– Tuossakin taas yksi henkilö kävelee katse täysin kiinni kännykässä.

Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen vuoromestari Mikko Saastamoinen istuu paloauton etupenkillä ja tarkkailee huolestuneena liikennettä Lappeenrannan keskustassa.

Hänen mielestään huoleen on syytä. Jalankulkijat ja pyöräilijät toikkaroivat yhä useammin liikenteessä kiinnittämättä juurikaan huomiota ulkopuoliseen maailmaan.

– Meillä on ollut useita tähän liittyviä läheltä piti -tilanteita viime aikoina, Saastamoinen sanoo.

Kännykän lisäksi jalankulkijat ja pyöräilijät käyttävät liikenteessä myös yhä enemmän kuulokkeita. Ulkopuolisten äänien sulkeminen pois lisää osaltaan vaaraa liikenteessä.

– Pahimmillaan ne sulkee koko sen ulkona olevan äänimaailman. Se voi olla aika vaarallista, koska liikenteessä tarvitaan sekä kuulo- että näköaistia, Liikenneturvan Kouvolan toimiston yhteyspäällikkö Tarja Korhonen sanoo.

Hybridi- ja sähköautojen hiljaisuus on uusi ongelma.

– Monelle tulee yllätyksenä, että auto onkin äkkiä ihan siinä vieressä. Lähipiiristäkin löytyy joka päivä tällaisia tapauksia, Saastamoinen kertoo.

Nainen oli jäädä lapsen kanssa palotauton alle

Uhkaavista tilanteista on selvitty vain tuurilla ilman henkilövahinkoja.

– Esimerkiksi pari viikkoa sitten olimme tulossa takaisin sammutuskeikalta, kun pyöräilijä ajoi luontopolulta suoraan paloauton eteen autotielle. Siinä ei ollut mitään suojatietä.

Saastamoinen kertoo toisesta tapauksesta, jossa lasta kantanut nainen lähti täysin yllättäen ylittämään tietä paloauton edestä.

– Molemmissa tapauksissa säilyttiin vahingoilta vain hätäjarrutuksen ansiosta.

Kummassakaan tapauksessa paloauto ei ollut hälytysajossa.

Kännykkä vie huomion

Mikko Saastamoisen mielestä vaaratilanteita pääsee syntymään, koska nettiin tai kuuntelemiseen keskittyneet kulkijat eivät huomaa ympärillä tapahtuvia asioita tai ääniä.

Myös Liikenneturvassa on havaittu, että jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden keskittyminen on herpaantunut. Liikenneturvan mukaan ilmiö tuli selvästi esiin kesällä tehdyssä kyselytutkimuksessa, jossa autoilijat kertoivat kokemuksistaan.

– Selvisi, että pyöräilijät tulevat yllättäen tielle ja jalankulkijat tuijottavat kännykkää ja keskittyvät ihan muuhun kuin liikenteeseen, Liikenneturvan Kouvolan toimiston yhteyspäällkkö Tarja Korhonen kuvailee.

Tutkimuksessa 25 prosenttia autoilijoista ilmoitti tehneensä äkkijarrutuksen tai väistöliikkeen kännykkään keskittyvän pyöräilijän vuoksi. 55 prosenttia kuljettajista oli ollut tilanteessa, jossa kännykkään keskittynyt jalankulkija tuli varomattomasti auton eteen tietä ylittäessään.

Autoilijat käyttävät myös kännykkää

Kännykkää eivät kuitenkaan käytä liikenteessä vain pyöräilijät ja jalankulkijat vaan myös autoilijat. Liikenneturvan kyselytutkimuksen mukaan enemmän vaaratilanteita aiheuttaa juuri autoilijoiden kännykänkäyttö.

37 prosenttia kuljettajista kertoi joutuneensa tekemään äkkijarrutuksen tai väistöliikkeen kännykkään keskittyneen toisen kuljettajan vuoksi.

Autoilijat siis käyttävät kännykkää ajaessaan, vaikka siitä saa vähintään sakot käryn käydessä.

Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen vuoromestari Mikko Saastamoinen huomauttaa, että keskittymisen herpaantuminen on kuitenkin vaarallisempaa jalankulkijoille ja pyöräilijöille kuin autoilijalle.

– Auton ja jalankulkijan törmäyksessä jalankulkija on aina häviäjä. Pahimmillaan seurauksena on kuolema.

Joko teillä osataan lukea, kyselivät ennen ekaluokalle menevien äidit ja isät. Nyt samaa pähkäillään eskarilaisten kodeissa.

Kahden lapsen äiti Katri Kukkonen kertoo stressanneensa asialla äskettäin. Esikoinen Miko Nissilä aloitti esiopetuksessa Kokkolassa syksyllä 2019, ja osa eskarikavereista osasi jo lukea ja kirjoittaa.

– Tuli sellainen tunne, että pitäisiköhän meidän ruveta harjoittelemaan, kertoo Kukkonen.

Vertailevatko vanhemmat lasten lukutaitoa?

– Kyllä vertailevat. Lukutaitoa samoin kuin kaikkia muitakin taitoja. Niistä kertoo ja haluaa olla ylpeä, Kukkonen miettii.

Tutkimuksen mukaan alle 10 prosenttia suomalaislapsista osaa lukea ennen esiopetusta. Tilanne on pysynyt samankaltaisena viimeiset kymmenen vuotta.

Professori Marja-Kristiina Lerkkanen Jyväskylän yliopistosta uskoo, että vanhempien hätäily on huolta lapsen pärjäämisestä ikätovereidensa joukossa.

Välillä kyse voi myös olla vanhempien kunnianhimosta. Oppimista arvostavassa kulttuurissa lapsen varhainen lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan oppiminen on myös tietynlainen statustekijä.

– Vanhempien ei tarvitse eikä kannata stressata. Jokainen oppii oman herkkyysvaiheensa mukaisesti. Suomen kielen säännönmukaisuus tukee nopeaa lukutaidon oppimista sitten, kun lapsen kehitys on siihen valmis, Lerkkanen rauhoittelee.

Vaikka kavereiden lapset osaisivat eskariin mennessään jo lukea, ei omaansa kannata väkisin opettaa kotona. Painostaminen ei nopeuta lukutaidon oppimista, vaan päinvastoin tappaa motivaation kirjoja kohtaan pitkäksi aikaa.

Sisarukset eri tahdissa

Lapsen lukemaan oppimista ei kannata hoputtaa, mutta ei ole syytä myöskään jarrutella. Lerkkanen neuvoo vanhempia lukemaan lapselle ääneen joka päivä. Se kasvattaa sanavarastoa ja tukee kielen ymmärtämistä.

– Molemmat luovat pohjaa myöhemmälle ja paljon vaativammalle luetun ymmärtämisen taidolle.

Lapset kehittyvät eri tahdissa. Esimerkiksi kielellinen kehitys luo valmiutta lukemaan oppimiselle. On täysin mahdollista, että lapsi oppii lukemaan itsekseen seuraamalla sivusta isomman sisaruksen lukuläksyn harjoittelua tai vaikka selvittämällä itse, mitä esimerkiksi Aku Ankan puhekuplassa lukee.

Näin kävi kokkolalaiselle Lassi Palolalle, joka myös aloitti esiopetuksessa Kokkolassa syksyllä 2019. Hän oppi lukemaan 4-vuotiaana, kun isosisko leikki koululeikkejä kotona. Taito paljastui, kun poika luki ääneen päiväkotireitin varrella olevan autoliikkeen nimen.

– Ajattelin, että ehkä hän vaan muistaa nimen kuulemansa perusteella. Kun tulimme kotiin, pyysin lukemaan lisää ja todettiin, että kyllä poika osaa oikeasti lukea, muistelee Lassin äiti Eveliina Palola.

Lassin isoveli oppi myös lukemaan 4-vuotiaana. Perheen esikoistytär puolestaan ekaluokkalaisena. Eveliina Palola muistelee stressanneensa esikoisen kohdalla, että kuinka pian lapsi oppii, vaikka luotto koulun opetukseen olikin korkealla.

– Poikien kohdalla en sitten stressannut enää yhtään, ja heidän lukutaitonsa tuli kuin puskista yllättäin.

Seuraa herkällä korvalla

Vanhempien kannattaa Lerkkasen mukaan seurata herkällä korvalla. Kun lapsi alkaa osoittaa mielenkiintoa lukemista kohtaan eli kysellä, mitä tässä lukee tai lukeeko tässä näin, häntä voi auttaa.

– On aivan eri asia, jos lapsi on itse kiinnostunut lukemisesta. Silloin opettelun voi aloittaa vanhemman kanssa kirjainten nimistä ja äänteistä.

Suomalainen esiopetus ei opeta lukemaan, vaan edistää lapsen oppimisvalmiuksia erilaisten pelien, leikkien ja harjoitusten kautta. Lapsen herkkyysvaiheeseen vastaaminen ja oppimisen ilo ovat ykkösasia.

– Kirjaimia ja numeroita toki opetellaan, mutta esimerkiksi niin, että rakennamme niitä metsäretkellä kävyistä ja, lehdistä ja tikuista, kertoo varhaiskasvatuksen opettaja Eva Leppänen kokkolalaisen Jokilaakson koulun esikoulusta.

Jokilaaksossa eskariryhmässä on keskimäärin 1-3 lukutaitoista. Määrä vaihtelee, on myös vuosia, jolloin kukaan aloittava ei osaa lukea. Leppäsen mukaan lukijat eivät kuitenkaan näytä turhautuvan, kun muut opettelevat kirjaimia.

– Heille annetaan lisätehtäviä, jotakin haastavampaa sillä aikaa.

Vaikka vanhemmat saattavat vertailla lasten taitoja, Leppäsen mielestä ei näytä siltä, että lapsilla olisi paineita toistensa lukutaidosta tai sen puutteesta.

– Jos lapsi oppii täällä lukemaan, häntä tietysti kehutaan ja kannustetaan, mutta ei niin, että lukemaan oppiminen olisi itsetarkoitus. Korostamme aina, että jokainen oppii ajallaan.

Lukemaan opettelevaa lasta voi kannustaa esimerkiksi kuuntelemalla, kun lapsi lukee.

–Tutkimuksemme osoittavat, että vanhemman kannustava suhtautuminen lapsen omaan harjoitteluun tukee parhaiten lapsen lukemaan oppimista., kertoo professori Marja-Kristiina Lerkkanen.

Toisaalta oppimista voi myös sekoittaa ja hidastaa, jos kotona opetetaan lukemaan eri tavalla kuin myöhemmin koulussa.

– Useimmiten lapsi kuitenkin oppii lukemaan ennemmin tai myöhemmin.

Poikkeuksena Lerkkasen mukaan ovat lapset, joille lukemaan oppiminen on muita hankalampaa esimerkiksi dysleksian eli lukivaikeuden takia. Heidän kohdallaan erityisopettajat ohjaavat tarvittaessa myös vanhempia kotiharjoittelussa.

Milloin kannattaa huolestua?

Esiopetuksessa kiinnitetään huomiota kirjainten ja äänteiden tunnistamiseen. Joillakin lapsilla jo tämä saattaa johtaa lukutaidon oivaltamiseen.

Kouluun mentäessä noin kolmasosa osaa lukea tekstiä, kolmasosa joitakin sanoja, ja loput aloittavat opettelun aivan alusta, mutta tuntevat usein jo paljon kirjaimia esiopetuksen ansioista.

– Ensimmäisellä luokalla lukemaan oppivat saavuttavat nopeasti ikätoverinsa ja oppivat lukemaan. Siksi en näe mitään syytä aikaistaa lukemaan oppimista, professori Marja-Kristiina Lerkkanen toteaa.

Hän siteeraa kymmenen vuotta kestänyttä Alkuportaat-seurantaa, jossa tutkittiin 2000 lapsen oppimista esikoulun alusta yhdeksännen luokan loppuun.

– Seuranta osoitti, että koskaan ei ole liian myöhäistä ryhtyä lukijaksi. Vaikka innostuisi lukemisesta myöhemmin, ja vaikka vapaa-ajan lukeminen lisääntyisi vasta myöhemmillä luokilla, kaikki se kuitenkin on hyödyksi lapsen myöhemmälle oppimiselle ja opsikelulle.

Syytä huoleen on vasta, jos lapsen lukemaan opettelu ei systemaattisesta opetuksesta ja harjoittelusta huolimatta etene koulussa ensimmäisen luokan aikana.

– Koulussa ollaan kuitenkin hyvin hereillä tunnistamaan ongelmat jo aikaisessa vaiheessa ja puuttumaan niihin antamalla lisää tukea, Lerkkanen kertoo.

Miko Nissilä viihtyy hyvin kokkolalaisessa eskarissa, ja äiti kertoo päättäneensä lopettaa stressaamisen. Kotona ei ole aloitettu lukutreenejä, vaan lapsille luetaan satuja ääneen kuten tähänkin asti. Virikkeitä on tarkoitus tarjota heti, jos poika itse osoittaa lukemista kohtaan mielenkiintoa.

– Mietin, että kyllä lapsen pitää saada olla lapsi. En missään nimessä halua pojalle sellaista tunnetta, että hänen pitäisi osata. En halua luoda lapselle mitään paineita, Katri Kukkonen kertoo.

Aiheesta voi keskustella 11.9. klo 23 saakka.

Lue lisää:

Kouluun meneviltä ei enää vaadita samoja taitoja kuin ennen – rehtori: "Kuinka monessa kodissa syödään veitsen ja haarukan kanssa?"

Näillä 5 vinkillä taltutat lapsesi eskarikiukun – "Kannattaa kyykistyä kuuntelemaan lasta"

Mitä lukutaidolle tapahtuu koulussa? Suuri osa lapsista lukee jo 6-vuotiaina, mutta monet 10 vuotta vanhemmat eivät ymmärrä yksinkertaistakaan tekstiä

Teatterineuvos Tuija Vuolle kertoi Puoli seitsemän -ohjelmassa varsin erikoisesta kirjeenvaihdostaan yhden Suomen vaikutusvaltaisimman mediavaikuttajan kanssa. Vuolle oli vasta 14-vuotias, kun hän lähetti silloin Viikkosanomien päätoimittajana toimineelle Aatos Erkolle kaksi kirjettä. Molemmat liittyivät uravalintoihin, ja molemmissa pyydettiin neuvoja.

– Kirjoitin ensimmäisen kerran hänelle, kun Suomeen tuli Blue Bells -niminen tanssiryhmä, jossa pituusvaatimus oli 175 senttiä. Kysyin Erkolta neuvoa siitä, miten pääsisin tähän ryhmään, koska olin lyhyempi. Hän vastasi minulle, millä tavalla teatterikouluun pyritään ja sitä kautta päästään näyttelijäksi.

Kirje ei jäänyt Vuolteen ja Erkon ainoaksi.

– Suomen Kuvalehdessä oli silloin sivu, johon oli piirrettynä vaatemalleja. Minäkin piirsin sellaisen arkin, lähetin senkin Erkolle ja kysyin, miten pääsisi muotialalle. Ja hän taas kauniisti vastasi minulle, millä tavalla opiskellaan vaatesuunnittelijaksi.

Jälkeenpäin Vuolletta on harmittanut, ettei silloin osannut arvostaa kirjeitä niin paljon, että olisi laittanut ne talteen.

Myöhemmin Erkosta tuli Helsingin Sanomien päätoimittaja, Sanoma Oy:n suuromistaja ja yksi aikansa vaikutusvaltaisimpia suomalaisia. Vuolteelle itselleenkin on mysteeri, miksi hän lähetti urakysymyksensä aikoinaan juuri Aatos Erkolle.

– En tiedä, Minä olen vaan kirjoittanut ne Aatos Erkolle, Vuolle nauraa Puoli seitsemän -ohjelman haastattelussa.

Tampereen teatterissa tehtiin Vuolteet

Tuija Vuolle teki 50 vuotta kestäneen teatteriuran, siitä 45 vuotta Tampereen teatterissa. Vuolteen tavaramerkki oli jo silloin se, että hän oppi ja omaksui roolit pikavauhtia. Teatterissa tulikin tunnetuksi termi "tehdä Vuolteet" silloin kun joku pystyy heittämään roolivihkon pois muita aikaisemmin.

– Kyllä kai minua jonkinlaisena muistihirmuna on pidetty. Olen minä aikoinani tehnyt paljon nopeita paikkauksia. Sen täytyy tapahtua nopeasti, ja kaikki pitää kuitenkin oppia.

Kohta 60 vuotta näyttelemistä

Tuija Vuolle vietti 50-vuotistaiteilijajuhlaansa yhdeksän vuotta sitten vuonna 2010. Työt teattereissa ja tv-sarjoissa ovat jatkuneet senkin jälkeen, eikä loppua näy.

Seuraavana on vuorossa Madaamit-näytelmän ensi-ilta Hämeenlinnan kaupunginteatterissa lokakuussa, ja ensi kesänä Tampereella nähdään näytelmäversio tv-sarjasta Korpelan kujanjuoksu.

Katso Tuija Vuolteen koko haastattelu Yle Areenassa:

Sitran hallitus on päättänyt esittää Jyrki Kataista uudeksi yliasiamieheksi. Sitran hallintoneuvosto ei kuitenkaan vielä vahvista valintaa.

Hallintoneuvosto aikoo haastatella Kataisen ja toisen ehdokkaan, Turun yliopiston tulevaisuudentutkimuksen professori Markku Wileniuksen, ennen lopullista päätöstä.

Sitra eli Suomen itsenäisyyden juhlarahasto on nimensä mukaisesti rahasto ja julkinen organisaatio, jonka tehtävä on ennakoida yhteiskunnan muutoksia ja kehittää toimia tulevaisuutta ajatellen. Eduskunta valvoo Sitran toimintaa.

Uuden johtajan viisivuotinen toimikausi alkaa heti vuoden vaihduttua, tammikuun ensimmäisenä päivänä. Hakemuksia yliasiamiehen tehtävään tuli määräaikaan mennessä 51, kerrotaan Sitran verkkosivuilla.

Uuden yliasiamiehen viisivuotinen toimikausi alkaa tammikuussa. Siihen asti tehtävää hoitaa Mikko Kosonen.

Helsingin Taka-Töölöön suunnitteilla oleva monitoimihalli Garden Helsinki oli tänään keskiviikkona ensimmäistä kertaa käsittelyssä Helsingin valtuustossa.

Valtuusto päätti hinnoitteluperiaatteista, joilla kaupunki vuokraa ja myy alueen rakennuttajalle.

Osa valtuutetuista, Vasemmistoliitto etunenässä, kritisoivat, että hankkeesta päätetään nyt väärässä järjestyksessä.

– Järjestys jossa asia päätetään, vaikuttaa poikkeukselliselta. Ennen kuin mitään on päätetty, meille tuodaan rahoituskysymys, Vasemmistoliiton valtuustoryhmän puheenjohtaja Anna Vuorjoki sanoi.

– Minun mielestä meidän tulisi ensin miettiä haluammeko koko hallia ja minkälaisena sen haluamme. Sen jälkeen vasta päätettäisiin, millä hinnalla alue luovutettaisiin.

Vuorijoki ehdotti, että esitys olisi palautettu valmisteluun.

Paavo Arhinmäki (vas.) kannatti Vuorjoen ehdotusta.

Arhinmäen mukaan tuntui myös erikoiselta, että ennen kuin Garden halliin liittyvää kaavaa on edes käsitelty, valtuusto määritteli jo hintaa.

– On täysin ennenaikaista määritellä luovutusehtoja. Erityisesti, koska me kaikki tiedämme, että tämä tulee olemaan pitkä prosessi valitusten kanssa. Miksi sen takia nyt jo mietitään luovutusehtoja, Arhinmäki kyseli.

Sinnemäki puolusteli järjestystä

Kaupunkisuunnittelusta vastaava apulaispormestari Anni Sinnemäki (vihr.) sanoi, että hanke on tässä järjestyksessä, koska hanke on mittava. Valittu päätösjärjestys auttaa hanketta menemään eteenpäin. Sinnemäki myös muistutti, että myöhemmin päätettävä asemakaavan muutos on oma erillinen päätöksensä.

– Valtuusto ei sido tällä (luovutusperiaatte) päätöksellä käsiään tässä tilanteessa asemakaavaa kohtaan.

– Hinnoitteluperiaatteet tullaan päivittämään, jos jotain olennaisia muutoksia tapahtuu, ennen kuin alue myytäisiin.

Pormestari Vapaavuori puolusti myös hanketta

Myös pormestari Jan Vapaavuori (kok.) kävi valtuuston edessä puolustamassa hanketta. Hän kertoi, että hanke on 700-800 miljoonan euron hanke, eli suuri.

– Hanke lisää kaupungin vetovoimaa ja iloa. Tämä tuo kaikkea hyvää kaupunkiimme. Hanke on palasteltu sen takia, että haluamme tehdä asian helpommaksi rakentajalle, Vapaavuori sanoi ja viittasi siihen, että rakennuttaja voi nyt suunnitella hankkeen kustannuksia paremmin.

– En hyväksyväitettä, että tämän suunnittelu ei olisi ollut läpinäkyvää. Tätä on valmisteltu jo vuosia ja meillä kaikilla on tämä ollut tiedossa.

Päätös rakentamisesta tehdään myöhemmin

Aluetta ei vielä kuitenkaan luovuteta rakennuttajalle. Nyt päätettiin vain luovutusperiaatteista.

Garden Helsinki on vanhan jäähallin viereen Nordenskiöldinkadulle suunnitteilla oleva monitoimihalli, johon kuuluu myös asuntoja, hotelli sekä liiketiloja.

Hanketta on kritisoitu liian isoksi suunnitellulle paikalle.

Tontti on kuitenkin jo varattu hankkeelle kaupunginhallituksessa. Lopullinen päätös asiaan on tulossa vasta myöhemmin, kun asemakaavan muutos tulee päätöksentekoon valtuustoon. Itse rakennuksen rakentaminen päätetään vasta silloin.

Koko kesän kiinni olleelle Kallon kahvilalle Porin Mäntyluodossa ei ole löytynyt vielä ostajaa.

Näyttelijä Kari Hakala pani kahvilansa myyntiin alkuvuodesta ja jäi viettämään eläkepäiviä.

– Eläkkeellä on mukava olla, 45 työvuoden jälkeen.

Hän perusti kahvilan muutettuaan takaisin kotiseudulleen Poriin, kun ammattinäyttelijän töitä ei paikkakunnalla ollut tarjolla.

– Jos itse olisin neljä- tai viisikymppinen, ihan varmasti jatkaisin kahvilan pitoa. Mutta jossain vaiheessa ihmisen tullessa eläkeikään täytyy alkaa miettiä eläkkeelle siirtymistä, 65-vuotias Hakala pohtii.

Hän sanoo, että ihmiselämässä on oma prosessinsa siirtyä eläkkeelle.

– Pitää hyväksyä, että työelämän aika on ohi. Jotain pientä voi touhuta, mutta ei semmoista, missä on koko ajan kiinni. Moni voi eläkkeellä lähteä tekemään töitä uudelleen ja joku rupeaa etelässä ryyppäämään. Nämä eivät ole minulle malleja.

Jotakin pientä touhua kuitenkin tarvitaan eläkepäiviksi. Kari Hakalalle se on vaikkapa pikkuklapien tekoa.

– Vähän niin kuin kuin ennen maailmassa, kun isäntä vaihtui talossa. Vanhempi pariskunta rupesi tekemään klapia ja katsomaan lastenlapsia.

Silti näytteleminenkin eläkeläistä vielä kiinnostaa, jos sopiva rooli tulee kohdalle. Suurelle yleisölle Hakala tuli tutuksi Metsolan Erkkinä Ylen 1990-luvun suositussa Metsolat-sarjassa.

Ennen tätä kesää Hakalan kahvila oli varsin suosittu Kallon-kävijöiden keskuudessa. Kallon kalliot ja merimaisema houkuttelevat retkeilypaikkana porilaisia kaikkina vuodenaikoina.

Pysyvä kahvila lasiterasseineen avattiin Kallossa aallonmurtajan päälle kaksi vuotta sitten. Porin kaupunki myönsi sille määräaikaisen rakennusluvan viideksi vuodeksi.

Kallon kahvila on saanut vuosien varrella valtakunnallistakin julkisuutta, kun Hakala joutui sanaharkkaan kahvilan naapurin eli Kallon majakan omistavan pursiseura BSF:n kanssa.

Ahdistaako arjen tahti? Työt, arjen pyöritys ja pakolliset menot ovat monessa perheessä yhtälö, johon aika ja jaksaminen eivät meinaa riittää, vaikka kuinka yrittäisi.

Arviolta noin puolet työikäisistä suomalaisista tuntee itsensä jatkuvasti väsyneeksi eikä palaudu riittävästi.

Yhdellä kärsivät yöunet, toinen oireilee kivuilla ja kolmas menettää keskittymiskykynsä rippeet.

Moni työikäinen tunnistaa itsessään uupumisen oireita. Mitä tehdä, jos elämässä yksinkertaisesti on liikaa kaikkea, ja mittari näyttää punaista viikko toisensa perään?

Tässä jutussa vinkkejä uupumuksen itsehoitoon antavat työterveyspsykologi Heli Hannonen Työterveyslaitokselta sekä uupumiseen erikoistunut työ- ja organisaatiopsykologi Liisa Uusitalo-Arola.

1. Ota oireilu vakavasti ja etsi mikrotaukoja

Univaikeudet, stressaantunut mieliala ja kyvyttömyys rauhoittua ovat monelle pysyvä olotila. Oireet ovat kuitenkin elimistön hälytysmerkkejä, jotka on syytä ottaa vakavasti. Jatkuva uupumus ei ole normaalia.

– Liian moni tyytyy tilanteeseen ja jatkaa samalla tahdilla, vaikka ei voi hyvin. Uupumusoireet ovat merkki siitä, että mennään liian lujaa, sanoo työterveyspsykologi Heli Hannonen.

Hän kannustaa tekemään muutoksia tässä ja nyt: ei pitäisi jäädä odottamaan sitä, että lapset kasvavat tai kiire töissä helpottaa.

Tahtia voi hidastaa muutenkin kuin tekemällä totaalisen stopin. Irtisanoutuminen töistä tai sapattivapaa eivät ole useimmille edes vaihtoehtoja. Arjessa erityisen tärkeitä ovat pienet palautumisen hetket. Tutkimusten mukaan mikrotauot työpäivän aikana lisäävät hyvinvointia, sillä kukaan ei jaksa kovilla kierroksilla täyttä työpäivää.

– Työt pitäisi pystyä järjestämään niin, että palautuminen on mahdollista jo työpäivän aikana. Se tarkoittaa yksinkertaisesti taukojen pitämistä, Hannonen sanoo.

2. Haasta aivoja vapaa-ajalla

Töistä palautuminen vaatii irrottautumista työasioista. Sen vuoksi työterveyspsykologi Heli Hannonen varoittaa jatkuvista ylitöistä ja muistuttaa, ettei työsähköpostien lukeminen illalla suinkaan helpota seuraavan päivän urakkaa, vaan päinvastoin häiritsee palautumista.

Ruuhkavuosia elävää odottaa kuitenkin kotona toinen työmaa, jossa kokataan arkiruokaa, täytetään tiskikonetta ja kuskataan harrastuksiin minuuttiaikataululla. Kun uupumus painaa, suorittamisen tuntua pitäisi vähentää elämästä jollakin keinolla.

– On palkitsevaa, kun saa paljon aikaiseksi, mutta suorittamiseen jää koukkuun. Hellittämistä täytyy opetella, sanoo työ- ja organisaatiopsykologi Liisa Uusitalo-Arola.

Tutkimusten mukaan palautumista edistää mielekäs tekeminen, joka haastaa aivoja ja tuottaa mielihyvää. Jollekin se voi olla vieraan kielen opiskelu, toiselle onnistumisen kokemukset vaikkapa tanssitunnilla.

– Pelkästään sohvalla lepäily ei ole palauttavaa, mutta arjessa pitää olla myös hetkiä, jolloin ei ole mitään ohjelmaa, Heli Hannonen sanoo.

Hän ehdottaa varaamaan esimerkiksi yhden arki-illan viikosta vapaaksi aikatauluista.

3. Kalenteri ja aikataulutus avuksi myös lepoon

Uupuneena ajattelu kapeutuu. Tunne siitä, ettei elämässä ole vaihtoehtoja, on jo itsessään yksi väsymyksen merkki. Vaihtoehtoja on aina, jaksamisen ammattilaiset sanovat.

– Voi vaikka pohtia, mitä sanoisi ystävälle, joka on vastaavassa tilanteessa. Harva kehoittaisi vain jatkamaan samaan malliin hampaat irvessä, Heli Hannonen toteaa.

Kun uupuminen ei ole vielä vakavan loppuunpalamisen asteella, siihen kannattaa suhtautua samalla tavalla kuin painonhallintaan: parhaita tuloksia saa aikaan pienillä mutta pysyvillä elämänmuutoksilla.

Niiden tekemisessä auttavat samat välineet, joilla arki on tungettu täyteen: kalenteri ja aikataulutus. Nyt ajatuksena on kuitenkin karsia pois turhaa ja varata kalenterista sitä kuuluisaa omaa aikaa, Liisa Uusitalo-Arola neuvoo.

Kuormittuneessa mielentilassa mielihyvää tuottavien asioiden keksiminen ja tekeminen ei välttämättä ole helppoa. Siihen kannattaa kuitenkin tietoisesti paneutua. Vinkkejä uupumuksen itsehoitoon ja oman olon arviointiin löytyy myös netistä, esimerkiksi Mielenterveystalosta.

4. Uupuminen ei ole henkilökohtainen ongelma

Uupuminen ei ole yksityisasia, vaan siitä pitää puhua myös työpaikalla.

–Jos työ aiheuttaa uupumista, kyse on työasiasta eikä henkilökohtaisesta ongelmasta, Heli Hannonen muistuttaa.

Hänen mielestään työssä jaksamisesta pitäisi puhua samaan tapaan kuin muistakin työturvallisuuteen liittyvistä asioista, kuten työergonomiasta tai vaikkapa melusta. Yhteisillä pelisäännöillä esimerkiksi työtaakan jakamisesta ja tauoista voidaan turvata jaksamista.

Työnantajan kanssa voi neuvotella myös esimerkiksi lyhennetyn työajan tekemisestä tai muista joustoista.

– Aika moni ihminen, joka pystyy itse säätelemään työaikaansa, päätyy tekemään nelipäiväistä työviikkoa. Silloin myös muulle elämälle ja palautumiselle jää aikaa, Liisa Uusitalo-Arola huomauttaa.

Uupumusoireet kannattaa joka tapauksessa ottaa puheeksi oman esimiehen kanssa. Joskus puhuminen on helpompaa, kun mukana on kolmantena osapuolena myös työterveyshuolto, Liisa Uusitalo-Arola vinkkaa.

Työterveyshuollosta apua kannattaa hakea myös silloin, jos stressioireet, kuten unettomuus, eivät ratkea omin keinoin.

–On parempi olla hyvissä ajoin liikkeellä. Toipuminen on paljon helpompaa ennen kuin jaksamisen kuminauha katkeaa totaalisesti, Uusitalo-Arola sanoo.

5. Luppoaikaa tunti päivässä ja päivä viikossa

Kun elämässä on kuormaa niin paljon, että se uuvuttaa, oikotietä onneen ei ole: jotakin on muutettava ja yleensä se tarkoittaa turhan karsimista.

– Kaikki me teemme turhia asioita. Jollakin se voi olla harrastus, joka ei enää tuo iloa, toisella kuormittava ihmissuhde, Liisa Uusitalo-Arola huomauttaa.

Hän kannustaa kyseenalaistamaan myös itsestäänselvyytenä otettuja totuuksia. Täytyykö lasten harrastaa tavoitteellisesti, jos tarkoittaa valtavaa kyydistysrumbaa ja vanhempien uupumista?

Jokaisella täytyy olla aikaa pitää yllä suhdetta omaan itseen.

– Erään ohjeen mukaan luppoaikaa pitäisi olla vähintään tunti päivässä, päivä viikossa ja viikko kolmen kuukauden välein. Siitä noin kolmannes kuuluu ihmissuhteille, kolmannes omien juttujen tekemiseen ja kolmannes ihan vain sohvalla makaamiseen, Liisa Uusitalo-Arola vinkkaa.

Mitkä ovat sinun vinkkisi arjessa jaksamiseen? Osallistu keskusteluun klo 19:ään saakka.

Lue myös:

Heinäkuussa suomalaisilla oli hätä: Mielenterveysjärjestön kriisipuhelimeen tuli enemmän soittoja kuin koskaan ennen

Uupuneiden sankaritarinat ärsyttävät 33-vuotiaana loppuunpalanutta Lotta Heikkeriä – “En ajattele, että uupumus tekisi minusta paremman ihmisen”

Saariston rengastiellä matkusti kesän aikana ennätysmäärä ihmisiä. Yhteensä rengastien matkasi 48 000 matkailijaa. Kasvua edellisvuoteen tuli 14 prosenttia.

Saariston Rengastien kokonaisuudessaan kiersi reilut 21000 matkustajaa ja Pienen Rengastien noin 27000 matkustajaa.

Myös yöpymisten määrä Paraisten alueella kasvoi kesän aikana. Heinäkuussa 2019 oli 7 prosenttia enemmän rekisteröityjä yöpymisiä kuin heinäkuussa 2018. Eniten kasvua on kotimaisissa yöpymisissä.

– Vaikka rekisteröityneissä yöpymisissä suurin kasvu on kotimaasta, on kasvua tullut myös Keski-Euroopasta, erityisesti saksankielisistä maista, kertoo Paraisten kaupungin matkailukoordinaattori Niina Aitamurto tiedotteessa.

Tuntuva kasvu myös pyöräilijöiden määrässä

Rengastiestä on viime vuosina tullut yhä suositumpi pyörämatkailun kohde. Ennätykset rikkoutuivat tänä kesänä myös pyöräilyn puolella.

3223 pyöräilijää kiersi pienen rengastien ja 2822 pyöräilijää saariston rengastien kokonaisuudessaan. Kasvua oli vuoteen 2018 pienellä rengastiellä 22 prosenttia ja saariston rengastiellä 16 prosenttia.

Pyörämatkailun kasvu on otettu rengastiellä huomioon ja parhaillaan on käynnissä pienen rengastien kevyen liikenteen kehittämishanke.

Lappeenrantalaisen kulta- ja kelloliikkeen murrossa käytetty henkilöauto on löytynyt.

Auto löytyi keskiviikkona Etelä-Savosta Ristiinasta Himalanpohjantien varresta. Auto on poliisin hallussa.

Poliisi pyytää edelleen havaintoja ajoneuvon liikkeistä myöhäisen tiistai-illan ja keskiviikkoaamun väliseltä ajalta.

Lappeenrannan keskustassa sijaitsevaan Timanttiset Kultakello-liikkeeseen murtauduttiin keskiviikkona aamuyöllä kello 4 aikaan. Murtautujilla oli käytössään Mikkelistä anastettua punaista Volkswagen 5D Touran -henkilöautoa. Sen rekisterinumero on FGT-270.

Havaintoja voi laittaa poliisille sähköpostitse osoitteeseen vihjeet.kaakkois-suomi(at)poliisi.fi tai puhelimitse numeroon 050 4479574.

Maatilojen viljavarastot hupenivat viime vuonna, kertoo Luonnonvarakeskus.

Noin 2,7 miljardin kilon viljasadosta riitti maatiloilta myyntiin 60 prosenttia. Sadosta pääosa meni tuotantoeläinten ruokintaan.

Viime vuoden syksy oli toinen perättäinen niukan viljasadon vuosi. Vastakkaiset säätilat ovat vaikuttaneet viljasadon suuruuteen, sanoo yliaktuaari Anneli Partala Luonnonvarakeskuksesta.

– Vuoden 2017 kesä ja syksy olivat sateisia, viime vuonna sää oli liian kuivaa, hän sanoo.

Rehun puute johti kotieläimistä luopumiseen

Etenkin viime vuoden kuiva kesä on näkynyt kotieläintiloilla. Monet tilat ovat joutuneet olemaan erittäin tarkkoja rehun käytön kanssa ja repimään rehua sieltä, mistä sitä saa.

Niukka rehutilanne on vaikuttanut jopa kotieläinten määrään.

– Jonkin verran tilastoista näkyy, että kotieläinten määrää on vähennetty ja tuotantoa lopetettu, eli eläimiä on jouduttu viemään teuraaksi.

Myös vienti oli vähäisintä vuosikymmeniin. Maatiloilta myydystä viljasta vietiin neljännes. Vientiin meni lähinnä kauraa ja ohraa.

Vaikka hakukone Google on lähes kaikkien käytössä joka päivä, on yhtiön ympärillä erikoista mystiikkaa. Googlesta tiedetään jotain, mutta paljon jää kertomatta.

Haminassa on yhtiöllä ollut vuodesta 2011 lähtien iso palvelinkeskus, jonka sisälle vieraita ei pääse. Toimittajiltakin se on ollut suljettu paikka.

Jo palvelinkeskuksen rakennusvaiheessa työntekijöiden piti tutustua sentin paksuiseen oppaaseen vaitiolovelvollisuudesta.

Tällä hetkellä Googlella on Haminan palvelinkeskuksessa yli 300 työntekijää. Jostain syystä erityisesti tehtaan alkuvuosina vain harva haminalainen tunnusti olevansa Googlella töissä. Palvelinkeskuksen toiminnasta Google ei juurikaan hiiskunut.

Haminan palvelinkeskuksen ympärille alkoi kuin itsestään kasaantua mystiikkaa, jota Google on nyt pikku hiljaa alkanut purkaa.

"Millainen paikka palvelinkeskus on?"

Kuluneen viikon aikana tehtaan väkeä on ollut kertomassa Haminan palvelinkeskuksesta Haminan torilla ja läheisissä oppilaitoksissa.

Tiistaina oli vuorossa Lappeenrannan teknillisen yliopiston etupiha.

Jukka Vainonen on ollut Googlella töissä jo kuusi vuotta. Hänen tittelinsä on facilities manager, jonka voi suomentaa esimerkiksi sanaksi varakäyttöpäällikkö.

– Minä varmistan tiimini kanssa, että servereille menee sähköä ja jäähdytystä, kertoo Vainonen työstään.

Kiinnostus on valtavaa. Opiskelijat haluavat tietää monenlaisia asioita yhtiöstä, mutta yksi kysymys on ylitse muiden.

– He haluavat tietää, millainen paikka se palvelinkeskus on, kertoo Jukka Vainonen.

Kovin syvällisesti Jukka Vainonen ei palvelinkeskuksesta kerro, vaan pyytää katsomaan maassa seisovaa telinettä. Siinä on kuva palvelinkeskuksen sisältä.

Kuvassa näkyy iso tehdashalli, jossa on vierekkäin muutaman metrin korkuisia torneja. Tornit muistuttavat tietokoneen keskusyksikön kaltaisia laatikoita.

Yhtään ihmistä kuvassa ei näy.

Kysyimme myös Googlen Haminan palvelinkeskuksen johtajalta Lauri Ikoselta, millainen paikka palvelinkeskus on. Vastaus oli varsin ylimalkainen.

– Tämä on iso ja laaja kysymys. Palvelinkeskuksia tarvitaan tuottamaan kaikki digitaaliset palvelut kuten sähköposti, surffaus tai tubettaminen. Palvelinkeskuksessa tuotetaan kaikki nämä palvelut.

Tiettyjä asioita ei saa kertoa

Google tunnistaa, että yhtiön ympärillä on jonkinlaista salamyhkäisyyttä. Lappeenrannassa yliopiston edustalla useat Googlen työntekijät kertovat, että siksi he ovat täällä – salaperäisyyttä poistamassa.

Kotkassa asuva Venla Nopanen kertoo olleensa Haminassa Googlen palveluksessa vuodesta 2013 lähtien. Hän sanoo olevansa jokapaikanhöylä, joka ottaa vastaan uudet työntekijät, järjestää kiertueita ja huolehtii henkilöstön hyvinvoinnista.

Sekä Jukka Vainonen että Venla Nopanen uskovat, ettei Googlessa tosiasiassa ole sen enempää salaperäisyyttä kuin muissakaan yrityksissä.

– Aina tietyt työhön liittyvät asiat ovat sellaisia, joista ei saa kertoa. Palvelinkeskukseen me emme voi turvallisuussyistä ketään päästää, sanoo Venla Nopanen.

Jukka Vainonen kertoo, että esimerkiksi yksityiskohtaiset teknisiin asioihin liittyvät seikat ovat salaista tietoa. Venla Nopanen on samaa mieltä.

– Dataan liittyvät asiat ovat sellaisia, joista ei voi kertoa. Mutta varmasti jokaisessa työpaikassa on omat yrityssalaisuutensa. Google ei varmasti ole ainoa yritys, jolla on yrityssalaisuuksia, sanoo Nopanen.

Venla Nopanen ja Jukka Vainonen eivät koe, että heidän pitäisi kulkea yksityiselämässäkään suu supussa ja miettiä jokaista sanomaansa sanaa.

– Minulta ainakin kysytään useimmin sitä, että minkälaista osaamista Googlella tarvitaan.

Yhdysvaltalaista yrityskulttuuria

Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun vastuullisen liiketoiminnan professori Minna Halme ei ole yllättynyt kuulleessaan, ettei Googlen palvelinkeskukseen pääse tai että se ei järjestä avoimien ovien päiviä.

– Sellaiset eivät kuulu yhdysvaltalaiseen yrityskulttuuriin. Yhdysvalloissa yritykset ovat hyvin tarkkoja liikesalaisuuksistaan ja jopa pelkäävät niiden paljastumista, kertoo Halme.

Salamyhkäisyyden tunne saattaa syntyä, koska Suomessa on totuttu yritysten hyvin avoimeen viestintätapaan ja luottamukseen. Tehtaat järjestävät kierroksia erilaisille ryhmille ja järjestävät kaikille avoimia tutustumispäiviä.

– Julkisuuden ja yksityisyyden välinen suhde voi olla jopa vihamielissävytteinen. Yritykset eivät halua julkisen vallan puuttuvan yrityksen asioihin esimerkiksi ympäristöasioissa, kertoo Halme.

Pohjoismaissa yritykset ovat Halmeen mukaan maailmanlaajuisesti vertailtuna hyvin avoimia.

– Meillä luottamus on tosi suuri. Välillä yrityksiä joudutaan jopa muistuttamaan, ettei toimistoihin ihan kuka tahansa pääse.

Googlen salamyhkäisyyttä voi kasvattaa myös sen valtava asema. Google tietää meistä kaikista yllättävän paljon.

– Valtavan iso yritys, jonka lobbausvoima globaaleihin asioihin on iso, pohtii professori Minna Halme.

Maalaisjärjellä pärjää

Elinkeinoelämän keskusliiton lakiasiainjohtaja Markus Äimälän mukaan on vaikea yksiselitteisesti sanoa, mitä työntekijä saa työpaikastaan kertoa ja mitä ei. Hänen mielestään normaalilla maalaisjärjellä pärjää.

– Tietenkään liikesalaisuuksia ei saa kertoa. Esimerkiksi salaisia piirustuksia tai kaavoja.

Niiden lisäksi on paljon arkaluonteista tietoa, jota ei pidä mennä kertomaan työpaikan ulkopuolelle.Tällaisia ovat esimerkiksi yrityksen tuotantomäärät, taloudellinen tilanne tai suunnitteilla olevat uutuustuotteet.

– Yritykset eivät halua, että sellaiset asiat tulevat kilpailijoiden tietoon.

Äimälän mielestä kannattaa aina miettiä hetki, ennen kuin puhuu yrityksen asioista.

– Ihan hyvin voi kertoa, että missä on töissä ja vähän avata työnsä sisältöä.

Asia selväksi etukäteen

Jos työnantajan ja työntekijän välillä vaikuttaisi olla epäselvyyksiä avoimuuden rajoista, suosittelee Elinkeinoelämän keskusliiton lakiasiainjohtaja Markus Äimälä selvittämään ne työntekijälle ajoissa.

– Joskus ihmiset eivät tule ajatelleeksi, että jotkut asiat ovat arkaluonteisia. Mitä kokemattomampi henkilö on, sitä herkemmin kannattaa perehdytyksessä etukäteen selvittää asioita, joita ei kannata kertoa.

Äimälä uskoo, että moni työnantaja luottaa työntekijöidensä tietävän avoimuuden rajat.

– Pahinta on se, että kertoo tahallaan ja haluaa aiheuttaa yritykselle merkittävää vahinkoa.

Ääritapauksissa arkaluonteisen tiedon kertominen voi Äimälän mukaan johtaa jopa työsuhteen päättämiseen.

– Todennäköisemmin siitä joutuu puhutteluun. Mutta kannattaa muistaa, että liikesalaisuuden paljastaminen on välitön purkamisperuste.

Yrityssalaisuuksia eivät saa paljastaa myöskään työpaikalla satunnaisesti käyvät ulkopuoliset, esimerkiksi alihankkijat, siivoojat tai remonttia tekevät työntekijät.

– Usein jo sopimuksessa on mainittu, että luottamuksellisuus vallitsee. Jos paljastaa asiakkaan tietoja, voi sillä olla ihan samat seuraukset, kuin jos kertoisi oman työnantajansa tietoja ulkopuolisille. Samat kriteerit pätevät, eli asiakkaan tietoja ei saa kertoa.

Työkielenä englanti

Haminassa Googlen palvelinkeskuksessa työskentelevä Venla Nopanen kertoo nauttivansa työstään.

– Google on tosi innovatiivinen työpaikka ja siellä on hyvä ryhmähenki. On myös mielenkiintoista olla kansainvälisessä työympäristössä, sillä meillä on paljon suomalaisia ja ulkomaalaisia työntekijöitä.

Nopanen kertoo, että heidän työkielensä Haminassa on englanti. Ihmisiä on töissä yötäpäivää.

– Aina kun käyn konesalissa, yllätyn, miten valtava tila se on, kertoo Venla Nopanen.

Jukka Vainonen kertoo olleensa ennen Googlelle tuloaan töissä Googlen alihankkijalla ja päätyi sitä kautta Googlelle töihin.

– Ajattelin, että tämä on varmasti tulevaisuuden ala ja että töitä riittää. Rallienglannilla pärjää, naurahtaa Vainonen.

Tuntematon, mutta kiinnostava

Lappeenrannan yliopiston edustalla kaksi kauppatieteen kauppatieteen opiskelijaa Emma Hietanen ja Rahel Worku käyttävät Googlen laitetta, joka etsii omien kasvonpiirteiden perusteella samannäköisiä kuuluisuuksia eri puolilta maapalloa.

Heidän mielestään Google ei ole erityisen salamyhkäinen yritys. Toisaalta he tunnustavat, etteivät tiedä siitä kovin paljoa.

– Google ei kovin paljon markkinoi työpaikkojaan, kertovat Hietanen ja Worku.

Molempien mielestä Google voisi olla mielenkiintoinen työnantaja.

– Olemme juuri menossa kuuntelemaan, mitä heillä olisi tarjota, kertoo Rahel Worku.

Töitä saattaa Suomessa riittää tulevaisuudessakin, sillä Google ilmoitti viime toukokuussa rakentavansa Haminaan uuden palvelinkeskuksen. Investoinnin kokonaisarvo on noin 600 miljoonaa euroa.

Keskusrikospoliisi on saanut valmiiksi esitutkinnan Merivoimien palveluksessa olleen henkilön epäillystä virkarikoksesta.

Viime lokakuussa alkanut esitutkinta on koskenut yhteensä neljää epäiltyä virkavelvollisuuden rikkomista. Poliisi epäilee, että Merivoimissa on tehty henkilöstöasioihin liittyviä päätöksiä esteellisenä.

STT:n tietojen mukaan virkarikostutkinnan kohteena on ollut Merivoimien lippueamiraali Timo Hirvonen. Lippueamiraali on Merivoimien sotilasarvo, joka vastaa maavoimissa prikaatikenraalia.

KRP:n tutkinnanjohtaja Markus Laine ei vahvista epäillyn nimeä eikä sotilasarvoa, koska se "olisi liian yksilöivä".

Asia siirtyy syyteharkintaan Länsi-Suomen syyttäjänvirastoon. Tutkintapyynnön teki pääesikunta.

Pääesikunta katsoi syksyllä Hirvosen toimineen esteellisenä kahdessa läheisiään koskevassa tapauksessa.

Pääesikunta on aiemmin todennut Hirvosen vahvistaneen Puolustusvoimissa työskentelevän läheisensä palkankorotuksen vuonna 2016. Hirvonen toimi tuolloin laivaston komentajana. Pääesikunnan mukaan Hirvonen on myös nykyisessä tehtävässään toiminut esteellisenä, kun hän kävi kehityskeskustelun ja laati suoritusarvioinnin toisesta läheisestään.

STT:n tietojen mukaan Hirvosta ei marraskuussa valittu Merivoimien komentajaksi esteellisyysepäilyn takia. Hirvonen toimi myös sotilasjäsenenä korkeimman oikeuden sotilasasioiden käsittelyssä. Lännen media kertoi joulukuussa, että hänet hyllytettiin tehtävästä, koska häneen kohdistuu esitutkinta.

Hotelliketju Odyssey Hotel Groupin ja YIT:n solmima esisopimus koskee tornirakennukseen kerroksiin 0 - 12 tulevaa lähes kahta sataa hotellihuonetta. Lisäksi tiloihin tulee ravintola ja palvelutila. Yhteensä se on kooltaan 7000 neliötä. Ketju vuokraa tilat.

Ketjulla on käytössä useita erilaisia brändejä ja Vaasan hotellin brändi julkistetaan myöhemmin.

Odyssey-ketjun edustaja Christian Beckman uskoo vahvasti, että Vaasassa on vielä tilaa heidän hotellilleen.

– Sen myötä kun syntyy uusia hotelleja, niin syntyy uutta kysyntää. Vaasassa ei ole vielä niin paljon hotellikapasiteettia, että se olisi mitenkään täysi. Meidän hotelli tulee myös sellaiseen paikkaan, johon tulee uutta kysyntää: kongressit, kokoukset ja musiikkivieraat, toteaa Beckman.

Säästöt vastaan suurhanke

Vaasan kaupungin lopullinen päätös osallistumisesta hankkeeseen on vielä tekemättä. Kaupunki omistaisi kokonaisuudesta musiikki-kongressitilat.

Vaasan kaupunki on tiukassa taloudellisessa tilanteessa ja etsii tällä hetkellä 9 miljoonan euron säästöjä. Myös irtisanomiset ovat mahdollisia. Vaasan sivistystoimenjohtaja Christina Knookala toteaa, että kaupungin investointi Wasa Stationiin herättää varmasti keskustelua vielä myös kaupunginhallituksessa. Hän kuitenkin pohtii sitä, onko Vaasan kaupungilla varaa jättää tämä panostus tekemättä.

– Kyllähän tämä luo työpaikkaja, rakennusvaiheessa noin 2000 ja sen jälkeen vuosittain noin 400 työpaikkaa. Tämä tulee olemaan todella iso työllistäjä meidän alueella. Uskon, että houkuttelevuuden kautta sillä on myös laajemmat vaikutukset: kuinka kaupunkiin syntyy uusia yrityksiä ja kuinka tänne muuttaa ihmisiä.

– Positiivinen vaikutus on laajempi kuin vain nämä yksittäiset työpaikat, jotka Wasa Stationiin syntyvät, sanoo Knookala.

Rakennus kohoaa sataan metriin

Monitoimikortteli Wasa Stationiin haetaan edelleen lisää toimijoita. Rakennuttaja YIT on linjannut, että kaupan ja palvelujen tiloista on saatava täytettyä 65 prosenttia ennen kuin rakennuspäätös voidaan tehdä.

25-kerroksinen ja sata metriä korkea tornirakennus on tarkoitus täyttää puoliksi hotellitoiminnalla ja puoliksi yksityisasumisella. Asunnot ovat herättäneet paljon kiinnostusta, vaikka niiden hinnat, koot ja muodot selviävät vasta myöhemmin.

Wasa Station -hanke on viivästynyt jo selvästi alkuperäisestä aikataulustaan. Päätös rakentamisesta tehtiin 2014.

Wasa Station on tulossa kaupungin keskustaan vanhan linja-autoaseman tontille. Entinen linja-autoasema on jo purettu sen tieltä.

Turkulaiset voivat seuraavan kolmen viikon aikana kuvitella, miltä tuntuisi asua Lontoossa, kun Turun kaupunkiliikenne Föli saa kokeilukäyttöönsä kaksikerrosbussin.

Uudenlaista bussikulttuuria päästään aistimaan myös Turun naapurikunnissa, sillä tuplakerroksiset linja-autot ajavat Turun kautta Naantaliin, Raisioon ja Lietoon suuntautuvilla reiteillä.

Kaksikerroksiset bussit ovat tuttu näky Suomen kaukobussiliikenteessä, mutta kaupunkikäytössä niitä ei vielä ole.

Turussa kokeilun tarkoituksena on kerätä asiakas- ja kuljettajakokemuksia sekä testata, miten erilainen kalusto vaikuttaa ajoaikoihin Turun runkoliikennesuunnittelussa.

Turussa on pyöritelty viime vuosina joukkoliikenneuudistusta. Superbusseilla ja raitiovaunuilla on molemmilla omat kannattajansa. Esimerkiksi kaupunginjohtaja Minna Arve on liputtanut vahvasti raitiotien rakentamisen puolesta, mutta lopullisia päätöksiä ei ole tehty.

Jää nähtäväksi, voisiko myös nyt kokeiltava kaksikerrosbussi sopia osaksi Turun seudun joukkoliikennettä.

Kaksikerrosbussi voisi olla matkailuvaltti

Kokeilussa oleva bussi sulautuu Turun joukkoliikenteeseen ainakin värinsä puolesta. Korkeaa kylkeä koristaa teksti "Varför London, vi har ju Föli". Teksti on muunnos Turun kaupungin markkinoinnissa pitkään käytetystä "Varför Paris, vi har ju Åbo" -tekstistä.

Kaksikerrosbussi voisi olla Turussa ja Turulle muutakin kuin joukkoliikenneväline.

– Kyllä kaksikerrosbussi voisi olla Turun seudun maamerkki ja nähtävyys, niin kuin Lontoossa, sanoo Turun joukkoliikennepalvelujohtaja Sirpa Korte.

Kaksikerroksinen bussi on muiden Turun kaupunkiliikenteen bussien tapaan matalalattiainen, mikä tarkoittaa sitä, ettei bussin käytävillä ole rappusia.

Toki rappusia pitkin kivutaan toiseen kerrokseen. Portaat ovat melko jyrkät eli kapuaminen ei välttämättä onnistu jokaiselta.

Matkustajien on hyvä huomioida sekin, että tavallisista Föli-busseista poiketen kaksikerrosbusseissa on vähemmän tilaa lastenvaunuille ja rollaattoreille.

Aika näyttää, millä Turussa tulevaisuudessa kuljetaan

Suomen Linja-autoliiton toimitusjohtaja Mika Mäkilän mukaan kaksikerrosbussi voisi olla haastaja Turkuun kaavaillulle raideliikenteelle.

– Näyttää siltä, että uskottava vaihtoehto raideliikenteelle voisi olla kaksikerrosbussi tai uuteen teknologiaan perustuva linja-autokonsepti.

Uutta teknologiaa on biokaasubussien lisäksi linja-autojen sähköistäminen. Turussa sähköbussilla ajetaan linjalla 1, sataman ja lentokentän välillä.

Lähimmät aktiivisessa kaupunkiliikenteessä ajavat kaksikerrosbussit ovat Tukholmassa, jossa ne ovat kuljettaneet ihmisiä Tukholman ja Norrtäljen välillä kahdeksan vuotta.

Mäkilä suhtautuu kuitenkin vielä varauksella ajatukseen siitä, että kaksikerrosbussit yleistyisivät enemmänkin.

– Aika näyttää. Tässä on näkymä vielä avoin ja tämä on yhden valmistajan toteutus. Nähtäväksi jää, onko tämä kaupunkiliikenteeseen soveltuva vaihtoehto ja millä tavalla muut kaupungit tästä innostuvat.

Kokeilun jälkeen auto jatkaa matkaa Italiaan esittelykäyttöön.

Vuonna 2005 kadonneen Jari Pesosen tapauksessa on annettu tuomio Itä-Suomen hovioikeudessa.

Hovioikeus päätyi samaan ratkaisuun kuin käräjäoikeus.

Käräjäoikeudessa 42-vuotias ilomantislaismies sai yhdeksän ja puolen vuoden vankeusrangaistuksen taposta ja muista rikoksista. Lisäksi tuomittu määrättiin maksamaan uhrin omaisille korvauksia. Hän valitti tuomiosta hovioikeuteen.

Tapaus on poikkeuksellinen, sillä Pesosen ruumista ei ole löytynyt poliisin laajoista maastoetsinnöistä huolimatta. Ruumista on etsitty Ilomantsista useaan otteeseen.

27-vuotias ilomantsilainen Jari Pesonen katosi baarireissulla elokuun puolivälissä vuonna 2005. Poliisi tutki katoamista jo tuoreeltaan henkirikosepäilynä vuosina 2005 ja 2006. Tutkinta kuitenkin kuivui kasaan. Kadonnut Jari Pesonen julistettiin kuolleeksi vuonna 2010.

Hovioikeus päätyi nyt samaan näkemukseen kuin käräjäoikeus. Sen mukaan tapon uhriksi joutunut Jari Pesonen meni samaan autoon tuomitun, toisen miehen ja naisen kanssa Ilomantsissa vietetyn ravintolaillan päätteeksi. Oikeus päätteli autoa ajaneen naisen kertomuksesta, että tuomittu mies kuristi Pesosen liikkuvan auton takapenkillä elokuisena yönä.

Tapaus avattiin uudelleen, kun autoa ajanut nainen muutti kertomustaan tapahtumista vuosien jälkeen. Hän kertoi valehdelleensa poliisille vuonna 2005, koska oli järkyttynyt ja pelkäsi nyt taposta tuomittua miestä. Myös toinen autossa ollut todistaja muutti todistustaan ja kertoi auttaneensa tuomittua piilottamaan ruumiin.

Kun todistajat kertoivat tapahtumista, heidän omat epäillyt rikoksensa olivat jo vanhentuneet.

Lue lisää:

Kadonneen Jari Pesosen tapauksen käsittely alkoi Itä-Suomen hovioikeudessa – ruumista ei ole löytynyt, käräjäoikeus antoi tuomion taposta

Yli 13 vuotta sitten kadonneen Jari Pesosen omaiset eivät luovuta, vaikka taposta tuomittu mies ei puhu – porukka kasassa jo maastoetsintöihin

Kadonneen Jari Pesosen tapauksessa pitkä tuomio – lähes 10 vuotta taposta ja muista rikoksista

Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio ECRI (European Commission against Racism) on antanut Suomelle jälleen suosituksia rasismin ja suvaitsemattomuuden vastaiselle työlle. Tuoreessa raportissaan komissio toi esiin huolensa muun muassa saamelaiskulttuurin vähäisestä tuntemuksesta Suomessa.

Euroopan neuvoston rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komitea seuraa ihmisoikeuksien toteutumista Euroopassa. Aiempi Suomea koskeva raportti julkistettiin vuonna 2013. Nyt käynnissä on viides raportointikierros.

Saamelaiskulttuurin opettamista ja valtaväestön tietämystä lisättävä

Raportissaan ECRI kehottaa, että Suomen kouluissa tulisi opettaa enemmän saamelaisista. Komission mukaan saamelaiskulttuurin tuntemusta on lisättävä valtaväestön keskuudessa koulujen lisäksi myös erilaisin kampanjoin. Tuntemuksen lisäämistä komissio painotti jo edellisessä raportissaan kuusi vuotta sitten.

Tällä kertaa raportissa todetaan, että opetuksen ja tuntemuksen lisääminen voisi vähentää saamelaisten kokemaa vihapuhetta.

Yhtenä merkittävänä asiana saamelaisten edustajat ovat nostaneet esille toiveen siitä, että Suomessa juhlittaisiin kansallisesti saamelaisten kansallispäivää.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimivaltaa laajennettava, poliisivoimien väen monipuolistuttava

Komissio suosittaa myös laajentamaan yhdenvertaisuusvaltuutetun toimivaltaa ja lisäämään resursseja tasa-arvovaltuutetulle. Lisäksi esimerkiksi seksuaalivähemmistöihin kuuluvien kokemaan vihapuheeseen puuttumiseen tulisi tehdä oma strategiansa. ECRI suosittaa Suomea myöntämään tarpeellisen rahoituksen romaanipoliittiseen ohjelmaan.

ECRI:n raportissa kehotetaan perustamaan riippumaton toimielin, joka tutkisi väitettyjä sekä rotusortamiseen että poliisiviranomaisten väärinkäytöksiin liittyviä tapauksia.

Raportissa todetaan lisäksi, että Poliisin monimuotoisuutta olisi lisättävä niin, että se heijastaisi paremmin väestön monipuolisuutta.

Viimeistään kahden vuoden päästä raportin julkaisusta ECRI tarkistaa, miten Suomen viranomaiset ovat toteuttaneet raportissa esiintuodut kehotukset.

Voit keskustella aiheesta kello 18.00 saakka.

Euran Kauttualla erikoispapereita valmistava Jujo Thermal Oy tekee viiden miljoonan euron investoinnin uuden pakkausmateriaalin valmistamiseen.

Jujo Thermal kertoi keväällä kehittävänsä tuotetta yhteistyössä Tampereen yliopiston paperinjalostus- ja pakkaustekniikan laitoksen kanssa.

Uudenlaisella erikoispaperilla voidaan korvata pakkausten muoviset tai alumiiniset suojakalvot. Tavoitteena on vähentää muovin käyttöä elintarvikkeiden joustopakkauksissa.

Investointi kohdistuu laitteiston ja laaduntarkkailun kehittämiseen. Uuden tuotesarjan teollinen tuotanto on tarkoitus aloittaa ensi vuoden kesäkuussa.

Jujo Thermalin omistaa japanilainen Nippon Paper Industries -yhtiö. Eurasta tulee uuden tuotesarjan valmistuksen Euroopan tukikohta.

Jujo Thermalista kerrottiin äskettäin, että Kauttuan tehtaiden yt-prosessi on lopetettu. Kesäkuussa alkaneille neuvotteluille ei ollut enää tarvetta, kun tehtaan tilauskanta parantui huomattavasti alkukesästä.

Jujo Thermalilla on noin 200 työntekijää ja toimihenkilöä.

Saamelaiskäräjälakiin kirjattu saamelaismääritelmän lappalaispykälä jakaa syksyn saamelaiskäräjävaalien ehdokkainen näkemyksiä vähäisesti. Julkisuudessa asiasta käydään kovaa väittelyä vuodesta toiseen.

Ehdokkaiden näkemykset tulevat esiin Yle Saamen vaalikoneesta. Siihen on vastannut 34 ehdokasta vaalien 36 ehdokkaasta.

Lue myös: Suomen saamelaispolitiikan kärkipaikoista kisaavat muiden muassa Norjan saamelaiskäräjien jäsen, saamelaispolitiikan veteraani sekä Tenon kalastusaktivisti

33 ehdokasta on vastannut väittämään, jonka mukaan saamelaismääritelmästä tulee poistaa niin kutusuttu lappalaispykälä. 24 ehdokasta on väittämän kanssa samaa mieltä ja yhdeksän eri mieltä.

Selkeästi samaa mieltä ovat Leo Aikio, Matti Aikio, Juha Petteri Alakorva, Veikko Feodoroff, Ida-Maria Helander, Karen-Anni Hetta, Janne Hirvasvuopio, Kaisa-Mari Jama, Tuomas Aslak Juuso, Per-Oula Juuso, Neeta Jääskö, Anni Koivisto, Kirsti Kustula, Tauno Ljefoff, Asko Länsman, Ulla-Maarit Magga, Anne Nuorgam, Pirita Näkkäläjärvi, Magreta Sara, Marko Tervaniemi ja Niko Valkeapää.

– Niin sanottu lappalaiskriteeri ei ole perinteinen tapa tunnistaa henkilö saamelaiseksi, toteaa Leo Aikio.

– Saamelaisilla on oikeus itsehallintoon ja oikeus päättää itse, ketkä kuuluvat saamelaiskäräjien vaaliluetteloon, perustelee Asko Länsman.

Matti Aikio, Kaisa-Mari Jama, Tuomas Aslak Juuso, Neeta Jääskö, Anni Koivisto ja Niko Valkeapää nostavat perusteluissaan esille, että henkilön merkitseminen tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjoihin ei ole etninen merkintä, vaan että henkilö on harjoittanut niin kutsuttuja lappalaiselinkeinoja.

– Myös suomalaisia uudisasukkaita on niissä merkitty lappalaisiksi, koska myös heille myönnettiin oikeuksia harjoittaa lappalaiselinkeinoja, sanoo Matti Aikio.

– Saamelaisuus ei elä vanhoissa asiakirjoissa, vaan yhteisöön ja kulttuuriin kuulumisessa, lisää Kaisa-Mari Jama.

Myös Neeta Jääskö toteaa, että saamelaiskäräjien tarkoitus on toimia kulttuuri-itsehallintona niille, jotka ovat saamelaisia tänä päivänä.

Pirita Näkkäläjärven mukaan niin kutsuttu lappalaiskriteeri on porsaanreikä, joka mahdollistaa suomalaisten pääsyn vaaliluetteloon. Ida-Maria Helander ja Anni Koivisto toteavat, että saamelaiset eivät ole koskaan hyväksyneet lappalaispykälää.

– Pykälän pitäminen lainsäädännössä on vastoin saamelaisten itsemääräämisoikeutta, sanoo Koivisto.

Hänen mielestään Pohjoismailla tulisi olla yhteinen määritelmä äänioikeudesta. Tähän viittaa myös Anne Nuorgam.

– Saamelaismääritelmä tulisi säätää saamelaiskäräjälaissa saamelaissopimusehdotuksen mukaisesti, toisin sanoen saamen kieli lasketaan neljänteen sukupolveen nykyisen kolmen sijaan, perustelee Nuorgam.

Kirsti Kustulan mielestä olisi hyvä, että ne pykälät, jotka aiheuttavat erimielisyyksiä, joko poistetaan tai korjataan. Tauno Ljetoff puolestaan toteaa, että saamelaiskäräjälaissa on lappalaispykälä mukaan lukien useita tarkistettavia kohtia.

Janne Hirvasvuopio näkee, että määritelmässä ei tulisi puhua saamelaisesta vaan sen sijaan oikeudesta tulla merkityksi vaaliluetteloon.

– Vaaliluetteloon merkitseminen itsessään ei vielä merkitse saamelaisuutta, eivätkä kaikki saamelaiset siihen halua myöskään kuulua, perustelee Hirvasvuopio.

Varovaisemmin samaa mieltä väitteen kanssa ovat lisäksi ehdokkaat Teija Linnanmaa, Niina Siltala ja Irja Seurujärvi-Kari.

Seitsemän ehdokasta vastustaa selvästi pykälän poistamista

Saamelaismääritelmän lappalaispykälän poistamisesta selvästi eri mieltä ovat ehdokkaat Anu Avaskari, Inka Kangasniemi, Pigga Keskitalo, Kari Kyrö, Pentti Morottaja,Veikko Porsanger ja Tanja Sanila.

– Ei ole selvää perustetta väittämälle, että mainituissa lappalaisissa ei olisi saamelaisia. Jos halutaan laittaa jokin ajanjakso leikkaamaan polveutumisen ketjua, se on asetettava niin, ettei se loukkaa henkilön itseidentifikaatiota, sanoo Morottaja.

– Virallisista luotettavista lähteistä hankittu polveutumistodistus on paras ja luotettavin tapa selvittää ihmisen alkuperä. Myös yhteys perinteiseen kulttuuriin on tärkeää. Puheet, että lappalaisuusmerkintä osoittaisi vain elinkeinoa, ovat ilkeää vääristelyä, toteaa Kyrö.

Anu Avaskari on Kyrön kanssa samaa mieltä siitä, että polveutumista ei tulisi kieltää. Hän nostaa esille, että polveutumisesta puhutaan myös ILO 169 -sopimuksen alkuperäiskansamääritelmässä.

Lisäksi Inka Kangasniemi, Pigga Keskitalo ja Veikko Porsanger puhuvat polveutumisen puolesta.

– Saamelaisuudesta ei voi tehdä kielivähemmistöä, jolla ei ole saamelaisia juuria. Näihin maa-, veronkanto- ja henkikirjoihin merkityillä saamelaisilla on kulttuurisia oikeuksia, jotka on huomioitava tasavertaisesti saamelaispolitiikassa. Puolustan laajaa ymmärrystä saamelaisuudesta, sillä meillä on sellainen historia, ettei sitä voi rajata tiukasti, sanoo Keskitalo.

– En kannata kieleen ja kulttuuriin perustuvaa määritelmää, sillä määritelmästä tulee silloin täysin tulkinnanvarainen ja mielivallan käytön riski kasvaa, perustelee Kangasniemi.

Tanja Sanilan mielestä suurimmat kiistat saamelaisyhteisössä johtuvat määritelmän kirjavista tulkinnoista.

Hieman varovaisemmin eri mieltä asiasta ovat myös Hanna Guttorm ja Aslak Pekkala.

Sammol Lukkari ei vastannut varsinaiseen väittämään, mutta kommentoi, ettei pykälä saa rampauttaa saamelaiskäräjiä lopullisesti ja että saamelaiskeskusteluun on aika löytää oikeanlainen lopputulos.

Ehdokkaiden vastaukset mahdollisine perusteluineen löytyvät Yle Saamen vaalikoneesta. Saamelaiskäräjävaalit toimitetaan 2.9.–30.9.2019.

Voit keskustella aiheesta klo 17:ään saakka.

Tampereen kaupunki on muuttanut legendaarisen Hakametsän jäähallin tulevaisuutta koskevia suunnitelmia. Kaupunginhallituksen esityslistan mukaan Hakametsän halli voikin säilyä jääurheilukäytössä myös tulevaisuudessa. Näin voi käydä, vaikka toukokuussa 2010 valtuusto päätti poistaa Hakametsän ykköshallin jäähallikäytöstä ja muuttaa muuhun sisäliikuntaan sopivaksi.

– Silloin kun näitä päätöksiä on tehty, ei ole vielä ollut kokonaismahdollisuutta tiedossa. Nyt on järkevämpää olla rajaamatta yhden rakennuksen käyttötarkoitusta, sanoo projektipäällikkö Markus Joonas.

Joonas myöntää että kyse on tietysti myös rahasta, mutta lisäksi siitä, että 60-luvulla rakennetusta jäähallista ei välttämättä isollakaan rahalla saisi koskaan hyvää sisäliikuntahallia.

Hakametsän muutos on edessä, kun jääkiekkojoukkueet Tappara ja Ilves muuttavat uuteen Tampereen Kannen areenaan ensi vuosikymmenen alkupuolella.

Tampere hakee kumppaneita kilpailulla

Tampere on käynnistämässä Hakametsän alueesta konsepti- ja toteutuskilpailun.

Kilpailun tavoitteena on saada alueelle tamperelaisten tarvitsemat monipuoliset liikuntaolosuhteet liikuntapaikkarakentamisen suunnitelman mukaisesti ja luoda uudenlainen urheilukampus sekä löytää näiden toteuttamiseksi kumppanit.

Kilpailun kohteena on Hakametsän nykyinen tontti. Tontille rakennetaan urheilu- ja liikuntatiloja oheisharjoittelutiloineen, asuntoja ja toimitilaa.

Esityslistan mukaan Hakametsän alueen selvitykset ja kiinteistön tarkastelu ovat osoittaneet, että Hakametsän ykköshallin säilyminen jääurheilukäytössä on todennäköisesti teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisin ratkaisu.

– Hakametsä 1 voi säilyä jääurheilun käytössä, mikäli se on esitetyn konseptin kannalta tarkoituksenmukaisin ja edullisin ratkaisu. Tällöin edellytyksenä on, että katsomokapasiteettia pienennetään ja oheistiloja lisätään, esityslistalla sanotaan.

Kaupunki haluaa, että Hakametsä kokoaa urheilutoimijat yhteen ja muodostaa kansainvälisen tason keskuksen. Tämä tarkoittaa sitä, että alueelle on joka tapauksessa tulossa tiloja myös muille kuin jäälajeille.

Lisäksi Hakametsään tulisi asuntoja esimerkiksi urheilu- ja liikunta-alan opiskelijoille. Uuden rakentaminen on tarkoitus aloittaa Hakametsässä vuonna 2021.

Hakametsä on Suomen ensimmäinen jäähalli. Se valmistui vuoden 1965 maailmanmestaruuskisoihin.

Jäähallin kuivauskopin ovi on apposen auki. Pienen huoneen lattialla on pyykkikopallinen säärisuojia ja telineistä roikkuu aluspaitoja ja sukkia. Käytävälle työntyy paksu luistinten haju.

Hämeenlinnan Rinkelinmäen jäähallin käytävillä tepastelevalla hieroja Juha Sulinilla on menossa viime hetken kiireet juuri ennen jääkiekkokauden alkamista.

Pelaajien lihashuolto pitää saada sille mallille, että koko joukkue olisi pelikuntoinen ensimmäiseen otteluun. Tavaran toimittajat tuovat lastejaan ja hierojan työtilan kaapit on nyt ladattu täyteen.

– Kylmägeelejä litratolkulla, teippejä kilometritolkulla ja lisäravinteita rekkatolkulla, jos vähän väritetään asiaa, virnistää Sulin.

Kahden maailmanmestaruuden mies

Kulunut vuosi on ollut Juha “Julli” Sulinille voitokas. Hän oli viime keväänä jääkiekon Suomen mestaruusjoukkueen lisäksi myös jääkiekon maailmanmestaruuden voittaneessa joukkueessa.

Mitalisade on miehelle tuttua. Hän oli huoltoryhmässä myös vuonna 2006, kun HPK voitti Suomen mestaruuden. Maailmanmestaruus on kokeneelle hierojalle jo toinen, sillä hän oli mukana voittamassa lätkän mm-kultaa vuonna myös 2011.

Kaikkiaan Sulinilla on ollut maajoukkuekomennuksia 23 kertaa. Sulin ei myönnä googlanneensa, onko hänen uransa tai mitalisaaliinsa hierojana ainutlaatuinen.

– Aika onnekas olen ollut. Valmentajat ja johdot vaihtuvat, mutta minua on pyydetty ja minuun on luotettu. Kyllä tässä jotain on tehty oikein, sanoo Sulin kurkkuaan selvitellen.

“Osaan sopivasti puhuttaa pelaajia”

Sulin juttelee vilkkaasti hallin käytävillä niin taukotilastaan poistuvien siivoojien kuin luistimet jalassa ohi lonksuttelevien pelaajienkin kanssa. Oma äiti opetti aikoinaan ujon teinin avaamaan suunsa. Hieroessaankaan Sulin ei sano olevansa hiljainen.

– Aika suulas minä olen, mutta osaan sopivasti puhuttaa pelaajia.

Juha Sulin tekee töitä HPK:n medikaalitiimissä yhdessä lääkärin, fysioterapeutin ja “muutaman muun rasvanäpin” eli hierojakollegan kanssa.

– Työni on huumorin ja hyvän fiiliksen luomista, se on minun duunini ja vahvuuteni. Mutta on myös päiviä, jolloin pitää olla hiljaa ja keskittyä, selittää Juha Sulin.

Tappion hetkellä hierojan pöydällä saattaa päästä itku

Kevään molemmissa mitalijuhlissa näkyi, miten läheisissä väleissä hieroja on pelaajien kanssa. Sulinia kaulailtiin ja taputeltiin hartioihin ahkerasti. SM-pokaalin Sulin sai nostaa HPK-laisista jo kolmantena. Heti kapteenin ja apulaiskapteenin jälkeen.

Sulin myöntää, että hieroja on työtään tehdessään konkreettisesti pelaajien iholla. Hieroja hoitaa loukkaantunutta, kun lihakset ovat jumissa eikä peli kulje tai kun takana on huippusuoritus.

– Hoitotilanteessa voi puhua sellaisia asioita, mihin valmennustiimit eivät pysty nopeasti puuttumaan. Rauhoittelen kuumakalleja ja rohkaisen nuoria lähellä läpimurtoa olevia pelaajia, pohtii Sulin hierojan roolia.

Joskus tappion hetkellä huippu-urheilijaltakin saattaa hierojan pöydällä päästä itku. Sulinin mielestä tunteiden pitääkin nousta pintaan.

– Jos häviää olympiafinaalin, niin kyllä se kouraisee, mutta pitkässä juoksussa se myös kasvattaa. Aina on uusi mahdollisuus, uudet kaudet ja uudet joukkueet, toteaa Juha Sulin.

TV-sarjan näyttelijä, monialayrittäjä, pelaaja ja valmentaja

Sulin on ennen kaikkea jääkiekkomies. Hän on entinen pelaaja ja valmentaja. Mies on myös pitänyt pelikioskia ja omaa hierontavastaanottoa. 90-luvulla Sulin oli mukana Suomen kenties ensimmäisessä käsikirjoitetussa tositv-sarjassa Heartmix.

– Minut on keitetty jo aika monessa sopassa, kyllä se on yksi vahvuuteni, toteaa Sulin.

Useista arvomitaleista huolimatta Sulin ei ole kyllästynyt jääkiekkomaailmaan. Hän kokee, että kaikkea ei suinkaan vielä ole saavutettu, vaikka mitalikaapissa onkin jo ahdasta.

– Tärkeintä minulle on HPK:n menestyminen ja sitten tietenkin leijonilta puuttuu olympiavoitto. Kiinan kisat ovat kahden ja puolen vuoden päässä ja sinne on asetettu taas tavoitteet, sanoo Sulin napakasti.

Ahveniston puut auttoivat palautumisessa kovasta keväästä

Viime kevään mitalijuhlia edelsivät täydet seitsemän lopputottelua. Maailmanmestaruusturnauksessa Sulin kohtasi lehtihaastattelun mukaan enemmän mustelmia kuin koskaan ennen. Tiukkojen otteluputkien jälkeen lepo on ollut tarpeen.

– Se oli työmäärältään kova kevät ja palautumiseen meni vähän aikaa, mutta sain kesällä ottaa happea ja halata Ahveniston eli Apparan puita, kertoo Juha Sulin.

Pysyäkseen mukana nuorten maailmassa Sulin lukee paljon alan lehtiä ja kouluttautuu. Erityisesti korvien välin on oltava kunnossa, sanoo Sulin. Hierojan käsiä, työvälineitään, hän esittelee lämmöllä.

– Ihan normaalit, auttavat kädet. Näillä on soitettu myös kitaraa, eivät nämä mitkään lapiot ole. Näillä on pärjätty ja tuotu leipä kotiin yli kolmekymmentä vuotta, hymyilee Sulin.