Luvassa on aurinkoinen ja harvinaisen lämmin pääsiäinen, ennustaa Ylen meteorologi Anne Borgström. Parhaista ulkoilusäistä päästään pyhien aikana nauttimaan maan etelä- ja keskiosissa, missä aurinko paistaa useana päivänä pilvettömältä taivaalta.

Kesäisistä lämpötiloista ei kuitenkaan vielä päästä nauttimaan.

– Lauantaina voi olla pieni mahdollisuus, että 20 astetta menee rikki. Sanoisin kuitenkin, että se menee ensi viikkoon.

Vaikka pääsiäistä vietetään tänä vuonna myöhäisenä ajankohtana, on sää myös vuodenaikaan nähden tavanomaista lämpimämpi. Maa on monin paikoin myös kuiva.

– Vaikka metsässä on lunta eikä varoituskartalla ole mainintaa ruohikkopalovaarasta, niin tulen kanssa kannattaa olla hyvin varovainen, Borgström muistuttaa.

Pohjoisimmassa Suomessa tällaista vaaraa ei vielä ole, sillä lumi peittää vielä maata. Esimerkiksi Kittilässä oli perjantaina aamulla vielä 84 senttimetriä lunta.

Lapissa sateita ja räntää

Torstaina on mitattu kevään lämpimimpiä lämpötiloja. Perjantaina sää on hieman viileämpi ja pilvisyys lisääntyy jonkin verran, kertoo Borgström. Länsi-Lapissa voi sataa iltapäivästä alkaen räntää.

Lauantaina sateet kuitenkin väistyvät itään ja pohjoisessa päästään viettämään pääsiäisen lämpimintä päivää. Lapissa voidaan päästä 15 asteeseen ja etelässäkin sen yläpuolelle. Maan itäosissa lauantai on viileämpi, lämpötila jää monin paikoin 10 asteeseen.

Sunnuntaina pohjoisessa saadaan sadekuuroja ja tuulta. Etelässä sen sijaan on edelleen lämmintä ja melko aurinkoista.

Borgströmin mukaan sää lämpenee myös Lapissa tiistaina, jolloin koko maassa on aurinkoista. Lämpötila alkaa myös lähestymään 20 astetta maan etelä- ja keskiosissa.

Yle tarjoaa varaslähdön pääsiäisen ulkoilukeleihin torstaina iltapäivällä. Tule mukaan kävelylle taimenpuron varrelle Helsingin Longinojalle. Voit seurata lähetystä Longinojalta täältä.

Kommentointi sulkeutuu 18.4. kello 22.

Kiirastorstain menoliikenne on sujunut ennustetun mukaisesti. Helsingin tieliikennekeskuksen mukaan ruuhkahuiput olivat pääkaupunkiseudulla iltapäivällä kolmen ja neljän välillä. Muuallakin maassa menoliikenne alkoi hiljentyä iltakuuden jälkeen.

Tieliikenneonnettomuuksia oli vajaat kymmenkunta. Peräänajot ovat ruuhkauttaneet liikennettä väliaikaisesti, mutta suuremmilta vahingoilta on vältytty.

Tampereen tieliikennekeskuksen ennusteen mukaan pääsiäisen menoliikennettä riittää perjantaina vielä aamuyhdeksän ja iltapäiväkahden välille.

Illansuussa liikennettä haittasi valtatielle 4 Renkomäen kohdalle pudonnut siltapalkki. Raivaustöiden takia liikenne pohjoisen suuntaan jouduttiin ohjaaman Lahden keskustan kautta.

Kaksipyöräiset ilmestyivät katukuvaan

Myös liikenne- ja viestintäviraston Traficomin johtava asiantuntija Jussi Pohjonen arvioi, että kiirastorstaina vältytään pahimmilta ruuhkilta.

– Tässä näyttäytyy samanlainen tilanne kuin meidän muissakin juhlapyhissämme, eli menoliikenne alkaa päivää aiemmin kuin ennen. Ihmisillä on erilaisia työaikoja ja vapaita. Se näkyi eilen tien päällä. Liikenteessä näytti paljon arkikeskiviikkoa vilkkaammalta.

Pohjosen mukaan ainakin Etelä-Suomen päätieverkolla on tänään täysi kesäkeli. Hän muistuttaa, että liikenteessä näkyy kevään merkkinä myös moottoripyöriä, ja autoilijoiden kannattaa olla tarkkana eteen tulevien tilanteiden kanssa.

"Flygskam" on uusruotsia ja tarkoittaa sitä, että lentomatkailun vuoksi tunnetaan häpeää. "Smygflyg" kertoo kuitenkin siitä, että häpeästä huolimatta lennellään – mutta salaa. Ja "tågskryt" puolestaan kuvaa sitä, miten kerskaillaan siirtymisellä lentämisestä ilmastoystävällisempään junamatkailuun.

Ruotsalaisten lentoasemien matkustajaluvut ovat pitkän buumin jälkeen kääntyneet selkeään laskuun. Keskeytymätön pudotus alkoi viime syksyn alussa ja pudotuksen tahti on kiihtynyt.

Kaikkien Ruotsin lentoasemien yhteen laskettu matkustajamäärien pudotus on ensimmäisen vuosineljänneksen kuluessa ollut yli neljä prosenttia. Maaliskuussa pudotus oli jo yli kuusi prosenttia vuoden takaiseen verrattuna. Suurimpia ruotsalaiskenttiä ylläpitävän Swedavian luvut ovat yhtä lailla laskusuuntaiset.

Swedavia on antanut julkisuuteen lausuntoja, joissa ilmastokeskustelun kiihtymistä pidetään yhtenä syynä lentomatkailun vähenemiseen. Samaan hengenvetoon maaliskuun notkahdukselle luetellaan myös muita syitä: pääsiäisen osuminen vasta huhtikuulle, maaliskuun alun sääongelmat, heikko kruunun kurssi sekä osake- ja asuntomarkkinoiden epävakaus.

"En tunne lentohäpeää, mutta tiedostan valintojeni ympäristövaikutukset"

Ilmastokeskustelu ei ollut Ruotsin syyskuisten valtiopäivävaalien kampanjoissa läheskään yhtä merkittävässä osassa kuin esimerkiksi Suomen eduskuntavaalikampanjoissa nyt keväällä.

Sen jälkeen keskustelu ilmastonmuutoksesta ja sen torjumisesta on ollut sitäkin kiivaampaa Ruotsissa. Suomeen ja muualle maailmalle levinnyt Fridays for Future -koululakkoilu alkoi juuri Ruotsista, ja nuorten ilmastoaktivismin keulakuvaksi on noussut ruotsalainen koululainen Greta Thunberg.

Sosiaalisessa mediassa Instagramiin on perustettu ryhmä, jonne voi ilmiantaa julkisuuden henkilöitä, jotka lentävät.

Ryhmässä näytetään Insta-storyn muodossa, minne julkkis on lentänyt ja paljonko hiilidioksidia matka aiheutti. Ryhmän nimi on "Aningslösa influencers" eli vapaasti suomennettuna "tietämättömät vaikuttajat".

Maailman luonnonsäätiön Ruotsin-toimiston tuhannelle ruotsalaiselle teettämä kysely osoittaa, että vajaa neljännes ruotsalaisista on jättänyt lentoja tekemättä ilmastosyistä. Vajaa viidennes on puolestaan korvannut lentomatkoja junamatkoilla.

Yksi lentomatkailua vähentäneistä on Tukholmassa asuva Niklas Gustafsson. Hän teki vielä muutamia vuosia sitten lukuisia kaukomatkoja vuodessa ja niiden lisäksi Euroopan- ja kotimaanlentoja.

– En tunne lentohäpeää, mutta tiedostan valintojeni ympäristövaikutuksen, Niklas Gustafsson sanoo.

Tämä on johtanut siihen, että viime vuodesta lähtien Gustafsson on korvannut kaikki lyhyemmät lentomatkansa esimerkiksi Tukholman ja Göteborgin tai Tukholman ja Malmön välillä junamatkoilla. Helsinkiin Gustafsson matkustaa laivalla lentämisen sijaan. Ja vaikka junayhteydet Ruotsista manner-Eurooppaan eivät ole vielä erityisen nopeat Tanskan pullonkaulan vuoksi, hän on kokeillut myös yöjunalla matkustamista Berliiniin.

– Juna on parempi ympäristövalinta. Muutos on pieni, mutta olen vakuuttunut siitä, että jos moni tekee tällaisen muutoksen, sillä on suuri vaikutus.

Suomessa lentomatkustus kasvaa edelleen yli kolmen prosentin tahtia

Suomessa ei ole merkkejä vastaavasta kehityksestä.

Lähes kaikkia Suomen merkittäviä lentoasemia ylläpitävän Finavian asemilla lentomatkustajamäärät kasvoivat ensimmäisen vuosineljänneksen aikana yhteensä 3,1 prosenttia vuodentakaisista luvuista.

Finavian tekninen johtaja Henri Hansson sanoo, että erityisesti hyvä taloustilanne on aktivoinut liikennettä. Muutenkin Oulun alueen teknologiateollisuuden menestys näkyy lentoliikenteen luvuissa, samoin kuin Lapin matkailun suotuisa kehitys.

– Varmasti on olemassa hyvin ilmastotietoisia ihmisiä, mutta se koskee kaikkea liikkumista. En usko, että ilmastokeskustelu näkyy erityisesti lentämisestä puhuttaessa.

Hansson muistuttaa myös, että matkustajamäärien kasvu ei tarkoita automaattisesti lentojen määrän kasvua. Lentoyhtiöiden tehokkuus lisääntyy, kun koneiden käyttöaste ja koko kasvavat.

Hansson ei usko lentoliikenteen hiipumiseen Suomessa. Pitkällä aikavälillä kotimaan lentoliikenteen kehitys on Hanssonin mukaan ollut varsin tasaista, vaikka suhdanteista johtuvia muutoksia näkyykin. Ulkomaanliikenteessä näkyvät puolestaan globaalit megatrendit, kuten keskiluokan vaurastuminen väkirikkaissa maissa, kuten Kiinassa.

– Viimeiset kaksi vuotta ovat olleet hyvää kehitystä. En tarkoita, ettei lentoliikenteen pitäisi tehdä mitään, mutta kannattaa muistaa, että lentoliikenteen osuus kotimaanliikenteen kokonaispäästöistä on kaksi prosenttia.

"Ruotsi on ollut Suomea kymmenkunta vuotta edellä ympäristöajattelussa"

Yksi Suomen johtavista liikenneasiantuntijoista, professori Jorma Mäntynen arvioi, että Suomen ja Ruotsin tilanteiden eroa selittää osittain myös kansanluonteiden ero. WSP Finland -yhtiön johtajana työskentelevän Mäntysen mukaan Ruotsi on ollut ympäristöajattelussa Suomea vuosikymmenen edellä, vaikka ero onkin kaventunut.

– Ruotsissa ympäristö- ja turvallisuusajattelu ovat olleet äärimmäisen kehittyneitä. Aikoinaan esimerkiksi tieliikenneonnettomuuksien nollavisio ei olisi Suomessa tullut kuuloonkaan, ja nyt puhutaan lähes samoilla sanoilla kuin Ruotsissa. Samalla tavalla Ruotsissa liikenteen ympäristöajattelu on koko ajan edellä. Luulen, että tällainen keskustelu kuin Ruotsissa ei Suomessa ota samalla tavalla tulta.

Mäntynen toteaa, että myös Ruotsin asutus ja elinkeinotoiminta ovat erittäin keskittyneitä etelään, mikä suosii maayhteyksien käyttöä.

– Ruotsissa sekä poliittinen tahto että kansalaisten tahto on ollut erittäin vahva toimivien junayhteyksien kehittämiseen. Maassa on aito kilpailu junayhteyksien välillä, kun kilpailevat yhtiöt lähtevät vierekkäisiltä raiteilta. Siellä kilpaillaan sekä hinnalla että laadulla.

Mäntysen mukaan Suomessa kotimaan lentoliikenne koostuu pääasiassa työmatkaliikenteestä.

– Vientiteollisuudelle hyvät lentoyhteydet ovat elämän ja kuoleman kysymys. Liikemies ei lähde edes Eurooppaan junalla, vaan matka saa kestää korkeintaan joitain tunteja suuntaansa. Myös kansainvälisten asiakkaiden on päästävä tänne tutustumaan tuotantoon.

Mäntynen kuitenkin lisää, että myös Suomessa nuorten ikäluokkien matkustuskäyttäytymisessä on havaittavissa orastava trendi maata pitkin matkailuun.

Ruotsin hallitus: Lentovero ja vaatimus biopolttoaineista

Ruotsin junaliikenteestä raportoidaan parhaillaan muhkeita kasvulukuja. Mäntynen sanoo, että Ruotsissa on "jollakin aikavälillä" ajatus kaiken kotimaanliikenteen siirtymisestä kiskoille.

Lentoliikenteen kasvua ja sen ilmastovaikutuksia on pyritty Ruotsissa suitsimaan myös lentoverolla. Veron lentoinnokkuutta vähentävä vaikutus on kuitenkin kiistanalainen, koska veron suuruus Euroopan unionin sisällä on vain vajaat kuusi euroa. Thaimaan-matkan hinnan päälle tulee vajaat 40 euroa veroa. Sosialidemokraattien ja ympäristöpuolueen muodostama hallitus on ilmoittanut haluavansa jatkaa lentoveron perimistä.

Lentoliikenteen toimijoille puheet lentohäpeästä ovat kiusallisia. Ne haluavat mieluummin puhua kestävästä kasvusta.

Sekä Ruotsista, Tanskasta että Norjasta käsin toimiva lentoyhtiö SAS uskoo, että lentoliikenne voi kasvaa edelleen, jos lentoalan toimijat torjuvat kasvun haitallisia vaikutuksia, kuten hiilidioksidipäästöjä. SAS:in matkustajamäärät eivät ole pudonneet muun ruotsalaisen lentoliikenteen vanavedessä.

SAS-konsernin ympäristö- ja yhteiskuntavastuujohtaja Lars Andersen Resare kertoo, että ilmastokysymykset ovat jo pitkään olleet yhtiön asialistalla.

– Meillä on käsillä valtaisa muutostyö, jonka aikana yksitellen vaihdamme vanhat koneet uusiin. Siten, että päästömme vähenevät, vaikka samalla matkustajakilometrimme lisääntyvät. Panostamme myös vahvasti uusiutuvaan energiaan, biopolttoaineisiin. Jatkossa koneidemme tankeissa on entistä enemmän biopolttoaineita.

Ruotsissa tähän on tulossa paineita myös valtiovallan suunnalta. Hallituksen selvittelijä, ympäristöpuolueen entinen keulakuva Maria Wetterstrand jätti ehdotuksen, jossa kaikkien Ruotsissa tankkaavien lentokoneiden pitää sekoittaa biopolttoainetta mukaan jo kahden vuoden päästä. Aluksi sekoitusvaatimus on vain yhden prosentin luokkaa, mutta vuoteen 2030 mennessä se nousisi jo 30 prosenttiin.

Lars Andersen Resare myöntää myös, että jos lentoyhtiöt eivät vähennä päästöjään, niillä on suuria ongelmia edessään. SAS:in päästövähennystavoite on 25 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.

– Lentämistä ei pidä hävetä. Mutta matkustajan on hyvä tehdä valistuneita päätöksiä ja ottaa selvää siitä, miten lentoyhtiöt toimivat lentämisen ilmastovaikutusten vähentämiseksi. On monia tapoja kompensoida hiilijalanjälkensä.

Kerro meille omista kokemuksistasi: Oletko tuntenut häpeää lentämisestäsi? Oletko salaillut sitä? Oletko ilmastosyistä kerskaillut lentämisen vaihtamisella junamatkoihin? Oletko ärsyyntynyt, kun muut tekevät näin? Lähetä kokemuksiasi sähköpostitse osoitteeseen kai.jaskari@yle.fi.

Lue myös:

Ruotsalaislehti: Kaukojunissa matkustus kasvoi ennätysvauhtia, huoli ilmastosta vei kotimaanlentojen suosiota

Ruotsin hallitus haluaa pitää kiinni lentoverosta, mutta ruotsalaisten ulkomaanmatkailun vähentyminen ei selity yksin verolla

”Flygskam” gör avtryck på svenskars resande (Dagens Industri)

As ‘Flying Shame’ Grips Sweden, SAS Ups Stakes in Climate Battle (Bloomberg)

Ilmastoahdistus ei näy suomalaisten matkustusinnossa: Ulkomaille matkaillaan entistä enemmän – listasimme valuutat, jotka ovat suomalaisille edullisia juuri nyt

Ilmastobarometri: Suomalaiset haluavat poliitikot toimimaan ilmaston hyväksi, mutta poliitikot eivät uskalla

Junalla ja laivalla Ruotsista Australiaan – tv-meteorologi tempaisee tekemällä "ilmastomatkan", joka kouraisee tuntuvasti kukkaroa

Aiju Salmisen sarjakuvakolumni: Kavereiden matkakuvien näkemisestä seuraa, että haluaisin lennähtää lomalle

"Viestitulva on valtava, ja se on ahdistanut minua jo pidemmän aikaa. Kuitenkin tuntuu epäkohteliaalta olla vastaamatta, mutta aina ei vain yksinkertaisesti jaksa. Olen todella väsynyt WhatsAppissa käytävään keskusteluun, sillä sitä on ympäri kellon ja odotetaan, että osallistun, vaikka en todellakaan aina haluaisi. "

Näin luonnehtii 23-vuotias nimimerkki Informaatioähkyssä, joka kertoo kuuluvansa useisiin ryhmäkeskusteluihin niin koulussa kuin perhepiirissä.

Viimeviikkoisessa verkkojoukkoistuksessa kysyimme, millaisiin pikaviestittelyryhmiin lukijamme kuuluvat ja miten he hallitsevat ryhmäkeskustelujensa viestitulvaa. Saimme 190 vastausta. Vastaajat ovat 15–76-vuotiaita.

Jatkuvasti kilkattavat ryhmäkeskustelut stressaavat isoa joukkoa. Paras lääke viestiähkyyn on lukijoidemme mukaan hiljentää keskustelut. Tässä jutussa lainattuja vastauksia on tiivistetty.

Jopa tuhansia viestejä päivittäin

Pikaviestittelyryhmiä luodaan niin työelämän, opiskelujen kuin ihmissuhteiden tarpeisiin. Joillakin viestien määrä pysyy maltillisena, mutta yllättävän monen puhelin kilahtaa tai välähtää viestin merkiksi jopa satoja ja tuhansia kertoja päivässä:

"Minulla on useita kymmeniä kansainvälisiä ryhmiä Hangoutsissa ja Telegrammissa. Viestejä tulee keskimäärin 4000 päivässä." CTHU, 41

"Viestejä tulee 300-500. Jätän niitä lukematta ja vain selailen." ketsuppikuppi, 18

Nimimerkki Lemmings, 36, kertoo, että viestejä tulee vähintään viiden minuutin välein.

– Apua, kuulostaa aika hurjalta, sanoo Jyväskylän yliopiston viestinnän professori Anu Sivunen.

Sivunen tutkii tavoitettavuutta erityisesti työelämässä. Hän vertaa ryhmäviestittelyä hälyisään kahvilaan tai torinkulmaan, jossa ihminen yrittää käydä montaa keskustelua yhtäaikaa.

– Hyvä kysymys on, miten ihmisten huomio jakautuu viesti-ilmoitusten keskellä. Näytölle tulevat ilmoitukset keskeyttävät usein myös kasvokkain tapahtuvan vuorovakutuksen, Sivunen muistuttaa.

"Pää kiehuu yli" viestisotkun keskellä

Ei siis ole ihme, että monen mielestä pikaviestittely häiritsee esimerkiksi työntekoa ja koulutehtäviin keskittymistä. Moni on jo pohtinut viestittelyn rajoittamista:

"Hirveän rasittavia, ahdistavia ja aina läsnäolevia nämä ryhmät. Helpompaa olisi ilman." Viestit ahdistaa, 39

"Tiedän, että päässäni kiehuisi yli, ellen todella tarkkaan harkitsisi kaiken mahdollisen some-sisällön osalta, haluanko nähdä tätä ja jos haluan, niin milloin." Taipale, 32

Ei kukaan normaali ihminen pidä ilmoituksia päällä missään ryhmäkeskustelussa. Elkkus, 20

Pikaviestittelyryhmiä luodaan matalalla kynnyksellä hyvin erilaisiin tarpeisiin. Näin lukijat kertovat meille ryhmistä, joihin he kuuluvat:

"Lasten harrastusryhmät, mm. jääkiekko, jääkiekon peliryhmä, jääkiekon kirppis, jääkiekon kuljetus, VPK, työn teatteri, työn jumpparyhmä, perheryhmä, pari eri sukuryhmää, äiti-sisko-ryhmä, äiti-sisko-täti-ryhmä, lapsuuden kaverit, äiti-ryhmä. Lisäksi monia tapauskohtaisia: synttäri-, rippijuhla-, mökkiretkiryhmät, joissa suunnitellaan tapahtumaa, lahjoja ym." jonnar, 48

"Naapurin kissa kyläilee meillä. Kissaa varten on perustettu keskusteluryhmä." Kissanystävä, 36

"Asun kommuunissa, ja meilläkin on käytössä kaksi eri Telegram-ryhmää: yleinen, johon usein vierailevat kaveritkin saavat liittyä ja Vakavien Asioiden Kanava esim. siivousvuoroista tai raha-asioista sopimista varten." Hilla, 29

Sivusen mukaan eri ryhmien normit vaikuttavat siihen, miten mielekkäänä viestittely koetaan.

– Esimerkiksi se, miten nopeasti pitää vastata, voi lisätä stressiä tietotulvasta. Toisaalta stressin kokemus vähenee, jos viestittely on vain taustalla oleva asia. Sen avulla saa tietoa toisista, mutta viesteihin ei ole pakko vastata, Sivunen sanoo.

Sivusen mukaan ryhmissä roikkumisen taustalla voi olla myös niin kutsuttu FOMO-ilmiö. Lyhenne viittaa englannin kielen sanoihin fear of missing out ja tarkoittaa pelkoa siitä, että jää jostain paitsi.

Apua, kuulostaa aika hurjalta. professori Anu Sivunen

Osa kuitenkin tekee rohkean ratkaisun ja jättäytyy ryhmistä pois:

"Lopetin vuodenvaihteessa kaikkiin ryhmiin kuulumisen, koska koin stressaavana sen, että puhelimen sovelluskuvakkeessa oli jatkuvasti uusien viestien ilmoituksia, vaikka äänet olivat pois. Lisäksi koin stressaavana, että viesteihin olisi odotettiin reagointia. Tämä teki hankalaksi sen, että ryhmiä ei olisi seurannut koko aikaa. Sanoin vaan kylmästi yksi päivä kaikille, että poistin kaikki ryhmät, turha loukkaantua. Sukulaisryhmissä oli silti pientä loukkaantumista." Nainen 39

"Kyllästyin siihen jatkuvaan piippaamiseen ja siihen, että kun tavataan oikeasti, niin ei olekaan mitään kuulumisia kerrottavana. Kaikki on viestitelty reaaliajassa. Hylkäsin älypuhelimen ja ostin sellaisen johon voi lähettää vain sms-viestejä. " epä-älypuhelimen omistaja, 31

Älypuhelinsukupolvi puolestaan pitää viestitulvaa normaalina asiana, joka on tätä aikaa ja johon on tarjolla helppo ratkaisu:

"En tiedä ketään ikäistäni, joka ei olisi mykistänyt ryhmiä. Välillä turhauttaa, kun vanhemmat ihmiset vauhkoavat tällaisista asioista. Jopa huvittaa, että tästä piti tehdä artikkeli, koska ei kukaan normaali ihminen pidä ilmoituksia päällä missään ryhmäkeskustelussa." Elkkus, 20

Työn ja vapaa-ajan raja häilyy

Moni vastaaja kertoi, että viestittelyissä harvoin on mitään niin tärkeää, että niitä pitäisi aktiivisesti seurata. Pikaviestittelyryhmiä luodaan kuitenkin myös työn ja luottamustoimien ympärille, jolloin oletuksena on, että osallistujat seuraavat keskustelua.

Muutama vastaaja piti pikaviestittelyryhmiä hyvinä keinoina pysyä kärryillä työasioista. Iso enemmistö kuitenkin korosti, että jatkuva tavoitettavuus on ahdistavaa.

"Turhia viestejä tulee joka päivä kymmenittäin. Viestejä ei kehtaa jättää lukematta, kun sitäkin jotkut kyttäävät. Kerran viikossa jollain on jotain tähdellistä asiaa. Tavoitettavuudesta on tullut riesa, ei etu." äkäinen setämies, 44

Professori Anu Sivunen kuvaa ilmiötä autonomian paradoksina. Nykypäivän tietointensiivisessä työssä meillä ihmisillä on mahdollisuus itse suunnitella ja tehdä työtämme niin kuin haluamme, mutta sen myötä me joudumme olemaan tavoitettavissa jatkuvasti.

– Se on ikään kuin autonomian hinta. Itse asiassa ihmiset ovat todella liimautuneita puhelimeen, koska eivät ole tekemisissä kasvokkain. Samaa voi ajatella vapaa-ajan suhteista. Teknologia mahdollistaa yhteydenpidon, kun ei muutoin ole mahdollista olla tekemisissä. On tärkeää olla jatkuvasti saavutettavissa, Sivunen luonnehtii.

Aina työpaikan pikaviestittelyryhmissä ei pitäydytä työasioissa:

"Olen ainoa, joka ei kuulu firman aluekonttorin Whatsapp-ryhmään. Ei kiinnosta illanviettojen ja kännisekoilujen raportointi. " epsome, ikää sopivasti

Naapurin kissa kyläilee meillä. Kissaa varten on perustettu keskusteluryhmä. Kissanystävä, 36

Sivunen pitää tärkeänä, että erityisesti työpaikan viestittelyryhmissä sovitaan selkeistä säännöistä. Tärkeää on miettiä esimerkiksi, milloin viestejä saa lähettää, mistä aihepiireistä ja miten nopeasti niihin pitää reagoida.

Aina säännöt eivät ole selkeitä. Näin nimimerkki Tapani, 26, pohdiskelee työpaikkojen pikaviestittelyä:

"Siitä on vähän ristiriitaisia tunteita, että miten hyvin ihmiset ymmärtävät vapaa-ajan arvokkuuden. Siitä ei onneksi tule juuri koskaan sanomista, jos jättää työviesteihin vastaamisen seuraavaan työpäivään, mutta välillä taas pomoporras lähettelee tärkeitä viestejä selkeästi työajan ulkopuolella. Tämä on huono juttu kahdesta syystä: jotain tärkeää voi hukkua viestien massaan, jos sitä ei heti lue. Toinen syy on se, että mielestäni johtajien tulisi omilla viestittelyn ajankohdillaan ohjata toimintaa siihen suuntaan, että töitä tehdään työajalla ja vapaa on vapaata. Samaten se, että pomoportaan suusta usein kaikkien kuullen tulee kehuja siitä, että joku yksittäinen työntekijä niin hienosti hoitaa asiakkaiden tarpeita kellon ympäri nopealla reagoinnillaan. Mielestäni tämä on erittäin väärä sanoma, luo muillekin sellaista oloa, että on oltava jatkuvassa päivystysvalmiudessa." Tapani, 26

Aseta omat rajasi: lukijoiden 10 vinkkiä

Vain harva vastaaja kertoo, että ryhmissä on sovittu suoranaisia pelisääntöjä. Jos sääntöjä on sovittu, ykkösnyrkkisääntö on "ei spämmiä".

19-vuotias nimimerkki Matti kertoo vastaanottavansa tavallisena päivänä jopa tuhat viestiä erilaisista luottamustoimi-, harrastus- ja opintoryhmistä. Ryhmissä on sovittu joitakin yhteisiä sääntöjä:

"Virallisissa ryhmissä voidaan esimerkiksi sopia, milloin viestejä voidaan lähettää. Eräässä hallituksessa vaihdoimme jopa sovellusta Slackiin, jotta tärkeät viestit olisi löydettävissä helpommin ja jotta öisin ei tulisi ilmoituksia uusista viesteistä. "

Osa vastaajista kirjoittaa, että säännöille olisi kyllä tarvetta. Osa taas korostaa, että vastuu on jokaisella itsellään:

"Miksi sääntöjä pitäisi sopia ryhmän kesken?! Olen aikuinen ihminen, ja vastaan itse somenkäytöstäni sen sijaan, että odotan muiden huolehtivan, koska voivat lähettää minulle viestejä." Somemummo, 37

"Mielestäni ei ole oikein, että jonkun teknisen kyvyttömyyden takia toiset joutuvat pohtimaan omaa viestintäänsä. Nykypäivänä oman saavutettavuutensa hallinta on tehty niin helposti, että on oma syy jos herää öisin viesteihin tai kännykkä värisee jatkuvasti." N, 24

Vastaajilla on kuitenkin hyviä vinkkejä siihen, miten omaa viestiähkyä voi välttää. Kokosimme niistä vinkkilistan:

1. Poista viesti-ilmoitukset käytöstä. Näin puhelin ei vilku ja kilkata jatkuvasti.
2. Aseta puhelimeen yöajaksi automaattinen Älä häiritse -tila, jolloin viestit eivät tule läpi. Voit myös asettaa puhelimen lentotilaan.
3. Poista viestittelysovellukset aloitusnäytöltä ja vie ne puhelimeesi pidemmän polun taakse. Näin et päädy selailemaan viestejä puolivahingossa.
4. Aseta omat rajasi. Älä vastaa viesteihin iltayhdeksän jälkeen. Älä lue vapaa-ajan viestejä työpäivän aikana. Älä lue työviestejä vapaa-ajalla.
5. Tee selväksi myös muille ryhmän jäsenille, ettet ole tavoitettavissa jatkuvasti. Kerro, miten sinut voi tavoittaa hätätilanteessa.
6. Keskustele ryhmässä, voisitteko siirtää työhön ja luottamustoimiin liittyvät keskustelut pois niistä sovelluksista, jotka ovat käytössäsi myös vapaa-ajalla (esimerkiksi WhatsAppista Slackiin). Sopikaa, miten usein luottamustoimiin ja työhön liittyvät viestit pitää katsoa.
7. Jos ryhmä on alun perin perustettu tärkeään tarkoitukseen, sopikaa, ettei ryhmään saa spämmätä mitään turhaa. Tärkeä tieto hukkuu helposti hymiöiden, meemien, linkkien ja ääniviestien keskelle.
8. Jos tärkeässä ryhmässä viestitellään monesta tärkeästä asiasta, hajauttakaa ryhmä pienempiin ryhmiin, jotka pitäytyvät tiukasti aiheessa.
9. Käyttäkää pingaus-toimintoa. Sen avulla voit osoittaa isossakin keskustelussa yksittäisen viestin tietylle henkilöllle.
10. Jätä ne ryhmät, joihin et halua kuulua. Kerro ryhmässä, miksi et halua ryhmässä ja miten sinut tarvittaessa tavoittaa.

Kerjäämisen ja järjestäytyneen rikollisuuden suhde on puhuttanut Suomessa ja muissa Pohjoismaissa jo vuosia.

Norjan yleisradion dokumenttisarjassa Lykkelandet (Onnenmaa) dokumentaristit paljastivat piilokameroiden avulla järjestön, jossa romaninaisia pakotettiin kerjäämiseen, rikoksiin ja prostituutioon. 140-henkinen organisaatio pyöritti myös huumekauppaa Bergenissä.

Sekä Norjassa että Ruotsissa kerjääminen on laillista, mutta molemmissa maissa kerjäämiselle on asetettu alueellisia kieltoja. Suomessa perussuomalaiset kansanedustajat Rami Lehto, Olli Immonen ja Jari Ronkainen tekivät lakialoitteen kerjäämisen kieltämiseksi vuonna 2016. Aloite kaatui kuitenkin perustuslain vastaisuuteen. Seuraavana vuonna kansanedustaja Mikko Kärnä (kesk.) teki lakialoitteen organisoidun kerjäämisen kieltämiseksi.

Onko mahdollista, että Suomessa on käynnissä kerjäämiseksi verhottua rikollisuutta, jota ei ole onnistuttu selvittämään?

“Onko se sitten totuus, sen voi kukin tahollaan kyseenalaistaa”

Helsingin poliisin ylikomisarion Kari Niinimäen mukaan Suomessa kerjäämistä ei ole ainakaan toistaiseksi yhdistetty järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Helsingissä ei ole käyty tähän viittaavia esitutkintoja tai annettu tuomioita. Asiaa pyritään kuitenkin kartoittamaan.

– Asia ei ole toistaiseksi yksilöitynyt niin pitkälle, että tutkintoja tai tuomioita sen tiimoilta olisi. Jotain konkretiaa täytyy olla. Se, että naapurimaissa on selvinnyt vastaavanlaista toimintaa, ei riitä, Niinimäki kommentoi.

Romanit ovat yksi Euroopan unionin suurimmista etnisistä vähemmistöistä. EU:n jäsenvaltioissa asuu yhteensä noin 10-12 miljoonaa romania. Itä-Euroopan romaneja alkoi näkyä Suomessa vuonna 2007, kun Romania ja Bulgaria liittyivät EU:hun, joka puolestaan mahdollisti kansalaisten vapaan liikkuvuuden muissa EU-maissa.

Sellaiset henkilöt, jotka istuvat maassa kupin kanssa, eivät yleensä syyllisty yhtään mihinkään rikoksiin. Kari Niinimäki

Helsingin poliisissa työskentelevät romanialaiset ja bulgarialaiset poliisit joka vuosi kuukauden ajan. Ulkomaalaiset poliisit puhuttavat Helsingin liikkuvaa väestöä, joka koostuu pääosin Itä-Euroopan romaneista.

Niinimäen mukaan käytyjen keskusteluiden perusteella liikkuva väestö on Helsingissä vapaasta tahdostaan, eikä ole syytä olettaa, että oleskeluun liittyisi ihmiskauppaa tai muuta järjestäytynyttä rikollisuutta.

– Onko se sitten totuus, sen voi kukin tahollaan kyseenalaistaa, Niinimäki sanoo.

Niinimäki arvioi Helsingissä kerjäävien henkilöiden määräksi tällä hetkellä noin 50. Luvun ulkopuolelle jäävät esimerkiksi katulehtien myyjät ja katusoittajat. Esimerkiksi Oslossa vastaava luku on vähintään kymmenkertainen – kerjäläisten määräksi arvioidaan 500–1000.

Niinimäki huomauttaa, että ilmiön tulkintaan vaikuttaa myös se, kuka luokitellaan kerjäläisiksi. Osa liikkuvan väestön edustajista kerää pulloja, soittaa kadulla tai myy lehteä.

– Sellaiset henkilöt, jotka istuvat maassa kupin kanssa, eivät yleensä itse syyllisty yhtään mihinkään rikoksiin, Niinimäki toteaa.

Poliisi tekee yhteistyötä liikkuvan väestön kanssa tekemisissä olevien tahojen, kuten Helsingin diakonissalaitoksen ylläpitämän päiväkeskus Hirundon kanssa. Hirundo tarjoaa liikkuvalle väestölle myös hätämajoitusta kesäkauden ulkopuolella.

Perjantai-dokkari seurasi Leonoran, Ionican ja Lauran kerjäämistä kadulla. He ovat tulleet Suomeen paremman elämän toivossa. Koko dokkari Areenassa:

Järjestäytynyt rikollisuus on hankalasti tutkittavissa

Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän ylitarkastajan Terhi Tafarin mukaan kerjäämiseen pakottamiseen tai painostamiseen liittyvää ihmiskauppaa on tunnistettu Norjan lisäksi myös Tanskassa, Ruotsissa ja Virossa. Tafarin mukaan näkemykset siitä, liittyykö kerjäämiseen Suomessa rikollisuutta, ovat sahanneet edestakaisin.

– Olisi todella outoa, jos Suomessa ei olisi viitteitä samasta ilmiöstä, edes pienemmässä mittakaavassa. Kerjääminen ei yleensä aiheuta järjestyshäiriöitä, jolloin se ei myöskään nouse helposti silmätikuksi, mutta tarkoittaako se, ettei ihmiskauppaa tai muuta hyväksikäyttöä tapahdu?

Ruotsin poliisi selvitti vuonna 2017 kerjäläisten toimintaa Gävleborgissa. Poliisin mukaan toiminta vaikutti järjestäytyneeltä, mutta näyttöä rikollisuudesta ei kuitenkaan saatu. Ilmoitettujen tapausten tutkinta keskeytettiin todisteiden puutteessa.

Gävleborgin poliisin mukaan kerjäämisen vuosittainen liikevaihto kipusi jopa kymmeneen miljoonaan kruunuun, eli noin miljoonaan euroon. Poliisi kertoi kuitenkin myöhemmin NA-lehden toimittajalle, että arvioi tehtiin kolmen kerjäläisen kertomuksen perusteella. Arvio kumottiin epätodennäköisenä.

Tafari epäilee, että poliisille ei ole ilmoitettu järjestäytyneeseen rikollisuuteen viittaavasta toiminnasta.

– Esimerkiksi Itä-Euroopan romanivähemmistön edustajat eivät todellakaan ilmoita toisistaan poliisille, vaikka tilanne olisi mikä.

Tafarin mukaan ihmiskaupan ja muun järjestäytyneen rikollisuuden tunnistaminen on hankalaa, sillä asianomaiset tekevät rikosilmoituksen vain harvoin. Rikolliseen toimintaan pakotettu ei useinkaan uskalla hakea apua poliisista, koska pelkää itse saavansa rangaistuksen.

– Uhrin oma ja hänen läheistensä turvallisuus voi myös olla uhattuna, mikäli hän niin sanotusti vasikoi, Tafari sanoo.

Suomessa huumekauppa lavastettiin lehdenmyynniksi

Yle uutisoi kesällä 2017 Helsingissä pyörineestä huumekaupasta, jonka tiimoilta 20 Romanian kansalaista vangittiin epäiltynä törkeästä huumausainerikoksesta. Huumekauppa oli verhottu Iso Numero -katulehden myynniksi.

Iso Numero on kadulla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuden toimeentulonsa parantamiseen. Myyjä pitää itsellään puolet 10 euron kansihinnasta.

Ison Numeron toimituspäällikön Janne Hukan mukaan yksikään virallinen myyjä ei ollut osallisena huumekauppaan. Myyjät käyttävät oranssia liiviä, ja heillä on kaulassaan myyjäkortit. Lehden viralliset myyjät ilmoittivat itse epäilyttävästä toiminnasta lehden toimitukselle.

Poliisin mukaan tilanne on rauhoittunut ainakin toistaiseksi.

– Käsittääkseni tällä hetkellä ei ole käynnissä kuviota, jossa huumekauppa olisi verhottu lehdenmyynnin varjoon, Niinimäki kommentoi.

Niinimäen mukaan tilanne saattaa kuitenkin muuttua nopeasti, kun uutta liikkuvaa väestöä saapuu Helsinkiin. Huumekauppa on yleensä luonteeltaan järjestäytynyttä.

– Tietyt ihmiset hankkivat pillerit, toiset kuljettavat ne ja kolmannet myyvät. Se, kuka on asian aivot ja kuka saa suurimman hyödyn, on jo hankalampi kysymys, Niinimäki sanoo.

Perjantai kysyy, miksi kerjääminen häiritsee? Vieraina entinen kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila (kesk.) ja romanien elämää seurannut toimittaja Kimmo Oksanen. Koko ohjelma Areenassa:

Lue myös: Annatko lantin kerjäläiselle? Romanien elämää seurannut toimittaja: "He ovat tavallisia eurooppalaisia köyhiä"

Vantaan Koivuhaassa asuvan Elli Kinkun arki on alkanut samalla tavalla jo kuusitoista vuotta.

Kello herättää tavallisesti seitsemään mennessä. Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin televisiossa alkaa hengellinen ohjelma, kuten Kinkku itse sitä kuvailee.

Ohjelma kestää puolisen tuntia, ja siinä kuullaan jokin Raamatun ajatus.

Työt alkavat kahdeksalta. Kinkun mukaan yksi hänen elämäntilanteensa monista hyvistä puolista on se, että hän työskentelee samassa osoitteessa kuin asuukin: Jehovan todistajien Suomen-päämajassa eli -haaratoimistossa.

Jehovan todistajiin kuuluu Suomessa alle parikymmentätuhatta jäsentä. Uskonnollinen liike tunnetaan etenkin ovelta ovelle -saarnaamisestaan.

Sitä Elli Kinkkukin tekee vapaa-ajallaan. Mutta nyt hän on työssä: siivoaa erästä rakennuskompleksin ensimmäisen kerroksen vierashuoneista.

Kinkun tehtävänä on varmistaa, että vieras voi vain tulla huoneeseen matkalaukku kädessään ja olla kuin kotonaan.

Kinkku itse on 34-vuotias ja asunut tässä osoitteessa puolisonsa kanssa melkein puolet elämästään. Lapsia pariskunnalla ei ole.

Jos olisi, heidän olisi muutettava täältä pois.

Kuin pieni kylä, metalliaidan takana

Jehovan todistajien Suomen-haaratoimistossa asuvaa ja työskentelevää, tällä hetkellä noin 150 hengen yhteisöä kutsutaan liikkeen keskuudessa Betel-perheeksi.

Haaratoimisto sijaitsee vantaalaisen teollisuusalueen laitamilla. Pihapiiriä ympäröi metalliaita. Ulkona oleva uima-allas on näin keväällä tyhjillään. Säiden lämmettyä siinä poreilee suihkulähde.

Jehovan todistajat nimittävät punatiilistä rakennuskompleksia Beteliksi eli "Jumalan huoneeksi". Ulkopuolisille jaettavassa lehtisessä nimeä perustellaan sillä, että kaikki, jotka täällä asuvat ja työskentelevät, ovat vihkiytyneet Jumalalle ja tukevat koko ajallaan "Valtakunnan saarnaamista".

Haaratoimistossa muun muassa käännetään liikkeen julkaisuja englannista suomeksi. Kaikki toiminta rahoitetaan vapaaehtoisilla lahjoituksilla, eivätkä työntekijät saa työstään palkkaa.

Helsingin Sanomat vieraili tässä paikassa kaksi vuotta sitten ja kuvaili aluetta kuin pieneksi kyläksi: Asukkailla on käytössään esimerkiksi oma pesula, parturi-kampaamo, terveydenhuolto sekä autokorjaamo. Sähkö- ja putkimiehiä on omasta takaa, niin myös kokkeja ja Elli Kinkun kaltaisia siivoojia.

Täältä löytyvät jopa tenniskenttä ja kuntosali.

Nyt Jehovan todistajien tiedottaja Jukka Palonen ei päästä tutustumaan vapaa-ajan tiloihin tarkemmin. Rakennuskompleksissa on alkamassa peruskorjaus, minkä takia tutustuminen ei ole mahdollista.

Järvenpäähän nousee pian kristillinen kortteli

Jehovan todistajien Suomen-haaratoimisto on yksi esimerkki siitä, millaista uskonnollisen asuinyhteisön arki voi Suomessa olla.

Maassa olevista uskonnollisista asuinyhteisöistä se on tiettävästi suurin. Muut yhteisöt ovat aiheeseen erikoistuneen Kirkon tutkimuskeskuksen koordinaattorin Jussi Sohlbergin mukaan enimmillään noin 40 asukkaan suuruisia, enemmistö tätä pienempiä.

Kaiken kaikkiaan uskonnollisissa yhteisöissä asuu Suomessa muutama sata ihmistä, Sohlberg laskee.

Määrä on kuitenkin kasvamassa reilun vuoden kuluttua: pääkaupunkiseudun kylkeen Järvenpäähän on nimittäin nousemassa kokonainen kristillinen kortteli.

Hanketta ajavan Kristillisen vanhusten asumisyhdistyksen Laihon sihteeri Hanna-Leena Forsman kertoo, että kortteliin tulee seitsemän asuintaloa ja niihin 51 asuntoa. Asukkaita yhteisöön on tulossa yhteensä noin sata.

Rakennustyöt alkavat ensi kesänä, ja valmista pitäisi olla vuoden päästä.

Jussi Sohlberg ja Siirtolaisuusinstituutin johtaja, uskontotieteen dosentti Tuomas Martikainen pitävät Järvenpään hanketta ainutlaatuisena – esimerkiksi Jehovan todistajien haaratoimistosta kortteli poikkeaa ainakin sillä, että siitä ei ole tulossa yhden tietyn liikkeen yhteisöä ja asukkaat ovat vapaita työskentelemään missä ja millä alalla haluavat.

Forsmanin mukaan tulevia asukkaita yhdistää se, että he pitävät kristillisiä arvoja tärkeinä ja haluavat olla mukana yhteisöllisessä toiminnassa.

– Tämä on paikallisesti syntynyt, eri seurakunnista ja suunnista tulevien ihmisten yhteinen unelma, hän avaa.

"Tällaista aluetta tarvitaan enemmän kuin koskaan"

Suomessa olevilla uskonnollisilla asuinyhteisöillä on tavallisesti takanaan vuosikymmenten historia. Esimerkiksi Jehovan todistajien nykyinen rakennuskompleksi on valmistunut Vantaalle jo 1960-luvulla.

Tilastojen mukaan evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluu vuosi vuodelta vähemmän ihmisiä. Tammikuussa uutisoitiin, että kirkkoon kuuluvia on enää alle 70 prosenttia kansasta.

Mihin kristillistä korttelia tarvitaan – onko sille tänä päivänä todellista tarvetta?

Tarvetta on enemmän kuin koskaan, huudahtaa Järvenpään hankkeen taustatahoihin kuuluva Marja-Leena Pellikka Laiho-yhdistyksestä.

Asuinalueelle on muuttamassa muun muassa tukea tarvitsevia vanhuksia, ja siksi Pellikka viittaa vastauksessaan viime kuukausina käytyyn keskusteluun vanhustenhoidon tasosta ja monissa palvelukodeissa ilmenneistä ongelmista.

– Olemme nähneet viime aikoina suuressa mittakaavassa, miten asuinalueet ja palvelukodit, jotka ovat rakentuneet taloudellisille arvoille, eivät tyydytä ihmisen arvoja ja tarpeita riittävästi. Hengellisiä arvoja ja tällaisia alueita tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan.

Vantaalla Jehovan todistajien haaratoimisto on tiedottaja Jukka Palosen mukaan haluttu paikka. Tulijoita olisi paljon, ja yleensä yhteisöön pääsee asumaan ja työskentelemään vain pyydettäessä.

Uskonnolliseen asuinyhteisöön hakeutuminen voi kertoa paitsi vahvasta vakaumuksesta myös yhteisöllisyyden kaipuusta, arvioi Jussi Sohlberg Kirkon tutkimuskeskuksesta.

– Perusjuonteena ovat usein yhteisöllisyys ja yksinkertaisen elämäntavan ideaali. Kaiken kaikkiaan aatteelliseen vakaumukseen pohjautuva yhteisasuminen on Suomessa kuitenkin harvinainen, jopa vastakulttuurinen elämäntapa.

Uskonnollisen yhteisön keskuudessa asuminen merkitsee myös sen sääntöihin sitoutumista. Vantaan Koivuhaassa ohjenuorana ovat Raamatun periaatteet.

Jehovan todistajien yhteisössä lapset ovat kiellettyjä

Tiedottaja Jukka Palonen esittelee Vantaalla Jehovan todistajien haaratoimiston toimitiloja. Huoneissa työskennellään kolmen hengen pienryhmissä. Työn alla on esimerkiksi Vartiotorni- ja Herätkää!-lehtien käännöksiä.

Palonen on pukeutunut pikkutakkiin, suoriin housuihin ja mustaan kauluspaitaan. Palosen mukaan pukeutuminen ilmentää sitä, että paikka on hänelle hyvin rakas. Toisaalta kyse on myös pukeutumiskoodista.

– Arvostamme sitä, mitä saamme tehdä täällä. Se näkyy ulkoisessa olemuksessa.

Jehovan todistajat pyrkivät elämään Raamatun periaatteita noudattaen, Palonen sanoo. Betel-perheessä se tarkoittaa, että asukkaat kunnioittavat toisiaan ja ovat toisilleen rehellisiä ja ystävällisiä.

Lapsia täällä ei asu.

– Lapset ovat ihania. Me rakastamme lapsia. Mutta on totta, että täällä lapsia ei ole. Sen takia, että sitten joutuisimme menemään aika paljon lasten ehdoilla. Se aiheuttaisi paljon käytännön ongelmia. Lastenhoitoa olisi hankala järjestää tällaisessa yhteisössä, joka on tiivis ja jossa kaikilla on tiukka aikataulu.

Jos lapsia haluaa hankkia, on siirryttävä asumaan muualle perheensä kanssa.

Jotkut ovat niin tehneetkin, Palonen huomauttaa – "siirtyneet niin sanottuun normaaliin elämään".

Myös Elli Kinkku tiedostaa tämän mahdollisuuden.

– Olemme täällä niin kauan kuin perhetilanteemme on tällainen. Jos meille tulee lapsi, menemme muualle. Olemme iloisia siellä ja palvelemme Jehovaa.

Kristillisessä korttelissa ei kytätä eikä valvota naapureita

Järvenpään kristillisessä korttelissa varsinaisia käyttäytymissääntöjä ei ole etukäteen määritelty.

– Asukkaat pääsevät mukaan rakentamaan näitä ajatuksia. Siitä syntyy sellainen asukkaiden näköinen kortteli, Hanna-Leena Forsman sanoo.

Saako esimerkiksi sinkku tuoda kotiinsa yövieraan?

– Se on asukkaan oma asia, Forsman vastaa.

Tulevassa yhteisössä ei hänen mukaansa kytätä tai valvota naapureita.

– Kristillisyydessä on perimmiltään kyse aivan toisenlaisista asioista kuin toinen toistensa kyttäämisestä.

Järvenpääläiskorttelista ei ole muodostumassa varsinaista uutta uskonnollista yhteisöä, vaan pikemminkin samankaltaisesti ajattelevien ihmisten naapurusto.

Lienee syytä myös todeta, että vaikka uskonyhteisö voi ehkä ravita yhteisöllisyyden kaipuuta, voi sillä olla huonotkin puolensa: Uskontojen uhrien tuki UUT muistuttaa, että hengellistä väkivaltaa voi esiintyä missä tahansa uskonnollisessa yhteisössä.

Elli Kinkku lähetti hakemuksen – ja on sillä uralla edelleen

Elli Kinkku päätyi Jehovan todistajien haaratoimistoon asumaan melkein kuin sattumalta.

Koulut käytyään hän mietti, mitä tekisi seuraavaksi. Hän lähetti haaratoimistoon hakemuksen – ja sattui pääsemään sinne töihin.

– Sillä uralla olen edelleen.

Päivät kuluvat pitkälti kodinhoidon, siivouksen, sänkyjen petaamisen, kaikenlaisten arjen askareiden parissa. Mutta Kinkku ei valita.

– On ihanaa, kun saa tehdä töitä sellaisten ihmisten kanssa, joilla on samat arvot. Olemme kaikki toistemme kanssa hyvin läheisiä ystäviä. Kyllä tämä työyhteisö on varmasti lämpimimmästä päästä mitä olla voi.

Kinkun, kuten muidenkin haaratoimistolla työskentelevien, työpäivä päättyy viideltä. Sen jälkeen hän tekee kotitöitä omassa kodissaan: laittaa ruokaa, pyykkää ja siivoaa, niin kuin kaikki muutkin ihmiset.

Iltaisin hän saattaa osallistua Jehovan todistajien saarnaamistyöhön.

Aamulla kello soi aikaisin ja herättää kuulemaan Raamatun sanaa.

Nelostiellä Lahden kohdalla oli pudonnut tielle korkeusrajoitin, jonka takia pohjoiseen menevät kaistat olivat suljettu Renkomäen ja Joutjärven liittymien välillä.

Tunnin ajan liikenne pohjoisen suuntaan ohjattiin Lahden keskustan kautta.

Liikennepäivystäjä Mikko Penkkala kertoo ylikorkean ajoneuvon menneen sillan ali. Ajoneuvo törmäsi korkeusrajoittimeen, jolloin rajoitin tippui tielle aiheuttaen esteen kaistoille.

Lue lisää:

Menoliikenteen huiput ohitettu – uusi rutistus perjantaina aamupäivällä

Keväällä luonto herää pitkän talven jälkeen. Muuttolinnut palaavat ja koko luomakunta virkistyy. Nykytekniikka antaa mahdollisuuden seurata eri lajien elämää vaikka kotisohvalta.

Valitse itse tylsyydenkarkoitin pääsiäisenä näistä nettikameroista.

Yle Areenassa voit tarkkailla ainutlaatuista hirvien vaellusta Pohjois-Ruotsissa lähellä Junselen kylää.

SVT:n livekuvaa

Kalasääkset ovat saapuneet jo pesilleen. Nauvossa on seurattu jo useampana vuotena sääksipariskunnan ja poikasten elämää Seilin saarella, missä on Turun yliopiston Saaristomeren tutkimusasema.

Saaristomeren sääksikamera

Sääksikameran sivuilta löytyy runsas valikoima linkkejä, joista voi seurata esimerkiksi kattohaikaroita ympäri Eurooppa 115 eri kohteesta.

Kattohaikaralinkkejä

Käärmeet ovat heränneet talvihorroksestaan ja WWF:n Luontoliven kyykameraa on seurattu jo ahkerasti.

WWF:n luontoliven kyykamera

Metsäpeuroja palautetaan entisille asuinsijoilleen. Metsähallituksen mailla voi seurata tuon lajin elämää.

WWF:n metsäpeuralive

Muut WWF:n kameraseurannat ovat parhaillaan tauolla, mutta viime syksynä saattoi nähdä ahman ja liito-oravan liikeitä sekä taimenien uintia purossa.

Norppalive aukeaa taas toukokuussa. Se on yksi suositummista nettikameroista. Siinä saattaa päästä seuraamaan Pulleron tai muiden saimaannorppien elämää lepokivillään.

Norppalive aukeaa toukokuussa

Kuusamon suurpetokeskuksen ilveksiä ja karhuja voi nähdä keskuksen kameroiden välityksellä.

Kuusamon suurpetokeskuksen Karhutv

Kuuluisia Yyterin hiekkarantoja pystyt seuraamaan nettikameran välityksellä. Jäät ovat lähteneet, mutta uimareita ei vielä näy. Lähistöllä ovat myös lintujen suosimat alueet.

Yyterin hiekkarannat

Rannikon jäätilannetta voi seurailla monen sataman tai rannassa olevan nettikameran avulla.

Helsingin Etelärannan maisema

Monen rannikkokaupungin sivuilta löytyy livekuvaa välittäviä kameroita. Kokkolan kameraa pystyy kääntämään haluttuun suuntaan.

Kokkolan vanhan vesitornin maisemakamera

Yle Luonto on kerännyt artikkeliinsa luontokameroiden osoitteita ympäri maailmaa.

Yle Luonto: Parhaat luonnon livekamerat

Näistä linkeistä pääsee esimerkiksi Viron Lootuskalender.ee -sivuille, mistä löytyy muun muassa kalojen seurantaa.

Lootuskalenderin kalakamera

Pohjoisen Suomen laskettelukeskuksissa kausi jatkuu vielä pääsiäisenä, vaikka etelässä lumipeite on jo kadonnut. Kuusamon Rukan rinteiden lumitilannetta voi tarkkailla stillkuvista.

Rukan webkamerat

Pääsiäisen matkaajille paikkakuntakohtaisesta säästä ja kelistä löytyy seurattavaa koko maan kattavasta kelikameraverkostosta.

Kelikamerat

– Tämä on antanut mahdollisuuden niillekin lapsille, joiden vanhemmat eivät pääse kuljettamaan lapsia harrastuksiin, tai jotka ovat etäällä kaikista harrastuksista. Tämä on mahdollistanut kaikille lapsille tasapuolisesti liikuntaharrastuksen, mikä on lapsille tärkeää, rovaniemeläinen isä Ossi Saniola kertoo

Valtakunnallisesti toimiva Wau ry on järjestänyt lasten liikuntakerhoja lähellä lapsia, mahdollisuuksien mukaan koulujen liikuntasaleissa tai ulkoliikuntapaikoilla. Kerhoja on järjestetty iltapäivien lisäksi myös aamuisin. Tämä on ollut Saniolan mukaan hyvä.

– Monesti on niin, että lapsi jää yksin kotiin odottamaan koulun alkua. Tämä on paljon parempi, kun saa olla täällä ohjatussa, ammattimaisesti vedetyssä kivassa harrastuksessa, Saniola sanoo.

Rahoittaja lopetti tukemisen

Kiirastorstaina nämä ilmaiset liikuntakerhot loppuivat tuhansilta lapsilta eri puolella Suomea WAU ry:n konkurssin vuoksi. Toiminta loppui, koska useampi merkittävä rahoittaja lopetti yhdistyksen tukemisen kesken rahoituskauden.

Uusia rahoituslähteitä ei löydetty joten WAU ry jätti konkurssihakemuksen huhtikuun alussa.

Yhdistys on vuosien aikana järjestänyt liikuntakerhoja lapsille ja nuorille yli 40 paikkakunnalla eri puolella Suomea.

– WAU ajetaan koko valtakunnassa alas. Sen vuoksi noin 10 000 lapselta lähtee viikottainen ilmainen harrastus alta pois, Tuomas Kosunen kertoo.

Rovaniemellä mukana 500 lasta

Rovaniemen Koskenkylän koulun liikuntasaliin on kerääntynyt keskiviikkoisin koulun oppilaita pelaamaan erilaisia pallopelejä. Ilmassa oli tällä viikolla pientä haikeutta, koska lapsilla oli viimeinen Wau ry:n järjestämä liikuntakerho.

Rovaniemellä kuuden ohjaajan voimin järjestettyihin kerhoihin on osallistunut noin 500 lasta viikottain.

– Meillä on ollut täällä kerhoja 32 viikkotuntia, eli 32 kertaa olemme käyneet eri kouluilla pitkin Rovaniemeä liikuttamassa lapsia. Osa kerhoista on aamuisin, osa iltapäivisin ja osa kerhoista on järjestetty keskellä päivää, kertoo Wau ry:n liikuntakoordinaattori Tuomas Kosunen.

Kosunen ehti omien laskujensa mukaan toimia WAU ry:ssä kahdeksan vuotta, kahdeksan kuukautta ja 18 päivää.

Ilmainen lämppäri ennen koulupäivää

Koskenkylän koulua käyvä Saga Saniola on käynyt nimenomaan WAU:n aamukerhoissa aktiivisesti.

– Mä tykkään kun täällä saa liikkua paljon. Siinä menee aamu kivasti, Saga Saniola kertoo.

Koulukaveri Ville Laurila on kerhoista samaa mieltä.

- Ne ovat tosi kivoja ja sitten siellä saa periaatteessa ilmaisen aamulämppärin, Laurila sanoo.

Pohjanmaalla Vöyrin kunnassa kuoli torstai-iltana suuren sikalarakennuksen palossa arviolta yli 1200 sikaa.

Pelastetuksi arvioitiin saadun noin 250 sikaa. Sikalarakennus oli kooltaan 3900 neliötä.

Päivystävän palomestarin Sakari Innasen mukaan palo on saatu sammutettua ja raivaustyöt ovat käynnissä.

– Ensimmäisen sammutusyksikön tullessa paikalle, oli rakennuksesta jo puolet ilmiliekeissä.

Vaasan hätäkeskus oli saanut ilmoituksen palosta ohikulkijalta puoli yhdeksän aikaan illalla ja sammutustyöt kestivät kaksi tuntia.

Palon syttymissyystä ei ole tällä hetkellä tietoa.

Järvenpäässä yksi henkilö on loukkaantunut vakavasti kerrostaloasunnossa sattuneessa tulipalossa.¨

Päivystävän palomestarin mukaan savusukeltajat pelastivat tajuttomana olleen asukkaan palavasta toisen kerroksen asunnosta. Hänet on viety sairaalaan hoitoon. Asunnossa ei ollut muita ihmisiä.

Palo saatiin sammutettua, eikä se päässyt leviämään muihin asuntoihin.

Syttymissyystä ei ole vielä tietoa.

Hälytys palosta Sauvakadulla tehtiin hieman ennen kahta yöllä.

Maksan luottokorttilaskuista minimin. Ei ole järkeä maksaa enempää, koska rahat eivät riitä. Olen kovasti yrittänyt päästä luottokorttilaskuista eroon. Olen esimerkiksi pistänyt luottokortteja poikki.

Näin kertoo helsinkiläinen Riia Ahola, 43. Hän sanoo eläneensä niin sanotussa luottokorttikierteessä 20 vuotta työssäkäynnistä huolimatta.

Takuusäätiön kehittämispäällikkö Minna Markkasen mukaan myös työssäkäyvillä voi olla vaikea päästä luottokorttilaskuista pysyvästi eroon, vaikka niitä lyhentäisikin. Usein mukana on luottokorttien lisäksi myös erilaisia osamaksuja, luottolimiittejä ja kulutusluottoja.

Pahimmillaan laskut voivat johtaa velkaantumiseen ja luottotietojen menetykseen. Yle kertoi aikaisemmin, että velkakierteeseen joutuminen ei ole ainoastaan pienituloisten ongelma.

Tuoreiden ulosottotilastojen valossa naisten velkaongelmat ovat lisääntyneet miehiä enemmän.

Markkasen mukaan maksu- ja velkaongelmissa suuremmassa riskissä ovat kuitenkin miehet. He ovat enemmistönä maksuhäiriötilastoissa kaikissa ikäluokissa ja myös ulosotossa on enemmän miehiä kuin naisia.

– Naiset ottavat varhaisemmassa vaiheessa yhteyttä kuin miehet. Miehillä tilanne ehtii mennä jo pahemmaksi ennen kuin apua tyypillisesti haetaan.

Tässä jutussa kerrotaan neljän työssäkäyvän kokemukset luottokorttilaskuista. Juttua varten etsittiin myös miehiä haastateltaviksi, mutta työssäkäyvistä ainoastaan naiset ottivat yhteyttä. Kolmen haastateltavan nimet on muutettu heidän omasta pyynnöstään aiheen arkaluontoisuuden vuoksi.

Riia Ahola, 43: Välillä tulee epätoivoinen olo

Olen neljän lapsen äiti. Olin pitkään yksinhuoltaja ja nyt olen parisuhteessa.

Olen elänyt luottokorttikierteessä 20 vuotta. Työskentelen palvelusihteerinä ja tällä hetkellä minulla jää palkasta käteen noin 2 100 euroa. Palkka on sen verran pieni, että joudun käyttämään luottokorttia.

Arjessani rahat riittävät tilipäivän jälkeen 2-3 viikkoa, kunnes luottokorttilasku alkaa taas kasvamaan.

Kun minulla tulee lisäkuluja, kuten vakuutusmaksu, hammaslääkäri, lääkekuluja tai lapsen toppahaalarin ostaminen, silloin luottokorttia joutuu käyttämään enemmän. Keskimäärin lasku kasvaa kuukausittain 100-300 euroa.

Sorruin nuorempana maksamaan luottokorteilla ja otin myös joustoluottoa kymmenisen vuotta takaperin, että pystyin antamaan lapsilleni sen, mitä he tarvitsevat esimerkiksi vaatehankinnoissa ja harrastuksissa. Silloin olin töissä vaateliikkeessä ja palkkani oli huonompi.

Tällä hetkellä minulla on yksi luottokortti täynnä ja siinä luottoraja on 1 500 euroa. Toisella luottokortilla raja on 1 000 euroa. Näiden kahden luottokortin lisäksi minulla on joustoluotto, missä on 3 000 euroa lainaa. Lisäksi minulla on luottokortteja, joiden käytön olen lopettanut. Toisessa lasku on 700 euroa ja toisessa 1 200 euroa.

Ympärilläni on ystäviä samassa tilanteessa ja tämä on aiheuttanut monia keskusteluja vuosien varrella. Riia Ahola

Tämä puurtaminen ja työssäkäyminen, koulut, päiväkodit ja kaikki. Minusta on epäreilua, että työssäkäyvällä ihmisellä ei rahat riitä. Välillä tulee epätoivoinen olo. En pysty tekemään mitään ylimääräistä. Kun käyn kaupassa, kaikki ostokset ovat tarkkaan harkittuja.

Ympärilläni on ystäviä samassa tilanteessa ja tämä on aiheuttanut monia keskusteluja vuosien varrella. Laskimme jo kymmenen vuotta sitten, että jos jäisi kolmetuhatta euroa käteen, sillä voisi elää kerryttämättä lisää luottoja ilman tukia.

Jos saisin luottokorttilaskut yhdistettyä, voisin lyhentää yhtä könttäsummaa. Haluaisin yhdistää nämä laskut ensi jouluun mennessä. Onneksi luottotietoni ovat kunnossa.

Takuusäätiö: Mitä useampi luottokortti, sitä haastavampi tilanne

Takuusäätiön Minna Markkasen mukaan luottokorttilaskuista täytyy huolestua silloin, jos on käytössä useita luottokortteja, jonne kertyy velkaa. Tänä päivänä luoton saanti on helppoa, eikä välttämättä vaadi maksukykyä.

– Se lähtee siitä, että on yksi kortti tapissa ja sitten ei pystytä sitä maksamaan. On hirveän loogista ottaa uusi kortti. Sitten onkin tilanteessa, että laskut kasvavat.

Ninan, 34, tarina: Lyhennys pienin mahdollinen

Olen 34-vuotias matalapalkkaisella alalla työskentelevä nainen. Työelämässä olen ollut vuodesta 2005. Palkasta minulla jää käteen noin 1 500 euroa.

Käytän luottokorttia lähinnä matkoihin. Kymmenisen vuotta sitten hankin luottokortin yhtä isompaa hankintaa varten. Kortti on sen jälkeen ollut melkein aina tapissa. Vaikka olen välillä maksanut isomman lyhennyksen, niin raha ei riitä elämiseen ja minun on yleensä käytettävä korttia kuun lopussa.

Laskun suuruus on ollut 1 200 euroa ja lyhennys on ollut pitkään pienin mahdollinen. Oli pakko ottaa myös toinen luottokortti ja tarkoitus oli maksaa lasku kokonaisuudessaan pois. On ollut kuitenkin pakko käyttää tätäkin korttia elämiseen, kuten ruokaan ja muihin yllättäviin kuluihin.

Minua ärsyttää, etten ole päässyt luottolaskusta eroon. Tilanne ei ole ollut täysin hallinnassa. Olen kuitenkin kiinnittänyt huomiota kulutukseeni ja karsinut kaiken ylimääräisen pois. Säästän myös puskurirahastoa. Kesällä minun on tarkoitus maksaa ainakin toinen luottokorttilasku pois.

Matalapalkka-alalla luottokorttikierre on yleisempää

Takuusäätiön Minna Markkasen mukaan erityisesti matalapalkka-aloilla on tyypillistä, että luottokorttilaskut kasvavat. Yksi näistä on hoiva-ala. Sen sijaan logistiikka-alalla työskentelevät miehet ovat riskiryhmässä velkaantua luottokorttilaskuista.

Markkasen mukaan erilaisilla luotoilla kuluttaminen on yleistynyt. Etenkin silloin, kun tulee yllättäviä menoja, luottokorttien käyttö voi riistäytyä käsistä.

Moni haluaa esimerkiksi hyödyntää alennuksia, mutta maksaa ostoksiaan luotolla. Silloin tulee pettäneeksi itseään.

Myös pienistä toistuvista maksuista kertyy helposti vuositasolla isompia summia, joita ei välttämättä itse edes huomaa.

Kaisan, 32, tarina: Yrittäjyys heikensi taloudellista tilannettani

Olen 32-vuotias nainen ja valmistunut ammattikorkeakoulusta. Olen tehnyt viimeiset kaksi vuotta töitä toiminimellä. Koen, että yrittäjyys on heikentänyt taloudellista tilannettani.

Asumiskustannuksia minulla ei ole, mutta lyhennän auto- ja opintolainaa.

Tämän vuoden alussa hankkimassani luottokortissa on 5 000 euron "laina", josta pystyn nostamaan tililleni rahaa laskujen maksua varten. Kallis hevosharrastus vie suuren osan rahoista. Tiedän, mihin raha menee, mutta tarvitsen maksuaikaa.

Joskus maksan ruokaostokset, matkat ja hotellit luottokortilla. Myös esimerkiksi Netflix toimii sen kautta. Nyt nostan rahaa luottokortiltani, sillä edellinen palkka ei riittänyt isojen laskujen jälkeen muuhun ja esimerkiksi verottajan kanssa sovitut maksut täytyy hoitaa aikataulussa.

Minulla on aurinkoinen näkymä tulevaisuuteen, koska tiedän, että minulla tulee olemaan töitä. Kaisa

Olen pitänyt aina itseäni järkevänä rahankäyttäjänä, mutta säästämisessä olen huono. Jos minulla jää ylimääräistä rahaa, olen maksanut luottolaskua pois enemmän kuin minimilyhennyksen.

Minulla on varallisuutta metsätilasta, joten taka-ajatuksena on katkaista luottokorttien "tapissa oleminen" siihen hetkeen, kun saan myyntituotot. Tämä päivä koittaa ensi kuussa.

Minulla on aurinkoinen näkymä tulevaisuuteen, koska tiedän, että minulla tulee olemaan töitä. Enemmän minua ahdistaisi, jos olisi sadantuhannen laina pankista. Uskon pääseväni eroon 5 000 euron luottokorttilaskusta. Asun maalla ja pyrin omavaraisuuteen. En myöskään tuhlaa vaatteisiin. Jos tulee hankala tilanne, voin myydä tavaraa.

Elinan, 42, tarina: Säästöt hupenivat miehen ollessa työtön

Työskentelen IT-alan yrityksessä asiakaspalvelupäällikkönä. Olen kahden lapsen 42-vuotias äiti ja naimisissa.

Käytän luottokorttia perustarpeisiin, kuten ruokaan ja bensaan ja toisinaan myös juna- tai bussilippuihin. Jos satun löytämään jonkun hyvän tarjouksen tuotteesta, jota meillä tarvitaan oikeasti, saatan myös turvautua luottokorttiin ja hyödyntää tarjouksen. Mitään turhaa en hanki.

Luottorajan olen onnistunut pitämään 1 000 eurossa, vaikka olenkin vakavasti joutunut pohtimaan rajan nostamista. Aluksi luottokortti oli meille vain hätävara, jos esimerkiksi pesukone hajosi. Nyt tilanne on mennyt toisenlaiseksi.

Asumme omakotitalossa, jossa on omat kulunsa. Taloudessamme asuu myös koira, joka saattaa aiheuttaa välillä yllättäviä kuluja. Isomman lapsen harrastus puhumattakaan teini-ikäiseen kohdistuvista muista kustannuksista tai ruokaan menevästä rahasta kuluttaa myös talouttamme. Meillä oli säästöjä, mutta ne hupenivat miehen ollessa työtön.

Emme osaa oikein sanoa, miksi laskusta on vaikea päästä eroon. Elina

Laskut maksetaan aina ensin ja sitten katsotaan, mihin loput rahat riittävät. Laitan käyttötililtä sivuun aina kuun alussa erääntyvän asuntolainaerän ja joitakin satasia. Rahat eivät riitä, kun samalle kuukaudelle osuu iso pino laskuja ja yllätyskuluerä.

Vaikka ollaan mieheni kanssa töissä ihan hyvillä, kohtuullisilla palkoilla, emme osaa oikein sanoa, miksi laskusta on vaikea päästä eroon.

En salaile asiaa, mutta en myöskään lähde kertomaan siitä kaikille. Tulee hieman sellainen olo, etten osaa hoitaa raha-asioitani tarpeeksi hyvin, vaan elän yli varojeni.

Takuusäätiö: Tee tietoisia päätöksiä kulutuksesta

Takuusäätiön Minna Markkanen sanoo, että omien menojen tiedostaminen on kaiken A ja O, kun haluaa päästä luottokorttiveloista eroon.

Hän kehottaa tekemään tavoitteellisen lyhennyssuunnitelman. Kulujen seuraaminen ja kirjaaminen auttavat. Samalla pienenkin vararahaston säästäminen on tärkeää. Voi laittaa esimerkiksi kympin kuussa erilliselle säästötilille.

On myös hyvä pysähtyä miettimään, mitä kuluttaminen ja rahankäyttö itselle merkitsee.

– Hakeeko esimerkiksi hetkellistä iloa ja nautintoa shoppailulla. Taustalla voi oikeasti olla esimerkiksi yksinäisyyttä, mitä peitetään kuluttamisella.

Luo Yle Tunnus ja ota kantaa aiheeseen alla. Keskustelu on auki iltakahdeksaan asti.

Lue myös:

Nyt velkaantuvat naiset – ulosottovelallisten määrä jatkaa kasvuaan

"Velkamme menivät kulissien ylläpitämiseen" – 4 tarinaa siitä, miten työssäkäyvä ajautuu häijyyn velkakierteeseen

“Olen jo monta kertaa joutunut sanomaan lapsille, että tänään ei ole ruokaa” – Vähävaraisissa perheissä eletään nyt vuoden tiukinta aikaa

Sofia Holmberg, 34, on yrittänyt säästää vuosia onnistumatta: "Nettikirppikset ovat täynnä lastenvaatteita" – lue asiantuntijan viisi säästövinkkiä

Monta tietä pyhäksi

Vihdoinkin se tapahtui: Konstantinopolin Ekumeenisen patriarkaatin Pyhä Synodi on yksimielisesti hyväksynyt Suomen ortodoksisen kirkon aloitteen skeemaigumeni Johanneksen ja Johannes Karhapään liittämisestä pyhien joukkoon nimillä Pyhittäjä Johannes Valamolainen ja Pyhä marttyyri ja tunnustaja Johannes Ilomantsilainen.

Pyhä vastaa läntisen katolisen kirkon käsitettä pyhimys ja tiet nimitykseen ovat pitkiä ja joskus kiemuraisia.

Viime vaiheessa ortodoksisen kirkon piispainkokous asetti jo huhtikuussa 2014 työryhmän selvittämään, löytyykö Suomessa eläneiden joukosta pyhiä.

Piispainkokous myös vahvisti myöhemmin samana vuonna myös perusteet, joilla pyhiä etsittiin.

”Hän on saanut aikaan suuren positiivisen muutoksen, jota voidaan kutsua ihmeeksi. Henkilö tekee yleisesti ihmeteltävää hyvää. Henkilö luo lohduttamalla, opettamalla tai ohjaamalla pysyvästi hyvää. Pyhä on kärsinyt marttyyrikuoleman tai osoittanut kestävyyttä ankarassa vainossa.”

Pyhien etsintä saatiin päätökseen helmikuussa 2016.

Sadan vuoden ajalta löytyi kahdeksan mahdollista henkilöä, joista päädyttiin kahteen.

Katolisen kirkon vaatimusten eli marttyyrikuoleman ja ihmeiden tekemisen lisäksi itäisen kirkon pyhyyden kriteereihin kuului muutakin, myös se, että ”henkilön muisto on säilynyt kristittyjen piirissä, muodostunut pysyväksi ja kunnioitusta herättäväksi. Kirkko pitää saavutuksia esimerkillisinä ja pyhää niiden vuoksi esirukoilijana”.

– Molemmat pyhät ovat olleet Suomessa ja myös muualla hyvin kunnioitettuja ja jääneet ihmisten mieliin. Jumala nostaa näin joskus pyhiä ihmisiä esille tällä tavalla, sanoo Valamon luostarin johtaja arkkimandriitta Sergei.

Tätä kuvaa hyvin se, että vaikka molemmat Johannekset eivät ole tähän mennessä olleet virallisesti pyhien joukossa, on skeemaigumeni Johanneksen puolesta toimitettu muistopalveluksia jo kuusikymmentä vuotta ja Johannes Karhapään puolesta sata vuotta.

Vaikka nimitys tehtiin jo marraskuussa, virallisesti heidät liitetään pyhien joukkoon eli kanonisoidaan jumalanpalveluksissa touko- kesäkuun vaihteessa.

Pyhä marttyyri ja tunnustaja Johannes Ilomantsilainen

Pyhä marttyyri ja tunnustaja Johannes Ilomantsilainen eli Ivan Vasilinpoika Karhapää syntyi heinäkuun 13. päivänä vuonna 1884 Joensuun ja Ilomantsin välillä sijaitsevassa Sonkajanrannassa.

Johannes omaksui jo nuorena syvän ortodoksisen vakaumuksen ja hänestä kasvoi aikalaiskuvausten mukaan lempeä ja hyväntahtoinen, mutta määrätietoinen ja komeasta ulkomuodostaan tunnettu nuori mies, joka oli kaiken lisäksi myös hyvä puhuja.

Venäjän keisarikuntaan kuuluvassa Suomen suuriruhtinaskunnassa elettiin tuolloin kiihkeää murroskautta. Ortodoksien asema oli hankala, sillä kirkon usko liitettiin usein venäläisuhkaan.

Johannes oli kotipaikkakunnallaan Ilomantsissa merkittävä sivistystyön edistäjä, jonka toiminta herätti "ryssänuskon" levittäjänä vihaa suomalaisissa nationalisteissa. Sisällissodan alla Johannesta alettiin nimitellä yhä kiivaammin sekä tsaarivallan kätyriksi ja nuuskijaksi että bolsevikiksi.

Sekavissa olosuhteissa pidätetty Johannes kuljetettiin vuoden 1918 huhtikuun taitteessa muiden vangittujen kanssa Joensuun Siilaisten kaupunginosaan, jossa heidät teloitettiin.

Surmattavat komennettiin riviin ja viisi teloittajaa ampuivat yhteislaukauksen.

Perimätiedon mukaan Johannes ei saanut surmaansa heti, minkä vuoksi ammuttiin uusi yhteislaukaus.

Tämän jälkeen ammuttiin luultavasti varmistuslaukaus lähietäisyydeltä.

Johannes oli kuollessaan 33-vuotias.

Herjapuheet ja kirjoitukset Johannesta vastaan jatkuivat vielä teloituksen jälkeenkin. Johanneksen hautaan kohdistui ilkivaltaa ja hautakivi heitettiin kahdesti järveen. Lopulta kivi valettiin sementtijalustaan.

Pyhittäjä Johannes Valamolainen

Ivan Aleksejevitš Aleksejev, josta myöhemmin tuli skeemaigumeni Johannes, syntyi Tverin läänissä 14. helmikuuta vuonna 1873 pienessä Gubka-nimisessä kylässä.

Ivan-pojan kotitalo sijaitsi kylän toisten talojen rintamassa päätyikkunat tilavalle keskusaukiolle päin. Gubka oli pieni venäläinen kylä, aivan tavallinen, elämältään ja hengeltään samankaltainen lukemattomien pienten venäläisten kylien joukossa.

Valamon luostari puolestaan eli 1900-luvun alussa ulkoisen suuruuden aikaa. Luostarin asukkaiden väkiluku munkkeineen, noviiseineen ja harrastajineen nousi peräti tuhanteen neljäänsataan. Tähän suureen perheeseen liittyi myös Ivan Aleksejev.

Venäjän vuoden 1917 vallankumous ja Suomen valtion itsenäistyminen sulkivat rajan itään, ja samalla loppuivat kaikki yhteydet Venäjän kirkkoon. Valamon luostari jäi yksin kamppailemaan saarelleen, mutta toisin kuin Venäjän luostareita sitä ei suljettu eikä vainottu.

Isä Johannes määrättiin muutamaksi vuodeksi luostarin johtajaksi Petsamoon, josta hän palasi Vanhaan Valamoon, jonka veljeskunta vietiin talvisodan pommitusten tieltä evakkoon. Koti löytyi lopulta Heinävedeltä, uudesta Valamosta.

Vaikka Uusi Valamo oli vain häivähdys menetetystä luostarista, mieltyi isä Johannes paikkaan, sen luonnonkauneuteen ja rauhaan.

Erityisen merkittävä asema skeemaigumenilla oli Suomen ja Venäjän valtakunnan välille kumpaankin suuntaan muuttaneiden ihmisten keskuudessa, koska varsinkin Venäjän vallankumouksen jälkeen nämä ihmiset jäivät kielellisesti ja kulttuurillisesti omaksi, syrjäytetyksi ryhmäkseen Suomessa, ja isä Johannes itse oli myös osa heitä. Tämän väestön jälkeläiset muodostavat tänään osan Suomen ortodokseista.

Lopulta skeemaigumeni Johannes varttui merkittäväksi ja Suomen kirkossa aivan poikkeukselliseksi ohjaajavanhukseksi, jonka luo tultiin kaukaakin kuulemaan lohdutuksen sanoja ja neuvoja elämään.

Isä Johanneksen lohdutuskirjeet julkaistiin jo hänen elinaikanaan. Sittemmin hänen kirjekokoelmansa on käännetty useille kielille ja Valamon vanhuksesta on tullut suuresti kunnioitettu, jopa käsite.

Hänen rippilapsiaan oli muun muassa kirjailija Tito Colliander. Hänen poikansa, isä Sergius Colliander, tapasi Johanneksen lapsuudessaan monesti.

– Hän oli ensimmäinen ihminen, joka otti minulta vastaan synnintunnustuksen kun olin seitsemän vuotias, kertoo isä Sergius.

– Hänellä oli isot kädet ja ruumiilliseen työhön tottuneen jäntevä olemus. Hän oli turvallinen ja kohteli minua aina lempeästi.

– Minun mielessäni ei koskaan ole ollut epäilystä, etteikö hän kuulu laskettavaksi pyhien joukkoon. Sillä, että se tapahtuu vasta nyt, ei ikuisuus-perspektiivin kannalta ole mitään merkitystä.

Skeemaigumeni Johannes kuoli Uuden Valamon luostarissa 84 vuoden ikäisenä 1958 elettyään luostarielämää lähes 60 vuotta.

Pyhäinjäännökset ja haudastanosto

Pyhittäjä Johanneksen kanonisointi tapahtuu Valamon kirkossa kesäkuun ensimmäisenä päivänä. Tähän liittyvät juhlalliset jumalanpalvelukset ja monet rituaalit.

Sitä ennen luostarissa odotetaan aluehallintovirastolta lupaa tulevan pyhän haudan avaamiseksi. Tarkoitus on nostaa haudasta reliikit eli pyhäinjäännökset.

– Tämä on ensimmäinen avaaminen ja nostaminen Suomen tasavallan aikana ja meille hyvin merkityksellinen, sanoo arkkimandriitta Sergei.

– Sieltä löytyy todennäköisesti jotain luita, jotka puhdistetaan valkoviinin ja veden sekoituksella ja sitten vielä huuhdotaan huolella ruusuvedellä ja vedellä. Valkoviiniä käytetään siksi, että luut eivät tummuisi. Sitten luut kuivataan ja asetellaan tekeillä olevaan puiseen ja koristeltuun reliikkiarkkuun.

– Jos luita ei löytyisi, niin meillä on myös Pyhittäjän käyttämiä munkin vaatteita, jotka ovat niin sanottuja kosketus-reliikkejä ja myös pyhiä ja meille arvokkaita.

Pyhittäjä Johannes Valamolaisesta on myös tekeillä ikoni, jonka prototyyppiä maalaa parhaillaan Kuopion ja Karjalan piispa, metropoliitta Arseni.

Valamon luostariin on myös tulossa muistohuone.

Rukoiltavasta rukoilijaksi

Suomen ortodoksinen kirkko on ollut autonominen jo 1900-luvun alusta. Uudet, pitkään odotetut omat pyhät ovat kirkolle osoitus, että oma yhteisö on elävä ja toimiva.

Nimitykset ovat myös kunnianosoitus koko Suomelle uskotokunnasta riippumatta.

– Pyhä henki vaikuttaa myös pyhien esimerkkien kautta, toteaa arkkimandriitta Sergei.

Kun pyhäksi julistaminen eli kanonisointi on virallisesti suoritettu, uusien pyhien nimet liitetään kirkossa luettaviin jumalanpalvelusteksteihin.

Siihen asti heidän puolestaan rukoillaan, sen jälkeen he ortodoksisen uskon mukaan muuttuvat taivaallisiksi esirukoilijoiksi ja heitä voi pyytää rukoilemaan meidän puolestamme.

Sanan kaiku kuuluu silloin kirkkorakennuksia kauemmaksi.

Tikkurila lopetti viisi vuotta sitten Valtti Non-Slip puuöljyn valmistuksen. Ulkoportaisiin tai terassilaudoille tarkoitettu puuöljy sisälsi karhennusainetta, joka vähensi puun pinnan liukkautta.

Tuote oli hyvä, mutta kuluttajat levittivät sitä paksusti kuin maalia. Se tahmasi jalkapohjiin ja ensimmäisen talven jälkeen öljy hilseili irti. Asiakkaat kävivät kuumana, vaikka vika oli levittäjässä.

Puuöljyjen valmistajat tietävät, että kevätaurinko tekee ihmisistä malttamattomia. Käyttöohjeita ei muisteta lukea. Samat virheet tehdään vuodesta toiseen, ja ne periytyvät usein sukupolvelta toiselle.

Puuöljyn levittämisessä vähemmän on kuitenkin enemmän. Se koskee niin ulkokalusteita kuin painekyllästettyjä terassilautojakin. Puuöljyn pitää imeytyä, eikä muodostaa puun pintaan kalvoa.

Ensin puhdistetaan ja se saattaa riittää

Suomessakin trendinä on, että yhä useampi kuluttaja haluaa kovapuusta kuten tiikistä, tammesta, saarnista, eukalyptuksesta tai setristä valmistettuja ulkokalusteita.

Kovapuulaadut ovat yleensä sen verran öljyisiä omasta takaa, että ne eivät välttämättä tarvitse muuta kausihuoltoa kuin putsausta harjaamalla tai pyyhkimällä.

Kuluttajat eivät kuitenkaan usein tiedä, mitä puuta kalusteet ovat. Nyrkkisääntönä on, että jos pöytä tai tuoli tuntuu kevyeltä, niin sitten se ei ole kovapuuta.

Tiiviiden kovapuulaatujen solukkoon vettä ei pääse tunkeutumaan samalla tavalla kuin pehmeisiin puulaatuihin. Ne eivät ole yhtä herkkiä säärasitukselle kuin mänty, kuusi tai pyökki.

Kovapuulaatujen säännöllinen öljyäminen aloitetaan vasta siinä vaiheessa, kun öljy alkaa imeytyä puuhun. Ja siinä voi mennä monta vuotta.

– On hyvä testi kokeilla vesitipalla. Jos se vesi imeytyy puuhun, niin kyllä se öljykin sitten imeytyy sinne, sanoo Tikkurilan tekninen asiantuntija Marianne Anttila.

Hyvä esimerkki on lehtikuusi. Sitä ei välttämättä tarvitse öljytä ollenkaan. Siihen ei edes imeydy öljyä kuin vasta muutaman kauden jälkeen.

Painepesurilla pestään vain naapurin kalusteet

Ennen öljyämistä ulkokalusteet puhdistetaan. Luonnonystävä voi käyttää vaikkapa luonnonsaippuaa. Se sisältää kasviperäisiä öljyjä, jotka puhdistavat puun pinnan, mutta edesauttavat puun luontaisen öljyn säilymistä. Puuvillarätti on parempi puhdistaja kuin öljyä imevä mikrokuituliina.

Hyvä puhdistaminen kannattaa, sillä puukalusteiden vihollinen on mustapilkkuhome. Vaarallista mustapilkkuhome ei ole. Ikävältä se kuitenkin näyttää.

– Juuri siihen likaan tulee helposti hometta, sanoo puu- ja terassiöljyjä valmistavan Uula Colorin liiketoimintajohtaja Sari Uunila.

Siksi puhdistus olisi hyvä muistaa ja jaksaa tehdä myös syksyllä ennen kalusteiden talvisäilytystä. Myös terassipesuaineita on olemassa. Ne pehmentävät puussa olevaa vanhaa öljyä, jolloin uuden puuöljyn pitäisi imeytyä paremmin.

Vaikka terassin pesussa painepesuri on nopea käyttää, ei puisia puutarhakalusteita pitäisi mennä korkeapaineella pesemään. Raju suihkutus nukkaa pinnan. Vanha vitsi onkin, että painepesurilla pestään vain naapurin kalusteet.

Nopeudesta ei ole muutenkaan hyötyä, mikäli kalusteet on pesun jälkeen tarkoitus öljytä. Samana päivänä ei voi sekä pestä että öljytä. Puun on ensin kuivuttava kunnolla.

– Tarvitaan pari kolme aurinkoista ja kuivaa päivää. Muuten se öljy jää siihen pintaan ja tekee kalvoa. Ihmiset eivät malta odottaa, Tikkurilan Marianne Anttila tietää.

Jos öljyttävien kalusteiden pinta on päässyt kärsimään, voi pintaa ensin kevyesti hioa koneella puolikarkealla hiomapaperilla. Kalusteet kannattaa pestä kertaalleen jo ennen hiontaa, niin ei hio likaa mukana.

Osta iso purkki ja kaada pienempään

Puuöljypurkista löytyy valmistajan merkintä aineen riittoisuudesta.

Valmistaja saa määritellä puuöljyn riittoisuuden itsenäisesti. Mitään yhteistä standardia ei ole, joten eri tuotteita keskenään verratessa kuluttajan on luotettava valmistajan ilmoitukseen ”käytännön” riittoisuudesta. Se kannattaa huomioida, että puuöljyä imeytyy vähemmän hyväkuntoiselle kuin kuluneemmalle puupinnalle.

Puuöljyissä on isoja hintaeroja. Moni hintavertailija tekee salapoliisityötä selvittäessään tuotteiden laatueroja. Netistä löytyvistä tarkemmista tuoteselosteista saatetaan esimerkiksi verrata, kuinka korkea eri tuotteiden kuiva-ainepitoisuus on.

Mutta puuöljyn kohdalla korkeampi kuiva-ainepitoisuus ei kuitenkaan suoraan kerro, että tuote olisi öljyisempi ja sen vuoksi parempi kuin pienemmän kuiva-ainepitoisuuden tuote.

Vertailua vaikeuttaa, että valmistajat eivät yleensä paljasta, mistä ainesosista puuöljy on valmistettu. Puuöljyn hinnasta suurin osa muodostuu käytetyistä sideaineista ja niiden laadusta. Liika öljyisyys voi jopa heikentää tuotteen käyttöominaisuuksia.

Teknos Groupin tuotepäällikkö Sini Puonti ilmoittaa, että puuöljy on yleisnimitys kaikille öljymäisille puupinnoitteille, ja ne voivat sisältää eri määrän erilaisia öljyjä ja muita raaka-aineita.

– Tyypillisesti puuöljyissä käytetään mänty- ja pellavaöljyä. Tarkkaa puuöljyn koostumusta voi selvittää tuotteen valmistajalta. Usein reseptejä kuitenkin käsitellään liikesalaisuuksina eikä niitä luovuteta yrityksen ulkopuolelle.

On valmistaja kuka tahansa, hyvä rahansäästövinkki on ostaa mahdollisimman iso öljypurkki.

Esimerkiksi yhdeksän litran purkin litrahinta on yleensä aina pieniä purkkeja edullisempi. Kun kausi on ohi, kannattaa ylijäämäöljy siirtää pienempään astiaan. Öljy säilyy hyvänä pitkään, kun täydessä purkissa ei ole ylimääräistä happitilaa.

Vesi- ja öljyohenteisia puuöljyjä voi käyttää ristiin

Saksassa ympäristö- ja hintatietoisia kuluttajia neuvotaan käyttämään erikoisöljyjen sijaan huomattavasti halvempaa pellavaöljyä.

Suomessa lisäaineettoman pellavaöljyn käyttöä puutarhakalusteiden hoitoon ei kuitenkaan suositella. Pellavaöljy lisää ulkokäytössä puun pinnan homehtumista.

– Puuöljy vaatii aina homeenestollisia aineita ja ne ovat yleensä kalliita, Uulan Sari Uunila mainitsee.

Puuöljyä myydään sekä vesi- että liuotinohenteisena. Molemmilla on omat vannoutuneet käyttäjänsä.

Vesiohenteista pidetään ympäristölle parempana tuotteena. Esimerkiksi laitureihin suositellaan vesiohenteista puuöljyä. Vesiohenteinen on sikäli erikoinen tuote, että luontaisestihan öljy ja vesi eivät liukene toisiinsa. Siksi sekaan tarvitaan saippuamaisia lisäaineita.

Vesiohenteista puuöljyä saa nyt myös biopohjaisina. Tyypillistä bioöljyille on, että öljy levitetään ohuesti vain kertaalleen. Se kannattaa huomioida purkkien hintoja vertailtaessa.

Nykyisin puuöljyn levittämiseen suositellaan siveltimen sijaan sientä. Sienellä öljyn saa painettua paremmin puuhun kiinni. Sekin säästää öljyä ja ympäristöä.

Vesiohenteinen puuöljy vaatii enemmän taitoa ja sillä tulee helpommin läikikäs pinta, tietää Tikkurilan tekninen asiantuntija Marianne Anttila.

– Liuotinohenteinen puuöljy antaa enemmän aikaa työstää, vesiohenteinen kuivuu nopeammin.

Mutta tuotteita voi käyttää ristiin. Jos on viime keväänä käyttänyt liuotinohenteista puuöljyä, ei mikään estä vaihtamasta nyt vesiohenteiseen – tai toisin päin.

Vain sävytetty öljy suojaa puuta auringolta

Suomessa painekyllästetty puu on edelleen suosituin terassien ja portaiden rakenteissa. Tuore painekyllästetty lauta on kuitenkin märkä. Sen kuivumista pitää jaksaa odottaa mielellään seuraavaan kevääseen ennen ensimmäistä öljyämistä. Kevät ja alkukesä ovat parasta öljyämisaikaa, sillä ilmankosteus on silloin matalimmillaan.

Lämpökäsitelty puu voidaan öljytä heti uutena. Ilman käsittelyä sen väri haalistuu nopeasti. Yleensä yksi ja sama puuöljy käy kaikille puulaaduille.

Ulkokalusteet kannattaa suojata auringolta sävytetyllä puuöljyllä. Ainakin ensimmäisellä käsittelykerralla puuöljyssä olisi oltava mukana väriä.

– Se pigmentti suojaa auringolta. Kirkkaasta öljystä se UV-säteily menee läpi, Tikkurilan Anttila sanoo.

Puuöljyn pitäisi siis päästä tunkeutumaan puun sisälle, eikä jättää kalvoa. Valmistajat tietävät, että suomalaiset ovat vuodesta toiseen kalusteiden ”ylihoitajia”. Öljyä levitetään liikaa ja yleensä vielä liian usein.

Valmistajien asiantuntijat saavat puhelimessa jatkuvasti kuulla, kuinka asiakkaat kuvailevat, että he ”maalaavat” puuöljyllä. Moni levittää sävytettyä puuöljyä aivan liikaa tummempaa ja tasaisempaa värisävyä toivoessaan.

Imeytymätön puuöljy pitää pyyhkiä puun pinnasta pois. Se on kalliin puuöljyn tuhlausta.

Ja vielä yksi tyypillinen virhe.

Kevätauringon innostamat suomalaiset levittävät puuöljyä usein auringonpaisteessa. Öljyn sideaineet haihtuvat auringossa liian nopeasti, jolloin lopputulos kärsii. Haihtuvien yhdisteiden hengittäminenkään ei ole terveellistä.

Vastaöljyttyjen kalusteiden on järkevää antaa kuivua varjossa muutamia tunteja. Sen jälkeen pinnan voi halutessaan kiillottaa liinalla.

Sisu-kissa ottaa suuhunsa vanhan villasukan. Se on Sisun vauva. Kissa kuljeskelee ympäri asuntoa sukan kanssa ja laskee sen lopuksi maahan. Sitten alkaa laulu.

– Villasukan sisällä on rapiseva kissanlelu. Kun Sisu leikattiin, se alkoi hoitaa sitä kuin vauvaa. Pitkä laulu alkaa aina, kun Sisu laskee villasukan suustaan. En tiedä, mikä se juttu on, kertoo Sisun omistaja Mari Peippo.

Sisun laulua on katsottu ja kuunneltu Facebookissa jo 55 000 kertaa. Mainittakoon, että Sisu on nimestään huolimatta tyttökissa. Oikea sukupuoli selvisi eläinlääkärikäynnillä sen jälkeen, kun Peippo oli pelastanut sen kadulta. Siksi Sisu sai toiseksi nimekseen Sisutar.

Sisu sai oman Facebook-sivun pari vuotta sitten.

– Kun Sisu tuli minulle, aloin jakaa sen kuulumisia omaan Facebookiini ja kissaryhmiin. Tuli ihan hirveästi pyyntöjä, että perusta Sisulle oma sivu.

Sivu lähti elämään omaa elämäänsä. Ensin Sisu sai joitakin kymmeniä seuraajia. Äkkiä heitä oli sata, sitten tuhat. Suosio oli Peipolle yllätys. Se on ollut niin kovaa, että monet ovat halunneet tulla Sisun kotiin katsomaan sitä.

– Heitä oli kymmeniä. Yksi kävi Helsingistä asti. Vedin siihen sitten jossain vaiheessa rajan, kun tulijoita olisi ollut ihan jatkuvasti.

Murtunut katse vei sydämen

Peippo kirjoittaa päivityksiä kissan näkökulmasta. Sivulla esiintyy Sisun lisäksi myös Peipon toinen kissa Viivi. Eivät tosin omasta tahdostaan.

– Ne eivät ole sydänystäviä. On aika yleistä, ettei kaksi tyttökissaa tule toimeen keskenään. Viivi oli tottunut olemaan talon kuningatar, ja Sisu tuli niin yllättäen.

Sisu tuli haminalaisen Peipon elämään talvella 2016. Silloin hän näki kaupasta tullessaan, kuinka pieni takkuinen karvapallo vilahti pihalla seisseen kontin alle. Peippo ei voinut unohtaa pikkukissan murtunutta katsetta. Hän polki monena päivänä pyörällä ympäri Haminaa etsimässä sitä.

Lopulta kissa saatiin loukutettua. Kova pakkanen oli kuitenkin tehnyt tuhojaan. Sisun häntä ja toinen korvalehti menivät kuolioon. Korvalehti putosi, ja hännästä piti leikata puolet pois.

Sisulla oli pitkään terveysongelmia, mutta ne on nyt selätetty. Se viettää tätä nykyä varsin tavallista kissanelämää. Aivan tavallinen kissa se ei kuitenkaan ole.

Murisee kuin koira

Mari Peippo pukee Sisulle joka päivä valjaat ja lähtee sen kanssa ulos. Yleensä kissat ovat valjaissa melko rauhallisia ja haistelevat ympäristöä. Mutta ei Sisu.

– Se vetää minua tuolla pitkin metsiä. Ihan kuin olisi lenkillä koiran kanssa. Sisu myös murisee, jos kuuluu epäilyttäviä ääniä tai askelia.

Sisu on myös hyvin energinen ja mukana kaikessa, mitä Peippo kotona tekee. Se haluaa myös paljon huomiota ja ottaa sen hyvällä tai pahalla.

– Se on tosi mustasukkainen minusta, vaikka yritän antaa molemmille huomiota tasapuolisesti. Se voi olla peruja jostain pentuajoilta, kun se ei hellyyttä saanut.

Päivitysten tekeminen Facebookiin ei ole aina helppoa, mutta onneksi Sisu on hyvin ilmeikäs kissa. Yhdessä kuvassa Sisu seisoo pihalla leijonanharja päässään. Näyttää siltä, kuin se kuvittelisi oikeasti olevansa leijona.

Mari Peippo törmäsi leijonahattuun etsiessään nettikaupasta itselleen kissa-aiheisia vaatteita. Hattu oli kissoille tarkoitettu ja hän ajatteli, että se näyttäisi hauskalta Sisun päässä.

Kun hattu tuli postissa, Peippo yritti ensin laittaa hattua Sisulle sisätiloissa.

– Neiti pyyhkäisi tassulla oitis sen pois. Vein Sisun takapihalle, koska siellä on aina jotain mielenkiintoista tiirattavaa. Sisu suostui pitämään hattua ehkä kymmenen sekuntia, että sain otettua kuvan, Peippo kertoo.

Kuva keräsi nopeasti satoja reaktioita.

Sisu perusti eduskuntavaalien alla Facebookissa myös oman puolueen, jonka ainoa ehdokas se oli. Mäy-puolue ajaa luonnollisesti kissojen etuja.

Sisu ja Viivi saavat myös fyysistä fanipostia. Sisulle sitä tulee enemmän. Ihmiset lähettävät ruokaa, herkkuja ja lahjakortteja eläinkauppoihin.

– Jouluna ja Sisun syntymäpäivinä tulee kortteja. Yllätyslahjoja tulee pitkin vuotta, Mari Peippo kertoo.

Talvella Sisu valitteli Facebook-sivullaan kovia pakkasia. Yksi ihailijoista ompeli sille tassuihin töppöset.

Maailmallakin ihastellaan

Kovimmat fanit ovat eläkeikäisiä naisia, joilla on omiakin kissoja. Sivuprofiilin mukaan muutkin seuraajat ovat aikuisia, sekä naisia että miehiä.

– Seuraajia on myös pitkin Eurooppaa ja jopa Afrikassa. He eivät varmaan edes ymmärrä, mitä kirjoitan.

Sosiaalisessa mediasta on paljon lemmikeille perustettuja tilejä kuten Twitteristä esiintyvät Seppo-koira ja Topi The Dog. Facebookista löytyy myös Martti The Hanhi.

Tilit keräävät tuhansia seuraajia, vaikka sisältö on yksinkertaista: loikoilua, syömistä, ihmiselämän ihmettelyä pilke silmäkulmassa. Mediatutkija Paula Haara Tampereen yliopistosta uskoo, että se juuri on suosion takana.

– Se vastaa samaan tarpeeseen kuin kissavideo-ilmiö. Ihmisen perspektiivistä sisältö ei ole kovin kiinnostavaa eikä varmaan edes ylittäisi julkaisukynnystä, mutta lemmikkitileillä tyhjänpäiväisyys on se pihvi, Haara toteaa.

Vaikuttamispyrkimyksiä

Seuraajat ovat aktiivisia reagoimaan kuviin tai videoihin ja jakamaan niitä. Siksi osa lemmikkitilien ylläpitäjistä yrittää myös vaikuttaa eläimen kautta. Taustalla voi olla ammatillisia, kaupallisia tai ideologisia tavoitteita. Haara on kiinnittänyt huomiota siihen, että poliitikot esittelevät välillä lemmikkejään julkisuudessa.

– Petteri Orpon Pessi-koiralla on ollut oma Facebook-tili, mikä on aika kiinnostavaa. Ihmisiä voi aktivoida ja saada sitoutumaan lemmikin kautta. Kaupallisuus olisi aika päälleliimattua. Itse uskon, että ihmiset arvostavat nimenomaan arkisuutta ja aitoutta.

Orpon Pessi-koiran tili katosi Facebookista vaalien jälkeen.

Järkeään tai arvostelukykyään ihmiset eivät ole menettäneet, vaan todennäköisesti he hakevat eläimistä kevennystä kovien uutisten keskelle ja vastapainoa sosiaalisen median kärkkäälle keskustelukulttuurille. Erilaisen mielipiteen ilmaiseva ihminen teilataan somessa helposti, mutta eläin saa olla hassu ja höhlä ja tyhmäkin.

– On kiinnostavaa, kuinka ihmiset puhuvat eläimelle suoraan. Kielenkäyttö on vähän höpsähtävää ja kommentit hirveän positiivisia ja empaattisia.

Sisällön tuottaminen koiran tai kissan nimissä voi tarjota mielekkäitä haasteita omalle luovuudelle ja teknisille taidoille. Mari Peippo on saanut paljon kiitosta Sisun Facebook-sivusta. Häntä on pyydetty jopa kirjoittamaan Sisusta kirja.

– Käyn itsekin muiden lemmikkien sivuilla, koska ne tuovat tauon päivään ja piristystä elämään. Olen niin henkeen ja vereen kissaihminen, että kaikki kissat ovat ihania.

Kymmenet laskettelukeskukset ovat vielä pääsiäisenä auki aivan eteläisintä Suomea lukuunottamatta. Suomen hiihtokeskusyhdistyksen mukaan 37 laskettelukeskusta on auki pääsiäisenä. Tämä on noin puolet kaikista.

Pääsiäistä on perinteisesti pidetty laskettelukauden kruununa. Tänä vuonna pyhät osuvat kalenterissa muihin vuosiin verrattuna varsin myöhään. Monet keskukset varsinkin Lapissa ovat auki vielä vappunakin.

– Viime vuonna pääsiäinen oli pari viikkoa aiemmin ja Etelä- ja Keski-Suomen rinteissä oli tosi paljon väkeä. Tänä vuonna moni lopetti kauden jo aikaisemmin, vaikka lunta vielä rinteessä olisikin, kertoo rinteestä tavoitettu toiminnanjohtaja Harri Lindfors.

Esimerkiksi Pirkanmaalla Sappeella reilut puolet laskettelurinteen mäistä ovat auki pyhien ajan. Kausi päättyy pääsiäismaanantaihin. Sappee on Jämsän Himoksen ohella eteläisimpiä laskettelukeskuksia, jotka ovat auki tänä keväänä vielä tähän aikaan vuodesta.

Rinneliiketoimintajohtaja Kosti Puurunen uskoo, että rinteissä käy muutamia tuhansia laskettelijoita pääsiäisen aikana.

– Se on ihan mukava määrä. Ruuhkia ei pääse syntymään, Puurunen sanoo.

Laskettelijoille on tiedossa lämmin ja poutainen viikonloppu. Esimerkiksi Sappeella lämpötila kohoaa ennusteen perusteella jopa 16 asteeseen. Auki olevat rinteet ovat Puurusen mukaan hyvässä kunnossa, vaikka päivällä hieman pehmenevät auringon lämmittäessä.

Myöhäinen pääsiäinen ei ole Puurusen mukaan aiheuttanut erityisiä toimenpiteitä rinteiden kunnossapidossa.

– Ei varsinaisesti. Normaali sulkemisaika on huhtikuun puolivälin paikkeilla. Vähän enemmän on laitettu lunta lumetusvaiheessa tiettyihin paikkoihin eli on varauduttu, että pystytään kausi jatkamaan tänne asti.

Yle Luonnolle lähetetyissä tänään julkaistuissa yleisökuvissa esiintyvät jo pirkanmaalainen sisilisko, kyy laskettelurinteessä, sammakonkutua ja kangasperhonen Kainuusta.

Luonto-Liiton omassa kevätseurannassa siilit ovat alkaneet heräillä horroksesta, ja matelijahavaintoja on tehty sisiliskojen ja kyiden lisäksi rantakäärmeistä ja vaskitsoista.

Siilejä on nähty liikkeellä muun muassa Turussa ja Jyväskylässä. Suomessa on viisi talviunta viettävää luonnonvaraista nisäkäslajia, joista siili on yksi. Muut ovat mäyrä, supikoira, koivuhiiri ja karhu.

Leskenlehtiä Kajaanin korkeudella asti

Luonto herää myös kukkasin. Sinivuokkojen kukinta on käynnistynyt lounaisessa ja eteläisessä Suomessa. Leskenlehtiä on nähty Kajaanin korkeudella asti.

Nokkosperhoset lentelevät jo ympäri maan, tiedottaa Luonto-Liitto. Lisäksi sitruunaperhosista on tehty havaintoja eteläisessä Suomessa. Myös sammakoiden kutu on käynnistymässä Etelä-Suomessa, kertoo liiton kevätseurantakampanjan Vilja Tupola tiedotteessa.

– Pääsiäiseksi on luvassa loistavat olosuhteet kevään havainnointiin. Todennäköisesti seuraavaksi runsastuvat hyönteiset, etenkin perhoset ja kimalaiset. Ehkä pian nähdään myös valkovuokkopeite koristamassa maanpintaa tai kuullaan kirjosiepon liverrystä.

Voit osallistua Yle Luonnon kevätseurantaan kuvallasi täällä.

Kevään etenemisestä voi kertoa Luonto-Liitolle osoitteessa www.kevatseuranta.fi. Havainnot päätyvät Luonnontieteellisen keskusmuseon tietokantaan tutkimuskäyttöön.

Meren jäälle lähteneet pilkkijät ja ulkoilijat ovat perjantaina aiheuttaneet useita pelastustehtäviä Oulun alueella. Liminganlahdella Oulunsalossa, Peuhun rannassa pelastuslaitos ja poliisi pelastivat kolme veden varaan joutunutta ihmistä, kertoo kertoo päivystävä palomestari Hannu Timonen.

– Paikalle oli hälytetty poliisin, pelastuslaitoksen ja rajavartiolaitoksen yksiköitä. Jäihin pudonneet vietiin ensihoidon toimesta sairaalaan tarkastettaviksi, osa oli ollut yli 20 minuuttia veden varassa, hän sanoo.

Timosen mukaan samalta alueelta pelastettiin lisäksi kolme railon taakse jäänyttä pilkkijää, jotka kuitenkin selvisivät pinteestä pintapelastuslautan avulla ja kuivin jaloin saman tehtävän aikana.

– Lähes samaan aikaan kun pelastuslaitos auttoi jäihin vajonneita pilkkijöitä, kävi rajavartioston helikopteri Virpiniemessä vinssaamassa ylös kaksi jäihin pudonnutta hiihtäjää, Timonen kertoo.

Myös heidät vietiin Timosen mukaan sairaalaan. Timonen kertoo, että tässä tapauksessa hiihtäjät olivat ilmeisesti itse kyenneet hälyttämään apua.

Jäihin pudonneilla ei ole Timosen mukaan hengenvaaraa.

Olosuhteet muuttuneet hyvin äkkiä

Timosen mukaan pääsiäinen ja kaunis sää ovat houkuttelleet ihmisiä jäille ja vaara on jostakin syystä jäänyt tiedostamatta.

– Sää on kaunis ja ihmiset haluaisivat ulkoilla ja jatkaa pilkkimisharrastusta, mutta kyllä pilkkimiset on tältä vuodelta pilkitty ainakin Oulun alueella, palomestari linjaa.

– Jäätilanne on tosi huono ja jäät eivät välttämättä kannata edes ihmistä, silti jäillä on jopa moottorikelkalla liikuttu. Kun nyt on jo toistakymmentä astetta lämmintä päivällä, olosuhteet ovat muuttuneet hyvin äkkiä, Timonen huomauttaa.

Stora Enson sellutehtaalla Oulussa epäiltiin pitkäperjantaina tapahtuneen kemiallisen aineen onnettomuuden toimintahäiriön seurauksena.

Stora Enson viestintäjohtaja Satu Härkönen kertoi, että pelastuslaitokselle tehtiin hälytys Nuottasaaressa sijaitsevalle tehtaalle, kun kahdella kohteessa olleella ihmisellä oli tuntemuksia, jotka viittasivat kemikaalivuotoon.

– Se, mitä tällä hetkellä tiedetään on se, ettei sieltä ole vuotoa löytynyt, mutta asiaa tutkitaan edelleen, Härkönen sanoi.

Härkösen mukaan kaksi altistumiselle epäiltyä toimitettiin Oulun yliopistolliseen sairaalaan tarkistattavaksi varmuuden vuoksi, mutta kemikaalialtistukseen viittaavaa ei ole heidän kunnosaan havaittu.

– Pelastuslaitoksen kannalta käynti oli tarkistuskäynti, eikä se aiheuttanut toimenpiteitä, kertoi päivystävä palomestari Harri Timonen.

Pelastuslaitos sai hälytyksen vaarallisen aineen onnettomuudesta hiukan ennen kello 16:tta.

– Ensin löytyi vyö. Sen jälkeen nappeja, suomalaisen konepistoolin lipas ja tuntolevy.

Elettiin kesää 1995. Imatralainen Mika Albertsson silloin oli ensimmäistä kertaa etsimässä jatko- ja talvisodassa sotatantereelle kuolleita suomalaisia sotilaita. Hänen retkikuntansa oli reilun 50 kilometrin päässä Suomen kaakkoisrajasta Venäjällä Laatokan länsipuolella.

Ryhmä oli saanut omaisilta toiveen etsiä kaatunutta alikersanttia taistelupaikoilta Äyräpäästä. Kaatumispaikka oli melko hyvin tiedossa. Noin 10 metrin päässä oletetusta kohdasta ryhmä teki löydön.

– Ensimmäisen sankarivainajan löytymistä ei unohda koskaan, kertoo Mika Albertsson.

Vainajan luut tuotiin syksyllä Suomeen haudattavaksi. Kaatuneen omaisuus päätyi vainajan omaisille. Samalla päättyi vuosikymmenten epätietoisuus siitä, mitä alikersantille tapahtui. Hän ei ollut joutunut vangiksi tai kohdannut muuta kohtaloa.

– Tuntui todella hyvältä nähdä omaisten helpotus, jonka meidän vapaaehtoistyö sai aikaan, sanoo Mika Albertsson.

Tuhansissa suomalaisperheissä on vuosikymmenten ajan turhaan odotettu sotilaan saapumista kotiin. Tiedossa on vain ollut, että hän on kadonnut.

– Moni on sanonut, että pahinta on epätietoisuus. Mieluiten olisi saanut tiedon, että omainen on kaatunut.

Mika Albertssonin Taipale-niminen etsintäryhmä on yksi tiimeistä,jotka reilun parin viime vuosikymmenen aikana ovat etsineet suomalaissotilaiden ruumiita Venäjältä. Kaikkiaan sota-alueilta on löydetty noin 1 300 sankarivainajan jäännökset.

Etsintä alkaa

Sota-alueille jäi talvi- ja jatkosodissa noin 10 000 suomalaisen sotilaan ruumiit. Neuvostoliiton romahdettua Suomen ja Venäjän valtiot neuvottelivat sopimuksen, jonka turvin suomalaiset ovat päässeet etsimään sotilaiden jäännöksiä Venäjän maaperältä.

Seuraavan kesän valmistelut etsintäryhmä aloittaa talvella. Venäjän viranomaiset vaativat tarkat tiedot, missä ja milloin ryhmä aikoo etsintöjä tehdä. Myös kaikista etsintävälineistä pitää olla tarkka luettelo. Kaikki tämä vaatii hyväksynnän Moskovassa saakka.

Hyväksytty paperi viedään keväällä Viipuriin sotilaskomissaarille.

– Meidät on aina otettu siellä hyvin vastaan. Suhtautuminen on vuosien aikana vain parantunut, kertoo Albertsson.

Etsintäryhmä Taipaleen vahvuus on kahdeksan miestä, joista kerrallaan on mukana 5–6 ihmistä. Kaikki ovat mukana vapaaehtoisina. Palkkiona on vain hyvä mieli itselle ja löytyneen vainajan omaisille.

Etsintämatka kestää yleensä korkeintaan kolme päivää. Matkoja ryhmä tekee niin pitkälle syksyyn kuin säät antavat myötä.

– Muutama vuosi sitten vielä marraskuussa oltiin Talin Nurmilammella. Otsalamppujen valossa kaveri sieltä löydettiin, mutta pääasia on, että löytyi.

Osa pinnalla, osa maan sisällä

Talvisodan ja jatkosodan päättymisen jälkeen venäläiset hautasivat löytämiään suomalaisten sotilaiden ruumiita. Kesäkuussa 1944 venäläisten suurhyökkäys oli kuitenkin niin raju, että vainajia jäi maastoon pitkäksikin aikaa.

Kun taistelu oli päättynyt, tulivat taistelupaikoille myöhemmin kesällä venäläisten siivousjoukot. He hautasivat löytämänsä ruumiit, jotka olivat jo alkaneet mädäntyä ja haista.

– Niitä on sitten vaihtelevalla menestyksellä löydetty. Osa syvemmältä, osa vähemmän syvältä, kertoo Mika Albertsson.

Edelleen maastosta löytyy myös maan pintaan jääneiden sotilaiden jäänteitä. Luita peittää vain pieni kasvusto, joka vuosikymmenien aikana on niiden päälle muodostunut.

Luut ovat Mika Albertssonin mukaan hyvin vaihtelevassa kunnossa. Vuodenaikojen säävaihtelut ovat haurastuttaneet luita niin, että esimerkiksi kylkiluita ei enää löydy.

Tilanne on toisenlainen, kun vainaja löytyy suosta. Silloin sotilaan ruumis on Mika Albertssonin mukaan ikään kuin muumioitunut.

– On kuin kaveri olisi siihen eilen villapaita päällä jäänyt. Se on aika hurjan näköistä, kertoo Albertsson.

Onko varmasti suomalainen sotilas?

Etsintäryhmän huippuhetki on, kun etsittävä sotilas löytyy. Siinä vaiheessa kiire loppuu.

Mika Albertsson kertoo, että he pyrkivät saamaan vainajan jäännökset talteen tarkasti. Samaan tapaan kuin arkeologit tekevät kaivauksiaan.

– Yksi ryhmän jäsenistä kerää tunniste-esineitä ja yksi kaivaa esille vainajaa.

Lapiolla kaivettava maa-aines siivilöidään tiheän verkon läpi, jolloin sotilaan tunnistamista helpottavat esineet jäävät verkkoon. Siihen voi jäädä esimerkiksi luita, sormus, tuntolevy tai sotilasasun nappeja.

– Ei suomalaisella sotilaalla paljon tavaraa ollut mukana. Tärkeää on löytää sellaista, mistä voidaan täysin varmasti päätellä kaatuneen olevan juuri suomalainen sotilas.

Luita varten etsijöillä on erityinen ja varta vasten tätä hetkeä varten tehty kangas. Siihen on kuvattu ihmisen luuranko ja luiden nimet. Vainaja otetaan taisteluhaudasta tai poterosta: hänen luunsa kootaan kankaan päälle oikeisiin paikkoihin.

Kun vainajan luut on saatu järjestykseen, toteutuu vanha suomalainen sota-aikainen perinne. Vainajan luut pestään ja puhdistetaan.

– Sota-aikana suomalaiset naiset pesivät sotavainajien ruumiit evakuoimiskeskuksissa. Suuri arvostus heille, koska miehet eivät sitä pystyneet tekemään. Me on ajateltu, että jos sota-aikana vainaja pestiin ja lähetettiin puhtaana kotiin, mekin teemme sen samalla tavalla. Haluamme, että vainaja lähtee kotimatkalle myös näinä päivinä puhdistettuna ja pestynä.

Puhdistamisen jälkeen vainajien luut laitetaan kuljetuskuntoon ja viedään Viipuriin. Siellä luut asetetaan pieniin arkkuihin ja varastoidaan Viipurin kirkon vintille. Syksyllä vainajien jäännökset tuodaan Suomeen.

Isää etsimässä

Talvi- ja jatkosodissa kuoli yli 80 000 suomalaista sotilasta. Sodan aikana jokainen vainaja yritettiin tuoda rintamalta pois, mutta aina se ei ollut mahdollista. Tulitus oli kovaa ja moni sotilas jäi sen jalkoihin. Osa sotilaista silpoutui niin pahasti, että heidän jäännöstensä löytäminen on käytännössä mahdotonta.

Ruokolahtelainen Onni Lempiäinen ei ole koskaan nähnyt isäänsä. Ei elävänä eikä kuolleena. Isä kuoli jatkosodan loppuvaiheessa kesäkuussa 1944 Tali–Ihantalan tulimyrskyssä.

– Isä kaatui 28.6.1944 Ihantalassa. Hän jäi sinne vihollisen alueelle, kertoo Lempiäinen, joka sai etunimekseen isänsä nimen Onni.

Onni Lempiäinen syntyi kolme kuukautta isänsä kuoleman jälkeen. Lapsena ja nuorena isän menettäminen ei oikeastaan häntä koskettanut. Kun vuodet karttuivat ja tultiin 1990-luvun alkupuolelle, alkoi kiinnostus isän kohtalosta herätä. Lempiäinen halusi tietää, mitä siellä sodassa oli tapahtunut ja missä isä oli sotaväen mukana kulkenut.

Kansallisarkistosta Helsingistä löytyivät isän sotilaspassi, palvelusopimus, lääkärintarkastuskortti ja ilmoitus kuolemasta.

Ratkaisevaa Onni Lempiäiselle oli lukea vaimoltaan joululahjaksi saamansa kirja Tie Ihantalan tulimyrskyyn. Se kertoi rajajääkäripataljoona 2:n tarinan. Siellä oli kertomus tilanteesta Ihantalassa 28.6.1944. Yhdellä rivillä luki: "Lähetti Lempiäinen kaatui viereeni."

Onni Lempiäinen sai kertomuksen kirjoittaneen Aarni Pylkkäsen puhelimitse kiinni ja sopi tapaamisen. Isän kuolinpäivän tilanne alkoi kirkastua. Hän päätti ottaa yhteyttä Mika Albertssoniin. Oli syksy 2015.

Kesällä 2017 toteutui kahden päivän matka Ihantalaan. Mika Albertssonin etsintäryhmä Taipale oli varustautunut kolmella metallinpaljastimella ja useilla lapioilla. Isän kuolinpaikka oli ryhmällä melko tarkasti tiedossa. Paikan päällä heitä odotti maalaismaisema.

– Siinä oli peltoa ja kaksi maataloa. Äärellä oli vetistä aluetta, jonka läpi meni oja. Vain ojissa oli puita. Ihmettelin, miksi muualle ei ollut kasvanut mitään, kertoo Onni Lempiäinen.

Vetisyys johtui siitä, että alueella oli aiemmin ollut majavapato. Paikan päällä käynyt venäläinen etsintäryhmä oli sen ilmeisesti jossain vaiheessa purkanut.

Ryhmä kävi oletettua kaatumispaikkaa läpi kahden kolmen hehtaarin alueelta. Onni Lempiäisen isän lisäksi etsittiin samalla myös toista vainajaa. Oletettavaa oli, että venäläiset olivat sodan jälkeen haudanneet ruumiit johonkin kuoppaan.

Sitkeistä etsinnöistä huolimatta isää ei löytynyt.

– Oli hieno kokemus käydä etsimässä isää. Olisi kuitenkin tärkeää saada isä haudattua omaan hautausmaahan, pohtii Onni Lempiäinen.

Tänä keväänä suuri toive saattaa toteutua, kun edessä on uusi etsintämatka Ihantalaan yhdessä Mika Albertssonin kanssa.

Veteraanit auttavat etsinnöissä

Sekä Taipaleenjoki että Summa ovat paikkoja, jonne talvisodassa jäi paljon suomalaisia sotilaita. Neuvostoliitto ei talvisodan päättymisen jälkeen antanut hakea ruumiita sota-alueelta. Mutta kun jatkosota alkoi ja Suomi valtasi takaisin menettämiään alueita, saatiin osa ruumiista tuotua kotiseutunsa hautausmaahan. Siitä huolimatta tuhansia vainajia jäi metsiin, korpiin ja hautautuneiksi poteroihin.

1990-luvun alkupuolella Venäjälle pääsivät ensimmäiset suomalaiset etsintäryhmät. Pyyntöjä etsiä kadonneita sotilaita tuli todella paljon. Karjalan metsissä oli tuolloin sotavainajia etsimässä useampikin ryhmä.

Mika Albertsson aloitti vapaaehtoisena etsijänä ensimmäisten joukossa. Kun hänen porukkansa oli Karjalankannaksella koluamassa talvisodan taistelutantereita Taipaleenjoella, kehittyi ryhmälle nimi Taipale.

Ensimmäisillä retkillä oli mukana myös hyväkuntoisia sotaveteraaneja. Mika Albertssonin mukaan heistä oli suunnaton apu, sillä he pystyivät kertomaan taistelupaikkojen sijainnin ja kertoivat samalla taistelutilanteista.

– Eräs suomalainen sotilas oli ollut korsussa. Hänen taistelukaverinsa Ville lähti käymään ulkona pikakiväärinsä kanssa. Samalla alkoi vihollisen hyökkäys. Ville menehtyi pikakiväärin ääreen ja peittyi maan alle. Muut eivät ehtineet ottamaan kuollutta aseveljeään mukaan, kun heidän jo itse piti lähteä vetäytymään.

Sama sotilas kertoi myöhemmin, että hän ei luovuta, ennen kuin Ville on haettu kotiin. Niinpä hän lähti etsintäryhmän mukaan Siirainmäen taistelupaikoille.

– Ryhmä tuli rinteeseen. Sotaveteraani kertoi, että tuohon se Ville jäi, ja siitä hän löytyi. Ville saatiin takaisin kotiin, kertoo Mika Albertsson.

Tuntolevy on kruununjalokivi

Jatkosodan suurimmistakin lopputaisteluista on aikaa jo yli 70 vuotta. Maisemat ovat muuttuneet moneen kertaan. Alueella on edelleen räjähtämättömiä ammuksia, joita etsijät joutuvat alituiseen varomaan.

Nykyään etsintäryhmillä on käytössään kehittyneet metallinilmaisimet, tarkat kartat ja GPS-paikantimet. Lisäksi DNA-tekniikka helpottaa tunnistamista.

Suurin helpotus on löytää sotilaan tuntolevy. Siinä on numerosarja, joka kertoo kenelle levy on kuulunut.

– Se on kruununjalokivi. Sillä saamme antaa omaisille tarkan tiedon, ja sotilas pääsee oman seurakunnan sankarihautausmaahan.

Omaisten helpotus onkin Mika Albertssonille suurin kiitos, minkä hän vapaaehtoistyöstä saa. Valitettavasti läheskään aina etsintä ei tuota tulosta, mutta omaisia helpottaa jo tieto, että sotilasta on yritetty etsiä.

Etsintäpyyntöjä runsaasti

Eri etsintäryhmien työskentelystä vastaa Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys yhdessä puolustusministeriön kanssa. Yhdistys huolehtii, että sotapaikoilla etsinnät tehdään asianmukaisesti sekä löytyneet luut ja esineet saadaan siirrettyä Suomeen. Lisäksi yhdistys huolehtii Venäjällä sijaitsevien kenttähautausmaiden ja muistomerkkien hoidosta.

Tunnistettujen vainajien luut haudataan vainajan oman kotiseurakunnan sankarihautausmaalle. Tuntemattomiksi jääneiden viimeinen leposija on Lappeenrannan sankarihautausmaalla. Parin viime vuoden aikana löytyneitä suomalaissotilaita haudataan Lappeenrannan sankarihautausmaalle seuraavaan kerran sunnuntaina 19.5.2019 kello 12, jolloin haudan lepoon pääsee noin 30 tuntemattomaksi jäänyttä suomalaissotilasta.

Mika Albertsson kertoo olleen mukana löytämässä noin 300 vainajaa. Hän ei kuitenkaan halua nostaa itseään jalustalle, vaan korostaa ryhmätyötä ja sitä, että porukalla sotilaita Venäjän metsistä etsitään.

– Pyyntöjä etsiä vainajia tulee jatkuvasti. Välillä mietin, että jos jäisi etsintähommista eläkkeelle, mutta eiköhän sitä ensi kesänä taas lähdetä.

Taistelutantereilla lapion ja metallinilmaisimen kanssa liikkuessaan Mika Albertsson kokee maksavansa kunniavelkaa suomalaisille sotilaille ja toteuttavansa sitä kaveria ei jätetä -lausetta, joka jo sodan aikana antoi sotilaille voimaa.

– Ilman näitä kavereita ei olisi paikkaa nimeltä Suomi, eikä suomalaisia. Me olemme kaikki etsintäryhmäläiset sitä mieltä, hän sanoo.

Viipurin kirkon vintiltä alkaa syksyllä pienen arkun matka rajan yli Suomeen. Se on suuri hetki Mika Albertssonille ja koko etsintäryhmä Taipaleelle.

– Silloin sotilaan pitkä tie alkaa olla kotia vaille valmis.

Elä hetki etsintäryhmän mukana

Yle Lappeenrannan toimittaja Vesa Winberg tapasi Mika Albertssonin viime talvena. Tuolloin ajatukset olivat edellisissä kesissä, vainajien löytymisessä ja huikeissa kokemuksissa, joita Albertsson oli yhdessä etsintäryhmä Taipaleen kanssa Venäjän metsissä saanut.

Tapaamisen pohjalta syntyi neliosainen podcast-sarja "Kaveria ei jätetä". Kuuntele sarja tästä alta tai Ylen podcast-sivustolta.