Puolivuotias Adelea Karhukorpi tuhisee tyytyväisyyttään isänsä sylissä.

Adelean vanhemmat Mikko Karhukorpi ja Annabella Ylikorpi elävät tasa-arvoista perhe-elämää, jossa valta ja vastuut jaetaan sekä kasvatus- että elatusasioissa. Se vanha malli, jossa nainen kasvatti lapset ja hoiti kodin, kun mies kävi työssä, on heitetty romukoppaan.

– Se mitä mummu on kertonut omasta lapsiarjesta, tuntuu ihan käsittämättömältä. Ukki ei ollut mukana lapsia hoitamassa. Se ei toimisi nyt, sanoo Annabella Ylikorpi.

Vanhemmat jakavat Adelean hoitovastuun.

– Olen Adelean kanssa aina kun vain voin, varsinkin nyt vauva-aikana. Se on loppujen lopuksi niin lyhyt aika, sanoo Mikko Karhukorpi.

Adelean äiti Annabella Ylikorpi on myös onnellinen, että tytär saa viettää aikaa isänsä kanssa kahdestaan. Ne hetket antavat hänelle itselle aikaa ladata akkuja.

– Mikko hoitaa, puhelee ja syöttää. Se syöttäminen on juuri sitä milloin lapsi kiintyy, ja sitä on niin hienoa katsoa.

Muun muassa lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on kirjoittanut (Duodecim 2004;120) kiintymyssuhdeteoriasta, jonka mukaan ihmislapsella on synnynnäinen tarve suuntautua toista ihmistä kohti. Aikuisen ollessa vauvan lähellä suhde muodostuu helposti.

Adelean syntymän jälkeen isä Mikko on karsinut omat menonsa minimiin. Myös harrastukset kavereiden kanssa ovat jääneet toissijaisiksi. Uutta sisältöä ja uusia kavereita on elämään tullut vauva-arjen myötä ensi- ja turvakodin järjestämästä vertaistukiryhmästä.

– Se tuki on tullut tarpeeseen varsinkin huonosti nukuttujen öiden jälkeen. On saanut purkaa itseään sellaisille ihmisille, jotka varmasti ymmärtää.

"Kaikki ovat mukana ihan täysillä"

Ensi- ja turvakodin avopalvelun järjestämä vertaistukiryhmä on kokoontunut parin viikon välein tuoreiden isien kanssa pohtimaan isyyttä, kasvatusta, kiintymystä ja muutosta, jonka lapsen syntymä aiheuttaa.

– Ihan mahtavaa, että isille on tällaista vertaistukea. Odotusaikana se on vain äiti, äiti, äiti. Tämä on ihan huippujuttu, Annabella Ylikorpi kehuu.

Isien vertaistukiryhmä kokoontuu kahden viikon välein. Kuulumisten lisäksi joka ilta jutellaan jostain kasvatuksellisesta teemasta. Kokoontumisessa puhutaan ensi- ja turvakodin ohjaaja Pekka Pudaksen mukaan kaikesta, mikä muuttuu lapsen syntymän jälkeen.

– Olen yllättynyt, kuinka aktiivisia ja keskustelevia isät ovat olleet. Kaikki ovat mukana ihan täysillä.

Kokkolan vertaistukiryhmä ei ole ainoa Suomessa toimiva isäryhmä, sillä esimerkiksi Oulussa isillä on monta erilaista ryhmää. Etelä-Suomessa apua ja neuvoa annetaan henkilökohtaisissa tapaamisissa yhä enemmän.

– Isät ovat heränneet miettimään rooliaan.

Ensi- ja turvakotiliiton kehittämispäällikkö Jussi Pullin viesti on sama. Nuoret isät osaavat vaatia tasa-arvoista ja tasa-vertaista perhe-elämää, kumppanuutta ja kasvatusvastuuta.

– Isien henkilökohtaisen ohjauksen määrä on viime vuosina lisääntynyt, Pulli kertoo.

Keskustelut jatkuneet kotona

Vertaistukiryhmän keskustelut kasvatukseen liittyvistä eri teemoista ovat jatkaneet Adelean vanhempien kasvatuskeskustelua kotona.

– Me pyritään kasvattamaan Adelea niin, että vaikeuksien tullen hän huutaa isi, isi, isi, sanoo Annabella Ylikorpi.

Lapsen ja vanhemman kiintymys onkin Sinkkosen mukaan biologista vaistotoimintaa. Vaaratilanteissa lapsi hakeutuu aikuisen läheisyyteen saadakseen turvaa, ja näin myös Annabella ja Mikko toivovat tapahtuvan.

Adelean kasvua on ehditty pohtia täysi-ikäisyyteen saakka. Vanhemmat ovat päättäneet, että he kasvattavat lapsensa omalla tyylillään yhdessä keskustellen. Näin toimimalla vältetään pahimmat riidat, esimerkiksi murrosiän kiukkukohtauksen tullessa vanhemmat toimivat yhtenäisesti.

– Ei tule vanhemmille turhaa riitaa, kun asiat on sovittu etukäteen, sanoo Annabella Ylikorpi.

Avoin tasa-arvoinen keskustelu on auttanut löytämään Adelean kasvatukseen yhteisen, keskustelevan ja pohtivan sävelen.

– Jos joskus tulee tilanne, että lapsi on tehnyt jotain ajattelematonta, niin haluan hoitaa ne tilanteet keskustelemalla ilman jäähyjä, pohtii Mikko Karhukorpi.

Kaikki perhevapaat käyttöön

Annabella Ylikorpi ja Mikko Karhukorpi haluavat kasvattaa Adelean omalla tavalla ja tyylillä, niin kuin se heille molemmille sopii.

– Me kasvatetaan Adeleaa yhdessä omilla säännöillä, sanoo Mikko Karhukorpi.

He käyttävät kaikki perhevapaat, joita pienten lasten vanhemmille on tarjolla. Molemmat vanhemmat haluavat olla tasa-arvoisia Adelean silmissä.

– Nyt on ihan loistavat mahdollisuudet isien olla kotona lasten kanssa. Tuleva perhevapaauudistus tukee tätä isien toimintaa, sanoo Annabella Ylikorpi.

Toiveena on, että Adelea voisi 2030-luvulla katsoa taaksepäin, ja todeta miten hienosti vanhemmat päättivät hänen lapsuudessaan toimia.

Ylen aamu näyttää maanantaina televisiossa erilaisemmalta kuin koskaan ennen. Kyse on historiallisesta muutoksesta, sillä koko ohjelma on pantu studiota myöten uusiksi.

Aamuissa keskitytään jatkossa yhä syvemmin uutisiin ja ajankohtaisiin aiheisiin, ja keskustellaan niistä kiinnostavien vieraiden kanssa.

Uudistus on tehty, koska Ylen päällikön Reeta Kivihalmeen mukaan yleisöt haluavat sitä. Kivihalme vastaa uutis- ja ajankohtaistoiminnan tv- ja radiolähetyksistä.

– Kaikkien mahdollisten yleisötutkimusten ja analyysien perusteella ihmiset kaipaavat aamulta uutisia, Kivihalme sanoo.

Yle haluaa Kivihalmeen mukaan vastata tähän tarpeeseen. Hän muistuttaa, että Yle on kaikkien tutkimusten mukaan Suomen luotetuin uutistalo.

– Ihmiset kaipaavat aamuihin uusia näkökulmia ja syvennyksiä, Kivihalme toteaa.

Aamujen sisältö poikkeaa tähänastisesta jo siinä, että uutisankkurit osallistuvat aiempaa enemmän studion keskusteluihin. Juontajapareina nähdään Tommy Fränti ja Rosa Kettumäki sekä Milla Madetoja ja Nicklas Wancke.

Kymmeniä metrejä skriiniä

Ylen uusi aamuohjelma kulkee käsi kädessä studion uudistuksen kanssa. Studiossa, jota kutsutaan Ylessä B-lattiaksi, on uusittu käytännössä kaikki lattioita, pintoja, skriinejä ja kalusteita myöten. Myös valaistus on päivitetty.

Lopputuloksena on syntynyt muuntautuva tila, jossa voi kuvata monenlaisia ohjelmia Ylen aamun lisäksi. B-lattialta lähetetään jatkossa myös Ykkösaamu ja Puoli seitsemän. Studiossa on 30 metriä saumatonta lediseinää ja se näkyy lähetyksissä.

– Se ilmaisuvoima, jonka lediseinä tuo studioon, vaikuttaa oleellisesti Ylen aamun ilmeeseen, uutis ja ajankohtaistoiminnan visuaalinen päällikkö Stefani Urmas sanoo.

Hän kertoo, että mallia uuteen studioon on haettu muista Pohjoismaista ja Britanniasta, mutta lopullinen ilme on löytynyt tiimityönä Ylessä.

– Kun koko aamua viedään uutisellisempaan ja hieman särmikkäämpään suuntaan, totta kai studioilme mukailee ajatusta, Urmas toteaa.

“Toivon palautetta”

Mediatalojen aamuohjelmat ovat olleet myllerryksessä myös muissa maissa, ja esimerkiksi Ruotsissa aamun uudistus televisiossa aiheutti valtavan julkisen kohun.

Yle on päällikkö Reeta Kivihalmeen mukaan varautunut palautteeseen.

– Toivon, että palautetta tulee paljon. Olemme erittäin valmiita keskustelemaan yleisöjemme kanssa siitä, mikä uudessa aamussa toimii ja mikä ei, Kivihalme sanoo.

Hän lupaa jopa korjausliikkeitä, jos uudistuksessa on kajottu johonkin katsojille pyhään.

Ruotsissa aamu-tv oli paljon suomalaista serkkuaan kevyempi, ja siksi muutos uutismaiseksi aamuksi sai Kivihalmeen mukaan Ruotsissa niin rankkaa kritiikkiä.

– Meillä uutiset ja syventävät sisällöt ovat olleet aina osa aamu-tv:tä, ja nyt uudessa Ylen aamussa ne ovat mukana entistä vahvempina, Kivihalme sanoo.

Poikkeuksellinen iso uudistus on maksanut Kivihalmeen mukaan kokonaisuudessaan alle miljoona euroa. Budjetista noin puolet on mennyt tekniikkaan ja laitehankintoihin.

Jälkiraati päsmäröi

Ylen aamussa nähdään juontajaparien lisäksi tuttuja ruutukasvoja: Anna Lehmusvesi, Mikko Haapanen, Totti Toivonen ja Juha Hietanen.

Ohjelmassa on äänessä myös jälkiraati, joka pui päivittäin ajankohtaisia aiheita. Ne nousevat urheilusta, taloudesta, maailman digitalisoitumisesta, kulttuurista ja mediasta.

Ylen aamu-tv:n keskimääräinen katsojaluku oli viime keväänä hieman alle 250 000 per aamu, ja lauantaisin 300 000 paremmalla puolella. Viikossa ohjelma tavoitti keskimäärin 1,3 miljoonaa suomalaista.

Aamu-tv alkoi maaliskuussa 1997.

Britannian parlamentin alahuone on hyväksynyt ehdotuksen, jonka mukaan pääministeri Boris Johnsonin neuvottelemasta EU:n erosopimuksesta voidaan äänestää parlamentissa vasta sopimuksen toimeenpanoa koskevan lainsäädännön valmistuttua.

Ehdotuksen teki konservatiivipuolueesta pois potkittu Oliver Letwin yhdessä useiden muiden kansanedustajien kanssa. Alahuone hyväksyi ehdotuksen äänin 322–306.

Sovun sopimuksesta olisi pitänyt syntyä tämän päivän aikana. Koska sopua ei syntynyt, laki velvoittaa Johnsonia pyytämään lisäaikaa EU-erolle tammikuun loppuun asti.

Yliopistotutkija Timo Miettinen Helsingin yliopiston Eurooppatutkimuskeskuksesta listasi kolme keskeisintä syytä, miksi parlamentti päätti edelleen siirtää äänestystä EU-erosopimuksesta.

1. Erosopimuksen pätevyys

EU-erosopimuksessa on ainakin kaksi keskeistä vaihetta.

Ensimmäinen on erosopimuksen hyväksyminen. Toinen on se, että erosopimuksen sisältö viedään osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Parlamentin alahuone hyväksyi tänään ehdotuksen, jonka mukaan Johnsonin neuvottelemasta EU:n erosopimuksesta voidaan äänestää parlamentissa vasta sopimuksen toimeenpanoa koskevan lainsäädännön valmistuttua.

Miettinen löytää parlamentin alahuoneen päätökselle selvän perusteen.

– Tällä pyritään varmistamaan se, että niin sanotut kovan brexitin ajajat, jotka ovat valmiita Britannian eroon EU:sta vaikka ilman sopimusta, eivät voi käyttää tilannetta hyväkseen, vaan erosopimus todellakin päätyy Britannian kansalliseen lainsäädäntöön.

2. Luottamus rakoilee

Miettisen mukaan keskeinen tilanteeseen vaikuttava asia on heikko luottamus poliittiseen järjestelmään.

Sekä hallituksen ja parlamentin että eri puolueiden välinen luottamus on Britanniassa tällä hetkellä heikossa jamassa.

Tästä seuraa hyvin monenlaisia ongelmia.

– Ei luoteta siihen, että sovitut asiat pitävät tulevaisuudessa. Kaikki halutaan varmistaa pykälien ja lakien kautta, Miettinen sanoo.

3. Johnsonin tiukka politiikka

Johnson on tehnyt selkeästi tiukempaa politiikkaa kuin edeltäjänsä Theresa May, Miettinen sanoo.

Tällä Johnson on onnistunut saamaan puolelleen kovan linjan konservatiiveja, mutta toisaalta hän on myös menettänyt keskeisiä liittolaisiaan, joista keskeisimpänä Miettinen mainitsee pohjoisirlantilaisen DUP-puolueen.

– Myös tämä liittyy tavallaan luottamukseen eli siihen miten luotettava kumppani Johnson on esimerkiksi hallituksen muodostajana. Pitääkö hän kiinni niistä sitoumuksista, joita pohjoisirlantilaisille on annettu neuvottelujen eri vaiheissa? Tällä viikolla neuvoteltu sopimus osoitti, että näin ei välttämättä ole, Miettinen sanoo.

Mitä seuraavaksi tapahtuu?

Ensi viikko on Britannian EU-erosopimuksen kannalta ratkaiseva monessa mielessä.

Miettinen arvelee, että maanantaina Britannian parlamentti äänestää ensin Johnsonin hallitusohjelman sisällöstä. Kyseessä on todennäköisesti luottamuslauseäänestys.

– Se ei vielä pakota Johnsonia eroamaan, mutta antaa jonkinlaista viitettä siitä, millainen tuki hänellä on takanaan.

Tiistaina Britannian hallitus tuonee parlamentin äänetykseen koko EU-erosopimukseen liittyvän lakipaketin. Miettinen uskoo, että parlamentti saa päätettäväkseen myös jonkinlaisen "tiekartan" siitä, miten erosopimuksen lait tuodaan kansalliseen lainsäädäntöön.

Tiistain äänestys on toteutuessaan hyvin ratkaiseva, Miettinen sanoo.

Jos taas tiistain äänestys ei toteudu, menee tilanne jännittäväksi. Keskeinen kysymys on, mitä Johnson tekee lisäaikavaatimuksen kanssa.

Koska EU-erosopimuksesta ei syntynyt sopua lauantaihin 19.10. mennessä, velvoittaa laki Johnsonia pyytämään lisäaikaa EU-erolle tammikuun loppuun asti.

Moneen kertaan siirretty brexit-määräpäivä oli vielä ennen tämänpäiväistä parlamentin päätöstä 31. päivä lokakuuta.

– Tässä on ison perustuslaillisen kriisin siemenet, koska tämä on suoraan laissa oleva velvoite. On mahdollista, että ensi viikolla tilanne on sama kuin kuukausi sitten, eli että pääministerin päätöstä puidaan eri oikeusasteissa, Miettinen sanoo.

Lue myös:

Uusi takaisku Boris Johnsonille, ratkaiseva brexit-äänestys lykkääntyi ensi viikkoon – Yle seurasi tapahtumia Lontoossa hetki hetkeltä

Britannian parlamentti äänestää tänään brexit-sopimuksesta – Katso, mitkä ovat skenaariot superlauantain jälkeen

Brexitin superlauantai tulee: Britannian parlamentti kokoontuu poikkeukselliseen istuntoon – Näin puolueet äänestävät

Neljä yritystä palkittiin tänä vuonna valtakunnallisella yrittäjäpalkinnolla. Palkinnot saivat kuusamolainen Rukakeskus, keuruulainen HT Laser, helsinkiläinen Merima Oy ja torniolainen Tapojärvi Oy.

Suomen Yrittäjät ja Fennia jakoivat valtakunnallisen yrittäjäpalkinnon Lahdessa myöhään lauantai-iltana.

Ruka on julistanut itsensä hiilineutraaliksi

Palkintoperusteissa todetaan, että Ruka aloitti ympäristöohjelman vuonna 2008.

Viime vuodesta lähtien Ruka on laskenut olevansa hiilineutraali hiihtokeskus. Tulos on saatu aikaan muun muassa siirtymällä vihreään sähköön ja säästämällä energiaa.

Rukalla on käytössä mittauskalusto, jolla voidaan mitata kiinteistöjen ja rinteiden sähkön-, veden- ja lämmönkulutusta sekä rinnekoneiden polttoaineenkulutusta tarkasti. Rukalla tavoitteena on Euroopan unionin energiatehokkuussopimuksen mukainen 7,5 prosentin energiansäästö aikavälillä 2017–2025.

Enimmäkseen rinnekoneista syntyvät loput päästöt Ruka kompensoi metsien istutuksilla.

Ruka tavoittelee myös autottomuutta Rukankylässään.

Rukakeskuksen toimitusjohtaja Ville Aho uskoo vankasti matkailun kasvuun Kuusamon lisäksi koko Pohjois-Suomessa.

– Niin kauan, kun me maltamme pitää Pohjois-Suomessa huolta luonnosta ja ympäristön puhtaudesta, rajoja matkailun kasvulle ei ole, Aho sanoo.

Rukakeskuksen kävijämäärät ovat kasvaneet viime vuosina kovaa tahtia. Muun muassa kesämatkailijoiden määrä Ruka-Kuusamon matkailualueella kasvoi viime kesänä noin 20 prosentilla toissa vuodesta. Rukakeskus on myös koko ajan kasvattamassa rinnekeskusta. Itä-Rukalle on valmistumassa uusi hotelli, ja viime talvena Rukalle avattiin gondolihissi.

Rukakeskus työllistää noin 170 ihmistä, ja sen liikevaihto on noin 27,4 miljoonaa euroa

Muut palkitut kiertotalouden, laivan sisustamisen ja laseralan yrityksiä

Keuruulainen HT Laser tekee metalliteollisuudelle laser- ja vesileikkauksia, laserhitsausta sekä 3D-metallitulostusta. Palkitsemisperusteiden mukaan yhtiö on ollut vesi- ja laserleikkauksen pioneereja Suomessa.

Muutama vuosi sitten Tekes rankkasi 800 rahoittamansa yhtiön joukosta HT Laserin koko Suomen parhaiten menestyneeksi kansainvälistyväksi yritykseksi. Yhtiö työllistää noin neljäsataa ihmistä, ja sen liikevaihto oli viime vuonna 68 miljoonaa euroa.

Merima taas on laivanrakennusalalla toimiva helsinkiläinen perheyritys, joka tekee risteilijöihin sisustuksia. Työntekijöitä on 120, mutta välillisesti projektit työllistävät noin 600–700 ihmistä. Sen liikevaihto on noin 55 miljoonaa euroa

Torniolainen Tapojärvi Oy toimii teollisen kiertotalouden parissa. Palkintoperusteissa mainitaan, että yritys vähentää ilmaston kuormitusta ja säästää neitseellisten materiaaleja.

Työntekijöitä on noin 500. Yhtiön liikevaihto puolitoista vuotta sitten loppuneella tilikaudella oli 115,7 miljoonaa euroa.

Lue myös:

Yritys ja jopa kunta voi väittää olevansa hiilineutraali – Yle kävi läpi yhden kunnan ja hiihtokeskuksen väitteet ja kysyi asiantuntijalta, onko hiilineutraalius viherpesua vai ei

Hiihtokeskukset kilpailevat nyt ympäristöarvoilla – Ruka tähtää hiilineutraaliksi

Monessa maassa on pitkät perinteet debatille. Jo antiikin Kreikassa Aristoteles painotti retoriikan merkitystä. Brittiläisissä yliopistoissa on suosittuja väittelykerhoja, jotka kilpailevat keskenään parhaista argumentointitaidoista. Koko idea kilpailuissa on, että joukkueet eivät voi vaikuttaa aiheeseen, eivätkä edes siihen, kannattavatko vai vastustavatko kyseistä asiaa. Näin varmistetaan, että kilpailu käydään nimenomaan puhtaasti väittelytaitojen perusteella.

Myös kotimaassani Sri Lankassa tämä perinne on voimissaan. Televisiossa näytetään jatkuvasti väittelyohjelmia, ja ne ovat erittäin suosittuja. Kouluissa opetetaan argumentointitaitoja jo alaluokilta alkaen, joten olen kasvanut pitämään debattikulttuuria itsestäänselvyytenä. Jossakin vaiheessa havahduin siihen, että Suomessa en vastaaviin televisio-ohjelmiin ole törmännyt. Kun otin asian vaimoni kanssa puheeksi, hän kertoi, ettei kouluissakaan varsinaisesti opeteta argumentointia.

Suomi on tunnettu maana, jossa on maailman paras peruskoulutus. Siksi on yllättävää, mutta myös huolestuttavaa, että tällaiseen perustaitoon ei jostakin syystä ole panostettu lainkaan. Ja sen kyllä huomaa kuka tahansa, joka vaivautuu edes viideksi minuutiksi seuraamaan keskimääräistä suomalaista Twitter-keskustelua tai vaikka poliitikkojen vaaliväittelyä. Niissä vilisee niin sanottuja argumentoinnin virheitä, jotka vievät keskustelua pois itse aiheesta.

Jos on mahdollista tulkita vastaväittäjän kommentti kahdella tavalla, on suotavaa tulkita kommentti sen esittäjälle edullisemmalla tavalla.

Argumentaatiovirheiden välttäminen kuuluukin perinteisen argumentointitaidon perusasioihin – ja siksi suosittelenkin aivan jokaiselle peruskurssiksi valtavan suosion saanutta Kehnojen argumenttien kuvakirjaa. Teoksessa on huumorin keinoin havainnollistettu kaikki tunnetuimmat argumentointivirheet.

Yksi yleisiä argumentointivirheitä on niin sanottu kaltevan pinnan argumentti, jota kuulee usein etenkin poliittisessa keskustelussa. Kaltevalla pinnalla tarkoitetaan sitä, että sanotaan että asian A hyväksyminen johtaa väistämättä asiaan B – esimerkiksi ”jos hyväksytään sukupuolineutraali avioliittolaki, kohta meidän on pakko hyväksyä lapsiavioliitot ja moniavioisuus.”

Kaltevan pinnan argumentin tekee virheelliseksi se, että vaikka olisikin mahdollista, että väitetty seuraus toteutuisi, ei ole mitään perustetta väittää, että se tapahtuisi jotenkin vääjäämättä ja itsestään.

Toinen todella yleinen argumentointivirhe on ns. ad hominem -argumentti. Sen voisi tiivistää näin: ei keskitytä kritisoimaan sitä, mitä sanotaan vaan sitä, kuka sanoo. Kun kesällä Rinteen hallituksen uutisoitiin esittävän turvapaikanhakijoille jalkapantoja, moni irvileuka huomautti, että asiasta olisi seurannut aikamoinen haloo, jos sitä olisivat ehdottaneet perussuomalaiset.

Ilmiön huomaa myös kun lukee näitä meikäläisen kolumnien kommentteja: osa on sitä mieltä, että koska olen maahanmuuttaja ja vieläpä entinen turvapaikanhakija, minun kannattaisi pitää tyhmät mielipiteeni omana tietonani. Toiset taas näyttävät kommenttien perusteella ajattelevan, että aasialaisuus tuo jo itsessään jokaiseen lauseeseeni jotakin ainutlaatuista viisautta. Minulla ei tietenkään ole mitään tuota jälkimmäistä tulkintaa vastaan, mutta vakavasti puhuen: eikö ole itsestään selvää, että paras tulos esimerkiksi yhteiskunnallisten isojen kysymysten ratkaisussa saadaan nimenomaan eri argumenttien laatua – ei niiden esittäjää arvioimalla?

Siksi esitänkin seuraavaa. Tuodaan retoriikka omaksi oppiaineeksi kouluihin.

Opetetaan lapset jo pieninä puolustamaan kantaansa loogisilla argumenteilla, muita kunnioittavassa hengessä. Ja tuodaan vaaliväittelyihin tuomaristo, joka arvioi ehdokkaiden argumentteja yksinomaan niiden laadun pohjalta – viihteellisyyttä saataisiin lisää siitä, kun tuomari voisi argumenttivirheen kuullessaan keskeyttää puheen vaikka punaista nappia painamalla.

Sosiaaliseen mediaan ehdottaisin toimintoa, jolla voi vaikka vuorokaudeksi peittää ihmisten profiilikuvat ja nimet, niin että näkyviin jäisi pelkästään se, mitä henkilö on kirjoittanut. Olisi hauskaa nähdä, kuinka paljon ihmiset tykkäisivät ”vahingossa” sellaisten ihmisten jutuista, jotka normaalisti ohittaisivat pelkän pärstän perusteella.

Lopuksi vielä muistuttaisin kaikkia keskustelun kultaisesta säännöstä: jos on mahdollista tulkita vastaväittäjän kommentti kahdella tavalla, on suotavaa tulkita kommentti sen esittäjälle edullisemmalla tavalla. Nykyisessä tahallisen väärinymmärtämisen kulttuurissa tuntuu, että tavoitteena on pikemminkin päinvastainen: tulkitsemme toistemme kommentit mahdollisimman pahantahtoisesti. Entäpä jos seuraavan kerran kun raivostut toisen sanomisista miettisitkin, onko mahdollista että olet tulkinnut hänet väärin? Ehkä hän tarkoittikin hyvää.

Rajkumar Sabanadesan

Kirjoittaja on tamperelainen yrittäjä, muutosjohtamisen konsultti ja entinen turvapaikanhakija.

Aiheesta voi keskustella sunnuntaina 20.10. klo 17.00 asti.

Lue myös:

Rajkumar Sabanadesanin kolumni: Suomen kieli ei ole ongelma, vaan ratkaisu

Katri Saarikiven kolumni: Potkaisisitko koiraa vai pesisitkö Suomen lipulla vessan? Arvoeroja voi mitata, mutta yhteisen löytäminen on sitäkin tärkeämpää

Tuukka Tervosen kolumni: Suomi-Twitter on kuin aikuisten oma riita siitä, kenen kanssa Harry Potterin pitäisi seurustella

Shena Razabi on tehnyt tietoisen päätöksen, ettei turru kurdien alueella käydystä sodasta.

– Vaikka kuinka yritän olla välinpitämätön, se ei onnistu. Se kuuluu minulle ihmisenä ja kurdina, Razabi sanoo.

Razabin perhe pakeni vuonna 1984 Iranin Kurdistanista Irakin puolelle. Irak’kaan ei ollut turvallinen. Yksi kurdeille tuhoisin isku tapahtui vuonna 1988 Irakin Halabjassa.

Siellä Saddam Husseinin joukot tappoivat noin 5 000 kurdia sinappikaasulla. Razabi oli tuolloin noin vuoden ikäinen.

Vuonna 1999 Razabin isän usean murhayrityksen jälkeen perhe haki UNHCR:n pakolaisuutta.

Suomeen tullessaan Razabi tunsi katkeruutta siitä, että he joutuivat pakenemaan. Se on myös aiheuttanut sen, ettei hän ole tuntenut voivansa juurtua Suomeen.

Razabi työskentelee Tampereella vastaanottokeskuksessa. Hän kokee kaikesta huolimatta, että voi Suomessa tehdä enemmän kotimaansa hyväksi kuin konfliktialueella.

Razabi seuraa tiiviisti kuinka maailmalla suhtaudutaan kurdeihin, alueella käytyihin taisteluihin ja heihin kohdistuviin iskuihin.

Kun Turkki hyökkäsi Syyrian Kurdistanin alueelle, Razabi kiinnitti huomiota siihen, kuinka muu maailma tuomitsee hyökkäyksen ja miten Suomi valtiona puolestaan suhtautuu siihen.

Vaikka Razabi on alkujaan Iranin Kurdistanista, hän ei koe, että Syyrian, Turkin tai Irakin kurdien asuttamat alueet olisivat eri maata. Kurdistan sijoittuu usean valtion alueelle, Turkin, Syyrian, Irakin ja Iranin alueelle.

– Kun minkä tahansa valtion alueella tapahtuu kurdeille jotain, se koskee kaikkia kurdeja.

Jatkuva pelko ystävien menetyksestä

Razabin useita ystäviä on kuollut vuosien varrella taisteluissa ja iskuissa.

Viimeksi hänen ystävänsä kuoli iskussa Koi Sanjaqin kaupungissa vuonna 2018. Vuosi 2016 oli varsin raskasta aikaa Razabille. Razabi kertoo kurdipuolueeseen kuuluneista ystävistään, jotka lähtivät käymään Iranin Kurdistanissa.

Viranomaisten saatua tietää heistä, joukko saarrettiin. Taistelu jatkui kaksi viikkoa. Yksi joukosta oli Razabin siskon puoliso.

– Se oli niin raskasta aikaa, etten pystynyt menemään töihin muutamaan kuukauteen, Razabi kertoo.

– Lopuksi kaksi heistä tappoi itsensä käsikranaatilla, etteivät joutuisi Iranin vankilaan. Toinen heistä, siskoni mies, oli ollut Iranin vankiloissa poliittisena vankina viisi vuotta. Hän oli ajatellut, että vangiksi emme joudu.

Se jätti Razabiin syvän haavan. Hän kysyi usein itseltään elääkö hän väärässä paikassa. Ystävien kuolema aiheutti sen, ettei Razabi uskaltanut vähään aikaan pitää yhteyttä jäljelle jääneisiin ystäviinsä.

– Joka päivä on pelko siitä, että menetän lisää ystäviä sieltä.

"Ei ihmisen tarvitse ymmärtää sotaa"

Razabin kertoo, että kurdeista kaikkein pienimmätkin lapset ymmärtävät sodan merkityksen.

– Niin kauan kuin kurdeilla ei ole omaa valtiota, taistelu tulee olemaan osa meidän elämäämme.

Razabin kansan kohtalo saa hänet surusta kipeäksi, mutta hän kertoo sen kuitenkin vahvistavan häntä.

Tyytymättömyys pakottaa hänet yrittämään kovemmin muuttaa asioita kurdien hyväksi. Kaikesta sodasta ja kuolemasta huolimatta Razabilla on myös toivoa. Toivo syntyy muista kurdeista. Varsinkin nuoret luovat häneen uskoa tulevaan.

– Se antaa paljon toivoa kun näen, kuinka etenkin nuoret sukupolvet liittyvät Peshmerga-joukkoihin puolustamaan kotimaataan.

Pakolaiset tukkivat tien pois Qamishlin kurdikaupungista: "Miksi olet menossa sinne", kysytään Ylen toimittajalta Irakin ja Syyrian rajalla

Tallink Siljan Europa-risteilyalukselta on löytynyt kaksi ruumista. Hyteistään kuolleina löytyneet nuoret olivat Suomen kansalaisia.

25-vuotiaan naisen ruumiin löysi kanssamatkustaja aamuyöllä kolmelta. 21-vuotias mieen löysi hänen hyttitoverinsa kaksi tuntia myöhemmin. Virolainen matkustaja kertoo Postimees-lehdelle, etteivät nuorukaisen elvytysyritykset tuottaneet tulosta.

Aluksessa yöpyneet nuoret eivät matkustaneet samassa seurueessa, eivätkä heidä hyttinsä olleet lähekkäin, Viron poliisista kerrotaan.

Poliisin mukaan kummassakaan ruumiissa ei ollut merkkejä väkivallasta. Vainajat on lähetetty ruumiinavaukseen. Tulosten saamisen arvellaan kestävän viikkoja.

Kuolemia tutkii Tallinnan poliisi kuolemansyyntutkintana ja myös tiedotusvastuu kuuluu paikalliselle poliisille, kerrottiin keskusrikospoliisin (KRP) viestinnästä STT:lle

Silja Europa oli 22 tunnin risteilyllä Helsingistä Tallinnaan ja takaisin. Alus lähti Helsingistä kello 18.30 lauantaina.

Risteilymatkustajat viettävät yön laivassa ja pääsevät käväisemään Tallinnassa vasta aamulla kello 8.

"Kahden kuolema tällä tietoa sattuma"

Kahden nuoren kuoleminen samalla risteilyllä on poikkeuksellista, mutta tällä tietoa kysessä on pelkkä sattuma, valitettava ja surullinen, sanoo Tallink Siljan viestintäjohtaja Marika Nöjd Ylelle.

–Joskus on nuoriakin ihmisiä menehtynyt. On voinut olla sairauskohtaus tai jäänyt lääkkeitä ottamatta. Mutta toki menehtyneet matkustajat ovat yleisemmin olleet iäkkäämpiä matkustajia.

Europa pääsi lähtemään kohti Helsinkiä suunnitellusti kello 12.30. Toiminta jatkuu muille matkustajille muutenkin normaalisti, Nöjd kertoo.

– Tietysti tässä sisäisesti mietitään, onko jotakin, mitä voidaan tehdä, kunhan tiedetään vähän kuolinsyystä. Emme tietenkään voi yhtiönä sinänsä puuttua yksittäisten matkustajien toimintaan laivalla. Jokainen matkustaja toimii omana itsenään.

Nöjdn mukaan yhtiöllä on käytännöt sille, että henkilökunta ja miehistö pääsevät puhumaan ja käsittelemään tapahtunutta.

Ensimmäisen vainajan löytymisestä uutisoi ensin Iltalehti.

Pääministeri Antti Rinne (sd.) sanoo näkevänsä lisäajan myöntämisen Britannialle järkeväksi ja toivovansa, että erosopimuksen käsittely Britanniassa etenee. Rinne sanoo tiedotteessa, että Suomi, yhdessä muiden EU-maiden kanssa, pitää tärkeänä Britannian kanssa neuvotellun erosopimuksen hyväksymistä.

Hänen mukaansa sopimuksettoman eron välttäminen on niin unionin kuin Britannian kansalaisten ja yritysten edun mukaista. Euroopan unioni jatkaa omalta osaltaan neuvotellun sopimuksen mukaista valmistautumista ja ratifiointiprosessia, hän sanoo.

Pääministerin mukaan Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk on yhteydessä EU-maiden päämiehiin, jotta EU27 voi ottaa kannan Britannian hallituksen esittämään pyyntöön siirtää eropäivää 31. tammikuuta 2020 saakka.

Johnsonille lauantaina takaisku parlamentissa

Britannian parlamentin alahuoneen oli eilen määrä äänestää harvinaisessa lauantai-istunnossaan pääministeri Boris Johnsonin neuvottelemasta erosopimuksesta.

Äänestykseen asti ei kuitenkaan koskaan päästy, sillä ennen sitä alahuone hyväksyi aloitteen, jonka mukaan sopimuksesta voidaan äänestää parlamentissa vasta sen toimeenpanoa koskevan lainsäädännön valmistuttua.

Lainsäädännön valmistuminen edellyttänee kuitenkin lisäaikaa, jota Johnson haki vastahakoisesti Brysseliin lähettämällään allekirjoittamattomalla kirjeellä. Toisessa EU:lle lähettämässään kirjeessään pääministeri sanoi pitävänsä lykkäystä virheenä.

Lisää aiheesta:

EU-lähde Ylelle: EU haluaa välttää Britannian sopimuksettoman eron kaikissa olosuhteissa

Boris Johnson lähetti brexitin lykkäyskirjeen EU:lle ilman allekirjoitusta – ja toisen, jolla perui ensimmäisen

Uusi takaisku Boris Johnsonille, ratkaiseva brexit-äänestys lykkääntyi ensi viikkoon – Yle seurasi tapahtumia Lontoossa hetki hetkeltä

Poliisin voimankäyttö ja määräykset lauantaisessa Turkin toimia Syyrian kurdialueella vastustavassa mielenosoituksessa Helsingissä on kerännyt järjestäjätaholta ja mielenosoittajilta runsaasti kritiikkiä ja syytöksiä poliisin provokaatiosta.

Poliisi esti Narinkkatorilla Helsingin keskustassa mielenosoittajien äänentoistoon käytetyn soundiauton lähtemisen mielenosoituskulkueen mukaan.

Tilanne johti siihen, että poliisi rikkoi auton ikkunan ja otti avaimet pois estääkseen auton kulun. Poliisi käytti myös etälamautinta ainakin yhtä mielenosoittajaa kohtaan.

Järjestäjän, Yhdessä Rojavan puolesta -solidaarisuusverkoston mukaan poliisi "lopulta hyökkäsi mielenosoitukseen".

Mielenosoituksen aikana poliisin tilannekeskuksen yleisjohtajana toimineen ylikomisario Jere Roimu mukaan ajoneuvosta oli tehty etukäteen päätös, ettei sitä päästetä kaduille.

– Edellisessä vastaavassa mielenosoituksessa mielenosoittajilla oli auto, ja silloin mielenosoitus päättyi lähetystöalueelle, jossa tapahtui vahingonteko. Mielenosoitusväki liikkui ja juoksenteli lähetystöalueella niin, että auto ajoi ihmisten seassa, Roimu sanoi.

Roimun mukaan poliisilla oli epäily, että mielenosoitus saattaisi suunnata ennalta sovitusta reitistä huolimatta esimerkiksi Kaivopuiston lähetystöalueelle.

Auton kieltämiseen lauantaina vaikutti edellisten tapahtumien lisäksi Roimun mukaan myös mielenosoittajien ja muiden ihmisten turvallisuus, koska reitti kulki isoja Helsingin katuja, ja paikalla oli pieniä lapsia kävelemässä.

Järjestäjien mukaan poliisi ei ilmoittanut etukäteen soundiauton kieltoa

Mielenosoituksen järjestäjän, Yhdessä Rojavan puolesta -solidaarisuusverkoston mukaan poliisi ei millään tavalla ilmoittanut etukäteen, ettei soundiautoa saa käyttää, vaikka aiemmin soundiauto ei ole ollut mikään ongelma. Poliisi ei myöskään järjestön mukaan suostunut antamaan kiellolle minkäänlaisia perusteita.

Tilanne eteni Roimun mukaan niin, että poliisi ajoi lopulta omalla autollaan soundiauton eteen. Lopuksi poliisi rikkoi soundiauton ikkunan ja otti sieltä avaimet.

Samassa yhteydessä mielenosoittajat tönivät Roimun mukaan poliisia, jolloin poliisi käytti etälamautinta.

– Poliisia vastustettiin voimakkaasti siinä tilanteessa. Etälamautinta käytettiin vastarinnan murtamiseen. Poliisi käyttää aina lievintä mahdollista voimakeinoa, Roimu perustelee etälamauttimen käyttöä.

Mitä tulee hevosiin, poliisikoiriin ja varustetasoon ylipäänsä, taustalla olivat Roimun mukaan Kaivopuiston tapahtumat.

– Poliisi nosti varautumistasoa, koska edellinen mielenosoitus ei sujunut sovittujen pelisääntöjen mukaan rauhallisesti.

Narinkkatorin lauantaisiin tapahtumiin liittyen poliisi epäilee useita ihmisiä virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta ja järjestäjää kokoontumisrikkomuksesta. Epäily kokoontumisrikkomuksesta liittyy siihen, ettei järjestäjä noudattanut Roimun mukaan poliisin ohjeita ja määräyksiä auton käytöstä.

Virkamiehen väkivaltaisen vastustamisen epäilyt liittyvät esimerkiksi siihen, että poliiseja pakotettiin siirtymään ajamalla heitä kohti.

Sisäministeri pyytää poliisilta selvitystä tapahtumista viime päivien mielenosoituksissa

Sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.) pyytää poliisilta selvitystä viime päivien mielenosoituksista.

Myöhemmin Ohisalo avasi tviittiään STT:lle sanoen kaipaavansa selvitystä esimerkiksi poliisin varustautumisesta ja uhka-arvioiden tekemisestä. Poliisin voimankäyttö ja määräykset lauantaisessa Turkki-mielenosoituksessa Helsingissä ovat keränneet järjestäjätaholta ja mielenosoittajilta runsaasti kritiikkiä ja syytöksiä poliisin provokaatiosta.

Ohisalo kertoo haluavansa käydä keskusteluita ennen kaikkea sen takia, että poliisi on viranomainen, johon luotetaan. Hän haluaa, että luottamus poliisiin säilyy myös jatkossa.

Ohisalo haluaa käydä poliisien kanssa yleisemmällä tasolla keskusteluita siitä, miten mielenosoituksiin varaudutaan ja ovatko käytännöt yhteneväiset.

– Luottamuksen ja turvallisuuden tunteen täytyy olla vahva, ja poliisin tehtävä on varmistaa ihmisten perusoikeudet ja niiden toteutuminen, oli kyse sitten mielenosoittajista tai sivullisista ihmisistä, Ohisalo sanoo.

Hän sanoo keskustelleensa asiasta jo sunnuntaina poliisijohdon kanssa. Ohisalo ei halua ottaa kantaa poliisin toimintaan Helsingin Turkki-mielenosoituksessa. Mielenosoituksia järjestettiin lauantaina myös muualla Suomessa.

Täydennetty 20.6.19 klo 19 Ohisalon kommenteilla tviitistään STT:lle.

Aiheesta aiemmin:

Poliisi käytti etälamautinta Helsingissä Turkin sotatoimia kurdien itsehallintoalueella vastustavassa mielenosoituksessa

Veikkaus jakaa miljoonia pelituotostaan ulkomaisille kumppaneilleen.

Ylen MOT-toimitus kertoo selvityksessään, että Veikkauksella on tällä hetkellä tuotonjakoa kahden ulkomaisen yhtiön kanssa. Lisäksi Veikkaukselle on tulossa kolme uutta yhteistyökuviota, jotka perustuvat tuotonjakoon.

– Kun puhutaan kansainvälisten pelijärjestelmien hankinnasta, tuotonjako on käytännössä ainoa toimintamalli, sanoo Veikkauksen toimitusjohtaja Olli Sarekoski MOT:n haastattelussa.

Veikkaus ei kerro tuotonjakoon perustuvien maksujen määrää vedoten liikesalaisuuteen.

Yhtiö kuitenkin vahvisti MOT:n tiedon, että palkkiot olivat viime vuonna ainakin 12,2 miljoonaa euroa. Tämä summa on nettikasinopelien palvelupalkkio. Veikkauksen tuotonjakokumppanit toimivat muun muassa Kyproksella ja Maltalla.

Veikkaus on aloittanut myös omaa kansainvälistä liiketoimintaa. Se esimerkiksi on perustanut yhtiön Norjaan kolmen muun rahapeliyhtiön kanssa.

MOT:n selvityksen mukaan Veikkauksen valvojilla on vaikeuksia saada tietoa yhtiön toiminnasta. Poliisihallitus on odottanut Veikkauksen strategiaa yli vuoden.

Ville Juutilainen ja Magnus Berglund, Yle

MOT paljastaa: Veikkaus jakaa miljoonia ulkomaisille peliyhtiöille – poliisi ei saa vaatimiaan tietoja yhtiön suunnitelmista

Sukellusalus laskeutuu Atlantin valtamerellä yhä alemmas meren syvyyksiin. Aluksen miehistö seuraa jännittyneenä mittareita. Hiljaisuus on käsin kosketeltavaa. Vain koneen laitteet pitävät pientä suhinaa.

Kolmehenkinen miehistö tuijottaa vuoroin syvyysmittaria ja vuoroin ikkunasta ulos. Viimeiset metrit tuntuvat kestävän ikuisuuden. Lopulta Mir I tömähtää meren pohjaan.

Syvyysmittari näyttää 6170 metriä. Valtaisa mutapilvi nousee meren pohjasta. Näkyvyys on olematon.

Aluksen pilotti Pekka Laakso katsoo ikkunasta ulos ja odottaa mutapilven laskeutumista. Tehtävän ääripää on suoritettu ja aluksen on tarkoitus lähteä takaisin ylös.

Laakso ryhtyy keventämään alusta nousua varten pumppaamalla vettä pois painolastitankeista. Se ei onnistu. Invertteri, laite joka muuttaa sähkön tasavirran vaihtovirraksi, ei käynnisty. Alus on kiinni valtameren pohjassa.

– Olemme kiinni mudassa, sanoo Pekka Laakso englanniksi muille sukelluspallossa oleville.

Hän kuulee, kuinka neuvostoliittolaisen kollegan hengitys muuttuu raskaaksi.

Sukellusalus "valtamerien tutkimukseen"

Neuvostoliiton tiedeakatemia tilasi Rauma-Repolalta syvänmerensukellukseen soveltuvan sukellusaluksen 1980-luvulla. Tehtävänä oli rakentaa laite, jolla pääsisi yli 6000 metrin syvyyteen. Tilaajan mukaan alusta käytettäisiin valtamerien tieteelliseen tutkimukseen.

Maailmalla oli jo sukellusaluksia, joilla pystyi sukeltamaan syvälle, mutta Neuvostoliitolta sellainen puuttui.

Rauma-Repola perusti Tampereen Lokomolle Oceanics-nimisen osaston projektia varten. Siellä alus myös rakennettiin.

Muut vastaavat alukset maailmalla oli tehty titaanista, mutta Lokomon tehtaalla sukellusalus suunniteltiin tehtäväksi teräksestä. Teräksen uskottiin kestävän paremmin valtavan paineen meren syvyyksissä.

Kovissa paikoissa

Tänään 77-vuotias Pekka Laakso istuu kotonaan Lappeenrannassa keittiön pöydän ääressä. Pöydällä on iso kasa erilaisia asiapapereita, dokumentteja ja esitteitä Mir I ja Mir II -aluksiin liittyen. Valokuvat ovat muistitikulla ja tietokoneessa.

Yli 30 vuotta sitten tapahtuneet asiat ovat vielä terävästi muistissa.

– Nämä asiat nousevat aina tasaisin väliajoin pintaan. Kaikki dokumentit ovat hyvässä tallessa, kertoo Laakso.

.

Pekka Laakso oli tehnyt työuran ilmavoimien hävittäjälentäjänä. 44-vuotiaana, eläkepäivien kynnyksellä, hänen olisi ollut mahdollista jatkaa vielä muutama vuosi toimistotehtävissä.

Laakson entinen esimies ilmavoimista, Eero Urpo, oli palkattu jo aiemmin Rauma-Repolan sukellusalusprojektiin. Urpon tehtävänä oli hankkia sopivat pilotit testaamaan sukellusalus meren syvyyksissä.

– Rauma-Repolalle tuli yllätyksenä se, että Neuvostoliiton tiedeakatemia halusi valmistajan myös koesukeltavan aluksen ennen luovutusta.

Urpo otti yhteyttä entiseen työkaveriinsa Laaksoon ja tarjosi koesukeltajan pestiä hänelle.

– Ei siinä montaa hetkeä tarvinnut miettiä, kun näin erikoinen ja mielenkiintoinen tehtävä tarjottiin.

Tiimissä oli mukana muutama muukin ilmavoimien pilotti, mutta Pekka Laaksosta tuli pääpilotti. Hävittäjälentäjät olivat työssään tottuneet kiperiin ja yllättäviinkin tilanteisiin, joissa piti nopeasti pystyä päätöksentekoon. Siksi heidän uskottiin sopivan hyvin myös sukellusaluksen ohjaimiin.

– Arveltiin, että hävittäjälentäjät kestävät hyvin suljettuja paikkoja. Onhan hävittäjälentäjän koppikin suljettu tila, kertoo Laakso.

Aluksen jokainen nappi piti opetella

Pekka Laakso liittyi tiimiin keväällä 1985 reilu pari vuotta ennen alusten valmistumista. Hänen tehtävänään oli koesukeltaa Mir I ja Mir II -alukset yli 6000 metrin syvyyteen, ja siihen piti valmistautua hyvin. Neuvostoliiton puolelta projektissa oli mukana alusta asti kokenut valtamerisukeltaja, tohtori Anatoli Sagalevich eli "Tolja".

– Aluksi Rauma-Repola suunnitteli, että koesukeltajat liittyisivät tiimiin mukaan vasta, kun alus olisi valmis. Minä halusin tehtävään mukaan heti, kun minut olit valittu ryhmään.

Laakso halusi oppia sukellusaluksen jokaisen napin ja perehtyä perinpohjaisesti laitteiden toimintaan. Hävittäjälentäjänä hän oli tottunut siihen, että piti varautua kaikkeen mahdolliseen. Aluksen täydellinen tunteminen toi varmuutta.

Sukellusaluksista Laaksolla ei ollut kokemusta, joten hänen oli opeteltava kaikki painelaitteiden koulutuksesta lähtien. Sukeltajaryhmä vieraili kahdesti Ranskan Marseillessa ammattisukeltajien koulutusinstituutissa. Harjoitusjaksot Marseillessa kestivät neljä viikkoa kerrallaan.

– Ensimmäisellä kerralla opeteltiin sukeltamaan yksinkertaisilla laitteilla. Niillä harjoiteltiin suunnistusta sekä aluksen käyttöä ja huoltoa. Toisella vierailukerralla harjoiteltiin ranskalaisten Sienna-sukellusveneellä ja käytiin jo kahden kilometrin syvyydessä.

Tampereen Lokomon tehtaalle oli lisäksi rakennettu seitsemän metriä syvä allas, jossa laitteita pystyi testaamaan.

Neuvostoliitto tilasi alun perin valtameren tutkimukseen vain yhden aluksen. Lopulta niitä piti rakentaa kaksi. Toinen alus tarvittiin mahdollisia hätätilanteita varten auttamaan pelastustöissä.

Salainen tehtävä

Laakson ei tarvinnut allekirjoittaa varsinaista salassapitosopimusta. Eero Urpo ilmoitti heti alkuun, että kyse on luottamuksellisesta tehtävästä.

Entisessä työssään hävittäjälentäjänä Laakso oli tottunut siihen, että tehtävistä ei paljon huudella.

– Mielestäni oli ihme, että tehtävä pysyi salassa, sillä parhaimmillaan sukellusalusprojektissa oli mukana lähes 200 ihmistä Tampereen Lokomon tehtaalla.

Julkisuuteen ja medialle ei alkuun kerrottu mitään. Rauma-Repolan johto kävi kuitenkin keskustelemassa asiasta Yhdysvaltojen suurlähetystössä, ennen kuin projektista tehtiin sopimus Neuvostoliiton kanssa.

– Yhdysvallat ja erityisesti keskustiedustelupalvelu CIA olivat hyvinkin tietoisia, mitä Suomessa rakennettiin, sanoo Laakso.

Rauma-Repolan pääjohtajaksi vuonna 1987 noussut Tauno Matomäki on kertonut asiasta jälkeenpäin. Matomäen mukaan Yhdysvallat ei uskonut, että Suomi pystyisi rakentamaan teräksestä syvänmerensukellusaluksen, ja antoi luvan yhteistyöhön.

Suurin pelko oli, että Neuvostoliitto ei suinkaan käyttäisi alusta pelkästään syvänmeren tutkimiseen vaan tiedustelutoimintaan.

– Yhdysvallat pelkäsi, että neuvostoliittolaiset kuuntelisivat merenpohjassa kulkevan kaapelin kautta menevää viestiliikennettä ja käyttäisivät alusta myös sukellusveneiden tunnistamiseen, kertoo Pekka Laakso.

Tiedustelukoneita taivaalla

Tampereen Lokomon tehtaalta sukellusalukset Mir I ja Mir II siirrettiin Mäntyluodon satamaan Poriin. Marraskuun 11. päivänä vuonna 1987 alkoi reilun parin viikon mittainen laivamatka kohti Atlantilla sijaitsevaa testialuetta, niin sanottua Kap Verden allasta.

Tukialuksena toimi tutkimuslaiva R/V Akademik Mstislav Keldysh. Pitkän merimatkan aikana tutkimuslaivan miehistön jäsenillä oli vielä kädet täynnä viimeistelytöitä. Laitteita säädettiin ja tehtiin viime hetken asennuksia.

Kaksi viikkoa myöhemmin tutkimusalus saapui Gran Canarian edustalle. Loput ryhmän jäsenistä, jotka olivat saapuneet lentäen Las Palmasin kentälle, otettiin mukaan.

Laiva pysähtyi myös Afrikan rannikon edustalla, koska tarkoitus oli testata vielä Mir I ja Mir II -aluksia matalammissa syvyyksissä. Laakso kertoo, että koko matkan ajan eri maiden tiedustelukoneet lensivät aika ajoin tutkimuslaivan yläpuolella.

– Ainakin sukellusalusten etsintään ja torjuntaan tarkoitettu Yhdysvaltojen tiedustelukone lensi hyvinkin matalalla tutkimuslaivan yllä.

Kolmen hengen matka syvyyksiin

Joulukuun 13. päivänä vuonna 1987 Kap Verden altaalla lähellä päiväntasaajaa aurinko porotti ja meri oli rauhallinen.

Anatoli Sagalevichin ja pääpilotti Pekka Laakson lisäksi testisukellukselle lähti professori Igor Mikhaltsev. Professori oli ollut mukana myös matkan aikana tehdyissä matalammissa testisukelluksissa, mutta Mikhaltsevin mukaantulo vaativaan koesukellukseen hieman yllätti Laakson.

– Mikhaltsev oli tuolloin jo varsin iäkäs, mutta toki kokenut sukeltaja. Ilmeisesti hän halusi olla mukana, koska sukellusalustilaus oli ollut hänen ideansa. Hän oli ollut myös alusten suunnittelussa alusta alkaen.

Sukeltajien asut oli tarkkaan mietitty. Kaikkeen varautunut Laakso oli huolissaan mahdollisesta tulipalosta aluksen sisällä, joten sukeltajille tilattiin paloturvalliset haalarit.

– Tulipalo aluksen sisällä olisi ollut pahinta, mitä olisi voinut tapahtua koesukelluksen aikana.

Haalarin sisälle puettiin vielä villapaita. Lisäksi jalkoihin laitettiin voimistelutossut, koska ne olivat mukavat jalassa. Evääksi pakattiin voileivät ja termospulloon teetä. Tukialukseen oli tarkoitus pitää yhteyttä erikoispuhelimella. Laakson pilottikaveri olisi laivan kannella hoitamassa yhteyksiä.

Miehistö oli valmis lähtöön.

Jumissa

Auringonvalo katoaa näkyvistä varsin nopeasti sukelluksen alkamisesta.

Aluksen lähestyessä merenpohjaa osa laitteistameneepois päältä. Kaikuluotain ja ääneen perustuva tutka eivät toimi. Se ei kuitenkaan huolestuta miehistöä. Mir I lähestyy pohjaa vajoamisnopeudella.

Pohjakosketus tulee hiukan yllättäen.

Kaikki sujuu kuin pitääkin.Mir I sukellusalus on yli 6000 metrin syvyydessä Atlantin pohjassa. Tehtävän päätepiste on saavutettu, ja miehistön on tarkoitus lähteä takaisin ylös.

Laakso alkaa pumpata vettä pois painolastitankeista keventääkseen alusta nousua varten. Hän huomaa, että se ei onnistu. Sähkön tasavirran vaihtovirraksi muuttava invertteri ei lähde käyntiin. Laakso yrittää irrottaa alusta, mutta se ei liikahdakaan.

Sukellusalus on juuttunut pohjaliejuun.

Laakso tietää, että maailmalla on sattunut vastaavia tapauksia, joissa miehistön on käynyt huonosti. Hän ei anna sen hämätä.

Kuolemanpelko ei edes käy mielessä. Hän oli hävittäjälentäjänä tottunut ratkomaan nopeasti vaikeitakin tilanteita. Tunteilulle ei ole silloin sijaa.

Anatoli Sagalevich huokailee Laakson takana, mutta ei sano mitään.

Laakso miettii, mitä tehdä.Häntietää, että nyt pitää saada potkurit päälle ja alusta on kevennettävä lisää. Tarvittaessa voitaisiin irrottaa ja pudottaa 500 kiloa painava akku. Se maksaisi kuitenkin miljoona markkaa.

Laakso starttaa kerran, toisen, kolmannen kerran, eikä saa invertteriä päälle. Kuudennella kerralla se vihdoin onnistuu.

Potkureiden avulla pystytään liikkumaan mudassa eteen- ja taaksepäin. Lisäksi aluksen sivupotkureilla voidaan keinuttaa alusta sivusuunnassa. Myös hydraulipumput alkavat toimia.

Nyt Laakso on varma, että tästä selvitään.

Hän pumppaa painolastitankeista lisää vettä pois. Muu miehistö seuraa hiljaa Laakson työskentelyä.

Reilun 20 minuutin uurastuksen jälkeen alus irtoaa meren pohjasta ja aloittaa matkan takaisin merenpintaan.

Miljoonan markan arvoinen akku säästyy.

"Menimme ehkä liian lujaa"

Kaikkiaan Mir I -testisukellus kesti yli puoli vuorokautta, koska alusta testattiin matkan varrella monin tavoin. Koe oli ongelmista huolimatta onnistunut.

– Paluumatkan aikana syötiin eväät ja juotiin teetä. Tunnelma sukelluspallossa oli kevyt, muistaa Pekka Laakso.

Hapen riittävyydestä Laakso ei ollut huolissaan missään vaiheessa. Sukellusalus oli suunniteltu siten, että siinä riitti happea kolmelle ihmiselle kolmeksi vuorokaudeksi.

Laakso arvelee, että hänen varsin vähäinen sukelluskokemuksensa aiheutti aluksen jumiutumisen meren syvyyksiin.

– Me menimme ehkä liian lujaa. Olisi pitänyt hiljentää vauhtia aikaisemmin.

Aamulla edessä uusi sukellus

Pinnalla muu miehistö otti sukellusporukan riemukkaasti vastaan. Pekka Laakso meni kuitenkin pian nukkumaan, sillä seuraavana päivänä oli vuorossa Mir II, jolla tehtiin samanlainen matka. Tuolloin ei jääty kiinni meren pohjaan.

Suomessa rakennetut teräksestä valmistetut sukellusalukset kestivät valtameren syvyyksien valtavan paineen. Koesukellukset onnistuivat, ja Mir I ja Mir II luovutettiin Neuvostoliitolle yhteensä 200 miljoonan markan hintaan.

Suomesta olisi voinut kehittyä syvänmeren sukellukseen rakennettavien alusten johtava rakentaja maailmassa. Tietoa, taitoa ja kykyä oli nyt todistetusti.

Yhdysvallat kuitenkin painosti Rauma-Repolaa lopettamaan sukellusveneiden tuotannon ja meriteknologian kehittämisen. Monien vaiheiden jälkeen osana suurvaltapolitiikkaa Rauma-Repola lopetti hyvin alkaneen sukellusveneprojektinsa, ja Tampereen Lokomon Oceanics-osasto ajettiin alas kaikessa hiljaisuudessa.

Suomesta olisi voinut tulla sukellusvenerakentamisen huippumaa.

Ennemmin taivas kuin meri

Pekka Laakso on mielenkiinnosta seurannut internetin kautta Mir-sukellusalusten kohtaloa. Laakson mukaan Mir I on nykyään museossa Kaliningradissa.

Elokuvaohjaaja James Cameron on myös käyttänyt Mir-sukellusalusta Titanic-elokuvateon yhteydessä.

Pekka Laakso on saanut tarkkailla maapalloa hävittäjälentäjän ohjaimista 15 kilometrin korkeudesta ja vastaavasti katsoa maapalloa kuuden kilometrin syvyydestä. Hänen ei tarvitse miettiä vastausta kysymykseen, kumpi on vaikuttavampi kokemus.

– Kyllä se, että pilvisenä, harmaana ja sateisena päivänä saa nousta pilvien yläpuolelle ja nähdä auringon, on aina yhtä kaunista ja upeaa.

Jutun lähteenä on käytetty myös Arttu Käyhkön kirjaa Mir suomalainen sukellusalus (2019).

Sara, 28, on viettänyt yli viisi vuotta rappukäytävissä ja kodittomien suojissa: "En ymmärrä vieläkään, miten siihen pisteeseen joutuu"

Vaikka asunnottomien määrä on Suomessa vähentynyt parin vuosikymmenen aikana, kadulla on yhä nuorempia ja entistä useammin myös naisia. "Sara" oli 18-vuotias, kun hän joutui asunnottomaksi. Ilman kotia hän eli yli viisi vuotta. Vaikka kaduilla oli turvatonta, suurempi ongelma oli arvottomuuden tunne.

Työuupumuksesta on tullut vaarallisen normaalia – silti sitä ei ymmärretä työpaikoilla: “Sitä ei oteta vakavasti, kun nälkäisiä tulijoita on jonossa”

Kati ei palannut enää työhönsä uuvuttuaan. “Nyt ihmiset vain lähtevät, kun raja tulee vastaan. Se ei ratkaise ongelmia”, sanoo työelämätutkija.

Koulukiusaaminen näkyy armeijan keskeyttämistilastoissa

Puolustusvoimien varusmieskyselyt osoittavat, että armeijan keskeyttäneistä varusmiehistä noin 9 prosenttia on kokenut paljon tai usein koulukiusaamista. Kaikilla palvelukseen astuneista varusmiehistä vastaava luku on 5 prosenttia.

"Onhan se surullista, jos suomalaiset kuolevat sukupuuttoon, mutta…" – kolme naista kertoo, miksi he eivät halua lapsia

Tuore väestöennuste antaa karun kuvan Suomen syntyvyyden kehityksestä. Vapaaehtoisesti lapsettomat naiset keksivät sille monta selitystä.

Selma Vilhusen kolumni: Etuoikeutetun raskas harmistus

Julkisen keskustelun fokus ei voi olla etuoikeutettujen tunteissa, pohtii elokuvaohjaaja Selma Vilhunen kolumnissaan. Tämän kolumnin voi myös kuunnella.

Mariska mursi koviskuorensa uutta levyä tehdessään, eikä piilota itseään muiden artistien kappaleisiin: "Uskallan näyttää myös herkkyyteni". Artisti opettaa myös muita sanoittamaan, mutta sai oman tarinansa avautumaan vasta äskettäin.

Sähkötupakka on haitallisinta heille, jotka käyttävät myös tavallista tupakkaa, kertoo Hengitysliiton terveysasiantuntija Maija Kolstela. Sähkötupakasta puuttuu monia tupakan haitallisia aineita, kuten terva ja häkä. Sen sijaan siinä on monia haitallisia aineita, joita tupakassa ei ole.

– Tämän takia sekä tupakkaa että sähkösavukkeita käyttäville henkilöille aiheutuu suurempia terveyshaittoja kuin niille, jotka käyttävät vain jompaakumpaa tuotetta, Kolstela toteaa.

Suomen syöpäyhdistyksen ylilääkärin Eeva Ollilan mukaan poikkeuksen tähän tuovat todella runsaasti tupakoivat henkilöt. Jos he eivät halua päästä nikotiinista eroon, pelkästään sähkötupakkaan siirtyminen voi olla vähemmän haitallista kuin tupakoinnin jatkaminen.

– Suositeltavampaa olisi kuitenkin vaihtaa esimerkiksi nikotiinisuihkeisiin tai -purukumiin. Tällöin jäisivät vain nikotiinin terveyshaitat, eivätkä sähkösavukkeen haitat tulisi tupakan haittojen tilalle, Ollila sanoo.

Erityisen vaarallista sähkötupakka on Kolstelan mukaan nuorille, sillä se vaikuttaa aivojen kehitykseen ja voi haitata esimerkiksi oppimista. Aivot kehittyvät 25 ikävuoteen asti.

Yhdysvalloissa on tällä hetkellä merkittävä määrä nuoria, joille on ilmaantunut yllättäen vakavia keuhko-ongelmia. Syytä keuhko-ongelmiin ei tiedetä, mutta kaikki nuoret ovat käyttäneet aktiivisesti sähkötupakkaa. Viranomaiset epäilevät, että vaurioista merkittävä osa liittyy laittomien kannabisnesteiden käyttöön sähkötupakassa. Varmuutta asiasta ei kuitenkaan ole.

Yle uutisoi lauantaina, että sähkösavukkeiden myyjät ovat menettäneet Suomessa asiakkaita, kun pelko otsikoihin nousseista kuolemista ja sairastumisista on levinnyt suomalaisten tupakoitsijoiden keskuuteen.

Monet keuhkosairaudet kehittyvät Ollilan mukaan todella hitaasti, ja yleensä haitat tulevat esiin vasta pidemmän ajan kuluessa.

– Tämän takia on melkoisen huolestuttavaa, mikäli vahvistuu, että nimenomaan sähkösavukkeet ovat nuorten keuhko-ongelmien taustalla. Tämä tarkoittaisi, että kyseessä on vaarallisempi tuote kuin mitä on ajateltu.

Joka neljäs nuori kokeillut

Sähkötupakan säännöllinen käyttö on Suomessa vähäistä. Aktiivisimmin sitä käyttävät säännöllisesti tupakoivat, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntija Otto Ruokolainen.

Ruokolainen kertoo, että noin kaksi prosenttia suomalaisista aikuisista käyttää sähkötupakkaa päivittäin. Nuorten osalta se on yleisempää pojilla: 18-vuotiaista pojista sähkötupakkaa käyttää päivittäin noin kolme prosenttia.

Sähkötupakkaa on kokeillut noin 25 prosenttia 12-18-vuotiaista. Tämän ryhmän sisällä vanhempien osuus kokeilijoista on suurempi kuin nuorempien.

Ollilan mukaan sähkösavukkeet lisäävät etenkin nuorilla riskiä myös tupakoinnin aloittamiseen. Hankalinta riippuvuutta ilmenee nuorilla, jotka käyttävät vähintään kahta tupakkatuotetta, eli esimerkiksi sähkötupakkaa ja nuuskaa tai tavallisia savukkeita ja sähkötupakkaa.

Vaikutuksia ei tunneta

Ollilan mukaan sähkötupakkaan liittyy neljä merkittävää haittaa: nikotiini, haitallisia yhdisteitä sisältävät ponnekaasut, epäpuhtaudet kuten metallijäämät sekä haju- ja makuaineet. Haju- ja makuaineiden vaikutuksia on tutkittu lähinnä syötävinä, mikä on täysin eri asia kuin jos tuotetta kuumennetaan ja vedetään keuhkoihin.

– Syödessä aineet menevät ruoansulatuskanavaan ja pilkkoutuvat mahalaukussa. Kuumentaessa aineet ensinnäkin muuttuvat, minkä lisäksi ne pääsevät keuhkoista helposti eteenpäin muualle kehoon. Näitä vaikutuksia ei tunneta, Ollila huomauttaa.

Suomessa on kiellettyä myydä haju- ja makuaineita sähkösavukkeisiin. Savukekaupat myyvätkin niitä "leivontaan ja juomiin".

– Kysymys kuuluu, että kuka ottaa vastuun siinä vaiheessa, kun kuluttajat ovat vetäneet niitä keuhkoihin ja saaneet vakavia terveyshaittoja, Ollila pohtii.

Ollilan mukaan sähkötupakka nähdään helposti vähemmän haitallisena tupakkana. Ajattelu perustuu hänen mielestään siihen, että kun uusi tuote tulee markkinoille nopeasti, ei sen haittavaikutuksia vielä tunneta.

Makeus erityisen haitallista

Sähkötupakkaa käytetään useimmiten tavallisen tupakan korvikkeena silloin, kun aikomuksena on tupakoinnin vähentäminen tai lopettaminen tai tuotteen käyttö sellaisissa paikoissa, joissa tupakointi ei ole sallittua, Hengitysliiton Kolstela kertoo.

– Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että tupakoinnin lopettaminen onnistuu huonommin niiltä, jotka käyttävät tupakan ohella sähkösavuketta.

Nikotiiniriippuvuuden voimakkuus, halu lopettaa tupakointi ja huoli tupakoinnin terveyshaitoista ovat yhtä suuria sähkötupakan käyttäjillä kuin tavallisia savukkeita polttavillakin. Kolstelan mukaan 54 prosenttia sähkötupakan käyttäjistä haluaa lopettaa tupakoinnin, ja lähes 80 prosenttia on huolissaan tupakoinnin terveyshaitoista.

Varsinkin pitkään nikotiinia käyttäneiden voi olla todella vaikea päästä irti tapariippuvuudesta ja tilannesidonnaisesta nikotiinin käytöstä.

– Huoli omasta terveydestä on yleisin syy, jonka takia halutaan päästä irti nikotiiniriippuvuudesta.

Suomen syöpäyhdistyksen Ollila suosittelee sähkötupakan käyttäjiä jättämään haju- ja makuaineet sähkötupakkaan laitettavasta nesteestä kokonaan pois. Suurin osa haitoista kun saattaa tulla juuri niistä.

– Erityisesti makeat ja hedelmältä maistuvat aineet on todettu haitallisiksi. Eniten riskejä liittyy siihen, jos eri aineita sekoitetaan keskenään, Ollila kertoo.

Ollila näkee sähkötupakassa hyvänä asiana sen, että käyttäjä voi itse säädellä nikotiinin saantiaan. Osa pyrkiikin vieroittautumaan vähentämällä asteittain sähkötupakan nesteeseen lisättävän nikotiinin määrää.

– Yhdysvalloista kuitenkin tiedetään, että monilla käy myös juuri päinvastoin, eli höyrytettävä nikotiinimäärä kasvaa ajan myötä.

Aiheesta lisää:

Sähkösavukkeiden myynti romahtanut Suomessa jenkkikohun takia – Asiakkaat kyselevät: "Kuolenko nyt, kun vetäisen sähkötupakasta höyryt?"

Viikko alkaa suuressa osassa maata poutaisena. Ilmatieteen laitoksen mukaan maanantai on poutainen päivä yön sateiden väistyttyä itään.

Lämpötilat nousevat etelässä päivällä ylimmillään noin 7 asteeseen. Pohjois-Pohjanmaan korkeudella ollaan nollan tienoilla, Lapissa on muutama pakkasaste.

Tiistaina lännestä vyöryy matalapaineen alue, joka tuo etenkin Pohjois-Suomeen lumi- ja räntäsateita ja sitä kautta huonoa ajokeliä. Etelässä voidaan saada jonkin verran vesisadetta.

Lämpötilat pysyvät vuodenaikaan nähden tavanomaista korkeampina etelärannikolla, jossa päästään tiistaina ja keskiviikkona yli 10 asteen.

Maaliskuun alussa 2008 Suomen rikoshistorian suurin petosvyyhti WinCapita pysähtyi kuin seinään. Poliisi aloitti rikostutkinnan, sillä klubia epäiltiin pyramidihuijauksesta.

Viidessä vuodessa WinCapita, aiemmin GiiClub ja WinClub, oli onnistunut keräämään arviolta 10 000–12 000 jäsentä.

Sijoituskerhona itseään mainostanut WinCapita väitti käyvänsä tuottoisaa valuuttakauppaa. Jäseneksi pääsi vain entisen jäsenen suosituksella.

Todellisuudessa Wincapita oli pyramidihuijaus, jonka tulot tulivat ainoastaan uusien jäsenten tekemistä sijoituksista ja vanhojen jäsenten lisäsijoituksista.

WinCapitan päähahmo oli Hannu Kailajärvi. Hänet tuomittiin törkeästä petoksesta ja rahankeräysrikoksesta viiden vuoden ehdottomaan vankeuteen.

Rikostuomioita jaettiin lopulta lukumääräisesti vähän, kymmenkunta, mutta yhteensä 626 kerhon jäsentä tuomittiin maksamaan rikoshyötynä valtiolle yhteensä lähes 64 miljoonaa euroa. Vuosien kuluessa Oikeusrekisterikeskus on onnistunut perimään niistä takaisin 33,6 miljoonaa euroa.

Osa saa kaikki menettämänsä rahat takaisin

Huijatuksi tulleet ja rahansa menettäneet voivat hakea rahojaan takaisin Oikeusrekisterikeskukselta. Hakemuksia on tullut 1 431. Niiden yhteissumma on reilut 29 miljoonaa euroa.

Oikeusrekisterikeskus on aiemmin kertonut, että korvauspäätökset tehtäisiin joulukuussa. Viimeisimmän tiedon mukaan päätöksiä on luvassa maaliskuussa 2020.

Korvaushakemusten rahasummat vaihtelevat suuresti. Pienimmät summat ovat muutamia tuhansia euroja, suurimmat satoja tuhansia euroja.

Oikeusrekisterikeskus tutkii jokaisen hakemuksen oikeellisuuden. Korvauksen saamisen lähtökohta on, että hakijalla on esittää vahingonkorvaustuomio tai tuomioistuimen vahvistama sovinto, jonka perusteella hakijalla on oikeus saada vahingonkorvausta rikoksen tekijältä.

– Jokainen tapaus ja hakemuksen perusteet käydään erillisenä läpi, ja päätökset korvausten maksamisesta tehdään samalla kertaa, Oikeusrekisterikeskuksen rikoshyötyasiantuntija Jaakko Haaparanta sanoo.

Kun rikoshyötynä peritty summa on vahingonkorvausten yhteissummaa suurempi, voi hakija saada koko hakemansa korvauksen itselleen.

Tutkittavia rahansiirtoja sekä jutun esitutkinta- ja oikeudenkäyntiasiointikirjasivuja on kymmeniä tuhansia. Rahaa liikkui pankkitilien ja ulkomaisen moneybookers-tilien lisäksi paljon myös käteisenä.

– Joudumme käymään kaikki rahansiirrot läpi ennen korvauspäätösten tekemistä. Se vie aikaa, Jaakko Haaparanta sanoo.

Rikoshyötyjen perintä jatkuu edelleen ja summa karttuu koko ajan. Ulosottoviranomaiset tilittävät perittyjä rikoshyötyjä Oikeusrekisterikeskukselle.

– Rahaa tulee ulosottojen myötä koko ajan, mutta tahti on hidastunut, Haaparanta kertoo.

Rikosoikeuden professori: Poikkeuksellinen kokonaisuus

WinCapitaa on kuvailtu Suomen rikoshistorian suurimmaksi petokseksi ja myös maan kaikkien aikojen suurimmaksi rikosjutuksi.

Rikosoikeuden professori Matti Tolvanen sanoo, että WinCapita on monellakin tavalla poikkeuksellinen rikosvyyhti.

– Mukana oli suuri joukko ihmisiä, siinä tavoiteltiin ja saatiin suurta taloudellista hyötyä ja toisaalta aiheutettiin merkittävää taloudellista vahinkoa, hän listaa.

Myös rikoskokonaisuuden uhrijoukko on poikkeuksellinen. Klubiin haksahti mukaan yhteiskunnallisesti merkittävässä asemassa olevia ihmisiä, lähes kaikista ammattikunnista.

– Yleensä ajatellaan, että nettihuijausten ja siihen verrattavien rikosten kohteeksi joutuu ihmisiä, joilla ei ole tietoa, jotka ovat hölmöjä.

Rikoshistoriaan juttu jää myös Hannu Kailajärven viiden vuoden vankeustuomion vuoksi.

– En muista, että koskaan aiemmin olisi varallisuusrikoksesta annettu enimmäisrangaistusta.

Tavanomaisesta petosrikoksesta WinCapita poikkeaa myös siinä, että huijatuista rahoista iso osa onnistuttiin perimään valtiolle.

– Jos jotain pitää kehua niin viranomaisten toimintaa. Poliisi, syyttäjä ja tuomioistuinlaitos saivat kaiken oleellisen tutkittua ja tuomiot tulivat kohtuuajassa. Tapaus osoittaa, että isotkin jutut saadaan tutkittua, kun niihin osoitetaan resursseja.

Tällainen oli WinCapita

– Klubin tilille kertyi sijoituksia hieman yli 100 miljoonaa euroa.

– Jäseniä hankittiin kaveripiiristä suoraan sekä järjestämällä värväystilaisuuksia eri huoltoasemien ja ravintoloiden kokoustiloissa

– Jäsen sai liittymisen yhteydessä pääsyn nettisivuille, jossa pystyi seuraamaan oman sijoituksensa kehittymistä.

– Kailajärvi palautti rahaa kotiutuspyyntöjen perusteella. Eniten rahaa tienasivat klubin aikaisessa vaiheessa liittyneet jäsenet.

– Oikeus arvioi, että noin 2 000 jäsentä sai klubilta 57 miljoonaa euroa enemmän kuin oli siihen sijoittanut

Noin 70 prosenttia vuonna 2006 syntyneistä tytöistä on saanut HPV-rokotteen. Rokote tuli osaksi kansallista rokotusohjelmaa vuonna 2013, ja se annetaan tytöille alakoulun viidennellä luokalla.

Rokotuskattavuus on edelleen heikointa Pohjanmaan rannikkoalueella. Valtakunnallisen rokotusrekisterin tietojen mukaan esimerkiksi Raahessa, Porissa ja Pietarsaaressa alle puolet vuonna 2006 syntyneistä tytöistä on saanut HPV-rokotteen.

Tilanne vaihtelee voimakkaasti eri puolilla maata. Suomessa on useita paikkakuntia, joissa yhdeksän tyttöä kymmenestä on saanut HPV-rokotteen. THL:n mukaan tällaisia ovat esimerkiksi Naantali, Siilinjärvi, Inari ja Hanko.

• Suurin osa meistä saa elämänsä aikana papilloomaviruksen, jossa piilee syöpäriski – Tiesitkö nämä 9 asiaa HPV-rokotteesta?

Suurista kaupungeista rokotuskattavuus on korkein Vantaalla, 75 prosenttia. Lähes samassa tilanteessa ollaan Helsingissä, jossa 74 prosenttia vuonna 2006 syntyneistä tytöistä on saanut rokotteen. Suurista kaupungeista alhaisin rokotuskattavuus on jo pitkään ollut Oulussa, noin 65 prosenttia ikäluokan tytöistä.

Papilloomaviruksia tunnetaan yli sata erilaista tyyppiä

Ihmisen papillooma- eli HPV-viruksista osa on vaarattomia, kuten lapsille syyliä aiheuttavat virustyypit.

Vakavimmasta päästä ovat HPV-virukset, joilla on yhteys muun muassa kohdunkaulan syöpään. Sekä naisille että miehille papilloomavirus voi aiheuttaa pään ja kaulan alueen sekä peräaukon syöpiä, miehille myös penissyöpää.

HPV-rokote suojaa hyvin valtaosalta niitä HPV-tyyppejä, jotka aiheuttavat pahanlaatuisia muutoksia.

Tällä hetkellä HPV-rokote annetaan vain tytöille, mutta hallituksen talousarvioesityksen mukaan myös pojat saavat rokotteen ensi vuonna.

Lue myös:

Skotlantilaistutkimus: HPV-rokotukset vähentäneet kohdunkaulasyöpiä yli 80 prosenttia

Aikamerkki piippaa suomalaiselle radiolle tänä vuonna pyöreät sata vuotta.

Kulttuurisen vallankumouksen käynnistävä radiolaki eli laki "langatonta sähköttämistä ja puhelemista varten" säädettiin vuonna 1919. Suomen Yleisradio aloitti hiukan myöhemmin eli vuonna 1926.

Kunnioitettavaan ikään päässyt media kerää kuulolle joka päivä huikean määrän suomalaisia.

Kansallinen Radiotutkimus kertoo kesän mittauksissaan, että radiota kuuntelee päivittäin 3,4 miljoonaa eli 69 prosenttia 9 vuotta täyttäneistä suomalaisista. Viikon aikana radio tavoittaa keskimäärin 91 prosenttia suomalaisista. Radiota kuunnellaan keskimäärin 2 tuntia 41 minuuttia päivässä.

• Lue radion superkuuntelijasta: metsätalousyrittäjä Tiina Lietzénin korvissa radio soi yli 11 tuntia päivässä

Epävarman tiedon ja valeuutisten maailmassa myös Ylen radio- ja tv-uutisten korkeat luottamusluvut kertovat, että radiolla ei ole häpeämistä.

Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimus kertoo, että Ylen tv- ja radiouutiset koetaan luotettavimmiksi uutislähteiksi.

Radio on myös kovissa uutistilanteissa usein nopein uutisten välittäjä.

"Kuuntelimme radiosta Kaleidoskooppia, kun esitys keskeytettiin Kennedyn murhan vuoksi marraskuussa 1963." Ote Salon elektoniikkamuseon radiotarinoista

Salon elektroniikkamuseon tutkija Leena Järvelä kuuntelee uutiset päiväsaikaan useimmiten juuri Ylen radiokanavilta.

– Netistä voi aina hakea tietoa, mutta sieltä ei voi yleensä tarkistaa tiedon luotettavuutta. Valeuutisten ja harhatiedon aikaan radiouutiset ja monet asiaohjelmat ovat luotettavia tiedonlähteitä. Olen sielultani "yleläinen".

Kansanvalistusta ja kimppakuuntelua

Saloran radio- ja tv-tehtaalla työskennellyt tekniikan lisensiaatti ja Salon Elektroniikkamuseon Ystävät -yhdistyksen aktiivi Raimo Jokinen tuntee radion historian.

– Aivan alussa vaikutti kansanvalistusajatus. Radiosta lähetettiin klassista musiikkia ja toki myös urheilua. Suorat lähetykset olivat vallankumouksellisia.

Ula-taajuudet paransivat kuuluvuutta ja äänenlaatua 1950-luvulla. Myös matkaradiot mullistivat kuuntelua ja tiedonvälitystä saman vuosikymmenen lopulla.

Radion myötä olympialaistenkaan tuloksia ei joutunut enää odottamaan. Aiemmin niistä oli luettu seuraavan päivän lehdestä, mutta nyt urheilun voittokulkua pystyi seuraamaan reaaliajassa.

Jokisen lempiohjelma oli Lauantain toivotut levyt.

– Sitten on joitakin urheilukisoja tullut kuunneltua. Meille kotiin tuli radio aika myöhään. Olin jo ehtinyt kuuden vuoden ikään.

"Radiosta kuunneltiin aamuhartauksia ja kuunnelmia. Kuunnelmat keräsivät kaikki radion ääreen. Tämä radio oli äidin, ja siihen isä ei saanut omaa harrastustaan, radion ropaamista ulottaa." Ote Salon elektroniikkamuseon radiotarinoista

Salon elektroniikkamuseon tutkija Leena Järvelä pohtii radion kuuntelua aikain saatossa ja vertaa sitä nykypäivään. Nyt kuuntelu on usein yksinäistä kuulokekuuntelua vaikkapa autossa, lenkillä tai askareiden ohessa.

– Kun radiolaitteita oli vielä harvassa, saattoi puoli tupaa täyttyä vierailevista kuuntelijoista. Porukalla kuunneltiin vaikkapa Kankkulan kaivolla - ja Pekka Lipponen -kuunnelmia.

Radioviihteen perustyyppejä 1950-luvulla olivat esimerkiksi jännityskuunnelmat ja sketsiohjelmat.

Valta norsunluutorneissa ja luupin alla

Sotien aikana radio oli tärkeä uutiskanava, mutta myös sensuurin kohde. Presidenttien puhetta on keräännytty kuuntelemaan kansakunnan kriiseissä.

Koko Suomea liikuttanut radiopuhe oli esimerkiksi presidentti Kyösti Kallion puhe itsenäisyyspäivänä 1939. Talvisodan syttymisestä oli tuolloin kulunut vain viikko.

Nykyisin televisio yleensä omii "vallan puhuvat päät", mutta yksi instituutio on ollut omiaan juuri radioon: Pääministerin haastattelutunti.

Radio Suomessa kerran kuukaudessa lähetettävää ohjelmaa kutsutaan Suomen vanhimmaksi talk showksi. Vuodesta 1962 lähetetyn ohjelman formaatin katsotaan olevan myös ainoa laatuaan jopa koko maailmassa.

Yle Areenasta voit katsoa vuosikymmenten varrella taltioituja haastattelutunteja.

Toimittajien ja samalla kansan tentissä ovat istuneet vuosien myötä vuorollaan esimerkiksi pääministerit Mauno Koivisto (sd.) ja vaikkapa Harri Holkeri (kok.)

Alun perin ohjelmaa kaavailtiin presidentin haastattelutunniksi, kertoi ohjelmaa sen alussa vetänyt toimittaja Niilo Ihamäki haastattelussa vuonna 2012.

– Urho Kekkonen kuitenkin kieltäytyi. Hän katsoi, että pääministeri on politiikan käytännön toimija ja että presidentti saa milloin vain radio- ja tv-aikaa, jos hänellä on asiaa.

Myös kaiken kansan kokoava Turun joulurauhan julistus on lähetetty radiossa vuodesta 1935. Yhteisöllinen julistus on jäänyt vaille radiointia vain vuonna 1939, kun koko joulurauhan julistus jäi väliin ilmapommitusten pelon vuoksi.

"Paimion parantolan linjat"

Radiolaitteet ovat kulkeneet kehitystien, jossa kokoerokin on valtaisa esimerkiksi nykykännykkään. Nykypuhelinhan on lukuisten toimintojensa ohella myös radio.

Radioteollisuus kasvoi varsinkin 1930-luvulla. Radioita puskettiin hihnalta kiihtyvään tahtiin turkulaisessa Asa Radiossa, Helsingissä Helvar-osakeyhtiössä sekä Fenno Radiossa. Saloran tv- ja radiotehdas Salossa toimi aina 1990-luvulle.

Radion alkutaipaleella alkeellisin radiovastaanotin oli ilman erillistä virtalähdettä toimiva kidekone.

Nykyradiot ovat pieniä, linjakkaita ja usein kuulokkeilla kuunneltavia matkamalleja.

Radioiden lähetysvirran rinnalle on tullut audioiden kuuntelu esimerkiksi Yle Areenasta.

Kuuntelu voi olla myös niin sanottua podcast-kuuntelua. Se tarkoittaa digitaalisesti jaettavaa sarjaa, jonka kuuntelija voi tilata ja ladata esimerkiksi puhelimeen tai tietokoneelle.

Tekniikan Maailma julkaisi hiljattain artikkelin radiotekniikan värikkäästä historiasta (artikkeli tilaajille).

"Olimme 1950-luvun lopulla Pirkkolan uimapaikalla Helsingissä. Sininen Bambi-matkaradio oli meillä mukana. Kun radiolupatarkastajat kiersivät rannalla, täytyi radio laittaa piiloon viltin alle. Koskaan ei jääty kiinni." Ote Salon elektroniikkamuseon radiotarinoista

Salon elektroniikkamuseossa ollaan ylpeitä vuosikymmenten mukaan järjestetyistä radiohyllytorneista.

Radioita ja tv-vastaanottimia suunnitellut Raimo Jokinen sanoo, että myös itse radiolaitteissa näkyvät menneiden vuosikymmenten muotivirtaukset.

– Radioiden muotoilu seuraa muun muassa arkkitehtuurin muotivirtauksia. Joistakin Salon elektroniikkamuseon laitteista tulee mieleen esimerkiksi Paimion parantolan linjat. Museon radiorivistöistä saa siis käsitystä myös muotivirtauksista.

Kerro omista radiomuistoistasi. Voit keskustella aiheesta Yle Tunnuksella. Kommentointi sulkeutuu kello 18.00.

Suomessa etsitään yhä kiivaammin ratkaisuja kasvihuonepäästöjen nopeaan vähentämiseen. Yhtenä mahdollisuutena siihen olisi teholtaan 20–30 megawatin pienydinvoimala, joka tuottaisi pelkästään kaukolämpöä.

Tällaista kehitetään parhaillaan Lappeenrannan–Lahden teknillisessä yliopistossa.

– Lämmittäminen tuottaa Suomessa paljon enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin sähköntuotanto. Tämän vuoksi kehitämme juuri lämpöä tuottavaa reaktoria. Sen avulla voidaan tehokkaasti vähentää Suomen kasvihuonepäästöjä, ydinvoimatekniikan mallintamisen professori Juhani Hyvärinen kertoo.

Lappeenrannassa kehitettävällä kaukolämpöreaktorilla voitaisiin tuottaa suomalaisen keskisuuren kaupungin koko kaukolämmön tarve.

Osa pienreaktoribuumia

Lappeenrannassa kehitettävässä pienydinreaktorissa on kysymys niin sanotusta pienestä modulaarisesta ydinvoimalasta. Tällaisten SMR-voimaloiden suunnittelu on kovassa vauhdissa maailmalla.

Länsimaista erityisesti Yhdysvallat on alan kärjessä. Alalla katsotaan, että pienet voimalat vastaavat kahteen suureen kysymykseen ydinvoimarakentamisessa, nimittäin taloudellisuuteen ja turvallisuuteen.

Taloudellisuus saavutettaisiin sarjatuotannolla. Ydinvoimalat rakennettaisiin lähes valmiiksi tehtaassa ja tuotaisiin koottavaksi rakennuspaikalle.

Turvallisuus tulisi reaktorin pienestä koosta ja passiivisista turvajärjestelmistä, jotka toimivat ilman ulkopuolisia virtalähteitä esimerkiksi painovoiman avulla.

Professori Juhani Hyvärisen mukaan Lappeenrannassa suunnitteilla olevassa kaukolämpöreaktorissa nämä ominaisuudet vielä korostuisivat, koska ilman sähköntuotantoa laitos voidaan tehdä yksinkertaisemmaksi.

Laitos olisi käytännössä ydinvoimalla toimiva vedenkeitin.

– Lämmöntuotannossa pärjätään paljon pienemmillä paineilla ja lämpötiloilla, kuin mitä sähköntuotannossa tarvitaan. Näin voimme suunnitella reaktorin paljon yksinkertaisemmaksi ja suuremmilla turvallisuusmarginaaleilla, Hyvärinen korostaa.

Yksinkertaisempi rakenne tuo myös kustannussäästöjä ja mahdollistaa suomalaisen teollisuuden mahdollisimman suuren mukaantulon reaktoreiden rakentamiseen.

– Näen, että Suomessa voitaisiin tehdä kaikki tai ainakin melkein kaikki tärkeät osat, Hyvärinen sanoo.

Suunnittelu alkuvaiheessa

Kaukolämpöreaktorin kehittäminen on Lappeenrannassa vasta alkuvaiheessa. Hankkeelle ei ole haettu vielä edes rahoitusta.

– Olemme halunneet ensin varmistaa, että tietyt ideat, joihin tämä perustuu, ovat teoriassa toteutuskelpoisia. Nyt alamme olla siinä vaiheessa, että voimme esitellä tätä ja hakea teknologian kehitysrahoitusta, professori Juhani Hyvärinen sanoo.

Hyvärinen uskoo, että teknologian kehittely ei kuitenkaan kestä kovin kauan.

– Tässä on lopulta kyse aika yksinkertaisesta teknologiasta. Voimme käyttää paljon osia, joita on jo tehty tai suunniteltu suurempiin reaktoreihin. Uskon, että reaktorimalli voisi valmistua 5–6 vuodessa.

Suomi eturintamassa

Lappeenrannan sijaitseva ydinvoimatekniikan mallinnuksen laboratorio on Suomessa eturivissä tutkimassa SMR-teknologiaa. Lappeenrantaan on juuri valmistunut koelaitteisto, jolla voidaan testata eri SMR-mallien järjestelmiä.

– Voimme tehdä kokeita, joilla voidaan riippumattomasti varmentaa, että valmistajien antamat tiedot pitävät paikkaansa. Näin voimme varmistaa, että kaikki osapuolet ovat ymmärtäneet asiat samalla tavalla ja oikein, professori Juhani Hyvärinen kertoo.

Laboratorio on tarjonnut samanalaisia isompia ydinreaktoreita koskevia tutkimuksia jo 1970-luvulta lähtien. Hyvärisen mukaan uutta mallinnuslaitteistoa voidaan käyttää myös oman kaukolämpöreaktorin kehittämisessä.

– Voimme hyvin käyttää tätä laitteistoa myös oman reaktorimme turvallisuusominaisuuksien testaamiseen, Hyvärinen sanoo.

Teollisuus selvittää kannattavuutta

Energiateollisuudessa selvitetään jo pienten modulaaristen reaktoreiden kilpailukykyä kaukolämmöntuotannossa.

– Meillä on äskettäin julkaistu diplomityö, jossa vertailtiin kaukolämmön eri energialähteitä. Pienet ydinreaktorit olivat siinä varsin kilpailukyinen teknologia, energiayhtiö Fortumin ydinvoimatutkimuksen ja tuotekehityksen päällikkö Eero Vesaoja kertoo.

Fortum seuraa tarkasti nopeasti kehittyvää, pienten modulaaristen ydinvoimaloiden eli SMR-reaktoreiden markkinaa. SMR-teknologiaa kehittävät useat yhtiöt erityisesti Yhdysvalloissa, jossa ensimmäinen malli saa näillä näkymin viranomaisten hyväksynnän ensi vuonna.

Fortum ei ole ainoa yhtiö Suomessa, joka on kiinnostunut SMR-teknologiasta. Suomessa on käynnistynyt teollisuuden ja tutkimustahojen yhteinen EcoSMR-hanke, jossa selvitetään mahdollista ekosysteemia SMR-reaktoreille.

– Suunnitteilla on tutkimushanke, jossa selvitetään esimerkiksi SMR-teknologian taloudellisuutta, lisensiointia ja bisnesmalleja. Tämän lisäksi yrityksillä on omia projekteja EcoSMR-hankkeen puitteissa, Fortumin ydinvoimatutkimuksen ja tuotekehittelyn päällikkö Eero Vesaoja kertoo.

Suomi pyrkii edistämään SMR-teknologiaa myös Euroopan unionin tasolla. VTT koordinoi EU:n ELSMOR-projektia, jossa kehitetään SMR-reaktoreiden lisensiointijärjestelmää Euroopan unioniin.

Kunnissa kiinnostusta

Kunnat etsivät Suomessa nyt kiihkeästi ratkaisuja kasvihuonepäästöjensä vähentämiseen. Kivihiilestä luopuminen on jo selvää, mutta jopa puupohjaisten polttoaineiden käyttäminen voi olla ongelmallista tulevaisuudessa, koska puun polttamisessa ilmaan päästetyn hiilidioksidin sitoutuminen takisin metsään kestää liian kauan.

Pienydinvoimat nähdään mahdollisuutena vähentää nopeasti hiilidioksidipäästöjä. Alaa tarkkaillaan esimerkiksi Helsingin seudulle energiaa tuottavassa Helen Oy:ssä.

– Seuraamme kiinnostuneena tätä markkinaa, sanoo Helen Oy:n asiantuntija Heidi Harle.

Helsinki on tehnyt päätöksen luopua kivihiilestä vuonna 2029 ja hiilineutraalisuuden saavuttamisesta vuonna 2035. SMR-reaktoreiden markkinoille tulo saattaa myöhästyä tästä aikataulusta.

– Aikataulu näyttää haastavalta ainakin vuoden 2029 suhteen. Pidemmälle tulevaisuuteen sijoittuvana ratkaisuna tämä voi olla mahdollinen, Harle sanoo.

Poliittinen käännös

Pienten ydinvoimaloiden rakentaminen asutuskeskusten lähelle on suuri poliittinen kysymys, joka herättänee jakolinjoja jopa puolueiden sisälle. Ydinvoimaa on pitkään vastustettu erityisesti ympäristöliikkeessä ja vihreissä.

Nopeita ratkaisuja vaativa ilmastokriisi on kuitenkin muuttamassa asenteita myös ympäristöliikkeessä. Suomeen on jopa perustettu ydinvoimaan myönteisesti suhtautuva ympäristöliike Ekomodernistit ry.

– Näemme ydinvoiman yhtenä erinomaisena keinona hillitä ilmastonmuutosta ja rakentaa puhdasta energiantuotantoa. Totta kai jokainen hanke pitää kuitenkin arvioida erikseen, Ekomodernistit yhdistyksen perustajajäsenen Rauli Partanen kertoo.

Lue myös

Leikkaavatko pienydinreaktorit Suomen kaukolämmön päästöt murto-osaan jo 2020-luvulla? – "Kaupallistaminen kahden vuoden päässä"

Kilpailu- ja kuluttajavirasto laittaisi Veikkauksen tuotot suoraan valtion budjettiin.

Viraston pääjohtajan Kirsi Leivon mukaan rahojen laittaminen valtion budjettiin olisi yksinkertainen keino katkaista Veikkauksen kytkös edunsaajiin, eli järjestöihin ja hankkeisiin, joita rahoitetaan Veikkauksen tuotoilla.

– Jos ne rahat menisivät valtion budjettiin, se olisi edunsaajienkin kannalta selkeä ratkaisu, Leivo sanoo Ylen MOT:n haastattelussa.

Tällä hetkellä Veikkaus tilittää rahapelitoiminnan tuotot kolmelle ministeriölle, joista ne jaetaan eteenpäin edunsaajille. Jos tuotot menisivät suoraan valtion budjettiin, tukea tarvitsevien rahat eivät olisi peräisin nimenomaisesti rahapeleistä, eivätkä edunsaajat olisi sidoksissa Veikkaukseen.

Veikkaus viittaa markkinoinnissaan yli miljardin vuosittaisiin veikkausvoittovaroihin, jotka jaetaan tuhansiin avustuskohteisiin.

Automaatit pois näkyvistä, valvontaa tehostettava

Kilpailu- ja kuluttajavirasto tekee parhaillaan selvitystä Veikkauksen toiminnasta. Virasto muun muassa tutkii, miten Veikkaus käytännössä pyrkii vähentämään rahapelihaittoja.

Leivo haluaisi esimerkiksi hajasijoitetut rahapeliautomaatit pois näkyviltä.

– On hyvin poikkeuksellista, että ne on sijoiteltu näin vapaasti näkyville. Minun mielestäni ilman muuta sermin taakse, ja voitaisiin vakavasti harkita, että ne siirrettäisiin Pelaamoihin.

Leivo muistuttaa siitä, että rahapelimonopoli edellyttää, että Veikkaus ottaa rahapeliongelmat vakavasti. Hän kehottaa valtion omistajaohjausta puuttumaan tilanteeseen.

– Valtion omistajaohjauksella ja muilla sääntelykeinoilla saadaan Veikkaus toimimaan sillä tavalla, että rahapeliongelmat otetaan vakavasti. Veikkauksen sääntely on hajautettu lukuisille toimijoille. Olisi järkevää, että olisi yksi valvoja, jolla olisi riittävät tiedonsaantioikeudet ja riittävät sanktio-oikeudet, Leivo sanoo.

Ylen MOT-toimitus kertoi eilen Veikkauksen pelihankinnoista, ja kuinka sen valvojilla on vaikeuksia saada tietoja yhtiön toiminnasta. Veikkaus kertoi syyskuussa, kuinka se aikoo parantaa toimintaansa. Suurimmat esitetyt muutokset koskivat peliautomaatteja ja markkinointia.

Ville Juutilainen ja Magnus Berglund, Yle