Valkealan vanhan psykiatrisen sairaalan tulipalosta voi koitua Kouvolan kaupungille isot kustannukset.
Hylätty sairaalarakennus tuhoutui kesällä pahoin tulipalossa. Ullakolla syttynyt tulipalo oli jo pitkällä siinä vaiheessa, kun pelastuslaitos ehti paikalle.
Poliisi ei ole vieläkään tavoittanut rakennuksen kiinalaista omistajaa. Huonokuntoisen rakennuksen omistaa Kiinassa asuva liikemies Yong Tang.
Poliisi epäilee tulipaloa tuhotyöksi.
– Epäiltyjä ei tässä vaiheessa ole, mutta asian suhteen on saatu paljon vihjeitä. Vihjeitä voi edelleen lähettää, tutkinnanjohtaja Jarno Palo kertoo.
Rakennus purkukunnossa
Mäntymetsän ympäröimä purkukuntoinen rakennus on käyttökiellossa, koska se voi olla vaarallinen.
– Ullakonjämät repsottavat niin, että ne voivat tulla niskaan, sanoo valvontainsinööri Tiina Raudaskoski Kouvolan kaupungilta.
Raudaskosken mukaan rakennus pitää purkaa. Sen järjestämisessä voi kuitenkin kestää pitkä aika.
– Olen siinä käsityksessä, että kestää vähintään pari vuotta, ennen kuin purkuprojekti saadaan vireille. Tämä on massiivinen kokonaisuus hoitaa juridisesti loppuun.
Kouvolan kaupunki oli yrittänyt tavoittaa omistajaa jo ennen tulipaloa, koska hylätty rakennus oli houkutellut ilkivallantekijöitä. Rakennuksesta oli esimerkiksi heitelty tavaroita ulos ja rikottu ikkunoita. Lieveilmiöt olivat häirinneet lähialueen asukkaita.
Kouvolan rakennusvalvonta oli yrittänyt tavoittaa omistajaa kunnossapitokehotuksella, jotta rakennuksesta olisi suljettu vähintään rikkoutuneet ikkunat ja oviaukot vanerilla.
Vanha sairaalarakennus sijaitsee noin 8 kilometrin päässä Kouvolan keskustasta ja reilun 2 kilometrin päässä Tykkimäen huvipuistosta.Joonas Haverinen / Yle
Jos omistajaa ei tavoiteta vieläkään, vanhan sairaalarakennuksen purkukustannukset voivat jäädä kaupungin kontolle.
– Purkukustannusten periminen on iso kysymysmerkki. Ei voi laskea sen varaan, että kuluja saadaan perityksi, valvontainsinööri Tiina Raudaskoski sanoo.
Kouvolan rakennusvalvonta on aiemmin arvioinut, että purkaminen maksaa noin miljoona euroa.
Väkivaltaa kokeville tytöille ja naisille tarkoitettu Naisten Linjan puhelinpalvelu on toistuvasti ruuhkautunut, vaikka tahtoa auttaa useampaa yhteydenottajaa olisi.
Vuonna 2020 keskimäärin 29 prosenttiin puheluista pystyttiin vastaamaan.
– Ja se oli vielä paras vastausprosenttimme vuosiin, toteaa Naisten Linjan toiminnanjohtaja Noora Lautjärvi.
Lautjärvi ei usko, että hieman laskeneiden puhelumäärien syynä olisi se, että väkivaltaa koettaisiin vähemmän – päinvastoin. Naisiin kohdistuva väkivalta on lisääntynyt koronapandemian aikana niin, että YK:n tasa-arvojärjestö UN Women on kutsunut sitä varjopandemiaksi.
Lähisuhdeväkivalllan uhkaa on nostanut esimerkiksi se, että koronarajoitusten vuoksi liikkuminen kodin ulkopuolella on vähentynyt. Vielä helmikuussa 2020 eli juuri ennen pandemiaa Naisten Linjalla pystyttiin vastaamaan vain 16 prosenttiin saapuneista puheluista.
– Rajoitustoimien aikana harvempi uhri on voinut löytää paikan, josta soittaa meille turvallisesti. Verkkopalvelulla on voitu paikata tätä jonkin verran, mutta verkossa keskusteleminen ei ole kaikille mahdollista, Lautjärvi sanoo.
Tälläkin hetkellä puheluista jää vastaamatta noin kaksi kolmesta. Käytännössä tämä tarkoittaa kuukaudessa noin 100–150 vastattua puhelua ja useita satoja vastaamattomia puheluita.
Vaihtelua kuitenkin ilmenee: esimerkiksi kotona vietettyjen pyhien jälkeen yhteydenottomäärät tyypillisesti nousevat.
– Jos jo tavallisen joulun jälkeen puhelumäärät kasvavat, niin miten käy, kun rajoitukset ja etätyösuositus poistuvat?
Toisen puhelinlinjan avaaminen maksaisi tuhansia
Naisten Linjan puheluihin vastaavat koulutetut vapaaehtoiset. Toiminta on luottamuksellista, minkä vuoksi puheluihin vastataan siihen tarkoitetusta huoneesta.
Tämän vuoksi puheluihin voi tällä hetkellä vastata vain yksi vapaaehtoinen kerrallaan.
– Olemme jo vuosia toivoneet, että saisimme lisää resursseja toiseen puhelinlinjaan, sillä tilastojen valossa haluaisimme pystyä tarjoamaan tätä palvelua lisää. Se tavoite ei kuitenkaan ole vielä lähellä, toiminnanjohtaja Noora Lautjärvi kertoo.
Uuden puhelimen aloituskustannukset olisivat noin 15 000 euroa ja sen ylläpitokustannukset olisivat noin 5 000 euroa kuussa.
Naisten Linjan päärahoittaja on Sosiaali- ja terveysalan avustuskeskus STEA. Lisäksi Naisten Linja tekee omaa varainhankintaa ja järjestää vertaisryhmätoimintaa Helsingin kaupungin tukemana.
Myös kansalaiset voivat tukea toimintaa lahjoituksilla.
– Olemme niistä äärimmäisen kiitollisia. Lahjoitukset ovat konkreettinen tuki ja osoitus siitä, että ihmiset pitävät tätä työtä tärkeänä.
Yksin lahjoituksilla laajaa ongelmaa ei kuitenkaan ratkaista, Lautjärvi muistuttaa.
– Uskon, että tässä on kyse myös poliittisesta tahdosta. Suomen valtio on sitoutunut naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisiin toimiin ja ihmisoikeuksien edistämiseen. Asiaan puuttuminen vaatii rahaa, sillä kyse on haastavista ja monisyisistä asioista, joiden ratkaisemiseen tarvitaan erityisosaamista.
Naisten Linjan tuki- ja neuvontapuhelin palvelee numerossa 0800 02400 maanantaista perjantaihin kello 16–20. Tietoa yhdistyksen muista palveluista löydät täältä. Apua ja tukea voi hakea myös esimerkiksi Nollalinjalta sekä paikallisesta turvakodista.
Ylen Ralliradion uusi asiantuntijakommentaattori on rallikonkari Jari Ketomaa. Lähetyksen kommentaattorina vuosia toiminut Riku Tahko ei tällä kertaa studioon kykene, sillä hän on itse ralliohjuksen ratissa Jyväskylän MM-rallissa.
Ketomaa ajoi ensimmäisen MM-rallinsa juuri Jyväskylässä 21 vuotta sitten. Hänen historiansa Jyväskylän MM-rallin parissa ulottuu kuitenkin paljon kauemmas.
– Aikaisin rallimuistoni on se, kun olen isäni harteilla katsomassa Jyväskylän Suurajoja. Vuosi on 1983 tai 1984, ja vieläkin tulee kylmät väreet kun muistelen, miten B-ryhmän hirmutykit kiipeävät mäkeä Laajavuoressa ja ihmismassa hurraa. Siinä oli jo se ajatus, että haluan itsekin joskus kiivetä tuohon samaan mäkeen, Ketomaa kertoo.
Kilpaa Ketomaa ajoi ensimmäistä kertaa vuonna 1985. Hän oli kuusivuotias.
– Sanoin isälle mikroautosta, että tuota haluaisin joskus kokeilla. Siinä ei muuta signaalia tarvittu, mikroauto hommattiin ja kilpaileminen alkoi Savo-Cupin kartingista. Siitä eteenpäin 34 vuotta putkeen ajoin kilpaa joka vuosi, nyt on pari vuotta viimeisestä autolla ajetusta kilpailusta.
Ralliradio on seurannut mukana vuosikymmenet
1980-luvulle ulottuvat Ketomaan muistot myös Ralliradiosta.
– Isäni seurasi rallia tiiviisti, radioon viritettiin 99,3 ja kaiuttimet täysille koko viikonlopuksi. Ralliradio loi meikäläisen pienen pojan mieleen sen rallifiiliksen. Tämä on osa suomalaista ralliperinnettä, ja on hienoa olla siinä mukana.
Ketomaa on paukutellut Jyväskylän MM-rallissa kokonaiskisan kympin sakkiin useampaan otteeseen, ja oli vuonna 2011 Lankamaan erikoiskokeen nopein. Taakse jäi muun muassa sellaisia nimiä kuin Sébastienit Ogier ja Loeb, Jari-Matti Latvala ja Ott Tänak.
– Jos joku nyt kysyisi, että lähdenkö ajamaan tämän kilpailun, en miettisi hetkeäkään. En vaikka tämä on pelottava kilpailu, eikä mikään miellyttävä ajaa. Hypyt ovat järjettömän pitkiä ja jokainen milli vaikuttaa erikoiskoeaikaan. On onnistuttava ensimmäisestä metristä alkaen – mutta sitten kun siinä onnistuu, se on hienoin palkinto, mitä voi saada.
Ketomaan rooli Ralliradiossa on juuri asiantuntemus.
– Haluan tuoda todenmukaisen kuvan siitä, mitä kuljettajat ajattelevat sekä siitä, miten kisaa lähdetään rakentamaan. Olen ajanut Jyväskylän MM-rallia ja menestynytkin siinä, sitä tietämystä lähden jakamaan, hän sanoo.
Lähes kaksi vuorokautta rallia radiossa
Ralliradio on äänessä 70 vuotisjuhlarallissa yhteensä reilut 40 tuntia.
Varaslähtö ralliin otetaan tiistaina 28. syyskuuta Yle Puheen ja Ralliradion valtakunnallisessa Ralli-illassa. Ralliradiolaiset ja ralliammattilaiset keskustelevat ja vastailevat yleisön kysymyksiin kello 18-20. Kysymyksiä voi mailata etukäteen mm-ralli@yle.fi. Ohjelman aikana voi soittaa numeroon 014-4444 993 tai lähettää whatsapp-viestejä numeroon 044 421 6700.
Lutakon kisastudiossa työskentelevät toimittajat Jussi Lindroos, Sanna Pirkkalainen, Tony Melville, asiantuntija Jari Ketomaa, on air tuottaja Vesa Winberg ja some-toimittaja Laura Tolonen. Erikoiskokeita selostavat Aki Laine, Mari Pekkanen ja Joni Pakarinen. Ralliradion tuottaa Arvo Vuorela.
Ralliradio seuraa WRC1 ja WRC2 -luokan sekä WRC3-luokan kärkikuljettajien menoa kaikilla erikoiskokeilla ja huoltotauoilla.
Edellisen eli vuoden 2019 Ralliradion tiimi hetki ennen kisan starttia.Tomi Hänninen
Bensaa suonissa viihdyttää iltahämärissä
Torstai-, perjantai- ja lauantai-iltana rallin ollessa tauolla studion valtaa Juha-Pekka Taskinen ja Bensaa suonissa -ohjelma. Rallikansanradion kuuma linja lähetykseen on 014-4444 993. Taskisen ohjelman tunnusmerkkejä ovat hämmentävät yleisökisat ja levottomat jutut.
Tulevaisuuden kriisinhallinta Euroopassa edellyttää panostamista terveydenhuoltoon, korostaa tänään julkistettu yleiseurooppalainen raportti.
Maailman terveysjärjestön WHO:n alainen yleiseurooppalainen terveyden ja kestävän kehityksen komission loppuraportti julkistettiin perjantaina yli vuoden työskentelyn jälkeen.
Raportin mukaan maailmassa on luotava olosuhteet, jossa investoidaan ihmisten ja ympäristön terveyteen. Sen lisäksi on panostettava riskeihin varautuneiseen ja uudistumisvalmiiseen sosiaali- ja terveydenhuoltoon ja ympäristönsuojeluun, raportissa todetaan.
Riippumattoman komission tehtävänä on ollut kerätä parhaat opit siitä, miten eri maiden terveysjärjestelmät ovat vastanneet koronaviruspandemiaan sekä tehdä suosituksia sosiaali- ja terveysjärjestelmien tarvitsemista investoinneista ja uudistuksista.
Suomen kädenjälki mukana
Komission puheenjohtajana on toiminut Italian entinen pääministeri, professori Mario Monti. Suomea komissiossa on edustanut presidentti Tarja Halonen.
– Tehtävänämme oli koota parhaat opit siitä, miten eri maissa on koettu pandemia ja mitä voimme ottaa siitä tulevissa, vielä tuntemattomissa kriiseissä. Valitettavasti emme usko, että olemme viimeisessä sellaisessa, Halonen sanoi.
Raportti perustelee, miksi tulevaisuuden kriisinhallinta edellyttää investointeja terveyteen ja kestävään kehitykseen ja esittää uusia tapoja ajatella terveyttä pandemiasta saatujen oppien perusteella.
– Suomen kädenjälki ja suomalainen arvopohja näkyvät tässä loppuraportissa, sanoi perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru raportin suomalaisessa julkistustilaisuudessa.
Haavoittuvat ryhmät avainasemassa
Presidentti Halonen toimi komission kahden työryhmän puheenjohtajana. Hän on pitänyt esillä muun muassa tasa-arvoa ja haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä.
Koronaviruspandemia ei ole vaikuttanut vain terveyteen ja hyvinvointiin, vaan sillä on ollut myös laajat vaikutukset muun muassa talouteen, sosiaaliseen yhtenäisyyteen ja koulutukseen. Myös sen vaikutukset ovat jakautuneet epätasaisesti eri ryhmiin.
– Raportin laaja-alainen lähestymistapa koronapandemiaan on lähtökohtana niin yksilöiden kuin yhteiskunnan kantokyvylle. Valmiiksi haavoittuvassa asemassa oleviin korona iskee pahemmin ja se tulee ottaa huomioon suunnitelmissa. Näitä ihmisiä tulee inhimillisistä syistä tukea nykyistä paremmin, Halonen sanoi.
– Tämä vaikuttaa myös yhteiskunnan kokonaiskestävyyteen. Epäkohtien korjaaminen pandemian jälkeen olisi tehokasta ennalta ehkäisyä tulevaisuutta silmällä pitäen, hän jatkoi.
Jälkiseuraamukset jäävät naisten harteille
Halonen sanoi, että tavoitteena on nyt korjata syrjivät rakenteet ja yhteiskunnalliset eriarvoisuudet, jotka ovat kaikkialla pahentaneet pandemiaa.
Yksi esimerkki tästä on sukupuolten epätasa-arvo.
– Koronasairaudesta itsestään on tullut miehiin pahempia seurauksia, mutta sen jälkeiset vaikutukset ovat koskeneet enemmän naisia. Niitä ovat työttömyys, perheväkivalta ja kolmanneksi se, että ensisijainen hoito kaikissa maissa on ollut naisten vastuulla ja siitä on tullut lisäseurauksia, Halonen muistutti.
Suomea on pidetty kannustavana esimerkkinä siitä, että yhteiskunta kestää kriisit.
Kiurun mukaan myös esimerkiksi suomalaisten sitoutuminen rokotekattavuuden nostamiseen on hyvä esimerkki siitä, miksi pandemia saatu Suomessa kuriin paremmin kuin monissa Euroopan maissa.
– Monilla mailla on ollut vaikeuksia siinä, miten kansalaisia saataisiin sitoutumaan rokotuskattavuuteen. Suomessa tavoitetasolle, 80–90-prosentin rokotekattavuuteen, varmasti päästään. Luottamus perustuu siihen, että luotetaan myös viranomaisiin. Monissa maissa luottamus on jo valmiiksi alhaisella tasolla, Kiuru korosti.
Yle kertoi torstaina, että opiskelijat käyttävät huumeita ja reseptilääkkeitä parantaakseen suorituksiaan. Ilmiötä valottaa lääketieteellisen antropologian maisteri Aleksi Huplin tuore sosiologian väitöskirja.
Maailmalla asiaa on tutkittu, mutta Suomesta ei tutkimusta löydy eikä aiheesta ole juuri puhuttu. Huplikin teki tutkimusta Hollannissa ja Liettuassa.
Opiskelijoiden terveydenhuollossa huumeiden ja päihteiden käyttö ei juuri näy. Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön (YTHS) mielenterveys- ja opiskeluyhteistyön johtava ylilääkäri Tommi Väyrynen arvioi, että alle promille vastaanottokäynneistä liittyy huumeisiin tai muihin päihteisiin.
Mutta opiskelijoiden halu parantaa keskittymistä näkyy räjähdysmäisesti lisääntyneinä aktiivisuus- ja tarkkaavaisuushäiriöiden eli ADHD- ja ADD-tutkimuksina.
Helsingin Sanomat kertoi tällä viikolla YTHS:n ennusteesta, jonka mukaan kehityksellisiin neuropsykiatrisiin häiriöihin, kuten juuri ADHD- ja ADD-epäilyihin, liittyvät lääkäri- ja terveydenhoitajakäynnit lisääntyvät tänä vuonna 179 prosenttia viime vuodesta.
Onko taustalla opiskelijoiden halu parantaa suoritusta akateemisen dopingin avulla?
Väyrysen mukaan olisi naiivia ajatella, ettei Suomessa sellaista tapahdu, kun esimerkiksi Yhdysvalloissa ilmiö on yleinen.
– On vaikea ajatella, että ADHD tai ADD olisi lisääntynyt näin valtavasti lyhyen ajan sisällä. Näihin häiriöihin ei sairastuta aikuisena, joten tutkimuksiin ajavat varmasti muut syyt kuin aiemmin toteamatta jäänyt aktiivisuus- ja tarkkaavaisuushäiriö.
Opiskelijoiden keskittymisongelmia Väyrynen pitää todellisina ja sanoo korona-ajan etäopiskelun lisänneen niitä. Diagnoosista ja lääkkeistä opiskelijat hakevat apua.
– En ajattele, että tämä olisi tietoista päihteiden käyttöä. Enemmänkin se kertoo ajastamme, jossa haetaan helppoja ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin. Onhan lääke helppo, jos vaihtoehtona on elämäntapojen muuttaminen – esimerkiksi riittävä uni, ulkoilu, liikunta ja opiskelun tauotus.
Opiskelijapiireissä ei dopingiin törmää
Tamperelaisille opiskelijoille niin sanottu akateeminen doping on lähes tuntematon ilmiö.
– Olen joskus kuullut, että muualla Euroopassa käytetään keskittymiskykyä parantavia tai piristäviä aineita. Mutta en ole kyllä Suomessa sellaiseen törmännyt, sanoo Elina Heikkinen.
Heikkisen mukaan aineiden käyttöön saattaa ajaa liian raskas työmäärä tai keskittymisen ongelmat, joihin pitäisi hakea apua.
– Itse en lähtisi tällaiseen kyllä turvautumaan. Minulle riittää ihan kahvi.
Samaa mieltä on Aino Lampinen.
– Onhan korkeakouluopiskelijoiden työmääristä keskusteltu. Mutta on huolestuttavaa, jos pitää käyttää tällaisia aineita opintojen vuoksi.
Aino Lampinen ja Elina Heikkinen eivät ole kuulleet suomalaisten opiskelijoiden yrittävän parantaa opiskelutuloksiaan lääkkeiden tai huumeiden avulla.Antti Eintola / Yle
Ilmari Lappalaiselle ilmiö on tuttu vain Ylen uutisesta.
– Kahvia täällä juodaan paljon, mutta ei ole kyllä muuta tullut vastaan. Tietenkin joillakin ihmisillä on ihan reseptilääkityskin, mutta sitä ei varmaan tähän tutkimukseen lasketa mukaan.
Ylioppilaskunnassakaan akateemisesta dopingista ei olla puhuttu.
– Toki on tiedossa, että ulkomailla tällaista on. Muista päihteiden käytön ongelmista – esimerkiksi alkoholinkäytöstä – opiskelijat ovat olleet yhteydessä. Mutta lääkkeiden käyttö opintojen edistämisen takia on kyllä uusi ilmiö, sanoo Tampereen ylioppilaskunnan sosiaalipoliittinen asiantuntija Laura Kaipia.
Hallituksen budjettiriihen päätökset liikenteen sähköistymisen vauhdittamisesta saavat autoalalta kohtalaisen vastaanoton.
Uusien täyssähköautojen autovero poistuu lokakuun alusta alkaen osana hallituksen monia toimia, joilla pyritään vähentämään liikenteen päästöjä.
– Päällimmäiseksi jää lievästi positiivinen maku, kuvailee Autotuojien ja -teollisuuden toimitusjohtaja Tero Kallio.
Autoalaa miellyttää erityisesti täyssähköautojen autoveron poistuminen, joka on nyt päätetyistä todennäköisesti merkittävin liikenteen sähköistymistä nopeuttava toimenpide.
– Autoveron poisto nollapäästöisiltä autoilta on iso ja symbolisesti merkittävä ratkaisu, jossa 63 vuotta vanha autovero tulee näiden autojen osalta päätökseen, Kallio iloitsee.
Autoala ennakoi, että tämä nopeuttaa autokannan sähköistymistä ja tuottaa noin 70 000 tonnia eli 0,07 megatonnia päästövähennyksiä vuonna 2030.
Uuden sähköauton saisi jatkossa halvemmalla
Esimerkiksi 40 000 euroa maksavan uuden sähköauton autovero on 1080 euroa. Lisäksi sähköautojen hankintatuki jatkuu kuten tähänkin saakka.
Jos siis ostaa uuden sähköauton, joka maksaa juuri alle 50 000 euroa, voi siihen saada 2000 euron hankintatuen ja noin 1350 euron alennuksen autoverosta.
Autoalan mukaan täyssähköautojen keskimääräinen hankintahinta on noin 55 000 euroa. Autovero niissä on ollut 2,7 prosenttia auton hinnasta. Kallio arvioi, että hankintatukeen varattu kuuden miljoonan euron summa voi loppua, kun sähköautojen menekki kasvaa.
Autoveron poiston myötä täyssähköautojen ajoneuvoveron perusveroa kuitenkin korotetaan hieman. Korotus ei koske ennen lokakuun alkua käyttöönotettuja täyssähköautoja.
Sähköautoilijoiden yhdistys: Rohkeutta puuttuu
Sähköautoilijoita edustavassa yhdistyksessä hallituksen päätökset otettiin vastaan pettyneinä.
– Jos mietitään viime kevättä ja fossiilittoman liikenteen tiekarttaa, nämä päätökset eivät tukeneet sitä, mitä oli siellä luvattu, sanoo Sähköautoilijat ry:n puheenjohtaja Kirsi Immonen.
Jotta yhä useampi uusi auto olisi täyssähköinen, hankintatukea olisi pitänyt Immosen mukaan nostaa.
–Rohkeus puuttuu päätöksentekijöiltä, sellainen tunne meillä on tässä vaiheessa. Ruotsiin ja Norjaan jos verrataan, ollaan todella paljon jäljessä, Immonen toteaa.
Sähköautoilijoiden yhdistystä luotsaava Kirsi Immonen jäi kaipaamaan vielä rohkeampia kannusteita liikenteen sähköistämiseen. Seppo Ahava / Yle
Ruotsissa sähköautojen hankintaa tuetaan Immosen mukaan sadoilla miljoonilla euroilla.
Liikenteen vaisut päästövähennystoimet ja konkretian puute saivat jo eilen kritiikkiä VATTin johtavalta tutkijalta Marita Laukkaselta.
– Puhutaan keinoista, mutta oikeasti vain selvitetään ja perustetaan työryhmiä. Halutaan vähentää päästöjä, mutta ei sanota miten, Laukkanen kommentoi.
Laukkanen muistutti, että kesän lopussa täyssähköautoja oli vain noin 15 000. Määrän pitäisi nousta satoihin tuhansiin vielä tällä vuosikymmenellä, jotta päästöt laskisivat odotetusti.
Harakka totesi hallituksen olevan hyvässä vauhdissa kohti liikenteen päästövähennyksiä, ja niiden etenevän jopa ennakko-odotuksia nopeammin.
Asiantuntijat ovat jo keväällä arvioineet Ylelle, että nykyisillä toimenpiteillä hallituksen tavoittelemiin päästövähennyksiin on hankalaa päästä. Hallitus kuitenkin tavoittelee liikenteestä jopa aiempaa enemmän päästövähennyksiä.
Päästökaupan tarvetta arvioidaan myöhemmin
Hallitus kohdensi rahaa myös muihin liikenteen päästövähennystoimiin. Biokaasun käyttöä halutaan kasvattaa, ja latausverkosta saada kattavampi niin sähkö- kuin kaasuautoille.
– Taloyhtiöissä latauslaitteen asentaminen pitäisi sallia helpommin. Julkinen latausverkosto kasvaa jo nyt ilahduttavalla vauhdilla, Immonen toteaa.
Autoliitto kiitteli perjantaina hallituksen linjauksia. Järjestö pitää hyvänä, että liikenteen kansallisen päästökaupan tarpeellisuutta arvioidaan vasta myöhemmin.
Päästökauppaa valmistellaan edelleen ja sen käyttöönotto voi tulla mahdolliseksi, jos päästöt eivät näytä vähenevän tarpeeksi nopeasti. Hallitus arvioi tilannetta maaliskuussa, ja tavoitteiden toteutumista arvioi muun muassa Ilmastopaneeli.
Googlen palvelinkeskuksen laitteet vilkkuvat ja murisevat Summan vanhan paperitehtaan tiloissa Haminassa.
Ensimmäiset serverit käynnistettiin kymmenen vuotta sitten. Siitä lähtien yksi maailman käytetyimmän hakukoneen tukikohdista on sijainnut Suomessa.
Kun Google osti vuonna 2009 Summan tehtaan Stora Ensolta muuttaakseen sen palvelinkeskukseksi ja aloitti toimintansa vuonna 2011, yhtiö näyttäytyi paikallisille mystisenä työnantajana, jonka työntekijät pysyivät työstään hiljaa.
Näyttäähän se edelleen mystiseltä, Googlen palvelinkeskus. Serverihalleissa harvoin käyvät edes vakituiset toimistotyöntekijät.Antro Valo / Yle
Kymmenen vuotta Googlella työskennellyt Olavi Kemppi muistaa, että alussa kaupunkilaisille saattoikin tulla yrityksestä mystinen kuva.
– Se ehkä oli alkuaikoina sellaista, ja se on ehkä jäänyt ihmisten mieliin. Mutta näin ei ole enää. Olemme nyt paljon avoimempia ja kerromme toiminnastamme, Kemppi kertoo.
Kemppi siirtyi Googlelle paperitehtaan energiantuotannosta. Tie on edennyt huoltotöistä johtotehtäviin.
Hän työskentelee nyt palvelinkeskuksella operatiivisena managerina, mutta tuttavallisemmin kaikki Googlen työntekijät ovat "googlereita".
Yle tapasi neljä "googleria" eli Googlen datakeskuksen työntekijää: Laura Parkon (vas.), Rob Antalovskyn, Venla Nopasen sekä Olavi Kempin.Antro Valo / Yle
Mikä ihmeen palvelinkeskus?
Kun kirjoitat Googleen hakusanan ja laitat haun menemään, vastaus tulee salamannopeasti. Se on palvelinkeskusten ansiota.
Niiden toiminta voi olla tavalliselle googlettajalle mysteeri. Haku vain menee jonnekin ja vastaukset pomppaavat jostakin näytölle.
Mutta miten?
Lauri Ikonen johtaa palvelinkeskusta Haminassa.Antro Valo / Yle
Googlen Haminan palvelinkeskuksen johtaja Lauri Ikonen selittää, että keskuksia käytetään valtavien tietomäärien käsittelyyn ja tallentamiseen.
Esimerkiksi Google-haku käsitellään palvelinkeskuksessa jossakin päin maailmaa, kenties juuri Haminassa. Tietoja on myös tallennettava jonnekin.
– Nykyisin puhutaan pilvipalveluista. Se "pilvi" asuu näissä datakeskuksissa, Ikonen kertoo.
Kansainvälinen työporukka
– Olen business partner!
Työnimike tulee Venla Nopaselta sujuvasti englanniksi, ja kaikkien "googlereiden" puheessa vilahtelee englanninkielisiä sanoja. Kansainvälisessä yrityksessä työnimikkeet ovat englanniksi myös Suomessa.
Nopanen opiskeli ennen Googlelle tuloaan Australiassa. Kahdeksan vuotta sitten hän muutti takaisin Suomeen ja huomasi, että kotiseudulla Kymenlaaksossa on paikka auki Googlella.
– Työni on hyvin monipuolista. Järjestän tapahtumia, hoidan yhteisötukiohjelmaa ja paikallisia aloitteita. Olen tiimien ja managerien tukena. Meillä on hyvin kansainvälinen työympäristö, Nopanen kertoo.
Tämän vahvistaa Ukrainasta kotoisin oleva Rob Antalovsky. Hän saapui Suomeen Saksan Googlelta kymmenen vuotta sitten ja rakastui Haminaan.
– Tämä on tosi kiva paikka. Minulla on kaksi koiraa, joiden kanssa ulkoilemme paljon. Olen myös aloittanut Haminassa kajakoinnin!
Antalovsky vastaa palvelintietokoneiden toimintakunnon ylläpidosta.
– Työ on mielekästä. Aina tulee uutta vastaan ja saan tehdä asioita, joita ei ole tehty ennen.
Miten googleriksi pääsee?
Googlella on noin 400 työntekijää Haminassa. Mitä kannattaa opiskella, jos tahtoo Googlelle töihin? Lauri Ikonen kertoo, että vaihtoehtoja on useita.
– Perusaloja opiskelemalla voi päästä Googlelle, mutta keskeisimpänä IT-alan opiskelu voi johtaa datakeskuksella työskentelyyn. Meillä tarvitaan myös sähköosaajia, LVI-ammattilaisia, siivoojia, catering-ammattilaisia ja vartijoita, Ikonen sanoo.
Myös etenemismahdollisuuksia riittää. Laura Parkko päätyi Googlelle ensin toimistoinsinööriksi, joka hoiti esimerkiksi huoltosopimuksia. Nyt hän on regional programme manager.
– Tuen kaikkia Euroopan palvelukeskuksia ja raportoin tietoa siitä, missä Haminassa mennään esimerkiksi taloudellisesti ja bisneksen kannalta, Parkko kertoo.
Parkko on pohtinut työuraansa etätyön myötä.
– Olen miettinyt sitä, että mikä on minulla se työmotivaatio. Se on se, että pystyy auttamaan erilaisia ihmisiä ja kehittämään asioita parempaan suuntaan.
Kasvu on Haminassa ollut jatkuvaa. Toukokuussa otettiin käyttöön jo kuudes palvelinkeskus. Se näyttää maailmanlaajuisen kehityksen suunnan.
– Vuonna 2012 Youtubeen ladattiin joka minuutti 60 tuntia videoita, nyt joka päivä 500 tuntia minuutissa, johtaja Ikonen kertoo.
Loohi, Loohii, Loohii, Jyyväskyylää, Jyyväskyylää, Jyväskylän Lohi on lohi!
Kiertävä sirkus on rantautunut Kankaanpään pesäpallostadionille. Kirahvipukuiset kannattajat laulavat taukoamatta. Rummut pärisevät.
Minibussillinen Tonnin Kaloja on jälleen matkannut jyväskyläläisen joukkueen perässä vieraspeliin ja huutaa kannatustaan suosikeilleen.
Se ei ole ihan tavallista pesispeleissä. Ihan tavallinen ei ole tämä kannattajaporukkakaan.
– Haluamme olla vähän erilaisia. Miksei pesäpallokatsomossa voisi kannattaa samalla tavalla kuin muissakin lajeissa, sanoo yksi porukan johtohahmoista, Tuomo Halttunen.
Lumipallona Jämsästä Jyväskylään
Tonnin Kalat oli alunperin jämsäläinen kaveriporukka.
Kotikunnassa oli huono pesäpallotarjonta, joten muutama kaveri lähti katselemaan pelejä Jyväskylään. Homma lähti vyörymään lumipallon lailla, ja Jämsän buumi tarttui sittemmin jyväskyläläisiinkin.
– Me ihmettelemme itsekin, miten tämä lähti, Halttunen naurahtaa.
Minibussillinen kaloja on matkanut Lohen perässä ympäri Suomea reippaat viisi vuotta.
Niin he tekivät myös viime kesänä, vaikka joukkue pelasi vain kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla.
Tonnin Kalat ovat kiinteä osa erityisesti Lohen kotipelejä. Porukka luo stadionille taustaäänen, johon muun yleisön on helppo lähteä mukaan. Tunnelma on erilainen kuin pesäpallopeleissä yleensä.
Kotikentän Koskenharjun miljöö ja pelaajista huokuva iloisuus purevat porukkaan. Kun hutunkeitto alkaa, kannattajat innostuvat.
– Tottakai me jaksetaan, kun tuollainen hieno joukkue jaksaa myöskin painaa ilolla. Me mennään myös sillä, Halttunen sanoo.
Hänen mukaansa Tonnin Kalojen bussiin voi hypätä kyytiin kuka tahansa ja peleissä saa liittyä seuraan huutelemaan ja laulelemaan, jos haluaa.
Veisuja hetken mielijohteesta
Alkuun peleissä raikasi Keski-Suomen maakuntalaulu, koska muuta ei ollut tarjolla. Sittemmin Tonnin Kalojen kynistä on syntynyt toistakymmentä veisua.
Yksi legendaarisimmista on Boney M:n Rivers of Babylonin säveleen soiva “Kuljen Tourujoen silloilla…”
– Ne on kehitelty hetken mielijohteesta. Ei ole mitään yhteistä linjaa tai sävelmää, Halttunen kertoo.
Nyt Lohi pelaa noususta Superpesikseen eli korkeimmalle sarjatasolle. Lauantaina on näytön paikka kotikentällä.
Tonnin Kalat toivovat paikalle tuhatta katsojaa.
– Se olisi kova juttu, että saataisiin niin paljon ihmisiä Koskenharjulle. Haluamme nähdä ja kokea sen, Halttunen sanoo.
Kun Pietro Saari oli alakoululainen, hän kuului seitsemän pojan ryhmään.
Nuo seitsemän poikaa kävivät koulunsa niin paljon erillään muista kuin saattoi. Forssan kaupunki oli vuokrannut heille tilan koulun lähellä olevasta kerrostalosta. Varsinaisessa koulurakennuksessa he kävivät lähinnä syömässä – vasta kun muut olivat luokissaan.
– Eihän kukaan saanut meidän kanssa liikkua, Saari sanoo nyt.
Osin hän ymmärtää, miksi niin tehtiin. Kun muut elivät vielä leikin maailmassa, Saaren ystäväpiiri harjoitteli pään saamista sekaisin alkoholilla tai bensaa imppaamalla.
Saari oli eroperheen lapsi. Äiti teki kahta työtä, isä joi. Saarella oli ADHD ja se oli ollut alusta asti pääsylippu hankaluuksiin koulussa. Hän kiusasi ja häntä kiusattiin.
"Kaikilla meillä oli ajatus, että halutaan olla isona gangstereita"
Työssään Pietro Saari tapaa nuoria ja viettää heidän kanssaan aikaa. Hän saattaa myös esimerkiksi käydä heidän kanssaan harrastuksissa tai lääkärillä.Antti Haanpää / Yle
Tuohon aikaan, 1990-luvun puolivälissä, peruskoulussa alettiin vasta keskustella erityisoppilaiden integraatiosta eli opettamisesta muiden lasten kanssa. Käytöshäiriöisten lasten kokoaminen samalle tarkkailuluokalle, "tarkkikselle", oli vakioratkaisu.
Eristämisellä oli kääntöpuolensa. Saarella ja hänen luokkatovereillaan ei ollut kuin toisensa. He tunsivat veljeyttä ja ihannoivat vanhempia tarkkislaisia, jotka olivat jo syvemmällä rikosten ja päihteiden maailmassa.
– Kun meitä ei saatu kuriin, kouluun palkattiin kaksi entistä tarkkislaista koulunkäyntiavustajiksi. He olivat siinä vaiheessa jo rikoskierteessä ja heroiinikoukussa.
Saaren mukaan avustajat pitivät kovaa kuria: yksi rangaistus oli panna oppilas lattialle makaamaan ja pudottaa päähän biljardipallo.
– Se ääni mikä siitä lähti ja kipu, en voi sanoin kuvailla.
Jälkeenpäin Saaresta tuntuu, että hän ei kelvannut lapsena juuri kenellekään auktoriteetille. Isompien tarkkislaisten hyväksyntää pystyi kuitenkin ostamaan. Valuuttaa olivat myymälävarkaudet, väkivalta ja ennen pitkää myös huumekauppa.
– Kaikilla meillä oli ajatus, että halutaan olla isona gangstereita.
Näin rikollisuuteen oppiminen tapahtuu
Tutkijat ovat tienneet jo pitkään, että esikuvilta oppiminen on yksi polku rikollisuuteen. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin tutkijatohtorin Markus Kaakisen mukaan ihminen oppii ympäriltään esimerkiksi rikoksissa tarvittavia taitoja, mutta myös rikoksille myönteisiä asenteita.
– Yleensä me altistumme nimenomaan rikoskielteisille näkemyksille. Jos jäät kiinni varastamisesta, se aiheuttaa häpeän tunteita, Kaakinen sanoo.
– Mutta sitten on myös ryhmiä, joissa rikoksen tekemisestä saa positiivista palautetta.
Kaakinen korostaa, että sosiaalinen oppiminen on vain yksi monista tekijöistä rikoskäyttäytymisen taustalla. Käyttäytymismallit eivät myöskään siirry yhtä helposti, jos nuori ei samastu rötösteleviin tovereihinsa eikä arvosta heitä.
Yleensä me altistumme rikoskielteisille näkemyksille. Mutta sitten on ryhmiä, joissa rikoksen tekemisestä saa positiivista palautetta. Markus Kaakinen
Pietro Saari muistaa, miten hän teki kavereineen verivaloja ja tunsi yhteyttä Samaa verta -elokuvan rikolliseen jengiin nimeltä Vatos locos. Poikajoukko tunsi olevansa yhdessä muuta maailmaa vastaan.
Ja tässä syntyy silta Saaren lapsuudesta, 1990-luvun Forssasta, nykypäivään. Poliisi on kertonut useasti näkevänsä merkkejä rikoksia tekevien nuorten jengiytymisestä varsinkin pääkaupunkiseudulla.
Juuri jengirikollisuudessa esikuvilta oppimisen ja muun yhteiskunnan arvomaailmasta eristäytymisen merkitystä pidetään suurena. Ne ovat aiheita, joista Pietro Saarella on kouriintuntuvaa omaa kokemusta.
Hänen mielestään nuorten rikollisuudessa on tapahtunut muutos – ja ongelmalle on syytä tehdä jotain, ennen kuin se karkaa käsistä.
"Rikollisen identiteetin ihannointi on tärkeämpää kuin ennen"
Aseman Lapset -yhdistyksellä on tilat Helsingin päärautatieaseman alakerrassa.Antti Haanpää / Yle
Saari työskentelee nykyään projektityöntekijänä Aseman Lapset ry:n Ripa-hankkeessa. Hän tapaa rikoksia tekeviä nuoria.
– Samoja syrjäytyneitä ja vähävaraisia nuoria ne ovat edelleen, mutta rikollisen identiteetin ihannointi on nyt paljon tärkeämpää kuin ennen. Nyt se on satakertaista.
Saaren mukaan muutos näkyy siinä, että entistä nuoremmat tavoittelevat jonkinlaista gangsteriutta vaattein, puhein ja elkein. Osalle vankilaan joutuminen ja väkivalta ovat meriittejä, siksi pahoinpitelyitä kuvataan ja jaetaan netissä.
Nämä nuoret ovat erilaisia kuin ne, jotka päätyvät tekemään rikoksia päihdeongelmansa vuoksi. Saari pitää näkemäänsä hyvin huolestuttavana.
– Kun rikollisuus liittyy päihteisiin, siihen voi puuttua hoitamalla päihdeongelmaa. Mutta kun se on identiteetti, ihmisessä pitää muuttua kaikki, Saari sanoo.
Hän arvostelee myös viihdeteollisuutta siitä, että esiin nostetaan hohdokkaita rikollisia esikuvia. Saari ottaa esimerkiksi Netflix-sarja Top Boyn popularisoiman roadman-kulttuurin, jossa rikosten tekemiseen yhdistyy tietty identiteetti muotivaatteineen.
– On jäätävää, miten paljon se näkyy meidän nuorissa.
Tutkija: Ei syytä moraalipaniikkiin
Tutkijatohtori Markus Kaakisen mukaan varsinkin Ruotsissa on keskusteltu viime aikoina rikollisen identiteetin ihailun merkityksestä jengirikollisuuden kasvuun. Näkyvät esimerkit varallisuuttaan esittelevistä jengiläisistä vetoavat nuoriin, joilla on omassa elämässään huonot mahdollisuudet hankkia arvostusta.
– Se on yksi esimerkki siitä, miten ympärille kietoutuva ryhmäkulttuuri saattaa kasvattaa rikosten riskiä.
Kaakisen mukaan on monia tapoja yrittää ehkäistä rikollisen esikuvan vaikutusta nuoren rikoskäyttäytymiseen. Ainakin aikuisten ja ammattilaisten olisi hyvä olla tietoisia nuorten suosimista alakulttuuri-ilmiöistä ja kyettävä puhumaan niistä.
– Moraalipaniikkiin ei silti ole syytä. Kulttuuriset ilmiöt harvoin mullistavat nuorisoa niin paljon kuin aikuinen monesti ajattelee.
Kuten alla olevasta grafiikasta näkee, nuorisorikollisuus ei ole kyselytutkimusten perusteella yleistynyt. Pitkällä aikavälillä myös nuorten asenteet rikollisuutta kohtaan ovat tiukentuneet. Pieni osa nuorista kulkee kuitenkin vastavirtaan ja tekee entistä enemmän rikoksia.
Romuksi menneestä rikosurasta tuli yllättävä etu
Pietro Saaren ase nuorisorikollisuutta vastaan on hänen oma elämänkokemuksensa. Hän kertoo nuorille, mitä lapsuuden kuvitelmille veriveljeydestä ja rikollisesta urasta tapahtui. Ne menivät pirstaleiksi jo täysi-ikäistymisen kynnyksellä.
– Sitä oppi huomaamaan, että jokainen ajattelee vain itseänsä ja päihteitä. Ei se veljeys kovin pitkälle kantanut.
Hän kertoo kohtaamilleen nuorille, kuinka moni haluaa kuuluisaksi rikolliseksi, mutta "99,9 prosenttia" epäonnistuu.
– Eihän minunkaan kaveripiiristäni oikeastaan kenestäkään tullut rikollista. Useimmat ovat jääneet niin pahaan päihdekoukkuun, että lopulta sitä vain odottelee kuolemaa.
"Kyllä yhteiskunnan pitää tämä tietää, kun minäkin tiedän"
Saaren elämässä tapahtui käänne, kun hänen elämänkumppaninsa oli vähällä kuolla keuhkokuumeeseen. Se sai hänet menemään hoitoon ja pyrkimään irti rikoksista ja huumeista. Hän oli käyttänyt suonensisäisiä huumeita 13-vuotiaasta.
Raitistuneena hän kävi läpi Laurea-ammattikorkeakoulun koulutuksen rikosseuraamusalan kokemusasiantuntijaksi haluaville. Sitä kautta hänelle tarjoutui tilaisuus auttaa rikos- ja päihdekierteessä olevia nuoria.
"Meillä on kuitenkin parempi tilanne kuin monessa muussa Euroopan maassa", Pietro Saari sanoo nuorisorikollisuudesta.Antti Haanpää / Yle
Käytännössä hän viettää heidän kanssaan aikaa, tutustuu heihin ja auttaa heitä saamaan uudelleen kiinni esimerkiksi koulusta tai harrastuksista. Joskus on raskasta nähdä nuoria, joiden elämäntarinat palauttavat mieleen Saaren omat vaikeat kokemukset. Eräs mieleenpainuva hetki oli kouluvierailulla.
– Kun yhtä oppilasta kutsuttiin nimellä, hän alkoi aina heti kiistää, että "mä en ole tehnyt mitään". Olen reagoinut ihan samoin, kun minut on mainittu, Saari kertoo.
– Se kertoo siitä, että lapsen ainoat kohtaamiset aikuisen kanssa ovat olleet sitä, että häntä on syytetty jostain.
Avain on nuoren kohtaamisessa. Saaren mukaan nuori tarvitsee jonkun, jonka hän hyväksyy ja joka on kiinnostunut hänestä. Monen nuoren käytös muuttuu heti, kun he huomaavat, että heitä ei vain pompotella paikasta toiseen.
– Kyllä yhteiskunnan pitäisi tämä tietää, kun minäkin tiedän.
– Rokotetutkimukseen tarvitaan 6–23 kuukauden ikäisiä vauvoja ja lapsia noin 1 250, Tampereen yliopiston rokotetutkimuskeskuksen johtaja Mika Rämet kertoo.
Rämetin mukaan alle puolivuotiaat saavat vastustuskyvyn äidiltään raskauden aikana istukan kautta, joten heitä ei kannata rokottaa.
Rokotevalmistaja Pfizerin suunnittelemaan ja rahoittamaan maailmanlaajuiseen tutkimukseen osallistuu vauvoja myös Espanjasta,Puolastaja Yhdysvalloista.
– Ilmoittautuneita on jo ihan mukavasti, Rämet kertoo.
Jos rokotteen todetaan tehoavan, eikä sillä ole liian paljon haittavaikutuksia, vauvoja voitaisiin alkaa rokottaa jo vuodenvaihteen jälkeen.
Rokotukset pitää ensin hyväksyttää Euroopan lääkevirastolla, Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksella, sosiaali- ja terveysministeriöllä sekä valtioneuvostolla.
Sairastuneen vauvan äiti: "Huoli oli järkyttävä"
Vaikka vauvat joutuvat hyvin harvoin koronan takia sairaalahoitoon, loppukesän aikana Helsingin Lastenklinikalla on ollut hoidossa muutamia. Se on infektiotautien erikoislääkärin Tea Niemisen mukaan hieman enemmän kuin aiemmin.
HUSista arvellaan, että deltamuunnos ja vanhempien rokottamattomuus ovat osaltaan vaikuttaneet vauvojen tartuntojen lisääntymiseen.
Tanja Männistön mielestä päätös koronarokotuksesta vauvalle olisi vaikea, koska vauva ei osaa ilmaista omaa mielipidettään. Matti Myller / Yle
Myös helsinkiläinen Otso-vauva sairasti koronan hiljattain yhdeksän kuukauden ikäisenä.
Nyt hän on parantunut ja jaksaa tutkia lelujaan syysauringon lämmössä kotinsa parvekkeella.
Otson äidillä, Tanja Männistöllä, on kuitenkin tuoreessa muistissa hetki, kun selvisi, että korkeassa kuumeessa oleva, väsynyt vauva oli sairastunut koronaan.
– Kun testitulos tuli, se huoli oli ihan järkyttävä. Ajattelin ensimmäiseksi, että kuinkahan tässä nyt käy.
Eniten huolta aiheutti se, ettei äiti ollut kuullut aiemmin vauvojen koronatartunnoista, eikä tiennyt millainen tauti vauvalle voi tulla.
– Pelkäsin, että Otso joutuu sairaalaan vaikkapa eristykseen, enkä itse pääsisi mukaan ja voisi olla hänen kanssaan, Männistö sanoo.
Otso oli saanut tartunnan todennäköisesti perheen 9-vuotiaalta. Äiti, isä ja perheen 11-vuotias sairastuivat vauvan jälkeen. Eniten äiti pelkäsi vauvan puolesta.
– Huoli vauvasta oli valtava.
Vauvan kuume alkoi kuitenkin laskea muutaman päivän päästä.
“En tiedä, osaisinko päättää vauvani puolesta”
Vaikka huoli vauvasta oli kova, Tanja Männistö ei ole varma rokotuttaisiko hän Otson, jos se olisi mahdollista.
– Tuo on rankka kysymys, hän miettii.
Perheen aikuiset ehtivät saada yhden rokoteannoksen ennen sairastumistaan.
– Olen rokotemyönteinen, mutta jos päätöksen joutuu tekemään toisen puolesta, niin asetelma on ihan erilainen.
Otso-vauva jaksaa jo liikkua ja leikkiä. Sairastaessaan hän halusi olla vain äidin sylissä. Matti Myller / Yle
Vauvan rokotuspäätökseen vaikuttaisi äidin mukaan myös se, että vauva on niin pieni ja kokemusta rokotteesta on niin vähän.
– Jos koronarokotus kuuluisi yleiseen rokotusohjelmaan, ja se annettaisiin neuvolassa rokotetarjottimella muiden rokotteiden kanssa, niin silloin emme ehkä kieltäytyisi siitä.
Päätös perheen pian 12–vuotiaan lapsen rokottamisesta on helpompi, koska hänen kanssaan asiasta voi keskustella.
– Hän pystyy itse miettimään asiaa ja sanomaan. Mutta vauvan rokottaminen on täysin meidän vanhempien vastuulla, Männistö toteaa.
– En tiedä, osaisinko päättää vauvani puolesta, hän sanoo.
Vaikka koko perhe sairasti, huoli vauvasta oli suurin.Matti Myller / Yle
Teinien rokotukset edenneet nopeasti
Lasten infektiotautien erikoislääkäri Tea Nieminen HUSistailoitsee,että 12–15-vuotiaiden lasten rokotukset ovat edenneet nopeammin kuin hän oli odottanut.
– Olen aivan ällistynyt siitä, miten nopeasti rokottaminen on edennyt. Se on aivan fantastista.
Nieminen pitää teinien rokottamista perusteltuna, koska rokotettuina heillä on muun muassa mahdollisuus jatkaa normaalia elämää, kuten käydä koulussa.
Alle 12-vuotiaiden, pikkulasten ja etenkin vauvojen, rokottamisen suhteen Nieminen on paljon kriittisempi.
– Pitää tarkkaan punnita, kuinka vauva itse hyötyisi siitä ja mikä olisi rokotusten yhteiskunnallinen merkitys, Nieminen sanoo.
Vauvat sairastavat koronan useimmiten lievänä ja joutuvat erittäin harvoin koronan takia sairaalahoitoon.
Vauvat ovat useimmiten kotihoidossa ensimmäisen elinvuotensa, joten he saavat tartunnan kotipiiristään ja tartuttavat harvoin kodin ulkopuolisia ihmisiä.
HUSin lääkäri: Lasten rokottamista pidetään usein itsestäänselvyytenä
Vain rokotuskattavuuden parantamiseksi pikkulapsia ja vauvoja ei siis saisi alkaa rokottaa.
– Mitään ihmisryhmää ei saa alkaa rokottaa, ellei siitä ole hyötyä rokotettavalle itselleen, Nieminen sanoo.
Hänen mielestään on syytä tehdä iso selvitys ennen kuin päätetään, kannattaako lapsia rokottaa.
– En usko, että vauvojen rokotusten tarpeellisuutta pystytään osoittamaan, Nieminen arvioi.
Lapset ovat useimmiten kotihoidossa ensimmäisen ikävuotensa, joten he harvoin tartuttavat muita.Matti Myller / Yle
Rokotetutkimukset ja rokottaminen etenevät kuitenkin vauhdilla, ja se saa lääkärin mietteliääksi.
Välillä pikkulasten rokotuksista puhutaan julkisuudessa ikään kuin ne olisivat itsestäänselvyys.
– Monet asiantuntijatkin, osin ehkä huomaamattakin, toteavat, että hyvin pian päästään varmaan rokottamaan 6–12-vuotiaita, ihan kuin se olisi itsestäänselvyys, vaikka ensin pitäisi harkita tarkkaan rokotusten tarpeellisuus.
Miten vauvan oireita tutkitaan, kun hän ei osaa kertoa niistä?
Vauvojen koronarokotetutkimuksessa mukana oleville annetaan korona- tai lumerokote ja tarkkaillaan, tuleeko siitä jotakin reaktioita.
Tampereen rokotetutkimuskeskuksen johtajan Mika Rämetin mukaan vauvojen kohdalla tarkkaillaan esimerkiksi lämmön nousua ja pistopaikan punoitusta.
Vauvathan eivät voi itse kertoa tyypillisistä haittavaikutuksista, kuten päänsärystä, väsymyksestä tai lihaskivuista. Vauvoilla oireet voivat ilmetä ärtyisyytenä, itkuisuutena tai huonona syömisenä.
Rokotetusta vauvasta tai pikkulapsesta otetaan verinäyte, josta mitataan, kuinka paljon vasta-aineita on muodostunut. Tutkimuksissa siis punnitaan, millainen teho rokotteella on ja miten hyvin vauvat sietävät rokotetta.
Vauvojen koronarokotetutkimuksessa seurataan rokotuksen aiheuttamia reaktioita, kuten lämmönnousua.Matti Myller / Yle
Rokotetutkimuskeskus: Rokotuslupa voi tulla nopeastikin
Ensimmäisiä välianalyysejä pikkulasten ja vauvojen rokotetutkimuksista voidaan odottaa jo ennen vuodenvaihdetta.
– Jos tulokset ovat toivottuja, niiden perusteella voidaan hakea Euroopan lääkeviraston Eman myyntilupapäätöstä, sanoo Tampereen rokotustutkimuskeskuksen johtaja Mika Rämet.
Sen jälkeen THL:n kansallinen rokotusasiantuntijaryhmä arvioisi, onko rokottaminen meidän olosuhteissamme mielekästä, hän jatkaa.
Tämän jälkeen asia menisi vielä sosiaali- ja terveysministeriöön lausuntokierrokselle, koska se vaatii koronarokotusasetuksen muuttamista.
Prosessi on siis samanlainen kuin päätettäessä 12–15-vuotiaiden rokottamisesta.
– Koska järjestelmä on valmis, päätös voisi tulla nopeastikin, Rämet arvioi.
Tutkimukset etenevät ikäryhmittäin, ja seuraavaksi odotetaan tuloksia 5–12-vuotiaiden rokotetutkimusten tuloksia.
– Alakouluikäisiä voitaisiin alkaa rokottaa jo ennen kevätlukukautta, jos se nähdään hyödylliseksi, sanoo Rämet.
Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin 12. syyskuuta kello 23:een saakka.
Nuorten rikollisuus on muuttunut, sanoo entinen nuorisorikollinen
Nuorten rikollisuus vähenee, mutta pieni osa nuorista tekee rikoksia entistä enemmän. Yle tapasi entisen nuorisorikollisen Pietro Saaren, jonka mielestä rötöstelevien nuorten asenteissa on tapahtunut huolestuttava muutos: entistä useampaa motivoi rikollisen elämäntavan tavoittelu.
Suomi jätti evakuoimatta Afganistanista tulkit ja vartijat, Ruotsi ei
Saksa evakuoi Afganistanista tuhansia ihmisiä. 2021 Bundeswehr Handout / Getty Images
Kun Suomi vasta väänsi kättä lainkohdasta, osa maista oli jo käynnistänyt afganistanilaisten evakuoinnit. Suomi evakuoi Afganistanista lopulta pienen joukon muihin maihin verrattuna ja jätti vastuun tulkeista muille. Hallitus väisteli vastuuta ja teki mielivaltaisia rajauksia, sanovat tutkijat.
WTC-iskuista on kulunut 20 vuotta
Ensimmäinen kahdesta WTC-tornista sortuu 11. syyskuuta 2001.AFP / Lehtikuva
Syyskuun 11. päivän iskuista tulee tänään kuluneeksi 20 vuotta. Miten iskut muuttivat maailmaa? Mitä iskujen jälkeen aloitetusta Afganistanin sodasta jäi käteen? Ylen erikoislähetyksessä kello 15.25 nähdään tunnelmia muistotilaisuudesta New Yorkista, jota seuraa paikan päällä Yhdysvaltain-kirjeenvaihtaja Mika Hentunen.
Koronapassi ei sovellu Puolustusvoimiin, sanoo Kaikkonen
Aseenkäsittelykoulutus naisten erikoisjoukkoreservin valintakokeessa.Puolustusvoimat
Puolustusvoimat valmistelee suunnitelmaa koronarajoituksista luopumiseen. Tavoitteena on palauttaa koulutus- ja harjoitustoiminta sekä puolustusyhteistyö tavalliselle tasolle. Pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallitus pohtii parhaillaan koronapassin käyttöä, mutta Kaikkonen ei innostu koronapassista Puolustusvoimien osalta. Kaikkonen on Ykkösaamun suorassa haastattelussa klo 10.05.
Kuka sijaistaa puheenjohtajaa, kun Ohisalo jää vanhempainvapaalle?
Ohisalo jää loppuvuonna vanhempainvapaalle.Markku Ulander/Lehtikuva
Vihreiden puoluekokous valitsee tänään puheenjohtaja Maria Ohisalon ilman vastaehdokasta jatkokaudelle. Tänään valitaan myös puolueen varapuheenjohtajat, joista yksi sijaistaa Ohisaloa, kun hän jää loppuvuonna vanhempainvapaalle. Yle seuraa tiiviisti puoluekokousta sekä näyttää suorana Ohisalon linjapuheen ja muut mielenkiintoisimmat hetket.
Sateita monin paikoin, pohjoisessa aurinkoista
Ilmatieteen laitos
Aamu on sateinen etenkin keskisessä Suomessa. Etelämpänä sateet ovat kuurottaisia. Sateita tulee päivällä ajoittain Suomen etelä- ja keskiosissa. Pohjoisessa on poutaista ja laajalti aurinkoista. Etelässä lämpötila voi kohota 20 asteeseen, jos pilvipeite repeilee. Muualla lämpötila on 10–15 astetta.
Kaupunkimuraalien sarja laajenee Riihimäelle. Muraaleista on syntynyt uusia kaupunkinähtävyyksiä, joita on myös alettu bongailla eri puolelta Suomea.
Riihimäki päätti hankkia useita seinämaalauksia kaupunkilaistensa iloksi, kun kaupunki täyttää 60 vuotta. Koronan vuoksi juhlia vietetään vasta nyt – kaupungiksi Riihimäki tuli vuoden 1960 alussa.
Hotelli Seurahuoneen seinää musiikkiopistoa vastapäätä koristaa värikäs Patrik Korhosen muraali. Sen aiheena on Marimekon Unikko-kuosi ja sen suunnittelija, riihimäkeläinen Maija Isola.
– Tarkoitus on nostaa nimenomaan paikallisia ihmisiä, jotka ovat jollain tavalla merkityksellisiä tällä alueella ja kaupungille, sanoo Korhonen.
Työtään varten helsinkiläinen taiteilija tutustui perusteellisesti Riihimäen historiaan ja päätyi nimenomaan Isolaan hänen töidensä tunnettuuden vuoksi. Korhosen saama palaute on ollut kannustavaa,
– On ollut mahtava tehdä tässä tätä teosta, koska ihmiset pysähtyvät, katsovat ja tsemppaavat.
Patrik Korhonen on saanut kannustavaa palautetta muraalistaan.Ville Välimäki / Yle
Kriittisesti teoksiinsa suhtautuva taiteilija on myös itse tyytyväinen teokseensa.
– Katson teosta aina teknisesti ja maalauksellisesti, että onko se sitä, mitä haluan. Tällä kertaa voin sanoa, että se on pieteetillä tehty teos ja olen siihen tyytyväinen.
Muraalibongareille kaupunkikin tutuksi
Riihimäkeläinen Kirsi-Maria Virtanen tunnustautuu muraalibongariksi. Kuvattuja muraaleja on kertynyt kymmeniä. Hän uskoo, että komeat muraalit vetävät ihailijoita Riihimäelle.
Kirsi-Maria Virtanen uskoo, että muraalit vetävät väkeä Riihimäelle ja saavat heidät tutustumaan myös itse kaupunkiin.Ville Välimäki / Yle
– Kun ihmiset lähtevät niitä bongailemaan, he voivat löytää samalla kaupungista jotain muutakin. Tämä teos on hieno ja sopii hyvin tähän kohteeseen, tuumaa Virtanen Isola-aiheisen teoksen äärellä.
Virtanen toivoo, että Riihimäelle tulisi enemmänkin muraaleja.
Juhliva kaupunki saa Oravankadun kiertoliittymään Jussi Gomanin taideteoksen. Moniosaisen teoksen nimi on Uusi alku. Se koostuu kiertoliittymän keskelle sijoitettavasta veistoksesta ja viereisten meluseinien maalauksista.
Edwina Goldstonen teoksesta löytää lukuisia tuttuja paikkoja Riihimäeltä.Ville Välimäki / Yle
Taidemuseon ja poliisilaitoksen seinällä Edwina Goldstonen teos esittelee riihimäkeläisiä paikkoja ja henkilöitä, kuten jääkiekkovalmentaja Jukka Jalosen. Kaupungin keskustassa sijaitsevassa Jukka Jalosen puistossa paljastettava maamerkki toimii vaikkapa selfiepisteenä.
Timo Tyynismaan muraali komistaa talon seinää Oikokadulla.Ville Välimäki / Yle
Jo aiemmin kesällä Oikokatu 21:een ilmestyi oululaisen arkkitehdin ja muraalitaiteilija Timo Tyynismaan sarjakuvamainen maalaus.
Marjaana Pohjola ja Katariina Vesterinen availevat Fallero-pusseja ja tutkivat niiden sisällön koostumusta Kuori-ravintolan keittiössä Turun tuomiokirkon lähistöllä.
He tutustuivat toisiinsa jo vuosia sitten Turun ammatti-instituutissa ruoka-alan opintojen parissa. Viitisen vuotta sitten he perustivat yhdessä ravintolan.
Suomen menestysresepti -kisan voitto tuli ravintolaan jo toistamiseen.
Marjaana Pohjola kehitti reseptin kasvispyörykkä Falleroille. Katariina Vesterinen puolestaan oli kehittämässä saman kisan vuoden 2020 voittajatuotetta, Rostista, turkulaisen Rostenin leipomon kanssa. Vuoden 2021 työryhmässä Vesterinen oli taustajoukoissa ja muun muassa yhteydessä tavarantoimittajiin.
– Tämänvuotinen voittajaresepti on minun keksimäni. Meillä oli Katariinan kanssa yhteinen tuotekehityspäivä, jolloin kokeilimme erilaisia ainesosia ja makuja falafeleihin. Punajuuri ja lehtikaali valittiin silloin härkäpavun kaveriksi raaka-aineeksi, kertoo Marjaana Pohjola.
Kaksikko myöntää, että kisa oli jännittävä kokemus. MTV3 -kanavalla lähetty ohjelma nauhoitettiin keskikesällä.
– Kilpailun huipennus oli todella mielenkiintoinen. Oli tosi kuuma, meillä oli maskit kasvoilla ja saatiin odottaa ehkä tunnin verran, paljastuuko kuvun alta Fallero, kertoo Vesterinen.
Hän oli taustajoukoissa Pohjolan hoitaessa varsinaisen tuote-esittelyn televisiokameroiden loisteessa.
Marjaana Pohjola ja Katariina Vesterinen esittelevät alkuperäistä falafel-taikinaa. Minna Rosvall / Yle
Pyörykän kehitys alkoi Barcelonan muistoilla
Voitokkaiden pyöryköiden taustalla on pitkäaikainen kehitys. Marjaana Pohjola on noudattanut kasvisruokavaliota 11-vuotiaasta saakka.
Hän on tehnyt uravalintansa niin, että pystyi perustamaan oman kasvisravintolan. Koulutukseltaan Pohjala on restonomi.
– Kun perustimme kasvisravintolan viisi vuotta sitten, halusimme listalle falafelejä. Olin Barcelonassa syönyt falafeliä pitaleivän kanssa. Siihen sai itse laittaa täytteitä. Kehitin kikherneeseen perustuvan falafelin meille, kertoo Pohjola.
Korona toi uuden idean ravintoloitsijoille. He hakivat kehitysrahaa Business Finlandilta ja saivat sen. Sillä rahalla saatiin falafelejä ruokakauppoihin.
– Saimme kutsuttua töihin lomautettuja työntekijöitä. Oli tärkeää kehittää jotain, kun ravintolaa ei voitu pitää auki. Ollaan ylpeitä, että täyssulkujen aikaan pystyttiin katsomaan boksin ulkopuolelle eikä jääty odottelemaan parempia aikoja, kertoo Pohjola.
Katariina Vesterinen ja Marjaana Pohjola ovat harjaantuneita tutkimaan massan koostumusta. Tuotteita haistellaan ja maistellaan.Minna Rosvall / Yle
Asiakkaat apuna kehitystyössä
Uuden ruokareseptin suunnittelu ja toteutus onnistuu hyvin ravintoloitsijalta.
Marjaana Pohjola ja Katariina Vesterinen kertovat, että he saavat apua asiakkailtaan. Se on etu isoihin ruokataloihin verrattuna.
– Meillä on ravintolassa avotiski, ja asiakkaan kommentin saa suoraan. Maistuiko vai ei? Voimme kysyä saman tien. Meidän ei tarvitse operoida neuvotteluhuoneista käsin. Mausteistakin voidaan kysyä asiakkaalta, kertoo Vesterinen.
Pohjola kertoo, että Falleroiden kohdalla aikaa vei eniten tuotteistaminen. Kasviksia pyöryköissä on 30–40 prosenttia tuotteesta. Mikrobiologiset testit teki erillinen yritys.
– Reseptin sain aikaan nopeasti ja se pysyi onneksi sellaisena, että pystyttiin välttämään ylimääräisiä ainesosia. Värit tulevat suoraan kasviksista eli punajuuresta, herneistä ja lehtikaalista. Sitten kehitettiin versio, jota pystyy tekemään isossa tehtaassa ja isossa mittakaavassa, kertoo Pohjola.
Kaksikko jatkaa tuotekehitystyötä. Tavoitteena on tuoda mukaan uusia makuja suomalaisista raaka-aineista. Myös ravintolan hittituote, kikherneeseen perustuva falafeli, tehdään jatkossa härkäpavusta.
Pyöryköiden ulkonäkö on tärkeää. Väri tulee kasviksista. Minna Rosvall / Yle
Joko nyt on kasvisbuumin aika?
Kasvisbuumin alkamista on odoteltu Suomeen jo pitkään. Aina välillä varsinkin suurissa kaupungeissa buumin uskotaan jo alkaneen. Suomalaisten lihankulutustilastot herättävät kuitenkin huomaamaan, että perinteinen meno jatkuu vahvana.
Kasvisravintolayrittäjät Marjaana Pohjola ja Katariina Vesterinen uskovat, että muutos voisi olla nyt tulossa.
– Olimme oikeaan aikaan liikkeellä, kun perustimme kasvis-vegaaniravintolaa viisi vuotta sitten. Härkäpapupohjainen, suomalainen tuote ei välttämättä olisi kiinnostanut viisi vuotta sitten, mutta nyt sille on kysyntää.
Falleroihin käytettävät härkäpavut viljellään regeneratiivisesti, eli maa uudistuu ja sitoo enemmän hiiltä.
– Ihanaa, että ihmiset ovat heränneet maapallon tilaan ja eläinten hyvinvointiin. He ovat huomanneet, että lihaa ei aina tarvitse olla lautasella, pohtii Pohjola.
Voit keskustella aiheesta Yle Tunnuksella. Kommentointi sulkeutuu 12.9. kello 23.
Pyöräkorjaamoista ja huoltoliikkeistä kerrotaan, että tehtaat eivät ole pysyneet kysynnän tahdissa. Varaosapula kärjistyi, kun isot tukkukauppiaat Aasiassa ja Amerikassa moninkertaistivat pyörä- ja varaosaostonsa ja ostivat varastot miltei tyhjiksi.
– Eurooppa jäi nuolemaan näppejään. Nyt kun osapulaa paikataan, niin osat toimitetaan pääasiassa pyörätehtaisiin ja jälkimarkkinointiin ei riitä tavaraa, kertoo yrittäjä Vesa Korhonen VX Fixiestä Jyväskylästä.
Vesa Korhonen on huoltanut ja korjannut polkupyöriä kahdeksan vuotta VX Fixiessä.Jarkko Riikonen / Yle
Keväällä joidenkin varaosien odotusaika venyi neljäänkymmeneen viikkoon, nyt ylittyy jo vuosi.
– Renkaista on pulaa ja yleisimpiä jarrupalojakin tuntuu olevan kiven alla, huokaa yrittäjä Pasi Pesiö Huoltopilotti Oy:stä.
Pesiö on tilannyt koko ensi kauden varaosat hyvissä ajoin keväällä, mutta siltikään hän ei ole varma saadaanko tarvikkeita.
Neljä mekaanikkoa työllistävässä Huoltopilotissa osien saantia helpottaa hieman japanilaisen pyöränosien valmistajan Shimanon sertifikaatti.
Yhden miehen yritys VX-Fixie kärsii enemmän osapulasta. Ongelmia on ketjujen ja takapakkojen saannissa.
– Se on maailmanlaajuinen ongelma ja saa nähdä saadaanko osia ensi vuonna. Joitakin pakkoja joutuu odottamaan jopa vuoteen -24 asti, harmittelee Vesa Korhonen.
Hinnat nousevat syyskuussa
Kun pyörämarkkinoilla tarjonta ei kohtaa kysyntää, on edessä tuttu ilmiö: hintojen nousu.
– Tavarantoimittajilta tuli viestiä, että syyskuussa hinnat taas nousevat. Luulen, että kärsimme vielä pari vuotta saatavuusongelmista, miettii Pasi Pesiö.
Pasi Pesiö pyörittää neljä mekaanikkoa työllistävää Huoltopilottia Jyväskylässä.Jarkko Riikonen / Yle
Pyöräilijä voi itse välttää varaosapulan aiheuttamaa pyöräilykatkosta pitämällä hyvää huolta pyörästään - etenkin ketjuista
– Pyöriä pitää pestä useammin ja rasvata ketjut säännöllisesti, niin sillä pääsee jo aika pitkälle. Jos ketjut venyvät liikaa, niin edessä on remontti, muistuttaa Vesa Korhonen.
Jyväskylän Pyöräilyseura JYPS korostaa myös polkupyörien säännöllistä huoltoa. Kesällä JYPS järjesti pyöränhuoltokurssikiertueen Keski-Suomessa. Kursseilla harjoiteltiin muun muassa öljyämisiä, vaihteiden ja jarrujen säätämistä sekä renkaiden, sisäkumien ja muiden kuluvien osien vaihtamista.
Ketjujen säännöllinen putsaus ja öljyäminen voi pelastaa suuremmilta korjausmurheilta.Jarkko Riikonen / Yle
Pyöräilyseuran jäsensihteeri Teemu Peltonen kiteyttää pyörästä huolehtimisen perusteet kuuteen vinkkiin.
Kuusi vinkkiä pyörän kunnossapitämiseen
Huolehdi turvallisuudesta: tarkasta, että jarrut toimivat ja jarrupaloissa on pintaa, tarkasta renkaiden kiinnitys ja muut pultit.
Varmista mukavuus: tarpeeksi ilmaa renkaissa. Arkipyörissä rengaspaine on yleensä 4-6 baria. Sen pumppaa mittarilla varustetulla jalkapumpulla. Pienillä kasipumpuilla saa vain pari baria.
Ehkäise rikkoontumista: huolehdi ketjuista, öljyä kerran viikossa tai parissa suihkutettavalla ketjuöljyllä. Ketju öljytään pyörittämällä polkimia taaksepäin. Pyyhi ylimääräinen öljy pois, sillä se kerää likaa.
Säästä korjauskuluja ketjumitalla: halpa työkalu näyttää onko ketju venynyt. Jos mitan kaksi hammasta uppoaa ketjuväleihin, ketju on venynyt ja se pitää vaihtaa. Jos ketjun ajaa loppuun, se kuluttaa taka- ja etupakkaa, jolloin ne pitää uusia.
Opettele sisärenkaan vaihto: uusi rengas ja rengasmuovi retkillä mukana päällysrenkaan irrottamiseksi vanteelta, YouTubesta löytyy opastusvideoita.
Pidä yleistyökaluja mukana: kuusiokolo- ja jakoavain pulttien kiristämiseen, rengasmuovit tien päällä kumien vaihtamiseen ja minipumppu, jotta uuteen sisäkumiin saa ilmaa.
Pyörähuoltamoissa varaosavalikoima hupenee, kun tehtaiden tuotanto ei pysy kysynnän tahdissa.Jarkko Riikonen / Yle
Kaikista suomalaisista yli puolet on rokotettu kahteen kertaan. Suomen uudistettu koronastrategia hyväksyttiin tällä viikolla. Maa halutaan avata ja pitää auki. Pääministeri Sanna Marin (sd.) arvioi, että normaaliin elämään olisi mahdollista palata lokakuussa.
Poikkeustilasta valoisammaksi muuttuneessa koronatilanteessa on syytä tarkastella myös sitä tapaa, jolla mediassa pandemiaa käsitellään. Tätä mieltä on Ylen mediaohjelma Viimeisessä sanassa vieraillut Helsingin Sanomien toimituspäällikkö Esa Mäkinen.
Suurista medioista Helsingin Sanomat ja MTV Uutiset kertoivat 6. syyskuuta, että eivät enää jatka päivittäisten tartuntalukujen uutisoimista.
– Kun kyse on ihmisten perusoikeuksiin puuttumisesta, lähtökohta pitäisi olla se, että poikkeustilan jatkamista tulisi perustella eikä paluuta normaaliin. Ei ole perusteltua jatkaa rutiininomaista tartuntaluvuista uutisointia.
Tampereen yliopiston journalistiikan apulaisprofessori Laura Ahva toivottaa koronajournalismin painopisteen muutoksen tartuntaluvuista kohti normaalia elämää tervetulleeksi.
– Tartuntaluvut olivat kriisin alkuvaiheessa keino saada haltuun koronaa ja niiden seuraamisesta tuli sitten rutiinia pitkittyneen kriisin aikana, Ahva sanoo.
Apulaisprofessori Laura Ahva Tampereen yliopistosta sanoo, että päivittäisten tartuntalukujen kertomisesta tuli medialla rutiini pitkittyneessä kriisissä. Jorge Gonzalez / Yle
Päivittäiset THL:n toimittamat tartuntaluvut eivät enää kerro pandemiatilanteen vakavuudesta, mutta eivät ne ole olleet apulaisproffesorin mukaan ongelmattomia aiemminkaan. Pelkkien lukujen tuijottaminen kadottaa kontekstin ja ja aiheuttaa toivottomuutta.
Myös Ylellä pohditaan sitä, millainen koronauutisointi on relevanttia ja pyritään keskittymään etenkin koronan isompaan kuvaan.
Huolenaiheet kiinnostavat journalismissa, mutta ilolle on aina tilausta
Mäkinen kirjoitti Helsingin Sanomien uudesta koronalinjauksesta kertoneessa uutisessa, että "korona loppuu siinä vaiheessa, kun kukin meistä itse päättää lakata pelkäämästä."
Hän kertoo tarkoittaneen kärjekkäällä lauseella sitä, että jokaisen pitää itse tehdä päätös siitä, milloin on tarpeeksi tietoa, jonka turvin uskaltaa palata normaaliin.
– THL:n Mika Salminen ei tule taluttamaan ihmisiä harrastuksiin, ravintoloihin ja karaokeen. Meidän näkökulmastamme tiedon fokuksen muuttaminen on rohkaisu pois siitä pelosta, joka kuitenkin on puolitoista vuotta ollut meidän kaikkien elämässä enemmän tai vähemmän läsnä, Mäkinen sanoo.
Helsingin Sanomien toimituspäällikkö Esa Mäkinen muistuttaa, että median on oltava mukana myös yleisön iloissa, ei vain huolissa.Jorge Gonzalez / Yle
Ahva sanoo, että journalistisella medialla on valta määritellä kuinka paljon, miten, milloin ja mistä näkökulmasta koronasta puhutaan. Tämä kaikki luo todellisuutta, jossa elämme.
– Medialla on valta suunnata sitä, miten korona ymmärretään ja miten sen kanssa eletään, Ahva sanoo.
Hän kertoo yleisötutkimuksesta, jonka mukaan ihmisiä kiinnostaa journalismissa sellaiset asiat, jotka heitä omassa elämässään huolettavat. Rokotusten ansiosta korona ei enää ole kansakunnan päällimmäisin huolenaihe.
– Nyt median pitää löytää asiat, jotka ovat tämän hetken huolenaiheita ja kohdentaa huomio niihin. Tällöin ihmiset saavat resursseja elää tässä monimutkaisessa maailmassa, Ahva sanoo.
– Mistä me löydetään sitä iloa, joka liittyy koronan päättymiseen? Väitän, että tänä syksynä yksi vallitseva teema on helpotus, muistuttaa Mäkinen.
Tekniikan opiskelijoiden yli neljällä kuukaudella siirtynyt vapunvietto huipentui lauantaina teekkarikasteeseen Tampereella. Päivän aikana noin 850 Tampereen yliopiston tekniikan ja luonnontieteiden tiedekunnan opiskelijaa pääsi Tammerkosken kylmään kylpyyn.
Teekkarikaste on kuulunut tamperelaiseen vappuperinteeseen vuodesta 1966. Tänä vuonna se siirtyi koronapandemian vuoksi syksyyn jo toisen kerran peräkkäin.
Myös perinteinen fuksikulkue peruuntui ja sen sijaan opiskelijat matkustivat Hervannasta ratikalla keskustaan.
Ensimmäiset ryhmät laskettiin kosken kello 12 ja aikataulun mukaan noin 850 teekkaria on saanut kasteen kello 18 mennessä.Elina Nieminen / Yle
Ensimmäisten joukossa koskeen pääsivät jäynäkisan voittaneet konetekniikan opiskelijat. Parhaassa jäynässä tamperelaisille uskoteltiin, että ratikkaan on asennettu iiriksen tunnistin, joka rekisteröi pummilla kulkevat matkustajat.
Kasteen jälkeen itseään kuivaillut Aaro Mätäsniemi ei tapahtuman siirtymistä enää harmitellut.
– Ei haittaa yhtään, nyt on todella hyvä fiilis. Vesikin on varmaan vappuna kylmempää.
Myös Anna Kopra oli helpottunut ja tyytyväinen.
– En pidä korkeista paikoista enkä kylmästä vedestä, mutta yllättävän hauskaa oli. Ja nyt olen sitten tuore koneteekkari.
Yleensä ensimmäisen vuoden opiskelijat eli fuksit kastetaan lukuvuoden päätteeksi vappuna ja vasta sen jälkeen he ovat teekkareita. Syksyyn siirtyneessä tapahtumassa teekkareiksi kastettiin toisen vuoden opiskelijoita. Kopralla opintoja on takana jo kaksi vuotta eli teekkarin tittelin hän saa käyttöön tavallista myöhemmin.
– Minun piti osallistua kasteeseen jo vuosi sitten, mutta jouduin koronatestiin ja jätin varotoimena osallistumatta.
Anna Kopra ehti olla lähiopetuksessa puolisen vuotta ennen kuin koronapandemia iski. – Hankalaahan se osittain on, mutta kyllä se menee. Elina Nieminen / Yle
Tapahtumassa pyrittiin pitämään tiukasti huolta koronturvallisuudesta. Yleisöä oltiin pyydetty seuraamaan kastetta mieluiten striimin ääressä kotona tai vähintäänkin Tammerkosken toiselta rannalta. Joko ohje oli otettu tosissaan tai sitten tieto tapahtumasta ei ollu tamperelaisia tavoittanut, koska muita kuin opiskelijoita ja heidän läheisiään oli paikalla hyvin maltillisesti.
Poliisi pyytää havaintoja Vimpelistä perjantaina 12.9. kadonneesta Ville-Veikko Virtalasta. Kuva on katsottavissa poliisin verkkosivulla.
Viimeinen havainto miehestä on tehty noin kello 18 Vimpelissä Ylipekantien varrella. Virtalalla on ollut katoamishetkellä yllään farkut, tummansininen parkatakki ja takin alla punainen ruutupaita.
Kaikki perjantain klo 18 jälkeen tehdyt havainnot Ville-Veikko Virtalan olinpaikasta tai liikkeistä voi ilmoittaa Pohjanmaan poliisin vihjenumeroon 0295 440 513 tai hätänumeroon 112.
Mäntyharjun keskustassa oven omakotitaloon avaa selvästi hyvässä kunnossa oleva mies. Marraskuun alussa mittariin napsahtaa 50 elettyä vuotta.
– Pikkuhiljaa tilanne on mennyt siihen, että ensin merkitsen kalenteriin vesijetti- ja moottorikelkkakisat. Vasta sen jälkeen katson, että jäikö tilaa esiintymiskeikoilla, Viskari sanoo.
Mies on elättänyt itsensä esiintymällä alasti, harrastamalla seksiä elävän yleisön edessä ja tekemällä pornoelokuvia. Tuhansien stripteasekeikkojen ja satojen elokuvien Viskari sanoo, ettei kadu uraltaan mitään. Samaa eivät sano kaikki Viskarin kanssa työskennelleet.
Jotkut vastanäyttelijät ovat tulleet kuvausten jälkeen toisiin ajatuksiin. Kun asiat on sovittu ja nimet on paperissa, tehtyä ei saa tekemättömäksi.
– Kysyn heiltä useampaan kertaan, että oletko varma, Viskari sanoo.
Helppo raha ja julkisuus houkutuksina
Pornobisneksessä Anssi Viskari aloitti vuonna 1994, jolloin painetut lehdet myytiin ruokamarkettien lehtitelineiden ylähyllyllä. Videot myytiin hämyisissä ja salaperäisissä seksikaupoissa, jotka olivat yleensä kivijalkamyymälöitä.
Ero nykyiseen maailmaan, jossa internet on pullollaan ilmaista pornoa ja kulkee kännykän mukana jokaisen taskussa, on valtava.
Viskari on tehnyt urallaan yli 250 pornoelokuvaa. Se saattaa olla jopa lyömätön Suomen ennätys, sillä seuraavilla cv:stä löytyy vain satakunta filmiä.
Mäntyharjulaisen tapa tehdä elokuvia on suoranuottinen. Mies kuvaa materiaalin ja myy sen eteenpäin. Ostaja vastaa materiaalien editoinnista, tuotannosta ja jakelusta. Se on tuonut myös hieman murheita jälkikäteen.
Kun nuhruiset lehdet ja vhs-kasetit ovat vaihtuneet internetin avoimuuteen ja kuvauskelpoinen kalusto kulkee älypuhelimessa jokaisen taskussa, houkutus helpon rahan ja julkisuuden perään voi houkutella nuoria.
Viskarin ohje alaa harkitsevilla on selvä: tee se, mitä olet valmis näyttämään kaikkein läheisimmille ihmisille.
– Kysyn aina vastanäyttelijöiltä, että oletko valmis katsomaan lopputulosta tässä sohvalla vanhempiesi kanssa. Sillä hetkellä saatetaan olla valmiita, mutta joskus katumus iskee jälkikäteen.
Myös aikuisviihdealan kiistattomat varjopuolet ihmiskaupasta päihteisiin ovat edelleen suuri riski alalle aikoville.
– Suomessa piirit ovat aika pienet, eikä ongelmatkaan nähdäkseni ole niin suuria. Esimerkiksi ulkomailta tuotuihin näyttelijöihin en ole törmännyt.
Anssi Viskari on kiertänyt esiintymässä ympäri Suomea lähes 30 vuotta.Petri Vironen / Yle
Myös uuteen palveluun liittyy riskejä
Viime aikoina esille noussut onlyfans-palvelu pyrkii osaltaan tekemään bisneksestä reilumpaa ja turvallisempaa molemmille osapuolille - kuluttajalle ja tuottajalle, ostajalle ja myyjälle.
Palvelu tarjoaa pornon tuottajalle alustan, johon tallennettua materiaali myydään salasanojen turvin palvelusta maksaville.
Anssi Viskari muistuttaa, että myös tähän levitystapaan liittyy omat riskinsä.
– Hyvää on, että välikädet jäävät pois, vaikka sivusto toki ottaa oman siivunsa. Riskinä on, että helppous voi madaltaa kynnystä tehdä seksiviihdettä väärällä tavalla.
Säntilliset elämäntavat pelastus
Omaa jaksamistaan Viskari selittää säntillisillä elämäntavoilla. Mäntyharjun mies on pitänyt itsensä kunnossa urheilemalla paljon ja syömällä terveellisesti. Edes kahvia tai teetä hän ei suostu juomaan.
– Olen varmaan jonkinlainen poikkeus, että olen näin pitkään jaksanut ja laatikko on kestänyt kasassa. Minun pelastukseni taitaa olla se, että päihteeni on moottoriurheilu.
Viskari sanoo kieltäytyneensä päihteistä työn yhteydessä kokonaan, vaikka houkutuksia on riittänyt laidasta laitaan.
Moottoriurheiluun aiempaa enemmän keskittyvä Viskari sanoo olevansa sinut itsensä kanssa pitkän uran ehtoopuolella. Kahdeksan vuoden tauko vuosituhannen taitteessa todennäköisesti jatkoi uraa toisesta päästä.
Tauon aikana mies katseli maailmaa matkustamalla kymmenissä eri maissa.
– En kadu mitään, koko elämässäni oikeastaan. Olen elänyt sillä tavalla, että pystyn seisomaan kaikkien tekojeni ja sanojeni takana.
Anssi Viskari vuokraa muun muassa mökkejä Mäntyharjulla.Petri Vironen / Yle
Korona lopetti keikat ja vei tuloista neljä viidesosaa
Korona vei työtilaisuudet myös aikuisviihteen ammattilaisilta. Parhaimmillaan 150 keikkaa vuodessa tehneen Viskarin tulot seksityöstä putosivat viidennekseen.
Se on jouduttanut päätöstä siirtymästä eläkepäiville. Alalta vetäytyminen ei tapahdu kuitenkaan sormia napsauttamalla.
– Kävin juuri keikalla Hirvensalmella: meno oli kovaa. Porukkaa oli paljon, nuoret jannut kertoivat fanittavansa ja kyselivät alalle pääsystä. Myös nuoret naiset pyysivät nimmareita. Kun on ikänsä tykännyt esiintyä, se koukuttaa.
Siirtymistä sivuun estradeilta helpottaa myös toinen, koko ajan rinnalla kulkenut työ kiinteistösijoittajana. Se on taannut mukavat tulot, vaikka keikkakalenteri tyhjeni puolitoista vuotta sitten.
Viskarilla on useita asuin- ja lomakiinteistöjä, joita hän ostaa, myy ja vuokraa. Kotimaan matkailun suosion kasvu on paikannut keikkatulojen romahtamista.
– Olen vähentänyt keikkailua jo huippuvuodesta 2012 ja siirtynyt tavallaan jäähdyttelemään.
Suomalaisessa pornobisneksessä pyörii pienet rahat. Viskari on yksi harvoista, joka olisi pystynyt elättämään itsensä sillä jopa ilman kiinteistötulojaan.
Hän laskee plussapuolelle myös sen, että on työn varjolla päässyt esimerkiksi Lappiin lomailemaan ja pitämään hauskaa. Matkoihin, ruokiin ja juomiin olisi kulunut helposti tuhansia euroa.
– Jos normikaveri heittää kapakassa paidan pois, hänet heitetään pihalle. Minun riisuutumista seuraa kirkuva naislauma, josta joku haluaa vielä jatkoille. Ja tuosta kaikesta saan vielä palkan.
Pyörätuolin kyydissä istuskelu ei tällä kertaa taida kiinnostaa puolitoistavuotiasta Leo-poikaa.
Äiti Dalinda Luolamon sanat kaikuvat kuuroille korville, kun Leo ponnahtaa sylistä ja lähtee kirmaamaan ympäri puistoa. Sillä antaumuksella kuin liikunnan riemun löytänyt lapsi vain voi.
Tämä on mitä jännin leikki. Pyörätuolilla liikkuva äiti ei pysy millään perässä, eikä ohjeita tarvitse Leon mielestä kuunnella.
Pakomatka päättyy, kun Luolamon henkilökohtainen avustaja harppoo pojan kiinni. Hän on paikalla juuri näitä tilanteita varten. Apuna ja tukena Luolamolle, kun perheen isä on töissä.
Leoa naurattaa. Niin naurattaa läheiselle puistonpenkille istahtanutta pariskuntaakin, jotka ovat jääneet seuraamaan tilannetta.
Huomio on hyväntahtoista. Sellaista se pienten lasten kanssa on, pariskunta saattaa ajatella.
Luolamolle huomio ei ole uutta. Liikuntarajoitteisena hän on kerännyt katseita koko ikänsä.
Äitinä niihin on tullut uusi sävy. Eikä se ole pelkästään lempeän ymmärtävä.
– Onko tuo sun lapsi?
Niin Luolamolle on tokaistu useammin kuin kerran.
Ihmettely voi olla hetkessä syntyvää, vailla sen kummempia taka-ajatuksia.
Mutta silti. Ei oman vanhemmuuden kyseenalaistaminen hyvältä tunnu.
Jatkuvasti silmätikku
Alkusyksyn kirkas aurinko heijastuu Dalinda Luolamon laseista, kun hän istuu pyörätuolissaan oululaisessa puistossa ja kertoo arjestaan.
Leo leikkii lähistöllä tutun avustajan kanssa.
Pyörätuolilla liikkuva äiti herättää herkästi ohikulkijoiden huomion. Luolamoa ei haittaa kertoa tilanteestaan ventovieraille, mutta hän toivoo, että ihmiset muistaisivat käytöstavat.Janne Körkkö / Yle
Avustaja on äidin ja pojan seurana kahdeksan tuntia päivässä, sen aikaa kun Luolamon puoliso ja Leon isä Henri on töissä. Hän ottaa pojan kiinni, kun tämä on lähdössä omille teilleen. Auttaa nostamisissa ja vaipanvaihdoissa.
Luolamo tekee itse kaiken, minkä pystyy, mutta on asioita, joihin hän tarvitsee ulkopuolisen tukea.
Luolamolla, 32, on CP-oireyhtymä, arkikielessä CP-vamma. Kyse on raskauden aikana tai varhaislapsuudessa saadusta pysyvästä aivovauriosta. Luolamon kohdalla se ilmenee niin, että liikkumiseen hän tarvitsee pyörätuolia tai muuta apuvälinettä.
Vamma hankaloittaa myös käsien toimintaa, esimerkiksi silmien ja käsien yhteistyö on vaikeaa. Liitännäisoireina Luolamolla ovat hahmotushäiriö ja oppimisvaikeuksia.
Periytyvä CP-oireyhtymä ei ole. Vammaisuuteen ylipäätään saattaa kuitenkin liittyä monia ennakkoluuloja. Äitinä Luolamokin on saanut niistä osansa.
– Ulkona liikkuessamme tulee paljon pitkiä katseita ja kyräilyä. Netissä saatetaan kirjoitella ja aliarvioida pärjäämistäni pojan kanssa.
Juuri ennakkoluulojen ja jatkuvan ihmettelyn takia Luolamo haluaa puhua asiasta, arjestaan CP-vammaisena vanhempana.
Blogiaankin hän kirjoittaa, jotta asenteet muuttuisivat ja esillä olisi erilaisia perheitä.
Siihen on kuitenkin vielä matkaa.
Ihan tavallinen äiti
Oululaisen Dalinda Luolamon kokemukset ovat niin tavallisia, että osa CP-vammaisista saattaa jopa epäröidä perheen perustamista, sanoo suunnittelija Heidi Huttunen Suomen CP-liitosta.
Asiantuntijajärjestössä työskentelevä Huttunen on korona-aikana muun muassa pitänyt etätapaamisia äideille, joilla on CP-vamma. Vertaistuen tarjoaminen on keskeinen osa liiton toimintaa.
Hän toteaa, että Luolamon tavoin jotkut näkevät vammansa lievänä toiminnan rajoitteena eivätkä välttämättä ole kokeneet siitä elämänsä aikana suurta haittaa. Tällöin myös perheen perustaminen voi olla itsestäänselvyys.
Toiset kuitenkin epäröivät. Huttunen uskoo, että ympäristöllä on suuri merkitys.
Jo lapsuusaikana päähän on voinut iskostua, etteivät seurustelu, parisuhde ja lasten hankinta kuulu itselle.
– Jos myöhemmin kohtaa epäilyjä tai ennakkoluuloja, ajatus tietenkin vain vahvistuu.
Epäröintiä tai ei, moni CP-vammainen on saanut huonoa kohtelua osakseen nimenomaan vanhempana.
– Ihmiset miettivät, voiko tämä lapsi olla sinun, koska olet itse vammainen. Ylipäätään epäillään kykyä toimia vanhempana vammaisuuden vuoksi, Huttunen kertoo.
Leo matkustaa silloin tällöin äitinsä sylissä pyörätuolissa. Lapsella on oma turvavyö sitä varten.Janne Körkkö / Yle
Dalinda Luolamo toivoo, ettei CP-oireyhtymä määrittäisi hänen vanhemmuuttaan: hän sanoo olevansa ihan normaali äiti, vaikka käyttääkin pyörätuolia.
Sama viesti on CP-liiton Huttusella.
– Vammaisuus ei tee eroa perhe-elämään. Kaikki on tavallista. Arki, lapsi, vanhemmat, ongelmat.
Rakkauslapsi
Myös unelmat ovat tavallisia.
Luolamo sanoo, että hän oli halunnut äidiksi aina. Ensimmäisen lapsen hän toivoi syntyvän viimeistään, kun täyttäisi 30.
Niin myös kävi. Puolitoista vuotta siitä, kun Luolamo oli tavannut puolisonsa, Leo syntyi.
– Emme oikeastaan harkinneet asiaa. Menimme tunteella ja rakkauden mukana. Luotimme, että kyllä kaikki onnistuu. Niin se on sitten mennyt. En kadu yhtään mitään.
Luolamo sanoo haluavansa kasvattaa Leoa omalla esimerkillään: näyttää, että mikään ei ole este.Janne Körkkö / Yle
Eikä tunnu katuvan puolisokaan. Luolamo kertoo, että etenkin Henri on saanut kuulla töksäyttelyjä ja harkitsemattomia sanoja pariskunnan perhe-elämästä.
Tämä ei kuitenkaan ole välittänyt, mistä Luolamo on kiitollinen. Niin kiitollinen, että yllätti Henrin viime keväänä ja kiitti tätä suorassa SuomiLOVE-ohjelman lähetyksessä.
– Itse olen niin tottunut ennakkoluuloihin, että osaan ohittaa ne tilanteet ja antaa vain mennä. Vaikka ei niihin tarvitsisi tottua, Luolamo pohtii.
Valistuneita vanhempia
Vaikka Luolamo ja hänen puolisonsa eivät harkinneet lapsen hankintaa sen kummemmin, eivät hekään rynnänneet ruuhkavuosiin aivan päätä pahkaa.
Luolamo tiesi, että tarvitsisi arjessa avustajaa. Sellainen hänellä oli ollut jo aiemmin koulua käydessään.
Työnjako on selvä.
– Avustaja auttaa minua olemaan äiti. Hän ei auta niissä asioissa, missä en tarvitse apua. Teen mahdollisimman paljon itse.
Luolamo pyrkii esimerkiksi ohjaamaan Leoa ensisijaisesti puheellaan. Aina se ei onnistu, ja silloin tarvitaan ulkopuolisen tukea.
Suomen CP-liiton Heidi Huttunen toteaa, että usein liikuntarajoitteiset vanhemmat ovat jopa keskivertoa paremmin valmistautuneet arkeen vauvan kanssa. Asioita on pohdittu tarkoin etukäteen.
Siksi se, että huonoja kokemuksia ilmenee myös terveydenhuollossa, on Huttusen mielestä erityisen ikävää.
– On saatettu kysyä, että ymmärrätkö, että lapsi juoksee; miten pysyt fyysisen toimintarajoitteesi kanssa lapsen perässä. Siihen voisi vastata, että vanhemmuutta ei mitata juoksemisen taidolla.
Ensimmäisen lapsen synnyttyä vanhemmille on voitu myös sanoa suoraan, että "teidän lapsilukunne on nyt varmaankin täynnä".
Huttunen tähdentää kuitenkin, että toisaalta monella on terveydenhuollosta hyviä kokemuksia eikä kykyä toimia vanhempana ole kyseenalaistettu.
Unettomista öistä huolimatta Luolamo ei ole koskaan katunut lapsen hankkimista. "Lapsi antaa paljon enemmän kuin ottaa."Janne Körkkö / Yle
Dalinda Luolamolla kohtaamiset ovat olleet pääosin myönteisiä. Neuvolassa ei ole tuppauduttu liikaa. Korkeintaan on kysytty: "tarvitsetko apua" tai "voimmeko auttaa".
Joskus Luolamosta on tuntunut, että puhuja on osoittanut sanansa pikemminkin mukana olleelle avustajalle kuin hänelle.
– Silloin olen joutunut hoksauttamaan, että puhu minulle, minä olen äiti.
Ei kuitenkaan kuin muut
Puiston viereisellä tiellä iltapäivän paluuliikenne on puuroutunut ja kulkuneuvot matelevat ohi yksi kerrallaan. Leo katselee letkaa ja tavaa ensimmäisiä sanojaan: au-to...
Yhtä asiaa Luolamo sanoo pelkäävänsä. Sitä, joutuuko Leo kärsimään isompana hänen takiaan.
Luolamo aikoo olla mahdollisimman avoin. Selittää, miksi hän ei ole niin kuin muut äidit.
– Haluan, että perheessämme mikään ei ole outoa.
Tämä on myös varsin todennäköistä: Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan lapsi, jonka vanhempi on vammainen, ei yleensä pidä vanhempaansa erilaisena eikä koe vammaisuutta vanhemmuuteen vaikuttavana asiana.
Ongelma ja ennakkoluulot ovat ympäristön.
Kun Leo kasvaa, tarkoitus on panna hänet päiväkotiin ja niin vähentää henkilökohtaisen avustajan tarvetta arjessa. Haaveissa on myös toinen lapsi.
– Ettei Leon tarvitsisi jäädä yksin.
Luolamolla itsellään on isoveljen lisäksi kaksossisar. Hän kertoo vammautuneensa synnytyksessä: napanuora oli kiertynyt kaulan ympärille. Sisar syntyi täysin terveenä, vaikkakin kaksi kuukautta etuajassa.
Luolamo ei ole tilanteestaan katkera.
– Koen, että olen saanut paljon, vaikka istun tuolissa.
Raskaana ollessa Luolamolta kysyttiin usein, pelottaako häntä, että hänen lapsensakin olisi vammainen. Samalla saatettiin todeta, että sillä ei ole väliä, onko lapsi tyttö vai poika, kunhan hän vain on terve.
Luolamo ei tiedä, kysytäänkö vastaavaa kaikilta odottavilta äideiltä, mutta hänestä kysymyksen olisi voinut jättää esittämättä.
Lapsi olisi hänen. Hän rakastaisi vauvaansa, oli tämä terve tai ei.
Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin 12. syyskuuta kello 23:een asti.
Lapsuuden aikainen muutto toiselle seutukunnalle lisää tutkimuksen mukaan koulupudokkuuden riskiä.
Turun yliopiston akatemiatutkijan Elina Kilpi-Jakosen mukaan kaikkein vahingollisinta jatkokouluttautumisen kannalta on, jos muuttaa juuri ennen kun olisi tarkoitus siirtyä peruskoulusta toiselle asteelle.
Kilpi-Jakosen mukaan peruskoulun päättyminen on nuorelle tärkeä nivelvaihe.
Tutkimuksessa käytettiin suomalaista rekisteritietoa vuosina 1984-1992 syntyneistä lapsista ja Saksan kansallista koulutuspaneelitutkimusta. Aineistossa oli mukana 101 000 suomalaista ja 2 500 saksalaista lasta.
Suomessa seutukuntien välisen muuton lapsuudessa kokeneista 78,8 prosenttia oli suorittanut toisen asteen tutkinnon 22 vuoden ikään mennessä. Yhdellä paikkakunnalla asuneista lukio- tai ammatillisen tutkinnon oli suorittanut 86,3 prosenttia.
Kilpi-Jakosen mukaan 7-8 prosentin ero on aika merkittävä.
– Jos mietitään nykyistä koulujärjestelmää ja juuri tapahtunutta muutosta, niin tokihan pyrkimys on päästä kaikkien ryhmien osalta sataan prosenttiin, sanoo Kilpi-Jakonen.
Keväällä peruskoulun lopettaneiden ikäluokasta lähtien oppivelvollisuus jatkuu 18 vuoden ikään saakka.
Tutkimuksessa ei selvitetty sitä, miten muuttaminen vaikutti esimerkiksi koulumenestykseen.
– Voi olettaa, että jos ero näkyy koulupudokkuudessa, niin se voisi näkyä hyvinvoinnissa laajemminkin.
Vanhempien eroaminen ja työttömyys yleisempää muuttajien perheissä
Osan muuttaneiden koulupudokkuudesta selittää se, että muuttajien perheissä vanhempien työttömyys ja eroaminen oli yleisempää kuin yhdellä seutukunnalla pysyneissä perheissä. Kilpi-Jakosen mukaan myös vanhempien työttömyyden ja eroamisen tiedetään vaikuttavan lasten kouluttautumiseen.
Suomessa kaksi kolmasosaa muuton yhteydestä koulupudokkuuteen selittyy työttömyyden ja eron vaikutuksilla. Saksassa muuton vaikutus oli vielä suurempi.
Niiden lasten kohdalla, joiden lapsuudessa vanhemmat eivät eronneet, muuttaminen oli suurempi tekijä toisen asteen suorittamisen suhteen. Eroperheissä ero muuttaneiden ja yhdellä seutukunnalla pysyneiden kouluttautumisessa ei ollut niin suuri.
– Muuttaneiden keskuudessa vähemmän koulupudokkuutta on kuitenkin silloin, kun vanhemmat pysyvät yhdessä, Kilpi Jakonen sanoo.
Muutto vaikutti lapsen kouluttautumiseen vanhempien koulutuksesta huolimatta
Eniten muuttivat perheet, joiden vanhemmilla oli joko keskimääräistä matalampi tai keskimääräistä korkeampi koulutustaso.
Kilpi-Jakonen kertoo, että tutkimusryhmän hypoteesi oli, että korkeasti kouluttautuneilla vanhemmilla olisi niin paljon muita resursseja, että ne voisivat suojata lasta muuton riskeiltä. Muuttamisella oli kuitenkin aika tasaisesti vaikutuksia lapselle vanhempien koulutustaustasta riippumatta, mikä yllätti tutkijoita.
Tutkimuksen perusteella koulupudokkuuden riskiä ei näyttänyt vähentävän sekään, jos vanhempien tulotaso kasvoi muuton myötä.
Tutkimuksen mukaan lapsuudessaan seutukuntien välillä muuttaneet lapset voivat olla haavoittuva ryhmä sukupolvien välisen eriarvoisuuden siirtymisessä. Lapseen vaikuttaa sekä vanhempien ja perheen juurtuneisuus että hänen oma sopeutumisensa esimerkiksi kouluun.
– Perheiden muuttaessa vanhemmat joutuvat usein aloittamaan sosiaalisten tukiverkostojensa rakentamisen uudelleen, ja heillä voi näin ollen olla vähemmän voimavaroja lastensa tukemiseen, Kilpi-Jakonen toteaa.
Tämän vuoksi kouluilla on tärkeä rooli muuttajien liittämisessä koulun sosiaalisiin verkostoihin.
– Tässä voisi vielä olla petrattavaa, Kilpi-Jakonen sanoo.
