Jalasjärven kirkko on avattu sureville. Kurikan seurakunnan kirkkoherra Heikki Sariola päivystää kirkolla yhdessä muiden seurakunnan työntekijöiden kanssa. Suruhartaus pidetään keskiviikkona Jalasjärven kirkossa kuudelta illalla.

– Olen ollut yhteydessä kouluun ja koulun rehtori kertoi tapahtuneesta koululaisille. Kaikki, jotka kokevat sen hyväksi ja tarpeelliseksi, voivat tulla kirkkoon hiljentymään, Sariola sanoo.

– Kriisiapua tarjotaan kaikkein läheisimmille ja kun aikaa on kulunut, on erilaisia ryhmiä, joissa voi keskustella suruntuntemuksista.

Jalasjärvellä valtatie kolmosella sattui yöllä vakava liikenneonnettomuus. Onnettomuudessa menehtyi kaksi paikkakuntalaista 17-vuotiasta nuorta naista. Kolmas autossa ollut samanikäinen nainen loukkaantui vakavasti.

– Kyllähän tämä on harvinaista ja poikkeuksellista. Kun kaksi nuorta kuolee, niin suru on yhteinen ja syvä, Sariola toteaa.

Onnettomuuspaikalle on viety kynttilöitä ja siellä on liikuskellut päivän aikana ihmisiä.

Lisää aiheesta:

Kaksi 17-vuotiasta nuorta naista kuoli liikenneonnettomuudessa Jalasjärvellä

Useita Meyerin Turun-telakan työntekijöitä on sairastunut vakavaan pneumokokkibakteerin aiheuttamaan keuhkokuumeeseen, kertoo Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri.

Loppukesän jälkeen Tyksissä on hoidettu VSSHP:n tiedotteen mukaan parikymmentä työikäisen aikuisen keuhkokuumetapausta. Sairastuneet henkilöt ovat olleet töissä telakalla rakenteilla olevassa laivassa.

– Kaikki sairastuneet ovat tarvinneet sairaalahoitoa. Heillä on ollut korkeakuumeinen keuhkoinfektio, mutta he ovat toipuneet sairaalassa nopeasti ja päässeet kotihoitoon, kertoo Tyksin sairaalahygienia- ja infektiontorjuntayksikön ylilääkäri Esa Rintala.

Sairastuneita on tällä hetkellä hoidossa yksittäisiä. Sairaalahoitoa sairastuneet ovat tarvinneet noin viikon ajan.

Sairastuneissa on sairaanhoitopiirin mukaan eri ammattiryhmiä, kansallisuuksia ja eri yritysen työntekijöitä. Yhteistä sairastuneille on että he ovat työskennelleet pitkään laivan varusteluvaiheessa.

– Alkuvaiheessa oli vaikeaa päästä tämän yhteisen tekijän jäljille, sillä tapauksia tuli loppukesän aikana hiljalleen yksittäisiä. Oli vaikeaa hahmottaa että sairastuneilla on yhteinen tekijä, Rintala sanoo.

THL:n tutkimuksissa sairastuneilla on todettu samanlaista pneumokokki-bakteerin alatyyppiä, kertoo Rintala.

– Voidaan puhua epidemiasta, mutta se mistä se on lähtöisin on nyt selvittelyn alla. Voi olla hyvinkin vaikea saada selville, mistä se on lähtöisin. On mahdollista, että pölyinen ympäristö, mahdollisesti metallipöly, altistaa pneumokokki-infektiolle, Rintala sanoo.

Hänen mukaansa samassa työpaikassa työskentelevillä esiintyvä pneumokokkiepidemia on harvinainen, siksi yhteisen nimittäjän löytyminen kesti.

– Tämä on aika harvinaista maailmalla. Tänä vuonna Norjassa on telakalla ilmennyt samantyyppinen epidemia ja sitten muutama vuosi sitten Pohjois-Irlannissa on todettu telakkatyöntekijöillä tällainen epidemia. Lisäksi muutama vuosi sitten pääkaupunkiseudulla tul ilmi pieni tautiryväs. Aivan tavatonta tämä ei siis ole, mutta muuten tämä on aika harvinainen ilmiö, Rintala kertaa.

Telakka aloittaa työntekijöiden rokotukset

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, Turun kaupunki, työterveyshuolto, työterveyslaitos ja Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos THL selvittävät tilannetta.

Ensitoimenpiteinä telakalla aletaan rokottaa työntekijöitä ja tehostaa käsihygieniaa. Rokotteita tarjotaan torstaista alkaen ensisijaisesti niille jotka ovat varusteluvaiheen laivoissa.

– THL on tehnyt haastattelututkimuksia sairastuneille ja sitä kautta selvitellään sitä sairastuneiden ryhmää. Pyrimme löytämään riskiryhmän ja jos sellainen tarkentuu, niin sitten annamme rokotussuojan näille ihmisille.

Rintalan mukaan varsinaista taudin leviämisuhkaa ei ole.

– Tämä pneumokokkityyppi näyttää keskittyvän telakalle ja tiettyihin työvaiheisiin. Sairastuneiden henkilöiden lähipiirissä ei ole ollut sairastumisia.

Pneumokokki on yleinen bakteeri, joka aiheuttaa ylähengitysteiden infektioita, kuten poskiontelo- ja välikorvatulehduksia. Se voi myös aiheuttaa vakavia, sairaalahoitoa vaativia tauteja, kuten aivokalvontulehdusta, keuhkokuumetta ja verenmyrkytyksiä.

Pneumokokki leviää pisaratartuntana yskiessä ja aivastaessa. Se voi tarttua myös kosketuksen kautta.

Suomessa vakavia pneumokokkitapauksia todetaan vuosittain noin 700–800. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä todetaan vuosittain 60–80 tapausta. Tänä vuonna todettuja tapauksia on 62.

Useassa lappeenrantalaisperheessä joudutaan tänä vuonna miettimään, miten lapset saisivat edes yhden joululahjan.

Paikallinen nuorkauppakamari on järjestänyt jo 12 vuoden ajan Joulupuu-keräyksen, joka on taannut vähävaraisten perheiden lapsille ja nuorille jouluksi lahjan.

Nyt Lappeenrannan nuorkauppakamari tiedotti, ettei se tänä vuonna pysty järjestämään Joulupuu-keräystä.

Lahjojen saajat ovat olleet Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksoten perhe- ja sosiaalipalvelujen asiakkaita. Eksote ei ollut vielä kartoittanut, kuinka monessa perheessä lahjoja olisi toivottu tänä vuonna.

– On varmasti perheitä, joihin lahjoja ei nyt saada samalla tavalla, Eksoten palvelupäällikkö Raija Kojo sanoo.

Joulupuu-keräys on osoittanut tarpeellisuutensa, sillä viime vuonna noin 830 lappeenrantalaista lasta tai nuorta sai keräyksen kautta joululahjan. Lahjoja toivovien perheiden määrä on kasvanut vuosi toisensa perään.

Erityisesti lastensuojelussa on Raija Kojon mukaan sen ikäisiä lapsia, joille ei välttämättä tule lahjoja muuta kautta. Eksote pyrkii nyt tiedottamaan asiakkaitaan muista keinoista saada jouluapua.

– Esimerkiksi Hope-yhdistys järjestää oman keräyksen, Kojo sanoo.

Nuorkauppakamari: Tekijöitä ei löydy riittävästi

Nuorkauppakamari on tehnyt Joulupuu-keräystä yhdessä Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksoten sekä yritysten kanssa. Toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen.

Joulupuu-keräyksessä kuka tahansa voi ottaa esimerkiksi kaupassa olevasta joulupuusta lapun, jossa on lapsen tai nuoren lahjatoive. Lapun ottaja hankkii toiveen mukaisen lahjan, paketoi sen ja vie keräyspisteeseen. Keräyspisteestä lahja toimitetaan taholle, joka vie lahjan vastaanottajalle.

Lappeenrannan nuorkauppakamari perusteli tiedotteessa keräyksen peruuntumista "kaikkien osapuolten resurssipulalla". Nuorkauppakamarin puheenjohtaja Kirsi Aapron mukaan nuorkauppakamarilla on tällä hetkellä vähän jäseniä.

Aapro ei avaa resurssipulaa tämän tarkemmin Ylelle.

Palvelupäällikkö Raija Kojon mukaan Eksoten resursseista asia ei olisi ollut kiinni.

Joulupuu-keräyksen jatko Lappeenrannassa on epävarmaa. Nuorkauppakamari toivoo tiedotteessa, että keräys saataisiin järjestettyä jälleen vuonna 2020.

Keräyksen järjestäjäksi voi ilmoittautua

Joulupuu-keräys on lähtenyt aikoinaan liikkeelle Helsingin nuorkauppakamarista. Useilla paikkakunnilla keräyksen järjestää paikallinen nuorkauppakamari, mutta järjestäjä voi olla muukin taho, esimerkiksi Mannerheimin lastensuojeluliitto tai lions-klubi.

Parhaillaan on menossa ilmoittautuminen tulevan joulun Joulupuu-keräyksen järjestäjäksi. Joulupuun kansallinen koordinaattori Laura Kaivola kertoo, että tähän mennessä useampi taho on ilmoittanut järjestävänsä keräyksen.

Ainakaan vielä ei ole nähtävissä laajamittaisesti, että aiempien vuosien järjestäjät lopettaisivat keräyksen.

– Parilta järjestäjältä on tullut viesti, etteivät he järjestä keräystä tänä vuonna, Kaivola sanoo.

Kaivola muistuttaa, että järjestämisvastuun voi tarvittaessa antaa myös toiselle taholle.

Hope tekee voitavansa

Vapaaehtoisvoimin toimiva Hope-yhdistys kertoo saaneensa Lappeenrannassa nuorkauppakamarilta yhteistyöpyynnön joululahjakeräyksen järjestämiseksi. Se ei kuitenkaan onnistu.

– Emme voi lisätä työmääräämme, tiiminvetäjä Anni Pirnetkoski sanoo.

Hope-yhdistyksellä on myös oma joulukeräys, jossa kerätään lahjoja yhdistyksen asiakasperheille. Pirnetkoski uumoilee, että Joulupuu-keräyksen keskeytyminen Lappeenrannassa tuo uusia asiakkaita yhdistykselle.

– Emme kuitenkaan pysty ihmeisiin. Emme pysty palvelemaan Eksoten asiakkaita, Pirnetkoski kertoo.

Toisaalta osa yhdistykseltä jo apua saavista perheistä on todennäköisesti myös Eksoten perhe- ja sosiaalipalvelun asiakkaita.

Viime vuonna Hope-yhdistyksen kautta jaettiin satoja joululahjoja eteläkarjalaisille perheille.

Pirnetkoski painottaa, että joulukeräys ei ole yhdistyksen päätarkoitus. Pääpaino on vähävaraisten ja kriisin kokeneiden perheiden auttaminen.

Yhdistys ottaa vastaan muun muassa vaatelahjoituksia. Yhdistykselle voi lahjoittaa käytettyjä ja hyväkuntoisia vaatteita, joita yhdistys jakaa asiakasperheilleen.

Jyväskylän kaupunki on saanut taiteilijoilta luonnokset Matti Nykäsen muistomerkistä.

Luonnoksia pyydettiin kuudelta tunnetulta taiteilijalta. Luonnoksen jättivät Jussi Heikkilä, Kaarina Kaikkonen, Pekka Kauhanen, Stefan Lindfors, Kimmo Schroderus ja Maaria Wirkkala.

Alun perin muistomerkkiluonnokset oli määrä toimittaa kaupungille jo syyskuussa. Taiteiljoista kukaan ei jättänyt luonnostaan ensimmäiseen määräaikaan mennessä.

Muistomerkkityöryhmän puheenjohtajan Meri Lumelan mukaan taiteilijat kertoivat jo kesällä, että pitivät alkuperäistä aikataulua tiukkana. Tämän vuoksi kaupunki päätyi jatkamaan luonnosteluaikaa kuukaudella.

Kaupungin on tarkoitus järjestää hyväksytyistä luonnoksista yleisöäänestys, jossa ihmiset voivat kertoa mielipiteensä siitä, mikä ehdotus kuvaisi ja kunnioittaisi Nykäsen uraa parhaiten. Äänestys voi näillä näkymin alkaa marraskuussa.

– Muistomerkkihanke etenee suunnitelman mukaan. Paikkaa mihin luonnokset tulevat nähtäville vielä pohditaan. Katsotaan pian myös työryhmälle tilaisuus tutustua ehdotuksiin. Olemme tyytyväisiä, että nyt on saatu kaikilta taiteilijoilta ehdotukset, sanoo Lumela, joka ei itsekään ole vielä luonnoksia nähnyt.

Lopullisen päätöksen muistomerkistä ja sen sijaintipaikasta tekee Jyväskylän kaupunginvaltuusto ensi vuoden alussa.

Hankkeen kustannusarvio on noin 100 000 euroa. Kaupunki on hakenut siihen opetus- ja kulttuuriministeriön avustusta.

Tänä syksynä Valon kaupunki -tapahtumassa julkistettiin Jyväskylän Laajavuoressa sijaitsevan Matti Nykäsen nimikkomäen pysyvä valaistus.

Valaistuksellakin on haluttu kunnioittaa kuuluisan jyväskyläläislähtöisen mäkihyppääjän uraa ja muistoa.

Lapissa talven matkailusesonki painaa päälle ja satakunta kokin paikkaa on yhä täyttämättä. Henkilöstöpalveluyritys VMP yrittää lassota sesonkityöntekijöitä matkailuyrityksiin eri puolille Lappia.

Venäjältä ja Ukrainasta kilahtaa kyllä työhakemuksia sähköpostiin harva se päivä. Joukossa olisi yrittäjä Esa Auerin todistuksen mukaan monia kelpo työntekijöitä.

– Valitettavasti pitää vastata, että meillä on prosessit niin pitkiä, että emme pysty työllistämään.

Auer puhuu työlupaprosessista, jota ilman EU:n ulkopuolella asuva ei pääse Suomeen töihin. Luvan käsittelyyn osallistuu ulkoministeriön alainen edustusto, työ- ja elinkeinoministeriön alainen TE-toimisto ja sisäministeriön alainen Maahanmuuttovirasto.

Työluvan nytkähtely byrokratian rattaissa kesti lokakuun alussa keskimäärin neljä kuukautta, joissain tapauksissa kauemmin.

– Tämä on ihan kestämätön tilanne. Ei kukaan pysty puolta vuotta odottamaan, eivät yritykset eivätkä työntekijät, VMP:n Rovaniemen toimistoa johtava Auer sanoo.

Lupakäsittelijöiden määrä paikoin tuplaantuu

Hallitus lupaa nyt nopeuttaa työlupaprosessia ja tavoitella peräti kuukauden käsittelyaikaa. TE-toimistoihin ympäri maata palkataan 20 uutta vakituista työntekijää. Viisi heistä tulee Ouluun, jossa kaikki Pohjois-Suomen työluvat käsitellään. Tällä hetkellä työlupia hoitaa Oulussa viisi vakituista ja neljä määräaikaista virkailijaa.

Lupakäsittelyä aiotaan vauhdittaa myös automatisoimalla joitain käsittelyvaiheita heti kun rahaa riittää tarvittaviin tietojärjestelmiin.

TEM:in hallitusneuvos Olli Soraisen mukaan osittainen automatisointi sekä palkkaus ovat kuitenkin hienosäätöä verrattuna siihen ajanhukkaan, joka syntyy alkuvaiheessa. Hakemuksia tulee paljon Kaakkois-Aasiasta ja entisen Neuvostoliiton alueelta.

– Osoitetietojärjestelmä ei ole sellainen kuin Suomessa eikä ihmisillä ole välttämättä kännyköitä. Ei siellä ihmisen tavoittaminen ole niin helppoa kuin se Suomessa on, Sorainen toteaa.

Työluvan hakijaa tavoitellaan, jotta saadaan sovittua haastattelusta edustustosta. Usein perätään myös lisätietoja.

– On arvioitu että hakemuksista kaksi kolmasosaa on niin puutteellisia, että ne eivät ole käsittelykelpoisia. Tarvittavien liitteiden ja lisätietojen kalasteluun kuluu usein viikkokausia aikaa, Sorainen tietää.

"Onneksi Michelle suostui odottamaan"

Eteläafrikkalainen Michelle Creuss on tuoreen työluvan haltija. Hän on vieläkin hämillään siitä, että yli viisi kuukautta kestänyt ruljanssi päättyi onnellisesti. Työkaverit Kapkaupungissa pitivät työluvan saantia EU-maahan liki mahdottomana.

– He sanoivat, että emme ikinä uskoneet että saat työluvan, koska se on niin vaikeaa. Olen itsekin yllättynyt mutta onnellinen.

Viiden tähden hotelleissa kannuksensa ansainnut hotelliammattilainen on nyt palkitun rovaniemeläisen luksushotellin asiakaspalvelupäällikkö. Creuss vieraili alkuvuodesta Arctic Treehouse -hotellissa, josta viehättyi niin paljon, että alkoi harkita työpaikan vaihtoa.

Hotellin omistaja Ilkka Länkinen olisi ilomielin palkannut Creussin heti, mutta niin yksinkertaista rekrytointi ei ole.

– Meidän piti ensiksi hakea sitä paikkaan työntekijää Suomessa. Sitten todentaa viranomaisille, että emme ole löytäneet yhtä pätevää, kyvykästä tai halullista ihmistä kuin tämä meidän haluamamme henkilö olisi, Länkinen kertoo.

Koska Creuss ei ole EU-kansalainen, hänen kohdallaan tehtiin saatavuusharkinta, eli selvitettiin löytyisikö EU:n sisältä tehtävään sopivaa henkilöä.

Yrittäjä hermostui kuukausia kestäneeseen lupakäsittelyyn

Työlupaprosessi eteni askel askeleelta, mutta yrittäjän kannalta toivottoman hitaasti.

– Viiden kuukauden jälkeen ajattelimme, että nyt täytyisi ihminen saada tänne aikuisten oikeasti töihin. Kysyimme, että miksi tämä prosessi kestää. Vastaus Maahanmuuttovirastosta oli se, että tilanne on ruuhkautunut, koska meillä on näitä marjanpoimijoita, Länkinen sanoo.

Länkinen aikookin ensi kerralla kokeilla etenemistä erityisasiantuntijahaun kautta. Hän toivoo, että viranomainen pitää asiakaspalvelupäällikköä erityisasiantuntijana, jonka työluvan pitäisi ainakin periaatteessa järjestyä nopeammin.

– Onneksi Michelle suostui odottamaan, mutta olen kuullut myös tapauksista, joissa osaajat eivät enää jaksa odottaa tätä prosessia eivätkä tule Suomeen.

Sveitsiä suosikkimaanaan pitävä Michelle Creuss halusi tulla nimenomaan pohjoisen viileyteen.

– Täällä on turvallista, rauhallista ja rentoa, Creuss kehuu ja lisää pyöräilevänsä töihin Rovaniemen Syväsenvaaraan päivittäin.

Hallitus pitää kiinni saatavuusharkinnasta

Saatavuusharkinnasta hallitus ei aio luopua, vaikka monet taloustieteilijät pitäisivät sitä järkevänä. Myös Elinkeinoelämän Keskusliitto lopettaisi saatavuusharkinnan.

Matkailu- ja ravintola-alan etujärjestön Maran toimitusjohtaja Timo Lappi tyrmää puheet siitä, että ilman saatavuusharkintaa alalle syntyy halpatyömarkkinat, jossa palkkoja ja työntekijän oikeuksia poljetaan surutta.

– Kaikilla isoilla toimialoilla on työehtosopimukset ja on selvää, että ne koskevat yhtä lailla ulkomaista kuin kotimaistakin työvoimaa. Työsuojeluviranomaisten tehtävä on valvoa, että työnantajaliittoihin kuulumattomat yritykset eivät polje työehtoja ja vääristä kilpailua, Lappi sanoo.

Hallitusneuvos Sorainen huomauttaa, että Ruotsia lukuunottamatta kaikilla EU-mailla on vastaava järjestelmä, jolla varmistetaan EU-kansalaisen etuoikeus EU-alueen työpaikkoihin. Osa ammateista on vapautettu saatavuusharkinnasta, kuten Lapissa kokit, tarjoilijat ja siivoojat. ELY-keskukset päättävät vapautuksista alueellisesti.

Opastusta pakko parantaa

Ilman saatavuusharkinnan tuomaa lisäviivettäkin ulkomaalaisten rekrytointi on henkilöstöpalveluyrittäjän silmin melko toivotonta. Jos hakija todella saisi työluvan kuukaudessa, Lapin matkailuala palkkaisi EU:n ulkopuolelta selvästi nykyistä enemmän.

– Sikäli kun työntekijöitä ei paikallisesti löydy, niin ilman muuta. Ja siihen tämä on aivan varmasti menossa, koska matkailukapasiteetti kasvaa koko ajan ja investointeja tehdään joka puolella, sanoo yrittäjä Esa Auer.

Hänellä on kuitenkin epäilynsä siitä, että kuukauden tavoiteaikaan koskaan päästään.

– Sitä odotellessa.

Työ- ja elinkeinoministeriössä uskotaan, että se voisi olla mahdollista.

– Jos ei vielä ensi vuonna niin hallituskauden loppuun mennessä kuitenkin,TEM:in hallitusneuvos Olli Sorainen sanoo.

Työluvan saanti kuukaudessa edellyttää myös sitä että hakemukset ovat lähtöjään kunnossa. Maahanmuuttoviraston verkkosivuja aiotaankin Soraisen mukaan parantaa niin, että opastus on nykyistä ymmärrettävämpää.

Herättikö artikkeli ajatuksia? Keskustele aiheesta kello 22 saakka.

Lue myös:

Ulkomaalaislaki muuttuu: Suomessa vuoden työskennelleille ammatinvaihtajille lievennyksiä saatavuusharkintaan

Ulkomaalaisten työlupapäätökset venyvät lainvastaisesti – TEM on tiennyt pitkään jatkuneista ongelmista: “Työntekijän ja työnantajan kannalta kaukana ideaalista”

Surkea palkkataso on yhä teetuotannon suurin vastuullisuusongelma. Erityisen heikossa asemassa ovat naiset, jotka muodostavat yli puolet teeplantaasien työvoimasta. Tämä ilmenee Finnwatchin tuoreesta raportista.

Raporttia varten Finnwatch haastatteli 120:tä työntekijää kuudella plantaasilla Intiassa ja Sri Lankassa. Tutkitut plantaasit toimittavat teetä suurimmille suomalaisille teetaloille Forsman Tealle ja Nordqvistille sekä kansainvälisille yrityksille kuten Twiningsille ja Unileverille.

– Intian Assamissa teeplantaasien palkat ovat jopa alhaisemmat kuin maataloussektorin minimipalkat, ja Sri Lankassa haastattelemiemme työntekijöiden palkka jäi puoleen elämiseen riittävästä palkasta. Suomessa juotavaa teetä saatetaan poimia alle kahden euron päiväpalkalla, Finnwatchin tutkija Anu Kultalahti sanoo tiedotteessa.

Finnwatchin jäsenjärjestöjä ovat suomalaiset kehitys-, ay- ja ympäristöjärjestöt, esimerkiksi Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus, Kirkon Ulkomaanapu ja Maan ystävät sekä Kuluttajaliitto.

Nordqvist pyrkii kirittämään vastuullisuustavoitteitaan

Nordqvist oli ainoa tutkituista teetaloista, joka antoi Finnwatchille tiedot kaikista toimitusketjuunsa kuuluvista intialaisista ja srilankalaisista teetiloista. Toimitusjohtaja Riku Nordqvistin mukaan perheyritys pyrkii toimimaan avoimesti ja kehittämään jatkuvasti toimintaansa paremmaksi.

– Olemme kirittäneet tavoitteitamme. Sen sijaan, että 2025 kaikki olisi sertifioitua, olemme pyrkineet nopeammin tavoitteeseen. 2020 jo lähes 90 prosenttia Nordqvistin myymästä työstä on sertifioituja tuotteita, ja työ jatkuu siitä eteenpäin, hän kommentoi STT:lle.

Kaikki Finnwatchin tutkimat plantaasit olivat Rainforest Alliancen, Reilun kaupan tai UTZ:n sertifioimia. Finnwatchin haastattelemien plantaasityöntekijöiden mukaan vain Reilun kaupan sertifikaatista on ollut hyötyä plantaasiyhteisölle. Reilu kauppa -sertifioiduilla plantaaseilla Reilun kaupan lisällä tuetaan esimerkiksi työntekijöiden lasten ammatillista koulutusta.

– Meidän käsityksemme mukaan Rainforest Alliance ja Reilu kauppa tekevät molemmat tärkeätä työtä. Ilman ympäristönsuojelua ei ole teenviljelyä. Ja ilman reilua kauppaa ei ole teenpoimijoita, Nordqvist sanoo.

Seuraava kehitysaskel Nordqvistille on amfori BSCI -nimiseen yritysvastuujärjestelmään liittyminen.

Forsman Tean mukaan raportti ei ole tarpeeksi monipuolinen

Finnwatchin raportin mukaan Forsman Tean hankintamalli perustuu suoriin ostoihin plantaaseilta tai viljelijäorganisaatioilta. Yritys vierailee teentoimittajan luona ennen toimitusten aloittamista. Finnwatchin mukaan yrityksellä ei ole käytössä varsinaisia sosiaalisen vastuun kattavia toimintaperiaatteita. Yritys ei myöskään antanut Finnwatchille sen srilankalaisia tavarantoimittajia koskevia tietoja liikesalaisuuksiin vedoten.

– Kaikkia asioita ei ole saatu mitattavaan ja kirjalliseen muotoon. Se johtuu siitä, että olemme pieni toimija, sanoo Forsman Tean toimitusjohtaja Ari Santamäki.

Hänen mukaansa yritys aikoo nyt kiinnittää erityistä huomiota siihen, että teetä toimittavat tahot toimivat vastuullisesti.

Santamäellä on myös raportille kritiikkiä. Hänen mielestään se ei huomioi koko teen tuotantoprosessia.

– Raportin isoin puute on se, että se ei anna arvoa sille, että meillä suomalaiset toimijat tekevät jalostamisen, Santamäki sanoo.

Hän arvioi, että suomalaisen työn arvo on keräämiseen verrattuna nelinkertainen, sillä jalostamiseen kuluu aikaa ja tuotekohtaista hienosäätöä.

– Suomessa valmistettu tee on tehty suomalaisen lainsäädännön alaisena. Se on kuluttajalle tärkeää, hän sanoo.

Urjalan ja Humppilan rajalle aletaan rakentaa ensi vuonna tuulivoimapuistoa.

Tuulivoimapuisto rakennetaan yksityisten maanomistajien maille valtateiden 2 ja 9 koillispuolelle.

Ilmatar on ostanut rakennusoikeudet Voimamylly Oy:ltä.

– Puisto työllistää rakentamisvaiheessa kymmeniä henkilöitä. Tällä hetkellä etsimme hankkeelle urakoitsijaa ja kilpailutamme laitevalmistajia, kertoo rakennuttajapäällikkö Petri Ainonen tiedotteessa.

Tuulivoimapuistoon tulee kuudesta kahdeksaan tuulivoimalaa. Niiden kokonaiskorkeus on 210 metriä. Valmistuttuaan Humppila-Urjalan tuulivoimapuisto tuottaa energiaa 40–50 megawatin nimellisteholla.

Puisto valmistuu vuonna 2021. Ilmattaren mukaan hanke ei saa valtiontukea.

Lue lisää:

KHO hylkäsi valitukset: Humppilan-Urjalan tuulipuisto nytkähti askelen eteenpäin

Britannian yleisradioyhtiö BBC on listannut sata innoittavinta ja vaikutusvaltaisinta naista maailmassa. Yksi valituista on kolttasaamelainen toimittaja Sara Wesslin.

Ivalossa asuva Wesslin on BBC:n mielestä aktiivisesti toiminut ja edesauttanut saamen kielen elvyttämistä Suomessa.

Hän on Yleisradion koltansaamenkielinen toimittaja. Koltankielisiä toimittajia on maailmassa yhteensä vain kaksi.

Sara Wesslin kuuli BBC:n listalle pääsemisestä aamulla.

– Hienoltahan se tuntuu. En ole tämänkaltaista tunnustusta saanut aikaisemmin.

Satojen naisten joukossa on taiteilijoita, urheilijoita, poliitikkoja ja tutkijoita. Yksi kuuluisimmista on ruotsalainen ilmastoaktivisti Greta Thunberg.

– Sanattomaksi vetää, minkälaisten ihmisten joukkoon olen päässyt. Mukana on perusihmisoikeuksien puolesta taistelevia ja yksi vesiaktivisti, joka tekee työtä sen eteen, että maailmassa olisi puhdasta vettä, Wesslin sanoo.

Voit lukea BBC:n artikkelin tästä.

Koltansaame uhanalainen kieli

Saamelaiset ovat Euroopan ainoa alkupeäräiskansa. Kolmesta Suomessa puhutusta saamenkielestä inarinsaame ja koltansaame ovat pitkään olleet katoamassa. Koltansaamen taitajia on enää noin kolmesataa, inarinsaamen taitajia arviolta vähän enemmän.

Eniten Suomessa on pohjoissaamea puhuvia.

Sara Wesslinin mielestä BBC:n vaikutusvaltaisimpien naisten listalle pääseminen on tärkeä tunnustus myös koko kulttuurille.

– On hienoa, että näin pieni vähemmistökulttuuri pystyy nousemaan tällä tavalla esille. Ei ole itsestäänselvää, että kielemme on yhä elossa. Se on tosi iso asia.

Saimaannorppien määrä jatkaa hidasta kasvua. Metsähallituksen tuoreimman arvion mukaan Saimaalla elää noin 410 norppaa.

Saimaannorpan suojelustrategiassa ja toimenpidesuunnitelmassa oli asetettu tavoitteeksi, että vuonna 2025 norppia olisi 400. Tämä välitavoite on nyt ylittynyt.

Tänä vuonna Saimaalle syntyi 88 saimaannorpan poikasta eli kuuttia. 80 kuutin määrä on ylitetty jo neljänä perättäisenä vuotena.

Tuore arvio norppakannan koosta perustuu alueittain tehtyyn pesintäanalyysiin. Siinä hyödynnettiin vuosien 2018–2019 pesätietoja, syntyneiden kuuttien määrää sekä havaintoja jäällä lepäävistä norpista.

Vuonna 2018 saimaannorppakannan kooksi arvioitiin 380–400 yksilöä.

Norpan elinalue kattaa lähes koko Saimaan

Saimaannorppakanta on kasvanut vakaasti vuodesta 2010, jolloin Saimaalla arvioitiin elävän noin 270 norppaa.

Saimaannorpan elinalue kattaa nyt lähes koko Saimaan. Kanta on hyvin hajanainen ja vain kahdella lisääntymisalueella Pihlajavedellä ja Haukivedellä on noin sata norppaa.

Norppien määrän kasvun ovat mahdollistaneet kalastusrajoitukset, apukinosten kolaaminen vähälumisina talvina sekä häiriöttömän pesinnän turvaaminen.

Saimaannorppa on edelleen erittäin uhanalainen.

Pohjanmaan käräjäoikeus on päättänyt lähettää Laihian surmasta syytetyn naisen mielentilatutkimukseen. Syytetty oli itse sitä pyytänyt ja syyttäjä puolsi pyyntöä. Käräjäoikeus katsoo välituomiossaan, että syytetty on menetellyt syytteessä kuvaillulla tavalla ja rikoksen vakavuuden takia hän pysyy edelleen vangittuna.

Varsinainen tuomio surmasta annetaan myöhemmin. Vasta silloin käräjäoikeus ottaa kantaa siihen, mihin rikokseen syytetty on syyllistynyt. Kihlakunnansyyttäjä vaati naiselle tuomiota taposta.

Surmatyö tapahtui jo vuosi sitten kesällä

60-vuotias nainen löytyi vuoden 2018 heinäkuussa kuolleena kotoaan Laihialla. Uhri oli menehtynyt tukehtumiseen.

Poliisi vangitsi teosta epäiltynä vuonna 1971 syntyneen naisen toukokuussa 2019. Heinäkuussa poliisi kertoi, että teon motiiviksi epäiltiin mustasukkaisuutta ja kolmiodraamaa. Syyttäjän mukaan surmatyön taustalla on epäillyn pettymys siihen, että mies ei lupauksista huolimatta muuttanut uhrin luota epäillyn luo.

Nainen on kiistänyt syyllistyneensä rikokseen. Asiassa oli aiemmin epäiltyinä myös kaksi miestä, mutta heidän osaltaan syyttäjä teki syyttämättäjättämispäätökset.

Aiheesta aiemmin:

Laihian surman käsittely alkoi Pohjanmaan käräjäoikeudessa – syyttäjä vaatii 1971 syntyneelle naiselle vankeutta

Nainen sai syytteen taposta Laihialla – 60-vuotias nainen surmattiin vuosi sitten

Ymmärretäänkö päihteidenkäyttäjien ongelmia riittävästi? Tätä pohdiskelee huumehaittojen vähentämistä ja huumehoitoa tutkinut valtiotieteiden tohtori Riikka Perälä Radio Suomen päivässä.

Hän haluaa herätällä päihdeasiantuntijoita, tutkijoita ja päättäjiä pohtimaan, että tarvitsemmeko uuden "Marraskuun liikkeen" parantamaan huumeriippuvaisten asemaa.

Perälän mukaan liike keskittyisi ajamaan päihdeongelmiin liittyviä perusoikeuskysymyksiä politiikan, tutkijoiden sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten laaja-alaisen yhteistyön keinoin.

Päihteidenkäyttäjillä on usein taustalla moniongelmaisuutta ja monia yrityksiä lopettaa päihteiden käyttöä. He törmäävät tilanteeseen, että vaikka tahtoa olisi, lopettaminen ei ole niin helppoa kuin voisi olettaa.

Yleinen harhaluulo on, ettei päihdeongelmaisilla ole motivaatiota hakeutua palvelujen pariin. Perälän mukaan monet yrittävät päästä niihin osallisiksi, mutta he eivät välttämättä saa tarvitsemaansa tukea.

Perälä on haastatellut huumeidenkäyttäjiä osana tutkimustaan. He kokevat hyvin usein häpeää ja tuntevat olevansa ulkopuolisia muusta yhteiskunnasta. He myös syyttävät itseään siitä, miten he ovat onnistuneet sotkemaan asiansa.

– Yksi sanoi minulle olevansa "enemmän apina kuin ihminen." Tämä on hyvin voimakas kokemus erilaisuudesta ja yhteiskuntaan kuulumattomuudesta, Perälä tuumii.

Marraskuun liikkeen uusi nousu?

1960-luvun lopulla vaikuttanut Marraskuun liike oli rauhanjärjestö Sadankomitean liike, jonka tavoittena oli kohentaa mielisairaiden, vankien ja asunnottomien elinoloja. Tunnettuja marraskuulaisia olivat esimerkiksi poliitikot Ilkka Taipale ja Claes Andersson.

Perälän mukaan uuden Marraskuun liikkeen tulisi keskittyä huumeongelmaan liittyvän häpeän poistamiseen. Päihdeongelmaiset kokevat hänen mukaansa sosiaali- ja terveyspalveluissa paljon käytös- ja järjestyshäiriöistä johtuvaa kuria ja kontrollia, jotka eivät välttämättä kuuluisi näihin palveluihin.

Perälän mukaan kysymys kuuluukin miten tulisi toimia ihmisten kanssa, jotka eivät välttämättä pysty kontrolloimaan käytöstään palveluiden parissa?

– Siinä on aina kyse kohtaamisesta. Olen nähnyt kadulla holtittoman ja vaarallisen oloinen henkilön rauhoittuvan, kun hän tapaa ammattilaisen, joka tietää miten kohdata ihmisiä. Palveluiden tulisikin jalkautua tapaamaan ihmisiä siellä, missä he oikeasti ovat.

Lisää matalan kynnyksen palveluja, elämänhallinnan opettamista, kuntoutusta ja arjen tukea. Näitä tarvitaan Perälän mukaan nykyistä enemmän.

– Päihdepalveluita voidaan antaa toimintakyvyn ylläpitämiseen ja suurkulutuksen vähentämiseen, kuten laissa lukee. Vaikka täysi raittius ei olisi realistinen tavoite, niin kuntoutus voisi pistää pahimman kierteen poikki. Tämä veisi ihmistä askeleen eteenpäin.

Miltä kuulostaisi kuivakäymälä koulussa?

Se saattaa olla todellisuutta tulevaisuudessa Naantalissa, Velkuan uudessa koulussa. Palvan saarella sijaitseva vanha koulu puretaan ja uuden rakentaminen samalle paikalle alkaa ensi vuonna.

Palvan saarella ei ole yleistä viemäriä ja koulun nykyinen jätevesikäsittely on kehno. Tähän asti jätevedet on laskettu mereen.

Mitä siis tilalle?

– Uuden koulun suunnittelussa halutaan ottaa mahdollisimman paljon huomioon ekologisuus. Kuivakäymälä istuisi suunnitelmaan loistavasti, sanoo Velkuan koulunjohtaja Päivi Soukka.

Kuivakäymälä ei ole saanut suosiota

Kuivakäymälässä jätöksiä ei huuhdella vedellä, vaan ne kerääntyvät omaan säiliöönsä.

Jätökset voidaan jatkokäsitellä eri tavoin, esimerkiksi kompostoida, siirtää pois tai kuivata.

Kuivakäymälä on Suomessa vielä melko harvinainen julkisissa tiloissa. Niitä on Suomessa vain muutamia.

Maaseudullakin kuivakäymälä on innostanut vain harvoja jätevesijärjestelmän uusijoita. Tämän kuun lopussa vesistöjen lähellä olevien kiinteistöjen jätevesijärjestelmät pitää saattaa uuden asetuksen mukaiseen kuntoon.

– Paljon on vielä tekemättä. Puhelin on soinut aika paljon. Mökkiläiset esimerkiksi ovat kyselleet, mitä juuri heidän kannattaisi tehdä, sanoo Pyhäjärvi-instituutin suunnittelija Henna Ryömä.

Ryömä arvioi, että kuivakäymälä ei ole Satakunnassa ollut erityisen suosittu vaihtoehto.

– Ehkä se on tottumiskysymys. Urakkaa tuntuu riittävän lokakuun lopun jälkeenkin, hän arvioi.

Velkuan vanhat ulkohuussit yli satavuotiaita

Velkuan koululla on hiljattain käynyt Naantalin kaupungin väkeä, suunnittelijoita ja kuivakäymäläasiantuntijoita vierailulla pohtimassa käymälävaihtoehtoja.

Mutta miksei uuteen kouluun rakennettaisi tavallista vesivessaa?

– Velkuan uuden koulun suunnittelussa halutaan kunnioittaa yli satavuotiaan kouluperinteen arvoa. Haluamme rakentaa sellaisen koulun, joka on kestävä. Jos nyt paikalla olevat yli satavuotiaat ulkohuussit päivitettäisiin kuivakäymälöiksi, ne voisivat kestää jopa 150 vuotta, Velkuan koulunjohtaja Päivi Soukka sanoo.

Miten oppilaat suhtautuvat huussiin?

Vielä 1960-luvulla ulkohuussit olivat kouluissa yleisiä. Velkuan koululla on tällä hetkellä ulkohuusseja, jotka ovat olleet paikalla jo 109 vuotta.

– Niiden päivittäminen uuteen uskoon ei teknisesti olisi mahdotonta. Uuden kuivahuussin tekeminen vanhan ulkohuussin paikalle ei olisi hankalaa, Päivi Soukka kertoo.

Mutta miten sisävessoihin tottuneet oppilaat ottaisivat vastaan ulkohuussin käyttämisen koulupäivien aikana?

– Meillä on tosi paljon ulkona tapahtuvaa opetusta, muun muassa metsäluokka läpi vuoden. Haaveissa on uuden koulun myötä, että koulun lähiluonto toimisi liikuntapaikkana. Siihen tämä suunnitelma osuisi oikein loistavasti.

Lue lisää:

Vedettömät pisuaarit säästävät miesten vessoissa vettä jopa 50 prosenttia – Oulussa ne ratkaisivat nuuskaongelmat

Nyt alkavat olla viimeiset hetket hoitaa mökin jätevesijärjestelmät kuntoon – "Kyllä tässä maassa riittää kaivureita ja urakoitsijoita"

Kymmenettuhannet syrjäkylien jätevesiremontit myöhästyvät – siirtymäaikaa jäljellä enää reilu vuosi

Mikään ei voi enää pelastaa säikähtänyttä murmeliparkaa, kun tiibetinkettu on iskenyt siihen silmänsä. Murmelin viimeisen hetken taltioi Yongqing Bao Kiinan Qilian-vuorilla. Kuva voitti pääpalkinnon Wildlife Photographer of the Year -kilpailussa, jonka järjesti Lontoon luonnontieteellinen museo.

Luontokuvakilpailuun tuli lähes 50 000 kuvaa. Eri kategorioissa palkittiin huikaisevia otoksia ympäri maailmaa.

Maakotka ikuistettiin Norjan rannikolla, jossa kuvaaja Audun Rikardsen näki kolme vuotta vaivaa saadakseen tämän kuvan. Hän oli asentanut puunoksan ja liiketunnistimella varustetun kameran kotkien asuinseudulle.

Sepioteuthis lessoniana -kalmari kuvattiin välkehtivänä Indonesiassa.

Keisaripingviinit lämmittelevät toisiaan vasten Etelämantereella.

Rapuhämähäkki kohtasi kameran linssin Intiassa. Kuvaaja luuli sitä ensin muurahaiseksi, kunnes laski sen jalat.

Pieni chirulauma jätti jälkensä lumeen Kiinassa.

Etelänpäiväkiitäjä kuvattiin Ranskassa.

Jaguaarin kuva on heijastettu Yhdysvaltain ja Meksikon väliseen raja-aitaan.

Biisoni seisoskelee lumimyrskyssä Yellowstonen luonnonpuistossa Yhdysvalloissa.

Rottaporukka hengailee Manhattanilla New Yorkissa.

Guanako pistää puumalle kampoihin Chilessä ja onnistuu pakenemaan.

Erikoisen mallinen muurahaispesä kuvattiin Costa Ricassa.

Tulikuuma laava valuu kohti Tyyntä valtamerta Havajilla.

"Ankeriaspuisto" huojuu meren pohjassa Filippiineillä.

Etiopianpaviaaniemo kantaa poikastaan Simien-vuorten luonnonpuistossa Etiopiassa.

Rakastan sinua. Olet ihana ja tärkeä. Tykkään sinusta.

Jyväskyläläinen Erika Jääskeläinen kuuli hellyydentäyteisiä sanoja lapsuudessaan paljon. Samana vuonna kun hän täytti kymmenen vuotta, nuo pienet tärkeät sanat katosivat.

Oikeastaan kaikki alkoi siitä, kun Erikasta tuli toista kertaa isosisko ja hän näki pikkuveljensä ensimmäistä kertaa. Tuona hetkenä tavallisesta perheestä tuli erityisperhe.

Äiti itki. Erika itki. Kaikki itkivät. Uudelleen ja uudelleen.

Kyyneleet, väsymys ja huoli sumensivat koko perheen arjen pitkäksi aikaa.

Nyt 17-vuotias Erika Jääskeläinen katsoo tuttua pimenevää maisemaa Jyväskylässä Köhniöjärven hyppytornin nokalta.

– En vaihtaisi hetkeäkään pois, nuori nainen aloittaa.

Erika Jääskeläisen rankka kokemus ei ole suinkaan ainoa esimerkki erityislapsen sisaruksen haastavasta osasta.

Leffaillan karkit jäivät ostamatta

Koko tunteiden kirjo pyyhki 10-vuotiaan tytön yli, kun hän katsoi keskoskaapissa pötköttävää veljeään ja peilasi vieressä olevan muun perheen reaktioita. Sisarukset saivat vain hetkeä aiemmin tietää, ettei heidän parin päivän ikäisellä veljellään ole nenää. Lapsi on myös sokea.

Kerroimme Jasu Jääskeläisen ja perheen äidin Virva Jääskeläisen tarinan harvinaissairauksia käsittelevässä jutussamme. Jasu Jääskeläisellä on erittäin harvinainen BAM-syndrooma. Samassa yhteydessä selvisi, että liian usein erityisperheen terveet sisarukset jäävät huomiotta paitsi perheessään, myös sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoiden vastaanotolla. Heistä tulee väliinputoajia.

Tutkimuksissa on ilmennyt, että vanhemmat uskovat sisarusten olevan vähemmän stressaantuneita kuin nämä todellisuudessa ovat.

Erika Jääskeläisellä pikkuveljen syntymän herättämään iloon ja rakkauteen kietoutuivat järkytys ja pelko menettämisestä.

– Mietin, selviääkö pikkuveli ja pystyykö hän elämään normaalisti. Joudummeko luopumaan hänestä ensimmäisten vuosien aikana?

Jääskeläinen kuvailee hetken ja sen herättämät tunteet vielä vuosienkin jälkeen elävästi. Sitten kertomus ja muistojen ketju katkeaa. Nuori nainen käy mietteliääksi.

– Kaikki romahti ja muuttui sumeaksi. Yhtäkkiä ei ollutkaan enää jokaviikkoisia perheiltoja. Ei käyty uimassa, keilaamassa tai ostamassa lähikaupasta leffaillan karkkia kuten ennen.

Äiti vietti kuopuksen ensimmäiset kuukaudet sairaalan ja kodin väliä ajaen. Jasun päästyä kotiin perhe eli hengityskoneen piippauksen rytmissä. Kaiken kukkuraksi perheen toisiksi nuorimmasta lapsesta, Ronjasta, löytyi piirteitä, jotka viittasivat useisiin eri syndroomiin. Yhden sijasta perheessä olikin kaksi erityislasta.

Kolme vuotta sitten perhetilanne kävi raskaaksi, ja kuormittava arki johti eroon. Niin käy monissa erityislapsiperheissä (Ensi-ja turvakotien liitto).

Äiti jäi yksinhuoltajaksi.

Saanko aiheuttaa huolta vanhemmilleni?

Uusi tilanne voi tulla eteen aivan yllättäen, esimerkiksi pitkäaikaissairauden puhkeamisen, syövän tai onnettomuuden seurauksena.

Erityisen sisaruuden teemaan on tartuttu Suomessa tiukemmin vasta viime vuosina. Aiheesta on jo pidemmän aikaa ollut saatavilla runsaasti ulkomaista tutkimustietoa (Erityinen sisaruus). Vuonna 2015 sai alkunsa Erityinen sisaruus -hanke, jossa on kerätty tietoa Suomesta ja luotu materiaalia sisarusten tukemiseen. Hankkeen rahoittaa Sosiaali- ja terveysministeriö Veikkauksen tuotoilla.

Milla Bergman ja Marjaana Roponen kokosivat saadun tiedon pohjalta laajan Näe minutkin, kuule minuakin! -sisaruusjulkaisun.

Asiaan on todellakin nyt herätty, sillä myös Leijonaemot-yhdistyksellä on käynnissä Erityislapsiperheen näkymätön sisarus -hanke, jonka keskiössä ovat vertaistukitapahtumat ja perhehaastattelut. Erityistä sisaruutta on myös tarkasteltu kehitysvammaisen sisaruksen näkökulmasta Turun yliopistossa viime vuonna tehdyssä haastattelututkimuksessa sekä Seinäjoen ammattikorkeakoulun opinnäytetyössä tänä keväänä.

Kummit-yhdistyksen tutkimusraportin mukaan suurin osa sairaan lapsen sisaruksista kokee, että toisen lapsen sairaus vaikuttaa omaan elämään sekä konkreettisella että henkisellä tasolla. Puolet heistä kokevat erilaisia pelkoja, jotka liittyvät sairaan sisaruksen tulevaisuuteen ja omaankin jaksamiseen.

– Monesti unohtuu, että perheen terveet sisarukset ovat stressaantuneita tilanteesta siinä missä muutkin perheenjäsenet. Silti tärkeät kysymykset, miten voit ja mitä haluat tietää, jäävät usein kysymättä muilta kuin vanhemmilta, Erityinen sisaruus -hankkeen projektipäällikkö Katri Lehmuskoski muistuttaa.

Vaikeimpia tilanteita ovat terveiden lasten näkökulmasta siskon tai veljen käytöshäiriö tai mielenterveysongelma. Perheen yhden tai useamman lapsen oireet tai ongelmat hallitsevat arkea kokonaisvaltaisesti. Elämä voi olla kaoottista ja ennustamatonta.

Kohtaamiset ja kokemukset ovat olleet Lehmuskosken mukaan pysäyttäviä.

– On ollut sellaisia hetkiä, joissa lapsi pohtii: Saanko aiheuttaa huolta vanhemmilleni? Omat tarpeet jätetään taka-alalle, eikä esimerkiksi koulukiusaamista ole tuotu julki siksi, ettei lisättäisi vanhemman kuormaa, Lehmuskoski kertoo.

On myös huomattu, että joissakin tapauksissa sisarukset kantavat kokemuksiaan pitkään ja asiat tulevat pintaan vasta aikuisiällä omaa perhettä perustaessa.

Sisarusten kokemuksista muodostui neljä narratiivia, eli esimerkkitarinaa.

– Kokemuksia sisaruudesta on juuri niin monta kuin sisaruksiakin on, Lehmuskoski sanoo.

Nyt käynnissä on hankkeen viimeinen vuosi. Sen tarkoituksena on levittää erityiseen sisaruuteen liittyvää tietoa ja menetelmiä toimijoille ympäri Suomea. Tieto ja materiaalit jäävät käyttöön myös hankkeen päätyttyä.

– Olisi tärkeää toimia ennen kuin oireilua pääsee syntymään. Siksi koko perheen tuen olisi oltava riittävällä tasolla alusta alkaen. Silloin kaikkien perheenjäsenten hyvinvointi olisi turvattu, Lehmuskoski sanoo.

Puhelin sai soida repussa

Erika Jääskeläinen tiskasi, pyykkäsi, siivosi ja oli perheelleen avuksi. Pahimmillaan kodin ovista ramppasi päivittäin 5–7 avustajaa ja hoitajaa, että arki saatiin jotenkin rullaamaan – osa aikuisista oli tuiki tuntemattomia.

– En halunnut näyttäytyä heille, sillä en jaksanut olla koko ajan esittäytymässä ja kuuntelemassa. Syrjäydyin huoneeseeni ja odotin, että ihminen lähtee.

Tuntiessaan olonsa kotona näkymättömäksi Jääskeläinen päätti kadota näkyvistä. Aluksi huoneeseensa, sitten mummolaan ja kavereiden luokse. Ensimmäisillä kerroilla hän laittoi kotiin viestin.

– Se oli tosi rankkaa. Tuntui, ettei kukaan huomaa olenko kotona. Äitini ja minun suhde alkoi rakoilla, Jääskeläinen muistelee.

Lopulta hän ei enää iltaisin ilmoittanut äidilleen minne jäi. Puhelin sai soida repussa – Jääskeläinen ei vastannut. Koulunkäynti lähti luisumaan alamäkeen. Se vain unohtui kokonaan puoleksi vuodeksi.

Vuodet tuntuvat menneen tahmeasti, mutta toisaalta pikakelauksella. Jääskeläiset oppivat tunnistamaan tyttären ahdingon kantapään kautta. Tyttö oli lopulta kuin varjo entisestään. Avuksi tarvittiin sosiaalityön ammattilaisia ja Jääskeläinen sai oman tukihenkilön.

– Sen kautta sain äiti-tytär-suhteen tiiviimmäksi ja koulun raiteilleen. Lopulta tunsin, että minun on turvallista taas ollakin tärkeä henkilö äitini elämässä.

Vasta viime aikoina elämä on sujahtanut oikeasti uomiinsa. Arjen totaalinen muuttuminen on ollut hankala pala niellä.

– Täydellinen hyväksyntä tapahtui vasta vuosi sitten. Joinakin hetkinä tuntuu, etten ole hyväksynyt sitä täysin vieläkään.

Kun Erika puhuu äidistään, sanoista ja kasvoilta huokuu lämpö ja huoli.

Heidän kahden välillä on aivan erityinen side. Sen katkeamisen aiheuttamaa tuskaa ei voi kaiketi voi, tai edes tarvitse, sanoittaa. Lämpö on nyt palannut, ja perheen naiset ovat kokemuksen vahvistamia. Suhde on väkevämpi kuin ikinä aiemmin.

– Minulle on tärkeää, että äiti voi hyvin. Jos äidillä on paha olla, minullakin on paha olla. Jos äiti itkee, minäkin itken. Jos äiti on iloinen, minäkin olen iloinen. Tällaista se on, Jääskeläinen kuvailee.

Maailman parhaat pikkusisarukset

Noin 80 prosentilla lapsista on sisaruksia. Suhde sisarukseen on yksi elämän pisimmistä ja läheisimmistä ihmissuhteista. Moni erityisen sisaruuden kokenut kertoo lapsuuden myös antaneen paljon.

– En vaihtaisi pois yhtään hetkeä, jonka olen saanut olla sisarusteni kanssa, vaikka välillä tapellaankin. He ovat kultaakin arvokkaampaa, maailman parhaat pikkusisarukset. Sen muistaa joka kerta, kun kuulee sanat rakastan sua tai olet paras, Erika sanoo hetkeäkään epäröimättä.

Hän muistuttaa, että sanat kannattaa sanoa ääneen, vaikka se tuntuisi vaikealta.

– Pienetkin sanat tekevät tosi paljon. Sanoisin jopa, että ne tiivistävät porukkaa, hän jatkaa.

– En olisi osannut ajatellakaan, mikä merkitys sillä olisi ollut, jos olisin puhunut enemmän ja ollut avoimempi. Nykyään tuntuu, ettei osaa olla hiljaa. Nykyisin puhuminen on niin iso asia. Se vain on!

Erityisen sisaruuden on osoitettu olevan (Nuorten elinolot -vuosikirja, THL) yhteydessä myös myönteisiin vaikutuksiin nuoren kehityksessä.

Erityinen sisaruus -hankkeen projektipäällikkö Katri Lehmuskoski sanoo, että erityinen sisaruus voi kasvattaa lapsen sopeutumiskykyä, sitkeyttä, kärsivällisyyttä ja oma-aloitteisuutta sekä vahvistaa empatiakykyä. Nämä seikat ovat tulleet esille sisarusten haastatteluissa.

– Olen suvaitsevainen ja avoin. Yritän aina ottaa asiat hyvillä mielin ja löytää hyvää kaikesta, Erika Jääskeläinen kuvailee itseään.

Jääskeläinen opiskelee lähihoitajaksi. Hän haluaa tulevaisuudessaan tehdä työtä vammaisten parissa, eikä osaisi edes kuvitella muuta polkua. Hänellä on työlle paljon annettavaa. Samalla hän kokee saavansa arvokasta tietoa ja taitoa sisarustensa tulevaisuutta varten. Enää se ei tunnu velvollisuudelta.

Huomenna on koulupäivä.

Jääskeläinen kävelee kotikatuaan pitkin ja avaa valkoisen portin säpistä. Talon ikkunoista kajastava valo kertoo, että äiti on vielä hereillä, mutta juniorit nukkuvat. Ei ole epäilystäkään, mitä nuori nainen huikkaa äidilleen ennen kuin painaa päänsä tyynyyn.

Rakastan sinua. Olet ihana ja tärkeä.

Voit keskustella aiheesta klo 22 saakka.

Suomen kaakkoisrajan tuntumassa, Miehikkälän Heinä-Vaajersuolla aiotaan järjestää protesti turvetuotantoa vastaan.

Protestia suunnittelee tamperelainen Suomanifesti-niminen kansanliike, joka vaatii valtion turvetuotannon lopettamista. Taustalla on huoli ilmastosta.

– Elämme tällä hetkellä historiallista muutosten aikaa, eikä valtio reagoi tarpeeksi nopeasti. Kansalaisten tulee osoittaa , että haluamme nopeampia ja tehokkaampia keinoja kuin mitä hallitus tarjoaa, Suomanifesti-kansanliikkeen aktivisti Emmi Liinalaakso sanoo.

Suomen suurin turpeen tuottaja Vapo kaavailee turvetuotantoa vierekkäin sijaitseville Heinä- ja Vaajersoille vajaan kuudenkymmenen hehtaarin alueelle. Vapo on hakenut tuotannolle ympäristölupaa.

Miehikkälä valikoitui protestin järjestämispaikaksi juuri aiheen ajankohtaisuuden vuoksi.

– Lähdimme etsimään suoaluetta, joka on tällä hetkellä niin sanotusti Vapon uhan alla. Ei vielä tuhoutunut tai tuotannossa, vaan siinä tilanteessa, että siellä saattavat toimenpiteet alkaa, Liinalaakso sanoo.

Leiri pystyyn suolle

Kansanliike aikoo järjestää protestin Miehikkälässä kuukauden kuluttua. Ryhmän tarkoituksena on leiriytyä Heinä-Vaajersuolle tai sen läheisyyteen puolijoukkuetelttaan.

Kansanliikkeen ydinryhmään kuuluu viisi ihmistä. Protesti on kuitenkin tarkoitus järjestää huomattavasti suuremmalla joukolla.

– Tavoitteenamme on saada 50 henkilön tilausbussi täyteen. Alamme ensi viikolla kampanjoida voimakkaammin, jotta se onnistuisi, Liinalaakso kertoo.

Tilausbussi lähtee kuukauden kuluttua Tampereelta, ja ajaa Helsingin kautta Miehikkälään.

– Toivotaan, että siinä vaiheessa olemme saaneet sen verran yhteyksiä paikallisiin, jotta saamme neuvoja, mihin meidän kannattaa leiriytyä. Harkitsemme, että tulisimme käymään paikkakunnalla jo ennen protestia.

''Tuho on joka tapauksessa lopullinen''

Suomanifesti-kansanliike on Emmi Liinalaakson mukaan syntynyt suorana kritiikkinä hallitusohjelmalle.

– Olemme tyytymättömiä siihen, mitä hallitusohjelmaan on kirjattu turvepolitiikasta. Kirjaukset ovat liian löperöitä, eivätkä vastaa millään tavalla Suomen kunnianhimoisia ilmastotavoitteita. Sen vuoksi haluamme kohta kohdalta esittää muutoksia niihin.

Ryhmä vaatii, että turvetuotannon energiakäyttö lopetetaan kokonaan, ja että sen alasajo aloitetaan ensi vuonna. Turpeelle ei tulisi ryhmän mukaan myöskään kehittää mitään uusia tai korkeampijalosteisia, aktiivihiilen kaltaisia käyttötarkoituksia.

Suolle on aivan sama, tehdäänkö siitä pelletti, aktiivihiiltä tai vaikka muumimuki. Se tuho on jokatapauksessa lopullinen. Emmi Liinalaakso

Ryhmä haluaa myös, että kaikki vireillä olevat valtion turvetuotannon uudiskohteiden lupahakemukset ja valmistelut peruutetaan, ja että jo käyttöön otetut ja loppuun käytetyt turvetuotantoalueet ennallistetaan valtion varoin luonnonsuojelualueiksi, ilman kaupallisia käyttötarkoituksia.

Ryhmä vastustaa erityisesti turpeen energiakäyttöä.

– Suolle on aivan sama, tehdäänkö siitä pelletti, aktiivihiiltä tai vaikka muumimuki. Se tuho on jokatapauksessa lopullinen. Energiakäyttö on tottakai pahin, kun hiilinieluna toimivasta suosta tehdään poltettavia pellettejä ja niitä poltetaan ilmakehään, Emmi Liinalaakso toteaa.

Paikalliset pelkäävät vesistöjen puolesta

Heinä-Vaajersuolle suunniteltu turvetuotantoalue kuumentaa myös paikallisten tunteita. Paikalliset asukkaat ja mökkiläiset pelkäävät turpeennostoalueen heikentävän lähiseudun järvi- ja jokivesien laatua, ja haittaavan niiden virkistyskäyttöä, kuten kalastusta ja ravustusta.

Lähimmät vesistöt ja niiden loma-asutus sijaitsevat runsaan kilometrin päässä suunnitellusta tuotantoalueesta.

Lähiseudun kalavesien omistajat ovat viime vuosina kunnostaneet jokia luonnontilaisiksi. Kaloille, etenkin taimenille, on rakennettu soraikkoja kutemista varten. Kunnostuksen seurauksena taimen on vuosikymmenten tauon jälkeen päässyt lisääntymään kaakkoisrajan tuntuman pienissä joissa.

Nyt kalavesien omistajat pelkäävät tehdyn työn valuvan hukkaan.

– Tavoitteemme on, että Virojoen ja Vaalimaan joen virkistyskäyttöä voitaisiin edelleen kehittää, ja saada joet lähivuosina viehekalastusalueeksi. Tämä haave todennäköisesti hautautuu, jos turvetuotantoalue saa perustamisluvan, miehikkäläläistä Muurolan osakaskuntaa edustava Ilpo Suoknuuti sanoi Ylelle elokuussa.

Vapon mukaan turvetyömaasta olisi vain vähäista haittaa vesistölle. Yhtiön mukaan haitat pystytään minimoimaan nykyaikaisilla ja ympäristölupaehtojen mukaisilla suojausmenetelmillä, jotka perustuvat muun muassa kuivatusvesien suodatukseen.

– Esimerkiksi pari vuotta kestävän suon kuivatuksen aikana päästöjen määrä on noin kolme henkilöauton peräkärryllistä kiintoainetta vuodessa, ja tuotannon alettua noin kaksi kärryllistä, Vapon turvetuotannosta vastaava johtaja Pasi Rantonen sanoo.

Keisarileikkauksen vaikutus lapsen terveyteen on luultua vähäisempi, selviää tuoreesta tutkimuksesta.

Tutkimuksessa seurattiin suunnittelemattomalla keisarileikkauksella eli sektiolla syntyneiden lasten terveystietoja varhaislapsuudesta aina teini-ikään saakka. Tutkimuksen mukaan sektio aiheutti vähäisiä terveyshaittoja vastasyntyneille, eikä vaikutusta vastasyntyneiden kuolleisuuteen löydetty.

Pidemmällä aikavälillä kuitenkin havaittiin, että keisarileikkaus lisää riskiä sairastua astmaan varhaislapsuudesta lähtien.

Tutkimuksen ovat tehneet VATT:n, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL), Turun yliopiston ja barcelonalaisen Pombeu Fabran yliopiston tutkijat.

Aiemmat tutkimukset aiheesta puutteellisia

Akatemiatutkija Lauri Sääksvuoren mukaan tutkimuksessa ei sen sijaan löydetty yhteyttä keisarileikkauksen ja siihen usein liitettyjen sairauksien, kuten allergioiden, ykköstyypin diabeteksen tai ylipainon välillä.

Vaikka asiaa on tutkittu maailmalla laajasti, ei aiemmissa tutkimuksissa ole juurikaan pystytty arvioimaan keisarileikkausten ja lasten terveyden syy-seuraussuhteita. Sääksvuoren mukaan tämä johtuu siitä, että tutkimusasetelmat ovat olleet puutteellisia.

– Aikaisemmin eri yhteyksiä vertaavia tutkimuksia on tehty esimerkiksi vertaamalla alateitse ja keisarileikkauksella syntyneitä lapsia. Tiedetään kuitenkin, että lapset ovat myös muista syistä erilaisia, äidit ovat erilaisia, puhutaan sekoittavaisista tekijöistä. Nyt kehitetyllä menetelmällä voidaan ratkaista aiempiin tutkimuksiin liittyvät ongelmat, Sääksvuori kommentoi STT:lle.

Sektioita eniten vapaapäivää edeltävänä työpäivänä

Tutkimuksessa havaittiin myös, että suurimmillaan todennäköisyys joutua suunnittelemattomaan keisarileikkaukseen on vapaapäivää edeltävän työpäivän aikana.

– Tämä vapaapäivää edeltävä piikki näkyy kaikilla muilla ammattiryhmillä paitsi lääkäreillä, kätilöillä ja sairaanhoitajilla.

Sääksvuori arvioi, että terveydenhuollon ammattilaisten puuttumista tilastopiikistä voi selittää se, että heidän tapauksissaan sektioon ryhtymistä voidaan harkita yhdessä.

– Jos lääkäri itse synnyttää, niin hän saattaa olla tietoinen mahdollisista riskeistä, mitä leikkaukseen liittyy. Heidän suhteensa ollaan ehkä kärsivällisempiä, ja he ehkä osaavat itse ottaa nämä asiat esille.

Suomessa noin 16 prosenttia lapsista syntyy keisarileikkauksella. Viime vuonna Suomessa tehtiin THL:n ennakkotietojen mukaan hieman yli 4 300 päivystyksellistä sektiota ja 390 hätäsektiota. Suunniteltuja keisarileikkauksia oli hieman yli 3 100. Päivystyssektio tehdään, jos synnytys ei edisty ja siinä itse leikkaus tapahtuu rauhallisesti. Hätäsektio tehdään äkillisessä hätätilanteessa.

Tutkimus perustuu viranomaisaineistoihin ja kattaa tiedot yli 1,4 miljoonasta Suomessa vuosina 1990–2014 syntyneestä lapsesta.

Lue myös:

Tutkimus: Keisarileikkauksella ja alateitse syntyneillä on erilainen suoliston bakteerikanta – ero hälvenee ensimmäisen ikävuoden aikana

“Synnytys on lapselle hänen elämänsä vaarallisin hetki” – Mikko Tarvonen on todennäköisesti maailman kokenein kätilö

Turvattomuus, toisen armoilla oleminen ja ihmisarvon menettäminen. Näillä sanoilla helsinkiläinen Sara, 28, kuvailee asunnottomuutta.

Hän on viettänyt elämästään yli viisi vuotta kaduilla, kerrostalojen rappukäytävissä sekä tuttujen ja tuntemattomien nurkissa.

Asunnottomien yötä vietetään jälleen torstain ja perjantain välisenä yönä.

Sara ei halua esiintyä jutussa omalla nimellään. Hän on juuri saanut asunnon, mutta pelkää edelleen menettävänsä kaiken.

Kodittomuuden taustalla on vyyhti riskitekijöitä – päihdeongelmia, syrjäytyneisyyttä ja elämäntilanteiden muutoksia.

Saran elämässä kaikki mainitut asiat ovat olleet vahvasti läsnä.

Eletään vuotta 2009. Sara on juuri eronnut miehestään ja päihdekierre on alkanut kiristyä. Lopulta elämää ei kannattele enää mikään, paitsi kadulla tavatut tuttavuudet ja päihteet.

Amfetamiini ja subutex ovat vahvasti mukana kuvioissa. Ruokaa haalitaan mistä milloinkin. Joskus viikon ruokalistalla on pelkkää jäätelöä.

Hietaniemenkadun palvelukeskus tarjosi Saralle suojaa silloin, kun vaihtoehtona olisi ollut pelkkä katu.

– Keskuksessa on kodittomille patjoja. Kun sinne menee tiettyyn aikaan, voi saada yösijan. Siellä sitten hengailtiin tuntemattomien kanssa, vaikka en edes halunnut niitä ihmisiä lähelle, Sara kertoo.

Nuorten asunnottomuuden kasvua on selitetty esimerkiksi kohtuuhintaisten asuntojen puutteella ja pikavippien sekä niistä seuraavien maksuhäiriömerkintöjen yleistymisellä.

Osalla nuorista aikuisista kodittomuuden taustalla on ylisukupolvista huono-osaisuutta, kun taas toisilla vaikean asumistilanteen on voinut laukaista vanhempien eron tai oman työttömäksi joutumisen kaltainen yllättävä muutos elämäntilanteessa.

Numerot kertovat vain osan totuudesta

Vaikka asunnottomien määrä on Suomessa vähentynyt parin vuosikymmen aikana tasaiseen tahtiin, päätyy kadulle yhä nuorempia. Esimerkiksi pitkäaikaisasunnottomien nuorten suhteellinen osuus kaikista asunnottomista on kasvanut viime vuosien aikana.

Hallituksen tavoitteena on puolittaa asunnottomien määrä vuoteen 2023 mennessä.

Vuonna 2018 asunnottomia alle 25-vuotiaita nuoria oli ARA:n asunnottomuusselvityksen mukaan noin tuhat. Kuitenkin tuttavien nurkissa majailevia on vaikea tavoittaa ja heidän määrästä on vaikea saada tietoa.

Tilastot kertovat vain osan totuudesta.

Vailla vakinaista asuntoa ry:n toiminnanjohtaja Sanna Tiivola kertoo, että kaduilla tulee vastaan kodittomia ja yhä huonommassa kunnossa olevia nuoria. Jotkut eivät ole edes täysi-ikäisiä.

– Huumeiden katu- ja nettikaupan lisääntyminen on osittain varmasti vaikuttanut tilanteeseen, Tivola sanoo.

Hänen mukaansa myös kodittomia naisia tavataan kaduilla enemmän: tällä hetkellä heitä on yhteensä noin 1 200, mutta todellinen luku voi olla isompi.

Turvan sijasta pakkoriisuttamista ja eristämistä

Kun Sara kuvailee menneisyyttään, hän puhuu "pisteestä". Kun asiat menevät sen yli, kaikki menee läpi. Väkivalta, varkaudet ja muu rikollisuus.

Ennen vuotta 2009 Sara asui koulukodissa. Epäkohdat, kuten pakkoriisuttaminen ja eristyshuoneet, lisäsivät syrjäytyneisyyden tunnetta.

Yle kertoi viime viikolla 21-vuotiaan Miro Määttäsen kokemuksista lastensuojelulaitosten piirissä.

Kolmen viime vuoden aikana viranomaiset ovat kiinnostuneet siitä, mitä laitosten sisällä tapahtuu.

Ylen selvityksen perusteella aluehallintovirastot ja eduskunnan oikeusasiamies ovat ojentaneet viime vuosina ainakin 50:tä lastensuojelulaitosta ja ammatillista perhekotia niissä havaituista epäkohdista.

Saran mukaan koulukodista jääneet muistot ovat vahvasti siivittäneet hänen tietään kadulle, vaikka yleensä asunnottomuuteen ei löydy yhtä yksittäistä syytä.

– Koulukotiin joutuneisiin suhtaudutaan ikään kuin menetettyyn kauraan ja kohtelu oli myös sen mukaista, hän kertoo.

Saran täysi-ikäistymisen ja koulukodista poismuuton jälkeen alkoi kolme vuotta kestävä jälkihuollon vaihe, jossa nuorta ohjataan esimerkiksi asunnon hankkimisessa.

– Jälkihuolto oli minun tapauksessani täysin olematonta, hyvä kun edes soitettiin perään. Asunnonetsintäapu jäi täysin saamatta.

Myös vailla vakinaista asuntoa ry:n toiminnanjohtaja Tiivola nostaa esille lastensuojelun piiriin kuuluvan jälkihuollon tärkeyden: Jos nuori tippuu pois tuen piiristä, ei hänelle jää käytännössä mitään.

Yösija kannatti jakaa toisen kanssa

Asunnottomana Saran elämässä ei ollut rytmiä. Joskus hän saattoi herätä Helsingistä, joskus taas toisella puolella Suomea. Päämäärättömyydestä oli tullut elämäntyyli.

Jos mistään ei löytynyt yösijaa, Sara etsi sitä rappukäytävistä. Kaverin kanssa oli nukuttava, koska se oli turvallisempaa.

Varastelu ja rikollisuus kuuluivat päivittäiseen elämään. Joskus se oli osa ruuan hankintaa, joskus taas isompia petoksia.

– Ajauduin joihinkin ihmeellisiin porukoihin, jotka käskivät tekemään näpistyksiä sun muuta.

Puhuessaan Sara naurahtelee usein ja pudistelee päätään ikään kuin sille järjettömyydelle, mitä kaikkea elämä voi ihmisen eteen heittää.

– En ymmärrä vieläkään, miten joutuu siihen pisteeseen, että joutuu kadulle ja periaatteessa kodittomien suojiin tekemään kuolemaa, Sara sanoo.

Vailla vakinaista asuntoa ry:n toiminnanjohtaja Tiivolan mukaan tilapäismajoituksista on viime vuosina pyritty eroon, koska ne ovat osittain ylläpitäneet asunnottomuuden kierrettä.

Asuntolatyylisen majoituksen hävittäminen on kuitenkin vaikeaa, koska itse asunnoista on pulaa.

– Ajatuksena on nyt se, että ihmisen ei tarvitse ensin raitistua asunnon saadakseen. Asunnon tarjoamisen jälkeen hänelle annetaan vielä tukipalveluita, Tiivola kertoo.

Kodittomuus pitkittää päihteiden sävyttämää elämää

Vuonna 2014 viisi vuotta kestänyt asunnottomuusputki oli kuluttanut Saran voimat loppuun. Hän hakeutui pari vuotta kestävään laitoshoitoon, jonka jälkeen hän sai oman asunnon vuonna 2016.

Raittius kesti parin vuoden ajan, kunnes lipsahdukset päihteiden puolelle seurasivat taas toisiaan. Kuuluisa "piste" oli vaarallisen lähellä.

Sara päätti tehdä itselleen kaikista pahimman. Jos asuntoa ei olisi, hänellä ei olisi mitään. Ehkä silloin hänen olisi mahdollista keskittyä myös laitoshoitoon.

– Asunnottomuus on jotain niin hirveää, etten enää halunnut asettaa itseäni siihen jamaan, mutta toisaalta tiesin että se puskisi minua pääsemään irti riippuvuudesta entistä kovemmin.

Sara irtisanoi asuntonsa viime tammikuussa, jota seurasi kolmen kuukauden hoitojakso ja uusi mahdollisuus. Kesän alussa myönnetty kaksio oli helpotus ja osoitus siitä, ettei hän ole kenenkään armoilla.

– Olen niin monta vuotta ollut jonkun tahon varassa, on se sitten Kela, sosiaaliturva tai jokin ihminen.

Tällä hetkellä Sara työskentelee siivoojana.

– Tunnen olevani jotenkin arvokkaampi, kun teen työtä ja maksan itse vuokrani.

Asunnottomuuteen liittyy usein tunteita oman ihmisarvon menettämisestä. Sara haluaisi tulevaisuudessa työskennellä samoja asioita kokevien nuorten parissa.

Hän tiedostaa kuitenkin, että elämä on häilyväistä. Tasapainoa on takana vasta alle puoli vuotta.

– Tiedän, että menetän kaiken, jos kosken päihteisiin.

Jutussa on hyödynnetty Nuorisoasuntoliitto ry:n materiaaleja.

Lue lisää:

Mirosta, 21, tuli lastenkodissa narkomaani – Joka kymmenes lastenkoti on rikkonut lakia, katso millaisia pulmia laitoksista on löytynyt

"Mikään paha ei kestä ikuisuuksia" – 24-vuotias Paula Pura eli kaksi vuotta asunnottomana Helsingissä ja pelkäsi koko ajan

Markku Korhonen, 52, asuu sillan alla, peseytyy kirjaston vessassa ja voi olla neljä päivää syömättä – tällainen on hänen päivänsä

Kauppakeskusjätti Mall of Tripla sekä Pasilan uusi joukkoliikenneterminaali avasivat ovensa yleisölle tänään torstaina aamulla kello 9.

Triplan ja aseman käytävillä katsojia johdattivat Ylen toimittajat Saija Nironen ja Sara Salmi. Ensimmäisen tunnin aikana Yle tapasi muun muassa Pyörähotellin toimitusjohtaja Mikko Ampujan ja Pasilaseuran puheenjohtaja Heta Välimäen.

Ensimmäinen jonottajaoli tullut Triplan edustalle jo puoli kahdelta yöllä.

Ylen haastattelussa Jan-Mikael kertoi, että ei saanut unta ja päätti puhelimen selaamisen sijaan tulla Espoon keskuksesta Pasilaan odottelemaan uuden ostoskeskuksen aukeamista.

Jan-Mikaelia ja muita alkupään jonottajia kiinnostivat muun muassa kymmenelle ensimmäiselle asiakkaalle luvatut lahjat.

Jonottajat ja ensimmäiset sisään päässeet olivat pääasiassa syyslomalla olevia nuoria.

Massiivinen Tripla kiilaa koollaan Suomen ostoskeitaiden kärkikolmikkoon ja on nyt lähin kauppakeskus yli 100 000:lle joukkoliikenteen käyttäjälle. Tällä hetkellä Pasilan kautta kulkee päivittäin 50 000 junamatkustajaa ja vuoteen 2035 mennessä määrän arvioidaan tuplaantuvan. Uusi asema muuttaa merkittävästi Pasilan liikennejärjestelyitä.

Pasilalaiset ovat odottaneet erityisesti uusia ruokapaikkoja. Ylen haastatteleman Pasilaseuran puheenjohtajaHeta Välimäenmukaan kaupunginosa oli mukava paikka jo ennen Triplaa mutta väenpaljouskaan ei pelota. Hän toivoo, että Keski-Pasilan lisäksi panostettaisiin myös jo olemassa oleviin vanhoihin asuinalueisiin lännessä ja idässä. Triplan englanninkieliset nimet naurattivat Pasilaseuran puheenjohtajaa.

Pyörähotelli Vapauden toimitusjohtaja Mikko Ampujan mukaan pyörähotellia tullaan laajentamaan kesällä, jos kysyntää on. Ampuja kertoo, että erityisesti alueella töissä käyvät ovat olleet kiinnostuneita pyörähotellin palveluista. Aamuisen työmatkapyöräilyn jälkeen pääsee siis suihkuun, ja pyöräilyvaatteet voi jättää päivän ajaksi kaappiin.

Kauppakeskusjohtaja Kati Kivimäki kertoo Ylelle, että huvitusta herättäneisiin englanninkielisiin nimiin päädyttiin kansainvälisyyden vuoksi. Lisäksi nimien puolesta puhui se, että Suomessa ei ollut Mall of -nimistä ostoskeskusta, kuten esimerkiksi Tallinnassa, Berliinissä ja Tukholmassa.

Ympyräteema jatkuu myös ostoskeskuksen sisällä. Ylen haastattelemien kävijöiden mukaan suunnistus asemalla ja kauppakeskuksessa sujui vaivatta.

Lue myös:

Kuinka paljon tänne mahtuu? Suomessa on jo yli sata kauppakeskusta – Asiantuntija: Pelto-ostoskeskusten määrä vähenee jatkossa varmasti

Katso ensimmäiset kuvat Triplan sisältä – tältä näyttävät jättiläismäinen kauppakeskus ja uusi Pasilan asema

Helsingin uusi musiikkimuseo on elämyksellisempi kuin Tukholman Abba-museo, mutta ahdasta siellä voi tulla

Massiivinen Tripla kiilaa koollaan Suomen ostoskeitaiden kärkikolmikkoon ja on pian lähin kauppakeskus yli 100 000:lle joukkoliikenteen käyttäjälle

Ruuhkasumput ovat nyt historiaa? Pasilan uusi asema on vihdoin valmis – näin alueen liikenne mullistuu

Pasilan Triplasta tuli järkälemäinen laatikko, jota verrataan Itä-Berliinin ja Kouvolan arkkitehtuuriin – "Se, mitä rakennetaan, kuvastaa yhteiskunnan arvoja"

Sara on viettänyt yli viisi vuotta rappukäytävissä ja kodittomien suojissa

Tänään vietetään YK:n kansainvälistä päivää köyhyyden poistamiseksi Asunnottomien yön merkeissä. Vaikka kodittomien määrä on Suomessa vähentynyt parin vuosikymmen aikana tasaiseen tahtiin, päätyy kadulle yhä nuorempia. Helsinkiläinen Sara, 28, päätyi asunnottomaksi 18-vuotiaana ja kertoo nyt, minkälaista nuoren kodittoman elämä on.

Avajaishumua uudelta Pasilan rautatieasemalta ja kauppakeskuksesta

Pääkaupunkiseudun matkustajien arki muuttuu, kun uusi asema aukeaa Helsingin Pasilassa. Samalla avaa ovensa yksi Suomen suurimmista kauppakeskuksista, Tripla. Riittääkö sille asiakkaita? Ylen suoraa lähetystä voi seurata alkaen klo 8.50 myös Yle Areenasta.

Kauppakeskukset ovat siirtyneet entistä enemmän ulkomaiseen omistukseen

Suuret kauppakeskukset ovat muuttumassa entistä enemmän elämyskeskuksiksi, koska muun muassa verkkokaupan kasvu syö niissä sijaitsevien perinteisten kauppojen kannattavuutta. Niinpä entistä tarkemmin seulotaan ne paikat, joihin uusi kauppakeskus kannattaa rakentaa. Kauppakeskusten omistaja on myös entistä useamman kauppakeskuksen kohdalla ulkomainen rahasto tai sijoitusyhtiö.

Analyysi: Brexit-sopu lähellä, mutta kuitenkin vielä kaukana

Britannian hallitus ei pystynyt myöntymään EU:n ja Britannian välillä neuvoteltavaan brexit-sopimukseen keskiviikkona, vaikka se oli asetettu aikarajaksi ennen tänään alkavaa EU:n huippukokousta. Britannian pääministeri Boris Johnson keskusteli hallituksensa kanssa neuvottelutilanteesta, mutta suurimmaksi kiveksi kengässä osoittautui Pohjois-Irlannin unionistipuolue DUP ja oman konservatiivipuolueen kovan brexit-linjan siipi.

Mikä brexitissä on niin vaikeaa? Mallinsimme eliitin kuvitteellisen Whatsapp-kiistelyn maahanmuutosta kloorikanaan

Britannian EU-eroa on yritetty eripuraisesti jo kolme vuotta ja käänteitä on riittänyt. Laadimme eri osapuolten kiistoista fiktiivisen keskustelumallinnoksen, joka on saanut innoituksen tosimaailmasta.

Pohjoiseen poutaa, etelään tihkua ja epävakaata säätä

Torstaipäivä on suurimmassa osassa maata pilvinen. Maan etelä- ja keskiosissa tulee vähäistä vesi- ja tihkusadetta. Keskiosissa sateet ovat iltapäivällä ja illalla osin räntää. Pohjoisessa sää on poutaista ja Pohjois-Lapissa voi olla osin selkeääkin. Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.