Mänttä-Vilppulalla on lennokkaita suunnitelmia. Kaupunkiin on tulossa ainakin Suomen mittakaavassa poikkeuksellinen yritys- ja asuinalue.
Mittavan kiinteistökehityshankkeen pitäisi alkaa toteutua aivan Mäntän pienlentokentän viereen tulevana kesänä. Samalla kenttää on tarkoitus uudistaa.
Tulevaa aluetta on mainostettu muun muassa siten, että lentokoneella voisi rullata kotioven eteen. Hankkeen nettisivujen mukaan asuintonteille voi rakentaa joko vakituisen tai vapaa-ajan asunnon sekä lentokonehangaarin.
Monivuotisen rakennusinvestoinnin kokonaisbudjetti on 250 miljoonaa euroa. Hankkeen toteuttaa mänttävilppulalainen Lakeside Airpark Finland Oy ja sen rahoittaa italialaisen Osanna Group Srl:n suomalainen tytäryhtiö Osanna ACI Finland Oy.
Yhtiön hallituksen puheenjohtaja Francesco Osanna hehkutti yhteistyötä mänttävilppulalaisten kanssa blogissaan syyskuussa 2019.
Osanna Group on perustanut suomalaisen tytäryhtiön yhdessä brittiläisen Asset & Capital Investments Limitedin kanssa. Facebook-sivujensa perusteella yhtiö näyttäisi olevan kehittämässä myös Tahkon hiihtokeskuksen majoitustoimintaa.
Mänttä-Vilppulan kaupunki päättää osallistumisestaan Airpark-hankkeeseen tammikuussa. Kaupunginhallitus käsittelee hanketta maanantaina 20. tammikuuta. Valtuuston päätettäväksi asia tulee viikkoa myöhemmin eli 27. tammikuuta.
Sassin alueen asemakaava vahvistui elokuussa 2018. Suunnitelmat ovat olleet vireillä vuosia. Rakentaminen kestää arviolta 5–6 vuotta.
Markkinointia ilmailumessuilla Saksassa
Mäntän pienlentokenttä sijaitsee Keurusselän vesistön rannalla. Se on niin sanottu valvomaton lentopaikka.
Sassin alueella on tavoitteena yhdistää ilmailu, yritystoiminta, matkailu, asuminen ja harrastaminen. Yritystoiminnalle on varattu alueella tilaa vähintään 23 000 neliötä.
Myös yritykset sijoittuisivat kiitotien viereen. Alueelle on kaavailtu ilmailuun liittyvää huoltotoimintaa, rakentamista sekä tuotekehitys- ja tutkimustoimintaa.
Sassissa toimii myös koulutuskuntayhtymä Saskyn lentokonetekniikan koulutuskeskus.
Keväällä 2019 Sassin aluetta esiteltiin ilmailumessuilla Saksassa. Kysyntää tonteille tuntui olevan. Alueen markkinoinnissa on keskitytty erityisesti Euroopan saksankieliseen alueeseen.
Suomessa vastaavanlaista pienlentokentän, asumista, yritystoimintaa ja harrastamista yhdistävää aluetta ei ole. Mäntän lentopaikan hangaarin hankesuunnitelman mukaan lähimmät esimerkit ovat todennäköisesti Ruotsin Siljansnäs ja Saksassa Take-Off Gewerbepark Tuttlinge.
Mäntän sorapintainen epävirallinen lentopaikka rakennettiin 1970-luvun alussa G.A. Serlachius Oy:n lannoituslentojen tukikohdaksi.
Kiitotie on 720 metriä pitkä ja 18 metriä leveä. Sen pidentämisestä 850 metriin ja leventämisestä 30 metriin on olemassa suunnitelma.
Vaikutus koko lähialueen talouteen
Hankkeen rahoittaja tulee Lakeside Airpark Finlandin omistajaksi 81 prosentin osuudella. Loppuosan omistaa Mänttä-Vilppulan kaupungin kehitysyhtiö.
– Paikallistaloudellisesti hanke on mittava. Sillä tulee olemaan erittäin suuri positiivinen vaikutus koko lähialueen talouselämään ja palvelutarjontaan. Mahdollisuudet hankkeessa ovat suuret, sanoo kaupunginjohtaja Markus Auvinen tiedotteessa.
Kehitysyhtiö Yrke Kiinteistöt Oy:n toimitusjohtaja Otto Huttunen kertoo, että yksityisen rahoituksen lisäksi Airparkin erillisissä kohteissa kansalliset tukirahoitukset ovat tärkeitä.
– Rahoitukseen on avautunut mahdollisuus Airparkin ainutlaatuisen kokonaiskonseptin ansiosta. Selvitysten perusteella rahoittaja luottaa konseptin toimivuuteen ja hankkeen kannattavuuteen.
Mänttä-Vilppulan kaupungin riskiä hankkeessa kuvaillaan rajatuksi ja hallituksi. Hankkeen yksityiskohdista kerrotaan lisää, kunhan asia tulee kaupunginhallituksen ja -valtuuston käsittelyyn.
– Hanketta on valmisteltu pitkään luottamuksellisesti. Nyt kun rahoittaja on hyväksynyt neuvotellut sopimukset, on aika siirtyä julkiseen päätöksentekoon, Huttunen sanoo.
Chicagolaisen varaston vuokrat olivat olleet pitkään maksamatta. Sisältä löytyneet laatikkoröykkiöt päätyivät huutokaupattavaksi.
Niistä paljastui poikkeuksellisen laaja, yli 100 000 valokuvanegatiivin arkisto.
Kuvat hankkinut keräilijä John Maloof oli tehnyt elämänsä löydön. Siitä alkoi salapoliisityö runsas kymmenen vuotta sitten.
Valokuvataiteen museossa esillä olevat kuvat näyttävät, miten Vivian Maier kuvasi itseään. Kuva vuodelta 1953.Vivian Maier / Maloof Collection
Maloof päätti selvittää, kuka oli eri nimillä esiintyvä Vivian Maier, jota kukaan ei kunnolla tuntenut ja jonka hätkähdyttävät kuvat olivat pysyneet salassa katseilta.
Nyt niitä voi nähdä ensimmäistä kertaa Suomessa. Valokuvataiteen museon Omakuva ja sen varjo -näyttelyssä on 83 Maierin ottamaa valokuvaa sekä kaitafilmejä.
Maieria on kutsuttu muun muassa yhdeksi 1900-luvun parhaimmista katuvalokuvaajista.Vivian Maier / Maloof Collection
Kuvattavat löytyivät katuvilinästä
Vivian Maier syntyi vuonna 1926 New Yorkissa itävaltaunkarilaiselle isälle ja ranskalaiselle äidille. Välillä hän asui myös Ranskassa.
24-vuotiaana Maier sai ranskalaiselta isotädiltään perinnön, jonka turvin pystyi matkustelemaan. Hän reissasi yksin Euroopassa, Aasiassa, Etelä-Amerikassa ja Lähi-idässä ja valokuvasi näkemäänsä lukuisiin matkakuviin.
Eniten kuvia on kuitenkin New Yorkista ja Chicagosta, joissa hän työskenteli lastenhoitajana ja kotiapulaisena eri perheissä yhteensä 40 vuotta.
Valokuvissa ja kaitafilmeissä on usein kuvattuna lasten leikkejä ja yhteisiä retkiä.Vivian Maier / Maloof Collection
Vivian Maier valokuvasi paljon itseään. Hänellä on usein päällään pitkä mekko, vartalon peittävä takki, hattu ja matalat saappaat. Hiukset ovat lyhyet.
Kuvat on otettu heijastavan peilin kautta tai hänestä näkyy vain katuun piirtyvä varjo.
Valokuvaaja oli tarkka yksityisyydestään. Kuvissaan hän on läsnä heijastumana tai varjona maassa. Kuva vuodelta 1956.Vivian Maier / Maloof Collection
Kuvissa on myös väläyksiä ihmisten arjesta, tarkkoja havaintoja katuvilinästä sekä suurkaupunkien jo kadonneita näkymiä. Mustavalkokuvissa tuntemattomat ihmiset katsovat uteliaina kohti tai kulkevat eteenpäin kuvaajaa huomaamatta.
Vivian Maierille oli tyypillistä, että hän uskaltautui lähelle kuvattaviaan. Kuva vuodelta 1970.Vivian Maier / Maloof Collection
Yksineläjä panttasi kuviaan muiden katseilta
Lastenhoitaja Vivian Maieria alettiin kutsua valokuvaajaksi vasta hänen kuolemansa jälkeen. Siihen vaikuttivat hänen kuvistaan kootut suuren suosion saaneet näyttelyt ja kirjat sekä dokumentti Vivian Maierin salaisuus.
Sen toinen ohjaaja on valokuvat aikoinaan hankkinut John Maloof.
Maier halusi säilyttää yksityisyytensä. Omasta elämästään hän pysyi vaitonaisena myös perheissä, joissa työskenteli. Valokuviaan hän ei näyttänyt koskaan kenellekään.
Haastatteluiden ja Vivian Maierilta jääneiden esineiden perusteella muodostuu kuva hamstraajasta, joka säästi vähäpätöisimmätkin kuitit ja lappuset.
Dokumentissa entiset hoitolapset muistelevat lapsenvahtiaan. Kommentit eivät ole pelkästään imartelevia. Häntä pidettiin omalaatuisena ja sulkeutuneena. Lapsille hoitaja oli lempeä, mutta myös arvaamaton ja julma.
Omia lapsia Maierilla ei ollut. Hän ei ollut koskaan naimisissa, eikä hänellä ollut edes läheisiä ystäviä.
Vuonna 2009 Vivian Maier kuoli köyhänä ja erakkona.
Omakuva ja sen varjo -näyttely on avoinna Valokuvataiteen museossa Helsingissä 17.1.-24.5.2020
Maierin koti oli niin täynnä hänen keräämiään sanomalehtiä, ettei siellä mahtunut kulkemaan kuin kapeata polkua pitkin. Kuva vuodelta 1971.Vivian Maier / Maloof Collection
Hallitus haluaa entisestään vauhdittaa tyhjilleen jääneiden ARA-vuokratalojen purkamista.
Ympäristöministeriö valmistelee asetusta, joka mahdollistaisi sen, että vuokratalojen purkuavustusta voi jatkossa saada enimmillään jopa 90 prosenttia purkamiskustannuksista. Tällöin asuntojen purkamista aikovalle vuokrataloyhtiölle jäisi siis maksettavaksi kustannuksista vain loput kymmenen prosenttia ja jätehuoltokustannukset.
Purkuavustus olisi jatkossakin yleensä aiempaan tapaan enintään 70 prosenttia purkamiskustannuksista.
Muhkea 90 prosentin purkuavustus voisi tulla kyseeseen, jos purettava kerrostalo sijaitsee kunnassa, jonka asuntomarkkinatilanteessa ja väestökehityksessä tapahtuneet muutokset ovat vaikeuttaneet vuokrataloyhtiöiden toimintaa.
Suurempi purkuavustus on myös mahdollinen, jos taloyhtiö on merkittävissä talousvaikeuksissa.
Asetusesitys pohjautuu Sanna Marinin (sd.) hallituksen ohjelmaan. Asetuksen on määrä tulla voimaan alkuvuoden aikana. Purkuavustuksen korotus päättyisi vuonna 2022.
Uutta asetusta voidaan soveltaa myös jo vireillä oleviin purkuavustushakemuksiin.
ARA: Purku vuokralaistenkin etu
Talojen purkulupia myöntää asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA. Sen valvontapäällikkö Sami Turunen pitää tärkeänä, että purkuavustuksen enimmäismäärää korotetaan.
Turusen mukaan muutoksella voidaan varmistaa se, ettei avustusta tarvitsevien vuokrataloyhtiöiden taloustilanne heikkenisi entisestään.
– Valtio voi näin tulla vastaan myöntämällä avustusta. Valtiokonttori voi myös myöntää purkuakordia eli osittain antaa anteeksi jäljellä olevia lainoja purun jälkeen. Tilanteen pahenemista saadaan ennaltaehkäistyä, Turunen näkee.
Turunen huomauttaa, että tyhjien vuokra-asuntojen purkamisesta hyötyvät myös vuokrayhtiön muut asukkaat.
Yhtiön jäljellä oleviin asuttuihin asuntoihin ei kohdistu liian isoja vuokrankorotuksia, kun kustannuksia saadaan alas purkamalla niitä asuntoja, joissa ei ole asukkaita mutta jotka aiheuttavat yhä erilaisia kuluja.
Turunen sanoo, että vaikeassa tilanteessa olevien vuokrayhtiöiden ei edes välttämättä olisi mahdollista korottaa vuokria. Vuokrat voisivat nousta niin korkeiksi, että ongelma pahentuisi entisestään. Vuokralaisia olisi vaikea saada tällä hetkellä ongelmattomiinkin taloihin.
Vuonna 2012 purettiin kerrostaloja Kemin Reservikomppaniankadulla.Risto Koskinen / Yle
Purkulupien määrä räjähtänyt
Tyhjät ARA-asunnot ovat olleet ongelmana erityisesti muuttotappiosta kärsineillä paikkakunnilla jo vuosikausia.
Väestöltään vähenevillä alueilla vuokra-asuntojen kysyntä laskee ja asuntoja jää tyhjilleen. Useimmiten vanhat asunnot voivat olla myös sijainniltaan väärässä paikassa tai liian suuria ihmisten nykyiseen tarpeeseen nähden.
Valtion tukemia ARA-vuokra-asuntoja omistavat kunnat, julkisyhteisöt ja yleishyödylliset tahot. Vuokrataloyhtiöt ovat joutuneet muuttotappioalueilla jopa taloudellisiin vaikeuksiin asuntojen vajaakäytön takia.
ARAn mukaan purkaminen on yksi vaihtoehto myymisen ja korjaamisen rinnalla.
Usein purkaminen on taloyhtiölle halvin vaihtoehto. ARA onkin myöntänyt vuokrataloyhtiöille purkulupia kiihtyvään tahtiin viime vuosina.
Vuonna 2014 purkulupa myönnettiin 356:lle asunnolle. Vuonna 2015 lupa annettiin jo 951 asunnolle. Vuonna 2018 purkulupa heltisi runsaalle 1 500 asunnolle. Myös viime vuonna purkulupien määrä oli samansuuruinen kuin edellisvuonna.
ARAlla ei kuitenkaan ole tietoa, onko kaikki purkuluvan saaneet asunnot lopulta laitettu jyrän alle. Viraston oletus kuitenkin on, että purkamatta jääneet kohteet ovat yksittäistapauksia, jotka eivät vaikuta oleellisesti tilastoihin.
Savonlinnan Vuokratalot Oy:n toimitusjohtaja Hannu Kurki sanoo, että yhtiö tulee hakemaan 90 prosentin purkukustannusavustusta tuleville purkukohteille.Petri Vironen / Yle
Savonlinnassa mittava purku-urakka
Savonlinnan kaupungin omistama Savonlinnan Vuokratalot Oy on yksi niistä monista vuokrataloyhtiöistä, joka on joutunut purkamaan taloja selviytyäkseen tyhjien asuntojen aiheuttamasta ongelmasta.
Savonlinna on kärsinyt viime vuosina rajusta muuttotappiosta. Tilannetta on pahentanut erityisesti opettajankoulutuksen siirto kaupungista Joensuuhun keväällä 2018.
Savonlinnan Vuokratalot Oy:n toimitusjohtaja Hannu Kurki kertoo, että yhtiö on saanut kohta valmiiksi kymmenen kerrostalon ja muutaman rivitalon purkutyöt. Lisää purkamisia on tulossa.
– Voisin väittää, että tulemme purkamaan vielä toisen mokoman lisää. Kyllähän tämä tilanne on aika karu, Kurki huokaisee.
Kurjen mukaan talojen purkamiset ovat kuitenkin tervehdyttäneet nopeasti yhtiön taloudellista tilannetta.
– Turhia kustannuksia on pystytty karsimaan. Onneksi suurin osa purettujen kohteiden asukkaista ovat lisäksi muuttaneet meidän toisiin kohteisiin.
Kurki sanoo, että Savonlinnan Vuokratalot aikoo hakea 90 prosentin purkukustannusavustusta tuleville kohteille.
– Olemme hakeneet tähänkin saakka purkuavustusta maksimiprosentilla, ja käytännössä se on saatukin. Savonlinnan haastava tilanne tiedostetaan ARAssa.
Savonlinnan Nätkin kaupunginosassa sijainneet talot purettiin kesällä 2018.Petri Vironen / Yle
Tuhansia tyhjiä asuntoja
Tyhjien kerrostalojen purkamista ovat vauhdittaneet valtion aktiiviset toimet viime vuosina, kun purkuavustuksen enimmäismäärää on nostettu asteittain.
Esimerkiksi vuonna 2015 purkamisavustusta myönnettiin enimmillään vain 50 prosenttia. Vuonna 2016 enimmäismäärää korotettiin jo 70 prosenttiin.
Lisäksi valtio on helpottanut aravalainoitettujen vuokrataloyhtiöiden asemaa antamalla niiden lainoja anteeksi. Valtio on myös muun muassa kohtuullistanut lainojen korkoja ja höllentänyt purkuavustuksen ehtoja.
ARAn tuoreimman asuntomarkkinakatsauksen mukaan tyhjiä ARA-asuntoja oli vuoden 2019 maaliskuussa 8 900. Yli puoli vuotta tyhjänä olleita asuntoja oli 4 500.
Kolmella neljäsosalla Manner-Suomen kunnista on ylitarjontaa vuokramarkkinoilla. Suhteellisesti eniten tyhjiä ARA-asuntoja oli Hyrynsalmella, Juupajoella ja Kemissä. Vähiten tyhjiä asuntoja oli maakunnallisesti katsoen Uudellamaalla.
Älykännyköitä räplääviltä ja tietokoneen ruutua tuijottavilta suomalaisilta näyttää puuttuvan yksi tärkeimmistä digitaidoista eli koneella kirjoittamisen taito. Tutkija Kaisa Leino Koulutuksen tutkimuslaitoksesta kertoo, että asiasta puhutaan paljon kouluissa.
– Kun opettajia kuuntelee, niin selvä käsitys on se, että varsinainen näppäintaito on itse asiassa aika heikolla tolalla.
Nuoret käyttävät kyllä kännykkää sujuvasti, mutta WhatsApp-viestin näpyttely ei harjaannuta vaikkapa esseevastausten kirjoittamiseen tietokoneen näppäimistöllä. Se pitäisi osata viimeistään ylioppilaskirjoituksissa, mieluummin ennen.
– Jos ylioppilaaksi ollaan kirjoittamassa kahdella sormella, niin on se kyllä hankalaa. Henkilö joka kirjoittaa kymmensormijärjestelmällä äidinkielen ainetta, on aivan varmasti etulyöntiasemassa, toteaa kasvatustieteiden tohtoriksi Lapin yliopistossa viime viikolla väitellyt Satu-Maarit Frangou.
Frangou tapasi kahdella sormella kirjoittavia tehdessään väitöskirjatutkimustaan. Siinä hän vertasi eri kirjoitusmenetelmiä sen suhteen, miten niillä kirjoitetut tekstit jäävät mieleen. Tulos oli, että niin 11-vuotiailla, 16-vuotiailla kuin aikuisilla yliopisto-opiskelijoillakin käsin kirjoitetut asiat pysyivät mielessä selvästi paremmin kuin tietokoneella tai tabletilla kirjoitetut. Kymmenvuotiaiden muistamisessa ei ollut mitään eroa, oli kirjoitusmenetelmä mikä tahansa.
Näppäintaitoja ei mitata
Frangou uskoo tuloksen ainakin osittain johtuvan siitä, että näpyttely on vienyt huomion sisällöltä. Jos näppäintaito olisi selkäytimessä, aivot voisivat askaroida tärkeimpien asioiden kanssa.
– Ei mene aika ja ajatukset siihen että löydetään ne kirjaimet sieltä näppäimistöltä vaan voidaan oikeasti ajatella sitä tarinaa tai asiaa, mitä kirjoitetaan. Kirjoittaminen ei vie kaikkea resurssia aivoissa, Frangou tiivistää tavoitteen.
Satu-Maarit Frangou kertoo ottavansa kynän ja paperin esiin silloin, kun jokin asia pitää todella painaa mieleen.Annu Passoja / Yle
Hän toivookin systemaattista näppäintaitojen opetusta kouluissa niin että alkeet opetellaan jo ensimmäisillä luokilla. Samaa mieltä on Kaisa Leino.
Nyt opetussuunnitelman perusteissa puhutaan näppäintaitojen kehittämisestä, mutta kymmensormijärjestelmän osaamista ei vaadita eikä näppäintaitoja testata kokeilla. Leino kertoo että kirjoittamisen harjoitteluun käytetty tuntimäärä vaihtelee kouluissa suuresti.
– Aika harva opettaja edes arvioi sitä näppäintaitoa. Ajatellaan että jos oppilas saa tehtävän tehtyä niin se taito on riittävä, Leino sanoo.
Luentomuistiinpanot kännykällä
Rovaniemellä opettajaksi opiskeleva Suvi Haavisto ei muista, että hänelle olisi koskaan koulussa opetettu kymmensormijärjestelmää. Siitä huolimatta hän kirjoittaa nyt koneella kaiken.
– En ole edes oikein ajatellut että miten itse kirjoitan. Aika sujuvasti ja nopeasti kuitenkin. Ja jos läppäri unohtuu kotiin, niin saatan kirjoittaa kännykälläkin luentomuistiinpanot, Haavisto kertoo.
Yliopisto-opiskelijoidenkin muistamista tutkinut Satu-Maarit Frangou tietää, että moni on kehittänyt itsekseen näppärän kuusi- tai seitsensormijärjestelmän. Kaikki eivät siihen pysty, ja heille Frangou järjestäisi näppäinkirjoituskursseja vielä yliopistossa.
Suvi Haavisto kertoo kirjoittaneensa lukion ensimmäiseen luokkaan saakka kaiken käsin. Yliopistossa hän ei ole kirjoittanut käsin enää mitään. Annu Passoja / Yle
Uudelle sukupolvelle näppäinten käyttöä pitäisi opettaa heti opintien alussa.
– Jo ensimmäisillä luokilla on erittäin tärkeä saada kymmensormijärjestelmän perusteet käyttöön, jotta ylemmillä luokilla ei sitten tarvitse poisoppia, Frangou sanoo.
Samalla hän epäilee, että opettajilla ei ole kaiken muun ohella riittävästi aikaa omistettavaksi kymmensormijärjestelmälle, eikä välttämättä taitoakaan.
Kouluja ilman tietokoneita
Rovaniemeläisessä Korkalovaaran peruskoulussa viitosluokkaa opettava Anniina Kojo ei ole huolissaan oppilaidensa näppäintaidoista. Hän kertoo, että taitoja aletaan harjoitella yleensä kolmannella luokalla.
– Niitä on varmaan syytä harjoitella enemmän, mutta kyllä oppitunneilla myös on mahdollisuuksia harjoitella niitä. Ei sen tarvitse olla mikään erillinen oppiaine, niin kuin aikoinaan oli konekirjoitus. Me käytämme koneita paljon ja siinä ne taidot harjaantuvat, Kojo sanoo.
Kojo arvelee, että tietokoneita käytettäisiin enemmän jos jokaiselle oppilaalle riittäisi oma. Nyt koneet ovat koulun yhteiskäytössä ja Kojo varaa koneet omalle luokalle, kun katsoo tarpeelliseksi.
On myös paljon alakouluja, joissa ei ole näppäimistöllä varustettuja tietokoneita lainkaan vaan pelkkiä tabletteja, kertoo tutkija Kaisa Leino.
– Tableteilla eivät kirjoitustaidot kehity, ne on suunniteltu ihan erilaiseen käyttöön.
Pitäisikö kouluissa opettaa tietokoneella kirjoitusta nykyistä enemmän ? Keskustelu aiheesta kello 22 saakka.
Vakavista mielenterveyden ongelmista kärsivien ihmisten mieli ja keho pyritään hoitamaan vastedes Helsingissä samassa paikassa.
Suunnitteilla olevaan uuteen Laakson yhteissairaalaan aiotaan keskittää kaikki psykiatrian erikoisalat, mutta myös somaattinen eli fyysisten sairauksien hoito.
Psykiatristen potilaiden somaattinen hoito on toteutunut aiempina vuosina osittain muuta väestöä huonommin, kertoo yksi hankkeen projektipäälliköistä, ylilääkäri Kari Raaska Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä.
– Halutaan panostaa siihen, että heidän fyysisten sairauksien hoito on samalla tasolla kuin muidenkin kansalaisten, Raaska toteaa.
Hänen mukaansa laajalti koko maassa on jo vuosia ollut tavoitteena sijoittaa psykiatrinen sairaalahoito somaattisten sairaaloiden yhteyteen.
Helsingin kaupungin ja Husin yhdessä suunnittelema Laakson yhteissairaala on kokoluokassaan yksi suurimmista sairaalahankkeista koko maassa.
900-paikkaisen sairaalan suunnittelussa erilaiset henkilöstön ja kokemusasiantuntijoiden tiimit antavat arkkitehdeille toiveita ja käytännön vinkkejä toimivista ratkaisusta.
Uuden Laakson yhteissairaalan päärakennus Mannerheimintieltä päin katsottuna.Työyhteenliittymä Laakson LATU
Tavoitteena potilaslähtöinen toteutus
Laakson sairaalan suunnittelussa on pyritty potilaslähtöisyyteen. Työpajatyyppisessä suunnittelussa on ollut mukana jopa satoja henkilökunnan edustajia eri ammattiryhmistä. Helsingin kaupungin johtava ylihoitaja Tiina Pakasto pitää tätä tärkeänä.
– Potilashoitohan menee koko ajan eteenpäin. Kentällä työskentelevät tietävät parhaiten, millaista työ on tänä päivänä ja pystyvät visioimaan, mitä sen pitäisi olla jatkossa, sanoo Pakasto.
Toiveita on kuultu myös mielenterveyttä tukevilta yhdistyksiltä sekä kokemusasiantuntijoilta eli potilailta ja lähiomaisilta. Tärkeinä toiveina ovat nousseet oma tila, selkeys, turvallisuus, ulkoilumahdollisuudet ja viihtyisyys.
– Kaikilla potilailla on omat huoneet ja kylpyhuoneet. Tänne suunnitellaan myös niin sanottuja perhehuoneita, että läheiset voivat olla tulevaisuudessa paremmin mukana hoidossa, kertoo ylilääkäri, projektipäällikkö Kirsi Suominen Helsingin kaupungilta.
Kokemusasiantuntijaryhmässä osa arveli viihtyisien ja turvallisten tilojen edistävän hoitoa, mutta osa oli hieman eri mieltä.
– Osa kokee, etteivät tilat saa olla liian viihtyisät, sillä muutoin niihin haluaa jäädä. Samoin myös osa saattaa palata mielellään takaisin sairaalaan, jos se on viihtyisämpi kuin oma koti, kertoo HUS-asiakasraadin jäsen Markku Hard Koulutetut Kokemusasiantuntijat eli KoKoA-yhdistyksestä.
Arkkitehtien luonnoksia on testattu mallintamalla niitä virtuaalisesti.
Alkuperäisiin suunnitelmiin on tullut muutoksia saadun palautteen vuoksi muun muassa sisäseinien linjoihin. Polveilevat seinät oikaistiin viistoiksi, että esimerkiksi muistisairaat tai pelokkaat potilaat näkevät oman ovensa koko matkan liikkuessaan huoneensa ulkopuolella.
Potilashuoneet soveltuvat eri sairauksien hoitamiseen, joten tiloista tulee käyttökelpoiset vuosikymmeniksi. Esimerkiksi somaattisen puolen kuntouttava ympäristö soveltuu hyvin myös psykiatriaan.
– Tärkeitä elementtejä ovat mahdollisuudet vuorovaikutteiseen kanssakäymiseen, yhteys luontoon, ulkoiluun, musiikin kuunteluun ja omaan harjoitteluun, sanoo ylilääkäri, projektipäällikkö Petra Ijäs Husista.
Joukko ylilääkäreitä ja ylihoitaja ovat tutustumassa suunnitteilla olevaan, uuteen Laakson yhteissairaalaan, 3D-huoneeseen projisoidun 3D-mallin avulla.Kristiina Lehto / Yle
Husilla mittavia sairaalaprojekteja pitkin 2020-lukua
Ylilääkäri Kari Raaska Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä kertoo, että Suomessa on nyt meneillään useita psykiatrisia sairaalahankkeita.
Osaan niistä rakennetaan samalla myös yleissairaalaa tai psykiatriset osastot rakennetaan jo olemassa olevan sairaalan alueelle. Esimerkiksi Jyväskylään rakenteilla olevaan sairaala Novaan sijoittuu sekä mielenterveyden että fyysisen terveyden sairaalatoimintoja.
Uudellamaalla muun muassa Jorvin ja Peijaksen sairaaloissa on myös psykiatrista sairaalatoimintaa. Lisäksi Husin alueelle on viime vuosina rakennettu tulevaa Laakson yhteissairaalaa selvästi pienempiä psykiatrisia yksiköitä Lohjan, Raaseporin ja Hyvinkään sairaaloiden yhteyteen.
Husin näkökulmasta Laakson yhteissairaala on osa laajempaa kokonaisuutta. Koko 2020-luku on täynnä mittavia rakennusprojekteja.
Hus investoi sairaalarakennuksiin lähivuosina keskimäärin 180 miljoonaa euroa vuodessa. Luku sisältää merkittävien investointien lisäksi suuren joukon pieniä korjaushankkeita.
– Husissa on ollut viime vuosina monta suurta sairaalahanketta kuten Lastensairaala, Kolmiosairaala ja Tornisairaalan peruskorjaus. Ne ovat olleet isoja hankkeita, joista on saatu oppia näihin seuraaviin sairaaloihin, kertoo Husin hankejohtaja Raija Malmström.
Tavoitteena on, että pääkaupunkiseudulla on 2030-luvulla neljä sairaala-aluetta: Jorvin sairaala-alue Espoossa, Peijaksen sairaala-alue Vantaalla sekä Malmin ja Meilahden sairaala-alueet Helsingissä.
Laakson yhteissairaala on oma erillinen hankkeensa, joka toteutetaan yhteistyössä Helsingin kaupungin kanssa.
Näkymä uudesta Laakson yhteissairaalan päärakennuksesta Urheilukadulta. Työyhteenliittymä Laakson LATU
Husin suurimmat sairaalaprojektit
Valmistuneet
Jorvin sairaalan seitsemän leikkaussalia valmistuivat heinäkuussa 2019. Leikkaussalit maksoivat 12 miljoonaa euroa.
Hyvinkään sairaalan 10 leikkaussalia valmistuivat elokuussa 2019. Salit maksoivat 25 miljoonaa euroa.
Naistenklinikan C-osan 5.–6. kerroksen vuodeosastot otettiin käyttöön vuoden 2019 lopussa. Remonttikustannuksia kertyi kahdeksan miljoonaa euroa.
Suunniteltu valmistumaan:
2020
Rakenteilla oleva Porvoon sairaalan psykiatrian vuodeosasto otetaan käyttöön vuonna 2020. Kustannusarvio on kaksi miljoonaa euroa.
2021
Naistenklinikan C-osan 3.–4. kerroksen vuodeosastot tulevat käyttöön kesällä 2021. Kustannuksia arvioidaan kertyvän kuusi miljoonaa euroa.
2022
Entisen Lastenklinikan remontointi on alkanut. Niin kutsutun Puistosairaalan ykkösvaiheen peruskorjaus on käynnissä. Rakennus tulee aikuiskirurgian käyttöön, vuoden 2022 alussa sinne siirtyvät muun muassa plastiikkakirurgia Töölöstä ja Jorvista sekä rintarauhaskirurgia Kirurgisesta sairaalasta. Kustannusarvio on 50,5 miljoonaa euroa.
Tammisairaala, jota on aiemmin kutsuttu Silmäsairaalaksi, on suunnitteluvaiheessa. Nimi on muutettu, koska rakennukseen tulee muutakin kuin silmätautien hoitoa. Tavoitteena on saada uudisrakennus käyttöön vuoden 2023 alkupuolella. Kustannusarvio on 135 miljoonaa euroa.
2023–2024
Meilahteen tuleva Siltasairaalan rakentaminen aloitettiin syyskuussa 2018. Se on Husin historian tähän mennessä kallein sairaala ja otetaan käyttöönotto vuoden 2023 alkupuolella. Siltasairaalaan muuttaa suurin osa Syöpätautien klinikkaa sekä neurokirurgia, ortopedia ja traumatologia huonokuntoisesta Töölön sairaalasta. Kustannusarvio on 295 miljoonaa euroa.
Hyvinkään vuodeosastojen peruskorjaus on myös suunnitteluvaiheessa. Remontoidut osastot tulevat käyttöön vuonna 2023 alkupuolella. Kustannusarvio on 30,5 miljoonaa euroa.
Jorvin sairaalan leikkausosaston peruskorjaus sekä 1. kerroksen peruskorjaus on alkamassa keväällä 2020. Jatkossa Jorvissa olisi 20 leikkaussalia. Uusilla tiloilla varaudutaan muun muassa sairaalan laajenevaa sydäntutkimusta varten. Tilat on tarkoitus saada käyttöön 2023 lopussa. Kustannusarvio on 44 miljoonaa euroa.
2025–2030
Naistenklinikan A-siiven peruskorjaus on hankesuunnitteluvaiheessa. Tilat remontoidaan vuodeosastoiksi ja poliklinikaksi, ja tavoite on saada ne käyttöön kesällä 2025.Kustannusarvio on 32 miljoonaa euroa.
Laakson yhteissairaala.
Jorvin uusi vuodeosastorakennus on hankesuunnitteluvaiheessa. Kyseessä on uudisrakennus, joka pyritään saamaan käyttöön vuoden 2026 alussa. Alustava kustannusarvio on 225 miljoonaa euroa.
Voit keskustella aiheesta 16.1.2020 klo 22 saakka.
Elävän musiikin yhdstys Elmun hallitus suhtautuu erittäin myönteisesti HOK Elannon tarjoukseen Jyskin entisistä tiloista keikkapaikaksi Puhoksen ostoskeskuksessa Itä-Helsingissä, kertoo Elmun aktiivijäsen Tuomas Finne.
– Olemme kartoittaneet Puhoksen eri tiloja, ja tämä Jyskin tila vaikuttaa juuri sopivalta Elmun toimintaan. Se on ykköskortti tällä hetkellä.
Elmu ry:n aktiivi Tuomas Finne uskoo, että ihmiset löytävät keikoille myös kantakaupungin ulkopuolelle. "On kansainvälinen trendi, että keskustat tylsistyvät. Se on tän hetken juttu."Retu Liikanen / Yle
Yle kertoi joulukuussa, että Elävän musiikin yhdistys Elmu havitteli Alepan tyhjillään olevia tiloja Puhoksessa Helsingin Itäkeskuksessa. Tarkoituksena oli remontoida Puhokselle keikkapaikka, koska Elmu joutui luopumaan Nosturista. Se puretaan Telakkarannan uuden asuinalueen rakentamisen tieltä.
Puhoksen Alepan tilat omistava HOK Elanto oli kuitenkin jo ehtinyt vuokrata Alepan entisen liiketilan Fidalle, mutta Elmu ei luopunut toivosta Puhokselle muuton suhteen.
Puhoksesta on löytynyt uusi mahdollisuus
Tällä viikolla HBL kertoi jälleen uudesta käänteestä. HOK Elanto on tarjonnut Puhoksesta Jyskin entisiä tiloja Elmulle.
HOK Elannon kiintestöjohtaja Jyrki Karjalainen kertoo Ylelle, että Elmu olisi mainio toimija Puhokselle.
– Elmu sopisi sinne erinomaisesti. Olemme ehdottaneet Elmulle sieltä tilaa, ja he pohtivat sitä nyt.
Elmun aktiivijäsenen Tuomas Finnen mukaan yhdistyksen hallitus ei ole vielä tehnyt asiasta virallista päätöstä, mutta hän paljastaa, että käytännössä hallituksen enemmistö pitää Puhosta ykkösvaihtoehtona Elmun uudeksi keikkapaikaksi.
Nosturin iso sali veti noin 900 ihmistä ja pieni sali noin 250. Elmu ei ole vielä kartoittanut Jyskin entisiä tiloja tarkasti, mutta Finne uskoo, että sinne mahtuu ainakin saman verran yleisöä kuin Nosturiin.
Tosin Finnen mukaan olisi hyvä, jos uuteen keikkapaikkaan mahtuisi vähän enemmänkin yleisöä.
– Nykyään aika moni bändi haluaa, että salissa olisi 1 500 ihmisen kapasiteetti. Sillä kapasiteetillä kierretään aika usein Euroopassa.
Ravintola Kaisaniemi voi tulla kyseeseen "jollain aikavälillä"
Vaikka Puhoksen entinen Jyskin tila vaikuttaa nyt olevan ensisijainen vaihteoehto Elmulle, se ei ole ainoa vaihtoehto. Helsingin kaupunki on tarjonnut Elmulle myös Ravintola Kaisaniemeä.
Finnen mukaan tätäkään tarjousta ei ole vielä hylätty.
– Elmu on pohtinut, että jos jollain aikavälillä Ravintola Kaisaniemi onnistuu, niin se olisi sijainniltaan ja historialliselta arvoltaan hieno ratkaisu. Siellä on aikoinaan pidetty paljon konsertteja ja klubeja. Se voisi myös olla uusi alku tämmöiselle toiminnalle.
Ravintola Kaisaniemi olisi ainoana keikkapaikkana liian pieni Elmulle ja sinne muutto edellyttäisi mittavaa remonttia.
Finne näkee silti mahdollisuuksia myös tässä vaihtoehdossa.
– Toisaalta on erikokoisia live-keikkoja, ja siinä on iso terassi, joka voi kompensoida pientä ravintolarakennusta.
Helsingin käräjäoikeudessa on tänään alettu käsitellä syytettä, jonka mukaan mies valmisteli pommi-iskua Helsingin keskustaan. Syyttäjän mukaan 22-vuotiaan miehen tarkoituksena oli iskeä uudenvuodenaattona 2018 väkijoukkoon, jossa on paljon ulkomaalaisia ja muslimeja.
Syytteen mukaan mies ehti valmistaa koeräjähteen ennen kiinniottoaan lokakuussa 2018.
– Lisäksi syytetty on ladannut internetistä materiaalia, jossa on ollut ohjeita pommin valmistamiseen sekä suunnitellut ottavansa tarvittavia aineksia pommiin työpaikaltaan, syytteessä sanotaan.
Mies myöntää ladanneensa puhelimeensa ohjeita. Hän myös myöntää valmistaneensa räjähteen ja pitäneensä sitä hallussaan ja puhuneensa humalassa sen räjäyttämisestä.
Syytetty on esitutkinnassa kiistänyt suunnitelleensa mitään vakavaa väkivaltaa, joten hän ei ole omien sanojensa mukaan syyllistynyt rikokseen.
Esitutkinnassa mies on kertonut toivovansa, että eri kulttuurit ja uskonnot eivät olisi samassa paikassa. Hänen mielestään Euroopassa pitäisi olla "eurooppalainen kulttuuri".
Mies oli kiinniotettuna tai tutkintavankeudessa viikon ajan, minkä jälkeen hänet päästettiin vapaaksi.
Syyttäjä vaatii miehelle vankeusrangaistusta.
Mies käytti istunnossa tulkkia, eikä hänellä väestötietojen mukaan ole vakituista osoitetta Suomessa.
Syytteen käsittelystä kertoi ensimmäisenä Iltalehti.
On helppo viskellä höttöisiä heittoja kahdeksan vuoden päähän. Mutta nyt ne kahdeksan vuotta ovat kohta kuluneet.
Suomen olympiakomitean asettama muutosryhmä ei määritellyt menestykselle tarkkaa mittaria, mutta oli mittari mikä tahansa, visio ei toteudu. Suomesta ei tule Pohjolan parasta urheilumaata tänä vuonna, mikä oli jo etukäteen selvää myös muutosryhmän kallispalkkaisille jäsenille.
Olettakaamme, että todennäköisyys, että Suomi on parempi kuin Ruotsi, on 50 prosenttia. Ja sama Norjan ja Tanskan suhteen. Todennäköisyys että jokainen toteutuu yhtä aikaa, ei ole 50 prosenttia, vaan 12,5 prosenttia. Ja nuo ovat hyvin toiveikkaita todennäköisyyksiä verrattuna viime vuosien menestykseen.
Vuodentakaisissa hiihdon MM-kisoissa Suomi sai yhden mitalin, Norja 25 mitalia. Yleisurheilun MM-kisoissa paras suomalainen oli neljäs. Paras ruotsalainen ja paras norjalainen voittivat omat lajinsa.
Urheiluväellä oli toinenkin visio täksi vuodeksi: olemme maailman liikkuvin urheilukansa vuonna 2020. Olympiakomitealla on siis käsissään kaksi happanevaa visiota, joista on vaikea sanoa, kumpi on epärealistisempi.
Visioiden julkistamisen jälkeen sanoin eräässä urheiluseminaarissa, että enpä haluaisi olla Suomessa vuonna 2020, kun visiot lankeavat maksettaviksi.
Se oli tyhmästi sanottu. Kukaan ei joudu maksajaksi, vaikka visiot eivät toteudu. Yksikään urheilupäättäjä ei joudu vastuuseen yhtään mistään. Ei joudu vastuuseen siitä, että menestys on niin surkeaa verrattuna visioihin, eikä siitä, että visiot ovat niin surkeita verrattuna todellisuuteen.
Urheilujohtajat saavat johtaa niin kuin tähänkin asti ovat johtaneet. Heidän onnistumistaan ei voi mitata millään luotettavalla tavalla, ja tämä johtuu siitä, että Suomi on niin pieni maa.
Kesäolympialaiset järjestettiin viimeksi neljä vuotta sitten Rio de Janeirossa. Todistaako Rion olympialaisten vähäinen mitalimäärä, yksi ainoa pronssimitali, että Suomen huippu-urheilujärjestelmässä ja urheilujohtamisessa on vikaa?
Ei todista. Pienen maan menestys tai menestymättömyys riippuu paljon enemmän sattumasta kuin suuren maan.
Oletetaan, että yhdellä maalla on vaikkapa kolme urheilijaa olympialaisissa, ja toisella maalla kolmekymmentä urheilijaa, ja oletetaan että kaikkien näiden urheilijoiden menestymismahdollisuus on yhtä suuri.
On paljon todennäköisempää, että pienen maan kaikki urheilijat menestyvät loistavasti kuin että suuren maan kaikki urheilijat menestyvät loistavasti. Ja päinvastoin, on paljon todennäköisempää, että pienen maan kaikki urheilijat epäonnistuvat täydellisesti kuin että suuren maan kaikki urheilijat epäonnistuvat täydellisesti.
Pienen maan menestys heittelehtii. Siksi Suomen menestyksen muutoksista ei voi tehdä minkäänlaisia johtopäätöksiä. Menestys voi johtua yhtä paljon sattumasta kuin erinomaisesta urheilemisesta tai erinomaisesta urheilujohtamisesta. Ja päinvastoin, menestymättömyys saattaa osua kohdallemme aivan ilman urheilujohdon myötävaikutusta.
Rio de Janeiron olympialaisissa Mira Potkonenvoitti nyrkkeilypronssia ottelussa, joka päättyi tasapistein. Yhden tuomarin mielestä irlantilainen vastustaja oli parempi, toisen mielestä Potkonen. Kolmas, ecuadorilainen tuomari antoi molemmille yhtä monta pistettä. Hänen piti päättää, kumpi saa mitalin. Mitä hänen päässään liikkui sinä lyhyenä hetkenä, kun hän teki päätöksensä? Ehkä hän ajatteli, että Potkosen nimekäs vastustaja on voittanut urallaan jo tarpeeksi. Ehkä Mira on hänestä kaunis nimi.
Joka tapauksessa sattumaa.
Rioa edeltäneissä Lontoon kesäolympialaisissa Tuuli Petäjä sijoittui purjelautailussa toiseksi, minkä ansiosta hänen valittiin Vuoden urheilijaksi.
Suomen hopeamitali tarvitsi apua Britanniasta. Briony Shaw, lautailija, jolla ei ollut viimeisessä lähdössä enää omia mahdollisuuksia mitaleille, ratkaisi mitalijärjestyksen. Hän oli loppusuoran alussa Tuuli Petäjän edellä, mikä tarkoitti sitä, että Petäjä oli jäämässä kokonaiskilpailussa neljänneksi. Mutta yhtäkkiä Briony Shaw katosi kärkisijoilta ja tv-kuvista. Minne? Miksi? Jos Shaw olisi pysytellyt Petäjän edellä, mitali olisi mennyt ukrainalaiselle lautailijalle. Jakoiko Shaw mitalit tahallaan näin? Onko Petäjä hänelle parempi kaveri kuin ukrainalainen? En tiedä.
Mutta sen tiedän, että ilman Bryony Shaw’n yllättävää katoamistemppua Tuuli Petäjä ei olisi olympiamitalisti eikä Vuoden urheilija, vaan luuseri, jonka pää petti ratkaisevalla hetkellä, niin kuin lukemattomat urheiluasiantuntijat olisivat rannalta tietysti heti todenneet.
Olkaamme siis armollisia, kun seuraamme tämän vuoden urheilukilpailuja. Kansallishengen sijasta kotikatsomoissa voisi olla hippusen enemmän suhteellisuudentajua.
Pekka Seppänen
Kirjoittaja on espoolainen kirjailija, hallitustyöskentelijä, valmentaja tai laiskottelija, päivästä riippuen.
Aiheesta voi keskustella torstaina 16.01. klo 23.00 asti.
Turkistarhaajat ovat kokoontuneet Kokkolassa estämään elävien turkissiitoskettujen kuljetuksen Kiinaan.
Pohjois-Suomen Turkiseläinkasvattajat ry:n puheenjohtaja Esa Rantakankaan mukaan protestiin kokoontuneet turkiseläinkasvattajat ovat keski- ja eteläpohjalaisia. Kokkolassa on ollut koolla päivän mittaan yhteensä satakunta kasvattajaa.
Yhdistyksen tietojen mukaan Kokkolassa lastataan parhaillaan useaa eläinkuljetusrekkaa. Joidenkin tietojen mukaan rekkoja olisi lastattavana kolme, joidenkin mukaan jopa kuusi.
Rantakankaan mukaan protestoijien pyrkimys on estää elävien eläinten kuljetus laillisin keinoin.
– Kaikki tehdään, mitä on laillisesti tehtävissä, Rantakangas sanoo.
Rauhallinen protesti
Lakeuden Tarhaajat ry:n Kennet Myllykoski on ollut protestipaikalla Kokkolassa torstaina. Hän ja muut paikalle kokoontuneet turkiseläinkasvattajat pysyttelevät vientikuljetusta oletetusti suunnittelevan tilan lähistöllä valmiina toimimaan, jos lastaus alkaa ja lastattavien eläinten joukosta huomataan esimerkiksi sairaita yksilöitä. Tällöin paikalle kutsutaan eläinlääkäri.
Protesti pidetään kuitenkin loppuun asti rauhallisena, Myllykoski vakuuttaa.
Myllykosken mukaan turkiseläinkasvattajien tarkoitus on osoittaa, että he eivät hyväksy elävien turkiseläinten vientiä Suomesta ulkomaille.
– Viikko sitten saimme vinkkiä, että täältä olisi lähdössä eläviä turkiseläimiä ulkomaille. Keskustelimme siitä, että tällä kertaa meidän on näytettävä ihmisille, että olemme tätä toimintaa vastaan, Myllykoski sanoo.
Myllykosken mukaan kuljetuksen piti lähteä torstaina kello 10. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.
Eläinkuljetusrekat odottamassa lastausta Kokkolassa.Ville Viitamäki / Yle
Tavoitteena kuljetuksen pysäyttäminen
Esa Rantakankaan mukaan siitoskettujen vientiä valmisteleva tila ei kuulu turkiseläinkasvattajajärjestöihin. Kyseessä on ilmeisesti kiinalaisomisteinen turkistarha.
Rantakangas sanoo myös, että suomalaiset kuljetusyritykset eivät ole suostuneet toteuttamaan eläinkuljetusta, joten kuljetusrekat on tuotu ulkomailta. Rantakankaan tietojen mukaan rekkoja käytetän siankuljetuksiin.
Protestoivien turkiseläinkasvattajien tavoite on ensisijaisesti kuljetuksen pysäyttäminen.
– Meillä Suomessa on aika tarkasti säädeltyä, miten eläimiä saadaan siirtää. Toivotaan, että viranomaiset ovat tehtäviensä tasalla ja kaikkia säädöksiä vaaditaan noudatettavan, Rantakangas sanoo.
Rantakankaan mukaan elävien eläinten kuljetuksia tapahtuu lähes vuosittain. Sellaiset kasvattajat, joiden osalta asiasta on saatu todisteita, on kaikki erotettu järjestöjen jäsenyydestä.
Jos kuljetuksen pysäyttäminen ei onnistu, turkiseläinkasvattajayhdistykset toivovat protestinsa ainakin herättävän keskustelua elävien eläinten kuljetuksista.
– Toivon mukaan huomio kiinnittyy vientiin. Jatkossa toivottavasti viranomaiset ja lainsäätäjät voivat tehdä jotain.
Kuljetuksen ja olosuhteiden riskit
Tiedotteen allekirjoittaneet ja protestin järjestäneet tahot eivät hyväksy elävien eläinten vientiä ulkomaille tuntemattomiin olosuhteisiin.
Rantakangas kertoo itse vierailleensä kiinalaisilla turkiseläintiloilla, joilla eläinten hyvinvointi ei ole samalla tasolla kuin Suomessa.
– Siellä on hyvin suomalaisista olosuhteista poikkeavat pienet häkit, rehu on toisenlaista kun ei ole suomalaista valvottua rehuntuotantoa ja ilmastokin on erilainen.
Rantakankaan tietojen mukaan aiempina vuosina vastaavilla kuljetuksilla on jo kuljetuksen aikana menehtynyt merkittävä osa eläimistä.
Eläinten hyvinvoinnin ohella turkiseläinten kasvattajia huolettaa viennin taloudelliset vaikutukset alaan.
– Varmasti muutaman vuoden aikaperiodilla [vienti] näkyy meidän omassa kannattavuudessa.
Kennet Myllykoski huolehtii myös eläinten hyvinvoinnin lisäksi suomalaisen turkistarhauksen tulevaisuudesta.
– Yritämme kaikkemme, että turkistarhaus säilyisi ja kuluttajalla olisi mahdollisuus ostaa Suomessa vastuullisesti tuotettua turkista.
Kolmen yhdistyksen tiedote
Pohjois-Suomen Turkiseläinkasvattajat ry, Lakeuden Tarhaajat ry ja Svenska Österbottens Pälsdjurodlarföreningen rf ovat allekirjoittaneet tiedotteen. Tiedotteessa yhdistykset vaativat, että viranomaisten on varmistettava elävien eläinten hyvinvointi kuljetusten aikana sekä lakien ja asetusten määräysten noudattaminen.
Helsingin kaupunki palkkaa tulevaksi kesäksi 40 laaduntarkkailijaa havainnoimaan kaupunkistrategian tavoitteiden toteutumista käytännössä. Helsingin tavoitteena on olla maailman toimivin kaupunki.
Pormestari Jan Vapaavuoren (kok.) mukaan tavoitteeseen on mahdollista päästä vain jos tiedetään, mikä kaupungissa toimii ja mikä ei toimi.
– Laaduntarkkailijat arvioivat, miltä kaupunki näyttää asukkaiden ja vierailijoiden silmin, Vapaavuori selventää.
Hänen mukaansa laaduntarkkailijoita rekrytoidaan erityisesti palveluihin ja toimintoihin, joissa on havaittu kehittämisen tarvetta.
– Laaduntarkkailijat tekevät havainnoistaan ja kokemuksistaan raportin, Vapaavuori kertoo.
Laaduntarkkailijat arvioivat esimerkiksi katutyömaita, kaupungin asiakaspalvelupisteitä, ulkoilualueita, puistoja, leikkipuistoja, opasteita, seniorikeskuksia ja kirjastoja.
Laadunvalvontatöihin etsitään noin kymmentä insinööri- tai diplomi-insinööriopiskelijaa, jotka tarkkailevat erityisesti katutyömaiden sujuvuutta. Muut laaduntarkkailijan paikat ovat perinteisempiä nuorten kesätyöpaikkoja.
Viime vuonna 74 000 palautetta
Helsingin osallisuus- ja neuvontayksikön päällikkö Johanna Seppälä sanoo, että kaupunkilaiset ovat selvästi aiempaa aktiivisempia palautteen antajia.
Kaupunki sai vuonna 2019 noin 74 000 palautetta eri palautekanavien kautta. Vuonna 2018 kaupunki sai noin 66 000 palautetta. Palautteiden määrä on kasvanut vuosittain useilla tuhansilla.
Seppälä kertoo, että ylivoimaisesti eniten palautetta tulee kaupunkiympäristön toimialalta. Hänen mukaansa palautetta annetaan esimerkiksi kaatuneista liikennemerkeistä, puuttuvista opasteista, lumenaurauksen tarpeesta, vaikeasti löydettävistä tiedoista verkkosivuilla, kuopista tiessä tai vaikkapa pysäköinnin valvonnan tarpeesta.
– Kaikki palautteet käsitellään, Seppälä vakuuttaa.
Kaupunki on myös itse aktiivisesti pyrkinyt lisäämään vuoropuhelua. Seppälä sanoo, että sosiaalinen media on mahdollistanut kaupunkilaisten suoran vuoropuhelun kaupungin johdon kanssa.
– Asiattomia palautteita tulee hyvin vähän.
Seppälän mukaan suosituin palautekanava on kaupungin yhteinen palautelomake www.hel.fi/palaute -osoitteessa. Vuonna 2019 tämän kautta saapui yli 29 000 palautetta. Helsinki-mobiilisovelluksen kautta kaupungille saapui viime vuonna noin 4 500 palautetta.
Voit keskustella aiheesta 16.1.2020 klo 22 saakka.
Asia on siirretty syyttäjälle syyteharkintaan törkeän raiskauksen nimikkeellä.
30-luvulla syntyneen naisen epäillään joutuneen raiskatuksi, kun hän oli ollut asioimassa taloyhtiön pyykkituvassa.
Poliisin esitutkinnan mukaan paikalle oli tullut mies, joka on uhannut teräaseella ja käyttänyt muuta fyysistä väkivaltaa.
Nainen oli poliisin tietojen mukaan ilmoittanut tapahtuneesta omaiselleen, joka ilmoitti asiasta hätäkeskukseen. Paikalle saapui poliisipartio sekä hoitohenkilökuntaa. Nainen toimitettiin sairaalahoitoon.
Poliisipartio otti pian tapahtuman jälkeen läheltä tapahtumapaikkaa kiinni 90-luvulla syntyneen oululaisen miehen. Rikoskomisario Antti Palokangas on aiemmin Ylelle luonnehtinut tapausta hyvin poikkeukselliseksi.
Cannonball-moottoripyöräjengin entistä johtajaa Janne Tranbergiä ja liikemies Niko Ranta-ahoa vastaan on nostettu syytteet laajassa huumejutussa, kerrotaan Helsingin käräjäoikeudesta STT:lle. Heidän epäillään johtaneen doping- ja huumausaineiden salakuljetusorganisaatiota Espanjasta käsin.
Poliisin mukaan Suomeen tuotiin erittäin suuria määriä huumeita, lääkkeitä ja dopingaineita. Suomeen epäillään salakuljetetun muun muassa yli 200 kiloa amfetamiinia, 15 kiloa kokaiinia, yli 100 000 ekstaasitablettia ja kaksi kiloa kristallia. Lisäksi epäillään tuodun noin kaksi miljoonaa huumausaineeksi luokiteltua lääkepilleriä, kymmeniä eri dopingaineita ja 60 kiloa hasista.
Salakuljetus on tapahtunut rekoilla ja rahtilähetyksinä. Rikoshyödyksi poliisi arvioi noin neljä miljoonaa euroa. Osa aineista saatiin takavarikoitua esitutkinnassa.
Huumejuttu on poikkeuksellisen suuri. Helsingin käräjäoikeuden mukaan se ei ole koskaan käsitellyt yhtä laajaa huumejuttua. Syytteiden käsittely alkaa Helsingin käräjäoikeudessa 30. tammikuuta. Käsittely jatkuu toukokuuhun saakka.
Yhteensä jutussa on syytettynä 53 ihmistä. Heistä 15 on vangittuna.
Poliisi: Koko organisaatio kaksikon hallinnassa
Poliisin mukaan tutkinnassa on pääepäiltyinä kaksi suomalaista miestä.
– On ollut selkeästi kaksi ylätason toimijaa, jotka ovat Espanjasta käsin toimineet ainakin jossain määrin yksissä tuumin, sanoi joulukuussa tiedotustilaisuudessa rikoskomisario Toni Uusikivi.
Poliisi ei ole nimennyt epäiltyjä, mutta on pääteltävissä, että he ovat viime vuonna vangitut Tranberg ja Ranta-aho. Kokonaisuudessa epäiltynä on ollut myös Helvetin enkelien johtohahmo.
Pääepäillyt ovat poliisin mukaan komentaneet 4–5 ihmisen ryhmiä, jotka hoitivat aineiden maahantuonnin, varastoinnin ja levityksen Suomessa pääkaupunkiseudulla ja Pirkanmaalla. Uusikiven mukaan toiminta on ollut pääosin kahden pääepäillyn hallinnassa.
Näyttelijä Jasper Pääkkösen rooli Amazonin suurtuotantoon suunnitellussa sarjassa on peruttu, kertoo Helsingin Sanomat.
Pääkkösen oli tarkoitus näytellä yhtä päärooleista Stephen Kingin fantasiakirjoihin perustuvassa sarjassa. Sarja olisi esitetty Amazonin suoratoistopalvelu Prime Videossa.
Amazon-yhtiöltä ei Deadline-sivuston mukaan löytynyt riittävästi luottoa Musta torni -kirjoihin perustuvan sarjan käsikirjoitukseen.
Pääkkönen nähtiin Spike Leen ohjaamassa elokuvassa BlacKkKlansman. Hänen on määrä esiintyä myös Spike Leen seuraavassa, Vietnam-aiheisessa elokuvassa, jonka on tarkoitus ilmestyä tänä vuonna.
Lisäksi Pääkkönen muistetaan myös muun muassa suursarjasta Vikings, jossa hän näytteli Halvdan Mustaa.
Sähkön siirtohinnat nousevat pääasiassa siksi, että yhtiöt investoivat kalliisti verkkoihinsa. Hallitus pyrkii suitsimaan sähkönjakelun hintojen nousua sähkömarkkinalakia muuttamalla. Työ- ja elinkeinoministeriössä on laadittu nippu keinoja hallitusohjelmassa esitettyjen konstien lisäksi. Esitysluonnos lähtee lausunnoille tänään, ja lakimuutosten on määrä tulla voimaan kesällä.
Keskeinen muutosehdotus on investointien kustannusvastaavuuden vaatimus verkonhaltijoille ja sen tehokas valvonta. Se tarkoittaa, että verkonhaltijan sähköverkkoonsa tekemien investointien on oltava sellaisia, että yhtiö pystyy tuottamaan sähkön siirto- ja jakelupalvelun asiakkailleen kustannustehokkaalla tavalla. Tätä valvoisi Energiavirasto, jolle ehdotetaan valtaa vaatia muutoksia suunnitelmaan, jos investointeja ei tehdä kustannustehokkaasti.
– Ideana tässä on, että puututaan mahdollisiin yli-investointeihin johtaviin käytäntöihin ja ohjataan yhtiöitä elinkaarikustannuksiltaan halvempiin vaihtoehtoisiin toimenpiteisiin, jos sellaisia on käytettävissä, luonnehtii esitysluonnosta valmistellut hallitusneuvos Arto Rajala TEMistä.
Verkkoyhtiöiden olisi näin ollen jatkossa perusteltava esimerkiksi, miksi ne vetävät kaapeleita maan alle. Käytännössä säänkestävyyttä lisätään etenkin johtojen kaapeloinnilla ilmasta maan alle. Kustannuksia kertyy erityisesti haja-asutusalueille.
– Toinen tärkeä muutos on, että toimitusvarmuusvaatimusten täytäntöönpanoaikaa jatkettaisiin kahdeksalla vuodella maaseutuolosuhteissa toimiville jakeluverkoille, Rajala sanoo.
Nykyisen lain mukaan verkkoyhtiöillä on vapaus valita alueelleen sopivimmat keinot lain vaatiman toimitusvarmuustason saavuttamiseksi viimeistään vuoteen 2028 mennessä. Lain mukaan vuoden 2028 lopussa myrskyn aiheuttama sähkökatkos ei kesämökilläkään saa kestää yli 36:ta tuntia. Uudessa laissa aikaa annettaisiin vuoden 2036 loppuun asti sellaisille pääasiassa haja-asutusalueella toimiville jakeluverkonhaltijoille, jotka joutuvat 2020-luvulla tekemään isoja verkkorakenteen muutoksia toimitusvarmuusvaatimukset täyttääkseen.
Hinnankorotuskatto kiristyy 12,5 prosenttiin
Esitysluonnoksen mukaan lisäksi esimerkiksi sähkönsiirron vuotuista hinnankorotuskattoa kiristetään nykyisestä 15 prosentista 12,5 prosenttiin, ja siirtoyhtiöiden alituottojen jaksotuskautta pidennettäisiin neljästä vuodesta kahdeksaan.
Nämä hallitusohjelmassa esitetyt muutokset sähkömarkkinalakiin eivät asiantuntijoiden mukaan kuitenkaan käytännössä vaikuta sähkönjakelun hintojen nousuun pitkällä aikavälillä, koska yhtiöt saavat laskuttaa investoinneistaan koituvat kustannukset ja kohtuullisen tuoton.
– Olemme hakeneet keinoja, joilla uskomme olevan selkeästi enemmän myönteistä vaikutusta kuin niillä keinoilla, joita hallitusohjelmaan oli listattu, Rajala sanoi TEMin taustatilaisuudessa.
Julkisuudessa on vaadittu hallitusta rajoittamaan sähkönsiirron voitontavoittelua. Tämä ei Rajalan mukaan onnistu EU:n sähködirektiivin takia, jonka toteutumista valvovat EU-tuomioistuin ja komissio. Esimerkiksi Belgia ja Ruotsi ovat rikkoneet direktiiviä ja joutuneet siksi rikkomusmenettelyyn.
– Meidän analyysimme perusteella johtopäätös on, että yksityiskohtaisen lainsäädännön antaminen kohtuullisen tuotannon tasosta johtaa todennäköisesti rikkomusmenettelyyn Suomea vastaan, ja sen takia hallituksen esitysluonnoksessa tämä konsti ei kuulu keinovalikoimaan, Rajala sanoo.
Y-Säätiö on toistaiseksi vetäytynyt Helsingissä sijaitsevan Lapinlahden sairaala-alueen ideakilpailusta, säätiöstä kerrotaan.
Alueen tulevaisuudesta on parhaillaan käynnissä ideakilpailu, ja syyskuussa siinä valittiin jatkoon kaksi ehdotusta.
Toisen ehdotuksen takana olivat Y-Säätiö, suunnitteluryhmä Arkkitehtitoimisto Livady, Planetary architecture research studio, Rönkä Consulting, Demos Helsinki sekä A-Insinöörit.
Y-Säätiön ratkaisusta kertoo Ylelle säätiön konsernilakimies Timo Mutalahti.
– Perjantaina oli määräpäivä ideakilpailun toisen vaiheen tarjouksen jättämiseen. Pitkästä hyvästä valmistelusta huolimatta Y-Säätiö päätti, ettei jätä tarjousta, Mutalahti sanoo.
Hän jättää tilanteen kuitenkin osin auki:
– Nyt me oikeastaan odotamme, mitä Helsingin kaupunki päättää siitä, jatkuuko tämä kilpailu. Jos se ei jatku, olemme edelleen kiinnostuneita Lapinlahden alueen kehittämisestä ja osallisuudestamme siihen, mutta tässä kohtaa meillä ei ollut valmiutta jättää tarjousta.
Y-Säätiö: Liian iso hanke yksin meille
Lapinlahden sairaala-alueen kohtalo on puhuttanut Helsingissä jo pitkään.
Yle vieraili alueella esimerkiksi vuosi sitten, jolloin kaupunki kävi tunteikkaita neuvotteluja vuokralaisten kanssa.
Lapinlahden sairaala on Suomen ensimmäinen mielisairaalakäyttöön rakennettu laitos. Siellä oli sairaalatoimintaa vuosina 1841–2008. Sittemmin alueella on järjestetty muun muassa monenlaisia kulttuuri- ja luontotapahtumia.
Sairaala-alueella on nykyisin muun muassa kulttuuritoimintaa.Henrietta Hassinen / Yle
Sairaalalla on myös arkkitehtonista arvoa: sen on suunnitellut arkkitehti Carl Ludvig Engel.
Y-Säätiön ja sen kumppaneiden ehdotus olisi pitänyt sisällään muun muassa uudisrakennuksen, jossa olisi ollut energian ja ruuan tuotantoa. Lahdelle olisi sijoitettu myös meriuima-allas.
Timo Mutalahden mukaan ehdotusta kyllä esiteltiin valintaraadille, mutta lopulta varsinaista kilpailuehdotusta ei kuitenkaan jätetty.
– Tätä asiaa käsiteltiin ennen tarjouksen jättämistä Y-Säätiön hallituksessa. Sen keskusteluista en pysty tarkemmin kertomaan. Mutta lopputulos oli se, että hallitus katsoi, että tämä on sen verran iso hanke, että Y-Säätiö olisi toivonut vielä laajempaa omistuspohjaa kiinteistökannan omistukseen ja ylipäänsä kehittämiseen. Yksin Y-Säätiön harteille hanke oli iso.
Y-Säätiö kertoo olevansa Suomen neljänneksi suurin vuokranantaja. Säätiö on yleishyödyllinen ja poliittisesti sitoutumaton.
Kaupunki: Sitten kommentoidaan, kun jury on kokoontunut
Helsingin kaupungilta ei kommentoida Y-Säätiön ilmoittamaa ratkaisua.
Ideakilpailun arviointiryhmää vetävä kaupunkiympäristön toimialajohtaja Mikko Aho toteaa, että toiseen vaiheeseen on otettu kaksi toimijaa ja niiden kummankin kanssa on käyty neuvotteluja ja jatkokehittelyä.
– Asia on vielä kesken. Sen lähemmin en voi sitä kommentoida. Jury ei ole vielä kokoontunut käsittelemään tämän toisen vaiheen lopputulemaa.
Aho arvioi, että palkintolautakunta on kokoontumassa lähiviikkoina.
– Sitten kommentoidaan, kun jury on kokoontunut. Arvioinut vaiheet ja tehnyt johtopäätökset.
Hänen mukaansa ideakilpailu on toistaiseksi yhä käynnissä.
– Se on käynnissä niin kauan, kunnes toinen vaihe on saatu pakettiin ja ratkaistu. Kun palkintolautakunta on kokoontunut ja laatinut yhteenvedon ja arvioinnin toisen vaiheen tuotteista.
Lapinlahden sairaala on Suomen ensimmäinen mielisairaalakäyttöön rakennettu sairaala. Se valmistui vuonna 1841.Elise Tykkyläinen / Yle
Syksyllä kisassa pääsi jatkoon myös ehdotus, jonka takana olivat NREP ja Oaklins Merasco, suunnitteluryhmä Ark-byroo, Arkkitehdit Soini & Horto sekä Arkkitehtitoimisto Opus.
Kiinteistösijoitusyhtiö NREP kertoo, että tämä ehdotus on jätetty Helsingin kaupungille.
– Olemme innoissamme ryhmän ehdotuksesta, jossa Lapinlahteen avattaisiin kaikille avoin, vehreä terveyden, hyvinvoinnin ja kulttuurin keidas. Ehdotus on nyt arvioitavana kilpailun arviointiryhmällä, emmekä tässä vaiheessa voi kommentoida ehdotusta tarkemmin, johtaja Joonas Lemström toteaa sähköpostitse.
Ehdotuksessa entisen mielisairaalan päärakennukseen sijoittuisi hyvinvointipalveluita ja taidegalleria. Alueelle tulisi niin ikään meriuimala ja sauna sekä kasvimaa kaupunkiviljelijöille.
Helsingin kaupunki on kertonut tavoitteekseen, että valtuusto päättää kilpailun voittajasta tämän vuoden aikana.
Mitä Halonen ajattelee tapahtumista Venäjän johdossa?
Entä minkälaista rauhanprojektia tarvittaisin Lähi-itään, jossa Iranin ja Yhdysvaltain välit kiristyivät sodan partaalle alkuvuodesta?
Kotimaassa perustuslakivaliokunta selvittää ulkoministeri Pekka Haaviston toimien laillisuutta al-Holin leirin suomalaisnaisten ja lasten suhteen. Miten Suomi on Halosen mielestä hoitanut asiaa?
Halonen oli Suomen ensimmäinen naispresidentti. Nyt politiikan huipulla, puolueidensa puheenjohtajina hallituksessa on viisi naista. Minkälainen oli naispresidentin esimerkin voima?
TV1:n Ykkösaamun vieraana lauantaina 18.1. klo 10.05 on presidentti Tarja Halonen. Seija Vaaherkumpu haastattelee.
Haloselle voi lähettää kysymyksiä osoitteeseen tv1.ykkosaamu@yle.fi tai alla olevalla lomakkeella.
Porissa Satasairaalassa ja Huittisten terveyskeskuksessa on tavoitettu kaikki mahdollisesti tuhkarokkotartunnalle altistuneet ihmiset.
Satasairaalassa todettiin tiistaina tuhkarokkotartunta rokottamattomalla huittislaisella lapsella. Hän oli ennen tartunnan toteamista ollut Satasairaalan lastenpäivystyksessä Porissa, Huittisten terveyskeskuksessa, Huittisten Lauttakylän koulussa sekä kansanopiston muskarissa. Tämän takia kaikki mahdolliset altistuneet kartoitettiin ja heidän rokotesuojansa tarkistettiin.
– Huittisissa mahdollisia altistuneita oli yhteensä noin neljä sataa. Kaikkiin on oltu yhteydessä ja muutamille rokottamattomille on annettu rokote, kertoo Huittisten terveyskeskuksen vs. ylilääkäri Juha Jaatinen.
Lastenpolilla asioineet myös tavoitettu
Porissa mahdollisia tuhkarokkotartunnalle altistuneita oli 52 lasta sekä heidän saattajansa. Infektioyksikön ylilääkäri Raija Uusitalo-Seppälän mukaan kaikki on saatu kiinni ja muutamia rokotteita myös annettu.
– Karkea arvio on, että kymmenisen ihmistä on saanut rokotteen.
Satasairaalasta pyydetään vielä lastenosastolla vierailleita tai saattajina olleita tarkistamaan, ovatko he liikkuneet lastenpäivystyksen odotustiloissa 13. tammikuuta.
– Mikäli näin on tapahtunut ja rokotussuojassa on puutteita, toivomme, että ihmiset ottavat yhteyttä lastenpäivystykseen tai omaan terveyskeskukseen, Uusitalo-Seppälä sanoo.
Tuhkarokkoepidemiaa Satakunnassa ei Juha Jaatisen mukaan tarvitse pelätä.
– Rokotekattavuus tuhkarokkoa vastaan on Satakunnassa yli 96 prosenttia. Lauttakylän koulussa kattavuus oli tätä tartuntatapausta lukuun ottamatta 100 prosenttia.
Perussuomalaisten kansanedustajalla, ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajalla Mika Niikolla on tiedettyä syvempi sidos yritykseen, jonka toimintaa hän on poliitikon roolissa edistänyt. Asiasta kertoo Suomen Kuvalehti.
Joulukuussa 2017 Kiinan valtion rahoittama Realmax Group -teknologiakonserni kertoi investoivansa miljoona euroa toimipisteeseensä Vantaalla. SK:n selvityksen mukaan kyseisen suomalaisyhtiön Realmax Oy:n perustajaosakkaita olivat Niikko ja kansanedustaja Ville Vähämäki (ps). Niikon mukaan osakkuus kesti vain kuukausia.
Lisäksi perustajaosakkaana on Suomessa teknologia-alalla työskennellyt Kiinan kansalainen Hang Si.
Niikko toimii ulko- ja turvallisuuspolitiikan asioita käsittelevän valiokunnan puheenjohtajana, mutta hän tai Vähämäki eivät ole julkistaneet osakkuuttaan Kiinan valtion sijoitusyhtiöön kytkeytyvässä yrityksessä.
Niikon 20 prosentin omistusosuus Realmaxissa ei käy ilmi hänen kansanedustajana tekemistään sidonnaisuusilmoituksista. Kun Suomen Kuvalehti kysyi asiaa, Niikko viittasi ohjeistuksiin siitä, että vain yli 20 prosentin omistusosuudet pitää kertoa.
Vähämäki ei kommentoinut asiaa SK:lle.
Suomen Kuvalehti kertoo myös, että Niikko olisi saanut Hang Silta lähes 5 000 euron vaalituen.
Ylen MOT-ohjelma kertoi maaliskuussa, että Niikko oli salannut tukijansa nimen vaalirahoitusilmoitukselta muuttamalla saadun tuen jälkikäteen vaalilainaksi. Arkistoidusta alkuperäisestä vaalirahoitusilmoituksesta näkyy, että vaalituen oli Niikolle antanut nimenomaan Hang Si.
LinkedIn-palvelun mukaan Hang työskenteli tuen antamisen aikaan Kiinan tiede- ja teknologiayhdistyksen palveluksessa johtavana ulkomaiden neuvonantajana.
Noin 15 000 suomalaista saa tammikuussa lomakkeen, jossa kysytään matkaviestinten käytöstä, terveydentilasta ja elintavoista. Kysely liittyy laajaan tutkimukseen, joka koskee matkapuhelimen käytön terveysvaikutuksia.
Vuonna 2009 alkanut kansainvälinen COSMOS-tutkimus pyrkii selvittämään matkapuhelimen käytön ja puhelimen aiheuttaman radiotaajuisen säteilyn yhteyttä muun muassa kasvaimiin sekä aivoverenkierron ja mielenterveyden häiriöihin. Myös säteilyn yhteyttä yleiseen terveydentilaan ja oireisiin, esimerkiksi uni- ja mielialahäiriöihin, tutkitaan.
Matkapuhelimen käytön ja syövän yhteydestä on tehty satoja tutkimuksia, mutta toistaiseksi yhteyttä ei ole voitu osoittaa. Maailman terveysjärjestön WHO:n syöväntutkimuskeskus IARC päätyi vuonna 2011 arvioon, jonka mukaan radiotaajuiset kentät saattavat aiheuttaa syöpää, ja että asiaa täytyy siksi seurata.
Osallistujien tarkat puhelutiedot tutkijoiden käytössä
WHO:n aloitteesta tehtävässä kansainvälisessä seurantatutkimuksessa on mukana noin 300 000 ihmistä. Suomen lisäksi tutkimusta tehdään Ruotsissa, Tanskassa, Iso-Britanniassa, Ranskassa ja Hollannissa.
Tutkimuksessa seurataan osallistujien terveydentilaa ainakin 15 vuoden ajan. Tutkijoilla on käytössä osallistujien matkapuhelintiedot yksittäisten puhelujen tarkkuudella vuodesta 2009 lähtien.
Osallistujia on myös haastateltu pariin otteeseen vuosien varrella. Nyt on alkamassa kolmas kyselykierros.
– Tutkimushankkeen laajuuden ja pitkän seurannan ansiosta tutkimuksesta saatavat tulokset ovat hyvin merkittäviä ja pystymme antamaan aiempaa luotettavamman riskiarvion, kertoo Tampereen yliopiston epidemiologian professori ja Säteilyturvakeskuksen tutkimusprofessori Anssi Auvinen.
Operaattorien tietokannoista saadut tiedot ovat täsmällisempiä ja kattavampia kuin tutkittavien itse raportoimat arviot matkapuhelimen käytön määrästä. Anssi Auvinen
Auvinen vastaa COSMOS-tutkimuksen Suomen osuudesta.
– Tutkimuksen vahvuutena on myös tarkka puhelujen määrää koskeva tieto. Operaattorien tietokannoista saadut tiedot ovat täsmällisempiä ja kattavampia kuin aiemmissa tutkimuksissa käytetyt, tutkittavien itse raportoimat arviot matkapuhelimen käytön määrästä.
Puhelutiedot on saatu tutkimuskäyttöön tutkimukseen osallistuvien suostumuksella.
Nykyisin Tampereen yliopiston vetämä COSMOS-tutkimus käynnistettiin Suomessa alun perin yliopiston ja Säteilyturvakeskuksen yhteistyönä. Tutkimuksen toteutusta on tukenut muun muassa Koneen säätiö.
