.

Nyt suomalaista koulutusta halutaan alkaa viedä ulkomaille entistä vahvemmin. Kaakkoissuomalaiset koulutusorganisaatiot kokoavat parhaillaan yhteen kouluttajia, jotka haluaisivat laajentaa reviiriään kansainvälisille markkinoille.

Tarkoituksena on koota kansainvälisestä työstä kiinnostuneista kouluttajapankki, joille opetetaan kansainvälisillä markkinoilla tarvittavia taitoja, kuten markkinointia, tuotteistamista ja kulttuurituntemusta.

– Tarvitsemme kansainvälistä osaamista hyvän koulutuksemme rinnalle, Gustafsson-Pesonen sanoo.

Yhteistyökumppaneita etsitään ulkomailta esimerkiksi konferensseista ja vienninedistämismatkojen avulla. Myös paikalliset viranomaiset ovat tärkeässä osassa.

– Esimerkiksi Kiinassa yhteistyötä ei voi juurikaan tehdä, ellei ole keskustellut ministeritason tai maakunnallisen johdon kanssa.

Kouluttajien lisäksi mukaan toivotaan myös yrityksiä. Ne voisivat olla sekä koulutusalalla toimivia että tuotantoyrityksiä.

– Tuotanto-osaamista voisi viedä yhdessä oppilaitoksen kanssa maailmalle. Sitä kautta voisi saada vientikauppaa yritykselle ja vientieuroja Suomeen.

Uudenlaista koulutusta

Potentiaalisia kohdemaita koulutusviennille voisivat olla esimerkiksi Kiina, Venäjä ja Afrikan maat. Tarkoituksena on toteuttaa koulutusta paikan päällä ulkomailla ja verkkoympäristöissä.

Aloja tai koulutusmuotoja ei ole vielä tarkemmin määritelty, vaan ne ovat kohdemaan tarpeista kiinni. Opettajien koulutuksen lisäksi tilausta voisi olla esimerkiksi tutkintojen osien opetukselle ja erilaisille opintopaketeille.

Uudenlaista koulutusta voitaisiin synnyttää yhdistelemällä kouluttajien osaamisalueita.

– Esimerkiksi lähihoitaja- ja sairaanhoitajakoulutuksista voisi tehdä uudenlaisen tuotteen. Toisen asteen opetus tuottaisi jonkin osuuden lähihoitajakoulutuksesta ja sen jatkoksi opetettaisiin sairaanhoitajaosaamista korkea-asteen puolelta. Ja mahdollisesti vielä johtajakoulutusta siihen päälle, Anne Gustafsson-Pesonen sanoo.

Lämmin vastaanotto

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Pienyrityskeskuksen johtaja Anne Gustafsson-Pesonen uskoo, että suomalaiselle koulutukselle riittää kysyntää ulkomailla.

Hyviä kokemuksia on muun muassa Tansaniasta, jossa Kouvolan aikuiskoulutuskeskus valmistautuu kouluttamaan paikallisia ammattiopettajia.

– Tansanialaisia kiinnostavat erityisen paljon erilaiset työelämäsertifikaatit, kuten työturvallisuus- ja tulityökortti sekä ensiapukoulutus. Niistä saataisiin helposti toteutettavia tuotteita, joita voitaisiin myydä paitsi oppilaitoksille, myös paikallisille yrityksille, kertoo kehitysjohtaja Tuija Arola Kouvolan aikuiskoulutuskeskuksesta.

Suomalaiset otettiin Tansaniassa lämpimästi vastaan.

– Meitä kohdeltiin kuin tärkeitä vieraita. En ole ollut missään niin paljon selfieissä kuin siellä. Kaikki kysyivät, että voidaanko ottaa yhteiskuva, Tuija Arola muistelee.