Valtioneuvosto on asettanut määräaikaisen hanketyöryhmän, jonka tehtävänä on laatia ehdotus uudeksi malliksi rahapelituotoilla kustannettujen toimintojen rahoittamisesta. Uudistus on tarkoitus toteuttaa vuoden 2024 alusta alkaen.
Hanketyöryhmää johtaa valtiosihteeri Henrik Haapajärvi.
Hankkeen tueksi valtioneuvoston kanslia asettaa parlamentaarisen seurantaryhmän, jonka jäseniksi kutsutaan kansanedustajat kustakin eduskuntaryhmästä.
Päätökset rahoitusmallista tehdään kuluvan vuoden loppuun mennessä.
Yhteistä kevään ja kesän joukkotappeluissa on ollut se, että suuri osa osallistujista on ollut maahanmuuttajataustaisia.
– Olemme olleet huolestuneita tilanteesta kyllä ja ennaltaehkäisevässä mielessä tehdään, mitä voidaan. Ihan mistään ilmiöstä en vielä tässä vaiheessa puhuisi, sanoo ylikomisario Stephan Sundqvist Lounais-Suomen poliisista.
Ylikomisario Stephan Sundqvist Lounais-Suomen poliisista.Minna Rosvall / Yle
Tappeluista kiertää myös huhuja, joiden mukaan Turkuun tultaisiin jopa muista Suomen kaupungeista tappelemaan.
– En voi vahvistaa, että olisi ollut organisoituja tappeluja. Meillä ei ole näyttöä siitä, että olisi ollut ennakkosuunnittelua. Osallisina on ollut myös henkilöitä, jotka eivät asu Turun seudulla, Sundqvist sanoo.
Poliisin mukaan tämän vuoden kahinoissa suurin osa osallistujista on ollut jollain tavalla maahanmuuttotaustainen. Mukana on ollut silti myös nuoria, joilla ei ole maahanmuuttotaustaa.
Nuoremmalla polvella sopeutumisongelmia?
Turkulainen kaupunginvaltuutettu ja monikulttuurisuusneuvoston puheenjohtaja Muhis Azizi pitää joukkotappeluita huolestuttavana asiana.
– Turku on yleensä tehnyt hyvää ennaltaehkäisevää työtä. Mutta nyt ei tunnuta ymmärtävän sitä, että maahanmuuttajien määrä kasvaa tästäkin entisestään.
Azizi uskoo, että nuoremman ikäpolven maahanmuuttajataustaisilla ihmisillä on erityisen paljon ongelmia tietynlaisen sopeutumisen ja oman paikan löytämisen kanssa.
– Oma yhteisö voi pitää näitä nuoria jo täysin suomalaisina. Sitten taas muut suomalaiset näkevät ihonvärin, eivätkä pidä heitä sen takia suomalaisina. Näin osa ei löydä sijaa yhteiskunnasta eikä omasta yhteisöstään.
Ei Malmön tiellä – vielä
Ylikomisario Stephan Sundqvist pitää Muhis Azizin päätelmää osuvana.
– Ei sinänsä ole kyse itse maahanmuuttajuudesta, vaan pahoinvoinnista ja oman paikan hakemisesta yhteiskunnassa.
Sundqvist torppaa väitteen siitä, että Turussa oltaisiin menossa Malmön suuntaan.
– En haluaisi lähteä maalaamaan synkkää tulevaisuutta. Aika kaukaiselta tuntuu, että jouduttaisiin Suomessa samanlaiseen tilanteeseen kuin Ruotsissa.
Mitä Turussa sitten voitaisiin tehdä, jotta tilanne ei pahenisi?
Olla avoimia, keskustella, kuunnella ja tuoda nuoret mukaan päätöksentekoon, sanoo Muhis Azizi.
– On aika herätä siihen, että maahanmuuttajat eivät ole vain vaalien alla esiin nouseva kysymys. Maahanmuuttajat ovat osa suomalaista yhteiskuntaa.
Azizi uskoo, että joukkotappelut tulevat lisääntymään, jos tilanteeseen ei herätä.
– Ja nukkuvat suomalaiset, tulkaa ääneen esimerkiksi somessa. Siellä on rajua keskustelua ja räikein ääni pääsee aina esille. Sen ei pitäisi olla niin.
Rokotuskattavuuden nousu mahdollistaa kontaktien määrän kasvattamisen ja yhteiskunnan asteittaisen avautumisen, selviää THL:n tekemästä mallinnuksesta.
Mallinnuksessa selvitettiin, miten rokotuskattavuuden nousu vaikuttaa syksyn epidemianäkymiin.
Rokotettujen ja rokottamattomien vertailu on ylilääkäri Tuija Leinon mukaan tehtävä ikäryhmittäin, sillä tartuntaririski ja rokotuskattavuus on ryhmissä erilainen.
Malleissa rokotuskattavuus nousee sitä mukaan kun Suomeen saadaan rokotteita. Kun väestön rokotussuoja laajenee, kontaktien lisääntyminen ei ole enää entisenkaltainen riski ja rajoituksista voidaan asteittain luopua.
Ikääntyneet on Suomessa rokotettu jo hyvin kattavasti. Malleissa on laskettu, miten keski-ikäisten ja nuorten erilaiset rokotuskattavuudet vaikuttavat sairaalahoidon tarpeeseen tilanteessa, jossa kontakteja lisätään.
Rokotukset ovat Leinon mukaan edenneet Suomessa kesän aikana hyvin.
– Kaikkein tärkein asia on saada rokotuskattavuus nousemaan edelleen mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman korkealle. Tärkeää on myös, että otetaan toinen rokoteannos. Yksi ei riitä, sanoo Leino.
Kaikki Suomessa käytössä olevat koronarokotteet suojaavat kahden annoksen jälkeen erittäin hyvin koronavirustaudin vakavalta muodolta.
– Keski-ikäisillä rokottamattomilla on tällä hetkellä paljon enemmän tartuntoja kuin viime talvena. Heistäkin kaikkien kannattaa ehdottomasti ottaa rokote, sanoo THL:n erikoistutkija Simopekka Vänskä.
Mallit eivät ole ennusteita epidemian tulevasta kulusta, vaan epidemian mahdollisia kehityskulkuja erilaisilla malliin asetetuilla oletuksilla.
Rokotteet ovat heikompia estämään deltavariantin tarttuvuutta kuin alfavariantin tarttuvuutta. Myös tartuntojen leviäminen on mahdollista. Siitä huolimatta käytössä olevat rokotteet vähentävät tehokkaasti vakavia tauteja ja tartuntoja tänä syksynä Suomessa, muistuttaa Leino.
Tänään THL:n esittelemissä malleissa on huomioitu rokotekattavuuden nousun lisäksi myös muun muassa rokotteiden tehon lasku. Rokotuskattavuus on malleissa oletettu tasolle 80–90 prosenttia yli 12-vuotiaissa. Arvioita on tehty rokoteteholla 80 ja esimerkiksi 60 prosenttia.
Mallit osoittavat, että suurena kertarysäyksenä toteutettavasta kontaktien nostamisesta seuraa edelleen riski sairaalahoitoa vaativien tapausten lisääntymiseen. Sen sijaan vähitellen lisääntyvät kontaktit pystyisivät syksyn aikana pitämään tartuntojen määrän samalla tasolla tai laskusuunnassa.
Mallit on laskettu vuoden loppuun. On vaikea arvioida, minkä verran rajoitusten poisto nostaa tosielämässä kontaktien määrää. Epävarmuuksia sisältyy muun muassa siihen, miten hyvin rokotesuoja säilyy ajan kuluessa.
– Mitä rajoituksia poistettaisiin tai mitä kontakteja lisättäisiin, siihen tässä ei vastata, vaan pikemminkin millä tasolla asiaa voisi ajatella, sanoo Leino.
Varsinais-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 52-vuotiaan miehen seitsemäksi ja puoleksi vuodeksi vankeuteen törkeästä vapaudenriistosta ja törkeästä raiskauksesta. Tapaus liittyi viime vuoden marraskuussa tapahtuneeseen nuoren naisen katoamiseen.
Oikeuden mukaan vastaaja hyökkäsi 18-vuotiaan naisen kimppuun yöaikaan Turussa. Mies kiinnitti uhrille käsiraudat, suukapulan ja siteen silmille sekä muovipussin päähän. Sen jälkeen mies talutti uhrin autoon ja kuljetti hänet asunnolleen Säkylään.
Asunnolla mies pakotti naisen sukupuoliyhteyteen käyttämällä väkivaltaa tai sen uhkaa. Mies myös valokuvasi uhria ja otti hänestä videoita. Vapaudenriisto kesti yli kolme vuorokautta. Sen jälkeen hän kuljetti uhrin tämän kodin läheisyyteen.
Oikeus arvioi, että raiskauksesta on aiheutunut erityisen tuntuvaa henkistä kärsimystä ja se on tehty julmalla ja nöyryyttävällä tavalla
Vankeuden lisäksi mies tuomittiin maksamaan uhrille erilaisia korvauksia lähes 33 000 euroa.
Tuomittu Petri Olavi Mölsä on tunnustanut menettelyn ja myöntänyt syyllistyneensä törkeään vapaudenriistoon.
Meriroska kulkeutuu pitkiäkin matkoja tuulten ja merivirtojen avulla, osoittaa Merenkurkussa seilaava meriroskapoiju.
Meriroskapoiju on osa kansainvälistä Plastic in a Bottle -hanketta, johon osallistuu muun muassa Suomen ympäristökeskus Syke.
Se on yksi kolmesta pohjoisella pallonpuoliskolla seilaavasta, tällä hetkellä aktiivisesta meriroskapoijusta.
Poijuja pääsee seuraamaan niiden gps-paikantimien avulla reaaliaikaisesti. Suomen ympäristökeskuksen SYKEn seurannassa on kaksi poijua, jotka seilaavat Jäämerellä ja Itämerellä.
Tämä Itämeren meriroskapoiju laskettiin veteen merentutkimusalus Arandalta kesäkuussa eteläisestä Merenkurkusta.
Herkästi jumissa
Merenkurkun saariston kivikkoisuus on asettanut haasteita pienellekin, puolimetriä pitkälle meripoijulle, sillä roskan tavoin se on herkkä jäämään jumiin.
Merenkurkussa oleva poiju juuttui matalaan ja kiviseen rantaan Mustasaaren Långgrundissa.
– Kun se menee rantaveteen, se ei sieltä helposti lähde. Jos sattuu saari tai ranta eteen, niin siihen se jää, kertoo Suomen ympäristökeskus SYKEn erikoistutkija Hermanni Kaartokallio, joka vastaa pohjoisesta meriroskayhteistyöstä.
Tälläkin hetkellä poiju on jumissa Ruotsissa, lähellä Uumajaa.
– Se yritetään saada veteen taas mahdollisimman nopeasti ja Ruotsissa apu on jo matkalla, Kaartokallio kertoo.
"Lähde ei ole kaukana"
Meriroskaa synnyttävät muun muassa huonosti toimiva jätehuolto, tahallinen roskaaminen ja laiton roskien dumppaus.
Pohjanmaalla roska kerääntyy lähinnä oman alueen käyttäjiltä.
– Yleensä se lähde ei ole kaukana. Se on luultavasti päästetty mereen muutamien kymmenien kilometrien päästä, Kaartokallio kertoo.
Environmental Research Letters -lehdessä julkaistu sveitsiläisen Bernin yliopiston tutkimus laskee, että mereen päätyneestä muovista 80 prosenttia on viiden vuoden päästä enintään kymmenen kilometrin päässä rannikosta.
Osa roskasta vajoaa pohjaan, osa jää kellumaan väliveteen tai meren pinnalle.
Valtaosa kelluvasta roskasta on muovia, ja se on peräisin maalta tai merellä tapahtuvasta toiminnasta, kuten meriliikenteestä ja kalastuksesta.
– Yleensä Suomessa rannoilla tavattavasta roskasta suurin osa on vaahtomuovia, eristeitä, pakkausmateriaaleja. Sitten on muovikasseja, pullonkorkkeja, ruokapakkauksia ja erilaisia lasikuidun osia, Kaartokallio kertoo.
Kymmeniä kilometrejä päivässä
Tutkijat yllättyivät siitä, miten pitkiä matkoja poijut ovat liikkuneet päivässä, kun sää on ollut suotuisa.
– Poiju saattaa liikkua sopivalla tuulella jopa 30 kilometriäkin päivässä. Se kertoo, että roskakin liikkuu nopeasti, mikäli sopivasti tuulee, Kaartokallio kertoo.
Yksi hankkeen poijuista poimittiin viime vuoden keväällä Skotlannista Tireensaaren rannasta. Pikku poiju oli uiskennellut 207 päivässä noin seitsemäntuhatta kilometriä.
Islannista lähdettyään poiju kierteli aikansa Grönlannin vesillä, kääntyi sitten kohti Kanadaa ja suuntasi lopulta Skotlantiin.
Merten roskaantuminen on ympäristöongelma, joka on viime aikoina saanut yhä suurempaa huomiota.
Uutisissa on seurattu Tyynenmeren jätepyörrettä, kuten myös rantoja, jotka ovat täyttyneet muoviroskasta. Tällaisia on suomalaistenkin suosikkialueilla Kaakkois-Aasiassa ja Välimerellä.
Pohjoisella Jäämerellä tavattavista meriroskista suuri osa on peräisin eteläisemmiltä leveysasteilta, erityisesti Euroopasta, mutta tarkkoja reittejä ja kulkeutumista ei vielä tunneta hyvin. Siksi poijut tuottavat arvokasta lisätietoa.
Kaartokallion mukaan Itämeren meriroskatilanne ei ole katastrofaalinen, mutta roskaa löytyy silti rannoilta paljon.
– Jätehuolto toimii Suomessa ja meillä ei tavata kelluvia roskalauttoja. Itämeren vertailussa roskaa kuitenkin on melko paljon, Suomenlahden ja Selkämeren rannoilta löytyy iso tai pieni roska keskimäärin puolen metrin välein. . Onneksi muoviroskaongelmaan on herätty ja ihmiset ymmärtävät paremmin, että roskat pitää kierrättää tai tavattaessa kerätä etteivät ne päädy mereen, Kaartokallio kertoo.
Pohjoiset meriroskat -hanketta rahoitetaan Suomen ulkoministeriön Itämeren, Barentsin ja arktisen alueen yhteistyön määrärahalla.
Hankkeessa pyritään edistämään meriroskien tutkimusta, seurantaa ja hallintaa koskevaa yhteistyötä Suomen, Venäjän, Viron ja Arktisten maiden kesken.
– Aineistoa kerätään niin kauan kuin aurinkokennoilla toimivat poijut toimivat, Kaartokallio kertoo.
Hanke jatkuu ainakin tämän vuoden loppuun riippuen rahoituksen jatkumisesta.
Aiheesta voi keskustella perjantaihin 27. elokuuta kello 23:een asti.
Palo on aiheuttanut suuria vaurioita tukikohdan vanhemmalle osalle, jossa rakettimoottoreita testataan. kertoo Ruotsin televisioyhtiön SVT:n haastattelema Esrangen viestintäpäällikkö Anni Bölenius.
Palava rakennus on tuhoutumassa kokonaan ja vahinkoja on tullut myös muille rakennuksille. Palo ei kuitenkaan ole aiheuttanut henkilövahinkoja. Palo ei Böleniuksen mukaan vaikuta tukikohdan uusiin osiin.
Esrange on Ruotsin Lapissa sijaitseva avaruuskeskus, jossa on muun muassa alikiertoradan rakettien laukaisukeskus. Esrange on myös merkittävä satelliittien maa-asema.
Kotkan kaupunki on jo viikkoja patistanut omistajia oikaisemaan Kantasatamassa sijaitsevan Ocean Bar -ravintolalautan.
Suosittu ravintolalautta on pahasti kallellaan Kotkassa. Se on herättänyt kaupunkilaisissa ihmetystä tällä viikolla.
Kaupungin rakennusvalvonta on keskustellut ravintolayhtiön edustajien kanssa kallistuneen lautan oikaisemisesta jo muutaman viikon ajan.
Rakennusvalvonta lähetti yrittäjille ensimmäisen kehotuksen lautan oikaisemisesta elokuun alussa. Oikaisua ei kuitenkaan lupauksista huolimatta tapahtunut.
Vasta toinen kehotus kuun puolivälissä tehosi, ja omistajat huolehtivat lautan oikaisemisesta.
Lautta kuitenkin kallistui uudelleen. Kaupunki on lähettänyt viimeisimmän oikaisukehotuksen tällä viikolla.
– Rakennusvalvonta seuraa tilannetta ja tarvittaessa voidaan antaa määräaika, johon mennessä työ on suoritettava, rakennustarkastaja Eero Mikkelä Kotkan kaupungilta sanoo.
Kaupunki voisi asettaa baarilautan käyttökieltoon, mutta merkitystä sillä ei juuri ole, sillä Ocean Bar toimii vain kesäisin. Se on jo sulkenut ovensa tältä kesältä.
Ocean Bar -ravintolan kesäkausi päättyi elokuun puolivälissä ja se sulki ovensa talveksi.Pyry Sarkiola / Yle
"Tilanne normaali"
Kaupungin mukaan Ocean Barin edustaja Mikko Väntti on luvannut, että lautan alle asennetaan syksyn aikana lisäponttooneja kallistumisen estämiseksi.
Torstaina tavoitettu Ocean Bar Oy:n toimitusjohtaja ja yrittäjä Matias Kerminen kertoo Ylelle olevansa tietoinen baarilautan kallistumisesta. Hän ei ole tilanteesta huolissaan.
– Kallistuminen johtuu siitä, että olemme kasanneet kaikki terassikalusteet talven ajaksi lautan toiseen reunaan. Tilanne on siellä aivan normaali, Kerminen sanoo.
– Uudet ponttonit on hommattu. Ne tullaan asentamaan lähipäivinä heti, kun saamme järjesteltyä asian, Kerminen sanoo Kymen Sanomille.
Ravintolalautan kallistuminen on kiinnittänyt Kotkan kaupungin rakennusvalvonnan ja Kymenlaakson pelastuslaitoksen huomiota.Yle /Mirjam Tahkokorpi
Myös Kymenlaakson pelastuslaitos on pistänyt lautan kallistumisen merkille. Tehtävää pelastuslaitoksella ei kuitenkaan ole ollut lauttaan liittyen.
Pelastuspäällikkö Veli-Matti Heininen sanoo, että on ensisijaisesti omistajan asia estää ravintolalautan mahdollinen uppoaminen. Välitöntä vaaraa ei tällä hetkellä ole.
– Me lähdemme liikkeelle, jos asia muuttuu kiireelliseksi, eli jos lautta alkaisi äkillisesti upota. Silloin siitä tulisi meille hälytystehtävä.
Ongelmia alusta asti
Ocean Bar avasi ovensa Kotkassa kaksi kesää sitten. Yökerhon ja kattoterassin yhdistävä lautta hinattiin Kotkaan Helsingin Hakaniemestä, josta kaupunki ajoi sen pois.
Helsinki purki ravintolalautan vuokrasopimuksen syksyllä 2019. Helsingin Sanomien mukaan taustalla oli se, ettei lautalla ollut rakennuslupaa.
Kaikki ei ole sujunut ongelmitta Kotkassakaan. Aluksi ravintolalla oli pulmia tarvittavien lupien kanssa, ja ravintolan avaaminen viivästyi alkuperäisestä aikataulusta.
Tänä kesänä Ocean Bar päätyi otsikoihin, kun ravintolasta pääsi jätevettä suoraan mereen.
Lautan kallistuminen ei kuitenkaan aiheuta uusia ongelmia jätevesien kanssa, koska jätevesisäiliöt ovat laiturilla, eivät lautalla.
Ravintola julkaisi kesäkuussa Facebook-päivityksen, jonka mukaan kaksi ravintolalautan vessanpöntöistä oli vaihdettu toukokuun puolessavälissä. Ravintolan mukaan virheellisesti tehdyn asennuksen vuoksi vessojen jätevesi oli mennyt suoraan mereen.
Kaakkois-Suomen poliisi on jatkanut asian tutkintaa. Tutkintanimike on törkeä ympäristön turmeleminen. Kesän aikana on tehty muun muassa kuulusteluja. Esitutkinta kestää vielä arviolta pitkälle syksyyn.
Vaasan hallinto-oikeus on hylännyt Seinäjoen seurakunnan pastorin Henna Salon tekemän kirkollisvalituksen tuomiokapitulilta saamastaan varoituksesta.
Lapuan hiippakunnan tuomiokapituli antoi Salolle varoituksen samaa sukupuolta olevan parin vihkimisestä vuonna 2017. Salo vaati ensin tuomiokapitulilta varoituksen poistamista tuloksetta.
Salo vei asian hallinto-oikeuteen, jossa hän vaati tuomiokapitulin päätöksen kumoamista ja asian palauttamista tuomiokapitulille uudelleen käsiteltäväksi. Toissijainen vaatimus oli varoituksen poistaminen.
Hallinto-oikeuden perustelujen mukaan tuomiokapituli on kuitenkin toiminut kirkon opin mukaisesti varoittaessaan Saloa samaa sukupuolta olevan parin vihkimisessä.
Ratkaisussa kirjoitetaan, että pappi vihkii kihlakumppanit kirkollisesti avioliittoon kirkkokäsikirjassa määrätyllä tavalla.
Salon vihittyä samaa sukupuolta olevan parin avioliittoon, tuomiokapitulin ei voida katsoa toimineen lainvastaisesti varoituksen antaessaan.
– Sadastatuhannesta kahdella annoksella rokotetusta henkilöstä noin kaksi henkilöä on sairastunut sairaalahoitoa vaativaan koronatautiin. Hekin ovat valtaosin ikääntyneitä, 70–80 -vuotiaita, kertoo Hanna Nohynek THL:n ylilääkäri ja rokotetutkija.
THL:n mukaan koko Suomessa oli 18. elokuuta 3 920 923 ensimmäisen rokotteen saanutta. Heistä koronatartunnan oli saanut 9 381. Kaksi rokotetta saaneita oli 2 457 698, joista koronatartunnan oli saanut 1 375 ihmistä.
STM puolestaan kertoi viikottaisessa koronainfossaan torstaina, että Helsingissä on kaupungin keräämien tietojen mukaan sairastunut koronaan noin 1,5 prosenttia ensimmäisen rokotteen saaneista. Toisen annoksen jälkeen todennäköisyys putosi 0,09 prosenttiin.
– Nämähän ovat erinomaisia numeroita. Rokotteet tekevät sen, mitä niiltä odotettiinkin: suojaavat vakavalta taudilta erittäin hyvin ja suojaavat hyvin myös lievältä taudilta, Nohynek kommentoi.
Hänen mukaansa rokotteet ovat toimineet juuri kuten myyntilupaa varten tehdyissä tutkimuksissa osoitettiin.
Pitkä annosväli saattaa parantaa suojatehoa Suomessa
Toisaalta Israelista on kuulunut huolestuttavia arvioita rokotteiden odotettua matalammasta tehosta, kuten Helsingin Sanomat uutisoi kesäkuussa. Yhdysvalloissa taas New Tork Times kertoi rokotteiden tehon olevan laskussa. Mikä Suomen tilanteessa on erilaista edellämainittuihin verrattuna?
– Maat, joissa on nähty rokotteiden tehon hiipuvan, ovat rokottaneet pidempään, mutta myöskin erilaisella aikataululla, Nohynek kertoo.
Esimerkiksi Israel rokotti väestönsä niin, että ensimmäisen annoksen ja toisen annoksen välissä oli kolme viikkoa. Nohynekin mukaan rokotevaste kypsyy sitä voimakkaammaksi, mitä pidempi väli annosten välissä on.
Suomessa annosväli on ollut keskimäärin 12 viikkoa, mikä voi tarkoittaa sitä, että suojateho saattaa olla suomalaisilla esimerkiksi israelilaisten tehoa pitkäkestoisempi.
Nohynekin mukaan suojatehon laskua on jo nähty niin Yhdysvalloissa kuin Israelissakin, erityisesti lievän infektion osalta. Suoja vakavaa koronatautia kohtaan on sen sijaan pysynyt edelleen hyvänä lukuun ottamatta sellaisia riskiryhmiin kuuluvia, joilla immuniteetti on taudin tai lääkityksen vuoksi alentunut.
– Tarvitsemme tästä lisää seurantatietoa, mutta hyvän suojatehon voisi olettaa kestävän kahden annoksen jälkeen, Nohynek sanoo.
Jos rokotteiden teho vaikeaa tautimuotoa vastaan säilyy sekä rokotteiden saanti ja jakelu pysyvät ja edistyvät nykyisellä tasolla, ollaan matkalla kohti valoisaa loppuvuotta.
– Valtaosan 12 vuotta täyttäneistä saadessa kaksi rokoteannosta lokakuun loppuun mennessä ollaan hyvinkin suojassa.
Nohynekin mukaan henkilöt, jotka eivät ota rokotetta todennäköisesti jossain vaiheessa infektoituvat. Osa sairastaa taudin ja näin saa suojan ainakin joksikin aikaa.
– Eli viruksen mahdollisuudet aiheuttaa meillä vakavaa tautia pikku hiljaa vähenevät, siis valoisampaan ollaan matkalla, Nohynek sanoo.
Rokotteet alkavat muuttaa koronatestausta
Kun hyvin harva kokonaisen rokotesarjan saanut näyttää sairastuvan, herää kysymys, kannattaako heitä enää testata pienimmistäkin flunssaoireista.
Jonkinlainen vastaus tähän todennäköisesti saadaan, kun valtakunnallinen testaus- ja jäljitysstrategia päivitetään lähiaikoina.
Jo nyt tapauskohtainen harkinta on mahdollista, sanoi THL:n terveysturvallisuusosaston johtaja Mika Salminen viikottaisessa koronainfossa tänään. Hän kannattaa käytönnönläheistä lähestymistapaa.
– On mahdollista ajatella, että jos syysnuhaa on, niin pysytellään kotona, jos on kaksi rokotetta saanut.
Hän myös muistuttaa, ettei kotitestien tekeminen tällaisessa tilanteessa ei ole kiellettyä.
– Silloin täytyy muistaa, että se ei ole yhtä tarkka kuin varsinaiset laboratoriotestit. Jos saa positiivisen tuloksen, niin pitää ehdottomasti hakeutua kunnon testiin.
Esimerkiksi Pirkanmaan sairaanhoitopiiri tiedotti jo tänään, että täysin rokotettujen henkilöiden ei tarvitse enää hakeutua koronanäytteenottoon, mikäli heillä on lieviä hengitystieinfektion oireita. Sairaanhoitopiirin oman riskiarvionsa mukaisesti vetämä linjaus ei kuitenkaan koske terveydenhuollon työntekijöitä tai koronavirukselle altistuneita henkilöitä.
– Arvioimme meidän tilanteessamme riskin niin pieneksi, ettei kaksi kertaa rokotettuja lieväoireisia tarvitse testata, kertoo ylilääkäri Jaana Syrjänen TAYSista.
Kun lieväoireiset kaksi kertaa rokotetut eivät hakeudu testiin, koronavirustestaus ja -jäljitystoiminnan tämänhetkinen suururakka helpottuu hieman.
– Jos isommassa riskissä olevat ihmiset eivät pääse nopeasti näytteille, niin koko prosessi hidastuu. Kaiken lisäksi flunssakausi alkaa ja yhteiskunnan avautuessa eri virukset pääsevät kulkemaan ihmisten keskuudessa, Syrjänen sanoo.
HUSin diagnostiikkakeskuksen johtaja Lasse Lehtonen on varovainen testausmallin muuttamisen suhteen.
– Rokotussuoja ei ole täydellinen ja aika paljon on tullut raportteja siitä, että myös täysin rokotetuilla on ollut tartuntoja.
Lehtosen mukaan olisi ongelmallista luopua kokonaan rokotettujen testaamisesta.
– Olisi kuitenkin hyvä arvioida, pitäisikö testauskriteereitä heillä muuttaa, Lehtonen lisää.
Voit keskustella aiheesta 26.8.2021 kello 23 saakka.
Etelä-Karjalan Lemillä sijaitsevassa hedelmä- ja marjatarhassa kävelee pettynyt mies.
Omenasato on Petteri Holopaisen tilalla tänä vuonna surkea. Sato jää vain yhteen kolmasosaan normaalista.
Huhti-toukokuun vaihteessa kukka-aiheita oli puissa paljon ja satotoiveet olivat vielä korkealla. Nyt osa omenapuurivistöstä on lähes täysin tyhjänä hedelmistä.
Petteri Holopainen viljelee tilallaan kesä- ja syyslajikkeita.Sirkka Haverinen / Yle
– Juuri, kun mehiläisten olisi pitänyt alkaa pölyttää, alkoivat kahden viikon sateet ja viileä kausi. Sitten sattui vielä sopivia tuulia, jotka karistivat kukat maahan liian aikaisin, kertoo hedelmä- ja marjanviljelijä Petteri Holopainen.
Myös kesän pitkä hellejakso vaikutti omenasatoon, vaikka tilalla on kastelujärjestelmä.
– Omena jäi kooltaan pieneksi, vaikka kastelu oli päällä yötä päivää.
Petteri Holopaisen tilalla viljellään sekä mansikkaa että omenoita. Myös pieniä määriä vadelmaa on kasvamassa.
Lajikkeita paljon
Holopaisen hedelmä- ja marjatilalla omenapuita on noin 4 500. Lajikkeet ovat kesä- ja syyslajikkeita ja niitä on kaikkiaan noin 15 erilaista.
– Pirja, Heta, Sandra, Valkea kuulas, Kelta- ja Punakaneli, Pekka, Konsta, Särssöö, Anjala ja mitähän lajikkeita niitä nyt olikaan, luettelee Pekka Holopainen.
Pekka-lajikeesta on tulossa hyvä sato.Kalle Purhonen / Yle
Lajikkeita on hyvä olla monenlaisia, koska ihmiset tykkäävät erimakuisista omenista. Laajassa lajikirjossa on Holopaisen mielestä myös hyvää se, että ne kukkivat vähän eri aikaan. Esimerkiksi Pekasta on tulossa hyvä sato.
Talvilajikkeita ei tilalla ole, koska niiden viljely vaatisi isoja investointeja.
– Pitäisi olla ajoneuvo, jossa on lämmin kontti, kun niitä talviaikaan kuljetettaisiin kauppoihin. Varastojen pitäisi olla erityisvarastoja, joista happi on lähes kokonaan imetty pois. Siten omenat saataisiin säilymään pitempään. Myös viljelyalaa pitäisi suurentaa reilusti, kertoo Petteri Holopainen.
Holopaisen tilalla on tällä hetkellä noin 4500 omenapuuta.Kalle Purhonen / Yle
Ahvenanmaalla hyvä sato
Kotimaiset omenat tulevat kauppoihin pääosin Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan alueelta. Muun Suomen osuus on noin kymmenen prosenttia.
Omenan päätuotantoalueella Ahvenanmaalla omenasadosta voi tulla jopa hyvä, kertoo Hedelmän- ja marjanviljelijäin liiton toiminnanjohtaja Miika Ilomäki.
Ahvenanmaan maantieteellinen sijainti, jossa ilmasto on lämpimämpää kuin Manner-Suomessa, antaa otolliset kasvuolosuhteet omenoille.
– Vuosikeskilämpötilat ovat korkeammat meren ansiosta. Kevät alkaa aikaisin ja syksyt ovat lauhoja. Se suosii omenanviljelyä, sanoo Miika Ilomäki.
Etelä-Karjalassa kasvuolosuhteet ovat haastavammat.
Ossi Lensu ja Aleksander Kouru omenan keruussa.Kalle Purhonen / Yle
– Uusia omenalajikkeita kehitetään jatkuvasti, jotta kasvualueelle löytyisi kestävä ja siihen ympäristöön sopiva lajike.
Petteri Holopaisen tilalla kasvatetaan myös vanhoja lajikkeita, jotka ovat jalostettu Hirvensalmen Taimistolla. Vanhat lajikkeet, joita aikoinaan viljeltiin kotipuutarhoissa, ovat hävinneet ja siksi niitä yritetään nyt jalostaa ja kasvattaa uudelleen.
– Lemin Imelä, Anjala, Wanha Räipiö ja Holopaisen Syysviiru ovat lajikkeita, jotka ovat aikoinaan menestyneet hyvin näillä leveysasteilla Etelä-Karjalassa, sanoo Petteri Holopainen.
Vanhat lajikkeet, joita aikanaan viljeltiin kotipuutarhoissa ovat hävinneet ja siksi niitä yritetään nyt etsiä ja jalostaa uudelleen.
Seppo Holopainen esittelee vanhaa lajiketta nimeltä Lemin Imelä.Sirkka Haverinen / Yle
Hedelmän- ja marjanviljelijäin liiton toiminnanjohtaja Miika Ilomäen mukaan syys- ja talvilajikkeet ovat taloudellisesti merkittävämpiä kuin kesälajikkeet. Erityisesti Ahvenanmaalla on panostettu vähähappisiin ULO-varastoihin, joissa omenat säilyvät pitempään. ULO tulee sanoista Ultra Low Oxygen.
– Alhainen hapen määrä parantaa hedelmän säilyvyyttä, joten kotimaista omenaa on saatavilla pitkälle talveen, selventää Miika Ilomäki.
Kotimainen omena viedään käsistä
Vaikka omenasato on Petteri Holopaisen tilalla tänä vuonna surkea, mies ei aio laittaa rukkasia naulaan.
Kotimainen omena käy hyvin kaupaksi. Sitä ei ole vahattu eikä siinä ole säilöntäaineita.Kalle Purhonen / Yle
– Luonnon olosuhteille ei mitään voi. Tämä oli nyt ensimmäinen kerta, kun sato kokonaisuudessaan jäi surkeaksi. Omenalla on kuitenkin lähialueilla hyvät markkinat ja kuluttajat haluavat kotimaista omenaa.
Lemiläisen Petteri Holopaisen tilan omenat päätyvät paikallisten kauppiaiden hyllyille.
– Kyllä nämä on periaatteessa myyty etukäteen. Puhelin soi kaupoista jatkuvasti, että milloin saa omenaa, kertoo Petteri Holopainen.
Oululainen Suomen muinaishistorian harrastaja teki elokuun 18. päivä Kempeleen kunnan alueella harvinaisen löydön. Metsästä löytyi metallinpaljastimen avulla karhukuvioin koristeltu metalliriipus. Se löytyi noin 15 senttimetrin syvyydestä sammalikon alta.
Riipus on mitoiltaan 4 x 7 senttimetriä. Tarkkaa löytöpaikkaa löytäjä ei halua paljastaa, sillä hänen mukaansa ei ole pois suljettua, että paikalla olisi muinainen hauta tai jokin muu vastaava alue, joka vaatii vielä lisätutkimuksia.
Museoviraston amanuenssi Sami Ranisen arvioi, että vastaavanlaisten venäläisten löytöjen perusteella riipus ajoittuu merovingiajalle noin 550–800 vuotta jälkeen ajanlaskun alun. Museoviraston arvio riipuksesta täsmentyy vielä tarkemmin vuosille 600–700 jaa.
– Kyseessä on hieno löytö. Riipuksen alkuperä viittaa Venäjän Permin alueelle, yli tuhannen kilometrin päähän. Se on todella harvinainen ja merkittävä löytö, kertoo Raninen.
Ranisen mukaan Kama- ja Vjatka-jokien alueen ja Fennoskandian välillä oli yhteyksiä koko rautakauden ajan, välillä vilkkaammin ja välillä vähemmän.
– Permi tai Perma ei ollut mitään periferiaa, vaan tärkeä kauppareittien solmukohta. Komien ja udmurttien esivanhemmat vaurastuivat turkiskaupalla ja liikkuivat laajalla alueella, saapuen jopa Suomeen saakka, kertoo Raninen.
Löydön harvinaisuutta lisää sen pohjoinen sijainti.
Korussa on kuvattuna permiläisen eläintaiteen hahmo
Riipuksen alareunassa on kuvattuna kolme karhunpäätä. Amanuenssi Sami Ranisen mukaan korussa kuvattu karhu on ollut permiläisessa kulttuurissa ja eläintaiteessa toteemieläin, myyttinen esi-isä.
Aeimmin permiläisiä koruja on löydetty Etelä-Suomesta. Ranisen mukaan on hyvin mahdollista, että nyt löydetty esine on tullut pohjoiseen permiläisten kauppiaiden mukana. Arvokkaita esineitä on voinut kulkeutua kauppiaiden mukana hyvinkin pitkien matkojen taakse.
Museoviraston mukaan löytöpaikkaa kannattaa tutkia enemmänkin. Arkeologi aikookin tutkia paikan vielä tarkemmin.
Ranisen mukaan on mahdollista, että kyseessä on yksittäinen löytö. On myös mahdollista, että löytöpaikalta löytyy kiinteä muinaisjäännös, josta löytyy muitakin merkkejä ihmisen asumisesta tai oleskelusta paikalla.
Merkittävä löytö on joka tapauksessa.
– Museovirasto aikaa julkaista löydön pikaisesti, jotta löytö tavoittaa suuren yleisön sekä tutkijapiirin ja löytö saa ansaitsemansa huomion, kertoo Raninen.
Kaksitoista Hesburgerin nykyistä ja entistä työntekijää kertoo Ylelle pikaruokaketjun henkilöstön huonosta kohtelusta. Työntekijöiden mukaan he joutuvat tekemään jopa kymmentuntisia päiviä ilman taukoja, työskentelemään ilman palkkaa ja lähtemään työvuoroista liian aikaisin ilman korvausta.
– Me työntekijät itketään työvuoroissa yhdessä, kun on niin tuskallista välillä, sanoo edelleen Hesburgerin palkkalistoilla oleva 21-vuotias nainen.
Huonot työolot ja nuoriin työntekijöihin kohdistuvat liian suuret vaatimukset ovat johtaneet pahimmillaan työntekijöiden uupumiseen. Useat Ylen haastattelemat työntekijät kertovat sairastuneensa. Yksi heistä on Jasmin Ristolainen.
– En tiennyt, mihin minun pitää kyetä tai venyä. Olin töissä aamusta lähtien iltakahteentoista saakka, ilman taukoja, pääkaupunkiseudulla aiemmin työskennellyt Ristolainen sanoo.
Tähän juttuun haastatellut nuoret työskentelevät tai ovat työskennelleet Hesburgerin ravintoloissa eri puolella Suomea. Heidän tehtävänimikkeitään ovat olleet työntekijä, vuoropäällikkö ja ravintolapäällikön sijainen. Työsopimukset ovat olleet osa-aikaisia.
Osa heistä esiintyy nimettömänä, sillä he ovat edelleen työsuhteessa tai heillä on esimerkiksi vielä viimeisiä palkkoja saamatta.
Työntekijöiden mielestä Hese käyttää nuoria hyväkseen
Hesburger on monelle nuorelle ensimmäinen työpaikka. Ylen haastattelemat työntekijät ovat sitä mieltä, että pikaruokayhtiö käyttää hyväkseen nuoria.
– Kun ei tiennyt paremmasta, ei osannut sanoa vastaan. Luuli, että sellaista työelämän kuuluu olla, sanoo yhä Hesburgerissa työskentelevä 21-vuotias.
Monelle Ylelle puhuneelle työntekijälle Hesburger oli ensimmäinen oikea työpaikka. He ovat vasta jälkikäteen ymmärtäneet, että esimerkiksi ilman taukoja työskenteleminen ei ole työelämässä normaalia.Antti Haanpää / Yle
Nuoret haluavat puhua julkisesti epäkohdista, koska he ovat kokeneet, etteivät ole tulleet kuulluksi yhtiön sisällä.
Ylen haastattelemat työntekijät puhuvat siitä, että he ovat kertoneet havaitsemistaan epäkohdista ravintolapäälliköille, kenttäpäälliköille ja jopa Etelä-Suomen operatiiviselle päällikölle. Silti mikään ei ole työntekijöiden mukaan muuttunut.
– Mietin sitä, että millaiset yhteiskunnalliset seuraukset sillä on, jos monia muitakin nuoria uupuu, Jasmin Ristolainen sanoo.
Ristolainen kertoo työskennelleensä Hesburgerissa yhteensä nelisen vuotta.
Nuorten mielestä Hesburgerin pitäisi lopettaa ongelmien kieltäminen
Jodelissa käytävä keskustelu on nostanut ravintola-alan työolot puheenaiheeksi viime päivinä. Jodel on anonyymi keskustelufoorumi, jota käytetään puhelimella. Jodelin keskusteluista ovat uutisoineet muun muassa Iltalehti ja Helsingin Sanomat.
Hesburgerin perustaja Heikki Salmela totesi eilen Iltalehdelle, ettei hän tunnista Jodeliiin anonyymeja kommentteja jättäneitä henkilöitä heidän työntekijöikseen.
Ylen haastattelemat työntekijät ovat Hesburgerin perustajan lausunnosta ihmeissään. Yle on nähnyt kaikkien tässä jutussa esiintyvien työsopimukset tai -todistukset. He ovat työskennelleet yhteensä kymmenissä eri Hesburgerin ravintoloissa.
– Ongelmien kieltäminen pitäisi lopettaa, sanoo vastikään pääkaupunkiseudulla toimivasta Hesburgerista irtisanoutunut parikymppinen nainen.
Moni Ylelle puhunut työntekijä kertoo saaneensa traumoja keväällä 2021 käynnissä olleesta kampanjasta, jossa Hesburger myi suuria satseja ruokaa erityisen halvalla. Kampanja toteutettiin yhteistyössä ruokalähettipalvelun kanssa. – Se oli aivan hirveätä, kun ihmiset saattoivat tilata 80 nugettia peräjälkeen. Se vei todella paljon työntekijöiden resursseja ja aikaa, sanoo Turussa työskennellyt Viivi Peltonen.Antti Haanpää / Yle
Työntekijöiden mukaan työtilanne kävi täysin sietämättömäksi, kun koronavirus tuli ja pyyhkäisi yli Suomen. Tuolloin etenkin pitsan ja purilaisten myynti lisääntyi. Hesburger alkoi myymään ruokaa kuljetuspalveluiden ja itsepalvelukassojen kautta.
Mukaan otettavien tilausten kerääminen ja pakkaaminen vei entistä enemmän aikaa.
Lisääntynyt työtaakka ei työntekijöiden mukaan kuitenkaan näkynyt Hesburgerin tiskin takana. Työntekijöiden mielestä työvoimaa oli ihan yhtä vähän kuin ennenkin – joidenkin mielestä jopa aiempaa vähemmän.
– Tuntuu, että erityisesti koronan myötä työvuorojen miehitystä on ketjun johdon käskystä vähennetty. Teemme yhä useammin vuoroja kahdestaan, sanoo Itä-Suomessa yhä työskentelevä nuori mies.
Korona-aikana taukojen pitämisestä tuli mahdotonta
Kaikki Ylen haastattelemat nuoret kertovat työskennelleensä Hesburgerissa viimeisen puolentoista vuoden aikana pitkiä päiviä ja enimmäkseen kokonaan ilman taukoja.
– Pahimmillaan ei ehdi käydä vessassa, sanoo kolme ja puoli vuotta Hesburgerissa työskennellyt parikymppinen mies.
Työntekijät kertovat, että pienissä ravintoloissa työvuorossa on vain kaksi ihmistä. Toinen on kassalla. Toinen hoitaa keittiön. Tauolle ei yksinkertaisesti pääse, kun asiakkaiden ja kotiinkuljetusten virta on katkeamaton.
Kaksi ja puoli vuotta Hesburgerissa työskennellyt Viivi Venäläinen kertoo lopettaneensa korona-aikana eväiden viemisen töihin kokonaan.
– Ei ollut mielessäkään, että voisi pitää taukoa työpäivän aikana. Ostin aina vain energiajuoman evääksi, Venäläinen sanoo.
Venäläinen irtisanoi itsensä Hesburgerista kesäkuussa.
Hesburgerin mukaan työtyytyväisyyskyselyjen tulokset ovat “tosi hyviä”
Ylen haastattelemat työntekijät kertovat, että suurin ongelma on alimiehitys.
– Työvuoroihin laitetaan yksinkertaisesti liian vähän ihmisiä. Kiire on jatkuvaa, mutta ylitöitä ei saa tehdä, sanoo Etelä-Suomessa työskentelevä 19-vuotias Hesburgerin työntekijä.
Kiire kiristää kaikkien hermoja – nuoret kertovat kohdanneensa huutavia esihenkilöitä – ja altistaa virheille.
– Kun on liian vähän porukkaa, tapahtuu enemmän virheitä. Jää majoneesit laittamatta ja tulee väärä juoma. Yhden ihmisen pitää huolehtia niin järjettömän monesta yhtä aikaa, sanoo vuosina 2019 ja 2021 Turussa työskennellyt Viivi Peltonen.
Monet Ylelle puhuneet Hesburgerin nykyiset tai entiset työntekijät olivat sitä mieltä, etteivät nuoret työntekijät uskalla vastata työtyytyväisyyskyselyihin rehellisesti. He pelkäävät seuraamuksia, sillä kyselyyn vastanneiden henkilöllisyys on helppo jäljittää pienessä työyhteisössä.Antti Haanpää / Yle
Hesburgerin operatiivinen johtaja Vesa Viitanen vakuuttaa, että yhtiö kuuntelee työntekijöitään tarkalla korvalla. Työtyytyväisyysmittausten tulokset ovat Viitasen mukaan olleet “tosi hyviä”.
Mistä voi johtua, että teidän työtyytyväisyyskyselyissä on hyvät tulokset, mutta työntekijöiden todellisuus on täysin toinen?
– Siihen on vaikea vastata. Me olemme luotettaneet siihen, että työtyytyväisyyskyselyssä annetaan rehellisesti vastaukset, mutta jos ne ovatkin vääristyneitä. Meidän pitää kannustaa henkilöstöä antamaan palaute rehellisemmin ja puuttua entistä enemmän mahdollisiin epäkohtiin, Viitanen sanoo.
Viitasen mukaan yhtiön tarkoituksena ei ole suunnitella liian kiireisiä työvuoroja.
– Koronakaranteenien ja muiden syiden takia meillä on joissain tapauksissa jouduttu joustamaan, ettei ole taukoja ja ollaan menty alimiehityksellä. Se ei ole meidän tavoitteemme. Tavoite on, että työntekijät viihtyvät työssään ja ehtivät tauolle, Viitanen sanoo.
Minkä takia Hesburgerin ravintoloita pyöritetään niin pienellä henkilöstöllä?
– Se on liiketoimintaa, jossa me yritämme suhteuttaa työvoiman määrän asiakasvirtaan. Täytyy muistaa, että olemme lähteneet kampanjoimaan uusien työntekijöiden rekrytoimiseksi, jotta me saamme riittävästi ihmisiä työvuoroihin.
Työntekijät kertovat joutuvansa tekemään töitä palkatta
Työntekijöiden mukaan työtunnit ovat suurennuslasin alla, ja vähäisestäkin työajan ylityksestä tulee sanomista yhtiön johdolta.
Tämä on johtanut siihen, että lähes kaikki Ylelle puhuneet työntekijät kertovat joutuneensa tekemään töitä omalla ajallaan. Työn tekeminen maksutta korostui vuoropäälliköiden ja ravintolapäälliköiden kohdalla.
– Olen tehnyt varmaan satoja tunteja ilman palkkaa, sanoo Jasmin Ristolainen.
Vesa Viitasen mukaan Hesburger maksaa työntekijöilleen aina asiaankuuluvaa työehtosopimuksen mukaista palkkaa.
– Kaikissa ohjeistuksissa kerrotaan, että me maksamme tehdystä työstä palkka. Maksamme työntekijöille jopa enemmän palkkaa, jos he joustavat ja jatkavat vuoroaan.
Työnantaja painostaa lähtemään töistä liian aikaisin
Kaikki Ylen haastattelemat työntekijät kertovat myös joutuneensa niin kutsutun kotiuttamisen kanssa tekemisiin.
“Kotiuttamisella” työntekijät viittaavat siihen, että työntekijää pyydetään lähtemään töistä aikaisemmin kuin tämän työvuorolistaan merkitty vuoro päättyy. Loppuajan palkkaa ei työntekijöiden mukaan makseta.
– Olen saanut ohjeita kotiuttamiseen, että suoraan sanottuna pitää painostaa työntekijöitä lähtemään kotiin, sanoo edelleen Hesburgerissa vuoropäällikkönä työskentelevä 21-vuotias mies.
Työntekijälle kuuluisi maksaa palkka siltä ajalta, joka on merkitty työvuorolistaan. Työntekijöiden mukaan Hesburger ei ole kuitenkaan toiminut näin. Käytäntö on työntekijöiden mukaan käytössä kaikissa Hesburgerin ravintoloissa.
Miksi Hesburger on lähettänyt ennenaikaisesti työntekijöitä kotiin vastoin heidän omaa tahtoaan?
– Tää on vähän erikoinen asia. Ravintola-alalla myynnin vaihtelut voivat olla suuria. Jos me olemme ylimiehitetty, me voimme pyytää työntekijää lähtemään kotiin. Mutta se tapahtuu aina työntekijän suostumuksella. Emme pakota ketään lähtemään kotiin. Jos niin on toimittu, niin silloin on toimittu väärin, Hesburgerin Vesa Viitanen sanoo.
Ylen haastattelemien työntekijöiden mukaan “kotiuttamisen” taustalla on firman halu säästää henkilöstökuluissa. Työntekijät kokevatkin olevansa yhtiölle vain kuluerä.
– Kaikesta koetetaan säästää työntekijöiden kustannuksella. Työntekijän jaksamisesta ei välitetä yhtään, kunhan vain raha liikkuu, sanoo vuodesta 2014 lähtien Hesburgerissa työskennellyt nuori nainen.
Jasmin Ristolainen on työskennellyt työntekijänä, vuoropäällikkönä ja ravintolapäällikön sijaisena. Ravintolapäällikön tehtäviin hän ajautui tahtomattaan. Sitten hän paloi loppuun ja sairastui masennukseen.Antti Haanpää / Yle
Työntekijöiden syyttävä sormi osoittaa yhtiön johtoon. Vuoropäälliköt ja ravintolapäälliköt yrittävät työntekijöiden mukaan parhaansa, mutta epärealistiset tavoitteet tulevat korkeammalta taholta.
– Johtajat voisivat tulla vaikka viikoksi töihin kassalle ja paistamaan pihvejä, että saisivat uusia näkökulmia, sanoo Uudellamaalla työskentelevä työntekijä.
Vesa Viitanen vakuuttaa, että Hesburgerin johto vierailee säännöllisesti ketjun ravintoloissa.
Hesburgerin ongelmiin on kaikilla Ylen haastattelemilla työntekijöillä yksi ratkaisu: lisää työvoimaa.
– Kyllä yrityksen pitää tehdä tuottoa ja pikaruokaravintoloissa on kiire, se on selkeää. Mutta ei siellä voida polkea ihmisiä alas niin kuin Hesburgerissa poljetaan, sanoo Pirkanmaalla edelleen työskentelevä parikymppinen nainen.
Aiheesta voi keskustella jutun lopussa perjantaihin 27. elokuuta kello 21 saakka.
Lisätyövoiman lisäksi Ylen haastattelemat työntekijät toivovat parannuksia Hesburgerin työhön perehdyttämiseen. – Minut heitettiin kylmiltään keittiöön ja sanottiin, että kyllä sinä osaat. En osannut, kertoo Pirkanmaalla Hesburgerin palveluksessa edelleen työskentelevä nuori nainen.Antti Haanpää / Yle
Paikalliset sanovat, että kyttyrälohi on niin ruma, että se pitää syödä hitsauslasit päässä. Ketutkaan eivät voi sitä syödä kuin pimeällä.
Kyttyrälohen yleistymistä Jäämereen laskevissa joissa pidetään yleisesti uhkana, sillä vieraslajia on esimerkiksi Tenojoessa jo enemmän kuin alkuperäislohta. Huippukokit, tutkija ja osa paikallisista näkevät kaiken kurjuuden keskellä vieraslajissa myös mahdollisuuksia.
Inarilaisen kalastusoppaan Atte Ikkalan mielestä kyttyrälohi on esimerkiksi arvokas urheilukala.
– Jokainen minun asiakkaistani haluaa saada kyttyrälohen.
Hänen yrityksensä Galddoaivi Safaris tekee kalastusretkiä Inarissa ja Pohjois-Norjassa. Hänen asiakkaitaan viehättää eksoottinen saalis, kyttyrälohiurosten luontainen aggressiivisuus ja hurja kutuasu, eli samat piirteet, joiden vuoksi monen mielestä laji on vastenmielinen.
– Kaiken lisäksi niitä näkyy paljon joessa ja niitä on helppo saada. Ensikertalaisellekin se on tosi hyvä perhokala, Ikkala sanoo.
Kyttyrälohi on syötävää, kun se on vasta noussut jokeen. Nopeasti se kuitenkin alkaa valmistua kutemaan ja muuttuu pahanmakuiseksi.
Asiakkaille se maistuu mainiosti nuotiolla tuoreeltaan halstrattuna tillisen kermaviilikastikkeen kera.
– Olen koko ajan koittanut etsiä hyviä puolia siitä, että niitä on ja niitä helposti voi saada. Siinä on valtavat mahdollisuudet, Ikkala sanoo.
"Kyttyrälohesta opittava iloitsemaan"
Tällä hetkellä Tenojoella lohenkalastus on kielletty rauhoituksen vuoksi. Paikalliset totuttelevat ajatukseen, että kun kalastus joskus taas jatkuu, yhä useammin saaliiksi tulee kyttyrälohi.
Ikänsä Tenojoella kalastanut Aslak Pieski sanoo, että paikallisten on opittava iloitsemaan kyttyrälohista.
– Jos muuta kalaa ei ole, kyttyrälohella voi tyydyttää pyyntiviettiä, hän sanoo.
Hän on itse syönyt kyttyrälohta niin paistettuna, graavattuna kuin savustettunakin.
– Sehän on ruokakala siinä missä muutkin, Pieski sanoo.
Ongelma on, että Tenolla ihmiset ovat tottuneet parempaan.
– Tenovarren ihminen on aina ylenkatsonut esimerkiksi haukea, vaikka siitä saa hyviä pullia. Myös kalan nimi, ryssänlohi, nostaa ihmisillä karvat pystyyn, että mikä otus tämä on.
– Miksi ei, se on kuulemma ihan hyvää tuoreena. Mikä tässä tilanteessa olisi ekologisempaa kuin syödä vieraslajia, joka on joessa, johon se ei kuulu, sanoo Aanarin keittiömestari Heikki Nikula.
Vuoden 2020 ravintolaksi valittu Aanar karttaa toistaiseksi kaikkea lohta, sillä Inarijärvessä piisaa hyvää kalaa. Kyttyrälohi olisi ekologisempi vaihtoehto kuin esimerkiksi Norjan kasvatuslohi.
– Kassilohi ei ole ekologista ollenkaan. Se todistetusti uhkaa luonnonlohikantoja, hän sanoo.
Aanarin keittiömestari Heikki Nikulan mielestä kyttyrälohi olisi ekologinen lohivaihtoehto, sillä sen kalastaminen ei sotke ekosysteemiä.Anna Nevalainen/Yle
Myös laadukkaista ravintoloista tunnetun Lapland Hotels -ketjun keittiöpäällikkö Tero Mäntykangas suhtautuu uteliaasti kyttyräloheen. Jos joku tarjoaisi sitä, se toivotettaisiin tervetulleeksi testiin koekeittiöön.
Mäntykankaan mukaan kyttyrä ei missään nimessä ole este kalan hyödyntämiselle huippuravintoloissa. Eettisyys, maku ja fiilis painavat enemmän.
– Onko kuningasrapukaan nyt niin seksikkään tai siistin näköinen? Kyllähän nekin ovat sellaisia merten mörköjä. Tärkeämpi pointti on se, miten tuomme sen esille, miten markkinoimme sen ja miten seisomme sen takana.
Mäntykangas huomauttaa, että kyttyrälohella on myös myönteisiä puolia ulkonäöllisesti: alkukesästä sen liha on punaisempaa kuin Tenon lohen.
Tenojoen kalastusmatkailun elvyttäjäksi kyttyrälohesta ei ole, ei ainakaan vielä. Atte Ikkala uskoo, että asenteet muuttuvat vuosien mittaan.
– Jenkeissä turisti maksaa useita tuhansia dollareita siitä, että pääsee onkimaan 20 kyttyrälohta päivässä. Miksei sama homma voisi onnistua Tenolla joku päivä, Ikkala pohtii.
Nyt kyttyrälohi kärsii vieraslajimaineesta ja sitä halveksitaan ruokakalana. Ikkala muistuttaa, että myös toisesta venäläisten tuomasta vieraslajista, kuningasravusta, kohistiin alkuun. Vaikka siitä on ollut pelättyä uhkaa ekosysteemille, raha on vaientanut kriittisiä ääniä.
– Ehkä kyttyrälohen kanssa käy sama homma – tai toivottavasti käy, koska ne eivät täältä lähde enää millään.
Kyttyrälohi voi auttaa myös alkuperäistä lohta
Tähän saakka kyttyrälohi on nähty pääasiassa uhkana atlantinlohelle. Luonnonvarakeskuksen tutkijan Panu Orellin mukaan kyttyrälohista saattaa olla myös positiivisia vaikutuksia Tenolla.
Lajin luonnollisilla levinneisyysalueilla Pohjois-Amerikassa kyttyrälohi on tärkeä laji jokiekosysteemeille.
Kun kyttyrälohet ovat kuteneet, ne kuolevat jokeen. Kuolleiden kalojen ruumiit ovat ravinnelähteitä, jotka kiihdyttävät jokien perustuotantoa. Monilla kalanpoikasilla on siten enemmän ravintoa ja paremmat kasvuolosuhteet.
Periaatteessa Tenolla voi käydä samalla tavalla.
– Se voi jossain määrin parantaa lohenpoikasten kasvua ja kasvuvauhtia. Ne voivat smolttiutua nuorempana ja lähteä aikaisemmin mereen. Ehkä lohen kokonaistuotanto jopa kasvaa. Tämä jää toki nähtäväksi, Orell sanoo.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun Yle Tunnuksella 27.8. kello 23 saakka.
Elettiin sotakesää 1943 ja postia oli paljon. Säkkejä lastattiin matkustamoa myöten. Kaikki lähtöä odottaneet matkustajat eivät mahtuisi kyytiin.
Yhdelle matkamiehelle varattaisiin kuitenkin kunnon istumapaikka. Oulun vastavalittu piispa Yrjö Wallinmaa oli matkalla Ivaloon, jossa hänellä olisi seuraavana aamuna kirkonmenot.
Lähtö olisi tasan kello 15, joten piispa ehtisi pitämään saarnansa. Yöunet tosin jäisivät vajaiksi. Ivalossa oltaisiin vasta aamuyöllä hieman yhden jälkeen.
Piispa Wallinmaa istutettiin linja-auton parhaalle paikalle, eturiviin. Postisäkit täyttivät linja-auton oikeanpuoleiset istuimet. Matkustajia jouduttiin ahtamaan jopa auton peräkoppiin.
Lopulta mukaan mahtui 20 matkustajaa, kuljettaja ja apumies. Yhtä lukuunottamatta kaikki olivat siviilejä.
Matkaan päästin ajallaan ja linja-autossa oli tunnelmaa. Yhteislaulu raikasi ja meno yltyi välillä niin riehakkaaksi, että vakavampia kauhistutti, muisteli mukana ollut lotta Ida Kyrö.
Sodankylässä oli pikapysähdys ja piispa Wallinmaa ehti kahvitella pappilassa.
Seuraava pysäys oli 90 kilometrin päässä Vuotsossa, kun häkäpönttöauto vaihdettiin bensalla kulkevaan linja-autoon. Alettiin lähestyä Saariselän tuntureita, eikä heikkotehoinen häkämoottori jaksaisi Kaunispään yli.
Ilta vaihtui yöksi ja samalla sää kirkastui. Oli lähes yhtä valoisaa kuin päivällä.
Piispan kuolema partisaanien iskussa oli etusivun uutinen muun muassa Suomen Kuvalehdessä.Ville Jalovaara: Piispa Wallinmaan surma. SKS Kirjat.
Partisaanien julma tehtävä
Aleksandr Smirnovin johtama partisaaniosasto oli tehnyt viikon ajan matkaa Lapin erämaissa.
40 hengen ryhmä oli lähtenyt liikkeelle tukikohdastaan Nuorttijärveltä, Venäjän Lapista. Linnuntietä sieltä oli matkaa kohteeseen, Laanilan kylään, 150 kilometriä.
Ryhmän tehtävänä oli katkaista Jäämerentie. Vihollinen, Pohjois-Suomessa toiminut Saksan armeija, käytti sitä huoltoreittinään.
Samalla piti aiheuttaa mahdollisimman suurta tuhoa.
Neuvostoliiton partisaaniosastot oli perustettu kaksi vuotta aiemmin Saksan hyökkäyksen jälkeen.
Puna-armeija oli joutunut peräytymään ja partisaanien oli määrä auttaa armeijaa toimimalla vihollisen selustassa.
Partisaanien päämäärä oli sitoa vihollisen joukkoja ja rapauttaa taistelumoraalia. Tähän päästiin iskemällä myös siviilikohteisiin.
– Sota itärintamalla oli äärimmäisen raakaa, eikä kansainvälisiä sopimuksia kunnioitettu. Siviileitä surmattiin ja sotavangit olivat huonossa asemassa. Partisaanit tuskin pitivät Suomen rintamaa erikoistapauksena, sanoo historioitsija Ville Jalovaara, joka on kirjoittanut Saariselän partisaani-iskusta kirjan Piispa Wallinmaan surma – partisaani-isku Saariselällä 1943.
Suomen suunnalla ensimmäinen hyökkäys siviilikohteeseen oli tapahtunut pian jatkosodan syttymisen jälkeen syyskuussa 1941.
Kaikkiaan partisaanit iskivät yli 20 suomalaiskylään ja surmasivat lähes 200 siviiliä. Määrä on noin kymmenesosa kaikista jatkosodan suomalaisista siviiliuhreista.
Partisaaneja saatiin harvoin elävänä kiinni. Oikeuteen asti ei Suomessa päätynyt kukaan.Sot.virk. O.Hedenström / Puolustusvoimat / Finna
Valtaosa partisaanien kohteista sijaitsi itärajan tuntumassa.
Smirnovin johtama joukko oli kuitenkin syvällä Suomen puolella. Heidän tuloaan ei osattu odottaa.
Pitkän matkan jälkeen partisaanit olivat levänneet kolme vuorokautta. Toimintakäsky tuli aamuyöstä 4. heinäkuuta.
Joukot jaettiin kolmeen osastoon. Yhden tehtävänä oli iskeä kylään, toinen suojaisi maantien pohjoispuolta ja kolmas tuhoaisi sillan - samalla se hyökkäisi ohi ajavien autojen kimppuun.
Piispa Wallinmaata kuljettanut postiauto oli sujuvan alun jälkeen jäänyt aikataulustaan. Piispan piti olla jo nukkumassa Ivalossa, mutta auto vasta laskeutui loivaa alamäkeä Laaninojan laaksoon. Kello lähestyi kolmea.
Bussi ylitti Laaninojan sillan. Sitten kuulosti kuin päälle olisi heitetty soraa. Linja-auto oli saanut ensimmäiset kiväärin osumat. Muutaman sekunnin kuluttua silta räjähti kappaleiksi.
Autoa tulitettiin ja sitä kohti heitettiin käsikranaatteja. Syntyi paniikki. Osa matkustajista haki suojaa postisäkeistä. Jotkut pakenivat särkyneiden ikkunoiden kautta.
Etupenkissä istunut piispa Wallinmaa yritti suojaan linja-auton etuovesta, mutta päätyi suoraan partisaanien tulilinjalle.
Kaikkiaan linja-autoiskussa menehtyi neljä ihmistä. Lähes samaan aikaan tehdyssä hyökkäyksessä Laanilan kylään kuoli kaksi. Kaikki menehtyneet olivat siviilejä.
Smirnovin partisaaniryhmä pakeni, eikä heitä etsinnöistä huolimatta saatu kiinni.
Mika Waltari ja marttyyripiispa
Sodan aikana sensuuri rajoitti tiedotusvälineiden toimintaa.
Partisaani-iskuista ohjeistus oli tiukka: niistä ei saanut kertoa julkisuudessa. Haluttiin välttää paniikkimielialaa.
Laanilan iskukin yritettiin salata. Piispa Wallinmaan perheelle kerrottiin aluksi epämääräistä tietoa onnettomuudesta.
Piispan kuolema oli kuitenkin mahdotonta pitää pimennossa. Wallinmaa oli näyttävin menoin vihitty tehtävään vain muutama viikko aiemmin ja hän oli ensimmäisellä piispantarkastusmatkallaan. Piispaa odotettiin Ivalossa.
– Papisto on aina ollut hyvä kertomaan juttuja eteenpäin. Puhelimet alkoivat soida ja jo samana päivänä iskusta tiedettiin ympäri Suomen, Ville Jalovaara sanoo.
Lehtitiedot Laanilan partisaani-iskusta olivat tarkkoja ja pitivät suurelta osin paikkaansa.Ville Jalovaara: Piispa Wallinmaan surma. SKS Kirjat.
Propagandasta vastannut Valtion tiedotuslaitos muutti taktiikkaansa. Laanilan isku valjastettiin propagandakäyttöön.
Laitoksessa työskennellyt kirjailija Mika Waltari kirjoitti jutun marttyyripiispasta. Waltari rinnasti Wallinmaan kohtalon keskiaikaiseen tarinaan piispa Henrikistä, jonka Lalli surmasi Köyliönjärven jäällä.
– Propaganda käänsi tapahtuman niin, että Neuvostoliitto on barbaarinen maa, joka surmaa kirkonmiehiä. Samalla moralisoitiin Yhdysvaltoja ja Iso-Britanniaa siitä, että ne olivat pappismiehiä surmaavan maan liittolaisia.
Jalovaaran mukaan mikään lähde ei tosin puhu sen puolesta, että partisaanit olisivat tietoisesti halunneet tappaa piispan. Todennäköisesti Wallinmaa oli monien muiden tavoin satunnainen uhri.
Tiedotuslaitoksen avoimmuusvaihetta kesti vain lyhyen aikaa.
Seuraavan kerran partisaani-iskuista sai kertoa kesällä 1944, jolloin Neuvostoliiton suurhyökkäys oli käynnissä. Silloin uskottiin, että tieto siviileihin kohdistuneista iskuista vahvistaisi armeijan puolustahtoa.
Partisaanikomentajan paluu Suomeen
Sodan jälkeen partisaani-iskut olivat kielletty aihe. Suomi vaali läheistä suhdetta Neuvostoliittoon, eikä mahdollisia sotarikoksia sopinut kaivella.
Laanilan isku oli tässäkin mielessä poikkeus. Tapahtumapaikalle alettiin heti sodan jälkeen suunnitella muistomerkkiä. Piispankivi saatiin paikalleen vuonna 1950.
Suhtautuminen sotaan ja partisaani-iskuihin muuttui, kun Neuvostoliitto hajosi. 1990-luvulla järjestettiin niin sanottuja sovintoseminaareja, joihin osallistui sekä iskujen uhreja ja heidän omaisiaan että partisaaneja.
Laanilan partisaaniryhmän komentaja Aleksandr Smirnov vieraili tuolloin Suomessa.
– En tiedä, onko anteeksipyyntö oikea muotoilu, mutta hän oli pahoillaan. Samalla hän muistutti, että Suomen puoleltakin hyökättiin heidän kaupunkiensa kimppuun. Hän liitti iskut osaksi sodan brutaaliutta, Ville Jalovaara sanoo.
Historiantutkija Ville Jalovaaran mukaan partisaanit eivät tienneet, että tappoivat piispan. Sini Järnström/ YLE
Kansainvälisen oikeuden näkökulmasta iskut siviilikohteisiin ovat sotarikos. Laanilankin iskuista tehtiin heti tapahtuman jälkeen rikostutkinta.
Uudelleen asia nousi esille 1990-luvun lopussa, kun toimittaja Veikko Erkkilä julkaisi partisaaneja käsittelevän tutkimuksen. Erkkilä oli myös mukana Ylen tekemässä dokumentissa, jossa partisaani-iskujen uhrit ja läheiset kertoivat tarinansa.
Partisaani-iskuista nousi kohu ja asia puhutti myös eduskunnassa. Lopulta Keskusrikospoliisi aloitti partisaani-iskuja koskevan tutkinnan. Sen edistyminen olisi kuitenkin edellyttänyt toimivaa yhteistyötä Venäjän kanssa. Näin ei tapahtunut ja tutkinta keskeytettiin.
– 20 vuotta sitten asialle olisi vielä voinut tehdä jotain. Nyt partisaani-iskuja pitää lähestyä historiantutkimuksen keinoin, Jalovaara arvioi.
Mauno Santikko on 101-vuotias sotaveteraani ja asuu palvelutalo Koivurinteessä Kankaanpäässä. Santikolla on kaksi poikaa, jotka molemmat asuvat suurimman osan vuotta samalla paikkakunnalla.
Tänä kesänä Santikon luona on alkanut käydä myös yksityiseltä yritykseltä ostettu ystäväpalvelu. Seurana Oy:n palveluksessa oleva Tuula Järvinen käy Santikolla muutaman tunnin vierailulla kerran viikossa.
Järvinen on itse jo eläkeiässä, mutta hän haluaa jakaa aikaansa muiden ikäihmisten kanssa. Hänellä on aiempaakin kokemusta ystävätoiminnasta ja nyt hän toimii ystävänä kahdelle vanhukselle.
– Minulla on nyt aikaa ja haluan olla iloksi ja hyödyksi muille, Järvinen sanoo.
Ennen koronaa joka viides – nyt joka kolmas
Tarve ystäväpalvelulle on ollut kova jo aiemmin, mutta korona on lisännyt sitä vielä entisestään.
Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2018 itsensä tunsi yksinäiseksi jatkuvasti noin 180 000 ihmistä. Ajoittaista yksinäisyyttä koki kuitenkin 950 000 suomalaista.
SPR:n tekemän kyselyn mukaan korona on lisännyt yksinäisyyttä. Nyt joka kolmas suomalainen kokee ainakin ajoittain olevansa yksin.
– Eniten yksinäisyys koskee vanhuksia, mutta kyllä yksinäisyyttä on kaiken ikäisillä ja se on myös kasvanut kaikilla ikäryhmillä, sanoo SPR:n sosiaalisen hyvinvoinnin koordinaattori Maaret Alaranta.
Uusi yritys syntyi omista kokemuksista
SPR on tehnyt vapaaehtoista ystävätoimintaa jo yli 60 vuotta. Nykyään toiminnan parissa on noin 8 000 vapaaehtoista ja he kohtaavat vuosittain noin 20 000 asiakasta. SPR:n ystävätoimintaa on yli 300 paikkakunnalla ja lisäksi verkossa.
Vastaavaa palvelua järjestävät monet muutkin. Ystäviä yksinäisille voivat hankkia muun muassa seurakunnat ja erilaiset järjestöt.
Kysynnän kasvaessa alalle on tullut myös kaupallista toimintaa. Mauno Saarikon ystävä Tuula Järvinen työskentelee yrityksessä, joka perustettiin vuonna 2017. Seurana Oy:n toimitusjohtaja Mirka Saarinen laittoi yrityksen pystyyn omien kokemustensa pohjalta.
Saarinen oli aiemmin etsinyt omalle isoisälleen ystävää, joka kävisi kylässä säännöllisesti ja ehtisi myös kertoa isoisän kuulumisista hänelle. Toiveena oli myös, että isoisän ystävänä pysyisi koko ajan yksi ja sama henkilö.
– Silloin en sellaista löytänyt. Ajattelin, että sama ongelma voi olla muillakin, ja perustin oman yrityksen, Saarinen kertoo.
Ystäväksi ryhtyvän pitää jaksaa kiinnostua asiakkaansa asioista.Tapio Termonen / Yle
Nyt Seurana Oy:n palveluksessa on yli 80 ystävää, joilla on noin 300 asiakasta. Toiminta on levinnyt pääkaupunkiseudulta valtakunnalliseksi ja se kasvaa voimakkaasti.
Yhtiön liikevaihto oli viime vuonna noin 160 000 euroa. Toimitusjohtaja Mirka Saarisen mukaan koronarajoitukset pienensivät liikevaihtoa, mutta tänä vuonna se nousee noin 300 000 euroon.
Saarinen uskoo, että ystäväpalvelulle riittää kysyntää myös tulevaisuudessa. Sitä edesauttaa, että palvelusta voi saada myös kotitalousvähennyksen.
– Yksinäisiä vanhuksia on vähintään 300 000, koronan takia ehkä jopa 400 000. Vanhusten yksinäisyyttä on sekä kotona että palvelutaloissa, Saarinen sanoo.
Ystäväksi alkavia tarvitaan lisää
Kaikki Seurana Oy:n ystävät ovat Tuula Järvisen tavoin eläkeläisiä ja yhtiön työntekijöiden keski-ikä on 67 vuotta. Toimitusjohtaja Mirka Saarinen kokee sen vahvuudeksi, kun yhtiön asiakkaina on pääasiassa vanhuksia.
– Tietty kokemus ja vertaistuellisuus ovat meidän vahvuuksiamme, Saarinen sanoo.
Saarisen mukaan ystäväksi voivat alkaa monenlaiset ihmiset. Esimerkiksi aiemmalla ammatilla ei ole mitään merkitystä, mutta luonteella on. Lähtökohtana pitää olla muun muassa iloa, positiivisuutta ja ennen kaikkea halua tehdä hyvää toiselle.
SPR:llä ystävien ikähaarukka on laajempi, vaikka myös vapaaehtoisista ystävistä suurin joukko on iäkkäämpiä henkilöitä. Sosiaalisen hyvinvoinnin koordinaattori Maaret Alaranta sanoo, että vapaaehtoisia tarvitaan aina lisää, vaikka korona on tavallaan helpottanut rekrytointia.
– Auttamisen halu on lisääntynyt. Monella on nyt enemmän aikaa ja moni on myös miettinyt omia arvojaan, Alaranta sanoo.
Ihan kylmiltään ystäväksi ei voi kuitenkaan ryhtyä. Sekä SPR:n että Seurana Oy:n ystävät käyvät aina asiaan liittyvän koulutuksen ennen ystäväksi alkamista.
Maunolla asiat ovat paremmin kuin monella muulla
Mauno Santikko ei ole erityisen yksinäinen, vaikka hänelle ystäväpalvelu onkin tilattu. Palvelun maksaa valtiokonttori, koska Santikko on sotaveteraani. Käytännössä asian on järjestänyt Pohjois-Satakunnan peruspalvelukuntayhtymä PoSa.
Mauno Saarikolle tärkeitä asioita ovat muun muassa sota-ajan muistot.Tapio Termonen / Yle
Santikon pojat pitävät isäänsä säännöllisesti yhteyttä. Tapaamisia on viikoittain ja puhelinyhteydessä ollaan päivittäin, kertoo Mauno Santikon poika Raimo Santikko.
– Isällä on myös muita tuttuja ja sukulaisia, jotka pitävät yhteyttä, Raimo Santikko sanoo.
Mauno Santikolla on hyvä muisti ja hän puhuu mielellään vanhoista asioista. Sen takia hänen luonaan on käynyt myös moni vähemmänkin tuttu kyselemässä historiaan liittyviä asioita. Viime aikoina kaikkia tapaamisia ovat kuitenkin vaikeuttaneet koronarajoitukset. Raimo Santikkokaan ei ole uskaltanut isänsä luona käydä, jos on kokenut oman olonsa flunssaiseksi.
– Ja niitä oman ikäluokan ystäviä isällä ei tietenkään ole, Raimo Santikko huomauttaa isänsä ikään viitaten.
Hän pitää erittäin hienona asiana sitä, että hänen isällään on nyt säännöllinen tapaaminen uuden ystävän kanssa.
Voit keskustella aiheesta Yle Tunnuksella. Kommentointi sulkeutuu 28.8. kello 23.
Potilasvahinkoilmoitusten määrä on pysynyt tavanomaista alhaisempaan tänä vuonna.
Yhtenä syynä tähän ovat kiireettömän hoidon rajoitukset vuonna 2020 ja vuonna 2021. Kaikkiaan vahinkoilmoituksia tehdään vuosittain 8 500–9 000. Esimerkiksi vuonna 2020 Ilmoituksia tehtiin hoitoon liittyvistä vahingoista 13 prosenttia vähemmän kuin ennen koronaa.
– Kiireettömän hoidon rajoitukset ovat voineet vähentää vahinkoilmoitusten tekoa. Ihmiset myös varmaan vieläkin menevät vähän varovaisemmin hoitoon, pohtii Potilasvahinkokeskuksen korvauspäällikkö Elina Muukkonen syitä ilmoitusten vähenemiseen.
Jos ilmoitukset ovat muiden perusterveydenhuollon ja sairaanhoidon toimenpiteiden osalta vähentyneet, on vahinkoilmoituksia tullut parin edellisen vuoden ajan lisää koronaan liittyen. Ilmoitusten kokonaismäärästä ne ovat edelleen vain pieni osa, noin prosentin luokkaa.
Koronaan liittyviä potilasvahinkoilmoituksia tehtiin viime vuonna 79 ja tänä vuonna heinäkuun loppuun mennessä 87.
– Vuonna 2020 on korvattu yhdeksän tapausta ja vuonna 2021 yksi tapaus. Kummaltakin vuodelta on aika paljon tapauksia vielä käsittelemättä, kertoo Muukkonen.
Valitusilmoitusten käsittely voi kestää pitkään. Esimerkiksi pysyvää haittaa voidaan toisinaan arvioida vasta vuoden kuluttua toimenpiteestä.
Ilmoituksia koronan takia on tehty eri syistä
Ilmoitusten tekemisessä on kolmen vuoden määräaika siitä, kun potilas on saanut tiedon vahingosta. Arviolta neljännes ilmoituksista johtaa korvaukseen. Potilasvahinkoilmoitukset liittyvät yleensä terveydenhuollon ammattihenkilöiden toimintaan.
Koronaan liittyviä vahinkoilmoituksia on tehty erilaisiin sairauksiin ja hoitoihin liittyen. Vuoden 2021 puolella on tullut myös rokottamiseen liittyviä ilmoituksia.
– Jos vahinko on tapahtunut tilanteessa, jossa terveydenhuollon ammattihenkilö olisi huolellisemmin tai toisin toimimalla voinut välttää vahingon, niin silloin ollaan tyypillisesti potilasvahinkojen kanssa tekemisissä. Rokotustilanteessa se voisi tarkoittaa sitä, että rokote pistetään jotenkin väärin tai puutteellisesti ja siitä aiheutuisi esimerkiksi hermovaurio. Tämä voisi olla korvattava vahinko, Muukkonen kuvailee.
Potilaat ovat tehneet ilmoituksia myös muun muassa tilanteista ja toimenpiteistä, joissa potilas on saanut koronatartunnan terveyden- ja sairaanhoidon yhteydessä tai potilaan hoito on viivästynyt tai hän on joutunut hakeutumaan yksityiseen hoitopaikkaan julkisen sijaan.
Lisäksi ilmoituksia on tehty muun muassa kivuliaasta koronatestauksesta tai näytteenottotikun katkeamisesta nenään.
Korvattavia vahinkoja ovat esimerkiksi rokotuksen yhteydessä poikkeavasta pistotekniikasta syntynyt hermovaurio tai juuri koronatestissä nenään katkennut näytetikku.
– Niitä on meillä korvattu sairaanhoitovälineen vikana. Siinä terveydenhuollon ammattihenkilö on toiminut asianmukaisesti, mutta välineenä on voinut olla viallinen kappale, sanoo Muukkonen.
Korvaussumma vaihtelee tapauksen mukaan
Korvaukset vaihtelevat paljon: muutamasta sadasta eurosta tuhansiin euroihin.
– Tällaisesta tikunkatkeamisesta ei kuitenkaan mitään valtavia korvauksia tule, vaan ollaan sadoissa euroissa, Muukkonen selventää.
Korvaukset maksetaan aiheutuneen vahingon mukaan. Tilanteessa arvioidaan esimerkiksi kuinka kivuliasta potilasvahingon korjaaminen on ollut ja joudutaanko toimenpiteitä uusimaan.
– Tällaisissa tilanteissa maksetaan kivun ja säryn korvausta. Samoin voidaan maksaa pysyvän haitan korvausta, jos vahingosta aiheutuu pysyvää haittaa. Lisäksi voidaan korvata erilaisia ylimääräisiä sairaanhoidon kustannuksia ja mahdollisisia ansionmenetyksiä, jos potilasvahingosta sellaisia aiheutuu.
Kolme neljästä potilasvahinkoilmoituksesta hylätään. Näin on käynyt myös koronaan liittyvissä ilmoituksissa.
Muukkonen muistuttaa, että lääkeaineeseen tai rokotteeseen liittyvät oireet eivät ole potilasvahinkoja. Ne lasketaan lääkevahingoiksi ja niiden korvaamiseen on oma ilmoituspolkunsa. Näitä oireita ovat esimerkiksi kuume, päänsärky ja rokotetun raajan kivuliaisuus.
– Ihmisille tämä erottelu ei ole kovin helppoa ja tietenkin neuvomme heitä tekemään ilmoituksen oikeaan paikkaan.
Kymmeniä kuoli ja haavoittui itsemurhaiskuissa Kabulin lentokentän lähellä, Isis otti iskun nimiinsä
Afganistanissa Kabulin lentokentän ulkopuolella tapahtui torstaina kaksi räjähdystä, joissa on kuollut ja haavoittunut suuri joukko ihmisiä. Amerikkalaisviranomaisten mukaan 13 amerikkalaissotilasta sai iskussa surmansa. Mediatietojen mukaan iskussa kuoli lisäksi 60 afganistanilaista.
Isis-terroristijärjestön Afganistanissa ja Pakistanissa toimiva haara Isis-Khorasan vahvisti ottaneensa Kabulin lentokentän iskun nimiinsä. Yhdysvaltain presidentti Joe Biden sanoi maan kostavan iskut.
Joukko afganistanilaisia ylitti Iranin ja Turkin välisen rajan heinäkuussa.Ali Ihsan Ozturk / AOP
Turkissa ei ole halua ottaa vastaan suuria määriä afganistanilaisia pakolaisia, ja ilmapiiri on kääntynyt vihamieliseksi pakolaisia kohtaan. Turkissa on jo ennestään noin 300 000 afganistanilaista. Heidän palautuksiaan on jatkettu viime viikkoinakin, mutta nyt lennot on keskeytetty. Jos Taliban muuttuu terrorijärjestöstä yhteistyökumppaniksi, palautuslennot saatetaan käynnistää uudestaan.
Lisääntynyt yksinäisyys on synnyttänyt kokonaan uuden ystäväpalveluiden toimialan
Tuula Järvinen on ryhtynyt 101-vuotiaan sotaveteraani Mauno Santikon ystäväksi.Tapio Termonen / Yle
Korona on lisännyt ihmisten yksinäisyyttä ja ystäväpalveluiden tarvetta. Moni kolmannen sektorin toimija on tehnyt ystäväpalvelutyötä jo pitkään. Nyt mukaan on tullut myös kaupallisia toimijoita. Esimerkiksi Seurana Oy:n palveluksessa on yli 80 ystävää, joilla on noin 300 asiakasta. Yksi heistä on 101-vuotias sotaveteraani Mauno Santikko, jonka luona käy yritykseltä ostettu ystävä kerran viikossa.
Korona näkyy potilasvahinkoilmoituksissa, mutta toistaiseksi ilmoitukset olleet vähäisiä
Ilmoituksia on tehty muun muassa kivuliaasta koronatestauksesta tai näytteenottotikun katkeamisesta nenään. Kuvituskuva, kuvan tilanne ei liity uutiseen.Silja Viitala / Yle
Potilasvahinkoilmoitusten määrä on pysynyt tavanomaista alhaisempana tänä vuonna. Yhtenä syynä tähän ovat kiireettömän hoidon rajoitukset. Koronaan liittyviä potilasvahinkoilmoituksia on tänä ja viime vuonna tehty alle sata. Kaikkiaan vahinkoilmoituksia tehdään vuosittain 8 500–9 000. Esimerkiksi vuonna 2020 Ilmoituksia tehtiin hoitoon liittyvistä vahingoista 13 prosenttia vähemmän kuin ennen koronaa.
Viikonlopun myötä sää poutaantuu
Jesse Heikkilä / Yle
Perjantain aikana sää poutantuu suurimmassa osassa Suomea. Sää on poutaista ja maan keski- ja pohjoisosassa monin paikoin myös aurinkoista. Etelään yltää runsaampaa pilvisyyttä ja vähäiset sateetkin ovat mahdollisia. Sää lämpenee vähitellen.
Kaksitoista Hesburgerin nykyistä ja entistä työntekijää on kertonut Ylelle pikaruokaketjun henkilöstön huonosta kohtelusta.
Iltalehti uutisoi keskiviikkona Hesburgerin Vastuullinen työnantaja -kampanjan synnyttämästä kritiikkitulvasta. Työntekijöiden mukaan he joutuvat tekemään jopa kymmentuntisia päiviä ilman taukoja, työskentelemään ilman palkkaa ja lähtemään työvuoroista liian aikaisin ilman korvausta.
Palvelualojen ammattiliiton sopimusasiantuntija Raimo Hoikkala pitää julkisuuteen tulleita tapauksia ikävinä ja toivoo Hesburgerilta muutoksia epäkohtiin.
– Tämähän sotii täysin Hesburgerin vastuullisuuskampanjaa vastaan.
Yhteydenottoja tulee paljon
Pamiin tulee Hoikkalan mukaan paljon yhteydenottoja työssä jaksamiseen ja työn tauottamiseen liittyen. Hoikkala ei kuitenkaan osaa sanoa, onko yhteydenottoja tullut nimenomaan Hesburgeriin liittyen.
Epäkohtien selvittämiseksi Hoikkala neuvoisi työntekijää ensimmäiseksi ottamaan yhteyttä yrityksen omaan luottamushenkilöön, jos sellainen on yritykseen valittu. Jos luottamusmiestä ei ole valittu, niin asian voisi ottaa esille oman esimiehen kanssa.
– Olisi hyvä, jos epäkohdat saisi selvitykseen ja hoidettua työsuhteen aikana, muuten haasteet eivät muutu, Hoikkala suosittelee.
Alalla on jo valmiiksi vetovoimahaaste
Raimo Hoikkala haluaa painottaa, että monissa Hesburgeriin liittyvissä tapauksissa on kyse nuoren ensimmäisestä työpaikasta. Siksi alan huono maine on erityisen iso haaste.
– Nuoret ovat tulevaisuuden tekijöitä, he valitsevat alan jolle he menevät töihin. Ravintola-alalla on valmiiksi vetovoimahaaste ja työvoimapula. Nuoret saavat tässä ensimmäisen kokemuksen alasta, ja jos nuorta on kohdeltu epäreilusti, niin ei ravintola-ala varmasti tulevaisuudessa houkuta, Hoikkala sanoo.
Voit keskustella aiheesta lauantaihin kello 23 saakka.
Tornionjoen lohikesä päättyy myönteisissä merkeissä: kalaa on noussut hyvin, poikastuotanto on korkea ja jokivarren kalastusmatkailuyrityksiin on löytänyt entistä useampi jalokalan tavoittelija.
Kolarilaisen Lappean Lohen yrittäjällä Mauri Kylmämaalla on 22-vuotinen kokemus kalastusyrittäjyydestä. Hän on huomannut, että koronan myötä kahden viime vuoden aikana kotimaisia matkaajia on tullut kala-apajille entistä enemmän.
– Ulkomaalaisia ei ole juuri liikkunut korona aikana. Jos ei tällaisia kesiä olisi tullut asiaa paikkaamaan, en tiedä mitä olisi tehty, Kylmämaa pohtii.
Hänen mukaansa ensikertalaisia lohen kalastajia on liikkeellä paljon. Nyt kauden loppupuolellakin Lappean lohella on lähes täyttä.
Kolarilainen Eveliina Lehtola on kalastanut lohta Tornion- ja Muonionjoella kymmenisen vuotta. Hänen mielestään lohenpyynti joella soutaen on parasta aivojen nollausta.
– Välillä joella palelee, sormet on kohmeessa ja vaaput roskassa, mutta kun se iso kala iskee, niin kaikki huonot hetket jää pois mielestä
Lehtola on töissä perheyrityksessä, jossa myydään myös kalastustarvikkeita. Tänä kesänä vaaput ovat menneet hyllyistä vilkkaasti kaupaksi.
– Entistä useammin niitä ostavat myös naiset, iloitsee Eveliina Lehtola.
Tänä kesänä Lehtola on saanut 10,5 kilon lohen. Perheen sisäisessä kilpailussa hän ei paljon jää miehensä Teuvon taakse; ennätyslohi painoi 20 kiloa, miehen ennätyskala vain 800 grammaa enemmän.
Hyvä lohivuosi, kertoo kaikuluotaintutkimus
Nousukalaa on osunut myös muiden vieheisiin ja sitä on Väylässä ollut varsin mukavasti.
Luonnonvarakeskus seuraa lohennousua Tornionjokeen kaikuluotaimella vuosittain toukokuun lopulta elokuun lopulle. Kattilakoskella sijaitsevan kaikuluotaimen ohi on uinut tänä kesänä jo yli 85 000 lohta.
Se on seurantahistorian kolmanneksi paras vuosi.
– Nyt on noussut enemmän kahden merivuoden kaloja. Kaksi vuotta sitten merelle lähteneille lohenpoikasille on ollut hyvin ravintoa, kertoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Atso Romakkaniemi.
Kesällä 2020 Kattilakosken kaikuluotaimen ohi ui hieman vajaa 70 000 ja edellisvuonna 65 000 lohta. Huippulukemat ovat vuosilta 2014 ja 2016, jolloin nousulohia havaittiin noin 100 000 kappaletta.
Lohikannan runsaudessa näkyy usein vaihtelua siten, että vahva vuosiluokka synnyttää uuden vahvan vuosiluokan.
– Tänä kesänä kudulle nousseet lohet ovat syntyneet viime vuosikymmenen puolivälissä, jolloin jokeen nousi lohia ennätysmääriä, mikä vielä osaltaan selittää hyvää lohikesää.
Romakkaniemen mukaan nyt on myös kolmas peräkkäinen vuosi, kun Etelä-Itämeren avomerikalastus on vähentynyt.
Poikasmäärä on monikymmenkertainen pohjavuosiin verrattuna
Myös poikastuotanto on hyvällä tasolla, mistä kertoo se, että Tornionjoen ja sen sivujokien sähkökalastuksista on saatu tänä kesänä hyviä tuloksia.
Luken erityisasiantuntija Ville Vähä sanoo, että tähän mennessä lohen poikasten keskitiheys on ollut noin 40 poikasta aarilla, kun vielä 1990-luvun alussa keskitiheys Tornionjoessa oli alle yksi poikanen aarilla.
Poikasia on löytynyt koko jokialueelta aina Suomen ja Ruotsin tunturialueilta jokisuulle saakka.
Sähkökalastuksen tärkeimpiä kohteita ovat juuri lohen kesänvanhat poikaset, jotka ovat peräisin edellissyksyn kudusta ja kuoriutuneet mätimunasta alkukesästä.
Lohen vapakalastus päättyy Tornionjoella tiistaina 1.9. Viimeinen rutistus on kuitenkin varsin lyhyt, sillä viikkorauhoitus alkaa sunnuntaina ja päättyy maanantai-iltana.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun Yle Tunnuksella lauantaihin 28.8. kello 23 saakka.
Kuluttajien arvio oman talouden nykytilasta oli elokuussa valoisampi kuin koskaan aiemmin vuodesta 1995 alkaneessa mittaushistoriassa, kertoo Tilastokeskuksen kuluttajien luottamusindikaattori. Hyviä odotuksia oli myös siitä, miltä oma talous näyttää vuoden kuluttua, ja rahankäyttöaikeita kestotavaroihin oli lähikuukausille runsaasti.
Elokuussa kuluttajat pitivät rahatilannettaan ylipäätään erinomaisena ja ajankohtaa suotuisena säästämiselle ja lainanotolle.
Odotukset Suomen taloudesta ja yleisen työttömyystilanteen kehityksestä heikkenivät heinäkuuhun verrattuna hieman, vaikka säilyivät yhä optimistisina.
Koko neljästä osatekijästä koostuvan luottamusindikaattorin arvo oli elokuussa 4,0, kun se oli heinäkuussa 4,4 ja kesäkuussa 4,6. Arvot ovat selvästi pitkän aikavälin keskiarvon -1,7 yläpuolella. Viime vuoden elokuussa indikaattorin arvo oli -5,1.
Vahvinta luottamus talouteen oli tyypilliseen tapaansa pääkaupunkiseudulla (9,1) ja heikointa Itä-Suomessa (0,0). Luottavaisimpia olivat ylemmät toimihenkilöt (11,9), kun vähiten luottavaisia olivat eläkeläiset (-6,7).
– Luottamus talouteen vähenee tavallisesti henkilön iän mukana, ja tulojen mukana usko vastaavasti yleensä lisääntyy. Miehet ovat taipuvaisia luottamaan talouteen enemmän kuin naiset, Tilastokeskus kirjoittaa.
Luottamusindikaattorin tiedot perustuvat Tilastokeskuksen kuluttajien luottamustutkimukseen, johon vastasi 1.–19. elokuuta 971 Suomessa asuvaa henkilöä.
Elinkeinoelämässäkin luottamusta riittää
Elinkeinoelämän luottamusindikaattori nousi hieman, kertoo Elinkeinoelämän keskusliitto (EK). Rakentamisen luottamus nousi plussan puolelle ensimmäistä kertaa koronakriisin aikana ja oli 5 pistettä, mikä tarkoittaa 8 pisteen nousua edelliskuusta. Indikaattorin pitkän aikavälin keskiarvo on -7.
Vähittäiskaupassa luottamus kohosi 13 pisteestä 18 pisteeseen ja teollisuudessa 17 pisteestä 22 pisteeseen.
Luottamus sen sijaan laski pitkästä aikaa palvelualoilla 21 pisteestä 15 pisteeseen. Tämäkin indikaattori on yhä pitkän aikavälin keskiarvoa korkeammalla.
– Taustalla on varmasti huoli rajoitustoimien epämääräisyydestä sekä koronakriisistä ulospääsyyn jatkuneen odotuksen kääntymisestä uudeksi pettymykseksi, sanoo EK:n johtaja Sami Pakarinen tiedotteessa.
Pakarisen mukaan Suomen talous on palautumassa koronakriisistä ennakoitua nopeammin, mutta kaikki alat ja etenkin palvelusektori kärsivät työvoimapulasta.
– Tarvittaisiin pikaisesti toimia, joilla vanhoja vaivoja voidaan lääkitä. Maratonillakaan ei auta, jos juoksee vain kaksi kilometriä kovaa vauhtia, hän sanoo.
