Pääkaupunkiseudun uusien kokoontumisrajoitusten on arvioitu lopettavan todennäköisesti lähes kokonaan harrastustoiminnan ja tapahtumat sisätiloissa.

Osa ministereistä on kummastellut viraston tiukkaa linjaa.

Ylitarkastaja Oona Mölsä Etelä-Suomen aluehallintovirastosta sanoo, että esimerkiksi lasten ja nuorten harrastustoimintaa voidaan jatkaa, jos lähikontakteja voidaan vähentää.

– Eilen annettua päätöstä ei ole mitenkään erityisesti kohdennettu lasten harrastustoimintaan eikä se estä harrastamista. Kyse on nimenomaan tiloille asetettavista rajoituksista, eli tiloissa täytyy tilan puolesta olla mahdollista lähikontaktien välttäminen, mutta harrastajat viime kädessä itse päättävät, hakeutuvatko he lähikontakteihin, Mölsä sanoi Ylen Radio Suomen Päivän haastattelussa.

Mölsä kehottaa harkitsemaan, että voitaisiinko esimerkiksi koripalloharjoituksissa miettiä, olisiko seuraavien viikkojen ajan mahdollista keskittyä esimerkiksi tekniikkaharjoituksiin. Lopullinen päätösvalta on hänen mukaansa kuitenkin harrastajilla.

Mölsän mukaan päätöstä arvioitiin tarkasti.

– Päätökselle on pyydetty arviot esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriltä, joka on nähnyt päätöksen välttämättömäksi.

Olympiakomitean toimitusjohtaja odottaa päättäjiltä korjausliikettä

Olympiakomitean toimitusjohtaja Mikko Salonen kertoo ihmetelleensä suuresti avin torstaista linjausta.

– Suomen hallitus on keväästä asti pääministerin suulla todennut, että lapsien ja nuorten toimintaa ei enää rajoiteta. Heillä on keväästä asti ollut aikaa rakentaa mallit, ohjauskirjeet ja linjaukset, joilla avit voivat tehdä päätöksiä. Tämä näyttäytyy sekoiluna ja johtajuuden puutteena, Salonen sanoo.

Moni ministeri ihmetteli torstaina illalla avin päätöstä. Mikko Salonen haluaa nyt nähdä tekoja.

– Kenenkään maalaisjärkeen ja oikeustajuun ei istu se, että kesällä yhteiskunnassa mennään miten vaan ja sitten todetaan että hups, meillä on tartuntoja, ja lapsilta ja nuorilta pannaan liikkuminen seis.

Salonen kuitenkin kehottaa urheiluseuroja seuraamaan tilannetta rauhallisesti. Avin määräysten on määrä tulla voimaan vasta viikon kuluttua.

– Eilen maan hallitus on pääministerin ja monen ministerin suulla todennut, että lapsia ja nuoria ei rajoiteta ja tapahtumia estävään tai hankaloittavaan turvavälisäädökseen puututaan. Jos tällä kertaa puheet muuttuisivat teoiksi, ja lähipäivinä tapahtuisivat ne toimet, joilla tilanne pystytään vielä korjaamaan.

Lapset, perheet ja valmentajat ovat väsyneet tilanteeseen

Voimisteluseura Helsingin toiminnanjohtaja Tuula Peters on niin ikään ymmällään siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu.

– Ohjeita ei kunnolla ole, käytännössä emme vielä tiedä tarkalleen, miten toimitaan. Olemme yllättyneitä, pöyristyneitä ja todellakin harmissamme, hän sanoo.

Peters kertoo, että seuralla on valmiina jo keväällä laaditut turvaohjeistukset ja niitä on noudatettu harrastettaessa. Hänen mukaansa yksittäisillä seuran jäsenillä on ollut epidemian aikana tartuntoja, mutta seuran sisällä ei ole tapahtunut yhtäkään jatkotartuntaa.

Nyt seura on ihmeissään, voidaanko syksyn harrasteryhmiä toteuttaa suunnitellusti. Petersin mukaan niin lapset, vanhemmat kuin seuran henkilökuntakin on tilanteeseen todella väsynyt.

– Kaikki mitä on suunniteltu on mennyt useamman kerran uusiksi. Se on todella kuluttavaa. Moni päätoimisista valmentajistamme etsii muita töitä, koska tämä on niin epävarmaa.

Tuula Peters pitää käsittämättömänä, että epidemian kanssa on eletty nyt puolitoista vuotta, mutta silti tilanne tuntuu tulleen viranomaisille ja päättäjille yllätyksenä.

– Tiedotus on ollut todella epäennakoivaa ja epäselvää, hän toteaa.

"Fyysinen kontakti" herättää kysymyksiä jalkapalloseurassa

Helsingin palloseuran (HPS) jalkapallojoukkueet harjoittelevat tällä hetkellä ulkona, joten sisätiloja koskevat rajoitukset eivät toimintaan vaikuttaisi. Uusien rajoitusten mukaan ulkotiloissa harjoitellessa kahden metrin turvavälit eivät olisi pakollisia, mutta fyysinen kontakti on voitava välttää.

– Fyysisen kontaktin rajoitus on kovin vaikea jalkapalloa pelattaessa. Haluamme selvyyttä siihen, mitä fyysisellä kontaktilla täsmälleen tarkoitetaan ja kuinka pitkäkestoisesta kontaktista puhutaan, toteaa HPS:n puheenjohtaja Jarmo Santala.

Santalan mukaan jalkapallo-ottelussa yksi pelaaja on fyysisessä kontaktissa muihin pelaajiin kaikkiaan noin puolentoista minuutin ajan. Yhden kontaktin kesto on tavallisesti joitakin sekunteja.

– Jos siis esimerkiksi kolmen sekunnin fyysiset kontaktit ovat kiellettyjä, ei jalkapalloa sinällään voida pelata.

Jos näin on, joukkueissa siirrytään tekemään tekniikkaharjoituksia, joissa pelaajat harjoittelevat pallon kanssa itsekseen ilman kontaktia muihin.

– Yleensä nämä ovat talvikauden juttuja, mutta ei tämä mahdotonta keskellä kauttakaan ole. Kaikki riippuu toki siitä, kuinka pitkäkestoisia rajoitukset tulevat lopulta olemaan.

Santala harmittelee, että lasten ja nuorten harrastustoimintaa rajoitetaan jälleen, vaikka tavoitteena on ollut, etteivät he enää joutuisi kärsimään lisää epidemiatilanteesta.

– Avin määräys on siinä mielessä radikaali, että nämä samat lapset ja nuoret tapaavat toisiaan jo koulussa ja pelaavat välitunneilla jalkapalloa. On vaikea ymmärtää, mikseivät he voisi tehdä sitä myös koulun jälkeen, ulkotiloissa ja lähes samalla porukalla, Santala sanoo.

Voit keskustella aiheesta tänään 13.8.2021 kello 23 saakka.

Lue seuraavaksi:

Saarikko kummasteli iltauutisissa avin päätöstä lasten harrastusten rajoittamisesta – myös muita ministereitä tyrmistyneenä

Marin: Lasten ja nuorten harrastustoimintaa ei pidä lähteä rajoittamaan ensimmäisten joukossa – hallitus neuvotteli koronastrategiasta

Kulttuuriala tuohtui koronarajoituksista – Helsingin apulaispormestari Paavo Arhinmäki: "Tämä on taloudellisesti ja henkisesti katastrofi"

Lapuan Patruunatehtaan räjähdyksestä kertova näytelmä saa ensi-iltansa syyskuussa 2022 Seinäjoen kaupunginteatterin suurella näyttämöllä.

Kantaesityksen käsikirjoituksen ensimmäinen versio on juuri valmistunut. Näytelmän ohjaa Panu Raipia ja käsikirjoittaa pohjalaislähtöinen Anne Koski-Wood.

Näytelmä sai alkunsa yllättävästä yhteensattumasta.

Seinäjoen kaupunginteatterin taiteellinen johtaja Pauliina Salonius oli muuttamassa työn vuoksi Etelä-Pohjanmaalle ja etsi sopivaa asuntoa perheelleen Lapualta. Samalla hän kävi patruunatehtaan museossa ja kuuli paikan historiasta.

Onnettomuuden tuhoisuus ja ihmisten tarinat koskettivat Saloniusta.

– Siitä syntyi koko kotimatkaa siivittänyt keskustelu. Viisi tuntia ajettiin takaisin Varsinais-Suomeen. Sen matkan aikana totesin, että tämä on niin valtava paikallinen hieno aihe, ja koko maata koskettanut suuri suru ja tragedia, että tämä on tuotava näyttämölle, Salonius kertoo.

Samana iltana, kuin tilauksesta, Anne Koski-Wood lähetti Saloniukselle sähköpostia, jossa luki, että on aika tehdä patruunatehtaasta näytelmä.

– Istuin siinä hiljaa hetken. Tuntui, että tämä on johdatusta.

Patruunatehtaan räjähdys

Suomen rauhanajan tuhoisin räjähdysonnettomuus tapahtui 13. huhtikuuta 1976, kun Lapuan patruunatehtaan lataamossa räjähti. Onnettomuudessa kuoli 40 ihmistä ja loukkaantui 60.

Tragedia vaikutti syvästi lapualaisiin ja laajemminkin Etelä-Pohjanmaalla asuviin. Moni lapsi menetti toisen vanhempansa, osa jäi orvoksi.

Käsikirjoittaja Anne Koski-Wood oli yhtä yllättynyt kuin Salonius siitä, että ajatus näytelmästä tuli heille samaan aikaan.

Koski-Wood alkoi muistella Lapuan tapahtumia isänsä hautajaisten aikaan. Lapuan patruunatehtaan räjähtäessä käsikirjoittaja oli 7-vuotias ja asui Jurvassa.

– Muistan isän tulleen kotiin ja sanoneen, että hän kuuli, kun humahti. Muistan lapsuudesta myös valokuvan, jossa on neljäkymmentä arkkua Lapuan kirkon edessä.

Näytelmän ohjaaja Panu Raipia uskoo, että aika on nyt kypsä aiheen käsittelylle.

Raipia on tamperelainen, mutta hänen lapsensa isovanhemmat ovat kurikkalaisia, ja he ovat puhuneet tapahtumasta.

Näytelmän vastaanotto ei huolestuta

Käsikirjoitus perustuu tositapahtumiin, mutta näytelmän henkilöt ovat fiktiivisiä. Lontoossa asuva Koski-Wood on tehnyt paljon taustatyötä haastattelemalla asiasta tietäviä ja tapahtuman aikaan paikalla olleita ihmisiä, sekä lukemalla kirjallisia lähteitä.

– Kun pääsin Suomeen, kävin tapahtumapaikalla Vanhassa Paukussa.

Patruunatehtaan räjähdyksestä on tekeillä myös elokuva. Idea näytelmästä tuli tekijöille ennen kuin he tiesivät, että patruunatehtaasta tehdään elokuvaa. He ovat pohtineet yhteistyötä elokuvan tekijöiden kanssa.

Tekijät tiedostavat, että aihe on herkkä monille paikallisille. Heitä ei kuitenkaan pelota vastaanotto.

– Teki mitä tahansa, aina tulee olemaan ihmisiä puolesta ja vastaan. En ole kuitenkaan kirjoittamassa mitään sellaista, että täältä lähdetään pahoilla mielin. En ole huolissani siitä, Koski-Wood sanoo.

Pauliina Saloniuksen mielestä näytelmä voi auttaa käsittelemään tapahtunutta ja voimaannuttaa. Ohjaaja Panu Raipia ajattelee samoin.

– Teatterissa voi ja pitää käsitellä ihan kaikkia aiheita. Ilman muuta teatteri on juuri oikea väline tälle aiheelle, Raipia sanoo.

Elämänmakuinen näytelmä

Paikallisuus on tekijöille tärkeä arvo. Raipia on aiemmin ohjannut kaksi näytelmää Seinäjoen kaupunginteatterille. Se on hänen mielestään oikea paikka näytelmälle patruunatehtaasta. Myös Pauliina Saloniukselle on tärkeää, että teatterissa käsitellään paikallisia aiheita.

– Haluamme kertoa tarinoita eteläpohjalaisista ja paikallisesta historiasta, jotta se ei unohdu ja elää myös seuraaville sukupolville, Salonius sanoo.

Rankan aiheen käsittely vaatii tekijöiltä tyylitajua ja ymmärrystä.

– Ymmärrys on varmaan se isoin asia, joka tulee eletyn elämän ja elämänkokemuksen myötä. Jokaisen suru on aito ja jäljittelemätön, Raipia sanoo.

Vaikka tapahtuma on traaginen, näytelmässä ei vellota pelkästään surussa. Ohjaajan mukaan näytelmä on elämänmakuinen, kaikkine mausteineen.

– Näytelmä on elämän puolella, kiteyttää käsikirjoittaja Anne Koski-Wood.

Lue seuraavaksi:

Lapuan Patruunatehtaan räjähdyksestä kertovan elokuvan kuvaukset alkamassa ensi keväänä – "Elokuvassa on asioita, joita ei ole ennen ollut julkisuudessa"

Patruunatehtaan räjähdyksen aiheuttanut kone palasi takaisin Lapualle

Kainuun prikaatissa heinäkuun tartuntaryppäässä positiivisen testituloksen antaneet ja näiden myötä karanteeniin asetetut ovat suurilta osin palanneet riviin. Jos uusia tautitapauksia ei ilmene, voidaan loputkin karanteenit päättää tulevalla viikolla.

Kainuun prikaatissa on taltutettu koronarypästä toimintakykysektorin johtaja majuri Kari Saukkosen mukaansiten, että koronapositiivisen testituloksen antaneet ovat olleet erityksessä varuskunnan terveysasemalla ja Heikinhallille rakennetulla lepo-osastolla.

Altistuneet ovat majoittuneet karanteeninomaisissa olosuhteissa majoitustuvissa omissa yksiköissään.

Terveitä sotilaita on majoitettu telttamajoitukseen Saukkosen mukaan kohtuullisessa määrin. Näin on tehty, jotta altistuneet on saatu majoitettua kasarmioloihin väljästi ja jatkotartuntojen määrä on voitu minimoida. Telttamajoitus on ollut kasarmialueella ja teltassa on ollut enimmillään useita kymmeniä sotilaita useammasta eri perusyksiköstä.

Saukkosen mukaan Kainuun prikaatin asevelvolliset ovat suhtautuneet tilanteeseen ja tehtyihin toimenpiteisiin ymmärtäväisesti. Mielipahaa on aiheutunut eniten niissä tilanteissa, kun lomia on jouduttu karanteenien takia perumaan. Perutut lomat pyritään korvaamaan koulutuksen edetessä mahdollisimman täysimääräisenä.

Kouvolan Sanomat uutisoi keskiviikkona, miten Karjalan Prikaatin varusmiehet ovat tyytymättömiä teltassa metsäolosuhteissa suoritettaviin koronakaranteeneihin. Lehden mukaan varusmiehet mieluummin sairastavat koronan kuin siirtyvät karanteeniin telttaan.

Etelä-Suomen aluehallintoviraston (avi) torstainen päätös tiukentaa pääkaupunkiseudun kokoontumisrajoituksia ei estä lasten ja nuorten liikuntaharrastuksia, sanoo Etelä-Suomen avin ylitarkastaja Oona Mölsä Radio Suomen Päivän haastattelussa.

– Tiloja ei tarvitse siis sulkea, sellaista päätöstä emme ole antaneet, vaan tässä on kyse tiloille asetettavista rajoituksista. Tilan puolesta täytyy olla mahdollista välttää lähikontaktia, mutta se on harrastajien oma päätös, miten toimitaan, Mölsä sanoo.

Mölsän mukaan päätös voi kuitenkin vaikuttaa harrastustoiminnan luonteeseen. Esimerkiksi joukkuelajeissa voisi Mölsän mukaan lisätä tekniikkaharjoituksia ja välttää fyysisiä kontakteja.

Avi: Ihmetellään kommentteja

Ministerit toivoivat eilen, että avi tarkistaisi päätöstä uudelleen lasten ja nuorten harrastusten osalta. Stm on lähettämässä asiasta ensi viikolla uuden ohjauskirjeen, mutta avi tekee itsenäisesti ratkaisut virkavastuulla.

Etelä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja Merja Ekqvist ihmettelee ministereiden kommentteja.

– Meidän päätöksemme nojautuvat sosiaali- ja terveysministeriön ohjeistukseen, ja ministeriö on osa hallitusta. Siitä näkökulmasta vähän tietysti ihmetellään tätä voimakasta kommentointia, Ekqvist sanoo.

Avin tekemä päätös kokoontumisrajoitusten tiukentamisesta perustuu tartuntatautilain pykälään 58 d, jonka perusteella esimerkiksi liikuntapaikkojen asiakasmäärää voidaan rajoittaa niin, että asiakkailla on mahdollista välttää lähikontakteja. Saman lain pykälä 58 g mahdollistaisi myös tilojen sulkemisen kokonaan.

Tartuntatautilain lisäksi avi nojaa päätöksessään asiantuntijoiden arvioihin tautitilanteesta sekä sosiaali- ja terveysministeriön (stm) antamaan ohjeistukseen. Ohjeistus ei kuitenkaan ole oikeudellisesti sitova, eli avit voivat halutessaan poiketa siitä.

– Toki tässä voi olla erilaisia intressejä. Ymmärrän huolen, koska lapset ja nuoret ovat joutuneet koko korona-ajan olemaan aika kovilla. Emme nyt tule tätä päätöstä muuttamaan, mutta jos saamme uutta ohjausta, meidän täytyy ottaa se huomioon, Ekqvist sanoo.

STM: Uusi ohjauskirje ensi viikolla

Sosiaali- ja terveysministeriön osastopäällikkö Satu Koskelan mukaan opetus- ja kulttuuriministeriön sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) antama ohjeistus lasten ja nuorten turvallisen harrastamisen periaatteista on ollut voimassa koko ajan.

– Hallituksen toiveen johdosta tämä ohje tarkastetaan ja päivitetään ensi viikolla. Jo tänään meillä oli koronakoordinaatioryhmien ja avien kokous, jossa suullisesti tuotiin esiin hallituksen vahva viesti siitä, että lasten ja nuorten etu pitäisi ottaa huomioon päätöksissä, Koskela sanoo.

Koskelan mukaan Etelä-Suomen avin päätös mahdollistaa lasten ja nuorten turvallisen harrastamisen. Hän harmittelee sitä, että asian viestintä lähti väärille urille.

– Sen sijaan, että olisi kerrottu, mikä on mahdollista, niin viestintä lähti sille uralle, että harrastaminen ei ole enää mahdollista.

Aville palautetta rajoituksista

Etelä-Suomen avin ylitarkastaja Mölsän mukaan avin päätökselle on pyydetty arvio Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriltä (HUS), joka on todennut rajoitusten tiukentamisen välttämättömäksi.

– Jos saamme uutta ohjausta (ministeriöstä), totta kai otamme sen huomioon ja arvioimme asiaa uudelleen, Mölsä sanoo.

Mölsän mukaan avi on saanut paljon palautetta rajoitusten yhdenvertaisuudesta. Esimerkiksi kulttuuri- ja tapahtuma-alan toimijat ovat verranneet yleisötilaisuuksia koskevia rajoituksia ravintolarajoituksiin.

– Me emme pysty vaikuttamaan ravintola-alan rajoituksiin, vaan me pystymme tekemään yleisötilaisuuksiin ja kokoontumisiin liittyviä päätöksiä. Päätökset perustuvat riskiarvioon. Kun suuri määrä ihmisiä kokoontuu samaan paikkaan, on siinä erityinen riski tartuntojen leviämiselle, Mölsä sanoo.

Satu Koskela sosiaali- ja terveysministeriöstä sanoo, että eri toimialojen erilaiset rajoitukset johtuvat lainsäädännöstä ja siitä, miten tartunnan riskiä on arvioitu.

– Taustalla on lainsäädännön pohja, jossa riskit on arvioitu eri tavalla. Nyt mietitään sitä, voisiko tilaisuuksia jaotella tarkemmin eri luokkiin, eli voisiko löytyä sellaisia matalan riskin tilaisuuksia, joita voitaisiin pitää auki samaan aikaan, kun korkean riskin tilanteita rajoitetaan, Koskela sanoo.

Lue lisää:

Avi: Kaikki sisäharrastustoiminta kieltoon pääkaupunkiseudulla, jos turvaväleistä ei voida pitää kiinni

Marin: Lasten ja nuorten harrastustoimintaa ei pidä lähteä rajoittamaan ensimmäisten joukossa – hallitus neuvotteli koronastrategiasta

Saarikko kummasteli iltauutisissa avin päätöstä lasten harrastusten rajoittamisesta – myös muita ministereitä tyrmistyneenä

Lapin sairaanhoitopiirin infektioylilääkäri Markku Broaksen mukaan tartuntatautilain noudattaminen ei ole marjanpoimijoiden kohdalla toteutunut, minkä johdosta koronatartunnat ovat päässeet leviämään.

– Alun perin 262 testatusta marjanpoimijasta noin 70 prosenttia on nyt sairastunut koronaan. Tänään uusia tartuntoja on todettu Rovaniemen seudulla 44 ja Pelkosenniemellä kuusi, hän kertoo.

Marjanpoimijoita ei ole pystytty eristämään tartuntatautilain edellyttämällä tavalla yksin tai perhekunnittain. Eristykseen määrätyt altistuneet ovat olleet samoissa tiloissa ja osa heistä on sairastunut, jolloin tartunnat ovat levinneet ryhmän sisällä.

Broaksen mukaan ei ole sataprosenttisen varmaa, että tartunnat eivät ole levinneet marjanpoimijoiden leirin ulkopuolelle.

– Varmuudella ei voida sanoa, ovatko karanteeniin määrätyt henkilöt pysyneet leireissä. Tähän mennessä ei ole kuitenkaan syntynyt tartuntoja, jotka olisivat syntyneet sen johdosta, että leireillä ei ole pysytty.

Lue lisää: Kuusamossa on todettu koronavirustartunta 28 marjanpoimijalla – tartunnan saaneet ja altistuneet elävät kuplassa

Pitävätkö karanteenit, ja onko ulkomaisia marjanpoimijoita ohjeistettu riittävästi – Broas: "Se on hyvä kysymys"

Marjanpoimijoiden joukkotesteissä löytyi jälleen kymmeniä tartuntoja Lapissa – tartunta useammalla kuin joka kolmannella testatuista

Ulkomaisten marjanpoimijoiden koronatilanteesta sekä karanteenikäytännöistä keskusteltiin perjantaina Lapin sairaanhoitopiirin, Rovaniemen kaupungin, THL:n sekä sosiaali- ja terveysministeriön edustajien kanssa.

Rovaniemellä tartunnan saaneet ovat olleet rovaniemeläisen Polarican ja sotkamolaisen Arctic Internationalin poimijoita. Broas kertoo, että firmojen edustajat oli myös kutsuttu koolle Rovaniemelle perjantaina.

Eristysolosuhteet järjestettävä asianmukaisiksi

Broaksen mukaan tartuntatautilain noudattaminen on nyt ensiarvoisen tärkeää marjanpoimijoiden kohdalla.

– Se tarkoittaa, että tartunnan saaneet ovat eristyksissä kymmenen päivää, ja ne, jotka ovat altistuneet, pysyttelevät karanteenissa kymmenen vuorokauden ajan altistumisesta.

Karanteenissa oleville tulee osoittaa erilliset, omat tilat, jotta he eivät tartuta karanteenin aikana toisiaan. Tiloihin tulee järjestää saniteettitila ja ruokahuolto.

Lappiin marjanpoimijoita kutsuneita yrityksiä tiedotetaan asiasta. Kunnat ovat vastuussa siitä, että tartuntatautilakia noudatetaan.

Lapin sairaanhoitopiirin alueella on tällä hetkellä noin 2000 ulkomaista marjanpoimijaa eri marjayrityksistä.

Marjayritykset: "Tulkinnan vaikeutta on ollut"

Sotkamossa kotipaikkaansa pitävän Arctic International Oy:n toimitusjohtaja Janne Naapanki kertoo yllättyneensä siitä, kuinka tehokkaasti koronatartunnat pääsivät yritykselle työskentelevien marjanpoimijoiden leireissä Lapissa leviämään.

– Kaikki on yritetty tehdä niin kuin on ohjeistettu, mutta valitettavasti ei ole onnistuttu. Toki täytyy sanoa, että esimerkiksi Lapissa ja Kainuussa sairaanhoitopiirien ohjeistukset eivät ole olleet yhteneväiset. Tulkinnan vaikeutta on ollut.

Myös Polarican toimitusjohtaja Jukka Kriston mielestä sairaanhoitopiirien tiedottamisessa olisi ollut parantamisen varaa.

Janne Naapanki kertoo, että yrityksen majapaikoissa sairastuneet ovat olleet eristyksissä. Altistuneet puolestaan viiden hengen "kuplissa". Naapanki myöntää kuitenkin, että esimerkiksi saniteettitiloja ei ole voitu aina osoittaa erikseen joka ryhmälle.

– Tämän altistuneiden karanteenin kanssa tulee nyt olla tiukempi, haasteellista se on, mutta alamme tietysti heti järjestellä asioita, kuten nyt on ohjeistettu, Janne Naapanki sanoo.

Jukka Kristo toteaa, että alunperinkin olisi pitänyt tehdä niin, että positiivisen näytteen antaneet olisi heti siirretty leireistä kokonaan pois eikä yritetty eristää heitä leirin sisällä. Perjantain kokoustamisen tuloksena myös Polarican leireissä tehdään muutoksia.

– Myös he, joilla koronaa ei ole todettu eristetään nyt aiempaa pienempiin ryhmiin ja osa asumaan yksin.

Arctic International Oy:llä on Lapissa tällä hetkellä noin 150 ja Polaricalla 120 poimijaa. Iso osa poimijoista on tällä hetkellä eristyksessä tai karanteenissa.

13.8. klo 18.30 Juttua täydennetty marjayritysten toimitusjohtajien kommenteilla.

Tuoreimmat tiedot Lapin koronatilanteesta löydät tästä jutusta, ajantasaiset koronauutiset Suomesta ja maailmalta tästä artikkelista.

Yli sata vuotta metsän kätköissä pysytellyt Venäjän viimeisen keisarin kesäpaikka on nostettu kaiken kansan nähtäville Virolahdella Kaakkois-Suomessa.

Suomenlahden rannalla sijainnut kesänviettoalue oli tsaari Nikolai II:n käytössä useina kesinä vuoteen 1914 saakka.

Kesien vietto Virolahden kirkonkylän liepeillä päättyi ensimmäiseen maailmansodan alkamiseen, sen jälkeen alue tenniskenttineen ja karuselleineen jäi vähitellen metsittymään.

Vaikka merkit keisariperheen kesähuvituksista peittyivät piiloon, tarinat jäivät paikkakunnalla elämään.

Tänä kesänä Virolahden kunta on rakentanut Keisarin huvipuistoksi kutsutulle paikalle polut sekä pystyttänyt opastauluja. Niiden tekstit ja kuvat johdattavat retkeilijän 1900-luvun alun keisarilliseen kesänviettoon.

– Keisarin henki sillä alueella jollain tavalla huokuu, kyllä siellä sellaiseen tunnelmaan pääsee, sanoo alueen hyvin tunteva pikäaikainen kotiseutuopas Leena Niskanen.

Noin puolen kilometrin mittainen, luontopolkumainen kävelyhetki merenrannan metsässä onkin pienimuotoinen mielikuvitusmatka menneeseen.

Tennistä ja minigolfia

Nikolai II:n kesänviettopaikka, keisarin huvipuisto, ei ole entinen kesähuvilan tai edes mökin paikka.

Keisarillisen perheen loma-asuntona nimittäin toimi lähistön merenlahdelle ankkuroitu Standart-niminen laiva. Sen ja mantereen väliä kuljettiin pienveneellä.

Eikä Standart ollut mikä tahansa laiva. Se oli 120 metriä pitkä, sillä oli yli 300 hengen miehistö, ja laivalla oli maine maailman hienoimpana huvialuksena.

Keisarin huvipuisto oli siis kirjaimellisesti alue huvittelua varten, mutta mielikuvat nykyaikaisesta huvipuistosta vaikkapa vuoristoratoineen tai maailmanpyörineen kannattaa työntää syrjään.

Tsaarin perheelle huvittelua olivat tennis, minigolf, tanssiminen, karuselli sekä puihin ripustetut keinut lapsille.

Merkit maastossa ovat tästä kaikesta vähäiset. Minigolfradan paikkaa voi vain arvailla, mutta tanssilavana toimineen tenniskentän sijainti on merkattu maastoon.

Opastaulun avulla tenniskentän sijaintia voi hahmotella, ja samalla tähyillä rantapuuston seasta merelle ja kuvitella mielessään millaiset puitteet pieni suomalaiskylä tarjosi keisarin tennisharrastukselle.

Karuselli ja lähde

Mutta löytyy keisarin huvipuiston alueelta pari konkreettistakin palasta yli 100 vuoden takaisista suvihuveista – karusellin paikka sekä raikasta juomavettä tarjoillut lähde, joka oli tärkeä lenkki keisarin tennisotteluiden jälkeisissä palautumisissa.

Käsin pyöritettävästä karusellista on jäljellä kunnostettujen polkujen varrella matala tolppa. Tällä paikalla on pyöritty vauhdilla, ja epäilemättä myös hihkuttu riemusta.

Käsin tunnustelemalla huomaa, että tolppa on tiukkaa puuta, vaikka onkin osittain lahonnut. Hätäisesti vilkaisemalla tolppa tosin muistuttaa puun kantoa.

Ympärille pystytetyt vanhat valokuvat antavat kuitenkin vihjeen siitä, millaisessa ympäristössä karuselli on aikoinaan pyörinyt.

Keisarin huvipuiston selkein jäänne yli 100 vuoden takaisesta kesänvietosta on alueella oleva lähde. Sen ympärille aikoinaan tehdyt puiset rakennelmat ovat yhä näkyvissä.

Lähteellä oli tärkeä osuus Nikolai II:lle muun muassa tennisotteluiden jälkeen. Kotiseutuopas Leena Niskanen tuntee hyvin lähteeseen liittyvät tarinat.

– Kerrotaan, että Nikolai tuli lähteelle juomaan ja virkistäytymään tennisotteluiden jälkeen. Lähteeltä hän sitten jatkoi polkua pitkin matkaansa rantaan, jossa avustajien tuella pulahti mereen uimaan.

Nyt lähde on nostettu esiin rakentamalla sen ympärille puiden siimekseen näyttävä kivilaatoitus. Pieni alue on tarkoitettu hiljentymiseen ja ajatuksille keisariperheen muistolle.

Vaikka keisarin huvipuiston alue on jo nyt retkeilijöiden ja historianharrastajien käytettävissä, jatkaa Virolahden kunta alueen kunnostamista vielä lähiaikoina.

Alueen kehittäminen jatkuu

Keisarin kesänviettopaikan kunnostamista pohdittiin Virolahdella jo yli kymmenen vuotta sitten.

Tänä vuonna pystytettyjen infotaulujen ja kunnostettujen polkujen lisäksi aluetta rajaa riukuaita – 1900-luvun alun mallin mukaisesti.

Aluetta lähestyville on vielä ennen lumien tuloa tulossa tienvarsiopasteet sekä mobiilisovellus täydentämään retkeilijän kokemusta. Verkossa Virolahden kunta on jo reittioppaan julkaissut.

Suurta turistirysää kunta ei keisarin huvipuistosta aio tehdä, vaikka pysäköintitilaa on varattu henkilöautojen lisäksi myös busseille.

– Tämän on tarkoitus olla pieni ja kaunis retkikohde, sanoo kunnostustöistä vastaava Siru Ahopelto.

Pientä ja kaunista kohde oli aikoinaan todennäköisesti myös sen käyttäjille. Keisarilliseen loistoon verrattuna alue tarjosi vaatimattomat, mutta viihtyisät olosuhteet. Pisimmillään Nikolai II vietti perheensä ja palvelusväkensä kanssa Virolahdella kolme kuukautta vuonna 1908.

Liikunnallisia kesiä viettäneen perheen viihtymisestä kertoo tsaarin toteamus lomanvietosta Virolahdella.

– Täällä meidän on hyvä olla.

Koulujen alkamisviikolla on todettu ennätysmäärä koronatartuntoja. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen raportoima tartuntaluku oli torstaina 1024 ja perjantaina 926. Tartunnat leviävät erityisesti rokottamattomien nuorten ja nuorten aikuisten keskuudessa. Opetusministeri Li Andersson (vas.) haluaa pitää koulut lähiopetuksessa.

– Pandemia on osunut lapsiin ja nuoriin jo aivan liian kovaa. Meidän tulee viimeiseen asti välttää sitä, että joutuisimme etäopetukseen, painottaa Andersson.

Myös lasten ja nuorten harrastukset olisi pidettävä toiminnassa.

– Hallituksen peruslähtökohta on, että lasten ja nuorten lähiopetuksen ja harrastamisen rajoittaminen on viimesijainen toimi. Jos rajoitustoimia lähitulevaisuudessa tarvitaan lisää, pitää niiden olla selvästi aikuisväestöön kohdennettuja, Andersson linjaa.

Ministeri vetoaa kuntiin opetusbudjettien puolesta

Koronasta johtunut etäopetus aiheutti viime lukuvuonna kouluissa oppimisvajetta. Vajeen paikkaamiseksi opetus- ja kulttuuriministeriö on jo jakanut ja jakaa syksyn aikana kouluihin ja esiopetukseen yli 200 miljoonaa euroa.

– Olen jo aikaisemmin esittänyt toiveen, että kunnissa ei lomautettaisi opettajia. Kunnilla on paljon valtaa omien budjettiensa suhteen. Esimerkiksi se, että valtiolta tulee tukea oppimisvajeiden paikkaamiseen, ei ole syy leikata koulutusbudjeteista, opetusministeri Andersson huomauttaa.

Hallitus haluaa kahden metrin turvavälit pois

Hallitus haluaa avata kulttuurielämää heti, kun tartuntatilanne sallii.

– Kohtuuttomia tilanteita tapahtumajärjestäjille aiheuttavasta kategorisesta kahden metrin turvavälivaatimuksesta tulee luopua, sanoo Andersson.

Kulttuuriminsteri Antti Kurvinen (kesk.) toivoo asiaan muutoksia jo elokuussa. Opetusministeri Andersson puhuu yhdenvertaisuudesta.

– Rajoitusten tulee kohdella eri aloja ja alueita yhdenvertaisesti. Kulttuuriala osoitti jo vuosi sitten syksyllä, miten maskeilla, väljyydellä ja muilla järjestelyillä on mahdollista järjestää tapahtumia terveysturvallisella tavalla. Heillä on valmiudet tehdä näin nytkin, uskoo Andersson.

Yhteiskunnan avaaminen edellyttää pääministeri Sanna Marinin (sd.) mukaan 80-90 prosentin rokotekattavuutta. Tämä voisi olla mahdollista aikaisintaan lokakuussa. Suurten yleisöjen esittäville taiteille jokainen kuukausi rajoituksia on piinaa. Andersson ei usko enää yleiskieltoihin, vaikka tartuntoja onkin nyt paljon.

– Rokotusten eteneminen on ilahduttavaa ja hienoa, mutta ilmaantuvuuden nousu on huolestuttavaa. Tilanteeseen on reagoitava riittävän tehokkain, oikeudenmukaisin ja oikein kohdennetuin toimenpitein. Esittävän taiteen tilojen ja tilaisuuksien järjestämisen ehtoja tulee harkita niiden tosiasiallisten terveysriskien mukaisesti, ei laajojen yleiskieltojen avulla, sanoo Anderdsson.

Opetusministeri Li Andersson on Yle TV1:n Ykkösaamun vieraana lauantaina 14.8.2021 kello 10.05. Silloin aiheena on myös hallituksen tuleva budjettiriihi, jota vasemmistoliitto on luonnehtinut ilmastoriiheksi.

Lue lisää:

Kulttuuriministeri Antti Kurvinen lupaa, että tapahtuma-alaa hiertävä kahden metrin turvaväli poistetaan: “Toivon muutoksia jo elokuun aikana”

Saarikko kummasteli iltauutisissa avin päätöstä lasten harrastusten rajoittamisesta – myös muita ministereitä tyrmistyneenä

Kulttuuriala tuohtui koronarajoituksista – Helsingin apulaispormestari Paavo Arhinmäki: "Tämä on taloudellisesti ja henkisesti katastrofi"

Helsinki voisi pilotoida koronapassin käyttöä – pormestari Vartiainen kertoi ensimmäisessä koronainfossaan valtiolle tarjotusta yhteistyöstä

Vuoden 1951 alussa tuli voimaan valtioneuvoston päätös Järvenpään kauppalan perustamisesta. Päätöksellä Järvenpää irtautui Tuusulasta ja aloitti taipaleensa itsenäisenä kuntana.

Tuolloin Järvenpäässä oli reilut 8000 asukasta, joista yksi oli Hannu Juurinen. Hän oli muuttanut perheensä mukana Järvenpäähän jo pikkupoikana vuonna 1946.

– En paljoa muista niiltä varhaisimmilta vuosilta, mutta koulukavereita tapaan kyllä vieläkin, vaikka kovaa vauhtia hekin ovat harventuneet, Juurinen sanoo.

Koulurakennus on kuitenkin jäljellä: hiljattain 90 vuotta täyttäneen Harjulan kivikoulun vanha perusosa säilyy meneillään olevan remontin jälkeenkin, mutta rakennus saa ympärilleen myös täysin uusia osia. Käytössä koulu on taas syksyllä 2022

Juurinen on perehtynyt Järvenpään lähihistoriaan kirjoittaessaan kirjaa nimeltä Kauppa käy ja palvelu pelaa (Järvenpää-seura 2018). Paikallishistoria on Juuriselle muutenkin tuttu harrastus: hän on Järvenpää-seuran kantavia voimia ja yksi Järvenpään historiaa kuvina ja tarinoina -nimisen Facebook-ryhmän ylläpitäjistä.

Ryhmä on varsin vilkas ja suosittu: jäseniä on noin 8000, joista noin 5000 on nykyjärvenpääläisiä. Muut jäsenet tulevat ympäri Suomea ja maailmaa: Australiasta, Yhdysvalloista, Ruotsista, Ranskasta ja niin edelleen.

– Ryhmä on monelle tärkeä muistojen kohde. Eräskin Yhdysvaltain länsirannikolla asuva jäsen laittoi kerran minulle yksityisviestin, jossa hän kertoi sivuston olevan hänelle elintärkeä.

Paljon peltoa ja kentätehtaita

Nyt Järvenpää viettää siis juhlavuotta, jonka päätapahtuma on tänä viikonloppuna järjestettävä kansanjuhla.

Mutta mitä nykyisen Järvenpään paikalla oli 70 vuotta sitten, kun alue kuului vielä Tuusulalle? Vanhojen ilmakuvien perusteella nykyisen keskustan alueella oli lähinnä peltoa, muutamia maanteitä sekä yksittäisiä taloja ripoteltuna vähän sinne ja tänne.

Juurinen kuitenkin huomauttaa, että keskeiset asukkaille merkitykselliset rakenteet olivat jo olemassa. Seurakuntakeskus eli vanha kirkko oli valmistunut vuonna 1940, poliisiasema oli Sibeliuksenkadulla jo 30-luvulla, apteekki toimi vanhassa Terijoelta tuodussa huvilassa, elokuvateatteri Filmilinna valmistui 1948 ja koulujakin oli kolme: Harjulan, Kinnarin ja Järvenpään koulut.

Erikoinen piirre oli kenkätehtaat. Niitä oli Järvenpäässä 1930–1960-luvuilla kaikkiaan kahdeksan, parhaillaan viisi yhtä aikaa.

– Suurin niistä oli Esko, se oli saanut nimensä Nummisuutareista. Työntekijöitä oli 50–60, Juurinen kertoo.

Kenkätehdasbuumin taustalla oli nimenomaan Kenkä-Eskon perustajien muutto Helsingistä Järvenpäähän. Heidän myötä kuntaan tuli kenkäalan osaamista. Lisää henkilöstöä koulutettiin, ja ajan mittaan entiset työntekijät perustivat myös uusia yrityksiä.

– Sana levisi, että Järvenpäässä on tehtaita ja osaamista. Ilmiö ruokki itse itseään, Juurinen selventää.

Parhaimmillaan 1950–1960-lukujen taitteessa kenkäala tarjosi töitä noin 200 ihmiselle Järvenpäässä.

Viimeinenkin tehdas kuitenkin lakkautti toimintansa 1980-luvulla. Vanha yrittäjäpolvi oli ikääntynyt ja markkinoille oli tullut isompia toimijoita.

Manner-Suomen vauhdikkain väestönkasvu

Kun Järvenpään kauppala sai kaupungin oikeudet ja statukset vuonna 1967, asukkaita oli noin 15 000. Samoihin aikoihin vuonna 1968 Hannu Juurinen muutti pois Järvenpäästä, mutta palasi takaisin kymmenen vuotta myöhemmin. Kaksi vuotta meni Hollannissa ja yhteensä kahdeksan vuotta Helsingissä ja Vantaalla.

Kun lapset tulivat kouluikään, paluu juurille tuntui luontevalta. Juurisesta tuli urheiluliike Intersportin pitkäaikainen yrittäjä. Kauppiaan työssä hän oppi tuntemaan syvällisemmin kotikaupunkinsa ja moikkaustuttuja tuntuu tulevan kadulla vastaan tänäkin päivänä jatkuvasti.

Nyt Juurinen on ollut jo pitkään eläkkeellä ja oma tekemisen tahti on hidastunut. Samaan aikaan Järvenpää on puolestaan kasvanut voimakkaammin kuin koskaan aiemmin.

Pari vuotta sitten suhteellinen asukasluvun kasvu oli Manner-Suomen vauhdikkainta, eikä loppua tunnu näkyvän.

Merkittävä tekijä kasvun taustalla ovat kaupungin tekemät pakkolunastukset, jotka alkoivat viitisentoista vuotta sitten Lepolan alueelta. Kun vapaaehtoisia maakauppoja ei syntynyt, kaupunki päätyi pakkolunastamaan noin 140 hehtaaria maata ensin valtiolta ja myöhemmin kahdelta yksityiseltä maanomistajalta.

Valtaosan elämästään Järvenpäässä asunut Hannu Juurinen ymmärtää kaupungin tarpeet ja kasvun lähtökohdat, mutta kritisoi sen nopeutta.

– Tuntuu että mennään vähän liiankin nopeasti. Päiväkodit, koulut ja infra jäävät jälkeen. Usein näitä joudutaan tekemään jopa kahdesti, kun ensimmäisellä kierroksella ei olla otettu riittävästi huomioon tulevia muutoksia.

70-vuotisjuhlavuosi on virstanpylväs, jonka yhteydessä on syytä katsoa sekä menneeseen että tulevaan. Mihin kaupungin pitkäaikainen asukas ja paikallishistorian tuntija suosittelisi kääntämään katseet, mitä Järvenpäästä olisi hyvä tietää?

– Ihan tavallisten kengänkuluttajien asioita voisi tuoda esille enemmäkin. On toki hyvä, että Sibelius, Järnefelt, Aho ja muut merkkihenkilöt ovat näkyvillä, mutta paikalliskulttuuriin liittyy ennen kaikkea tavalliset ihmiset ja vanhat rakennukset.

Vanhoista rakennuksista tutustumisen arvoisia ovat Juurisen mukaan esimerkiksi vanha apteekin talo Sibeliuksenkadulla, sekä sen vieressä sijaitseva toinen vanha puutalo. Molemmat ovat Terijoelta tuotuja puuhuviloita, joita oli Järvenpäässä aiemmin enemmänkin.

Ja niihin tavallisiin ihmisiin pääsee mainiosti tutustumaan vaikkapa lauantaina ja sunnuntaina järjestettävässä Järvenpää-juhlassa, joka levittäytyy pääasiassa keskustan, Rantapuiston ja Vanhankylänniemen alueille.

Lue lisää:

Valtuusto antoi hyväksyntänsä – Järvenpäässä Perhelän suunnitelmat etenevät vihdoin, rakentaminen tarkoitus aloittaa vuoden 2021 aikana

Järvenpää kasvaa nyt nopeammin kuin koskaan – Ensimmäinen keskusta syntyi Karjalasta tuoduista puutaloista

Tuoreesta kaupunginjohtajasta tuli isä, ja sitten kunnan tärkeimmältä hankkeelta putosi pohja – nyt siitä muistuttaa vain valtava monttu

Satojen asuntojen ja liiketilojen nouseminen Järvenpään keskustaan viivästyy – Rakennuttaja vetäytyi suunnitelmista: "Olemme erittäin pettyneitä"

Järvenpään kaupunginjohtajaksi valittiin Olli Naukkarinen – "Hoidan hommat asiallisesti mutta pilkettä on silmäkulmassa"

Erkki Kukkonen nousi keskellä lamaa yllätysnimenä Järvenpään johtoon – työ päättyy keskellä nousukiitoa 25 vuotta myöhemmin

Uuden rokotusikäryhmän eli 12–15-vuotiaiden rokotukset käynnistyivät tällä viikolla vilkkaasti. Perjantaihin mennessä heille oli annettu 20 000 uutta rokotetta.

Kaikista yli 12-vuotiaista on rokotettu yhden kerran noin 78 prosenttia. Kaksi rokotetta on noin 47 prosentilla kaikista yli 12-vuotiaista rokotteeseen oikeutetuista.

Yle esitti asiantuntijoille kymmenen ajankohtaista kysymystä rokotteista. Kysymyksiin vastasivat THL:n johtava asiantuntija Mia Kontio ja Tampereen yliopiston rokotetutkimuskeskuksen johtaja Mika Rämet. Lisäksi vastauksissa on hyödynnetty tietoja THL:n verkkosivuilta sekä Ylen sivuilla aiemmin julkaistuja juttuja.

Lue lisää: Katso, miten koronatilanne kehittyy ja rokottaminen etenee kunnassasi

1. Kuinka suuri osa väestöstä pitää rokottaa ennen kuin rajoituksista voidaan luopua?

Koronavirus ei katoa kokonaan maailmalta eikä Suomesta, mutta monissa maissa pohditaan nyt, millainen rokotekattavuus riittäisi yhteiskunnan turvalliseen avaamiseen.

Asiantuntijoilla ei ole yksiselitteistä näkemystä siitä, kuinka suuri rokotekattavuus olisi riittävä rajoitusten purkamiseksi. Vastaus on: mahdollisimman suuri.

Pääministeri Sanna Marin (sd.) kertoi torstaina, että hallitus tavoittelee koronastrategiassaan 80–90 prosentin rokotekattavuutta kaikissa vähintään 12-vuotiaissa kansalaisissa.

2. Milloin riittävä rokotekattavuus voitaisiin saavuttaa?

Tämänhetkisten tietojen mukaan suurelle osalle suomalaisista on annettu kaksi rokoteannosta syyskuun loppuun mennessä.

Yli 12-vuotiaiden 80 prosentin rokotekattavuustavoite voisi olla saavutettuna noin 8–9 viikon päästä eli lokakuun puolivälissä tai viimeistään loppupuolella. Tavoitteen toteutuminen riippuu rokotusvälistä ja siitä, kuinka ahkerasti ihmiset hakeutuvat rokotuksiin.

Ensimmäisen annoksen rokotusmäärät ovat hyviä yli 40-vuotiailla, mutta erityisesti 20–30-vuotiaiden rokotusmääriä olisi tarpeen kasvattaa.

3. Onko Suomessa tarpeeksi rokotteita tavoitteen saavuttamiseksi?

Rokotteita on tällä hetkellä tarpeeksi. Nyt tiedossa olevilla rokotetoimituksilla kaikki yli 12-vuotiaat voitaisiin rokottaa kattavasti lokakuun loppuun mennessä. Rokotteiden toimituksista ei kuitenkaan voida olla täysin varmoja.

4. Kuinka hyvin rokotus suojaa tartunnalta ja taudilta?

Kaikki rokotteet antavat suojan sekä tartuntaa että vaikeita tautimuotoja vastaan.

THL:n käyttämien tuoreimpien tietojen mukaan rokotteiden suojateho deltamuunnoksen aiheuttamaa tautia vastaan on 35 prosenttia ensimmäisen annoksen jälkeen ja 79 prosenttia toisen annoksen jälkeen. Rokotettu voi siis saada tartunnan, mutta kaksi rokotetta antaa jo hyvän suojan myös ärhäkkää deltavarianttia vastaan.

Rokote suojaa vakavalta taudilta tartuntaa paremmin. Rokotteiden suojateho vakavaa tautia vastaan on ensimmäisen annoksen jälkeen 80 prosenttia ja toisen annoksen jälkeen 96 prosenttia.

Koska myös rokotetut voivat levittää tautia, vain itse otetulla rokotteella voi suojautua tartunnalta ja vakavalta taudilta.

5. Miten kauan rokotesarjasta saatu suoja kestää?

Rokotteesta saadun suojan kestosta ei ole tarkkaa tietoa. Pfizer julkaisi heinäkuun lopussa tietoja, joiden mukaan rokotteen teho oli 96 prosenttia kaksi kuukautta toisen annoksen saamisen jälkeen. Puolen vuoden jälkeen teho oli 84 prosenttia.

Tutkimusten mukaan Modernan rokotteen teho on 93 prosenttia puolen vuoden jälkeen. Pfizerin ja Modernan tutkimukset on tehty kolmen viikon annosvälillä, joten tulokset eivät ole suoraan verrattavissa Suomen kahdeksan tai 12 viikon rokoteväliin.

Rokotteen antaman suojan kestossa voi olla myös yksilöllisiä eroja. Esimerkiksi ikääntyneillä tai immuunisuojan puutteista kärsivillä teho voi laskea nopeammin kuin terveillä nuorilla.

Kolmannen rokotteen antamisesta ei ole tehty vielä Suomessa päätöksiä, mutta on mahdollista, että sitä tarjotaan myöhemmin esimerkiksi riskiryhmille.

6. Miksi rokotusten ikäraja on tällä hetkellä juuri 12-vuotiaissa?

Rokotteita saavat nyt yli 12-vuotiaat, sillä heidän ikäryhmälleen on tehty tarpeeksi tutkimusta siitä, että rokotteita voidaan antaa heille turvallisesti.

Rokotuksissa on edetty alusta asti vanhemmista ikäryhmistä nuorempiin. Alle 12-vuotiaiden rokottamisesta ei ole vielä tarvittavaa tutkimustietoa, mutta sitä kerätään parhaillaan myös Suomessa.

7. Onko lasten ja nuorten rokottaminen aikuisia riskialttiimpaa?

Jos lasten rokotuksiin kohdistuisi suuria huolia, rokotuksille ei annettaisi myyntilupaa. Tutkimuksissa ei ole todettu syitä sille, miksi esimerkiksi 14-vuotiaiden rokottaminen olisi riskialttiimpaa kuin 16-vuotiaiden, joille on annettu rokotteita jo keväästä asti.

Lapsille ja nuorille on annettu maailmalla jo miljoonia rokotteita. Esimerkiksi Yhdysvalloissa 12–15-vuotiaista reippaasti yli kuusi miljoonaa on saanut yhden rokoteannoksen. Kanadassa 12–17-vuotiaita oli heinäkuun loppuun mennessä rokotettu lähes kaksi miljoonaa.

Lapsilla on samat yleisimmät haittavaikutukset kuin aikuisilla. Yleisimpiä sivuoireita ovat esimerkiksi käden kipu, väsymys, päänsärky, kuume ja lihaskivut.

8. Missä lapsi tai nuori voi saada rokotuksen?

Valtaosa kunnista tarjoaa rokotteet kouluissa, mutta joillain paikkakunnilla lapset ja nuoret ohjataan muiden rokotettavien tavoin pystyssä oleville rokotuspisteille.

Rokotusten ajankohtaa ja paikkaa pohtivien kannattaa seurata kuntien tiedotusta.

9. Kuka päättää lapsen rokotuksesta?

Koronarokotus on kaikille vapaaehtoinen. Lähtökohtaisesti myös lapset tekevät päätöksen rokotteen ottamisesta itse.

Alaikäisten kohdalla terveydenhuollon ammattilainen kuitenkin arvioi, onko lapsi tai nuori kykeneväinen päättämään itse rokotuksen ottamisesta. Mikäli nuori ei halua tai ei ole kykenevä päättämään rokotuksesta, rokottamiseen tarvitaan kaikkien huoltajien suostumus.

10. Onko työnantajalla tai koululla oikeus kysyä tietoa rokotuksista?

Rokotus on terveystieto, joten se on aina yksityisasia. Työnantaja voi tiedustella rokotuksesta, mutta työntekijä saa päättää, antaako hän tiedon työnantajalle.

Työnantajalla pitää olla erityinen peruste, jos tämä haluaa käsitellä rokotustietoja. Esimerkiksi tartuntatautilaissa on määritelty sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviä, joissa työnantaja ei saa käyttää rokottamatonta henkilökuntaa muissa kuin poikkeuksellisissa tilanteissa.

Lue myös:

Tästä artikkelista löydät tuoreimmat tiedot koronaviruksesta

Minkä ikäinen on tarpeeksi kypsä päättämään rokotteen ottamisesta? THL:n Hanna Nohynek: "Lapset ovat hyvin erilaisia kehitystasonsa suhteen"

Vanhemmat suhtautuvat 12–15-vuotiaiden koronarokotuksiin myönteisesti – ikäryhmän rokotukset etenevät joutuisasti

Kansallinen rokotusryhmä käsittelee kolmannen koronarokoteannoksen tarvetta kuun lopussa – kolmansia annoksia jaetaan jo maailmalla

Jussi Halla-aholle valitaan seuraaja perussuomalaisten puoluekokouksessa Seinäjoella – Purra vahvoilla

Merkittävä aikakausi perussuomalaisten historiassa tulee taitekohtaan, kun puolue saa uuden puheenjohtajan Jussi Halla-ahon luopuessa tehtävästä. Noin kaksi tuhatta perussuomalaisten jäsentä tekee ratkaisun äänestyksessä, joka järjestetään pian puolenpäivän jälkeen Seinäjoki Areenalla. Ehdokkaita on viisi ja vahva ennakkosuosikki on puolueen ensimmäinen varapuheenjohtaja Riikka Purra.

Yli 100 vuotta piilossa ollut keisarillinen kesäpaikka paljastui metsän kätköstä

Nikolai II:n kesänviettopaikka ehti metsittyä yli sadan vuoden ajan, ja kadota lähes kokonaan. Nyt Kaakkois-Suomessa meren rannalla sijaitseva keisarillinen huvialue pääsee vähitellen esiin retkeilijöiden ja historian harrastajien iloksi.

Opetusministeri Li Andersson haluaa välttää etäopetusta viimeiseen asti – katso ministerin haastattelu kello 10.05

Koulujen syyslukukausi, 12-15 -vuotiaiden koronarokotukset ja hallituksen koronastrategian päivitys alkoivat yhtä aikaa. Opetusministeri Li Andersson linjaa, että jos lisärajoituksia vielä tulee, ne on kohdennettava aikuisiin. Samaan aikaan hallitus haluaa avata kulttuurielämää. Opetusministeri Li Andersson on TV1:n Ykkösaamun vieraana klo 10.05 suorassa lähetyksessä.

Pako Suomeen on afganistanilaisen tulkin viimeinen toivo: "Vetoan teihin oman ja perheeni hengen puolesta"

Yle on tavoittanut suomalaisten kriisinhallintajoukkojen tulkkina työskennelleen Abdulin Kabulista. Hän tahtoo päästä turvaan Suomeen, sillä ulkomaalaisia avustaneet afganistanilaiset ovat Talibanin silmissä maanpettureita.

– He tappavat ne, jotka ovat työskennelleet ulkomaalaisten kanssa, Abdul sanoo.

Perjantaina Suomi päätti hakea turvaan 130 afganistanilaista, jotka ovat työskennelleet Suomen hyväksi.

Sää on hyvin epävakaista

Lännestä saapuu matalapaine ja sateet yleistyvät. Yöllä ja aamulla lounaisilla merialueilla sekä lounaisrannikolla voi syntyä voimakkaita ukkospuuskia.

Päivällä sade- ja ukkoskuurot yleistyvät koko maassa. Paikoin sade on jatkuvampaa. Sateiden myötä sää viilenee, mutta aurinkoisilla alueilla päästään vielä yli 20 asteen.

Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Valkoisella pöydällä on leikkokukkia maljakossa. Niiden takana seisoo somevaikuttaja Miisa Nuorgam puhelin kädessään ottamassa kuvaa itsestään peilin kautta.

Tämä on Nuorgamin kesän 2021 kesälomakohde: oma koti, jossa ilmastointilaite teki olemisesta siedettävää keskellä ennätyksellisen kuumaa kesää.

Nuorgamin mielestä kesä on ollut ihana. Hän sai huhtikuussa vauvan ja elämässä on juuri nyt paljon kaikkea uutta.

– Mutta somen perusteella on todella paljon ihmisiä, jotka ovat tehneet kesällä aivan hirveästi. On matkusteltu ja tehty ihan kauheasti kaikkea. Tuntuu, että on itse viettänyt kesän aivan väärin, että kesä olisi pitänyt suorittaa.

Nuorgam uskoo, ettei ole ainoa, joka on tuntenut näin. Sosiaalisen median sisällöistä voi syntyä mielikuva, että kaikki muut ovat viettäneet aktiivisen ja aurinkoisen kesäloman.

Aihetta tutkineen Turun yliopiston taloussosiologian dosentin Aki Koivulan mukaan sosiaalinen media aiheuttaa käyttäjille paineita.

– Katsojan pitäisi osata lukea somesisältöjä ja ymmärtää, ettei kukaan ole ollut pyöräilemässä Saariston rengasreittiä koko kesää, Koivula sanoo.

Keskiluokkainen kesäkuvasto tuntuu vieraalta

Miisa Nuorgam on Ylen Kioskin e-urheilutoimittaja ja sosiaalinen media on hänen työtään.Nuorgam tiedostaa, etteivät kaikki ole viettäneet kesää samalla tavalla kuin somekanavista voisi päätellä.

Siitä huolimatta muiden jakamat kesätekemiset saivat hänet miettimään omia tekemisiään – tai oikeastaan tekemättä jättämisiään. Hän ei tehnyt perinteisiä Suomen kesäloma-aktiviteetteja, ei viettänyt aikaa esimerkiksi mökillä järven rannalla.

– Enkä niihin saamelaisena osaisi samaistuakaan.

Sosiaalisen median toimintalogiikka ohjaa ajattelemaan samalla lailla kuin muutkin oman viiteryhmän jäsenet.

Toisaalta korona-aika on siirtänyt sosiaaliset suhteet yhä enemmän puhelimelle ja vähentänyt kasvokkain tapahtuvia kohtaamisia. Somessa on edelleen tapana kertoa hyvät hetket ja jättää kertomatta huonot, joita jokaisen kesään välttämättä kuuluu.

– Tilanteita ei ole ollut mahdollista käydä läpi vaikkapa työpaikan kahvihuoneessa, Aki Koivula sanoo.

Moni muokkaa käytöstä somea varten

Moni selaa somea, vaikka tunnistaa sen aiheuttamat negatiiviset tunteet. Koivulan mukaan on epäselvää, mikä ajaa ihmiset tästä huolimatta käyttämään somea.

– Laajoillakin aineistoilla olen huomannut, että somen käyttö addiktoi samaan aikaan kun se alkaa muodostaa paineita, Koivula sanoo.

Koivula ei vielä tiedä, miksi sosiaalinen media addiktoi käyttäjiä. Yksi syy voi olla fear of missing out eli fomo. Pelko siitä, että jää asioiden ulkopuolelle, mikä puolestaan aiheuttaa sosiaalista ahdistusta.

– Joillakin someaddikteilla voi olla myös tietynlaisia elämänhallinnan ongelmia, Koivula sanoo.

Koivulan mukaan hyvät sosiaaliset suhteet suojaavat addiktiolta.

– Yleisesti addiktioissa on kyse siitä, että käyttäjä ei pysty enää kontrolloimaan käyttöään ja käytöllä haetaan helpotusta pahaan oloon. Sosiaalinen seuraus ja ongelma tällaisissa tilanteissa on, että addiktiot lopulta rapistavat sosiaalisia suhteita.

Lue lisää: “En lisäisi koskaan someen muokkaamatonta kuvaa” – Poseeraukset ja filtterit ovat taidetta, sanoo Instagram-kaunotar Erika Vepsäläinen

Lääke: somelukutaito

Onko somen käyttö siis parasta lopettaa, jos haluaa välttyä sen aiheuttamilta negatiivisilta tunteilta ja vertailulta? Ei välttämättä.

Aki Koivula ehdottaa lääkkeeksi sosiaalisen median lukutaidon kehittämistä. Käyttäjän pitäisi kuva- ja tekstivirtaa katsoessaan ymmärtää, että sisältöä tuotetaan tietyistä näkökulmista ja sisältöjen taustalla vaikuttaa erilaiset motiivit.

– Eihän me katsota tosi-tv:tä totena, vaikka formaatin vetovoima on siinä, että se perustuu tavalliseen elämään.

Somelukutaitoon pätevät samat säännöt kuin medialukutaitoon yleensäkin: pitää olla kriittinen ja kyetä ymmärtämään sisällön totuudenmukaisuus. Koivulan mukaan näiden kykyjen on tutkimuksissa havaittu ehkäisevän sosiaalisen median aiheuttamia vertaispaineita.

Hänen mukaansa tarvittaisiin lisätutkimusta, miten sosiaalisen median lukutaito jakautuu väestössä.

– Uskon somelukutaidon liittyvän digitaaliseen eriarvoisuuteen, johon puolestaan heijastuu yhteiskunnan rakenteellinen eriarvoisuus. Koulutuksella on suuri merkitys medialukutaidon kehittämisessä, Koivula lisää.

Tutkimuksen mukaan vaatimattomat taloudelliset lähtökohdat ja heikot sosiaaliset suhteet ovat yhteydessä sekä matalaan motivaatioon käyttää digitaalisia palveluita että heikompiin digitaalisiin taitoihin.

Koivula uskoo, että nämä tekijät heijastuvat myös sosiaalisen median lukutaitoon ja siihen, miten some koetaan aiheuttavan erilaisia paineita ja ahdistusta.

"Vesisota takapihalla on yhtä hauskaa kuin vesipuisto"

Ihan koko kesää Miisa Nuorgam ei viettänyt kotonaan: hän matkusti ensimmäistä kertaa vauvansa kanssa kotiseudulleen Utsjoelle.

Lapsuuden Utsjoen-kesät ovat Nuorgamin parhaita kesälomamuistoja, vaikka muistissa on myös se miten valjulta omat kesätekemiset alkoivat tuntua sen jälkeen, kun luokkakaverit olivat kertoneet omista huvipuistokesistään.

– Muilta lapsilta tuli sellainen kuva, että Utsjoella olemisen sijaan olisi pitänyt haluta huvipuistoihin.

Nuorgam ajattelee, ettei lapsi tarvitse välttämättä rahaa vaativia aktiviteetteja. Tämän ovat myös tutkimukset vahvistaneet.

– Lapselle voi olla yhtä hauskaa leikkiä vesisotaa omalla takapihalla kuin käydä vesipuistossa, Nuorgam sanoo.

Aiheuttaako some sinulle paineita? Voit osallistua keskusteluun Yle Tunnuksella sunnuntaihin 15.8. kello 23 saakka.

Lue myös: Somessa kaikki on täydellistä, ja silti vaatimattoman luonnollista – toimittajakaksikko kysyi, mitä ulkonäköpaineita koemme somessa, ja sai viestitulvan

Ilmastonmuutosta kiihdyttävien päästöjen vähentämisen lisäksi muutoksen hillintä vaatii, että ilmakehästä sidotaan hiilidioksidia, painotti hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC raportissaan maanantaina. Hiilidioksidin poistomenetelmillä puolestaan on sivuvaikutuksia veden saantiin ja laatuun, ruuantuotantoon ja luonnon monimuotoisuuteen.

Ehdotettujen poistomenetelmien kirjo on suuri, kuvailee apulaisprofessori, IPCC:n raportin kirjoittajiin kuuluva Annalea Lohila, joka työskentelee Ilmatieteen laitoksella ja Helsingin yliopistossa.

IPCC:n raportissa arvioitiin osaa menetelmistä. On keinoja, joilla lisätään hiilen biologista sidontaa eli tuetaan luonnon omaa prosessia: saadaan kasvit kasvamaan paremmin ja sitomaan hiiltä maaekosysteemeissä.

Paljon on laskettu myös imureiden varaan: niillä ilmastonmuutosta kiihdyttävää hiilidioksidia voidaan imeä talteen ja sitten varastoida maankuoreen tai merenpohjaan. Suomen maaperässä hiilidioksidia voitaisiin välivarastoida, mutta pysyvään varastoon se jouduttaisiin kuljettamaan esimerkiksi Norjaan.

– Haaste on, että varastoitu hiilidioksidi saattaa karata, pilata pohjavedet tai karata taivaalle, Lohila muistuttaa.

Hänen mukaansa hiilidioksidin varastointi merenpohjaan on vielä hieman teoreettista.

– Hiilidioksidin poistobisnes on alkutekijöissään. Pienen skaalan virityksiä ja imureita on, mutta ei paljon, eikä isoja. Hurjaa, että näistä kaavaillaan pelastajaa, hän sanoo.

Helpointa on vähentää päästöjä

Hiilidioksidi-imurien pitäisi olla käytössä jo pian, jos tavoitteena on päästä nettonollapäästöihin eli aikaa ei ole paljoa, Lohila muistuttaa. Helpompaa olisi vähentää päästöjä: jättää fossiilinen polttoaine maahan, eikä polttaa sitä laisinkaan.

– On työlästä saada hiilimolekyyli takaisin maahan ja pysymään siellä, parempi on antaa fossiilisen polttoaineen olla maassa. Jos teknologian varaan lasketaan näin paljon, on pian oltava pöhinä käynnissä, siinä on startup-yrityksille näytönpaikka, Lohila sanoo.

Hiilidioksidin talteenoton ja pitkäaikaisen varastoinnin edellinen hype nähtiin 10 vuotta sitten, kuvailee Teknologian tutkimuskeskus VTT:n vety ja energia -tutkimusalueen johtaja, Suomen ilmastopaneelin jäsen Antti Arasto.

– Nyt se on tunnistettu uudestaan terveemmällä pohjalla, ei ratkaisuna joka paikkaan, Arasto huomauttaa.

Hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia tarvitaan globaalisti: on paljon fossiilista polttoainetta käyttävää infrastruktuuria, jonka päästöt eivät katoa helposti ja nopealla aikataululla. Esimerkiksi sementtiteollisuuden päästöistä ei päästä eroon ilman jonkinlaista hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia, Arasto huomauttaa.

"Koko elämäntapamme ei ole uhattuna"

Arasto selittää, että kyse on siitä, miten muutamme elämäntapojamme, ja paljonko paikkaamme teknologialla.

– Tällä aikataululla emme kummallakaan yksin pysty hoitamaan koko ongelmaa, tarvitaan molempia, Arasto painottaa.

Hänellä on sama käsitys kuin Maailman ilmatieteen järjestön WMO:n pääsihteeri Petteri Taalaksella:

– Ei meidän tarvitse koko elämäntyyliämme laittaa romukoppaan. Kyseessä on mielestäni kohtuullinen muutos, koko elämäntapamme ei ole uhattuna, Arasto sanoo.

Hän näkee tilanteessa mahdollisuuksia Suomen kaltaisten maiden osaamiselle ja viennille.

– Meidän kannattaa alkaa katsoa asian positiivista puolta.

Sähköautot, synteettiset polttoaineet ja vety tuovat muutosta

Ratkaisuja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on ollut kymmeniä vuosia.

– Kaiken A ja O on fossiilisista polttoaineista ja ennen kaikkea niistä tulevista päästöistä eroon pääseminen, Arasto sanoo.

Keinoja on toki käytössä jo nyt: on aurinkosähköä, tuulisähköä, aurinkolämpöä. Yhteiskunta sähköistyy: Tulevaisuudessa lyhyitä lentomatkoja voitaneen tehdä sähkölentokoneilla.

Suomessa sähköautot, synteettiset polttoaineet ja vety ovat lähitulevaisuuden kiinnostuksen kohteita.

Mahdollisuuksia antaa myös epäsuora sähköistäminen. Tällöin tehdään esimerkiksi ilmaston kannalta puhtaalla sähköllä puhdasta vetyä ja siitä ilmastoneutraaleja synteettisiä polttoaineita, joita voidaan käyttää nykyisessä infrastruktuurissamme esimerkiksi liikenteessä ja teollisuuslaitoksissa.

Metsitys voi mennä monella tavalla vikaan

Kaikki ratkaisut ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi eivät vaadi korkeaa teknologiaa.

Maaekosysteemissä voidaan metsityksellä lisätä kasvien yhteyttämistä, eli sitä, että kasvit tuottavat auringon valoenergian avulla hiilidioksidista ja vedestä happea ja sokeria. Hiili sitoutuu metsiin.

Ratkaistavia kysymyksiä on paljon, vaikkei kyse ole rakettitieteestä. IPCC huomautti raportissaan mahdollisista sivuvaikutuksista.

Metsä voi viedä paljon vettä ja muuttaa veden kiertoa. Vaikutusta ilmastonmuutokseen on myös maan pinnan heijastavuudella: puuton alue on yleensä vaaleampi, metsä tumma: tummempi pinta imee auringon säteilyä ja lämmittää ilmastoa. Lisäksi yleensä metsiä lannoitetaan, mistä seuraa kasvihuonekaasu typpioksiduulin eli ilokaasun päästöriski.

Peltoja korvataan helposti plantaaseilla

Jos pelto metsitetään, sillä on vaikutusta ruuan saatavuuteen. Jos metsä korvaa luonnon ympäristöä, esimerkiksi savannia metsitetään, se vähentää luonnon monimuotoisuutta.

Osittain samoja haittoja kuin metsityksellä, on myös bioenergian kasvattamisella. Siinä ideana on, että kasvatetaan nopeasti kasvavia lajeja, poltetaan ne voimalassa energiaksi ja otetaan piipun päästä hiilidioksidi talteen.

– Nopeakasvuiset plantaasit eivät ole metsää nähneetkään. Ne voivat vaikuttaa vedenlaatuun ja määrään sekä ruuantuotantoon. Tällaisilla plantaaseilla korvataan helposti peltoja, Lohila havainnollistaa.

– Metsityksen vaikutukset riippuvat metsän koosta, paikasta, ja siitä, mitä metsällä korvataan. Muuttujia on monta, metsityksen voi tehdä hyvin tai tosi huonosti.

Tutkijat tekevät ilmastosimulaatioita: tutkitaan esimerkiksi sitä, että jos Pohjois-Amerikassa metsitettäisiin iso alue, miten koko ilmastojärjestelmä reagoi siihen.

Hiilen maassa pysymisestä ei ole kuitenkaan taetta, Lohila muistuttaa.

– Jos tulee esimerkiksi metsäpalo tai kuivuus, vaivalla talteen saatu hiili voi palata hetkessä takaisin taivaalle. Näissä on moneen suuntaan epävarmuuksia.

Isoin kysymys on ruuantuotanto. Mistä löytyy maa, jonne voidaan istuttaa biomassaviljelmiä tai metsää? Mitä siitä seuraa ruuantuotannolle, jonka tarve saattaa kasvaa ilmastonmuutoksen myötä? Suuri pelko on, että tätä varten raivataan koskemattomia luonnon ekosysteemejä, joita ei kenties pidetä hiilitehokkaina.

Kuuntele myös Takaisin Pasilaan -podcast:

Lue lisää aiheesta:

Kansainvälinen energiajärjestö: Ilmastotavoitteita ei enää voida saavuttaa ilman valtavaa panostusta hiilidioksidin talteenottoon suoraan tehtaista

Vihtiläistilalliset ovat tehneet ilmastonmuutosta ehkäisevää hiiliviljelyä tietämättään jo toistakymmentä vuotta – "Se on meille helppoa"

Maailman suurimmat hiilipäästäjät ilmastoraportista: Kiina vakuuttaa sitoutumistaan, Yhdysvallat vaatii vauhtia ja Intia osoittaa vanhoja teollisuusmaita

Ilmastopaneeli: sähkön avulla Suomen päästöt voitaisiin painaa lähelle nollaa

Jossain kohtaa koittaa hetki, jolloin on pysähdyttävä. Mietittävä uutta suuntaa, ja ymmärrettävä, mitä siitä seuraa. Ehkä löytää itsensä toivomasta, ettei paluuta entiseen ole.

Kirjailija Nina Honkasen ja näyttelijä-kirjailija Hannu-Pekka Björkmanin ideoimassa Pakopiste-esseekokoelmassa kymmenen Suomen eturivin kirjailijaa pohtii noita tilanteita, joissa seisahdumme.

Naantalin kirjajuhlien lauantaissa näyttelijä, professori Elina Knihtilä haastattelee Honkasta ja Björkmania, ja kolmikko etsii elämänkulkua kääntäviä pakopisteitä. Yle välittää keskustelun suorana, ja se on myöhemmin katsottavissa myös tallenteena.

• Katso suora lähetys Naantalin kirjajuhlilta kello 11.45 alkaen. Näyttelijä, professori Elina Knihtilä haastattelee kirjan toimittajia, kirjailija Nina Honkasta sekä näyttelijä ja kirjailija Hannu-Pekka Björkmania.

Pakopiste-kokoelman kirjailijakaartiin kuuluvat Hannu-Pekka Björkmanin ja Nina Honkasen lisäksi Annina Holmberg, Juha Hurme, Jenni Kirves, Tommi Melender, Hannu Raittila, Juha Seppälä, Helena Sinervo sekä Kirjallisuuden valtionpalkinnon juuri saanut Antti Nylén.

Kirjallisuustapahtuma Naantalin kirjajuhlat kokoaa kaupunkiin loppuviikosta joukon Suomen eturivin kirjailijoita ja kirjallisuuden ystäviä. Nelipäiväinen tapahtuma järjestetään nyt toista kertaa.

Kirjajuhlia vietetään Suomen ensimmäiseksi kirjailijaksi mainitun Jöns Budden kotikaupungissa. 1400-luvulla elänyt Jöns Budde oli Naantalin luostarin munkki ja uskonnollinen kirjailija.

Yle välitti jo perjantaina osia tapahtumasta Areenassa. Katso muun muassa Supermarsun äidin, Paula Norosen haastattelu sekä runoilija Heli Laaksosen avajaisesitys.

Lue myös:

Kirjatapahtumien syksy alkoi Naantalissa – Supermarsun äiti Paula Noronen: "Älkää koskaan kuvitelko, että ette pysty kirjoittamaan tarinoita"

Elokapinan järjestämä mielenilmaus on katkaissut liikenteen Hämeenpuiston ja Satamakadun risteyksessä.

Elokapinan mukaan mielenosoituksessa on mukana arviolta 50 ihmistä, mutta Sisä-Suomen poliisi arvioi, että paikalla olisi noin sata ihmistä.

Elokapina vaatii Suomen hallitukselta ilmastokriisin mukaisia toimia.

Risto Lemmetti tuli pääkaupunkiseudulta Tampereen mielenosoitukseen. Hän kertoo, että Tampere ei valikoitunut mistään erityisestä syystä tapahtumakaupungiksi.

– Tampereella on toiseksi isoin paikallisryhmämme ja se on kasvanut voimakkaasti. Täällä oli halua järjestää tämä tapahtuma.

Mielenilmaus jatkuu, kunnes ryhmä yhdessä päättää toisin.

Elokapina järjesti kesäkuussa Helsingissä mielenosoituksia, joissa vaadittiin Suomen hallitukselta välittömiä ja välttämättömiä päästövähennyksiä.

– Helsingin vastaaviin tapahtumiin verrattuna täällä on sujunut todella rauhallisesti, Lemmetti kertoo.

Elokapina toteaa tiedotteessaan, että hallituksen on aloitettava säännöllinen kriisitiedotus ja julistettava ilmastohätätila.

Lisäksi vedotaan, että Suomen kuntien on luovuttava fossiilisten polttoaineiden käytöstä, suojeltava alueensa hiilinieluja ja luonnon monimuotoisuutta.

Tiesulku toteutetaan koronatilanne ja osallistujien turvallisuus huomioon ottaen. Mielenosoittajat ovat valmistautuneet päästämään hälytysajoneuvot sulun läpi.

Sisä-Suomen poliisi kertoo Twitterissä, että mielenilmaus sujuu rauhallisesti. Poliisin mukaan mielenosoituksesta ei ole tehty poliisille ilmoitusta ennakkoon, mutta poliisi turvaa paikalla sekä mielenosoitusoikeutta että kaupunkilaisten liikkumisvapautta.

Juttua päivitetään.

Torstain ja perjantain välinen yö tarjosi hienoja hetkiä kaikille taivaan ihmeiden ystäville. Oli koittanut aika, kun maapallo syöksyy läpi komeetta Swift-Tuttlen radalleen jättämän hiekan ja pölyn.

Kun hiekanjyväset noin 100 kilometrin korkeudessa osuivat maapallon ilmakehään, ne kuumenivat ja näkyivät sävähdyttävinä tähdenlentoina.

Pyysimme yleisöämme kuvaamaan tähdenlentoja ja lähettämään kuvia meille. Vaikka tähdenlennon kuvaaminen on vaikeaa, saimme kuvia todella runsaasti.

Tässä niistä muutamia.

Loppi 13.8.

Tommi Piiparinen nappasi tämän upean otoksen Lopen uimarannalta tähdenlentoparven huipun aikana. Piiparisen mukaan hän oli jo lopettanut varsinaisen kuvaamisen ja oli matkalla kotiin, kun hän päätti pysähtyä vielä matkan varrella olleelle rannalle.

Sipoo 13.8.

Ruovesi 13.8.

Pirkanmaalla Ruovedellä Petri Kangasniemi oli varautunut olemaan ulkona pitkään.

– Lämpimien vaatteiden ja retkipatjan lisäksi minulla oli mukana pientä evästä ja termospullossa kahvia.

Kangasniemi lähti kuvausreissulle Ruoveden keskustassa sijatsevalle uimarannalle noin yhden aikaan yöllä. Eväiden lisäksi mukana oli myös kaksi kameraa.

Kolmen aikaan aamuyöllä kakkoskameran muistikortille piirtyi illan paras otos.

– Kakkoskamerassa oli tarkempi rajaus. Tuon kuvan tähdenlennon lisäksi taivaalla näkyi aika pieniä perseidejä.

Puolen neljän aikaan aamuyöllä hän suuntasi takaisin kotiin.

– Kylmä ei ollut, ulkona oli melkein toistakymmentä astetta lämmintä. Kosteutta oli niin paljon, että se veti kameroiden linssit huuruun ja oli lähdettävä.

Jyväskylä 12.8. aamuyö

Kärkölä 13.8.

Vesilahti 13.8.

Pirkanmaalla otettu mahtipontinen kuva muistuttaa ihmisen pienuudesta äärettömässä maailmankaikkeudessa.

Mustiala 13.8. noin kello 1.00

Helsingin Suutarila 13.8.

Tämä taidokas kuva on otettu keskiyöllä noin tunnin valotusajalla. Oikeassa alakulmassa näkyy kirkas perseidi, muut ohuet suorat viivat lienevät satelliitteja. Kuvassa näkyvät kaarevat viivat ovat tähtien aikaansaannoksia.

Masku 13.8. kello 1.21

"Upeaa!"

Petteri Huoposen pitkän reissun ainut kuvaan jäänyt otos on tässä. Huoposen mukaan kaikkein hienoimmat tähdenlennot, jopa savupyrstöineen, jäivät vain katsojan mieleen.

Torstai 12.8.

Petri Mäkinen onnistui taltioimaan torstaina yhteensä kolme perseidiä. Tässä niistä yksi.

Revontulia odotellaan

Perseidiparven huippuaika, jolloin tähdenlentoja voi nähdä useita kymmeniä tunnissa, päättyy tänään lauantaina. Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursa ry:n tiedottajan Anne Liljeströmin mukaan parven tähdenlentoja voi kuitenkin nähdä harvakseltaan elokuun lopulle asti.

– Avaruudessa on sen verran pölyä ja murua, että minä tahansa yönä voi nähdä noin viisi tähdenlentoa tunnissa ilman mitään varsinaista parvea, Liljeström kertoo.

Liljeströmin mukaan tänä vuonna on heikko planeettavuosi. Sen sijaan hän odottaa toiveikkaasti loppuvuodelta ainakin revontulia.

– Syyskuun puolivälistä eteenpäin toivotaan revontulia. Aurinko on hieman hiljaisessa vaiheessa, joten voi mennä pari vuotta ennen kuin ne ovat oikein voimissaan eteläisessä Suomessa.

Jo lapsena Ada, 26, koki olevansa erilainen kuin muut. Vähän outo.

Joukkoon kuulumattomuuden tunne korostui erityisesti ihmisten seurassa. Välillä Ada ajautui kiusallisiin tilanteisiin, kun hän sanoi tai teki jotain, mistä muut loukkaantuivat. Syy siihen jäi usein epäselväksi.

Sosiaalinen kanssakäyminen oli vaivaannuttavaa. Esimerkiksi silmiin katsominen keskustellessa tuntui tuskalliselta.

Helpottaakseen oloaan Ada alkoi harjoitella sosiaalisia tilanteita samalla tavalla kuin harjoittelisi vuorosanoja ja roolia teatterinäytelmää varten.

Hän alkoi opettelemaan ilmeitä ja eleitä ja puheensa muuttamista vivahteikkaammaksi. Ja sitä, miten tiettyihin asioihin kuuluu vastata. Hän opetteli small talkia, kohteliaisuuksia ja jopa kokonaisia keskusteluja ulkoa. Mallia hän otti tv-sarjoista, elokuvista ja kavereistaan.

Ada alkoi naamioitumaan.

Ada esiintyy jutussa vain etunimellään yksityisyytensä suojaamiseksi.

"On aina tuntunut siltä, että olen vääränlainen"

Sosiaalinen naamioituminen on asia, jota autismikirjon ihmiset tekevät piilottaakseen oman autistisuutensa. Pyrkimyksenä on vaikuttaa niin sanotusti normaalilta, ei-autistiselta eli neurotyypilliseltä.

Moni autismikirjon ihminen saa diagnoosinsa vasta aikuisena. Erityisesti naiset ovat alidiagnosoituja. Niin myös Ada, joka sai vasta 18-vuotiaana selville, että hänellä on Aspergerin oireyhtymä.

Nykypäivänä ei tosin puhuta enää Aspergerista (Autismiliitto) vaan autismikirjon häiriöstä.

Ennen diagnoosinsa saamista, Ada oli itse etsinyt tietoa erilaisista mielen sairauksista. Hän halusi saada selityksen sille, miksi hänellä oli koko ajan sellainen olo kuin jotain puuttuisi. Sitten hän törmäsi Aspergerin oireyhtymään ja palat loksahtelivat paikalleen.

Diagnoosi oli Adalle helpotus. Oli huojentavaa ymmärtää, että hänessä ei ole mitään vikaa. Hänellä on vain erilainen neurotyyppi.

– Se selitti, miksi minusta on aina tuntunut siltä, että olen vääränlainen. Päälle päin minusta ei näe, että olen autistinen. Tuntuu, että ihmiset kuitenkin aistivat, että minussa on jotain erilaista.

Kuka minä olen?

Sosiaalinen naamioituminen on Adan mielestä kuin mosaiikin kokoamista. Naamio rakentuu pienistä paloista vähän kerrallaan.

Ada on itse naamioitunut jo vuosia. Niin pitkään, että hänen minäkuvansa on hämärtynyt.

– Minun on vaikea välillä tietää, mikä on oikeasti minua ja mikä keksittyä persoonaa. Tai miltä minusta oikeasti tuntuu tietyissä tilanteissa.

Kun on toiminut vuosia omaa luontoaan vastaan, on vaikea tunnistaa, mistä itse pitää ja mistä ei.

Pikkuhiljaa Adan epätietoisuus omista tunteista ja haluista muuttui suureksi ahdistusmöykyksi, jonka alkuperää oli vaikea paikantaa.

Sosiaalinen naamioituminen ilmiönä tuli Adalle tutuksi vasta muutama vuosi sitten. Nyt, kun hän on ymmärtänyt monien tapojensa olevan naamioitumista, hän on pyrkinyt vähentämään sitä. Se ei ole kuitenkaan helppoa.

Ada kuvaa naamioitumista kaksiteräiseksi miekaksi. Huonojen puolien lisäksi se on eräällä tavalla etuoikeus.

– Kaikki autistit eivät pysty, tai eivät ole oppineet naamioitumaan, joten heille tässä yhteiskunnassa eläminen on vaikeampaa. He tulevat helpommin syrjityksi.

Naamioituminen helpottaa hyväksytyksi tulemista. On esimerkiksi helpompi saada opiskelu- tai työpaikka, kun peittää oman autistisuutensa ja opettelee neurotyypillisiä tapoja.

Samalla saattaa vaan menettää mielenterveytensä ja minäkuvansa.

Jos joutuu pitkään esittämään pitkään jotain muuta kuin on, vaikuttaa se väistämättä mieleen. Monet autismikirjon ihmisistä kärsivätkin uupumuksesta ja mielenterveysongelmista. Niin myös Ada.

– Mielenterveydelleni olisi paljon helpompaa, jos ei tarvitsisi pitää esitystä yllä.

Small talk tuntuu kiusalliselta

Neurotyypilliset ihmiset usein ajattelevat, että autistiset ihmiset ovat sosiaalisesti kömpelöitä tai että heidän kanssaan on vaikea olla. Sama pätee Adan mukaan toisin päin.

Joskus ei-autististen ymmärtäminen on Adan mielestä vaikeaa.

– Neurotyypilliset olettavat, että toinen osaisi lukea ajatuksia. On paljon asioita, joita autististen oletetaan tietävän tai tajuavan, mutta sitä ei sanota suoraan.

Oletuksia ovat esimerkiksi erilaiset kirjoittamattomat säännöt, jotka liittyvät sosiaaliseen kanssakäymiseen. Kuten esimerkiksi kohteliaisuudet, jotka eivät tarkoita mitään. Ne tuntuvat Adan mielestä epäaidoilta. Päälle liimatuilta.

– Usein ihmiset sanovat asioita, kuten pitäisi nähdä joku päivä tai tule kylään, vaikka eivät tarkoita sitä. Monet autistiset olettavat, että kun sanotaan jotain, myös tarkoitetaan sitä.

Small talk -tilanteissa Ada kokee usein olevansa todella kiusallinen.

– Useimmiten vasta jälkikäteen tajuan, mitä minun olisi pitänyt sanoa tai miten toimia, jotta tilanne olisi mennyt paremmin.

Ada toivoisi, että neurotyypilliset voisivat päästää irti ajatuksesta, että heidän tapansa kommunikoida on ainoa oikea.

Hänelle itselleen ihanteellisin tapa olla ihmisten kanssa olisi se, että ei esimerkiksi tarvitsisi katsoa silmiin koko ajan. Ja että sanottaisiin vain sellaisia asioita, joita oikeasti tarkoittaa.

Neurotyypilliset usein loukkaantuvat Adan mukaan silloin, jos sosiaalinen kanssakäyminen ei mene niin sanotusti sääntöjen mukaan. Hän itse ajattelee sosiaalisia normeja pelinä tai näytelmänä, jonka ihmiset ovat itse rakentaneet.

– Mietin usein, että minkä takia on luotu tällainen? Ja jos joku haluaa toimia tietyllä tavalla, miksi pitää pakottaa kaikki muutkin mukaan.

“Haluaisin olla avoimesti autistinen”

Ada haluaisi pystyä toimimaan myös julkisilla paikoilla autistisesti. Kuten esimerkiksi stimmata, jonka tarkoitus on rauhoittaa tai auttaa keskittymään.

Stimmaaminen voi olla esimerkiksi heilumista tai käsien taputtelua, hyppelyä tai hyräilyä. Yleensä se on jotain toistavaa liikettä, jonka tarkoitus on tuoda ihmiselle ylimääräistä aistikokemusta.

Kotona yksin ollessaan Ada saattaa stimmata hyppelemällä ja taputtelemalla käsiään. Julkisilla paikoilla hän stimmaa huomaamattomammin, esimerkiksi puristelee ranteitaan tai pyörittelee kädessä olevaa hiuslenkkiä.

– Haluaisin olla avoimesti autistinen. Että voisin kertoa esimerkiksi työpaikalla autistisuudestani. Ettei olisi pelkoa leimaantumisesta.

Jotta autistisilla ihmisillä olisi helpompaa yhteiskunnassamme, tulisi ei-autististen Adan mukaan toimia toisin. Hän sanoo, että monet autistit yrittävät jopa mielenterveytensä ja elämänlaatunsa uhalla ymmärtää ja miellyttää neurotyypillisiä.

– Mutta neurotyypilliset harvoin näkevät vaivaa ymmärtääkseen meitä tai tehdäkseen meidän olomme mukavaksi.

Eläminen autistisena ihmisenä neurotyypillisille tarkoitetussa maailmassa on Adan mukaan traumatisoivaa. Kun kokee miltei koko ajan, olevansa vääränlainen eikä tule hyväksytyksi omana itsenään. Tai kun neurotyypilliset sanovat autistisille, että heidän tapansa kommunikoida on viallinen. Kun pitää jatkuvasti tehdä asioita, jotka eivät tunnu hyvältä.

– Naamioituminen on keino suojautua siltä traumalta. Mukautumalla itse.

Ada ajattelee nykyinen länsimainen normaaliuden käsite joutaisi roskakoppaan.

– Neurokirjavuus ei ole mikään häiriö, vaan luonnon tarpeellista monimuotoisuutta.

Jutun lähteenä on käytetty myös Autismiliiton järjestöjohtaja Marjo Häyryn haastattelua.

Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin 15. elokuuta kello 23:een asti.

Lue myös:

Danielilla, 15, ei ollut yhtään ystävää – autistisen pojan kuolema ei saa olla turha, päättivät vanhemmat ja siksi he puhuvat nyt

Pop-kulttuuri antaa autismista väärän kuvan

Konkurssin koputtelu ovella on tuttu ääni perholaislähtöiselle Vesivekin toimitusjohtajalle Kimmo Riihimäelle.

Viimeksi Riihimäki reagoi siihen kesällä pelastamalla lapualaisen Minnesota-Hoidon, jota Verohallinto haki konkurssiin arvonlisäverovelkojen vuoksi.

Lue myös: Kuuluisa päihdehoitoyritys Minnesota-Hoito sai uuden omistajan, ja konkurssi peruttiin – uusi omistaja on saanut itse avun juuri Lapualta

Riihimäen vuonna 1993 perustama Hämeen Laaturemontti ehti sekin kolkutella konkurssin portteja.

Vuonna 2002 työntekijät olivat lähteneet ja Riihimäki oli käyttänyt omien sanojensa mukaan yhtiön varoja väärin yhden omakotitalon verran ryypätessään. Yrityksen toimintaa ei noina aikoina pyörittänyt kukaan.

– Kun yrittäjän vapaus tuli, se vei minut ihan mennessään. Se että joku on töissä, ei ole näyttö siitä onko alkoholisti vai ei. Se on se viimeinen oljenkorsi: kaikki muu saa mennä, mutta työ ei, sanoo Riihimäki.

2002 mies lähti hoitoon – vaikka ei omasta mielestään alkoholisti ollutkaan.

Kimmokkeen toi hänen tapaamansa toipuva alkoholisti, jonka elämänilo teki lähtemättömän vaikutuksen.

– Se tarttui minuun: minäkin haluan tuollaisen! muistelee Riihimäki.

Apua hän lähti hakemaan Minnesota-hoidosta, jonka toiminnan jatkumisen sittemmin turvasi tämän vuoden heinäkuussa ryhtymällä firman omistajaksi.

Rahasummista Riihimäki ei halua puhua, ja myös toiminta on tarkoitus kääntää voittoa tavoittelemattomaksi.

– Tulevaisuudessa ei ole tarkoitus tehdä rahaa, vaan ainoastaan auttaa ihmisiä.Hoidon jatkuminen on arvokkaampaa kuin raha.

Toisellekin yritykselle kävi hyvin. Riihimäki myi enemmistön Laaturemontista pääomasijoittajalle vuonna 2014, ja kaksi vuotta myöhemmin hän osti Vesivekin, jossa oli aikanaan aloittanut työuransa. Tuolloin hän keikkui myös verokoneen kärkisijoilla.

Vesivekissä mies käy yhä töissä päivittäin. Häipyneet työntekijätkin ovat palanneet, ja itse asiassa palkkalistoilla on nyt yli 500 henkilöä.

– Kesti kymmenen vuotta ansaita luottamus. Mutta senkin voi saada takaisin.

Ajatukset seuraavassa juomiskerrassa

Ei ollut mitään yksittäistä syytä, selvää käännekohtaa tai tienhaaraa, jossa Riihimäestä tuli alkoholisti. Harvoin on.

– Ei se lähde ykskaks, vaan juomiskäyttäytyminen muuttuu. Juominen lisääntyy salakavalasti, sitä ei huomaa eikä siksi näe tilannetta.

Lapsuuskodissa kaikki elivät sääntöjen mukaan, niin Kimmokin. Alkoholin käyttö alkoi jo ennen täysi-ikäisyyttä ja kuului kuvioon pitkään. Perheen perustamisen aikaan Riihimäki eli ilman viinaa – sinnillä.

Joulut ja muut perhejuhla-ajat hän oli omastakin halustaan juomatta, mutta pinnistely söi energiaa, ja selvän jakson jälkeen oli kahta kauheampaa.

Riihimäki sanoo, ettei alkoholismia mitata annosmäärillä tai juomavuosilla, vaan sillä, kuinka paljon ajatukset pyörivät alkoholin ympärillä.

– Kun pullo pyörittää ajatusmaailmaa, ajatukset ovat siinä, milloin seuraavan kerran juo. Energiaa kuluu valtavasti siihen, että mahdollistaa juomisensa: järjestää työt ja lasten hoidon. Eikä elämästä nauti kun ei juo – jos ei kyllä juodessaankaan.

Hoidossa ensimmäinen halaus vuosiin

Läheiset olivat ongelman kanssa varovaisia, sillä Riihimäki ei sanojensa mukaan ole helpoimpia ihmisiä. Silti jotkin lauseet jäivät mieleen muhimaan. Vahvana eli kuitenkin ajatus siitä, että näin kaikki muutkin juovat.

– Mutta kun meni pubiin katsomaan kavereita, eivät ne koskaan olleetkaan siellä.

Lähes kahdeksan vuotta kului niin, ettei alkoholi ollut miehelle enää nautintoaine.

– Olin fyysisesti ja henkisesti niin loppu, että monenlaisia ajatuksia kävi mielessä. Jotain ratkaisuja piti tehdä, sanoo Riihimäki.

Ihmiset olivat lipsuneet ympäriltä. Vaimo hoiti lapset, ja ystävien sijasta oli korkeintaan kavereita. Kun Riihimäki lähti hoitoon, lämmin tunne tuli heti. Miestä halattiin ensi kertaa vuosiin.

– Juovaa alkoholistia ei kukaan halaa, ja sitä ei varmaan tartte sen enempää perustella, mistä se johtuu.

Elämänilo tuli takaisin, kun Riihimäki ymmärsi ettei ole heikko ja selkärangaton – eikä ainoa. Jokainen raitis päivä on lisännyt iloa entisestään.

Ystävät ovat palanneet ja uusiakin on tullut. Lasten kanssa Riihimäki rakentaa nykyään yhteistä tulevaisuutta.

Valehdella saa viisi päivää

Minnesota-hoidossa saa valehdella ensimmäiset viisi päivää, sen jälkeen on alettava puhua totta.

– Kun on rehellinen itselleen, on väistämättä muillekin. Ryhmäterapiassa sen kyllä huomaa: ihminen ei voi valehdella määräänsä pidempään, sanoo Kimmo Riihimäki.

Minnesota-hoito näkee alkoholismin sairautena, ja hoitoon tulevat potilaina. Perushoitojakson jälkeen potilas ja hänen läheisensä lähtevät yhteiselle 11 kuukauden jatkohoitojaksolle.

Lapualla on laskettu hoidetun noin 3 600 alkoholistia 30 vuoden aikana. Vain noin viidennes saa tuhansien eurojen hintaiseen hoitoon maksusitoumuksen kunnalta, valtaosa maksaa hoidon itse.

Konkurssihakemuksesta uutisointi tiputti potilasmäärät radikaalisti ja toi epävarmuutta myös henkilökunnalle. Kauppa toteutui virallisesti heinäkuun puolivälissä, ja nyt tavoitellaan uutta vakautta toimintaan.

Riihimäki suo alkoholinkäytön niille, jotka sen osaavat. Hän ei voi ottaa pisaraakaan, mutta ei silti neuvo ajattelemaan sitä, ettei saa koskaan juoda.

– Tänään en juo, huomisesta en tiedä mitään. Päivä kerrallaan, vain tästä päivästä voi olla varma.

Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin 15.8. klo 23.00 saakka.

Yli tuhat ihmistä on tähän mennessä kuollut Suomessa koronaan.

THL kertoi tänään lauantaina neljästä uudesta koronavirukseen liitetystä kuolemantapauksesta. Yhteensä Suomessa on tähän mennessä menehtynyt 1002 ihmistä.

Suuri osa menehtyneistä iäkkäitä, mutta joukossa nuoriakin

Vanhimmat ikäryhmät painottuvat vahvasti koronaan liitetyissä kuolemantapauksissa. Koko koronaepidemian aikana noin 60 prosenttia koronavirukseen kuolleista ihmisistä on ollut yli 80-vuotiaita. Heitä on yhteensä 606.

Menehtyneiden joukossa on kuitenkin ollut myös keski-ikäisiä sekä nuoria aikuisia. Nuorimmat Suomessa kuolleet ovat olleet 30–40-vuotiaita. Lapsia koronaan ei ole Suomessa kuollut.

Toisin kuin koronakuolemien kohdalla, tartuntoja on sekä tällä hetkellä että koko koronaepidemian aikana ollut eniten nuorissa ikäryhmissä. Eniten tartuntoja on epidemian aikana todettu 20–29-vuotiailla ja toiseksi eniten 30–39-vuotiailla.

Tänään lauantaina THL kertoi 765 uudesta koronatartunnasta. Varmistettuja tartuntoja on tähän mennessä todettu Suomessa yhteensä 116 996.

Valtaosalla on ollut pitkäaikaissairauksia

Koronaviruksen aiheuttamaan tautiin on kuollut jonkin verran enemmän miehiä kuin naisia. Tähän mennessä kuolleista 463 on ollut naisia ja 539 miehiä.

THL:n mukaan tarkemmat terveystiedot ovat olleet saatavilla 52 prosentista menehtyneistä. Heistä yli 95 prosentilla on ollut yksi tai useampia pitkäaikaissairauksia.

Koronakuolemiin liittyviä taustasairauksia ei THL:n mukaan ole vielä kunnolla selvitetty. Vakavan koronavirustaudin riskiä lisäävät kuitenkin ne perussairaudet, jotka huonontavat merkittävästi keuhkojen tai sydämen toimintaa tai elimistön vastustuskykyä.

Koronaan on tähän mennessä kuollut Suomessa 1002 ihmistä

Koko koronaepidemian ensimmäiset kuolemantapaukset tapahtuivat Suomessa maaliskuun 2020 lopussa, ja koronaan liitettyjen kuolemien määrä nousi nopeasti huhtikuun 2020 aikana.

Ensimmäistä koronakevättä seuranneen paremman vaiheen jälkeen kuolemantapausten määrä alkoi jälleen nousta marras-joulukuussa 2020. Kevään 2021 kuluessa uusien kuolemantapausten määrä väheni vähitellen rajoitusten ja pikku hiljaa myös rokotusten myötä.

Vaikka tartuntaluvut ovat tällä hetkellä korkealla, koronaan liitettyjen kuolemien määrä ei ole viime kuukausina noussut samaan tahtiin tartuntamäärien kanssa, sillä koronarokotukset antavat jo monille suojaa vakavalta sairastumiselta.

THL:n tiedot koronaan liitetyistä kuolemista perustuvat tartuntatautirekisterin tietoihin. THL:n sivuilta löytyy tarkempaa tietoa COVID-19-tautiin liittyvien kuolemien tilastoinnista.

Lue myös:

Koronavirus lukuina