Viime sodissa menetetyistä Suomenlahden ulkosaarista on saatu julkisuuteen vanhoja ja harvinaisia valokuvia.

Kymenlaakson museo on julkaissut kuluneen syksyn aikana runsaat 400 kuvaa Suursaaresta, Lavansaaresta, Tytärsaaresta ja Seiskarista.

Kuvat ovat kaikkien vapaasti katsottavissa ja jopa tallennettavissa Flickr -kuvapalvelussa.

Kuva-arkiston hoitaja, tutkija Elina Pylsy-Kompan mukaan joukossa on todennäköisesti kuvia, joita ei aiemmin julkisuudessa ole nähty, mutta niiden lukumäärää hän ei osaa arvioida.

Tutkija pitää nykyisin Venäjälle kuuluvien ulkosaarten kuvia arkiston helminä.

– Se on sukellus hävinneeseen maailmaan, kun katsoo ulkosaarten kuvia. Ne ovat aina vaikuttavia.

Flickrin käytön Kymenlaakson museo aloitti elokuussa, jolloin se julkaisi palvelussa Kymenlaakso 100-vuotta -nimisen albumin. Museon kuvakokoelmasta vastaa Kotkan kaupunki.

Vanhoilla kuvilla hurja suosio

Vanhojen valokuvien suosio on kasvanut viime vuosina huikeaa tahtia. Esimerkiksi museoiden, kirjastojen ja eri arkistojen kokoelmia esittelevässä digitaalisessa Finna-nettipalvelussa esillä olevia kuvia on viime ja tänä vuonna katsottu lähes kahdeksan miljoonaa kertaa. Vielä vuonna 2016 vastaava luku oli noin yksi miljoona.

– Kuvat ovat Finnan käytetyintä kulttuuriperintöaineistoa. Kuvia katsellaan paljon enemmän kuin muita esillä olevia kokoelmia, kertoo kehityspäällikkö Erkki Tolonen Kansalliskirjastosta.

Tolosen mukaan viisi vuotta sitten avattu Finna saa uusia käyttäjiä, kun lisää vanhoja kuvia julkaistaan digitaalisesti selattavaksi ja etsittäväksi. Suomi 100 –juhlavuosi saattaa osaltaan selittää parin viime vuoden lukemia.

Uusien valokuva-aineistojen näkyvyys perinteisessä ja sosiaalisessa mediassa herättävät Finnan kokemuksen mukaan aina suuren kiinnostuksen.

– Esimerkiksi taannoinen Museoviraston suuri kuvajulkistus, jossa tuotiin vapaaseen käyttöön 100 000 kuvaa sekä Lappeenrannan museoiden äskettäin tuomat kuvat Viipurista toivat paljon käyttäjiä Finnaan, kuvailee Erkki Tolonen.

Kiinnostus vanhoja kuvia kohtaan näkyy myös siinä miten usein niitä tarjotaan museoiden arkistoon.

– Se on meille ihan tavallista arkea. Ehkä keskimäärin viikoittain kokoelmiimme tarjotaan vanhoja kuvia, laskeskelee Elina Pylsy-Komppa.

Hänellä on hoidettavanaan noin 500 000 kuvan kokoelma.

Facebook-ryhmistä arvokasta tietoa myös museoille

Finnan havaintojen mukaan kuvia katsovat ja niitä käyttävät paljon muun muassa sukututkimusta harrastavat.

Mutta muitakin käyttäjiä on. Tolonen kertoo Finnan Facebook-sivuilla olleesta nukkekotiharrastajan palautteesta. Sen mukaan vanhat kuvat ovat aarreaitta ja ideoinnin lähde. Muun muassa pakkausten, etikettien ja kalusteiden sekä julisteiden avulla voi saada selville miten Suomessa ennen elettiin.

Tolonen arvelee, että kuvat ovat helppo tapa tutkia historiaa ja perehtyä siihen.

– Ne ovat usein koskettavia ja omakohtaisiakin.

Ilmiö näkyy laajemminkin sosiaalisessa mediassa. Useilla paikkakunnilla toimii omia vanhoihin kuviin erikoistuneita Facebook-ryhmiä.

– Ne keräävät yhteen vanhoista kuvista kiinnostuneita ihmisiä. Ihminen on aina ollut kiinnostunut menneestä, pohtii Elina Pylsy-Komppa.

– Myös Finnassa olevia kuvia jaetaan aktiivisesti Facebookin paikkakunta- ja kaupunginosaryhmissä, täydentää Erkki Tolonen.

Joskus ryhmistä voi olla suoranaista hyötyä myös museoalan ammattilaisille. Kouvolassa runsaat puoli vuotta kaupungin valokuva-arkistoa hoitanut amanuenssi Olli Rojo kertoo saaneensa valokuvalahjoituksen Kouvolan Entiset Nuoret -ryhmältä.

– Ryhmässä käydyn keskustelun avulla sain lisätietoa kokoelmissamme olleista kuvista.

Myös Rojo puhuu vanhojen kuvien suosion yhteydessä kiehtovuudesta.

– Katunäkymät, vaatetus, miljööt…, vanhojen kuvien avulla pääsee ikään kuin aikamatkalle menneisyyteen vaikkapa jo 1980- tai 1990-luvulle, tai jopa sadan vuoden takaiseen elämään.

Digitoinnissa vuosien urakka

Vaikka vanhoja valokuvia on sähköisessä muodossa kaiken kansan selattavana jo pilvin pimein, odottaa arkistojen uumenissa vielä valtaisa määrä kuvia luettelointia ja julkaisua.

Arkistojen hoitajille se tarkoittaa hurjaa työmäärää.

Muun muassa Savonlinnan maakuntamuseossa ja Outokummun kaivosmuseossa aiemmin työskennellyt Olli Rojo kertoo, että Kouvolan noin 120 000 vanhasta valokuvasta vasta 4000 on viety sähköiseen järjestelmään.

– Luetteloinnissa ja digitoinnissa riittäisi yhdelle ihmiselle töitä varmaan vuosikymmeniksi, naurahtaa Rojo.

Vertailun vuoksi; esimerkiksi Helsingin ja Tampereen kaupungeilla on arkistoissaan kummallakin noin miljoona valokuvaa.

Kouvolan kaupunginmuseon kuva-arkiston kuvien nettiselailusta kiinnostuneet joutuvat vielä odottamaan kuvien julkista käyttöä.

– Parin vuoden kuluessa yritämme saada kuvia Finnaan esille, arvioi Rojo varovasti.

Kouvolassa vanhimmat kuvat löytyvät 1890-luvulta. Kuvat kertovat elämästä muun muassa Myllylän kartanossa Elimäellä sekä Kirjokiven kartanossa Valkealassa.

Älypuhelimilla tulevaisuuden historiaa

Tulevaisuuden kuva-arkistojen hoitajille on luvassa yhä vain lisää arkistoitavaa.

Lähes jokaisen taskusta löytyviin älypuhelimiin tallentuu joka päivä dokumentteja tämän päivän arjesta.

– Joskus aikanaan nekin ovat vanhoja kuvia ja saattavat olla mielenkiintoisia. Voisi tietysti olla hyvä jos puhelimiin kertyneitä kuvia teettäisi paperikuviksi, vaikka kuvakirjaksi, vinkkaa amanuenssi Olli Rojo.

Myös Kotkassa valokuva-arkistoa hoitava tutkija Elina Pylsy-Komppa pitää hyvänä asiana, että ihmiset ylipäätään dokumentoivat ja kuvaavat arkea. Hänen mielestään moni harvoin ymmärtää, että se mikä nyt on tässä, on vuosikymmenten kuluttua menneisyyttä.

– Tänään otetuilla kuvilla on arvoa jo nyt. Puhumattakaan 30 vuoden kuluttua, kun tutkijat pohtivat millaista elämä oli 2010–luvulla.

Kittilän kentällä jouduttiin varautumaan sunnuntaina puolilta päivin vaaratilanteeseen, kun kentälle saapumassa ollut matkustajakone ilmoitti viranomaisille teknisestä viasta.

Boeing 757 -kone oli tulossa Isosta-Britannista Gatwickistä ja siinä oli 230 matkustajaa. Kone oli Thomsonin kone, kertoo Finavian viestintäjohtaja Katja Siberg.

Kone pääsi kuitenkin laskeutumaan normaalisti, eikä tilanteesta aiheutunut haittaa myöskään kentän muuhun liikenteeseen.

Päivystävä palomestari Lasse Rytkönen Lapin pelastuslaitokselta kertoo, että kyse oli hänen tietojensa mukaan laippaviasta.

– En tiedä tarkalleen mikä on laippavika. Käsittääkseni se vaikuttaa siihen, että kone tulee kentälle liian kovaa. Vaarana on, että se ei saisi pysäytettyä konetta kiitotielle. Mutta tällä kertaa kävi hyvin, ja kone pysähtyi kuten pitikin, Rytkönen sanoo.

Kiirettä Lapin taivaalla

Finavian viestintäjohtaja Katja Siberg sanoo, että välikohtauksesta huolimatta lentoliikenne saatiin hoidettua Kittilässä normaalisti.

Ruuhkaa riittikin, sillä Kittilään laskeutui tänään 24 konetta.

Päivä oli yksi kaikkien aikojen vilkkaimmista. Koko Lappiin laskeutui tänään yhteensä 79 lentokonetta. Mukana on Kittilän, Rovaniemen, Enontekiön, Kuusamon ja Ivalon kentät.

– Nyt eletään talven vilkkaimpia päiviä. Tällä hetkellä on pystytty ottamaan kaikki vastaan. Hyvä, että Kittilän uusi laajennettu lentokenttäkin on saatu jo käyttöön. Matkustajillakin on enemmän tilaa, Siberg sanoo.

Jos tutustuu Suomen viime vuosikymmenien raaimpiin rikosjuttuihin, yhdistää niitä usein yksi nimi: Kari Eriksson.

Hän on oululainen rikosoikeuteen erikoistunut asianajaja, joka on hoitanut urallaan yli sata henkirikosjuttua. Useissa tapauksissa hän on toiminut syytetyn asianajajana.

Kun Erikssonilta kysyy, miksi hän ottaa tämän tyyppisiä juttuja hoidettavakseen, vastaus on yksinkertainen.

– Koska se on työtäni ja osaan työni.

Syitä on kuitenkin paljon muitakin, mutta mennään niihin hieman myöhemmin.

Vuonna 1993 Eriksson oli juuri avannut oman asianajotoimistonsa. Samana vuonna sarjakuristajana tunnettu Michael Penttilä (Aamulehti) kuristi kuoliaaksi 42-vuotiaan naisen. Sitä ennen hän oli tappanut äitinsä ja 12-vuotiaan tytön.

Penttilä oli Erikssonin asianajotoimiston toinen asiakas. Eriksson on edustanut Penttilää siitä lähtien.

– Minulla on paljon asiakkaita, joihin asiakassuhde on ollut pitkä. Pidän sitä merkkinä siitä, että olen onnistunut tehtävässäni ja ainakin asiakkaan arvion mukaan tehnyt parhaani. Penttilän ensimmäinen juttu on jäänyt hyvin mieleeni. Tein siihen paljon omaa selvitys- ja tutkintatyötä.

"Kun menin oikeustieteelliseen, niin loppui se keljuilu"

Eriksson ajattelee, että hänen lapsuudellaan ja perheellään on suuri vaikutus siihen, miksi hän päätyi asianajajan ammattiin. Ja etenkin siihen, miten hän tekee työtään.

Hän on lähtöisin Martinniemestä, pienestä kylästä Oulun liepeiltä. Eriksson on nuorin neljästä lapsesta, syntynyt vuonna 1964.

Hänen äitinsä Aila Eriksson teki raskasta työtä ahtaajana satamassa ja oli yksinhuoltaja siitä lähtien, kun Eriksson täytti 10 vuotta. Isä Bror Eriksson oli merimies, eikä poika isän pitkien matkojen vuoksi ollut kovin paljon tämän kanssa tekemisissä.

Erikssonin äiti oli hyvin voimakastahtoinen ihminen.

Kun huonosti menneen yläasteen jälkeen Eriksson meinasi jättää menemättä lukioon, ei äiti antanut periksi. Eikä silloin, kun Kurtinhaudan rantametsä meinattiin rakentaa täyteen hienostoasuntoja. Silloin äiti käynnisti kansanliikkeen ja keräsi yli tuhat nimeä sisältävän adressin metsän suojelemiseksi.

– Äiti voitti taistelun ja metsä säilyi. Ja minä menin lukioon.

Kumpi heistä loppujen lopuksi oli sitten se paha? Kari Eriksson

Erikssonin koti oli varsin köyhä. Äidin työ keskittyi kesäkauteen, eikä tuolloinen yhteiskunta sisältänyt nykyisenkaltaisia tukijärjestelmiä, kuten toimeentulotukea. Eriksson toteaa, ettei äiti olisi sellaista ottanut vastaankaan. Ylpeyttä, kun riitti tässäkin suhteessa.

Vaikka perhe oli köyhä, ei heiltä uupunut henkistä rikkautta. Hänen äitinsä piti lukemisesta ja kirjallisuudesta, joten kotona oli aina paljon kirjoja.

Erikssonkin piti lapsena lukemisesta, siitä huolimatta koulu takkusi. Kysymys ei niinkään ollut arvosanoista, vaan vaikeuksista opettajien kanssa. Auktoriteettien kunnioittaminen ja mieliksi olo ei häneltä tahtonut onnistua.

Ongelmat johtivat yläasteen viimeisellä luokalla koulusta erottamiseen. Erikssonin isoveli, joka on tunnettu kirjailija Joni Skiftesvik, sai hänet puhuttua takaisin kouluun. Veljeksillä on eri sukunimet, koska heillä on eri isät.

Kun Eriksson meni lukioon, yritettiin häntä jopa hieman kiusata sen vuoksi. Kun eihän työläisen lapsi mene mihinkään herrojen kouluun.

– Kun menin oikeustieteelliseen, niin loppui se keljuilu.

Miten pahaa voi puolustaa?

Eriksson kertoo asioista mielenkiintoisesti. Hän ei viljele puheissaan lakikieltä tai monimutkaisia termejä, vaan vastaa kysymyksiin mielellään vertauskuvin ja erilaisten esimerkkien kautta.

Jos palataan kysymykseen, miksi hän ottaa asiakkaikseen ihmisiä, jotka ovat syyllistyneet vakaviin rikoksiin, alkaa Eriksson puhumaan lääkäreistä.

– Luulen, että lääkäri, joka tekee vaikeita leikkauksia, kokee työnsä osin sen vaativuuden vuoksi mielenkiintoiseksi. Jos hän hoitaisi vain nuhapotilaita, hän tuskin olisi uraansa kovin tyytyväinen.

Sama pätee hänen mielestään myös oikeustieteeseen.

Moni on kysynyt Erikssonilta, miten hän voi puolustaa ihmisiä, jotka ovat niin pahoja.

Pahuus on käsite, jota ei ole helppo määritellä.

– Usein lyhyen uutisen perusteella on helppoa kauhistella jonkun toimintaa. Kun asiasta tietää enemmän, ei ratkaisu olekaan niin helppo.

Hän kertoo taas esimerkin.

Parikymmentä vuotta sitten oli tapaus, jossa nainen tappoi aviomiehensä ampumalla tätä haulikolla. Eriksson kertoo, että pariskunta oli ollut aviossa parikymmentä vuotta, mies oli hyvin mustasukkainen, ei päästänyt vaimoa mielellään minnekään ja pahoinpiteli häntä. Tätä kesti vuosia.

Nainen oli kova Tapani Kansa -fani ja hän kuuli, että Kansa oli tulossa esiintymään läheiselle tanssilavalle. Naisen aviomies kysyi, aikooko tämä mennä katsomaan keikkaa. Vaimo oli ihmeissään ja samalla innoissaan, miehen käytöskin muuttui pariksi viikoksi täysin.

Eriksson kertoo, että kun keikkapäivä tuli ja nainen oli lähdössä tanssilavalle, mies tulikin ulko-oven eteen ja kysyi, luuliko nainen oikeasti pääsevänsä lähtemään ja nauroi päälle.

Naisen päässä sumeni. Hän otti haulikon, joka oli asetettu seinällä olevien hirvensarvien päälle ja ampui.

– Kumpi heistä loppujen lopuksi oli sitten se paha? Mies, joka oli lain puitteissa kiusannut vaimoaan vuosia ja yritti lopuksi viedä tältä viimeisenkin toivon, vai nainen, joka kiusattuna toimi selvästi lain vastaisella tavalla.

Syytetyn pään sisässä

Psykologia on Erikssonille yksi tärkeimmistä työkaluista. Kun hän tapaa ensimmäistä kertaa rikoksesta syytetyn, ei hän välttämättä puhu tapahtuneesta rikoksesta, vaan yrittää tutustua ihmiseen. Herättää luottamuksellisen suhteen. Päästä ihmisen pään sisään.

Käytännössä se tarkoittaa sitä, että tapahtumien yksityiskohtia käydään läpi kerta toisensa jälkeen. Sivussa tulee selvitetyksi ihmisen elämään liittyvät asiat, joilla usein on merkitystä myös itse jutun hoitamisen kannalta.

– Asian avaaminen ja sen läpikäyminen ei ole helppoa sille, joka on sen itse kokenut. Usein myös rikoksentekijä on järkyttynyt. Teko on voinut tapahtua hetken mielijohteesta ja lopputulos ei ole ollutkaan toivottu.

Vaikeneminen on joskus raskasta, mutta työn luonne huomioiden se on välttämätöntä. Kari Eriksson

Rikosjutun hoitaminen on eräänlainen prosessi, jossa asia lähtee liikkeelle ensimmäisestä tapaamisesta ja huipentuu oikeudenkäyntiin.

– Kun tapaan syytetyn ensimmäisen kerran, yritän kuunnella ja kertoa yleisistä asioista. En ala kauhistelemaan asioita. Kun pääsen lähelle ihmistä ja juttuun kiinni juurta jaksaen, on se todella mielenkiintoista.

Usein ihminen ei Erikssonin mukaan pysty heti muistamaan rikokseen liittyviä tapahtumia – ainakaan kaikkia merkityksellisiä. Sen vuoksi hän yrittääkin tavata asiakasta mahdollisimman useasti ja käydä asiaa läpi vähitellen.

– Pyrin siihen, että oikeudenkäyntivaiheessa päämieheni pystyy kertomaan myös ikävistä asioista, jottei mikään merkityksellinen jäisi kertomatta jännittämisen tai ahdistuksen vuoksi.

Väkivaltaan ei turru

Muutama vuosi sitten perheenisä poltti kotitalonsa (Mtv-uutiset), jossa oli sisällä hänen kaksi pientä lastaan. Lapset kuolivat.

Eriksson toimi isän puolustusasianajajana ja niin kuin aina, pyrki pääsemään päämiehensä pään sisään.

Oikeudenkäynnin jälkeen Eriksson lähti lomalle. Hän ei saanut nukuttua ja heräili joka yö. Jutun traagisuus tuli uniin.

Asianajajan työssä kuulee paljon salaisuuksia. Asioita, jotka liittyvät oikeusjuttuun tai pelkästään asiakkaaseen. Se, mitä asiakas Erikssonille kertoo, jää aina vain hänen tietoonsa.

– Asianajajilla ei ole työnohjausta, kuten monissa muissa raskaissa ammateissa. Minä en puhu perheelleni, työnohjaajalle tai ylipäätään kenellekään työhöni liittyvistä asioista. Vaikeneminen on joskus raskasta, mutta työn luonne huomioiden se on välttämätöntä.

Työn voisi tehdä myös toisella tapaa. Paneutua vähemmän, lukea esitutkintapöytäkirjat ja keskustella hieman syytetyn kanssa. Se ei ole Erikssonille vaihtoehto.

– Asianajajan työhön pitäisi liittyä moraali. Että ei mene sieltä, mistä aita on matalin vaan puolustaa niitä, jotka eniten apua tarvitsevat.

Vaikka Eriksson on ollut mukana useissa jutuissa, joihin on liittynyt väkivaltaa ja raakuutta, ei hän ole turtunut niille. Ihmisten kokema tuska koskettaa. Joskus hyvin voimakkaastikin.

– Yritän varoa ja joskus jopa pelkään, että myötätunto tai ihmisen suru vaikuttaisi minuun tai työhöni. Omasta mielestäni näin ei ole käynyt. Käytökseeni ja tapaani hoitaa juttuja se kyllä on vaikuttanut.

Käytännössä se tarkoittaa sitä, että ikävänkin asian voi hoitaa tyylikkäästi ja tärkeät kysymykset esittää asiallisesti. Ilkeilyllä ei Erikssonin mielestä saavuta mitään hyvää.

Vastapainona työssä kohdatuille rankoille asioille tuovat hevoset ja raviurheilu. Eriksson on toiminut Suomen Hippoksen varapuheenjohtajana, Hippoksen valtuuskunnan jäsenenä ja tälläkin hetkellä Oulun raviradan puheenjohtajana. Kotitallissa on tällä hetkellä kaksi hevosta.

– Hevoset ovat vilpittömiä ja palkitsevat hyvän hoidon. Hevonen ei katso ihonväriä eikä asemaa. Hyviä ominaisuuksia myös meille ihmisille.

Puolustaminen ei tarkoita tekojen hyväksymistä

Eriksson on saanut osakseen paljon kritiikkiä työnsä vuoksi. Välillä hänestä on tuntunut siltä, että ihmiset ajattelevat, että hän on yhtä kuin henkilö, jota hän edustaa.

Esimerkiksi silloin, kun hän puolusti oululaismiestä, joka oli käyttänyt tytärtään hyväksi vuosia (Mtv-uutiset) ja tytär synnytti isälleen lapsen.

Eriksson ymmärtää hyvin, miksi teko kuohutti suurta yleisöä, mutta silti hän sääli päämiestään.

– Se, että puolustan asiakasta, ei tarkoita, että hyväksyisin hänen tekonsa. Sääli tai myötätunto ei myöskään ole merkki teon hyväksymisestä. Viime kädessä minä vastaan työstäni asiakkaalleni, en suurelle yleisölle.

Pahan tunnusmerkit eivät näy ihmisestä päälle päin Kari Eriksson

Raa'at henki- ja väkivaltarikokset ovat usein sellaisia, jotka järkyttävät asianomaisten lisäksi myös muita ihmisiä. Eriksson ymmärtää täysin, että tekijän puolustaminen tuntuu pahalta ja ehkä jopa siltä, että tehdystä rikoksesta yritettäisiin tehdä hyväksyttävää.

Näin asia ei tietenkään ole. Eriksson korostaa, että oikeusjärjestelmä on rakennettu sen varaan, että kaikilla on oikeus puolustukseen.

– Toisella puolella on aina poliisi ja syyttäjä. Järjestelmä on vahva, eikä syytetyllä ole mahdollisuutta saada oikeutta ilman asianmukaista puolustusta.

Hän ei tunne huonoa omaatuntoa siitä, että avustaa ihmistä, jonka väitetään tehneen jonkun hirveän teon.

– Siitä voisin tuntea huonoa omaatuntoa, jos tiedän että olisin voinut tehdä jotain enemmän, mutta en tehnyt. Asianajajan tehtävä ei ole olla päämiehensä tuomari. Jos niin tekee, on se iso virhe.

Paha ei kadu

Yleensä ihmiset, jotka ovat tehneet raakoja henkirikoksia, ovat hyvin järkyttyneitä silloin, kun Eriksson menee tapaamaan heitä ensimmäisen kerran.

Poikkeuksiakin on. Eriksson on tavannut uransa aikana myös puhtaasti pahoja ihmisiä. Niitä, jotka eivät ole järkyttyneitä siitä, että he ovat tehneet pahaa toiselle. Niitä, joilta puuttuu myötätunto.

– Olen kohdannut sellaisia todella pahoja ihmisiä arvioni mukaan alle kymmenen. En tietenkään ole mikään psykologi, mutta kokemukseni perusteella jotkut vain ovat pahoja.

– Pahan tunnusmerkit eivät näy ihmisestä päälle päin. Musta ja paha elää ihmisen sisällä. Tuntemani pahat ihmiset ovat yleensä olleet älykkäitä ja narsistisia. Heiltä puuttuu normaali tunnepohja ja heidän mielestään kaikki muut ovat väärässä.

Kun Eriksson kohtaa tällaisen ihmisen, miettii hän aluksi, voiko avustaa tällaista ihmisistä. Sekä sitä, voiko tunteet vaikuttaa hänen työhönsä.

– Jos vähänkään mietin, että en voi tehdä parastani, en ota juttua vastaan.

Rikokset raaistuvat, tekijät nuorentuvat

On olemassa myös toisenlaista pahuutta. Eriksson kutsuu sitä opituksi pahuudeksi. Tai moraalittomuudeksi. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että ihminen on oppinut kotoaan tietyn tavan toimia ja ajatella.

Hän kertoo asiakkaastaan. Nuoresta miehestä, jota syytettiin taposta ja kahdesta muusta vakavasta henkeen ja terveyteen kohdistuvasta rikoksesta.

Asiakkaan molemmat vanhemmat olivat olleet vankilassa useita kertoja vakavista rikoksista. Toisella oli jopa tilillään henkirikos.

– Uskon, että asiakkaani koki tekemänsä väkivallan oikeutetuksi. Vallitsevat yhteiskunnan normit eivät tuntuneet yhtä hyväksyttäviltä kuin kotona annettu opetus siitä, miten väärään tulee suhtautua. Poliisi ja tuomioistuin eivät tuo turvaa, omat konstit ovat parempia.

Näin ajattelee Erikssonin mukaan moni muukin nykynuori. Väkivaltarikokset, niiden laatu ja tekijät ovat muuttuneet. Rikokset ovat hänen mukaansa aiempaa raaempia ja tekijät yhä nuorempia.

– Uhrin kotiin meneminen ja pahoinpitelyn muuttuminen kidutukseksi, ei ole enää epätavallista, vaan paremminkin vallitseva käytäntö.

Kun Eriksson aloitti rikosasianajajan työn, menettely ja moraali olivat kentällä erilaista.

Ennen nuoren asiakkaan kaverit toivat toimistolle tupakkaa ja rahaa vietäväksi kaverilleen, joka oli pidätettynä. Nyt kun nuori pidätetään, on tavallista, että hänen asuntonsa käydään tyhjentämässä kaikesta arvokkaasta ja jossakin vaiheessa siirrytään vaatimaan rahaa pidätetyn läheisiltä.

– Entisten sääntöjen sijasta sääntönä on säännöttömyys. Ehkä tässä on yksi syy siihen, miksi turvaa haetaan erilaisista järjestöistä ja ryhmistä.

Monesti rikoksiin kuuluu päihteet. Oulussa kasvava huumeongelma on näkynyt apteekkiryöstöjen sarjana. Eriksson on hoitanut myös niihin liittyviä juttuja paljon.

Ryöstöjen loppumiseen ei Erikssonin mukaan auta rangaistusten koventaminen, koska niitä tekevät ihmiset ovat riippuvaisia huumausaineista tai lääkkeistä. Apteekkiryöstöjen suuri määrä Oulussa kertoo hänen mielestään siitä, että tarve päihdehoidolle on todella suuri.

– Kun apua, hoitoa tai viime kädessä lääkkeitä ei ole tarjolla, hätäapu hankitaan rikollisin keinoin.

Ongelmat olisivat Erikssonin mielestä ratkaistavissa, jos halua siihen löytyisi.

– Sivistyneen valtion ja Oulun, joka on vähintäänkin pohjoisen Suomen keskus, mittari voisi olla se, kuinka hyvin se huolehtii heikoimmista. Heikkoja ovat myös ne, jotka ovat huume- tai päihdekoukussa.

Kiitos on tärkeämpää kuin raha

60–70 tuntia viikossa. Niin paljon Eriksson tekee töitä keskimäärin joka viikko. Hänestä se ei tunnu paljolta. Eikä työ välillä tunnu työltä laisinkaan, ennemminkin ajanvietteeltä.

– Ei tätä työtä varmasti voisi tehdä, jos se olisi jotenkin vastenmielistä. Se on vähän sama asia, jos olisi pappina eikä uskoisi jumalaan.

Työt eivät unohdu täysin edes silloin, kun hän lomailee. Yleensä kolmannen päivän jälkeen hän kaivaa pöytäkirjat matkalaukustaan ja alkaa lueskelemaan niitä.

Vaikka työ on mukavaa, ei Eriksson luonnollisestikaan tee työtään ilmaiseksi. Asianajajan liksat eivät myöskään ole huonoimmasta päästä. Mitä raha hänelle merkitsee?

– Sain tänään kiitokseksi asiakkaalta täytekakun. Minua liikuttaa paljon enemmän sen tapaiset asiat kuin raha.

Suomessa rikosasioita hoitavat asianajajat eivät Erikssonin mukaan asianajajien palkkatilastojen kärjessä, kuten ehkä muualla maailmassa.

– Rikosasianajan työ on kutsumustyötä. Sen verran olen pärjännyt myös rahallisesti, että minun ei tarvitse tehdä juttujen suhteen valintaa rahan, vaan sen mukaan, mikä minua kiinnostaa.

Moraali. Se on Erikssonin mielestä yksi tärkeimmistä asioista asianajajan työssä.

Hänelle se tarkoittaa eritoten vastuuta asiakasta kohtaan. Sekä sitä, että tekee parhaansa jutun laadusta riippumatta. Pieni juttu asianajajalle voi olla asiakkaalle elämänkysymys.

– Jos hyvämaineinen ihminen joutuisi aiheettomasti syytetyksi näpistämisestä, olisi se luultavasti hänen elämänsä suurimpia juttuja, vaikka siitä saa vain 10 päiväsakkoa. Minun ystäväni sanoi kerran, että ei ole olemassa pieniä ja isoja juttuja, on vain olemassa pieniä ja suuria asianajajia.

Eriksson viittaa usein äitiinsä ja hänen sanontoihinsa. Yksi hänen tärkeimmistä elämänohjeistaan on ollut, että aina pitää tehdä kovasti töitä ja ketään ei saa nöyryyttää eikä halveerata. Hän pitää äitinsä ohjetta tähänastisen elämänsä parhaana.

Erikssonista on mukava ajatella, että jos hänen äitinsä vielä eläisi, olisi hän luultavasti melko tyytyväinen poikaansa.

– Olen opiskellut vaikka alkutaival oli vaikeaa. Minulla on hyvä ammatti ja minua ihan arvostetaankin. Olen hyvin tyytyväinen tähän nykytilanteeseen, toivon että saisin sen pidettyä. Ja että pysyisin terveenä ja kaikki menisi hyvin.

"Haluaisin vain kuolla pois, en keksi muuta" – Kuusi tarinaa yksinäisyydestä eri puolelta Suomea

Toimittaja Pasi Peiponen kohtasi vuoden aikana suomalaisia eri puolella Suomea. Syntyi kuvareportaasi suomalaisesta yksinäisyydestä.

Liisa Hanén otti äkkilähdön ja vetää nyt joogaa suomalaisille Aurinkorannikolla, Hannu Hallamaan perhe pakeni sinne venäläisiä – Espanjan suomalaisyhteisö on muuttunut 50-luvulta lähtien

Yhä useampi suomalainen tulee nyt Fuengirolaan töihin tai etätöihin. Lapsiperheitä on niin paljon, että suomalainen koulu natisee liitoksissaan.

Milloin Amazon rynnistää Suomeen? Yhtiön teknologiajohtaja Ylen haastattelussa: “En pidättäisi hengitystäni”

Puheentunnistus ja tekoäly mullistavat ihmisen ja koneen vuorovaikutuksen, ja silloin kännykkä jää taskuun, väittää Suomessa vieraillut Amazonin teknologiajohtaja Werner Vogels. Meillä Amazon on kuitenkin usein otsikoissa aivan muista syistä. Kaupan alalla odotetaan pelonsekaisin tuntein, milloin yhdysvaltalainen verkkokaupan markkinajohtaja avaa logistiikkakeskuksensa Pohjoismaihin.

Valoa pimeyteen

Helsingin Kruununhaassa sijaitseva 90-vuotias kerrostalo on puettu komeaan juhlavalaistukseen ja herättää paljon huomiota pimeydessä. – Valoa kaivataan, kun kaikki valo tuntuu imeytyvän jonnekin täällä Helsingissä. Paljon ollaan saatu palautetta ihmisiltä, varsinkin pimeän marraskuun aikana, jolloin tuli viestejä, puheluita ja talostamme otettuja valokuvia melko runsaasti, taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja Sanna-Katri Rautava. Rautava kannustaa muitakin taloyhtiöitä lähtemään mukaan valotalkoisiin.

40 vuotta sitten joukko suomalaisnuoria muutti yhteen – Nykyään he ovat keski-ikäisiä ja vanhuksia, jotka jakavat yhä rahat, ruoan ja henkiset periaatteet: "Totta kai sitä ihmetellään"

Ihmisyyden tunnustajat on pitänyt yhtä 1970-luvun lopusta asti. Miksi joukko nuoria lähti aikanaan savolaisnaisen perässä perustamaan kommuunia?

Vesa-Matti Loiri viettää joulun yksin, mutta laulaa joka vuosi sydämen suomalaisten jouluun: "Tämä on viimeinen kiertue"

Loiri on laulanut yhden rakastetuimmista joululauluista, Sydämeeni joulun teen. Se täyttää 30 vuotta.

Vasemmistoliiton entinen kansanedustaja Pentti Tiusanen on kuollut, kertovat Iltalehti ja Kymen Sanomat. Asian vahvisti Ylelle myöhään illalla myös Kotkan valtuuston puheenjohtaja Marika Kirjavainen.

Kymen Sanomat sai vahvistuksen Tiusasen kuolemasta tämän omaisilta. Omaisten mukaan Tiusanen kuoli sairauskohtaukseen.

Iltalehden tietojen mukaan Tiusanen kuoli perjantain ja lauantaina välisenä yönä. Hän oli kuollessaan 69-vuotias.

Tiusanen toimi vasemmistoliiton kansanedustajana vuodesta 1995 vuoteen 2011, ja hänet valittiin Kymen vaalipiiristä. Hän putosi eduskunnasta vuoden 2011 vaaleissa, kun vasemmistoliitto menetti vaalipiirin ainoan paikkansa.

Eduskunnassa Tiusanen toimi koko kansanedustajan uransa ajan aktiivisesti ympäristövaliokunnassa. Vuosina 1996–2007 hän toimi valiokunnan puheenjohtajana ja 2007–2011 varapuheenjohtajana. Kotkan kaupunginvaltuuston jäsenenä Tiusanen toimi vuodesta 1980 lähtien.

Koulutukseltaan hän oli kirurgian erikoislääkäri.

Otsikoissa Stasi-kytkentöjen vuoksi

Marraskuun lopussa Kymenlaakson käräjäoikeudessa käsiteltiin Tiusasen saamaa syytettä seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Tiusanen kiisti STT:lle syytteen.

Tiusanen erotettiin tilapäisesti valtuustoryhmän jäsenyydestä häneen kohdistuneen rikosepäilyn tutkinnan ajaksi.

Kymen Sanomat uutisoi viime keskiviikkona, että Kotkan kaupunginhallitus päätti ylimääräisessä kokouksessaan ehdottaa kaupunginvaltuustolle, että se pidättäisi Tiusasen valtuutetun toimesta häneen kohdistuvan oikeudenkäynnin ajaksi. Valtuuston oli Iltalehden mukaan määrä päättää asiasta maanantaina.

Tiusanen on aiemmin ollut julkisuudessa myös väitettyjen Stasi-kytkentöjensä vuoksi.

Esimerkiksi vuosituhannen alussa Ylen MOT-ohjelma uutisoi, että Tiusanen oli 1970-luvulla toiminut Itä-Saksan turvallisuuspoliisin Stasin vakoojana. Tiusanen oli MOT:n mukaan tehnyt Stasin kanssa yhteistyötä opiskellessaan DDR:ssä Greifswaldissa lääketiedettä.

Päivitetty 10.12. klo 9.23: Lisätty linkki MOT-ohjelmaan

Enemmistö eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnan jäsenistä kannattaa moottoriteiden nopeusrajoitusten nostamista, ilmenee Keskisuomalaisen teettämästä kyselystä. Nopeusrajoitusten nostamista puoltavat painottavat ehtona tien hyvää kuntoa ja riittävää nopeusvalvontaa.

Suurempia nopeuksia kyselyssä puolsi yhdeksän valiokunnan jäsentä seitsemästätoista. Sen sijaan kuusi vastaajista pitäisi nopeusrajoitukset nykyisinä. Yhtä valiokunnan jäsentä ei tavoitettu ja yksi ei ottanut selvää kantaa asiaan.

Nopeuden nostamista kannattavat suosisivat pääosin 130 km:n maksimituntinopeutta nykyisen 120 km:n tuntinopeuden sijaan.

Liikennevirasto selvittää tämän talven aikana, soveltuisiko Helsinki–Tampere-moottoritie 130 km:n tuntinopeusrajoituksen kokeiluosuudeksi. Tie valikoitu pilotointikohteeksi, koska sen liikennevirrat ja tekniset ominaisuudet ovat parhaat kokeilulle.

Mikäli konsulttiselvityksessä puolletaan kokeilua, se voidaan toteuttaa aikaisintaan loppukeväästä 2020. Kokeilu alkaisi keväällä, kun teillä palataan kesänopeusrajoituksiin. Kokeilu kestäisi vähintään vuoden 2020 kesäkuukausien ajan.

Konsultti selvittää muun muassa muiden maiden kokemuksia nopeusrajoitusten nostamisesta 130 km/t:iin. Selvityksessä huomioidaan myös liikenneturvallisuus, ympäristö, taloudellisuus sekä liikenteen sujuvuus.

Lue myös:

KSML: Liikennevirasto selvittää 130 km/t:n nopeusrajoituksen

Hygieniapassi vaaditaan elintarvikehuoneistossa työskenteleviltä henkilöiltä, jotka käsittelevät pakkaamattomia, helposti pilaantuvia elintarvikkeita. Sellaisen on voinut suorittaa jo vuodesta 2002 lähtien.

Satunnaisiin keikkoihin ei tarvita passia, mutta jos työskentelee elintarvikehuoneistossa edellä mainitussa työssä yli kolme kuukautta, passi täytyy hankkia.

Ylitarkastaja Satu Meririnne kertoo, että hygieniapassi herättää paljon kiinnostusta. Eviralla on hygieniapassiin keskittynyt oma asiakaspalvelu, joten tietoa on tarjolla.

– Monilla työpaikoilla työnantajat haluavat hankkia kaikille työntekijöilleen hygieniapassin. Sillä tavalla työnantaja saa moniosaajia ja pystyy liikuttamaan työntekijöitään tehtävästä toiseen. Näin hygieniapassin puuttuminen ei rajoita työntekoa, kertoo Meririnne.

Monet maahanmuuttajat ja nuoret hankkivat passin edistääkseen työllisyyttään. Kouluissa hygieniapassista on tullut lähes muoti-ilmiö.

– Ylästeella, lukiossa ja ammatillisissa oppilaitoksissa on yleistä, että hygieniapassin pystyy suorittamaan vapaaehtoisena tai osana elintarvikealan tutkintoa, sanoo Meririnne.

Testaa, miten sinulla on keittiöhygienia hallussa:

Tässä testissä on kysymyksiä Eviran mallitestistä, joka löytyy kokonaisuudessaan Eviran verkkosivuilta. Voit tämän testin jälkeen jatkaa harjoittelua sen parissa.

Evira on 1. tammikuuta 2019 lähtien osa Ruokavirastoa. Siitä löytyy tietoa täältä.

Työkiireiden ja lahjanhankintaruuhkan keskellä ulkopuolisen tekemä kodin joulusiivous kiinnostaa yhä useampaa.

– Joka vuosi tulee yhä enemmän kyselyjä, sanoo rovaniemeläinen kotisiivousyrittäjä Saija Koskinen.

Puhtaanapitoalan yrittäjät eri puolilla Suomea ovat hoksanneet kausisiivouksessa markkinaraon. Nyt on jo yrityksiä, jotka tarjoavat pääosin kertasiivouksia pitkäaikaisten sopimusten sijaan, sanoo SSTL Puhtausala ryn toiminnanjohtaja Per Olof-Ekström.

– Kyllä ihan joulusiivousta mainostetaan eri puolilla Suomea, Olof-Ekström pohtii.

Täsmämarkkinointi on yhä helpompaa muun muassa sosiaalisen median kautta, ja varsinkin alalle uutena tulevat käyttävät sähköistä viestintää kasvavasti hyödykseen.

Pohjoisessa joulusiivoukset jo myyty, sanoo yrittäjä

Rovaniemellä Saija Koskisen puhelin soi tälläkin hetkellä koko ajan. Mutta hän ei pysty ottamaan enää uusia tilauksia vastaan.

– Nämä ajat myydään jo syksyllä. En usko, että tällä varoitusajalla saa keneltäkään enää joulusiivousta.

Koskisella on jo vakiintunut asiakaskunta, hän kertoo siivoavansa pääosin ikäihmisten kotitalouksia.

Puhelin on soinut jopa firmoissa, jotka ovat suurelta osin keskittyneet yritys- ja taloyhtiöasiakkaisiin.

– Kyllä joulusiivouksia kysytään, ja aika moni kysyy vähän liian myöhään, yrittäjä Matti Pänttäjä Rovaniemen TaikaSiivouksesta sanoo.

Myös Rovaniemen Laatusiivouksen puhelimeen on soittanut kotisiivousta jouluksi haluavia.

Yksi tavoittamamme yritys oli valtakunnallinen SOL, jolla Rovaniemellä on kahden edellisen yrityksen tapaan lähinnä yrityssiivousta.

– Hotellien ja matkailukeskusten kautta tulee selvä kysyntäpiikki jouluun ja talvisesongille, SOLin pohjoisen palvelujohtaja Niko Simonen sanoo.

Kodin siivouttamisen voi tavallisesti hyödyntää verotuksessa kotitalousvähennyksenä. Myös asuntojaan muille kausittain vuokraava henkilö voi vähentää vuokraamiseen liittyviä siivouskuluja verotuksessaan.

Kuinka usein joudut pysähtymään ja pohtimaan omia arvojasi?

Saatat ostaa halpavaatteita siitä huolimatta, ettet haluaisi tukea hetkessä jätteeksi muuttuvaa ketjutuotantoa. Tai ehkä joudut tinkimään aatteistasi: luovit kristillisen suomalaisen kalenterivuoden kanssa siitä huolimatta, ettet pidä jumalallisia juhlapyhiä tärkeinä tai tarpeellisina.

Useimmat meistä perivät jonkinlaisen arvomaailman kotoa. Siihen voi liittyä esimerkiksi vakaumukseen liittyviä arvoja, perhearvoja tai kulttuurisia arvoja. Tilanteesta riippuen omia arvojaan joutuu pohtimaan yhä uudelleen, ja niistä joutuu joskus myös joustamaan.

Kun esimerkiksi Jäämeren rata -hanke nytkähti eteenpäin, moni saamelainen koki elämäntapansa olevan uhattuna. Elokuussa taas runsasta huomiota herätti ulkoministeri Timo Soinin aborttikanta, jonka ilmaistiin olevan "ristiriidassa Suomen linjan kanssa". Keskustelu ilmastonmuutoksesta ja sen seurauksista on saanut uusia kierroksia, ja moni saattaa joutua miettimään, miten oma etiikka kestää tilanteessa.

Arvojen, perinteiden ja vakaumusten kanssa on mahdollista luovia. Tässä kolme tarinaa siitä, miten erilaiset elämäntavat istuvat arkeen.

Natja Florin: "Minulle ei ole ongelma olla romani tässä yhteiskunnassa"

28-vuotias Natja Florin on pukeutunut muhkeaan, yönmustaan samettihameeseen ja koristeelliseen röijyyn eli paitamaiseen yläosaan. Pitkiin hiuksiin on kammattu sileä laine. Katukuvassa Florinin tunnistaa välittömästi Suomen romaniväestöön kuuluvaksi.

Moni saattaa miettiä, mitä tapahtuu, jos romani mielii esimerkiksi kahvilatyöntekijäksi tai sairaanhoitajaksi, ja perinteinen puku vaihtuu työvaatteisiin. Tapojen mukaisesti romani ei voi kohdata vanhempia romaneja ilman perinteistä pukua yllään. Katso videolta, mitä Florin kertoo tilanteen ratkaisemisesta:

Florin kulkee perinteisessä asussaan minne haluaa. JyväsRoman tyttö- ja naistyön ohjaajana hän saattaa työskennellä milloin toimistossa, milloin ihmisten kodeissa tai kadulla: siellä, missä asiakkaat liikkuvat.

Florinin intohimo on saada romaninaiset liikkeelle ja ulos kodeistaan, jonne he ovat saattaneet esimerkiksi pikkulapsiarjessa jumittua – aivan kuten valtaväestöllekin voi käydä. Florinin työssä romaniasu on osa arkea.

– Minulle ei ole ongelma olla romani tässä yhteiskunnassa. Joku toinen voi kokea asian toisin, mutta itse ajattelen, että jos en tee siitä ongelmaa, se ei ole ongelma, Florin sanoo tiukasti.

Florinin parhaat ystävätkin ovat valtaväestöstä, joten mitään mystistä kulttuurien ristiriitaa ei ole.

Juho Puhto: "Suomessa on erityisen helppoa olla kristittynä ja pappina"

Juho Puhto, 25, pohtii, miksi hänellä ei ole videohaastattelua varten yllään kaftaania eli pitkää papin juhlapukua. Valkoinen panta sentään löytyy kaulasta. Kirpeä sää on tehnyt papille punaisen nenän, mutta siitä viis: kampusalueella kulkeminen kuuluu hänen toimenkuvaansa.

Mitä vastaan pappi taistelee yhteiskunnassamme? Katso videolta Juho Puhdon vastaus:

Puhto on melko nuori papiksi, mutta sitä selittää jo 17-vuotiaana herännyt ammatillinen kutsumus.

– Lapsena jumalanpalveluksessa oli aika tylsää. Muistan, että piti olla paljon rusinoita mukana, että kestin messun loppuun asti, Puhto sanoo naureskellen.

Teini-iässä tylsyys muuttui kysymykseksi: mitä juuri Puhto voisi tehdä sille, että vaikkapa jumalanpalveluksista tulisi mielekkäämpiä? Niinpä hänestä tuli pappi, joka tekee erityisesti töitä opiskelijoiden kanssa – keskustelee, auttaa ja ohjaa sieluja, jotka kaipaavat tukea.

Puhdon mukaan ihmisiä tuntuu hämmästyttävän se, että nuoresta sukupolvesta nousee vielä papiksi haluavia. Hän itse kokee asemansa jopa etuoikeutetuksi, ainakin verrattuna muiden maiden kollegoihin.

Áile Torikka: "Maalla asuvan suomalaisen ja saamelaisen arvot ovat aika samanlaisia"

32-vuotias Jyväskylään kotiutunut Áile Torikka on sekä suomalainen että saamelainen, mutta sitä ei moni osaa arvata. Torikka ei omien sanojensa mukaan ole tyypillisen saamelaisen näköinen, joten harva hoksaa heti, että Torikan juuret johtavat alkuperäiskansaan.

Kerran Torikka muistaa kuitenkin joutuneensa tekemään kompromissin suomalaisuuden ja saamelaisuuden välillä. Katso videolta, miksi Torikka joutui vaihtamaan saamen muutamaksi vuodeksi suomen kieleen kotonaan:

Gákti eli lapinpuku yllään Torikka huomaa, että moni tahtoisi valokuvata pukua, ja siitä hän ei ole erityisen mielissään.

– Minusta on vähän hassua välillä olla kuin näyteikkunassa esillä siksi, että edustan omaa kulttuuriperintöäni, Torikka toteaa.

Kahden kansan sujuva liitto tarkoittaa sitä, että hän ei erottele, mitkä omista arvoista ovat suomalaisia, mitkä saamelaisia.

– Ehkä näin aikuisena näkee jonkinlaista pientä eroavaisuutta. Mutta toisaalta, jos miettii maalla asuvaa suomalaista ja pohjoisessa asuvaa saamelaista, arvomaailma on aika samanlainen, Torikka ajattelee.

Torikalla on omakohtaista kokemusta siitä, että saamelaisuus ja suomalaisuus lyövät kättä suvun arvostamisen osalta. Molemmissa perheissä pikkuserkutkin lasketaan lähisuvuksi, ja sukulaisiin pidetään tiiviisti yhteyttä.

– Se on ihan erilaista kuin täällä kaupungissa. Monet täällä tuntemistani sanovat, etteivät he tiedä edes kaikkia serkkujaan, pikkuserkuista puhumattakaan.

Kaikki joutuvat joskus joustamaan

Ihmisoikeusliiton asiantuntija Matti Jutila muistuttaa, että identiteettien yhteensovittaminen kuuluu elämään. Kysymys valtaväestön ja vähemmistön vastakkainasettelusta sisältää oletuksia siitä, että olisi yksi, yhtenäinen enemmistö ja että vähemmistöt poikkeavat enemmistöstä automaattisesti.

– Ei ole mitään yksittäistä suomalaista kulttuuria tai edes yhtenäistä suomen kieltä, vaan moninaisia murteita ja miljoona tapaa olla suomalainen, Jutila toteaa.

Suomessa on kuitenkin erilaisia kulttuuriin sidottuja käytäntöjä, jotka muodostavat kokonaisuuden – eräänlaisen enemmistön tavan hoitaa asioita. Sellaisia ovat vaikkapa tietyt vapaapäivät koulusta ja töistä, jotka usein määrittyvät esimerkiksi evankelisluterilaisen kalenterin mukaan. Keskustelua herättänyt saunakulttuuriin liittyvä alastomuus voidaan sekin katsoa enemmistön tavaksi suorittaa kylpeminen oikeaoppisesti.

Tapojen lisäksi on erilaisia arvoja, joiden suomalaisuudesta keskustellaan säännöllisesti. Jutilan mukaan juuri arvoristiriidat saavat usein palstatilaa. Jutila kuitenkin katsoo, että tällaisia ristiriitoja usein liioitellaan – viime kädessä ihmisillä on yhteisymmärrys perustavanlaatuisista moraalisista käsityksistä.

– Perus- ja ihmisoikeudet antavat hyvän tukijalan näihin kysymyksiin. Niin kauan, kuin kulttuuriset arvot kunnioittavat näitä oikeuksia, pitäisi jokaisen saada toteuttaa omaa arvokasta, hyvää elämäänsä siten kuin itse haluaa, Jutila kiteyttää.

Meidän pitää yhteiskuntana mahdollistaa, ettei kenenkään identiteettiä vähätellä tai pyritä mitätöimään Antti Kivijärvi

Aina elämäntapojen ja arvojen sovittaminen enemmistöön ei ole helppoa. Viimeksi kesällä uutisoitiin siitä, miten Jehovan todistajien vakaumuksellinen vapautus asevelvollisuudesta otettiin uuteen arvioon.

Noin neljän kuukauden päästä koittavat eduskuntavaalit vaalikoneineen saavat taas miljoonat suomalaiset miettimään, kenen ehdokkaan arvot istuvat parhaiten omiin ihanteisiin.

Tutkija Antti Kivijärvi Nuorisotutkimusseurasta tähdentää, ettei omien ja yhteiskunnan arvojen välillä tasapainottelu ole yhdenkään yksittäisen ihmisen vastuulla. Tärkeää olisi, että jokaisella olisi mahdollisuus kuulua useampaan yhteisöön yhtä aikaa, jos niin kokee tarpeelliseksi, eikä ketään ahdisteltaisi yhteen ainoaan muottiin.

Florinin, Puhton ja Torikan kertomuksista käy ilmi, että kulttuurien yhteensovittaminen voi olla parhaimmillaan joustavaa ja jopa mutkatonta.

– Meidän pitää yhteiskuntana mahdollistaa, ettei kenenkään identiteettiä vähätellä tai pyritä mitätöimään, Kivijärvi toteaa.

Lukiolaisista jopa joka kolmas kokee hukkuvansa koulutyöhön monena päivänä viikossa. Vielä useampi on ollut huolissaan omasta mielialastaan vuoden sisään.

Kannuksen lukion kakkoset Lotta Kokkonen ja Tommi Jokinen tunnistavat ilmiön.

– Tosi paljon näkyy ympärillä uupumista. Se tulee esiin esimerkiksi niin, että yleensä puheliaista tulee tosi hiljaisia tai joku jää jopa pois koulusta stressin takia, sanoo Jokinen.

– Tai sitten niin, että ei pysty keskittymään ja alkaa höpöttää hirveesti, vaikka olisi muuten hiljainen, sanoo Kokkonen.

Yleisintä lukiolaisten väsyminen on Uudellamaalla, toisena on Keski-Pohjanmaa.

Kasvatustieteen professori, kohtuullisuuden puolesta puhuva kokkolalainen Juha T. Hakala on seurannut selvityksiä lukiolaisten uupumisesta jo toistakymmentä vuotta. Nykylukemat eivät ole yllätys, sillä suunta on ollut nähtävissä.

Toisaalta yhteiskunnan stressipuhekin levinnee tiedostaviin nuoriin.

– Tämä on asennekysymys. Työelämän huohottava rytmi on levinnyt kouluelämään, ja se on huolestuttavaa. Meillä on kiirettä ja övereitä ihasteleva elämäntapa, eikä se voi olla tarttumatta nuoriin.

Hakala toivoo lukiolaisten väsymisen herättävän huolta viranomaisissa ja kohdistaa kritiikkinsä aina opetushallitukseen asti. Hakala suomii esimerkiksi yleisiä puheita siitä, että vähintään varmuuden vuoksi lukiossa pitäisi valita vielä yksi kieli tai ottaa pitkä matematiikka. Monen taakka kasvaa turhaan.

Stressi tulee ulos väsymyksenä, ja sitten se nukutaan pois kun pystytään. Tommi Jokinen, lukiolainen

– Ei nuorilla ole taustaa arvioida kriittisesti sellaista puhetta ja tehdä omia ratkaisuja, vaan he ottavat enemmän lastia kuin olisi tarviskaan.

Hakalan mielestä on ylipäänsä iso rasite vaatia järkeviä valintoja jo lukion alkuvaiheessa, jolloin nuori ei pysty suunnittelemaan ammatillista tulevaisuuttaan vielä täysin – eikä pidäkään. Stressiä ja uupumusta lisää myös valintakoeuudistus, jonka takia lukiosta on saatava hyvät paperit, jotta tie ei nouse pystyyn.

– Se on kyllä typeryyttä. Pitäisi antaa nuorelle mahdollisuus rakentaa itseään ja hengitellä.

Pitkien koulupäivien lisäksi koulutehtäviin voi kulua viikossa jopa 30 tuntia, kuten yhdellä Ylen pyynnöstä kirjaa pitäneistä lukiolaisista.

– Siinä olisi työsuojeluvaltuutetulla kovastikin sanottavaa. Tämä on valvomaton asia, sanoo Hakala.

Hän muistuttaa, että samassa joukossa on myös niitä, jotka harrastavat paljon – eikä innostus sulje pois stressiä.

Työelämän huohottava rytmi on levinnyt kouluelämään, ja se on huolestuttavaa. Professori Juha Hakala

Kannuslaisella Tommi Jokisella kuluu koulussa 40 tuntia viikossa, ja sen päälle tulee tehtyä töitä opiskelun eteen 20–30 tuntia. Aikaa jää silti myös palautumiseen ja vapaa-aikaan sekä hyviin yöuniin.

– Stressi tulee ulos väsymyksenä, ja sitten se nukutaan pois kun pystytään, summaa Tommi Jokinen.

Stressiä ehkäisee se, että saa välillä tehdä sellaista, mistä tykkää. Ja sekin, ettei jätä kouluhommia viimeiseen iltaan. Silti painetta syntyy projekteista, isoista koulutöistä ja koeviikoista. Joskus onkin pakko päättää ottaa pätkän matkaa vähän kevyemmin.

– Että nyt haluan levätä, ja sitten vain otetaan huono numero, sanoo Jokinen.

Lotta Kokkonen sanoo, että höllääminen johtaa kuitenkin siihen, että huono koe- tai kurssinumero alkaa jossain vaiheessa stressata.

– Jaksaminen käy mielessä aina koeviikon tullessa, mutta kyllä siitä selviää.

Molemmat viihtyvät silti lukiossa: työmäärä oli tiedossa ennakkoon, ja välillä tunne on jopa rento. Pienen kaupungin koulussa saa sekä tukea että tarvittaessa joustoa – ja hyvä yhteishenki kantaa pitkälle.

Kouluterveydenhoitaja ja kuraattori ovat Kannuksen lukiossa tavattavissa kaikkina päivinä. Lukiolaisten liitto muistuttaa, että Suomessa on edelleen suurta vaihtelua siinä, kuinka nopeasti psykologille tai koululääkärille pääsee. Puheenjohtaja Alvar Euron mielestä nuoren ei pitäisi joutua odottamaan apua viikkoja.

Kannuksen lukion kuraattori Jaana Kääntä näkee hänkin nuorten paineet. Oireista yleisin on juuri väsymys. Se voi johtaa siihen, ettei oikein tahdo saada asioita tehtyä.

– Kun tehtäviä kertyy tarpeeksi, nuori voi mennä lukkoon eikä enää tiedä, mistä aloittaisi.

Lukio on kova koulu, lukemista ja tekemistä riittää. Perusasioista ja ajanhallinnasta kannattaa pitää kiinni.

– Nuku, syö, ole kavereiden kanssa. Mieti, mikä on se oma juttu, jolla voi rentoutua ja saada välillä hyvää oloa, sanoo Kääntä.

Kääntä toivoo tukea kotoakin: että vanhemmat kysyisivät, mitä kuuluu ja miten koulussa menee. Ja kun koulussa on tiivis vaihe, kotona voisi joustaa vaatimuksista vaikkapa kotitöiden suhteen.

Nykyhetken lisäksi nuorelle paineita luo tulevaisuus: pitäisi mielellään tietää ainakin suunta, johon on menossa ja osata tehdä sen mukaisia valintoja. Omat odotukset kannattaakin asettaa realistiseen kohtaan:

– Etteivät tavoitteet ole taivaassa, sanoo kuraattori Jaana Kääntä.

Nuorella on oltava aikaa palautumiselle. Koulun ulkopuolella pitää olla elämää. Lukiolaisten liiton puheenjohtaja Alvar Euro

Juha T. Hakalaa, professoria ja isää, surettaa, että Suomessa tähtäin tuntuu olevan vain hyvässä sijoituksessa kansainvälisissä kouluvertailuissa.

– Ei huomata, että voittaja ylittää maaliviivan nilkuttaen ja kroonisesti hengästyneenä. Mitä se auttaa, jos nuoriso on huonossa hapessa urakan tehtyään? Hakala kysyy.

Lukiolaisten liiton puheenjohtaja Alvar Euro on myös tilanteesta huolissaan. Uupunut opiskelija ei jaksa keskittyä harrastuksiin eikä opiskeluun. Koulun ulkopuoliset ihmissuhteet kärsivät.

– Nuorella on oltava aikaa palautumiselle. Koulun ulkopuolella pitää olla elämää, toteaa Alvar Euro.

Lukion opiskelurytmissä on tiiviitä ja helpompia vaiheita.

– Kurssien loppupuolella viimeisiä opetettavia asioita juostaan läpi, ja se on opiskelijalle stressaavaa aikaa, kuvaa Alvar Euro.

Euro toivookin, että lukion opetussuunnitelmaa uudistettaessa tarkasteltaisiin kriittisesti, pitääkö suunnitelman olla niin täyteen ahdettu.

Ylen Abitreenit-sivustolla voit testata, millainen opiskelija olet. Sieltä löydät myös työkaluja, joilla stressiä ja uupumusta voi helpottaa.

Vaasan hallinto-oikeus on kieltänyt Näsijärven täytön valmistelun. Tämä voi vaikuttaa ratikan jatkamiseen.

Tampereen kaupunki on laskenut, että raitiotien kakkosvaihe eli jatkaminen Hiedanrantaan maksaisi noin 60 miljoonaa euroa.

Keskeinen osa laskelmaa on, että Näsijärven rantaa saadaan pengertää raitiotietä varten. Tämä merkitsisi myös rannan täyttöä.

Muitakin reittivaihtoehtoja on, mutta ne on laskettu kalliimmiksi kuin pengerrys.

Välipäätös on tilapäinen toteuttamiskielto

Rantaa ei saa pengertää

Aluehallintovirasto antoi lokakuussa luvan järvenrannan täyttöön, mutta Pirkanmaan Ely-keskus oli toista mieltä. Se valitti hallinto-oikeuteen perusteella, että rannan täyttäminen vaikuttaisi pohjaveden syntymiseen Pispalan- ja Epilänharjussa.

Myös Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry valitti hallinto-oikeuteen.

Vaasan hallinto-oikeuden ratkaisu on välipäätös eli ei lopullinen. Se kuitenkin tarkoittaa, että rantaa ei saa millään lailla ryhtyä pengertämään.

Näsijärvestä ilmeisesti suodattuu harjun läpi vettä muun muassa Hyhkyn pumppaamolle. Suunnitelmassa tämä estettäisiin tekemällä rantaan, järven pohjaan vettä läpäisemätön kerros. Näin estettäisiin täyttömaan kenties sisältämien haitta-aineiden pääsy pohjaveteen.

Samalla kuitenkin pohjaveden määrä voi vähentyä, eikä tämän kaikkia vaikutuksia tiedetä.

Kaupunki etsii uusia keinoja

Tampereen kaupunkiympäristön palvelualueen johtaja Mikko Nurminen sanoo, että päätös koskee valmistelutöitä. Nyt kaupunki ei voi rakentaa teitä tai suojauksia.

– Hallinto-oikeus ei ole tehnyt päätöstä varsinaisesta täytöstä vaan valmistelutöistä, Nurminen huomauttaa.

Tampereen kaupunki neuvottelee jatkuvasti Ely-keskuksen kanssa. Nurmisen mukaan päätös ei merkittävästi hidasta rakentamista. Talvella työt eivät olisi muutenkaan edenneet.

Nurmisen mukaan Tampereen kaupunki etsii nyt uutta teknistä ratkaisua.

Lue lisää:

Ratikan toisen vaiheen hinta uhkaa nousta, jollei Näsijärven rantaa saa täyttää

ELY-keskus valittaa Näsijärven täyttöluvasta: "Muuttaa pohjavesimuodostuman ominaisuuksia peruuttamattomasti"

Tampereen kaupunki sai luvan täyttää yhdeksän hehtaaria Näsijärven rantaa ratikkaa varten

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta seksi? Onko se sukupuoliyhdyntää peiton alla lauantai-iltana puolison kanssa? Vai tuleeko mieleesi kadulla tapahtuva kevyt flirttailu? Tuoko seksi-sana edes mieleesi itsetyydytyksen?

Me kaikki ymmärrämme sanat hieman eri tavoin, muistuttaa suomalaisen seksitutkimuksen uranuurtaja, Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontula.

– Enemmistön mieleen tulee seksistä varmaan mieleen parisuhdeseksi, jossa tehdään erilaisia asioita. On kuitenkin yksilöllistä, miten asian ymmärtää ja miten siihen on perehtynyt.

Onko esileikki vain lämmittelyä ennen varsinaista seksiä?

Yleisesti ottaen käsitys seksuaaliasioista ja hyväksyttävästä seksistä on laajentunut viime vuosikymmeninä.

– Meidän aikaamme 2000-luvulla on leimannut, että kiinnostus kokea uusia asioita on kasvanut. Mistään mullistuksesta ei ole kyse, mutta trendi on, että halutaan monipuolisempia seksuaalikokemuksia.

Kokeilunhalun lisääntymisestä huolimatta yleisessä keskustelussa ja mediassa seksi nähdään yhä usein varsin kapeasti miehen ja naisen parisuhteessa tapahtuvana yhdyntänä. Muita seksin harjoittamisen tapoja, kuten halailua, hierontaa, käsin koskettelua ja suuseksiä kutsutaan yhä esileikiksi, jonka tehtävänä on toimia vain polkuna kohti varsinaista seksiaktia eli yhdyntää.

Myöskään esimerkiksi sooloseksiä eli itsetyydytystä tai seksuaalisten tuntemusten hakemista esimerkiksi eroottisista tarinoista ei aina muisteta laskea seksiksi.

Seksi on paljon muutakin kuin yhdyntää

Tiedonpuute ja seksin ymmärtäminen kapeasti voi aiheuttaa hankaluuksia seksuaalisen itsetunnon suhteen. Seksuaaliterapeutti Marja Kihlström kohtaa vastaanotollaan ihmisiä, joille kapea käsitys seksuaalisuudesta aiheuttaa harmia. Yleisesti esimerkiksi naisen orgasmia pidetään hyvän seksin mittarina, kun tärkeämpää olisi tarkastella nautinnon kokemusta kokonaisuutena.

– Varsinkin orgasmivaikeuksista kärsivät naiset kokevat usein olevansa aivan vääränlaisia, ikään kuin heidän tapansa nauttia olisi jotenkin väärä. Orgasmeja myös arvotetaan, vaikkei se ole tarpeen.

Kihlström näkee ongelmallisena myös sen, että seksiä arvioidaan määrällisesti ja varsinkin, jos lasketaan vain varsinaisten yhdyntäkertojen määrää. Seksi on niin paljon muutakin kuin yhdyntää.

– Sanat ymmärretään eri tavoin. Jos kysytään, kuinka usein harrastat seksiä, niin sisältääkö se itsetyydytyksen tai ihanan pitkän halailun ja pussailun, jos siinä ei tapahdu yhdyntää?

Seksikertojen laskemisen voi unohtaa

Seksuaalisten kohtaamisten määrän korostaminen voi aiheuttaa riittämättömyyden tunnetta, kun ihminen vertailee itseään tutkimuksissa tai kyselyissä esiin tulleisiin keskiarvoihin muiden ihmisten seksikäyttäytymisestä. Seksin määrä ei myöskään välttämättä kerro kanssakäymisen tyydyttävyydestä.

– Mielestäni seksikertojen laskeminen voi olla jopa vahingollista seksuaaliselle itsetunnolle. Se kapeuttaa sekä naisten että miesten ajatusta siitä, minkälaista seksuaalisuuden pitäisi olla, Marja Kihlström sanoo.

Seksuaaliterapeuttina Kihlström toivoo, että ihmiset hankkisivat ja saisivat lisää tietoa seksuaalisuudesta ja seksistä, jotta voisivat rohkeammin määritellä, mistä juuri he nauttivat.

Sanat voivat ylläpitää ennakkoluuloja

Suomalaisten seksielämää ja sen muutoksia vuodesta 1971 asti kartoittanut Finsex-tutkimus on omalta osaltaan muokannut ymmärrystä siitä, mikä käsitetään normaaliksi seksiksi.

Tutkimuksessa kysytään muun muassa, kuinka usein vastaaja on ollut yhdynnässä. Yhdyntä määritellään ”emättimeen tapahtuvana sukupuoliyhteytenä”. Määritelmä on jossain määrin ongelmallinen, koska se rajaa ainakin miesparit kysymyksen ulkopuolelle ja toisaalta antaa kuvan seksistä yhdyntäkeskeisenä.

Finsex-tutkimusta pitkään tehnyt Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontula ymmärtää arvostelun tutkimuksen joidenkin kysymysten hetero-oletuksesta ja yhdyntäkeskeisyydestä. Kysymyksiä ei hänen mukaansa kuitenkaan voi muuttaa, jotta eri vuosikymmeninä tehtyjen tutkimusten vertailtavuus säilyisi.

– Tutkijana olen hieman käsitteiden vanki. Siellä on joitakin käsitteitä, joita hyvin mielelläni muuttaisin, mutta tutkimusmaailmassa asia vaan on niin, että jos sanankin muuttaa, niin tuloksia ei enää voi vertailla keskenään.

Kontula myös muistuttaa, että tutkimuksessa on 2000-luvulla noussut esiin myös merkittäviä seksikäyttäytymisen muutoksia. Näitä ovat esimerkiksi yhdyntämäärien väheneminen ja toisaalta itsetyydytyksen lisääntyminen. Lisäksi käsin tai suulla annettu seksi on hieman lisääntynyt.

Kaikki eivät mahdu heterokeskeiseen muottiin

Polyamoria-monisuhteisuusyhdistyksessä vaikuttava Markus Oja näkee kapean seksikäsityksen olevan vuosikymmenen aikaansa jäljessä.

– Heterokeskeinen keskustelu ylläpitää heteronormatiivista ja hyvin rajallista näkökulmaa seksiin. Tällöin esimerkiksi samaa sukupuolta olevien tai vammaisten seksuaalisuus ja jopa yhdessä sovittu seksittömyys nähdään normin ulkopuolisena ja outona tai pelottavana asiana.

Rajattu käsitys seksistä luo ulkopuolisuuden ja kelpaamattomuuden tunnetta niille, jotka eivät sovi annettuun muottiin. Sanojen ymmärtäminen kapeasti ruokkii ihmisten välisiä väärinkäsityksiä.

Markus Ojan mukaan oman seksuaalisuuden ja sen tuoman ilon tutkiminen olisi hyödyllistä kaikille sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta. Seksikertojen määrän laskemisen voisi hänen mukaansa jo unohtaa.

– Seksikerta-keskeisyydessä merkittävä ongelma on, että seksi nähdään helposti yhdyntäkeskeisenä ja irrallisena osana läheisyydestä. Seksikertojen laskeminen panee ihmiset tarpeettomasti vertaamaan seksielämäänsä johonkin ulkoiseen mittariin sen sijaan, että he saisivat eväitä oman seksielämänsä arvostamiseen.

Ahdas miehen malli voi stressata poikia

Seksiin liittyvistä käsityksistä puhutaan paljon Väestöliiton Poikien Puhelimeen tulevissa yhteydenotoissa.

– Kysymysten lähtökohta on usein yhdynnässä, mutta samalla pojat osaavat kysyä tarkempaa tietoa myös muista seksitavoista, myös esimerkiksi itsetyydytyksestä, kertoo nuorten asiantuntija Anders Huldén.

Herkässä kehitysvaiheessa olevat soittajat vertaavat itseään yleisessä keskustelussa esillä oleviin malleihin ja pornoon. Huoli omasta ”normaaliudesta” on suuri. Monista Poikien Puhelimeen tulevista yhteydenotoista kuuluu Huldénin mukaan melko kapea mieskuva.

– Yleisin kysymys on, että kun mulla on tämä tai tämä asia, niin olenko normaali. Monilla pojilla on arvolatautuneita käsityksiä siitä, miten miehen pitäisi haluta. Oletetaan esimerkiksi, että miehen pitäisi aina haluta seksiä.

Tutkimusprofessori Osmo Kontula muistuttaa, ettei seksi ole vain tekoja.

– Seksi on enemmän mielessä kuin teoissa. Seksi voi käväistä mielessä vaikka kadulla kävellessä ja se voi tuntua miellyttävältä, vaikka se ei mitenkään ilmene ulospäin.

Kaikki jutussa haastatellut asiantuntijat rohkaisevat ihmisiä puhumaan seksistä ja seksuaalisuudesta. Markus Ojan mukaan ihmiset, jotka puhuvat näistä asioista avoimemmin, ovat usein myös tyytyväisempiä seksielämäänsä.

Aiheesta lisää:

Akuutti: Seksiä vai ei? Seksuaalisuus on enemmän kuin seksi (video)

Akuutti: Ina Mikkola, Kaisa Merelä ja Tiia Kotamaa puhuvat suunsa puhtaaksi seksistä

Akuutti: Kun Anu Laaksosen pitkä avioliitto päättyi, hän rakastui naiseen – "Kunhan oot äiti onnellinen", sanoi 11-vuotias tytär

Kommentti: Huora, uhri vai madonna? Naisen seksuaalisuudesta puhutaan aina väärin

Liikenneturva on selvittänyt, kuinka moni autoilija näyttää vilkkua kääntyessään tai poistuessaan liikenneympyrästä.

Tätä vuotta koskevan seurannan perusteella vain 84 prosenttia autoilijoista näyttää vilkkua kääntyessään. Liikenneympyrästä poistuttaessa vilkkua näytetään vieläkin vähemmän. Ympyrästä poistuvista 71 prosenttia näytti vilkkua, eli useampi kuin joka neljäs ei näytä suuntamerkkiä.

– Liikenneympyrästä poistuvien vilkuttamissuoritus on aina ollut heikompi kuin peruskääntymisissä. Kyseessä voi olla unohdus, välinpitämättömyys tai tietämättömyys liikenneympyrässä ajamisesta, sanoo Liikenneturvan yhteyspäällikkö Marko Nieminen tiedotteessa.

Hän muistuttaa, että vilkuttaminen on paitsi pakollinen suorite, myös toisia liikkujia huomioonottava teko.

Suuntamerkin näyttämistä koskevia havaintoja tehtiin tänä vuonna noin 10 000 ajoneuvosta. Liikenneympyrästä poistumisia koskevia havaintoja tehtiin noin 9 000 ajoneuvosta.

Lue myös:

Kaksikaistaisia "turbokiertoliittymiä" tulee lisää mutta ongelma on, että moni ei osaa niissä ajaa – katso video

Etenkin nuoret romanit kokevat epäoikeudenmukaista kohtelua julkisilla paikoilla, ilmenee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuksesta.

Romanien hyvinvointia koskevan tutkimuksen osallistujista kaikkiaan lähes joka toinen oli kokenut viimeksi kuluneen vuoden aikana epäoikeudenmukaista kohtelua vieraalta ihmiseltä. Vanhemmissa ikäryhmissä tällaisia kokemuksia oli vähemmän, mutta 18–29-vuotiaista naisista 66 prosentilla ja miehistä lähes 60 prosentilla.

Tutkimuksen mukaan romanien keskeisiä haasteita ovat toimeentulovaikeudet. Toisaalta he saavat paljon tukea yhteisöltään. Enemmistö tutkimukseen osallistuneista oli myös tyytyväisiä ihmissuhteisiinsa.

Romanipolitiikan tueksi tietoa tuottava tutkimus toteutettiin vuosina 2017–2018, ja siihen osallistui 365 ihmistä. Tutkimukseen kuului sekä terveystarkastus että haastattelu tai kysely.

Ilmastonmuutoksen torjuntaan keskittyvä kansalaispalvelu avataan Suomessa. Valtioneuvoston kanslia julkaisi Sitoumus2050-palvelun tänään maanantaina. Palvelun taustalla on Sitran suosittu Elämäntapatesti.

Palvelussa voi tehdä oman suunnitelmansa hiilijalanjälkensä puolittamiseksi, kerrotaan tiedotteessa. Palvelu laskee käyttäjän hiilijalanjäljen ja sen jälkeen tarjoaa erilaisia tapoja vähentää sitä.

Oman sitoumuksensa voi julkaista palvelussa ja jakaa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Ideoita omaan arkeen voi hakea muiden suomalaisten suunnitelmista.

Valtioneuvoston kanslian mukaan vastaavanlaista palvelua ei ole saatavilla muissa maissa.

Valtioneuvoston kanslian johtavan asiantuntijan Anu Männyn mukaan jokainen yksittäinen suunnitelma on tärkeä ja kerryttää kansallista päästövähennystavoitetta. Kestävillä arjen valinnoilla voi myös kohentaa omaa elämänlaatua ja terveyttä sekä säästää aikaa ja rahaa, hän korostaa.

– Helpoiten saamme aikaan merkittäviä päästöleikkauksia vähentämällä turhia lentomatkoja, vaihtamalla sähkösopimuksen uusiutuvilla energiamuodoilla tuotettuun sähköön, lisäämällä kotimaisia kasviksia, marjoja ja kalaa aterioille sekä ostamalla ja vuokraamalla käytettyjä tavaroita, sanoo johtava asiantuntija Anu Mänty valtioneuvoston kansliasta.

Lue lisää:

Yllättävä tieto: Suomi voisi puolittaa päästönsä ja säästää silti rahaa – Merituulivoima ja sähköautot halpenevat rajusti, arvioi raportti

Ilmastoraportista huolestunut presidentti Niinistö kannustaa kaikkia pohtimaan omia ostoksiaan: "Ei se ole mikään kärsimys tai rasite ajatella hankintojen järkevyyttä"

Finnairin entistä lentäjää vastaan on nostettu syyte ilmaliikennejuopumuksesta.

Kyse oli Finnairin lennosta, joka oli lähdössä Helsinki-Vantaalta Roomaan elokuussa. Matkustajat istuivat jo koneessa, kun heidät käskettiin takaisin terminaaliin. Ilmoituksen lentokapteenin päihde-epäilystä teki toinen Finnairin työntekijä.

Paikalle hälytettiin poliisipartio, joka puhallutti kapteenin. Miehen on kerrottu puhaltaneen puolentoista promillen lukemat.

Finnairin mukaan lentäjän työsuhde on sittemmin purettu.

Syyte käsitellään aikanaan Vantaan käräjäoikeudessa. Maksimirangaistus ilmaliikennejuopumuksesta on kaksi vuotta vankeutta.

Lue myös:

Juopumuksesta epäillyn Finnairin kapteenin oli määrä lentää Roomaan

Finnair vahvistaa: Ilmaliikennejuopumuksesta epäilty lentokapteeni on Finnairin työntekijä – "Tällaisessa tilanteessa seuraa aina työsuhteen purku"

Onnettomuudessa kaksi henkilöautoa ajautui nokkakolariin maanantaiaamuna kello 10. Lisäksi yksi pakettiauto törmäsi kolariautoihin.

Päivystävän palomestarin Pertti Hännisen mukaan ajoneuvoissa oli yhteensä viisi henkilöä, joista kaksi on kuollut. Lisäksi kolme ihmistä on toimitettu sairaalahoitoon. Yksi heistä on toisen henkilöauton kuljettaja ja kaksi pakettiautolla matkanneita.

Rikoskomisario Reima Rossi Sisä-Suomen poliisilaitokselta kertoi iltapäivällä, että onnettomuudessa mukana olleiden henkilöllisyyksien selvittäminen on vielä alkuvaiheessa.

– Onnettomuudesta tiedetään se, että Saarijärven suunnasta ajanut henkilöauto lähti ohittamaan pakettiautoa. Kyyjärven suunnasta tuli toinen henkilöauto ja henkilöautot törmäsivät nokkakolarissa yhteen. Kyyjärven suunnasta tulleen auton kuljettaja ja matkustaja menehtyivät kolarissa, kertoo Rossi.

Ohittamaan lähteneen auton kuljettaja on loukaantunut vakavasti. Poliisilla ei ole vielä kerrottavaa autojen nopeudesta tapahtumahetkellä.

Turmakolari tapahtui 13-tiellä Kimingistä noin viisi kilometriä Humpin suuntaan.

Tie suljettiin molempiin suuntiin muutamaksi toviksi ja jonot ehtivät muodostua kilometrien mittaisiksi. Toinen kaista saatiin auki puolen päivän aikaan.

16-vuotiaat Jiri Pihala ja Juuso Valli tähtäävät tulevaisuudessa raskaan ajoneuvon rattiin, mutta toistaiseksi he taittavat matkaa mopoautoilla.

Tulevat ammattikuljettajat opiskelevat logistiikkaa Koulutuskuntayhtymä Sedussa Ilmajoella. Pojat kulkevat koulussa mopoautoilla lähes päivittäin. Vallin matka on lyhyempi, mutta Pihalan matka kotoa Karviasta Ilmajoelle on 63 kilometriä ja kestää puolitoista tuntia.

– Jos vaihtoehtoina olisivat mopoauto ja kevytauto, niin kevytauton valitsisin, sanoo Pihala.

Myös Valli päätyisi kevytautoon.

– Kevytautoissa turvatekniikkaa on paljon enemmän ja tietysti auton runko.

Kevytautoja koskeva lakiesitys ja mietintö valmistunee liikenne- ja viestintävaliokunnasta tällä viikolla. Sen jälkeen eduskunta päättää lain kohtalosta. Tavoitteena on saada kevytautot liikenteeseen jo ensi vuoden marraskuussa.

Kevytauto on alle 1500 kiloa painava henkilöauto, jonka nopeus on rajoitettu 45 kilometriin tunnissa.

Lakiesityksen mukaan 15 – 17 -vuotiaat saisivat ajaa kevytautoa mopoautokortilla.

Turvallisempi kevytauto

Logistiikan opettaja Klaus Hämeenniemen mukaan tulevien ammattiautoilijoiden koulutuspaikassa lain valmistelua ja keskustelua kevytautoista on seurattu tiiviisti.

Asiaa on puitu kollegoiden kesken kahvipöydissä ja opiskelijoiden kanssa oppitunneilla. Asia koskettaa monia logistiikan ensimmäisen ja toisen vuosikurssin opiskelijoita.

– Juuri tänään tutkimme mopoautoilla tehtyjä törmäystestejä ja se jälki, mikä törmäyksessä tulee, on kyllä hälyttävän näköistä, sanoo Hämeenniemi.

Kevytautojen sallimista on perusteltu ennen kaikkea turvallisuusseikoilla.

– Kun verrataan henkilöautoa ja mopoautoa, niin turvavarusteet ovat aivan eri tasolla. Toki kalleimmissa malleissa mopoautoissa on airbagit, mutta runkorakenne on aivan erilainen.

Hämeenniemi on lisäksi havainnut, että liian usein esimerkiksi mopoautojen jarruremontit tehdään vasta aivan viimetingassa.

– Sen on nähnyt, kun opiskelijat remontoivat mopoautojaan täällä hallissa.

Liikenteessä on liikaa huonokuntoisia mopoautoja. Tähän yksi selitys löytyy varaosien hinnoista. Ne ovat mopoautoissa selvästi kalliimmat kuin henkilöautoissa.

– Olemme vähän vertailleet hintoja ja esimerkiksi jarrulevy mopoautoon maksaa yli sata euroa kappale, kun henkilöautoon voi saada jarrulevyn muutamalla kympillä.

Julkinen ei aina ole vaihtoehto

Sedun logistiikan koulutusyksikön parkkialueella on pitkä rivi mopoautoja. Vaikka opiskelupaikalle pääsisi linja-autolla, moni valitsee oman menopelin: mopon, mopoauton tai kevytmoottoripyörän.

Joissakin tapauksissa koulumatka toisen asteen oppilaitoksiin ei onnistu järkevällä tavalla julkisilla liikennevälineillä. Tähän on kiinnittänyt huomiota myös opetushallitus ja puoltaa siksi lakiesityksestä antamassaan lausunnossa kevytautojen sallimista.

Opetushallitus katsoo, että kun turvallisen liikkumisen mahdollisuuksia listätään, parantaa se nuorten mahdollisuuksia päästä opiskelemaan.

– Tämä korostuu alueilla, joilla ei ole riittävän hyvin toimivaa julkista liikennettä. Etäisyyksistä ja odotusajoista, esimerkiksi liikkumisesta toisen asteen oppilaitoksiin, voi muodostua merkittäviä opiskelua haittaavia tekijöitä, todetaan lausunnossa.

"Ei oikeastaan pelota"

Jiri Pihala ja Juuso Valli tietävät, että kaikki ammattiautoilijat eivät katso hyvällä tiellä liikkuvia mopoautoja eivätkä katso suopeasti myöskään kevytautojen tuloa liikenteeseen.

Kysymys on vauhdista tai oikeammin sen puuttumisesta.

– Välillä on kymmenenkin autoa perässä ja silloin tuntee olevansa tien tukkeena, toteaa Valli ja myöntää itsekin joskus tuskastuvansa ajopelinsä hitauteen.

– On se vähän yksitoikkoista, kun on kaasu pohjassa koko ajan eikä oikein mitään tapahdu.

Pihala ja Valli kuvittelevat itsensä rekan hyttiin. Siinä tilanteessa he näkisivät liikenteessä mielummin 15-vuotiaan nuoren kevytauton kuin mopoauton ratissa.

– Nuo mopoautot kuitenkin on aika heikkoa tekoa.

Jiri Pihalan 2017 vuosimallin mopoauton mittariin on tullut vuodessa kilometrejä 26 000. Hän on ehtinyt koulumatkoillaan nähdä monta rekkaa ja monta ohitusta.

– Ei oikeastaan pelota, mutta 3-tiellä rekat kyllä lähtevät joskus ohittamaan tyhmissä kohdissa.

Vanhempien kukkarolle

Seinäjoen Sedun logistiikan yksikössä ei ole täyttä luottamusta siihen, että laki valmistuisi suunnitellussa ajassa ja että ensi vuoden lopulla nuoret pääsisivät ajamaan kevytautoilla.

Poikia ja heidän opettajaansa pohdituttaa muun muassa se, kuinka nopeuden rajoittaminen käytännössä toteutetaan. Ja kuinka estetään autojen virittäminen?

– Keinot kyllä keksitään ohittaa rajoittimet ja sen jälkeen kevytauto kulkee napin painalluksella 120 kilometrin tuntivauhtia.

Jos kevytautot tulevat liikenteeseen ensi vuoden lopulla, Jiri Pihala ei ole aivan ensimmäisten joukossa lähdössä autokaupoille. Hänen mopoautonsa on vasta vuoden vanha ja hankintahinta on hyvässä muistissa.

– Mopoautoista ei saa koskaan omiansa takaisin. Siksi ne kannattaa ajaa loppuun.

Juuso Valli yrittää ensisijaisesti saada poikkeusluvalla ajokortin jo 17-vuotiaana juuri opiskelumatkoihin vedoten. Jo se ei onnistu, hän suunnittelee kevytauton hankintaa.

Pihala ja Valli uskovat, että raha voi tulla esteeksi monelle kevytauton hankinnassa. Mitkään peltoautot eivät kelpaa kevytautoiksi. Lakiesityksen mukaan kevytautoksi voi muuttaa henkilöauton, joka on otettu käyttöön vuoden 2014 jälkeen. Jatkossakin henkilöauton on oltava alle 10-vuotias.

– Paljon riippuu vanhempien tuloista. Ei kesätyörahoilla saa välttämättä kevytautoa hommattua, summaavat pojat.

Lue lisää: Lakiesitys kevytautojen sallimiseksi etenee – ajoneuvojen virittäminen huolettaa: "Suomessa ei myydä yhtään henkilöautoa, jonka maksiminopeus olisi alle 160 kilometriä tunnissa"

Luonnontieteellisen keskusmuseon, Luomuksen, johtaja Leif Schulman nappaa hyllyltä käsiinsä läpinäkyvän muovipussin täynnä luita.

– Tämä on varmaankin leijona, Schulman pohtii pyöritellessään luusäkkiä käsissään.

– Tai ei tässä koko leijonaa ole, tästä pussista puuttuu selvästi raajojen luut.

Savannin kuninkaan luurangon tarkasteleminen muovipussissa tuntuu suorastaan pilkkaamiselta.

Syynä on kuitenkin käytännöllisyys: kaikkia Luomuksen kokoelmassa olevia luurankoja ei vain ole mahdollista säilyttää koottuina. Tilat loppuisivat kesken.

Harva museovieras tietääkään, että Luomuksen kokoelmista vain alle tuhannesosa on esillä yleisölle.

Loput kokoelmasta sijaitsee muun muassa Luonnontieteellisen museon kellarikerroksissa – katseilta piilossa.

Maan alla, harmaissa rullakaapeissa, on savannin kuninkaan luurangon lisäksi esimerkiksi pitkä rivi erilaisten hirvieläinten sarvia, nisäkkäiden nahkoja, lintujen siipiä ja yhdeksän miljoonaa näytettä kattava hyönteiskokoelma.

Kaikkiaan Luonnontieteellisen keskusmuseoon on kerätty 340 vuoden aikana kokoelmat, jotka ovat laajuudeltaan lähes 13,4 miljoonaa näytettä.

Mittasuhdetta saa, kun miettii suurta hypermarkettia kuten Prismaa, joissa on erilaisia päivittäistavaratuotteita keskimäärin noin 60 000 kappaletta. Luonnontieteellisen keskusmuseon eläin-, kasvi-, sieni-, kivi- ja fossiilinäytteillä täyttäisi yhteensä 223 hypermarkettia.

10 jaavalaista pistiäistä, kiitos

Suuresta kokoelmasta ei kuitenkaan ole juuri iloa, jos se lepää maailman tietämättömissä.

Toki kansainvälinen tutkijakunta hyödyntää Helsingin luonnontieteellisiä näytteitä koko ajan.

He matkustavat Helsinkiin tutkimaan näytteitä tai vaihtoehtoisesti pyytävät näytteitä tutkijalainaan. Viime vuonna Luomuksesta lähetettiin 28 000 näytettä lainaan ympäri maailman.

Mutta se on vain noin 0,2 prosenttia kokoelman kaikista näytteistä. Hauraiden näytteiden postittamisessa on myös oma vaivansa ja riskinsä.

Luomuksen johtaja Leif Schulman toteaakin, ettei kokoelmien käyttö ole niin tehokasta kuin se voisi olla.

Hän uskoo, että kokoelmien käyttöä saadaan parannettua digitoimalla näytteet sähköiseen muotoon. Työ aloitettiin Luomuksessa kymmenisen vuotta sitten.

Käytännössä digitointi tarkoittaa sitä, että jokaisesta näytteestä otetaan korkeatasoinen valokuva. Lisäksi näytteiden mukana olevien sormenpään kokoisten tietokorttien, eli etikettien, informaatio tallennetaan digitaaliseen muotoon. Etiketeistä käy ilmi muun muassa se, milloin ja mistä näyte on kerätty.

Digitointi tuo tutkijoiden saataville aiempaa laajemmat arkistot.

Esimerkiksi jaavalaisia pistiäisiä kaipaava tutkija pääsee tarkastelemaan sähköisesti Luomuksen kokoelmia tuhansienkin kilometrien päästä. Valokuvien perusteella hän voi päättää, tarvitseeko hänen nähdä näytteitä fyysisesti.

– Tutkija voi ehkä tarkentaa lainapyynnön muutamaan yksilöön tai muutamaan kymmeneen yksilöön. Tällä tavalla ilman muuta tehostetaan prosessia ja säästetään aikaa ja vaivaa, Schulman toteaa.

Kätkössä olleet kokoelmat tulevat myös tavallisen kaduntallaajan ulottuville, sillä digitoitujen näytteiden tiedot lisätään Suomen lajitietokeskuksen verkkosivuille.

Mannerheimin isoisän kovakuoriaiset

Pitkän käytävän varrella on molemmin puolin korkeita, harmaita rullakaappeja.

Niissä lepää neulattuna kymmeniätuhansia kovakuoriaisia, pistiäisiä, perhosia, kärpäsiä, sirkkoja, muurahaisia – mitä vain hyönteislajeja, joita kuvitella saattaa.

Käytävän päässä on vanhoja puisia vetolaatikostoja. Täältä löytyy yksi kruununjalokivistä: Marsalkka Mannerheimin isoisän hyönteiskokoelma.

– Tätä pidetään erillisenä kokoelmana, koska tässä on hyvin paljon niin sanottuja tyyppinäytteitä, eli näytteitä, joiden perusteella laji on alun perin kuvattu tieteelle, Schulman kertoo.

Luonnontieteet ja hyönteisten keräily olivat suosittuja harrastuksia korkea-arvoisten virkamiesten keskuudessa 1700- ja 1800-luvuilla. Tuolloin älypuhelimet eivät täyttäneet vapaa-ajan joutilaita hetkiä.

Vuosisatojen saatossa kerättyjen kokoelmien sisältämä informaatio on päivänpolttavaa juuri nyt, sillä digitoituja näytteitä voidaan hyödyntää ilmastonmuutoksen tutkimisessa.

Kun näytteiden tiedot on tuotu sähköiseen muotoon, lajeille pystytään tekemään historiallisia levinneisyyskarttoja. Siis kertomaan, missä jokin laji esiintyi vaikkapa 1800-luvulla, ja miten ilmaston muuttuminen on vaikuttanut levinneisyyteen.

– Se on tietoa, jota emme pysty enää keräämään. Se on mennyttä aikaa. Tätä dataa on kokoelmissa mieletön määrä, mutta se on tutkijoille luoksepääsemätöntä niin kauan, kun se ei ole digitaalisessa muodossa, Schulman toteaa.

Mannerheimin isoisän kymmeniä tuhansia näytteitä sisältävä kovakuoriaiskokoelma hätkähdyttää kauneudellaan. Kuoriaisten selkäpanssarit hohtavat metallinvihreänä, -sinisenä, -violettina, -mustana ja -punaisena.

Avara luonto -sarjan ystävää ilahduttaa myös nähdä ohjelmasta tuttu lantakuoriainen kaikessa komeudessaan.

Luonnontieteellisen keskusmuseon kokoelmat ovat maamme kokoon nähden mittavat.

Tästä voidaan kiittää virkamiesten harrastusintoa ja sitä, että Suomi on ollut vuorotellen osa Ruotsia ja Venäjää.

– Suomalaiset ovat päässeet toimimaan virkamiehinä hyvin laajoilla alueilla. He ovat keränneet asemapaikassaan näytteitä ja lahjoittaneet kokoelmat myöhemmin kotimaahansa, Schulman kertoo.

Kokoelmia ovat vuosisatojen saatossa kartuttaneet myös yliopiston omat tutkijat ja näytteitä kokoelmiin lähettävät tavalliset kansalaiset.

25 vuotta muuttui 50 vuodeksi

Museomestari Juho Paukkunen nappaa neulassa olevan yökkösen laatikosta, jossa valkeita perhosia on riveissä kymmenittäin.

Hän irrottaa neulasta pikkuriikkiset etiketit, joita on tällä kertaa kolme kappaletta. Kortit ja neulassa olevan yökkösen Paukkunen asettelee varovasti kuvauskelkkaan.

Kelkka linjastolle ja naps!

Kamera ottaa kuvan koko komeudesta ja lähettää sen Paukkusen tietokoneelle.

Paukkunen naputtelee kuvassa olevat tiedot Excel-taulukkoon. Työ on tarkkaa ja hidasta. Välillä etikettien tulkinta vaatii kyrillisten aakkosten osaamista. Toisinaan korteissa lukee pelkkiä koodeja, jotka pitää ”murtaa” näytteiden kerääjän laatiman koodikirjan avulla.

– Tietojen määrä etikettilapuissa vaihtelee. Lisäksi lappujen lukumäärä vaihtelee. Yhdessä yksilössä voi olla kuusi tai seitsemän lappua, se vie tietysti aikaa, Paukkunen kuvailee.

Eikä työ tekemällä lopu.

– Tässä on nyt parisen vuotta tehty tällä digitointilinjastolla pääasiassa yökkösiä. Näitä riittää vielä varmaan vuodeksi eteenpäin, Paukkunen toteaa.

Vielä muutama vuosi sitten haaveena oli, että luonnontieteelliset kokoelmat – kaikki noin 13,4 miljoonaa näytettä – olisi saatu digitoitua 25 vuodessa.

Luomukseen oli hankittu uutta teknologiaa: digitointilinjastoja, tasoskannereita, kuvausmikroskooppeja sekä 3D-skanneri.

Sitten alkoivat korkeakouluihin kohdistuneet leikkaukset.

– Tarkoitus oli ajaa digitointilinjastoja kaksivuorotyönä. Sitten tulivat leikkaukset ja väki väheni. Nyt emme pysty edes yhdessä vuorossa sataprosenttisesti ajamaan linjastoja. Ilman rahaa tätä ei tehdä, Schulman kuittaa.

Nyt arvio on, että kokoelmien digitointi kestää 50 vuotta. Tähän mennessä vasta noin kymmenesosa kokoelmista on saatu vietyä sähköiseen tietokantaan.

Ja kokoelmat karttuvat koko ajan. Vuosittain kokoelmiin lisätään yli 50 000 näytettä.

Uudet lajit lymyilevät arkistojen kätköissä

Luomuksen johtaja on kuitenkin toiveikas. Teknologia kehittyy koko ajan.

Työtä ajaa eteenpäin uteliaisuus, sillä kokoelmien läpikäyminen on kuin aarteen etsintää.

Nykyisten arvioiden mukaan maapallolla on noin yhdeksän miljoonaa lajia ja näistä vasta alle kaksi miljoonaa on kuvattu tieteelle.

Maallikko saattaa ajatella, että uusia lajeja löydetään vain sademetsässä samoillessa, mutta todellisuudessa uudet lajit lymyilevät lähempänä kuin arvaammekaan.

– Todellisuudessa uudet lajit löytyvät tällaisista kokoelmista. Ne on kerätty jo aikaa sitten. Kukaan ei vain ole ehtynyt tutkimaan kokoelmia niin huolellisesti, että olisi huomannut, että näytteet, joiden olemme kuvitelleet olevan tiettyä lajia, niin niiden seassa on jotain toista lajia, Schulman kertoo.

Uudet lajit odottavat siis vain löytäjäänsä harmaissa rullakaapeissa Luonnontieteellisen museon kellarikerroksissa.

Trafin sähköiset asiointipalvelut ovat maanantaina päivällä edelleen poissa käytöstä. Syynä ovat Trafin ylläpitämässä kuljettajatiedot-palvelussa ilmenneet ongelmat.

Virastosta kerrottiin puoliltapäivin, että verkon asiointipalvelujen uudelleen avaamista koskeva selvitystyö on kesken ja asiasta kerrotaan lisää maanantai-iltaan mennessä.

Sähköiset asiointipalvelut suljettiin kokonaan sunnuntai-iltana, jotta Trafi saisi otettua verkosta kritiikkiä saaneen kuljettajatiedot-palvelun kaikki kieliversiot.

Trafin palvelusta on voinut hakea heinäkuun alusta lähtien ihmisten ajokorttitietoja ilmaiseksi ja esimerkiksi selvittää, onko jollakulla ihmisellä voimassa oleva ajo-oikeus. Trafin mukaan palvelu haluttiin poistaa käytöstä siitä tulleen palautteen takia.

Tiedotteessaan Trafi sanoo suhtautuvansa vakavasti tietosuojaan ja tietoturvaan ja käyvänsä läpi kaikki palautteet aiheesta. Kuljettajatiedot-palvelu pidetään pois käytöstä selvitystyön ajan. Trafi ei osaa vielä arvioida, onko ajokorttitiedot sisältävä palvelu poissa käytöstä päiviä vai viikkoja.

Trafista kerrotaan nyt, että ongelman jatkuessa muut kuin Trafin sähköiset asiointikanavat toimivat normaalisti. Näitä ovat verkossa oleva chat-palvelu sekä puhelinpalvelun numerot. Lisäksi on mahdollista asioida Trafin palveluntuottajien toimipisteissä.

Lue myös:

Trafin sähköinen asiointi suljettu toistaiseksi – syynä kuljettajatiedot-palvelun ongelmat

Kenen tahansa ajokorttitiedot voi selvittää netissä ilmaiseksi – ihmiset huolestuivat, Trafi sulki palvelun