Vaarallinen valtatie 15 on odottanut remonttia jo parikymmentä vuotta, ja odottaa jatkossakin.

Tien kunnostus jäi pois hallituksen keskiviikkona julkaisemasta ensi vuoden budjettiesityksestä. Sen sijaan rahoitusta ovat saamassa Saimaan kanavan sulkujen pidentäminen, valtatie 4:n Äänekoski–Viitasaari-tieosuus sekä Tampere–Jyväskylä-radan parannustyöt.

Valtatie 15:n kunnostusta on odotettu jo pitkään. Reilun 40 kilometrin mittaisella tieosuudella liikkuu paljon rekkoja, ja se on yksi Suomen vaarallisimmista teistä.

Kotkan Rantahaan ja Kouvolan Tykkimäen välisen tieosuuden kunnostaminen maksaisi noin 120 miljoonaa euroa.

Seuraavan kerran valtio päättää tiehankkeiden rahoituksesta ensi syksynä, jolloin listataan vuoden 2022 investoinnit.

Uusi laaja suunnitelma ohjaa päätöksiä

Suomessa on valmisteilla ensimmäinen koko maan kattava liikennejärjestelmäsuunnitelma vuosille 2021–2032.

Kyseessä on pitkän aikavälin strateginen suunnitelma, joka linjaa yleiset periaatteet siitä, miten valtion rahoitusta käytetään esimerkiksi nykyisen liikenneverkon kunnossapitoon ja liikenneverkon kehittämiseen sekä muuhun liikennejärjestelmän kehittämiseen. Suunnitelman on määrä valmistua ensi keväänä.

Liikenneneuvos Hanna Perälä liikenne- ja viestintäministeriöstä kertoo, että 12-vuotiseen suunnitelmaan ei ole tässä vaiheessa nimetty mitään tiettyjä liikenneverkon kehittämishankkeita.

– Suunnitelman tarkkuustaso on vielä auki. Suunnitelmaan sisällytetään vähintään liikenneverkon kunnossapidon ja kehittämisen rahoitusta ohjaavia kriteerejä, Hanna Perälä sanoo.

Tulevan suunnitelman tehtävä on ohjata valtion budjettipäätöksiä, jotka tehdään jatkossakin joka vuosi erikseen.

"Valtatie 15 on kynnyskysymys"

Liikennejärjestelmäsuunnittelun parlamentaarisessa ohjausryhmässä on Kymenlaaksosta mukana kouvolalainen kansanedustaja Sheikki Laakso (ps.).

Hänen mukaansa kaikki tulevat väylähankkeet ovat tällä hetkellä samalla viivalla tulevassa liikennejärjestelmäsuunnitelmassa.

– Syksyn aikana konkretisoituu, mitä väyliä ruvetaan vuoden 2022 budjettiin työntämään. Pidän aika isona kynnyskysymyksenä, että valtatie 15 on siellä. Tämä ei ole siltarumpupolitiikkaa, vaan meillä on karut faktat siihen, että tie pitää kunnostaa, Sheikki Laakso sanoo.

Tiellä on tapahtunut vuosina 2014–2018 yhteensä 140 onnettomuutta, joista 39 johti henkilövahinkoihin.

Liikenne myös ruuhkautuu helposti. Mäkien vuoksi raskaan liikenteen meno hidastuu satasen alueella jopa 70 kilometriin tunnissa. Tiellä ei ole montaa paikkaa, joissa on turvallista ohittaa.

Laakso ei ole yllättynyt siitä, ettei valtatie 15:n kunnostus ollut mukana valtion ensi vuoden budjettiesityksessä.

– Aikaisemmin sitä ei ehkä osattu tuoda riittävän paljon esiin. Nyt on tullut esiin ambulanssiliikenne, mitä ei ole ollut aikaisemmissa väännöissä mukana.

Tie on ongelmallinen ambulanssien kannalta, koska valtatien varrella on vain vähän ohituspaikkoja. Ambulanssiajojen määrä on kaksinkertaistunut viime vuosina, kun sairaalapalveluita on siirretty Kouvolasta Kotkaan.

Lue lisää: Ambulanssit pulassa valtatiellä, jolla ei voi ajaa tarpeeksi kovaa eikä ohittaa muita – pahin vihollinen on aika

Toisaalta tieremontin puuttuminen 12-vuotisesta liikennejärjestelmäsuunnitelmasta ei Laakson mukaan tarkoittaisi myöskään sitä, ettei sille saada ollenkaan rahoitusta. Rahoituspäätökset varmistuvat vasta sitten, kun valtio julkistaa seuraavan vuoden budjetin.

– Jos se ei ole listoilla, se ei tarkoita, että kirves on heitetty kaivoon eikä remonttia koskaan tulisi, Laakso toteaa.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan Suomi rikkoi ihmisoikeussopimuksen toista artiklaa, oikeutta elämään, kun viranomaiset epäonnistuivat suojelemaan etukäteen Kauhajoen koulusurman uhreja.

Kansainvälisen lain ja ihmisoikeuksien professori Martin Scheinin pitää ratkaisua poikkeuksellisena ja kehitysaskeleena kohti uutta standardia ihmiselämän suojelemisen velvollisuudesta.

Lue seuraavaksi: Euroopan ihmisoikeustuomioistuin: Suomen valtio epäonnistui Kauhajoen koulusurman uhrien suojelemisessa – omaiset helpottuneita vuosia odotettuun päätökseen

Valtio on Scheininin mukaan velvollinen huolehtimaan siitä, että yhteiskunnassa ei esiinny sellaista yksilöiden välistä kuolemiin johtavaa väkivaltaa, joka olisi valtion toimilla estettävissä.

– Tähän asti EIT:n tulkinnan lähtökohtana on ollut välitön päällekaatuva uhka väkivallasta toiselle, jolloin valtiolla on velvollisuus antaa esimerkiksi poliisisuojaa, vartiointia tai valvontaa potentiaalisille uhreille.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi Suomen loukanneen ihmisoikeuksia, koska poliisi ei ottanut tulevalta kouluampujalta asetta pois, vaikka oli aihetta epäillä, että tekijä voisi käyttää asetta toisten ihmisten surmaamiseen tai vahingoittamiseen. Koulusurman tutkimisesta Suomi puolestaan sai puhtaat paperit.

Sisäministeri Maria Ohisalo twiittasi iltapäivällä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Kauhajoki-päätöksestä. Ohisalon mukaan asia on vakava, ja päätökseen perehdytään huolella.

Välittömän uhan rinnalle lievempi uhka

Scheinin tulkitsee EIT:n näkemystä niin, että nyt välittömän uhan rinnalle tulkintaan tuli myös lievempi uhka ja mahdollinen riski.

– Pidän selvänä, että tästä tulee uusi eurooppalainen standardi, milloin poliisin pitää käyttää sellaista keinoa kuin aseen poisotto. Uusi standardi kevyempien väkivallan uhkan tilanteiden varalle, hän sanoo.

Hän uskoo, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisu synnyttää Suomessa keskustelua, mutta ei johda lainsäädännöllisiin muutoksiin.

– EIT ei pistänyt tapahtunutta yhden ihmisen syyksi, vaan vika on ohjeistuksessa. Näkisin, että tämä järjestyisi sisäministeriön tai poliisin sisäisellä uudella ohjeistuksella, jossa asetetaan herkempi kynnys ottaa henkilöltä ase pois silloin, kun tulee tieto lievemmästä väkivallan uhasta.

Sellaiseksi ihmisoikeusprofessorin mielestä riittäisi vaikka kaveripiiriltä tai muuta kautta tietoon tullut henkilön viehtymys koulusurmavideoihin.

Professori ei suosittele vaatimaan asian uutta käsittelyä

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi äänin 6-1, että Suomi rikkoi Euroopan ihmisoikeussopimuksen artiklaa numero 2, jossa turvataan jokaiselle oikeus elämään.

Ihmisoikeustuomioistuin käsittelee valtaosan tapauksista seitsemän tuomarin jaostossa. Jos valtio tai valittaja ei ole tyytyväinen, se voi vaatia, että asia viedään 17 tuomarin suureen jaostoon.

Sinne pääsy on harkintavallan alla.

Ihmisoikeusprofessorin mielestä Suomen valtion ei kannattaisi hakea suuren jaoston ratkaisua., koska EIT:n päätös oli lähes yksimielinen ja myös päätöksenteossa mukana ollut suomalainen tuomari oli tekemässä langettavaa päätöstä.

Hänen mukaansa ainoastaan brittiläinen tuomari oli sitä mieltä, että arvioinnissa olisi pitänyt pysyttäytyä perinteisessä välittömässä ja päällekaatuvassa todennetussa uhassa, eikä vain potentiaalisessa riskissä, joka voidaan kevyemmin keinoin neutralisoida.

Hän pitää hyvänä, että ihmisoikeustuomioistuin on ottanut nyt askeleen asettaa valtioille velvoitteen jo lievemmän riskin tapauksissa tehdä kevyitä suojaamistoimia ilman, että tarvitaan raskasta poliisivartiointia kaikille potentiaalisille uhreille.

– Aseen pois ottaminen on niin paljon kevyempi keino, että on ehkä hyvä, että siihen tulee lievempi kynnys.

Tietokirjailija ja Journalisti-lehden päätoimittaja Maria Petterssonin mielestä historiankirjat ovat epätasapainossa. Historiaa hahmotetaan suurmiesten ja sotien kautta, ja historiassa on suuri aukko siinä kohtaa, missä naisten pitäisi olla. Miehistä on kirjoitettu iät ja ajat ja sama jatkuu tänä päivänä.

– Se ei ole mitenkään loppunut, että miehistä tiedetään ja naisista ei. Jos katsomme uusien elämäkertojen määriä - kuinka paljon siellä on miesten elämäkertoja ja kuinka vähän siellä on naisten elämäkertoja - ongelma ei ole ohi. Edelleen kirjoitamme paljon enemmän miesten historiaa, kuin kenenkään muun historiaa, Pettersson toteaa.

Tiesitkö, että Mozartin sisko oli oikeasti se perheen nero? Tiesitkö, että ydinfission keksi nainen? Emme mekään! Maria Pettersson kertoo Takaisin Pasilaan -podcastin Marjukalle ja Toivolle miesvaltaisen historian ongelmista ja pohtii, kuinka korjata vääriä mielikuvia menneisyydestä.

Kirja, joka paikkaa historian aukkoa

Pettersson kertoo janonneensa naisten tarinoita jo lapsena. Historiaa kuitenkin riivasi ammottava aukko naisten kohdalla ja tuntuu, kuin naiset olisivat “ilmestyneet” historiaan vasta 1970-luvun jälkeen. Pettersson ei tyytynyt tilanteeseen. Hän aloitti Twitterissä ketjun, johon kokosi historian jänniä naisia.

Ketju saavutti huiman suosion ja kohta Petterssonilla oli yhden kirjan verran naisten tarinoita kerrottavana - yli 90 naisen tarinaa, jotka syystä tai toisesta eivät päätyneet historiankirjoihimme. Pettersson kirjoitti kirjan, joka paikkaa naisten historiaan jättämää aukkoa.

_Historian jännät naiset -_teos (Atena) julkaistiin elokuussa ja sen ensimmäinen painos myytiin loppuun siltä istumalta.

Pettersson ei jäänyt hiljaiseksi. Jännät naiset haluavat päästä ääneen, ja Petterssonin uusi podcast, Maria Pettersson ja historian naiset, julkaistiin keskiviikkona Yle Areenassa.

Jos haluamme ymmärtää historiaa oikein, on meidän kuultava kaikkien tarinat

Petterssonin mielestä historiankirjat tarvitsevat naisia, jotta voimme ymmärtää yhteiskuntaa.

– Jos historian kirjoista puuttuu naiset, puuttuu puolet yhteiskunnasta. Emme voi ymmärtää maailmaa, ymmärtämättä naisten, köyhien tai vähemmistöjen näkökulmaa. Petterson sanoo.

Petterssonin mukaan asiaa voisi suhteuttaa esimerkiksi siten, että jos tästä ajasta kerrottaisiin vain Donald Trumpin, tai vaikka Vladimir Putinin kautta, meiltä jäisi suuri osa maailmaa ymmärtämättä.

Historian opetus kaipaa päivitystä

Petterssonin pohtii, että historian kerrontaa voisi muuttaa. Naisten tarinoita pitäisi kuulla jo koulussa.

– Toivoisin, että tämä valuisi seuraavaksi esimerkiksi koulutukseen ja siihen, että miten meille opetetaan historiaa peruskoulussa.

Petterssonin mielestä historian kirjoittaminen ei ole kuitenkaan vieläkään tasapainossa.

– Jos haluamme täysivaltaista kuvaa historiasta, siihen kuuluu erilaisia ihmisiä kokonaisvaltaisesti. Emme saa unohtaa ketään, tai siihen ainakin pyritään, Pettersson painottaa.

Kuuntele koko keskustelu Yle Areenasta!

Kun iisalmelainen lääkärinä työskentelevä Pekka Honkakoski sai muutama vuosi sitten käyttöönsä Nasan käyttämää tekniikkaa, alkoivat kalliomaalausten tarinat aueta aivan uudella tavalla.

Valokuvausta harrastava Honkakoski käytti kalliomaalausten tutkimiseen paitsi tätä arkeologeillekin tuttua, satelliittikuvauksissa käytettyä menetelmää, mutta myös erityistä valotustekniikkaa. Näin kallioista alkoi paljastua uusia tarinoita paljon aiempaa enemmän.

Kun kalliomaalauksia löydettiin näin runsaasti, antoi se sijaa aivan uudenlaisille tulkinnoille.

Pohjoismaiden laajimmat ja vanhimmat ihmisen tekemät kalliomaalaukset ovat 3 500 – 7 000 vuotta vanhoja. Niitä voi löytää esimerkiksi Suomussalmelta, Hossan Värikalliolta sekä Mikkelin Astuvansalmelta. Näiden seutujen kalliomaalauksista on paljastunut teoksia, joita uudenlaisen tekniikan avulla on päästy tulkitsemaan paremmin.

Maalausten hahmoissa ja kuvastoissa voi nähdä samankaltaisuuksia esimerkiksi saamelaisten rumpujen kuviin.

Lue myös: Tutkimusmatkailija löysi Hossasta lisää kalliomaalauksia – hyödynsi NASAn menetelmiä

Voisiko kuvassa olla jumalatar Juksáhkkán esivanhempi?

Kalliomaalauksia tulkitessa kannattaa pitää mielessä, että kyseessä on tuhansia vuosia vanhoja teoksia aivan erilaisen kulttuurin aikakaudelta. Tulkinnoissa on Honkakosken mukaan pyöräytettävä omia ajatuksiaan lapsen ajattelutapaan, etteivät nykyiset tiedot ja ajatukset liikaa vääristäisi tulkintoja.

Honkakoski on pitkän linjan valokuvausharrastaja, joka on erityisen kiinnostunut harvinaisemmista kuvauskohteista, niin lumihiutaileista kuin juuri kalliomaalauksista. Honkakoski on omien sanojensa mukaan tutkimusmatkailija ja häntä kiehtovat usein sellaiset paikat, joihin ihan jokainen valokuvaaja ei välttämättä päädy.

Honkakoski havaitsi löytämissään maalauksissa hahmon, joka muistuttaa saamelaisrummuissa esiintyvää metsästyksen jumalatar Juksáhkkáá. Hahmo innosti häntä perehtymään saamelaiseen historiaan ja nykyaikaan.

– Kielitieteilijät arvioivat kalliomaalauksia tehneiden ihmisten puhuneen jotakin paleoeurooppalaista kieltä, koska saamen- ja suomen kielet olisivat heidän mielestään maalauksia nuorempia, kertoo Honkakoski.

Hän huomauttaa, että saamelaisten historiasta on arkeologista tietoa vasta 2 000 vuotta näitä maalauksia myöhemmin. Silti, jos nyt löydetyistä kalliomaalauksista ja jo aiemmin tiedetyistä asioista löydetään yhteneväisyyksiä, ovat tulokset Honkakosken mukaan erittäin tärkeitä.

Hän heittääkin haasteen tutkijoille: on heidän työnsä tutkia, mistä oikeasti on kyse.

– Onko jonkinlaista historiaa jäänyt unholaan tai onko kallioita maalanneiden ihmisten kulttuurista jäänyt jotain saamelaisten rumpujen kuviin? Jos näiden tietojen välissä on jonkinlainen linkki, toivoisin, että saamelaiset saisivat omaa esihistoriaansa paremmin esiin. Juuri nyt on suomalaisten ja saamelaisten tutkijoiden aika perehtyä tähän asiaan.

Saamelaismuseon arkeologi näkee monenlaisten tutkimusten mahdollisuuden

Saamelaismuseo Siidan arkeologi Eija Ojanlatva arvostaa Honkakosken tekemää työtä. Arkeologien keskuudessa puhetta uusista löydöksistä on hänen mukaansa riittänyt. Ojanlatva on vakuuttunut siitä, että Honkakosken uusi tutkimustapa ja uudet kuvat ovat tutkimusmaailmalle merkittäviä. Kyse on kalliomaalauksista, jotka ovat pitkältä aikaväliltä, yli 3 000 vuoden ajalta.

Suomessa kalliomaalauksia on suhteellisen paljon. Jos tarkastelee laajempaa aluetta esimerkiksi Norjaan ja Venäjälle saakka, on uusissa löydöksissä yhtäläisyyksiä näistä maista löydettyjen kalliomaalausten kanssa.

Kalliomaalauksista on aiemminkin ilmennyt kuvia, jotka ovat tuttuja saamelaismytologiasta: eläimiä, tuntureita, lintuja, ihmisiä metsästystä, kalastusta ja niin edelleen, luettelee Ojanlatva.

Hän lisää, että koko arktisen alueen maalausten tutkiminen olisi mielenkiintoista. Esimerkiksi kivikautisia maalauksia voitaisiin verrata 200 vuotta vanhoihin saamelaisrumpuihin. Jos jokin taho alkaa tutkimaan kalliomaalauksia, toivoisi Ojanlatva saamelaismuseon voivan olla työssä avuksi. Hän näkee saamelaisalueelta tulevan tiedon tärkeäksi osaksi mahdollista tutkimustyötä.

Arkeologian dosentti: kuvien ajatusmaailma näkyy myös saamelaisrummuissa

Kalliomaalauksista väitöskirjan tehnyt arkeologian dosentti Antti Lahelma on aiemmin tuonut esiin ajatuksen siitä, että vanhojen saamelaisrumpujen kuvamaailmassa on voinut säilyä jotain kalliomaalausajan kulttuurin ajattelutavoista. Pekka Honkakosken kokoama uusi dokumentaatio tukee Lahelman näkemystä.

Lahelman mukaan Honkakosken löydökset ovat mielenkiintoisia: osa on ollut tiedossa jo ennen, mutta osa tulkinnoista on aivan uusia.

– Kuvat ovat yhtäläisiä esimerkiksi Juksáhkkán kanssa, mutta se ei tarkoita sitä, että kuvien tekijät olisivat olleet saamelaisia tai saamelaisuutta olisi edes ollut silloin. Ei ole myöskään tietoa siitä, mitä kieltä he ovat puhuneet, kertoo Lahelma.

– Olivat ne sitte mitä tahansa ihmisiä ja puhuneet mitä tahansa kieltä, on maailmankuvassa sellaisia ominaisuuksia, joita on myöhemmin nähty saamelaisessa uskossa, hän jatkaa.

Lahelma kuitenkin muistuttaa, että kyse on monia tuhansia vuosia vanhoista maalauksista. Vaikka yhteneväisyyksistä saamelaisten kuvausten kanssa puhutaankin, ei voida sanoa, että nämä kalliomaalaukset olisivat saamelaiskulttuurista – toisin kuin vaikkapa rummuissa, joissa yhteys on voitu selvittää.

Lahelma suositteleekin ajattelemaan näitä maalauksia ikään kuin ihmiskunnan yhteisenä perintönä, eikä niitä kannata viedä hänen mukaansa poliittiseen kontekstiin lainkaan.

Uuden sote-järkäleen lausuntokierros lähenee loppuaan. Yli 1200 sivun lakipaketti lähti lausuntokierrokselle kesäkuussa, ja lausuntoaika päättyy tämän syyskuun loppupuolella.

Mikä lakipaketissa on hyvää ja huonoa? Miltä näyttävät sen mahdollisuudet tulla hyväksytyksi eduskunnassa?

Kysyimme asiaa neljältä sosiaali- ja terveydenhuoltoon perehtyneeltä asiantuntijalta: Yhteiskuntapolitiikan professori Teppo Krögeriltä, professori, terveystaloustieteen dosentti Markku Pekuriselta, sosiaalityön emeritaprofessori Anneli Pohjolalta ja dosentti, Liina-Kaisa Tynkkyseltä.

1. Uudessa sote-mallissa rönsyjä on karsittu

Kaikki asiantuntijat kiittelevät sitä, että uusi ehdotus on edellistä, Juha Sipilän (kesk.) hallituksen sote-mallia yksinkertaisempi.

Myös valmistelutyö saa kiitoksia, massiivinen 1208 sivun paketti tuli kerrankin valmiiksi aikataulussaan – koronakriisistä huolimatta.

Helsingille ja 21 uudelle sote-maakunnalle siirtyy hallituksen lakiluonnosten mukaan vain sosiaali- ja terveydenhuolto sekä pelastustoimi.

Edellisiin esityksiin verraten rönsyjä on karsittu. Vuonna 2011 aloittanut Jyrki Kataisen (kok.) hallitus teki soten varjolla kuntauudistusta. Viime hallituskaudella taas Juha Sipilän johdolla luotiin laaja-alaista maakuntahallintoa ja valinnanvapauden monituottajamallia. Nyt keskitytään tiukemmin sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamiseen.

2. Uudellamaalla voi muhia ongelma

Sosiaali- ja terveysministeriö neuvotteli Uudenmaan erillisratkaisua yhdessä alueen kuntien ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) kanssa. Ratkaisusta päästiin sopuun 2019 joulun alla.

Uudellemaalle on tulossa neljä sote-maakuntaa ja Helsinki. Malli on muiden kuin Helsingin osalta kolmiportainen. Ensimmäisellä portaalla kunnat vastaavat hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä neljässä sote-maakunnassa. Seuraavalla tasolla sote-maakunnat ja Helsinki vastaavat perusterveydenhuollosta, sosiaalipalveluista ja osasta erikoissairaanhoitoa. Lisäksi HUSin tehtäväksi jää vielä osa erikoissairaanhoidosta.

– Jos tämä ei ole varsinainen hallintohimmeli, niin mikä sitten on, huomauttaa dosentti Liina-Kaisa Tynkkynen.

Kun palvelujen järjestäjiä on monta, niin Uudellamaalla perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteensovittaminen jää vajaaksi.

– Eli alueella, jossa asuu noin yksi kolmasosa Suomen väestöstä, ei pitkään tavoiteltu yhden johdon alaisuus toteudu siten kuin muualla maassa, Tynkkynen sanoo.

Hänen mukaansa tämä on jonkinlainen riski. Voi olla, että kustannusten kasvua ei saada hillittyä, eivätkä perusterveydenhuolto ja sosiaalihuolto vahvistu.

– Sen ei kuitenkaan tarvitse merkitä uudistuksen tavoitteiden vesittymistä, Tynkkynen sanoo.

Paljon riippuu esimerkiksi omistajaohjauksesta, työnjaosta ja työvoimasta: kuinka hyvin sote-maakunnat ja Helsinki onnistuvat ohjaamaan HUSia ja miten työvoima jakautuu eri alueiden kesken.

– Alkavatko sote-maakunnat keskenään kilpailla vähistä hoitajista ja lääkäreistä ja päästäänkö työnjaosta sopuun, Tynkkynen kysyy.

Toisaalta lähipalvelujen näkökulmasta hän pitää Uudenmaan ratkaisua perusteltuna.

– Ihmisen vaikutusmahdollisuudet oman sote-maakuntansa asioihin voivat olla paremmat, dosentti Liina-Kaisa Tynkkynen arvioi.

3. Ulkoistuksien kieltämisistä riidellään vielä

Uudessa sote-lainsäädännössä täsmennetään sitä, mitä palvelujen järjestäjältä eli sote-maakunnalta vaaditaan: mitä sote-järjestäjän pitää tuottaa itse ja mitä se voi hankkia ulkopuolelta.

Kunnilla on tällä hetkellä varsin suuri vapaus tehdä erilaisia ratkaisuja sote-palveluiden järjestämiseksi. Yritykset hoitavat pienempiä tai suurempia kokonaisuuksia kuntien palveluista.

Emeritaprofessori Anneli Pohjolan mielestä on myönteistä, että tulevaisuudessa palvelut pohjautuvat aiempia sote-malleja selkeämmin julkiseen vastuuseen

– Sote-maakunnilla pitää olla itsellään riittävä oma palvelutuotanto, jotta palvelut voidaan kaikissa olosuhteissa turvata kaikille ihmisille mahdollisimman yhdenvertaisesti. Erityisesti sosiaalihuollon asiakkaiden kannalta tämä on merkityksellistä, koska päätökset palveluiden antamisesta asiakkaalle kuuluvat julkiselle vallalle.

Samaa sanoo Tampereen yliopiston Liina-Kaisa Tynkkynen. Julkisen vallan pitää lähtökohtaisesti vasta sosiaali- ja terveyspalveluista.

Hän tulkitsee hallituksen esitysluonnosta niin, että laajamittaisille ulkoistuksille halutaan nyt laittaa piste.

– Joidenkin nyt jo tehtyjen ulkoistussopimusten mahdollinen mitätöinti on kuitenkin kova toimi, jonka vaikutuksia niin sote-maakunnille kuin yrityksille on vaikea arvioida. Se vaikutusarvioissa myös todetaan. Sote-maakunnille aiheutuvista korvauksista olisi hyvä saada tarkempia arvioita, koska joillekin maakunnille tämä voi olla taloudellisesti merkittävä kysymys.

Toisaalta se, mitä käytännössä tapahtuisi, ei ehkä ole niin radikaalia.

– Sote-maakuntien kyky kasvattaa omaa tuotantoaan voi olla rajallinen, Tynkkynen sanoo.

Hän arvioi myös, että muutokset esimerkiksi asumispalveluissa tuskin ovat isoja.

– Esimerkiksi vanhojen ihmisten asumispalveluissa, joissa yritykset tuottavat merkittävän osan palveluista, suuria muutoksia tuskin tapahtuu.

4. Kumpi kannustaa tehokkuuteen, riittävä rahoitus vai krooninen rahapula?

Rahoitus on yksi sote-uudistuksen kiistakapula.

Sote-maakuntien rahoitus perustuu pääosin väestön palvelujen tarpeeseen. Maakunnat saavat noin 80 prosenttia rahoistaan väestön palvelutarpeita kuvaavien tekijöiden perusteella.

Näitä ovat maakunnan ikärakenteen ja erilaisten sosio-ekonomisten tekijöiden lisäksi muun muassa kustannuksiltaan merkittävien sairauksien yleisyys maakunnassa.

Rahoitusmallin hyötyjiä ovat köyhemmän ja sairaamman väestön sote-maakunnat – paremmassa taloudellisessa tilanteessa olevat ja terveemmän väestön alueet kärsivät.

Esimerkiksi Helsingin, Länsi-Uusimaan ja Pohjanmaan rahoitus tulee supistumaan merkittävästi.

HUSin hallitus lausui vastikään, että se ei näe sote-uudistuksen edistämistä mahdollisena ilman rahoitusmallin merkittävää muuttamista. Lausunnossa todetaan myös, että toteutuessaan rahoitusmalli veisi pohjan yhdenvertaiselta erikoissairaanhoidolta ja romuttaisi koko maan erikoissairaanhoitojärjestelmän.

Kiivasta keskustelua voi syntyä siitäkin huolimatta, että muutoksen vaikutuksia vaimennetaan seitsemän vuoden siirtymäajalla. Sen aikana rahoituksen maakuntakohtaiset muutokset rajataan vuosittain euromääräisesti.

– Pitkä siirtymäaika antaa maakunnille aikaa sopeuttaa toimintaa muuttuvaan rahoitusraamiin ja rahoituksen tasoa korjataan jälkeenpäin, jos ilmenee, ettei rahoitus ole ollut koko maan tasolla riittävä, professori Markku Pekurinen sanoo.

Ongelmana Pekurinen pitää sitä, että vaikka väestön palvelutarpeen ennakoidaan kasvavan lähivuosina noin 1,2 prosenttia vuodessa, kasvua ei oteta rahoituksessa huomioon täysimääräisesti. Jo tiedossa olevasta maakuntien rahoitustarpeen kasvusta jätetään 20 prosenttia huomioon ottamatta.

– Tälle on vaikea nähdä perusteltua syytä. Riittämätön rahoitus ei ole uskottava, Markku Pekurinen sanoo.

Rahoituksen lähtökohtaista riittämättömyyttä ihmettelee myös professori Kröger.

– Esimerkiksi vanhuspalvelut ovat jo nykyisinkin alirahoitettuja ja palvelujen tietoinen alirahoittaminen on vastakkainen uudistuksen keskeisen tavoitteen kanssa. Siis sen, että kaikille turvataan riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut.

Lain perusteluissa otaksutaan, että antamalla sote-maakunnille tarvetta niukempi rahoitus, niillä olisi kannuste sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten kasvun hillintään.

– Näin voi toki olla, mutta itse ennakoin sen johtavan moraalikatoon. Eli siihen, että jos lähtökohtaisesti tiedetään, ettei raha riitä, sen käyttöä ei myöskään seurata riittävällä vakavuudella, professori Pekurinen sanoo.

5. Uudistus ei ole palvelu-uudistus – nyt tehdään hallintouudistusta

Yhteiskuntapolitiikan professori Teppo Kröger sanoo, että sote-uudistuksen tavoitteita ei oikeastaan voida saavuttaa.

– Niiden saavuttamiseksi pitäisi uudistaa palvelut, nyt tehdään hallintouudistusta.

Hänen mukaansa esimerkiksi hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen, palveluiden saatavuuden ja saavutettavuuden parantaminen ja laadukkaiden sosiaali- ja terveyspalveluiden turvaaminen eivät toteudu pelkästään luomalla sote-maakuntia.

Myös Liina-Kaisa Tynkkynen sanoo, että lakipaketissa on kyse nimenomaan hallinnon uudistamisesta – jota sitäkin tarvitaan.

– Silti palvelujen uudistukset, ja panostukset hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen ovat avainasemassa tavoitteiden saavuttamiseksi. Esimerkiksi Tulevaisuuden sote-keskus -ohjelma kulkee nytkin omia ratojaan, ja sitä tehdään hallinnon uudistuksen rinnalla.

Lakiehdotuksen sote-malli tarkoittaa myös valtionohjauksen merkittävää kasvua. Krögerin mukaan vuoden 1993 valtionosuusuudistuksen tuoma hajauttaminen puretaan pitkälti näillä suunnitelmilla.

– Silloin valtionohjauksen ajateltiin olevan haitallista, näin ajat muuttuvat, professori Kröger sanoo.

Professori Pekurinen ja dosentti Liina-Kaisa Tynkkynen pitävät valtion ohjauksen vahvistamista monelta osin perusteltuna. Onhan kysymys valtion rahasta. Toisaalta tiukka valtionohjaus herättää kysymyksen sote-maakuntien itsehallinnosta ja liikkumavarasta.

– Niiden päätösvalta jää melko kapeaksi. Jos sote-maakunnille annetaan myöhemmin verotusoikeus, se lisäisi niiden liikkumavaraa, Pekurinen ja Tynkkynen pohtivat.

Valtion ohjauksen kasvattaminen herättää myös kysymyksen siitä, mihin valtio aikoo uutta valtaansa käyttää.

– Nouseeko tärkeimmäksi tavoitteeksi palvelujen yhdenvertainen saatavuus vai kustannusten kasvun pysäyttäminen? Sosiaali- ja terveysministeriö ja valtiovarainministeriö ovat molemmat mukana ohjaamassa sote-maakuntia ja voi ennakoida, että ne painottavat eri tavoitteita, Teppo Kröger huomauttaa.

6. Sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistus on aina vain pelkkä terveysuudistus

Sosiaalityön professori Anneli Pohjola sanoo, että sote-uudistusta vaivaa edelleen terveydenhuoltokeskeisyys. Vaikka tutkimuksin on kiistatta osoitettu, miten sosiaaliset tekijät vaikuttavat suuresti myös terveyteen ja sairastavuuteen.

Sosiaalihuolto on merkittävä myös julkisten menojen kannalta. Siihen kuuluvat esimerkiksi vanhojen ihmisten ja vammaisten asumispalvelut, vanhojen kotihoito ja lastensuojelu.

Sosiaalihuollon osuus on 6,7 miljardia. Eli lähes yhtä paljon kuin paljon keskustelua herättävän erikoissairaanhoidon menot, jotka ovat 6,9 miljardia. Syytä on myös huomata, että sosiaalihuollon menot ovat puolta suuremmat kuin perusterveydenhuollon kustannukset, jotka ovat 3,3 miljardia.

– Perustellusti odottaisi, että tällaisen suuruusluokan toimintaa haluttaisiin tarkastella uudistuksessa huolella, Anneli Pohjola sanoo.

Hän muistuttaa myös siitä, että sosiaalihuollon jääminen uudistuksen sivuosaan asettaa sen asiakkaat ja heidän palvelujensa vahvistamisen heikkoon asemaan.

– Osa heistä saattaa olla myös juuri niitä ihmisiä, jotka tarvitsevat sekä sosiaali- ja terveyspalveluja, joiden yhteensovittamista uudistuksella piti parantaa. Miten paljon palveluja tarvitsevien palveluja oikeasti kehitetään, Pohjola kysyy.

7. Jokohan tällä sote-draaman tuotantokaudella päästäisiin maaliin?

Asiantuntijat arvioivat, että tämänkertaisen lakipaketin läpimenomahdollisuudet ovat kohtalaisen hyvät.

Professori Markku Pekurinen sanoo, että rahoitusmallia on tarpeen tuoda lähemmäksi reaalimaailmaa, mutta lakipaketti on selvästi edellistä realistisempi, ja sen soisi menevän läpi muutamalla parannuksella.

Professori Teppo Kröger sanoo, että valmistelutyö on ollut huolellista ja perusteellista.

Professori Anneli-Pohjola ja dosentti Liina-Kaisa Tynkkynen arvioivat, että sisällölliset riskit liittyvät Uudenmaan erillisratkaisuun ja ulkoistusten mitätöimiseen.

– Selvää turnausväsymystä on havaittavissa. Eiköhän meistä aika moni toivo, että vihdoin päästäisiin käytännön tekoihin, professori Pohjola sanoo.

Voit keskustella aiheesta jutun lopussa 18.9. klo 23 asti.

Lue myös:

Suuret kaupungit näreissään: Hallituksen sote-ehdotus sortaa niitä

Analyysi: Uusi sote-malli ei murehdi säästöistä, mutta rahasta revennee vielä riitoja

Analyysi: Pysyykö sote-kone tällä kertaa ilmassa? Jälleen pöydässä on ehdotus, jonka perustuslaillisuutta ei tiedetä

Analyysi: Yhden sortin sote-soppa tämäkin, ministeriö pyysi kielenhuoltajien apua nimisotkuun – maakunta ei voi olla monen alueen nimi

Keskustelu Helsingin keskustan elinvoiman säilymisestä saa jälleen uusia kierroksia. Kaupungin ydinkeskustaa kehittävän Helsinki City Markkinointi ry:n teettämän kyselyn mukaan noin kaksi kolmasosaa jäsenyrityksistä kertoi koronan laskeneen liikevaihtoa rajusti. Valtaosa kertoi myös joutuneensa lomauttamaan väkeä.

Kultasepänliike Tillanderin toimitusjohtaja Tina Tillander sanoo kymmenien vuosien kokemuksellaan, että korona on vain korostanut jo pitkään ydinkeskustassa jatkunutta kehitystä.

– Ongelma ei ole pelkästään korona, vaan ongelmia on ollut jo pitkään. Täällä ei ole niin paljon ihmisvirtaa kuin aikaisemmin, Atelier Torbjörn Tillanderin toimitusjohtaja Tina Tillander sanoo.

Kauppaketju HOK-Elannon kiinteistöjohtaja Jyrki Karjalainen puolestaan toteaa, että koronan aikana on käynyt hyvin selväksi, miten tärkeitä keskustan ulkopuolelta tulevat asiakkaat ovat ydinkeskustan elinvoimalle.

Karjalaisen mukaan kaupalliset palvelut ovat selvinneet keskustan ulkopuolella koronasta pienemmin kolhuin.

Helsingin kauppakamarin maankäyttö- ja liikenneasioiden päällikön Tiina Pasurin mukaan ydinkeskustan ulkopuolella kauppa käy, koska siellä on asuttu, oltu ja tehty töitä myös koronarajoitusten aikana.

– Päivittäistavarakaupalla on mennyt hyvin korona-aikana, mutta ei täällä keskustassa, koska täällä ei ole ihmisiä. He ovat asioineet korostetusti lähikeskuksissaan.

Yritysten terveiset päättäjille ovat, että matkustusrajoituksiin odotellaan helpotuksia ja etätyösuositus pitäisi poistaa. Myös koronaa koskeviin ohjeistuksiin toivotaan lisää selkeyttä.

Autoilun rajoittaminen huolettaa yrittäjiä

Pidemmällä tähtäimellä yrittäjien huolet liittyivät erityisesti liikenteeseen ja uusiin kauppakeskuksiin. Vastaajat pitivät tulevaisuuden uhkina erityisesti yksityisautoilun rajoittamista ja uusien ostoskeskusten avaamista.

HOK-Elannon kinteistöjohtaja Jyrki Karjalainen kertoo olevansa erittäin huolissaan Helsingin viime aikaisesta kaupunkisuunnittelun kehityksestä. Karjalaisen mukaan kaupungin ydinkeskustan haastajat voittavat, jos keskustan saavutettavuutta henkilöautoilla heikennetään.

– Argumenttina on usein, että suurin osa asiakkaista tulee kivijalkaliikkeisiin julkisilla tai kävellen. Näinkin on, mutta autolla liikuva voi ostaa jopa nelinkertaisesti enemmän, Karjalainen lataa.

Hänen mukaansa kaikkia asiakasryhmiä kuitenkin tarvitaan.

– Keskustaa ei voi rakentaa vain Helsingin niemellä asuvien varaan. Heidän ostovoimansa ei yksinkertaisesti riitä nykyisten palvelujen ja elinvoimaisen keskustan ylläpitämiseen, Karjalainen sanoo.

Hänen mielestään keskustan suunnittelua pitää katsoa laaja-alaisemmin.

– Liikenne ja saavutettavuus eri kulkumuodoilla on yksi erittäin tärkeä asia, Karjalainen summaa.

Apulaispormestari Sinnemäki toppuuttelee kritiikkiä

Helsingin kaupunkiympäristöstä vastaava apulaispormestari Anni Sinnemäki (vihr.) toppuuttelee suunniteltua kävelykeskustaa koskevaa kritiikkiä. Sinnemäen mukaan kasvava määrä ihmisiä tulee kaupungin ydinkeskustaan nyt ja tulevaisuudessa joukkoliikenteellä.

Sinnemäki sanoo, että yksityisautoilu ei ehkä kasva, mutta ei juuri vähenekään. Sinnemäki toteaa, ettei keskustaan autoja oikein nykyistä enempää mahtuisikaan.

– Tärkeintä on, että keskusta on hyvin saavutettavissa.

Kyselyn tehnyt Helsinki City Markkinointi ry on ydinkeskustan kiinteistönomistajien, yrittäjien ja kaupungin yhteistyöelin, jonka tavoitteena on keskustan viihtyisyyden ja vetovoiman lisääminen.

Elinvoima vaatii myös asuntoja ja työpaikkoja

HOK-Elannon kiinteistöjohtajan Jyrki Karjalaisen mukaan ydinkeskustan elinvoiman säilyminen pidemmällä tähtäimellä vaatii myös sekoittunutta kaupunkirakennetta, jossa ei unohdeta asumista ja työpaikkoja.

– Vetovoima on uhattuna, jos alueella ei enää asuta ja käydä töissä, vaikka siellä vietettäisiinkin vapaa-aikaa. Keskusta ei pyöri vain turismin, kulttuurin ja palveluiden voimalla, Karjalainen sanoo.

Lähes kaikki kyselyyn vastanneista kertoivat uudistaneensa toimintaansa, mikä saattaa selittää sen, että yli puolet vastanneista yrityksistä näki lähitulevaisuuden toiveikkaana.

Noin puolet kyselyyn vastanneista yrityksistä arvioi syksyllä tilanteen menevän jonkin verran parempaan suuntaan, kolmannes katsoi tilanteen heikkenevän ja loput katsoi tilanteen pysyvän samankaltaisena.

Keskustaan toivotaan tapahtumia ja elämyksiä

Helsinki City Markkinointi toteutti kesällä ja syksyn alussa kaksi kyselyä: Downtown Helsinki Pulssin, joka tunnusteli yhdistyksen jäsenistön käsityksiä koronakevään ja -kesän jälkeisestä tilanteesta, ja kävijäkyselyn, joka selvitti Helsingin ydinkeskustan kävijöiden ja asukkaiden toiveita heinä- ja elokuussa. Tiukimpien koronaeristystoimien höllentyessä ihmiset toivoivat Senaatintorin suurterassin tyyppisiä tapahtumia lisää.

Yleisesti toivottiin myös kävelykeskustan laajentamista, viihtyisyyden lisäämistä eri tavoin, sekä pyöräilyn helpottamista. Keskustan kävijöille tehtyyn kyselyyn vastanneista 38 prosenttia toivoi myös lisää tapahtumia, musiikkia ja kulttuuria.

Suurin osa keskustan kävijäkyselyyn vastanneista kertoi olevansa liikenteessä joko loman tai vapaa-ajan vieton merkeissä.

Moni toivoi voivansa tukea paikallisia yrittäjiä. Yhtä moni vastaajista, jotka olivat siirtyneet verkkoasiointiin koronan takia, kokivat tärkeäksi asioimisen kivijalka- ja erikoisliikkeissä, tukeakseen niiden toimintaa.

Helsingin keskustalle on tullut jatkuvasti uusia vetovoimaisia haastajia, kuten esimerkiksi kauppakeskukset Tripla, Vallila, Kalasatama ja Leppävaara.

– Yritykset siirtävät toimintojaan näihin, Karjalainen sanoo.

Myös HOK-Elanto muutti juuri pääkonttorinsa Pasilan Triplaan Lassilasta.

Kävijäkyselyyn vastasi 342 henkilöä. Helsinki City Markkinointi ry:n jäsenkyselyyn vastasi 21 yritystä.

Lue myös:

Helsingin Senaatintorin jättiterassi oli niin suosittu, että nyt keskustellaan jo toiminnan jatkamisesta – Kävijöitä oli arviolta 400 000 tänä kesänä

Painajaisten kevät ostosparatiiseissa: Kauppakeskusten myynti romahti ja toipuminen yllätti – entiseen ei ole paluuta

Onko Helsingin kivijalka murtumassa? Yrittäjät kipuilevat korkeiden vuokrien kanssa: "Todella moni on lopettanut, kyllä se huolestuttaa"

Paraatipaikka keskellä Helsinkiä muuttuu täysin: arkkitehtuurikilpailussa etsitään ehdotuksia useista uusista rakennuksista Elielinaukiolle

Museovirasto tekee tänä syksynä arkeologisia kaivauksia Senaatintorilla.

Pelkästä päähänpistosta kaivauksissa ei ole kyse. Työ liittyy Senaatintorin valaistuksen uusimiseen ja samalla tutkitaan kuuden uuden valaisinpylvään paikat.

• Jutussa on myöhemmin video kaivauksista.

Nykyisen Senaatintorin alueella on aikojen saatossa sijainnut Helsingin Suurtori, asuinkortteli sekä kaupungin kirkko ja hautausmaa.

Asemakaava kuitenkin uudistettiin ja rakennukset purettiin vuonna 1808 sattuneen suurpalon jälkeen.

Arkeologisissa kaivauksissa torin itälaidalta odotetaan löytyvän 1600–1700-luvuilta peräisin olevia kerrostumia. Paikalla saattaa olla myös jäännöksiä kaupungin vanhoista raatihuoneista.

Länsilaidalta puolestaan odotetaan paljastuvan osia hautausmaasta ja kirkosta.

– Me olemme avanneet kolme aluetta ja ottaneet aluksi kaivinkoneella pois kivetykset, jotka säästetään, Museoviraston arkeologisten kenttäpalveluiden tutkija Tuija Väisänen kertoo.

– Arkeologian opiskelijat ovat alkaneet kaivaa siitä kerroksesta eteenpäin.

Senaatintorilla voi liikkua normaalisti kaivauksista huolimatta

Kaivaukset avataan kaivinkoneella, minkä jälkeen työ jatkuu lapioiden ja lastojen avulla.

Kuten arkeologisissa kaivauksissa yleensäkin, kerrokset dokumentoidaan ja esinelöydöt sekä luut talletetaan.

– Eilen löytyi muun muassa lasihelmi, lisäksi on vanhan tupakkapiipun palasia. Nämä ovat 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alkupuolen esineitä todennäköisesti. Löysimme myös huonokuntoisen ruotsalaisen kolikon torikiveyksen välistä, tutkija Tuija Väisänen listaa.

Kaivauksista laaditaan tutkimusraportti kenttätyövaiheen jälkeen. Torilla voi liikkua työn aikana normaalisti, sillä alueet on rajattu selkeästi.

Projektin päätteeksi Senaatintori saa ensi vuonna uudet valaisinpylväät. Uudet valaisimet on valittu suunnittelukilpailulla, mutta torile jää myös tulevaisuudessakin lyhtymäisiä valaisimia rakennusten edustoille sekä Aleksanteri II:n patsaan seuraksi.

Lue myös:

Senaatintorin haudat löytyivät heti katukivien alta

Nippu-uitto on virkistynyt hiljaisten vuosien jälkeen Vuoksen vesistössä eli Saimaalla, Kallavedellä ja Pielisellä.

Uittokausi alkoi tänä keväänä tavallista aikaisemmin, jo huhtikuussa.

Tavoitteena on kuljettaa vettä pitkin 450 000 kuutiota puuta marraskuuhun mennessä. Määrä vastaa 8 000 rekkalastia.

– Veimme ensimmäisen lautan Ristiinaan jo huhtikuun puolella, kertoo uittopäällikkö Esa Korhonen Järvi-Suomen Uittoyhdistyksestä.

Nippu-uiton hienoiseen virkistymiseen aallonpohjan jälkeen on useita syitä.

– Uitto on kilpailukykyinen kuljetusmuoto, koska se on halpaa, turvallista ja ympäristöystävällistä. Nämä tuovat lisäarvoa toimintaan, vakuuttaa Esa Korhonen.

Hän korostaa erityisesti vesikuljetuksen energiatehokkuutta verrattuna muihin kuljetusmuotoihin.

– Uitossa energiankulutus kuutiometriä kohti on kolmasosa siitä, jos puuta tuotaisiin tehtaille autoilla. Junakuljetuksiin verrattuna uitossa säästyy energiaa puolet.

Yksi uiton hyvistä puolista on uittopäällikön mukaan myös se, että vesitieverkosto on valmiina, ja puuta pystytään myös varastoimaan veteen.

Vuoksen vesistössä vesikuljetusta käyttää enää yksi metsäyhtiö, UPM, jonka logistiikkapäällikkönä Esa Korhonen myös toimii.

Uittomäärät romahtivat vuonna 2016, kun Metsä-Groupin Joutsenon tehdas lopetti kokonaan uittopuun vastaanoton.

Hinaaja Olli kulkee sään armoilla

Vuoksen vesistössä kuljetetaan sellupuuta Lappeenrannan Kaukaan tehtaalle ja kuusitukkia Ristiinan vaneritehtaalle.

Pisimmillään matkaa kertyy Pohjois-Karjalasta ja Savon puolelta Kaakkois-Suomeen noin 450 kilometriä.

Tukkien pudotuspaikkoja on kaikkiaan 16, joista vilkkaimmat ovat Utra Joensuussa, Puhos Kiteellä ja Kaivantolahti Leppävirralla.

Varsinaisen kuljetuksen määränpäähän hoitavat hinaajat. Alan ainoa yritys on Heinolassa kotipaikkaa pitävä Uittopojat Oy.

Yhtiöllä on kaksi isoa hinaajaa ja lisäksi puolentusinaa apualusta.

Yhtiön hinaaja M / A Olli hakee puuta muun muassa Joensuusta Kuhasalon pudotuspaikalta.

Tällä kertaa se tuli Savonlinnasta ja jatkaa matkaa kohti Lappeenrantaa ja Kaukaan tehdasta.

– Meillä on sitten 700–800 nippua perässä, jolla lähdetään. Pieni kuormahan se on, sanoo hinaajan vuorossa oleva päällikkö, perämies Kari Friberg.

Jos tuulet ovat suotuisat, matka Joensuusta Lappeenrantaan kestää noin viikon. Jos eivät, niin sitten tilanne on toinen.

– Matka voi mahdollisesti kestää kaksikin viikkoa. Sitten taas seisotaan ja odotellaan, tuumaa kokenut kulkija.

Kaiken kaikkiaan uittokausi on Kari Fribergin mukaan sujunut tänä vuonna hyvin ja tuulet ovat olleet suotuisat.

Kultavuodet takanapäin

Uitto oli pohjalukemissa vuosina 2016–2017, jolloin puutta huilasi Vuoksen vesistössä vain vähän päälle 300 000 kuutiota vuodessa.

Vaikka vesiteitse kulkevan puun määrä on nyt kääntynyt nousuun, ovat luvut kaukana uiton kultavuosista.

1960-luvulla uittomäärä oli 15 miljoonaa kuutiota vuodessa.

– Silloin jokaisella Pohjanmaan joellakin oli oma uittoyhdistys, niitä oli kymmeniä, sanoo uittopäällikkö Esa Korhonen.

Hän ei uskalla ennustaa, että uittomäärät tästä enää nousisivat, vaikka ympäristöarvoja nyt korostetaankin.

Lue myös:

Puun uitto lisääntyy Saimaalla – ötökät eivät pääse tuhoamaan järvessä uivia puita

Jälleennäkemisen riemu ja vinha puheensorina täyttävät vaatimattoman lounaspaikan oven edustan syyskuisena aamupäivänä.

12 malttamatonta ihmistä jonottaa pääsyä teollisuusalueella sijaitsevaan työttömien ruokalaan Lappeenrannassa.

Työttömien ruokalan ovet ovat pysyneet kiinni lähes puoli vuotta koronarajoitusten ja osittain maksamattomien vuokrien takia. Pian jälleen ovet aukeavat.

– Älä mene vielä. Kyllä he huikkaavat sitten, kun lounas on valmiina, neuvotaan toimittajaa ulkona kiertävästä jonosta, kun hän yrittää mennä ennen aikojaan sisällä ruokalaan.

Työttömiä ulkona kiertävässä jonossa ei ole. Lounaalle työttömien ruokalaan ovat lähteneet lähinnä eläkeläiset.

– Täällä on vaan eläkeukkoja ja kaksi eläkemummoa, jonosta kuuluu.

Lue lisää: Timo Kiskonen on polkenut 20 vuotta tuttuun työttömien ruokalaan syömään – kun sitä ei enää ollut, arki suistui raiteiltaan: "Kyllä sitä syödä pitäisi"

Tehtaalta työttömäksi jäänyt löysi seuraa ruokalasta

Lounaspaikan vakiokävijä on 68-vuotias Tarmo Heletoja. Hän jäi työttömäksi Lappeenrannan Kaukaan tehtaalta kahdeksan vuotta sitten. Silloin tehtaalla työkaverit kertoivat edullisesta lounaspaikasta, ja sitä kautta Heletoja löysi paikan.

– Olen käynyt täällä noin kahdeksan vuotta. Aluksi en käynyt joka päivä. Sitten totesin, että täällä on hyvä ja edullinen ruoka ja aloin käydä useammin.

Heletoja on käynyt lähes joka päivä syömässä työttömien ruokalassa vuosien ajan. Nyt hän odottaa ensimmäisenä pääsyä uudelleen avattavaan lounaspaikkaan.

– On tätä odotettu. Puoli vuotta on joutunut tekemään itse ruoat, kun paikka on ollut kiinni, Heletoja naurahtaa.

Miehen mukaan hänellä on ruoanlaittotaito hyppysissä, mutta välillä meinaa laiskottaa. Varsinkin kesäkuumalla ruokaa ei huvittanut tehdä.

– Ja toisten tekemä ruoka maistuu paremmalta.

Asiakkaiden mukaan osa paikan hohdossa onkin seura, jossa asioita puidaan ja juttu kulkee.

Työttömien ruokalassa ei käy työttömiä

Työttömien ruokala perustettiin Lappeenrantaan 1990-luvun puolivälissä.

Ruokailijamäärät ovat vähentyneet viime vuosina. Tarmo Heletoja muistelee, kuinka aikaisempina vuosina jono kiemurteli pihamaalla portaita alas ja aina portille asti.

Viime keväänä ennen ovien sulkeutumista paikalle löysi vain kourallinen syöjiä, 15-30 ihmistä päivässä. Syömässä käyvät lähinnä eläkeläiset.

– Sakki on ikääntynyt. Osa on poistunut ja uusia ei ole tullut tilalle, kuvailee Heletoja väen vähenemistä.

Työttömiä paikassa näkyy harvoin.

– Eihän täällä työttömiä oikeastaan ole. En sitten tiedä, häpeävätkö he, että täällä on liian halpaa ruokaa, pohtii Heletoja.

Lounaan hinta vähävaraisille kuten eläkeläisille ja työttömille on 4 euroa. Muille hinta on 5,50.

Korona-ajan rajoitukset auttoivat yhdistyksen taloutta

Lounaspaikassa kassan takana häärii paikan toiminnanohjaajana Marja Pylkkö. Hän on lounaspaikkaa pyörittävän Lappeenrannan seudun työnhakijoiden yhdistyksen taloudenhoitaja ja tekee vapaaehtoistyötä lounaspaikassa.

– Mie olen helpottunut ja hyvilläni, kun viimein saatiin paikka auki, toteaa Pylkkö.

Työttömien ruokalan tilojen vuokranantaja on Valio, joka purki vuokrasopimuksen keväällä maksamattomien vuokrien takia.

Lounaspaikka saatiin kuitenkin uudestaan auki Lappeenrannan kaupungin avustusten turvin. Avustuksilla maksettiin muun muassa 5500 euron suuruiset vuokrarästit. Lisäksi kaupunki osallistui 5000 eurolla toiminnan uudelleen käynnistämiseen ja 6500 eurolla loppuvuoden vuokrien maksuun.

Lisäksi korona-ajan sulku auttoi siihen, että loppuvuodeksi yhdistyksen rahat riittävät nyt paremmin.

– Kaupungin avustuksista jää tänä vuonna vuokran lisäksi rahaa muuhun toimintaan, koska monta kuukautta meni ilman vuokramenoja, Pylkkö kertoo.

Nyt ruokailijoiden määrää yritetään kasvattaa. Sen takia työttömien ruokalan nimi on muutettu Ruokamestaksi. Lounasta saavat tulla syömään kaikki, eikä vain eläkeläiset ja työttömät.

– Monet luulivat aiemmin, että tämä on vain työttömille. Meille voi tulla kuka tahansa syömään, Marja Pylkkö sanoo.

Myös Lappeenrannan kaupunki toivoo toiminnan tukijana, että lounaalle löytäisivät entistä useammat ihmiset.

Marja Pylkkö toivoo, että syömässä kävisi päivittäin 30–40 ruokailijaa. Yhdistyksellä on vuokrasopimus voimassa vuoden loppuun Valion kanssa ja jatkokin näyttää valoisalta.

– Me alamme neuvotella jatkosta marraskuussa.Kaupunki ja Valio haluavat, että me jatkamme, toteaa Marja Pylkkö.

Vuoden ensimmäinen kala-ateria

Ensimmäisenä tiistaina lounaaksi oli tarjolla seileikettä, kuorittua perunaa, kastiketta, babyporkkanoita ja salaattia. Jälkiruoaksi oli suklaakakkua, ruokalan uudelleen avaamisen kunniaksi.

Kunovien avaamisesta on kulunut viisitoista minuuttia, on paikalla jo parisenkymmentä syöjää.

– Ihan hyvälle näyttää, sanoo Pylkkö mielissään kassan takana.

Tarmon Heletojan lautanen näyttää jo tyhjältä. Jäljellä on enää yksi peruna ja pala seileikettä.

– Oli kyllä maukasta, huokaisee Heletoja.

Heletojalle ruoka maistui, ja hän on tyytyväinen vuoden ensimmäisestä kala-ateriasta.

Aila-myrsky on saavuttanut illalla myös Kaakkois-Suomen. Tuuli alkoi yltyä iltapäivän ja alkuillan aikana, ja sen odotetaan voimistuvan entisestään yöllä.

Esimerkiksi Kotkan edustalla tuulenpuuskat yltävät noin 20 metriin sekunnissa. Aallonkorkeus on noin kaksi metriä.

– Kotkassa tämmöinen 20 metriä sekunnissa on aika normaali syysmyrsky, luonnehtii Kotkan merivartioaseman vartioupseeri Matti Manninen.

Mannisen mukaan tehtäviä on ollut itäisellä Suomenlahdella toistaiseksi vähän, sillä veneilijät ovat pysyneet poissa vesiltä.

– Yhden karanneen soutuveneen olemme käyneet hakemassa. Tiedotus on mennyt perille tai sitten itsesuojeluvaisto.

Tuulet vasta yltymässä

Ilmatieteen laitoksen meteorologi Anniina Valtonen on Mannisen kanssa eri linjoilla syysmyrskyn voimakkuudesta, sillä Aila on luokiteltu ankaraksi myrskyksi.

– Se ei todellakaan ole normaali syysmyrsky. Ankaria myrskyjä esiintyy noin kerran neljässä vuodessa, mutta ei syksyllä. Nämä ovat tyypillisiä joulu-tammikuussa, kertoo Valtonen.

Kaakossa tuulet ovat Valtosen mukaan vasta voimistumassa. Iltayhdeksältä tuulennopeus oli puuskissa 23 metriä sekunnissa. Suomenlahdella puuskat ylsivät jo 26 metriin sekunnissa.

,– Tuulet voimistuvat nyt, ja myrskypuuskia on kaakossa vielä puolenyön aikaan. Kun myrskyn keskus siirtyy Venäjän puolelle, ne alkavat rauhoittua lännestä alkaen. Pääkaupunkiseudulla näin tapahtuu jo ennen puoltayötä.

Kova tuuli on natisuttanut laitureita ja nostanut vaahtopäitä myös Saimaalla Lappeenrannan satamassa. Lappeenrannan Järvipelastajia on työllistänyt irronnut huvivene.

Kaakkois-Suomen pelastuslaitoksilla on ollut kymmeniä tehtäviä, ja niiden määrä kääntyi kasvuun illalla. Pelastuslaitoksia ovat työllistäneet etenkin kaatuneet puut.

Sähkökatkokartan mukaan Kaakkois-Suomessa on ollut ilman sähköä enimmillään noin 3000 asiakkaalta.

Pelastuslaitos sammuttaa Äänekosken Suolahdessa suurta rakennuspaloa.

Keskisuomalaisen mukaan tulipalo on syttynyt kerrostalossa, ja silminnäkijöiden mukaan ainakin yhden asunnon ikkunoista sekä rappukäytävästä tulee savua.

Lehden mukaan taloa evakuoidaan parhaillaan.

Palopaikalle on lähtenyt iso määrä pelastuslaitoksen yksiköitä.

Keski-Suomen pelastuslaitos sai tiedon palosta puoli yhdeksältä illalla.

Kerromme kohta lisää.

6.39 Elinkeinoministeri Mika Lintilä

6.54 Millainen oli Aila-myrsky?

7.11 Nelipäiväisen työviikon vaikutukset

7.24 Disneyn Mulan-elokuva nostatti Kiinan kohun keskelle

7.40 Uudet matkustusrajoitukset voimaan viikonloppuna

7.44 Jälkiviisaat

8.12 Koronapelko toi matkahäpeän

8.50 Artistitulokas Behm

Juontajina Rosa Kettumäki ja Tommy Fränti

Äänekoskella Suolahdessa palaneen kolmikerroksisen kerrostalon jälkisammutustyöt jatkuvat aamuun saakka.

Tulipalo syttyi torstai-iltana ylimmän kerroksen parvekkeelta, josta se levisi alemman kerroksen parvekkeelle ja kattorakenteisiin.

Pelastuslaitoksen mukaan tuli ei levinnyt asuntojen sisäpuolelle. Palon sammuttaminen oli tavallista työläämpää.

– Kattorakenteiden sammuttaminen oli hankalaa, kun vesivahinkojen välttämiseksi sammuttamiseen yritettiin käyttää niin vähän vettä kuin mahdollista, kertoo päivystävä palopäällikkö Juha Saario.

Saarion mukaan tiedot kerrostalon kärsimistä vahingoista tarkentuvat perjantain aikana.

– Kun iso kattoala palaa ja sammutustyöt kestävät pitkään, niin kyllä siellä varmasti erilaista savuvahinkoa on asuntoihin joka tapauksessa tullut, Saario sanoo.

Talon asukkaista osalle kunta järjesti majoituksen ja osa on majoittuneena tuttujen luokse. Vielä perjantaiaaimuna ei ollut tietoa siitä, milloin asukkaat pääsevät palaamaan koteihinsa.

Pelastuslaitos sai hälytyksen palopaikalle puoli yhdeksältä illalla. Palon syttymissyytä tutkitaan.

Elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) arvioi Ylen aamussa, että tehtaiden lopettamisia nähdään Suomessa lisää.

– Valitettavasti näitä paikkakuntia tulee. Osaan ennakoida seuraavan paikkakunnan, mutten sano, Lintilä totesi toimittaja Rosa Kettumäen kysyttyä, tuleeko uusia Jämsän ja Naantalin kaltaisia tehtaiden lopettamisia vielä.

Lintilä ei suostunut myöskään paljastamaan, minkä kokoluokan tehtaan lopettamisesta on kysymys. Hän kuitenkin lupasi, että valtio auttaa kaikkia paikkakuntia samalla tavalla.

Lintilä on menossa tänään perjantaina pääministeri Sanna Marinin (sd.) ja työministeri Tuula Haataisen (sd.) kanssa Naantaliin. Lintilän mukaan Naantalia varten perustetaan rakennetyöryhmä, jos Nesteen jalostamo päätetään sulkea.

Lapin matkailurajoitukset eivät ole tulossa hallitukseen uudelleen

Lintilä otti kantaa myös Lapin matkailuun. Lapin yrittäjien mukaan hallitus ei ole ratkaissut matkailun ongelmia vaan luonut niitä lisää. Matkailutoimijat esittävätkin, että yli kolmen vuorokauden matkan karanteenista ja toisen koronatestin vaatimuksesta tulee luopua.

Lintilän mukaan hallituksen linjauksesta on tulkintaeroja. Itse hän tulkitsee linjausta yli kolmen vuorokauden matkoista eri tavalla kuin sosiaali- ja terveysministeriö.

– Mikäli henkilö olisi tullut niin sanotusta punaisesta maasta ja hänellä olisi negatiivinen näyte, niin hän olisi sitten kolmannen päivän jälkeen käynyt toisen näytteen. Mutta mitään pakkokaranteenia ei olisi, vaan se olisi omaehtoinen tai järjestäjän järjestämät sen omaiset olosuhteet, Lintilä sanoi.

Hänen mukaansa asia ei ole tulossa hallituksen pöytää näillä näkymin, mutta tulkinnasta käydään keskustelua.

Voit keskustella aiheesta lauantaihin kello 23:een saakka.

Lue myös:

Pääministeri Sanna Marin vierailee perjantaina Naantalissa

"Neste on ollut tukipilari kaupungille" – naantalilaiset murehtivat työpaikkojen ja veroeurojen menetystä, pääministeri lupaa tukea

Neste harkitsee Naantalin jalostamon sulkemista, koska fossiilisten öljytuotteiden kysyntä laskee ja kilpailukyky ei riitä

Lapin matkailuväki vaatii yhtenä rintamana: Ei karanteenia eikä toista koronatestiä turisteille

Lohi: Hallituksessa neuvotellaan vielä Lapin matkailusta: "Tulkinta riskimaista Suomeen tulevien turistien karanteenista on kestämätön"

STM:n tiukka linja: kaikki riskimaista yli kolmeksi vuorokaudeksi tulevat pakkokaranteeniin – matkailuala: charter-matkat Lappiin menivät sen tien

Turkulainen Nella-Kaneli Hautala eli jännittäviä hetkiä heinäkuussa. Kuun puolivälissä selvisi, että hänet oli valittu opiskelemaan antiikin kreikkaa Helsingin yliopistoon. Sen jälkeen alkoi “suuri stressi” asunnon saamisesta.

– Mietin mitä tekisin tavaroilleni, jos en heti saisi asuntoa. Googlasin varastotiloja.

Asuntotarjous Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiöltä HOASilta tuli kuitenkin parissa viikossa ja elokuun puolivälissä Hautala pääsi muuttamaan viiden naisen soluhuoneistoon Vallilassa.

– Tämä on tosi kiva, en valita ollenkaan. Kaikki kämppikset ovat mukavia.

Mun mielestä on ihan mukava asua muiden ihmisten kanssa. Nella-Kaneli Hautala

Kuukausivuokra 11 neliön huoneesta ja yhteisten tilojen käytöstä on 260 euroa.

– Halusinkin ensisijaisesti muuttaa soluun, koska tämä on halpaa ja mun mielestä on ihan mukava asua muiden ihmisten kanssa.

Hautala kuuluu harvinaisempaan joukkoon opiskelijoita, jota yhteisasuminen miellyttää.

Hautalan mukaan asumista helpottavat soluasunnossa sovitut selkeät säännöt, joita myös noudatetaan. Ainoa harmituksen aihe Hautalalle on se, että yhteiseen jääkaappiin mahtuvat vain parin päivän ruokaostokset.

Hautala kuitenkin ymmärtää hyvin heitä, jotka eivät halua soluasuntoon. Hänestä ei ole hyvä, että HOAS tarjoaa uusille asukkaille vain soluhuoneita ja vasta niissä asumisen jälkeen voi päästä yksiöön – joskus jopa vuoden jonotuksen jälkeen.

– Kaikille soluasuminen ei sovi. Jos kokee, että yhteisten tilojen käyttö ei ole lainkaan mukavaa, tulee epämukava olo myös muille asukkaille.

Kaikille soluasuminen ei sovi. Nella-Kaneli Hautala

– Voi myös olla aistiyliherkkyttä tai voi olla niin huonouninen, että ei vaan oikeasti pysty asumaan solussa, missä joku käy keskellä yötä vessassa. Tai voi olla tarkkaavaisuushäiriö ADHD ja se voi tehdä solussa asumisesta hankalaa.

HOASin yksiöihin haluaa yli 4 000 hakijaa

HOAS-asunnoista valtaosa on soluasuntoja. Uusien asuntojen rakentamisen ja vanhojen korjaamisen myötä yksiöiden määrä kasvaa, mutta ei yhtä nopeasti kuin niiden suosio.

Jonossa on yli 8 700 hakemusta, joista lähes 4 400:ssa toiveena on yksiö. Lisäksi kaksiota yhdelle hakee liki 1 600 hakijaa.

Jonottajia on nyt jotakuinkin saman verran kuin viime vuoden syyskuussa.

Kesän aikana hakemuksia tuli noin 9 000 eli parituhatta viimevuotista vähemmän. Ulkomaalaisten hakijoiden määrä on vähentynyt koronapandemian vuoksi.

.

Hakemuksia on tullut useita satoja vähemmän esimerkiksi Kiinasta ja Nepalista. HOASin asiakkuusjohtaja Riitta Pulkka

– Tästä meillä ei ole tilastotietoa, mutta hakemuksia on tullut useita satoja vähemmän esimerkiksi Kiinasta ja Nepalista, kertoo asiakkuusjohtaja Riitta Pulkka.

HOAS-asuntoja on Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Kauniaisissa. Pulkan mukaan vapaana on nyt jonkin verran soluhuoneita pääkaupunkiseudun "reuna-alueilla" kuten Itä-Vantaalla, Pohjois-Helsingissä, Kivikossa ja Kontulassa. Asukasvalinnoissa etusijalla ovat ensimmäisen vuoden opiskelijat.

Kimppakämpässä asuja kaipaa omaa rauhaa

Yksi HOASin tuhansista yksiön hakijoista on helsinkiläinen Juuso Jääskeläinen.

– Soittelin sinne ja on vähintään puolen vuoden odotus. Yhteisasuntoja saisi nopeammin, mutta mulla on nyt opinnot niin pitkällä, että semmoinen ei tule kysymykseen.

– Ei enää kiinnosta se, että kämppis tulee keskellä yötä himaan ja rupeaa kolistelemaan.

Jääskeläinen opiskelee neljättä vuotta Helsingin yliopistossa historiaa. Kandiopinnot pitäisi saada valmiiksi syksyn aikana.

Uusi asunto on tarpeen koska kolmen nuoren miehen kimppa-asuminen Lauttasaaressa on päättymässä. Opiskeluriennoissa tutustuneet miehet ovat asuneet lähes kolme vuotta yksityisen vuokranantajan asunnossa.

Olen oppinut käyttämään korvatulppia. Juuso Jääskeläinen

Jääskeläinen sai yllättäen yksiön yksityiseltä vuokranantajalta ainakin toistaiseksi aivan yliopiston kulmilta.

Jääskeläistä hirvittää 800 euron kuukausivuokra opiskelijabudjetilla, mutta oma rauha liki kolmen vuoden kimppakämppäasumisen jälkeen houkuttaa.

– Olen kyllä oppinut käyttämään korvatulppia.

– Opintojen ja biletyksen suhde rupeaa kallistumaan enemmän opintoihin ja työssä käymiseen ja oikeasti tarvitsee omaa rauhaa.

On vähän kuin olisi lottorivi vetämässä. Juuso Jääskeläinen

Jääskeläinen hakee myös ARA-vuokra-asuntoa Helsingin kaupungilta ja tieto valinnoista tulee lokakuun lopussa. ARA-asunto olisi hänelle mieluisin vaihtoehto, sillä siinä voisi asua pisimpään.

– HOAS-yksiö olisi myös taloudelliselta kannalta ihan jees. Mutta asumisaika on maksimissaan viisi vuotta ja kun valmistut se loppuu saman tien. Nyt on vähän kuin olisi lottorivi vetämässä.

Tampereen soluhuoneet eivät kelpaa suomalaisille

Tampereen opiskelija-asuntosäätiöllä TOASilla on jonossa 3 700 hakemusta, joista 3 000 yksiöihin. Kesän aikana hakemuksia tuli 4 300 eli 700 vähemmän kuin vuosi sitten.

Soluasunnoista löytyy nyt useita satoja vapaita huoneita Hervannasta, Lukonmäestä ja Hallilasta.

– Suurin muutos on se, että kansainvälisiä opiskelijoita ei tänä syksynä saapunut kuin alle sata. Yleensä määrä on ollut noin 700, kertoo palvelujohtaja Pia Ylimäki.

Tampereen yliopisto ja ammattikorkeakoulu eivät koronapandemian vuoksi ottaneet vastaan vaihto-opiskelijoita.

Kansainvälisiä opiskelijoita ei tänä syksynä saapunut kuin alle sata. TOASin palvelujohtaja Pia Ylimäki.

Kansainvälisiltä opiskelijoilta vapautuneita asuntoja vuokrattaisiin mielellään muillekin, mutta Ylimäen mukaan kysyntä ei ole suurta.

Ulkomaalaisille varatut huoneet ovat kalustettuja huoneita kolmen hengen soluasunnoissa, mutta kotimaiset opiskelijat haluavat Ylimäen mukaan kalustaa asuntonsa itse.

Turussa opiskelijatalot tupaten täynnä

Turun Ylioppilaskyläsäätiölle TYSille tuli hakemuksia syyslukukauden alkuun mennessä 3 500 eli sata enemmän kuin viime vuonna.

Asuntojonossa on noin 400 hakijaa. Vapaita tai vapautuvia asuntoja ole yhtään.

– Koska asukasvalinta suosii kaukaa muuttajia, jonossa on paljon hakijoita Turusta ja lähialueilta, kertoo asiakkuus- ja viestintäjohtaja Pirjo Lipponen-Valtomaa.

Tilanne rauhoittuu yleensä marraskuuhun mennessä. TYSin asiakkuus- ja viestintäjohtaja Pirjo Lipponen-Valtomaa

– Tilanne rauhoittuu yleensä marraskuuhun mennessä. Silloin jää yleensä muutamia tyhjiäkin asuntopaikkoja.

Turussa oppilaitokset ovat ottaneet vastaan kansainvälisiä vaihto-opiskelijoita. Heitä on Lipponen-Valtomaan mukaan kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin Helsingissä ja Tampereella.

Korona-aika näkyy Omena-hotelleissakin

Opiskelijoille ei ole järjestetty hätämajoitusta enää pitkään aikaan. Se sijaan hotellit ovat viime vuosina alkaneet kiinnostua mahdollisista opiskelija-asukkaista.

Omena-hotellit tarjoavat opiskelijoille majoitusta alennettuun hintaan jo viidettä vuotta. Kuukauden asuminen maksaa pääkaupunkiseudun ulkopuolella 500 euroa.

Helsingissä kuukausihinta on aiemmin ollut 800 euroa. Omena-hotellien toimitusjohtaja Kati Niemelä sanoo, että korona-ajan hinta määräytyy nyt varauksen pituuden perusteella.

Niemelän mukaan aiempina vuosina opiskelija-asujia tuli paljon ulkomailta eikä heitä kaikkia pystytty majoittamaan. Nyt tätä pulmaa ei ole.

Meillä on myös sellaisia opiskelija-asiakkaita, jotka asuvat arkena ja ovat viikonlopun pois. Omena-hotellien toimitusjohtaja Kati Niemelä

Niemelä sanoo, että yksityisiä vuokra-asuntoja on ollut tarjolla aiempaa enemmän. Etäopiskelun jatkuminen on myös vähentänyt kotimaan opiskelijoiden tarvetta kuukausimajoitukselle. Hotelliin tullaan lyhyemmäksi aikaa.

– Meillä on myös sellaisia opiskelija-asiakkaita, jotka asuvat arkena ja ovat viikonlopun pois. Huoneisiin voidaan majoittaa viikonloppuina niin sanottuja normaaleja asiakkaita ja opiskelijoilla on arkimajoitukseen sopuhinta.

Scandic ei kilpaile opiskelija-asujista hinnalla

Omena-hotellien lisäksi hotelliketju Scandic on alkanut tarjota opiskelijoille kuukausimajoitusta isoimmissa yliopistokaupungeissa sijaitsevissa hotelleissaan.

Helsingissä syyskuun alussa avatussa Scandic Pasilassa 30 vuorokauden opiskelijahinta on 1 140 euroa. Hintaan sisältyy hotellihuoneen lisäksi langaton verkko, aamiainen ja kuntosalin ja saunan käyttö.

– Varmasti löytyy halvempia, mutta tämä tuote on erilainen. Emme kilpaile hinnalla, sanoo kaupallinen johtaja Christian Borg.

Suomen lisäksi opiskelijahinnalla voi asua myös ketjun Pohjoismaissa ja Saksassa sijaitsevissa hotelleissa. Saksassa ketjulla on tarjolla Suomea huomattavasti halvempi paketti, 570 euroa kuukaudessa.

Varmasti löytyy halvempia, mutta tämä tuote on erilainen. Scandic-hotellien. kaupallinen johtaja Christian Borg

Myös Sokos-hotelleissa on pohdittu pidempiaikaisen majoituksen tarjoamista opiskelijahintaan.

– Haluamme vielä hieman paremmin perehtyä siihen opiskelijoiden näkökulmasta. Ilman muuta tarjoamme myös markkinakykyisiä hintoja, mikäli kysyntää tälle tuotteelle on, kertoo markkinointijohtaja Outi Vitie.

Mikä sitten olisi opiskelijan näkökulmasta markkinakykyinen hinta?

1 140 euroa on hirvittävä hinta. Ei kenelläkään opiskelijalla ole varaa maksaa noin paljon. Nella-Kanerva Hautala

Nella-Kaneli Hautala laskee, että 500 euroa kuukaudessa on hänelle ehdoton katto kuukauden asumiskuluiksi olipa kyseessä sitten pysyvä asunto tai hotellimajoitus.

– Tuo 1 140 euroa on hirvittävä hinta. Ei kenelläkään opiskelijalla, joka muuttaa toiselta paikkakunnalta, ole varaa maksaa noin paljon, hän päivittelee.

Hotellimajoitukseen ei saa Kelan asumistukea.

Voit keskustella aiheesta 19.9. klo 23 asti.

Lue myös:

Koronakevät ja vuokra-asuntojen runsas tarjonta vähensivät opiskelija-asuntojen kysyntää Jyväskylässä

Korona karkotti ulkomaiset vaihto-opiskelijat ja toi asuntojonoon lisää kotimaisia hakijoita – uudelle opiskelijalle soluasunto on "menneen talven lumia"

Forssassa oli isot odotukset, kun belgialainen Melanie Holding B.V osti enemmistön forssalaisesta Aste Finlandista vuonna 2017. Asteesta tuli osa belgialaista Creative Cooling Group -konsernia.

Ammattikylmälaitteita suunnittelevan ja valmistavan Asteen piti ulkomaisen yhtiön omistuksella nousta isojen valmistajien haastajaksi ja päästä kilpailemaan miljoonaluokan kylmälaitetilauksista.

Tosin kävi. Kolme vuotta belgialaisten johdon alla oli ainakin osalle forssalaisia yhtä tuskaa. Asiakkaita lähti, kun innovatiivinen ja notkea yhtiö tuntui muuttuneen jäykäksi ja byrokraattiseksi.

Suomalaisiin ei täysin luotettu

– Asteessa oli tehty pitkään yhdessä töitä tietyllä tavalla ja totuttu matalaan organisaatiotasoon. Oli hyvin haastavaa oppia toimimaan toisella tavalla ja tyylillä, muistelee Asteen tuotantopäällikkö Anne Järvinen.

Creative Cooling Groupin johto näytti tekevän yrityskaupan klassisen virheen. Uusi emoyhtiö ei osannut sitouttaa suomalaisia omaan johtamistapaansa. Forssalaistehtaan avainhenkilöt menettivät uskonsa ja jättivät yhtiön yksi kerrallaan.

– Joissain tilanteissa ostettavan yrityksen avainhenkilöitä ei saada sitoutettua yrityksen toimintaan. Sitä kautta ostettavan yrityksen toimintaedellytykset heikkenevät, selittää Keskuskauppakamarin johtava asiantuntija Ville Kajala.

Avainhenkilöiden rooli korostuu entisestään, jos on kyse nousukiidossa olevasta kasvuyrityksestä. Sitä Aste Finland juuri oli.

Herätys tuli, kun liikevaihtokin putosi ja viimeisen niitin iski korona. Belgiassa tunnustettiin tilanne ja Aste Finland myytiin takaisin entisille omistajille Suomeen.

Tällaiset takaisinostot eivät ole Ville Kajalan mukaan tavattomia, vaikka harvinaisia. Niistä ei pidetä mitään tilastoja.

– Yrityskaupan prosessit vaativat paljon työtä, jotta ostettava yritys saadaan mukaan uuteen kokonaisuuteen. Myös ostava yritys voi oppia ostettavalta. Se voi olla yksi yrityskaupan tavoitteista: saada uudenlaista osaamista organisaatioon ja ketteryyttä toimintaan, Kajala huomauttaa.

Suomalaisten näkökulmasta belgialaisilla oli vanhahtava tapa johtaa ja tehdä kauppoja.

– Asteessa oleva asiakaslähtöisyys ei ollutkaan tärkeää silloiselle johdolle. Nyt olemme viime kuukausien aikana saaneet takaisin ne, jotka meidät silloin hylkäsivät, kertoo toimitusjohtajaksi palannut Jussi Salonen.

Kasvuhalut ovat yhä kovat

Entiset omistajat muodostivat Forssan Rautakulma -nimisen yhtiön, joka omistaa Aste Finlandin koko osakekannan. Asteen toimintaa tukee ja vahvistaa samaan konsernin kuuluva Sisu Coolers Oy, joka jatkossa vastaa kylmälaitteiden huollosta Suomessa.

Uusvanhassa omistuksessa on yhä haluja kasvaa nopeasti. Yrityksen asiakkaita ovat muun muassa isot kansainväliset panimo- ja virvoitusjuomayhtiöt, elintarvikkeita myyvät liikkeet ja meijerit.

Ennen ulkomaisiin käsiin siirtymistä Aste Finlandin liikevaihto oli 10 miljoonaa, tänä vuonna se jää noin 6,5 miljoonaan euroon.

Vakituisessa työsuhteessa on 41 työntekijää, joista 15 on tällä hetkellä lomautettuna. Myös korona tuntuu yrityksessä.

Yhtiössä kuitenkin uskotaan, että kolmen vuoden kuluttua liikevaihto olisi jo 15 miljoonaa euroa.

– Kaikilla on tahtoa ja uskoa tulevaan, että tästä vielä noustaan. Olemme vielä iso yritys täällä Forssassa ja tulemme työllistämään monia ihmisiä, painottaa Anne Järvinen.

Jos lähitulevaisuus toteutuu, kuten on suunniteltu, voi Aste Finlandissa ja Sisu Coolers Oy:ssä olla pian noin 75 ihmistä töissä.

– Sen lisäksi arvioimme työllistävämme alihankintaverkostossa kymmeniä henkilöitä, sillä noin 65 %:a liikevaihdostamme on alihankintaostoja, ynnäilee Jussi Salonen.

EU vaatii ekologisempia kylmälaitteita

Forssassa tehtävistä kylmälaitteista kaksi kolmasosaa menee vientiin. Asteelle Eurooppa on kotimarkkina-aluetta. Euroopan unioni pakottaa jo ensi vuonna tekemään entistä ekologisempia kylmälaitteita.

– Maaliskuussa 2021 tulossa EU:n lainsäädäntöön muutoksia. EU haluaa ohjata koko teollisuudenhaaraa, jotta vuoteen 2030 mennessä säästettäisiin merkittävästi sähköä. Se näkyy meillä tälläkin hetkellä. Tuotteita parannellaan, jotta energiakulusta saadaan pienennettyä ja optimoitua, kertoo muotoilujohtaja Janne Leppämäki.

Laitteisiin tulee energiamerkinnät ja jos EU:n asettamaan energialuokitustaulukkoon ei yllä, tuotetta ei saa EU:n sisällä myydä.

Suunnittelupöydällä olevat uudet kylmälaitteet korostavat entisestään myytävien tuotteiden näkyvyyttä ja hygieenisyyttä. Suosiotaan kasvattavat myös yhdistelmälaitteet, joista voidaan myydä yhtä lailla kylmiä ja lämpimiä tuotteita.

Aalto-yliopiston terveystaloustieteen dosentti Miika Linna teki Lapin matkailuelinkeinon liiton tilauksesta riskienhallintamallin, jonka mukaan ilman testejä “vihreästä” maasta tulevat matkailijat lisäävät koronariskiä selvästi enemmän kuin riskimaista tulevat matkailijat, joilta vaaditaan negatiivinen testitulos.

Linnan laskelmien mukaan hallituksen esittämälle riskimaiden matkailijoiden tuplatestaamiselle ei siis olisi perusteita.

Hallituksen esittämässä mallissa maista, joissa on koronatartuntoja alle 25 tapausta 100 000 asukasta kohti, voi lauantaista lähtien matkustaa Suomeen vapaasti. Marraskuun 23. päivä siirryttäisiin pysyvään testausmalliin, jossa 25 tartunnan rajan ylittävistä maista vaadittaisiin ennakkoon kolmen vuorokauden sisällä otettu negatiivinen testitulos ja yli kolme vuorokautta Suomessa viipyvältä toinen koronatesti. Testiä pitäisi odottaa pakkokaranteenissa.

Tällä hetkellä tuplatestiin ja karanteeniin joutuisivat esimerkiksi Lapin joulumatkailulle tärkeät brittimatkailijat, sillä Iso-Britannian ilmaantuvuusluku on nyt noin 50 tapausta sataa tuhatta asukasta kohti.

STM:n tiukka linja: kaikki riskimaista yli kolmeksi vuorokaudeksi tulevat pakkokaranteeniin – matkailuala: charter-matkat Lappiin menivät sen tien

Testaamattomien tartuttavuus tuplasti korkeampi

Linna käytti laskelmissaan esimerkkeinä maita, joissa ilmaantuvuusluku on 25 ja 40 ja laski tartuttavuuden 50 000 matkailijan ryhmästä kolmen ja viiden vuorokauden maassaololle.

Laskelmien perusteella ilman testejä vapaasti matkustavien joukosta löytyisi enemmän koronatartunnan saaneita kuin ennakkotestattujen niin sanotuista riskimaista tulevien joukosta.

– Laskelmien mukaan näyttää siltä, että ennen Suomeen saapumista lähtömaassa otetulla testillä kolmen vuorokauden sisällä on suuri merkitys tartuttavuuteen, Linna sanoo.

Linnan laskuissa esimerkiksi kolmen vuorokauden oleskelulla tartuttavuus olisi ilman testiä tulleiden joukossa yli kaksinkertainen verrattuna niihin matkailijoihin, jotka testataan ennen Suomeen saapumista.

“Uusintatestit eivät tarkoituksenmukaisia”

Hallituksen suunnitelmien mukaan Suomeen riskimaista yli kolmeksi vuorokaudeksi tulevat määrättäisiin pakolliseen karanteeniin, jota voisi lyhentää käymällä toisessa koronatestissä. Lapin matkailualan edustajat ovat kritisoineet tuplatestausta kovin sanoin.

Linna ei pidä matkailijoiden velvoittamista uusintatestiin tarkoituksenmukaisena.

– Toinen testi ei tunnu tarkoituksenmukaiselta, koska siinä löytyisi vähemmän tapauksia kuin niin sanotussa riskittömässä populaatiossa, jota ei ole testattu ennen matkaa.

Linna korostaa, että hän on tutkija yliopistossa, eikä hänellä ole mitään tekemistä matkailun tai sosiaali- ja terveysministeriön kanssa.

– Tämä on yksinkertainen mallinnus, jossa on oletuslukuina molemmissa tapauksissa 50 000 ihmisen populaatio, ainoastaan ilmaantuvuusluku vaihtuu, toteaa dosentti Miika Linna.

Yle ei tavoittanut Terveyden ja hyvinvoinninlaitosta kommentoimaan mallinnusta.

Lintilä: Pakkokaranteenista käydään vielä keskustelua

Elinkeinoministeri Mika Lintilä sanoi perjantaina Ylen Aamussa, että matkailijoiden pakkokaranteenista keskustellaan vielä, vaikka asia ei sinällään ole tulossa hallituksen pöydälle.

– Meillä on erilainen tulkinta siitä hallituksen päätöksestä. Itse tulkitsin eri tavalla kuin STM, Lintilä sanoo.

Lintilä kertoo ymmärtäneensä, että pakkokaranteenia ei toisen testin ottajalla olisi.

– Mikäli henkilö olisi tullut niin sanotusta punaisesta maasta, hänellä olisi oltava negatiivinen näyte ja hän olisi sitten kolmannen päivän jälkeen antanut toisen näytteen, mutta mitään pakkokaranteenia ei olisi, vaan omaehtoinen tai järjestäjän järjestämä, tai sen omaiset olosuhteet, Lintilä sanoi.

Lue myös:

Lapin matkailuväki vaatii yhtenä rintamana: Ei karanteenia eikä toista koronatestiä turisteille

Lohi: Hallituksessa neuvotellaan vielä Lapin matkailusta: "Tulkinta riskimaista Suomeen tulevien turistien karanteenista on kestämätön"

Matkailu Suomeen putosi huhti–kesäkuussa 87 prosenttia vuoden takaiseen verrattuna, kertoo Tilastokeskus. Matkailu Suomesta ulkomaille, eli matkailutuonti, laski vuorostaan 93 prosenttia.

Suomen tavaroiden ja palveluiden vienti laski Tilastokeskuksen mukaan 18 prosenttia. Palvelu- ja tavaravienti laskivat yhteensä hieman yli neljän miljardin euron verran viime vuoden vastaavasta ajasta.

Viime vuoden huhti-kesäkuussa Suomesta vietiin 15,8 miljardin euron verran tavaroita ja 7,9 miljardin euron verran palveluita, tänä vuonna tavaraviennin arvo oli suuruudeltaan 13,8 miljardia euroa ja palveluvienti 5,7 miljardia euroa.

Tavaravienti laski 12 prosenttia ja palveluvienti 28 prosenttia.

Lue myös:

Turisteja ei kesäkuussa Suomessa nähty – ulkomaisten matkailijoiden yöpymiset edelleen synkällä tasolla

Matkayhtiöissä seurataan hetki hetkeltä palautuuko turistien virta – Finnair ja laivayhtiöt valmistautuvat lisäämään tarjontaa, mutta mikään ei ole nyt varmaa

Riskimaista tulevilta Lapin talvituristeilta vaaditaan kaksi koronatestiä - Elinkeinoministeri Mika Lintilä: "Tämä malli sallii matkailun niin normaalina kuin se näissä oloissa on mahdollista"

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo arvostelee hallituksen keskiviikkona päättynyttä budjettiriihtä epäonnistumiseksi.

Kaikki neljä oppositiopuoluetta pitivät perjantaina tiedotustilaisuuden hallitukselle esittämästään välikysymyksestä.

– Olemme pakotettuja käyttämään opposition raskainta välinettä, koska hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikka on mennyt täysin vastuuttomaksi. Suomalaisten asioita ei voi hoitaa näin, Orpo moitti.

Hänen mukaansa hallitus olisi voinut tehdä budjettiriihessä päätöksiä "oikeista" työllisyystoimista, rakenteellisista uudistuksista ja tehdä suunnitelman velkaantumisen pysäyttämiseksi. Orpo sanoi, että toimien pitäisi olla aivan eri kokoluokkaa kuin ne joita hallitus tekee, minkä takia oppositio jättää epäluottamuslauseen.

– Hallitus ei voi siirtää työllisyystavoitettaan vuosikymmenen loppuun. Tämä on vastuun välttelyä.

Orpo sanoi, että hallituksen koko ohjelma on rakennettu tavoitellun 75 prosentin työllisyysasteen varaan, mutta hallituspuolueiden puheenjohtajat eivät usko tavoitteen toteutumiseen.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajan Kai Mykkäsen mukaan on ilmeistä, ettei hallitusohjelma ole enää voimassa. Oppositio on hänen mukaansa pakotettu selvittämään välikysymyksellä, mikä on hallituksen näkemys suomalaisten tulevaisuudesta.

Kaikki neljä oppositiopuoluetta kertoivat torstaina, että ne esittävät hallitukselle välikysymystä talous- ja työllisyysohjelman hylkäämisestä. Aloite tuli kokoomukselta, mutta mukana ovat myös perussuomalaiset, kristillisdemokraatit ja nyt-liike.

PS:n Purra: Hallitus käyttää koronapandemiaa savuverhona

Perussuomalaisten varapuheenjohtaja Riikka Purra sanoi, että opposition yhteinen välikysymys kertoo siitä, että asia on vakava.

Purra sanoi, ettei yksikään puolue ole kritisoinut sitä, että koronakriisissä otetaan velkaa.

– Hallitus käyttää koronapandemiaa savuverhona holtittomalle menopolitiikalle ja velanotolle, hän kuitenkin muotoili.

Purran mukaan kyse on siitä, ettei hallitus halua tehdä toimia ja suunnitelmia, jotka turvaisivat hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksen. Purran mielestä hallituksella ei ole suunnitelmia työllisyyden, kilpailukyvyn ja yritysten toimintaedellytysten parantamiseksi, eikä velkaantumisen taittamiseksi tai julkisten menojen priorisoimiseksi.

Purran mukaan sopeutustoimien ja tasapainoa kohti pyrkivien rakenteellisten uudistusten pitäisi tapahtua välittömästi.

Purra arvosteli, että talouden ja työllisyyden korjaaminen jää seuraavien hallitusten kontolle.

Oppositio ei halunnut tehdä välikysymyksiä keväällä

Myös kristillisdemokraattien eduskuntaryhmän puheenjohtaja Päivi Räsänen moitti, että Sanna Marinin (sd.) hallitus ei kyennyt budjettiriihessään tekemään työllisyyspäätöksiä. Sen sijaan hallitus jätti Räsäsen mukaan tärkeimmät päätökset työryhmille, jotka eivät ole kyenneet esityksiä tekemään.

Nyt-liikkeen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Hjallis Harkimo säesti, että hallituksen työllisyystoimien ainoa varma asia ovat julkisen talouden lisäkulut.

Välikysymys on ensimmäinen korona-aikana. Perussuomalaiset peruutti maaliskuussa välikysymyksensä hallituksen turvapaikkapolitiikasta. Kokoomuksen Orpo sanoi eduskunnassa huhtikuussa, ettei kokoomus halunnut tuolloin esittää välikysymystä sillä perusteella, että Suomi tarvitsi toimintakykyisen hallituksen.

Tänä syksynä kokoomus varoitteli jo ennalta välikysymyksen olevan tulossa, jos hallitus ei budjettiriihessä saa aikaan päätöksiä velkakierteen pysäyttämiseksi, uudesta työllisyystavoitteesta ja ratkaisuista kilpailukyvyn parantamiseksi.

Lue myös:

Oppositio jättää välikysymyksen talous- ja työllisyystavoitteiden hylkäämisestä

Oppositio moitti hallitusta teollisuuden tappamisesta ja vääristä työllisyysluvuista, Vanhanen: "Jotain rajaa"

Turpeen verotusta kiristetään, varhaiskasvatusmaksuja alennetaan, yli 30 000 työllistä lisää – Yle seurasi hetki hetkeltä hallituksen päätöksiä budjetista

Hiilinielut eli esimerkiksi metsät ovat toistaiseksi ainoa keino, jolla ihmiskunta pystyy poistamaan ilmastonmuutosta aiheuttavaa hiilidioksidia ilmakehästä.

Siksi EU:ssakin on jo vuosia tahkottu kasaan asetusta, jolla eri maiden hiilinieluja ja niiden kehitystä valvotaan. Niin sanottu LULUCF-asetus näyttää jäävän kuitenkin löperöksi yritykseksi huomioida hakkuiden nieluvaikutukset, sanoo komission asettama riippumaton asiantuntija, Suomen ympäristökeskuksen ryhmäpäällikkö Sampo Soimakallio.

– Ilmasto-ohjaussignaali jää tosi heikoksi. Tosi pieni osa hakkuiden nielua pienentävästä vaikutuksesta tulee tällaisen tilinpidon piiriin, niin että sillä olisi jotain ohjaavaa vaikutusta. Tältä tämä hyvin vahvasti näyttää, Soimakallio sanoo Ylelle.

Jotta asetuksella olisi merkittävästi vaikutusta EU:n ilmastopolitiikkaan, vertailutasot tulisi asettaa siten, että ne luovat vahvemmat kannustimet säilyttää ja lisätä nieluja.

Asetuksen vertailutasot on asetettu siten, että voidaan jopa lisätä hakkuita (vähentää nieluja) ilman, että maa joutuisi löytämään korvaavia nieluja tai vähentämään päästöjä muualla. Vasta tietyn tason ylittävien hakkuiden nielua pienentävä vaikutus tulee merkitykselliseksi laskennassa.

– Tiedämme, että hakkuut pienentävät nielua, joten meidän täytyisi oikeastaan laskea kaikki hakkuiden nielua pienentävät vaikutukset. Muuten laskemme puun käytön täysin hiilineutraalisti, ja se ei luonnontieteellisesti sitä ole, Soimakallio sanoo.

Asetuksen tarkoitus on ollut, että EU-alueen hiilinielut säilyvät, eikä niitä pienennetä.

– EU-tasolla näyttäisi siltä, että hiilinieluja on mahdollista pienentää (siitä vertailukauden tasosta) aika reippaastikin. Se tarkoittaa EU:n ilmastopolitiikan näkökulmasta sitä, että kunnianhimon taso heikkenee.

Hiilinielut nyt isompaan osaan?

Viime ja tällä viikolla julki tulleiden EU:n tiukempien ilmastotavoitteiden myötä, myös hiilinielujen tavoitetta olisi tarkoitus kiristää.

EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen esittää uudeksi vuoden 2030 ilmastotavoitteeksi vähintään 55 prosentin vähennystä verrattuna vuoden 1990 päästötasoon. Viime viikolla medialle vuodetun ehdotuksen mukaan varsinaisia päästövähennyksiä olisi tarkoitus tehdä 52 prosenttia ja kolme prosenttia siitä tulisi hiilinielutavoitteen kiristämisestä.

– Tuo kolme prosenttiyksikköä tarkoittaisi ymmärtääkseni noin 150 Mt CO2 EU-tasolla, mikä on samaa suuruusluokkaa kuin se määrä, minkä verran metsien vertailutasot jäävät vertailukauden nieluja alhaisemmaksi, Soimakallio sanoo.

Paljonko metsiä sitten hakataan ja pieneneekö nielu?

EU:n komissio antoi kesällä oman alustavan ehdotuksensa hiilinielujen vertailutasoista kaudelle 2021-2025. Vertailutaso on asetuksen kriteereihin perustuva laskennallinen hiilinielujen taso, jota vasten verrataan kauden toteutuneita hiilinieluja.

Suomi on yksi niistä maista, joilla on ollut suuria vaikeuksia saada hiilinielujen laskentamalli näyttämään toteutuneilla hakkuilla toteutunutta nielua. Luonnonvarakeskus Lukessa on tehty laskentamallille monenlaista kalibrointia, kuten he itse toimenpidettä nimittävät.

– Tähän kalibrointiin on ihan yksiselitteiset ohjeet. Teimme sen komission virkamiesten kanssa yhdessä ja heidän näkemyksen mukaan loppujen lopuksi, sanoo Luken apulaisprofessori Aleksi Lehtonen.

Saaga vertailutasojen kanssa on ollut täynnä erilaisia käänteitä: Professorit ovat varoittaneet, että veronmaksajat joutuvat sellutehdasbuumin maksajiksi, Luke on korjannut pieleen menneitä laskelmiaan ja laskelmissa on väitetty käytetyn väärää korkokantaa.

Soimakallio ihmettelee edelleen komission teknisessä arvioinnissa käytössä olleiden tietojen perusteella Suomen vertailutasolaskentaa.

– Metsänhoitokäytänteiden jatkuminen sellaisena kuin se oli vertailukaudella on asia, joka herättää ihmetystä. Uudistuskypsissä (=riittävän vanhoissa) metsissä näyttää Suomen esityksen mukaan siltä, että puuston määrä per hehtaari pienenee samalla, kun hakkuiden määrä per hehtaari kasvaa. Se herättää kysymyksiä, että kuinka hyvin toteutuneet metsänhoitokäytännöt jatkuvat vertailukaudelta, joka on kuitenkin asetuksen keskeinen prinsiippi. Hirveän vaikea ymmärtää, Soimakallio sanoo.

Lehtosen mukaan EU:n lainsäädäntö sanoo, että metsien vertailutaso tulisi määritellä jaksolle 2021-2030 siten, että metsiä hoidetaan kuten 2000-luvulla.

– Suomi on määritellyt metsänhoidon silloin pinta-alojen kautta, eli kuinka paljon on harvennus- ja päätehakattu. Näin Suomi on sen tehnyt, ja komission virkamiesten mukaan tämä on täysin linjassa lainsäädännön kanssa, Lehtonen sanoo.

Soimakallion mukaan laskelmien olettamuksia muuttamalla voidaan hyvin voimakkaasti vaikuttaa myös lopputulokseen.

– Suurin outous koko ajan on ollut se, että [laskelmissa] hakkuiden suhde pinta-alaan pysyy vakiona, mutta hakkuiden suhde puuston määrään kasvaa oleellisesti. Se herättää kysymyksen, että kuinkakohan hyvin siellä kuvautuu metsänhoitokäytänteiden jatkuminen samanlaisena vertailukaudesta sitoumuskaudelle, Soimakallio sanoo.

Luonnonvarakeskuksen mukaan asetus kyllä ohjaa metsien käyttöä. Toisaalta Lehtosen mukaan asetus ei määritä sitä, miten Suomi metsiään käyttää. Siinä voi ainakin olla suuriakin vuosittaisia vaihteluita.

– Meidän on pakko maankäyttösektorilla (metsät, maatalousmaat, turvetuotanto) miettiä päästövähennyksiä. Vaihtoehtona on se, että maksamme. Kyllä se tulee ohjaamaan. Monelle maalle nämä tavoitteet ovat kunnianhimoiset, Suomi mukaan lukien, Lehtonen sanoo.

Aluksi Suomi ehdotti EU:lle, että Suomessa voisi tehdä noin 83 miljoonan kuution verran metsien hakkuita vuodessa, eikä niiden hiilinielua pienentävää vaikutusta silti laskettaisi. Nyt Luken tekemässä korjatussa esityksessä hakkuutaso on 76-77 miljoonaa kuutiota vuodessa.

Jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, tämä ei kuitenkaan tarkoita, että se olisi se hakkuutaso, joka todellisuudessa toteuttaisi tämän kyseisen nielun. Vaikka Suomen edustajat ovatkin komission kanssa tämän tason nyt yhdessä määritelleet, Soimakallion mukaan metsiä ei kuitenkaan välttämättä voi hakata näin paljon saavuttaakseen vertailutason. Laskentamallissa oletetulla puuston kasvulla hakkuuvaraa on esitetyn vertailutason saavuttamiseksi Soimakallion mukaan oikeasti noin 70 miljoonaa kuutiota vuodessa.

– Kasvihuonekaasuinventaareissa puuston kasvun ja poistuman välisestä erotuksesta, nielun tasosta ja puutuotteiden nielusta päättelen, että noin 70 olisi sellainen taso.

Luken mukaan metsiämme voidaan hakata tässä mielessä enemmän.

– Hyvin karkea alustava arvio on, että ehkä 72-77 miljoonaa kuutiota. Toki yhden vuoden hakkuut voivat olla paljon suuremmat, jos ne ovat seuraavana vuonna alhaisemmat. Markkinat ohjaavat meillä hakkuita, eikä meillä ole mitään keinoja mikä rajoittaisi tällä hetkellä hakkuita, Luonnonvarakeskuksen Lehtonen sanoo.

Kansallisen metsästrategian mukaan metsiä voi tällä hetkellä hakata maksimissaan 80 miljoonaa kuutiota vuodessa. Jos tähän tähdätään, onko alempaa tasoa vaikea saavuttaa?

– Tämä on hankala kysymys, koska emme tiedä mikä on puun kysyntä, millaisia investointeja Suomeen on tulossa, miten paljon vanhoja tehtaita suljetaan, kuinka paljon puuta tuodaan Venäjältä, Lehtonen sanoo.

Entä riittääkö Suomesta puuta esimerkiksi uusiin sellutehtaisiin näiden nielukiintiöiden puitteissa?

– Sitä on mahdoton arvioida. Riippuu, poistuuko vanhoja tehtaita, Lehtonen sanoo.

Nyt Suomessa hakataan metsää alle 70 miljoonan kuution, pari vuotta sitten oltiin ennätyshakkuissa eli 78 miljoonassa kuutiossa.

– Jos hakkuiden taso olisi tuo ennätykselliset 78 miljoonaa kuutiota vuosi toisensa jälkeen, niin silloin ei uusia sellutehtaita mahtuisi ilman lisäkustannuksia, Lehtonen sanoo.

Toisaalta EU:n hiilinielupolitiikassa noudatetaan viiden vuoden tarkasteluväliä. Viiteen vuoteen mahtuu toisina vuosina enemmän ja toisina vähemmän nieluja pienentäviä hakkuita. Asetuksessa arvioidaan viiden vuoden keskimääräisiä nielutasoja.

Vertailutasoesitys tuo kuitenkin lisäkustannuksen, mikäli hakkuita on viiden vuoden tarkasteluvälillä poikkeuksellisen paljon.

– Jos [hiili]nielumme on vertailutasoa pienempi, joudumme kompensoimaan tekemällä päästövähennyksiä muualla tai ostamaan päästöoikeuksia, Soimakallio sanoo.

Sitä, ovatko metsät jatkossa pienempi vai suurempi hiilinielu kuin nyt, ei voi tietää.

– Riippuu ihan miten metsät kasvavat, paljonko metsiä hakataan, paljonko maankäyttö muuttuu, miten metsiä hoidetaan, millaista taimimateriaalia meillä on, kuinka hoidamme peltoja. Ilmastotavoitteet koskevat koko maankäyttösektoria. Se on niin monen asian summa, että sitä on mahdoton arvioida, Lehtonen sanoo.

Siitä eri laitosten tutkijat ovat kuitenkin samaa mieltä, että maankäyttösektorilla eli metsissä, soilla ja pelloilla on tehtävä päästövähennyksiä.

– Meidän täytyy lisätä nieluja ja vähentää päästöjä. Meillä on siellä monia eri keinoja, joita voidaan toteuttaa; voidaan rakentaa kannustinjärjestelmiä, jotka kannustavat maanomistajia toimimaan aikaisempaa vielä enemmän ilmastoviisaasti. Lehtonen sanoo.

Komissio vahvistaa hiilinielujen vertailutasot lokakuussa. Nyt esillä olevat luvut todennäköisesti pysyvät, koska Suomen edustajat ovat ne komission kanssa yhteistuumin sorvanneet.

Lue myös:

Suomen metsien hiilinielun vertailutasot arvioitu EU:ssa – Komissio julkaisi alustavat ehdotuksensa

Uusi laskelma: Suomessa suunnitellaan jopa 18 miljoonaa kuutiota enemmän metsien hakkuita kuin EU sallii – Miten käy sellutehdashankkeiden?

Suomi voi hakata lisää metsiä ja ilmastotavoitteet täyttyvät silti, kertoo uusi laskelma – tutkijat ja luonnonsuojeluliitto erimielisiä

Selvitys: Vaikka päästöjä vähennetään kaikkialla Suomessa, päästöt eivät vähene