Matkustajajuna halkoo uinuvan oloista suomalaista korpitaivalta. Ohjaamon ikkunasta näkyy kiskojen lisäksi vain metsää, hämärä on jo saapumassa.

Vauhtia junalla on reilusti toistasataa kilometriä tunnissa. Jossain veturinkuljettajalta katveessa, mäntyjen takana, ottaa satoja kiloja painava eläin muutaman määrätietoisen askeleen kohti rautatietä.

Vaara syntyy kuin tyhjästä, kunnes törmäys on jo väistämätön. Veturinkuljettaja ei ehdi nähdä muuta kuin vilauksen edessä siintävässä hirvestä, ennen kuin osuu.

Kotkalainen veturinkuljettaja Jyri Hämäläinen on ollut tällaisessa tilanteessa neljästi.

– Kyllä se aikamoinen pamaus on. Jokainen voi sen kuvitella. Parhaimmassa tapauksessa vauhtia on 200 kilometriä tunnissa. Kun eteen tulee 600-kiloinen hirvi, niin ei se mitenkään hieno tunne kuljettajalle ole, Hämäläinen kuvailee.

Viimeksi Hämäläisen ohjaama juna törmäsi hirveen toukokuussa.

Pahinta jälki on silloin, kun suurikokoinen hirvi säntää eteen kovassa vauhdissa ja osuu keskelle veturin keulaa. Kuljettajan keinot ovat silloin vähissä.

– Se kyllä hätkähdyttää. Ikkuna peittyy verestä, ja törmäys tuntuu matkustamossa asti. Jos on mahdollisuus jarruttaa, silloin jarrutetaan tai vähintään soitetaan äänimerkkiä, Hämäläinen sanoo.

Ei voi pestä

Kun 4 000 tonnia painava juna osuu vauhdilla eläimeen, jälki ja haju on sen mukaista.

Aina veturia ei kuitenkaan ole mahdollista puhdistaa kesken matkanteon. Välillä on pakko ajaa asemalle saakka, vaikka näky olisikin järkyttävä.

– Harvoin kuljettaja pystyy sitä juomapullon kanssa pesemään matkan varrella. Varsinkin talvella on mahdotonta edes yrittää pestä junaa ennen varikkoa, koska osat ja laitteet voivat jäätyä.

Hämäläinen muistelee muutaman vuoden takaista tapausta, jossa Rovaniemeltä Helsinkiin matkalla ollut juna ajoi kolmen hirven yli.

– Sitä ei voitu pestä aiemmin pakkasen takia, Hämäläinen kertoo.

Kelpaa korkeintaan koirien ruoaksi

Junan ja hirven välisiä onnettomuuksia tapahtui Suomen rautateillä viime vuonna noin sata. Kaikkiaan VR on arvioinut, että vuosittain junan alle jää 300–400 eläintä.

– Pääsääntöisesti hirville käy näissä tilanteissa huonosti. Sitä pienemmät riistaeläimet, kuten kauriit menevät käytännössä silpuksi, kuvailee Kaakkois-Suomen riistapäällikkö Erkki Kiukas Suomen Riistakeskuksesta.

Törmäyksen tapahduttua veturinkuljettaja ottaa yhteyttä Finrailin liikenteenohjauskeskukseen ja ilmoittaa tarkan onnettomuuspaikan sekä kuvailee, mitä on tapahtunut.

Liikenteenohjauskeskuksesta tieto välitetään hätäkeskukselle, minkä jälkeen viranomainen voi kutsua onnettomuuspaikalle suurriistavirka-avun eli SRVA:n. Sen toimintaa organisoivat riistanhoitoyhdistykset.

– Virka-apu vie ruhon pois tai selvittää mahdollisuuksien mukaan onnettomuudessa olleen eläimen kunnon. Yleensä törmäyksissä mukana olleet eläimet ovat joka tapauksessa niin pahasti loukkaantuneita, että ne täytyy löydettäessä lopettaa, riistapäällikkö Erkki Kiukas kertoo.

Osuessaan kokonaan täydessä vauhdissa olevaan junaan eläimen selviämismahdollisuudet ovat käytännössä nolla. Lain mukaisesti ruhot kuuluvat tällaisissa tilanteissa riistanhoitoyhdistyksille.

– Mutta törmäykset junan kanssa ovat usein niin rajuja, että hirvien jäänteet kelpaavat korkeintaan koirien ruoaksi, Kiukas huomauttaa.

Useimmiten matka jatkuu

Aina junamatka ei keskeydy tai edes hidastu hirvionnettomuuden takia. Kaikki riiippuu siitä, miten paha osuma on ollut. Sama koskee myös matkustajien informointia.

Jos tärähdys tuntuu selvästi ja matkustajat hämmentyvät tilanteesta, on paikallaan kertoa, mistä kaikki johtuu. Törmäyksistä ilmoitetaan myös muille lähellä oleville junille.

– Veturi voi pahimmassa tapauksessa rikkoutua niin, että se jää radalle eikä sillä pysty jatkamaan matkaa. Useimmiten selvitään työntekijän omalla korjauksella. Joskus ei tapahdu mitään vahinkoa, veturinkuljettaja Jyri Hämäläinen toteaa.

VR on arvioinut, että kolmannes hirvionnettomuuksista aiheuttaa veturiin vikaa. Neljäsosassa tapauksista joudutaan lähettämään paikalle uusi veturi.

Veturinkuljettaja Jyri Hämäläinen ei ole joutunut yhdessäkään neljästä hirvionnettomuudesta keskeyttämään matkantekoa pitkäksi aikaa.

– Kerran jouduin tilkitsemään paineilmaletkuja, että pääsin varikolle asti. Koskaan ei ole tarvinnut vaihtaa veturia kesken matkan.

Hirvet liikkeellä nyt

Viime lauantaina koko maassa alkanut hirvenmetsästyskausi on saanut suurriistan liikkeelle. Autoilijat tapaavat tarkkailla ympäristöään syksyisin aamu- ja iltahämärissä erityisen tarkasti, mutta eteen säntäilevät hirvet ovat ongelma myös rautateillä.

– Kyllä siitä rahallistakin vahinkoa aiheutuu, jos kalustoa menee rikki. Rautateillä ei juuri ole aitoja, jotka estäisivät hirvien pääsyn raiteille. Toisaalta riista-aidat voisivat aiheuttaa kunnossapitäjille harmia, jos junaradalle pääseminen vaikeutuisi, Jyri Hämäläinen pohtii.

Hän ei allekirjoita, että syksy olisi hirvenmetsästysajasta huolimatta rautateillä sen vilkkaampaa hirviaikaa aikaa kuin muulloin. Hirviä liikkuu pitkin vuotta, myös talvella. Silloin harmia aiheutuu kenties jopa enemmän kuin syksyllä.

– Jos metsässä on paljon lunta, hirvet saattavat hakeutua raiteille. Lumettomalla raiteella on helpompi kulkea kuin hangessa, sanoo Kaakkois-Suomen riistapäällikkö Erkki Kiukas Suomen Riistakeskuksesta.

Koiran yli ajaminen tuntui pahalta

Suomen maanteillä on tilastojen mukaan joitain hirvikolareiden kannalta erityisen riskialttiita paikkoja tai tieosuuksia.

Viime vuonna maanteillä eniten hirvionnettomuuksia sattui Kouvolassa ja vähiten pohjoisimmassa Lapissa. Rautateillä onnettomuudet eivät näytä keskittyvän erityisesti millekään tietyille osuuksille.

Riistakeskuksen tietojen mukaan hirvionnettomuuksia tapahtuu melko tasaisesti Suomen rataosuuksilla. Pelkästään Kaakkois-Suomessa on tänä vuonna tehty parikymmentä virka-apupyyntöä junien ja hirvien törmäyksistä. Riistapäällikkö Erkki Kiukkaan mukaan määrä on suunnilleen samaa luokkaa kuin edeltävinä vuosina.

Veturinkuljettaja Jyri Hämäläinen sanoo huomanneensa, että mitä enemmän ympärillä on metsää, sitä runsaammin hirviä radan lähellä liikkuu. Hän mainitsee esimerkkeinä Kouvolan ja Pieksämäen sekä Luumäen ja Lappeenrannan väliset osuudet.

– Kymenlaakson puolella Juurikorpi–Inkeroinen-välillä tuntuu myös olevan paljon hirviä. Sillä välillä minullekin on sattunut onnettomuus.

Koirat harmittavat eniten

Henkilövahingot ovat veturinkuljettajille traumaattisia kokemuksia, mutta myös eläimen yli ajaminen saattaa tuntua pahalta. Varsinaisia pelkotiloja niistä ei kuitenkaan kahdeksan vuotta kuljettajana toimineelle Hämäläiselle ole aiheutunut.

Koiran jääminen junan alle jäi kuitenkin kaivelemaan mieltä.

– Hirvikoiria näkee radan varsilla jonkin verran metsästysaikana. Väkisinkin niitä päätyy raiteille, kun ratojen varsilla metsästetään. Koiran yli ajaminen ei todellakaan tunnu mukavalta. Se on ollut itselleni erityisen kova paikka, kertoo Jyri Hämäläinen.

Lue seuraavaksi: Näetkö tässä videossa hirven? Suurin osa ei näe

Raaseporin tasoristeysturmassa menehtyneen nuoren äiti, kokkolalainen Annika Lassila haluaisi, että onnettomuuden oikeuskäsittely loppuisi. Muut omaiset ovat Lassilan mukaan samaa mieltä.

– Toivoisin, että autoa kuljettanut nuori mies saisi jatkaa omaa elämäänsä eteenpäin. Hän kantaa ihan tarpeeksi mukanaan loppuelämänsä.

Lassilan mukaan oikeuskäsittelyllä ei ole omaisten elämään juurikaan merkitystä, sillä surun kanssa eletään päivä kerrallaan joka tapauksessa. Autoa ajaneen nuoren puolesta ollaan huolissaan.

– Olen hyvin pahoillani hänen puolestaan, hän ei todellakaan tahallaan ajanut sinne junan alle. Äitinä ajattelen, että se voisi olla kenen tahansa äidin poika ja se olisi voinut olla omakin poika joka ajaa autoa sinä aamuna.

Kolme varusmiestä kuoli ja viisi loukkaantui syksyllä 2017, kun henkilöjuna törmäsi puolustusvoimien miehistönkuljetusautoon Skogbyn tasoristeyksessä Raaseporissa.

Käräjäoikeus vapautti kuorma-autoa kuljettaneen varusmiehen syytteistä, muun muassa kolmesta kuolemantuottamuksesta, mutta apulaisvaltakunnansyyttäjä valitti ratkaisusta hovioikeuteen. Tällä viikolla alettiin kerätä adressia netissä oikeuskäsittelyn lopettamiseksi.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä saanut paljon palautetta

Käräjäoikeus on apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappen mukaan tulkinnut tapahtumien kulun oikein, mutta johtopäätöksistä valtakunnansyyttäjävirasto on eri mieltä.

– En ala käymään oikeutta julkisuudessa. Jos nyt sanoisin jotain, se voitaisiin tulkita niin, että syyttäjä pyrkii vaikuttamaan oikeuden käsittelyyn ennalta julkisuuden kautta.

Rappe sanoo saaneensa paljon palautetta sähköpostitse kansalaisilta kun hän päätti valittaa tuomiosta.

– Palautteessa on kyselty paljon esimerkiksi Puolustusvoimien vastuusta. Esitutkinnassa asiaa tutkittiin laajasti. Jotta voidaan tuomita rikoksesta, täytyy olla lainkohta, johon se perustuu. Nyt sitä ei löytynyt. Puolustusvoimilla on runsaasti omia ohjeistuksiaan, niistäkään ei löytynyt sellaista kohtaa, että joku olisi menetellyt väärin. Jos joku sellaisen löytää, minäkin olisin siitä kiinnostunut.

Nettiadressista Rappe ei hätkähdä.

– Netissä on kaikenlaista. On ymmärrettävää, että tämä erittäin ikävä tapaus herättää keskustelua.

Oikeustieteen professori: Kuljettajaa ei pitäisi tuomita rangaistukseen

Oikeustieteen professori Matti Tolvasen mukaan Raaseporin tapaus on poikkeuksellisen kiperä ja pulmallinen. Hän ymmärtää tapauksessa molempia osapuolia.

– Kuolemantuottamuksessa kynnys olla syyttämättä on korkea. Ja syyttäjänlaitoksen tehtävä on hakea linjauksia oikeuskäytäntöihin, että ehkä tässä nyt jotain ennakkoratkaisua haetaan.

Tolvasen sympatiat ovat kuitenkin syytetyn kuljettajan ja uhrien omaisten puolella. Hänestä käräjäoikeuden ratkaisu hylätä syytteet oli perusteltu ja ymmärrettävä.

Tolvasen mukaan vastaavaa tapausta ei ole Suomessa ollut. Lähimmäksi hänen arvionsa mukaan pääsee Korkeimman oikeuden ratkaisu, jossa polkupyöräilijä jäi oikealle kääntyvän kuorma-auton alle. Rekkakuski tuomittiin liikenteen vaarantamisesta ja kuolemantuottamuksesta sakkoihin, vaikka hänen oli lähes mahdoton havaita pyöräilijää.

Raaseporin tapaus on kuitenkin aivan erilainen ja vielä hankalampi. Olisiko kuljettajan pitänyt pyytää vieressään istuneelta apua ja luottaa toisen käden tietoon näkyvyyden suhteen?

– Jos tilanteessa ei ole voinut toimia toisin, rikosvastuuta ei tule. Tässä ollaan todella pulmallisen ratkaisun edessä.

Siksi Tolvanen uskookin, että hovioikeus hyväksyy tapauksen jatkokäsittelyyn. Yhdestä asiasta hän on ehdoton: Mentiin hoviin tai ei, todettiin kuski syyllistyneeksi huolimattomuuteen tai ei - häntä ei pitäisi tuomita rangaistukseen.

Lue lisää:

Netissä kerätään nimiä Raaseporin tasoristeysturman oikeuskäsittelyn lopettamiseksi

Raaseporin tasoristeysturman puinti oikeudessa jatkuu – syyttäjä valittaa ratkaisusta hovioikeuteen

Raaseporin tasoristeysturmakuskin syytteet kumoon käräjäoikeudessa: ei tuomiota eikä rangaistusta

Viiden lapsen yksinhuoltaja, joensuulainen Kirsi Vento, 42, pyyhkii syöttötuolissa istuvan Eemelin nenää. Samalla hetkellä 5-vuotiaalla Hilja-Tuulialla on äidille tärkeää asiaa.

Pari vuotta vanhempi Vinski on jo syönyt aamupalan ja istuu television ääreen peittoon kääriytyneenä. Eletään syyslomaviikon arkiaamua Joensuun Utrassa.

Kirsi Vennon viidestä lapsesta enää pienimmät ovat kotona. Kaksi vanhinta, 16-vuotias tytär ja 18-vuotias poika ovat muuttaneet jo pois kotoa ja käyvät koulua muualla.

– Pyöritän arkea ja lomaa yksinään. Minusta tuli yksinhuoltaja eron seurauksena nuorimmaisen syntymän jälkeen, Kirsi Vento sanoo.

Ruletti pyörii kokemuksella ja rutiinilla.

Työelämän ote kiristynyt

Joensuulainen Kirsi Vento opiskelee lähihoitajaksi ja pystyy sovittelemaan opiskelua lasten aikatauluihin esimerkiksi loma-aikoina.

Kaikilla yksinhuoltajilla ei ole yhtä hyvä tilanne, vaan moni joutuu tukalan paikan eteen, kun töistä ei saa vapaata. Työelämän vaatimukset ovat monella työpaikalla tiukentuneet eikä työ - ja loma-aikojen joustoille ole enää varaa entiseen malliin.

Työelämän otteen kiristyminen on huomattu Yhden Vanhemman Perheiden Liitossa.

– Yleinen linja on se, että työelämä on koventunut ja joustot on käytännössä karsittu pois. Yksi esimerkki tästä on naisvaltainen kaupan ala, jossa aukiolot ovat vapautuneet, sanoo liiton puheenjohtaja Susanna Kavonius.

Kavoniuksen mukaan laki sanoo, että työnantajan pitää olla tasapuolinen.

– Työvuoroja pitää voida muokata puolin ja toisin. Lapsettomillahan voi olla esimerkiksi vanhat vanhemmat, joita voi joutua hoitamaan.

Työpaikka vaihtoon tarvittaessa

Kirsi Vento on tehnyt monenlaisia töitä ennen lähihoitajaopiskeluja. Hänen mielestään yksinhuoltajallakin on vaihtoehtoja.

– Edellisessä työpaikassani joustettiin, ja olenkin sitä mieltä, että sellaiseen työpaikkaan ei kannata jäädä, jossa ei jousteta. Aina on vaihtoehtoja ja aina on lapset pistettävä etusijalle.

Yhden Vanhemman Perheiden Liitto ry:n puheenjohtaja Susanna Kavonius esittää ratkaisuksi muun muassa kotipalvelua ja työpaikkojen omia päiväkoteja.

– Pitäisi oikeasti miettiä, olisiko mahdollista, että yksinhuoltaja voisi palkata kodinhoitajan yhteiskunnan tuella. Maksu määräytyisi tulojen mukaan niin kuin päivähoidossakin.

Isoille työpaikoille, kuten esimerkiksi sairaaloihin, hän ehdottaa omia päiväkoteja, joissa työntekijöiden pienet koululaiset voisivat viettää aikaa lomilla, jos vanhempi on töissä.

Väestöliiton hankepäällikö Anna Kokko muistuttaa, että työpaikoilla yritetään ottaa huomioon vanhempien toiveet, mutta esimerkiksi projektiluonteisessa työssä se ei aina ole helppoa. Yhdeksi ratkaisuksi hän esittää ennakointia.

– Työpaikoilla pitäisi jo keväällä ennakoida syksyn lomat. Kesälomiin osataan jo varautua, mutta syksyyn ei.

7-vuotias Vinski Vento ei ole ennakoinut seuraavaa lomaa, vaan keinuu tyytyväisenä pihakeinussa ja luettelee viikon tekemisiä.

– Olen ollut lomalla ja käynyt Mäkkärissä. Sitten uimaan ja leikkimään ja katsomaan ehkä aika paljon telkkaria ja ehkä syömään herkkuja.

Lähes neljäsosassa perheistä vain yksi vanhempi

Yksinhuoltajien määrä Suomessa kasvaa koko ajan. Kaikista lapsiperheistä yhden vanhemman perheitä on 22 prosenttia. Suurin osa yksinhuoltajista, yli 80 prosenttia, on naisia.

Yksinhuoltajien joukossa on eronneita, leskiä sekä heitä, jotka ovat vapaaehtoisesti halunneet perustaa perheen yksin.

Viiden lapsen yksinhuoltaja Kirsi Vento on sitä mieltä, että yksinhuoltajiin saatetaan suhtautua edelleen nurjasti.

– Kyllä sellaisia ennakkokäsityksiä on vielä olemassa. Varsinkin, jos ero on tullut ja lapsilla on useampi eri isä. Siihen liittyy sellainen häpeän tunne, että ei oikein uskalla pyytää ja hakea apua.

Avun ja tuen saamiseksi Kirsi Vento on perustanut Joensuuhun Yhden Vanhemman Perheet ry:n, josta hän toivoo yksinhuoltajien rinnalle kulkijaa.

– Itse kaipasin vertaistukea, kun Eemeli syntyi ja siitä se ajatus lähti. Monesti yksinhuoltajien voimat eivät esimerkiksi tahdo riittää taistelemaan joka puolelta hyökyvän byrokratian kanssa.

Keskiviikkona Kokkolassa teollisuusyrityksen maalaamon tulipalossa loukkaantunut työntekijä on menehtynyt vammoihinsa. Tulipalo syttyi yrityksen tiloissa Indolassa.

Uhri menehtyi seuraavana yönä Espoossa Jorvin sairaalan palovammakeskuksessa. Jorvin sairaalaan on keskitetty koko maasta vaikeiden palovammojen hoito.

Työntekijä oli poliisin mukaan yrittänyt kantaa palavaa tinneriastiaa ulos, jonka yhteydessä hän sai palovammoja. Tinneriastian syttymissyytä ei tiedetä.

Astiassa puhdistettiin maalausvälineitä.

Poliisi on kirjannut asian työtapaturmana. Varsinainen tutkinta alkaa, mikäli aluehallintovirasto tekee omien tutkimustensa jälkeen asiasta tutkintapyynnön poliisille.

Yksi loukkaantui uhkaavassa maalaamon tulipalossa Kokkolassa

Latvialainen mies on tuomittu kahden ja puolen vuoden vankeusrangaistukseen Porissa tapahtunesta törkeästä kuolemantuottamuksesta, törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja törkeästä rattijuopumuksesta.

Kyse on marraskuussa 2017 tapahtuneesta onnettomuudesta. Mies ajoi henkilöautolla viikonloppuyönä huomattavaa ylinopeutta, kun se suistui Tiilimäen kohdalla valtatieltä ja iskeytyi puuhun.

Tie onnettomuuspaikalla oli liukas. Nopeus oli enimmillään 150 kilometriä tunnissa. Miehen veressä oli lähes kaksi promillea alkoholia.

Kertoi todistajalle ajaneensa onnettomuusautoa

Rajussa törmäyksessä auto katkesi kahtia. Kolarissa kuoli kaksi miestä, joista toinen oli puolalainen ja toinen ukrainalainen. Epäilty ja kuolleet olivat Porissa töissä komennusmiehinä.

Mies kiisti oikeudessa ajaneensa autoa. Oikeus kuitenkin katsoo, että hänen syyllisyydestään saatiin luotettavaa näyttöä. Paikalle onnettomuustilanteessa auttamaan tullut todistaja osasi venäjää. Mies oli lopulta kertonut tälle ajaneensa autoa.

Myös auton vauriot ja miehen saamat vammat olivat sellaisia, että oikeuden mukaan asiassa on luotettavasti todistettu epäillyn ajaneen onnettomuusautoa.

Tuomio ei ole vielä lainvoimainen.

Tvärminnen merentutkimuslaitokselle metallinvärinen 18-metrinen katamaraanin kyljessä komeilee Helsingin yliopiston sekä tutkimuslaitoksen logona toimiva kilkki-äyriäinen. Perjantaisessa kastetilaisuudessa aivan Presidentinlinnan edustalla alus sai nimekseen Augusta.

Augusta antaa puitteet modernille merentutkimukselle rannikko-olosuhteissa, kertoo Helsingin yliopiston Itämeriekologian professori Alf Norkko Radio Suomen Päivän haastattelussa.

– Alus on nimenomaan suunniteltu liikkumaan Suomen sokkeloisessa saaristossa. Rannikkoalueilta löytyy paljon elämää, ja ne ovat yleensä hyvin monimuotoisia. Mutta ne ovat myös kärsineet rehevöitymisestä.

Sinilevät ovat yksi merkki meren rehevöitymisestä.

– Tutkimme merenpohjaa, vesimassoja ja leväkukintoa. Itämerellä on pitkä historia rehevöitymisestä, ja se on ollut Itämeren suurin ongelma. Tämä rehevöityminen sitten vaikuttaa rannikoiden monimuotoisuuteen, sanoo Norkko.

Lämpötilan nousu ja rehevöityminen ovat huono yhdistelmä

Rehevöitymisen lisäksi meret myös lämpenevät kiihtyvästi. Tvärminnen asemalla on yksi Itämeren vanhimmista mittausasemista.

– Meren lämpötilaa on mitattu melkein sata vuotta hyvin tiheästi. Koska meillä on niin pitkä mittaushistoria, pystymme havaitsemaan muutokset. Suunnilleen 1990-luvun alusta lämpötilat ovat nousseet 30 metrin syvyydessä noin kaksi astetta, toteaa Norkko.

Norkon mukaan maailman merten lämpötilat nousevat ilmastonmuutoksen myötä, mutta Itämeressä ne nousevat nopeammin, koska meri on niin matala.

– Kun mietitään tätä lämpötilan muutosta ja rehevöitymistä, niin ne ovat aika huono kombinaatio.

Katamaraani pääsee hyvin matalillekin vesille ja soveltuu siksi hyvin rannikonläheiseen tutkimukseen.

– Ilmastonmuutoksen kiihtyminen vaikuttaa rannikon eliöstään ja siihen miten merten ekosysteemi toimii. Tutkimuksessamme yritämme ymmärtää mekanismeja siitä, kuinka meri toimii, kertoo Norkko.

Hänen mukaansa perustutkimus on välttämätöntä merten suojelutyön kannalta.

– Sitä mitä emme ymmärrä, emme voi suojata. Perustutkimus on keskeisessä roolissa päätöksenteolle, sanoo Norkko.

Muunneltavissa moneen ja illaksi kotiin

Augusta-aluksen suurella takakannella on tilaa tutkimusprojekteille ja myös opetukselle. Takakannella on myös hieman mattopesutelinettä muistuttava pöytä.

– Tällä pöydällä voimme seuloa näytteitä, joita otamme merenpohjasta kauhalla, selventää Norkko.

Alus on suunniteltu eri tyyppisille tutkimusprojekteille. Suurella nosturilla voi merenpohjasta nostaa niin näytteitä kuin liikutella tutkimusinstrumentteja merenpohjaan ja takaisin ylös.

– Uuden tutkimuslaitteet voivat painaa aika paljon, eikä meidän vanha alus enää jaksanut nostaa niitä. Tämän uuden aluksen edessä on toinen pienempi nosturi, jolla voi muun muassa ottaa vesinäytteitä, kuvailee Norkko.

Augustan nopeus mahdollistaa myös päivänmittaiset tutkimusreissut laajallakin alueella. Tämä pitää myös kustannukset alhaisena, toteaa Norkko.

– Meillä on ajatus, että päästään illaksi kotiin. Halusimme, että alus on nopea, jotta pääsemme illaksi takaisin Tvärminneen, jossa meillä on erikoislaboratoriot.

Lue myös:

Ovatko nämä kuvat todella Suomen vesiltä? Kyllä ovat, ja ne kertovat ilosanomaa Itämeren pohjasta: kaikki ei ole vielä mennyttä

Perussuomalaisten kansanedustaja Ari Koponen hakee rahankeräystuomioonsa valituslupaa suoraan korkeimmasta oikeudesta (KKO), kerrotaan Itä-Uudenmaan käräjäoikeudesta STT:lle. Koponen ei halunnut kommentoida STT:lle, miksi hän hakee lupaa suoraan KKO:sta, koska asia on keskeneräinen.

Myöskään Koposen valituslupahakemus ei ole vielä julkinen.

Hyväntekeväisyyshahmo Brother Christmasina tunnetuksi tullut Koponen tuomittiin syyskuussa käräjillä rahankeräysrikoksesta päiväsakkoihin. Käräjäoikeuden mukaan Brother Christmasille oli kerätty ilman rahankeräyslupaa 180 000 euroa.

Rahaa kerättiin myymällä rintanappeja ja rannerenkaita 10-25 euron hintaan. Koska tuotteista pyydetty hinta ei vastannut tuotteiden markkinahintaa, oikeus katsoi, ettei kyse ollut aidosta tuotemyynnistä vaan luvattomasta rahankeräyksestä.

Kaksi Koposen yhdistyksen hallituksen jäsentä oikeus jätti tuomitsematta rangaistukseen, koska heidän osuutensa rikokseen oli vähäinen.

Koponen piti tuoreeltaan käräjätuomiota epäreiluna ja kohtuuttomana, koska hänen mukaansa kyse oli hyväntekeväisyystyössä tehdystä muotovirheestä. Laittomaksi katsottu Koposen toiminta ajoittui vuoteen 2017 ennen hänen kansanedustajuuttaan.

Ennakkopäätösvalitus vaatii vastapuolen suostumuksen

Muutosta käräjäoikeuden ratkaisuun voi hakea hovioikeuden sijasta suoraan korkeimmalta oikeudelta, jos korkein oikeus myöntää valitusluvan. Edellytyksenä ennakkopäätösvalitukselle on kuitenkin, että muutoksenhakijan vastapuoli on antanut siihen suostumuksensa. Asiasta kertoi aiemmin Helsingin Sanomat, jonka mukaan syyttäjä on antanut Koposen ennakkopäätösvalitukselle suostumuksensa.

Korkein oikeus voi myöntää Koposen valitukseen luvan vain ennakkopäätösperusteella. Korkeimman oikeuden keskeisin tehtävä on antaa ennakkopäätöksiä sellaisista kysymyksistä, joihin laki ei anna selvää vastausta.

Ennakkopäätöksillä annetaan oikeusohjeita tulevien vastaavanlaisten oikeusriitojen varalle ja pyritään varmistamaan, että tuomioistuimet eri puolilla maata tulkitsevat lakia samalla tavalla. Jos KKO siis katsoo, että kyse on tämän luontoisesta asiasta, se voi myöntää ennakkopäätösvalitusluvan Koposelle.

Metsäyhtiö Kotkamills on ottamassa ison askeleen kohti kehittämänsä muovittoman kuppikartongin läpimurtoa.

Kotkassa toimiva yhtiö kertoo solmineensa ensimmäisen ison sopimuksen muovittoman kuppikartongin toimittamisesta merkittävälle kansainväliselle asiakkaalle.

Sopimus kansainvälisen ketjun kanssa on solmittu tällä viikolla. Se on toimitusjohtajan Markku Hämäläisen mukaan toistaiseksi merkittävin sopimus, joka muovittoman kartongin toimittamisesta on tehty.

– Käytännössä toimitamme heille kartonkia jo parin viikon päästä. He teettävät kupit itse alihankkijallaan. Niiden on määrä olla kauppojen hyllyillä heti vuoden vaihteen jälkeen, Hämäläinen valottaa.

Paljon muuta uudesta asiakkaasta ei hiiskuta. Yhteistyöstä ja muun muassa tuotantomääristä kerrotaan tarkemmin vasta loppuvuoden aikana.

"Tästä se lähtee"

Hämäläinen otti noin viisi vuotta sitten ison riskin, kun aikakauslehtipaperin valmistukseen tarkoitettu paperikone Kotkan keskustassa sijaitsevalla tehtaalla päätettiin rakentaa uusiksi pakkauskartonkien valmistusta varten.

Samalla ryhdyttiin kehittämään kertakäyttöastioihin soveltuvaa kartonkia, jossa ei olisi lainkaan muovia, mutta joka kuitenkin kestäisi esimerkiksi nesteitä ja rasvaa. Tavallisessa kertakäyttökupissa on muovipinnoite, vaikka se vaikuttaisi pahviselta.

– Tästä se sitten lähtee! Uskomme, että kun saamme julki ensimmäisen ison yhteistyökumppanin, tarkoittaa se sitä, että monet pienemmätkin lähtevät liikkeelle. He näkevät, että nyt tuote toimii, kun tuo kuuluisa putiikkikin on tähän lähtenyt, Hämäläinen sanoo.

Hämäläisen arvioi, että nimet saatetaan lähikuukausina vetää alle myös toisen merkittävän asiakkaan kanssa tehtävään sopimukseen.

Pitkä vääntö

Pakkauskartongin ja laminaattipaperin valmistaja Kotkamills on ottanut viime vuosina myös taloudellisia riskejä kehittäessään uutta tuotetta.

Yhtiö pysäytti yhden paperikoneen ja rakensi sen tilalle uuden, yli 200 metriä pitkän kartonkikoneen, joka käynnistettiin kesällä 2016.

Vuotta myöhemmin tehdas kertoi aloittavansa muovittoman kahvikuppikartongin säännöllisen tuotannon. Myös koetilauksia oli tuolloin jo virannut sisään.

– Olen erittäin tyytyväinen, että tähän ensimmäiseen kansainväliseen sopimukseen päästiin. Pitkä vääntö alkaa kantaa nyt hedelmää, Hämäläinen sanoo.

Kansainvälinen sopimus on myös merkki siitä, että asioita on tehty oikein.

– Jos tällainen globaali, iso putiikki lähtee yhteistyöhön, tarkoittaa se sitä, että tuote on hyvä ja se toimii. Heidän testauskäytäntönsä ottavat valtavasti aikaa. Jos sellaisen rumban pääsee läpi, tuotteen on oltava hyvä, Hämäläinen sanoo.

Lue lisää: Mies uhrasi omaisuutensa pelastaakseen maailman muovilta – "Jos tämä ei onnistu, minulle käy hyvin, hyvin huonosti"

Tuote toimii

Kotkamillsin kartongista valmistettuihin kuppeihin on jo voinut törmätä muun muassa isoissa tapahtumissa, kuten Kotkan Meripäivillä.

Lisäksi yhtiöllä on sopimus kouvolalaisen jääkiekkoseura KooKoon kanssa siitä, että ottelutapahtumissa siirryttäisiin käyttämään muovisten tuoppien ja muiden kuppien sijaan esimerkiksi pahvisia oluttuoppeja.

Muoviton kuppikartonki on ollut käytännössä valmis tuote huhtikuusta lähtien. Sen jälkeen reseptiin ei ole tehty muutoksia.

Tuotantomäärät ovat kuitenkin vielä pieniä. Tarkkaa määrää Hämäläinen ei halua kertoa, mutta kuvailee muovitonta kartonkia vielä startup-tuotteeksi.

– Pienempiä toimituksia on ollut keväästä lähtien. Toistuvia tilauksiakin on ollut useampia. Määrät eivät ole vielä kovin suuria, mutta joka puolelle maailmaa kartonkia on jo mennyt. Ensin muutama rulla, sitten ehkä kontti tai pari, Hämäläinen sanoo.

Yhtiön tavoite on, että muutaman vuoden kuluessa kartonkikoneella tehtäisiin puolet taivekartonkia ja puolet muovitonta, niin sanottua Barrier-tuotetta.

Koukkuun tarvitaan kuitenkin vielä suurempia kaloja.

Isojen brändien tietoisuuteen

Financial Times kertoi tällä viikolla, kuinka pikaruokajätti McDonald's ja kahvilaketju Starbucks käyttävät miljoonia euroja etsiessään ympäristöystävällisempää kuppia.

Myös Kotkamills on onnistunut pääsemään isojen ketjujen silmien alle.

Yhtiö osallistui muovittoman kuppikartongin kanssa NextGen Cup Challenge -kilpailuun, jossa isot ravintolaketjut etsivät uusia innovaatioita, jotka korvaisivat nykyisiä kuppeja ja pakkausmateriaaleja. Kotkamills tuli valituksi kahdentoista voittajan joukkoon.

Korvaavia kuppivaihtoehtoja etsivät saman kilpailun kautta myös muun muassa Coca-Cola, Nestle, pikaruokaketju Wendy's ja Yum! Brands, joka edustaa muun muassa Taco Belliä, Pizza Hutia ja KFC:tä.

– Hyöty on siinä, että tätä kautta olemme saaneet ovia auki samaan aikaan moneen eri paikkaan. Meidän ei ole tarvinnut käydä kaikkien näiden yhtiöiden kanssa samoja asioita läpi, vaan kun yksi tekee testit, tieto leviää, Hämäläinen sanoo.

Hämäläisen mukaan kilpailua järjestämässä olleet ketjut ovat lähteneet testaamaan Kotkamillsin kuppia.

– Meillä on koeajoja meneillään. Niiden tuloksia tulee alkuvuonna. Nimiä emme voi sanoa.

Omalla alallaan Kotkaan rakennettu kartonkikone on maailman suurin. Hämäläinen näkisi mielellään ainakin kaksi tai kolme muutakin samanlaisen tai samantapaisen tuotteen valmistajaa.

– Jos Kotkassa tehtaalla tapahtuu jotain, vaikka tulipalo, ja tuotantoon tulee pitkäkin katkos on se huono vaihtoehto kaikille. Suurille ketjuille se voi vielä olla rajoittava tekijät, eivätkä siksi lähde vielä täysillä liikkeelle, koska tuottajia on vain yksi.

Kotkamillsillä muovittoman tuotteen läpimurtoa odotettiin jo ennen kesää, mutta vielä se on antanut odottaa itseään. Nyt katseet ovat ensi vuodessa.

Terrafamen käsiteltyjen jätevesien poistoputki Sotkamon Nuasjärveen on aiheuttanut happikadon ja muuttanut pohjan eliöyhteisöä. Tämä selviää Helsingin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa.

Aikaisemmassa, vuonna 2016 tehdyssä tutkimuksessa poistoputkella ei nähty olevan suurta vaikutusta järven tilaan. Helsingin Yliopiston tutkimuksen mukaan purkuputkella ei ole ollut suurta vaikutusta järvien pintaosiin, mutta sen pohjaosissa putken lähettyvillä vaikutus onkin ollut iso.

– Haluamme korostaa tutkimuksessamme sitä, että on tärkeää tutkia ympäristövaikutuksia järvien eri syvyyksiltä ja alueellisesti kattavasti ennen kuin järvi luokitellaan tilaltaan hyväksi tai huonoksi, sanoo tutkija Tomi Luoto Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta.

Tutkimuksen mukaan pohjaeläinyhteisöt ovat selvästi muuttuneet ja yksipuolistuneet putken lähistön näytepisteissä muistuttaen tyypillistä saastuneiden järvien surviaissääskien lajikoostumusta.

Surviaissääskilajiston lähes täydellinen vaihtuminen ja lajien monimuotoisuuden katoaminen putken läheisyydessä ovat aiheuttaneen pohjaeliöstön ekologisen tilan muuttumisen.

Muutos johtuu purkuputkesta tulevan sulfaattipitoisen veden kertymisestä syvänteisiin, joka aiheuttaa happikatoa.

– Harmillisesti surviaissääsket ovat varsin herkkiä happitilanteelle, mutta juuri tästä syystä ne toimivatkin erinomaisina happi-indikaattoreina ympäristötutkimuksissa, Luoto sanoo.

Tutkimuksen mukaan on mahdollista, että kuormituksen jatkuessa happikatoalue laajenee. Pohjan tilanne on erittäin merkittävä koko järven kannalta.

Ely-keskus ei ota kantaa

Kainuun ely-keskuksen mukaan Terrafamella on Pohjois-Suomen aluehallintoviraston myöntämä ympäristölupa, jossa on esimerkiksi Nuasjärjen purkuputken osalta annettu tietyt lupaehdot. Ympäristöluvassa on muun muassa arvioitu purkuputken ympäristövaikutukset.

– Terrafamella on laaja velvoitetarkkailu, ja päästöt ovat olleet ympäristöluvan lupaehtojen mukaisia, sanoo Kainuun ely-keskuksen ympäristövastuuyksikön päällikkö Sari Myllyoja.

Kainuun ely-keskus ei ole havainnut sellaisia poikkeamia, jotka olisivat olleet ristiriidassa Terrafamen lupaehtojen kanssa. Helsingin yliopiston tuoreeseen tutkimukseen Myllyoja ei ota kantaa.

– En pysty kommentoimaan Helsingin yliopiston tutkimusta, koska en ole perehtynyt siihen. Kyllä meillä on ympäristöasiat tiedossa.

Suomen ympäristökeskuksen ja ely-keskusten Vesien ekologinen tila -karttapalvelussa Nuasjärven tila on luokiteltu hyväksi.

Junaliikenne kulkee jälleen normaalisti Kaakkois-Suomessa. Liikenne katkesi iltapäivällä rataosilla Luumäki–Vainikkala sekä Luumäki–Lappeenranta kauko-ohjauksen järjestelmän vian vuoksi.

Rataliikennekeskus tiedotti puoli kuuden jälkeen illalla, että vika on saatu korjattua. Junaliikenne palautuu normaaliksi lähituntien aikana.

Vian syy oli yhteyden katkeaminen asetinlaitteeseen, rataliikennekeskuksesta kerrottiin STT:lle aiemmin illalla.

Aiemmin tänään rautatieliikennettä haittasi Järvenpäässä Uudellamaalla ilmennyt asetinlaitteen sähkövika.

Kuntien määrä on yksi kiistakysymyksistä Ahvenanmaan sunnuntaisissa maakuntapäivävaaleissa. Kuntia on nyt 16, mutta suunnitelmissa on määrän karsiminen neljään.

Maakuntapäivät valitsee maakunnan poliittisen hallituksen. Hallituspuolueita ovat päättyvällä kaudella olleet liberaalit, maltilliset ja sosiaalidemokraatit.

Suurinta oppositiopuoluetta keskustaa johtava Veronica Thörnroos arvostelee kovin sanoin hallituspuolueiden näkemystä neljän kunnan Ahvenanmaasta. Hänestä asiaa on käsitelty tavalla, joka loukkaa kuntien itsemääräämisoikeutta.

– Päätökset on tehtävä kunnissa, Thörnroos linjaa.

Edellisissä vaaleissa keskusta menetti asemansa Ahvenanmaan suurimpana puolueena. Se kamppailee kovasti pääsystä takaisin vallankahvaan.

Sosiaalidemokraatit muistuttavat, että monilla kunnilla ei ole varaa tuottaa lakisääteisiä palveluja asukkailleen. Keskustan ja muutamien muiden puolueiden mukaan maakunnan hallitus on kuitenkin käyttänyt enemmän keppiä kuin porkkanaa ajaessaan kuntia kohti liitoksia.

Sosiaalisessa mediassa kipinöi

Vaalien alla Ahvenanmaalla on kiistelty myös kalliista lauttamaksuista ja mahdollisesta tunnelihankkeesta. Monet poliitikot ovat kokeneet, että keskusteluilmapiiri on entistä myrkyllisempi.

Maaneuvos Katrin Sjögren liberaaleista sanoo, että pienessä yhteisössä loukkaava kirjoittelu menee ihon alle.

– Sosiaalisessa mediassa kirjoitellaan, mitä sattuu. Se on aivan eri asia kuin kohdata kasvokkain.

Myös oppositiojohtaja Veronica Thörnroosin mielestä keskusteluilmapiiri on heikentynyt viime vuosina.

Sähköinen äänestys ei toteutunutkaan

Tarkoituksena oli, että sunnuntain vaaleissa olisi laskettu ensimmäistä kertaa myös sähköisesti annettuja ääniä. Maakunnan hallitus kuitenkin ilmoitti verkkoäänestyksen keskeytymisestä viime viikon keskiviikkona vain 19 minuuttia ennen äänestyksen alkamishetkeä.

Syynä oli se, että vaalijärjestelmän tunnistautumistoiminto vaikutti haavoittuvalta. Lisätestauksiin ei ollut enää aikaa.

Sähköisen äänestyksen peruuntuminen oli pettymys monille muualla asuville ahvenanmaalaisille, esimerkiksi opiskelijoille. He pelkäävät, ettei kirjeitse annettu ääni ehdi ajoissa perille.

Sunnuntain vaaleissa on ehdokkaita kahdeksasta puolueesta. Yllättäjänä voi olla uusi ryhmittymä Hållbart initiativ (Kestävä aloite), joka puolustaa ekologisia arvoja. Sille on povattu jopa kolmea läpimenijää.

Noin 240 ehdokkaasta 30 valitaan maakuntapäiville.

Maakuntapäivät on Ahvenanmaan korkein päättävä elin. Se säätää maakuntalakeja, vahvistaa talousarvion ja antaa suostumuksensa siihen, että Suomea sitovat kansainvälisten sopimukset voivat tulla voimaan maakunnassa.

Maakuntapäivillä on myös oikeus tehdä aloitteita Suomen lainsäädännön muuttamiseksi.

Haastattelut Ahvenanmaalla teki Yle Svenskan toimittaja Bengt Östling.

Lue lisää:

Ingen e-röstning i det ålandska lagtingsvalet: "Det här är en demokratifråga"

Ålands framtid hänger på arbetskraftsinvandringen – Vårdö är världens mest lettiska ort utanför Lettland

Neronleimauksen iskeminen ei katso paikkaa tai aikaa. Sen voi saada vaikkapa kotirannassa tynnyrisaunan portailla vilvoitellessa.

– Voi että, kun ois pyyhkeessä henkselit, niin pysyisi päällä!

Näin 6-vuotias Jiri Lindén tuumaili äidilleen mietteliäänä kesällä 2018 Jämsän Koskenpäällä.

Pojan tuumaus ei kuitenkaan jäänyt pelkäksi heitoksi, sillä yrittäjä-äiti Katja Lindén tarttui syöttiin ja aloitti henkselipyyhkeen suunnittelun toisen paikkakunnan yrittäjän kanssa.

– Olin ajatellut ideaa jo jonkin aikaa, nyt 7-vuotias Jiri Lindén kertoo.

Ensin pyyhkeestä valmistettiin protomalli.

Pienen tuotekehittelyn jälkeen sille haettiin jo hyödyllisyysmallisuojaa, eli toisin sanoen “pikkupatenttia” (Keksintösäätiö). Se on kehitetty patenttisuojan ja mallisuojan välisen kuilun täyttämiseksi, sillä patentoitavuudelle asetetut vaatimukset ovat korkeat. Patentointi on hidas, keskimäärin kaksi ja puoli vuotta kestävä ja harkintaa vaativa prosessi.

Slogan, "pyyhe, joka pysyy päällä", syntyi sekin yhtä mutkattomasti kuin koko tuote. Miesten mallin henkselipyyhe on lannepyyhe, jossa on ristiolkaimet. Sen leveyttä ja henkseleitä voi säätää.

Tänä kesänä pyyhe on ehtinyt kerätä ihasteluja jo valtakunnallisessa Saunapäivässä. Jiri ja hänen isänsä pelasivat jalkapalloa pyyhe päällä.

– Ihmiset ihastelivat, että voiko olla todellista, ettei tällaista ole aiemmin keksitty. Näin yksinkertainenkin asia voi olla vielä keksimättä. Tämä opetti, että lapsia kannattaa kuunnella arkielämän tohinassa. Sieltä tulee hyviä vinkkejä, Katja Lindén muistuttaa.

"Keksiminen lähtee kouluista"

Jirin kaltaisia uusia keksijöitä todellakin kaivataan, sillä Suomessa patentoitavien keksintöjen määrä on kovassa laskussa.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana Patentti- ja rekisterihallituksen myöntämien patenttien määrä on puolittunut ja kahdenkymmenen vuoden takaiseen määrään verrattuna patentteja myönnetään enää neljäsosa. Suomalaiset ovat aina olleet uusien patenttien määrässä asukaslukuun suhteutettuna Euroopan kärjessä.

Nyt sieltä on pudottu sijalle viisi.

Tilastot kertovat myös, että moni keksijä tähtää suoraan ulkomaille.

– On nähtävissä, että pysyvästi meillä ollaan verrokkimaihin alempana tutkimus- ja kehityspanostusten määrässä. Se on suuri huolenaihe, koska sitä kautta tulee patentteja, ja patenttihakemusten määrä kertoo kansakunnan hyvinvoinnin tilasta, Patentti- ja rekisterihallituksen patentti- ja tavaramerkkitulosalueen johtaja Jorma Hanski sanoo.

Mikä sitten tukisi trendin kääntämistä noususuuntaiseksi? Vastaus on ilmeinen. Nuoret täytyy saada löytämään keksimisen riemu.

– Keksiminen lähtee kouluista. Kouluissa pitää olla valmiudet opettaa vaikkapa ohjelmointia ja robotiikkaa. Tällöin saadaan nuorista keksijöitä, Kehittämisyhtiö Witas oy:n innovaattori Jari Heilmann sanoo.

7-vuotias bisnesmies

Äidin mukaan Jiri Lindén on ollut pienestä saakka kekseliäs.

– Hänessä on bisnesmiesominaisuuksia. Sen hän sanoi haaveammatikseen jo 3–4 -vuotiaana. Silloin vähän naureskelimme, mutta nyt näyttää, että hänessä todellakin on liikemiehen vikaa, Katja Lindén sanoo.

Kotimainen henkselipyyhe yritetään saada jo joulumarkkinoille, mutta vilkkainta myyntisesonkia uskalletaan luvata vasta ensi kesälle.

– Ompelijat tekevät joulusesongin suhteen Jyväskylässä parhaansa. Neuvottelut yhden isomman valmistajan kanssa ovat jo käynnissä, Katja Lindén paljastaa.

Markkinointi ja myynti on ollut Katja Lindénille uuden opettelua. Jatkossa avuksi on otettava alan ammattilaisia. Kun keksintöjen makuun on päästy, äiti ja poika uskovat, ettei henkselipyyhe jää heidän ainoaksi ideakseen.

Perhe puuhaa henkselipyyhkeen parissa toistaiseksi omin resurssein, eikä tuotteelle ole saatu vielä ulkopuolista rahoitusta. Henkselipyyhkeen ympärille perustettu yritys on jatkossa tarkoitus luovuttaa lasten nimiin.

Jiri ja Katja Lindén kertovat, että heillä on tulevaisuuttakin varten vielä pari ässää hihassaan, mutta niistä ei vielä puhuta.

– Tulevaisuus näyttää, mihin mennään, Katja Lindén myhäilee salaperäisesti.

Jiri nyökkää vieressä.

Lukion filosofian opettaja, kolumnisti ja kirjailija Arno Kotro on vuosikausia kampanjoinut nykyisen vain miehiä koskevan asevelvollisuuden lakkauttamisen puolesta.

Nyt hän on mukana Asepalvelus 2020 -kampanjassa, jonka tavoitteena on muuttaa asepalvelus tasa-arvoiseksi ja poistaa totaalikieltäytyjien rangaistukset.

Kotrosta on käsittämätöntä, että siinä vaiheessa kun nuoret omaksuvat sukupuolirooleja, heille “kädestä pitäen taotaan tällainen vanhakantainen malli, jossa opetetaan että naisilla ja miehillä on eri velvollisuudet yhteiskunnassa”.

– Nuoret on valtavan tasa-arvotietoisia. He todellakin ihmettelevät sitä, miten meillä voi olla vuonna 2019 laki, joka on eri tytöille ja pojille.

Kotro sanoi Sannikka&Ukkolan haastattelussa, että sukupolviero asiaan suhtautumisessa näkyy myös puolueissa.

– Siinä missä emopuolueet väistelevät aiheen käsittelyä, jokseenkin kaikki nuorisojärjestöt vaativat muutosta tähän lakiin.

Hän vaatikin poliitikkoja rohkeasti keskustelemaan aiheesta.

– On noloa kun poliitikot väittävät, ettei tässä ole tasa-arvo-ongelmaa. Paljon pienemmän kysymykset riittävät tasa-arvoaiheiksi, mutta ei tällainen megalomaaninen ongelma.

Nykyinen puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.) on päättänyt selvittää niin sanotun kansalaisvelvollisuuden tulevaisuutta. Selvityksen lähtökohta on kuitenkin se, että yleinen asevelvollisuus olisi jatkossakin Suomen puolustuksen pohja.

Kotron tulevaisuuden malli on seuraava: kutsutaan koko ikäluokka kutsuntoihin ja valitaan sieltä soveltuvuuden ja motivaation perusteella riviin ne, jotka armeijaan haluavat vapaaehtoispohjalta.

– Säästyvillä varoilla voidaan nostaa päivärahoja, joten armeijaan menosta tulisi myös taloudellisesti kannattavaa.

Katso Arno Kotron koko haastattelu Sannikka&Ukkola:ssa. Kotron ajatuksia kommentoivat lähetyksessä perussuomalainen nuori Miko Bergbom ja vasemmistonuorten puheenjohtaja Hanna-Marilla Zidan.

Lähetyksessä keskustellaan myös eutanasiasta, mukana saattohoitoon erikoistunut lääkäri Juha Hänninen ja kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah.

Viime vuosina Suomen kaupunkien katukuvaan on ilmestynyt useita sähkösavukekauppoja. Nyt myymälät ovat kärsineet asiakaskadosta

Syynä myynnin laskuun on uutisointi Yhdysvalloissa paljastuneista sähkötupakkatuotteisiin liittyvistä kuolemista ja sairaustapauksista.

Helsinkiläisen Finnvapen myymäläpäällikkö Sampo Somerma kertoo, että heidän myyntinsä on vähentynyt merkittävästi. Tarkkoja myyntilukuja Somerma ei paljasta.

– Kyllä se on vaikuttanut huomattavasti varsinkin tällaisiin aloitteleviin sähkötupakoitsijoihin, jotka eivät nyt uskalla siirtyä tupakasta sähkötupakkaan noiden uutisointien takia, Somerma sanoo.

Sairastumisia jo reilusti yli tuhat

Yhdysvaltain sairauksia valvova virasto CDC kertoo, että maassa on kirjattu ainakin noin 1 300 tapausta, joissa potilas on saanut keuhkovaurioita sähkötupakan käytöstä. Kuolemantapauksia on ollut ainakin 26.

– Kyselyitä tulee tosi paljon siitä, mikä homma tämä on, kun tätä myllytetään nyt tosi paljon mediassa ja kuolenko minä nyt, kun minä vetäisen tästä sähkötupakasta höyryt, Somerma kertoo.

Yhdysvaltain viranomaiset epäilevät, että suurin osa sairastumisista liittyy laittomilta markkinoilta ostettuihin kannabiksen päihdyttävää THC-yhdistettä sisältäviin sähkösavukenesteisiin. Terveysviranomaisten mukaan jotkut potilaista ovat kuitenkin kertoneet höyrystäneensä pelkästään nikotiinituotteita.

Helsinkiläisen Vaperoomin myyjä Jope Kaki kertoo, että myös heillä myynti on laskenut. Kaki uskoo, että Yhdysvalloissa terveyshaittoja aiheuttaa nimenomaan laiton kannabisneste.

– Siellä käytetään niitä jotain kannabistuotteita. Sitä on laimennettu vitamiiniöljyllä ja kumpikaan näistä ei sovellu höyrytettäväksi missään muodossa. Siitähän ne terveyshaitat tulevat, Kaki sanoo.

Kakin mukaan Suomessa ja Euroopassa sähkösavukkeita käytetään pelkästään siihen, mihin tuotteet on tarkoitettu.

– Siellä on vain nikotiinia, tupakanmaku ja pohjaneste.

Yhdysvaltain viranomaiset eivät ole toistaiseksi onnistuneet selvittämään, mikä sähkötupakkatuote tai kemikaali sairastumisia aiheuttaa.

Sairaustapauksia ei ole toistaiseksi havaittu muualla

Britanniassa Nottinghamin yliopiston yhteydessä toimivan UK Center for Tobacco & Alcohol Studies -tutkimuskeskuksen johtaja, professori John Britton kertoi maanantaina, että Yhdysvalloissa ilmenneiden tapausten kaltaisia keuhkovaurioita ei ole havaittu muissa maissa, missä sähkötupakointi on yleistä.

– Kyseessä on paikallinen ongelma, Britton sanoi tiedotustilaisuudessa Lontoossa uutistoimisto Reutersin mukaan.

Yhdysvalloissa sähkösavuketuotteiden myynti on laskenut runsaasti kohun myötä. New York Post -lehden mukaan joissakin kannabiksen viihdekäytön sallivissa osavaltioissa laillisten kannabispitoisten höyrystystuotteiden myynti on laskenut jopa 60 prosenttia.

Monet Yhdysvaltain osavaltiot ovat viime aikoina kieltäneet sähkösavukkeiden makunesteiden myynnin.

Lue lisää:

“Salmiakki on mun suosikki” – entinen ketjupolttaja pyrkii savusta eroon sähkötupakalla, mutta juuri sillä nikotiinikauppiaat haluavat hänet koukuttaa

Sähkötupakointi tappaa Yhdysvalloissa – onko Suomessa varautuminen parempaa? Terveydenhuollon asiantuntijat vastasivat yleisön kysymyksiin

Maailman terveysjärjestö WHO varoittaa: Sähkötupakka kiistatta haitallista terveydelle

Suomi yritti lopettaa hyvänmakuisen sähkötupakan myynnin, mutta siitä tulikin kissa ja hiiri -leikki: "Älyttömän kauan kestää"

Suomalaiset tuntevat presidenttinsä, mutta hierarkiassa toisena tulevaa eduskunnan puhemiestä osaa harva nimetä, selviää Taloustutkimuksen Lännen medialle tekemästä haastattelututkimuksesta. Vain 31 prosenttia vastanneista tiesi, että puhemiehen nuijaa heiluttaa keskustan Matti Vanhanen.

Johtavien poliitikkojen ja puolueiden tunnettavuutta mittaavassa tutkimuksessa selvisi myös, että sisäministeri Maria Ohisalolla (vihr.) on tekemistä nimensä vakiinnuttamisessa. Vain kolmasosa vastaajista osasi mainita hänet vihreiden puheenjohtajaksi, eikä luku edes oman puolueen kannattajien keskuudessa noussut kuin 39 prosenttiin.

Pääministeritason ja puoluepolitiikan kysymykset sen sijaan olivat vastaajille tutumpia.

Tutkimukseen haastateltiin 1005 henkilöä ovelta ovelle -menetelmällä ja sen virhemarginaali on noin 3 prosenttiyksikköä suuntaansa.

14. tammikuuta 2014 oli lappeenrantalaiselle urheiluseura Joutsenon Kullervolle sen historian kenties huiken päivä. Seuran puheenjohtajaa Hannu Mylläristä katsoi samaan aikaan liki miljoona ihmistä, kun hän Suomen urheilugaalan suorassa TV-lähetyksessä vastaanotti seuralleen arvostetun Vuoden urheiluseura -tunnustuksen.

Kiitospuheessaan puheenjohtaja kiitti talkoolaisia, jotka viikosta toiseen jaksavat ahertaa seuran hyväksi.

Talkoolaisista ja tukijoista yli 100-vuotiaalla urheiluseuralla ei ole puute. Sen sijaan tuska koettelee seuran järjestämää Kullervo-maratonia, jota seura on järjestänyt vuodesta 1984 alkaen. Viimeksi Kullervo-maraton juostiin nelisen viikkoa sitten.

– Täyspitkän maratonin juoksi 49 juoksijaa. Talkoolaisia oli noin 70, huokaisee Myllärinen.

Joutsenon Kullervo ei ole maratoninsa osallistujapulan kanssa yksin. Myllärinen katsoo lähiseuduilla järjestettäviä maratoneja ja huomaa, että Savonlinnassa maratonin juoksi 37, Mikkelissä 53 ja Pyhtäällä 25 juoksijaa.

– Ollaan todella pienissä luvuissa ja järkevyys järjestää maratoneja on iso kysymys. Talkooporukalle on iso ponnistus olla 5–6 tuntia liikenteenohjauksessa, huoltoasemilla ja maalialueella, sanoo Myllärinen, joka on myös Etelä-Karjalan liikunta ja urheilu ry:n puheenjohtaja.

Vielä kymmenisen vuotta sitten Suomessa elettiin suurta maratonbuumia, kun tuhannet suomalaiset intoutuivat mittaamaan kestävyytensä tässä kuninkuuslajissa. Joutsenossakin maratonin uurasti useana vuonna yli 300 juoksijaa.

– Talkooporukaltakin tuli selkeä viesti, että nyt pitää tehdä jotain. Tämä muuten kuihtuu ihan väkisin.

Suomen osanottajamäärältään suosituin maraton on Helsinki City maraton. Myös sen suosio on hiipunut. Vielä kymmenisen vuotta sitten siellä maratonille osallistui 5 000 juoksijaa, viime kesänä enää alle 2 000.

Tuhansien kato

Harri Hänninen on seurannut näköalapaikalta suomalaista kestävyysjuoksua ja harrastusjuoksua. Hän oli toistakymmentä vuotta Juoksija-lehden toimitusjohtajana ja on myös entinen huippumaratoonari.

Tällä hetkellä hän vastaa Suomen urheiluliitossa Helsinki running day -tapahtuman järjestämisestä. Yksi osa sitä on Helsinki City maraton.

Harri Hänniseltä ei ole jäänyt huomaamatta, miten maraton-tapahtumien suosio Suomessa on hiipunut.

– Vielä 2010-luvun alussa Suomessa oli 14 500 eri henkilöä, jotka olivat juosseet maratonin. Nyt luku on alle 7 000, kertoo Hänninen.

Lukuun kuuluvat ne, jotka ovat juosseet virallisesti mitatun 42,195 kilometriä pitkän maratonin.

Juoksuinto ei ole kadonnut

Vaikka maratonin osallistujamäärät ovat vähentyneet, kyse ei kuitenkaan ole siitä, että juoksuharrastus olisi hiipunut. Juoksutapahtumia on enemmän kuin aikoihin.

– Tilastojen mukaan kokonaismäärät erilaisiin juoksutapahtumiin osallistuneista ovat koko ajan nousseet ja tapahtumia järjestetään vuosi vuodelta enemmän. Kestävyysliikunnan harrastaminen on ylipäätänsä kasvanut aikuisväestön keskuudessa, kertoo liikuntatieteiden tohtori, yliopettaja Timo Vuorimaa Vierumäen urheiluopistosta.

Harrastejuoksu on siis edelleen hyvin suosittua. Perinteinen katumaraton ei kuitenkaan enää ole se juttu, jota nyt haetaan.

Monilla paikkakunnilla Suomessa erilaiset vapaamuotoiset juoksuporukat järjestävät kotinurkillaan epävirallisia maraton- tai lenkkeilytapahtumia, joissa intohimoiset juoksijat pääsevät koettelemaan kuntoaan.

Lisäksi ihmiset hakeutuvat esimerkiksi isoihin metsä- tai polkujuoksutapahtumiin, joissa juostaan maratonin mittainen matka.

Niistä yksi suosituimmista on Pohjois-Karjalassa Kolin maisemissa juostava Vaarojen maraton, joka myydään loppuun muutamassa minuutissa. Lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna juostuun tapahtumaan osallistui 1 000 juoksijaa, joista puolet juoksi 43 kilometrin eli noin maratonin mittaisen matkan.

Toisaalta monet juoksijat hakeutuvat suuriin maratontapahtumiin esimerkiksi Roomaan, Berliiniin tai New Yorkiin, jossa juostaan yhdessä tuhansien ihmisten kanssa.

– Ihmisille ei enää ole niin tärkeätä, millainen on maratonin loppuaika. Tärkeätä on hyvä fiilis ja se mitä matkalla koetaan, kertoo Hänninen.

Tämä selittää sen, miksi Joutsenon, Mikkelin tai Savonlinnan maraton ei enää ole niin hohdokas tapahtuma.

– Minäkin kävin aikoinaan juoksemassa Joutsenon maratonin, koska tiesin sen olevan nopea rata ja siellä saa hyvän ajan. Mutta nykymaratoonarit hakevat elämyksiä, sanoo Hänninen.

Toisenlaisia elämyksiä

Helsinkiläinen luokanopettaja Sanna Kullberg on moninkertainen SM-maratonmitalisti. Hän on myös huomannut, miten maratontapahtumia vaivaa osallistujakato. Syy siihen voi olla varsin yksinkertainen.

– Maraton on tosi luonteva tavoitteellinen harrastus. Mutta entä sitten kun se on juostu? Katumaratonilla tavoitteena enää vain parantaa aikaa, eikä se välttämättä kaikkia innosta.

Kullbergin mukaan ihmiset hakevat toisenlaisia elämyksiä ja uutta tapaa kokea maraton.

– Sitten mennään juoksemaan vaikka Kolin Vaarojen maraton. Kun se on tehty, pidennetään matkaa ja siirrytään ultrapitkille maratoneille. Ihmiset haluavat uusia elämyksiä maratonin jälkeen. Tarjontaa on paljon polkujuoksuista ultramatkoihin.

Kullbergin näkemyksen mukaan nyt vaikuttaisi vallalla olevan triathlonbuumi.

– Maratontapahtumat hiipuvat ja perinteisiäkin tapahtumia lakkautetaan, mutta triathlontapahtumia tuntuu nousevan kuin sieniä sateella.

Oman ennätyksensä 2.46.44 Kullberg on juossut juuri Joutsenossa Kullervo-maratonilla vuonna 2010.

– Kyllä minä Joutsenon Kullervo-maratonin huolen jaan. Sen järjestäminen on seurallekin tärkeä varainhankintakeino.

Huono ennuste

Harri Hännisen ennuste maraton-tapahtumien tulevaisuudesta on tyly.

– Minun näkemys on, että maratontapahtumien määrä tulee laskemaan. Kärsijöinä siinä ovat varsinkin pienet paikkakunnat.

Nouseva trendi sen sijaan ovat ultramatkat, joissa juostaan tuplamaraton, 100 kilometriä tai esimerkiksi 12 tuntia.

– Siksi Helsinki running dayn yhteydessä juostaan ensi kesänä double, jossa juostaan ensi puolimaraton ja sen perään maraton, kertoo Hänninen.

Myös Sanna Kullberg siirtyi muutama vuosi sitten maratoneista vielä pitemmille ultramatkoille.

– Olin juossut paljon maratoneja, mutta en enää kokenut ajan parantamisen olevan minulle riittävän motivoiva haaste. Ei riittänyt, että olisin vain huvikseni käynyt niitä juoksemassa. Ultrajuoksut tarjosivat uuden haasteen.

Viime vuosina Sanna Kullberg on juossut 100 kilometrin juoksuja. Maratonin hän käy juoksemassa tarvittaessa valmistavana juoksuna 100 kilometrin kilpailuun.

– Silloin maraton-tapahtumasta pystyy nauttimaan ihan eri tavalla, kun ei yritä vain juosta mahdollisimman hyvää aikaa.

Mietinnän paikka

Joutsenon Kullervon puheenjohtaja Hannu Myllärinen on mietteliäs. Maraton on täällä juostu samankaltaisena kymmeniä kertoja.

– Kyllä minä ymmärrän maratoonareita. Jos on vähän porukkaa, niin se on kuin lähtisi yksin lenkille juoksemaan. Ihmiset haluavat kokemuksia, joissa pitää olla muutakin kuin pelkkä maraton.

Myllärinen kertoo esimerkiksi Tallinnan maratonista, jossa osa matkasta juostaan eläintarhan halki.

Suurkaupungeissa maratoninsa juosseet kertovat, miten kadun varret ovat täynnä kannustajia, äänekkäitä orkestereita tai huikeita nähtävyyksiä. Sellaisia pienten paikkakuntien maratonit eivät pysty takaamaan.

Urheiluseuroille maratonin järjestäminen on paitsi iso urakka, myös merkittävä varainhankintakeino. Joutsenossa tilanne on siinä mielessä valoisa, että ulkopuolisia tukijoita on saatu hyvin.

– On saatu palkintoja ja mainosrahaa. Nyt oli nelisenkymmentä yritystä, jotka tavalla tai toisella tukivat kisan järjestämistä.

Osallistumismaksu Joutsenon Kullervon maratonille oli 50 euroa ja jälki-ilmoittautuneelle 60 euroa.

Maratonilla iso merkitys

Vaikka maratonien suosio on laskussa, kohottaa Suomen urheiluliiton Harri Hänninen muutaman vuoden takaisen maratonbuumin suureen arvoon.

– Maratonilla on kunnia olla suomalaisen extrem-urheilun ladunraivaaja, joka loi pohjan nykyajan moninaiselle lajivalikoimalle, sanoo Hänninen.

Samaan aikaan Joutsenossa Hannu Myllärinen ei luovuta, vaan alkaa pohtia tulevaisuutta. Silmissään hän näkee valtavasti lapsia, jotka ensi vuonna voisivat juosta vaikka 20-osamaratonin. Silloin juoksumatka olisi hieman yli 2 kilometriä, mutta siinä olisi maratonin sävy.

– Se olisi yksi tapa lähteä kouluttamaan uutta sukupolvea, pohtii Myllärinen.

Juttua korjattu: Kullbergin oikea ennätys on 2:46:44, ei 2:24:44, kuten jutussa sanottiin.

Helsingin poliisi kertoo joutuneensa turvautumaan voimakeinoihin Helsingin keskustassa Narinkkatorilla Turkin sotatoimia Syyriassa vastuvassa mielenosoituksessa.

Ennen mielenosoituksen liikkeelle lähtemistä poliisi kertoi neuvotelleensa tunnin ajan mielenosoituksen järjestäjien kanssa. Järjestäjien toiveena oli liikkua kulkueen kärjessä autolla. Turvallisuussyistä poliisi ohjeisti järjestäjiä jättämään auton pois kulkueesta. Järjestäjät kieltäytyivät noudattamasta ohjeita, jolloin poliisi määräsi järjestäjiä jättämään auton pois.

Määräyksestä huolimatta ajoneuvo lähti kulkueen mukaan, ja poliisi pysäytti kulkueen heti Narinkkatorille. Poliisi kertoo lopulta rikkoneensa ajoneuvon ikkunan pysäyttääkseen sen. Joukkoja hallittiin muun muassa poliisin ratsukoiden avulla.

Lähes samanaikaisesti useampi mielenosoittaja esti poliisiauton liikkumisen. Tässä yhteydessä poliisi käytti etälamautinta henkilöön, joka vastusti poliisia.

Mielenosoituksen alkuvaiheen tapahtumista on kirjattu rikosilmoituksia muun muassa kokoontumisrikkomuksesta ja virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta.

Iltapäivällä kello kolmelta Narinkkatorilta lähtenyt mielenosoitus kulki ympäri ydinkeskustaa päätepisteenään Kansalaistori. Mielenosoituksessa on poliisin mukaan noin 300 osallistujaa.

Kulkue aiheutti häiriöitä jonkin aikaa liikenteelle, Helsingin poliisi kertoo Twitterissä.

Mielenosoituksia myös Turussa ja Tampereella

Helsingin lisäksi Turussa ja Tampereella järjestetään lauantaina mielenosoituksia, joilla vastustetaan Turkin toimia ja Syyrian sotaa, kertoi Yhdessä Rojavan puolesta -solidaarisuusverkosto tiedotteessaan.

Mielenosoituksen Facebook-sivuilla kerrotaan, että mielenosoittajat kokoontuvat "vaatimaan loppua Turkin miehityssodalle Pohjois-Syyrian Rojavassa". Helsingissä mielenosoituksen järjestävät Kurdien demokraattinen yhteisökeskus NCDK sekä Yhdessä Rojavan puolesta -solidaarisuusverkosto.

Mielenosoittajat vaativat muun muassa, että Suomi ja EU asettaisivat Turkin kauppasaartoon.

Turun vastaava, noin 200 hengen mielenosoitus lähti liikkeelle Vanhalta Suurtorilta iltapäivällä kello yhden aikaan. Kulkue palasi kierroksen jälkeen lähtöpaikalle. Poliisi kertoo mielenilmauksen sujuneen häiriöttä.

Tampereella mielenosoitus lähti liikkeelle Keskustorilta kello 18. Poliisi kertoo Twitterissä valvovansa järjestystä. Poliisin mukaan satakunta mielenosoittajaa koonnut mielenilmaus sujui rauhallisesti.

Maija Munkki oli parikymppinen teologianopiskelija, kun Lontoon houkutukset veivät mennessään. Nuori nainen rakastui – tässä vaiheessa kaupunkiin.

– Minulle avautui silloin uusi maailma. Sitä seurasi elämäni kesä.

Vielä hän ei tiennyt, että se toisi mukanaan myös miehen, alanvaihdoksen ja lähiruokaan panostamisen.

Kesä Elephant Lanella

Kun Maija Munkki oli päässyt lomamatkallaan Lontoon makuun, päätti hän, että takaisin on päästävä. Hän järjesti itselleen kesäteologin pestin Lontoon Merimieskirkkoon.

Samassa kirkossa oli sattumalta töissä diakoniatyön opiskelija Paavo Munkki.

Työntekijät majoittuivat kimppakämppään Elephant Lanelle ja viettivät paljon aikaa yhdessä.

Ensin tuli ystävyys.

Nuoret jakoivat samat arvot ja hengelliset asiat olivat heille tärkeitä.

Lontoolaiseen tyyliin iltaa istuttiin usein lähinurkkien pubeissa. Alkoholi ei näytellyt pääosaa. Pubien lämmin ja välitön tunnelma veti puoleensa.

Kipinä oli syttynyt – niin miehen kuin pubinkin suuntaan.

Nyt nuo molemmat ovat mukana, meren toisella puolella.

Ensimmäinen loikka rakkauteen

Maija Munkin elämä on ollut Lontoossa vietetyn kesän jälkeen täynnä uskonloikkia. Ensimmäinen iso harppaus oli askel avioliittoon.

Se tuli eteen melko yllättäen. Maija ja Paavo Munkki eivät olleet tavanneet toisiaan useaan kuukauteen. Kun Paavo palasi talvella Suomeen, syveni ystävyys rakkaudeksi.

Silloin ei aikailtu. Paavo ilmoitti, että hän on seurustellut elämänsä aikana ihan riittävästi. Sille ei olisi enää aikaa. Jos yhdessä ollaan, mennään naimisiin.

Ja niin he menivät. Pian ensimmäinen lapsikin oli tuloillaan.

Nyt lapsia on kolme. Perheen kuopus, kahdeksan kuukauden ikäinen Alma sotkee hedelmäsosetta pitkin keittiön pöytää. Hän saa hetken toteuttaa itseään kaikessa rauhassa, kun vanhemmat keskittyvät katsomaan toisiaan syvälle silmiin.

Muistot suhteen alkuajoista nousevat mieleen.

– Olin silloin niin varma, että Paavo on minulle oikea mies, ettei vauhti hirvittänyt yhtään. Samoin ajattelen vieläkin, Maija Munkki vakuuttaa.

Toinen loikka pubiin

Toinen todellinen uskonloikka oli Maija Munkin uravalinta. Hän kirjoitti gradunsa loppuun säntillisesti ja teki samalla töitä muun muassa kirkossa ja uskonnonopettajana.

Takaraivossa kolkutti jo haave omasta ravintolasta.

Ensin hän ajatteli, että sellaisen voisi avata kotitalon päätyyn. Kun nyt ajattelee viime vuosia, tuntuu ajatus hurjalta.

– Luojan kiitos en siihen lähtenyt. Perhe-elämästämme ei olisi muuten tullut mitään.

Miten niin ei olisi?

Jos olet kuullut ravintolasta nimeltä Merry Monk, ymmärrät varmaan.

Muutto sykkeestä saareen

Merry Monk -ravintola syntyi monen sattuman kautta. Paavo Munkin mummu soitti silloin Helsingissä asuvalle pariskunnalle ja ehdotti muuttoa Porin Reposaareen, mummulan toiseen päätyyn.

Nuoripari oli haaveillut omakotitaloasumisesta, mutta siihen heillä ei ollut Helsingissä varaa. Reposaaressa asuminen olisi kuitenkin edullista.

Alle tuhannen asukkaan saari Porin edustalla on melkoinen vastakohta Lontoon ja Helsingin sykkeelle, mutta jokin siinä veti voimakkaasti puoleensa.

Munkit pakkasivat kassinsa epäröimättä.

– Reposaari on erikoinen paikka. Täällä on oma rauhansa, mutta silti pieniä paloja esimerkiksi Lontoosta. Saaressa on merimiesten jäljiltä paljon kansainvälistä historiaa, Paavo Munkki kertoo.

Periksiantamatonta väkeä

Reposaarella on tänäkin päivänä omalaatuinen maineensa. Se houkuttelee kesäisin massoittain matkailijoita ja porilaisessa päätöksenteossa Reposaarella on aina oma näkyvyytensä. Kun saaren asukkaat haluavat jotain, he pitävät huolen, että saavat äänensä kuuluviin.

Tämä ei ole moite. Reposaaren asukkaat ovat sinnikkyydellään saaneet pidettyä saaren elinvoimaisena.

Reposaaressa onkin sanonta. “Täällä ihmiset kävelevät keskellä tietä ja autot väistävät”

Ja syytä onkin väistää. Reposaaressa on melkoinen joukko periksiantamattomia ihmisiä.

Maija Munkistakin tuli hetkessä reposaarelainen. Hän asennoitui siihen, että periksi ei anneta.

Ei, vaikka moni ei uskonutkaan hänen haaveisiinsa.

– Eräs yrittäjyyden kouluttaja kokkikoulussa torppasi liiketoimintasuunnitelmani täysin. Hän sanoi, ettei se tällaisessa paikassa tule toimimaan. Ravintolan kannalta tärkeintä on kuulemma sijainti, sijainti ja sijainti.

Alku oli tahmea

Kolmekymmentä kilometriä Porin keskustasta, sillan yli ja saareen – paikkaan, joka on monen mielestä kaukana kaikesta – sinne Maija Munkki perusti ravintolansa. Viisi vuotta sitten hän uskalsi loikata tuntemattomaan ja avasi miehensä kanssa Merry Monk -ravintolan Reposaaren rantaviivan tuntumaan.

Kaksi ihmistä, uudella maaperällä. Uskon mies ja uskon nainen. He uskoivat ja saivat ravintolansa kukoistamaan.

– Olihan se alku melkoista hullunmyllyä. Emme me tajunneet, millaista ravintolan pitäminen on. Työpäivät olivat 16-tuntisia ja paine kasvoi, Maija Munkki muistelee.

Yrittäjäparin onneksi asiakkaat jaksoivat kannustaa – ja odottaa. Kun asiakkaita oli paljon ja keittiöhenkilökuntaa ja välineitä vähän, sai annoksia odottaa alkuvaiheessa jopa puolitoista tuntia.

Merry Monkista tuli silti hitti jo ensimmäisenä kesänään. Asiakkaita virtasi pääkaupunkiseudulta asti.

Ehkä sijainnilla oli sittenkin merkitystä. Ravintolan ikkunoista aukeaa eläväinen näkymä merelle. Silmiin voi hyvinkin osua esimerkiksi kalastajapaatti. Mielikuva siitä, että pöytään nostettavan fish and chips -annoksen raaka-aineet tulevat läheltä, on käsinkosketeltava.

Uskoa ei tuputeta

Jokin uudessa konseptissa vetosi asiakkaisiin. Vaikka ei siinä mitään niin poikkeuksellista ollut. Lähiruokabuumi oli jo nostamassa päätään.

Sen lisäksi Munkit toivat mukanaan ripauksen lontoolaista pubikulttuuria ja merimieskirkon tunnelmaa.

Se tunnelma oli iloa, avoimuutta, välittämistä, omasta yhteistöstä huolehtimista - ei Jumalan sanan jakamista.

Maija Munkki haluaakin tehdä hyvin selväksi, että Merry Monk ei ole hengellinen ravintola, vaikka omistajat uskossa ovatkin.

– Uskon asiat ovat sydämissämme, mutta ei niitä ravintolassa aleta kenellekään tyrkyttää.

Jos joku kuitenkin nyppää hihasta ja haluaa keskustella, on juttukumppani taattu.

Kutsumus ohjaa

Maija Munkille riittää, että hän elää omien hengellisten arvojensa mukaan. Hän toteuttaa kutsumustaan.

– Kuten teologiassa todetaan, pitää työhön olla sekä sisäinen että ulkoinen kutsumus.

Munkille ruuanlaitto ja ihmisten palveleminen on sisäistä kutsumusta.Esimerkiksi porkkanoiden pilkkominen saa hänet rentoutumaan ja hetket keittiössä ovat terapeuttisia.

Ulkoinen kutsumus tulee siitä, että yhteisö haluaa hänen palveluitaan ja kokee ravintolan tarpeelliseksi Reposaarelle.

– Kuulostaahan se karulta, että teologina myyn työkseni kaljaa ja juotan ihmisiä humalaan, mutta se ei ole työni tarkoitus. Gastropubissa ruoka on isossa roolissa. Sitä minä haluan tehdä.

Juuri ruokaan liittyvät arvokysymykset nousevat ravintolan toiminnassa eteen säännöllisesti. Maija Munkki kokee, että arvostaakseen muiden työtä, hän ei voi tai edes halua tingata raaka-aineiden hinnoista.

Lähituottajat ovat osa yhteisöä. Maija Munkki ajattelee antavansa yhteisölle takaisin maksamalla tuotteista juuri sitä hintaa, mitä niistä pyydetään.

Omantunnonleikkaus tarpeen

Kun hinnasta puhutaan, alkaa Maija Munkkia naurattaa. Hän toteaa, että katteet eivät ole olleet päällimmäisenä mielessä.

Asiakkaita on silti onneksi riittänyt niin paljon, että nenä on pysynyt kuivilla.

Viimeistään tässä vaiheessa tuntuu siltä, että jotain hengellistä tässä on. Yrittäjä, jolle raha on toisarvoinen asia.

Tästä hyvänä esimerkkinä ovat ravintolan aukioloajat. Ravintola tekee käytännössä kaikki voittonsa kesän aikana. Kesän voitoilla pärjää yli talven, vaikka välillä olisikin hiljaisempaa.

Munkit kokevat, että silloin he voivat antaa takaisin yhteisölle. Työntekijät on pidetty palkkalistoilla ympäri vuoden, myös niinä hiljaisina aikoina.

– Tästä olemme saaneet kuulla jos jonkinlaisia neuvoja. Meidän pitäisi kuulemma tehdä omantunnon ohitusleikkaus. Että ei yritystä näin voi pyörittää. Mutta kyllä me voimme.

Tai ovat ainakin voineet.

Uuden loikan aika

Suureksi yllätykseksi ravintolan Facebook-sivuille ilmestyi tänä syksynä ilmoitus, jonka mukaan Merry Monk sulkee ovensa.

– Eihän tässä varmaan monen mielestä ole mitään järkeä. Ravintolalla menee paremmin kuin koskaan. Tilojen kanssa tuli kuitenkin ongelmia ja tämä päätös oli tehtävä, Maija Munkki toteaa.

On aika ottaa uusi loikka elämässä.

Maija Munkki on vielä vaitonainen siitä, mitä nyt on mielessä. Jotain uutta Reposaareen todennäköisesti syntyy.

Aika näyttää, mihin usko riittää.

Poikkeuksellinen ratkaisu? Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta ei osattu äkkiseltään antaa arviota siitä, kuinka poikkeuksellinen Maija Munkin uravalinta on. Yliopisto on ollut mukana uraseurantakyselyissä ja niiden tuloksia on listattu esimerkiksi Töissä.fi -sivustolla.

Vuosien 2010–2018 uraseurantakyselyyn vastanneiden joukossa ei ollut yhtään yrittäjää tai ravintola-alan työntekijää.

Vaikka läheskään kaikki valmistuneet eivät ole vastanneet kyselyyn, tukee se käsitystä, jonka mukaan Munkki kulkee omaa polkuaan.

On silti niitäkin, jotka yhdistävät työssään pubeja ja uskonasioita. Papit ovat kiertäneet baareissa vuosien varrella ahkerasti. Tästä esimerkkeinä muun muassa papit baanalla ja kirkkokaljat.